SAT U
Adelen aarre ADELES
S K AT T
TE K S T I J A K U VAT / T EXT OCH BIL D LUSSI J ÄRV INE N
O
lipa kerran tyttö nimeltään Adele. Hän vietti kesää Kasnäsissa. Eräänä päivänä leikkiessään rannan lähettyvillä Adele löysi kaislikosta pullon, jonka sisällä oli rullalle kääritty paperi. Paperi näytti vanhalta aarrekartalta, mutta siitä puuttui paloja. Kartta oli suttuinen ja epäselvä. Toisella puolella oli kuitenkin vihje: ”Olet onnekas kun löysit tämän aarrekartan. Seuraa Kasnäsin luontopolkua. Aarre ei ole piilossa, vaan se näkyy selvästi. Sinun pitää vain osata katsoa lapsen silmin. Aarre on pyöreä ja….” Vihjeen loppuosa puuttui, paperin kulmasta oli hävinnyt palasia.
A
delea jännitti. Voisiko aarre vielä olla olemassa? Kuinkahan vanha tämä kartta oli? Mikä se aarre oikein on? Adele päätti lähteä etsimään aarretta. Hän oli viettänyt elämänsä kaikki kesät Kasnäsissa, joten luontopolku oli tuttu. Adele lähti kävelemään pitkin luonto polkua. Alkupätkä oli tosi tuttu, sillä se oli samaa reittiä kuin hänen ”kotimatkansa” Kasnäsin kylään. Mutta sitten luontopolku jatkui pientä metsätietä pitkin Skarvbackanin läpi. Polun varrella oli vanha ruosteinen tynnyri – voisiko aarre olla siellä? Adele kurkkasi tynnyriin, mutta siellä ei näkynyt muuta kuin sammalta ja jäkälää.
P
ellon kohdalla oli isoja valkoisia pallukoita. Adele luuli aikoinaan niitä dinosauruksen muniksi, mutta äiti oli kertonut niiden olevan heinäpaaleja, jotka on suojattu valkoisella muovilla. Aarrekartan vihjeessä sanottiin että aarre on pyöreä – olisiko jonkun paalin sisällä kuitenkin dinosaurus eikä heinää? 4 8 | K A S N Ä S KO M PA S S
D
et var en gång en flicka som hette Adele. En sommardag då hon lekte på Kasnäs simstrand hittade hon en flaska i vassen. Inuti flaskan fanns ett hoprullat papper. Pappret liknade en gammal karta, men det var gulnat och slitet och ett hörn var helt bortrivet. Men på baksidan stod det en text: ”Du är en lyckost som hittade denna skattkarta. Följ naturstigen i Kasnäs. Skatten är inte gömd, den syns tydligt. Du måste bara kunna se med ett barns ögon. Skatten är rund och…” Slutet av meningen fattades, det fanns på biten som lossnat.
A
dele blev entusiastisk. Kunde skatten ännu finnas kvar? Hur gammal var den här kartan? Adele bestämde sig för att leta efter skatten. Naturstigen i Kasnäs var ju synnerligen bekant, hon hade ju spenderat sitt livs alla somrar i Kasnäs. Adele följde naturstigen. Början av stigen kände hon utan och innan, det var hennes hemväg till byn. Men sedan ringlade naturstigen in i skogen genom Skarvbackan. Hon såg en gammal rostig tunna som hon tittade in i. Men ingen skatt syntes till, bara mossa.
V
id åkern fanns stora, vita, underliga bollar. Då Adele var mindre trodde hon att de var dinosaurieägg, men mamma har berättat att de är höbalar som är invirade i skyddsplast. Men i texten på skattkartan stod det att skatten är rund; tänk om det trots allt finns en dinosaurie inne i någon av balarna?