Yrittäjät harrastavat; Jukka Vierman muistelus karhunpyynnistä 1981, S-Market

Naru ympärille ja toinen jää narun kanssa toiselle puolen ja toinen ylittää ensin ja sitten, kun toinen on toisella puolen niin naru toisen ympärille. Näin varmistetaan, jotta ylitys onnistuu turvallisesti. Siteet on irrotettu niin, että jos putoaminen tapahtuu, niin ylös tulo on helpompi. Ylitys onnistui hyvin ja hiihto kohti Kiviojaa jatkui. Ivalon puolelta oli tullut meidän puolellemme pari ahmaa, kuitenkin jäljet olivat eiliset. Näkyivät hyvin, koska oli ollut jo sellainen keli, että hankeen jäi selvä jälki. Keli rupesi tosi äkkiä pehmenemään auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Kello lähenteli jo yhtä ja jos vanhalta kelkan jäljeltä poistui, hanki ei juuri kantanut. Onneksi matkaa ei ollut kuin kilometri ja tulimme kämpälle noin puoli kahden maissa. Viimeiset tunnit hiihtelimme ilman paitaa ja kiväärin hihnan jälki näkyi selvästi ja kun minulla on kalju, oli päivä ottanut päälaellekin aika reilusti, koska pipo oli myös pois päästä.

Ei muuta kuin ruoan laittoon ja suksien voiteluun. Parahviiniä olimme varanneet, olihan meillä lahdenperät joissa muovipohja. Meillä oli pieni kaasupullo ja voitelurauta näitä hommia varten. Katsoimme kartasta päivän hiihtoreissun ja matkaa oli taitettu runsas 50 km, eli ihan hyvä lenkki runsaan 8 tunnin hiihtoon. Varjon puolella oleva mittari näyttää + 16. Syödään hyvin: sikanautapurkki ja makaronit sekaisin ja kahvit päälle löröjen kanssa. Makuupussiin ja unta palloon.

Kolmas päivä

Kolmas päivä on suunniteltu jo etukäteen. Tämä päivä oli siirtymispäivä kaikkine mutkineen Törmäsvaaran laitaan Tämäkänkämpälle. Nousimme ylös jo hieman ennen kolmea: aamupalaa ja repun pakkaus. Ja ei muutako hangen päälle ja menoksi kohti etelää, hieman kuitenkin länttä kohden. Menimme alimman Vailonlammen oikeaa puolta, jotta pääsimme Vauloa ylittämättä. Vassamaselkä oli tavoitteena, keli oli loistava ja aurinko lämmitteli selkää. Vassamaselkä, niinkö jo tuolla aiemmin totesin, on kuusikkomaa ja aika synkkä kaiken kaikkiaan joten se on mielenkiintoinen hiihdettävä, kun näkyvyys on vain kymmeniä metrejä. Sitten pidettiin tuumaustauko ja tultiin siihen tulokseen, että käväissäänpä hieman vielä pohjoisessa, muutoinhan Luottelma-aapa ja Rullajuppurat jäävät tarkistamatta. Näin sitten tuumasta toimeen ja suunta kohti pohjoista. Siellähän on muutamia ojan latvoja, jotka voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia. Matkaahan tästä ei ole aidan laitaankaan, kun reilu kymppi.

Kello oli vasta seitsemän silmässä ja keli hyvä, joten matka taittui ja taijettiin siinä jopa vähän hiihtää kilpaa. Hiihdettiin ja tarkasteltiin ojien lähtöhetteitä: elukat oli kyllä mellastaneet, mutta lähinnä poroja ja taisi· siinä jossain olla myös hirvi, mitä lie hakenut. Tultiin siihen tulokseen, että oli kahvinkeittoaika ja se myös toteutettiin, samalla karttaa katsoen. Tulimme siihen tulokseen, että takaisin Vassamaseljän länsipuolelle ja sitä kautta Törmäsvaaran laitaan, Tämäkkäojan varteen ja Tämäkän kämpälle.

Siihen aikaan kämpät olivat auki ja kulkijoiden käytössä, ja mikä mahtavinta, meitä odotti siellä käristysateria. Olin purkittanut itse puolen kilon purkkeja, siellä kätkössä oli neljä. Kahvin jälkeen lähettiin kompassi suunnalla lähes suoraan etelään. Tässä vaiheessa kello oli jo lähellä yhtätoista, mutta hanki oli vielä hyvä ja keli mitä mahtavin. Matka taittui yllättävän nopeasti ja ennen kuin huomasimme, olimme jo Tämäkän tiellä ja kämpälle noin 3 km. Loppumatka oli tavallaan pihataival. No, mikä tästä teki vielä mielenkiintoisemman, olihan siellä käristyksen lisäksi kolmen vartin viskipullo amerikkalaista neljää ruusua. Puitakin oli kämpällä, jotta ei ainakaan heti tarvinnut lähteä puumetsään. Vanhan tavan mukaan Alpo lähti hakemaan ojasta vettä, minä rupesin puuhastelemaan ruuan laittaa. Perunoita oli juuri tätä varten otettu mukaan ja valmiiksi kuorittuna. Alpo toi veden, kattila tulelIe ja käristyspurkit auki ja toiseen kattilaan. Meillä oli mukana ja kuului varustukseen kahvipannu ja kaksi noin kahden litran mettäkattilaa eli olimme näin ollen ruuanlaiton suhteen täysi omavaraisia. Jos joudutaan yöpymään tulilla, ei ole mitään hätää.

Perunoiden kiehumista odotellessa avattiin viskipullo ja kartasta katsottiin, paljonko tuli kilometrejä. Kello oli jo puoli kolmen maissa, hiihtokilometrejä tuli tänään noin 55 km. Aurinko meni pilveen ja enteili seuraavaksi yöksi lauhaa keliä. Iltasella ja yön aikana sateli vähän vettä. No niin, tuo ruokailuhan jäi kertomatta. Potut meni lähes kaikki, jäi kuitenkin aamupalaksi läskin seuraksi. Käristystä oli juuri miten pitikin, ei olis jaksettu syyä yhtään enempää. Ilta meni radiota kuunnellessa, sekin meillä oli mukana. Se oli tupakka-askin kokoinen, olin sen ostanut eräältä Japanin matkalta, on muuten vieläkin kotona ja kuuluu hyvin. Ja näin kolmas päivä illassa. Ja unta palloon. Kyllä hyvä untuvapussi on mukava kaveri.

Neljäs päivä

Yöllä nukuttiin hieman rauhattomasti, koska nukkumaan mennessä sää pilvessä ja enteili suvikeliä. Yöllä kahden maissa kävin ulkona tarpeilla ja oli erittäin kostea keli. Kämppään tullessa totesin AlpolIe, että huono ilma. Maakuupussista kuului toteamus: parempi kun ei ilmaa ollenkaan, ja kuorsaus jatkui. Tietoisesti, ehkä vähän sinnitellenkin noustiin ylös vasta lähellä kahdeksaa ja alettiin laittamaan aamupalaa, olihan illan ruokailusta jäänyt hieman perunoita. Savukylkiä kämpän paistinpannulle ja peruna sekaan. Kohta oli tuhti aamupala valmis. Ei muuta, kun syömään ja mustat kahvit päälle, niin päivän askareet ovat valmiit alkamaan.

Oli selvinnyt, että tänään ei hiihdetä. Olimme jo todenneet, ettei hanki kestä, mutta kämpältä lähti keikoilla ajettu jälki kohti mahdollisesti Pokkaa, ehkä Luolaseljän kämpän kautta. Ajateltiin, että käväissäänpä pieni lenkki jälkiä pitkin ja vesisade oli loppunut, ei siis ollut kastumisen vaaraa, kun mitä hiki toisi pintaan.

Palailimme kämpälle noin parin tunnin lenkiItä, aamureippailu ehkä noin 10 km. Yöllä kuuntelin, että hiiriä tuntui olevan, ehkä nekin arvelivat, että kämppään tuli eloa ja ehkä lattialle voi pudota joitain pieniä herkkupaloja. Siitä saimme idean: ruvetaanpa pyytämään hiiriä, Alpo oli poikasena opetellut sellaisen Iiskun teon. Se tehtiin kolmesta, muutaman sentin mittaisesta viivoittimen tyyppisestä puupalasta. Lauta ja sen päälle pantiin tiili, liskutarvikkeet laudan alle ja pieni juustopala siihen osaan, johon koskettaessa \isku laukeaa ja hiireltä henki pois. Lisku viritettiin ja me laverille liskua seuraten hiljaa odottamaan, tuleeko saalista. Puolen tunnin hiljaiselon jälkeen eka hiiri tuli piisin takaa Iiskun suuntaan nuhkien ilmaa, varmaan juuston tuoksu tuli nokkaan. Jännittävä odotus alkoi. Noin 10 minuutin odottelu ja juuston haju teki tehtävänsä. Kuului lops, lisku laukesi ja eka hiiri hengiltä pois. Lisku uudelleen pyyntiin ja päivän aikana saatiin 5–6 hiirtä.