Kotiseutuposti 2/2014

Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

Kolme vuosikymmentä seurantalojen korjausneuvontaa

2/ 2014

s. 4

P ä ä kirjoitus

Kotiseutuposti 17.2.2014

2/ 2014

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti j u l k a i s i ja

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi I l m o i t ta m i n e n

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T i l a u k s e t ja osoi t t eenmuu tokset

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).

Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa.

Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi S i s ä l ly s

Riitta Vanhatalo: Juhlava vuosi s. 2 Talojen asialla s.4 Parasta hämäläisyydessä s. 8 Koulut tarvitsevat kotiseutuyhdistyksiä s. 11 Janne Vilkuna: Faron askelmerkit s. 14 Kunnan kulttuuri omissa käsissä s. 16 Rakkaudesta kotiseutuun s. 19 Elisa Göös: Unelmista totta s. 23 Sami Myllyniemen Perinnesarjakuva s. 24 Multiprint Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

Juhlava vuosi Suomen Kotiseutuliitolla on tänä vuonna kaksi merkkipäivää.

Suomalaisen kotiseutuliikkeen katsotaan alkaneen 24. maaliskuuta 1894, kun liikkeen syntysanat lausuttiin Lohjalla.

Samalla perustettiin ensimmäinen kotiseutuyhdistys, Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät. Kotiseutuliike täyttää siis tänä vuonna 120 vuotta.

Suomen Kotiseutuliitto on perustettu vuonna 1949 ja täyttää tänä vuonna 65 vuotta. Luonnollisesti siis osa liiton jäsenyhdistyksiä on keskusjärjestöään vanhempia. Kotiseutuliitto on yhdistystensä perustama liitto ja edelleen yhdistyksiä ja jäseniä varten olemassa.

120-vuotias on vetreä eikä toiminnan vireydessä näytä vuosikymmenet painavan. Ikä tuo mukanaan kokemusta, perinteitä ja vahvuutta. Syntymäpäiväsankari on kuitenkin myös uusiutunut vuosien varrella. Kaupunginosayhdistykset kehittävät toimintaansa oman ympäristönsä ja kaupunkilaisten tarpeet huomioiden. Maaseudulla paikallisuuden ja kulttuuriperinnön puolesta toimiminen vaalii perinteitä, mutta elää ajassa.

Kotiseutuliitolle on voimavara, että liike on vahva. Se näkyy erityisesti siinä, että liitto jäsentensä kautta toimii joka puolella Suomea kautta maan. Kotiseutuliitto on kirjaimellisesti valtakunnallinen. Jäsenmäärä on myös vahva mittari. Kotiseutuliitolla on yli 670 yhdistysjäsentä, 105 kuntajäsentä ja lisäksi jäseninä maakuntaliitot ja valtakunnallisia järjestöjä.

Juhlimme etappeja työn merkeissä. Syksyllä ilmestyvä Kotiseutu-vuosikirja on siinä tärkeässä roolissa. Vuosikirjan teema on juhlavuoteen sopivasti Kotiseututyön uudet ja vanhat muodot. Teema nostaa esiin liikkeen historiaa, kotiseututyön perinteitä ja monipuolisen kirjon erilaisia työmuotoja. Ilahduttavasti mukana on artikkeleita perinteistä ja tämän päivän toimintamuodoista hyvässä tasapainossa, jossa näkyy liikkeen elinkaari.

Ri i t ta Va n h ata lo

toiminnanjohtaja

Nettikyselyn vastaukset huomioon strategiatyössä

K

otiseutuliitto järjesti helmikuussa nettikyselyn hallituksen strategiatyön pohjaksi. Kyselyyn vastasi 46 henkilöä. Toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo kiittää heitä kaikkia vastauksista: ”Kysely antoi kyllä kuvan siitä, mitä jäsenet ajattelevat”.

Kotiseutuliiton tärkeimpinä tehtävinä nousivat vahvimmin esiin edunvalvonta ja jäsenten palvelut, neuvonta ja tuki mm. koulutuksen muodossa. Kulttuuriperinnön ja hyvän ympäristön vaalimista pidettiin tärkeänä. Kotiseudun ja kotiseututyön arvostusta haluttiin nostaa, ja kotiseudun ja paikallisen kulttuurin tunteminen nähtiin osaksi hyvää elämää.

Jäsenyhdistykset toivovat tukea monessa muodossa ja toimintatapoja, myös yhdistysten omia, haluttiin uudistaa. Ehdotuksia tuli mm. vuotuisista yhteisistä teemoista, mallitoimintasuunnitelmista ja sosiaalisen median koulutuksesta. Koulutukseen oltiin tyytyväisiä, ja sitä toivottiin jatkossakin. Kotiseutuliiton vuorovaikutusta ja yhteydenpitoa jäsenistöön kaivattiin lisää, samoin tärkeänä pidettiin yhteistyötä muiden alan järjestöjen kanssa, lähidemokratian kehittämistä ja yhteyksiä kuntiin.

Kaupunkiyhdistyksille toivottiin räätälöityjä palveluja. Lasten ja nuorten tavoittamiseksi kaivattiin neuvoja ja onnistumisen malleja sekä yhteistyötä kuntien nuorisotoimen ja koulujen kanssa. Kulttuuriperintö- ja kotiseutukasvatusta kouluissa pidetään myös tärkeänä.

Kotiseutuliiton uusi strategia s. 19

Parasta hämäläisyydessä?

S. 8

Seppo Puttonen valitsee Vuoden kotiseututeoksen Yleisradion kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen valitsee tämänvuotisen Vuoden kotiseututeoksen raadin valitsemista finalisteista. Kuva: Seppo Sarkkinen.

Ks. Palkinnot ja avustukset s. 12

Kansikuva: Veitsiluodon työväentalo on tyypillinen sodan jälkeen rakennettu arkinen, mutta puhdaslinjainen seurantalo. Vuonna 1948 valmistunut talo on alueen asukkaiden ahkerassa käytössä.

Korjauksia on tehty pitkälti talkoovoimin, mikä kertoo talon merkityksestä. Talo sai vuonna 2013 Hyvän korjauksen kunniamaininnan. Kuvia palkituista taloista voi katsella Kotiseutuliiton Facebookin Albumit-sivulla. Talon kuvasi Tuomas Uusheimo. SK

Kotiseutuposti 2/ 2014

3

Talojen asialla

L

eni Pakkala tuntee seurantalot. Tietoa ja taitoa karttuu, kun on toiminut 30 vuotta niiden korjausten parissa.

Kotiseutuliiton rakennustutkijan Leni Pakkalan päätyminen seurantaloasioiden pariin ei ollut itsestään selvää. Seurantalokulttuuria ei juuri ollut pääkaupunkiseudulla, jossa Pakkala kasvoi. Puutalot ja kansanrakentaminen alkoivat kuitenkin kiinnostaa tulevaa arkkitehtiä jo opiskeluaikoina Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Ne olivat rakennusperintöä, jota 1970-luvulla ei vielä noteerattu saati tutkittu ‑ arkkitehtuurin historian piirissä arvostettiin lähinnä korkeakulttuuria ja monumentaalirakentamista. Pakkala kiinnostui erityisesti työväentaloista, joista syntyivät lopulta myös hänen tärkeimmät opinnäytetyönsä.

Opetusministeriö oli alkanut myöntää seurantalojen korjaamiseen tarkoitettua avustusta 1978. Pian havaittiin, että

hankkeita ohjaamaan tarvitaan arkkitehti, jotta taloja ei tuhota korjaamalla niitä väärin. Korjausrakentamisen tasosta oltiin huolestuneita jo tuolloin: rakennusten arvokkaita piirteitä ei tunnistettu ja niitä korjattiin menetelmillä, jotka eivät soveltuneet vanhoihin taloihin. ”Kun 1980-luvun alussa etsittiin rakennustutkijaa seurantalohankkeeseen, työ oli kuin minua varten tehty”, Pakkala muistelee.

Opetusministeriö siirsi seurantalojen korjausavustuksen jakamisen vaiheittain Kotiseutuliiton vastuulle, ja rakennustutkijan työpaikaksi vakiintui liiton toimisto.

Uusia taloryhmiä Vuosien kuluessa seurantalojen käsite on laajentunut, ja avustusten piiriin on tullut uusia taloja ja taloryhmiä. Varsinkin vanhoja kouluja on muutettu viime vuosina kylätaloiksi.

Vanhat kansakoulut ovat arvo-

Pakkala puhuu mielellään myös niiden uudempien seurantalojen puolesta, joiden rakennustaiteellista arvoa ei vielä huomata.

30–40 vuoden ikäisenä rakennus vaikuttaisi olevan uhanalaisimmillaan.

Kuvassa Iin järjestöyhdistyksen talon vuodelta 1969. Kuva: Jussi Piippo.

4

Kotiseutuposti 2/ 2014

kasta mutta Pakkalan mukaan edelleen melko tutkimatonta rakennusperintöä. ”Vaikka kansakoulut eroavat syntytavaltaan perinteisistä seurantaloista, on parempi, että talot säilyvät ja ovat yhteisessä käytössä eivätkä esimerkiksi liiketiloina. Ongelmaksi voi kutenkin tulla resurssien hiipuminen ylläpitää perinteisiä seurantaloja, jos paikkakunnalla on useita vastaavia tiloja. Arvokas talo voi jäädä ilman käyttöä.

Silloin joudutaan pohtimaan, mitä säilytetään.”

Pakkala kuitenkin uskoo, että perinteiset seurantalot säilyvät myös tulevaisuudessa. ”Tämän kaltaisia suuria hirsirakennuksia ei enää tulla rakentamaan. Yksi missioni on ollut, että niiden arvo huomattaisiin.” ”Arvostan valtavasti talojen historiallista merkitystä ja jatkumoa. Talot ovat kokeneet uskomattomiakin vaiheita, ja käyttö ja toiminta niissä on aina ollut aaltoliikettä. Ihmeen hyvin ne ovat säilyneet tähän asti, onhan niitä vieläkin jopa kolme kertaa niin paljon kuin kirkkoja”, Pakkala kertoo.

Kaikki alkaa suunnittelusta Seurantalojen korjausavustus on ollut merkittävä keino talojen säilyttämisessä. Pakkala kertoo noin 1 900 talon saaneen avustusta vuosien kuluessa, mutta yhtä tärkeänä hän pitää talojen

omistajayhdistysten talkoopanosta. Vanhojen talojen arvostus on Pakkalan mielestä ylipäätään noussut, ja myös korjaamisosaaminen on parantunut. Yksi ongelma kuitenkin pysyy: ”Hyvän korjaussuunnittelun merkitystä olen halunnut korostaa kautta aikojen. Sitä ei arvosteta tarpeeksi, eikä siihen haluta käyttää rahaa. Ajatellaan, että vasta kun on naula seinässä, on tehty jotain.”

Ennen mittavan korjaushankkeen aloittamista pitäisi myös malttaa kartoittaa talon vaiheet. Rakennushistoriallisen selvityksen laatiminen auttaa tunnistamaan talon arvot.

Moni korjausavustusta hakenut on keskustellut Pakkalan kanssa ikkunoiden kunnostamisesta. Miksi vanhat ikkunat ovat niin tärkeitä? Pakkalan mukaan siihen on monta syytä: ”Ikkunat ovat talon silmät, esteettisesti tärkeä yksityiskohta.

Vanhat ikkunat on tehty tiheäsyisestä puusta, jota ei nykyään enää saa. Ne ovat yleensä aina korjauskelpoisia. 70-luvun energiakorjausbuumissa ikkunoita meni kaatopaikoille niin paljon, että kannattaa säilyttää ne, joita vielä on.”

Kotiseutuliitossa on aina suositeltu säästäväistä korjauslinjaa ja ylikorjaamisen välttämistä. ”Minkä voi korjata, sitä ei pidä uusia, eikä ehjää tarvitse korjata”, Pakkala tiivistää. Hän kannustaa korjaushankkeita valmistelevia kääntymään asiantuntijoiden puoleen. ”Tietoa on paljon saatavissa,

”Arvostan valtavasti talojen historiallista merkitystä ja jatkumoa”

Leni Pakkala vieraili keväällä Jyväskylän työväentalolla, joka on Alvar Aallon suunnittelema ja yksi arvokkaimmista seurantaloista. Yhtä lähellä Pakkalan sydäntä ovat arkkitehtonisesti anonyymimmät seurantalot. Kuva: Johanna Hakanen.

on museoviraston korjauskortit, seurantalot.fi ja Kotiseutuliiton rakennustutkijalle voi aina soittaa.”

Talojen tulevaisuuden turvaaminen on ollut Pakkalan työssä perustava tavoite. Jo opiskeluaikana hän otti kantaa Tampereen ulkotyöväenyhdistyksen taloa koskevaan kiistaan.

Nykyisin Hotelli Pinjana tunnettu jugend-rakennus aiottiin purkaa, mutta Pakkalan taloa koskeva diplomityö vaikutti keskusteluun talon säilyttämi-

sestä. Kannustavia esimerkkejä on onneksi kertynyt muitakin.

Parhaiksi hetkiksi 30-vuotisen uran aikana Pakkala nimeääkin ne keskustelut, joiden tuloksena on saatu jotain vanhaa ja uhanalaista säilymään. ”On aina mukavaa kuulla taloista, joissa on monipuolista toimintaa, ja joista on iloa ihmisille”. SK Syksyllä ilmestyvässä Kotiseutuvuosikirjassa on Leni Pakkalan ja valokuvaaja Tuomas Uusheimon kuva-artikkeli seurantaloista.

Kotiseutuposti 2/ 2014

5

Myrskylään 30 000 euron suunnitteluavustus

M

yrskylän Suomalainen Nuorisoseura sai talonsa Majakan korjauksen suunnitteluun 30 000 euron avustuksen.

Summa on tämänvuotisten avustuspottien kärkeä, sillä keskimääräinen avustussumma jää reippaasti alle 10 000 euron seurantaloa kohti. Suunnitteluavustuksista Majakan avustus on suurin.

Majakan julkisivut päällystettiin 1980-luvulla kivipinnoitetulla vanerilla. Tulevassa korjauksessa levyt poistetaan ja julkisivut rapataan alkuperäiseen asuun.

Viereinen kirkonmäki on valtakunnallisesti arvokas rakennetun kulttuuriympäristön alue.

Talo itsessään on 1910-luvulta, ja se on määritelty paikallisesti merkittäväksi. ”Tavoitteena on saada korjauksen myötä aktivoitua erityisesti nuorisoa käyttämään taloa ja järjestämään siellä tapahtumia. Myös muita yhdistyksiä ja jopa yrityksiä toivotaan talon käyttäjiksi”, Nuorisoseuran puheenjohtaja Jukka Panu kertoo.

Talkootyövoimaa seuralla ei ole, mutta pyrki-

myksenä on houkutella muita yhdistyksiä ja yrityksiä rahoittamaan talon kunnostustyötä tulevaa käyttöoikeutta vastaan.

Talossa järjestettiin aikoinaan paljon menestyksekkäitä tansseja ja konsertteja. Nyt kaikki talon tuotto menee korkeisiin lämmityskustannuksiin. Suunnitelmissa onkin eristysten parantaminen, ja siirtymistä hakelämpöön on selvitelty.

Pitkään mainostelevisiossa työskennellyt Panu aikoo järjestää tulevana syksynä talossa malliksi musiikkitapahtuman, jossa paikalliset bändit pääsisivät esiintymään. Ehkä siitä viriäisi kiinnostus.

Aktiivisia puuhahenkilöitä nuorisoseurassa on kourallinen, ja jäseniä on tällä hetkellä 53 henkeä.

Edessä on noin viiden vuoden aikana neljässä tai viidessä vaiheessa tehtävä korjaushanke. Korjaussuunnitelmien on määrä valmistua syksyllä.

No hirvittääkö tuoretta puheenjohtajaa tällaiseen urakkaan ryhtyminen? ”Ei hirvitä. Tämä on elämää”, nuoruudessaan Pohjanmaalla nuorisoseuratoiminnassa mukana ollut Panu vakuuttaa. AH

Myrskylän nuorisoseurantalo Majakan korjaus on maisemallisesti tärkeä hanke, koska talo sijaitsee järven rannalla Myrskylän keskustassa. Kuva: Johanna Hakanen.

Salissa on perinteinen näyttämö. Nuorisoseura-aktivistit Jukka Panu (oik.) ja Pentti Urhonen katselevat salin kattolaudoitusta, joiden välistä varisee purueristeitä. Kuva: J. Hakanen.

Seurantalojen korjausavustuksia myönnettiin tänä keväänä 1,7 miljoonaa euroa 188 talon korjaamiseen. Joka toinen avustuskohde on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Keskeistä avustusten jaossa on talojen toiminnallisuus sekä arvokkaiden piirteiden vaaliminen. Hakuaika päättyy vuosittain 30. syyskuuta. Ks. www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset.

6

Kotiseutuposti 2/ 2014

Kansalaisten merkitys vahva valtion kulttuuriympäristöstrategiassa

V

altioneuvoston maaliskuussa hyväksymä valtion kulttuuriympäristöstrategia korostaa kansalaistoiminnan merkitystä kulttuuriympäristön huomioimisessa.

Kotiseutuliitolle tärkeistä muista teemoista strategian toimenpideluettelossa mainitaan myös kulttuuriympäristökasvatuksen kehittäminen päiväkodeissa ja kouluissa sekä kulttuuriympäristökoulutuksen vahvistamisen. Strategia tunnustaa museoiden roolin oppimisen keskuksina.

Tehtävien joukossa mainitaan myös tarve tutkimukseen hyvän kulttuuriympäristön taloudellisesta ja imagohyödyistä elinkeinoelämälle sekä

Perinnekorjaaja_145x138_mm_c.indd 1

tiedon saatavuuden parantaminen kansalaisille.

Samoin kulttuuriympäristön hyvää hoitoa tukevien taloudellisten kannustimien ja avustusmenettelyjen kehittäminen mainitaan strategiassa.

Strategia tuo esiin myös kulttuurihistoriallisten arvojen vaalimisen korjausrakentamisessa energiatehokkuuden ohella sekä nuoren, 1900luvun puolivälin jälkeen syntyneen, kulttuuriympäristön arvostuksen ja siihen liittyvän osaamisen kehittämisen. AH www.kotiseutuliitto.fi/suomelle-valtakunnallinen-kulttuuriymparistostrategia

6.3.2014 13.09

Kotiseutuposti 2/ 2014

7

gallup

Parasta hämäläisyydessä?

Kuva: Vilja Tamminen.

Kuva: Anna-Maija Halme.

Iisakki Kiemunki: Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, toimittaja

Sirpa Pietikäinen: Aulangon torpalla Papinniityssä asuva europarlamentaarikko

Hämeessä mikään ei ole äärimmäistä, paitsi luonnon kauneus. Se kiteytyy Aulangolla, vesien välissä, kangasmetsän kainalossa, historian havinassa.

Kulttuuri, liikunta, keho ja mieli - koko elämä on tasapainossa, eikä täältä Suomen sydämestä oikeastaan mitään puutu… Ja jos puuttuu, niin sekin löytyy tunnin matkan päästä.

Hämäläinen on edelleen harkitseva, jopa vaatimaton. Toisaalta ymmärretään sopivasti uudistua ja kasvaa. Ei ole liian kiire, eikä liian tylsää.

Ei olla juppeja, eikä juntteja. On tilaa hengittää, mutta on tapahtumia ja sykettä. Ollaan sopivasti kaikkea siitä väliltä.”

Hämäläisyydessä on hienoa harkitsevuus, lehmänhermoisuus, hötkyilemättömyys sekä hämeen luonto ja pitkä kulttuurihistoriallinen perintö. Parasta hämäläisyydessä on tarina!

Hämeenlinna on Suomen vanhin sisämaan kaupunki, ja Vanajavesi on kulkureitti, joka muodostaa sinivihreän kokonaisuuden rikasta luontoa ja kulttuurihistoriaa. Luonto on täällä ainutkertainen, koska Hämeenlinna muodostaa lämpötaskun, jossa menestyvät sellaisetkin kasvit, jotka eivät muualla selviydy.

Paras paikka täällä on oma kotini, suomalainen unelma: omakotitalo ja grilli järven rannalla keskellä kaupunkia. Kesämökkiä minulla ei ole.

Voin uida Aulangonjärvellä kansallismaisemassa Aulangon näkötornia ja turistivirtoja katsellen ja lenkkeillä Aulangon puistoteillä. ”

”

8

Kotiseutuposti 2/ 2014

”

Kuva: Anja Filppula, Hämeen Sanomat.

Kuva: Tommi Kantanen.

Kirsi-Kaisa Sinisalo: Hämeenlinnan Teatterin johtaja

Juha Itkonen: Hämeenlinnan Myllymäessä ja Kankaantaassa kasvanut kirjailija

Hämäläisyydessä parasta on ehdottomasti kuivakka ja jurottava huumori, joka pitää sisällään paljon muita tunteita. Hämäläisyydessä on aina läsnä lämmin sarkasmi, joka minusta on parhaiten kirjallisesti dokumentoituna Väinö Linnan ja Sinikka Nopolan teksteissä.

Isäni puolelta sukuni on kotoisin Kanta­‐Hämeestä. Riihimäen kupeella sijaitseva Herajoen Työväentalo oli isäni lapsuudenkoti, jossa esiinnyttiin lauluin ja runoin usein koko perheen voimin. Tuohon taloon liittyy minulle paljon muistoja hienoista kohtaamisista, hetkistä ja tilaisuuksista monilta vuosikymmeniltä.

Hämeenlinna on upea kulttuurikaupunki, jossa vaalitaan arvokasta perinnettä, mutta rohkeasti kohdataan myös uusi.”

Parasta hämäläisyydessä on maanläheinen humoristisuus ja verbaalinen hauskuus. Minä en pidä hämäläisiä hitaina tai sulkeutuneina.

Asuin Hämeenlinnassa 20 ensimmäistä elinvuottani, mutta minulle se oli liian pieni, ja muutin Helsinkiin. Juureni ovat silti siellä syvällä, ja vanhempani asuvat Hämeenlinnassa edelleen.

Hämeenlinna on poikkeuksellisen kaunis suomalainen pikkukaupunki, ja erityisen kaunis on linnan ranta, jossa kokee olevansa samalla kertaa, rautatiesiltaa ja linnaa katsellen, sekä historiallisessa että ikuisessa maisemassa veden ja luonnon äärellä. Se on riittävän lähellä Helsinkiä ja riittävän kaukana ollakseen itsenäinen kaupunki.

Ihaninta Kanta-Hämeessa on vanhempieni kesäpaikka Hauhon Torvoilan kylässä, perinteisessä hämäläisessä maalaismaisemassa.”

”

”

AH

Kotiseutuposti 2/ 2014

9

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään perjantaina 8. elokuuta Kylpylähotelli Rantasipi-Aulangon Aulanko-salissa kello 15.30–17.15. Valtakirjojen tarkastus on kello 10–15 hotellin aulassa.

Kotiseudun suvut ja tarinat -seminaari Hämeenlinnassa

Hyvä sukukirja on kotiseutukirja

”

Parhaat sukukirjat ovat samalla myös kotiseutukirjoja”, kiteyttää Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma tämänvuotisen Valtakunnallisten kotiseutupäivien seminaarin Kotiseudun suvut ja tarinat johtoajatuksen.

Erkki Alhopuron omakustanteinen 450 vuotta Äijälän ratsutilan historiaa -teos on samalla kertaa sekä erinomainen kotiseutu- että sukukirja.

10

Kotiseutuposti 2/ 2014

Seminaarin idea lähti itämään jo vuonna 2011, kun Kotiseutuliitossa huomattiin, että Vuoden kotiseututeokseksi tuolloin valittu Erkki Alhopuron kirjoittama 450 vuotta Äijälän ratsutilan historiaa oli valittu jo aiemmin Vuoden sukukirjaksi.

Suku- ja kotiseutukirjat ovat molemmat tavallisesti harrastajien kirjoittamia teoksia, jotka parhaimmillaan sijoittuvat pienelle maantieteelliselle alueelle, mutta luotaavat tuosta pienestä yksityisestä näkökulmasta laajaa historiallista kontekstia. ”On hyvä, jos fokus on kapea. Esimerkiksi juuri yhden maatilan historian kirjoittaminen on hyvä lähtökohta”, Kuusiluoma toteaa.

Toisaalta, jos kotiseudusta tai kylästä ei ole julkaistu aiemmin tekstiä, antaa myös niiden vaiheiden kertominen lisäarvoa sukukirjalle. Pitäjän historiaa ei kannata silti lähteä kirjoittamaan uudelleen ellei tuo siihen uutta näkökulmaa.

Sukukirja on Kuusiluoman mielestä hyvä sitoa yhteen maantieteelliseen alueeseen. ”Kirja harvoin onnistuu, jos siihen otetaan mukaan monia kotiseutuja eri paikkakunnilta”, Kuusiluoma toteaa.

Kotiseudun suvut ja tarinat -seminaari suku- ja kotiseutukirjallisuudesta torstaina 7. elokuuta kello 14– 17.15 Kylpylähotelli Rantasipi Aulangolla, Aulangontie 93. Seminaari on maksuton ja kaikille avoin.

Koulut tarvitsevat kotiseutuyhdistyksiä

O

petus- ja kulttuuriministeriö on julkistanut ehdotuksensa lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi vuosille 2014– 2018. Ehdotuksen tavoitteena on saada taide ja kulttuuri nykyistä tasavertaisemmin lasten ulottuville, omaksuttavaksi ja osallistuttavaksi. Lasten opastaminen tuntemaan lähikulttuuriympäristöään huomioitiin monessa kohtaa ohjelmaa, ja kouluilla nähtiin olevan suuri vastuu kotiseutukasvatuksessa. ”Olemme vahvasti sitä mieltä, että kouluopetuksessa tulee opastaa lapset lähialueensa kulttuuriympäristön tuntemukseen, niin menneeseen kuin nykyiseenkin kulttuuriympäristöön – unohtamatta heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa oman kulttuuriympäristönsä tulevaisuuteen.

Moni opettaja asuu kaukana koululta ja oppilaiden lähiympäristöstä, eikä ympäristö ole automaattisesti heille tuttu. Tästä syystä he tarvitsevat materiaalia ja koulutusta, jotta he voivat johdattaa oppilaitaan tutustumaan omaan lähikulttuuriympäristöönsä”, Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander ja kouluopetusjaoston puheenjohtaja Annukka Alppi kommen-

toivat OKM:n ehdotusta lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi Opettaja-lehdessä 12/2014.

Lähikulttuuriopetus opsiin Kotiseutuliitto kannustaa jäsenyhdistyksiä tukemaan kulttuuriperintö- ja kotiseutukasvatusta koulussa. Opetushallitus uudistaa parhaillaan perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita, ja Kotiseutuliitto otti siihen kantaa jo luonnosvaiheessa.

Liitto pitää tärkeänä, että kulttuuriperintö- ja kotiseutukasvatus sisällytetään niin perusteisiin kuin uusiin kuntakohtaisiin peruskoulun opetussuunnitelmiin. ”Hyviä toimintamalleja on jo eri puolella Suomea. Nyt on hyvä aika myös valmistautua, jollei tällaista yhteistyötä vielä ole. Kunnat ovat saaneet ohjeet ottaa sidosryhmiä mukaan opetussuunnitelmien laatimiseen. Kotiseutuyhdistykset voivat olla yhteistyössä jo tässä vaiheessa mukana.

Samalla voi suunnitella, miten yhdistykset voivat osallistua paikallisen historian, kulttuuriympäristön ja kulttuuriperintöön perehdyttämiseen”, liitto toteaa lausunnossaan. AH

Mahnalan Ympäristökoulun oppilaita lähikulttuurin äärellä. Kuvassa koulun lähimetsässä sijaitseva keskeneräinen, kivimiehiltä jäänyt myllynkivi. Kuva: Annukka Alppi.

Kotiseutuposti 2/ 2014

11

palkinnot ja avustukset

Seppo Puttonen valitsee Vuoden kotiseututeoksen

Y

leisradion kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen valitsee tämänvuotisen Vuoden kotiseututeoksen raadin valitsemista finalisteista.

Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle. Palkintoraati valitsee Vuoden kotiseututeos -finalistit vertailemalla ehdolla olevien teosten ulkoasua, kuvatarjontaa, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines on valittu ja toimitettu.

Kilpailuun osallistuvat kirjat tulee toimittaa liiton toimistoon 1. elokuuta mennessä. Kirjan mukana tulee lähettää täytetty ehdotuslomake. Lisätiedot, ehdotuslomake ja edellisvuosien palkitut kirjat: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkitseminen/vuoden-kotiseututeos

HelsinginKattopalv_145x138_mm_c.indd 1

12

Kotiseutuposti 2/ 2014

5.3.2014 13.56

K alenteri

SUOMIAREENA 15/7 Kotiseutuliiton keskustelupaneeli kaupungintalon pihassa Porissa kello 12.15–13.30.

Keskustelussa FM Lauri Julkunen, liiton hallituksen pj. Kirsi Moisander, hallituksen jäsen Pia Puntanen ja tanssitaiteilija Jorma Uotinen. Keskustelun vetää Riitta Vanhatalo.

HÄMEENLINNAN VALTAKUNNALLISET KOTISEUTUPÄIVÄT 2014

7–10/8

Ilmoittaudu kotiseutupäiville 31.5. mennessä. Sen jälkeen hinta nousee. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.6. Päivien ohjelma: www.hame.fi/kotiseutupaivat2014.

EUROOPAN KULTTUURIYMPÄRISTÖPÄIVÄT

12–14/9

Näkymätön kulttuuriympäristö -teemaa vietetään ympäri Suomen, ks. www.rakennusperinto.fi/tapahtumat/fi_FI/ky-paivien-tapahtumat.

Lisätietoa ja ohjelmat: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri.

Kotiseutuposti 2/ 2014

13

tuttuk y n ä

Janne Vilkunasta Kotiseutuliiton puheenjohtaja Faron askelmerkit

Janne Vilkuna. Kuva: Anna-Maija Halme.

E

uroopan neuvosto on vuonna 1949 perustettu 47 jäsenvaltion yhteistyöjärjestö, täysin erillinen vuonna 1991 perustetusta 28 jäsenmaan Euroopan unionista. Neuvosto on laatinut joukon Suomenkin hyväksymiä kulttuuriperintösopimuksia: Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva Granadassa vuonna 1985 tehty yleissopimus, 1992 Maltalla tehty yleissopimus arkeologisen perinnön suojelusta ja Firenzessä 2000 tehty maisemayleissopimus.

Opetusministeriö ja Museovirasto nimesivät vuonna 2003 edustajan asiantuntijaryhmään, joka laati Euroopan neuvostolle esityksen puiteyleissopimukseksi kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä. Kokoustyöt saatiin Strasbourgissa valmiiksi vuonna 2004.

Yksi asia sopimuksesta jäi pois. Asiantuntijaryhmässä keskusteltiin pitäisikö sopimuksessa mainita suvun ja perheen oikeudesta ja velvollisuudesta siirtää kulttuuriperintöä seuraaville sukupolville. Asia kaatui kuitenkin eräiden ryhmäläisten vastustukseen, koska he käsittivät tuon oikeudeksi tyttöjen ympärileikkaukseen!

Euroopan neuvoston Kulttuuriperinnön yh-

14

Kotiseutuposti 2/ 2014

teiskunnallista merkitystä koskeva puiteyleissopimus hyväksyttiin Portugalin Farossa 2005 – sieltä sopimuksen lyhyempi nimi Faron sopimus – ja se astui voimaan vuonna 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriömme antoi ratifioinnin valmistelun Museoviraston ja Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi.

Jo Firenzen sopimus osallistutti kansalaisjärjestöt aktiivisiksi kulttuurimaiseman suhteen. Nyt sama aktiivisuus laajentuu kulttuuriperintöön.

Faron sopimus on siksi linjassa perustuslakimme pykälän 20 kanssa: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Kulttuuriperintö on jo muotisana, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Faron sopimus määrittelee, että ”Kulttuuriperintö on joukko menneisyydestä periytyneitä resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluu kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.” Olennaista on myös käsittää, että aineellinen tai aineeton kohde ympäristössämme on kulttuuriperintöä vasta, kun se tulkinnan ja hyväksynnän myötä todellistuu mielissämme kulttuuriperinnöksi.

Keskeisin syy Faron sopimukselle oli yhteinen eurooppalainen näkemys siitä, että kulttuuriperintö ja sen vaaliminen ei ole yhteiskunnalle kulu vaan monipuolinen hyvän elämän resurssi.

Sen käytön yksinoikeutta ei ole kenelläkään, sillä se kuuluu kaikessa monipuolisuudessaan kaikille.

Ja n n e V i lku na

Suomen edustaja Strasbourgin asiantuntijatyöryhmässä Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja

Osallistu Faron sopimuksen valmisteluun

M

illaisia paikkoja ja kohteita arvostat elinympäristössäsi? Millaisia uusia tapoja hyödyntää kulttuuriperintöä näet asuinalueellasi? Millaisia kielteisiä vaikutuksia kulttuuriperintötyö mielestäsi aiheuttaa?

Mielipiteitämme ja näkemyksiämme kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja muutostarpeista kerätään 15. elokuuta asti otakantaa.fi-sivuilla.

Kyselyn tuloksia hyödynnetään Faron kulttuuriperintösopimuksen ratifioinnin valmisteluissa, joista Kotiseutuliitto ja Museovirasto yhdessä vastaavat. ”Kaikkien yhteinen kulttuuriperintö -verkkokyselyn tarkoituksena on antaa ääni kansalle jo sopimusta valmisteltaessa”, valmisteluhankkeen koordinaattori Pauliina Latvala kertoo.

Sopimus tähtää mm. kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, monimuotoisen aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamiseen ja arvostamiseen sekä avoimen kulttuuriperintöhallinnon kehittämiseen. Valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriympäristöstrategiasta 2014–2020 esittää yhtenä toimenpiteenä ratifioinnin valmistelun, ja sopimus on tarkoitus ratifioida vuonna 2015.

F T Pauliina Latvala koordinoi Faron sopimusta valmistelevaa hanketta. Muistitiedon ja kulttuuriperinnön tutkimukseen erikoistunut Latvala siirtyi hankkeeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusosastolta. Hän on tutkinut mm. suvun muistitietoa ja poliittista kulttuuria. Kuva: A. Halme.

myös tutkimuskäyttöön.

Tähän mennessä sopimus on ratifioitu yhteensä 16 Euroopan neuvoston jäsenvaltiossa. www.otakantaa.fi > hankkeet> Kaikkien yhteinen kulttuuriperintö. Kysely Faron sopimuksen ratifioinnin valmisteluksi.

Lisätietoja: pauliina.latvala@kotiseutuliitto.fi.

Paikalliskulttuuri keskeinen ”On tärkeää saada tietoa siitä, ovatko mahdollisuudet vaalia kulttuuriperintöä riittävät kotiseuduilla ja millä tavoin paikalliskulttuuria voitaisiin kehittää”, Latvala toteaa.

Kyselyyn saapuneet vastaukset kootaan nähtäväksi kyselysivuille. Kansalaisten kannanotot analysoidaan myös osaksi opetus- ja kulttuuriministeriölle luovutettavaa loppuraporttia. Kyselyn vastaukset tulevat nimettöminä mahdollisesti

Professori Janne Vilkuna (ks. viereisen sivun kolumni), professori Katriina Siivonen (vas.) ja finanssineuvos Katju Holkeri ovat sopimuksen valmisteluhankkeen kummeja. Syksyllä järjestetään eri puolilla Suomea työpajoja, joissa kummit ja ja yleisö keskustelevat sopimuksen aihepiireistä.

Kotiseutuposti 2/ 2014

15

Vuoden kotiseutuyhdistys 2014

Kunnan kulttuuri omissa käsissä

K

ivijärven kotiseutuyhdistys on noin 160-jäseninen, pieni mutta pippurinen yhdistys, joka on ottanut hoitaakseen yhtä jos toista kulttuuritointa keskisuomalaisessa 1 300 asukkaan Kivijärven kunnassa.

Yhdistys on järjestänyt vuosittain mm. kansainvälistä Kivijärvi soi -mestarikurssia ja konserttisarjaa sen jälkeen, kun kunta luopui perinteikkään tapahtuman järjestämisestä. Lisäksi yhdistys ylläpitää kolmea museota, viljelee omaa ruispeltoa perinteisin menetelmin, järjestää tapahtumia ja retkiä ja toimittaa omaa lehteä.

Suomen Kotiseutuliiton valtuusto valitsi 16. toukokuuta kevätkokouksessaan Kivijärven kotiseutuyhdistyksen Vuoden kotiseutuyhdistykseksi.

Vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys kuuluu eittämättä Kotiseutuliiton 680 jäsenyhdistyksen aktiivisimpaan kärkeen.

Kirvijärvi soi nyt talkoovoimin Kivijärvi Soi -tapahtuma on saanut alkunsa vuorovuosittain Kivijärven ja Kannonkosken kunnis16

Kotiseutuposti 2/ 2014

sa konservatorion järjestämistä musiikkileireistä.

Vuonna 1993 leiri siirtyi kokonaan Kivijärvelle.

Sittemmin konservatorio jäi pois järjestelyistä, ja tapahtuman painopiste siirtyi lasten musiikkileiristä korkeatasoiseksi kansainväliseksi tapahtumaksi.

Kunta järjesti tapahtuman vuosina 1993– 2009, ja Kivijärven kotiseutuyhdistys otti vuonna 2011 vastuun sen järjestämisestä yhden välivuoden jälkeen. Kunta on osallistunut järjestelyihin antamalla vapaa-aikaohjaajan käyttää työaikaansa tapahtuman järjestämiseen heinäkuussa.

Valtion apua tapahtuma ei tänä vuonna saanut.

Innokas porukka tärkeintä Kivijärven kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Risto Piispasella ei ole antaa eläväiselle yhdistystoiminnalle yleispätevää reseptiä. Yhdistys sai alkunsa vasta vuonna 2001, jolloin joukko paikallisia halusi nostaa vanhan puukoulun alennustilastaan kunnan varastona. Toisen luokkahuoneen valtasi kudontapiiri, ja toisesta tehtiin koulumu-

Viereinen sivu. Johtokunnan jäsenet Aaro Leppänen ja Paavo Pekkarinen (takana) tutustuttavat Kivijärven koululaisia entisajan opetusvälineistöön Entisajan koulunkäyntiä -näytelmän jälkeen viime marraskuussa.

Näytelmä esitettiin päivän aikana kolme kertaa, kaikille ikäryhmille.

Kuva ja näytelmän käsikirjoitus: Pirkko Korpiaho.

Kivijärvi Soi -tapahtuman järjestäminen nosti Kivijärven kotiseutuyhdistyksen muista kotiseutuyhdistyksistä erottuvalle tasolle. Kuva: Pirkko Korpiaho.

seo. ”Museotoiminnalle oli tarvetta ja mukaan tuli innokasta porukkaa”, Piispanen kertoo.

Nyt toiminnassa on kymmenkunta kotiseutuaktivistia, ja esimerkiksi vanhan riihikirkon pärekattotalkoissa oli mukana parisenkymmentä tekijää. ”Nuorta polvea emme tahdo saada toimintaan mukaan. Heillä tuntuu olevan niin paljon muuta tekemistä” , Piispanen toteaa. Nuorten toivotaan erityisesti sadonkorjuutapahtumaan katsomaan, kuinka ruista ennen niitettiin ja puitiin. Tarkoitus on jauhattaa ruis myyntiin.

Muun perinteisen yhdistystoiminnan lisäksi kotiseutuyhdistys hoitaa kunnan museoita: Valoharjua ja Viljamakasiinia. Omassa omistuksessaan sillä on 1900-luvun alussa rakennettu Aution riihi, jossa on pidetty mm. riihikirkkoa. ”Kirkkoherra oli tyytyväinen, kun kerrankin kirkkosali oli täynnä väkeä”, Piispanen myhäilee.

Vuoden 2013 aikana Kivijärven kotiseutuyhdistys mm. kunnosti riihtä ja järjesti lukuisia retkiä ja kulttuuritapahtumia, mm. tukikonsertin Kivijärven kirkon kellotapulin ja alueen muiden arvokkaiden rakennusten puolesta. LL/AH

Kisassa mukana 30 aktiivista yhdistystä Vuoden kotiseutuyhdistys -palkintoa tavoitteli 30 Suomen Kotiseutuliiton jäsenyhdistystä. Mukana oli perinteisiä kotiseutuyhdistyksiä, kaupunginosayhdistyksiä, erilaisia museo- ja/tai kulttuuriyhdistyksiä sekä aluejärjestöjä.

Palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Vuoden kotiseutuyhdistyksen toiminta on yhteisöllistä ja nousee tavanomaisen toiminnan yläpuolelle. Valinta on tunnustus hyvin tehdystä, innovatiivisesta kotiseututyöstä. Palkittavan yhdistyksen toimintahistorian pituudella ei ole erityistä painoarvoa. Valinta tehdään yhdistysten vuosikertomusten perusteella.

Esivalintaraati toteaa, että kaikki 30 yhdistystä olivat erittäin aktiivisia ja osallistuvia yhdistyksiä.

Monella yhdistyksellä oli erityisen hienoja yksittäisiä tekoja, joiden katsottiin sopivan hyvin esimerkiksi Vuoden kotiseututeko -kilpailuun. Näistä mainittakoon Heinola-Seura ry, Kotiseutuyhdistys Lemun Kempit ry ja Saarijärvi-Seura ry. Luettelo kilpailuun osallistuneista yhdistyksistä: www.kotiseutuliitto. fi/vuoden-kotiseutuyhdistykseksi-hakee-29-yhdistysta.

Kotiseutuposti 2/ 2014

17

Ennätysmäärä uusia jäseniä Kotiseutuliittoon

V

uoden 2014 aikana jo viisitoista yhdistystä ja yksi kaupunki on saanut Suomen Kotiseutuliiton jäsenyyden. Perinteisten kotiseutu- ja kyläyhdistysten lisäksi erityisesti seurantaloja omistavat sekä erilaiset paikalliskulttuuriyhdistykset ovat löytäneet Kotiseutuliiton jäsenyyden edut.

Liiton jäsenistössä uudentyyppisiä paikalliskulttuuritoimijoita edustaa mm. Jamppa Tuomisen Fani-klubi ry, joka edistää Tuomisen elämäntyötä. Rauman Merihistoriallinen Seura ry puolestaan vaalii erityisesti Rauman seudun merellistä kulttuuriperintöä kuten merimuseota, pookeja ja kuunarilaiva Ihanaa. Valtakunnan tason toimijoista uusimpana mukaan liittyi Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry, jonka tarkoituksena on vaalia suomalaista kulttuuriperintöä. LL

Uudet yhteisöjäsenet vuoden 2014 alusta Aitoniemen-Hirviniemen Kyläläiset ry, Tampere Jamppa Tuomisen Fani-klubi ry, Oulu Kajaanin kaupunki Kauvatsan Seurataloyhdistys ry, Kokemäki Kiikan Jokisivun Kyläseura ry, Sastamala Kiukaisten Seurojentaloyhdistys, Eura Kotiseutuyhdistys Oulu-Selskapi KOY Töölön Kylätalo Hietsu, Helsinki Laajoen Urheilu- ja Nuorisotalosäätiö ry, Mynämäki

Länsi-Saamanen-Reinikkalan Kyläyhdistys ry, Leppävirta Palosaaren Järjestötalo ry, Vaasa Rannantaikaa Väki ry, Hamina Rauman Merihistoriallinen Seura ry Ruotsalan koulupiirin kyläyhdistys ry, Kauhava Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry. – Främjandet av Kulturarvet i Finland rf Tuusniemen käsityö- ja kulttuuriyhdistys ry

Kotiseutuklubi kutsuu mukaan: tutustu, tue, tunne Liiton jäseneksi pääsevät myös yksityishenkilöt. He ovat Kotiseutuliiton kannattajajäseniä, ja heille tarjotaan aivan erityistä kohtelua: kuohuviini-iltoja, retkiä ja tutustumiskäyntejä. Lisäksi klubilaiset saavat kotiinsa kaiken liiton materiaalin – lehdet, kirjat ja kirjeet sekä paljon muuta!

Tulevana kesänä klubilaisille tarjotaan kaksi hienoa tapahtumaa – luonnollisesti maksutta.

12.6. tehdään bussiretki Helsingistä Sammattiin ja Lönnrotin synnyinkotiin, Paikkarin torppaan.

Sieltä suunnataan Mustion Linnaan ja tutustutaan mm. linnaa ympäröivään viehättävään puutarhaan. Iltapäivän päätteeksi bussi tuo matkalaiset takaisin Helsinkiin.

Klubi kokoontuu myös Hämeenlinnan kotiseutupäivillä perjantaina 8.8. kaupungin tunnelmallisella Raatihuoneella. Lisätietoja tapahtumis-

18

Kotiseutuposti 2/ 2014

ta klubikirjeissä.

Voit liittyä klubiin liiton sivujen kautta tai ottamalla yhteyttä liiton toimistoon. Yhteystiedot lehden takakannessa. LL

Riitta Vanhatalo jututti Raimo Sailasta klubitapahtumassa Helsingissä huhtikuussa. Kuva: Liisa Lohtander.

Rakkaudesta kotiseutuun Suomen Kotiseutuliiton strategia vuoteen 2015

RAKASTAN RAKASTAN RAKASTAN!

Missio: Suomen Kotiseutuliitto edistää moniarvoista suomalaista kotiseututyötä paikallisiin lähtökohtiin pohjautuen.

Visio: Suomen Kotiseutuliitto on paikallisuuden kuuluva ääni

Arvot: Avoimuus Osallisuus Paikallisuus Yhteenkuuluvuus Kotiseuturakkaus

Painopisteet: Suomen Kotiseutuliitto on ennen kaikkea edunvalvoja ja keskusjärjestö.

Jäsenkentän toiminnan tukeminen • jäsenistön osaava toiminta ja toiminnan laadun kehittäminen • koulutukset • opastusta hanketoimintaan • Kotiseutuliiton, jäsenten ja muiden toimijoiden yhteistyön kehittäminen Toiminnan sisältö • käsitteiden päivittäminen: - kotiseututyö - paikallisuus - moniarvoisuus • edunvalvonta • keskusjärjestötyö

Kansalaiset osallisina yhteiskunnassa • osallisuus lähidemokratiassa • paikallinen vaikuttaminen Talouden turvaaminen • Kotiseutuliiton talouden turvaaminen • Mahdollisuuksien kartoittaminen jäsen­ yhdistysten toiminnan taloudelliseen tukemiseen (esim. säätiö) Tehokas viestintä • sähköinen viestintä • julkaistut ja painetut tiedotteet ym.

• sisäinen viestintä • ulkoinen viestintä

Strategian toteuttamiseksi laaditaan erikseen toimenpidesuunnitelma ja valitaan mittarit arviointiin.

Kahden vuoden päästä strategiaa arvioidaan uudelleen. Neljän vuoden kuluttua tehdään uusi strategia.

Kotiseutuposti 2/ 2014

19

Europa Nostran erityismaininta Vantaalle

V

antaan kaupunginmuseon ja virolaisen Padisen kunnan yhteistyöprojekti Padise-Vantaa the Middle Ages Bridge on saanut vuoden 2014 Europa Nostran ja Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkintojen erityismaininnan.

Valintalautakunta kiittelee lausunnossaan projektia merkittävästä panoksesta kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi.

Vantaan ja Padisen välinen historiahanke toteutettiin vuosien 2010 ja 2012 välillä.

Projektin aikana muun muassa tutkittiin kummallakin paikkakunnalla keskiaikaisia kohteita arkeologisin menetelmin, ja maiden välillä järjestettiin tutkijavaihtoa. Tutkimustuloksia esiteltiin yleisöseminaareissa.

Yhteiskuva virolaisista ja suomalaisista arkeologeista vuoden 2010 Gubbackan kaivauksilla. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Dragominan freskot yleisön suosikki Kulttuuriperintöpalkintojen kuusi Grand Prix -voittajaa ovat konservointisarjassa perinnerakennusten korjaushanke Italian Alagnassa Valsesiassa, 1600-luvulta peräisin olevien Dragominan kirkon freskojen konservointihanke Romanian

Suceavassa sekä viinisäiliöiden konservoinnin yhteistyöhanke Espanjan Kataloniassa.

Tutkimussarjan voitti Kreikan Peloponnesossa tehty roomalaisia holvirakennelmia koskeva tutkimus.

Kulttuuriperinnölle omistautuneen toiminnan sarjan voitti Belgian Puttessa toimiva maisemansuojeluyhdistys. Koulutus ja tietoisuuden herättämisen sarjan voitti unkarilainen hanke rappeutuneen Miskolcin kaupungin elävöittämiseksi.

Kukin Grand Prix -voittajahanke voitti 10 000 euron rahapalkinnon.

Yleisöäänestyksen voitti Grand Prixin voittanut Dragominan kirkon freskojen konservointihanke, jossa oli mukana satoja opiskelijoita, ammattilaisia ja vapaaehtoisia. Yleisön suosikin äänestämiseen osallistui internetissä Europa Nostran nettisivulla yli 10 000 henkilöä. Kuva: Solomonea Carmen Cecilia.

20

Kotiseutuposti 2/ 2014

Nuoret etsimään näkymättömiä ympäristöjä

P

elitapahtuma muinaismuiston äärellä, leffailta vanhalla ostarilla tai seikkailureki historialliselle tapahtumapaikalle?

Vuoden 2014 Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa etsitään näkymättömiä ympäristöjä. Löydä näkymätön ympäristö -kilpailuun voivat osallistua kaikki alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, ja voittajaryhmä saa 500 euron palkinnon. Kilpailuaika päättyy 15. lokakuuta.

Kilpailu on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teemaa Näkymätön kulttuuriympäristö, joka käynnistettiin Säätytalolla Helsingissä maaliskuussa.

Tilaisuudessa viime vuoden Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun voittajat Linnea, Juulia ja Emilia Laatikainen kertoivat voittajatyöstään Eläköön leikkimökki! -blogista, jossa he esittelivät monenlaisia vaihtoehtoja vanhan leikkimökin uudeksi elämäksi.

Oululaiset sisarukset kertoivat lähteneensä mukaan kilpailuun, koska kilpailukutsu oli inspiroiva ja innostava. ”Pohdimme kilpailutyön aiheeksi myös läheistä kasarmialuetta tai papan taloa, mutta lopulta oman pihan leikkimökki vei voiton”, tytöt kertovat.

Mökille kehitettiin monta vaihtoehtoista käyttöä ja käytännössä toteutettiin talli keppihevosille. Yhteistyö sujui sisaruksilla hyvin, toiset keskittyivät enemmän kilpailutyön askarteluosuuteen ja toiset elakoonleikkimokki.blogspot.fi -sivuston tuottamiseen. JV

Emilia, Juulia ja Linnea Laatikainen neuvovat kilpailuun osallistuvia toimimaan ajoissa ja lukemaan kilpailuohjeet huolellisesti.

Tytöt huomasivat kilpailun viime päivinä, että heidän työnsä, kuvakollaasi, oli paljon suurempi kuin ohjeet sallivat.

Neuvokkaat sisarukset siirsivät kilpailutyönsä blogimuotoon. ”Kaikille ideoille kannattaa olla avoin”, tytöt toteavat. Kuva: Anna-Maija Halme.

Suomalaiset tapahtumat Euroopan kartalle Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat keskittyvät syyskuun toiseen viikonloppuun eli tänä vuonna 12.–14. syyskuuta. Runsaasti ohjelmaa on myös muina ajankohtina, kymmeniä tapahtumia jo keväällä. Tervetuloa mukaan järjestämään oman kotiseutunne näkymätöntä kulttuuriympäristöä esille tuovaa ohjelmaa! www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat

Kotiseutuposti 2/ 2014

21

merkkip ä ivi ä

Hallintosihteeri Satu Aallonpää on työskennellyt jo 35 vuoden ajan ja rakennustutkija Leni Pakkala 30 vuoden ajan Suomen Kotiseutuliitossa. Liitto kiittää henkilökuntansa pitkäaikaisimpia jäseniä.

julkaisuja

Muuttuva kulttuuriperintö – Det föränderliga kulturarvet

Steel, Tytti; Arja Turunen, Sanna Lillbroända-Annala, Maija Santikko, (toim.) Ethnos-toimite 16 Kirja johdattaa lukijan kansallisiin ja kansainvälisiin kulttuuriperintöä koskeviin keskusteluihin. Kirjassa kulttuuriperintö nähdään ennen muuta prosessina, muuntuvana tutkimuskohteena. Kirjoittajat pohtivat paikallisuuden ja kulttuuriperinnön suhdetta sekä tarkastelevat kulttuuriperintöinstituutioita tuoreista näkökulmista. Artikkelit ammentavat useista konkreettisista esimerkeistä kansanmusiikista kirjoneuleisiin.

Museopuutarha: perustaminen ja hoito -opas

Heinonen, Maarit ym. MTT Kasvu 23, 2014. E-kirja www.mtt.fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu23.pdf Yläneen kotiseutumuseon aktiivit ja Museoviraston asiantuntija ovat osallistuneet tämän perinnekasvien tunnistamiseen, hoitoon ja esittelyyn sekä museopuutarhan perustamiseen perehdyttävän oppaan tekemiseen MTT:n kasvigeenivaratutkijoiden ja Turun yliopiston museologien ohella. Takana on hanke, jonka johdosta Yläneen Kotiseutuyhdistys valittiin Vuoden kotiseutuyhdistykseksi 2013. Sopii kotipuutarhureille.

22

Kotiseutuposti 2/ 2014

OMAKULMA

Unelmista totta

M

inulla oli unelma. Että lapsuuteni maisemissa Janakkalan Rehakassa tulipalossa tuhoutuneen Klemolan päärakennuksen tilalla ja mailla olisi joskus sellainen paikka, missä ihmisillä olisi mahdollisuus nauttia luonnosta. Paikka missä rauhoittua, olla hiljaa, koota itsensä ja jakaa muille sitä hyvää, mitä itse olen koko elämäni ajan saanut täällä kokea.

Olen toteuttanut unelmani. Kunnioituksena ja kiitoksena menneille sukupolville, iloksi tuleville.

Suvun edelläkävijöille, tienraivaajille, nopealiikkeisille, rohkeille, toiminnan ja tekemisen taitureille sekä alati uutta etsiville sydänlämmin kiitos.

Kun lapsena kuuntelin äitini tarinoita kartanon elämästä, tarinat olivat minulle kuin satuja, mutta ne olivat kyllä totta.

Ihannoin isoisääni Karl Hjalmar Göösiä, joka 50-vuotiaana rakensi keskelle metsää toimivan kartanon. Muistan, kun lapsena sanoin äidilleni, että kun minä täytän 50 vuotta minä haluan olla kuin Hjalmar.

Ja niinhän siinä kävi. Viisikymppisenä Klemolaan nousi uusi päärakennus, Majatalo Willa Göös ja vanhasta viljakuivaamosta kunnostettu Kappeli. Unelmastani tuli siis tosi.

Maailmani tunteminen on alkanut kotiseutuni, juurieni ja sukuni tuntemisesta. Suku on tärkeä ihmisen elämässä, juuri nyt ja tässä iässä. Suku on paras! Olen ylpeä suvustani, juuristani ja kotiseutuidentiteetistäni. Tiedän mistä olen kotoisin.

Tiedän minne kuulun.

Omasta suvusta voi oppia, löytää uusia piirteitä jo edesmenneistä ihmisistä. Ihmetellä sitä, että miksi minusta tuli minä? No, minusta tuli sukuni

jäsen ja niistä piirteistä, arvoista, ominaisuuksista, kasvatuksesta voin olla vain ja ainoastaan kiitollinen. Pienikin suku, se mihin kuuluu, voi olla myös ”suuri suku”.

Suvussani on ollut Hämeenlinnan pormestari Gottlieb John, joka meni naimisiin Uno Cygnaeuksen sisaren Teresan kanssa. Heille syntyi tytär Fanny, joka perusti Jyväskylän seminaarin ja meni naimisiin Jyväskylän seminaarin voimistelun lehtorin Karl Gustaf Göösin kanssa. Karl Gustaf Göös perusti Weilin & Göösin vuonna 1872 Alexander Weilinin kanssa. Fannyn ja Karl Gustafin poika Karl Hjalmar Göös perusti Klemolan kartanon vuonna 1923. Näiltä ja muilta sukuni elämäntaitureilta olen perinyt paljon hyvää.

Seuraava unelmani voisi olla oman sukuseuran perustaminen. Elämänmittainen innostava työ ja harrastus. Uuden oppimisen paikka.

Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietetään Hämeenlinnassa 7.–10. elokuuta Kylpylähotelli Aulangolla otsikolla Kotiseutu kullan kallis, teemana suku. Mikä on suvun merkitys ihmisen elämässä?

Kotiseudun ja suvun tarinat -seminaari suku- ja kotiseutukirjallisuudesta kertoo tämän torstaina 7. elokuuta Aulangolla.

Kotiseutupäivillä on mahdollisuus lisätä kotiseutunsa tuntemusta, innostua uudella tavalla kotiseudustaan ja suvustaan. Rakastua kaikkein rakkaimpaan ja parhaaseen ihmisen ainutkertaisessa elämässä – sukuunsa.

Eli s a G ö ö s

Valtakunnallisten kotiseutupäivien pääsihteeri ja Suomen Kotiseutuliiton valtuuston Kanta-Hämeen edustaja

Kotiseutuposti 2/ 2014

23

Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S u o men Kot i se u t u li i tto Kaleva n kat u 13 A 00100 H EL S IN K I p u heli n (09) 612 6320 to i m i sto @ kot i se u t u li i tto.f i w w w.kot i se u t u li i tto.f i