Page 1

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

3/2018


PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 7.9.2018

3/ 2018

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti JULKAISIJA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen TILAUKSE T JA OSOIT TEENMUUTOKSE T

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva FUMUCO Entertainment Troop Monikulttuurinen musiikkiryhmä esiintyi Valtakunnallisten kotiseutupäivien avajaisissa elokuussa Lappeenrannassa. Kuva: Anna-Maija Halme.

Nuorille mahdollisuus Kiitos Lappeenranta ja Etelä-Karjala. Saimme viettää upeat Valtakunnalliset kotiseutupäivät keskustellen, ohjelmasta nauttien ja eri kohteisiin tutustuen. Iso kiitos Lauritsala-Seuralle, Lappeenrannan ja Imatran kaupungeille, Etelä-Karjalan liitolle, järjestelytoimikunnalle, koordinaattorille, kaikille vapaaehtoisille, yhteistyökumppaneille, esiintyjille ja kaikille muille tekijöille. Keskustelimme ja kuulimme alustuksia tärkeistä teemoista, kuten kestävästä kehityksestä, kaksoisidentiteetistä, tietosuoja-asetuksesta, yhdistysviestinnän keinoista, osallisuudesta ja kotiseudun sekä kotiseututyön avoimuudesta kaikille, myös muista maista muuttaneille. Uuden oppiminen ja kokemusten vaihtaminen on tapahtuman suola. Hyvä ohjelma ja viihtyminen ovat niinikään tärkeitä mausteita. Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma nosti puolestaan uuden tärkeän teeman esiin, sen miten tärkeää on antaa nuorille mahdollisuus: ”Nuoret ja nuorten näkökulmat ratkaisevat tulevaisuuden. Millaisia mahdollisuuksia tarjoamme nuorille, millaista tietoa annamme? Jokainen paikkakunta on ainutlaatuinen. Muistammeko kertoa siitä? Kuulemmeko nuoria ja lapsia, kun suunnittelemme tulevaisuuden kaupunkeja ja kuntia?”. Teksti on nähtävissä kokonaisuudessaan tässä lehdessä. Julkilausuma on haaste kunnille, kouluille, päättäjille, järjestöille ja monille muille toimijoille. Se on haaste ilman muuta myös kotiseututyölle. Kotiseutupostin tämän kertaisen numeron pääteema on uudistuva kotiseututyö. Hallituksen jäsen ja Uudet toimintamuodot kotiseututyössä -jaoston puheenjohtaja Sampo Purontaus on puhunut aiheesta eri tilaisuuksissa. Hän on kirjoittanut kotiseututyön haasteista ja mahdollisuuksista myös Kotiseutublogiin. Blogin ajatuksia tiivistimme tähän lehteen. R I I T TA VA N H ATA LO

Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

toiminnanjohtaja


Seutuja voidaan pitää elävinä, vaikka väestö keskittyy Muuttoliiketutkija Timo Aro uskoo, että kaupungistuminen ja alueiden polarisaatio jatkuu. Ihmiset ovat muuttaneet keskuksiin jo vuosikymmenten ajan, eikä kehitykselle ole näköpiirissä loppua. Paljon voidaan silti tehtä seudun elinvoimaisuuden eteen. Kotiseutuhengen vahvuudesta ja paikallisesta itsetunnosta riippuu, miten valmiita ihmiset ovat tekemään jotain kotipaikkakuntansa kehittämiseksi. "Onnistumisia kannattaa nostaa esiin. Ihmisten on hyvä olla tietoisia siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä ollaan saavutettu", Aro kertoo. Menestys on kiinni erityisesti liikenneyhteyksien sujumisesta. Hurmaavimmastakin kylämaisemasta on päästävä tarvittaessa keskuksiin kasvokkaisiin tapaamisiin. Koulutus ja osaaminen ovat tärkeitä menestystekijöitä. Tapahtumilla on iso merkitys vetovoimalle, ja tavallisesti ne lähtevät pienestä liikkeelle. Aro toteaa, että seutua voi pitää virkeänä myös se, että ihmiset asuvat seudulla edes osan ajastaan. Saman asian puolesta puhui luova johtaja Jani Halme Kotiseutuliiton Kestävää kehitystä käsittelevässä seminaarissa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Lappeenrannassa elokuussa. Halme asuu osan aikaa Helsingin Punavuoressa ja osan Parikkalassa, jossa hän on myös kirjoilla. Veronsa hän haluaa maksaa Parikkalaan tukeakseen toista kotiseutuaan. Jani Halme analysoi Kestävä kotiseutu -seminaarissa Lappeenrannassa 9. elokuuta mm. Kotimaan katsaus -somesarjansa menestyksen salaisuuksia. Halme uskoo, että pieni ja lähellä oleva on globalisaation seurauksena trendikkäämpää kuin koskaan. Kuva: Anna-Maija Halme.

Lisää Timo Aron ajatuksia seutujen elinvoimaisuudesta sivulla 14–15 ja Lappeenrannan Valtakunnallisista kotiseutupäivistä sivulla 12–13.

Sisältö 4 6 7 8 9 12 14

Kotiseutu on kokemus Kotiseutuliiton julkilausuma 2018 Lapsille ja nuorille oma kotiseutu tutuksi Vuoden kaupunginosa: Espoon Kauklahti Vuoden kotiseutuyhdistys: Rovaniemen Totto Valtakunnalliset kotiseutupäivät Lappeenrannassa Kotiseutuhengellä iso merkitys elinvoimaisuudelle

17 18 20 21 22 23

Tulevaisuuden toimintamuodot Hausjärvelle ja Pedersöreen tunnustusta Koulutuskierros paikallismuseonhoitajille alkaa Suomalaismenestystä Euroopassa Pohjolan Europa Nostra -yhteistyötä Riikka Noreila: Koti vai seutu vai molemmat?

Kirjoittajat: Anna-Maija Halme (AH), Johanna Heikkilä (JH), Liisa Lohtander (LL). Jonina Vaahtolammi (JV), Riitta Vanhatalo (RV).

Kotiseutuposti  3/ 2018

3


Kotiseutu on kokemus

”On aina sanottu, että maa-

Seinäjoella tehdään uusimuotoista kotiseutututkimusta

Prunnilla, Nuottimäessä. Ja

kunnan raja on Kortesjärven se pitää paikkansa tänäkin päivänä. Purmojärvi ja Kortesjärven kirkonkylä, ne

E

vijärven uusi Uittomieskämppä näyttää komealta toukokuisessa järvimaisemassa. Se on pitäjän aktiivisen kotiseututyön näyttävä monumentti. Tänään Uittomieskämppä on kotiseututyöpajan näyttämö. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto ja projektipäällikkö Timo Suutari ovat kiinnostuneita

ovat niinkun järviseutulaista. Mutta kun mennään siitä eteenpäin, Ylikylä jo, se on maakuntalaista.” – Evijärven kotiseututyöpajan osallistuja.

evijärveläisten kotiseutukokemuksista. Suutari esittää osallistujille virikkeitä kuvina ja väittämäpareina, kuten: ”Kotiseutu tarkoittaa minulle samaa kuin lapsuudenkotini ja kasvuympäristöni” – ”Kotiseutu tarkoittaa minulle samaa kuin nykyinen asuinpaikkani”. Syntynyt keskustelu pidetään aiheessa, mutta sitä ei aktiivisesti ohjata. Kaikki ajatukset ja kokemukset ovat oikeita ja arvokkaita.

Kotiseutututkimusta uudistamassa

Järviseudun tuore kotiseutututkimus löytyy sähköisesti osoitteesta helda.helsinki.fi/handle/10138/236560

4

Kotiseutuposti  3/ 2018

Ruralia-instituutissa Seinäjoella on tehty Riukulehdon johdolla uusimuotoista kotiseutututkimusta vuodesta 2011 lähtien. Sitä on suunnattu aiemmin kodin, kylän ja entisen kunnan tasolle. Järviseudulla syntyy tulkinta ylikunnallisen alueen kotiseutukuvasta. Riukulehto on tehnyt kokemuksellista kotiseutututkimusta myös Etelä-Afrikassa. Työn alla on teos virtuaalisesta kotiseudusta. Monitieteiseen tutkimusryhmään kuuluva


Katja Rinne-Koski tutkii parasta aikaa töysäläistä kotiseutua ajallisessa kehyksessä.

Kokemuksellinen kotiseututeoria Vaikka Suomessa on harjoitettu järjestelmällistä kotiseutututkimusta jo 1800-luvun lopulta, Riukulehdon tutkimusryhmän lähestymistapa on uusi. Teoreettista viitekehystä nimitetään kokemukselliseksi kotiseututeoriaksi. Onko kotiseutu siis ensi sijassa kokemus? ”Kotiseudun kokonaisuudesta saa paremman otteen, kun sitä tarkastellaan kokemuksellisena ilmiönä. Keskeisenä ajatuksena on, että jokaiselle rakentuu yksilöllisten kokemusten kautta oma, henkilökohtainen kotoisuuden piiri, joka tunnistetaan itselle erityisen merkittävinä paikkoina ja tapahtumina.” Riukulehdon ja Suutarin mukaan kotiseudussa on kyse kotoisuuden tunteesta. Se on kotiseudun ehdoton vaatimus. ”Usein kodin tunne syntyy ihmissuhteista, yhteisöön kuulumisesta, sosiaalisesta ja henkisestä yhteydestä, perinteestä tai muusta aineettomasta tekijästä. Silloin ’seutu’ voikin olla monipaikkainen tai paikasta riippumaton. Tällainen kotiseututunne on pikemmin perinne tai perintö kuin alue, pikemmin meikäläisyyttä kuin paikallisuutta.”

"Sopii niin kun silmään" Kotiseutukokemuksen tutkimuksessa käytetään apuna virikkeellisiä ryhmäkeskusteluja. ”Niissä keskustelijoille näytetään kuvallisia ja sanallisia herätteitä, joiden pohjalta heitä pyydetään kertomaan ja kuvailemaan kokemuksiaan. Samoin olemme käyttäneet eläytymismenetelmäkirjoituksia sekä etnografisesti painottuneita kenttätyömenetelmiä kuten kotiseutukävelyjä ja -ajeluja.”

Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja Teppo Ylitalo pääsi makkaranpaistoon Sulevi Riukulehdon (kesk.) ja Timo Suutarin kanssa työpajan päätteeksi Evijärven Uittomieskämpällä. Kuva: Timo Suutari.

Evijärven työpajan viimeisenä tehtävänä on pohtia, millainen valokuva kuvaisi kotiseutua parhaiten. Vastaus tulee empimättä: järvimaisema. ”Kyllä se evijärveläisille on semmonen luonteva. Sopii niin kun silmään.”

T E P P O Y L I TA LO

Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja

Kotiseutuposti  3/ 2018

5


Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma 2018:

Nuorille annettava mahdollisuus sitoutua omalle paikkakunnalle

N

uoret ja nuorten näkökulmat ratkaisevat tulevaisuuden. Millaisia mahdollisuuksia tarjoamme nuorille, millaista tietoa annamme? Jokainen paikkakunta on ainutlaatuinen. Muistammeko kertoa siitä? Kuulemmeko nuoria ja lapsia, kun suunnittelemme tulevaisuuden kaupunkeja ja kuntia? Suomi jakaantuu kiihtyvällä tahdilla kasvukeskuksiin ja muuhun Suomeen. Kosketus omaan ja vanhempien kotiseutuun ohenee. Onneksi useilla on mahdollisuus elää monessa paikassa. Annetaan nuorille mahdollisuus sitoutua omalle paikkakunnalle ja rakentaa sitä seuraaville sukupolville. Vaihdetaan tietoa ja osaamista, tehdään yhdessä huominen – Suomi rakentuu kotiseuduista. Suomen Kotiseutuliitto käynnistää Suomen Kulttuurirahaston avustuksella kaksivuotisen hankkeen, jossa seniorit ja nuoret toimivat yhdessä ja jakavat kotiseututietoa.

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous järjestettiin 10. elokuuta Lappeenrannassa Lappeenrannan ja Etelä-Karjalan Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä.

Ryhmä Ylöjärven museolla. Kuva: Suomen Kotiseutuliiton arkisto.

6

Kotiseutuposti  3/ 2018


Lapsille ja nuorille oma kotiseutu tutuksi Juhlavuoden suurhanke tuo nuoret ja seniorit yhteen

K

otiseutuliitto käynnistää tänä syksynä hankkeen, jossa lapset ja nuoret kohtaavat ikäihmisten kanssa. Yhdessä ryhmän itse laatiman suunnitelman mukaan tutustutaan omaan kotiseutuun, paikallisiin kulttuurikohteisiin ja moninaiseen suomalaiseen kulttuuriin vanhoine ja uusine piirteineen ja tapoineen. Myös lapset ja nuoret kaipaavat kotiseudun kokemuksia ja osallisuutta omaan kotipaikkaan. Kotiseutu on parhaimmillaan voimavara. Mestarit ja kisällit -hankkeessa seniorit ovat turvallisia aikuisia, joilla on aikaa ja jotka tuntevat paikkakunnan historiaa ja kulttuuria. Mestarin ja kisällin roolin on tarkoitus myös vaihdella. Lapset ja nuoret tuovat myös mukaan omia kokemuksiaan ja osaamistaan. Parhaimmillaan kaikki oppivat uutta ja löytävät kotipaikastaan uusia puolia. Kiinnostuksen kohteita voivat olla rakennukset ja paikat, tavat, kätten taidot käsitöistä ja ruoanlaitosta kalastukseen tai mopon korjaamiseen, tarinat tai mielenkiintoinen näkökulma paikalliseen historiaan. Vain mielikuvitus on rajana ja osallisuus sisällön suunnittelussa tärkeää. Hanke alkaa tänä syksynä kahdella pilotilla Sodankylässä ja Turussa. Pilottipaikkakunnil-

la hankkeen kummeina toimivat Kotiseutuliiton valtuuston varapuheenjohtaja Irja-Kaisa Lakkala Sodankylässä ja hallituksen jäsen Kristiina Syrjäsuo Turussa. Hankkeen rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto. Pilottien jälkeen arvioimme yhdessä tuloksia hankeraportin ja eri mittareiden pohjalta. Sen jälkeen tavoitteena on laajentaa toimintaa eri puolille Suomea ja vakiinnuttaa siitä uusi toimintamuoto kotiseututyölle. ”On hienoa käynnistää hanke, kun parhaillaan vietämme Eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuotta, jossa meillä Suomessa pääkohderyhminä ovat nimenomaan lapset ja nuoret. Lisäksi pidän tulevaisuuden kannalta lupaavana, että voimme kehittää uutta toimintamuotoa, joka huomioi lapset ja nuoret kotiseututyössä.”, toteaa Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. ”Ensi vuonna Suomen Kotiseutuliitto täyttää 70 vuotta. Hanke on myös juhlavuoden tulevaisuusteko. Tuemme toiminnalla lasten kiinnittymistä kotiseudulleen ja osallisuutta omaan yhteisöönsä. Jokainen aikakausi on kehittänyt kotiseututyölle uusia muotoja ja sisältöjä, muuten yli 120-vuotias kotiseutuliike ei olisi pysynyt elävänä. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus.”, hän jatkaa.

Lue lisää: kotiseutuliitto.fi/ toiminta/ hankkeet/ mestarit-ja-kisallit

Kotiseutuposti  3/ 2018

7


Vuoden kaupunginosa: Espoon Kauklahti

E

spoon Kauklahti on valittu Vuoden kaupunginosaksi 2018. Kauklahti on Espoon ensimmäinen Vuoden kaupunginosa -tunnustuksen saanut kaupunginosa. Kotiseutuliiton kaupunkijaoston perusteluissa todetaan, että yhteisöllisyys ja monimuotoinen asukasaktiivisuus on ollut Kauklahdessa poikkeuksellisessa kasvussa jo usean vuoden ajan. ”Kauklahti on vireä kaupunginosa, joka on toisaalta säilyttänyt kylähengen ja kylämäisyyden”, Kauklahti-seuran puheenjohtaja Susanna Rahkonen kertoo. Viime aikoina paikalliset yrittäjät ovat tuoneet Kauklahteen uutta yhteisöllisyyttä. Kauklahdessa on mm. yli satavuotias Halmeen leipomo sekä uutena tulokkaana Maxin kalakauppa, johon tullaan kaukaakin. Leipomo, kalakauppias, ravintola ja ruokakauppa ovat perustaneet kotiseutuhenkisen Herkkukatu-sivuston Facebookiin. Lisäksi alueella toimii REKO-lähiruokapiiri, jonka kautta voi ostaa lähiruokaa suoraan tuottajilta sekä joukko muitakin vilkkaita asukkaiden Facebook-ryhmiä. Kauklahti-seura pyrkii toimimaan yhteisöllisyyttä kokoavana voimana. Se koordinoi esimerkiksi Joulukalenteri-tapahtumasarjaa, johon kaupunginosan eri yhteisöt voivat ottaa osaa omilla kalenteriluukkutapahtumillaan. Yhteisöllisyyttä luo myös vilkas koulujen vanhempaintoiminta. Kauklahtea ehdotettiin Vuoden kaupunginosaksi kaikkiaan yhdeksässä eri ehdotuksessa. Monikulttuurisuudella on pitkät perinteet

Kauklahti-päivän viettoa seurantalo Valhallassa 50-luvun iltamien tyyliin. Kuva: Marjo Ojanen.

Kauklahdessa. Jo 1900-luvun alusta lähtien seutua palvellut junarata toi Kauklahteen lasi- ja tiilitehtaan. Tehtaiden myötä alueelle muutti ulkomailta ammattiosaajia. Perinteitä ja historiaa vaalitaan seudulla. Kuninkaantien varrella sijaitseva Kauklahti kuuluu Espoon vanhimpiin kyliin ja kulttuuriperintöä on säilynyt hyvin. Merkkejä asutuksesta on jäänyt niin kivikaudelta kuin keskiajaltakin, ja Espoon kaupunginmuseo tekee läheistä yhteistyötä asukkaiden kanssa.

Uusi rakentaminen tuonut lapsiperheitä Kahden joen varrella sijaitseva Kauklahti on sekä merellinen, metsäinen, maaseutumainen että etenkin vuoden 2006 asuntomessujen ansiosta myös hyvin kaupunkimainen alue. Kauklahti-seura katsoo, että uusi asutus ei ole uhannut kulttuuriperintöä vaan täydentänyt sitä ja tuonut alueelle paljon nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Kauklahdessa hyvin säilynyt kulttuuriperintö on vetovoimatekijä. Nuoret lapsiperheet ovat kiinnostuneita seudun perinteistä ja historiasta. ”Meillä on paljon nuoria mutta toisaalta myös paljon vanhoja asukkaita, jotka mielellään jakavat muistojaan alueesta, Rahkonen toteaa. AH Espoonkartanon kivisilta on peräisin 1770-luvun lopulta. Silta on tänä päivänäkin päivittäisessä käytössä. Kuva: Marjo Ojanen.

8

Kotiseutuposti  3/ 2018


Vuoden kotiseutuyhdistys: Rovaniemen Totto

K

otiseutuyhdistys Rovaniemen Totto ry on valittu Vuoden kotiseutuyhdistykseksi 2018. Palkinnon perusteluissa nostetaan esiin yhdistyksen vahva kehittämisote. Yhdistys sai juuri Museoviraston Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden rahoituksen lasten ja erityisryhmien museo-opastuksien kehittämiseen omistamassaan Rovaniemen kotiseutumuseossa. Yhdistyksen toimintaa on kehitetty ansiokkaasti. Muutama vuosi sitten johtokunta karsittiin seitsemään henkeen ja perustettiin toimikuntia, joilla on omat itsenäiset vastuualueensa. Samalla alettiin kerätä vuotuista jäsenmaksua ainaisjäsenmaksun sijaan, ja taloudellinen perusta vahvistui. Täysin saumatonta laaja toiminta ei toki ole. Muutamat ihmiset toimikunnissa kantavat isoa vastuuta, ja ison verkostomaisen toiminnan haasteena on yhteistyön koordinointi.

Noin sata aktiivista jäsentä Talkoot ovat avoimia ja ihmiset vaihtuvat jopa päivittäin. Toiminnassa on aktiivisesti mukana noin sata henkilöä. ”Kotiseututyö kutsuu ihmisiä”, tiivistää EevaLiisa Ylinampa, yhdistyksen entinen pitkäaikainen sihteeri, joka omistautuu nyt kotiseutumuseon kokoelmatyölle, Pirttikonserttien järjestämiseen ja erityisesti kuuluisaa Kirppu-oria käsittelevälle

Duo Mulair, Mari ja Petteri Mulari esittivät laulelmia Marjetanjuhlassa heinäkuussa 2017. Kuva: Rainer Hiuspää.

projektille. Yhdistys haluaisi pitää museota toiminnassa myös talvikuukausina. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä kasvaa kaiken aikaa Rovaniemellä, joten kiinnostusta voisi olla. Museon toiminnan 60-vuotisjuhlan alla Totto ry järjesti paikallisen rahankeruun museorakennusten kunnostamiseksi. Rovaniemen kaupungilta saadaan vuosittain toiminta-avustusta. Arkiseen puurtamiseen kaivattaisiin kuitenkin avuksi palkattua työvoimaa. ”Lisäksi kokoelmat huutavat työstämistä”, Ylinampa kuvaa tilannetta. Ammattiosaamista museossa toisaalta on hyvin, koska yhdistys tekee jatkuvaa yhteistyötä Lapin maakuntamuseon kanssa. Sana totto tarkoittaa merkkitulta, ja yhdistyksen jäsenet käyttävät sanaa kuvaamaan suurta innostustaan. ”Tällä hetkellä me olemme aivan tottona Kirpusta”, Ylinampa kertoo. Liekkeihin rovaniemeläiset perinneharrastajat on saanut Pöykkölän tilalla syntynyt Kirppu (1879–1907), voitokas suomenhevosori ja suomenhevosen yksi keskeisistä kantaoreista. Museolla kesäkuussa avattu Kirppu-orin ja suomenhevosen näyttely on sekin osa Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ohjelmaa. AH Satujoogatuokio nukketeatteriesityksen päätteeksi. Kuva: Rainer Hiuspää.

Kotiseutuposti  3/ 2018

9


Vuoden kotiseututeos -finalistit 2018 valittu: Tarinoita taidekaupungista – Vaasan taideyhdistys 100 vuotta. Kannonmaa Maisa (toim.), Pohjanmaan museon julkaisuja n:o 47. Historiikki kertoo, miksi Vaasa on vireä kuvataidekaupunki. Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917–1918. Teerijoki Ilkka, Hämeenlinna-seura ry 2017. Teos kertoo sisällissodasta, jonka haavat ovat vaikuttaneet suomalaisten elämässä pitkään. Kotikulmilla – Kuvia Vantaasta ennen ja nyt, Junno-Huikari Karoliina (toim.), Vantaan kaupunginmuseo 2018. Kolmikielinen kuvateos kertoo Vantaan maalaispitäjän muuttumisesta yhdeksi pääkaupunkiseudun merkittävistä kaupungeista. Lyhyissä teksteissä kerrotaan sotaa seuranneen jälleenrakentamisen, teollistumisen ja maatalouden murroksen näkymisestä Vantaalla. Lähtijät – Ullavan siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan 1872–1960, Rauhala Pekka & Järvi Outi, Ullavan Kirkonkylän seudun kyläyhdistys ry / Ullavan Siirtolaiskirjaprojekti 2017. Siirtolaismatrikkeli, joka sisältää siirtolaisuuden historiaa sekä perustiedot pienoiselämäkertoineen Ullavalta Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan lähteneistä kylittäin. Meijän Pohojois-Ii – Pohjois-Iin kylähistoria, Huovinen Pertti, Pohjois-Iin kyläyhdistys ry 2017 Kirja kertoo seudusta arkeologisista löydöistä nykypäivään. Palkintoraati valitsee Vuoden kotiseututeos -finalistit vertailemalla ehdolla olevien teosten ulkoasua, kuvatarjontaa, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines on valittu ja toimitettu. Valintaan vaikuttaa myös tarjotun tiedon yleistettävyys sekä se, onko teoksessa vertailutietoa ja kontekstimateriaalia, jolla sisältö sijoitetaan laajempiin kokonaisuuksiin. Raadin puheejohtajana toimi Tuula Salo ja jäseninä Vuokka Joki ja P.T. Kuusiluoma. Vuoden 2018 voittajateoksen valitsee taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen. Kortelainen julkistaa voittajan lauantaina 6. lokakuuta kello 13.50 Turun kirjamessujen Kuisti-lavalla. AH


Kotiseutuliitto jatkaa uudistetuin säännöin Vuosikokous uudisti Kotiseutuliiton säännöt: vahva keskusjärjestö, kuuluva kansalaisjärjestö ja tehokas edunvalvoja keskittyy entistä enemmän jäsenistönsä hyvinvointiin – perinteikkään järjestön säännöt päivitettiin moniäänisiksi ja jäsenistö nostettiin liiton toiminnan ja tarkoituksen keskiöön. "Kotiseutuliitto on olemassa jäseniään varten. Siksi on tärkeää, että nimenomaan jäsenten ääni saatiin näkyviin ja kuuluviin säännöissä. On tärkeää, että säännöt antavat kuvan siitä, mitä suomalainen kotiseututyö on ja mihin suuntaan sitä ollaan kehittämässä", sääntötyöryhmän puheenjohtaja Teppo Ylitalo kertoo. LL Tutustu: www.kotiseutuliitto.fi/jarjesto

Mitali kymmenelle kotiseututoiminnassa ansioituneimmalle Kotiseutuliiton hallitus myönsi tänä vuonna 10 ansiomitalia, joka on liiton korkein tunnustuksen osoitus. Mitalin saivat turkulainen Rauno Lahtinen, tamperelainen Heidi Martikainen, helsinkiläinen Risto Piekka, sotkamolainen Osmo Polvinen, helsinkiläinen Raimo Sailas, pieksämäkeläinen Ilkka Seppä, Kouvolan valkealalainen Erkki Sillanpää, lemiläinen Raija Tuuliainen, evijärveläinen Heikki Valijoki ja lappeenrantalainen Antti Vanhanen. Mitalin myöntäminen edellyttää saajalta maakunnallisia tai valtakunnallisia ansioita kotiseututyössä tai erittäin merkittäviä periaatteellisia ansioita paikallisessa kotiseututyössä. Lue lisää mitalin saaneiden ansioista netissä osoitteessa: kotiseutuliitto.fi/kotiseututyon-korkein-tunnustus-kymmenelle-kotiseututyossa-ansioituneelle

Antti Vanhanen, Heikki Valijoki, Rauno Lahtinen, Heidi Martikainen, Raija Tuuliainen, Raimo Sailas, Risto Piekka, Erkki Sillanpää ja Ilkka Seppä (vasemmalta oikealle) vastaanottivat ansiomitalinsa Kotiseutupäivien gaalassa 11. elokuuta Lappeenrannassa. Osmo Polvisen mitalin nouti Kansantalojen liiton toiminnanjohtaja Riku Ahola. Kuva: Veli-Matti Pulliainen.

Kotiseutuposti  3/ 2018

11


Valtakunnalliset kotiseutupäivät Lappeenrannassa ja Etelä-Karjalassa 9.–12.8.2018

Lappeenrannassa 30 tapahtumaa, 250 asiantuntijaa ja harrastajaa, satakunta vapaaehtoista sekä tuhansia paikallisia kotiseutupäivillä Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietettiin elokuussa jo 70. kerran, tällä kertaa Lappeenrannassa. Ohjelma oli runsas ja täyteläinen kuin kesäinen mansikkakakku, mistä voi kiittää pääasiassa laajaa ja innokasta suunnitteluun ja toteutukseen osallistunutta vapaaehtoisten joukkoa. ”Kaikkiaan talkoolaisia on noin satakunta henkeä eri tehtävissä”, Lauritsala-seuran puheenjohtaja Anne-Maija Laukas arvioi. Talkoolaisia työllistivät mm. lukuisat opastukset paikallisoppaina, tarinankertojina, tiennäyttäjinä ja vieraiden vastaanottajina.

Kotiseutua voi muokata mieleisekseen Päivien teema ”Kotiseutu – miu mau mukkaa” viittaa kotiseudun tuunaamiseen. ”Osallistumalla voit tehdä olostasi kotoisem-

Päivien tapahtumakoordinaattori Pia Haakana ja Lauritsalaseuran puheenjohtaja Anne-Maija Laukas ottivat päävastuun tapahtuman paikallisesta organisoimisesta. Kuva: Anna-Maija Halme.

12

Kotiseutuposti  3/ 2018

man paikassa kuin paikassa”, Laukas selittää. Runsas talkooväki siis toteutti jo itsessään päivien teemaa. Laukas on Suomen Kotiseutuliiton pitkäaikainen valtuuston jäsen, ja ajatus päivien järjestämisestä Etelä-Karjalassa pitkän tauon jälkeen oli alun perin hänen. Edellisistä päivistä Etelä-Karjalassa, tuolloin Imatralla, ehti vierähtää 25 vuotta.

Pallorockia ja Satamatorin kotiseutumarkkinoita siivitti aito kotiseutuinnostus Torstain yleisölle avoimen seminaarin Kestävä kotiseutu hoiti pääosin Kotiseutuliitto, mutta esimerkiksi perjantaista lauantaihin kestävien Satamatorin Kotiseutumarkkinoiden markkinapaikan vastaava ja päivystäjät olivat mukana molempina päivinä talkoohengessä. Vapaaehtoisia käsipareja tarvittiin paljon erityisesti järjestämään nostalginen Pallorock, joka keräsi satoja osanottajia. Lappeenrannan elävän musiikin yhdistys huolehti ilmaiskonsertin järjestelyistä Pusupuistossa, eivätkä paikalliset esiintyjätkään nostaneet palkkioita. Vapaaehtoisvoimin hoidettiin lisäksi ensiapu ja järjestyksenvalvonta. Juhlavan Kotiseutugaalan koristelut ja purkutyöt tehtiin yhtä lailla talkootyönä. Vapaaehtoisena mukana oli myös päivien suojelija, Lauritsalasta kotoisin oleva Arvi Lind, joka loi rentoa eteläkarjalaista tunnelmaa ja kertoi tarinoita lapsuuden kotiseudustaan tapahtumassa sen alusta loppuun. Maakuntajohtaja Matti Viialainen ilahtui kuullessaan, että Lappeenrannan oli vallannut näin


suuri innostus kotiseutupäivien järjestämistä kohtaan. ”Etelä-Karjalassa yhdessä toimiminen ja toimeen tarttuminen on yksi vahvuuksista. Toinen puoli on sitten karjalainen vieraanvaraisuus: vieraalle halutaan aina tarjota ylpeänä parasta mahdollista, Viialainen kommentoi. Päiville osallistui kaikkiaan 250 kotiseutuyhdistyksen edustajaa, kulttuuriperintöasiantuntijaa ja kotiseutuasioiden harrastajaa eri puolilta Suomea. Tuhannet eteläkarjalaiset osallistuivat lisäksi päivien runsaisiin yleisötapahtumiin, kuten Satamatorin avajaistapahtumaan, kotiseutumarkkinoille, Lauritsala-dokumenttifilmin ensi-iltaan ja nostalgiseen Pallorockiin aurinkoisen sään hellimässä Lappeenrannassa. Kaikkiaan päivien ohjelmassa oli 30 yksittäistä kulttuuriperintö- ja kotiseututapahtumaa. Seminaariin ja lukuisiin keskustelutilaisuuksiin, joita oli tarjolla mm. kestävästä kehityksestä, viestinnästä, yhteistyöstä, monikulttuurisuudesta ja tietosuojalain vaikutuksesta kotiseutuarkistoille ja historiantutkimukselle, osallistui parhaimmillaan yli 70 henkeä keskustelua kohden.

Osallisuus vahvasti esillä keskusteluissa

Retkiä kotiseutupäivillä järjestettiin kaikkiaan seitsemän, kaukaisin Viipuriin saakka Saimaan kanavan kautta. Pääosa retkistä myytiin loppuun. Kuvan on ottanut Janne Vilkuna retkellä Saimaan risteily ja Ilkonsaaren ekumeenista tunnelmaa.

Päivät olivat osa Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta, joiden suunnittelussa Kotiseutuliitto on ollut keskeisesti mukana. Vuoden suomalainen teema, osallisuus, näkyi vahvasti päivien lukuisissa tapahtumissa, ja Kotiseutuliiton vuosikokous vahvisti asukkaiden osallisuuden vahvistamisen myös Kotiseutuliiton yhdeksi liiton lähiajan toiminnan painopisteeksi kulttuurisen monimuotoisuuden ja uusien toimintamuotojen ohella. Tapahtuman järjestivät Lauritsala-Seura ry ja Suomen Kotiseutuliitto yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin, Imatran kaupungin ja Etelä-Karjalan liiton kanssa. AH Tapahtuma huipentui juhlavaan gaalaan. Karjalaiseen tapaan erityistä huomiota kiinnitettiin ruokaan, joka saikin paljon kiitosta. Karjalaisen pitopöydän kokosivat Top Chef -ohjelmasta tuttu Ulla Liukkonen ja Karjalan keittiömestarit. Kuva: Liisa Lohtander.

Kotiseutuposti  3/ 2018

13


Muuttoliiketutkija Timo Aro:

Kotiseutuhengellä iso merkitys paikkakuntien elinvoimaisuudelle

K

otiseutuhengellä on väliä – varsinkin hiipuvien seutujen menestykselle ja elinvoimalle. "Yleisellä ilmapiirillä on iso merkitys: mistä seudulla keskustellaan, minkälainen tahtotila alueella on ja minkälainen mainekuva paikkakunnalla on ihmisten omassa mielessä", kertoo muuttoliike- ja aluetutkija Timo Aro, joka valittiin juuri kaupunkityön asiantuntijajäseneksi Kotiseutuliiton valtuustoon. Kaupungistumiskehitys näyttää Aron mukaan vääjäämättömältä. Se on jatkunut melko tasaisena jo useiden vuosikymmenien ajan. Vuonna 2008 alkanut finansikriisi kiihdytti alueiden polarisaatiota entisestään, ja väestökeskittymiä on yhä vähemmän. Jopa Nurmijärvi-ilmiön Aro näkee osaksi kaupungistumiskehitystä. Kyse on enemmän seuduista, kuin siitä että ihmiset sulloutuisivat rytinällä kantakaupunkeihin. Vetovoimaisia ovat ne alueet, joista on mahdollista pendelöidä keskuksiin. Iso osa Suomesta on vaarassa hiljentyä toisaalla.

Paljon voidaan tehdä Aro toteaa, että riippuu paljolti seutua kohtaan tunnetusta ylpeydestä, mitä ihmiset ovat valmiita tekemään kotiseutunsa kehittämiseksi. Ja jotain on aina tehtävissä, kun on analysoitu, mistä tekijöistä seudun vetovoima tai vetämättömyys koostuu, tosiasiat tunnustetaan ja tartutaan toimeen. Kaikki paikkakunnat eivät ole sitä valmiita tekemään. Aro kertoo, että on niitäkin, joissa odotetaan aina jotain ulkopuolista tahoa apuun – valtiota tai Euroopan unionia. Osassa vaaravyöhykkeellä horjuvista kunnista, erityisesti Pohjanmaan maakunnissa, taas reagoidaan nopeasti ja kääritään hihat.

14

Kotiseutuposti  3/ 2018

Myös syrjäisillä seuduilla on monesti hyvät mahdollisuudet houkutella nuoret takaisin opiskelupaikkakunnilta kotiseuduilleen, sillä kotiseututunne on Suomessa epätavallisen vahva verrattuna muihin Euroopan maihin. "Yleensä ihmiset pyrkivät meillä Suomessa takaisin samantyyppisiin olosuhteisiin, kuin mistä ovat lähtöisin". Aro kertoo. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalle ihmiset pyrkivät usein takaisin, vaikka olisivat joutuneet muuttamaan työn tai opiskelun vuoksi muualle. Parhaiten tilanteen hallitsevat länsirannikon kunnat, joista on aina lähdetty muualle ja joissa on totuttu pärjäämään omillaan. Ääripäässä ruotsinkieliset seudut, joita kantaa lisäksi epätavallisen vahva yhteisöllisyys.

Liikenteen oltava sujuvaa "Sujuvalla liikkumisella, liikenneinvestoinneilla kaikkinensa, on iso merkitys alueiden elinvoimaisuudelle", Aro toteaa. Digitalisaatio on tehnyt monesta työstä sinänsä paikkaan ja aikaan sitomatonta. Kasvokkaisilla kontakteilla on kuitenkin nopeasti muuttuvassa työssä yhä suurempi merkitys. Kohtaaminen ja ajatusten vaihtaminen on tärkeää. Aro itse asuu Porissa. "Täältä etäisyydet ovat vielä siedettävät, mutta kieltämättä pitää olla valmiutta olla junassa tai bussissa."

Tapahtumilla on iso merkitys Mitä sitten voidaan tehdä, kun havaitaan, että nuoret eivät enää palaa, eikä uusia ihmisiä muuta tilalle? "Pienistä ja vähäpätöisiltä tuntuvista asioista


voi lähteä merkittäviä asioita liikkeelle", Aro kertoo. Pienen ryhmän perustamasta tapahtumasta voi kasvaa iso vetovoimatekijä, joten niitä kannattaa vaalia ja tukea. Esimerkiksi Pori Jazz oli aikoinaan muutaman luovan ihmisen alulle panema kotikutoinen tapahtuma. Nyt sen kylkeen on kasvanut iso mediatapahtuma Suomi Areena. Vaikutus on huomattava. Tapahtumien myötä ihmisillä on syy tutustua paikkakuntaan ja nähdä omin silmin, mitä sillä on heille antaa. Ei ole pelkästään järjestäjien nerokkuuden varassa, että Pori Jazz edelleen kukoistaa. Siihen myös investoidaan verovaroja.

Osaaminen ja koulutus avaintekijöitä Tapahtumien lisäksi Aro kehottaa sijoittamaan verovaroja osaamiseen ja koulutukseen. Ne tuovat paljon hyvää tullessaan: nuoria, elämää ja lisäävät mahdollisuuksia seutua eteenpäin vieviin kasvokkaisiin kohtaamisiin. Menestyvät seudut ovat eri alojen ihmisten kohtaamiskeskuksia. Pori

on hyvä esimerkki myös osaamisen ja koulutuksen houkuttelemisesta seudulle. Kaupunki joutui aikoinaan käymään läpi ison teollisen rakennemuutoksen. "Ne alueet, jotka pystyvät uudistumaan, menestyvät." AH

Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon uusia jäseniä Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous on valinnut uusia jäseniä liiton valtuustoon. Uusina jäseninä valtuustossa aloittivat Kanta-Hämeen edustajana pilpalalainen sairaanhoitaja Eeva Sahari, KeskiSuomen edustajana jyväskyläläinen FL, amanuenssi Marja-Liisa Rajaniemi, Päijät-Hämeen edustajana asikkalalainen lehtori Ilkka Murto, Uudenmaan edustajana helsinkiläinen YTM Keijo Lehikoinen ja kaupunkityön asiantuntijajäseneksi valittiin muuttoliiketutkija VTT Timo Aro. Erovuoroisista liiton valtuustossa jatkavat Varsinais-Suomen edustajana turkulainen varatuomari Tapio Jokinen, Kymenlaakson edustajana pyhtääläinen yrittäjä, merkonomi Raino Ojansivu, KeskiPohjanmaan edustajana kokkolalainen YTM Helena Anttiroiko-Mehtälä, Pohjanmaan edustajana laihialainen sähköinsinööri Jaakko Heinimäki, Pohjois-Pohjanmaan edustajana nivalalainen toiminnanjohtaja Hanna Järviluoma, Lapin edustajana kemiläinen intendentti Helka Savikuja, Etelä-Karjalan edustajana lappeenrantalainen käsityöläinen Anne-Maija Laukas, Itä-Uudenmaan edustajana porvoolainen FM Eliisa Jäntti ja Uudenmaan edustajana helsinkiläinen VTM Tarja Koskela. Asiantuntijajäseninä jatkavat Turun yliopiston professori Helena Ruotsala ja Suomen Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee. Puolet valtuutetuista ei ollut erovuorossa. Maakunnalliset valtuustoehdokkaitten valintakokoukset pidettiin maaliskuussa niissä maakunnissa, joissa oli erovuoroinen valtuutettu. Lisäksi Helsingin kaupunginosayhdistykset ry on valitsi hallituksen kokouksessaan huhtikuussa omat ehdokkaansa valtuustoon.

Kotiseutuposti  3/ 2018

15


JÄRJESTÖN JÄSENTELYT KALENTERI

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät Satakunnan ja Varsinais-Suomen koulutus paikallismuseonhoitajille Lapin ja Tornionlaakson koulutus paikallismuseonhoitajille

3.– 9.9. 5.–13.10. 16.–30.11.

Lisätiedot: kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Johanna Heikkilä, Minna Laitinen ja Riikka Noreila. Kuva: Anna-Maija Halme.

Johanna, Minna, Riikka ja Lasse palveluksessanne Kotiseutuliitossa aloitti elokuussa neljä uutta työntekijää. Tamperelainen arkkitehti Lasse Majuri toimii liiton rakennustutkijana. Majurin tehtäväkenttänä on vastata seurantalojen korjausavustusten jaosta. ”On ilo päästä töihin Kotiseutuliittoon, jossa tehdään monipuolista kulttuuriympäristötyötä. Minulla on kokemusta rakennusten vaalimisesta rakentajana, suunnittelijana ja kulttuuriympäristön hallinnon asiantuntijana. Olen myös opiskellut rakennustutkimusta”, Majuri kertoo. Minna Laitinen aloitti Kotiseutuliitossa järjestöassistenttina. Tehtävä on uusi ja kehittyvä työnkuva Kotiseutuliitossa. "Työtehtäväni ovat pääasiassa jäsenasioiden hoitoa. Hoidan järjestöjen jäsenlaskuja ja toimin

16

Kotiseutuposti  3/ 2018

jäsenistölle asiakaspalvelijana heidän tarpeidensa mukaan. Vastaan toimiston puhelimen ja sähköposteihin. Olen mukana seurantaloasioiden hoidossa ja työtehtäväni elää tarpeiden mukaan Seurantalojen korjausavustusten hakuun ja hallinnointiin liittyvissä tehtävissä aloittava Johanna Heikkilä pääsee heti töihin syksyn avustusten hakukierroksen käynnistyessä. "Mukavaa, että kansatieteen, folkloristiikan ja museologian opintoni liittyvät Kotiseutuliiton kulttuuriperintötyöhön", sanoo Heikkilä, joka on tehnyt aiemmin töitä mm. Leader-rahoituksen parissa. Myös järjestömaailma ja ministeriöt ovat hänelle tuttuja aiemmista työpaikoista. Riikka Noreila koordinoi Tuusulan Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Noreila kertoo omista kulmistaan Tuusulan kulttuurimaisemissa sivulla 23.


Tulevaisuuden toimintamuodot

FT Sampo Purontaus on Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen ja Kokkolan kulttuuritoimenjohtaja. Kotiseutuliitossa hän on myös Uudet toimintamuodot kotiseututyössä -jaoston puheenjohtaja. Kuva: Sanna Tamminen.

Paikallisuus, identiteetti ja osallisuus liittyvät toisiinsa ja rakentavat tulevaisuuden kotiseututyötä. Meillä kaikilla on oikeus kotiseutuun. Kotiseututyön tulee menestyäkseen huomioida yhteiskunnalliset muutokset. Onnistuessaan kotiseututyö lisää omaa ymmärrystämme kulttuurin muutoksesta, mutta voi samalla yhdistää eri kulttuuritaustaisia ryhmiä. Omaa identiteettiä tukeva ympäristö ja tunnistettu kotiseutu tiivistävät yksilön kiinnittymistä asuinseudulle ja lisäävät kuntalaisen kiinnostus-

Kotiseutuliiton hallituksen jäsen Sampo Purontaus uskoo, että: • Ihmiset tarvitsevat kokemuksia kuulumisesta johonkin rakentaakseen itselleen kokonaisen ja täyden elämän. • Identiteetillä ja osallisuudella on yhteyksiä toisiinsa sekä kuulumisen kokemukseen. • Toimiva, nykyaikainen kotiseututyö voi identiteettiä ja osallisuutta vahvistaessaan tukea ihmistä kokonaisen elämän rakentamisessa.

ta osallistua yhteisiin harrastuksiin. Toisaalta erilaisten kulttuuriperintöjen tunnistaminen ja tunnustaminen vähentää alueella vaikuttavien eri kulttuurien keskinäistä painetta ja helpottaa seudulle muuttavien ihmisten kotoutumista uudelle asuinpaikalleen. Lue koko teksti Kotiseutuliiton blogista osoitteessa kotiseutuliitto.fi/blogi. Kirjoitus on tiivistys Lappajärvellä järjestetyn Kotiseutua kokemassa -seminaarin alustuksesta.

Seurantalojen korjausavustukset haettavana Vuoden 2019 Seurantalojen korjausavustustukset ovat haettavissa. Hakuaika päättyy 30. syyskuuta. Hakemus tulee lähettää sähköisen järjestelmän kautta. Huomaa, että vaadittavan omarahoitusosuuden määrää on tarkennettu: yhdistyksellä tulee olla omaa rahoitusta hankkeeseen 20 prosenttia. Talkootyön voi laskea omarahoitukseksi. Syksyn haussa voi hakea myös erillistä avustusta vähintään kahden eri seurantalon yhteiseen kuntoarviohankkeeseen. Avustuksen kohteena voi olla rakennuksia koskeva kuntoarvio tai osittainen, esim. vesikattoa koskeva kuntoarvio. Yhdistykset etsivät itse kumppaniyhdistyksen tai yhdistykset hankkeeseen. Jos hakijana on vain yksi taloyhteisö, se hakee kuntoarvioon avustusta normaalissa hakumenettelyssä (sähköinen haku). Hakuohjeet ja lomakkeet: kotiseutuliitto.fi/seurantalot/seurantalojen-korjausavustus

Kotiseutuposti  3/ 2018

17


Hausjärvellä ja Pedersöressä seurantalojen korjauksille tunnustusta

H

yvän korjauksen palkinto 2018 myönnettiin Hausjärveläiselle Haminankylän nuorisoseuralle, joka on toteuttanut nuorisoseurantalo Kotipirtin korjaushankkeen kahdessa vaiheessa vuosina 2012–2014 sekä 2015–2017. Palkintoraati piti hanketta hyvin suunniteltuna ja toteutettuna. Korjauksilla on parannettu vuonna 1925 rakennetun ja paikallisen rakennusmestarin Heikki Kaartisen suunnitteleman seu-

rantalon ja sen ympäristön toimivuutta. Paikallisia voimia on käytetty sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Ikkunoiden kunnostuksen yhteydessä on korjaustietoa jaettu myös ulkopuolisille. Vialliset rakennusosat on korjattu. Uusimisessa on käytetty kestäviä ja korjattavissa olevia materiaaleja. Talon energiatehokkuutta on parannettu myös uutta tekniikkaa hyödyntämällä. Korjaukset on tehty tasapainoisesti talon historiaa ja käyttäjiä ajatellen.

Lautatavaraa kotitarvesahalla Kotipirtin korjaus aloitettiin uusimalla ulkolaudoituksen lahovikaiset kohdat. Vanhanmallinen lautatavara sahattiin paikallisella kotitarvesahalla. Vanhat ikkunat entisöitiin, rakennettiin uusi konesaumapeltikatto ja liityttiin vesi- ja viemäriverkostoon. Lisäksi rakennettiin turvallisempi tieliittymä ja valaistiin aiemmin ilman valaistusta ollut piha-alue. Hankkeen toisessa vaiheessa rakennettiin aiemmin kokonaan puuttunut sadevesiviemäröinti, jätekatos sekä kulkuluiska liikuntaesteisiä käyttäjiä varten. Keittiö kunnostettiin ja kyläpuusepältä Haminankylän nuorisoseuran Kotipirtti.

Kållby Samlingshus ja Lepplax byaförening saivat kunniamaininnat Pedersöreläiset Kållby Samlingshus ja Lepplax byaförening saivat kunniamaininnat. Vuonna 1931 valmistuneen Kållby Samlingshusin huonokuntoiset ja osin peitetyt ikkunat otettiin esiin ja korjattiin. Salin lattia on uusittu, itäjulkisivu paneloitu ja maalattu, näyttämöä pintaremontoitu ja salin äänieristystä parannettu. Raati kiittää erityisesti pienin toimenpitein tehtyjä parannuksia talon toimivuuden ja viihtyisyyden parantamiseksi sekä kerroksellista ja uskottavaa lopputulosta. Parannettavaa löytyy jatkossa talon tekemisessä esteettömäksi. Lepplax byaföreningiä raati kiittää erityisesti, vuosien1939–1942 aikana valmistuneen, Lepplax samlingshusin juhlasalin parketin vaivoja säästämätöntä entistämistä ja vanhan konesaumatun peltikaton iän jatkamista sekä julkisivun korjausta.

18

Kotiseutuposti  3/ 2018


hankittiin uudet umpipuiset keittiökalusteet. Piha-alueen kunnostusta jatkettiin nurmettamalla paraatipaikalla oleva piha oleskelualueeksi tapahtumia varten. Lisäksi yhdistys laati pitkän tähtäimen korjaussuunnitelman tulevia vuosia varten. Kiitosta sai myös talkootyön suuri määrä. Talo on korjausten jälkeen monipuolisessa käytössä ja sen käyttöaste on noussut.

"Melkoinen savotta" ”Korjaushankkeemme on kestänyt useita vuosia. Jatkammekin vielä. Yksin emme olisi tällaisesta urakasta selvinneet. Seurantalon ja sen ympäristön korjauksen mukana tuli paljon muutakin hyvää. Syntyi hieno kierre, sillä jouduimme varoja ja talkoolaisia saadaksemme keksimään monenlaista uutta toimintaa. Yllättäen se vei yhteistyöhön eri järjestöjen kanssa”, iloitsee seuran puheenjohtaja Markku Juhola. ”Tämä on ollut melkoinen savotta. Voi sanoa, että olemme laittaneet itsemme kaikin puolin likoon, Juhola jatkaa. Haminankylän seurantalolla on tarjolla tekemistä kaikille sukupolville. Esimerkiksi kansalaisopisto käyttää tilaa. Yhdistys sai hankkeen eri vaiheisiin Kotiseutuliiton jakamaa seurantalojen korjausavustusta sekä Leader-rahoitusta. JH

Marja Hemmilä, Marja-Liisa Jokinen ja Marita Lempiö viimeistelevät ilmettä tilaan sopivilla ikkunaverhoilla. Kotipirtin Ikkunapuitteet ovat alkuperäiset ja lähes 100 vuotta vanhat. Ne ja ikkunakarmit huoltokäsiteltiin ja sekä tiivistettiin. Ulkopuitteet huollettiin jo 2013.

Talkoolaisten nuorinta polvea edustaa kuusitoistavuotias Joona Kuivalainen.

Kuvat: Markku Juhola

Hyvän korjauksen tunnustuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi seurantalolle, jota on korjattu perinteitä ja rakennuksen historiaa kunnioittaen, hyvän korjaustavan mukaan, ja joka on korjauksen tuloksena käyttäjien kannalta hyvin toimiva. Vuonna 2018 palkinnon jakaminen on osa kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ohjelmaa.

Kotiseutuposti  3/ 2018

19


Koulutuskierros paikallismuseonhoitajille alkaa Suomen sadat paikallismuseot muodostavat koko maan kattavan, matalan kynnyksen kulttuuripalveluiden verkoston, jonka tapahtumista, näyttelyistä ja muusta toiminnasta nauttii valtava määrä ihmisiä. Monissa paikallismuseoissa kaivataan kuitenkin koulutusta tukemaan paikallisen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja esille tuomista. Tähän kysyntään vastaa Suomen Kotiseutuliiton suunnittelema koulutuskierros paikallismuseotoimijoille, joka käynnistyy tänä syksynä. Koulutus tarjoaa eväitä paikallismuseon hoitamiseen, keinoja oman museon kehittämiseen sekä innostusta ja vertaistukea muilta paikallismuseotoimijoilta. Kotiseutuliitto toteuttaa koulutuskierroksen yhteistyössä maakuntamuseoiden kanssa. Kymmenen koulutuksen kierros alkaa syksyllä 2018 ja kestää vuoden 2019 loppuun. Koulutusta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

kinen näyttely. Todellisuudessa museo on paljon enemmän, sillä taustalta löytyy runsaasti erilaisia toimintoja ja periaatteita. Jotta voisi ottaa menestyksellisesti vastuuta museon ylläpidosta, kannattaa ymmärtää sekä periaatteet että oman museon päämäärät. Juuri siksi on syytä osallistua paikallismuseokoulutukseen", kannustaa museologian professori Janne Vilkuna. Kotiseutuliiton valtuuston puheenjohtaja, paikallismuseoiden tunnettu puolestapuhuja Janne Vilkuna on yksi koulutuksen luennoitsijoista. Lisäksi tietämystään jakavat maakuntamuseoiden asiantunteva väki, vierailevat luennoitsijat sekä koulutuksen koordinaattori, Suomen Kotiseutuliiton suunnittelija Jonina Vaahtolammi. Koulutuskierroksen etenemisestä tiedotetaan Suomen Kotiseutuliiton verkkosivuilla. Paikallismuseonhoitaja, liity iloiseen seuraan, kun koulutus saapuu omalle alueellesi! JV

Voimavaroja ja tietoa museotyöhön

Lue lisää: kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/ paikallismuseonhoitajan-koulutus

Koulutus vahvistaa ja jakaa olemassa olevaa osaamista ja paikallismuseokentän onnistumisia, innostaa jatkamaan omaa vapaaehtoistyötä ja auttaa löytämään oman museon ja sen kokoelman identiteetin. Koulutukseen kuuluu esimerkiksi oman museon kehittämiseen keskittyvä työpaja sekä muuta yhdessä oppimista. Tärkeää on toki tarjota koulutusta paikallismuseonhoidon perusteista. Kotiseutuliiton toteuttaman kyselyn perusteella koulutusta kaivataan erityisesti kokoelmanhoidosta ja viestinnästä. Myös paikallismuseoiden merkitystä ja roolia pohditaan koulutuksessa. "Monien mielestä museo on yhtä kuin senhet-

Syksyn 2018 koulutukset: • Satakunnan ja Varsinais-Suomen koulutus, Pori ja Turku: 5.–6. ja 13.10., ilmoittautuminen alkanut. • Lapin ja Tornionlaakson koulutus, Rovaniemi ja Tornio: 16.–17. ja 30.11., ilmoittautuminen alkaa syyskuussa.


Suomalaismenestystä eurooppalaisessa kilpailussa Ensimmäistä kertaa koko Euroopan laajuisena järjestetyssä Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa lapset ja nuoret kertoivat eurooppalaisia tarinoita omasta kulttuuriperinnöstään. Kymmenen eurooppalaisen voittajan joukkoon valittiin ainoana suomalaisena vantaalainen kahdeksanvuotias Saga Koivisto, joka pääsee syksyllä palkintomatkalle Strasbourgiin muiden voittajien kanssa. "Voitto tuntuu kivalta ja on jännittävää päästä uuteen maahan", kertoo Saga Koivisto. Vanhempien mukaan Sagan perheessä paikkojen historiaan ja kulttuuriympäristöön tutustutaan niin kotona kuin matkustaessakin. Kilpailu innosti tutustumaan omaan lähiympäristöön. Kilpailu juhlistaa Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä ja kulttuuriperinnön teemavuotta. European Heritage Makers Week -projektiin lähetettiin kaik-

kiaan 82 työtä eri puolilta Eurooppaa. Suomesta lähetettiin kisaan viisi parasta työtä. Suomen osakilpailuun tuli 44 työtä. Kilpailutöissä lapset ja nuoret kertoivat tarinoita omasta kulttuuriperinnöstään. Töitä kilpailuun lähetettiin Suomen lisäksi Islannista, Kyprokselta, Latviasta, Ruotsista, Ukrainasta, Unkarista ja Virosta. Euroopan laajuinen European Heritage Makers Week on saanut inspiraationsa Suomessa järjestetystä Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailusta. JV

Saga Koiviston palkitussa työssä Ånäs från stenålder till nu kuvataan omaa lähiympäristöä Vantaan Jokiniemessä ja sen muutosta esihistoriasta nykypäivään.

Ennätysvuosi: Suomessa yli 500 kulttuuriympäristöpäivien tapahtumaa Tunne perintösi, jaa tarinasi on Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema Suomessa vuonna 2018. Kulttuuriympäristöpäivien pääajankohta jatkuu sunnuntaihin 9. syyskuuta asti ja juhlintaan voi osallistua yleisötapahtumissa ympäri maan. Vuonna 2018 vietettävä Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi on innostanut mukaan mahtavan määrän tapahtumia, tähän mennessä tiedossamme on jo yli 500 tapahtumaa vuoden aikana. Tunne perintösi, jaa tarinasi -teemavuonna nostetaan esiin muun muassa perhe ja suku, paikkakuntien oma historia ja tavat sekä eri-ikäisten ihmisten ja monenlaisten yhteisöjen perintö. Tarjolla on retkiä kävellen ja pyöräillen erilaisiin kulttuuriympäristöihin, maisemanhoitotalkoita, paikallisen menneisyyden esittelyä, tarinoidenkeruutapahtumia, sadonkorjuujuhlia sekä avoimia ovia kiinnostavilla kouluilla, seurantaloilla ja hurmaavilla huvila-alueilla.

Katso kaikki tapahtumat ja liity mukaan juhlintaan! www.kulttuuriymparistopaivat.fi/tapahtumat


www.kotiseudulle.fi

Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto  •  Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma. Rahankeräyslupa RA/2018/213  •  Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry  •  Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimeenpanoaika ja -alue: 1.4.2018–31.3.2020 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta

Pohjolan Europa Nostra -yhteistyötä Europa Nostran kulttuuriperintöpalkintoja on jaettu vuodesta 1978. Pohjolan ja Baltian Europa Nostrat ovat kaksiosaisessa hankkeessa ryhtyneet selvittämään, ovatko Europa Nostran sekä Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkinnot vaikuttaneet erityisesti koululaisten kulttuuriperintökäsityksiin. Hankkeen ensimmäisessä osassa Pohjolan palkitut kulttuuriperintökohteet on julkaistu yhteisessä kirjassa "Northern Europe, Winners of the EU Prize for Cultural Heritage / Europa Nostra Awards 1978–2018". Hankkeelle on myönnetty muun muassa Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden avustusta Museovirastosta.

NORTHERN EUROPE Winners of the EU prize for Cultural Heritage/ Europa Nostra Awards 1978-2018

2018-05-28 19:44:45

22

Kotiseutuposti  3/ 2018


OMAKULMA

RIIKKA NOREILA

Tuusulan Valtakunnallisten kotiseutupäivien koordinaattori

Koti vai seutu vai molemmat?

I

stun omalla lempipaikallani keittiön nojatuolissa. Näen ulko-oven, kuulen tuulen huminan hellan hormissa, puiden havinan verannan avoimesta ikkunasta. Haistan järven ja nurmen tuoksun sekä niihin sekoittuvan Erkkolan juuri tervatun katon ihanan aromin. Olen kotona. Mitä se koti on ja mistä se muodostuu? Minulle koti on tärkein paikka maailmassa. Synnyinkotini Helsingin Munkkivuoressa, Ulvilantiellä kolmannessa kerroksessa muodosti ensimmäisten yhdentoista vuoteni ihanimman olinpaikan. Kolme lasta ja vanhemmat mahtuivat loistavasti näihin hyvin suunniteltuihin 86 neliöön. Kaikkien talon lasten ja aikuisten yhteiseltä pihamaalta jäi kauniita muistoja. Muutto Munkkiniemeen, isoon rivitaloasuntoon tuntui hurjalta, vaikka ymmärsinkin, että isoveljeni halusi jo oman huoneen. Munkkiniemi jäi teinivuosien cooliksi, ratikkapysäkin ja kodin sekä laajenevan maailmankuvan rakkaaksi ja kauniiksi kotisatamaksi. Maailma horjahti, kun muutimme Espoon Haukilahteen, kauas kaikesta, bussimatkan päähän Helsingistä. Sibelius-lukio Helsingin Kruununhaassa sekä vaihto-oppilasvuoteni Wisconsinissa avasivat uusia ovia ja uteliaisuuttani. Kansainvälisyys ja kulttuurien avoin kohtaaminen on yksi tärkeimmistä opeista, joka lapsuudenkodistani minulle on jäänyt. Espoossa muutimme vielä kerran. Rakensimme ihanan kodin, meille väärään paikkaan. Huomasimme kaikki, että koti on muutakin kuin ihana ja rakas talo, myös kotiseudun pitää vastata tarpeita ja odotuksia, jotta viihtyy. Levitin siipeni, konkreettisestikin. Muutin Hel-

sinkiin, Töölöntorin kupeeseen ja aloitin työn Finnairin lentoemäntänä. Mikä aitiopaikka nähdä ja kuulla mitä koti merkitsee erilaisille ihmisille! Ne tuhannet onnenkyyneleet, kun kotimaan kamara jysähtää koneen renkaiden alla, ne surusilmäiset kotoaan pois lähtevät matkustajat. Huomasin myös, kuinka tärkeätä minulle oli luoda hetkeksi itselleni koti niihin lukuisiin hotellihuoneisiin ympäri maailmaa kukkakimpun, muutaman oman tavaran ja tuoksujen avulla. No, kymmenen vuotta Finnairilla riitti selälleni ja minulle, pääsin Avanti! Kamariorkesterin intendentiksi ja sain kokea maailmanluokan taiteilijoiden luoman ”reppukodin” merkityksen. Samalla tavalla omin pikku tavaroin tai tuoksuin he loivat itselleen turvasataman hektisestä pyörityksestään. Mielenkiintoista ja opettavaista aikaa. Elämäni mullistui, kun tapasin Tumpin. Miehen, joka melkein ensitapaamisella kysyi, koska aletaan rakentamaan omaa kotia. Siitä on nyt viisitoista vuotta. Siirsimme vanhan kansakoulun Ilmajoen Rengon kylästä Tuusulan Rantatielle, lapsuuteni rakkaan kesäpaikan tenniskentän paikalle. Saimme kaksi ihanaa taiteellista tytärtä, joille tämä pihapiiri ja seudun hämmästyttävän vahva oma henki luovat pohjan oman elämänpiirin muodostumiselle. Tuusulan kulttuuriperintö elää yhä kotonamme Peippolassa. Musiikki ja kädentaidot kuuluvat vahvasti elämäämme. Salimme soi päivittäin, ja iloksemme myös monet taitavat muusikkoystävämme ovat halunneet konsertoida Peippolan tunnelmallisessa salissa. Tätä se minulle on, koti ja kotiseutu. Elämän piiri, kaiken perusta.

Kotiseutuposti  3/ 2018

23


Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M E N KOT I S E U T U L I I T TO K A L E VA N K AT U 13 A 00100 H E L S I N K I P U H E L I N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U L I I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U L I I T TO.F I

Kotiseutuposti 3/2018  

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

Kotiseutuposti 3/2018  

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

Advertisement