Mauri Penttinen – sukujuuret Vienan-Karjalassa

Mauri Penttinen Sodankylän Yrittäjien ensimmäinen puheenjohtaja

Sodankylän Yrittäjäyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mauri Penttinen. Mauri Penttinen oli jo sukunsa kolmannen polven kauppias, sillä hänen isänsä Kalle ja pappansa Tapani olivat toimineet kiertokauppiaina Vienan-Karjalassa Uhtualla.

Sukujuuret Vienan-Karjalassa Uhtualla

Mauri Penttisen pappa Tapani oli ottanut sukunimekseen Penttinen (entinen Afanasejeff), perhe asui Uhtualla Vienan-Karjalassa ja Tapani toimi kiertokauppiaana Suomessa Oulun ja Lapin lääneissä aina Kittilän ja Sodankylän pitäjiä myöden. Suurista laukuistaan kauppiaat saivat nimitykset kulkukauppias, tsumpsankantaja ja laukkuryssä. Kesäaikaan matkat taitettiin jalan, raskaita laukkuja selässä kantaen. Talvisin matkaa tehtiin hevosella ajaen, hevonen veti raskasta rekeä lumihankien keskellä ja koska kuorma oli raskas, käveli kauppias reen perässä ja tarvittaessa avusti hevosta työntämällä rekeä. Tiet olivat lumisia ja muutenkin vaikeasti kuljettavia. Menomatkoilla tavaroina oli erilaisia hyötytarvikkeita. Kiertokauppiaan kulkivat usein samoja reittejä ja majoittuivat samoihin taloihin. Kauppiaan saapuminen oli aina tapahtuma, missä vaihdettiin ensin kuulumiset maailmalta ja kylältä, tämän jälkeen kulkukauppias avasi laukkunsa ja laatikkonsa pirtin lattialle ja kaupankäynti alkoi. Rahaa kansalla oli vähän ja siitä vähäisestä oltiin visuja. Miltei jokaisessa taloudessa oli kuitenkin varauduttu niin, että vaihtotavaraa oli ja hankinnat saatiin tehtyä. Pääosa kaupasta käytiinkin vaihtokaupan kautta.

Paluumatkoilla kauppiaat veivät ansoilla pyydettyjä ja jäädytettyjä metsäkanalintuja sekä oravan-, jäniksen-, saukon-, ketun-, kärpän, näädän-, lampaan- ja vasikannahkoja. Nahkat ja linnut olivat hyvin yleisiä maksuvälineitä. Vaihtokaupassa tulleet tavarat piti viedä Venäjän Kemiin saakka.

Kalle pakenee lopullisesti Suomeen

Tapanin poika Kalle seurasi isänsä jalanjälkiä tsumpsankantajaksi eli laukkuryssäksi jo 13-vuotiaana. Kalle seurasi isänsä matkassa kauppamatkoilla kauniissa Karjalassa. Noilta ajoilta hän sai lempinimen Tapanin Kalle. Kauppamatkat kuitenkin keskeytyivät, kun Karjala alkoi taistella itsenäisyydestään. Nuori Kalle lähti myös sotaan mutta hän joutui Venäjälle sotavangiksi. Sotavankeutta kesti kaksi vuotta ja Kalle oli onnekas koska hän pääsi työskentelemään keittiölle ja välttyi näin nälkäkuolemalta. Vaarallista pakoa suunniteltiin ja siihen valmistauduttiin keräämällä eväskassit. Pako onnistui vaikka osa pakenijoista ei selvinnyt takaisin Karjalaan. Kalle ja hänen ystävänsä Otto Louhikoski kuitenkin selvisivät takaisin Karjalaan ja pakenivat välittömästi syksyllä 1918 Pohjois-Suomeen. Pohjois-Suomessa he majoittuivat Sinettään Tarsanrannan taloon. Kallen perhe pääsi tulemaan Suomeen vuonna 1920, perhe asettui Kallen vuokraamaan Tarsanrannan pikkupuolelle. Kallen isä Tapani ja äiti Tarja muuttivat myös monien vaiheiden jälkeen Sinettään, missä Tarja Penttinen kuoli 1922 ja isä Tapani vuonna 1926. Sinettä oli hyvä paikka asua ja käydä kauppaa. Kulkukauppiaan kannalta sijainti oli keskeinen ja vaihtokauppaa käytiin aktiivisesti. Kalle kävi kauppaa Remsun Konstan tukkukaupan kanssa. Kallen vaimo Iro oli taitava ompelija ja hän valmisti vaatteita, joita Kalle sitten möi. Kalle, vaimo Iro ja lapset viihtyivät hyvin Tarsanrannassa mutta aika ajoin Iron mieli paloi Uhtualle ja Karjalaan, ison Kuittijärven rantaan. Äiti Iro oli huolissaan myös siitä, että lapsista kasvaa laiskoja kun ei ole edes omaa pirttiä saati maata pirtin ympärillä. Kalle oli kulkukauppiaan matkoillaan liikkunut paljon Sodankylän pitäjän alueella. Hän oli matkoillaan ihastunut Unarin-Luusuan –Unarinjärven – Uimaniemen alueeseen. Unarinjärvi muistutti Kallen mielestä Kuittijärveä ja siellä vietettyä lapsuutta ja nuoruutta. Uimaniemen kyläläiset olivat kauppamatkoilta tuttuja ja Kalle toivoi, että sieltä löytyisi koti. Toive toteutui 1926 kun Kalle osti Uimaniemen kylästä mökin ja navettarakennuksen, perhe muutti Uimaniemeen kevättalvella 1928. Mökissä oli pirtti ja puolilämmin kamari sekä porstua, sauna ja aitta rakennettiin myöhemmin. Aitassa oli kauppa, jota Iro-äiti hoiti. Isä kulki hevosella kulkukauppiaana Sodankylän ja Kittilän kuntien alueella. Uimaniemessä perheeseen syntyivät Martta Johanna (1928), Kalle (1930) ja Mauri Mikael (1933).

Vastakuitti vuodelta 1913

Kortti vuodelta 1913