Vasolainen

• teksti ja kuva SANNA TUOMI

Kirsi opiskeli aikuisiällä uuteen ammattiin

Isännöitsijämme Kirsi Tilkkanen kaipasi asiakaskohtaamisia ja nauttii nyt uudesta työstään.

KEVÄÄLLÄ VASOLLA ALOITTANUT isännöitsijä Kirsi Tilkkanen istuu alas kahvikuppi kädessään. Hänen silmiinsä syttyy kirkas palo, kun kysymme, miten hän on viihtynyt uudessa työssään. – On ihana jälleen kohdata ihmisiä ja auttaa asukkaita arjen asioissa ja asukaskokouksissa. Olin pitkään töissä Stockmannilla kodinosaston päällikkönä, ja siellä opin, miten tärkeä paikka koti on ihmiselle. Nyt olen ymmärtänyt, miten asumisen viihtyvyyteen vaikuttaa kauniiden somisteiden lisäksi myös kodin ja taloyhtiön hyvä hoito, Kirsi pohtii. – Rakastan sisustamista ja huomaan aika usein, että kalustan ja sisustan mielessäni kohteemme, kun pääsen kurkistamaan tyhjiin neliöihin. Viimeksi niin kävi Ruustinnan uudiskohteessa, joka valmistuu tammikuussa Raisioon.

Stockalta Kirsin tie vei useaksi vuodeksi Fortumiin, ja hän kouluttautui isännöitsijäksi. –Tyttäreni näki viime keväänä Vason ilmoituksen, jossa haettiin isännöitsijää. Haastattelujen jälkeen olin niin halukas tulemaan tänne töihin, että iso itkuhan siinä pääsi, kun kuulin, että minut oli valittu. Itseasiassa kyyneleet virtasivat niin, että jouduin odottelemaan aika pitkään linja-autoaseman parkkipaikalla ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa, hän hymyilee muistellessaan.

PUUTARHASTA HYVÄÄ MIELTÄ Alku on ollut uuden oppimista. – Töihin tuloni jälkeen olen tutustunut kaikkiin 32 kiinteistöön, jotka ovat vastuullani, tavannut asukkaita asukaskokouksissa, tehnyt huoneistotarkastuksia sekä järjestänyt asukastoimikuntien tapaamisia.

Osan työajasta on kesän ja syksyn aikana haukannut myös uusi Tampuuri-ohjelmisto ja Vason asukasportaalin uudistus. – Välillä tulee tehtyä todella pitkiä päiviä, sillä kokoukset asukkaiden kanssa ajoittuvat aina ilta-aikaan, mutta onneksi kotona odottaa kärsivälliset tukijoukot: mies, kissat Mörkö ja Haamu sekä löytökoiramme Topi, Kirsi sanoo kiitollisena saamastaan tuesta.

Pitkien päivien vastapainoksi Kirsi ryntää puutarhaan aina, kun se on mahdollista. – Puutarhatyöt vievät ajatukset pois arjesta ja mieli saa hoitoa, kun upottaa kädet multaan tai ottaa haravan käteen. Muutamassa kohteessani on tehty syksyllä mittavia pihaprojekteja ja olen aina yhtä ilahtunut, jos asukkaat esittävät toiveita ja ovat innokkaita huolehtimaan pihan istutuksista tai vaikkapa viljelylaatikoista. Oma piha on myös perheen pienimmille helppo paikka tutustua kasvun ihmeisiin. Meilläkin vierailee säännöllisesti 2-vuotias puutarhurin alku, lapsenlapseni, joka on aina valmis auttamaan.

Kysymme kahvihetken päätteeksi, mikä Kirsin mielestä on parasta hänen työssään. Vastaus tulee nopeasti. – Asukkaat ja työkaverit. Paperit, numerot ja tietokoneet eivät hymyile takaisin, mutta ihmiset ympärillä tekevät sen. Kirittävät parempiin suorituksiin ja kannustavat jatkamaan.