TOTUUDENETSIJÄ

Tällaiset esikartanoihmiset – etsiessään ja auttaessaan väsyneitä, eksyneitä tai loukkaantuneita – joutuvat työnsä vuoksi kulkemaan ylös ja alas, joskus kiertotiellä, joskus suoralla polulla, jopa kaukana laaksoissa, miten työ ja tarve kulloinkin vaatii. Kenties he joskus ajattelevat, nuo esikartano-ihmiset, että kovin hitaasti, laiskasti ja varomattomasti nuo vaeltajat tuolla laaksoissa ja rinteillä kulkevat. Siinä he vaan joko seisoskelevat tai joutavia rupattelevat, pysähdellen silloin tällöin sinne ja tänne. Joskus – tai useastikin – he poimivat kauniilta näyttävän kukan, tehden sen ilman henkistä harkintaa. Siitä he saavat huumauksen, tai myrkytyksen. Silloin he touhuavat kuin pyörällä päästään, ovat surkeuksissaan ja valittavat. Vieläpä he – aistimyrkytettyjä kun ovat – syyttävät ja kolhivat toisiaan, jopa hakkaavat toisiltaan päät poikki: hyppien, hoilaten ja teuhaten. Heidän oma päänsä on niin pyörällä, heidän aistinsa niin myrkytetty ja järkensä pimitetty, että he lopulta itse uskovat ja toisillensa uskottelevat, että juuri näin täytyy olla, että juuri näin on Jumala tarkoittanut, että juuri tämä on sitä oikeata elämää; että muunkaltainen olisi jotain abnormia, vikaan mennyttä. – Toisinaan taas, tai väliajoilla, he huvikseen juoksentelevat jonkun keijukaisen tai aistiperhosen perässä, jolloin loukkaavat itsensä kiveen, tai kierivät alas laaksoon, päistikkaa rapakkoon. Siinä. he joko taittavat niskansa ja kuolevat, joko ruumiillisesti tai sielullisesti, tai jäävät siipirikoiksi, jolloin itkevät ja valittavat, ovat allapäin ja pahoilla mielin.

Kaikkea tätä katsellessaan, ja omalla tavallaan mukana ollen, esikartano-ihmisellä on "sydän kurkussa". Hän yrittää puhua sydämensä kieltä, jos mahdollista sanoakseen järkevän sanan ihmiselämän tarkoituksesta ja päämäärästä, ja mitenkä päämäärään kuljetaan. Toisinaan hänen puheensa näyttää hiukan onnistuvan. Mutta jotkut jo siellä täällä, pahimmin myrkytetyt huutavat: "ottakaa kiinni se mies! Hänen puheensa on myrkkyä, joka myrkyt tää meidät kaikki ja vie turmioon!" Toiset taas, ollen toisella tavalla myrkytettyjä, mylvivät: "hän on järjiltään!" Ja kolmannet, ollen kolmannella tavalla myrkytettyjä selittävät, erittäin viisaan ja arvokkaan näköisinä: "paholaisen lähettiläs!"

– "Aamen!" huutavat joukot kuorossa. Ja möly ja huuto ja itku ja parku paisuu yhä.

Kuitenkin joukosta joku, silloin tällöin, saa väläyksen vuorella olevan temppelin valosta, joten hän näkee puhujan toisessa valossa. Esikartanoihminen huomaa tämän. Siitä hänen voimansa ja uskonsa ihmisyyteen vahvistuu. Hän selittää jollekin, joka on loukannut päänsä: "no, ei se nyt mitään; juokse edelleen, mutta varovammin!" Toista hän tukee ja moraalisesti puhaltaa kyynärpäähän: "puh, terve on!" Kolmatta hän koettaa nostaa, pestä ja paikata.

Samassa kuuluukin kirkaisu jossain ylempänä: ovat kuulleet tai nähneet kummituksen, ja siitä säikähtäneet. Pitää heti juosta sinne. Eikä siinä ennätä kiertää ympäri vuoren, vaan on harpattava suoraan ylös.

Tällä menolla esikartano-ihminen harjaantuu juoksemaan milloin suoraan ylös vuoren laelle, milloin alas alempiin laaksoihin – jos niin sanoisimme – seitsemän penikulman saappailla.

Samalla hän lähenee itse vuorella olevaa Temppeliä. Hänen työnsä vie hänet sinne. Mutta me emme yritä emmekä kykene millään tavalla kuvailemaan tuon Temppeli-ihmisen elämää.

Voisimme kenties ajatella, että temppeli aukenee myöskin alaspäin, itse vuoren sisään, aina sen perustuksiin ja uumeniin, ylettyen siis sekä vuoren alapuolelle, syvyyksiin, että yläpuolelle, korkeuksiin, manaloihin ja taivaisiin.

––– Nyt on selvää, että noilla ihmisillä, työskennellen tuon suuren näyttämön eri osissa, on – niinkuin jo edellä sanoimme – erilaiset tunnelmat, erilaiset ajatukset ja näköpiirit. Mutta onko heillä mitään yhteistä?

H e i l l ä o n p y r k i m y s. He pyrkivät jotakin päämäärää, jotakin ihannetta, jotakin tehtävää kohti.

Tämä kaikille kuuluva pyrkimys yhdistää heidät yhdeksi joukoksi, yhdeksi kokonaisuudeksi.

––– Toinen tällainen vertauskuva on Tie. Buddhalaiset puhuvat kahdeksankertaisesta tiestä. Jeesus sanoo itse olevansa tie.