SKLS puheenjohtajalta: Uudistukaa

Nyt se on tapahtunut! Elämme keskellä nykysukupolven yhtä suurimmista muutoksista. Hyvinvointialueet on saatu pitkän pihtisynnytyksen jälkeen päivän valoon, ja uuteen arkeen totuttelee yli 200 000 ammattilaista sekä suurin osa potilaista.

Monin paikoin sanotaan, ettei hoidossa ole tapahtunut mitään muutosta. Tällä halutaan varmasti korostaa sitä, ettei mullistus heti näy tavallisen kansalaisen arjessa vielä merkittävästi ja rauhoitella heitä. Kuitenkin muutosta tarvitaan, sillä hyvinvointialueiden rahoitusvaje on todettu eri lähteistä valtaisaksi. Arvioitiin sitten asiaa millä mittarilla tahansa, niin rahoitustason riittävyyttä haastavat koronan tuoma hoitovelka, valtaisa vaje mielenterveys- ja päihdepalveluissa, nuorten huomattavan laajaksi kehittynyt pahoinvointi. Ja kun lisätään tähän palkkaharmonisointi, kipuilu hoitajamitoituksen kanssa, sekä tuoreimpana uudistettu neuvottelukierros sote-alan työntekijäsektorilla, niin ei kyllä käy kateeksi hyvinvointialueiden johtoa.

Pelkkä rahan lapiointi ei riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, sitä kuuluisaa priorisointia, mutta peräänkuuluttaisin näiden kaikkien lisäksi vielä erityisesti toimintatapojen uudistamista. Tähän hyvinvointialueilla pitäisi olla nyt täysin uudenlainen mahdollisuus, sillä nyt pitäisi pystyä tarkkailemaan osista koostuvaa kokonaisuutta aiempaa selvemmin. Päästäisiin osaoptimoinnista eroon. Kriittisiä ääniä on kuulunut kuitenkin siitä, onko hyvinvointialueilla riittävää kannustinta tehdä näitä uudistuksia. Helpolta ei näytä valtionkaan tilanne, sillä VM:stä on lueteltu tuoreimmat madonluvut yli 10 mrd. € sopeutustarpeista. Tämä huomioiden lapioitava rahakasa näyttää aiempaa rajallisemmalta!

Aiemmin vahvasti uutisvirtaa hallinnut lääkäripula on saanut rinnalleen hoitajapulan, joka näyttää olevan lähes yhtä vaikeaa, mitä lääkäripuolella on ollut. Juurisyyt näiden taustalla ovat osin erilaisia ja siten toimivat ratkaisut näiden hoidoksi eroavat. Todellisuutta ovat työntekijäpulan, erityisesti hoitajapulan, vuoksi suljetut osastot – muulloinkin kuin loma-aikoina. Kuluvalla viikolla uutisoitiin tehohoitopaikkojen supistetusta määrästä – tehohoitajien puutteen vuoksi. Julkisella puolella pahimmat vajeet lääkäripuolella taas lienevät perusterveydenhuollossa sekä psykiatrialla. Näissä paikoitellen ollaan kriittisissä lukemissa. Tästä teemasta erinomainen katsaus on Sotealan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelman uunituoreessa tiekartassa, joka julkaistiin 15.2.23. (https://stm.fi/sotehenkilosto/ ohjelma). Ohjelma on käynnistetty 2021, ja nyt aletaan päästä toteutukseen, mikä herättää odotuksia. Ratkaisuja tarvitaan pian ja nopeasti!

Hyvinvointialueilla on ollut havaittavissa jonkinlaista valtataistelua eri puolilla so- ja te-sektorien välillä. Osassa paikoista toimien ehdot on painettu sellaisiksi, ettei lääkäreitä olla niihin edes haluttu – esimerkkeinä sote-keskuksien johtajat. Johtavan lääkärin asemaa on nakerrettu ja yritetty supistaa asiantuntijakonsultiksi, ja vieläkään ei ole täysin itsestään selvää, että tämä pystyy tosiallisesti hoitamaan vastuunsa – johtavana ylilääkärinä. On tarvittu muun muassa Lääkäriliiton painokasta toimintaa, jotta tätä asiaa on saatu paremmaksi ja yleiseen tietoisuuteen. Tällaiset reviirikiistat on syytä saada nopeasti ratkottua, jotta päästään keskittymään itse asiaan. Lääkäreiden osaamista ei kannata sivuuttaa.

Nyt jos koskaan on vaikuttamisen paikka siinä, millaisia palvelustrategioita hyvinvointialueet tekevät ja hyväksyvät. Näissä ratkotaan pitkälti palvelujen suunta, laatu ja kattavuus sekä monet muut painotukset.

Seurallemme on ollut tärkeää erityisesti, että palliatiivinen hoito ja saattohoito on huomioitu rahoituksissa nykyistä laajemmin. On sanottukin, että yhteiskunnasta eniten kertoo se, miten se hoitaa kuolleensa. Itsemääräämisoikeutta penäävät yrittävät saada jatkuvasti tänne oikeuden päättää kuolemastaan. Tässä tärkeintä onkin elämän loppuvaiheen hyvän hoidon parantuminen ja näiden hoitomuotojen saavutettavuuden parantaminen laajasti koko Suomessa. Tällaista onkin viime vuosien aikana tapahtunut huomattavasti, mutta edelleen osalla alueista täällä on pahoja aukkoja erityisesti perustasolla ja vanhusten asumispalveluyksiköissä. Näissä teemoissa kannustaisin kutakin olemaan oman alueensa aluevaltuutettuihin ja muihin luottamushenkilöihin yhteydessä, ja tuoda esille tämän tarpeellisuutta.

Merkittävä on Ilta-Sanomien vaalikoneesta noussut havainto tulevien eduskuntavaalien ehdokkaiden kannasta kysymykseen: ”Eutanasia tulee laillistaa” (17.2. is.fi: https://www.is.fi/politiikka/art-2000009397839.html). Tässä nousee selvästi tiettyjen puolueiden ehdokkaiden ja puheenjohtajien kannatus asiaan. Toki eri puolueissa on varmasti eri mieltäkin asiasta, mutta eri ehdokkaiden laaja tuki on syytä panna merkille. Olisi erinomaisen tärkeää, että palliatiivisen hoidon edistysaskeleet tuotaisiin laajasti esille, sillä viimeisen 5 vuoden aikana on saatu todella paljon aikaan tässä. Näitä on koottu hyvin osoitteeseen: www.stm.fi/saattohoito. On ilo nähdä useita tuttuja kollegoja vaikuttajina.

Palataksemme vielä palvelustrategioihin on niissä paljon muitakin keskeisiä kohtia elämän lopun kysymysten lisäksi. Ikääntyneiden hoidon taso kaiken kaikkiaan on yksi keskeisistä asioista, joissa ei saa epäonnistua. Nuorten ongelmatiikan kohtaaminen ja avun saaminen sekä mielenterveys-, päihde-, lastensuojelun kuin syrjäytymiskehityksen esto on myös erityisen merkittävä seikka, jolla on pitkät kerrannaisvaikutukset tulevaisuuteen. Ne kohdentuvat luonnollisesti yksilöön, mutta yhteiskunta ei ole niistä mitenkään irrallinen. Ja myöskään omaisia ja läheisiä ei saa unohtaa! Myös monen pitkäaikaissairaan saama tuki omahoitoonsa on niitä kohtalonkysymyksiä, joissa ratkaistaan pitkälle tulevaisuuteen kantava preventiovaikutus.

Siunaavin terveisin, Markus Partanen seuran pj (pj(a)skls.fi)

P.S. Seuran aktiviteeteista

Kaikkea edellä kuvattua yhdistää sana: Muutos. Se on samalla mahdollisuus että uhka. Muutos luo kiinnostavia ilmiöitä ympärilleen. On resilienssiä, innovaatioita, joissain tilanteissa jopa disruptiota, mutta myös muutosvastarintaa ja kaipuuta vanhaan hyvään. Kun tähän teemaan lisää vielä muutokset maamme hengellisessä tilassa, on sopassa enemmän kuin riittämiin aineksia. Onneksi kaiken keskellä Hän on kuitenkin muuttumaton – sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

Kuinka osuva onkaan kevätpäiviemme teema: Hyvä, paha muutos. Päivät pidetään 21.-23.4 Päivölän Opistolla, ja toivonkin mahdollisimman monen lähtevän paikan päälle mukaan! Katso tarkemmin ohjelma tästä lehdestä ja seuran sivuilta: www.skls.fi/kevatpaivat.

Raamattuopetussarja järjestetään taas keväällä totuttuna kolmen kerran webinaarina Zoomilla. Ensimmäinen näistä pidetään heti lehden ilmestyttyä ti 7.3 klo 18, ja seuraavat ti 11.4. ja ti 9.5. Opettajana on tällä kertaa Jukka Mäntymäki, joka kysyy, mikä on vain kosmeettista kristillisyyttä ja mikä aitoa rakkautta Kristukseen? Näistä tarkemmin tapahtumakalenteristamme (www.skls.fi/tapahtumat).

Tässä vuoden ensimmäisessä Kristillisessä Lääkärilehdessä pääset lukemaan kristittyjen lääkärialuevaltuutettujen mietteitä, pääset viivähtämään terveyslähetysteemoissa sekä kuulet ennakkotietoja seuramme juhlavuoden lähestymisestä. Marraskuusta 2023 aina marraskuuhun 2024 vietämme 100-vuotisjuhlavuotta, ja sen suunnittelu ja valmistelut kiihtyvät.

Ja tässä tarvitsemme sinun panostasi esimerkiksi seuraaviin:

- tapahtumien järjestäjiä ja tässä avustavia, sekä näistä tiedottavia

- juttujen kirjoittajia

- historiikkiportaaliin mm. kuvaajia, haastattelijoita ja haastateltavia

- juhlatoimikuntalaisia

- esirukoilijoita

- lahjoittajia

- lähettäjiä ja myös lähtijöitä

Olisi todella hienoa, jos pystyisimme seurana löytämään mahdollisimman monille juuri sopivan kokoisen ja mielekkään palvelupaikan erityisesti nyt juhlavuoden lähestyessä. Ole siis rohkeasti yhteydessä!