Kairos 1/2022

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 1/2022

Sijoitustoimintaa s. 5 Iloitkaa aina Herrassa! s. 7 Kevättä odotellessa s. 12

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Hiihdellessä

M

ietin aamulla hiihtolenkille lähtiessäni, onkohan siellä ladut auki vai joudunko hiihtelemään pöpperöistä latua yöllä sataneen lumen jälkeen.

Metsäladulle saavuttuani huomasin, että joku muu oli mennyt jo ennen minua ja joissain kohtaa latua olin ensimmäinen.

Sekään ei haitannut, koska ladun pohja oli kuitenkin hyvä.

Arvaatkin, että näissä aatoksissani hiihdellessäni Herramme piti minulle kertausoppitunnin. Miten monesti elämässäni olen saanut kulkea valmiita latuja pitkin.

Kun olen hätäillyt tien aukeamista, niin se on ollutkin auki juuri silloin, kun siitä on pitänyt astua eteenpäin. Elämän umpihankiin ei ole tarvinnut vajota. Se on ollut suurta armoa!

Joissain kohti olen saanut asetella askeleitani ennen minua menneitten jälkiin.

On tullut selvä viesti, tästä ovat muutkin menneet ja selvinneet. Tässä on turvallinen tie myös minua varten. Jumalan Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

2

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- ja ainaisjäsemaksu 30 €/400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

johdatukseen kuuluu uskallus astua niille poluille, joihin Hänen kutsunsa viitoittaa mukaan. Edellä menneet ovat jättäneet tien auki ja matkan edetessä usko vahvistuu, että kaikesta selvitään. Muutkin ovat elämän vaikeuksissa kiivennet ylös ja laskeneet alas ja selvinneet kumpareista.

Herramme on mitoittanut tieni sekä sen haasteet sekä kumpareet itselleni sopivaksi ja niiden kautta luottamusta Häneen opeteltavaksi.

Edellä menneet ovat jättäneet tien auki ja matkan edetessä usko vahvistuu.

Latua auraten Metsän jälkeen aavalla suolla tuli eteen pyryssä peittynyt latu. Tässä kohti jouduin menemään ensimmäisenä. Siinäkään ei ollut hätää, kun ladun pohja oli kuitenkin vahva. Pysähdyin ja huomasin, Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com kaisa.mattila@sana.fi Taitto

lea.vestovuo@sana.fi

Kansi

Pyhän aamupäivän aurinko, Kari Hämäläinen

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

miten elämässäni olen saanut joissain kohti mennä ikään kuin latua auraten perässä tulijoille. Kun noita tilanteita siinä kertasin, muistin, että pohja eli usko Jumalan huolenpitoon noina hetkinä vain vahvistui.

Hiihdon aikana kiitollisuus purkautui hiljaiseksi rukoukseksi, että elämässäni osaisin aurata oikein ja viestittää nuoremmille Jumalan suuresta huolenpidosta ja johdatuksesta. Sen varaan kutsu kuului taas uudestaan. Onneksi hiihtelin yksin, koska sain laulaa virttä 508, josta osasin pätkiä ulkoa: ”Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata! Matkaani ohjaa! Kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen.”

“Ellu” Elvi Virkkala päätoimittaja

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

1600 kpl

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

3

Painos

Johtokunta 2022

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVA oik. Kari Hämäläinen

”…Minä vielä jaksan toivoa”

U

usi vuosi on jo lähellä kynttilänpäivää, jolloin sanotaan kevään odotuksen alkavan.

Kynttilänpäivänä meitä muistutetaan Kristuksesta, joka on Jumalan kirkkauden säteily. Luonnossa valon määrä on kasvanut pimeimmistä hetkistä jo huimasti. Tänään kirkkaana ja lumisena pakkaspäivänä kotiin kävellessäni pysähdyin keskelle Ristimäen- ja Vuorikadun risteystä, käänsin kasvoni valoon, aurinkoon ja ihailin pakkaslumen hiljaista leijailua ilmassa – ja hengitin syvään. Oli uskomattoman kaunista ja kirkasta – kuin kalpea aavistus Jumalan kirkkauden säteilystä!

Olisiko nyt se aika, että uskaltaisimme katsoa luottavaisesti eteenpäin korona-ajan jälkeen? Unelmoida Kairosmajan leireistä, vaelluksista yhdessä toisten kanssa, kokoontumisesta kappelissa yhteisen ehtoollisen äärelle, laulamisesta yhdessä?

Edessä reitti tuntematon aukeaa, omin voimin emme kestä tuulta vasten; matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa: kaitse askeleita horjuvien lasten.

Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.

J. Löytty

Kairosmaja on monella tapaa myös uuden edessä. Kaisa Mattila aloitti uutena toimin-

4

nan ja talon johtajana ja Juha Kovalainen palasi töihin kiinteistönhoitajaeräoppaaksi. Haluamme rukoilla heille siunausta, voimia ja iloa työhön, samoin koko henkilökunnalle. Olemme äärettömän kiitollisia myös uskomattoman taitaville talkoolaisille, joiden työpanos on korvaamaton Kairosmajalle! Tänä vuonna iloitsemme uusitusta huoltorakennuksesta, joka palvelee sekä leiriläisiä että karavaanareita.

Tämän vuoden talkoohommat keskittyvät Rantamajalle.

Toivo on herännyt, että kevättalven hiihtoviikot saadaan toteutumaan. Itse jo odotan Erkki Lemisen juhlaviikkoa maalis-huhtikuun vaihteessa. Sillä viikolla julkaistaan uusi laulukirja, joka sisältää Erkin runoihin sävellettyjä uusia ja vanhoja lauluja. Niitä pääsemme toivon mukaan siellä laulamaan. Mukana leirillä ovat Erkin elämää muistelemassa Markku ja Riitta Lemisen lisäksi myös Kari Hämäläinen ja Riitta Laakio.

Siunausta ja toivoa, meitä johdatetaan!

Johanna Tähkäpää puheenjohtaja

TEKSTI Kaisa Mattila KUVAT Raija Kumpula, Pixabay

Sijoitustoimintaa

T

ätä kirjoittaessa olen ollut tasan kuukauden tässä tehtävässä. Työkenttä ja sen laajuus alkaa vähitellen kirkastua.

Iloitsen kuitenkin siitä, että eihän minun tarvitse kaikkea yksin tehdä. En voisi, jaksaisi, enkä osaisikaan. Kannan siis oman vastuuni, teen parhaani mukaan ja etsin itseni kokoiset jalkineet. Henkilöstön ketjussa jokainen on ollut omalla ja oman kokoisella paikallaan vuosien varrella.

Tältä vuodelta odotan ennen kaikkea sitä, että Kairosmajan henkilökunnasta muotoutuu tiimi. Meillä on ollut paljon muutoksia, henkilöstövaihdoksia ja lomautuksia. Mutta tänään Jumala haluaa vakuuttaa, että Hänen kätensä kantavat

kaiken keskellä. Toiveeni on, että opimme vähitellen tuntemaan toisemme, löydämme yhdessä yhteisen tavan tehdä työtä, uskallamme olla eri mieltä, sopia, kehittää, löytää omat vahvuutemme ja laittaa lahjamme yhteiseen käyttöön.

Lomautuksia ei enää tarvittaisi ja pääsemme toteuttamaan kevään viikot. Varovainen valon kajastus onkin jo ilmassa.

En hypännytkään niin kauas seurakuntatyöstä, kun ensin ajattelin. Kairosmaja on kuin oma seurakuntansa. Aivan samalla

5

tavoin kuin paikallisseurakunnissa, meillä on oma työntekijäjoukko ja seurakuntalaiset heidän kanssaan vastuuta kantamassa. Vastuun kantaminen, seurakuntalaisena eläminen ja osallistuminen koostuu monenlaisista palasista.

Eri aikoina yksittäisellä jäsenellä voi olla erilainen ja eri kokoinen rooli, mutta aina yhtä tärkeä. Palvelupaikkoja on monenlaisia, lähellä ja kaukana, kätten töitä ja esirukouksia, rahallista tukea ja oman ajan uhraamista. Kaikki yhtä tarpeellisia.

”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

(1. Kor. 12:13) Sinua siunaten, Kaisa Mattila Kairosmajan johtaja

Vastuun kantaminen, seurakuntalaisena eläminen ja osallistuminen koostuu monenlaisista palasista.

Ilman yhteistä rukousta, yhdessä tekemistä ja kaikkien lahjojen mukaan ottamista seurakunta ei ole seurakunta. Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille Kristuksen ruumiista, jossa on monta jäsentä.

Minä kyselen nyt sitä, miten jokainen voi löytää oman palvelupaikkansa seurakunnan rakentumiseksi ja iloitsen siitä, että moni on sen jo löytänytkin. Yhdessä Kristukseen juurtuneina, monesta eri suunnasta tulevana, meidät yhdistää yhteinen usko.

Kairoksen ystävät ry:n vuosikokous su 27.3.2022 klo 16 Kairosmajalla Käsitellään yhdistyksen sääntömääräiset asiat.

6

Tervetuloa mukaan!

Johtokunta

TEKSTI Terhi Rajala KUVA Jani Laukkanen

Iloitkaa aina Herrassa!

Näin meitä kehotetaan monille tutussa Filippiläiskirjeen jakeessa.

Mieleni tekee muokata sitä ja todeta iloitkaamme Kairosmajan uusista työntekijöistä. Olen viime viikkojen aikana iloinnut niin Kaisasta uudesta johtajasta, Juhan paluusta kiinteistöhoitaja-eräoppaan tehtävään kuin jokaisesta Kairosmajan työntekijästä. On hienoa nähdä, että tiimi lähtee muovautumaan ja jokainen löytää oman paikkansa ja tärkeän tehtävänsä. Iloitsen myös tätä kirjoittaessani tiedosta, että kokoontumisrajoituksia kevennetään. Näyttää siltä, että saamme viettää kahden kevään jälkeen täysipainoisen kevättalven Kairosmajalla.

Haluan muokata otsikkoa myös näin: Iloitkaamme Kairoksen ystävistä!

Kiitos teille, jotka annoitte viime vuonna jälleen ison taloudellisen tuen ja talkootyötunteja, unohtamatta esirukousta. Tuki erilaisissa muodoissa on Kairosmajalle merkittävä ja tarpeellinen. Iloitsen, että karavaanareiden huoltotilat ovat valmiina vastaanottamaan matkailijoita.

Filippiläiskirjeen luku jatkuu pari jaetta myöhemmin näin: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” Tämä on hieno lupaus meille kaikille.

Jos koet elämässäsi huolia tai murheita, niin Taivaallinen Isämme kuulee sinua ja toivoo, että käännyt luottaen hänen puoleensa. Hänelle niin isot kuin pienet asiat ovat tärkeitä.

Ilon keskellä painan pääni myös rukoukseen ja rukoilen Kairosmajan tiimille voimia, avoimuutta, keskinäistä yhteyttä ja terveyttä kevään sesonkiin. Rukoilen myös Kairoksen ystävien puolesta ja yhteisen projektimme, Rantamajan remontin puolesta. Toivon, että rukoilet kanssani.

Valoisa aika pidentyy monta minuuttia päivittäin. Valo voittaa. Lumikinosten keskeltä toivotan sinulle Isän siunaamaa talvea ja tulevaa kevättä.

Terhi Rajala liiketoimintajohtaja Kansan Raamattuseura

7

Runoilija, julistaja Erkki Lemisen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta vuonna 2022.

”Viimeinenkin tulla saa” -teemajakso TV7 11.3. klo 18.30 Tuiki taivaallista -ohjelmassa. Esko Luukkonen Kaisa Tuikkasen vieraana Erkki Lemisen hengellisen perinnön äärellä.

Uusinnat 12.3. klo 2.30 ja 10.30.

TV7 arkisto.

Tunturin sylissä – Erkki Leminen 100 vuotta -juhlaleiri

26.3.–2.4. Kairosmajalla Mukana Kari Hämäläinen, Riitta ja Markku Leminen, Johanna ja Ari Tähkäpää.

Ohjelmassa mm. Ekin kaitafilmejä, runoja, musiikkia, pienoisnäytelmä. kairosmaja.fi

8

Kesäjuhlilla ohjelmaa Erkki Lemisestä Sanan Suvipäivät 17.–19.6. Hollolassa Kirkastusjuhlat 29.–31.7. Heinävedellä Orpokotijuhlat 13.–14.8. Parikkalassa

Erkki Leminen – Symposium

19.8. klo 14–16 Radio Deissä. Symposium peilaa Erkki Lemisen teologiaa ja hengellistä perintöä. Teuvo V. Riikosen vieraina Tapio Aaltonen, Anna-Mari Kaskinen, Sisko Latvus, Markku Leminen, Juha Valkeapää, Juha Vähäsarja.

Eki ja mie -teemapäivä

12.11. Oronmyllyllä vietetään teemapäivää Erkki Lemistä muistellen. oronmylly.fi

Juhlavuoden ohjelmat kansanraamattuseura.fi/leminen100

TEKSI & T A KUV Kari Hämline

Minun kairos – hetkeni -kirjan käsikirjoitus on valmis!

Tuntuupa hyvältä! Tänä aamuna 31. päivä tammikuuta lähti Minun kairos – hetkeni -kirjan käsikirjoitus kustantajalle. Mikäli asiat etenee kirjan kustantajan Karas-Sana Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti, on kirjan julkistamishetki ensi kesänä Sanan Suvipäivien yhteydessä.

Minun kairos – hetkeni -kirja on tarina nuoren pojan unelmasta päästä leirikeskuksen isännäksi. Unelma toteutui!

Vuosien myötä se vahvistui kutsumustehtäväksi. Samalla siitä muotoutui pitkä selviytymistarina, jonka läpikäyminen on ollut mahdollista ainoastaan Jumalan avulla.

Kirja on samalla nöyrä kiitos niille tuhansille ihmisille, joiden kanssa olen saanut kulkea kappaleen yhteistä matkaa.

Kevättä odottaen Kevät lähestyy vauhdilla. Aurinko paistaa koko komeudessaan jo kaikkien Pyhätunturin huippujen yläpuolella. Odotan uutta kevättä yhtä paljon kuin Pyhäjärven jokisuulla talvehtivat neljä joutsenta. ”Korona” ja Itä-Ukrainan tilanne ahdistaa, mutta jokin kuiskaa sisällä: Uusi kevät tulee, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista!

Siunaavin kevätterveisin Kari

9

TEKSI Ritva Jäms A KUV Mika Jäms

Hiljainen rukouskävely Kaamos on syvimmillään ja aurinko on jäänyt odottelemaan vuoroaan jonnekin planeettamme toiselle puolelle.

Laitamme lumikengät jalkaan, heitämme hyvillä eväillä lastatut reput selkään ja asetumme jonoon.

Pysähdymme tulentekopaikalle ja annamme liekkien hetken valaista ja lämmittää kaamoksen hiljaisia kulkijoita. Termarista kuksaan kaadettu kuuma juoma lämmittää hetken sormia ja sisuksia.

Tunnen, kuinka menneet sukupolvet ovat kanssamme.

Kapuamisen, lumisten oksien ja pakkaslumesta narskuvan äänimaiseman läpi kuljettuamme pysähdymme tunturin lavealle huipulle. Käännymme katselemaan joka suuntaan; Pyhäjärven jäiseen pintaan, laskettelukeskuksen vilskeeseen ja tykkypuiden tasaiseen lumimattoon.

Lähdemme kulkemaan sinertävää Soutajaa kohti peräkkäin, hiljaa ja reilun välin edellä kulkevaan pitäen. Välillä pysähtelemme katsomaan, että kaikki ovat vielä samalla reitillä. Niissä hetkissä aistin, miten erityistä on kulkea yksin, mutta turvallisesti yhdessä. Puiden latvoissa äänetön teeriparvi seuraa ohikulkijoita.

10

Tunturin huipulla

Kari aloittaa Maa on niin kauniin ja me yhdymme siihen kylmänkankeilla äänillämme. Luojan taivas on nyt, jouluaaton aattona hetken kirkas ja sielujemme toiviotie mykistävän kaunis. Katsomme ylös

Lapin keväthanget kutsuvat 12.–19.3. Kevään hiihtoviikko I

Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö

19.–26.3. Kevään hiihtoviikko II, Marja ja Jorma Kalajoki, Hannu Kiiski ja Elina Pikkuhookana (täynnä)

2.–9.4.

Hiihtoviikko kevätauringossa I Kirsi ja Touko Hakala

Soutajalle ja aavistelemme, mitä kohti matkamme vie ajan kiitäessä ja vuosien vieriessä.

Tunnen, kuinka menneet sukupolvet ovat kanssamme. Niin monet ennen meitä ovat tätä maisemaa katselleet, samaa laulua laulaneet, yhteyttä ikuiseen kokeneet.

Hiljaisesti laskeudumme Kairosta kohti. Elämän äänet pysyttelevät kaukana.

Sydän ja mieli tuntuvat rauhoittuvan kiitollisena ja levollisena jouluun. Yleensä tähän aikaan joulua valmistellessa syke ja stressitasot ovat huipussaan ja kaikki tuntuu olevan kesken.

Nyt olen valmis ja levollinen. Kirkkaana soi sieluni laulu.

Ritva Jämsä

11

TEKSTI Arja Ojala KUVA Erik Karits

Kevättä odotellessa Perhoset menestyivät erityisen hyvin viime kesän lämmössä. Mutta mihin ne kaikki talven tullen katosivat? Miten ne selviävät kevääseen talven kylmyydessä?

Perhoset voivat talvehtia kehityskiertonsa eri vaiheissa: munana, toukkana, kotelona tai aikuisena. Harva perhoslaji talvehtii aikuisena, useimmat viettävät talven toukkana tai kotelona, harvemmat munana. Lapissa perhoset talvehtivat pääasiassa toukkina, etelämpänä muutkin talvehtimismuodot yleistyvät. Kehityskierron vaiheesta riippuu, mihin aikaan kukin perhoslaji kesän kuluessa saavuttaa aikuisuuden ja ilmestyy iloksemme. Myös säätila vaikuttaa: lämpimänä kesänä toukat varttuvat nopeammin aikuisiksi kuin koleana kesänä.

Aikuisena talvehtineita perhosia näemme varhain keväällä, sillä ne ovat jo edellisenä kesänä käyneet läpi koko kehityskiertonsa munasta aikuiseksi. Nokkosperhoset, suruvaipat, neitoperhoset ja herukkaperhoset talvehtivat suojassa puunkoloissa, kaarnan raoissa, ulkorakennuksissa tai maassa. Sitruunaperhonen sinnittelee talven yli asettumalla roikkumaan sopivaan varpuun selkä maata

12

kohti, joten vähälumisina talvina se on pitkään sään armoilla. Perhoset, kuten muutkin hyönteiset, vaipuvat talveksi lepotilaan, jonka käynnistää syksyllä päivien lyheneminen.

Lepotilaan valmistautuvan hyönteisten kudoksissa tapahtuu muutoksia. Vaarallisinta on solujen jäätyminen niin että niiden sisälle muodostuu jääkiteitä, jotka rikkovat solun rakenteita. Siksi soluista poistuu vettä, jolloin soluneste väkevöityy ja jäätymispiste alenee. Soluihin muodostuu myös ”pakkasnesteitä”, kuten glyseroleja, joiden tehtävänä on parantaa pakkasensietoa. Elävät solut pysyvät sulina koko ajan, solujen välitilat kudoksissa voivat sitä vastoin jäätyä. Lepotilassa perhonen kestää hyvinkin jopa yli 30 asteen pakkasia.

Perhosen kehitys alkaa naaraan munimasta munasta. Naaras laskee munansa tavallisesti toukan käyttämän ravintokasvin pinnalle. Kuoriutuessaan kehittyvä toukka puree reiän munan kuoreen ja ryömii esiin. Kasvaessaan se luo nahkansa 4-5 kertaa; vanhan nahan alle kasvaa uusi ja kun se on valmis, vanha nahka repeää.

Viimeisessä nahanluonnissa alta paljastuu

Suruvaippa, Suomen kansallisperhonen

paksuhko, sitkeä kotelo, jonka sisällä toukasta kehittyy perhonen. Joillain lajeilla toukka kutoo ympärilleen vahvan kotelokopan ohuista seiteistä, joita se muodostaa suussaan olevien kehruurauhasten eritteestä. Kotelovaiheen pituus vaihtelee lajista riippuen parista viikosta useaan kuukauteen, jos kotelo talvehtii.

Kotelossa tapahtuu ihmeitä: toukka muuttuu aikuiseksi perhoseksi. Kotelon sisällä osa toukan sisäelimistä ja aivoista säilyy, myös hengityselimenä toimivassa ilmaputkijärjestelmässä tapahtuu vain pientä hienosäätöä. Osa toukan elimistä hajoaa irrallisiksi soluiksi, joista rakentuu uusia elimiä. Perhosen jalkojen, siipien ja tuntosarvien aihiot ovat valmiina paikoillaan jo toukan sisällä pieninä levymäisinä rakenteina, jotka on ohjelmoitu kasvamaan kotelovaiheen aikana valmiiksi jäseniksi. Perhonen saa myös uudet silmät ja purevat suuosat vaihtuvat pitkään imukärsään. Kun kaikki on valmista, kote-

lonahka repeää ja aikuinen perhonen ryömii ulos. Siivet riippuvat aluksi kurttuisina, mutta pian niihin alkaa virrata ruumiinnestettä ja ne laajenevat täyteen mittaansa. Muutaman tunnin kuluessa siivet kovettuvat ja perhonen pääsee lentoon.

Aikuiset perhoset imevät pääasiassa kukkien mettä. Suruvaippa ja eräät yökköset nauttivat myös vahingoittuneista puista erittyvää mahlaa ja ylikypsien hedelmien mehua.

Vielä meitä ympäröi lumi ja jää, päivät kuitenkin jo pitenevät. Keväthangelle saattaa leutona päivänä ilmaantua noin kolmesenttinen pitkien ruskeiden karvojen peittämä toukka. ”Karvamato” on ruostesiiven toukka. Tämän yöperhosen toukka herää suojapaikassaan varhain keväällä, etsii paikan koteloitumiselle ja aikuinen ruostesiipi on valmis lentoon jo alkukesällä.

Arja Ojala

13

TEKSTI Anna Brummer KUVA Johanna Manner

Ohikulkija Istun Revontulikappelissa flyygelin ääressä. Kappelissa ei ole muita kuin minä ja olen harjoitellut pianokappaletta, joka olisi saatava esityskuntoon.

Olen sytyttänyt esirukouskynttilän ystävälleni. Hengähdän ja muistan ilmoituslapun Revontulikappelin ulko-ovessa: Ollaan turvassa, Jumala on turvamme.

Uusi kohtaaminen Sisään astuu ohikulkija, hiihtokengät jalassa, silmälasit huurussa. Mielessäni käy, että olipa hyvä, kun sain valmiiksi harjoiteltua äsken, mutta jään flyygelin ääreen istumaan. Nainen sanoo, ettei ennen ole käynyt täällä. – Hyvä että tällaiset paikat edes ovat auki näin koronan aikaan. Vaihdamme pari sanaa.

Annan katseeni levätä alttarilla, jossa äiti Maria pitää lastaan hellästi sylissä, niittyvillat viestittävät Jumalan herkkyydestä ymmärtää tarpeemme, ja syvän punaiset amaryllikset maljakossa kertovat Kristuksen sovitustyöstä. Ollaan turvassa, Jumala on turvamme, ajattelen.

Nainen istahtaa ja keskustelumme hiljenee. Katson sytyttämääni kynttilää ja huokaisen. Vain hetki kerrallansa. Vain pieni askel kerrallaan. Ollaan turvassa.

Sävel juolahtaa mieleeni, hakeutuu sormiini, ja tapailen melodiaa, joka kasvaa sointujen myötä herkäksi, luottavaiseksi kudokseksi sormieni kosketuksesta.

Soitan monta säkeistöä.

Hiljainen toive Virren viimeisen soinnun hiljettyä nainen jatkaa: – Juuri äsken toivoin, että soittaisit jotakin, mutta en rohjennut pyytää. Mielessäni kävi nimenomaan tuo laulu. Eikö olekin ihmeellistä? Päivä vain ja hetki kerrallansa. Näin meitä johdatellaan. Ollaan turvassa. Jumala on turvamme.

Nainen poistuu ja minäkin puen hiihtokamppeet ylleni. Päivän kirkkain hetki on jo vaihtunut siniseksi hämäryydeksi ja Revontulikappeli jää odottamaan seuraavaa ohikulkijaa.

Anna Brummer, sairaalamuusikko

14

Kai airroksen lei leirrivii iviik kot

ja konse onserrtit kevät 2022 Helmikuu

Huhtikuu

19.–26.2.

2.–9.4.

Hiihtolomaviikko I Tarja ja Markku Seppänen, Satu Kaarisalo-Kulo ja Heikki Kulo.

23.2.

Kulojen konsertti Revontulikappeli klo 19. Liput 20 €. Kaikkien konserttien liput myynnissä ennakkoon kahvilasta (käteinen/korttimaksu) tai käteisellä ovelta.

26.2.–5.3. Hiihtolomaviikko II Päivi Luumi ja Pirjo Mettänen

Hiihtoviikko kevätauringossa I Kirsi ja Touko Hakala 3.4.

Petri Laaksosen konsertti Revontulikappelissa klo 19.

Liput 20 €.

6.4.

Arja Korisevan konsertti Revontulikappelissa klo 19.

Liput 20 €.

9.–14.4. Virsiviikko, Jouni Somero, Raija Kilpeläinen-Somero ja Kari Mattila Maaliskuu 10.4.

Seeli Toivion konsertti Revontulikappelissa klo 19.

4.3.

Saila trio konsertti Revontulikappeli Liput 20 €. klo 19, Saila Ruotsala, Lasse Heikkilä.

13.4.

Runoja ja musiikkia Revontulikappeli Liput 15 €, lapset alle 16 v. 10 €. klo 19. Liput 20 €.

5.–12.3.

Hiihtolomaviikko III, Kotiahot.

14.–18.4. Kairoksen Pääsiäinen, Riitta Laakio, 9.3.

Tiina Sinkkosen konsertti Elina Vettenranta ja Karri Perälä Revontulikaapelissa klo 19. Liput 20 €.

15.4.

Pääsiäiskonsertti 12.–19.3. Kevään hiihtoviikko I Revontulikappelissa klo 19.

Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö.

Liput 20 €.

13.3.

Tiina Sinkkosen konsertti 17.4.

Duo Heikura & Hägg Revontulikappelissa klo 19. Liput 20 €.

Revontulikappeli klo 19. Liput 20 €.

19.–26.3. Kevään hiihtoviikko II 18.–23.4.

Hiihtoviikko kevätauringossa II Marja ja Jorma Kalajoki, Hannu Kiiski ja Merja ja Heikki Salomaa Elina Pikkuhookana.

20.4.

Elvis gospel by Aron konsertti 21.3.

Hannu Kiisken konsertti Revontulikappeli klo 19. Liput 20 €.

Revontulikappelissa klo 19. Liput 20 €.

23.4.-30.4.

Kotona jälleen viikko 23.3.

Elvis gospel by Aron konsertti Kristiina Kohola, Anne-Mari Thomassen Revontulikaapelissa klo 19. Liput 20 €. ja Tuula ”Haxu” Hakkarainen 26.3.–2.4. Erkki Lemisen syntymästä 100 vuotta 27.4.

Kairosmajan keväinen musiikki-ilta -juhlaviikko, Riitta ja Markku Leminen, klo 19. Tuula ”Haxu” Hakkarainen, Johanna ja Ari Tähkäpää, Kari Hämäläinen Liput 10 €.

27.3.

Jouni ja Anna-Claudia Someron konsertti Revontulikaapelissa klo 19.

26.5.–2.6. Kairoksen talkoo ja vaellus- Liput 20 €. viikko, Kari Hämäläinen

Kairosmaja – lähellä Pyhää!

Tiedot tarkentuvat myöhemmin.

Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä STEP-opintokeskuksen kanssa.

15

Jos vastaanottajaa ei tavoi­teta, palauta osoitteella:

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

4041 0895 Painotuote

Kairos Tulin tänne – elämän väsyttämänä – tunturin kainaloon Vaelsin määrää vailla tunturilta toiselle – syvien kurujen kautta.

Samosin päivästä päivään ja hämärästä hämärään kohtaamatta ketään.

Mustat kekäleet nuotiopaikoilla vain.

Syttyivät nuotion puut.

Liekkien leikkiä pitkään katsomaan jäin.

Monien hämäräin tullessa pitkään katsomaan jäin.

Toisinaan savusta silmäni kyyneltyi.

Toisinaan itkin omaa tuskaani vain.

Toisinaan rinteellä ylistin Jumalaa – oli lähellä hän.

Sain elää Jumalan hetken – kairoksen – koin paranemisen.

Kuva: Jarmo Rokka

Tero Aho

nen

– Erkki Leminen