Lauri 2013 nro 25 (5 9)

Vantaan Lauri 25 • Armon asialla • 5.9.2013 • www.vantaanlauri.fi

Kuorolaulu on hauskaa Kaste luo turvaa

3

5

Kun nuorella on kaksi kotia

Pauliina Kainulainen:

6

Pidän itsestäni huolta menemällä metsään.

Se on minulle rukouksen paikka ja luovuuden lähde.

Metsässä olen viisauden juurilla 8

Hengitys on kristitylle kristillistä, buddhalaiselle buddhalaista – Johanna Korhonen

2

Pääkirjoitus Pauli Juusela

Jukka-Pekka Kylä-Liuhala

2 Ari Muttonen ja Tapani Haapala aloittavat uuden työnsä khmerin kielen alkeiden opiskelulla.

Entä vappu?

Työmarkkinajärjestöt ovat avanneet keskustelun kahden kirkollisen arkipyhän eli loppiaisen ja helatorstain siirrosta lauan­taille. Esitystä on perusteltu työn tuottavuudella ja kansantaloudella.

Miksei listalla ole myös vappu? Eikö sen yhteyteen oteta lomia ja vietetä rokulipäiviä? Itse asiassa vajaa puolitoista vuotta sitten tehdyssä Taloussanomien jutussa toimitusjohtaja Kyösti Kakkonen esitti arkipyhien ja vapun siirtämistä ja olisi ollut valmis siirtämään myös joulun ja pääsiäisen.

Jouluaaton ei hänen mukaansa tarvitsisi olla 24. joulukuuta.

Eli jos nyt sovitaan näistä kahdesta päivästä, päättyykö jouston vaatimus siihen? Kysymys ei ole vain kirkollisista pyhistä, vaan suomalaisten vapaapäivistä, joihin sattuu liittymään kirkollinen perinne.

Kirkollisten juhlapäivien paikkoja ei missään tapauksessa pidä vaihtaa kulloistenkin suhdanteiden mukaan, sillä tietyt päivät liittyvät kirkkovuodessa toisiinsa. Kirkko viettää pää­ siäisviikon tuhkakeskiviikkoa keskiviikkona, vaikkei se olekaan vapaapäivä ja samoin on syytä viettää helatorstaita torstaina eikä lauantaina. Mutta se, ovatko päivät myös vapaapäiviä, on totta kai yhteiskunnallinen kysymys.

Helsingin piispa Irja Askola kommentoi asiaa Facebooksivuillaan. Hän sanoi, ettei puolusta juhlapäiviä niiden itsensä takia, mutta kysyi, olisivatko ne vaalimisen arvoisia meidän kansalaisten takia. Kalenterimme liittyy pitkään kansalliseen ja kansainväliseen perinteeseen ja on samalla osa ihmiselle tarpeellista levon ja työn rytmiä: ilman lepoa tehokkuus katoaa.

Kolumni

Lupa hengittää Onko kristinusko kokoelma sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia?

Onko kristityn syytä olla koko ajan huolissaan siitä, että vaara vaanii nurkan takana?

Joku hyväntahtoinen kirkkoihminen oli huolestunut mindfullness-kursseista – etenkin niiden ”buddhalaisuudesta”, jonka hän pelkäsi kai sumentavan kristityn kurssilaisen vakaumusta.

Mindfullness on nimi tietoisuustekniikoille. Näillä kursseilla harjoitellaan tietoista läsnäoloa, omien tunteiden ja kehon tuntemusten tunnistamista ja hyväksymistä, hengitystä, keskittymistä, rauhaa.

Tämä oli kirkkoihmisen mielestä arveluttavaa, eikä hän ole käsityksineen yksin. Ei ole pitkä aika siitä, kun joku kammoksui joogaa.

Tunnustan täten kaikille: juuri tätä kaikkea vaarallista ja uhkaavaa minäkin olen harjoitellut ja harjoittanut yli kaksikymmentä vuotta. Mutta se ei ole nimeltään buddhalaisuutta eikä hindulaisuutta, vaan kirkkolaulua, rukouslaulua, oman kristillisen kirkkomme perinteeseen kuuluvaa musiikkia. Vanhan kirkkolaulun ydin on hengitys, rauha, kuuntelu ja tämän ainutkertaisen hetken tiedostaminen. Yksinkertaisessa, koruttomassa lauletussa rukouksessa ihminen hengittää sisään ja laulaa ulos syvää yhteyttä itsensä, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa.

Kristityille se on kristillistä, buddhalaisille se on buddhalaista. Uskonnottomalle tietoinen, hengittävä läsnäolo on ihmisyyttä, jokaisessa ihmisessä asuvaa kaipuuta yhteyteen ja rauhaan. Kaikki me hengitämme, kaikki elämme, uskontoinemme tai ilman uskontoja.

Kristinuskon ydinhahmo Jeesus ei tuntunut turhia murehtivan. Selväsanaisesti hän kehotti muitakin olemaan pelkäämättä ja hössöttämättä joutavia. Sen sijaan Jeesus osoitti lukemattomia hommia, joita oikeasti pitäisi tehdä – niin kuin vaikka nälkäisten ruokkiminen ja köyhien vaatettaminen.

Kristinusko ei ole sääntökokoelma, vaan viesti Jumalan rakkaudesta. Hengittääkin saa.

Johanna Korhonen toimittaja ja Vox Silentii -yhtyeen laulaja

Vantaankosken seurakunta saa uudet nimikkolähetit Tapani Haapala ja Ari Muttonen lähtevät kehitysyhteistyöhön Kambodžaan.

Ari Muttosen ja Tapani Haapalan nelivuotinen työkausi Suomen Lähetysseuran palveluksessa Kambodžassa alkaa kieliopinnoilla.

– Hetki menee, ennen kuin khmerin kieli taipuu suomalaisen suussa, epäilee Muttonen.

Vantaankosken seurakuntaneuvosto valitsi 28.8. seurakunnan uudeksi nimikkolähetystyökohteeksi Haapalan ja Muttosen työn Mekongin alueen eli lähinnä Kambodžan, Laosin ja Vietnamin kansalaisjärjestöjen parissa.

Lähetysseura tukee alueella 14:ää järjestöä, jotka vastustavat ihmiskauppaa ja auttavat sen uhreja. Lisäksi Lähetysseura toimii alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeuksien edistämiseksi.

Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Tapani Haapala työskentelee Kambodžassa alueellisena kehitysyhteistyökoordinaattorina. Pastori Ari Muttonen puolestaan toimii asiantuntijana tehtävänään järjestöjen ja niiden johtamisen kehittäminen.

– Lähetysseuran yhteistyöjärjestöt auttavat muun muassa prostituutioon pakotettuja, maaseudulta kaapattuja tai mukaan huijattuja lapsia ja naisia palaamaan kotiseudulleen. Ne tarjoa-

vat psykososiaalista tukea, koulutusta ja terveydenhoitoa, Haapala kertoo.

– Työ vakavasti traumatisoituneiden ihmisten kanssa on psyykkisesti kuormittavaa. Yksi tehtävistäni onkin auttaa järjestöjä ennaltaehkäisemään ja hoitamaan henkilökunnan sijaistraumatisoitumista, Muttonen lisää.

Haapala on tehnyt kehitysyhteistyötä 1980-luvulta alkaen eri järjestöjen palveluksessa ja on erityisesti ruokaturvan asiantuntija.

Muttonen on työskennellyt Suomessa sielunhoidon ja työelämän kysymysten parissa. Papiksi hänet vihittiin kesäkuussa Lähetysjuhlilla, samalla kun hänet ja Haapala siunattiin lähetystyöhön.

Ajatus lähetystyöhön hakeutumisesta oli alun perin Haapalan.

Hän innostui avoimesta työpaikasta, haki ja tuli valituksi – ja sai puolisonsakin innostumaan.

– Tapanin kehitysyhteistyöinnon ja nyt lähetyskurssin myötä minussa on syttynyt lähetyskutsumus. Nyt on aika mennä Jumalan työhön sinne, missä hätä on todella suuri, Muttonen kertoo.

Rekisteröidyssä parisuhteessa elävien Haapalan ja Muttosen siunaaminen lähetystyöhön aiheutti

kesäkuussa kohun. Itse he sanovat olevansa iloisia kirkon päätöksestä olla syrjimättä seksuaalivähemmistöjä rekrytoinneissa ja siitä, että kyseinen linjaus myös toteutui Suomen Lähetysseuran ja Vantaankosken seurakunnan päätöksissä.

Vantaankosken seurakunta tukee Haapalan ja Muttosen työtä vuosittain 8000 eurolla. Miesten mukaan taloudellinen tuki on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpänä he pitävät seurakunnan henkistä tukea ja esirukousta.

Joukko Vantaankosken seurakunnan lähetysaktiiveja on vastustanut nimikkosopimusta. Seurakuntaneuvostossa tehtiin esitys sopimuksen palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi, mutta se hylättiin ja sopimuksen solmimista puoltava esitys voitti äänestyksen äänin 12–4.

Vantaankosken seurakunnalla on 14 nimikkolähetyskohdetta.

Sopimuksia on viiden lähetysjärjestön kanssa. Tänä syksynä tehdään sopimus uudesta nimikkokohteesta myös Suomen Evankelis-Luterilaisen Kansanlähetyksen kanssa.

Kaisa Halonen

Uudet lähetystyöntekijät siunataan matkaan Myyrmäen kirkon messussa su 8.9. klo 10. Messun jälkeen on kirkkokahvit ja lähtöjuhla.

vantaanlauri.fi uutisia ›› Konstantinopolin patriarkka vierailee Tikkurilassa ›› Nyt haetaan Vuoden vapaaehtoista ›› Uskonnonvapaus ei aina ole itsestäänselvyys ›› Lahjoituksia Syyrian pakolaisille tarvitaan nopeasti lisää ›› Hämeenkylän seurakunta vastustaa Tuomelan koulun lakkauttamista Kannen kuva Hans von Schantz

3

Tässä ja nyt

Markku Mattila

Laulamisen iloa Outi Kankaanpää, kuoroharrastaja: ”Olen ollut mukana Omalla äänellä -kuorossa alusta lähtien. Nyt alkaa jo kuudes vuosi. Aluksi meitä taisi olla toistakymmentä, mutta nyt kuorossa on jo nelisenkymmentä laulajaa. Tähän porukkaan voi tulla kuka vaan, vaikka ei olisi ennen paljon laulanutkaan.

Kuorossa paitsi lauletaan, myös opitaan nuotinlukutaitoa. Osaan katsoa nuoteista vaikka sen, jos joku laulu menee kovin korkealle. Laulamme kaikenlaista musiikkia, muun muassa iskelmiä, lastenlau­luja ja virsiä. Itse tykkään eniten iskelmien laulamisesta.

Kuorossamme on monenikäisiä laulajia, noin 30–80-vuotiaita. Hauskempaa porukkaa ei voisi olla. Moni tulee hyvissä ajoin paikalle, että ehtii vaihtaa kuulumisia ennen kuin alamme harjoitella.”

Hanna Antila

Omalla äänellä -kuoro harjoittelee joka toinen tiistai (seuraavan kerran ti 17.9.) klo 18.30 Tikkurilan Olotilassa (Vehkapolun kävelykatu / Unikkotie 5 a). Lisätietoja seurakuntien kuoroista: www.vantaanseurakunnat.fi.

4

Väitellään

Vantaalaiset autoilevat enemmän kuin helsinkiläiset, Pekka Räty! prosenttia tehdään joukkoliikenteessä, naisten 43 prosenttia.

Kävellen tehtyjen matkojen määrä on Vantaalla kasvanut.

Myös pyöräily on yleistynyt.

Vain harva vantaalainen pääsee kävellen töihin.

– Kävellen tehtyjen matkojen määrä on Vantaalla kasvanut viimeisen neljän vuoden aikana. Iso osa niistä on varmasti työmatkoja. Myös pyöräily on yleistynyt.

Lapsiperhe ei selviä Vantaalla ilman autoa.

– Tätä tutkimus ei kerro, mutta se kävi ilmi, että 7–17-vuotiaat tekevät yhä enemmän matkoja henkilöautossa. Uskoisin, että se kertoo siitä, että lapsia viedään paljon harrastuksiin autolla.

HSL:n liikennetutkija Pekka Räty oli tekemässä liikkumistutkimusta, joka julkistettiin viime viikolla.

Poikittaisliikenne Vantaalla vaatii lehmän hermoja ja rutkasti aikaa.

Vantaalaiset autoilevat enemmän kuin helsinkiläiset ja espoolaiset.

– Espoolaisten kanssa vantaalaiset ovat tasoissa. Kummassakin kaupungissa yksityisautoilu on yhtä yleistä. Helsinkiläisiin verrattuna vantaalaiset autoilevat enemmän.

Paula Lehto

Miehet käyttävät joukkoliikennettä vähemmän kuin naiset.

– Pitää paikkansa. Helsingin seudulla miesten matkoista 29

Nyt lehtipisteissä.

– Liikennemäärät poikittaisliikenteessä ovat kasvaneet. Toisaalta Kehä III:a on parannettu, poikittaisliikennettä on tehty sujuvammaksi ja siihen kiinnitetään yhä enemmän huomiota joukkoliikenteen suunnittelussa.

Nuoret suosivat joukkoliikennettä.

– Erityisesti yli 18-vuotiaat nuoret suosivat joukkoliikennettä. Nuorille ympäristöarvot ovat tärkeitä ja joukkoliikenne nähdään yhtenä tapana edistää

ympäristönsuojelua. 65 vuotta täyttäneiden yksityisautoilu on yleistynyt.

Joukkoliikenne on kallista.

– En sanoisi, että näin on.

Päinvastoin, hinta on jopa yksi niistä syistä, minkä vuoksi moni siirtyy yksityisautoilusta joukkoliikenteen käyttäjiksi. Sen lisäksi moni kannattaa sitä, että koko Helsingin seudulla olisi käytössä joukkoliikenteen yhtenäinen lippujärjestelmä.

Ruuhkamaksut olisivat pääkaupunkiseutulaisille kauhistus.

– Pääkaupunkiseudulla asuvista 43 prosenttia kannattaa ruuhkamaksuja, joiden tuotto menisi joukkoliikenteen kehittämiseen, 39 prosenttia vastustaa niitä.

Joukkoliikenteen suosio kasvaa pääkaupunkiseudulla.

– Tämä oli tutkimuksemme päätulos. Ihmisten liikkumista on tutkittu 50 vuotta ja ensimmäistä kertaa on näin. Syitä joukkoliikenteen käyttöön ei kysytty, mutta käsitykseni mukaan siihen vaikuttaa esimerkiksi joukkoliikenteen imago. Joukkoliikenne koetaan toimivaksi ja moni ajattelee, että se kuuluu kaupunkiympäristöön.

Hanna Antila

Yksityistä päihdehoitoa viiveettä kotiin

Päihdelääkärit.fi

s-posti:info@paihdelaakarit.fi ● puh. 040 662 1144

Hoivalla ja kuntoutuksella tukea toimintakykyysi!

Tarjoamme monipuolisia kotihoiva-, kuntoutus- ja asumispalveluita pääkaupunkiseudulla. Tilaa ammattitaitoinen hoitaja tai fysioterapeutti omaan kotiisi arkielämän ja itsenäisen selviytymisen tueksi. Kotipalveluiden perushinta on 35 €/h ja fysioterapian 70 €/h. Tilaa maksuton kartoituskäynti jo tänään!

Soita ja kysy lisää: Debora Kotihoito 010 320 8844 www.debora.fi

www.askellehti.fi Voit tilata Askelen myös kotiisi Tilauspalvelu 020 754 2333 tilauspalvelut@kotimaa.fi

Debora Oy Kaupintie 10 00440 Helsinki

Havukosken palvelukeskuksen terapia-allasta vuokrataan 40-50 € tunti, ryhmien (max 14 hlö) käyttöön.

Tiedustelut: Kirsi Haverinen puh. 050 302 9073 tai kirsi.haverinen@vanhustenkotiapu.fi

Mitä mieltä?

Kerro mielipiteesi Vantaan Laurista ja osallistu kilpailuun!

Vastaa

www. laatulehdet. fi/lauri-41 Kilpailun voittoina laadukas kompaktikamera ja kirjapalkintoja.

5

Jani Laukkanen

Muutosvoima

Anna Iyen hoitaa Desmondia kotona. Alisa ja Oliver käyvät koulua.

Vaellus Sarriasta Santiago de Compostelaan 9.–16.6.2014 Oletko koskaan haaveillut pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan Pohjois-Espanjassa? Nyt sinulla on mahdollisuus tulla mukaan 120 km vaellukselle.

Hinta maapaketille 710 euroa, sisältäen majoituksen 2hh aamiaisella, tavaroiden kuljetuksen vaelluksella. Lennot alk. 320 euroa Santiago de Compostelaan.

Infotilaisuudet Santiagon vaelluksesta 9.9. klo 17.30 Tikkurilan kirjaston uudessa kokoushuoneessa.

Sisäänkäynti Vehkapolulta.

10.9. klo 17.30 Myyrmäkitalo 2. krs kokoushuone.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen Marko Heusala 040 5692482 mheusala@hotmail.com

www.facebook.com/Santiagonvaellus

Vastuullinen matkanjärjestäjä Matkatoimisto Monsuuni Oy

PÄÄKAUPUNKISEUDUN METSÄPÄIVÄ LA 7.9.

Kaste toi vakuuden Anna Iyen tietää, että hänen lapsistaan pidetään huolta.

Anna Iyen, 33, on kastettu vauvana, mutta myöhemmin hänen vanhempansa erosivat kirkosta ja sen myötä myös hän. Kirkkoon kuuluminen ei tuntunut aikuisenakaan oleelliselta, niinpä Anna ei vienyt kahta ensimmäistä lastaan vauvoina kastettaviksi.

– Olen aina etsinyt minulle sopivaa uskontoa ja pohtinut uskoon liittyviä asioita. Tutustuin jo lukioikäisenä eri uskontoihin, kristinuskon lisäksi muun muassa islamiin ja hindulaisuuteen.

Lasten ollessa alle kouluikäisiä Anna kävi heidän kanssaan Rekolan seurakunnan äiti–lapsi-kerhossa. Kirkolta hän löysi myös silloiseen elämäntilanteeseensa sopivan henkireiän, yksinhuoltajien illat.

Pari vuotta sitten syksyllä Anna Iyen huomasi Vantaan Lauri –lehdessä ilmoituksen Kastepäivästä. Tuonne minä haluan lapseni viedä, Anna ajatteli. Jostain syystä lasten kaste alkoi tuntua hänestä tärkeältä, vaikka mitään poikkeavaa ei elämässä ollut tapahtunut.

– Elin yksin lasten kanssa ja mieleeni tuli, että entäs jos minulle sattuu jotakin. Kuka sitten

huolehtii lapsista? Halusin itselleni vakuuden, että Taivaan Isä huolehtii heistä.

Anna soitti papille ja halusi varata kasteajan lapsilleen, mutta ei se niin vaan onnistunutkaan.

– En ollut käynyt rippikoulua, joten lapsiani ei voitu kastaa. Pappi kertoi aikuisrippikoulusta ja minä lupauduin menemään sinne.

Kastepäivä oli tulossa niin nopeasti, että Anna ei olisi ehtinyt käydä rippikoulua ennen sitä.

– Lasteni kastamisesta kaikki lähti, mutta halusin mennä aikuisrippikouluun myös oppiakseni lisää ja päästäkseni lähemmäs kristinuskoa. Ryhmässä sai vapaasti keskustella ja kyseenalaistaa asioita.

Kaksivuorotyön ja kiireen keskellä koitti Anna Iyenin konfirmaatiopäivä. Samalla kastettiin seitsemänvuotias Oliver ja viisivuotias Alisa.

– Hetki oli liikuttava ja minua jännitti, kun oli se oma konfirmointikin. En järjestänyt juhlia, mutta päivä oli minulle tärkeä.

Toinen kummeista tuli käymään meillä kotona.

Ystävistä jotkut ovat kritisoineet Annan valintaa viedä lapset kastettaviksi. Heidän mielestään lapsi saa itse päättää uskonnollisen vakaumuksensa, kun kasvaa niin isoksi, että tietää itse, mitä tahtoo. Niin Annakin ennen ajatteli.

– Mutta en minä pakottanut lapsiani menemään kastettaviksi. Sanoin heille, että haluaisin sitä ja kerroin, mitä kasteessa tapahtuu.

Lapsilla ei ollut mitään sitä vastaan. Tyttären kertoman mukaan päähän valeltu vesi tuntui kylmältä ja hänellä oli uudet, pinkit korkokengät.

– En usko, että kaste ainakaan haittaa ketään. Siinähän Jumala lupaa huolehtia lapsesta. Jos kristinusko ei myöhemmin ole lapsilleni se oma juttu, he saavat tietenkin etsiä omia polkujaan – ja ehkä löytää taas jossain vaiheessa takaisin. Elämä kuljettaa.

Enää Annan ei tarvitse olla lasten kanssa tosiaankaan yksin. Pitkä yksinhuoltajuus päättyi, kun hän tapasi nigerialaisen miehen ja avioitui. Kolme kuukautta sitten syntyi poika. Hän sai kastejuhlassa nimekseen Desmond.

Nina Riutta

Kastepäivä su 29.9. Vantaan kirkoissa. Lisätietoja: s. 13.

Metsänomistajien ja luonnossa liikkujien tapahtuma lauantaina 7.9. klo 10–16, Tapiolassa (Revontulenpuisto).

VAPAA PÄÄSY. TERVETULOA! Lue lisää: www.metsagroup.fi

Paulan parisuhdevinkit Mistä koostuu hyvä parisuhde?

Katso vastaus videolta. Vantaan seurakuntien perheneuvoja Paula Ruotsalainen vastaa kysymykseen osoitteessa www.vantaanlauri.fi.

Paula Ruotsalainen ratkoo parisuhdekysymyksiä vaihtuvissa videoklipeissä. Onko sinulla mielessä aihepiiriin liittyvä kysymys? Voit lähettää sen osoitteeseen paula.ruotsalainen@evl.fi ja saatat saada siihen vastauksen Paulan parisuhdevinkeissä. Kysymykset käsitellään luottamuksellisesti.

6

Kahden kodin teinit Kun lapsi asuu vuoroin isän ja äidin luona, vanhemmilla pitää olla toimivat välit. teksti Soili Pohjalainen kuvat Ami Lindholm

N

uorisolääkäri Elina Hermanson tuntee kahden kodin teinit sekä työstään että yksityiselämästään. Helsingin kouluterveydenhuollon ylilääkärinä työskentelevä Hermanson on eronnut kahdesti. Hänen kolme lastaan ovat asuneet kahdessa kodissa lähes koko elämänsä ajan.

– Kun lapsi asuu vuoroin isän ja äidin luona, vanhemmilla pitää olla toimivat välit. Se on ehdoton edellytys, jotta asumisjärjestely toimii, Hermanson sanoo.

– Asialliset välit ovat vanhempien velvollisuus joka tapauksessa. Riittää, että pystyy sopimaan lapsiin liittyvistä asioista.

Jos yhteistyö on vaikeaa, kannattaa hankkia ammattiapua.

Lisäksi kahden kodin asuminen vaatii kohtuullisen lähekkäin sijaitsevia koteja.

– Olen joutunut sanomaan miesystäväehdokkaille, etten

voi muuttaa kuopukseni isästä niin kauas, ettei poika voisi juosten tai pyöräillen kulkea kahden kodin väliä.

Kolmas edellytys asumisjärjestelyn toimivuudelle on se, etteivät vanhemmat arvostele lapsen kuullen toista vanhempaa tai kotia.

– Sen sijaan vanhemman velvollisuus on tukea lapsen ja toisen vanhemman hyviä keskinäisiä välejä.

Säännöt kodin mukaan Eri kotien erilaiset säännöt ovat Hermansonin mukaan asia, joka niin lasten kuin aikuistenkin tulee hyväksyä. Entä jos nuori alkaa vaatia itselleen etuuksia vetoamalla siihen, että toisessa kodissa saa tehdä niin?

– Niinhän ne nuoret tietenkin tekevät, Hermanson toteaa.

– Itse olen sanonut lapsilleni, että kodissa kodin tavoilla. On selvää, että eri kodeissa on eri säännöt. Sen vuoksi on erottukin, että ollaan asioista eri mieltä.

Hermansonin mielestä sillä, mitä sääntöjä missäkin kodissa on, ei ole niin suurta merkitystä. Tärkeintä on, että nuorille on säännöt, joiden noudattamista vanhemmat myös valvovat.

Hermanson arvioi jaksavansa vanhempana paremmin, kun lapsi on joka toisen viikon isänsä luona verrattuna siihen, että hän olisi yksinhuoltaja. Kun poika on isänsä luona, Hermanson voi hoitaa rauhassa asioita, tehdä töitä, harrastaa ja pitää yhteyttä ystäviin.

– Meillä maanantai on muuttopäivä. Muuttaminen on aina vähän raskasta, joten emme halunneet sitä viikonlopun alle.

Lapset myös sopivat kavereiden kanssa jo viikolla menoja tulevalle viikonlopulle. Siksi on kätevää, että he ovat saman vanhemman luona seuraavan viikonlopun yli.

– Ennen lapsen tuloa minä voin käydä tekemässä ruokaostokset ja laittaa päivällisen valmiiksi. On ihana tavata ja halata lasta.

Huoltaja jokaiselle päivälle Hermansonin mukaan paine ja riski juhlavanhemmuuteen on suurempi silloin, jos tapaa lasta harvemmin, esimerkiksi vain joka toinen viikonloppu. Kun lapsi asuu kummankin vanhempansa luona vähintään viikon kerrallaan, molemmissa kodeissa eletään arkea, ei vain juhlaa.

Niinäkin viikkoina, jolloin nuorimmainen on äitinsä luona, hän menee yleensä koulun jälkeen isän luo tekemään läksyt ja viettämään aikaa kavereiden kanssa.

– Jokaiselle päivälle täytyy olla yksi huoltaja, joka tietää, missä lapsi liikkuu. Silloin kun on isän viikko, isä päättää ja sopii lapsen menoista. Kun on minun viikkoni, minä päätän.

Hermanson on jakanut expuolisoidensa kanssa lapsille tehtyjen isompien hankintojen kuluja, jos ostoksesta on etukäteen sovittu ja molemmat ovat pitäneet hankintaa tarpeellisena.

Kahden kodin asumisjärjeste-

lyssä hän on kokenut raskaaksi vain vaatteiden kuljettamisen kodista toiseen. Ongelma ratkaistiin aikoinaan hankkimalla kumpaankin kotiin omat sisävaatteet. Teinit huolehtivat jo itse vaatteistaan.

– Kahden vaatekaapin varustaminen vaatii rahaa. Toisaalta en ole ostanut lapsille trendivaatteita ja muotikännyköitä.

– Se, ettei vanhemmalla ole varaa tarjota lapselle omaa huonetta, ei tarkoita ettei hän voisi asua lapsensa kanssa. Ei teinilläkään tarvitse välttämättä olla omaa huonetta, Hermanson muistuttaa.

Juttele vaikka nuori haistattelee Hermanson kertoo suomalaisen nuorisolääketieteen uranuurtajan Martti Siimeksen muistuttaneen usein, etteivät vanhemmat saisi erota, kun lapsi on 13-vuotias. Hermanson on samaa mieltä.

– 13-vuotiaan kehossa ja mielessä tapahtuu monia muutok-

7

sia. Silloin myös siirrytään yläkouluun. Usein harrastuksetkin vaihtuvat. Jos muutosten mylläkkään osuu vielä perheen hajoaminen, se voi olla lapselle liikaa.

Eron jälkeisiä asumisjärjestelyjä mietittäessä lasta pitää kuulla, mutta Hermansonin mielestä aikuisten on tehtävä lopulliset päätökset.

– Päätöksiä seuraa aina vastuu, ja vastuu lapsen asumisesta on liian iso hänen itsensä kannettavaksi. Lapselle on syytä kertoa, että vanhemmat ovat tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun. Kannattaa myös kertoa, että jos päätös osoittautuu huonoksi, ratkaisua voidaan miettiä uudestaan.

Nuortenlääkärinä toimiessaan Hermanson on huomannut, että monet nuorten ongelmat johtuvat vanhemmista. Ongelmia aiheuttavat muun muassa aikuisten vastuuttomuus, kaksoisviestit, joissa sanotaan yhtä ja tehdään toista, sekä sellainen ulkokultaisuus, jossa nuoria kielletään puhumasta perheen ongelmista ulkopuolisille.

Hermanson kannustaa vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa.

– Vaikka nuori haistattelee, hän kyllä kuulee ja kuuntelee mielellään, mitä aikuinen sanoo.

Nuoria kiinnostaa, mitä asioita vanhemmat arvostavat ja minkälaisia valintoja he ovat elämässään tehneet, vaikka he itse valitsisivatkin toisin.

Hermansonin aikuinen esikoispoika seurasi kerran netissä keskustelua, jossa yksi keskustelija totesi, että asetelma, jossa lapsella on kaksi kotia, on pohjimmiltaan surullinen vaihtoehto.

– Poikani ei ymmärtänyt näkemystä. Hänen kokemuksensa mukaan kaksi kotia on vaihtoehdoista paras silloin, kun vanhemmat eivät voi riitelemättä elää yhdessä. T

Kuinka vantaalainen?

Kati Tyystjärvellä, 54, on kylpyamme kotipihalla Saara Vuorjoki

”Lapselle on syytä kertoa, että vanhemmat ovat tehneet mielestään parhaan mahdollisen ratkaisun.”

”Vanhempani erosivat, kun olin noin 6-vuotias. Aiemmin asuin joka toinen viikko äidin ja joka toinen viikko isän luona. Nykyään asun oman tahdon mukaan kumman luona tahansa. Olen kuitenkin molempien luona aika tasaisesti. Olen saanut aina vaikuttaa asumisjärjestelyihin. Joskus julkisilla kulkeminen kahden kodin välillä ärsyttää. Hyvä puoli on, että kodit sijaitsevat lähekkäin.”

Miro, 17

”Olin 8-vuotias, kun vanhempani erosivat. Olen asunut vuoroviikoin äidin ja isän luona. Nyt asun omasta tahdostani kaksi päivää viikossa enemmän äidilläni. Äidin luota on lyhyempi matka kouluun. Säännöt ovat väljempiä isäni luona.

Kahdessa kodissa asumisen hyviä puolia on se, että vanhemmat voivat käyttää aikansa riitelyn sijasta meihin lapsiin. Vanhemmat ovat myös ehkä onnellisempia nyt, mikä on tietysti kivaa meille lapsille.

Vanhempani asuvat liian kaukana toisistaan. Heidän viestintänsä ei toimi, joten me lapset joudumme vanhempiemme välikappaleiksi. Viikossa ei ehdi kotiutua kunnolla, ja joudun raahaamaan tavaroitani ja vaatteitani liian usein kodista toiseen. Kahdessa kodissa asuminen ei ole helppoa, mutta jossain vaiheessa siihen tottuu. Olen tullut molempien vanhempieni kanssa läheisemmäksi heidän eronsa jälkeen.”

Elina, 14

”Vanhempieni erotessa olin 15-vuotias.

Sen jälkeen olen asunut joka toinen viikko äidin ja joka toinen viikko isän luona. Vanhempien työ- ja muiden matkojen vuoksi asumisjärjestelyissä on välillä epäselvyyksiä ja äkillisiä muutoksia.

Ikävintä on tavaroiden kuljettaminen asuntojen välillä. Tavaroita unohtuu ja niitä pitää lähteä hakemaan huonoillakin hetkillä. Isän luona on enemmän tilaa ja tekemistä. Äitini taas asuu parempien kulkuyhteyksien varrella. Äidin luona teen ehkä hieman enemmän kotitöitä.

Hyvä asia on ehkä se, että vanhempien asuessa erillään voi viettää heidän kanssaan enemmän aikaa kahden kesken.”

Johannes, 17

95 % vantaalainen

5 % loppilainen 5 % loppilainen Synnyin Ulvilassa. Metsänhoitajaksi valmistuneen isäni työ vei meitä eri paikkakunnille, kunnes asetuimme Lopen Läyliäisiin. Olin silloin parivuotias. Isä oli johtajana taimitarhalla, joka oli minulle rakas paikka. Vanhempani olivat akateemisesti koulutettuja, mikä oli harvinaista siihen aikaan maaseudulla. Kiinnostuin politiikasta keskikoululaisena, jolloin lähdin mukaan Teiniliiton toimintaan.

95 % vantaalainen Muutin Helsinkiin aloittaessani lim-

nologian opinnot yliopistossa. Puolisoni tapasin ystävyysmatkalla Vilnassa. Muutimme vuonna 1985 Sotunkiin taloon, jonka ainoat mukavuudet olivat sähkö ja puhelin. Meille syntyi kaksi tytärtä. Rakensimme tontillemme uuden talon, joka valmistui vuonna 1998. Vasta silloin saimme sisävessan ja juoksevan veden.

Olen työskennellyt tiedekeskus Heurekassa lähes 30 vuotta. Lisäksi toimin Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuna. Vapaina viikonloppuina menen mielelläni mökille Lammille, vaikka ihan itsekseni.

Soili Pohjalainen

Kysyn vaan

Mitä eroa on kirkolla ja kappelilla?

Kun Vaaralan kirkko siirtyi yksityisomistukseen, sitä alettiin kutsua Vaaralan kappeliksi. Mitä eroa on kirkolla ja kappelilla, yliarkkitehti Antti Pihkala kirkkohallituksesta?

– Kyllä niillä on aika suurikin ero. Kirkkoa koskevat kappelia tiukemmat säädökset. Jos kirkkoon tehdään olennaisia muutoksia tai se vaikka myydään, siihen pitää saada vahvistus kirkkohallituksesta. Kirkkolaki koskee vain seurakuntien omistamia rakennuksia, ei yksityisten.

Yleensä piispat käyvät vihkimässä kirkot käyttöön. Erottaako vihkiminen kirkon kappelista?

– Kirkkojärjestyksessä on maininta vihkimisestä. Lisäksi kirkkolain mukaan kirkkohallituksen on aina vahvistettava kirkkovaltuuston tekemä päätös siitä, että kirkko rakennetaan, siitä luovutaan tai siihen tehdään sellaisia muutoksia, jotka olennaisesti muuttavat sen sisä- tai ulkoasua.

– Toisin sanoen jos seurakunnan päätöstä ei ole aikanaan kirkkohallituksessa vahvistettu, kirkko ei ole kirkko, vaik-

ka sen olisi piispa vihkinyt. Tällä perusteella Vaaralan kirkko on ollut juridisesti seurakuntatalo.

Useimmiten kappelit ovat pienempiä kuin kirkot. Onko koolla vaikutusta?

– Ei, rakennuksen koko ei ratkaise sitä, onko joku kirkko vai kappeli.

Voiko kuka tahansa alkaa kutsua jotakin rakennusta kappeliksi?

– Kyllä, mutta nimeäminen ei tee niistä kirkollisia rakennuksia. Kappeleita on myös esimerkiksi sairaaloissa ja ostoskeskuksissa. Siunauskappelit taas ovat aina kirkollisia rakennuksia. Joskus seurakuntataloa nimitetään kirkoksi, kuten Vaaralassa on tehty.

Onko yleistä, että kirkosta tuleekin kappeli tai että se siirtyy seurakunnalta yksityisomistukseen?

– Ei ole, mutta mielestäni selvyyden vuoksi on parempi alkaa puhua kappelista, kun kirkko siirtyy yksityisomistukseen.

Hanna Antila

8

Metsä

”Luontohengellisyys on sitä, että menee metsään, on hiljaa, katselee ja ihmettelee, kuuntelee ja havainnoi.”

Metsät, jaksaka

Viekää hyvä sanoma kaikille Metsät, teidän vapautuksen Vedet, teitä kunnioitetaan ja Nelijalkaiset ja siivekkäät sis Jumala pehmittää ihmisten Pelastus on meille yhteinen ilo on yhteinen.

Tulevaisuuteemme kietoutu nuppuja pursuavana köynn Jaksakaa vielä vähän.

Näettekö, miten tämä aika a Huomaatteko, miten kukat

Pauliina Kainulainen: Metsän teo

9

än tyttö

aa vielä vähän!

e luoduille. nne päivä on lähellä. a varjellaan. saruksemme, n sydämet. n,

uvat toisiinsa nöksenä.

avaa uusia mahdollisuuksia? ovat puhkeamaisillaan?

ologia. Kirjapaja 2013.

teksti Ulla-Maija Vilmi kuva Hans von Schantz

Kun Pauliina Kainulaisella on paha mieli, hän menee metsään.

A

lussa oli metsä. Se alkoi melkein kotipihasta Tervossa, PohjoisSavossa. Teologian tohtori Pauliina Kainulainen on maalaistalon tyttö ja vanhempiensa iltatähti.

– Lapsena leikin paljon yksin metsässä. Se oli turvallinen, hyvä paikka minulle. Metsät ja järvet ovat sielunmaisemani.

Lapsuuden metsän jälkeen on löytynyt toisia metsiä: Keskuspuisto opiskeluaikojen Helsingissä tai lähivaarojen metsä kesäteologina Juuassa.

– Metsässä voi hengittää vapaasti ja olla pelkäämättä. Avaruus ja väljyys, rajojen puuttuminen tekee hyvää.

Kainulaisen viimeisin erilainen metsäkokemus on Enontekiöltä, metsän rajalta, missä maisema muuttuu puuttomaksi. Kainulainen oli siellä keväällä neljä kuukautta pappina.

– Mieleeni jäi huhtikuinen hohtavan valkoinen hanki. Kevät tuli nopeasti ja toi mukanaan keltaiset kulleroniityt. Olin nähnyt aikaisemmin kulleroita vain pieninä puskina.

Pysyvämmin Kainulainen asuu Kontiolahdessa, 20 kilometrin päässä Joensuusta. Sielunmaisemia löytyy myös mökiltä Lieksasta, Pielisen rannoilta.

– Olen sillä tavalla itäsuomalainen ihminen, että jo lapsena minulla liittyi luontoon hengellinen ulottuvuus. Leikkipaikkani pottukuopan takana oli myös pyhä paikka. Olen huomannut sen, kun olen lukenut ensimmäistä päiväkirjaani. Kirjoitin sitä alle kymmenvuotiaana.

Luontohenkisyyden polulla Lapsuudessaan Pauliina Kainulainen ei vain samoillut metsässä. Hän myös luki Raamattua.

– Olin saanut koulusta Gideoneitten lahjoittaman pienen Raamatun. Sen lukeminen toi turvallisuutta.

Vaikka metsä kasveineen ja eläimineen sekä yötaivaalta tutusti vilkuttavat tähdet tuntuivat ystäviltä, oli maailmassa myös jotain ahdistavaa ja pelottavaa.

Maaseudullakin lapsen korviin kantautui ydinsodan uhka. Myöhemmin tuli lisää uutisia globaaleista ongelmista, köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Niitä vastaan tarvitsi turvaa.

– Luontohengellisyys ja kristillinen hengellisyys ovat kulkeneet mukanani pitkään. Ne keskustelevat keskenään ja peilaavat toisiaan.

Vei silti aikansa, ennen kuin Kainulainen huomasi, että juuri noiden kahden tukipylvään varaan hän voisi ryhtyä tietoisesti hahmottelemaan omaa teologiaansa. Sitä ennen hän perehtyi vapautuksen teologiaan sekä feministi- ja ekoteologiaan.

– Ekoteologia on kristinuskon tarkastelemista luontosuhteesta käsin. Sitä on harjoitettu 1960-luvulta alkaen, mutta sen juuria voi löytää Raamatusta ja Franciscus Assisilaisen luontosuhteesta.

Viimeisimmässä kirjassaan Metsän teologia Kainulainen haluaa ottaa tietoisen sivuaskeleen ja siirtyä akateemisesta teologiasta viisausteologiaan.

– Viisausteologia tulee lähelle mystiikkaa. Siinä saavat järjen ja pääntiedon lisäksi tai sijasta tilaa myös tunteet, tahto, intuitio ja mielikuvitus. Viisausteologiaa ilmaistaan usein runon tai muun taiteen kielellä.

Sammon murusia etsimässä Pauliina Kainulainen haluaa tehdä suomalaista kontekstuaalista teologiaa, eli suomalaisessa nykytodellisuudessa toimivaa uskontulkintaa. Siksi hänen mielestään on tärkeää mennä sisälle kulttuuriin ja myös sen juurille niin metsässä kuin muutenkin.

– Olen täysverinen savolainen, ja varmaan siitä tulee rakkauteni kieleen ja kielellä leikittelemiseen. Halutessaan välttää konflikteja viimeiseen asti savolainen jahkailee. Asioiden rajat eivät ole tarkkoja. Savolainen elää sekä että -maailmassa, ei missään mustavalkoisessa joko tai -ajattelussa.

Savolaisuuden ohella Kainulainen puhuu itäisistä vaikutteista ja ugrilaisuudesta.

– Ugrilaisuus ei ole slaavilai-

suutta eikä indoeurooppalaisuutta. Haluan tutkia Sammon murusia, vanhoja säilyneitä runoja ja niiden sisältämää todellisuuskäsitystä sekä lukea ja tulkita Raamattua siitä käsin.

Samalla Kainulainen kertoo rajaavansa pohdiskeluittensa ulkopuolelle suomalaisen muinaisuskon siksi, ettei ole tavoittelemassa kahden uskonnon yhdistämistä. Hänen mielestään se, että pitkään ajateltiin kaiken hyvän tulevan lännestä, on tukahduttanut itäistä ajattelua.

– Itäisessä ajattelussa ei tehdä eroa maallisen ja hengellisen välillä, vaan ne kietoutuvat yhteen. Saunakulttuuriin on liittynyt hengellinen pyhän kokemus. Ruumiillisuus on ollut arvossaan. Se sopii hyvin kristinuskoon, jossa Jumala tuli ihmiseksi pojassaan.

Kun luonto kärsii, ihminen kärsii Viimeistään kirkkoisä Augustinuksesta alkaen kristillistä ajattelua on hallinnut käsitys lineaarisesta ajasta: maailmahistoria kulkee alun luomisesta kohti lopun tuomiota. Itäisessä ajattelussa on vahvemmin läsnä myös syklinen aikakäsitys, perusasioiden toistuminen elämän rytmeissä ja vuoden kertokulussa.

– Ugrilainen luontosuhde on syvä ja pehmeä. Siihen ei kuulu valloittaminen eikä hallitseminen, vaan sopusointu ja kohtuus, Pauliina Kainulainen sanoo.

– Luonnosta ei oteta enempää kuin tarvitaan, ja se mitä otetaan, käytetään tarkoin.

Kohtuutta ja sopusointua voisi vaalia vaikka viettämällä älä osta mitään -päivää joka sunnuntai ja viemällä lapset metsään.

Sillä, että luontosuhde on ihmiselle tärkeä asia, on myös murheellinen puolensa. Kun luontosuhde rikotaan esimerkiksi ojituksilla ja avohakkuilla tai ihminen etääntyy ja vieraantuu luonnosta jollain muulla tavoin, hän kärsii tilanteesta.

– Ajattelen, että tuskallinen yksinäisyys ja elämän pirstaleisuus, masennus, riippuvuudet ja itsemurhat pohjautuvat paljolti rikkoutuneeseen luontosuhteeseen. Niinpä olisi aika Väinämöisen tavoin ottaa selvää sairauk-

sien ja olotilojen synnystä, jotta voisi parantaa ne. Kirkosta voisi tulla parantava yhteisö, jos se ensin suostuu itsekriittiseen uudistusprosessiin.

Kainulaisen mielestä jokainen kieli sisältää oman maailmankuvansa. Suomen kieli on hänelle aarre, jota tulee vaalia.

Oman ajattelun syventämiseksi hän neuvoo tutkimaan myös alkuperäiskansojen luontosuhdetta. Sitä hän itsekin pääsi tekemään Enontekiöllä. Papin työssään hän palautteli mieleen aikaisemmin opiskelemaansa pohjoissaamea ja tutustui saamelaisten elämään.

Mieltä ja ruumista hoitava metsä Lopussakin on metsä.

– Metsä kutsuu meitä yhä uudestaan yhteyteen mustikanvarpujen ja eläinten kanssa, Pauliina Kainulainen sanoo.

– Itse olen myös metsänomistaja, minulla on perintömetsää.

Osasta siitä olen tehnyt luonnonsuojelualueen. Se säilyy metsätemppelinä, josta ei kaadeta puita. Siellä on kuulemma liito-oraviakin, vaikken ole nähnyt kuin papanoita.

Metsä merkitsee Kainulaiselle samalla myös abstraktimpia asioita: metsä on merkitysten tiivistymä, mieli- ja kielikuvien kehto, se jäsentää mieltä.

– Kun minulla lapsena oli paha mieli, menin metsään. Se on auttanut aina. Teologin ja papin työhön kuuluu pitää huolta myös omasta itsestään. Teen sitä menemällä yksin metsään.

Metsä on rukouksen paikka. Se on myös luovuuden lähde, haen sieltä inspiraatiota.

– Luontohengellisyys on sitä, että menee metsään, on hiljaa, katselee ja ihmettelee, kuuntelee ja havainnoi.

Kainulainen nimeää luontohengellisyyden esikuvaksi ja hengelliseksi äidikseen kirjailija Anna-Maija Raittilan. Hänen runoissaan avautuu välitön yhteys puihin, varpuihin ja lintuihin.

Kainulainen painottaa, ettei luontohengellisyys ole panteismia, sitä että luonto on Jumala, vaan panenteismia. Hän kertoo, mitä sana merkitsee.

– Panenteismi tarkoittaa, että Jumala on läsnä kaikissa luoduissa ja koko luomakunnassa, mutta hän ei tyhjene siihen.

Hän on enemmän kuin luomakuntansa, ei pelkästään tämänvaan myös tuonpuoleinen. T

10

Taivaspaikka Pyhäpäivä

8.9.

Kirkoissa puhutaan Jumalan huolenpidosta.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.”

(Evankeliumi Matteuksen mukaan 6:26)

Huokaa rukous

Matti Pikkujämsä

Sanoilla vai sanoitta?

Rukouksessa yksi sana riittää.

Emme tavoita Jumalaa aisteillamme. Hän asuu iankaikkisuudessa ja lausuu sanansa hiljaisuudessa.

Hiljaisuus on Jumalan kieli.

Siksi eri aikojen rukoilijat ovat etsineet tapoja, joilla he voivat hiljentää itsensä ja kehittää sisäistä kykyään kuulla Jumalan hiljaista puhetta.

Siellä missä rukous muuttuu kuunteluksi, omat sanat vähitellen lakkaavat ja ihminen on pelkkänä korvana, vastaanottavana ja odottavana sisäisessä hiljaisessa kuuntelussa. Kristillisessä perinteessä tätä kutsutaan kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Siinä rukoilija on yhteydessä Jumalaan sanojen, ajatusten ja tunteiden tuolla puolen.

Jumala on kotonaan kaikkialla.

Jumala on koko ajan siellä, missä sinä olet, vaikka et näekään häntä. Hän ei ole eksynyt. Lempeästi hän tahtoo sanoa sinulle: Sinä saatat olla eksynyt, mutta miksi et palaisi kotiin.

Rukouksessa palaat aina uu-

destaan sinne, mistä lähdit. Löydät, mitä sinulla jo on, avaudut sille ja syvennät sitä.

Rukous ei muuta asioita ulkoa käsin. Kuulet sisälläsi hiljaa lausutun sanan, joka sanoo, että sinulla on jo kaikki, mitä tarvitset. Et vain vielä ollut nähnyt sitä tai olit unohtanut sen. Kaikki on jo annettu sinulle Kristuksessa. Kaikki mitä tarvitset, on hänessä. Tarvitset vain aikaa oivaltaaksesi sen. Rukous antaa sinulle siihen ajan.

Mutta mistä löytää aikaa rukoukseen? Mistä aikaa siihen, minkä tietää tärkeäksi? Mistä aikaa siihen, että haluaa elää?

Aikaa ei ole muualla kuin siinä päivässä, jota elät. Varaa aamuusi ja iltaasi varttitunti. Hiljennä itsesi. Etsi paikka, jossa voit tehdä niin joka päivä. Lue Isä mei­ dän -rukous. Ole pari minuuttia hiljaa.

Millä sanalla sinun on luontevaa lähestyä Jumalaa tai Jeesusta? Käytä itsellesi tuttua ilmausta rukoussananasi. Toista si-

tä hiljaa mielessäsi, kuin puhuisit rakastetullesi.

Kun mielesi alkaa harhailla, palaa aina uudestaan siihen sanaan. Lausu se kaiken sen ylle, minkä keskellä olet.

Lopuksi lepää hetki hiljaisuudessa. Rukous saa olla juuri näin yksinkertaista. Eikä se vaadi paljon.

”Kun omat sanat vähitellen lakkaavat, ihminen on pelkkänä korvana.”

Lauri Maarala

Vartin retriitti

Naapurin rappusilla istuu pieni tyttö vaaleanpunainen reppu selässään. On pyhäaamu ja kello tuskin yhdeksää. Tytön koko olemus pursuaa iloisuutta ja energiaa. Hänen silmänsä tähyilevät toiveikkaasti kadun suuntaan.

Kaadan aamukahvini mukiin ja syvennyn päivän lehteen. Sivusilmällä seuraan kuitenkin söpöön leninkiin pukeutuneen tylleröisen touhuja. Välillä hän nousee ylös rappusilta ja piirtää hiekkaan suuria ympyröitä. Välillä hän istahtaa alas ja kaivaa repustaan omenan.

Kello on jo kymmenen ja edelleen tyttö istuu portailla. Seuraan erikoista sanatonta monologia, enkä malta siirtyä omiin askareisiini.

Tiedän, että viime vuosi oli naapuritalon väelle raskas. Jo epidemiaksi puhjennut nuorten perheiden eroaalto osui meidänkin kadulle. Niin kau-

niin talonkin rakensivat! Ja jo nyt perheen isä on poissa.

Lopulta uteliaisuus ottaa vallan. Laitan aamutossut jalkaan ja kipaisen kysymään, mitä tyttö oikein portailla odottaa. Astun ulos ja samassa tyttö jo vilkuttaakin minulle: ”Heippa setä, iskä tulee ihan kohta mua hakemaan.” ”Sepä hyvä”, mutisen itsekseni ja painan oven kiinni.

Kun kello lähestyy yhtätoista, pihaan kaartaa viimein tuttu auto ja isä. Heti auton oven avattuaan isä saa suukkojen ja halausten ryöpyn. Isä ja tytär syleilevät pitkään.

Kaadan vielä neljännen mukillisen kahvia. Naapurin portaikko on tyhjä. Mietin, että oikeastaan minunkin reppuni on ollut pakattuna jo pitkään.

Menen portaille istumaan. Ehkä isä tulee vielä.

Mikko Salmi

Lotta Numminen

Reppu ja reissutyttö

Musiikkia

Lapsille

Hakunilan seurakunta

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14.

Rukousryhmä pe 6.9. klo 18–20. Hakunilan kirkon kappeli.

Nuorten syksyn avajaiset pe 6.9. klo 18. Ilmoittaudu isoskoulutukseen, tule kuulemaan mitä tänä syksynä on tarjolla ja tapaa kavereita.

Nuorten jengi-ilta pe 6.9. klo 19– 22.30.

Hakunilan kirkon kirppis lauantaisin 7.9. alkaen klo 10–13.

Messu su 8.9. klo 12. Vesa Häkkinen, Harri Nurminen, Juha Paukkeri. Kirkkokahvit.

Matalan kynnyksen maanantai 9.9.

Hartaus klo 11, jonka jälkeen ilmainen ruokailu- ja kahvitteluhetki. Jos olet kiinnostunut toimimaan vapaaehtoisena, soita Hele Leppänen, p.

050 377 3905.

Ilosanomapiiri ma 9.9. klo 18.30 kirkon kappeli.

■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9–11. Tarjoilua ja hiljentymishetki.

Seniorikerho ti 10.9. klo 13–14.30.

Vaihdamme kesäkuulumisia.

Raamatturyhmä ti 10.9. klo 18–20.

■■ Lennokkikerho tiistaisin klo 17.30–19.30.

Lepaani ti 10.9. klo 18–21.

Matteuksen evankeliumi avautuu ke 11.9. klo 18. Jari Araneva luennoi.

■■ Hakunilan kirkon kuoro harjoittelee torstaisin klo 18.45–20.45. Tervetuloa entiset ja uudet laulajat.

■■ Kaakaopyhäkoulu torstaisin to 12.9. klo 18–19 alkaen yläkerran kerhohuoneessa. Pieni iltapala.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623 ■■■ Muskari perjantaisin alkaen pe 6.9. klo 10–10.30 kerhohuoneessa.

■■ Perhekahvila perjantaisin klo 9–11.

Puuroperjantai pe 6.9. klo 11. Hartauden jälkeen ilmainen puurolounas.

Kirkonmäellä tapahtuu la 7.9. klo 10–13. Klo 10 Nukketeatteri Sytkyt esittää näytelmän Kultavuori. Klo 12.30 lauletaan suomalaisia virsiä.

Tarjolla makkaraa, vohveleita ja makuja maailmalta, onnenpyörä, lapsille askartelua ja tarinanurkka, taikuri ja Länsimäen kehittämisryhmän kirpputori. Bertta-kirkonrotta tutustuttaa lapsia kirkon saloihin ja koloihin.

Messu su 8.9. klo 10. Harri Nurminen, Juha Paukkeri.

■■ Pyhäkoulu su 8.9. klo 10.

Bethel World Wide Evangelical Ministry sunnuntaisin klo 13–16.

Peittopiiri tiistaisin klo 11–13. Lahjoita neulojille lankaa tai tule neulomaan tilkkupeittoja Intiaan.

■■ Cecilia -kuoro harjoittelee ti 10.9. klo 18.

Miestenpiiri ti 10.9. klo 18.30. Sanaa ja saunaa.

Naisenergiaa Raamatun äärellä ti 10.9. klo 19.

■■ Torstaimesta to 12.9. klo 14–15.30

alakouluikäisille. Tarjolla välipalaa ja puuhastelua.

Lähetyspiiri to 12.9. klo 18.30.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11 ■■■ Kuunloiste-lapsikuoro ke 11.9. klo 15–15.45. Alakouluikäisille pojille ja tytöille. Lisätietoja kanttori Riikka Jäntti, p. 050 533 0756.

■■■ Tähtisäde-kuoromuskari ke 11.9. klo 16–16.30. 5–7-vuotiaille. Lauletaan, leikitään, soitetaan, kuunnellaan ja liikutaan. Ryhmää ohjaa kanttori Riikka Jäntti.

■■ Perhekerho ke11.9. klo 9–11. Tarjoilua ja hiljentymishetki.

■■ Perhekahvila to 12.9. klo 9–11.15.

Yhdessäoloa ja pientä tarjoilua, kanttorin muskarihetki klo 10.

■■ Syystempaus la 21.9. klo 10–13.

Lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden kirpputori. Myyntipöytä 6 e, varaus ja maksu ma–to virastoon, p. 09 830 6500.

■■ Ensimmäistä kertaa äidiksi -ryhmä tiistaisin 24.9. alkaen klo 13– 14.30. Ohjaajina lapsityönohjaaja Liisa Pietilä, pappi Tiina Palmu ja lastenohjaaja Taina Anttila. Ilm. ja tied. p. 050 337 7312 tai liisa.pietilä@ evl.fi. Ryhmä on ensimmäisen lapsensa saaneille äideille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa alle 6 kk.

Muualla ■■ Astan pyhäkoulu su 8.9. klo 11— 12, Hevoshaantie 9 D. ■■ Suurkuoroon! Tervetuloa laulamaan la 14.9. klo 11 Hakunilan ostarille yhdessä Kultaisen Iän Laulajien kanssa. Lisätietoja Annalta, p.

044 528 1577.

Kastettu Pihla Linnea Ropponen, Luka Eelis Edvard Kortelainen, Sofia Eveliina Kivelia.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto Auratie 3 Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–14 sekä ke klo 9–13 p. 09 830 6450 hameenkylan.seurakunta@evl.fi www.vantaanseurakunnat.fi/ hameenkyla Facebook: Hämeenkylän seurakunta Päivystävä pappi tavattavissa (tilojen ja toimitusten varaukset) ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys keskiviikkoisin ja perjantaisin Hämeenkylän kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan puhelinpäivystys, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari p. 09 830 6459 Hämeenkylän kirkko Auratie 3 Messu su 8.9. klo 10. Jaakko Kara, Jukka Nevala ja Hannu Lehtikangas. Kirkkokahveilla nimikkolähetti Jorma Haivio kertoo Meksikon katulapsityöstä.

■■ Sin’olet taivahani – Kamarikuoron levynjulkistamiskonsertti su 8.9. klo 18. Oskar Merikannon yksinlauluja kuorosovituksina. Joht. Hannu Lehtikangas. Ohjelma 10 euroa. Ohjelma ja levy 20 e.

Nuorten avoimet su 8.9. ja ti 10.9. klo 18–20.30 nuortentilassa.

■■ Perhekerho ke 4.9. klo 9.30.

Isokoulu ke 4.9. klo 19.

Rukouspiiri ti 10.9. klo 18.30 pienessä srk-salissa. Huom! Syysesitteessä väärä paikka.

Lammaskuja 2 B:n kerhotila Avoimet ovet joka tiistai klo 13–15.

Luetaan yhdessä -ryhmä ti 10.9. klo 10–12 maahanmuuttajanaisille ja -tytöille. Puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan suomen kieltä yhdessä.

Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 11.9.

klo 18.

Hommissa

Mielenterveyskuntoutujien ryh-

mä to 12.9. klo 13.

Lammaspolku 1:n kerhotila ■■ Perhekerho ma 9.9. klo 9.30.

■■ Nyyttikerho ma 9.9. klo 13. Vauvaperheille ja vanhemmille, joiden vauva on vielä masussa.

Aikuisten raamattupiiri to 12.9. klo 16.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9 ■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.30.

Kohtaamispaikka to 12.9. klo 11.30– 12.30. Nimikkolähetti Jorma Haivio.

Muualla

Kahvikammari ke 11.9. klo 13.30

Pähkinärinteen palvelutalossa, Kastanjakuja 1 A. ■■ Paukuta ja rakenna -leiri 27.–29.9.

Klaukkalassa Holman kurssikeskuksessa 7–14-vuotiaille. Nikkaroimme puupalikoista ja laudanpätkistä mitä ihmeellisempiä rakennelmia. Hinta 45 euroa. Ilm. osoitteessa www. vantaanseurakunnat.fi/fi/toiminta/ hameenkylan-seurakunta/tytot-japojat/leirit.

Kastettu Lenni Elias Aukusti Janhonen, Sanni Orvokki Turu, Eetu Onni Tapio Anttonen, Ada Alexandra Grönberg.

Hautaan siunattu Kalevi Antero Nyqvist, Pirkko Irmeli Parkkila.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4 Avoinna arkisin ma–pe klo 9–15 korson.seurakunta@evl.fi www.korsonseurakunta.fi/korso Facebook: Korson seurakunta Tilojen ja toimituksien varaukset p. 09 8306 550.

Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe 10–14, p. 09 8306 554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniapäivystys ja Nikkaristien palvelujen välitys ti ja to klo 10–12, p. 09 8306 560.

Korson kirkko, seurakuntakeskus ja kappeli Merikotkantie 4, p. 09 8306 558 Aamurukoushetki ma–pe klo 7 Kotkansiiven kokoustilassa, Kotkansiipi 1.

Vanhemman väen piiri to 5.9. klo 13. Mari Liimatainen.

■■ Seurakuntakuoron harjoitukset torstaisin 5.9. alkaen klo 18 kirkkosali 2. Lisätiedot kanttori Ursula Hynninen p. 050 5736 368.

■■ Perhekerho pe 6.9. klo 9.

Messu su 8.9. klo 10. Sea Sunday -merimieskirkkopyhä. Vuosaaren sataman merimiespappi Liinamaria Halén ja pastori Risto Auvinen.

Musiikista vastaavat kanttori Ursula Hynninen, Rauno Junkkari ja Heikki Kangasniemi. Messun jälkeen Liinamaria Halén kertoo työstään Vuosaaren satamassa. Kirkkokahvit.

■■ Pyhäkoulu su 8.9. klo 10. Jonna Puskala.

Nuorten aikuisten Raamis su 8.9. klo 14 nuorten tilassa.

■■ Perhekerho ma 9.9. klo 12.

Runopiiri ma 9.9. klo 13 kokoustilassa.

Naisten raamattupiiri ma 9.9. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

Katulähetys ke 11.9. klo 11. Hartaus ja ruokailu. Ennen katulähetystä kävelyryhmä kokoontuu klo 10 seurakuntasalin aulassa.

Lähetyspiiri ke 11.9. klo 13 kokoustilassa.

Arki-illan ehtoollinen ke 11.9. klo 18. Mari Liimatainen.

Varaventiili-ilta ke 11.9. klo 18.30.

Aiheena ”Minun tieni – miten elä-

Kanttori Hannu Lehtikangas ”Johdan Hämeenkylän seurakunnan kamarikuoroa. Kuoron levy Sin’olet taivahani julkistetaan ensi sunnuntain konsertissa.

Levy sisältää Oskar Merikannon yksinlauluja kuorosovituksina. Osa sovituksista on ennen julkaisemattomia.

Kanttorin työpäivät ovat pirstaleisia. Arkipäivisin pyrin käymään juoksulenkillä töitteni välissä.

Juokseminen on rentouttavaa, ja sen avulla saa selvitettyä ajatuksiaan.

Vuorijuoksu on minun juttuni. Käyn melkein joka kevät jonkun lauluryhmän kanssa Saksassa. Niillä matkoilla olen treenannut vuoristossa juoksemista. Olen juossut pari kertaa Sveitsissä Davosissa 79 kilometrin vuorimaratonin. Tänä vuonna olen juossut 10–30 kilometrin lenkkejä. Pidemmät matkat ovat jääneet väliin loukkaantumisen vuoksi.

Kamarikuoron levyn tekeminen oli pitkä prosessi. Kuorossa on mukana työssäkäyviä pienten lasten vanhempia ympäri pääkaupunkiseutua. Yhteisiä harjoitusaikoja ei ollut helppo löytää. Ratkaisin ongelman värväämällä teini-ikäisiä lapsiani ja heidän kavereitaan lapsenvahdeiksi kirkolle. Näin vanhemmat pääsivät harjoittelemaan ja nuoret saivat tienattua itselleen taskurahoja.”

Soili Pohjalainen

Kamarikuoron levynjulkistamiskonsertti su 8.9. klo 18 Hämeenkylän kirkossa. Ohjelma 10 e, levy ja ohjelma 20 e.

Hanna Ekola laulaa vapaaehtoistyön tilaisuudessa.

Vapaaehtoistehtäviä tarjolla Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet ovat tervetulleita ke 11.9. klo 17.45–20.15 Pyhän Laurin kappeliin. Tarjolla on vapaaehtoistehtäviä Tikkurilan seurakunnassa. Samalla voi tutustua palkitun kappelin arkkitehtuuriin ja taiteeseen rakennuttajainsinööri Maija-Liisa Sahlbomin opastuksella. Illassa esiintyvät laulaja Hanna Ekola ja pianisti Virpi Lahti. Tarjolla pientä suolapalaa.

Ilmoittautuminen 6.9. mennessä p. 050 548 6078 tai paivi.makinen@evl.fi.

Markku Mattila

Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48 Avoinna ma—to klo 9—16 hakunilan.seurakunta@evl.fi www.vantaanseurakunnat.fi/ hakunila Facebook: Hakunilan seurakunta ja Pyhän Annan lastenkirkko Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500 Päivystävä pappi tavattavissa ma– to klo 10—14, p. 09 830 6507 Diakoniapäivystys tiistaisin Länsimäen kirkossa klo 9–11, torstaisin Hakunilan kirkossa klo 9–11 (ei 29.8.). Samaan aikaan puhelinajanvaraus. Muina aikoina jätä viesti puhelinvastaajaan, p. 050 573 6313.

11

Seurakunnissa tapahtuu 5.–12.9.

12

Seurakunnissa tapahtuu 5.–12.9.

mä on johdattanut tähän hetkeen”.

Kaksi seurakuntalaista alustaa ja sen jälkeen keskustelua.

Rukousryhmä ke 11.9. klo 20 kappelissa.

Vanhemman väen piiri to 12.9. klo 13 seurakuntasalissa.

Miesten saunailta to 12.9. klo 18 saunatiloissa, Kotkansiipi 1.

Kirkon kulma Kirkon kulma on muuttanut seurakuntakeskuksen nuorten tiloihin, sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Huomaa muuttuneet aukioloajat.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 10–14.

Hartaus ti ja to klo 11.

Päihdekuntoutujien ryhmä pe 6.9. klo 15. Mari Liimatainen ja Jari Ilmonen.

Nuorten kulman avoimet ovet su 8.9. ja ke 11.9. klo 17–20.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4 Mikkolapäivänä la 7.9. klo 10–14 avoimet ovet seurakuntakodilla. Tule käymään.

■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.

Nikinmäen seurakuntakoti Surviaisenkuja 1 ■■ Perhekerho to 5.9. klo 9.

Nupe – nuorten perjantai pe 6.9. klo 17.30–20.30.

Nikinmäen seurakuntakoti 10 vuotta su 8.9. klo 15. Juhlitaan synttäreitä nauttien musiikista ja yhdessä olosta. Mukana uusi kirkkoherra Pirkko Yrjölä sekä Nikinmäen naislaulajien NiNa-kuoro. Juhlatarjoilu.

■■ Perhekerho to 12.9. klo 9.

Muualla

Diakonian luontoretki Haltiaan ke

18.9. Lähtö Korson kirkolta klo 9, paluu n. klo 15.30. Tutustutaan luontokeskuksen näyttelyihin, retkeillään lähimaastossa ja paistetaan makkaraa laavulla. Retken hinta 20 euroa, työttömät 8 euroa. Ilmoittautumiset retkimaksuineen kirkkoherranvirastoon 11.9. mennessä.

Varhaisnuorten kerhot alkavat viikolla 38. Kerhojen tiedot löytyvät seurakunnan nettisivuilta. Kerhoihin ilmoittaudutaan ma 9.9. klo 9 alkaen sähköisellä ilmoittautumislomakkeella osoitteessa www.korsonseurakunta.fi.

Kastettu Essi Kaarina Korjus, Jasu Iivari Sinisalo, Anton Julius Helin, Joona Mikael Kapanen, Aada Emilia Mercedes Pihavaara, Adam Kasper Nevanperä.

Hautaan siunattu Eeva Maria Ahlfors 90 v, Aija Anneli Leinonen 52 v, Markku Juha Hopponen 48 v, Juha Markus Numminen 38 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D Avoinna ma–to klo 9–15, parillisilla viikoilla ke klo 12–15 rekolan.seurakunta@evl.fi www.vantaanseurakunnat.fi/ rekola Facebook: Rekolan seurakunta Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700.

Päivystävä pappi tavattavissa ma– pe klo 11–14, p. 09 830 6707 Diakoniapäivystys ti ja to klo 9–11 kirkolla, Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706.

Rekolan Pyhän Adreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6700 Torstaipiiri 5.9. klo 13, päiväraamattupiiri.

■■■ Perheiden kirkkomuskari torstaisin klo 14.30. Musiikkileikkikoulussa lauletaan, liikutaan ja soitetaan tuttujen ja uusien laulujen tahdissa.

Lisätiedot: terhi.kiiskinen@evl.fi tai kristiina.mattila@evl.fi.

■■ Vauvakerho perjantaisin klo 9.

Alle 1-vuotiaille lähiaikuisen seurassa.

■■ Rekolan vokaaliyhtye la 7.9. Tarkoitettu laulajille, joilla on vankka kuorokokemus. Sovi koelaulusta kanttori Sirkku-Liisa Niemen kanssa: sirkku-liisa.niemi@evl.fi tai p.

050 3366798.

■■ Pyhäkoulu sunnuntaisin klo 10.

Kuunnellaan raamatunkertomuksia, lauletaan, hiljennytään, jutellaan, leikitään ja piirretään.

Messu ja Mikko Matikaisen lähtöjuhla su 8.9. klo 10. Saarnaaja ja liturgi Mikko Matikainen, kanttori Noora Hultin, Pyhän Andreaan kirkon kuoro, Rekolan seurakunnan vokaaliyhtye ja Kantelettaret, urkuri ja kuoronjohtaja Sirkku-Liisa Niemi.

Kirkkoherra Mikko Matikaisen lähtöjuhlat ja kirkkokahvit messun jälkeen. Messu nauhoitetaan ja on nähtävissä osoitteessa http://bambuser. com/channel/Rekolannettikirkko.

Kirkon yläovi auki aikuisille maanantaisin klo 18.

Leffailta nuorisotilassa ti 10.9. klo 18–21.

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi -käsityöpiiri keskiviikkoisin klo 9.30.

■■ Pyhän Andreaan kirkon kuoron harjoitukset keskiviikkoisin klo 18.

Uusia työikäisiä laulajia kaivataan mukaan, ei koelaulua.

Open Doors keskiviikkoisin klo 18 nuorisotilassa.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6 Kohtaamispaikka-ilta su 8.9. klo 16.30. Raamattuopetusta, rukousta ja iltatee, musiikki Maria Kuurne. Lapsille omaa ohjelmaa. Teol.lis.

Jukka Norvanto puhuu sukuselvityksestä Matteuksen evankeliumissa.

■■ Perhekerho tiistaisin klo 9.30.

Aamupuuro 1e/ perhe.

Yksinhuoltajien ilta to 12.9. klo 17.30. Ryhmä yksinhuoltajaperheille. Lastenhoito järjestetty, tarjotaan pieni iltapala.

Päiväkummun seurakuntatalo Tuovintie 39 ■■ Perhekerho tiistaisin klo 9.30.

Aamupuuro 1e/ perhe.

Muualla

Nuorten sähly torstaisin klo 16.30

Rekolanmäen koululla, Valtimotie 4. Ota mukaan vaaleapohjaiset sisäpelikengät.

Valo loistaa -ilta pe 6.9. klo 18.30 Koivukylän kirjaston auditoriossa, Hakopolku 2. Musiikkia, sanaa ja kohtaamista.

Lähetyksen kotipiiri ke 11.9. klo 17.30 Foiben takkahuoneessa, Sairaalakatu 7. Kahvit ja klo 18 Tansaniaan syksyllä lähtevä pastori-lentäjä Jarkko Korhonen kertoo työstään.

Mukana myös Vappu Olsbo.

Kastettu Vanessa Lilian Koskunen, Veeti Voitto Ilmari Lehtonen, Sonja Katariina Lepistö.

Avioliittoon kuulutettu Mika Kalevi Laitajoki ja Tuulia Katariina Repo.

Hautaan siunattu Matti-Olavi Haka 81 v, Veli Ahti Antero Hiltunen 64 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B Avoinna arkisin klo 9–15 p. 09 830 6717 tikkurilan.seurakunta@evl.fi www.vantaanseurakunnat.fi/ tikkurila Facebook: Tikkurilan seurakunta Tilojen ja toimituksen varaukset arkisin klo 9–15 p. 09 830 6226 Päivystävä pappi tavattavissa arkisin 11–15 p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys maanantaisin ja torstaisin klo 10–11.30, p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651, Unikkotie 5A 3. krs, diakonia. tikkurila@evl.fi.

Kirkon ruokailu ti 10.9. Vuoronumerot jaetaan Nuorisotilan alaovella klo 11.30 alkaen. Hartaus klo 12 Nuorisotilassa.

Pientä kodin huoltoapua? Vapaaehtoisten nikkaristien ryhmä tarjoaa apua esim. kattolamppujen vaihtamiseen tai huonekalujen kokoamiseen. Apua annetaan diakonisin perustein maksutta.

Tiedustelut vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Päivi Mäkinen, p. 050 548 6078.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6621 Messu su 8.9. klo 12. Heikki Leppä, Sonja Turunen, Iina Katila, Terje Saard.

Kastepäivä su 29.9. klo 15–18. Seurakunta tarjoaa kastekahvit Pappilassa. Lisätiedot ja kasteaikojen varaukset 27.9. klo 15 asti pastori Satu Huttunen p. 050 434 5539 tai satu. huttunen@evl.fi.

Pyhän Laurin kappeli Pappilankuja 3 Ilta vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille ke 11.9. klo 17.45–20.15. Ilmoittautumiset 6.9 mennessä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorille p.

050 548 6078 tai paivi.makinen@ evl.fi.

Tikkurilan kirkko Asematie 12 Viimeinen messu Tikkurilan kirkossa su 8.9. klo 10. Janne Silvast, Päivi Helén, Samppa Laakso, Simo Santaranta ja Tikkurilan kirkkokuoro.

Nuorisotyön startti-ilta ja OMGmessu su 8.9. klo 16.

Seurakuntien talo Unikkotie 5 ■■ Perhekerho pe 6.9. klo 9.30. Brappu, 2. krs.

■■ Laulupiiri pe 6.9. klo 13. Nuorisotila, A-rappu, 2. krs.

Yhteiskristillinen rukous- ja laulupiiri la 7.9. klo 15. Emmauksen sielunhoitohuone, A-rappu 3. krs.

Naiset sanan äärellä ma 9.9. klo 10.

Nuorisotila, C-rappu, 2. krs.

Mitä on luterilainen usko? ma 9.9. klo 18. Betanian kokoushuone, aArappu, 4. krs.

■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.30. Brappu, 2. krs.

Lähetyksen päiväpiiri ti 10.9. klo 13. Betanian kokoushuone, aA-rappu, 4. krs.

Aamurukouspiiri ke 11.9. klo 7. Emmauksen sielunhoitohuone, A-rappu, 3. krs.

Walkers-nuortenkahvila ke 11.9. klo 18. C-rappu, 2. krs.

■■ Torstaitupa to 12.9. klo 17.30. Tapaamispaikka yhden vanhemman perheille. Lapsille omaa ohjelmaa.

Tarjolla iltapala 2e/ perhe. B-rappu, 2. krs.

Maalauspiiri to 12.9. klo 17.30. Rippikoululuokka. A-rappu, 2. krs.

Miesten raamattupiiri to 12.9. klo 18. Emmauksen sielunhoitohuone.

A-rappu, 3. krs.

Ilolan seurakuntakoti Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132 ■■ Perhekerho pe 6.9. klo 9.30–14.

Naisten lenkkisauna to 12.9. klo 18.

Keskustelemme iltapalan (2 e) ääressä.

Ylästön seurakuntatalo Lehtikummuntie 2 ■■ Perhekerho to 5.9. klo 9.30.

■■ Perhekerho to 12.9. klo 9.30.

Ristipuron seurakuntatila Simonkyläntie 11 A, p. 050 919 1041 Ristipuron naisten Raamattu- ja rukouspiiri pe 6.9. klo 18.

■■ Perhekerho ma 9.9. klo 9.30.

Aikuisten naisten iltapäiväkerho ke 11.9. klo 14.

Tammiston kerhohuoneisto Tammistonkatu 29B, p. 050 367 1495 ■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.30. Pieni aamupala 2 e/ perhe, leikkiä, askartelua ja musisointia. Lisätiedot lapsityönohjaaja Päivi Romula p.

050 410 3863 tai paivi.romula@evl.fi.

Pakkalan kerhohuoneisto Käräjäkuja 1B ■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.30. Lisätietoja Outi Myllylä p. 050 327 1634 tai outi.myllyla@evl.fi.

■■ Äitien perhekerho ke 11.9. klo 9.30.

Kartanokosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 ■■ Perhekerho pe 6.9. klo 9.30.

Kartanokosken rukous- ja raamattupiiri ke 11.9. klo 18.

Muualla

Varhaisnuorten kerhot ovat al-

kaneet 2.9. Kerhot ovat ilmaisia ja niihin ei tarvitse ilmoittautua erikseen, ellei toisin mainita. Puuhakokkis ke klo 17.30–19 ja tyttökerho to klo 17.30–19 Ilolan seurakuntakodissa. Kokkikerho ma 17.30–19 Tikkurilan kerhotilassa. Kokkikerho ma 17.30–19.30, Puuhakokkis (1.–3. lk) ke klo 17.30–19, Puuhakokkis (4.–6. lk) to klo 17–19 Ristipuron seurakuntatalolla. Tytöt tanssii –kerho (3.–6. lk) to klo 17.30–19 Ylästön seurakuntatalolla, ilmoittautuminen Merja Rantalalle. Ilmailukerho (4.–7. lk) ma klo 18–20 Kartanonkosken kerhohuoneistolla, ilmoittautuminen ja lisätietoja www.maf-finland.org/ eagles/. Puuhakerho ma klo 17.30– 19 Tammiston kerhohuoneessa. Lisätietoja merja.rantala@evl.fi tai p.

050 526 9401.

NettiWalkers torstaisin klo 19.

Malminiityn eläkeläiskerho ma 9.9. klo 13.30, Malminiityntie 16B kerhohuone.

Yhteysilta ti 10.9. klo 18.30 Olotilassa, Vehkapolun kävelykatu, Unikkotie 5 a.

Wintin nuortenilta ke 11.9. klo 17, Ylästöntie 35.

Arki-illan ehtoollinen ke 11.9. klo 18. Olotilassa, Vehkapolun kävelykatu, Unikkotie 5 a.

Kastettu Iia Olivia Jussila, Emil Benjamin Stark, Else Maaria Schalin, Topias Luka Kasimir Niemi, Matias Juho Mikael Suni, Claudia Adele Leino, Aleksi Simo Kristian Kekkonen, Lenni Osmo Anselmi Ahtonen, Sienna Mmah Haarma, Mila Katariina Sandström, Emma Johanna Aimone, Eeli Tapio Johannes Lasanen.

Avioliittoon kuulutettu Henri Mikael Söderström ja Hanna Leena Piipponen, Anssi Taneli Hartikainen ja Johanna Maria Kukkanen, Jyrki Petteri Evers ja Annika Mikaela Austin, Henri Mikael Valonen ja Tiina Tuulia Kokko.

Hautaan siunattu Maire Tellervo Jauhiainen 88 v, Lilja Viola Hirvonen 85 v, Salme Meeri Orvokki Heino 80 v, Pentti Olavi Mattila 72 v, Jorma Heikki Päiviö Helanen 67 v, Irma Anneli Salminen 59 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto Uomatie 1 Avoinna ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6440 vantaankosken.seurakunta@evl.fi www.vantaanseurakunnat.fi/ vantaankoski Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimituksen varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–14, p. 09 830 6419.

Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to ja pe klo 9–14, p. 09 830 6419.

Diakoniapäivystys maanantaisin klo 10–12 ja torstaisin klo 14–16 Martinristin seurakuntakeskuksessa, maanantaisin klo 10–12 Kivistön kirkossa, tiistaisin ja perjantaisin klo 9–11 Myyrmäen kirkossa. Samoihin aikoihin puhelinpäivystykset, Martinristi p. 050 357 7736, Kivistö p. 050 357 7726 ja Myyrmäki p. 09 830 6426.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Aikuis- ja senioritoiminnan syyskauden aloitusjuhla to 5.9.2013 klo 13.

Ehtoolliskirkko ja kirkkokahvit. Liturgia Antti Isopahkala, saarna Hannu Pöntinen, kanttori Ritva Holma.

Nuorten olotila-kahvila “Olka” torstaisin klo 18–20 nuorisotila.

■■ Yksinhuoltajien perhekerho pe 6.9. klo 17–20.

Messu su 8.9. klo 10. Liturgia Hannu Pöntinen, avustava pappi Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kambodzhan nimikkolähetystyöntekijöiden Tapani Haapalan ja Ari Muttosen matkaansiunaaminen. Lähetysaiheiset kirkkokahvit.

■■ Pyhäkoulu su 8.9. klo 10 kerhohuone 4.

■■ Siunaa koko maailmaa -konsertti su 8.9. klo 18.15. Oopperalaulaja Esa Ruuttunen ja musiikinopettaja Steven Ngetti Tansaniasta ja hänen vierailijaryhmänsä. Lisäksi oppilas Markus Laine, piano, Martinlaakson lukiolaisia ohjaajana Heli-Maria Suomi ja Kasavuoren koululaisia ohjaajana Hanna Isotalo. Vapaa pääsy, ohjelma 10/15 e.

Myyrmäen kirkon kotiruokalounas ma–pe klo 11–13. Pääruoka, leipä, jälkiruoka ja kahvi 8 e. Ruokalista www. vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas.

Lähetyspiiri ma 9.9. klo 15–16.30 pieni srk-sali. Vierailijana seurakuntamme lähetystyöntekijä Jorma Haivio Meksikosta.

■■ Lasten aamukirkko ti 10.9. klo 9.

■■ Perhekerho ti 10.9. klo 9.30–11.

Seniorikerho ti 10.9. klo 13–14.30 iso srk-sali.

Israelpiiri ti 10.9. klo 18–19.30 takkahuone.

Mammaraamis ke 11.9. klo 9.30–11.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 takkahuoneessa.

Raamattupiiri ke 11.9. klo 14–15 St. Martinin kappeli.

Nuortenilta ke klo 17–19 nuorisotila. Musailta.

Arjen hiljainen hetki ke 11.9. klo 18– 19. Mahdollisuus hiljentyä vain olemalla, kuuntelemalla, liikkumalla ja katselemalla. Voit tulla ja mennä omaan tahtiin.

Iltamessu ke 11.9. klo 19. Liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Ritva Holma.

Musiikkia

13

Seurakunnissa tapahtuu 5.–12.9.

Lapsille

Markku Mattila

Jani Laukkanen

Kylässä

Merimiespappi Liinamaria Halén

Jäikö vauva kastamatta?

Kastepäivänä voi viettää isonkin lapsen kastejuhlaa.

Paperi, josta ilmenee lapsen tiedot, ja kaksi luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa rippikoulun käynyttä kummia tulee olla mukana kastetilaisuudessa.

Nina Riutta

Pastori Jaakko Kara on tänä vuonna ensimmäistä kertaa töissä Kastepäivässä Hämeenkylän kirkossa.

– Seurakunnat tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden tuoda lapsen kasteelle, jos hän on jostain syystä jäänyt kastamatta. Talon puolesta on myös tarjoilut: kakut, pöytäliinat ja kattaukset, Kara kertoo.

Ikärajaa kasteelle tuotavalle lapselle ei ole.

– Kastaa voi minkä ikäisenä vaan – meillä on laaja skaala – mutta kannattaa etukäteen keskustella pastorin kanssa, minkä ikäisen kasteesta on kyse.

Suositus on, että lapsi vietäisiin kasteelle kotiseurakunnan järjestämään tilaisuuteen tai ainakin, että oltaisiin ensin omaan seurakuntaan yhteydessä.

– Mutta emmehän me ketään torppaa, että te ette kuulu tähän seurakuntaan. Tärkeintähän on se, että lapset tulevat kasteelle, kutsumme kaikkia, Kara lupaa.

Seniorikerho to 12.9. klo 13–14.30

takkahuone.

■■■ Soita ja laula -arkipyhäkoulu to 12.9. klo 17.30. Lastenohjaaja RitvaLeena Tuuli.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381 Vaatevarasto avoinna to 5.9. klo 10– 12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p.

050 357 7726.

■■ Lasten aamukirkko ma 9.9. klo 9.

■■ Perhekerho ma 9.9. klo 9.30–11.

Seniorikerho ke 11.9. klo 12.30–14.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266 ■■ Perhekerho torstaisin klo 9.30–11.

Seniorikerho ti 10.9. klo 12.30–14.

■■ Omatoimiperhekerho keskiviikkoisin klo 9–11.30. Vapaaehtoisten ohjaama kerho.

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661 Luetaan yhdessä -ryhmä torstaisin klo 10–12 Olotila. Suomen akateemisten naisten liiton lukutaitoryhmä maahanmuuttajanaisille.

■■ Perhemessu su 8.9. klo 15. Liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Kahvila Olotila avoinna maanantaisin ja tiistaisin klo 11–13.30.

Kastepäivä su 29.9.

• Hämeenkylän kirkossa klo 14–16. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 26.9. mennessä pastori Jaakko Kara, p. 050 526 8706, jaakko.kara@evl.fi.

• Martinristissä klo 13–16. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 20.9. mennessä päivystävä pappi, p. 09 830 6419 (ma, ti, to, pe klo 9–14).

• Pyhän Annan lastenkirkossa klo 15 alkavan Mukulamessun yhteydessä. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 20.9. mennessä pastori Tuomo Kahenvirta, p. 050 530 6691.

• Pyhän Laurin kirkossa klo 15–18. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 27.9. klo 15 mennessä pastori Satu Huttunen, p. 050 434 5539, satu.huttunen@evl.fi.

• Rekolan kirkossa klo 13–16. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 20.9. mennessä päivystävä pappi, p.

09 830 6707 (ma–pe klo 11–14) tai kirkkoherranvirasto, p. 09 830 6700 (ma–pe klo 9–15).

Naisten raamattupiiri ma 9.9. klo

18.30–20.

Nuorten aikuisten raamis ti 10.9.

klo 18–20.Vapaamuotoinen ryhmä n. 20–35-vuotiaille. Luemme Raamattua ja juttelemme. Teetarjoilu.

■■ Familycafé Wed 11 Sep 1–3 pm.

For children and families with multicultural background. With us you get chance to meet other families and strengthen your language skills.

■■ Taaperokerho ke 11.9. klo 14.30– 16 perhekerho.

■■ Esikoisvauvakerho ke 11.9. klo 14.30–16.

Omat runot -piiri ke 11.9. klo 17–19 Olotila.

Seniorikerho to 12.9. klo 13–14.30.

Ylistyslaulu- ja rukousilta to 12.9. klo 18.30–20.30.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3 ■■ Perhekerho torstaisin klo 9.30–11.

Seniorikerho ke 11.9. klo 10–11.30.

Vantaanlaakson kerhohuoneisto Naapurinkuja 2 ■■ Perhekerho torstaisin klo 9.30–11.

Kannu Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11– 13.30. Ilmaiset nettikoneet.

Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi

tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

Kastettu Eino Elmeri Johannes Iivonen, Lauri Johannes Niskala, Peetu Sylvester Ojanen, Sofi Sade Olivia Suojanen, Laura Emilia Taparsela.

Hautaan siunattu Meeri Maria Nyberg 93 v, Carl-Eric Lönnfors 83 v, Aino Esteri Elisabet Saarikoski 77 v, Matti Olavi Aaltola 75 v, Hannu Juhani Riikonen 54 v.

Vanda svenska församling Stationsvägen 12 B Öppet må-fre kl. 9–13 tfn 09 830 6262, 09 830 6294 vandasvenska@evl.fi www.vandasvenskaforsamling.fi Facebook: Vanda svenska församling Dejourerande präst anträffbar i regel må-fre.

Diakonimottagningen ti kl.

9–12.

Helsinge kyrka S:t Lars Kyrkovägen 45, tfn 09 830 6621(sakristian) Högmässa sö 8.9 kl. 10. Anu Paavola, Nina Fogelberg.

Dickursby kyrka Stationsvägen 12 ■■ Familjecafé fre 6.9. kl. 10–12 i

Mitä merimiespappi tekee?

– Työpäivääni saattaa sisältyä yhtä hyvin tukkureissuja, laivakäyntejä, saunanpesua, biljardinpeluuta tai autokuskina toimimista kuin seurakuntaryhmien tapaamista, messuille osallistumista tai saarnan valmistelua. Työalattomuus ja työn arvaamattomuus ovat merimieskirkkotyön raskaimpia mutta myös antoisimpia puolia.

Miksi tulet Korson seurakuntaan vierailulle?

– Korson seurakunnassa vietetään 8.9. Merisunnuntaita eli Sea Sundayta. Silloin meren ja merenkulun teemat, joiden symboliikka on hyvin tuttua kristillisessä perinteessä, ovat pyhässä erityisellä tavalla läsnä. Merisunnuntain vietto on kansainvälinen tapa kristillisissä kirkoissa eri puolilla maailmaa.

Ovatko merimiespapit aina maakrapuja?

– Teen töitä maista käsin, mutta työntekijöihimme kuuluu myös laivakuraattoreita, jotka seilaavat laivojen mukana. Osa merimieskirkon laivakuraattoreista työskentelee pelkästään laivoissa ja osa myös satamissa.

Miten ihmiset reagoivat, kun kerrot ammattisi?

– Merenkulkijoiden keskuudessa merimieskirkko työntekijöineen kuuluu sataman kantakalustoon ja merimiehet tietävät odottaa laivakäyntejämme. Satama-alueen ulkopuolella ihmiset suhtautuvat titteliini ja työhöni yleensä positiivisen uteliaasti.

Nina Riutta

Sea Sunday – Merisunnuntain messu su 8.9. klo 10 Korson kirkossa. Saarnaamassa ja kirkkokahveilla Vuosaaren sataman merimiespappi Liinamaria Halén.

konferensutrymmet. I höst hålls familjecaféet i Dickursby.

På fredagar kl. 10–12 församlingen bjuder på kaffe, te och dopp. Kontaktperson Alexandra Blomqvist tfn 050 566 8266.

S:t Martins kapell Strömfåravägen 1, tfn 050 409 0497, 09 830 6429(vaktmästaren) Högmässa sö 8.9 kl.12. Anu Paavola, Nina Fogelberg.

Andra utrymmen Veckomässa fre 6.9 kl. 14 på Folkhälsanhuset, Vallmovägen 28. Kaj Andersson.

■■ DVAS – De vackraste andliga sångerna ons 11.9. kl. 14 på Folkhälsanhuset 28. Nina Fogelberg berättar och leder sången vid pianot.

■■ ViAnda-kören övar ti 10.9 kl.

13.30 på Helsinggård, Konungsvägen 2.

Perheneuvonta Unikkotie 5 aA, 3. krs, p. 09 830 6330 Eroryhmä erosta toipuville. Ryh-

mässä käsitellään erotilannetta monesta näkökulmasta. Kokoontumiskertoja on kymmenen. Vetäjinä perheneuvojat Lauri Anttila ja Paula Ruotsalainen. Tiedustelut ja ilmoit-

tautumiset p. 09 830 6330 tai paula. ruotsalainen.

Viittomakielisille Vantaan kuurojen yhdistyksen il-

ta ke 10.9. klo 17.30 Pakarituvalla, Kirkkotie 45. Aiheena kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu. Hyvän vuorovaikutuksen perusteet. Vieraana työpaikkapappi Jari Saarinen.

Viittomakielinen perhekerho pe 13.9. klo 9.30–12 Espoossa Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B. Aiheena imetys, terveydenhoitaja Niina Vaara. Lastenhoito klo 10–11.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p.09 830 6345, www.vantaanseurakunnat.fi/ keskusrekisteri Avoinna ma–pe 9–15. Virkatodis-

tukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen.

Lis toimätietoja w w in n a st seurw.vanta a a aku nna nt .fi

Hääyö Pyhän Laurin kirkossa 20.9. haayo.fi

Mikko Matikainen viettää lähtöjuhlaa Kirkkoherra Mikko Matikainen on luotsannut Rekolan seurakuntaa kuuden vuoden ajan. Nyt häntä kutsuvat uudet tehtävät.

Lähtömessua vietetään sunnuntaina 8.9. klo 10 Rekolan kirkossa.

Messun jälkeen on kirkkokahvit ja lähtöjuhla.

HERÄNNÄISSEURAT Pe 6.9. klo 18.30 Kotiseurat Eija Fuller-Juustilla ja Harri Juustilla, Hirvitie 7, Sipoo.

Klo 19 Espoonlahden kirkolla, Kipparinkatu 8.

Su 8.9. klo 16 Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D. Klo 16 Lohjan srk-keskuksessa, Sibeliuksenkatu 2.

Klo 18 Tuomarilan asemalla, Tuomarilantie 4.

Ostetaan Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Lakiasioita Testamentit, perunkirjoitukset ja muut perhe-, perintö- ja yksityisoik. lakiasiat. www.leenatudeer.com P. 040 844 7232.

Palveluja tarjotaan

Mitoin kuin mitoin

Va n t a a n

seurakuntien

vapaaehtoistoiminta Vantaan suomenkielisissä seurakunnissa vietetään

15.9.

Hakunilan kirkko kello 12.

vapaaehtoisten sunnuntaita.

Vapaaehtoiset siunataan messuissa.

Niiden jälkeen on kirkkokahvit.

Hämeenkylän kirkko kello 10.

Uusi ilme keittiöön -Ovet, tasot, rungot, vetimet, saranat ILMAINEN TARJOUS- JA MITTAUSPALVELU Soita: ERKKI 0500 503357, MIKKO 0409 311466

www.ergadesign.fi

LVIS, huolto, korjaus, säätö, remontit ja sisäilmaparannukset.

JPS-Kiinteistöpalvelut Oy, 050 379 6923.

Tapetointi- ja sisämaalaukset, myös kylpyhuone- ja keittiöremontit.

Ilmainen arviointi. P. 050 410 0477.

MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

KOTIAPU NAULA JA VASARA OY Hoidamme kaikenlaiset kodin työt!

Huonekalujen kokoamiset, asennustyöt.

Huoneistoremontit, korjaustyöt, ikkunanpesut, muutto- ja kantoapu.

P. 050 547 0101 Jukka Vasarainen

LAADUKASTA REMONTOINTIA!

Kylpyhuone, sauna, keittiö, maalaus, lattiat www.jabell.fi ● P. 0400 689 742 Ilmainen tarjous!

KOTISIIVOUSTA

Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 5615 vähen. 45%

Hautauspalveluja OTAMME VASTAAN KAIKENLAISTA KODINIRTAINTA NOUTOPALVELU TARVITTAESSA

IKKUNANPESUT, kotisiivoukset, 25 e/h+alv. (Kotital.väh.) www.loistopalvelut.fi p. 045 888 2583

Siunaavat kiitokset lahjoituksistanne!

Torikatu 26, Joensuu, puh. 226001, Avoinna arkisin 10—17, la 10—14

Monipuolista kotipalvelua luotettavasti ja edullisesti

• siivoukset, ikkunanpesut • asiointipalvelut • pihatyöt • kodin korjaus -ja kunnostustyöt • metsätyöt • mökkipalvelut verovähennys JOPA 60 %

KOTIPALVELU KIIHTELYKSEN KYLÄLUUTA Harri Vartiainen 013 717644, 041 5049031

Korson kirkko kello 10.

Pyhän Laurin kirkko kello 12.

Töitä teemme haravoinnista haavanhoitoon kuin remontista renkaan vaihtoon. Kotitalousvähennys 60 %.

Kysy palveluistamme lisää tai katso netistä Ossi Piipuri 050 434 5186 | Katja Pippuri 050 434 5183 Kaspilantie 37, 82120 KESKIJÄRVI | www.pippuriset.fi

Vuokrata halutaan Uskova 52-v puutarhuriksi opiskeleva nainen haluaa vuokrata asunnon p. 040 3653672.

Myyrmäen kirkko kello 10.

Rekolan kirkko kello 10.

s u u r e l l a s y d a m e l l a . f i

Longantie 11, 80130 JOENSUU Puh./fax (013) 315 383, GSM 040-534 0885

TÄYDENPALVELUN KYLÄTALKKARIT palveluksessanne

Unikkotie 5, Vantaa (Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225, päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa. www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

4

Sirkka-Liisa Helenius

ISSN 1799-9022. JULKAISIJA Vantaan seurakunnat. KUSTANTAJA Kotimaa Oy. LEVIKKI 83 000, 40 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. TOIMITUS Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, faksi 09 823 0136, vantaan.lauri@evl.fi. Päätoimittaja Pauli Juusela, p. 050 590 3493, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori, p. 050 563 4700, heli.kulmavuori@evl.fi. Toimittajat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl. fi, Kaisa Halonen, p. 050 466 8168, kaisa.halonen@evl.fi, Nina Riutta, p. 050 584 6821, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen, 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl. fi, www.pelagus.fi. PAINO SanomaPrint, Sanomala Oy. ILMOITUSMARKKINOINTI Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, Pirjo Teva, p. 020 754 2284, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. ILMOITUSHINTA 1,80 € / pmm + alv. 24 %. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 24 %. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. ILMOITUSTRAFIIKKI /-VALMISTUS Kotimaa Oy/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi. TOIMITUSNEUVOSTO Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Tapio Leskinen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä. Vantaan Lauri jaetaan osoitteettomana ilmaisjakeluna vantaalaisiin kotitalouksiin, joissa ei ole mainoskieltoa. Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute. Maksulliset tilaukset, peruutukset ja laskutus Päivi Ryyti, p. 050 381 7228, paivi.ryyti@kotimaa.fi

Markku Mattila

15

Jo lapsena Kaisa Halme oppi, että Jumala on suuri ja ihminen pieni.

Sydämeen syöpyi mummon rukous Uskon asioissa riittää ihmeteltävää yhä, sanoo seitsemänkymppinen Kaisa Halme.

K

aisa Halme muistaa hyvin lapsuutensa hengellisen avainkokemuksen.

– Olin yötä äidinäitini luona Nivalassa. Heräsin yöllä siihen, että hän istui sängyssä ja luetteli kaikkien sukulaisten nimiä. Hänellä oli yhdeksän lasta ja muutenkin suuri suku. Meitä serkuksia oli lopulta neljäkymmentä.

– Tajusin, että mummo rukoili. Olin silloin alle kouluikäinen. Muistan vieläkin huoneen, missä se tapahtui. Kokemus on syöpynyt sydämeeni. Se kertoo, kuinka yksinkertaista on puhua Jumalalle.

Rukoilemisesta tuli Kaisa Halmeelle uskonelämän ykkösasia.

Kun hän opiskeli yliopistossa teologiaa, hän alkoi kokoontua rukouspiireihin ystäviensä kanssa. Myöhemmin hän on ollut suunnilleen aina jonkinlaisessa rukous- tai raamattupiirissä tai niiden yhdistelmässä.

Kouluvuosinaan Kaisa Halme kertoo olleensa hiljainen ja ujo maalaistyttö. Äidinkielen esitel-

mänsä aiheeksi hän valitsi lähetystyön. Päälähteenä oli Nuor­ ten lähetyslehti, joka antoi hänelle enemmän ajattelemisen aihetta kuin koulupäivän jälkeen pidetyt rippikoulutunnit.

Vähitellen Kaisa alkoi olla sitä mieltä, että hän lähtee ulkomaille lähetystyöhön.

Kaisa Halme ja hänen miehensä Erkki Halme työskentelivät 25 vuotta lähetystyössä Angolassa. Maan sisällissodan aikana he olivat välillä pitkään Suomessa, ja Kaisan työpaikka oli Kirkon lähetystyön keskuksessa.

Nykyään hän on eläkkeellä ja käy miehensä kanssa Myyrmäen kirkolla kokoontuvassa rukouspiirissä. Muistin tueksi piirillä on paperilla lista seurakunnan työntekijöistä, lähetystyöntekijöistä ja nimikkokohteista. Halmeet käyttävät listoja myös pariskunnan yhteisissä tai henkilökohtaisissa rukouksissa.

– Rukoillessani kierrän lenkin kartalla. Käyn aivan kuin kylässä eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten luona. Siten minun ei tule heitä ikävä. Ja sitten kun

pitkästä aikaa tavataan, tuntuu kuin olisi juuri tavattu.

Kaisa Halmeen mielestä rukoilemisen ei tarvitse olla mitään korulauseita, vaan arkista, konkreettista puhetta. Tästä hyvä esimerkki on Halmeiden angolalaisen työtoverin matkarukous: Herra, kulje tämän auton edellä ja takana, molemmilla sivuilla sekä ylä- ja alapuolella. Amen.

– Angolan sisällissodan aikoina miinavaara oli todellinen, metsästä saatettiin ampua ja yläpuolelle saattoivat ilmestyä pommikoneet.

Mummon rukousten lisäksi Kaisa Halmeen lapsuuteen kuuluivat myös pyhäkoulu ja körttiseurat.

– Oli luonnollista käydä vanhempien kanssa seuroissa. Ketään lapsista ei koskaan viety väkisin. Seuroissa minulle muodostui yleiskäsitys Jumalasta.

Opin, että Jumala on suuri ja ihminen on pieni. Vähitellen, hiljaisesti ja kenenkään tietämättä, minulle syntyi myös henkilökohtainen suhde Jumalaan.

Pyhäkoulussa Kaisa löysi rakkauden Raamattuun. Eri taloissa kiertäneessä pyhäkoulussa vuo-

rotteli kaksi miespuolista pyhäkoulunopettajaa.

– Myöhemmin olen ymmärtänyt, että toinen oli körttiläinen ja toinen vanhoillislestadiolainen.

Molemmat suhtautuivat lämpimästi lapsiin, eikä heidän ja heidän opetustensa välillä tuntunut mitään jännitteitä tai ristiriitoja.

– Jossain vaiheessa odottelin, että saisin oman Raamatun. Se ei toteutunut, ennen kuin vihjaisin asiasta. Rahat olivat sen verran tiukalla.

Suhteesta Raamattuun tuli mutkaton.

– Se, että Raamatussa voi olla ristiriitaisia asioita, ei ole minulle ongelma. Raamattu ei ole minulle pakkopaita, vaan lähde, josta löytyy aina uutta, Kaisa Halme sanoo.

Kaisan käydessä oppikoulua siellä toimi uskonnollinen teinikilta. Monet nuoret kävivät myös teinipäivillä. Kaisa Halme muista vieläkin puheen, jonka piti silloinen teini ja myöhempi kansanmusiikin professori Heikki Laitinen.

– Heikki teki selväksi, että uskossa pääasiat ovat pääasioita ja sivuasiat sivuasioita. Oivalsin, että on aivan sama, on-

ko joku helluntailainen, körttiläinen vai lestadiolainen. Pääasia on Jeesus.

– Näkemyksestä oli hyötyä Angolassa. Opetin Raamattua pappiskurssilaisille, jotka saattoivat kuulua viiteentoista eri tunnustuskuntaan. Oli tärkeätä tunnistaa yhteinen ydinasia ja samalla kunnioittaa toisten erilaisuutta.

Samalta pohjalta Kaisa Halme ryhtyy vetämään neljättä kertaa Alfa-kurssia. Myyrmäen kirkolla pidettävän kurssin alustuksia tehdessään hän kertoo oppineensa uutta Pyhästä Hengestä.

– Kurssilla on yhtenä aiheena Pyhällä Hengellä täyttyminen.

Se kuulosti minusta aluksi oudolta, mutta olen oppinut, että Pyhä Henki on läsnä oleva Jumala, se joka on meidän kanssamme. Voi hyvin puhua myös Pyhän Hengen täyteydestä, ei sitä tarvitse pelätä.

Ulla-Maija Vilmi

Alfa-kurssi maanantaisin 16.9.– 18.11. klo 18.30–20.30 Myyrmäen kirkolla ja la 26.10. klo 9–17 Kivistön kirkolla. Ilmoittautumiset Kaisa tai Erkki Halmeelle p.

050 326 2882 tai 050 573 8532 tai erkki.halme@elisanet.fi.

16

Aikamerkki Kuva kirjasta Federigon haukka

Ihoon kirjoitettu

Sini Pennanen

HELSink-televisio-ohjelmasta tutun tatuoija Sini Tarkkisen, 31, yläselkää koristaa tatuoitu aurinko. Sen ympärillä kiertää englanninkielinen, Raamatusta tuttu teksti: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän

Tunnontuskia minkkistoolasta Hannele Klemettilä: Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Atena 2013.

Johdatus eläinfilosofiaan. Toimittanut Elisa Aaltola. Gaudeamus 2013.

Keskiajan katolinen kirkko saarnasi metsästystä vastaan. Etusijalla ei kuitenkaan ollut eläinsuojelu vaan se, että metsästyksen ajateltiin raaistavan ihmisiä.

Asetelma kuvaa laajemminkin tietokirjailija ja tutkija Hannele Klemettilän teosta Federigon haukka ja muita keskiajan eläimiä.

Se ei kerro ensisijaisesti keskiajan eläimistä vaan ihmisen suhteesta eläimiin. Keskiaikai-

sista lähteistä koottu upea kuvitus johdattelee tutustumaan muun muassa turkiseläimiin, metsästyshaukkoihin ja sikoihin.

Eläinten merkitykset muuttuvat: karhu on sekä kunnioitettava metsän kuningas että sirkuseläimeksi alistettu narri. Ihmisen suhde susiin on jo keskiajalla ollut täynnä epärealistisia pelkoja.

Klemettilä kertoo ärsyttävänkin paljon omasta tutkijantyöstään ja kohtaamisistaan eläinten kanssa. Harteille kauniisti asettuva minkkistoola tuottaa tietokirjailijalle tunnontuskia.

Filosofi Elisa Aaltolan toimittama Johdatus eläinfiloso­ fiaan on puolestaan huikea sy-

väsukellus 1970-luvulla nousseen eläinsuojeluliikkeen eettiseen keskusteluun. Kirjaan on koottu eläineettisiä tekstejä monelta vuosikymmeneltä.

Riittääkö, että keskitytään eläinten hyvään kohteluun ja kärsimyksen minimointiin? Vai pitäisikö tunnustaa, että jokainen eläin on oma yksilönsä? Osa kirjoittajista pohtii, onko ihmisellä ylipäätään oikeutta käyttää eläimiä ravinnoksi.

Yksi on kaikille selvää: tehotuotettu broileri on yhtä lailla tunteva olento kuin jaloissa pyörivä rakas lemmikki. Miksi niitä ei kohdella samalla tavalla?

Saila Keskiaho

Näin ajatteli eläimistä filosofi Jeremy Bentham: ”Kysymys ei kuulu, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan: voivatko ne kärsiä?”

Valoa tummissa vesissä Tumman veden päällä. Elokuvateattereissa 6.9.

Peter Franzén on ihme lahjakkuus: näyttelijä, kirjailija, elokuvakäsikirjoituksen tekijä ja nyt myös ohjaaja.

Tumman veden päällä on nautittavan ehjä ja tunteeseen käyvä elokuva pikku Peten ja hänen perheensä selviämisestä 1970-luvun Keminmaalla. Siinä on samaa valoa kuin Franzenin vuonna 2010 ilmestyneessä esikoisromaanissa.

Olavi Angervon mainiolla ja herkkäpiirteisellä Petellä on elokuvassa ristiriitainen suhde isäpuoleensa (Samuli Edelmann).

Väliin yhdessäolon täyttää riemu ja luottamus, väliin taas arvaamaton isäpuoli heittää pojan jokeen uimataitoa opettaakseen tai käy juovuspäissä käsiksi äi-

tiin (Matleena Kuusniemi).

Silloin kaikki hyvä katoaa pelkoon ja ahdistukseen, jossa päällimmäisenä on huoli äidistä. Biologinen isä (Franzén) on liian etäällä tuodakseen turvaa, mutta ilon häivähdyksen joskus kuitenkin. Äiti peittelee ja valehtelee pitääkseen perheen kasassa. Se ei

onnistuisi ilman isovanhempia.

Ismo Kallio ja Marja Packalén luovat Peten elämään turvallisuutta ja rauhaa arjen rutiineilla ja mielikuvituksen leikillä.

Tumman veden päällä on hämmästyttävän valoisa elokuva.

Lapsilla ja viimein äidilläkin on halua ja kykyä uuteen, jossa on kevyt hengittää.

Marja Kuparinen

Tällä kertaa pikku Pete on päässyt isäpuolensa syliin.

Sini Tarkkisen selkään on tatuoitu kultainen sääntö.

Soili Pohjalainen

Lähiviiniä ehtoollisella Ehtoollisviinin tulisi olla rypäleistä tehtyä. Sen vuoksi vantaalainen ehtoolliskävijäkin saa yleensä Merimieskirkon Kirkkoviiniä, joka on tuotettu Malagassa Espanjassa. Edes Valamon luostarissa tuotettu viini ei ole kotimaista, sen pohjana kun on unkarilainen rypälemehu.

Nyt Suomessa on kuitenkin paikka, jossa voi saada suomalaista ehtoollisviiniä.

Teiskon seurakunnassa Tampereella tarjottava ehtoollisviini on Juha Leppänen

Susille syötetään naulaisia lihapaloja.

teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

Raamatun kultainen sääntö neulattiin Sinin selkään pari vuotta sitten. Moni on kiinnittänyt siihen huomiota.

– Moni on myös sanonut, että niinhän se on tai niin sen ainakin pitäisi elämässä olla, Sini kertoo.

Sinille kristillisyys on perua lapsuudenkodista. Pin up -mallistudiota pyörittävä ja pin-up -mallin töitä tekevä Sini on suunnitellut, että jonain päivänä koko hänen selkänsä on tatuointien peitossa.

– Olen miettinyt, että seuraavaksi selkääni voisi kirjoittaa pätkän Paavalin kirjeestä korinttilaisille.

peräisin Teiskon Viiniltä ja tehty paikallisista Zilkarypäleistä.

Idea läheltä tulevan viinin käyttöön syntyi, kun seurakunnan työntekijät vierailivat viinitilalla.

– Teiskon seurakunta on muutama vuosi sitten nimetty Reilun kaupan seurakunnaksi.

Siihen ajatukseen sopii myös lähellä tuotettu ehtoollisviini, sanoo kirkkoherra Tero Matilainen.

Hanna Antila Ehtoollisviinipulloa koristaa Teiskon kirkko.

3 x pienoismalli Herodeksen temppeli Englantilainen eläkeläinen Alec Garrard käytti 30 vuotta rakentaakseen täydellisen kopion Raamatussakin mainitun Juudean kuninkaan temppelistä.

Temppelintekijä uhrasi työhön yli 33 000 tuntia. rakennelmassa jokainen savitiili on käsin muovattu, poltettu, maalattu ja lopuksi muurattu paikoilleen. Temppelin asukkeina on 4000 savihahmoa. Jeesuksestakin on 32 eri versiota.

Rilan luostari Bulgarialainen taiteilija ei säästellyt aikaa eikä tulitikkuja luodessaan pienoismallia bulgarialaisesta ortodoksiluostarista. Työhön Plamen Ignatovilla kului 16 vuotta ja 6 miljoonaa tulitikkua.

Alun perin luostari on perustettu 900-luvulla ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Pienoismalli on nykyään esillä Sofiassa arkeologisessa museossa.

Baabelin torni Benediktiiniläismunkki Joseph Zoettlin harrastus muuttui 50 vuoden aikana vakavaksi. Tuloksena on 125 pienoismallin puisto Alabamassa Yhdysvalloissa.

Mini-Jerusalemiksikin nimitetyssä puistosta löytyvät muun muassa Pietarinkirkko ja Baabelin torni. Veli Joseph ei juuri matkusta, joten pienoismallit on tehty valokuvan, postikortin tai mielikuvituksen perusteella.

Krista Susi