”Access and Inclusion” - jatkoa vammaistyöllemme Nepalissa

Muutamat ehkä vielä muistavat, miten ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin tuetussa hankkeessamme saimme vuosina 2013–2017 olla vahvistamassa Green Pastures -sairaalan selkäydinvammaisten kuntoutuspalveluiden kehittämistä Pokharan kaupungissa Nepalissa. Hankkeen aikana mm. rakennettiin selkäydinvammaisille tarkoitettu osasto, vahvistettiin henkilökunnan osaamista, palkattiin sairaalaan naispuolinen vertaistukihenkilö, koulutettiin maaseudun terveysasemien henkilökuntaa sekä toteutettiin esteettömyyttä parantaneita kodinmuutostöitä 135 selkäydinvammaisen kodissa.

Kolmesti yritimme hakea ulkoministeriöltä rahoitusta jatkohankkeille, mutta Suomen valtion varoja ei tähän enää herunut. Olemme pienimuotoisesti jatkaneet Green Pastures -sairaalan ja sen taustajärjestön International Nepal Fellowshipin (INF) tukemista omin keräysvaroin. Yhteys Pokharaan on säilynyt. (Ks. myös edellisen aukeaman juttu). Itse olen viimeksi käynyt paikan päällä Kathmandusta käsin marraskuussa 2019. Tiedämme, että työ jatkuu ja myös kehittyy edelleen.

Pokharan lisäksi tukemme on parin viime vuoden aikana ulottunut myös Länsi-Nepalin Surkhetiin, jossa INF:llä on toinen sairaala (https://www.inf.org/shis/ ). Sielläkin Kristillisen lääkäriseuran tuki on kohdennettu vammaisten henkilöiden kuntoutuspalveluiden kehittämiseen.

Viimeisin, kevään 2020 ulkoministeriön hanketuen hakukierrokselle yhdessä INF:n kanssa työstämämme hankesuunnitelma sai onneksi uuden elämän, kun saksalainen TERRA TECH -järjestö (https://www.terratech-ngo.de/ ) tarttui siihen. Suunnitelmaa piti muokata ja laajentaa, koska Saksan valtio-omisteinen, kehitysyhteistyöavustuksia myöntävä GIZ (German Agency for International Cooperation/ Deutsche Gesellschaft für Internationale Zusammenar- beit https://www.giz.de/en/html/index.html ) ei kuulemma lähde tukemaan alle puolen miljoonan euron hankkeita. Hyväksytyssä ”Access and Inclusion”-hankkeessa tavoitteena on vahvistaa Surkhetin alueella vammaisten henkilöiden kokonaisvaltaista kuntoutumista työllistymiseen ja täyteen osallisuuteen saakka. Kristillinen lääkäriseura on sitoutunut osallistumaan 25 %:n omarahoitusosuuteen yhteensä 26000 eurolla vuosien 2022–2025 aikana. Sitoumuksemme kattaa vain vajaat 5 % suunnitelluista kokonaiskuluista, mutta on sellaisenakin merkittävä apu. Itse iloitsen siitä, että se työ, minkä teimme hanketta yhdessä suunnitellessamme ei mennyt hukkaan. Tekemämme taustakartoitukset ja suunnitelmat ovat pohjana niille toiminnoille, jotka nyt ovat lopulta päässeet käyntiin Surkhetissa.

Vuonna 2015 voimaan tullut uusi perustuslaki jakoi Nepalin seitsemään provinssiin (vas. karttakuva). Päätöksenteko jakautuu nyt valtakunnallisen sekä provinssi- ja paikallishallinnon kesken. Surkhetin piirikunta sijaitsee Länsi-Nepalissa Karnalin provinssissa. Kaksi läntisintä provinssia, Karnali ja Sudur Pashchim (Kaukolänsi) ovat maan vähiten kehittyneitä alueita. Oikeanpuoleiseen karttaan on merkitty ne Surkhetin piirikunnan kunnat, joiden alueella Access and Inclusion -hanke toimii.

Ensimmäinen puoli vuotta takana – mitä oli saatu aikaan?

Monien viivytysten jälkeen uudistettu hanke käynnistyi heinäkuun 2022 alussa. Joulukuun loppuun mennessä lähtötilanteen kartoitus oli saatu viimeisteltyä ja työ oli päässyt hyvään vauhtiin. Fysio- ja toimintaterapeutti olivat tehneet arvion 134 eri tavoin vammaisen henkilön kokonaistilanteesta neljän kunnan alueella; heistä 12 ohjattiin moniammatilliseen ja 36 lääketieteelliseen kuntoutukseen sekä 10 telemedisiinisen neuvonnan piiriin, 62 sai lähetteen apuvälinearvioon ja viiteen kotiin tehtiin suunnitelmat kodinmuutostöistä. Kahdessa muutostyöt ehdittiin aloittaa. Seitsemän henkeä oli vuoden 2022 loppuun mennessä jo saanut apuvälineensä; jaetuksi tuli neljä valkoista keppiä näkövammaisille, yhdet kainalo- tai kyynärsauvat, yksi kävelytuki ja yksi pyörätuoli. 111 henkeä oli kotiympäristössään saanut fysio- ja toimintaterapiaa selviytyäkseen entistä paremmin päivittäisistä perustoiminoista.

Pyörätuolikisa kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12.2022

Viittä vammaisetuuksiin oikeutettua henkilöä oli avustettu vammaiskortin hankkimisessa. Kortti on edellytys etuuksien saamiselle, mutta sen hankkiminen on usein hankalaa eivätkä kaikki ole edes tietoisia siitä, että etuuksia on olemassa. Kaikki viisi perhettä ovat vähävaraisia, joten pienikin sosiaalietuus (4000 tai 2600 rupiaa eli vajaa 30 tai 20 euroa kuukaudessa vamman haitta-asteesta riippuen) on merkittävästi kohentunut heidän toimeentuloaan.

Vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä toimeentulon vahvistamiseksi on myös kartoitettu yksilöllisiä kouluttautumis- ja työharjoittelumahdollisuuksia sekä toisaalta työnantajia, jotka voisivat tarjota harjoittelu- ja/tai työpaikkoja. Yrittäjyyskurssille osallistui 62 henkeä. Heistä 10 valittiin jatkamaan ammatillisille kursseille ja 21 saamaan lisäoppia karjanhoidosta.

Vammaisille ja heidän perheenjäsenilleen on jaettu tietoa vammaisten oikeuksista ja rohkaistu hylkäämään kielteiset asenteet, joita vammaisuuteen Nepalissa yhä vahvasti liitetään. Monet ovat kertoneet itsetuntonsa kohentuneen; jo lyhyessä ajassa he kokevat tulleensa kykeneviksi tekemään päätöksiä omasta elämästään ja asettamaan tavoitteita, joista eivät ennen rohjenneet edes uneksia. Vanhemmat, jotka ovat usein joutuneet kuulemaan, että heidän vammaisten lastensa olisi ollut parempi kuolla kuin elää, ovat saaneet neuvonnan ja vertaistuen myötä voimaa puolustaa lastensa oikeuksia ja taistella yhteisön haitallisia asenteita vastaan.

Äidit kuuntelemassa opetusta vammaisten oikeuksistta

Kokouksia on pidetty ja yhteistyötä tehty sekä paikallisten vammaisjärjestöjen ja itseapuryhmien että viranomaisten ja poliittisten päättäjien kanssa. Myös tällä on jo saatu rohkaisevia tuloksia aikaan sekä ylätasolla että paikallisesti. Karnalin provinssin hallitus mm. sitoutui osoittamaan budjettivaroja alueen koulujen esteettömyyttä parantaviin muutostöihin. Kahdessa koulussa muutostöitä on tehty myös hankkeen puitteissa. Paikallistasolla 11 uutta vammaisten itseapu- ja vertaistukiryhmää on muodostettu isompien, kunnallisen tason vammaisyhdistysten ohjauksessa. Kansainvälistä vammaisten päivää 3. joulukuuta vietettiin kaikissa neljässä kohdekunnassa. Julkishallinto ja useat muut järjestöt osallistuivat kustannuksiin, ja osanottajia tapahtumissa oli useita satoja.

Yllä esimerkkejä siitä, millaisia toimintoja kohdekunnissa on jo ollut ja mitä jatkossa on odotettavissa.

Ennen ja jälkeen – kaksi muutostarinaa

Kripa Sunar* (nimi muutettu) on 10-vuotias, syntymästään sokea tyttö. Kripan isä on kuollut ja äiti mennyt uusiin naimisiin. Perheeseen kuuluu äidin, sisaren ja isäpuolen lisäksi äidin veli. Perheen pääasiallinen toimeentulo muodostuu pienelle maapalalle istutettujen viiden sitruunapuun sadosta, äidin ja isäpuolen päivätöistä saamista epäsäännöllisistä ansioista sekä sedän korkean ikänsä perusteella nauttimasta sosiaalietuudesta.

Vas. Kripa karjasuojan taakse hylättynä, oik. äidin kanssa kaupungissa vammaiskorttia hakemassa.

Hankkeen lähtötilanteen kartoituksen yhteydessä Kripa löydettiin kotinsa karjasuojasta. Tyttö oli pesemätön, hänen vaatteensa olivat likaiset ja täit saivat vapaasti lisääntyä hänen hiuksissaan. Neuvonta ja tukitoimet aloitettiin välittömästi. Vanhemmille kerrottiin vammaisten henkilöiden oikeuksista. Huoltajina heidän vastuutaan tytön hyvinvoinnista ja huolenpidosta painotettiin. He saivat myös kuulla vammaisille kuuluvista sosiaalietuuksista. Kripa ohjattiin hankkimaan lääkärintodistus vammastaan ja täysin sokeana hän sai korkeimman haitta-asteen vammaiskortin. Kortin haltijana Kripa on nyt oikeutettu suurimpaan kuukausirahaan. Kaiken tämän myötä perheen asenne Kripaa kohtaan on muuttunut. Häntä ei enää piilotella karjasuojassa vaan hän saa nyt lähimpiensä huomion ja huolenpidon. Matkaa on varmasti vielä täyteen osallisuuteen, mutta ainakin ensimmäiset askeleet on otettu.

Shyam Bahadur Gotame* (nimi muutettu) on 36-vuotias perheenisä. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo, yksi poika ja kaksi tytärtä sekä hänen äitinsä ja sisarensa. Perheen elanto pieniltä pelloilta oli niukkaa ja niinpä Shyam Bahadur vuonna 2012 suuntasi tuhansien muiden tavoin siirtotöihin Intiaan. Hän sai työpaikan vartijana. Hän ansaitsi kohtuullisen hyvin ja perheen toimeentulon turvasivat hänen Intiasta lähettämänsä rahat. Sitten iski koronapandemia. Shyam Bahadur oli kotimaassaan vuosilomalla, kun pandemia alkoi. Raja suljettiin ja rajoitustoimet maan sisälläkin olivat tiukkoja. Shyam Bahadur menetti työnsä ja toimeentulonsa. Työttömyys ja kykenemättömyys huolehtia perheestään masensivat. Verenpaine kipusi korkeuksiin ja vasen puoli halvaantui. Hoidot kathmandulaisessa yliopistyosairaalassa, jonne hän hakeutui, tulivat maksamaan 1400000 rupiaa (noin 10000 euroa). Vammautuneena hän joutui kohtaamaan halveksuntaa ja huonoa kohtelua omalta perheeltäänkin. Hänestä, perheen elättäjästä, oli tullut heille taakka.

Vasemmalla masentunut, perheen tukea vaille jäänyt mies, oikealla tyytyväinen kauppias

Access and Inclusion -hankkeen puitteissa Shyam Bahadur sai sekä fysio- että toimintaterapiaa. Hän alkoi hitaasti toipua ja pystyy jo kävelemään ilman toisten tukea. Perhe sai neuvontaa ja on oppinut suhtautumaan vammaisuuteen myönteisemmin. Shyam Bahadurille on myönnetty toiseksi korkeimman haitta-asteen mukainen vammaiskortti. Hän ei kuitenkaan jäänyt niukan sosiaaliturvan varaan vaan rohkaistui ystäviltä ja sukulaisilta lainaamillaan rahoilla perustamaan pienen päivittäistavarakaupan. Kaupallaan Shyam Bahadur ansaitsee riittävästi pystyäkseen jälleen elättämään perheensä.

Keräystavoitteemme 8000 euroa vuodessa (kaikkien muiden keräystavoitteiden ohessa) on iso haaste. Palkkioksi haasteeseen vastaamisesta saamme varmasti jatkossakin lukea monia tarinoita siitä, kuinka jonkun yhden ihmisen ja hänen koko perheensä elämä on saanut uuden suunnan. Toivo, itseluottamus, yhteisön tuki ja kokemus osallisuudesta ovat tulleet ankean näköalattomuuden, halveksunnan ja syrjäytyneisyyden tilalle.

Palkkioksi haasteeseen vastaamisesta saamme varmasti jatkossakin lukea monia tarinoita siitä, kuinka jonkun yhden ihmisen ja hänen koko perheensä elämä on saanut uuden suunnan.

kirjoittaja Elina Lind