TEKSTI Kaisa Mattila KUVAT Raija Kumpula, Pixabay
Sijoitustoimintaa
T
ätä kirjoittaessa olen ollut tasan kuukauden tässä tehtävässä. Työkenttä ja sen laajuus alkaa vähitellen kirkastua. Iloitsen kuitenkin siitä, että eihän minun tarvitse kaikkea yksin tehdä. En voisi, jaksaisi, enkä osaisikaan. Kannan siis oman vastuuni, teen parhaani mukaan ja etsin itseni kokoiset jalkineet. Henkilöstön ketjussa jokainen on ollut omalla ja oman kokoisella paikallaan vuosien varrella. Tältä vuodelta odotan ennen kaikkea sitä, että Kairosmajan henkilökunnasta muotoutuu tiimi. Meillä on ollut paljon muutoksia, henkilöstövaihdoksia ja lomautuksia. Mutta tänään Jumala haluaa vakuuttaa, että Hänen kätensä kantavat
kaiken keskellä. Toiveeni on, että opimme vähitellen tuntemaan toisemme, löydämme yhdessä yhteisen tavan tehdä työtä, uskallamme olla eri mieltä, sopia, kehittää, löytää omat vahvuutemme ja laittaa lahjamme yhteiseen käyttöön. Lomautuksia ei enää tarvittaisi ja pääsemme toteuttamaan kevään viikot. Varovainen valon kajastus onkin jo ilmassa. En hypännytkään niin kauas seurakuntatyöstä, kun ensin ajattelin. Kairosmaja on kuin oma seurakuntansa. Aivan samalla
5
