Issuu on Google+

Kotiseutuposti Kotiseututyön ajankohtaislehti

11.9.2013

Kotikontuja tutkimaan

3/ 2013 s. 3


Pääkirjoitus

Kotiseutuposti 3 / 2013 Kotiseututyön ajankohtaislehti TOIMITUS

Päätoimittaja Riitta Vanhatalo puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi Ilmo i ttam i n e n

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T i la u kset ja oso i ttee n m u u tokset

Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi S i s ä llys

Janne Vilkuna: Yllytän! Aapinen kotiseutututkimuksen tekemiseen s. 3 Turun Kakskerta Vuoden kaupunginosa s.4 Köyliö-seuran Kuva-hanke on Vuoden kotiseututeko s. 6 Risto Piekka: Kotiseutuyhteistyötä hyvällä oraalla s. 8 Janne Vilkunasta puheenjohtaja s. 10 Korkeimmat kunnianosoitukset jaettiin s. 11 Suomi liittyi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimukseen s. 14 Musiikki ja eteläpohjalaisuus s. 16 Rakennusperintöpäivät huipentuvat kymmeniin tuhansiin tapahtumiin s. 18 Euroopan kulttuuripalkintojen Grand Prix mm. Tallinnan lentosatamalle s. 20 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 20 Paino: Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

Yllytän! Vietimme juuri erinomaisen onnistuneet kotiseutupäivät Seinäjoella ja seutukunnalla. Kiitos tapahtuman kaikille järjestäjille! Vuosikokouksessa hyvästeltiin kiitellen sekä Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja Pekka Laaksonen että pääsihteeri Lassi Saressalo, hänen paikkansa ottava Riitta Vanhatalo esittäytyi ja valittiin sekä valtuusto että liiton uusi puheenjohtaja. Kun lukee viime vuosisadan alkupuolen kirjoituksia kotiseututyöstä, huomaa niiden tuoreuden. Vaikka sanotaan, että vain muutos on pysyvää, kotiseututyön peruspäämäärät näyttävät olevan varsin pysyviä. Kotiseutuliiton alkutaipaleen keskeisin vaikuttaja Esko Aaltonen kiteytti kotiseudun merkityksen seuraavasti: ”Jokaiselle, joka tajuaa ympäristönsä todellisuuden ja pääsee sopusointuun sen kanssa, tulee kyky vapautua hetkellisyydestä ja omaksua pitempi aikamitta, johon sisältyvät menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.” On selvää, että ympäristönsä kanssa pääsee parhaiten sopusointuun juuri omalla kotiseudullaan. Kun omaksuu ympäristössään olevia ”ajan jälkiä” tarinoineen, kuten vanhoja rakennuksia ja paikannimiä, ymmärtää, että täällä on eletty ennen ja nyt ja eletään vastedeskin. Tämä ymmärrys luo turvallisuutta. Maamme oli itsenäistymisen jälkeenkin maaseutukeskeinen, mutta 1960-luvun lopulla taajamien väkimäärä ylitti maaseudulla asuvien määrän. Kehitys toi tullessaan yhä liikkuvamman elämäntavan. Kotiseutu on yhä harvemmalle yhtä kuin synnyinseutu. Siksi kotiseututyön yksi keskeinen päämäärä on ihmisten auttaminen kotoutumaan uudelle kotiseudulleen. Perinteisesti uuteen asuinpaikkaan on tutustuttu mm. paneutumalla paikkakunnan vaiheisiin museoissa ja lukemalla kotiseutukirjallisuutta, mutta internet on mahdollistanut tiedon saavutettavuuden aivan uudella tavalla. Kotiseutupäivien aikana avattiin Kotiseutututkimuksen ABC nettikäsikirja (www.kotiseutuliitto.fi/ abc). Teosta ei painettu, vaan se laitettiin verkkoon sekä saavutettavuuden että sisällön jatkuvan päivittämisen mahdollisuuden vuoksi. Yllytän tutustumaan ja käyttämään! Ja n n e V i lku na

liiton ja valtuuston puheenjohtaja


Aapinen kotiseutututkimuksen tekemiseen

K

otiseutuliitto on julkaissut netissä kotiseutuharrastajille tarkoitetun maksuttoman oppaan Kotiseutututkimuksen ABC. Lassi Saressalon toimittama aapinen koostuu alan tutkijoiden kirjoittamista artikkeleista. Helppotajuisuudesta huolimatta opas palvelee tarvittaessa myös ammattihistorioitsijoita. Käsikirja kertoo esimerkiksi, miten kotiseutukirjan aineistoa kerätään, miten sitä muokataan, mitä kuvamateriaalin käsittelyyn kuuluu sekä miten kirja kirjoitetaan ja toimitetaan. Se perehdyttää käyttäjäänsä nimistötutkimukseen, karttoihin tutkimuksen välineenä, antaa perustietoja ja lisävinkkejä sukututkimukseen, internetin ja lähteiden käyttöön sekä markkinointiin. Lisäksi tutkijat kertovat, kuinka kotiseutukirjallisuutta tuotetaan, painatetaan ja kuinka siitä tehdään nettisovellus. Käsikirjan digitaalisuus antaa mahdollisuuden tekstien ja oppaan jatkuvaan kehittämiseen. Jokainen käsikirjan luku antaa mahdollisuuden kirjoittaa kommentteja ja antaa palautetta tekijöille.

www.kotiseutuliitto.fi/abc

”Käsikirjaa täydennetään käyttäjien palautteen perusteella nyt ja jatkossa”, Saressalo lupaa. Kotiseutuliitto on saanut oppaan tuottamiseen Suomen Kulttuurirahaston apurahan. LS/AH

Riitta ja Janne aloittivat uusissa johtotehtävissään Riitta Vanhatalo aloitti syyskuun alussa työnsä Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajana ja Janne Vilkuna 9. elokuuta liiton ja valtuuston puheenjohtajana. Ks. Riitta Vanhatalon Omakulma sivulla 23, Janne Vilkunan pääkirjoitus sivulla kaksi ja esittely sivulla 10. Riitta Vanhatalo esiteltiin Kotiseutupostissa 2/2013. Voit myös seurata Riitta Vanhataloa Twitterissä osoitteessa @RiittaVanhatalo. Riitta käy mielellään keskustelua myös Kotiseutuliiton Facebook-sivulla.

Kansikuva: Muusikko Pauli Hanhiniemi osallistui Seinäjoen Valtakunnallisten kotiseutupäivien seminaariin elokuussa ja kertoi oman musiikkiuransa alkutaipaleista Alavudella. Alavudella ymmärrettiin pian Hanhiniemen potentiaali aina kaupungin virkamieskuntaa myöden, ja hänelle ja bändikavereille järjestyi treenikämppä kaupungin puolesta. Ihailtavaa kaukonäköisyyttä pieneltä eteläpohjalaiselta maalaiskaupungilta. Seminaarista lisää sivulla 16–17. AH

Kotiseutuposti  3 / 2013

3


Turun Kakskerta on Vuoden kaupunginosa Suomen Kotiseutuliitto on nimennyt Turun Kakskerran Vuoden 2013 kaupunginosaksi. Turun kaupunkiin vuonna 1968 liitetyn Kakskerran asukkaat ovat onnistuneet säilyttämään saartensa ominaispiirteet poikkeuksellisen hyvin. Huvila-asukkaiden määrä moninkertaisti aikoinaan kunnan asukasluvun, mutta uusien omakotitalojen ansiosta ympärivuotisten asukkaiden määrä on noussut lähes yhtä suureksi. Kaupunginosaan kuuluvilla Kakskerran ja Satavan pääsaarilla sekä noin 20 pienemmällä saarella on vakinaisia asukkaita yhteensä noin 1 400 ja lomaasuntoja noin 1 800. Kaupunginosan merkittävin kulttuuriperintökohde on Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön hallinnassa oleva Brinkhallin kartano, jonka päärakennus on 1700-luvulta. ”Yhteisöllisessä Kakskerrassa ovat aktiivisia monet tahot. Esimerkiksi vuotuisten Kakskertapäivien järjestelyihin osallistuu yli 20 eri yhteisöä”, valintaraadin puheenjohtaja Rauno Lahtinen toteaa. Kakskertaseura on Turun vanhin, suurin ja vilkkaimmin toimiva kaupunginosaseura. Seura järjestää runsaasti tapahtumia, seuraa kaavoitusta, julkaisee omaa lehteä sekä päivittää tarmokkaasti omia kotisivujaan. Alun perin huvilanomistajien etuja ajamaan perustettu yhdistys muuttui kunnan liitoksen myötä kaikkien kakskertalais-

4

Kotiseutuposti  3 / 2013

ten yhdistykseksi. Kaupunginosassa toimii lisäksi mm. pientaloyhdistys, kotiseutuyhdistys, nuorisoseura, VPK ja Kakskerranjärven Suojeluyhdistys.

Aktiivista kansalaistoimintaa Kakskerran käräjät on 1950-luvulta asti jatkunut tapahtuma, johon kutsutaan päättäjiä ja asiantuntijoita vastaamaan ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuonna 2005 alueella avattiin Suomen ensimmäinen esteetön uimaranta, jonka suunnitteluun osallistuivat niin asukkaat kuin eri vammaisryhmät. Kakskerran, Satavan ja Hirvensalon saarilla järjestettiin vuonna 2008 lähikulttuurihanke Saarten Triennaali, joka oli osa Euroopan kulttuuripääkaupunki Turun ohjelmaa vuonna 2011. Tapahtumia järjestivät niin yhdistykset, koulut, seurakunnat, yhteisöt kuin kaupungin hallintokunnatkin. Monikulttuurinen Triennaali-tapahtuma saa jatkoa jälleen vuonna 2014. Suomen Kotiseutuliitto on valinnut vuoden kaupunginosan vuodesta 2001 lähtien. Vuoden 2012 kaupunginosaksi nimettiin Vaasan Asevelikylä. Kotiseutuliitto luovutti palkinnon Kakskertaseuran kunniapuheenjohtaja kotiseutuneuvos Markku Monnoselle perjantaina 9. elokuuta Seinäjoella Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. AH


Brinkhallin kartanolla 29. kesäkuuta pidetyille Kakskertapäiville osallistui kaikkiaan noin 400 henkeä. Tänä vuonna ohjelmassa oli erityisesti lapsille ja nuorille järjestetty aktiviteetteja: mm. mäkiautoilua, kiipeilyä, värikuula- ja jousiammuntaa ym. Kakskertaseura on järjestänyt Kakskerran käräjiä vuodesta 1965 lähtien. Vuodesta 2001 lähtien käräjät on sisällytetty omana osuutenaan saarten yhdistysten yhteisponnistuksena järjestettävään Kakskertapäivään. Kuva: Mirja Rakkolainen.

Kakskerrassa asutaan väljillä tonteilla luonnon helmassa. Lähes kaikilla on ainakin rantaoikeus ja oikeus yhteisiin kalavesiin meressä tai Kakskerran järvessä. Monilla on oma ranta. Kakskerrassa rantaviivaa on yhteensä kymmeniä kilometrejä ja lähes kaikki rannat ovat joko vakinaisten tai loma-asukkaiden asuttamia. Kuva: Markku Kalliomäki.

Kotiseutuposti  3 / 2013

5


Köyliö-seuran Kuva-hanke on Vuoden kotiseututeko

S

uomen Kotiseutuliitto on valinnut Vuoden kotiseututeoksi Köyliö-seuran Köyliön Upeat Kuvat Arkistoon KUVA-hankkeen. Hauho-Seuran Lasten perinnepäivälle myönnettiin kunniamaininta. Neljä ja puoli vuotta kestäneessä KUVAhankkeessa kerättiin Köyliön valokuvia, skannattiin ne digitaalimuotoon ja tallennettiin palvelimelle. Lopputuloksena on yli 8 000 valokuvaa käsittävä sähköinen arkisto, joka on kaikkien halukkaiden käytettävissä. Valintaraadin mielestä Köyliö-seuran toteuttama, monivuotinen ja mittava hanke on erinomainen osoitus kotiseudun kulttuuriperinnön vaalimisesta ja sen levittämisestä ajanmukaisia välineitä käyttäen laajalle yleisölle. Kuvien keruu – ovelta ovelle käyden sekä hankkeen 40 koulutustilaisuutta – lisäsi tietoisuutta paikallisesta kulttuuriperinnöstä ja sen arvosta sekä opetti monille tietoja ja taitoja perinteen, tässä tapauksessa valokuvien, keräämisestä ja tallentamisesta.

Arkiston osoite on www.koylio-seura.fi/Kuva.

6

Kotiseutuposti  3 / 2013

Palkinnon vastaanottivat hankkeen vetäjät Leena Järnfors, Kalevi Salmi ja Jaakko Ojala 9. elokuuta Kotiseutuliiton vuosikokouksessa. Kuva: Anna-Maija Halme.

Hanke oli myös innovatiivinen, sillä mallia vastaavalle toiminnalle ei ollut. Hankkeessa toimi myös nuoria, ja asiantuntija-apua saatiin Museovirastolta ja Satakunnan museolta. Arkiston osoite on www.koylio-seura.fi/Kuva.

Valokuvaaja Jaakko Ojala on lahjoittanut Köyliöaiheiset valokuvansa KUVA-arkistoon. Kuva: Jaakko Ojala.


Kunniamaininta Hauho-Seuran Lasten perinnepäivälle

K

otiseutuliitto myönsi kunniamaininnan Hauho-Seuran useana vuonna järjestämälle Lasten perinnepäivälle. Päivä on järjestetty kolmena vuonna peräkkäin Vuolijoen kylässä Syrjäsen tilalla. Tila täyttää kaikki perinteisen maalaismummolan kriteerit. Iso pihamaa, punainen tupa ja perinteiset piharakennukset aitta, navetta, sauna ja riihi keskellä hyvin hoidettua hyötypuutarhaa luovat puitteet tapahtumalle, jossa lapset saavat kiireettömästi tutustua entisajan töihin ja elämänmenoon. Päivän ohjelma koostuu erilaisista työkokeiluista, leikistä, musiikista, saduista, ”pienestä yksinkertaisesta väsäämisestä”, kuten päivän esittelytekstissä kerrotaan. ”Monipuolisuudessaan ja käden taitojen korostamisessaan Lasten perinnepäivä on oiva esimerkki arvostettavasta kotiseututeosta”, valintaraadin puheenjohtaja Pia Puntanen toteaa.

Lasten perinnepäivään kuuluu niin leikkejä kuin vanhan ajan maatilan elämään tutustumista. Kuva: Jouni Lehtonen.

Kunniamaininnan vastaanottivat hankkeen keskeiset puuhaihmiset Pirkko Nurminen ja Jorma Paavolainen perjantaina 9. elokuuta Seinäjoen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä. AH

Lasten perinnepäivä koostuu työkokeiluista ja leikeistä. Kuvassa Eila Lempinen näyttää pyykinpesua pyykkilaudalla. Kuva: Jouni Lehtonen.

Kotiseutuposti  3 / 2013

7


t u t t u kyn ä

Janne Vilkunasta Kotiseutuliiton puheenjohtaja Kotiseutuyhteistyötä hyvällä oraalla

Risto Piekka. Kuva: Anna-Maija Halme.

M

inut valittiin Kotiseutuliiton valtuuston jäseneksi 2011. Tutustuin valtuutettujen ohjesääntöön ja pysähdyin kohtaan kakkossivun ylälaidasta, jossa luki: ”valtuutettu on maakunnassaan toimivien jäsenyhdistysten edustaja liiton hallintoon ja samalla liiton hallinnon edustaja maakuntansa jäsenyhdistyksiin päin”. Selvitellessäni asiaa totesin edellä mainitun ohjeen harvinaisen tuntemattomaksi. Lähdin selvittämään mahdollisuuksia toteuttaa omalta osaltani valtuutetun vastuuta. Sain ehdotuksia ja vinkkejä. Erityisesti vihtiläisellä Pentti Kurunmäellä oli oivallisia ideoita. Syksyllä 2011 kokoontuivat aloitteestaan seuraavat järjestöt Lohjalle: Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät, Lojosamfundet, Vihti-Seura, Nurmijärvi-Seura, Tavola-Seura ja Sammattiseura. Kokouksessa sovittiin säännöllisestä yhteydenpidosta sekä vaikuttamisesta läntisen Uudenmaan asioissa Kotiseutuliitossa. Yhteistyöhön liittyivät sittemmin Karjalohjan kotiseutuyhdistys ja Karkkila-Seura. Viime keväänä Mäntsälä-Seura ja Tuusula-Seura ilmoittivat halunsa tulla mukaan.

8

Kotiseutuposti  3 / 2013

Mikä johti edellä esitettyyn yhteistyöhön? Keskeisinä perusteina ovat olleet kotiseututyön aatteelliset perusteet, avoin halu tietojen vaihtoon ja toinen toisilta oppimiseen sekä tietäminen valtuuston käsittelyyn tulevista asioista ja niihin vaikuttaminen. Perustelut ovat kiistattomia. Kokoonnumme vähintään kaksi kertaa vuodessa eli ennen valtuuston kevät- ja syyskokousta. Käsittelemme kokousten keskeisiä asioita ja kerään tehdyistä ehdotuksista puheenvuoron – meille yhteisen. Toiseksi käsittelemme, missä olemme omassa toiminnassamme onnistuneet ja missä epäonnistuneet. Tämä on olennaisen tärkeätä tietoa paikalliselle toiminnallemme ja sen kehittämiselle. Kolmantena asiana on viestini Liiton toiminnasta. On tärkeätä tietää, mitä valtakunnan tasolla tapahtuu. Neljäntenä – tarkoituksella viimeisin kohta on tärkein – opimme tuntemaan loistavia kotiseututyön tekijöitä ihmisinä, toimijoina ja vaikuttajina. Ennen yhteisiä tapaamisiamme kotiseutuyhdistykset toimivat omilla tahoillaan, vaikka läntisellä Uudellamaalla on paljon kotiseututoimintaa pyörittäviä järjestöjä ja ihmisiä, jotka ovat sekä henkisesti että maantieteellisesti lähellä toisiaan. Tämä on elämän eliksiiriä! Yhteistyömme on vapaaehtoista. Emme ole organisoituneet yhdistykseksi, mutta me teemme kokouksistamme pöytäkirjan. Kukin yhdistys toimii vuoronperään kokouksen isäntänä/emäntänä, ja kukin vastaa omista kustannuksistaan. Tiedonvaihdon osalta olemme sopineet mm jäsenlehtien vaihdosta ja muusta keskinäisestä informaatiosta sekä ajankohtaistiedotteesta. Yhteistyömme on hyvällä oraalla. Tulemme kehittämään sitä, koska kokemuksemme ovat olleet erittäin hyviä. Olemme löytäneet yhteisen sävelen. Ri sto P i ekka

Sammattiseuran puheenjohtaja

Suomen Kotiseutuliiton valtuutettu


Suomen Kotiseutuliitto:

Kotiseutuyhdistykset mukaan maakuntasuunnitteluun Suomen Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Seinäjoella 9. elokuuta. Suomen talouden haasteista johtuen kunta- ja palvelurakenteet ovat muutoksessa. Uusia toimintamalleja rakennettaessa korostuu paikallisyhteisöjen asiantuntemus kansalaisnäkökulman esiintuojana sekä alueellisessa että paikallisessa kehittämisessä. Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pitää tärkeänä, että kotiseutuyhdistykset ottavat osaa ja ne kutsutaan mukaan maakuntasuunnitelmien, -oh-

jelmien ja -kaavojen valmisteluun aktiivisina ehdotusten tekijöinä ja lausunnon antajina. Järjestöt voisivat myös toimia nykyistä aktiivisemmin kehittämishankkeiden toteuttajina. Tämä edellyttää kuitenkin vahvaa paikallista ja alueellista yhteistyötä. Jokaisen paikallistoimijan tulisi tehdä työtä kuntien ja yhdistysten yhteistyön tiivistämiseksi. Kotiseututyötäkään ei voida tehdä vain ilmaisena vapaaehtoistyönä. Kulttuuriperinnön hyödyntäminen suunnittelussa sekä uusien, kulttuurista voimaa saavien elinkeinojen synnyttäminen edellyttävät työtä, koulutusta ja resursseja. Tämä on otettava maakunnallisessa ohjelmatyössä huomioon.

Valtuustoon seitsemän uutta henkilöä

S

uomen Kotiseutuliiton valtuustoon valittiin seitsemän uutta henkilöä liiton vuosikokouksessa Seinäjoella 9. elokuuta. Etelä-Pohjanmaan edustajaksi valittiin museonjohtaja Teppo Ylitalo Lapualta, Etelä-Savon edustajaksi HuK, matkailuopas Helena Partanen Mikkelistä, Pohjois-Karjalan edustajaksi FM Anne Meriläinen Joensuun Tuupovaarasta, Pohjois-Pohjanmaan edustajaksi sairaanhoitaja Pirjo Karhu Oulusta, Pohjois-Savon edustajaksi HTM Jyrki Haapala Varkaudesta ja Varsinais-Suomen edustajaksi fysioterapeutti Marja Virpi Mynämäeltä. Lisäksi uudeksi asiantuntijajäseneksi valittiin professori Helena Ruotsala Turun yliopistosta. Erovuorossa olleista edustajista jatkavat Lapin edustajana KT Irja-Kaisa Lakkala Sodankylästä, Kainuun edustajana aluekehitysasiantuntija Helena Aaltonen Kajaanin Sotkamosta, Pirkanmaan edustajana VTM Jouko Hannu Hämeenkyröstä, Satakunnan edustajana kotiseutuneuvos Timo Korkeaoja Ulvilasta sekä Uudenmaan edustajina VTM Risto Piekka Helsingistä ja museoturvallisuusasiantuntija Mikko Perkko Espoosta. Asiantuntijajäsenistä maakuntaliittojen edustajana jatkaa vaasalainen kulttuuripäällikkö Tarja

Hautamäki Pohjanmaan liitosta, arkistolaitoksen edustajana Oulun maakunta-arkiston johtaja Vuokko Joki ja kaupunkien kotiseututyön edustajana Tampere-Seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen.

Turun yliopiston professori Helena Ruotsala valittiin valtuustoon uudeksi asiantuntijajäseneksi. Kuva: Hanna Oksanen, Turun yliopisto.

Kotiseutuposti  3 / 2013

9


Janne Vilkunasta Kotiseutuliiton puheenjohtaja

”Uusia kotiseutumuseoita ei juuri enää perusteta, vaan kulttuuriperintöä tallennetaan yhä enemmän verkkoon. Meidän tulee pysyä tässä kehityksessä mukana.”

P

rofessori Janne Vilkuna on valittu Suomen Kotiseutuliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Vilkuna (s. 1954) on Jyväskylän yliopiston museologian professori ja yliopiston museon johtaja. Hän asuu Orimattilan Heinämaalla. Puheenjohtaja valittiin liiton vuosikokouksessa Seinäjoen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä elokuussa. Janne Vilkuna on ollut Kotiseutuliiton valtuuston jäsen vuodesta 2007 lähtien ja varapuheenjohtaja vuodesta 2008 lähtien. Innostuksen kotiseututyöhön Vilkuna peri jo lapsena isoisältään akateemikko Kustaa Vilkunalta (1902–1980), joka oli yksi sodanjälkeisen kotiseututyön aatteellisista johtohenkilöistä sekä pitkäaikainen Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja.

Kulttuuriperintö verkkoon Janne Vilkunan mukaan kotiseutuliikkeen tulee nostaa aineeton kulttuuriperintö nyt entistä näkyvämmin esiin aineellisen ohella, kun Suomi on viimein liittynyt Unescon aineettoman kulttuuri10

Kotiseutuposti  3 / 2013

perinnön suojelemisesta tehtyyn yleissopimukseen. ”Uusia kotiseutumuseoita ei juuri enää perusteta, vaan kulttuuriperintöä tallennetaan yhä enemmän verkkoon. Meidän tulee pysyä tässä kehityksessä mukana”, Vilkuna toteaa. Toinen Vilkunalle tärkeä teema on paikallisyhteisöjen puolustaminen yhteiskunnan rahavetoiselta toiminnalta. ”Kotiseutuliikkeen tehtävänä on pitää esillä muita arvoja. Toisella puolella maapalloa elävää sijoittajaa ei usein kiinnosta hänen omistamansa rakennuksen historiallinen arvo ja merkitys paikallisyhteisöille. Meidän tehtävänämme on nostaa näitä asioita esiin. Ihminen kun ei elä pelkästä leivästä.” Vilkuna on Suomen museoliiton hallituksen jäsen. Hän on ollut Suomen edustajana Euroopan neuvoston kulttuuriperintöä koskevaa puitesopimusluonnosta valmistelevassa asiantuntijatyöryhmässä. Valtakunnan tasolla hän on ollut mukana mm. paikallismuseotoiminnan kehittämistyöryhmässä, Museo 2000 -toimikunnassa ja Lex museorum -toimikunnassa, joka määritteli puitelakiin museon yhteiskunnallisen tehtävän. AH


Kotiseutuneuvos Birgit Jaakola piti ansiomitalistien puolesta puheen Valtakunnallisten kotiseutupäivien gaalassa 10. elokuuta Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Kuva: Eetu Kevarinmäki.

Korkeimmat kunnianosoitukset jaettiin Suomen Kotiseutuliitto on myöntänyt kotiseututyön ansiomitalin suomalaiseen kotiseututyöhön merkittävimmin vaikuttaneille henkilöille. Kotiseututyön ansiomitali on Kotiseutuliiton korkein tunnustuksen osoitus. Mitalin myöntäminen edellyttää saajalta maakunnallisia tai valtakunnallisia ansioita kotiseututyössä tai erittäin merkittäviä periaatteellisia ansioita paikallisessa kotiseututyössä. Ansiomitalit saivat ruskolainen Sakari Heikkilä, nokialainen Risto Husa, sastamalainen Birgit Jaakola, seinäjokinen Raimo Joronen, nivalalainen Kari Krapu, ilomantsilainen Riitta Kurvinen, juankoskelainen Marja-Sisko Pihl, seinäjokinen Kirsti Potka, porilainen Tuula Telin sekä Kotiseutuliitosta muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt järjestösihteeri Juhani Railo ja juuri eläkkeelle jäävä liiton pääsihteeri Lassi Saressalo.

Kotiseutupäivien gaalassa Seinäjoen Rytmikorjaamolla oli hyvä tunnelma. Rytmikorjaamo on Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmu ry:n entiseen postiautovarikkoon remontoima luovien alojen yritystalo, jossa on tuhannen hengen klubi. Uusi nimi viittaa sekä talon menneisyyteen rasvamonttuisena verstaana että nykyisyyteen rytmin korjaajana ja alueen rytmimusiikkiosaamisen ja tapahtumatuotannon vahvistajana. Kuva: Anna-Maija Halme.

Kotiseutuposti  3 / 2013

11


palk i nn o t j a av u s t u k s e t

Seurantalojen korjausavustusten haku alkoi

S

uomen Kotiseutuliitto julistaa haettavaksi vuoden 2014 seurantalojen korjausavustukset. Hakemukset on toimitettava Kotiseutuliittoon viimeistään 30. syyskuuta. Seurantalojen korjausavustus on valtionavustus, jonka jakamisen opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Korjausavustusta voi hakea yhteisö, joka omistaa vapaaseen kansalaistoimintaan tarkoitetun seurantalon. Korjausavustuksella säilytetään ja parannetaan seurantalojen kulttuurihistoriallista arvoa, kuntoa ja toimivuutta. Avustusten myöntämisen edellytyksenä on, että eduskunta osoittaa tarvittavat määrärahat valtion ensi vuoden talousarviossa. Vuonna 2013 korjausavustusta myönnettiin 197 yhdistykselle yhteensä 1,7 miljoonaa euroa. Korjausavustuksista päättää Suomen Kotiseutuliiton hallitus Seurantaloasiain neuvottelukunnan lausunnon perusteella helmi–maaliskuussa 2014. Neuvottelukunnassa ovat edustettuna seurantaloja omistavien yhdistysten keskusjärjestöt sekä opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö, Museovirasto ja Kuntaliitto. Lisätietoja antavat rakennustutkija Leni Pakkala puh. (09) 6126 3221 ja hankesihteeri Sanna Käyhkö puh. (09) 6126 3223, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotiseutuliitto.fi. Hakulomake ja ohjeet: www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset Hakeminen sähköisellä hakulomakkeella: www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset/sahkoinenhaku.

k o t i s e u t u p o nn i s t u s

Vanhimmat Suomen Turku -lehdet julkaistu netissä

K

otiseutulehti Suomen Turku – Åbo, vår stad ensimmäiset kymmenen vuosikertaa on digitoitu. Lehdet on liitetty sähköiseen palveluun, joka mahdollistaa muun muassa sisältöihin liittyvien hakujen tekemisen.

Kuva: Turun kaupunginkirjasto. 12

Kotiseutuposti  3 / 2013

Suomen Turku on ilmestynyt vuodesta 1959. Lehteä julkaisee Turkuseura-Åbosamfundet. Suomen Turku -lehti käsittelee Turun historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta muun muassa kulttuurin, tieteen ja liike-elämän näkökulmasta. Kahta ensimmäistä vuosikertaa lukuun ottamatta lehti on ilmestynyt neljä kertaa vuodessa jo yli 50 vuoden ajan. Digitoidut lehdet ovat vuosilta 1959–1969. Materiaali sisältää 40 lehden numeroa. Hanke toteutettiin Turun kaupunginkirjaston ja Turkuseuran yhteistyönä, ja sitä tukivat opetusja kulttuuriministeriö sekä Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto. Lehtien sähköinen arkisto on osoitteessa http://suomenturku.turku.fi.


K alen t e r i

KOTISEUTUARKISTO-OSAAJAN KURSSI HELSINGISSÄ

27/9–5/10

Viimeinen ilmoittautumispäivä 16.9. www.kotiseutuliitto.fi > Ajankohtaista > Tapahtumakalenteri. TURUN KIRJAMESSUT

4–6/10

Messuilla julkistetaan Vuoden kotiseutukirja. VALTUUSTON SYYSKOKOUS HELSINGISSÄ 14/12 Kokouksessa mm. valitaan liiton hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat ja hyväksytään ensi vuoden toimintasuunnitelma Lisätietoa ja ohjelmat: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri.

Turun kirjamessuilla julkistetaan uusi kotiseutupeli ja Vuoden kotiseutukirja

T

urun Kirjamessut järjestetään nyt 22.kerran lokakuun alussa 4.-6.10. Turun Messukeskuksessa. Kotiseutuliitto on ollut alusta lähtien mukana messujen järjestäjäorganisaatiossa. Messujen ideana on, että toimintaansa esittelevät kustantajien lisäksi myös erilaiset kansalaisjärjestöt, joilla on julkaisutoimintaa. Näin siis mm. Turkuseuralla on perinteinen myyntiosastonsa. Kotiseutuliiton osastolla B11 esitellään mm. vuoden kotiseutukirjakilpailun satoa. Voittaja julistetaan Kuisti-lavalla lauantaina kello 11, ja kirjan tekijöitä haastattelee toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo. Liiton osastolla esitellään myös suuren suosion saavuttanutta Kotiseutututkijan ABC -käsikirjaa, vuoden 2013 Kotiseutu-julkaisua ja kerrotaan liiton toiminnasta. Samaan aikaan Turun Messukeskuksessa järjestetään myös Tiedemessut, joiden teemana on Pelit ja oppiminen. Tieto-lavalla esitellään perjantaina klo 10.50 Kotiseutuliiton tuottama Suuri

löytöretki -peli. Suuri löytöretki on ensisijaisesti koululaisille suunnattu selainpohjainen opetuspeli, jonka päämääränä on lisätä pelaajakuntansa lähiseututietoisuutta ja Suomen kansallismaisemien tuntemusta. Pelaajilla on mahdollisuus tuoda esille omaa luovuuttaan valokuvien ja tarinankerronnan keinoin. Peli on Suomen Kotiseutuliiton tuottama ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden toteuttama. Käykää messuilla ja Kotiseutuliiton osastolla! Kotiseutuposti  3 / 2013

13


Suomi liittyi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimukseen

S

uomi on liittynyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisen yleissopimuksen. Kotiseutuyhdistysten kannattaa nyt miettiä tykönään, olisiko paikallisessa kulttuurissa merkittävää aineetonta kulttuuriperintöä – ilmiöitä, jotka periytyvät edellisiltä sukupolvilta ja säilyvät elävinä. Tällaisia voivat olla suullisen perinteen, esittävän taiteen, sosiaaliseen elämään liittyvien käytäntöjen, rituaalien ja juhlatilaisuuksien eri muodot sekä luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat tiedot, taidot ja käytännöt. Näiden pohjalta voi syntyä esineitä, kuten työkaluja ja käsitöitä, erilaisia ilmaisun muotoja, kuten lauluja, runoja, tansseja, tai sosiaalisen elämän ilmentymiä, kuten leikkejä ja ruokia tai ruoanvalmistustapoja. Kohteena voisivat olla siis esimerkiksi karjalanpiirakat. ”Ministeriössä ratkaistaan lähiaikoina, mille taholle sopimuksen toimeenpano annetaan. Toimeenpanevan tahon tulee aloittaa tutkimus- ja selvitystyö suomalaisen aineettoman kulttuuriperinnön erityispiirteistä ja muodostaa ne kriteerit, joiden perusteella kansallista luetteloa ryhdytään luomaan. Niiden tulee olla toki yleissopimuksen mukaisia”, kulttuuriasiainneuvos Leena Laaksonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo. Ilmiön ottaminen mukaan luetteloon edellyttää kohteen tutkimusta. Jos siis haluaa kohteen luetteloon, siitä kannattaa ensiksi hankkia pätevää tutkimustietoa.

kulttuuriperintöä, tallentaa ja luetteloi sekä tutkii, suojelee ja tukee sitä. Lisäksi tulee tarjota koulutusta ja tutkimusta sekä edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Kulttuurien yhteisymmärrystä kulttuuriperinnöstä Kulttuuriperinnön ymmärtäminen helpottaa kulttuurien välistä dialogia ja vahvistaa ihmisten kunnioitusta erilaisista elämäntavoista. Sen tunnetuksi tekeminen on merkityksellistä silloin, kun sen myötä välitetään sukupolvelta toiselle tärkeitä tietoja ja taitoja. Erityisen tärkeää tämä on erilaisten vähemmistöjen ja valtaväestön yhteiselon sujumisen kannalta. Sopimuksessa määritellään luettelointimenettelyt. Niitä ovat säännöllisesti päivitettävät aineettoman perinnön kansalliset luettelot, kansainvälinen aineettoman kulttuuriperinnön luettelo ja kansainvälinen uhanalaisen aineettoman kulttuuriperinnön luettelo. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehty yleissopimus tuli voimaan Suomessa viime toukokuussa. Sopimuksen on ratifioinut tähän mennessä 152 valtiota. Suomi liittyy Pohjoismaista viimeisenä yleissopimukseen. Sopimukseen voi tutustua netissä Finlexissä hakunumerolla 47/2013 tai nimellä Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. AH

Velvoite tallentamiseen ja tutkimukseen Yleissopimuksen tavoitteena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön suojelua, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen, lisätä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja vahvistaa siten myös ihmisten keskinäistä yhteisymmärrystä sekä tarjota kansainvälistä yhteistyötä ja apua. Pääasiallisten tavoitteiden mukaisesti sopimuksen osapuoli säilyttää ja tunnistaa aineetonta 14

Kotiseutuposti  3 / 2013

On keskusteltu voisiko kaustislainen viulunsoiton perinne olla yksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelon kohteista. Eero Lahti Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. Kuva: Ulla Nikula.


Lassi Saressalon kiitoskirje Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtajana pitkään toimineelle Pekka Laaksoselle

Pekka hyvä, tämä on kiitoskirje Sinulle 12 vuodesta Kotiseutuliiton puheenjohtajana. Olet toiminut Suomen Kotiseutuliiton luottamustehtävissä vuodesta 1993, jolloin tulit hallituksen jäseneksi eräässä mielessä edustamaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa akateemikko Matti Kuusen jälkeen. Ja toivottavasti yhteistyö näiden kahden kansallisesti merkittävän toimijan kesken elää jatkossakin. Se on kansallisen kulttuurin vaalimisen ja kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Siirryit liiton hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1994 ja vuonna 2001 koko liiton johtoon. Puheenjohtajakaudellasi liitto on siirtynyt järjestönä 2000-luvulle ja elää nyt ajassaan niin kansanliikkeenä kuin informaatiokanavana. Sinut, Pekka hyvä, tunnetaan monipuolisena kulttuuripersoonana. Työsi SKS:n kansanrunousarkistossa ja opintosi folkloristiikan – tai silloin kansanrunoustieteen – alueella ovat antaneet sinulle perspektiiviä katsoa suomalaista kulttuuria niin sisältäpäin kuin kansainvälisten virtausten kautta. Kalevalaseura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahaston säätiö, Saunaseura ja monet muut organisaatiot kertovat kiinnostuksesta kulttuuriperintöön ja siitä kertomiseen. Paulaharju on suosikkisi, joskin julkaisuluettelosi kertoo monista kymmenistä muista kiinnostuksesi kohteista. Romanit ja folklorismi sekä nykykarelianismi ovat olleet mielenkiintosi ja tutkimustesi kohteena; kulttuurinen kestävyys, luonnon ja perinteen symbioosi, suomalainen hiljainen isänmaallisuus ovat iskusanojasi ja antaneet sinusta luotettavan kuvan yhtenä meikäläisistä. Kiitän Sinua, Pekka, yhteisistä vuosista niin SKS:ssa kuin Kotiseutuliitossa ja uskon ja tiedän, että tulet vielä monin tavoin ruokkimaan kulttuuriperintönälkäisiä ystäviäsi. Hyviä matkoja saaristoon lintujen, luonnon ja lastenlasten pariin. Lassi P.S. Pekan laaja bibliografia on osoitteessa www.finlit.fi/kirjasto/julkaisu/laaksonen.pdf .

Pääsihteeri Lassi Saressalo jäi eläkkeelle Viisivuotiskaudelle vuonna 2008 valittu Kotiseutuliiton pääsihteeri dosentti Lassi Saressalo jäi elokuun lopussa työstään eläkkeelle. Saressalo työskenteli energisesti liiton ja erityisesti kotiseutututkimuksen ja paikallismuseoiden kehittämiseksi. Hän kirjoitti kymmenittäin kotiseutukirjojen arviointeja liiton nettisivujen Kirjamakasiiniin ja toimitti mm. Kotiseutuni mun -teoksen yhdessä Pekka Laaksosen kanssa. AH/Pekka Laaksonen Lassi Saressalo luovutti avaimensa ja luottokorttinsa hänen ja Pekka Laaksosen kunniaksi järjestetyssä vahdinvaihtojuhlassa elokuussa Kotiseutuliiton toimistossa. Kuva: Liisa Lohtander.

Kotiseutuposti  3 / 2013

15


Musiikki ja eteläpohjalaisuus Muistiinpanoja Musiikki ja eteläpohjalaisuus viime vuosituhannelta nykypäivään -seminaarista 8. elokuuta / Lassi Saressalo

K

otiseutupäivien tämänvuotinen seminaari oli Sibelius-Akatemian järjestämä. Siinä syvennyttiin päivien iskuteemaan Rytmi ja haettiin samalla eteläpohjalaisuuden ja kotiseutukäsitteen syvää olemusta. Emeritusprofessori Heikki Laitinen oli ottanut teemakseen pelimannikulttuurin, erityisesti muistilaulut, itseopitut laulut ja soitto, joiden sisällöt elävät muistinvaraisesti ja luovat lukemattoman määrän teemavariaatioita. Tällaisia olivat polska ja rekilaulut. Polska tuli Suomeen ja erityisesti Pohjanmaalle ruotsalaisilta talonpojilta suomalaisille talonpojille 1600-luvulla. Kun viulu oli vasta uusi soittopeli, polkat rallatettiin tai laulettiin tanssimusiikkina. Viulun yleistyttyä polskasävelet varioituivat nyt instrumenttimusiikkina. Erityisen merkittäviä olivat hääpelimannit, jotka soittivat häiden polskaringeille tahdin. Nämä taas olivat häiden siirtymäriittiin kuuluva rituaali – neidot hyvästelivät morsiamen ja sen jälkeen naidut naiset ottivat hänet rinkiinsä. Samalla tavalla kohdeltiin sulhasta – nyt siis poikamiehet jättivät hyvästit ja sitten ukkomiehet ottivat joukkoonsa, ja lopuksi kaikki karkeloivat yhdessä. Laitinen painotti, että polskassa lasketaan kuuteen. Rekilaulussa taas lasketaan neljään, ja rekilaulu on syvälti musiikkiteoreettisesti kytköksissä suomen kieleen. Sitä ei tunneta ruotsinkielisissä rannikkopitäjissä, eikä rekilaulumitta soinnu ruotsiksi. Rekilaulu on Suomessa nelisäkeistä ja riimillistä polskaa uudempaa kansanlaulua. Rekilaulujen loppusoinnut sijoittuvat säkeistön toiseen ja neljänteen säkeeseen. Rekilaulut olivat 1800-luvulla uusi laulumuoto, ja erityisesti nuorten suosiossa. Ne toimivat 16

Kotiseutuposti  3 / 2013

niin rakkauslauluina kuin pilkkalauluina ja jopa yhteiskunnallisina protesteina. Rekilauluun voi kuulua myös toisto: esilaulaja laulaa säkeistön ja muut tulevat toistaen perässä. Siinä mielessä esitystapa viittaa kalevalamittaisten laulujen esitystapaan. Laitinen esittääkin teorian, että kun kalevalamittainen runolaulu kohtasi polskan, syntyi siitä kombinaationa rekilaulu. Sana rekilaulu on käännös saksan kielen piirilaulua tarkoittavasta sanasta Reihenlied tai Reigenlied, piiritanssilaulu, ja lienee tullut meille Viron kautta.

Iskelmä on kansanlaulua Toimittaja Pekka Laine lähestyi eteläpohjalaisuutta puhumalla popmusiikin mielikuvista. Hän kertoi olevansa niin helsinkiläinen, että kohtaaminen eteläpohjalaisuuden kanssa voi tapahtua vain mielikuvien avulla. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ”Suomen Texas”, kun hän kohtasi musiikillisesti Topi Sorsakosken. ”Miksi rock- ja popmusiikista puhutaan kotiseutupäivillä?”, kyseli Laine. Siksipä että, akateemikko Matti Kuusen sanoin, iskelmä ja muu rytmimusiikki on nykyajan kansanlaulua. Laine muistutti mieleen Reino Helismaan rallit ja erityisesti stereotypiat vaikkapa rallissa Pohjanmaan junassa. Siinä vilahtavat puukot ja puntarit, jotka taas viittaavat pohjalaiseen häjykulttuuriin – jota pohjalaiset itse eivät kovinkaan paljon häpeile, vaikka kyse oli suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Laine myös mietiskeli, pitääkö paikkansa, että iskelmä on kansakunnan salattu muisti. Että ”iskelmälyriikka” olisi jotain syvällistä ja tarjoaisi väylän kansansieluun ja -luonteeseen. Viitaten kirjailija Kari Hotakaiseen Laine torjui tämän ajatuksen – se on heidän mielestään tutkijoiden liikatulkintaa. Iskelmätekstit eivät kerro todellisuudesta yhtään mitään.


Eteläpohjalaista on panelistien mukaan: ahkeruus – paljon työtä on tehtävä ja selvittävä itse itse tekeminen – omakustannelevyt itseoppiminen sisukkuus – periksi ei anneta yhteisöllisyys ristiriitaisuus pitää olla isompaa ja enemmän kuin on tarvis rohkeus

Seinäjoen kotiseutupäivien seminaarin paneeliin osallistuivat Simo Ralli, Suikki Jääskä, Heikki Salo ja Pauli Hanhiniemi. Paneelin veti Heikki Uimonen. Kuva: Anna-Maija Halme.

Musiikkia ja politiikkaa Järjestöelämällä ja musiikilla on ollut vahva suhde Etelä-Pohjanmaalla. Nuorisoseuraliike, työväenliike, suojeluskuntaliike, vapaapalokunnat ja muut kansanliikkeet synnyttivät laulu- ja soittoryhmiä. Tutkija Saijaleena Rantanen kertoi, että niissä korostuivat yhteisöllisyys ja ne toivat myös mukaan musiikin poliittisen näkökulman. Samalla syntyivät musiikkitapahtumat, iltamat, laulujuhlat, musiikkijuhlat. Suuret musiikkitapahtumat, tangomarkkinat kuin muutkin, ovat edelleen luonteenomaisia Seinäjoelle, mutta uutena on voimakas ryt-

mimusiikin harrastus ja ammatillinen toiminta, unohtamatta kaikkia niitä koulutus- ja opiskeluinstituutioita, joita Seinäjoella on. Seinäjoen nykypäivän musiikkikulttuurista kertoi koulutuspäällikkö Mika Virkkala. Professori Heikki Uimosen vetämässä paneelikeskustelussa tarkasteltiin, minkälaisen taustan eteläpohjalaisuus on tarjonnut valtakunnallisesti menestyville muusikoille. Mukana olivat tamperelaistuneet Pauli Hanhiniemi ja Heikki Salo, espoolaistunut Suikki Jääskä ja eteläpohjalaisena itsensä pitänyt Simo Ralli. Oliko oireellista, että paneelissa oli neljä eteläpohjalaistaustaista miestä? Kotiseutuposti  3 / 2013

17


Rakennusperintöpäivät huipentuivat kymmeniin tuhansiin tapahtumiin – Suomessakin kymmeniä

E

uroopan rakennusperintöpäiviä vietettiin syyskuun toisena viikonloppuna ympäri Eurooppaa. Suomessa päivien teemaksi on valittu Eläköön rakennus!, jonka tarkoituksena on nostaa esille rakennusten uusiokäytön merkitys: ilman käyttöä jäänyt kohde saa muutoksen myötä uuden elämän rapistumisen sijaan. Korjaaminen uuteen käyttöön myös säilyttää ja tekee näkyväksi alueen historiaa. Rakennusperintöpäivien keskeinen muoto ovat syyskuussa järjestettävät kymmenet tuhannet tapahtumat yli 50 Euroopan maassa. Suomessakin tapahtumia oli kymmeniä, etelärannikolta Lappiin saakka. Kukin tapahtuma edesauttaa rakennusperinnön säilymistä ja tekee tunnetuksi sen arvoa sekä lisää toimijoiden yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä omasta lähiympäristöstään. Suomen tapahtumia järjestettiin tänä vuonna etenkin uusiokäyttöteemaan liittyen, niinpä eri puolilla Suomea tutustuttiin tehtaisiin, meijereihin, pajoihin, kirkkoihin ja kartanoihin, joilla kaikilla on nyt uusi käyttötarkoitus ja uusi elämä. Tapahtumat järjestettiin paikallisin voimin ja tapahtumiin oli vapaa pääsy.

Tapahtumien ja ymmärryksen tueksi julkaisu Rakennusperintöpäivien julkaisu on kaksikielinen Eläköön rakennus! Uusi käyttötarkoitus – uusi elämä. Julkaisu esittelee noin 60 erilaista tapaa ottaa alkuperäisestä käytöstä poistunut rakennus tai rakennelma uuteen käyttöön. Esimerkkien tarkoituksena on innostaa tarkastelemaan lähiympäristöä ja sen rakennuksia uusin silmin sekä pyrkiä löytämään vanhoille rakennuksille, rakennuskokonaisuuksille ja rakennelmille uusia käyttötarkoituksia. Rakennusperintöpäivien tapahtumajärjestäjät ja yhteistyötahot voivat tilata julkaisua maksutta Suomen Kotiseutuliitosta, erp@kotiseutuliitto.fi

Kilpailu jatkuu marraskuulle Rakennusperintöpäivien lapsille ja nuorille järjestämä Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu jatkuu 15. marraskuuta asti. Kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purku-uhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle. LL

Miksi ja mitkä rakennusperintöpäivät? Euroopan rakennusperintöpäivien tarkoituksena on edistää rakennuskulttuurin ja kulttuuriperinnön tuntemusta ja arvostusta. Suomessa tämän vuoden teemana on Eläköön rakennus! Teeman kautta halutaan tuoda esiin alkuperäisestä käytöstä poistuneiden rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien käyttömahdollisuuksia. Rakennusperintöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy järjestettäviin rakennusperintöpäiviin osallistuu arviolta 20 miljoonaa ihmistä 50 maassa. Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8. syyskuuta. Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoi ympäristöministeriön johtama työryhmä, jossa ovat mukana Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. 18

Kotiseutuposti  3 / 2013


Kaarilan koulussa Pirkanmaalla järjestetään joka syksy rakennusperintöpäivien tapahtuma koululaisille. Kuva: Lassi Saressalo.

Julkaisu sähköisessä muodossa ja lisätietoja Euroopan rakennusperintöpäivistä www.rakennusperinto.fi/erp Rakennusperintöpäivien tapahtumat www.rakennusperinto.fi/tapahtumat/fi_FI/Erp-tapahtumat Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/erp/fi_FI/Kulttuuriympariston_tekijat Rakennusperintöpäivien blogi http://rakennusperinto.blogspot.fi

Kotiseutuposti  3 / 2013

19


Euroopan kulttuuripalkintojen Grand Prix mm. Tallinnan lentosatamalle

T

allinnan lentosatama sai Euroopan unionin ja Europa Nostran tämänvuotiset kulttuuriperintöpalkinnon konservointihankkeiden sarjassa. Europa Nostran palkintolautakunta toteaa, että Tallinnan lentosatama on Euroopan merkittävimpiä ilmailumonumentteja. 1912 toimintansa aloittaneen sataman lentokonehalleja pidetään maailman ensimmäisinä tämän suuruusluokan betonikuorirakennuksina. Niiden korjausta pidettiin jo toivottomana, ja lautakunta antoi tunnustusta erityisesti rakenteiden teknisesti monimutkaisesta restaurointityöstä. Rakennuksissa toimii toukokuussa 2012 avattu merimuseo, joka on tällä hetkellä Viron suosituin museo.

Nuoriso konservoi vapaaehtoistyönä Kulttuuriperinnön säilyttämiselle omistautuneesta toiminnasta palkittiin Taidetta ja kulttuuria itäisessä Saksassa edistävä yhdistys VKF. Yhdistyksen perusti vuonna 1992 joukko opiskelijoita, jotka halusivat kiinnittää huomiota entisen rautaesiripun takana oleviin pahasti laiminlyötyihin historiallisiin rakennuksiin. Nyt jäseniä on jo 700. Yhdistys on sittemmin laajentanut kenttäänsä, ja se on järjestänyt korjaushankkeita Puolan ja Romanian uhanalaisen kulttuuriperinnön säilyt-

tämiseksi. Suunnitelman mukaan työtä laajennetaan edelleen Keski- ja Itä-Eurooppaan. Yhdistys on järjestänyt jo 40 korjaushanketta. Kussakin niistä 30–50 henkeä – suurelta osin nuoria – kaikkialta Saksasta on saapunut kohteena olevaan historialliseen rakennukseen ja korjannut sitä yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.

Kampanja kaakeleiden puolesta vähensi Portugalissa varkaudet murto-osaan Kasvatuksellisena ja tietoisuutta lisäävänä hankkeena palkittiin portugalilainen SOS Azulejo -hanke. Portugalin historialliset ja taiteelliset kaakelit (azulejos) erottuvat maailman kulttuuriperinnöstä taidokkaiden kuvioidensa ja syvien väriensä ansiosta. Valitettavasti niitä on viimeisen 20 vuoden aikana sekä varastettu että konservoinnin puutteen takia tuhoutunut valtavasti. Portugalin rikospoliisimuseo käynnisti SOS Azulejo -hankkeen vuonna 2007 kumppaninaan useita muita organisaatioita. Sen jälkeen näiden kaakeleiden ilmoitetut varkaudet ovat vähentyneet 80 prosenttia. Valintalautakunta painotti, että tällaiset saavutukset ilman lisämäärärahoja ovat osoituksena toimintaan osallistuvien luovuudesta, intohimosta ja omistautumisesta.

Tallinnan lentosataman betonikuoressa oli korjaustyötä aloitettaessa kilometreittäin halkeamia, ja rakennusta pidettiin yleisesti korjauskelvottomana. Nyt satama on merimuseona, ja kävijämäärän mukaan katsottuna se on Viron suosituin museo. Kuvat: Arne Maasik. 20

Kotiseutuposti  3 / 2013


Yleisökilpailun voitti Akropolin Propylaean konservointityö Muut Grand Prixit saivat konservointiluokassa Medellin roomalainen teatteri Espanjassa, Strawberry Hill Twickenhamissa Britanniassa ja Wielemans-Ceuppens -panimon harvinaislaatuisten laitteiden restaurointi Brysselissä. Ateenan Akropoliin monumenttien suojelukomitea sai lisäksi palkinnon omistautuneesta toiminnasta. Yleisökilpailun voittaja oli Propylaean keskusrakennuksen konservointityö Ateenassa. Kukin seitsemästä Grand Prix ‑palkinnon voittajasta saa lisäksi 10 000 euron rahapalkinnon. Palkintoja tuetaan EU:n Kulttuuri-ohjelmasta. Vuoden 2013 palkintojenjakotilaisuus Ateenassa on osa Europa Nostran vuosittaista Euroopan kulttuuriperintökongressia, joka oli samaan aikaan Europa Nostran 50-vuotisjuhla. AH

Saksalainen taidetta ja kulttuuria itäisessä Saksassa edistävä yhdistys VKF voitti Europa Nostran ja Euroopan unionin Grand Prixin omistautuneesta toiminnastaan kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Kuva: VKF e.V.

Europa Nostra: Kulttuuriperinnöllä on iso taloudellinen merkitys Europa Nostra toteaa, että kulttuuriperinnön panos työpaikkojen syntymiseen ja kasvuun Euroopassa on huomattava. Kulttuuriperintö on merkittävä osa kulttuuri- ja luovan alan sektoreita. Se työllistää noin kahdeksan miljoonaa ihmistä EU:ssa ja tuottaa jopa 4,5 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta. Julkiset ja yksityiset tahot käyttävät kulttuuriperinnön säilyttämiseen arviolta viisi miljardia euroa vuodessa. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n julkaisemat luvut osoittavat, että 40 prosenttia kansainvälisestä matkailusta liittyy kulttuuriin.

Toinen suomalainen Europa Nostran valtuustoon

K

otiseutuliiton viestintäpäällikkö Anna-Maija Halme on nimitetty kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostran valtuuston jäseneksi. Halme toimii Europa Nostran suomalaisen maaedustuston Europa Nostra Finlandin sihteerinä. Valtuustossa on entuudestaan Suomesta Europa Nostra Finlandin puheenjohtaja arkkitehti Tapani Mustonen. Kotiseutuposti  3 / 2013

21


j u lka i s u j a

KOTISEUTU on nyt netissä Kotiseutu – sadas vuosikerta Päätoimittaja Lassi Saressalo, Suomen Kotiseutuliitto 2013 www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet Kotiseutuliiton rakastettu Kotiseutu-julkaisu herätettiin henkiin lähes 20-vuotta kestäneiltä nokosiltaan, kun sen korvikkeeksi perustettu Hiidenkivi lakkautettiin talvella. Asiantuntija-artikkeleissa nousevat esille mm. kuntaliitosten vaikutukset paikallisidentiteetteihin ja kotiseutukäsitteen nykytrendit. Nyt vuosikirja on julkaistu myös netissä. Painettuja julkaisuja on jäljellä vielä muutama kymmenen kappaletta.

Eläköön rakennus! Uusi käyttötarkoitus – uusi elämä Mikko Närhi ja Euroopan rakennusperintöpäivien työryhmä (toim.), Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:27 Julkaisu esittelee noin 60 erilaista tapaa ottaa alkuperäisestä käytöstä poistunut rakennus tai rakennelma uuteen käyttöön. Esimerkkien tarkoituksena on innostaa tarkastelemaan lähiympäristöä ja sen rakennuksia uusin silmin sekä pyrkiä löytämään vanhoille rakennuksille, rakennuskokonaisuuksille ja rakennelmille uusia käyttötarkoituksia. Julkaisua voi tilata maksutta Suomen Kotiseutuliitosta, erp@kotiseutuliitto.fi.

Werksteinabbau und Kulturlandschaft Bund Heimat und Umwelt (BHU) 2013 Kotiseutuliiton saksalaisen sisarjärjestön julkaisema teos tarkastelee kivilouhoksiin ja kivirakentamiseen liittyviä mahdollisuuksia ja konflikteja luonnon- ja kulttuuriperinnön näkökulmasta. Lisäksi postikorttisarja Kulturlandschaften in Deutschland esittelee 16 erityislaatuista kulttuuriympäristöä, yhden joka osavaltiosta. Materiaalin tilausmaksu on vapaaehtoinen. www.bhu.de > Unsere Publikationen 22

Kotiseutuposti  3 / 2013


OMAKULMA

Kerro kotiseudustasi

K

otiseutu on toisaalta yhteinen, mutta samalla henkilökohtainen kokemus ja paikka. Kotiseutu on yhteisesti jaettuja merkityksiä, tarinoita ja omia tulkintojamme niistä. Kotiseutu on konkreettista rakennettua ja luonnon ympäristöä, henkistä perintöä ja perinnettä. Kun kotiseutua jäsentää, mitä kaikkea se pitää sisällään, havaitsee sen monipuolisuuden ja rikkaan kiinnostavuuden. Kotiseutu ei ole pelkästään tunnetta, vaan se on myös tunnekokemus. Siksi tunnistamme useimmiten lämpimän läikähdyksen sydänalassa, kun puhumme kotiseudustamme. Omat vanhempani ja heidän vanhempansa ovat kotoisin Pyhäjokilaaksosta ja Siikajokilaaksosta, Pohjois-Pohjanmaalta. Itsekin olen kotoisin Pyhäjokilaaksosta ja erityisesti Kärsämäeltä, jossa olen asunut aina opiskeluvuosiin asti. Kotiseutu merkitsee minulle esimerkiksi tuttuja paikkoja ja paikannimiä, maiseman luonteenomaisia piirteitä, tuttuja ruokia, tapoja ja sanontoja sekä muistoja tutuista ihmisistä. Toisaalta se on myös paljon muuta, kokonaisvaltainen kokemus siitä, että olen kotoisin jostakin, jossa minulla ovat juuret. Se on myös enemmän kuin subjektiivinen kokemus. Se voi olla osallisuutta suvun jäsenten ketjuun. Laajemmin se on osallisuutta kaikkien muiden samoilla seuduilla syntyneiden ja asuneiden kanssa ja heidän kanssaan, jotka uusina asukkaina muuttavat kotiseudulleni. Olen aina tuntenut ylpeyttä Kärsämäestä. Lapsena muistan tehneeni vierailulla olleen sukulaisen kanssa pyöräretken, jolla koin olevani oppaana. Reitin varrelle liitin paikallisia nähtävyyksiä ja omia ylpeydenaiheita, mitä pieneltä paikkakunnalta vaan löytyi. Muistan esitelleeni uuden peruskoulun, jossa olin itsekin aloittanut jo

oppivuodet. Toinen kohde oli Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko. Sama Engel on suunnitellut myös mm. Helsingin tuomiokirkon. Kaunis puukirkko tapuleineen on edelleen olemassa. Tässä oli kulttuuria ja sivistystä. Kolmas muistissa oleva kohde edusti elinkeinoelämää. Kiersimme pyörillä vielä Kärsämäen meijerin kautta. Siihen aikaan kaupasta sai vielä kärsämäkistä voita. Kuuntelin lapsena mielelläni tarinoita lähiseudulta ja sukulaisten elämänvaiheista. Kasvatus ja opetus koulussa on myös lisännyt kotiseuturakkautta ja kotiseudun tiedostamista. Käsityötunneilla opettaja Eriika Kyllönen opetti meille perinteisen peukalonauhan tekemistä. Joskus oppitunneillakin harjoittelimme tanhuja, kun valmistelimme ohjelmaa johonkin juhlaan. Juhlat ovat myös tärkeä osa osallisuutta omaan kotipaikkakuntaan ja kotiseutuun. Äidinkielen ja historian opettaja Maisa Rajaniemi ohjasi näytelmäpiiriä, jonka esityksillä kiersimme naapurikunnissakin. Kerro minulle kotiseudustasi, niin minä kerron sinulle, mikä kotiseudussa on sinulle merkityksellistä. Olen huomannut, että kotiseutu on ehtymätön, innostava ja kiinnostava puheenaihe monessa tilanteessa. Sen jälkeen, kun tulin valituksi uudeksi Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajaksi, olen käynyt monien kanssa näitä keskusteluja. Vieraankin ihmisen kanssa keskustelun saa helposti käyntiin, kun aloittaa kysymällä, mistä olet kotoisin. Kärsämäelle on tullut uusia ylpeydenaiheita. Moni tuntee nyt paikkakunnan esim. Tarinaniskennän SM-kisoista ja Paanukirkosta tapahtumineen. Niistä minäkin mielelläni kerron. rIITTA vANHATALO

toiminnanjohtaja

Kotiseutuposti  3 / 2013

23


Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S u o men Kotiseutuliitto Kalevankatu 13 A 00100 H EL S I N K I puhelin (09) 612 6320 faksi (09) 6126 3250 toimisto@kotiseutuliitto.fi


Kotiseutuposti 3/2013