Sodankylän Yrittäjät historia, 2010- ja 2020-luku

Sodankylän Yrittäjät ry kautta aikain

2010 - luku

2010-luvun tapahtumia

• Kaivostoiminta alkaa. • Yritystaloudellisten vaikutusten arvioinnin tuominen mukaan päätöksentekoon. • 2010 Yhdistykselle nettisivut. • 2011 tilaisuuksia on pidetty runsaasti. Yrittäjäiltoja mm: kaavoitus, kaivosten mahdollisuudet, työterveyshuolto, yrittäjän hyvinvointi, keskustan ja yhteistyön kehittäminen. Muita tilaisuuksia: uusien jäsenten elokuvailta, kevätviritys, yrittäjäjuhlat yms. Lisäksi on viritetty oppilaitosyhteistyötä, facebooksivut, yhtenäistä ilmettä lyhtyvalaistuksin. • 2011 Lapin Yrittäjät ry:n puheenjohtajana Hannu

Autonen. • Kunnan ja yrittäjien välisen yhteistyön edellytyksien luominen ja kehittäminen sekä laajemmin yrittäjiä hyödyntävän laajapohjaisen yhteistyön kehittäminen muiden alueella toimivien yrityspalvelutuottajien kanssa: Pohjois-Lapin

Leader, TE-Toimisto, ELY-keskus, ProAgria,

Sodankylän kunta. • Elinkeinopoliittisen ohjelman päivitys 2012. • Nuorten Yrittäjien toiminta aktiivista; useita tapahtumia ja kokoontumisia. • Torstain pidennetyt aukiolot. • Yhdistyksen 40 v juhlat 11.12.2012 • 2013 Sodankylän kirkonkylän keskustan kehittäminen, hankittiin opastauluja 5000 €:lla • Kirkonkylän yleis- ja asemakaava aiheutti voimakasta keskustelua yrittäjien ja kunnan välillä,

Arinan tontin ja kortteli 26 kaavamuutos • Keskustelu pitäisikö Sodankylän olla kaupunki • 2019 keväällä keskustelua keskustaajaman kehittämisestä ja lisäkaistan rakentamisesta taajamaan • 2019 kesä ja syksy Likiliiketoiminnan käynnistäminen, neuvottelut ja sertifioinnit,

Likiliike lanseerattiin 10.10.2019 ja ensimmäiset yritykset sertifioitiin 25.10.2019.

2020 - luku

2020-luvun tapahtumia

• Maaliskuussa 2020 kulovalkean tavalla leviävä koronavirus hiljentää Sodankylän yritykset, kuntalaiset ovat hyvin varovaisia liikkuessaan kaupoissa, yrityksissä otetaan etätyöt käyttöön sellaisissa yrityksissä missä se on mahdollista. • Yhdistyksen vuosikokous pidettiin etänä 20.1..2020 • Vuonna 2020 jatkettiin yhteistyössä Sodankylän kunnan kanssa Ostovoiman suuntaaminen paikalliseen tarjontaan yrittäjien yhteistyötä kehittämällä – hanke • Likiliiketoiminta jatkoi kasvua

Puheenjohtajat 2020-luvulla

• 2016 – 2021 Marja-Leena Magga • 2022 - 2023 Jari Hakkarainen

Yrittäjäpalkinnot

• 2020 LVI - Iivari • 2021 Nilimella Oy • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 • 2026 • 2027 • 2028 • 2029

Puheenjohtajat 2010-luvulla

• 2009 – 2012 Pj. Nina Lappalainen • 2013 Tuomo Neitola • 2014 Marjo Rajamäki • 2015 1. varapuheenjohtaja Unto Penttinen ja 2. varapuheenjohtaja Marja-Leena Magga • 2016 – 2021 Marja-Leena Magga

Yrittäjäpalkinnot

2010 Keula-Kaluste Oy 2011 Kultasepänliike Seppo Penttinen Oy 2012 Nordlift Oy, Matti Ranttila 2013 Kuivilan Hautaustoimisto, Yrjö Kuivila 2014 Konditorio Annen Pullapuoti, Anne Lehmusvuo 2015 Pirita Design Oy, Pirita Pernu-Lehtinen 2016 Sodankylän Varaosa Oy, Rauno Hokkanen 2017 Joiku-Kotsamo 2018 K-Supermarket Pohjantähti, Mikko Laine 2019 Urheilu Harjus ky

Jukka Vierman muistelus karhunpyynnistä 1981

Jukka Vierma (1942-2022) toimi huoltoasema yrittäjänä Sodankylässä vuosina 1981 – 1992, 10 vuoden ajan. Jukka oli Sodankylässä hyvin tunnettu ja arvostettu persoona toimien yrittäjyyden lisäksi muun muassa kunnallispolitiikassa sekä ajo-opettajana. Sodankylässä yrittäjien keskeisiä harrastuksia ovat metsästys ja kalastus, kanalinnut, hirvet, taimenet, harrit ja siiat ovat useimpien pyyntimiesten saaliina. Karhujen kevätpyynti oli hyvin suosittua 1970- 1980-luvuilla ja seuraava on Jukka Vierman muistelus karhunpyyntireissulta 1981.

Valmistautuminen pyyntireissulle

Panenpa paperille muutamia asioita. Seuraavassa kirjoittelussa keskityn Alpon ja minun viimeisen karhun pyynnin tapahtumiin. Tämä on toteutunut äitienpäivän jälkeen, vuonna 1981. Edellinen viikko meni puita tehdessä Soasjoen varressa. Kaadoimme ja toimme tien laitaan 25 kiintoa koivuja. Kuljetusvälineenä oli minun vanha ja hyväksi koettu moottorikeikka RAKETTI, sachin-moottorilla varustettu (18 HV= erittäin toimiva peli). Viikonvaihteessa teimme kaksi pitkää päivää töitä. Alpo kaatoi ja karsi, minä ja Jarmo (15 v) tikotimme tietä kuusenhavuilla, koska oli huono kelkkakeli. Kuitenkin kahden päivän aikana saimme puut tien laitaan. Hyvä näin, koska seuraavalla viikoilla oli tarkoitus lähteä pyyntiin. lomat oli anottu ja saatu. Viikon vaihteessa vaimoni Riitta oli tyttäremme Katin kanssa uintikisoissa Kemissä.

Tämän kevään karhun pyyntiin olimme valmistautuneet tosissaan. Kuntopohjaa oli tehty, hiihtäen syys-lokakuun vaihteesta lähtien. Olimme käyneet hiihtolenkillä ja välipäiviä oli syksyn jälkeen tuohon äitienpäivän jälkeiseen viikkoon ainoastaan 26 päivää. Kilometrejä kertyi huikeat yli 3000 km. Pari kolme pitkää laturetkeä olimme mukana. Hurjin viikon vaihde pe-su 152 km. Pidin sinä talvena tarkoituksella tarkkaa kirjanpitoa, ihan viime vuosina olen vasta hävittänyt päiväkirjat.

Muonat olimme vieneet kolmelle kämpälle yhden viikonvaihteen aikana. Kivioja, Tämäkkä ja Luolaselkä. Kuivamuonaa: makaronia, lihasäilykkeitä ja erilaisia pussikeittoja. Tällaisella toimenpiteellä kevensimme repun painoa.

Lähtö pyyntiin tapahtui maanantaiaamuna noin klo 3. Riitta vei Alpon ja minut. Tavarat purettiin Purnumukassa, Tankajoen sillanpielessä, josta retken starttaus alkoi. Siitä lähti käyntiin koko talven haaveiltu pyyntireissu. Reissu päättyisi seuraavana lauantaina Siltaharjuun.

Kertoilen päivä päivältä tapahtumien kulun.

Ensimmäinen päivä

Aamulla oli erittäin hyvä hanki. Olimme ideoineet pitovoitelun tekemällä rautasahan terällä vinoja kuvioita niin, että potkuvaiheessa viirit ottivat kiinni. Pitovoitelu oli todella loistava. lähdimme hiihtämään Tankajokivartta ylöspäin, kuitenkin hieman pohjoista kohti. Ensimmäinen tavoite oli Katramorostan seutu ja siellä olevat hetteiköt. Tulimme raja-aidan laitaan noin kello seitsemän maissa. Siinä oli pieni rinne, jossa oli paljasta maata ja keittelimme aamukahvit. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, mutta siitä huolimatta hanki kantoi hyvin ja keli oli loistava.

Siinä vierähti noin vajaa tunti ja matka jatkui kohti länttä ja hiukan pohjoiseen. Tulimme raja-aidan laitaan, sitä seuraten ja siinä kierrellen pienten purolatvojen seutuja siinä toivossa, että karhu olisi käynyt kaivelemassa vanhoja kätköjänsä. Ei kuitenkaan ollut. Kello lähenteli yhtätoista: hanki paikka paikoin jo surahteli läpi. Arviolta lämpötila oli jo +10 paikkeilla. Katsoimme kartasta, että Kiviojan kämpälle oli vielä noin 7-8 kilometriä: kämppähän oli ensimmäisen päivän tavoite. Talven aitavahdit olivat onneksi ajaneet kohtuullisen hyvän jäljen, joka kesti loistavasti. Ennen ylimmäisiä Vaulonlampia olevat synkät kuusikot kierreltiin kuitenkin tarkasti jälkien toivossa. Tulimme kämpälle noin yhden aikaan ja silloin hanki antoi jo niin periksi, että viimeiset sadat metrit olivat varsinaista taaperrusta. Kämpässä oli onneksi puita aika hyvin. Tulet piisiin. Alpo otti vesiämpärin ja lähti hakemaan Kiviojasta vettä, noin vajaan sadan metrin päästä. Rupesin ruuanlaittoon, olihan keitetty matkalla vain yhdet kahvit, nälkäkin jo rupesi olemaan. Alpo toi veden. Kattila tulelIe, keittopussit mukaan ja kohta meillä oli ateria valmis. Kahvipannu myös tulelle, hetken perästä juotiin kahvit, korkattiin pieni kossu ja aloitettiin seuraavan päivän karttaharjoitus.

Yö nukuttiin hyvin. Pakkasta oli noin 10 astetta. Se oli tehnyt tehtävänsä. Nousimme ylös hieman neljän jälkeen, söimme hieman aamupalaa ja joimme aamukahvit. Pakkasimme reppuun päivätarvikkeet, kahvivehkeet, leipää ja paistinmakkaroita. Toisen päivän hiihtomatka oli noin 45–50 km.

Toinen päivä.

Lähdettiin kohti etelää ja tultiin alimmalle Vaulonlammelle. Oli näköjään pilkkijöitä ollut kevään aikana. Siitä jatkoimme kohti Vaulon kankaita, aikomuksena kierrellä Kiviaapaa aina Siikahaaraan saakka, jos keli pysyy hyvänä. Siitä suunnistimme hieman pohjoista kohti. Tulimme Vaulon varteen, josta ei ollut mitään asiaa ylitykseen, joten jokivartta seuraten nousimme kohti Valkeankiven aapaa ja siinä, mistä ei ole kuin lyhyt matka alimmalle lammelle, pääsimme yli Vaulonja suunnistimme kohti Vassamaselkää. Matka taittui kevyesti, oli loistava keli. Luistelimme metsäsuksilla ja tulimme lähelle Vassamaselkää, joka on kuusikkomaata.

Kello oli jo kahdeksan maissa. Keräsimme kuivia oksia ja keittelimme kahvit, söimme hieman eväitä ja katsoimme kartasta, mihin suuntaan kannattaisi lähteä. Koko ajan piti pitää mielessä, että kun aurinko näin porottaa, keli loppuu yllättäen äkkiä. Edellinen päivä oli vielä hyvin muistissa.

Päätimme kuitenkin vielä hiihtää länttä kohti ja hyvissä ajoin sitten kääntyä aidan laitaan, koska siinä on aitavahtien talven jälki, jota myöten on sitten hyvä hiihtää Kiviojan kämpälle. Kaikkien pikku ojien latvaheteet silti tarkisteltiin jälkien toivossa. Kello lähenteli jo yhtätoista ja kartan mukaan meillä oli matkaa Kiviojan kämpälle reilu kymppi, olimmehan jo näköyhteydessä Peuravaaraan. Tulimme aidan laitaan ja katsoimme parhaaksi lähteä kohti itää ja Kiviojan kämppää. Vastaan tuli kuitenkin sula oja ja ylitykseen löytyi hyvä lumisilta. Olimme varautuneet tällaiseen tilanteeseen ja meillä oli repussa 25 metriä pitkä suopungin tyyppinen naru, siltä varalta, jos ylityksiä tulee.