Tönärin Sanomat 1/2016

Tönärin Sanomat 1 / 2016 Kesäretkestä kevääseen

>> Kesäretki 2015 Oulussa

>> Kummitoimintaprojekti

>> Kajaanipiste 365

SISÄLLYSLUETTELO PÄÄKIRJOITUS..............................................................s. 1 TAPAHTUMAT

Kesäretki 2015 Oulussa..........................................s.2

Tönäri markkinakadulla...........................................s.4

Klubitalon Avoimet ovet ’15...................................s.5

Yritysten yö .............................................................s.6

Terveys- ja hyvinvointipäivä................................... s.7

Tönäriläisten huikea kesäretki esittelyssä sivulla 2-3

RYHMÄTOIMINTA

Jani Toivolan vuorovaikutuskoulutus .......................s.8

Kummitoimintaprojekti

Aivoille treeniä!.................................................... s.10

Teatteriprojekti: Haaveminä...................................s.11

Kuninkaan linnassa tapahtuu kummia...................s.12

.......................................s.9

Kummitoiminnassa on säpinää sivulla 9

HARRASTUKSET TÖNÄRILLÄ / VAPAA-AIKANA

Ensilän palsta.......................................................s.16

Herra Johanssonin hymiöseinä ............................s.17

Minä ja lemmikkini ............................................. ..s.18

Mika Lukkari: Runoja elämän varrelle.........................................s.19

Sienet ja marjat ................................................... s.20

Jäseniä ympäri maailmaa.....................................s.21

Herra Johanssonin hymiöharrastuksesta kasvoi ilmiö! sivu 17

VERKOSTOYHTEISTYÖ

Kajaanipiste 365 ............................................... ..s.22

”Arjen pelastajat” - Ikäihmisten ATK-kurssi ............. s.23

Tönärin osallistuminen Kajaanipiste 365 projektiin sivulla 22

PÄÄKIRJOITUS Hyvä, parempi, Tönäri Kului viikko, kului kaksi, muuttui viikot vuosikkaaksi.

Kuljettu on vuoden päivät, ylikin. vanhenee vierellä Tönärikin.

Vierellä on seisty, tuettu, tuupattu.

Hillitty, pohdittu ja maahan pultattu.

Suunniteltu, tehty ja tuotettu, otettu kädestä, näytetty ja ohjattu.

On opittu uutta ja erehdytty, uuteen työhön perehdytty.

Uutta oivallettu, nöyrästi vastaanotettu, neuvo kuultu ja toiselle annettu.

Onko paikkaa toista, jossa on niin monenmoista.

Ystävä, ohjaaja, jäsen ojentaa aina auttavan käden.

Klubitalo Tönäri Pohjolankatu 14 050 433 5268 klubitalo.tonari@nuortenystavat.fi 87100 Kajaani

1

KESÄRETKI 2015 OULUSSA

T

önäriltä lähdimme kesäretkelle Ouluun. Ja porukka tapasi ennen matkalle lähtöä Tönärin tiloissa syöden aamupalaa ja hakien hyvää fiilistä matkaa varten.

Lähdön lähestyessä siirryimme Kajaanin rautatieasemalle ja jokainen omaan tahtiin tietenkin kantamuksiensa kanssa.

Junaa kuitenkin jouduttiin odottamaan jonkin verran, koska junamme oli myöhässä noin tunnin. Juna saapui ja tästä alkoi retki Oulun suuntaan.

Pysähdyimme kuitenkin Muhokselle, jossa jäimme pois myös junasta. Tuula ja Juho menivät hakemaan pikkubusseja, jotka omistivat Nuorten Ystävien koulut ja nämä bussit olivat vuokralla Tönärin väelle reissun ajaksi. Muhokselta matka jatkui Oulun Maikkulan Nesteelle, jota kutsutaan Oulun baariksi.

Siellä saimme maukkaan lounaan, josta jokainen otti haluamansa annoksen ruokaa ja kahvit sekä jälkiruoan. Matkaamme jatkoimme eteenpäin ja pysähdys oli seuraavana paikassa Pönkkä, josta haimme talon avaimet, jonne oli tarkoitus mennä laittamaan paikat kuntoon ja yöpymään ja syömään iltapalaa. Kun saavuimme pienen kiertelyn jälkeen oikeaan paikkaan, niin

2

Tahkokankaan leirikeskus toimi majapaikkanamme. porukka jakaantui silleen, että Pönkästä lähtivät hakemaan patjoja, kauppaan menijät lähtivät ostamaan iltapalaa koko porukalle ja loput porukasta jäi talolle laittelee omat tavaransa sille paikalle, minkä valitsi nukkumispaikakseen.

Ilta kului rauhalliseen ja tohinatahtiin. Keittiö piti puhdistaa. ja nuotio sytyttää. Saunakin lämmitettiin illasta ja jokainen halukas kävi saunomassa. Illasta kaikki melkeinpä olivat väsyneitä ja omaan tahtiin rupesi jokainen nukkumaan. Yö oli jokaiselle melkeinpä erilainen, koska unet eivät olleet kaikille hyvät. Tämä johtui kuumasta ja nihkeästä ilmasta sisällä.

Kukin heräsi omaan tahtiin kuitenkin ennen yhdeksää. Aamiaista sai sitä mukaa kun ruoka oli tarjolle laitettu ja kahvit, sekä teevesi keitetty valmiiksi. Lähdimme yöpaikastamme Nuorten Ystävien keskustoimistolle. Siellä saimme oikeanlaisen kuvan nuorten ystävien historiasta ja juurista. Kiertelimme puutaloa ylä- ja alakerrassa.

Siellä käytyämme lähdimme Pönkkään syömään lounasta, kolmen euron hintaan. Samalla tutustuimme Pönkkään ohjaajan mukana parissa eri ryhmässä. Ylä- ja alakerrassa oli omat tilansa eri toiminnoille. Lounaan saatuamme siirryttiin pihalle ja jokainen meni omiin ryhmiin-

sä, sen minkä oli valinnut. Porukassa oli Zeppelin, Nallikari, kirppis ja omatoiminen ryhmä.

Kirpputori ryhmä käveli eri kirpputoreille ja osa löysi ostettavaa. Kun kirppis porukka oli menossa Anttilaan, niin itse poikkesin Pukumiehessä ostamassa kesähameen ja villapuseron. Tämä päivä oli siis vetinen ja sateinen. Kirpputoriporukka meni siis kierroksensa päätteeksi Oulun kirjastoon, joka oli torin laidalla. Odottelimme Juhoa, joka hetken kuluttua saapui noutamaan meidät pois kirjastosta majapaikkaamme. Syötiin mitä kauppareissu Majapaikkamme oli vain kävelymatkan päässä Nallikarista. porukka oli ostanut ja siitä sitten siirryttiin pikkubusseihin. porukkaa nuotion ja katoksen Pönkälle ilmaiseksi tietenkin. lämmössä sateesta huolimatta. Pönkässä lounastaessamme Matka jatkui kesäteatteriin, Osa porukkaa oli Aliasta pelail- saimme ilmaisen lauluesityksen. joka sijaitsi hieman puiston lut omia aikojaan illasta. Kaikkeskellä ja näytös oli viihdyt- ki rupesivat nukkumaan omia Ja liikuimme Muhokselle pikkutävä, vaikka aihe oli vakavan- aikojaan. Viimeisimmät kui- busseilla. Kävimme myös Mukin oloinen. Kiitos siis näyt- tenkin kahden aikaan luulisin. hoksella kahvilassa ja Halpa telijöille kivasta ja hienosti - Hallissa. Kun pikkubusseilla näytellystä esityksestä koko Aamu valkeni aika kirkkaana ja menimme Muhoksen rautatieporukan puolesta. Tästä esi- sateettomana. Minä tein mat- asemalle, niin Tuula ja Juho tyksestä siirryimme autoihin ja katoverin kanssa kävelyretken veivät pikkubussit pois sinne matka jatkui majapaikkaamme. tien varrella ja vesistön lähel- mistä ottivat ne, ja saivat toki Iltapalan sai jokainen valita lä. Söimme kaikki aamiaista kyydin takaisin rautatieasemalmielensä mukaan runsaista an- ja pedit purettiin ja paikka sii- le, missä koko porukka oli odottimista. Saunaankin pääsivät vottiin kokonaisuudessaan ja telemassa junan saapumista. kaikki halukkaat. Nuotiollakin oli ylimääräiset ruoat annoimme Kun juna tuli asemalle, niin kaikki nousivat toisiaan autellen kyytiin ja matka kohti Kajaania alkoi. Matka sujui antoisasti, koska osa oli ostanut jotain pientä evästä mukaan ja Tuula tarjosi karkkia kaikille matkassa olleille henkilöille.

Hupisaarten kesäteatterin ”Kuin tuhka tuuleen” oli elämys.

Niina 5 3

TÖNÄRI MARKKINAKADULLA

M

arkkinakatu –tapahtuma Kajaanissa on perinteinen kesätapahtuma, jolloin Kajaanin Kauppakatu täyttyy erilaisista torimyyjistä, yhdistysten esittelyistä ja tietenkin nyt ensimmäistä kertaa Klubitalo Tönärin esittelyteltasta 3. – 4.6.2015 päivinä.

jia, vaikka suurin osa ottikin mukaansa vain flyerin. Tapahtuman suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistui molempina päivinä sopiva määrä jäseniä ja tietenkin koko Tönärin työntekijäporukka.

Yhdessä tekemisen kannustimeksi olimme päättäneet, että ne jäsenet ja valmentajat, jotka osallistuvat vähintään noin kahden tunnin ajan Markkinakatu-tapahtuman Ensimmäisenä aa- toteuttamiseen, muna meidän tuli saavat ruokailla Jäsenet flyerien jaossa. kantaa kaksi pöy- yhdessä sovitussa ravintolassa lounasaikaan. Kumpatää Tönärin tiloista Kauppakadun toiseen päähän. nakin päivänä saimme syödä maittavan aterian paikalSamalla aloitimme teltan pystytyksen, jota har- lisessa ruokaravintolassa lähellä esittelypistettämme. joittelimme aikaisempina päivinä Tönärillä. Vaikka teltan pystytys ei mennytkään ihan suun- Tämä oli meille ensimmäinen kerta Kauppakanitelmien mukaan, saimme kaiken valmiiksi dun tapahtumassa – odotamme innolla ensi kesää siihen mennessä, kun ensimmäiset Markkina- ja meidän mielestä tapahtuman toteutus onnistui kadulle tulevat tapahtumaan osallistujat tulivat. hyvin ensikertalaisille. Saimme oppia mm. erilaiKeskiviikko-aamu oli ensin viileä, mutta päivän myötä ilma lämpeni. Sää suosi meitä myös siten, ettei kumpanakaan päivänä satanut vettä. Molempina päivinä oli paljon Markkinakadulla kävijöitä.

Paikka oli meille sopiva, mutta aluksi ihmiset eivät pysähtyneet meidän teltallemme, joten oli keksittävä jotain. Niinpä aloimme jakaa flyereita ja pyysimme tutustumaan meidän teltassa oleviin lisämateriaaleihin ja henkilökohtaiseen esittelyyn. Kahden päivän aikana jaoimme noin 500 flyeria asiasta kiinnostuneille.

Lisäksi meillä oli pieni kysely, jolla saattoi osallistua arvontaan, jossa pääpalkintona oli molempina päivinä pieni lahjakortti ja jäsenten tekemiä ”Tönäri-kasseja”. Niiden tekemiseen osallistui monta ahkeraa jäsentä ja osa työhönvalmentajista, joten monenlaista mielenkiintoista asiaa oli tehtävä jo ennen varsinaista tapahtumaa.

Kumpanakin päivänä meillä informoitiin useita kymmeniä tarkemmin toimintaamme tutustu-

4

Markkinakadulla jaettiin jopa 500 flyeria.

sia kohtaamisia asiakkaiden kanssa ja harjoitella talven aikana opettelemiamme vuorovaikutustaitoja. Tiedä vaikkapa joku meistä vielä jonakin päivänä tarvitsisi näin kokeiltuja taitoja työelämässä!

Markku K, Susanne, Kaisa R. ja Katariina

KLUBITALON AVOIMET OVET ’15

A

uringonpaisteinen kuulas syysaamu Tönärillä oli kiireinen. Erilaisia järjestelytehtäviä riitti meille kaikille jäsenille ja ohjaajille, jotka olimme lupautuneet tai saapuneet odottamaan ja valmistelemaan Tönärimme Avoimet Ovet –tapahtumaa 1.10.2015.

Kauniin syyspäivän siivittämänä meidän tönäriläisten vieraiksi saapui noin 150 vierasta Tönärin oman väen lisäksi, eli kävijämäärä kasvoi reippaasti viime vuoteen.

Esittelypisteitä olivat mm. toimistotehtävät, luovat toiminnat ja muut opintoryhmät, kummitoiminta, työllistyminen ja opinnot sekä keittiö. Leivonnaiset ja muut herkut maistuivat myös kävijöille.

Jäsenten vetämät esittelypisteet herättivät suurta mielenkiintoa. Pisteissä jäsenet kertoivat Tönärin toiminnoista, sekä omista kokemuksistaan ja ”asemastaan” Tönärin arjessa. Heti ovella Petri ja Tuula vastaanottivat ja toivottivat kaikki vieraamme tervetulleiksi. Petri esitteli Tönärin viikoittaisia toimintoja ja jakoi esitteitä Info-pisteessä. Tukiasunnosta ja verkosto-yhteistyöstä kertoi Kirsi, joka oli ensimmäinen tukiasunnossamme asuja.

Toimistossa on tunnelmaa.

Markku Karjalainen sekä Auli kertoivat työstään puhelinmyyjänä. Pojat esittelivät Tönärin Sanomien lehden taittoa, sekä Arjen Pelastajat- konseptia. Juho kertoi oppisopimusopinnoistaan ja

Lauran käsissä syntyi mm. lohikäärmeorigami. työstään ohjaajana talolla. Keittiössä hääri loistava tiimi, jonka luotsina toimi työntekijöistä Ville.

Uutena juttuna avoimiin oviin tuotiin vierailijoiden osallistaminen vapaan taiteen pöydän ääressä.

Pöydän ääressä Heidi, Laura ja Kata ohjasivat kaikille halukkaille korttien tekoa ja origamien taittoa.

Tilaisuuden kruunuksi olimme leiponeet tarjottavaksi erilaisia suolaisia ja makeita piirakoita, sekä pikkuleipiä ja kuivakakkuja.

Herkut maistuivat hyvin vierailijoille ja talon väelle. Keittiöstä vastasivat Ville, Kaisa R. ja Niina, joille kiitokset myös näin lehden sivuilla!

Me kaikki tönäriläiset olimme innoissamme onnistuneesta tilaisuudesta. Monet vierailijat kiittelivätkin lähtiessään talon ilmapiiriä ja monipuolista toimintaa. Ilman vieraita emme kuitenkaan olisi onnistuneet, joten kiitos Teille kaikille: Te teitte päivästämme onnistuneen!

Tönäriläisten puolesta

Tuula, Kaisa R. ja Katariina 5

YRITYSTEN YÖ

Yritysten yössä kaupat venyttävät aukioloaikojaan jopa klo 21 saakka.

Tänä vuonna ohjelman esityspaikkana toimi Kauppapaikka 18.

V

iime lokakuussa vietettiin Kajaanissa Yritysten Yötä 2015. Klubitalo Tönäri oli mukana tapahtuman kahdessa pisteessä Kauppapaikka 18:ssä sekä Elias Lönnrot Keskuksessa Raatihuoneen torilla. Kauppapaikka 18:ssa oli tapahtumaan liittyen monenlaista ohjelmaa ja Tönärillä oli oma esittelypiste. Susanne, Kirsi, Juho, Juhani ja Markku kertoivat toiminnasta ja jakelivat esitteitä.

– Erityisesti kiinnostusta herätti ikäihmisten atkkurssi.

Elias Lönnrotin Keskuksessa järjestettiin hyvän mielen kahvila, jossa monet kainuulaiset järjestöt esittelivät toimintaansa. Klubitalo Tönäri ja Kajaanin seurakunta tarjosivat kävijöille pullakahvit. Tapahtumaa valmisteltiin useampana viikkona ja Tönärillä leivottiin satamäärin kaneli-sokeripullia.

8 6

Yritysten Yössä kahvitarjoiluista huolehti Tönärin porukka eli Lilja, Outi, Ville ja Tuula. Lisäksi esittelimme Tönärin toimintaa esittelypöydässä. Pöydän äärellä Markku

myös esitteli ja möi Mielenterveyden keskusliiton tuotteita. Sanna Hämäläinen ikuisti tapahtuman toimimalla valokuvaajana.

Yritysten Yöhön osallistuminen oli yksi Tönärin projektimaisista töistä. Se tarjosi sopivaa lisää päivittäisiin työtehtäviin, yhteistyötä monien järjestöjen ja seurakunnan kanssa, sekä mahdollisuuden levittää ”Tönärin ilosanomaa” kaikille kiinnostuneille.

Ja ennen kaikkea opimme taas jotain uutta!

Tuula

TERVEYS- JA HYVINVOINTIPÄIVÄ

T

erveyspäivä oli menestys! Porukkaa oli paikalla runsaasti, mikä osoitti, että aiheeseen kiinnostusta löytyy. Päivä oli hyvin suunniteltu ja sisältö monipuolista ja ennen kaikkea kiinnostavaa. Aamulenkki UKK- kävelytestin muodossa oli parasta, eikä haittaisi vaikka tulisi talolla tavaksi. Terveystieto-osio syömisen, sokeriin ja muuhun liittyen oli myös parasta, ensimmäistä kertaa koin, että kaikki tieto perusteltiin ja vieläpä hyvin ja jopa niin, että asian ymmärsi myös itsekin.

Pahviukon avulla havainnollistettiin liikunnan terveysvaikutuksia kehoon.

UKK-kävelytestissä seurattiin sykettä.

Aikaisemmat kokemukset aiheesta peruskoulussa ovat heittäneet toivomisen varaa, mutta tämä pläjäys oli erinomainen, sanoisinpa jopa että täydellinen! Tietoa tuli valtaisa määrä ja se jäi jopa päähän muhimaan. Entisenä tupakoitsijana oli myös vaikuttavaa kuulla kuinka hyvin oli perehdytty sen haittoihin, mitkä pystyn omalta osaltani vahvistamaan. Demonstraatio sokerin määrästä oli herättävä ja tulee itsekin mietittyä karkin ja makean syöntiä jatkossa, ellei jopa jää

kokonaan pois. Päivä viimeisteltiin rentoutusharjoituksilla, mitkä oikeasti toimi. Biisit olivat hyviä ja yksi niistä se missä soi sello tai mikä lie pitää hankkia itsellenikin. Siihen päälle vielä hypnoottinen loppurentoutus laittoi koko ruhon niin mukavasti veteläksi, että voi hyvää huomenta sentään!

Herra Johansson

7

JANI TOIVOLAN VUOROVAIKUTUSKOULUTUS

V

iime kesänä Oulun Pönkässä järjestettiin jälleen klubilaisten suursuosiossa oleva vuosittainen Jani Toivolan vetämä vuorovaikutuskoulutus! Tönäriltä meiltä osallistui puolentusinaa jäsentä omalla ohjaajalla höystettynä ja enemmänkin väkeä olisi helposti matkalle löytynyt =)

Kaksipäiväisen tapahtuViime kesänä Oulun man ohjelma Pönkässä järjestettiin oli yllättävänkin jälleen klubilaisten monipuolinen ja sieltä saasuursuosiossa oleva tiin paljon hyviä Jani Toivolan vetämä ideoita meidän vuorovaikutuskurssi! omaankin vuorovaikutusryhmään Tönärille. Ensimmäinen päivä aloitettiin porukkaan tutustumisella ja Jani avasi keskustelun tarinalla, missä hän kertoi sopivasti pilke silmäkulmassa omasta elämästään. Tämä vapautti huomattavasti tunnelmaa ja siitä jatkettiin osallistujien itsekuvaukseen, tarkoituksena esittää parilla sanalla kuinka itsensä kokee.

maan seuraavanakin päivänä ja saimmek päivien välille kotitehtävän, missä tuli miettiä arjestaan jokin mukava tekeminen tai harrastus esitettäväksi pantomiininä muulle porukalle. Nämä kaksi päivää Pönkässä meni nopeammin kuin nopeammin, eli vauhdilla valtaisalla ja jokainen pääsi osallistumaan oman mielen mukaan eri harjoitteisiin, leikkeihin ja yleiseen vuorovaikutukseen.

Yllättävää olikin, että näinkin pienellä toisten tuntemisella hiljaisimmatkin henkilöt lähtivät kiitettävästi mukaan, toisinaan jopa muitakin rohkeammin. Oli myös erittäin mukavaa tavata ihmisiä muiltakin klubitaloilta, niin paikalliset Oulun Pönkästä, kuin Rovaniemen Roihulan väkeä.

Suurimman vaikutuksen teki herra Toivola itse.

Kyky mukautua porukkaan, huomata muiden persoonat ja tuoda esiin kaikkien parhaat puolet päivien ohjelmien avulla oli melko huikeeta.

Janista julkisuudessa saatu leppoisa olemus ja ystävällisyys näkyi kaikessa toiminnassa ja aika tässä koulutuksessa oli superkivaa! Kiitokset tästä mahdollisuudesta kaikille tasapuolisesti!

Juhani

-have a nice day =) Pirteyttä saatiin lisättyä puolestaan harjoitteella, missä oli tarkoitus pysyä ripeässä kävelytahdissa vapaassa tilassa, pitäen mielessä kiireen tiettyyn paikkaan, kuitenkin törmäämättä mihinkään tai kehenkään.

Tarjolla oli päivän mittaan myös paljon muuta kiwaa tekemistä, kuten pysähtyneiden tilanteiden luomista pantomiinityyliin, missä jokainen sai tulla mukaan hetkeen, siten miten tilanteen näki.

Myös muuta esiintymiseen liittyviä harjoitteita päästiin kokeile-

8

KUMMITOIMINTAPROJEKTI

omien voimavarojen osalta. Äärimmäisen tärkeää on aina kyetä mukautumaan eri tilanteisiin niiden edellyttämällä tavalla. On hyvä olla ennakkoluuloton ja tasapuolinen kaikkia kohtaan, sekä pyrkiä huomaamaan / ennakoimaan tilanteita, missä muut voivat tarvita apua. Kummijäsennyys onkin ns. näkymätöntä työtä, mitä tulemme tekemään päivittäin ja se tuo mukanaan aina erilaisia, monesti ennalta arvaamattomiakin tilanteita.

Kummikoulutus järjestettiin Kainuun Aallon Kainula-rakennuksessa.

Aloitimme Tönärillä kummitoiminnan virallisesti viime kesällä, mutta idea siihen on ollut jo pitkään olemassa. Pitempiaikaisemmat ja tehtävään soveltuvat jäsenet ovat pystyneet toimimaan mentorin roolissa ja aiemmin tehtävään on kuulunut vieraiden ja uusien jäsenten tukeminen, sekä ohjaajien auttaminen luottamuksellisissa tehtävissä.

Talon saama apu korostuu nyt kummijäsenten roolissa ja meitä ollessa useampia, pystymme yksilötason lisäksi myös auttamaan muita paremmin toimien tiiminä ja apuna myös toisillemme.

Kummikoulutusta suunnitellessa, meitä jäseniä valittiin mukaan puolentusinaa, työntekijöiden toimesta. Tarkoituksena oli saada aikaan vahva pohja toiminnalle, mitä voidaan jatkossa kehittää. Tärkeää oli saada mukaan erilaisia persoonia, jotka tulevat toimeen keskenään, kykenevät ajattelemaan muita ja ennenkaikkea toimimaan tasapuolisesti. Koulutuksen aikana käytiin kertakohtaisesti läpi sille päivälle suunniteltu ohjelma.

Tämä antoi mahdollisuuden luoda kummiudesta meidän näköisemme ja mitä sen kuuluisi olla Tönärillä meidän kokemuksiemme pohjalta.

Koulutuksen aikana käytiin tarkemmin läpi yleisellä tasolla, mitä kummius on ja mitä se meiltä vaatii. Millaisia luonteen ja persoonan piirteitä, kuin

Tönärin väen ollessa laidasta laitaan monenmoista ja ikäistä, ihanaa erilaista persoonaa, tulee jokainen ottaa huomioon. Jokainen vaatii erilaista lähestymistapaa, etenkin uudet jäsenet ja vieraat.

MISTÄ ON KUMMIT TEHTY? Tasapuolisuus | Positiivisuus Oma-aloitteisuus | Luottamus Empaattisuus | Persoonat Aito halu auttaa muita Käsittelimme laajalti myös aiheen, miten kummit voisivat paremmin tukea talon työntekijöitä eri luottamustehtävissä ja olemme päässeet tätäkin asiaa kehittämään jo käytännönpuolella kiitettävästi. Olemme kummien roolissa nykyään mm. perehdyttämässä opiskelevia harjoittelijoita talon arkeen.

Kaikenkaikkiaan kummikoulutuksen aikana saimme luotua välillemme mahtavan yhteishengen, mistä riittää vaikka muille jakaa :) Koulutuksen päätyttyä ”valmistuimme” kaikki kiitettävin arvosanoin, mistä minä (Juhani), Eeva-Maria, Kaisa R, Kaisa T, Kirsi ja Markku jatkamme kummien roolissa talon päivittäisessä arjessa ja kehitämme kummien toimintaa.

Kummeilta terveisiä!

- Juhani :) 11 9

AIVOILLE TREENIÄ!

Tammikuussa 2016 tönäriläiset saivat mahtavan tilaisuuden päästä jumppauttamaan meille tärkeintä elintä, AIVOJA! Aivojen tehtävänä on

sesti ohjattua aivojumppakertaa, joiden vetäjinä

toimivat vertaistoiminnan ohjaaja Anitta Mäkitupa ja neuropsykiatrinen valmentaja Lea Torvinen. ”Tykkäsin aivojumpasta, koska ryhmässä oli mukavaa Treenipaikkana toimi Kainuun ja siellä oli mukavia tehtäviä ja harjoituksia. Aivojummuistiyhdistyksen yläkerta passa teimme ainakin liikeharjoituksia ja pistetehtäviä.

Kauppakadulla, minne aivojumpPistetehtävät olivat vaikeita, mutta pidin niistä silti.” palaiset talsivat kymmenen kertaa kolmen kuukauden aikana.

– Outi

elämän ylläpitäminen ja ne työskentelevät taukoamatta. Aivot ottavat koko ajan tietoa vastaan ympäristöstä sekä kehon omasta toiminnasta.

Aistit välittävät tietoa aivoille ja niiden pohjalta aivot säätelevät kehomme toimintaa. Aivot ovat mukana mm. ongelmanratkaisussa, kommunikaatiossa, tunteissa ja muistitoiminnoissa, eli monta hyvää syytä pitää aivoista huolta. Aivot eivät kulu käytössä, päinvastoin, ne nauttivat kun niille annetaan hommia!

Aivojumpan tavoitteina oli lisätä keskittymiskykyä, tarkkaavaisuutta, oppimista ja muistamista.

Tapaamisissa annettiin myös tietoa aivoterveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ryhmässä kävi kymmenkunta jäsentä kolmen kuukauden ajan. Pilottiryhmäläiset eivät suinkaan lähteneet harjoituksista tyhjin käsin, vaan mu-

”Parasta aivojumpassa oli pistetehtävät. Tehtävät olivat haastavia, ja niitä oli mukava pohtia” – Laura

Kainuun muistiyhdistys halusi kokeilla heidän koostamiaan aivojumppaharjoituksia ensin koeryhmälle, ennen kuin aivojumppaharjoituksia aletaan tarjota julkiselle yleisölle. Kuinka ollakaan, tilaisuutta tarjottiin Tönärin jäsenille. Kainuun muistiyhdistys järjesti kymmenen ammatilli-

kaan he saivat koontivihkosen Brain Gym®harjoituksista, sekä rutkasti uutta kokemusta.

Aivojumpan kehittäjinä ovat kalifornialaiset Paul E. Dennison ja Gail E. Dennison. Heidän kehittämäänsä aivojumppaa käytetään yli 80 eri maassa. Menetelmässä hyödynnetään yksinkertaisia liikkeitä, jotka säännöllisesti tehtyinä luovat uusia aivopuoliskojen ja eri aivo-osien välisiä hermoratayhteyksiä. Menetelmässä huomio kiinnitetään tunteisiin, ajatuksiin ja kehoon sekä niissä tapahtuviin muutoksiin.

Katariina 10

TEATTERIPROJEKTI: HAAVEMINÄ Kokoonnuimme innokkaina ensimmäistä kertaa projektin tiimoilta Kajaanin Kaupunginteatterille 9.10.2015 tutustumaan alustavasti teatterin tiloihin.

Toisella keralla puimme vaatteet jo päälle ja meidät maskeerattiin. Tunnelma oli käsin kosketeltava. Nauroimme toisille, mutta silti me kaikki olimme innoissamme täsLokakuun 29.päivä lähdim- tä – tämä oli meille kaikille me pienen intron jälkeen tu- uutta ja ennen kokematonta. tustumaan teatterin vaatevarastoon, josta tarkoituksena Sen jälkeen menimme viholi etsiä itselle sopiva asu. reän taustan ja kameran väAsuja löytyi laidasta laitaan liin yksitellen ja teatterin ja me kaikki nauroimme eri- johtaja Miko Jaakola antoi ohlaisille vaatteille ja sille, mil- jeita, miten meidän tulisi toitä ne päällämme näyttäisivät. mia hänen kuvatessaan meitä.

Pikkuhiljaa löysimmekin itselle sopivat asut ja apuna oli tietty teatterilta puvustonhoitaja Riitta

Kolmas kerta olikin jo kuvien muokkausta. Miko etsi meille kaikille sopivia kuvien taustoja.

Kaikista kuvista tuli todella hienoja ja olimme kaikki yllättyneitä lopputuloksesta. Kaikki halukkaat saivat kuvan itselleen ja nämä kuvat tulevat koristamaan myös klubitalon seinää.

Kaksi viimeistä kertaa olikin erilaisia vuorovaikutustaitojen kohentamisia. Viimeisellä kerralla ”jouduimme” haave minän kanssa piinapenkkiin, jossa muut kyselivät mitä mieleen juolahti.

Tämä koko projekti oli meille kaikille hieno ja arvokas kokemus. Suur`kiitos siitä Kajaanin Kaupunginteatterille.

Markku Karjalainen 7 11

KUNINKAAN LINNASSA TAPAHTUU KUMMIA!

E

räänä aamuna kuningas Leonardo XIII heräsi kummaan tunteeseen, ettei kaikki ollutkaan tänä aamuna kuten tavallisesti.

– Hän ei nimittäin kuullut tyttärensä prinsessa Zeonin kirkuvaa, mutta kaunista laulua, vaan kaikki oli hiiren hiljaista.

maripalvelijansa kutsukelloa, mutta kukaan ei tullut hänen luokseen. Niinpä Leonardo raahusti vaivalloisesti pelkässä yöpuvussaan viereiseen aamiaishuoneeseen vain todetakseen, että kaikki hänen herkkunsa olivat kadonneet ja vain muruset olivat jääneet jäljelle.

”Mitään ei kuitenkaan kuulunut.

Kuningas helisti kamaripalvelijansa kutsukelloa, mutta kukaan ei tullut hänen luokseen.”

Hän katsoi samalla ylöspäin vain huomatakseen, että kaikki kristallikruunut olivat kadonneet. Samalla myös hänen tyttärensä oli poissa, koska hän ei ollut parvekkeella avaamassa ääntään, vaikka oli hänen isänsä, eli Leonardo XIII syntymäpäivä. – Kaikki oli siis pilalla tänä suurena ja kauan odotettuna herkuttelupäivänä!

Tavallisesti kuningas Leonardo XIII heräsi hovinarri Kriikun tuodessa hänelle viestin mitä kummallisimmin sanankääntein siitä, että aamiainen olisi valmis Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa aamiaishuoneessa. – Nyt kuningas heräsikin vasta puolilta päivin auringon kääntyessä paistamaan suoraan hänen silmiinsä.

Vaivalloisesti kuningas nousi istumaan samalla kuulostellen mahdollisia liikkeitä linnan käytäviltä. – Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Kuningas helisti ka12 12

Kuningas soitti hädissään poliisin paikalle ja nuori, kaunis naispoliisi tulikin aivan heti paikalle auttaen Kuningasparkaa kertomaan, mitä tämä tiesi aamupäivän tapahtumista. Kuultuaan kuninkaan kertomuksen aamupäivän tapahtumista konstaapeli Lauriina huomasi heti, että paikalla oli ollut ainakin kolme joukkoon kuulumatonta, eli natsiupseeri Köppelss, merirosvo Efraim Pitkätossu ja kuuluisa ja hyvin, hyvin vaarallinen rosvo, jonka nimeä hän ei vieläkään tiennyt,

vaikka oli yrittänyt jäljittää häntä jo monen eri murtokeikan ja naisenryöstön jälkeen. Kaikki merkit viittasivat siis siihen, että konstaapeli Lauriinalle tulisi vaikeasti selvitettävä tehtävä sekä prinsessa Zeonin, että kadonneiden aarteiden löytämisessä.

Kuningas Leonardo XIII huusi kauhuissaan kuultuaan Lauriinan selityksen ennen kaikkea tyttärensä kohtalon, mutta myös kauan suvun hallussa olleiden aarteiden katoamisen johdosta. Huuto kuului todella kauas ja konstaapeli Lauriina pelkäsi kuninkaan sekoavan täydellisesti. Hän soitti siis pakalle kuninkaan henkilääkäri Katandeeuksen, joka tulikin juosten paikalle kuninkaan ystävän, Herra Pietari Brahen, huoneesta. Katandeeus oli ollut auttamassa tätä aamutoimissa, eli laittamassa lääkettä suoraa suoneen Brahen toipuessa vakavasta immuunikatotaudista.

Seuraavaksi konstaapeli kutsui luokseen laivaston komentajan merikapteeni Marcus Steinermanin, joka auttaisi konstaapelia etsimään Efraim Pitkätossun merirosvolaivan sekä sen mukana kadonneet henkilöt ja kallisarvoiset tavarat. Etusijalla oli kuitenkin prinsessa Zeonin löy-

tyminen! Merikapteenia tarvittiin ensinnäkin siksi, että koko hovi sijaitsee suuressa saaressa Ruotsin ja Suomen merialueen rajalla. – Ilman laivaa ei siis olisi päästy puusta pitkään.

Lumikuningatar Icejenssi oli kuitenkin päättänyt tehdä merestä kovaa jäätä ja lumikinokset peittivät koko ulapan peittäen sekä Efraim Pirkätossun laivan jäljet, että tehden etsintäpartion tehtävästä entistäkin vaikeamman kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi. – Konstaapeli Lauriina huokailikin kovemmin kuin koskaan aikaisemmin peläten kuninkaan raivostuvan koska kaikki pelastuspartion mahdollisuudet olivat kuin taikaiskusta kadonneet. Lumikuningatar Icejenssi seisoikin kylmyyttä uhkuen jään reunamalla heijastuen auringon säteistä kasvoillaan.

”Lumikuningatar Icejenssi seisoikin kylmyyttä uhkuen jään reunamalla heijastuen auringon säteistä kasvoillaan.”

Pian konstaapeli kuitenkin muisti, että Efraim Pitkätossun tytär, merirosvoprinsessa Peppi Pitkätossu oli vierailulla saaressa asuvan serkkunsa luona.

Nopeasti Lauriina ottikin yhteyden Peppiin, joka lupasi etsiä isänsä, koska Peppi ei halunnut prinsessa Zeonin katoavan lopullisesti. – Peppi oli nimittäin Zeonin hyvä ystävätär jo monen vuoden takaa.

Heti, kun Peppi oli päässyt perille kaikesta menneen yön

tapahtumista, hän hyppäsi hevosensa Pikku-Ukon selkään ja karautti matkaan pitkin jäistä ulappaa. – Peppi nimittäin tiesi, ettei hänen isänsä ollut ehtinyt kauas ja että hän löytäisi koko kadonneen joukkueen ja tavarat vielä ennen pimeää isänsä Efraimin lempisaaresta, jonne ei ollut matkaa linnuntietä pitkin kuin vajaat kaksikymmentä poronkusemaa.

Onneksi lumikuningatar Icejenssi oli unohtanut pyryttää liikaa lunta ja Pepin oli helppo ratsastaa jäistä ja hieman lumen peitossa olevaa jääkantta pitkin koska Pikku-Ukko oli tottunut meren jäällä juoksija.

Ilta hämärsi jo, mutta Peppi oli arvannut aivan oikein isänsä määränpään. Hän saapui etujoukkona ja niin koko rosvojoukko kaikkine kaappaamineen henkilöineen ja tavaroineen oli löytynyt.

Peppi koputti salaisen merkin, jonka vain Köppelss ja merirosvo Efraim Pitkätossu tiesivät.

Ovi avautui ja Peppi lauleskeli lauluaan päästessään sisälle Efraim-isänsä piilopirttiin.

Prinsessa Zeon oli onnellinen huomatessaan salaisen ystävänsä saapuvan. Hän kuitenkin ymmärsi olla hiljaa ja vain salaa vinkkasi silmää Pepille.

Kohta oven takaa kuului määrätietoinen koputus kun konstaapeli Lauriina ja merikapteeni Marcus Steinerman olivat saapuneet apujoukkojensa kera pelastamaan kuningas Leonardo XIII tyttären ja tämän omistamat aarteet. He pääsivät matkaan valjastettuaan porot pulkkien eteen ja lentäen paikalle Petteri Punakuonon ohjastamana. Petteri-poro oli nimittäin lomalla ja aivan sat-

Kohta oven takaa kuului määrätietoinen koputus kun konstaapeli Lauriina ja merikapteeni Marcus Steinerman olivat saapuneet apujoukkojensa kera pelastamaan kuningas Leonardo XIII tyttären ja tämän omistamat aarteet.” tumalta paikalla poroystäviensä kanssa läheisellä saarella ja aivan huutomatkan ulottuvilla.

Poroystävykset eivät voineet jättää kuningas Leonardo XIII pulaan, koska tämä oli heidän isäntänsä Joulupukin paras ystävä: Ystävä isolla Yyllä!

Peppi lauloi juuri laulustaan kohtaa: ”Nostaa voin kirahvin, minä kaikkein vahvin oon…” – Se oli merkki hovinarri Kriikulle olla mahdollisimman veikeä ja tehdä kaikki maailman parhaat temppunsa, jotta ennen kaikkea natsiupseeri Köppelss ja vaarallinen nimetön rosvo kiinnittäisivät huomionsa Kriikkuun unohtaen vartioida ulko-ovea ja ikkunoita.

Onneksi koko piiritys sujui suunnitelmien mukaisesti ja kaikki saatiin pelastettua ja joka ikinen kadonnut tavara kuninkaan aamiaisherkkuja lukuun ottamatta saatiin takaisin.

Seurue jäi Efraim Pitkätossun majaan seuraavaan aamuun asti ja vasta kuninkaan hovipartion saapuessa jäätä pitkin pelastamaan lumikuningattaren loukkuun jättämät rosvot ja pelastuspartion, sekä hovin pelastettavat jäsenet, eli prinses-

13

sa Zeonin ja hovinarri Kriikun.

Pitkän yön ja hankalan kotimatkan jälkeen koko seurue saapui kauhunhetkiä viettäneen kuningas Leonardo XIII hoviin. Kuningas sai takaisin itsehillintänsä prinsessa Zeonin laulun kuuluessa jo kaukaa mereltä. – Kuningas huusi: ”Valtakunnassa kaikki hyvin!”

Samalla Herra Pietari Brahe ilmestyikin kuninkaan linnan suureen saliin ja istahti sairaudestaan vielä voipuneena kuningas ystävänsä valtaistuimelle unohtaen, että vain itse Leonardolla oli oikeus istua siinä. Kuningas oli kuitenkin niin onnellinen rakkaan tyttärensä Zeonin paluusta, ettei hän lainkaan pahastunut Brahe-ystävänsä tempauksesta.

Kuningas huusi vain uudelleen: ”Valtakunnassa kaikki hyvin!

Tänään me juhlimme minun syntymäpäivääni, sillä huomasin juuri, että tänäänhän on oikea päivä moiselle juhlalle.

Nyt on nimittäin karkauspäivä, eli oikea syntymäpäiväni!”

Pietari Brahe eli Sanna: Puvustaja ehdotti tällaista asua ja totesin itseni siihen ”sopivaksi”.

Peppi Pitkätossu eli Kaisa R: Lapsuuteni ”villikko-esikuva”, joka joskus putkahtaa esille vieläkin!

Kaisa Romppainen

Herra Johansson = Efraim Pitkätossu eli Juhani: Karisma ei riittänyt Elvikseen, joten minusta tuli merirosvo!

Prinsessa eli Susanne: ”Hyvällä sydämellä kaikkeni jaan, prinsessan pukuun minut puetaan”!”.

14

Lumikuningatar eli Jenni H: Jenni oli häikäisevä Lumikuningattarena

Köppels eli Petri K: ”Tulisieluinen komentaja” häikäisevässä loisteessa.

Rosvo eli Jarno: “Kanksteri Kajaanista!

Lääkäri eli Kata: ”Voiko sydänlääkäri olla näin tyly ja sydämetön?!

Hovinarri eli Kirsi: ”Olen naurava narri, joka nauraa ennen kaikkea itselleen, mutta myös toisille. Elämä kulkee sujuvasti, kun ei ota mitään liian vakavasti!”

Kuningas Ludvig XIII eli Markku K: ”Kuningas on herkutellut ja herkuttelee edelleen, josta kiitos keittiölle!”

15

ENSILÄN PALSTA

T

önäriltä lähtivät ensimmäiselle palsta käynnille Niina ja Tuula poutapilvisessä säässä, Ensilän palstalle istuttamaan kesäkukat ja kääntämään reunat omalta palstalta, jonne ne kesäkukat tulivat. Kun Tuula ja Niina saapuivat palstalle, niin he alkoivat kääntämään maata, niin että reunat käännettiin penkeiksi, joihin tehtiin pienikolo ja siihen koloihin laiteltiin kesäkukan itämis-siemenet kasvamaan.

Ensimmäisillä kerroilla Peltokäynnit tapahtuivat Tuulan autolla ja viimeisimmillä kerroilla mentiin polkupyörillä.

Peltokäynneillä tehtiin pottupenkit, joihin vakoon aseteltiin siemenpotut. Ja penkkejä oli neljä riviä. Parissa muussa rivissä oli istutettuna salaattia, tilliä, purjoa yms. Ja oli myös Tönärin jäsenen omat kolme penkkiriviä, jossa Kaisa V. kasvatti vihreää ja punaista salaattia.

Ensilän palstan sato ei kesän jäljiltä ollut kovinkaan suuri, muutamaan keittoon saatiin perunat omasta takaa. Ensi vuonna aiomme kasvattaa eri juttuja ja suunnitella palstan hoitoa paremmin.

Ehkä teemme retkiä yhdessä palstalle, ulkoilemme ja nautimme hyvästä säätä työn ohessa.

Niina ja Kata 16

17 17

MINÄ JA LEMMIKKINI

K

oirani nimi on Ukko. Nimi tulee kennelin nimestä Cotton Cloud’s Zeus joka tarkoittaa ukkosen jumalaa.

Kävin hakemassa koirani Torniosta äitini ja äitini siskon kanssa vuonna 2007.

Koirani on rodultaan coton de tulear. Koirani on 8 vuotta vanha.

Koirani on väriltään valkoinen ja hänen korvissaan on mustaa ja ruskeaa.

Ukko tykkää leikkiä pallolla, joka on ollut hänen lempilelunsa pennusta pitäen aikuiseen ikään asti. Ukko pitää turkin harjaamisesta ja hoitamisesta, sekä lumessa pyörimisestä.

Ukon mieli ruokaa on Cesar- purkkiruoka ja raksut.

Hampaita hoidetaan Dentastixhammasluulla.

hoidosta. Lemmikkini on minulle tärkeä ja rakas, koska haaveilin koirasta jo nuorena. Tykkään ulkoilla Ukon kanssa ja se on hyvää seuraa minulle. Ukko tekee minut iloiseksi joka päivä.

Häntä heiluu riemukkaasti kun menen kotiin.

Ukko on ollut minulla pennusta pitäen. Ukko on luonteeltaan iloinen, kiltti ja rauhallinen. Kohdatessaan toisen koiran Ukko puolustaa reviiriään haukkumalla. Olen opettanut Ukolle muutamia tem eikäppuja, kuten istu, paikka, maaten ja anna tassua.

Ukko viihtyy mielellään omassa rottinkikorissa ja tuolissa.

Olen kokeillut koirani kanssa tottelevaisuuskoulutusta, joka ei tuottanut tulosta. Ei totellut minua, emmekä jatkaneet harjoittelua enempää, Koirani ei tykkää ulkoilla sa- vaikka haaveena olikin agility. teessa, eikä pidä myöskään kynsienleikkuusta , eikä korvien Coton de tulear on älykäs ja valpas. Vaikka rotu on miellyttämisenhaluinen se on kuitenkin vaikea koulutettava, joten sen kanssa kannattaa harrastaa pikemminkin agilityä kuin tokoa.

18

Koirasta ei lähde paljon karvaa, eikä ole herkästi haukkuva, joten se soveltuu ihanteellisesti kerrostaloon asukiksi.

Koiran hoito vaatii aikaa, huomiota ja kärsivällisyyttä.

Sympaattisuudestaan tunnettu Coton de tulear on mitä mainioin, seurallinen, niin lapsille kuin vanhemmallekin väelle.

Ulkoilen koirani kanssa kolme kertaa päivässä puolesta tunnista tuntiin.

Coton de tulearin historiaa Pumpulinpehmeät kuninkaankoirat tulevat Madagaskarin saarelta, Tulearin kaupungistaCoton de tulear on vanha rotu: pienikokoisia, valkoisia kääpiökoiria on esiintynyt Välimeren seudulla jo yli 2000 vuoden ajan.

Rodun rantautumisesta Madagaskarin saarelle ei vielä ole pitävää tietoa , mutta yhden teo-

rian mukaan cotonin esi -isiä ovat bichonin kaltaiset laivakoirat, jotka olivat mitä todennäköisimmin peräisin Teneriffalta.

Nämä karvaturrit pelastautuivat Madagaskarin rannikolle haaksirikkoutuneesta laivasta. Koirat villiintyivät ja päätyivät merimiesten lemmikeiksi, ja merikarhujen käsissä ne myös kesyyntyivät: koiria alettiin käyttää vahteina sekä paimen – ja metsästyskoirana.

Salonkikoira saapuu Suomeen Suomeen cotonit saapuivat, bolognesen ja bichon havanaisen ohella, vasta 1980- luvun lopulla. Siitoskoira on tuotettu lähinnä Belgiasta, Ranskasta ja Saksasta. Rotu on varsin terve, eikä suomalaisilla cotoneilla ole pahemmin tavattu perinnöllisiä sairauksia . Kasvattajia kehotetaan kuitenkin tutkituttamaan koirien silmät ja polvet.

Kotimaiset cotonit ovat kaikin puolin tasokkaita koiria, ja harrastajat käyttävätkin niitä ahkerasti näyttelyissä.

Suomen Kääpiökoirayhdistyksen Coton de tulear – alajaosto perustettiin vuonna 1991, ja jaoston toimenkuvaan kuuluvat muun muassa jalostusneuvonta ja pentuvälitys.

Outi

MIKA LUKKARI: RUNOJA ELÄMÄN VARRELLE

R

unot syntyvät yleensä yhdestä pienestä ajatuksesta, kokemuksista taikka jonkun ihmisen eleestä.

Usein kun alkaa haaveilemaan elämästä tai kuvittelee itsensä johonkin paikkaan, se aiheuttaa inspiraation.Sitä tunnetta on hyvin vaikea pukea sanoiksi, sen tietää jos kokee asian itse.

ja ystäväni Juhani Kemppainen taittoi sen julkaistavaan muotoon. Nyt runokirjaa on jaettu mm. Kajaanin markkinakadun tapahtumassa ja tulevassa yritysten illassa Kajaanin torilla.

Ja lisäksi aion viedä mukanani muutaman kirjan Vantaalle, jonne pian muutan.

Kiitos Nuorten Ystävien TaikaMuistot voivat laukaista kirjoit- sauva –toiminnalle, joka mahtamisen ja se helpottaa oloa dollisti ensimmäisen runokirjani melkoisesti. Se riippuu mielen- julkaisemisen! tilasta minkälainen runo tulee.

Olen kuullut, että jos on mielenterveysongelmia niin heillä on useimmiten kykyjä kirjoittaa.

Kirjoitan usein rakkaudesta, lapsuudesta, erilaisista tunne tiloista sekä muistoista. Olen kirjoittanut 9 vuotiaasta lähtien.

Mika Lukkari

Ajatus runokirjan tekemiseen tuli Kajaanin klubitalo Tönärin vastaavan työhönvalmentajan Susanne Ilvosen suusta.

Vähän aikaa mietittyäni hoksasin sen olevan ihan ookoo ajatus. Siitä se sitten lähti, vuoden verran koottiin runoja mappiin. Lopuksi selailin runoja, jotka olisivat kirjaan kelpaavia ja mielestäni hyviä.

Haimme Taikasauva –toiminnasta tukea runokirjan julkaisemiseen. Tönärin väki auttoi minua runokirjan koostamisessa

19

SIENET JA MARJAT

J

os metsään haluat mennä...

Oli kaunis elokuun 13.päivä, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Skodan ja Fiatin moottorit hurisivat tasaisesti Tönärin pihassa. Oli aika lähteä poimimaan marjoja ja keräämään sieniä talven varoiksi Tönärille. Matkaan talolta lähtivät Juho ”sienimestari” Hannukainen, Sami ”mustikkasormi” Karjalainen, Markku ”tarkkasilmä” Sirviö, Niina ”pikapoimija” Kettunen, Juhani ”apukuski” Kemppainen ja Katariina ”ohiajaja” Hentilä. Kohteena sieni- ja marjojen iskuryhmällä oli Joutenlampi.

Aamuauringon aikaan autot kiitivät ohitustietä pitkin kohti Joutenlampea, tosin Fiat saattoi vetää risteyksestä ohikin.

Vai oliko se vain vaihtoehtoinen reitti? Sitä tarina ei kerro. Hiek-

Juholle maistuivat kangassienet erityisesti. katiet pöllysivät, kun retkikunta saapui ennalta katsastettuun varmaan sieni- ja marjametsään. Mustikka oli kypsynyt hyvin, ja joka toinen mustikka taisi mennä suuhun, joka toinen sankoon. Sieniä tunnistettiin Juhon avustuksella ja välillä keksittiin omiakin nimiä sienille. Tiesittekö, että kaikkia sieniä voi syödä, mutta joitakin vain kerran?

Ajatuksena oli kerätä joulupöytään sienisalaattitarpeet.

Porukka kyykisteli, kumarteli, harppoi ja tallusteli pitkin Joutenlammen kumpuilevaa kangasmaastoa, haalien sankoihin ainoastaan laatuyksilöitä.

Isoimmat sienet saivat jäädä, ne ovat usein mauttomampia kuin pienet ja keskikokoiset.

Mustikat perattiin paikan päällä lähes puhtoisiksi. Saaliiksi saatiin useampi mustikkalitra ja korillinen kangassieniä.

20

Joutenlammen mustikkavarasto hupeni vaarallisen nopeasti leivontaan, joten viikon päästä suunnattiin Ruuhijärvelle suorittamaan uutta iskua. Tällä kertaa matkaa lähti taittamaan kolme autokuntaa. Sää oli jälleen mitä mainioin ja ulkoilu aurinkoisessa säässä sujui leppoisasti rupatellessa ja marjastaessa.

Marjanhakureissun lisäksi paistelimme nuotiolla makkaroita, osa tummemmaksi kuin toiset. Nautittiin kupposet kahvia, sekä pelailtiin hyvässä hengessä pihapelejä.

Iltapäivä hurahti vauhdilla ja marjasankotkin saivat täytettä.

Näissä säissä ja seurassa on hyvä viettää Tönärin virkistyspäiviä. Toivottavasti mustikat riittävät pitkälle kevääseen...

Kata ja Juho

JÄSENIÄ YMPÄRI MAAILMAN

Nareth Kuon

Minä olen Nareth Kuon. Olen 64-vuotias ja olen kotoisin Kambodzhasta. Olen tullut Suomeen 17. Toukokuuta 2007, koska halusin rauhalliseen maahan ja kotimaani poliittinen tilanne oli vaikea. Halusin Suomeen, koska täällä ovat ihmisoikeudet kunnossa.

Minulla on kolme tyttöä, jotka kaikki asuvat Suomessa. Heidän nimensä ja ikänsä ovat Kuon Srei oun (24 v.), Kuon Srei touch (21 v.) ja Kuon Srei paov (16 v.).

He kaikki asuvat Kajaanissa ja opiskelevat täällä.

24-vuotias ja 21-vuotias tyttäreni opiskelevat ammattikoulussa ja nuorin tyttäreni käy vielä peruskoulua.

Klubitalo Tönäri merkitsee minulle paikkaa, jossa aika menee mukavasti sairauden aikana. Täällä on lisäksi ystäviä ja kavereita, sekä mukavaa tekemistä. Olen käynyt Tönärillä jo noin kahden vuoden ajan. cuô´i cu`ng tôi xichu´c quy´ vi? duo?c nhiê`u su´c kho?e va bi`nh an!

(Lopuksi toivotan teille paljon terveyttä ja rauhaa!)

Kuon Nareth Marko Makamba Nimeni on Marko. Minä asun täällä Kajaanissa. Minä asun yksin, mutta minun kolme siskoa asuu myös täällä. Minä pidän täällä Suomessa paljon rauhasta, pizzasta ja työstä.

Täällä Suomessa ei ole huonoa, kaikki hyvin täällä Suomessa. Nyt minä työtä teen täällä Tönärillä. Minä siivoan ja teen ruokaa. Katsomme televisiosta minun Kongosta videoita.

Kongossa ei ole kylmä ja sada vettä ja lunta. Ei ole kaikille työtä Kongossa. Suomessa kello ei ole sama kuin Suomessa.

Marko 21

KAJAANIPISTE 365 Kajaanipiste 365 -valoo, kuvaa, runoo, haloo!

Osallistuimme mukaan Kajaanipiste365-taideprojektiin kaikkien halukkaiden voimin tönärillä viime syksynä. Projektia vetävät kirjailija Seija Mustaneva ja valokuvaaja Ia Samoil.

Projektin aikana Seija ja Ia tapaavat 365 kajaanilaista ja kuvaavat heidän mielipaikkansa vuoteen 2016 mennessä, jolloin Kajaani täyttää 365 vuotta. Osallistujia projektiin on laidasta laitaan, alhaalta ylös, turuilta ja toreilta, keskustasta ja kyliltä, työpaikoilta ja työttömistä, lapsista ja vanhuksista, kodeista ja laitoksista, yksinäisistä ja yhdistyksistä jne.

Projekti alkoi näyttelyllä Kajaanipiste 365 – valoo, kuvaa, runoo, haloo! Cafe Mokassa heinäkuussa 2013. Projekti elää omaa elämäänsä kolme vuotta ja synnyttää näyttelyitä, esityksiä, kirjoja yms. ja ennen kaikkea iloa, valoa ja tulevaisuudenuskoa! Kajaanilaisten valitsemia pisteitä ja Seijan tuottamia runoja voit mm. ihastella osoitteessa www.kajaanispiste365.com. Kuvat, kajaanilaisten vastaukset ja runot ilmestyvät nettisivuille sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Lopuksi tämä aineisto julkaistaan kirjoina.

Seija Mustanevan runo Ia Samoilin ottamalle Tönärin kuvalle: Talsitko tarpeettomana?

Täällä ovat ovet avoinna kaikille.

Tervetuloa klubilaiseksi – ojenna kätesi – kudotaan verkkoja yksin, kaksin, kolmisin – yhdessä.

Saadaan ’kaloja’ – ystäviä, aikaan rytmiä, etappeja elämään, tukea, työtä, polkuja ja teitä tulevaisuuteen.

22

Ohjaajan osa – talsia tarpeettomana.

”ARJEN PELASTAJAT” -IKÄIHMISTEN ATK-KURSSI

neen käsittely oli aivan uusi kokemus. Alli innostui tabletin käyttämisestä niin paljon, että lapsenlapsi toi hänelle tabletin joululahjaksi.

N

Nyt Alli voi jutella tabletin välityksellä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Hän on jatkanut tabletin käytön opettelua Tönärillä oman ohjaajansa eli Jarnon kanssa kurssin jälkeenkin.

Kurssi oli niin suosittu, että uusi kurssi on jo loppusuoralla. Lisäksi olemme käyneet eläkeläisten talolla Kalliokadulla antamassa ohjausta joka tiistai. Monet ikäihmiset ovat tulleet myös kysymään apua meiltä Tönäriltä tietokoneisiin ja muihin ATK-laitteisiin liittyen.

uoret ja ikäihmiset kohtaavat viime syksystä alkaen atk-ohjauksen parissa Nuorten Ystävien klubitalo Tönärillä Kajaanissa.

Arjen pelastajat on Kainuussa kehitetty konsepti, jossa nuoret auttavat ikäihmisiä erilaisissa arjen asioissa. Tönärin kehittämä atk-ohjaus on ensimmäinen konkreettinen toimintamuoto.

Suunnittelimme ensimmäisen ikäihmisille suunnatun atk-kurssin huolella yhdessä kiinnostuneiden jäsenten kanssa. Kouluttajiksi innostuivat jäsenistä Ville, Aki, Jarno, Markku, Juhani ja Sami. Kurssi koostui viidestä puolentoista tunnin koulutuskerrasta.

Aloitimme aina uuden opetuskerran kahvihetkellä ja keskustelemalla vapaasti atk:n liittyvistä asioista. Kaikki ”oppilaat” tulivat innokkaasti klubitalolle oppimaan uusia asioita atk:sta.

Markku K. ja Jarno

Opetus koostui yksilöllisesti niistä asioista, mitä oppilaat halusivat oppia.

Jäsenet opettivat niitä asioita, joissa itse kukin heistä on vahva tiedollisesti. ”Enpä arvannut, miten hauskaa tämä opettelu on”, sanoi kurssin seniori Alli, 92 v, jolle tietoko-

24

Henkilökunta Vastaava työhönvalmentaja Susanne Ilvonen p. 050 569 2400 susanne.ilvonen@nuortenystavat.fi

Ohjaaja Juho Hannukainen p. 050 4426 211 juho.hannukainen@nuortenystavat.fi

Työhönvalmentajat Tuula Pietiläinen p. 050 341 0359 tuula.pietilainen@nuortenystavat.fi

Projektipäällikkö Klubitalo -hanke Maria Joona Saunaranta 12, 90100 Oulu p. 050 4624 052 maria.joona@nuortenystavat.fi

Katariina Hentilä p. 050 340 8846 katariina.hentila@nuortenystavat.fi

Klubitalo Tönäri

Pohjolankatu 14 87100 Kajaani 050 433 5268 klubitalo.tonari@nuortenystavat.fi