Tämä opas on tarkoitettu kirkon työntekijöille ja vapaaehtoisille. Opas tarjoaa tietoa yhden vanhemman perheistä ja LapsiArkki -toiminnan eri muodoista. Oppaasta löytyy myös Mielenpuu -matka, ohjaajien avuksi kehitetty työväline vertaistukiryhmien vetämiseen.
LapsiArkki Ohjaajan opas
Yhden vanhemman perheiden määrä Suomessa on lisääntynyt ja tuen tarve on ilmeinen. LapsiArkin ydin on juuri vanhemmuuden tukeminen ja näkökulma ennaltaehkäisevä. Kun vanhempi jaksaa paremmin, koko perheen hyvinvointi lisääntyy.
GRANO OY 2018
Päivi Malmivaara
LapsiArkki on seurakuntien käyttöön kehitetty uusi toiminta muoto yhden vanhemman perheiden tukemiseksi. Toimintamuotoa on ollut kehittämässä 21 seurakuntaa ympäri Suomen.
Ohjaajan opas
Hyvää LapsiArkkia meille kaikille!
Päivi Malmivaara
ISBN 978-951-789-620-7 (nid.) ISBN 978-951-789-621-4 (PDF)
evl.fi 2Lapsiarkki_Mielenpuu_kannet.indd 1
75
Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja
75
Kirkko ja toiminta 15.11.2018 11.45
LapsiArkki Ohjaajan opas
Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 75 Kirkko ja toiminta Kirkkohallitus Helsinki 2018
LapsiArkki – Ohjaajan opas Š Kirkkohallitus Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 75, Kirkko ja toiminta Suositukset, ohjeet ja oppaat Asianumero: DKIR/1093/06.02/2018 Taitto ja kuvitus: Hella Design ISBN 978-951-789-620-7 (nid.) ISBN 978-951-789-621-4 (PDF) ISSN 2341-9393 (painettu) ISSN 2341-9407 (verkkojulkaisu) Grano Oy Kuopio 2018
Sisällys LapsiArkki – Vanhemmuuden parkki....................................................................... 5 Yhden vanhemman perheet....................................................................................... 7 Mikä on LapsiArkki?................................................................................................... 8 LapsiArkki-toiminnan ydin................................................................................... 9 LapsiArkki-toiminnan avaimet........................................................................... 10 Vertaisryhmästä voimaa........................................................................................... 12
Kuinka käynnistät vertaisryhmän?.................................................................... 12 Miten saat vertaisryhmän toimimaan?.............................................................. 14 Mielenpuu-matka...................................................................................................... Yleistä Mielenpuu-matkasta............................................................................... Mielenpuu-matkan esittely................................................................................. Huomioita ensimmäistä kertaa varten.............................................................. Mielenpuu-matkan toimintaperiaatteet...........................................................
16 16 16 18 19
Mielenpuu-matka alkaa............................................................................................ 20 Minä ja perheeni................................................................................................... 20 Kriisit ja niistä selviytyminen............................................................................. 24. Tunteet........................................................................................................................ 28 Arki ja koti............................................................................................................. 32 Omat vahvuudet ja taidot................................................................................... 36 Arvot....................................................................................................................... 40 Naiseys ja mieheys............................................................................................... 44 Unelmat.................................................................................................................. 48 Mielenpuu-matka päättyy.................................................................................. 52 Näin syntyi LapsiArkki............................................................................................. 56
LapsiArkin lähtökohdat....................................................................................... LapsiArkin taustaselvitys.................................................................................... LapsiArkki-toiminnan käynnistyminen ja vertaisryhmämateriaalin kehittäminen.............................................................. Vaikuttavuus.......................................................................................................... Lopuksi..................................................................................................................
56 56 57 57 58
Kiitos........................................................................................................................... 60 Lähteet........................................................................................................................ 61
3
4
LapsiArkki – vanhemmuuden parkki Yhden vanhemman perheissä vastuu arjen pyörittämisestä on sanansa mukaisesti vain yhdellä vanhemmalla. Arki voi olla hyvinkin kiireistä ja vanhemmalla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen saattaa unohtua. Toisten aikuisten kontaktit ovat ohimeneviä välähdyksiä ja oma aika rentoutumiseen löytyy usein vasta siinä vaiheessa, kun koti on hiljentynyt ja lapset ovat nukkumassa. Usein sitä on silloin itsekin jo lopenväsynyt. Millainen on vanhemman päivä perheessä, jossa on vain yksi huoltaja. Kuvitellaanpa!
Tärkeintä Kun aamulla lähdet kotoa töihin, niin ensimmäiset LapsiArkissa on huomenet toivotat bussikuskille. Voi olla, että bussissa ihmisen arvostava on joku tuttu, jonka kanssa vaihdat muutaman sanan. kohtaaminen, Matka työpaikalle jatkuu bussin jälkeen ratikalla ja läsnäolo ja loppumatka sitten kävellen. Aikaa tähän on mennyt kuunteleminen. noin tunti ja varsinaisesti et ole vielä jutellut kenenkään kanssa, vaikka ohitsesi on kulkenut jo kymmenittäin ihmisiä. Työpaikalla käyt päivän ensimmäiset keskustelut, todennäköisesti kahvikupin ääressä ja nekin puheet niitä näitä. Sitten uppoudutkin koneen äärellä työasioihin seuraavaksi muutamaksi tunniksi ennen lounasta. Lounaan syöt työpaikan taukotilassa, yksin ja hiljaa. Kahvitauolla kaikilla on kiire tai tapaamisia, eikä kukaan ehdi istahtaa yhteisen pöydän ympärille. Pian kello on neljä ja matka kotiin taittuu ensin kävellen, sitten ratikalla ja lopuksi bussilla. Saavut kotiin, mutta tällä viikolla siellä ei ole ketään muita kuin sinä. Ei siis ketään kenen kanssa voisit jutella ja kertoa päivän kuulumisia. Olet yksin. Ainakin vuoroviikkovanhemmille tämä voi olla hyvinkin tuttua. LapsiArkki haluaa tarttua juuri näihin kipupisteisiin. Siis siihen, että yhden vanhemman perheessä vanhempi saisi vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olevilta vanhemmilta ja toiseksi siihen, että yhden vanhemman perheen vanhemmalle mahdollistettaisiin omaa aikaa. Lähtökohtana LapsiArkissa on ihmisen arvostava kohtaaminen, läsnäolo ja kuunteleminen. Mitä tämä sitten vaatii seurakunnilta? Ja eikös tämänkaltaista toimintaa ole jo muilla toimijoilla? Ja kyllähän lastenhoitajan voi palkata kotiin! Muun muassa näihin kysymyksiin toivon sinun löytävän vastauksen tästä oppaasta. Tämä opas on tarkoitettu kirkon työntekijöille ja vapaaehtoisille. Oppaan tavoitteena on antaa tietoa yhden vanhemman perheistä, mutta siitä löytyy myös työväline, Mielenpuumatka vertaisryhmien vetämiseen. Autetaan yhdessä yhden vanhemman perheitä lisäämään hyvinvointiaan. Hyvää LapsiArkkia meille kaikille! Päivi Malmivaara LapsiArkki, projektipäällikkö Kirkkohallitus, Toiminnallinen osasto, Kasvatus ja perheasiat
5
”Lähtökohtaisesti mulla on aina ollu se toive et löytäsin kumppanin ja hänen kanssaan sitten perustaisin perheen. Valitettavasti elämä nyt ei mennyt ihan näin.”
”Kaipaan sitä, että minulta kysytään mitä minulle kuuluu.”
”Onhan se nyt hyvin erilaista kun se yksi palapelin palanen siitä puuttuu.”
”Kaipaan sitä, että tehdään yhdessä. Että kirkon työtekijät ovat läsnä ihmisten arjessa. Kulkevat vierellä.”
”Kyl se menee ihan siihen arjen pyörittämiseen se oma aika”
”Sitten mun lapsi näkee, että hän ei ole ainut. Et onhan paljon myös muita perheitä, jotka on samanlaisia.”
3%% Lapsiperheistä on
19% 20%
58% aviopareja 20% avopareja
58%
19% äiti ja lapsia -perheitä 3% isä ja lapsia -perheitä
6
Yhden vanhemman perheet Yhden vanhemman perheet elävät usein monenlaisten haasteiden kanssa. Vanhemman voimavarat voivat olla tiukilla ja oma aika vähissä. Yksin kannettu vastuu perheestä ja toimeentulosta aiheuttaa vanhemmalle turvattomuutta. Turvaverkostot ovat heikentyneet, taloudellinen niukkuus koskettaa useita ja yksinäisyys ja yksinäisyyden kokemukset ovat arkipäivää. Vanhemman arjessa ei välttämättä ole ketään, joka olisi samassa tilanteessa ja vertaistukea on mahdotonta saada. Yhden vanhemman perheet eivät ole marginaalinen perhemalli vaan yleistyvä lapsiperhemuoto. Samaan aikaan kun lapsiperheiden määrä vähenee, yhden vanhemman perheiden suhteellinen osuus pysyy samana eli näiden perheiden prosentuaalinen määrä lisääntyy. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2017 yhden vanhemman lapsiperheitä oli 124 580, joista äiti ja lapsia 106 939 (18,9%) ja isä ja lapsia 17 641 (3,1 %), mikä on siis 22% kaikista lapsiperheistä. (SVT: Perheet.) Yksinhuoltajaksi päädytään kolmea reittiä, vaikka yhden vanhemman perheiden taustat ovat moninaistuneet ja muuttuneet. Tavallisimmin yksinhuoltajuus alkaa, kun avio- tai avoliitto päättyy eroon. Perinteisin yksinhuoltajuuden syy, puolison kuolema on nykyisin harvinaista. Vielä 1970-luvulla useampi kuin joka neljäs yksinhuoltaja oli leski, nykyisin enää muutama prosentti. Yksinhuoltajuuden taustalla voi olla myös lapsen suunnittelematon syntymä tai suunniteltu hankkiminen ilman toista huoltajaa, mukaan lukien yksin tehdyt adoptiot. Suomessa on tehty melko paljon tutkimusta yksinhuoltajiin liittyen, kuten tyypittelyä, mikä luo kuvaa siitä millaisia yksinhuoltajat ovat ja miten he elävät. Yksinhuoltajiin on pitkään liitetty vahvasti työttömyys. Tämä selittyy osaltaan sillä, että yksinhuoltajien mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja edetä uralla ovat suoraan yhteydessä koulutustasoon. Yksinhuoltajaäidit ovat suhteellisen usein vain peruskoulun suorittaneita ja alhaisella koulutustasolla on puolestaan yhteys matalaan tulotasoon. Yhden vanhemman perheissä köyhyys on huomattavasti yleisempää kuin kahden vanhemman perheissä. Köyhyys kaventaa lapsenkin mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaiseen elämään. Köyhyys aiheuttaa lapsille osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, koulukiusaamista, häpeää ja vaikuttaa kielteisesti terveyteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimeentulotukitilaston mukaan 25% yhden vanhemman perheistä saa toimeentulotukea, kun taas avio- ja avopareista, joilla on lapsia, toimeentulotukea saa 4,9 prosenttia. (Tilastoraportti: 46/2017.)
Yksin kannettu vastuu perheestä ja toimeentulosta aiheuttaa vanhemmalle turvattomuutta.
7
Mikä on LapsiArkki? Seurakunnissa tulee miettiä uusia tapoja tehdä perhetyötä niin että se vastaa sitä todellisuutta, jossa perheet tänä päivänä elävät. Yhden vanhemman perheiden määrä on lisääntynyt ja tuen tarve on ilmeinen. Tämän päivän vanhemmilla arki on kiireistä, mikä aiheuttaa väsymistä ja jaksamattomuutta. Tukiverkostoja ei juurikaan ole, joten perheet ovat vailla apua. Vanhemmuuteen ei jakseta panostaa. LapsiArkissa perheet kohdataan kokonaisvaltaisesti vanhemmuutta vahvistaen ja lapsen kasvua ja kehitystä tukien. Lapsi ei voi vaikuttaa siihen, millaiseen perheeseen hän syntyy ja missä oloissa elää. Lapsuuden elinolosuhteilla on kuitenkin merkittävä vaikutus lapsen ja nuoren syrjäytymisriskiin myöhemmällä iällä. Myös ylisukupolviselle syrjäytymiselle altistavat sosioekonomiset tekijät kuten vanhempien pitkäaikainen toimeentulotuen asiakkuus, pitkäaikainen työttömyys ja vanhempien matala koulutustaso muodostavat lapselle riskin syrjäytyä. Syrjäytymistä ja ulkopuolisuuden tunnetta voidaan parhaiten ehkäistä kohdentamalla tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sitä tarvitseville perheille. LapsiArkin näkökulma on ennaltaehkäisevä. LapsiArkissa jokainen ihminen tulee kuulluksi ja nähdyksi. LapsiArkista tehtyjen tausta- ja vaikuttavuustutkimusten perusteella suositellaan, että seurakunnat mahdollistavat yhden vanhemman perheen vanhemmalle omaa aikaa. Kun
vanhempi jaksaa paremmin, koko perheen hyvinvointi lisääntyy.
Seurakunnissa LapsiArkki-toiminnan tulisikin olla osa diakonista perhetyötä ja kaikkien työalojen yhteinen työmuoto. LapsiArkista ei ole olemassa yhtä valmista mallia vaan toiminta voi olla hyvin omannäköistä jokaisessa seurakunnassa. LapsiArkki on aina paikallista toimintaa ja yhden vanhemman perheistä tulleiden toiveiden ja tarpeiden mukaan räätälöityä.
”Auttoi paljon omassa jaksamisessa, kun oli mahdollista saada lapset edes pari kertaa kevään aikana ”ihan muuten vaan” hoitoon. Tukiverkottomana kullan arvoinen apu ja lapset tykkäsi ihan hurjan paljon arkista!”
8
LapsiArkki-toiminnan ydin
Kun vanhempi jaksaa, paremmin, koko perheen hyvinvointi lisääntyy.
3.
Tarjotaan yksilötukea
Kaikki vanhemmat eivät halua jakaa omaa elämäntilannetta ryhmässä.
2.
Järjestetään vertaisryhmiä
Vertaistuella on todistetusti merkittävä positiivinen vaikutus samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Vertaisryhmä mahdollistaa asioiden jakamisen ja sen kautta voi saada uusia näkökulmia omien asioiden pohtimiseen.
1.
Järjestetään lastenhoitoa myös ilta-aikaan ja viikonloppuisin.
Vanhempi voi käyttää ajan lenkkeilyyn, nukkumiseen tai esimerkiksi ystävien tapaamiseen. Oma aika tukee vanhemman arjen hallintaa ja auttaa jaksamaan arjen kiireen keskellä. Oma aika ei kuitenkaan yksin auta lisäämään vanhemman voimavaroja vaan rinnalle tarvitaan myös muita vahvistavia toimenpiteitä.
9
LapsiArkki-toiminnan avaimet
Viesti viisaasti
Kaikki mukaan suunnitteluun
Lapsikeskiis p teessä!
Viesti viisaasti! Viestinnällä ja markkinoinnilla on iso merkitys, kun tavoitellaan tiettyä kohderyhmää. Viestinnän onnistumisen edellytyksiä ovat hyvä suunnittelu, aikataulutus, sisällön informatiivisuus ja seuranta.
Kaikki mukaan suunnittelemaan! “Asiakkaat” eli tässä tapauksessa yhden vanhemman perheiden vanhemmat tulisi ottaa mahdollisimman varhain mukaan suunnittelemaan toimintaa. Osallistamisessa on tärkeää myös aktiivinen ohjaaminen, jotta saataisiin aidosti kerättyä tietoa toimintaan kohdistuvista toiveista, odotuksista ja tavoitteista.
Maksuttomuus, säännöllisyys ja paikallisuus! Maksuttomuus takaa sen, ettei rahasta muodostu osallistumisen estettä.Toiminnan säännöllisyys luo tervettä rutiinia ja ennakoitavuutta muuten jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Toiminta voi olla eri paikkakunnilla erilaista. Toiminnassa tulee kuitenkin huomioida paikallisten LapsiArkki ihmisten yksilölliset tarpeet, välimatkat jne. -toiminnan
tulee olla selkeää ja sujuvaa!
10
Huomioi nämä asiat kun järjestät LapsiArkki -toimintaa!
Toiminnan maksuttomuus, säännöllisyys ja paikallisuus
Yh t e is t yö
Kokeillaan ja korjataan
Lapsi keskipisteessä! Lapsilähtöisyys ohjaa kaikkea käytännön toimintaa. LapsiArkissa jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan ja näin pyritään toteuttamaan lapsen tarpeita vastaavaa kasvatusta. LapsiArkissa lapset kohdataan yksilöinä, ei ainoastaan osana lapsiryhmää.
Tee yhteistyötä! LapsiArkki-toimintaa tulisi järjestää ja toteuttaa yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi kunnan neuvola-, sosiaalityö- ja varhaiskasvatus, erilaiset järjestöt, ammatilliset oppilaitokset ja vapaaehtoiset. Verkostoyhteistyössä on tärkeää sopia selkeästä työnjaosta eri toimijoiden kesken, esimerkiksi kuka käytännössä koordinoi ja markkinoi toimintaa sekä missä tiloissa toimitaan jne. Toiminnan tulee olla selkeää ja sujuvaa.
Kokeillaan ja korjataan! LapsiArkki-toimintaa suositellaan kokeilemaan rohkeasti ja lannistumatta, vaikka kohderyhmää ei heti tavoitettasi, tai toiminnasta ei tulisi samantien suosittua. Ajan mittaan toimintaa voidaan kehittää vastaamaan paremmin kohderyhmän toiveita ja tarpeita.
11
Vertaisryhmästä voimaa Kuinka käynnistät vertaisryhmän? Alle on koottu ohjaajan avuksi vinkkejä, jotka helpottavat vertaisryhmän suunnittelua, käynnistämistä ja ohjaamista. Suunnitteluun ja käynnistämiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. Tästä löytyy myös ohjaamiseen liittyvää tietoa muun muassa ryhmäytymisestä, hyvän ilmapiirin vaikutuksesta ja kriisitilanteista.
Ohjaaminen Vertaisryhmää vetämässä olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa. Ohjaajana voi olla esimerkiksi kaksi seurakunnan työntekijää tai seurakunnan työntekijä ja vapaaehtoinen, vertainen tai joku muu henkilö. Pareittain ohjaaminen mahdollistaa asioiden jakamisen ja suunnittelemisen ja ryhmän vetäminen ei esty, vaikka toinen sairastuisi.
Ryhmän kesto ja ryhmäkoko Ryhmän suunniteltu kesto on kaksi tuntia jokaisella kokoontumiskerralla. Vertais-ryhmän suosituskesto on vähintään yhdeksän viikkoa. Ryhmä voi kokoontua myös joka toinen viikko. Tärkeää on se, että ryhmä kokoontuu riittävän pitkän aikaa, jotta ryhmäläiset oppivat tuntemaan toisensa ja jatkavat yhteydenpitoa myös vertaisryhmäprosessin jälkeen. Ryhmä voidaan järjestää myös pikakurssina esimerkiksi kahtena lauantaina, mutta pikakurssiajatus ei tue sitä, että perheet saavat pitkäaikaista tukea. Ryhmäkoko on vähintään neljä henkilöä ja enimmillään kymmenen henkilöä. Jos halukkaita on vain 1-3, niin niiden henkilöiden yhteystiedot otetaan ylös, jotta he saavat tiedon, kun ryhmää yritetään koota seuraavan kerran.
Ryhmän ajankohta Mieti omaan kalenteriisi sopiva ajankohta. Huomioi aikataulussa koululaisten loma-ajat eli älä laita kokoontumisia näille ajankohdille – moni perhe viettää lomaa muualla kuin kotikaupungissa. Mieti myös kokoontumisten kellonaika sellaiseksi, että se on sekä aikuis- että lapsiystävällinen. Olisi hyvä, että työssäkäyvät ehtivät kokoontumisiin, mutta ilta ei veny liikaa lasten iltapala- ja nukkuma-aikaa ajatellen. Jos mahdollista, mieti kalenteristasi jo seuraavan ryhmän alkamisajankohta siltä varalta, että ilmoittautuneita olisi tulossa enemmän kuin pystyt ottamaan alkavaan ryhmään (tai kun osallistujia on liian vähän). Haastavassa elämäntilanteessa olevalle tuo turvaa jo tieto siitä, että ryhmään pääsee, vaikka myöhemminkin. Kirjaa seuraavasta ryhmästä kiinnostuneen yhteystiedot tarkkaan ylös ja pidä lista tallessa.
12
Kokoontumispaikka Ulkoisilla olosuhteilla on ihmismieleen yllättävän suuri merkitys. Varaa ryhmän kokoontumisille riittävän tilava paikka, joka tukee ryhmän toimintaa. Huoneen on hyvä olla riittävän tilava ja rauhallinen ilman läpikulkua. Mahdollisuus tuulettaa huonetta ja keittää kahvit lisää viihtyvyyttä ja luottamusta. Myös esteettiset elementit luovat tunnelmaa. Huomioi myös hajusteettomuus: älä käytä tuoksukynttilöitä tai muita voimakkaita hajusteita äläkä tuo tilaan tuoksuvia kukkia. Kysy ryhmäläisiltä jo ilmoittautumisvaiheessa, onko heillä allergioita tai yliherkkyyksiä ja huomioi ne koko ryhmän ajan. Jos mahdollista tarjoa iltapala tai pientä purtavaa sekä aikuisille että lapsille. Muista huomioida ruokarajoitteet.
Markkinointi Ryhmän aloittamisen eteen täytyy nähdä vaivaa. Ilman markkinointia toimintaa ei saa käynnistettyä. Ilmoita ryhmän alkamisesta aktiivisesti ja hyvissä ajoin. Aloita markkinointi paria kuukautta ennen ryhmän käynnistymistä. Toimintaa voi mainostaa esimerkiksi seurakunnan tapahtumakalenterissa ja facebook-sivustolla sekä paikallisissa seurakuntalehdissä. Tavoitteena on tavoittaa muitakin kuin seurakunnan aktiivijäseniä. Käytä mainostamisessa ja muussa materiaalissa, jos mahdollista, aina LapsiArkki-logoa. Vie mainoksia ja LapsiArkin postikortteja ilmoitustauluille, neuvoloihin, iltapäiväkerhoihin, perhekerhoihin, MLL:n perhekahviloihin jne. Hyödynnä omia verkostojasi monipuolisesti. Pyydä vaikka paikallislehteä tekemään juttua tämänkaltaisesta toiminnasta.
Lastenhoito Jos mahdollista, järjestä lastenhoito joka kerralle ja mieluiten eri tilassa kuin missä aikuiset kokoontuvat.
Tervetuloa ryhmään -infokirje Lähetä ryhmään ilmoittautuneille noin viikkoa ennen ensimmäistä kokoontumiskertaa kirje tai sähköpostiviesti, jossa kerrot kokoontumisajat ja -paikan sekä muuta tärkeää informaatiota. Samalla toivotat ryhmäläisen tervetulleeksi vertaisryhmään. Kaikkia tulijoita jännittää ja turvan ja luottamuksen luominen etukäteen on tärkeää. Kaikkia tulijoita Myös sinua itseäsi saattaa jännittää. Halutessasi, jos sinulla on ryhmäläisten puhejännittää ja turvan linnumerot, voit muistuttaa ryhmän alkamisesta ja luottamuksen esimerkiksi edellisenä päivänä tekstiviestillä. luominen etukäteen
on tärkeää.
13
Miten saat vertaisryhmän toimimaan? Ryhmäytyminen ja hyvä ilmapiiri Ryhmäytymisen ja hyvän ilmapiirin eteen kannattaa nähdä vaivaa. Joillekin ihmisille isossa ryhmässä keskustelu kylmiltään voi olla hyvin haastavaa – tämän voi alussa mainitakin. Ryhmäläisillä on lupa kuunnella itseään tässäkin. Tavoitteena on kuitenkin se, että ryhmän edistyessä arimmatkin uskaltavat tulla näkyviksi. Vaihtele työtapoja ryhmäkoko huomioiden. Koko ryhmän ajan voi teettää myös parikeskusteluita ja kolmen henkilön pienryhmäkeskusteluita niin, että tavoitteena on valita aina ne, joiden kanssa ei ole vielä oltu puheissa. Työtapa takaa sen, että ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa ja ryhmän ilmapiiri paranee koko matkan ajan. Nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus ovat hyvin tärkeitä. Ryhmäläisiin tuo voimaa kiittäminen, kehuminen ja kannustaminen. Ole ohjaajana lempeä, mutta napakka jos joku ryhmässä alkaa ottaa liikaa tilaa tai vetäytyy. Sinulta ei ohjaajana vaadita valmiita vastauksia. Kuuntele tarkkaan ja heitä, mikäli mahdollista, ryhmäläisen esittämä kysymys koko ryhmälle. Näin vältyt siltä, että sanot liikaa tai että sinun roolisi ohjaajana korostuu. Ryhmän ohjaajan tehtävä on jossain määrin tulla tarpeettomaksi. Hän ohjaa ryhmän toimintaa, antaa työskentelylle raamit, hyvät puitteet ja luo ilmapiirin, mutta ei ole kaikkitietävä ja -osaava asiantuntija.
Tunteet ja kriisitilanteet Ryhmässä on erilaisia vaiheita. Kuherrusvaiheen jälkeen ryhmässä saattaa esiintyä kuohuntaa, joka kuuluu asiaan. Jos itse pysyt rauhallisena ja pystyt ottamaan kuohuvat tunteet vastaan, olet jo pitkällä. Kiitä rohkeudesta ja avoimuudesta, kun tunteita ilmenee. Ryhmässä kannattaa käsitellä hienotunteisesti osallistujien esiin tuomat tunteet kuten esimerkiksi viha ja suru. Kriisit kannattaa selvittää heti, kun niitä ilmenee. Ohjaajan avoin ja puolueeton suhtautuminen lisää tässäkin asiassa osallistujien avoimuutta ja luottamusta. Ryhmässä selvitetyt kriisit voivat olla ryhmäläisille tärkeä uusi kokemus. Näissä tilanteissa on kuitenkin huomioitava ne, joilla on taipumusta imeä itseensä toisten tunteita ja ikävää ilmapiiriä. Kriisit pitää purkaa loppuun asti niin, että kullekin osallistujalle jää mahdollisimman hyvä olo. Jos mahdollista, jakakaa ohjaajaparin kanssa ajatuksianne ja tunteitanne joka kokoontumiskerran jälkeen, erityisesti jos ryhmässä on esiintynyt voimakkaita tunnereaktioita tai kriisitilanteita.
14
”Olen saanut valtavasti tukea ja ymmärrystä sekä paljon uusia ystäviä.”
”Vertaistuki on ollut minulle kaikkein tärkeintä.” ”Ilmapiiri oli kannustava ja luotettava, tunsin itseni hyväksytyksi.” ”Vertaistuki oli minulle todella tärkeää, huomasin etten ole yksin. Pystyin osallistumaan kun lastenhoito oli järjestetty, samalla lapseni pääsi kokemaan ja tekemään asioita, joita en olisi yksin voinut tarjota hänelle.”
”Samassa tilanteessa olevien perheiden tuki on todella tärkeää.”
15
Mielenpuu-matka Yleistä Mielenpuu-matkasta Mielenpuu-matka on materiaali vartaisryhmän vetämiseen. Mielenpuu-matkan tärkein tavoite on vanhemmuuden vahvistaminen vertaistuen avulla. Mielenpuumatkan avulla osallistuja tulee tietoiseksi omista lähtökohdistaan, tunnistaa omia voimavarojaan, saa lisää selviytymiskeinoja arkeensa sekä mahdollisuuden tutkia omia unelmia ja kartoittaa tulevaisuuden suuntaa. Lisäksi Mielenpuu-matkan avulla pohditaan omaa vanhemmuutta ja omaa naiseutta/mieheyttä. Tavoitteena vertaisryhmässä on myös vanhempien tutustuttaminen toisiinsa, jotta ryhmän jälkeen heidän olisi helpompi esimerkiksi vastavuoroisesti auttaa toisiaan myös lasten hoidossa. Mielenpuu-matka sisältää yhdeksän kokoontumiskertaa ja jokaisella kerralla on oma teemansa. Mielenpuu-matkan jokaiseen teemaan liittyy myös symboli. Esimerkiksi itseä ja perhettä kuvaa puun runko ja oksat. Jokaisella kerralla työskennellään teeman mukaisesti. Toiminnalliset osuudet auttavat tekemään näkyviksi osallistujan tunteet, asenteet ja arvot sekä mahdollistavat niiden tarkastelun. Ohjaajan on siis hyvä varata jokaiselle kokoontumiskerralle mukaan kirjoitus- ja värikyniä.
Mielenpuu-matkan esittely Mielenpuu-matka muodostuu teemoista, jotka vaihtuvat joka kerta. Tapaaminen ja tehtävät noudattavat kulloistakin teemaa. Teemat ovat seuraavat:
• Puun runko ja oksat: Minä ja perheeni • Portti: Kriisi • Tuuli: Tunteet • Talo: Arki ja koti • Puun juuret: Oma vahvuudet ja taidot • Puun lehdet: Arvot • Puun hedelmät: Naiseus/mieheys • Pilvet: Unelmat • Mielenpuu-matkan päättäminen
16
Jokainen tapaamiskerta noudattaa alla olevaa runkoa: KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVÄN LÄPIKÄYNTI: Ohjaaja voi hyödyntää annettuja apukysy myksiä. TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Ohjaaja esittelee teeman ja siihen virittäytymiseksi ohjaaja lukee alustukseksi tekstin. TEEMATYÖSKENTELY: Työskennellään aina teeman mukaisesti, ja työstetään myös teeman symboleita (talo, puu, juuret jne.) eteenpäin. Symboleita työstetään esimerkiksi värittäen kuvia ja kirjoittaen symboleihin pyydettyjä asioita. Ohjaaja varaa kyniä mukaan. Tähän osioon on hyvä varata riittävästi aikaa. Huomioi, että tämä työskentely voi olla myös niin sanottua hiljaista työskentelyä. Siten jokainen saa omassa rauhassa ja hiljaisuudessa keskittyä pohtimaan käsiteltyjä asioita ja toisaalta suhteuttaa omaa tilannetta teemaan. KOTITEHTÄVÄT: Esitellään kotitehtävä ja sen tavoitteet. Osallistuja näkee kotitehtävät osallistujan vihkostaan ja myös tekee tehtävät sinne. LOPETUS: Kokoontumisen lopuksi kysytään aina ryhmäläisten tunnelmia niin, että kuullaan jokaiselta jotakin. Näin varmistutaan, että ryhmäläiset lähtevät kotiin hyvällä ja turvallisella mielellä. Kiva tapa voi olla ”kiertävä kivi” – eli se jolla on kivi, puhuu, muut kuuntelevat. Näin jokainen sanoo edes jotain eikä kukaan kaappaa toisen juttua. Jokaisen kerran päätteeksi voidaan viettää rauhallinen hetki soittamalla musiikkia, lukemalla runo, teksti tai rukous/siunaus.
17
Huomioita ensimmäistä kertaa varten Ensimmäinen kerta on hyvin tärkeä ja poikkeaa muista kerroista. Tavoitteena on, että ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa ja ryhmäytyminen alkaa. On tärkeää, että ryhmässä olevat oppivat tuntemaan toisensa muutoinkin kuin vain nimeltä. Esitietolomake Anna ryhmään tulijoille esitietolomake täytettäväksi sitä mukaa, kun he saapuvat paikalle. Toivota heidät samalla tervetulleeksi ryhmään. Lomakkeen täyttäminen tarjoaa ryhmään tulevalle mahdollisuuden olla hetken omissa oloissaan, koska osallistujia yleensä jännittää. Esitietolomake voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Vanhemman nimi Kotiosoite Puhelinnumero Sähköpostiosoite Syntymävuosi Lapsen/lasten nimet ja syntymävuodet Onko sinulla erityisruokavaliota, allergioita, mitä? Onko lapsellasi/lapsillasi erityisruokavaliota, allergioita, mitä? Kerro vähän elämäntilanteestasi Mitä toivot tulevalta Mielenpuu-matkalta? Mitä muuta haluat sanoa?
• • • • • • • • • • •
Kun kaikki ryhmäläiset ovat saapuneet paikalle ja he ovat täyttäneet esitietolomakkeet, osallistujat voidaan toivottaa uudelleen tervetulleeksi yhteisesti. Ohjaaja esittelee itsensä, jonka jälkeen ryhmäläiset voivat lyhyesti esittäytyä ja kertoa nimensä lisäksi esimerkiksi sen, miksi on tullut ryhmään. Seuraavaksi käydään läpi kaikki tärkeä tieto: kokoontumisajat, -paikat, jaetaan kaikille osallistujille omat vihkot, esitellään Mielenpuu-matka ja sen teemat ja kerrotaan, että kokoontumisten välillä tehdään kotitehtäviä. Ennen varsinaisen Mielenpuu-matkan alkua osallistujien kanssa käydään läpi Mielenpuu-matkan toimintaperiaatteet.
Osallistujien kanssa käydään läpi Mielenpuu -matkan toimintaperiaatteet.
18
Mielenpuu-matkan toimintaperiaatteet Luottamuksellisuus ja avoimuus Luottamuksellisuus ryhmässä tarkoittaa sitä, että asioista, joista ryhmässä puhutaan, ei puhuta muualla – ei edes, vaikka ryhmän jäsenet kohtaisivat toisensa jossakin muualla kuin ryhmässä. Omista asioistaan kukin saa kertoa, mitä haluaa, mutta muiden asioista ei saa puhua. Avoimuus on ryhmässä sitä, että kukin kertoo asioistaan omista tunteistaan ja tarpeistaan käsin. On silti tärkeää myös säilyttää omat rajat.
Keskinäinen hyväksyntä ja kunnioitus Ryhmässä tulee vallita hyväksyvä ja kunnioittava ilmapiiri. Kaikenlainen neuvominen, tulkinta ja arvostelu ryhmässä on kiellettyä. Ohjaaja antaa hyväksyvästä ja kunnioittavasta ilmapiiristä esimerkin olemalla itse hyväksyvä, tasapuolinen, kunnioittava ja läsnäoleva. Ohjaajan asenteella on yllättävän suuri merkitys siinä, millainen ilmapiiri ryhmässä vallitsee. Esimerkiksi jos joku osallistujista valittaa väsymystä ja toinen kommentoi väsymystä vähättelevästi, ohjaajan tehtävänä on puuttua tilanteeseen ja ohjata keskustelua niin, että jokainen kokee tulleensa kuulluksi. Kaikkien kokemukset ovat aitoja ja totta.
Sitoutuminen Vertaisryhmästä saa suurimman hyödyn silloin, kun osallistujat sitoutuvat tulemaan kokoontumisiin, osallistuvat yhteiseen työskentelyyn ja pysyvät mukana ryhmässä. Ohjaajan on kuitenkin hyvä muistaa, että ketään ei voi pakottaa tekemään tehtäviä.
19
Mielenpuu-matka alkaa 1. kokoontumiskerta
Minä ja perheeni Ensimmäisellä kerralla tavoitteena on hahmottaa oma perhe. Keitä perheeseeni kuuluu? TEEMATYÖSKENTELY: Käydään keskustelu pareittain tai kolmen hengen ryhmissä riippuen ryhmän koosta. Etsitään kolme yhdistävää asiaa. Näitä voivat olla esimerkiksi: ikä, lasten lukumäärä, asumismuoto, silmien väri, lempiruoka, harrastus. Täydennetään osallistujan vihkoa Puun runkoon kirjoitetaan oma nimi ja oksiin niiden ihmisten nimet, joiden kokee kuuluvan omaan perheeseen. Odotukset ja tavoitteet Keskustellaan jokaisen osallistujan odotuksista ja tavoitteista Mielenpuu-matkalle. Odotukset ja tavoitteet kirjataan osallistujan vihkoon siihen varattuun kohtaan. KOTITEHTÄVÄT: 1. Kirjoita osallistujan vihkoon ajatuksia ja tunteita ensimmäisen kerran jälkeen. 2. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestä siihen varattuun tilaan. Tämä sama kotitehtävä toistuu joka toisella kokoontumiskerralla ja lopuksi kaikilla on lista omista hyvistä asioista itsestään. Listat käydään läpi viimeisellä kokoontumiskerralla. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella. Kerro myös, että ryhmän ohjaajiin saa olla yhteydessä, jos kokoontumisten välissä herää ajatuksia tai tunteita ryhmään liittyen. Kiitä ja kehu hyvästä työstä ja kerro, miten kivalta kokoontuminen oli tänään sinusta ohjaajana tuntunut.
20
Ke
Ku ka
m
in
äo len
?
itä
perh eeseeni ku uluu ?
Odotuksia ja tavoitteita Mielenpuu -matkalleni:
22
23
2. kokoontumiskerta
Kriisit ja niistä selviytyminen Toisella tapaamiskerralla tavoitteena on pohtia sitä, mikä kriisi edelsi tätä elämänvaihetta ja mitä selviytymiskeinoja osallistujalla on aiemmin ollut kriiseistä eteenpäin selviytymiseen tai kriisien käsittelyyn. KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. Seuraavilla kerroilla on hyvä muistaa, että kuulumiskierroksella on taipumusta venähtää, sitä enemmän mitä kauemmin ryhmäläiset ovat toisensa tunteneet. Kierrosta voidaan rajata esimerkiksi siten, että jokaiselle annetaan kolme minuuttia aikaa kertoa kuulumiset. Kuulumiskierroksella voi käyttää apuna myös kuvatms. kortteja, joiden avulla osallistujat kertovat, mitä heille juuri sillä hetkellä kuuluu. KOTITEHTÄVÄN LÄPIKÄYNTI: Miltä tuntui tehdä kotitehtäviä? Oliko helppoa tunnistaa ja kirjata ylös itsestä löytyneitä hyviä asioita? TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Kriisit ja niistä selviytyminen Ohjaaja lukee alustukseksi tekstin kriiseistä. Kun kriisi kohtaa, elämä pysähtyy ja seisahtuu. Joskus yhtäkkiä ja odottamatta, joskus se hiipii hiljaa ja vähitellen. Yhtäkkinen kriisi voi olla esimerkiksi läheisen kuolema tai parisuhde-ero silloin, kun ero tapahtuu vaikka pettämisen ja jättämisen seurauksena. Hitaasti saapuva kriisi on vaikkapa ikäkriisi, joka haastaa katsomaan itseä uusin silmin. Joka tapauksessa kriisi muuttaa jotain ihan perustavanlaatuisesti. Kriisi kuluttaa henkisiä voimavaroja. Kriisin alku on pahinta aikaa. Ensin tulee sokki, joka kestää muutamista tunneista pariin vuorokauteen. Sokkireaktiota seuraa reaktiovaihe, joka saattaa rajuudellaan yllättää. Tässä vaiheessa tapahtunut väsyttää, vie voimat, kriisin aiheuttaja pyörii jatkuvasti mielessä ja tunteet heittelehtivät miten sattuu vihasta, suruun, mihin tahansa. Mieli yrittää tässä vaiheessa ymmärtää, mutta ei tahdo millään käsittää mitä on tapahtunut. Olo tuntuu epätodelliselta ja tuskaiselta. Voiko näin käydä juuri minulle? Rankka reaktiovaihe asettuu pikkuhiljaa. Aallonpohjat eivät ole enää niin syviä kuin alussa. Tunteet tasoittuvat vähitellen ja takapakkeja tulee harvemmin. Seuraavassa eli kriisin läpityöskentelyvaiheessa aletaan työstää kriisiä. Analysoidaan, mietitään. Mieli pyrkii järjestämään tapahtuneen osaksi omaa elämänkaarta. Ja niin tapahtuukin. Mutta se vie aikaa; kriisin läpi eläminen kestää keskimäärin kaksi vuotta. Aika parantaa, niin se oikeasti tekee, vaikkei sitä kriisin tapahduttua halua uskoa tai voi ymmärtää. Kriisi asettuu hiljalleen osaksi oman elämän helminauhaa eikä ole siitä erillinen kokemus. >
24
Jotain myönteistä
Jotain kielt eistä
25
Läpi eletyn kriisin jälkeen moni sanoo sitä, miten on kasvanut, kehittynyt ja kypsynyt ihan uudeksi ihmiseksi. Kriisi on käännekohta ja myös mahdollisuus. Joku toteaa tässä kohtaa, että näin sen pitikin mennä. Tällä oli jokin tarkoitus. TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti? Täydennetään osallistujan vihkoa Janalle (kuvan porttiin) merkitään itselle tärkeitä elämänvaiheita ja -tilanteita. Viivan yläpuolelle myönteisiä asioita, viivan alle kielteisiä ja viivalle neutraaleja. Tämän jälkeen porttiin kirjataan keinoja, jotka ovat auttaneet edellisissä kriiseissä eli pyritään aktivoimaan vanhat selviytymiskeinot ja löytämään uusia. Lopuksi jokainen kertoo yhden onnistuneen ja yhden epäonnistuneen selviytymiskeinon. KOTITEHTÄVÄT: 1. Mitä aiempia selviytymiskeinojasi voisit hyödyntää nykyisessä elämän tilanteessa? 2. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. 3. Ota seuraavalle kerralle mukaasi kaksi valokuvaa. Toinen kuvista voi liittyä hyvään hetkeen, jonka olet kokenut yksin ja toinen liittyä hyvään hetkeen, jonka olet kokenut yhdessä lapsesi/lastesi kanssa. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
26
27
3. kokoontumiskerta
Tunteet Tämän kerran tavoitteena on lisätä osallistujan tunnetaitoja ja tietoisuutta omista tunteista. Miltä minusta tuntuu? KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVÄN LÄPIKÄYNTI: Oletko hyödyntänyt jotakin aiempaa selviytymiskeinoa tässä elämäntilanteessa? Valokuvat käydään läpi teematyöskentelyssä. TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Tunteet Ohjaaja lukee alustukseksi tekstin tunteista. Tunteet eivät ole oikein tai väärin. Kaikkia tunteita tarvitaan. Osaa tunteista on vain kurja tuntea. Tunteita ei voi hallita kieltämällä, mutta niitä voidaan ruokkia ajatuksilla. Jotkut ajatukset synnyttävät myönteisempiä tunteita kuten iloa, innostusta, toivoa, rohkeutta, jotkut hankalampia kuten pelkoa, itsensä vähättelyä, toivottomuutta, passiivisuutta jne. On olemassa tietty joukko tunteita, joita ihmiset kertovat kokevansa muita useammin. Näitä voidaan kutsua perustunteiksi. Perustunteita ovat ilo, pelko, viha, inho, suru ja hämmästys. Näiden tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen auttaa elimistöä palautumaan stressistä ja tuottaa mielihyvää. Ilo on tunne, joka ohjaa kohti hyödyllistä toimintaa. Pelko on puolestaan tarpeellinen tunne, kun jokin uhkaa psyykkistä tai fyysistä hyvinvointiamme. Viha nostaa toimintavalmiutta ja mahdollisuudet oman edun puolustamiseksi (omat rajat) paranevat. Inhon alkuperäinen tarkoitus on ollut suojella meitä. Inho ohjaa meitä välttämään sitä, mihin inho kohdistuu (esimerkiksi pilaantuneeseen ruokaan). Suru vähentää toimintavalmiutta ja hidastaa sekä tiedonkäsittelyä että motoristen järjestelmien toimintaa. Surun ilmaisut saavat aikaan empaattista käyttäytymistä muissa ihmisissä ja mahdollistavat avun saamisen. Hämmästys keskeyttää senhetkisen tilanteen ja ihminen valmistautuu muuttamaan toimintaansa, jotta se vastaisi paremmin uutta ja yllättävää tilannetta. On tärkeää opetella kohtaamaan, tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteet. Esteitä tunteiden tunnistamiselle voivat olla lapsuuden ikävät kokemukset, kokemukset huonoista ihmissuhteista, traumat, stressi ja väsymys. Kun tunnistaa ja hyväksyy tunteensa, oppii ymmärtämään ja hyväksymään omaa itseä ja omaa toimintaansa. Ei toivottujen tunteiden torjuminen vie paljon psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Tavoitteena on ottaa vastuu omista tunteista ja kokemuksista. Kun tunteet virtaavat vapaasti, voimme olla läsnä tässä ja nyt. Tunteita ei tarvitse ratkaista tai poistaa. Ne voi elää, antaa tulla ja mennä. Tunteiden sanoittaminen auttaa lapsen tunteiden kuuntelua ja ymmärtämistä. >
28
Mi
kä t uott aa ilo a?
Mikä rauhoittaa?
29
Aikuinen voi viestittää lapselle tunnetta siitä, että on kuunnellut lasta ja ymmärtänyt hänen viestinsä. ”Ymmärrän mitä sanot ja se mitä kerrot on ok”. Tunteiden ilmaiseminen rakentavasti lähentää suhdetta lapseen. TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti? Muistoja valokuvista Tehtävässä osallistujat palauttavat valokuvien kautta mieleen muistoja, ajatuksia ja tunnelmia. Osallistujat ovat tuoneet mukanaan kaksi valokuvaa, joista välittyy erilaisia tunteita tai tunnetiloja. Toinen kuvista liittyy hetkeen, jonka on kokenut yksin ja toinen liittyy hetkeen, jonka on kokenut yhdessä lapsensa kanssa. Jokainen osallistuja kertoo vuorollaan, miksi on valinnut kyseessä olevat kuvat ja millaiset tunteet ja tunnetilat kuviin liittyvät. Tunteen löytäminen ja tunnistaminen -harjoitus Keskustellaan pareittain tai ryhmänä ja palautetaan mieleen viikon sisällä jokin tilanne, joka ärsytti, kiukutti tai suututti. Pari tai muut ryhmäläiset yrittävät löytää kiukkukuvauksen takana olleen tunteen esim. ”taisit olla aika pettynyt”. Jos tunne osui oikeaan, niin sen jälkeen vaihdetaan osia. Eli toinen parista kertoo tilanteen ja toinen etsii ärtymyksen takana ollutta tunnetta. Lopuksi jaetaan kokemuksia harjoituksesta.
• Miltä tuntui, kun tunne löytyi? • Miltä tuntui tunnistaa toisen kokema tunne? • Miten voit hyödyntää harjoitusta arjessa? Mitä teet ja milloin? Täydennetään osallistujan vihkoa Kirjoitetaan pyykkinarulla tuulessa kuivumassa oleviin pyykkeihin niitä asioita, jotka tuottavat esimerkiksi iloa, tyyneyttä, tasapainoa tai tyytyväisyyttä. Kuvaa voi myös halutessaan värittää myönteisiä tunteita kuvaavilla väreillä. KOTITEHTÄVÄT: 1. Havainnoi seuraavan viikon ajan tuntemiasi tunteita ja kirjaa ne ylös osallistujan vihkoosi. Millaisia tunteita eri tilanteet synnyttivät? Mistä ilostuit? Mistä hermostuit? 2. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
30
31
4. kokoontumiskerta
Arki ja koti Neljännellä kokoontumiskerralla tavoitteena on pohtia arkea ja kodin merkitystä sekä tulla tietoiseksi oman arjen toimivuuteen vaikuttavista tekijöistä. Minkälaista arki on ja mitä koti merkitsee? KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Millaisia tunteita olet tuntenut viikon aikana? Oliko tunteiden tunnistaminen ja kirjaaminen helppoa? Yllätyitkö, ärsyynnyitkö tai innostuitko jostain tunteesta? TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Arki ja koti Ohjaaja lukee alustukseksi seuraavan tekstin (mielikuvamatka): Voit halutessasi sulkea silmäsi ja keskittyä tähän mielikuvamatkaan. Kulje kotitaloasi kohti. Astu ulko-ovelle. Avaa ovi ja astu sisään. Onko edessäsi tuulikaappi tai eteinen? Kuuluuko eteiseen ääniä? Onko kotona ketään? Näetkö kenkiä tai vaatteita, kenen vaatteita siellä on? Mene sitten keittiöön. Mitä huonekaluja keittiössä on? Montako tuolia pöydän ääressä? Kuka istuu missäkin? Onko keittiössä ikkuna? Mitä ikkunasta näkyy? Kulje kodissasi. Minkälaisia huoneita näet? Millaisia verhoja, mattoja? Miltä kotona tuoksuu? Kenen koti tämä on? Näetkö ketään? Mitä muut tekevät? Millä mielellä he ovat? Puhuvatko he sinulle? Miten katsovat sinua? Miten sinä katsot heitä? Mene sänkysi viereen? Katsele sänkyä, kosketa sitä. Kuka sängyssä yleensä nukkuu? Mene nyt makaamaan sängylle. Tunne patja, tyyny. Laita silmät kiinni. Oletko iloinen? Suretko jotain? Miltä tuntuu? Nouse sängyltä. Vilkaise itseäsi peilistä. Millainen nainen tai mies sinua katsoo? Hymyile peilikuvallesi. Sano itsellesi mielessäsi jotain todella kaunista. Nyökkää peilikuvallesi. Liikuttele vähän sormiasi ja varpaitasi. Liikuttele kehoasi, venyttele. Avaa silmäsi ja palaa takaisin tähän tilaan. TEEMATYÖSKENTELY: Mielikuvamatka Käydään läpi mielikuvamatka. Pyydä osallistujia kirjaamaan vihkoon ajatukset, tunteet ja havainnot, jotka mielikuvamatka herätti. Sen jälkeen keskustellaan seuraavista teemoista: Miten arki sujuu? Töissä/kotona/päiväkodissa? Millainen on päivärytmi?
32
Mikä tekee kodin?
33
Millaiset ovat nukkumajärjestelyt? Unen laatu? Mitä kaikkea ruokaan ja ruokailuun liittyy? Kuka on sisustanut, kenen ehdoilla? Miten luonnehtisit paikkaa jossa nyt asut? Onko se koti, asunto, kämppä vai tilapäinen majapaikka? Mikä luo kodin? Keitä kotona käy vai käykö ketään (sosiaalinen tukiverkosto)? Kodin siisteys? Kenen vastuulla? Mitkä ovat kotisi rajat? Kuka saa puuttua perheen asioihin, kuka saa kertoa mielipiteensä? Täydennetään osallistujan vihkoa Keskustelun aikana jokainen voi värittää taloa ja pihaa haluamallaan tavalla. KOTITEHTÄVÄT: 1. Kirjoita omaan vihkoon kolme (3) käytännön ratkaisua, jotka auttavat sinua tekemään arjesta sujuvampaa ja joiden koet tukevan omaa jaksamistasi. Esimerkiksi kirjaa siivouspäivät (ma: vessanpesu, ti: pyykkipäivä jne.), nukkumaanmenoajat (myös itsellesi). 2. Pyydä joltakulta apua. 3. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. 4. Ota valokuva omasta kodista ja siellä paikasta mikä kaikkein tärkein, turvallisin, voimaannuttavin, paras. Kuvat käydään läpi seuraavalla kerralla. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
34
35
5. kokoontumiskerta
Omat vahvuudet ja taidot Viidennen kokoontumiskerran tavoitteena on lisätä osallistujien kykyä tunnistaa omia vahvuuksia ja taitoja. Miksi itsetuntemus ja avoimuus ovat tärkeitä? KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Minkälaisia käytännön ratkaisuja keksit, jotta arjestasi tulisi sujuvampaa? Pyysitkö joltakulta apua? Käydään läpi edellisen kerran kotitehtävän valokuvat. Halukkaat voivat esitellä kuvat, jotka he ovat ottaneet omasta kodistaan, paikasta joka on kaikkein tärkein, turvallisin, voimauttavin tai muuten paras. TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Omat vahvuudet ja taidot Ohjaajan lukee alustukseksi tekstin vahvuuksista ja taidoista. Meissä on monenlaisia puolia. Olemme tuttuja ja tuntemattomia sekä itsellemme että toisillemme. Mitä avoimempia ja tietoisempia olemme, sitä paremmin yleensä voimme. Kun ihminen tuntee itsensä hyvin eli itsetuntemus on kohdillaan, hän tuntee itsensä ja hyväksyy itsessään olevat ”hyvät” ja ”huonot” puolet. Itsensä tuntevalla ihmisellä on hyvät mahdollisuudet minä-viestintään. Minä-viestintä tarkoittaa avoimuutta omista tunteista ja tarpeista. Jos ei tunne itseään eikä omia tunteitaan tai tarpeitaan, ei voi tai uskalla kertoa niitä muillekaan. Avoimuus ei tarkoita kaikenlaista höpötystä ja asioiden kertomista (höpinä voi olla myös naamio, jolla peittää todellisen itsensä!) vaan sitä, että kertoo, mikä häiritsee, minkä asioiden toivoisi olevan toisin, mikä pelottaa ja niin edelleen. Avoimuus itsessään voi olla pelottavaa. Oman sisimmän avaamisessa ottaa aina riskin siitä, että tulee paljastaneeksi itsensä. Avoin viestintä on tien raivaamista itsen ja toisten luo. Kommunikaatio takkuaa, jos kätkeydytään naamioiden taakse. Avoimuus ei tarkoita raatorehellisyyttä vaan aitoa kohtaamista. Avoimuus vaatii paljon rohkeutta. Voisitko kertoa itsestäsi ja toiveistasi avoimesti? Näin annat muille mahdollisuuden ymmärtää sinua paremmin. Luottamus lisääntyy avoimuuden ilmapiirissä. Kun kohtaat haastavia tilanteita ihmissuhteissa, pysähdy. Kuuntele uteliaasti ja innostuneesti: voinko oppia tuon ihmisen kautta jotain uutta itsestäni? TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti?
36
Min
37
un v ahvu
uteni:
Keskustelun jälkeen osallistujat voivat käsitellä teemaa esim. täydentämällä seuraavat lauseet omaan osallistujan vihkoon: Minä olen… Ystäväni/ äitini/ isäni/lapseni sanovat minun olevan… En halua muiden saavan tietää, että minä olen… Kirjoittamistehtävän voi purkaa pohtimalla muun muassa seuraavia kysymyksiä: Oliko itseä helppo kuvailla? Mikä oli helppoa, mikä vaikeaa? Miksi? Tuottiko kirjoittamistehtävä itselle yllätyksiä? Miten ystävän/ äidin/ isän/lapsen kuvaukset eroaisivat omasta kuvauksestasi? Purkua voi myös syventää pohtimalla, miten kuvailisit itseäsi hakiessasi työpaikkaa tai kun olet lähdössä kavereiden kanssa illanviettoon? Entä aamiaispöydässä vasta heränneenä? Omat naamiot Vaihtoehtoisesti voidaan pohtia kunkin omia naamioita. Millaisten naamioiden taakse kätkeydyt? Miksi haluat kätkeä todellisen minäsi? Mikä avoimuudessa pelottaa? Kenelle pelkäät olla avoin? Miltä tuntuisi ajatus, että kertoisit läheisillesi enemmän, mitä tunnet ja mitä tarvitset? Täydennetään osallistujan vihkoa Kirjataan omat vahvuudet puun juuriin varattuun tilaan. Nämä vahvuudet ovat niitä, jotka auttavat sinua pysymään pystyssä ja jatkamaan eteenpäin. Esimerkiksi: saat ja uskallat pyytää apua, osaat antaa anteeksi itsellesi ja muille tai siedät toistoja ja turhautumista. Juuriin kirjoitetaan myös se vahvuus tai taito mitä haluaisit itsessäsi voimistaa tai minkä haluaisit itsellesi, kuten “uskallan sanoa muille mitä ajattelen, uskallan näyttää tunteeni tai osaan suojella itseäni”. Apuna tehtävässä ovat seuraavat kysymykset: Mikä vahvuus sinussa on? Minkä vahvuuden haluaisit itsellesi? Mitä haluaisit lisätä, voimistaa? KOTITEHTÄVÄT: 1. Kehu itseäsi vähintään kerran päivässä. 2. Kirjoita rakkauskirje lapselle/lapsille. Voit antaa kirjeen heti lapsellesi tai laittaa sen talteen ja antaa myöhemmin sopivana ajankohtana. (Ohjaaja varaa tätä tehtävää varten kirjoituspaperia, kirjekuoria, tarroja, kiiltokuvia jne.) 3. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
38
39
6. kokoontumiskerta
Arvot Tällä kerralla tavoitteena on tulla tietoiseksi omista arvoista ja siitä, elääkö niiden mukaan. Mitä arvoja haluan välittää lapselleni? Mitä arvostan? KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Miltä tuntui kehua itseä? Miltä tuntui kirjoittaa rakkauskirje omalle lapselle/lapsille? Oletko jo antanut kirjeen lapsellesi? Milloin aiot kirjeen antaa? TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Arvot Ohjaaja lukee alustukseksi seuraavan tekstin: “Joudun jatkuvasti jättämään lapseni hoitoon kenelle nyt satun saamaan. Se tuntuu pahalta. Haluaisin itse olla lapseni kanssa mahdollisimman paljon. Taloudellinen tilanteemme on sellainen, että minun on pakko tehdä kahta työtä ja lähitukiverkkoa on vähän. Silti eniten elämässä halusin saada tämän lapsen ja kun hänet viimein sain, jouduin tähän oravanpyörään.” Jokainen meistä joutuu tekemään omassa elämässään arvovalintoja ja aina ihanteet ja todellisuus eivät kohtaa. Minkälaista elämää sinä arvostat? Mikä ja kuka on sinulle tärkeä? Kun tietää, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa, on helpompi suunnistaa elämässä oikein ja tavoitella itselle tyydyttäviä päämääriä. Viihtyminen tai menestyminen on todennäköisempää asioissa, jotka kokee omakohtaisesti mielekkäiksi ja arvokkaiksi, ja joissa voi toteuttaa itseään. Omien arvojen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Arvot eivät pysy aina samoina, vaan voivat muuttua paljon elämän kuluessa. Omien arvojen näkemiseksi tarvitaan joskus perusteellista pohdintaa ja aikaa, oman sisimmän kuuntelua. Kosketus omaan itseen auttaa näkemään omia arvoja sekä niiden järjestystä. Omien arvojen mukaisesti eläminen vaatii tahtoa, päättäväisyyttä ja energiaa. On myös ymmärrettävä, että tällainen arvojen mukainen käytös voi pahoittaa jonkun mielen. Arvot näkyvät arjessa. Se mitä arvostat, siihen panostat, käytät aikaa ja usein myös rahaa. Jos omat arvot ovat osittain tai kokonaan tiedostamattomia, niitä on vaikea toteuttaa ja oma toiminta voi olla arvoiltaan hyvinkin ristiriitaista. Lapsi omaksuu sinun arvosi – ja voi myöhemmin haluta aivan toisenlaisen elämäntavan. Moni joutuu esimerkiksi aikuistuessaan pohtimaan, sopivatko vanhempien ja perheen arvot itselle vai ovatko omimmat arvot jotain aivan muuta. Mihin kaikkiin asioihin pystyt vaikuttamaan niin, että arvoristiriitoja olisi mahdollisimman vähän?
40
Tä
rk
ei
tä
as
io
el
ita
äm
äs
sä
ni
41
TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti? Minkälaista elämää sinä arvostat? Mitä käytännössä tarkoittaa se, että elän arvojeni mukaan? Tarvitaanko muutosta? Voiko itselle olla armollinen? Minkälaisia arvoristiriitoja olet kohdannut omassa tai läheistesi elämässä? Esimerkiksi ihminen kertoo tärkeäksi arvokseen terveyden, mutta elämäntapa ei vastaa arvon mukaista toimintaa eli ei esimerkiksi syö terveellisesti tai liiku riittävästi. Täydennetään osallistujan vihkoa Osallistujat kirjaavat puun lehtiin, mitkä asiat ovat heille elämässä tärkeitä. Lehtiin voi kirjata myös niitä arvoja, joita haluaisi välittää lapselleen. KOTITEHTÄVÄT: 1. Tee jonkin arkipäivän juttu toisin kuin yleensä. Esimerkiksi jos lapsi haluaa kotimatkalla päivähoidosta pysähtyä tutkimaan asioita, tehkää niin. Pyri olemaan läsnä, kiireetön ja lapsentahtinen. 2. Ota seuraavalle kerralle mukaan jotain, mikä kuvaa omaa naiseuttasi/ mieheyttäsi. Se voi olla tavara, esine, kuva, runo, ajatelma tai jotain muuta. Varaudu kertomaan, miksi olet valinnut juuri sen ja miten se liittyy omaan naiseuteesi/mieheyteesi. 3. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
42
43
7. kokoontumiskerta
Naiseus ja mieheys Seitsemännellä kerralla tavoitteena on pohtia millaista on olla nainen/mies nykypäivänä. KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Minkä arkipäivän asian teit viikon aikana toisin? Miltä se tuntui? Kokeilitko olla läsnäoleva, kiireetön ja lapsentahtinen. TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Naiseus ja mieheys
Ohjaaja lukee alustukseksi seuraavan tekstin: ”Nainen on aina nainen.” ”Oikea nainen pukeutuu naisellisesti ja pitää huolta itsestään.” "Miehet ei itke." ”Naisella kuuluu olla muotoja.” ”Kaikki naiset tykkää lapsista!” "Oletko mies vai hiiri?" ”Nainen on naiselle susi.” ”Naiset ei tajua tietotekniikasta.” "Miehellä kuuluu olla lihaksia." ”Naiset juoruilee.” ”Naiset itkee helposti.” "Miehet on kiinnostuneita autoista, koneista ja urheilusta". ”Naiset on empaattisia.” Nainen on pimu, misu, kuuma kissa, puuma, tyrkky, ”milf”, äiti, emäntä, kaamea akka, huora, ämmä, mummeli, rekkakuskilesbo, femakko, kukkahattutäti, noita. Nainen on liian naisellinen tai epänaisellinen, aina jotenkin vääränlainen? Millaisia rooleja meillä on omassa elämässämme? Olemme äitejä, tyttäriä, siskoja, ystäviä, naapureita, työntekijöitä, työkavereita. Onko sukupuoli vain yksi rooli muiden rooliemme ohessa? Olemmeko itse valinneet naisenroolimme, vai olemmeko ottaneet sen annettuna? Miten ymmärrämme oman naiseutemme, millaista naiseutta tavoittelemme? Haluamme tai emme, media ja kulutusyhteiskunta muokkaa ajatuksiamme siitä, millainen on käsityksemme naiseudesta. Kun kuulet sanat lääkäri, poliitikko, maanviljelijä, professori... ajatteletko miesvai naispuolista ihmistä? Kun sanotaan ”ihminen” tarkoitetaan usein miestä – nainen on ”naisihminen”. Englannin kielessä sanaa ”mies” ja ”ihminen” kuvaa jopa yksi ja sama sana ”man”. Nainen on ikäänkuin vähän vähemmän, vähän passiivisempi kuin mies. Piilossa olevat asenteet naiseudesta ja mieheydestä >
44
v Ar
os
tan
itse
ssän
i
45
vaikuttavat kaikkeen ajatteluumme. Monen naisen kokema jäytävä riittämättömyyden tunne ja epämääräinen tyytymättömyys itseensä on vain heijastusta näistä piiloasenteiden luomista odotuksista. Yksi feminismin esiin nostama ajatus on kysyä kuka tai mikä taho hyötyy vaikkapa monen naisen tunnistamasta ulkonäköön liittyvästä epävarmuudesta. Mikä taho hyötyy siitä, että moni nuori nainen kokee tarpeelliseksi käyttää lähes kaiken vapaa-aikansa ja rahavaransa monenmoiseen kehonhuoltoon ja treeniin, vaativan ja ilottoman ruokavalion ylläpitoon, ihonhoitoon, jalkahoitoon, käsihoitoon, kynsihoitoon, kokonaisvaltaiseen karvanpoistoon, ripsi- kulma-, ja hiuskauneuden maksimoimiseen ja juuri oikeanlaisen tyylin metsästykseen. (Ja lopuksi kaiken vaivannäön kruunaaman lopputuloksen dokumentoimiseen ja sosiaalisessa mediassa jakamiseen selfiekuvien muodossa.) Naisen ulkonäöllisestä epävarmuudesta hyötyy muun muassa valtava kauneus-, terveys- ja tekstiiliteollisuus. Iso osa koko markkinataloutta pyörii identiteetin rakentamisen ympärillä, ja sitä ruokkii ihmisen jatkuva tyytymättömyys itseensä. Miltä tulee näyttää, mitä tulee kuluttaa, mitä omistaa, että on juuri oikeanlainen? Mies ei ole todellakaan immuuni näille loputtomille sisäistetyille vaatimuksille, mutta naisen taakka tuntuu olevan moninkertainen. Täydellisen naisen ideaaliin kuuluu paitsi täydellinen ulkonäkö, tyyli ja terveys myös täydellisesti sisustettu koti ja täydelliset lapset. Naiset uupuvat itse luomansa taakan alle. Sen täydellisen ihon/vaatekaapin/pepun/elämän metsästykseen kuluneen ajan ja energian voisi käyttää monella muullakin tavalla. Naiseus ja mieheys on jotain omasta itsestä kumpuavaa. Se on sisäinen kokemus siitä, kuinka olla oma itsensä tässä maailmassa. Ei ole olemassa oikean- tai vääränlaista naiseutta tai mieheyttä. Maailman mittakaavassa Suomessa on hyvä olla tyttö ja poika ja kasvaa naiseksi ja mieheksi. Saamme monessa suhteessa valita, millaisia haluamme olla ja millaista maailmaa rakennamme. On hyvä olla tietoinen siitä, millaista naiseutta tai mieheyttä itsessään korostaa, millaista naisen- ja miehenmallia tavoittelee. Voi miettiä, kannattaisiko tavoitella ihan vaan ihmisyyttä, ja tutkia lempeästi, kuinka tulla omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Naiseus ja mieheys on sekä voimaa että heikkoutta. Se on itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, mutta se on myös itsensä hyväksymistä kaikkine karvoineen. TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti? Mitä naiseus/mieheys merkitsee sinulle? Mitä on olla naisena/miehenä muutakin kuin äiti/isä? Millaisen naisen/miehen mallin olet saanut? Millaisia naisia/miehiä lapsena ihailit/ihailet nyt? Millaista on olla nainen/mies nykypäivänä? Oma naiseus/mieheys Tehtävässä osallistujat miettivät mukanaan tuoman materiaalin avulla omaa naiseutta/mieheyttä. Se voi olla kuva, runo, esine tms. Jokainen kertoo vuorollaan, miksi on valinnut kyseisen asian ja miten se liittyy teemaan.
46
Täydennetään osallistujan vihkoa Kirjataan puun hedelmiin vähintään kolme asiaa mitä omassa naiseudessaan/ mieheydessään arvostaa. KOTITEHTÄVÄT: 1. Kirjoita vihkoon pohdintoja omasta naiseudesta/miehuudesta. 2. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros: Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
47
8. kokoontumiskerta
Unelmat Tällä kerralla suunnataan kohti tulevaisuutta ja tehdään omat unelmat näkyviksi. Millaisen tulevaisuuden haluan rakentaa? KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Mitä ajatuksia keskustelu naiseudesta/mieheydestä sinussa herätti? TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Unelmat Ohjaaja lukee alustukseksi seuraavan tekstin: Unelma, mitä se sinulle tarkoittaa? Onko se jotain mitä olet aina halunnut omistaa tai tehdä tai jotain minkä toivoisit olevan toisin? Unelmat voivat olla hyvinkin erikokoisia ja erilaisia. Joku meistä unelmoi matkasta maailmanympäri ja joku siitä, että saisi nukkua yön keskeytyksettä. Itse olen aina unelmoinut pienesti ja voisi sanoa vaatimattomasti. Eiväthän omat unelmat ole voineet olla pröystäileviä. Miksi eivät? Mitä sitten vaikka minua sanottaisiin suuruudenhulluksi. Minä saan olla juuri sellainen kun olen. Joillekin meistä unelmat ovat kaukaisia toiveita, haaveita, joillekin taas selkeitä päämääriä ja tavoitteita. Olipa niin tai näin niin unelmat eivät toteudu itsestään vaan niiden eteen pitää tehdä myös työtä. Miten kohti omaa unelmaa voi edetä? Ensin meidän pitää pystyä tunnistamaan ja sanoittamaan omat unelmamme. Joudut mahdollisesti asettamaan itsellesi useitakin välitavoitteita ennen kuin pääset maaliin ja unelma on saavutettu. Vielä tärkeämpää kuin unelmien tunnustaminen, on varata aikaa unelmointiin. Voisiko ensimmäinen unelmasi olla unelmointihetki riippukeinussa? Tai vaikka hetki meren äärellä katsellen kohti ulappaa? Nämä ovat minun tämän hetkisiä arjenhaaveita. Suurempien unelmien eteen alan säästää rahaa ja ehkä muutaman vuoden kuluttua minulla on pieni mökki järven rannalla. TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti? Mitä unelmia olet joskus haudannut ja miksi? Mistä unelma syntyy? Kuka unelmiisi vaikuttaa? Pienet/isot unelmat? Mistä huomaat, että unelmasi on toteutunut? Mikä asia olisi toisin, jos unelmasi olisi toteutunut?
48
Omat u nelmani
49
Unelmille siivet! Luo oma tulevaisuutesi. Haaveile siitä, millaista elämää tulevaisuudessa elät. Huomioi, että pelkästään tähän tehtävään saa varata aikaa noin 1,5 tuntia! Ohjaaja varaa erivärisiä isoja kartonkeja, liimaa, saksia, kyniä ja lehtiä, joista voi leikata tekstejä/kuvia. Jokainen osallistuja valitsee itselleen kartongin ja alkaa työskennellä itsenäisesti. Lehdistä etsitään kuvia ja tekstejä, ei niinkään järkeä apuna käyttäen vaan luottaen intuitioon ja tunteisiin. Laitetaan kartongille kaikki toiveet ja odotukset, joita meillä on esimerkiksi itseä, elämää, työtä ja kumppania kohtaan. Kartongin alalaitaan kirjoitetaan oma nimi ja päivämäärä. Täydennetään osallistujan vihkoa Osallistuja kirjaa vihkon pilviin 1-3 unelmaa, joita haluaa tavoitella. Eli sanoittaa muutaman asian mitä edellisessä tehtävässä kartongille liimasi. Unelma voi siis liittyä esimerkiksi parisuhteeseen tai työhön. Kuvassa olevien tikapuiden avulla osallistuja voi havainnollistaa suunnitelmansa, eli sen miten on ajatellut asiassa edetä. Esimerkiksi tulevan työpaikan suhteen: alimmalle askelmalle kirjoitetaan “saan lapsille hoitopaikan”, toiselle “päivitä cv”, kolmanneksi “lähetä työhakemuksia” jne. Näin välitavoitteet auttavat osallistujaa menemään kohti unelmaa pieni askel kerrallaan eikä tavoite näytä liian isolta ja vaikealta saavuttaa. KOTITEHTÄVÄT: 1. Täydennä unelmakarttaa kotona, jos se jäi kesken. Laita unelmakartta kotona näkyvälle paikalle tai rullaa ja laita vaikka vaatekomeroon, josta sen voi noin puolen vuoden kuluttua ottaa esiin ja katsoa onko edistystä tapahtunut 2. Kirjaa ylös kolmesta viiteen (3-5) hyvää asiaa itsestäsi siihen varattuun tilaan. LOPETUS: Lopuksi lyhyt päätöskierros. Miltä tämän kokoontumisen jälkeen tuntuu? Kuvaile tunnelmaa/tuntemuksiasi parilla sanalla tai lauseella.
50
51
9. kokoontumiskerta
Mielenpuu-matka päättyy Viimeisellä kerralla kerrataan koko tehty matka, Mielenpuu-matka päättyy. KUULUMISET: Kukin osallistuja kertoo viikon kuulumiset ja akuutit asiat sekä mitä tunteita ja ajatuksia on herännyt edellisen kokoontumiskerran jälkeen. KOTITEHTÄVIEN LÄPIKÄYNTI: Minne laitoit kartan unelmien tulevaisuudesta? Kuinka usein olet katsonut karttaa? TEEMA JA TEEMAAN VIRITTÄYTYMINEN: Mielenpuu-matka päättyy Ohjaajan alustus Mielenpuu-matkasta: Voit halutessasi sulkea silmäsi tämän Mielenpuu-matkan ajaksi. Mielenpuu-matka tulee tänään päätökseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että itsensä kanssa työskentelyn pitäisi päättyä. Olet nyt ehkä tullut tietoiseksi omista lähtökohdistasi, saanut joitakin ajatuksia ja tapoja työstää omia tunteitasi ja elämääsi uudelleen, joten jatka tätä matkaa. Palauta mieleesi nyt se tunnetila, kun astuit ensimmäisen kerran tähän huoneeseen. Jännittikö sinua, tuntuiko jopa pelottavalta vai olitko kenties utelias näkemään muita samassa tilanteessa olevia? Muistele nyt myös mitä tavoitteita asetit omalle Mielenpuu-matkalle ensimmäisellä tapaamisella. Olivatko odotuksesi ja tavoitteesi hyvin henkilökohtaisia ja niiden paljastaminen pelotti sinua? Vai oliko pikemmin kyse sisäisestä huudosta ja vihasta? Miten hyvin näitä tavoitteita kohti olet mielestäsi päässyt? Toisella tapaamisella astuimme sisään portista. Pysähdyimme uuteen hetkeen ja tiedostimme mitä kaikkea olimme käyneet läpi ennen tätä päivää. Tunteet valtasivat meidät kolmannella tapaamisella ja se olikin oikea tunteiden vuoristorata. Tärkeää oli kuitenkin, että opit tunnistamaan omia tunteitasi ja sitä, miten niitä on myös mahdollista hallita. Neljännellä kerralla keskityimme omaan arkeen ja kotiin, meille tärkeisiin asioihin. Samalla mietimme myös niitä arjen pieniä helpottavia ratkaisuja, joita emme jostain syystä näe tai ehkä uskalla nähdä, tai pyytää. Tämä kerta vei meitä kuitenkin eteenpäin. Viidennellä kerralla menimme kohti vahvuuksia. Nämä ovat vahvat juureni, jotka pitävät minut pystyssä tuulisinakin päivinä. Kuudennella kerralla käsittelimme arvoja, myös niitä joita haluaisimme lapsellemme välittää. Kun tietää mikä itselle on tärkeää ja mitä arvostaa, on helpompi suunnistaa elämässä oikein ja tavoitella itseä tyydyttäviä päämääriä. Arvokeskustelusta sukelsimme naiseuden/mieheyden ytimeen. Mitä on olla naisena/miehenä muutakin kuin äiti/isä? Onko naiseus/mieheys enemmänkin tunnetila? Ohjaako se meitä ja meidän valintoja johonkin tiettyyn suuntaan? Kahdeksannella kerralla askelsimme tikapuita pitkin unelmaamme kohti. Pilkkomalla suurelta tuntuvat tavoitteet pienemmiksi palasiksi, välitavoitteiksi,
52
jaksamme paremmin edetä kohti päämäärää. Pienempien onnistumisten tuoma ilo antaa meille voimaa ja uskoa ponnistella unelmia kohti. Ilman unelmia ja haaveita meillä ei ole mitä kohti pyrkiä. Joidenkin kohdalla Mielenpuu-matkalle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet varsin hyvin, osalla matka jatkuu omaehtoisesti Mielenpuun viitoittamalla tiellä. Osalle vertaistuki on ollut pääjuttu kaikissa näissä tapaamisissa ja asioiden jakaminen on tehnyt näkyväksi sen, että et olekaan yksin näiden asioiden kanssa. Lähes aina löytyy joku, joka on kokenut saman tai ainakin lähes saman ja silloin se toinen voi ymmärtää paremmin miltä minusta tuntuu tai on tuntunut. Asioiden pohtiminen, sanoittaminen ja ääneen sanominen on toivottavasti tuonut teille uusia ajatuksia ja olette saaneet hetken hengähdystauon arjen kiireen keskellä. Toivottavasti tämä Mielenpuu-matka on ollut teille antoisa. TEEMATYÖSKENTELY: Keskustellaan juuri kuullusta tekstistä. Mitä ajatuksia ja tunteita teksti herätti?
Tavoitteiden ja odotusten kertaus Kerrataan alkuperäiset tavoitteet ja odotukset ja keskustellaan miten tavoitteet ovat toteutuneet. Ominaisuuslistat Jokainen osallistuja on kirjoittanut koko Mielenpuu-matkan ajan listaa omista hyvistä puolistaan. Kukin kertoo ääneen muutaman hyvän ominaisuuden itsestään. Itsetunnon kohotus Ohjaaja jakaa jokaiselle osallistujalle yhden postikortin/kuvan. Jokainen kirjoittaa kortin taakse oman nimensä siihen varattuun kohtaan. Tämän jälkeen kortit laitetaan kiertämään siten että jokainen osallistuja kirjoittaa jokaiselle ryhmän jäsenelle terveisiä/kiitoksia/jotain hyviä asioita, joista toisessa pitää. Lopuksi jokainen lukee ääneen mitä muut ovat korttiin kirjoittaneet. Palautetta Mitä palautetta osallistuja haluaa antaa itselleen/ohjaajille/muille ryhmäläisille? Mitä ajatuksia herätti se, että ryhmän järjestäjänä oli seurakunta? Ryhmän jatkuvuus Keskustellaan ryhmän jatkuvuudesta: Miten aiotaan pitää yhteyttä? Miten yhteydenpito käytännössä toimisi? LOPETUS: Viimeisessä tapaamisessa saa olla juhlan tuntua. On kiitosten ja kehujen aika. Osallistujien mielen valtaa tunne, että Mielenpuu-matka on saatu onnistuneesti päätökseen.
53
Unelmat
Arki ja koti
Kriis
i
54
Ar
vo
t
Naiseus ja mieheys
Minä ja perheeni
e Tu n t e
uud ahv ot v at taid Om ja
et
55
t
Näin syntyi LapsiArkki! LapsiArkin lähtökohdat ”Jos pääsisin joskus itsekseni kauppaan. Olisi tosi kiva, jos yksinhuoltajan arkea helpottaisi joku muukin välillä kuin lasten isoäiti…” LapsiArkki käynnistyi Kirkkohallituksen ja Suomen ev.lut. seurakuntien yhteisenä kaksivuotisena (21.11.2016–20.11.2018) hankkeena loppuvuodesta 2016. Hankkeen tavoitteena oli luoda seurakuntien käyttöön toimintamalli, joka ehkäisee yhden vanhemman perheiden ulkopuolisuuden tunnetta tukemalla vanhempien jaksamista. Yhden vanhemman perheissä toinen vanhemmista asuu lapsen/lasten kanssa ilman kumppania. Vanhempi voi olla silloin joko lapsen yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja. Hankkeen kärkenä oli pyrkimys tukea vanhemman jaksamista tarjoamalla tälle omaa aikaa (lastenhoidon muodossa) ja tarvittaessa myös neuvoja ja ohjausta sekä vertaistukea muilta vanhemmilta. Kun yhden vanhemman perheessä vanhempi jaksaa paremmin niin koko perheen hyvinvointi lisääntyy. Toimintamallin kehittämistä rahoitti Me-säätiö. Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Väestöliitto ja Nuori Kirkko ry. Hankeajan jälkeen tavoitteena on, että LapsiArkin toimintamalli leviää seurakuntiin laajasti ja pysyvästi.
LapsiArkin taustaselvitys Hankkeen alkumetreillä eli vuoden 2017 alussa käynnistyi avoin haku kaikille seurakunnille lähteä mukaan kehittämään uutta toimintamuotoa. LapsiArkin kehittämistyöhön valittiin tuossa vaiheessa 25 seurakuntaa ympäri Suomen. Näistä seurakunnista yhdentoista seurakunnan alueella asuvilta lapsiperheiden vanhemmilta kysyttiin vuoden 2017 keväällä toiveita ja tarpeita vanhemmuuden tukemiseen liittyen. Tätä ajatellen seurakunnissa järjestettiin vanhempainiltoja ja tietoa kerättiin myös nettikyselyn avulla. Kysely suunnattiin kaikkien lapsiperheiden vanhemmille, ei vain yhden vanhemman perheille. Vastauksia kyselyyn saatiin kaikkiaan 121 henkilöltä. Näistä vastauksista 66% tuli kahden vanhemman perheistä, 7% uusperheistä ja 27% yhden vanhemman perheistä. Vastaajista 5 % oli miehiä ja 95 % oli naisia. Kartoituksen tuloksista pystyttiin toteamaan, että yhden vanhemman ja kahden vanhemman perheiden toiveet ja tarpeet vanhemmuuden tukemisessa eivät juurikaan eroa toisistaan. Lähes 100% vastaajista ilmaisi, että he kaipaavat tukea vanhemmuuteen vähintään joskus. Vastauksista ilmeni selkeästi, että perhemuodosta riippumatta vanhemmat väsyvät ja he potevat jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja ajanpuutetta. Vanhemmat kokivat, ettei heillä ole ketään kenen kanssa keskustella ja että avun saaminen on vaikeaa. Vanhemmuuden tueksi toivottiin erityisesti käytännön apua (esim. lastenhoitoa tai siivousapua), kuuntelua ja keskustelua sekä kokemusten vaihtoa samassa tilanteessa olevien kanssa (vertaistuki). Lisäksi vanhemmuutta tukeviksi asioiksi mainittiin vanhemman oma jaksaminen ja hyvinvointi arjessa, jaetut kasvatusvinkit sekä lapsen hyvinvointi.
56
LapsiArkki-toiminnan käynnistyminen ja vertaisryhmämateriaalin kehittäminen LapsiArkin toiminta käynnistyi vuonna 2017 yhteensä 18 seurakunnassa ympäri Suomen. Toiminnan käynnistämisessä huomioitiin taustaselvityksessä saatu tieto perheiden toiveista ja tarpeista suhteessa vanhemmuuden tukemiseen. LapsiArkkitoimintaa toteutettiin seurakunnissa monin eri tavoin:
•
Osa seurakunnista järjesti kerran viikossa iltaisin lastenhoitoa, jotta yhden vanhemman perheen vanhempi sai omaa aikaa.
•
Joissakin seurakunnissa järjestettiin päiväaikaan vertaisryhmiä ja lapset olivat mukana ilman erityisesti järjestettyä lastenhoitoa.
•
Joissakin seurakunnissa järjestettiin iltaisin vertaisryhmiä ja kokoontumisten ajaksi oli järjestetty lastenhoito.
•
Joissakin seurakunnissa ryhmät kokoontuivat viikoittain, joissakin toimintaa oli harvemmin esimerkiksi kahden tai kolmen viikon välein.
•
Lisäksi seurakunnat järjestivät muun muassa ohjattuja teemakeskusteluja, leiripäiviä tai päivätapahtumia.
•
Toimintaa oli kehittämässä ja tuottamassa myös muita toimijoita: kaupunki (perhetyö, lapsiperheiden sosiaaliohjaus, varhaiskasvatus), Mannerheimin lastensuojeluliitto, Perheiden talo ja Yhden vanhemman perheiden liitto. Seurakunnilta, joissa LapsiArkki-toiminta käynnistettiin, tuli viestiä jo varhaisessa vaiheessa siitä, että vertaisryhmien ohjaamisen tueksi olisi hyvä saada kirjallista materiaalia. Vertaistuella on monia positiivisia vaikutuksia ihmisten elämässä. Samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on helpompi jakaa asioita, koska silloin on todennäköisempää, että haasteet elämässä ovat samankaltaisia. Vertaisryhmän vetämiseentarvittavan materiaalin kehittäminen alkoikin keväällä 2017 ja sitä päästiin testaamaan vertaisryhmissä syksyllä 2017. Materiaalin Kehitystyötä ja testaamista jatkettiin edelleen keväällä 2018, ja pian tämän jälkeen Mielenpuu-matka sai lopullisen muotonsa.
Vaikuttavuus Ensimmäisen hankevuoden eli vuoden 2017 aikana LapsiArkki tavoitti yhteensä 153 yhden vanhemman perhettä, joissa aikuisia oli 134 ja lapsia (alle 18-vuotiaita) 200. Yhteensä tavoitettiin 334 henkilöä. Näiltä perheiltä pyydettiin myös palautetta käynnistyneestä toiminnasta sekä kokemuksia siitä, miten toiminta on vaikuttanut oman perheen elämään. Vastauksia saatiin yhteensä 39 henkilöltä. Vastaajista 38 oli naisia ja yksi (1) mies. Vastauksia tuli yhteensä 10 seurakunnan alueelta. Parhaiten tieto alkaneesta toiminnasta oli saatu neuvolan, koulun, seurakunnan, sosiaalitoimen tai muun julkisen palvelun työntekijän kautta. Osa oli saanut tiedon ystävältä tai sanomalehdestä/ilmoitustaululta/esitteestä tai netistä (facebook, seurakuntien sivut).
57
Suurimmat syyt siihen miksi perheet olivat tulleet mukaan LapsiArkki-toimintaan, olivat tilojen läheisyys, toiminnan maksuttomuus ja vanhemman halu saada omaa aikaa ja lisää henkisiä voimavaroja. LapsiArkki-toiminnan arvosanaksi asteikolla 1-10 tuli 9+. Kyselyyn vastanneista 94% kertoi perheen hyötyneen toiminnasta. 92% oli sitä mieltä, että toiminta oli vaikuttanut positiivisesti koko perheen elämään. 76% vastaajista arvioi, että perheen hyvinvointi ja jaksaminen oli parantunut ja 59% koki, että perheen arjesta oli tullut sujuvampaa. Lisäksi 47% ilmoitti perheen sosiaalisten suhteiden ja turvaverkkojen parantuneen. 48% ilmoitti lasten vapaa-ajan viettotapojen muuttuneen parempaan suuntaan. 100% vastaajista oli valmis suosittelemaan toimintaa edelleen. Kyselyyn vastaajille annettiin mahdollisuus omin sanoin kertoa, miten toiminta oli vaikuttanut perheen elämään. Lisäksi he saivat myös tilaisuuden kertoa mielipiteensä toimintaa järjestävästä tahosta tai muusta kyselyn aihepiiristä. Suurin osa vastaajista kiitteli tarjottua lastenhoitoapua. Lapset olivat viihtyneet lasten toiminnassa ja saaneet erityistä huomiota omassa ryhmässään. Lapsille suunnattu ruokailu sai kiitosta monessa vastauksessa. Lastenhoito oli antanut vanhemmalle mahdollisuuden harrastaa ja tuonut kaivattua helpotusta arkeen. Myös aikuisten toiminta oli koettu hyvin positiivisena. Samassa tilanteessa olevien perheiden tuki eli vertaistuki koettiin tärkeäksi; vastaajille oli tärkeä kokemus huomata, etteivät he olleet tilanteessa yksin. Monessa vastauksessa mainittiin erikseen se, että toiminnan kautta oli tullut uusia ystäviä. Usea vastaaja koki saaneensa tukea, ymmärrystä sekä mahdollisuuden ajatusten ja tunteiden jakamiseen.
Lopuksi Ensin oli idea ja tarpeiden ja toiveiden pohjalta käynnistyi pilotit. Pian saatiin palautetta, että toiminta on tärkeää ja sillä on positiivisia vaikutuksia perheiden elämään. LapsiArkin lopullinen ydin oli syntynyt. Seurakunnat tarvitsevat uusia toimintamuotoja, jotta toimintaa voidaan tarjota oikein ja erityisesti niille, jotka apua eniten tarvitsevat. Toimintaa ei pidä tuottaa vain siksi, että jotakin pitää tehdä, vaan siksi että toiminta on vaikuttavaa! Moni hanke jää unholaan hankeajan päätyttyä. Jonkin ajan kuluttua kukaan ei muista mistä oikein oli kyse. LapsiArkki poikkeaa tästä perinteestä edukseen. Kirkkohallituksessa toimintamallin kehittäminen ja koordinointi jatkuu, LapsiArkista on tullut pysyvä toimintamuoto!
58
”Oli itselle tärkeää että sain lasten hoitoapua.”
”Samassa tilanteessa olevien perheiden tuki on todella tärkeää.”
”Kaivattu hengähdyshetki ja ”turvasatama”, jossa voi puhua kaikkea vanhemmuuteen liittyvää asiaa. Tapaamisissa muistutetaan ajattelemaan välillä myös minälähtöisesti, yleensä aina ajattelen ajattelen kaikessa ensin lasta ja minä itse jään taka-alalle. Tapaamiset ovat voimaannuttavia.”
”Tosi hyvää toimintaa, pääsin yksinhuoltajana harrastamaan.”
59
Kiitos Vaikka elämässä ei tarvitse pärjätä yksin, avun pyytäminen voi joskus tuntua liian vaikealta tai jopa ylitsepääsemättömältä. Miksi? Koska silloin paljastaisin itsestäni jotakin, jonkin hauraan puolen, etten pärjää, tarvitsen apua. Mitä sitten, jos tarvitsen apua, haluan jutella jonkun kanssa, joka ymmärtää tai tarvitsen hetken omaa aikaa. Miksi ei saisi tarvita ja haluta niin? Tätäkään hanketta ei kukaan ole tehnyt yksin ja onneksi ei ole tarvinnut pärjätä yksin. Apua on tarvittu ja apua on saatu. Kiitos kaikille LapsiArkin kehittämiseen, ja toteuttamiseen osallistuneille: Pirjo Tiippana, Meiju Riihelä ja Sari Jokinen ja monet muut seurakunnissa ympäri Suomen. On juteltu ihmisten kanssa ketkä ymmärtävät, välillä on haettu vertaistukea ja oma aika on auttanut jaksamaan. Kiitos tämän julkaisun tekemiseen osallistuneille Miia Moisio, Minna Tuominen, Marika Tynnilä ja Pirkko Harainen. Kiitos Ulla Nord ja Me-säätiö tuesta ja avusta. Kiitos LapsiArkin ohjausryhmälle. Kiitos KKP, Jarmo Kokkonen ja Maarit AlaMononen ja erityisesti Mikko Mäkelä. Ilman uskoa, luottamusta ja sisua tämä hanke olisi jäänyt minulta luotsaamatta. Uskon vahvuus auttoi minua jaksamaan eteenpäin. Luottamuksen syvyys nosti minut aina uudestaan jaloilleni. Sisu ei antanut minun antaa periksi. Kiitos kaikille. Aamen.
Päivi
60
Lähteet Eskelinen, N. & Sironen, J. (toim.) (2017). Köyhyys. Syitä ja seurauksia. Kuopio: Grano Oy. Forssén, K., Haataja, A. & Hakovirta, M.(toim.) (2009). Yksinhuoltajuus Suomessa. Helsinki: VL-markkinointi Oy Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-3215. 2017. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.8.2018]. Saantitapa: http://www.stat.fi/ til/perh/2017/perh_2017_2018-05-25_tie_001_fi.html Tilastoraportti 46/2017. Toimeentulotuki 2016. [http://www.julkari.fi/bitstream/ handle/10024/135647/Tr46_17.pdf?sequence=4&isAllowed=y]. Katsottu 29.8.2018.
61
62
63