Kompleksi testaa: kyykkyviinit

Näin kyykkäät oikeaoppisesti • Ota lantionlevyinen tukeva haara-asento ja valmistaudu eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen. Voit asettaa toisen käden valmiiksi ojennukseen. • Koukista polviasi, työnnä takapuolta hieman taaksepäin ja laskeudu alaspäin. Kurota ojennetulla kädellä kohti viinipulloa. Muista pitää selkä suorana ja hyvä tuki keskivartalossa. • Jatka laskeutumista kunnes saavutat viinipullon. • Asetu mukavaan kyykkyasentoon, ota viinipullo käteen ja tutki sen etikettiä ikään kuin sillä olisi jotakin väliä. • Suorita edelliset vaiheet käänteisessä järjestyksessä, eli nouse viinipullo kädessäsi takaisin ylös ja siirry sitten kassalle maksamaan. Tämän jälkeen voit avata pullon ja aloittaa nauttimisen.

teksti: ANNA PIRI kuvitus: ANNA PIRI, ILONA TUOMI

Huttunen hedelmävalkoviini 8,99e / 1,0l Ensimmäisenä maisteluvuorossa on Kompleksin vappuriennoistakin tuttu Huttunen. Yhden litran pahvipakkaus on persoonallinen, sen kyljessä oleva koira ja itseironiseksi tulkittava teksti ”aika hyvä” herättävät hilpeyttä. Myös kierrekorkki lupailee hyvää, sillä kuulemma laatuviinin tunnistaa kierrekorkista. Väritykseltään viini on vaaleaa ja raikkaan oloista. Se yllättää maistelijat, mutta toisaalta kukaan ei ole aiemmin nähnyt Huttusta kaadettuna viinilasiin. Mutta kuten sanontakin kuuluu, moni kakku on päältä kaunis, eikä tämäkään viini valitettavasti lunasta annettuja odotuksia. Tuoksu muistuttaa lähinnä pilaantunutta hedelmälimua. Maku on bensiininen, siitä tulee mieleen teollisuuden sivutuotteet ja viikon jääkaapissa seissyt valkoviini. Tätä voisi ehkä käyttää ekologisena puhdistusaineena. Vaikea kuvitella ruokaa, jonka kanssa tämä sopisi. Pettymyksestä huolimatta raati kuitenkin toteaa, että ei se ollut ihan niin kamalaa kuin vappuaattona Tervasaaressa, vaikka viinin purskuttelu aiheuttikin epämiellyttäviä assosiaatioita.

Bird´s Tree rypälesekoitus, 2018 7,98e / 0,75l Bird´s Tree-niminen viini, tuttavallisemmin lintuviini, tulee perinteisessä 0.75 litran lasipullossa. Etiketti on kaunis ja viaton, se tuo mieleen muistoja fuksivuodelta ja herättää Huttusen jälkeistä toiveikkuutta. Väritykseltään viini on vaaleaa, tuoksu on aromaattinen ja kukkainen, jopa hajuvesimäinen. Yhdellä maistelijalla on sipsiä suussa, joten viinin maistamista joudutaan odottamaan hetken aikaa. Alkumaku on hyvä mutta jälkimaku ei, se on pistävä ja tahmea ja jää suuhun hieman liian pitkäksi aikaa. Tuoksun ja maun ristiriitaisuus hämmentää. Aina kun viinilasin nostaa huulilleen, se tuoksuu hyvältä ja siihen haluaisi uskoa, mutta sitten joutuu pettymään, aina vain uudelleen ja uudelleen. Vähän niin kuin elämässä ylipäätään. Maistelijat nauravat surunsekaista naurua. Loppukommenttina todetaan, että tämä vimpsukka herättää monenlaisia tunteroisia.

Gato Negro Pinot Noir, 2018 3,98e / 0,25l, saatavilla myös 10,99e / 1l Pikkuisen 0.25 litran muovipullon etiketissä oleva kissa on sympaattinen. Lasiin kaadettaessa viinin väri aiheuttaa ihmetystä: se on hyvin vaaleaa, näyttää enemmän vahvalta roséviiniltä kuin punaviiniltä. Viini haisee omituiselta ja metalliselta, siitä tulee mieleen rauta-ravintolisä. Maistaminen tuottaa kollektiivisen hyi-reaktion. Hirveän makuista, kukaan ei myönnä pitävänsä tästä. Se aiheuttaa syvältä limbisistä järjestelmistä kantautuvaa inhoa. Voiko tätä edes kutsua punaviiniksi? Haalea väri ja kammottava maku antavat aihetta epäillä, että siihen olisi saatettu sekoittaa käsidesiä. Eräs maistelija pohtii, että ehkä viini tarvitsee sipsiä tasapainottamaan. Toisella maistelijalla tippuu sipsinmurunen viinilasiin, mutta se ei muuta makukokemusta suuntaan eikä toiseen. Ainut positiivinen asia tässä viinissä on se, että pullo on pieni ja sen aiheuttama kärsimys loppuu nopeasti.

Välivesi 1,49e / 0,33l Seuraavaksi maistellaan Alkon 1,49 maksavaa vitsiä eli Välivettä. Juoman väri on vaalea, maku neutraali ja hailakka. Hiilihappo on väljähtänyttä ja kokonaisuus muistuttaa lähinnä reppuun unohtunutta vissyä, mutta poistaa mukavasti edellisen viinin maun suusta. Tämä voisi kaivata kylkiäiseksi sitruunalohkoa. 0,33 litran muovipullossa on miellyttävän moderni ja skarppi ilme, ja sen voisi mielellään ottaa mukaan luennolle. Toisaalta sitten kaikki saisivat tietää, että on käynyt Alkossa. Erään maistelijan mielestä Alko on vähän hassu entiteetti. Kukaan muu ei ymmärrä tätä kommenttia, joten lauletaan Vatten.

Frontera Cabernet Sauvignon, 2018 3,09e / 0,25l, saatavilla myös 7,39e / 0,75l Maistelijatiimi toivoo korjaavaa kokemusta edellisen punaviinin jäljiltä. Lasisen 0,25 litran pullon ulkomuoto on asiallinen ja lupaava. Viiniä kaadettaessa kuullaan helpotuksen huokauksia, sillä se on normaalin punaviinin väristä. Odotukset ovat korkealla. Valitettavasti ilta on kuitenkin pettymysten sävyttämä, ja ensimmäinen kommentti viinin mausta on: “tämä ei ole varsinaisesti hyvää, mutta parempaa”. Vaikka täyteläinen väri viittaa paksuuteen, viinin jälkimaku on yllättävän vetinen, se katoaa suusta nopeasti ja huomaamatta, jälkiä jättämättä. Tekstuuri ei ole tarpeeksi vahva. Tästä voisi tehdä hyvän pastakastikkeen, mutta maistelijat eivät näe syytä, miksi kukaan haluaisi juoda tätä ruuan kanssa sellaisenaan. Eräs maistelija kertoo juovansa maitoa ruokajuomana. Toisaalta viinin hinta-laatusuhde on hyvä, ja sitä voi helposti juoda paljon, jos niin tarvitsee tehdä.

Gambina 9,99e / 0,75l Viimeisenä vuorossa on legendaarinen, meemiksikin tituleerattu väkeväviini Gambina. Tämä Suomen lahja maailmalle, ginin ja vermutin 21-prosenttinen sekoitus aiheuttaa pelonsekaista uteliaisuutta. Väri on omituisen rusehtava, muistuttaa veteen sekoitettua kokista. Tuoksu on hyvin voimakas ja mausteinen, hieman glögimäinen. Erään maistelijan tekee mieli impata sitä. Maku aiheuttaa kahtiajakoisia tuntemuksia. Yhden mielestä maku on jännittävä, mysteerinen, tulee mieleen vanhan ajan Amerikka ja sumuiset salongit. Kuulemma tämä juoma herättää henkiin. Hän haluaisi olla intiimissä kanssakäymisessä Gambinalta tuoksuvan miehen kanssa. Toisilla maistelijoilla Gambina aiheuttaa vilunväristyksiä ja tuskan parahduksia. Eräs kertoo että: “mä yritän juoda tätä, mutta mä en vaan saa mun suuta auki et se menis sinne, mun keho laittaa vastaan”. Todetaan, että Gambinaa ei kannata edes yrittää maistaa suulla, vaan suositeltu nauttimistapa on vetää se suoraan sieluun. Kyseinen juoma tunnetaan myös nimellä Iso G, eikä syyttä: mielipiteitä voi olla monia, mutta kukaan ei jää kylmäksi. Yhden kommentoijan mielestä Gambina on jopa inhottavampaa kuin se paha punaviini, ja eivätkö näin vahvat tunteet jo itsessään ole tuntemisen arvoisia?