Lauri 2012 nro 37 (8 11)

VANTAAN

Pelaaminen periytyy isältä pojalle ➤ 7



..

www.vantaanlauri.fi

Unien arvoituksia ratkomassa ➤6

Sini Pennanen

Saksan kirkko etsii yhteisöllisyyttä ➤ 8–9

➤5

Leikkiä ja läksyjä iltapäiväkerhossa

Jumalaa ei pidä sekoittaa joka jupakkaan — Johanna Korhonen ➤ 3

Uutiset Pauli Juusela päätoimittaja

8.11.2012

Nukkuminenko protesti? on nauRettaVaa Väittää vaaleissa äänestämättä jättämistä protestiksi. Tai voihan niin sanoa, mutta silloin kannattaa miettiä, mihin protesti oikein kohdistuu. Ei ainakaan vallanpitäjiin, sillä he käyttävät valtaa joka tapauksessa joko isommalla tai pienemmällä äänestäneiden antamalla valtakirjalla. Äänestämättä jättämiseen on monenlaisia syitä alkaen vaalipäivän säästä ja päättyen siihen, ettei politiikka kiinnosta tai ettei tiedä ketä äänestäisi. Moni sanoo jättävänsä äänestämättä, koska kokee, että politiikka on ryvettynyttä. Kaikki nämä ovat pintapuolisesti ymmärrettäviä syitä, mutta kun asioita miettii hiukankin pidemmälle, niin fakta on, että äänestämättä jättävä antaa vastuun ja samalla vallan muille. Se ei ole kovin fiksua.

2

Varastoalalla töitä ja työttömiä Eniten Vantaalla on ollut tänä syksynä auki kaupallisen alan, teollisuus- ja varastoalan, palvelutyön ja sosiaali- ja terveysalan työpaikkoja. Työttömiä työnhakijoita oli eniten teollisuus- ja varastoalalla, hallinto- ja toimistotyössä sekä IT-alan ammattilaisissa.

— On jatkuva dilemma, miten teollisuusja varastoalalla on Vantaalla sekä paljon työpaikkoja että paljon työttömiä. Usein kyse on siitä, että työnhakijalta puuttuu esimerkiksi trukkikortti tai jokin turvallisuuskortti. Osa työpaikoista on taas osa-aikaisia tai määräaikaisia. Joukossa on myös niitä työnhakijoita, jotka on merkitty varastoalan työnhakijoiksi kun jotakin on pitänyt merkitä, työvoimaohjaaja Telle Vilkama Pintos sanoo.

Vantaa on työpaikkojen suhteen täysin omavarainen, mutta ongelmana on niin sanottu rakenteellinen työttömyys. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla.

— Työnhakijoiden koulutustasoa Vantaalla pitäisi nostaa, jotta yhä useampi työpaikka täyttyisi, Vilkama Pintos kertoo.

Työttömyyttä lievittääkseen Vantaa on lähtenyt mukaan työ- ja elinkeinoministeriön kuntakokeiluun, jossa valtio tukee työllisyyden parantamista. Kokeilussa tarkoituk-

Christer Cabell ja Jone Ruotoistenmäki ovat töissä SLO:n varastolla Vantaalla.

Yhtiö hakee parhaillaan lisää työvoimaa. tyminen eläkkeelle, SLO:n toimitusjohtaja Mika Höijer kertoo.

Työvoiman saatavuus pääkaupunkiseudulla on Höijerin mukaan hyvä, mutta oikeanlaisten työntekijöiden löytäminen on vaikeampaa. Siihen vaikuttaa esimerkiksi se, että vaikka SLO on Suomen suurin sähkö- ja teletarvikkeiden tukkuliike ja työllistää noin 00 ihmistä, yritystä ei tunneta kovin hyvin.

— Tarvitsemme työntekijöitä, jotka ovat ahkeria, sitoutuneita ja valmiita oppimaan.

Koulutuksen puute ei ole esteenä varastohommiin, me kyllä koulutamme, kunhan työntekijän asenne vain on oikea. Meillä on jatkuva haku varastotöihin meneillään.

sena on tarjota tukea ja apua erityisesti pitkäaikaistyöttömille, joita on Vantaalla 2497.

Varoja työllistämiseen Vantaa sai tälle vuodelle 270 000 euroa ja ensi vuodelle 680 000 euroa.

Eläköityminen näkyy Sähkö- ja teletarvikkeiden tukkuliike SLO on yksi niistä yrityksistä, jotka talouden laskusuhdanteesta huolimatta etsivät parhaillaan uusia työntekijöitä Vantaalla. Tarjolla on varasto- ja myyntitöitä, niin vakituisia, osa-aikaisia kuin määräaikaisiakin.

— Tämä vuosi on mennyt paremmin kuin viime vuosi ja syksy on meillä sesonkiaikaa.

Meillä näkyy myös suurten ikäluokkien siir-

Hanna Antila

Suurin osa suhtautuu positiivisesti kirkkoon

K

un vertailtiin mielikuvia uskonnollisista yhteisöistä, suomalaiset suhtautuivat myönteisimmin ortodoksiseen kirkkoon, luterilaiseen kirkkoon, Pelastusarmeijaan ja buddhalaisuuteen. Tiedot käyvät ilmi Gallup Ecclesiastica 2011 -kyselystä, jossa kartoitettiin 4930 suomalaisen suhtautumista eri uskontokuntiin.

Luterilaisesta kirkosta myönteinen mielikuva on 60 prosentilla, ortodoksisesta kirkosta 7 prosentilla suomalaisista. Kielteinen tai erittäin kielteinen kuva luterilaisuudesta on kuudella prosentilla suomalaisista. Merkille pantavaa on se, että mielikuvat buddhalaisuudesta ovat muuttuneet koko ajan positiivisemmaksi, mutta asenteet muihin uskontokuntiin ovat pysyneet lähes samoina 1980-luvulta alkaen.

Kielteisimmin suomalaiset suhtautuvat sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, jotka vaativat jäseniltään tietynlaista elämänta-

●

●

K auPunGinHallitus Haluaa säilyttää tuloveroprosentin ennallaan myös ensi vuonna. Vantaan tuloveroprosentti on 19. Kaupunginvaltuusto käsittelee veroprosenttia 19.11.

Yli nelJännes eli 28 prosenttia seurakuntien työntekijöistä tekee työtään myös sosiaalisessa mediassa. Keskeisin väline on Facebook. Sitä käytetään sekä työntekijöiden ja seurakuntalaisten väliseen että työntekijöiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan 6 prosentilla seurakunnista on Facebook-sivu.

●

paa tai näyttävät suhtautuvan torjuvasti ympäröivään yhteiskuntaan. Kielteisyyttä lisää myös se, jos yhteisössä korostetaan henkilökohtaista uskonratkaisua.

Tällaisiksi suomalaiset mieltävät esimerkiksi Jehovan todistajat, joista noin 73 prosentilla suomalaisista on kielteinen mielikuva ja vain kolmella prosentilla myönteinen. Kielteisesti suhtaudutaan myös lestadiolaisuuteen, joista kielteinen tai erittäin kielteinen mielikuva on 6 prosentilla. Kielteisiä mielikuvia herättivät myös karismaattiset liikkeet, Luther-säätiö ja islam.

Luterilaisuus ja ortodoksisuus herättävät positiivisimmat mielikuvat.

Vantaan asuntomessuJen pientalotonttien haku alkaa joulukuussa ja kestää helmikuun 2013 loppuun asti. Kivistössä pidettävien messujen alueella on haettavana 35 pientalotonttia, joista 29 on erillispientaloille ja loput kaupunkipientaloille. Tontteja voivat hakea yksityishenkilöt, talotehtaat ja rakennusalan yrittäjät joko yksin tai yhdessä. Tarkemmat tiedot ja hakuohjeet ovat verkkosivuilla www.asuntomessut.fi.

Jani Laukkanen

nuKKuVien Puolue ei ole mikään vitsi, vaan uhka demokratialle. Jotta tilanne muuttuisi, pitää päättäjien kantaa oma vastuunsa. Tällä kertaa kuntavaaleissa valtakunnallisesti hämmensi isojen uudistusten keskeneräisyys.

Vantaalla näkyi ärtymys kuntapolitiikan kiemuroihin. Tosin jälleen kerran logiikka ontuu: jos jokin asia ärsyttää, kannattaa ottaa selvää, mistä löytyy ehdokas, joka ajaa omasta mielestä hyviä asioita. Pitää alkaa miettiä sitäkin, löytyisikö äänestämiseen uusia tapoja, esimerkiksi nettiäänestys. Se voisi madaltaa kynnystä vaikuttaa.

ekä työttömien työnhakijoiden että avoimien työpaikkojen määrä Vantaalla on kääntymässä kasvuun. Syyskuussa Vantaan työttömyysaste oli 8,1, Helsingin seutukunnassa 7 ja koko maassa 8,9 prosenttia. Vuosi sitten työttömyysaste Vantaalla oli 7,8 prosenttia.

Vantaalla oli syyskuussa 867 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli 4180.

Nuorten työttömyys Vantaalla on saatu vähenemään. Tähän on vaikuttanut ainakin Petra-projekti, jonka toteuttaa Vantaan kaupunki ja rahoittaa Uudenmaan ELY-keskus.

Siinä työllisyyspalvelut on keskitytty yhteen paikkaan, josta nuoret ohjataan töihin, työharjoitteluun tai opiskelemaan. Yhteistyötä tehdään alueen yritysten kanssa.

Mikke Pöyhönen

KunnallisVaalien äänestYsPRosentti on vajonnut valtakunnallisesti huolestuttavan alas ja Vantaalla tilanne on maan surkein. Kun vain runsaat puolet kaupunkilaisista vaivautuu uurnille, aletaan puhua jo kunnallisen demokratian kriisistä. Toki Vantaalla on menneinä vuosina äänestetty vieläkin laiskemmin, vuonna 2000 äänestämässä kävi 45,6 prosenttia äänioikeutetuista ja neljä vuotta myöhemmin 50,9 prosenttia. Äänestyskarttoja tutkimalla näyttää karkeasti siltä, että Vantaan omakotialueilla äänestettiin aktiivisemmin ja kerrostalolähiöissä heikoimmin. Tulotaso, koulutus ja asema vaikuttavat valtakunnallisestikin äänestyskäyttäytymiseen — Kauniaisten äänestysprosentti oli 6. Mikä ihmeen logiikka siinä on, että ihmiset, jotka eniten tarvitsevat ja käyttävät kunnan palveluja, eivät halua valita niitä, jotka heidän asioistaan päättävät?

S

Markku Mattila

Pääkirjoitus

Vantaalla on paljon sekä työttömiä että avoimia työpaikkoja

Tikkurilan seurakunnan diakoni Meiju Riihelä on yksi kirkon verkkokeskustelijoista.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Hans von Schantz

Kolumni Jumalako puhuu?

PaRi ViiKKoa sitten näin Jumalan. Tämä häkellyttävä kohtaaminen tapahtui Rymättylän keskiaikaisessa kirkossa.

Jumala oli veistetty puusta. Hän näytti ihmiseltä, jolla oli paksu tumma tukka ja tuuhea parta ja päässä jonkinlainen kruunu. Hänellä oli seuranaan Maria, Jeesus-vauva ja Jaakob.

Kirkkoherran kanssa hymyilimme ystävällisesti keskiajan kirkkotaiteilijan hienolle puureliefille: tämmöiset kuvat ehkä osaltaan selittävät, miksi Jumala edelleen on joidenkin ihmisten mielikuvissa tuiman oloinen setämies. luteRilaisen usKomme mukaan Jumala ei ole minkään sortin setämies. Jumala on niin suuri, ettei hänestä voi väittää kovinkaan paljon. Jumalan kuvaaminen maalaamalla tai vaikka puusta veistämällä ei toki ole kristinuskossa kiellettyä. Mahdotonta se kyllä on: miten kuvata ääretöntä, joka on samaan aikaan kaiken alku ja kaiken loppu, persoonallisesti kohdattavissa, mutta silti inhimillisen käsityskyvyn yläpuolella?

Luterilaiseen oppiin sopii huonosti se, että joku elämöi ”Jumalan nimissä”, esittäen ikään kuin ”Jumalan mielipiteitä”. Oikeasti nämä ovat tietenkin puhujan omia näkemyksiä tai hänen omaa tulkintaansa Raamatun teksteistä. Tällainen äänitorvi arvelee kaiketi näkemystensä olevan vakuuttavampia, kun hän valjastaa Jumalankin omalle asialleen.

— Sain opettajan työssä suuren roolin. Siinä pääsin käyttämään myös näyttelijäntaitojani, sanoo Eino Kaikkonen.

Voimaa runoista

Eino Kaikkonen on lausunut runoja yli puoli vuosisataa.

K

ouluaikoinaan Eino Kaikkonen, 67, menestyi lausujana. Hän on säilyttänyt ansioluettelossaan tiedon, että vuonna 1961 hänet palkittiin Kajaanin Lyseon parhaana esiintyjänä Yrjö Jyrinkosken stipendillä, joka oli 3000 markkaa.

Lausuntataitelija Yrjö Jyrinkoski esiintyi tuolloin kouluilla eri puolilla maata. Mahtipontista ja tunteikkaasti värisevää ääntä kuultiin myös radiosta. Eino Kaikkonen muistaa myös toisenlaisen Jyrinkosken.

— Mieleeni on jäänyt, kuinka eleettömästi, vailla minkäänlaista patetiaa, hän esitti Yrjö Jylhän Kaivo-runon. Niin Jylhän Kiirastuli-kokoelmasta tuli minulle läheinen.

Kokoelman sotaa ja rauhaa käsittelevät aiheet koskettavat Kaikkosta.

— Enoni, setäni ja kaikki muut lapsuusaikani aikuiset miehet olivat olleet sodassa.

Kuulin heidän juttujaan, kun heidän piti saada sota pois sisältään.

— Oma isäni kuoli jatkosodan aikana, puoli vuotta ennen syntymääni. Hän ei kuollut sodassa, vaan lentävään keuhkotautiin ja sokeritautiin. Isäni kuoli kahdessa viikossa, kun sairaalat tyhjennettiin siviilipotilaista Kannaksen suurhyökkäyksen takia ja insuliinin saanti tyrehtyi.

Pettymys pääsykokeissa

19-vuotiaana Eino Kaikkonen pyrki teatterikouluun. Hän oli saanut tuntumaa näyttelemiseen Kajaanin työväenteatterissa.

— Minua ei valittu kuulemma siksi, etten osannut tanssia. Siitä jäi minulle elinikäinen trauma tanssimista kohtaan.

Teatterikoulun sijasta Eino Kaikkonen aloitti lausujan uran. Vuonna 196 hän pääsi Kajaanin seminaariin opiskelemaan opettajaksi. Kaikkonen oli koulunsa tähti. Hän napsi lausuntavoittoja kulttuurikilpailuissa ja menestyi myös novellien ja runojen kirjoittamisessa.

Rehtorin ja koko seminaarin uskonnollinen ahdasmielisyys hiersi Kaikkosta.

— Kävin keskustelemassa teosofi-äidinkielenopettajan ja ortodoksisen uskonnon lehtorin kanssa. Oli heidän ansiotaan, etten keskeyttänyt opintojani. He tukivat ja ymmärsivät minua, heiltä sain uskoa tulevaisuuteen.

Vuosikymmenten mittaan Eino Kaikkonen on hakenut runoista innostusta ja voimia elämäänsä — ja jatkanut niiden lausumista.

Ohjelmistossa on ollut muun muassa Saarikoskea, Leinoa, Haavikkoa ja Tabermannia.

Pitkään kypsynyt päätös Vuonna 1988 Eino Kaikkonen muutti opettajaksi Vantaalle. Samana syksynä hänestä ja hänen kahdesta nuorimmasta lapsestaan tuli ortodoksisen kirkon jäseniä. Kaikkonen oli pohtinut ratkaisuaan pitkään.

— Varmaankin armon korostus, rukouk-

sen suuri, käsittämätön voima ja se, että ortodoksisuus on kaikkien aistien kirkko, ratkaisivat asian.

Kirkkokuntaa vaihdettuaan Kaikkonen sai erivapauden opettaa edelleen uskontoa luterilaisille oppilailleen. Hän oli myös Kivistön koulun yhdyshenkilö Vantaankosken seurakuntaan päin.

— Ekumenia on minulle tärkeätä. En kysy, mihin kirkkoon tai muuhun yhteisöön toinen kuuluu. Kuuntelen mielelläni erilaisia näkemyksiä.

Määrittelemätön ikävä Eino Kaikkonen kertoo tunteneensa koko ikänsä jonkinlaista määrittelemätöntä ikävää. Hän arvioi sen olevan seurausta isättömyydestä.

Kuin vastapainoksi omalle isättömyydelleen Kaikkonen on ollut koko elämänsä tekemisissä lasten kanssa. Hän jäi elokuun alussa eläkkeelle toimittuaan opettajana 43 vuotta.

Hänellä on neljä aikuista lasta.

— Tärkeintä lasten, niin omien kuin koululaistenkin, kanssa on ollut ja on se, että heistä välitetään. Täytyy olla inhimillisiä aikuisia, joka huolehtivat heistä ja rakastavat heitä, ja näyttävät sen. Lapsen rakastaminen ei voi olla siitä kiinni, miten hyvin lapsi pärjää.

— Aikuisen pitää pystyä kyseenalaistamaan itsensä. Etenkin silloin, kun keskustelee lasten tai nuorten kanssa syvistä elämänkysymyksistä. Heitä on jaksettava kuunnella.

Ulla-Maija Vilmi

Eino K aikkonen lausuu suomalaisia runoja su .. klo  S eutulan k appelissa.

Va i n

p ä ivä

e l ä m ää

KiRKossa on kiistanaiheita, joista keskusteltaessa jotkut mielellään esiintyvät Jumalan puhetorvina ja viljelevät puheissaan runsaasti irrallisia raamatunlauseita. Tällaiseen keskusteluun en yleensä halua osallistua, koska Raamatun suuri kertomus ja viesti — jota on luettava ja ymmärrettävä kokonaisuutena — on liian hieno sotkettavaksi ihmisten väliseen rähinöintiin. Raamatun käyttäminen aseena ihmisten välisessä sotimisessa on sekä vastenmielistä että väärin.

Luterilaisuuden oppi-isän Martti Lutherin ajatuksista löytyy apu tähän kärhämään. Lutherin mukaan eettiset kysymykset ovat uskonnosta riippumattomia asioita, joissa kaikkien ihmisten on käytettävä järkeään ja ymmärrystään. Jumalaa ei pidä sekoittaa joka jupakkaan.

RYmättYlän KiRKon puuveistos oli kaunis ja samalla jotenkin liikuttava. Se oli ihmisen vilpitön yritys kuvata sellaista, mitä ei voi kuvata. Ja jonka edessä ihminen on pieni, kovin pieni, ja tekee oikein muistaessaan sen.

Johanna Korhonen toimittaja ja Vox Silentii -yhtyeen laulaja

3

Pisteitä

Ota kantaa

Arviolta tuhansia ihmisiä kävi pyhäinpäivänä ..

Helsingin pitäjän hautausmaalla.

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL ,  Vantaa • tekstiviestit   

Minne sytytit muistokynttilän?

Hyvää voi tehdä syrjimättä

Markku Mattila

Helvi Nurminen, 

Ari Rajala, 

Anu Päkkilä, 

Millainen perinne hautausmaalla käyminen on sinulle?

— Olen kotoisin Suonenjoelta. Vanhempieni ja isovanhempieni haudat ovat siellä. Käymme Suonenjoen haudoilla yleensä kerran kesässä, kierrämme siellä kahdella hautausmaalla. Mieheni vanhempien ja veljen haudat ovat täällä. Niillä käymme pyhäinpäivänä ja joulun aikaan. Jouluna voimme samalla käydä täällä joulukirkossa Mitä pyhäinpäivänä tapahtui?

— Meillä oli mukanamme seitsemänvuotias lapsenlapsemme Miko. Hänen kanssaan veimme kynttilän suvun jokaiselle haudalle ja muualle haudattujen muistelupaikalle.

Pisteillä –, paljonko annat haudoilla käymisen perinteelle?

— Annan  pistettä. Haluan muistella kuolleita läheisiäni.

Millainen perinne hautausmaalla käyminen on sinulle?

— Iän karttuessa huomaa, että aina joku tippuu matkan varrella. Kaksi vuotta sitten isäni lähti pois. Hänen hautansa on muualla.

Käyn haudalla aina, kun ajelen siellä päin. Joulun aikoihin siellä tulee käytyä ehkä useampiakin kertoja. Kesän alussa haudalle istutetaan kukkia ja huolehditaan, että koko ajan jokin kukka kukkisi.

Mitä pyhäinpäivänä tapahtui?

— Kun en nyt mennyt käymään isäni haudalla, tulimme vaimoni kanssa tänne. Kävimme muualle haudattujen muistelupaikalla ja kiertelimme muutenkin hautausmaata. Se vaikuttaa yllättävän isolta. Pyhän Laurin kirkko on ennestään tuttu, meidät on vihitty siinä.

Pisteillä –, paljonko annat haudoilla käymisen perinteelle?

— Annan 4 pistettä suurelle perinteelle. Pyhäinpäivä on hyvä hetki muistella.

Millainen perinne hautausmaalla käyminen on sinulle?

— Pyhän Laurin kirkko on ollut minulle tuttu pienestä pitäen, ja lähisukulaiseni on haudattu tänne.

Vaikka siitä, kun äitini kuoli 2006, on jo aikaa, minusta tuntuu, että pääsin lähelle äitiäni tultuani suntioksi Pyhän Laurin kirkolle. Käyn haudoilla pyhäinpäivänä ja muutenkin säännöllisesti, pari kertaa kuukaudessa. Nautin hiljaisuudesta, rauhasta ja kauneudesta. Hautausmaa on minulle rauhoittumisen paikka.

Mitä pyhäinpäivänä tapahtui?

— Tulin tänään töihin iltapäivällä. Säästin haudoilla käymisen illan pimeään, tunnelmalliseen hetkeen, kun kynttilät valaisevat hautausmaata.

Pisteillä –, paljonko annat haudoilla käymisen perinteelle?

— Annan  pistettä yhteenkuuluvuudelle ja ihmisille, jotka tulevat hautausmaalle myös perheittäin.

Ku i n k a

Ulla-Maija Vilmi

va n t a a l a i n e n?

Saara Vuorjoki

Marjatta Vuorimaa, 60, emännöi Solhem Bed & Breakfastia.

 % Vantaalainen

Synnyin perheen esikoiseksi.

Asuimme aluksi äidin vanhempien luona Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Isä rakensi meille kodin Tuusulantien toiselle puolelle. Asuimme pienessä keittiössä, kunnes pari muuta huonetta valmistuivat. Sitten isä rakensi viereen isomman talon, johon muutimme ollessani

4

8-vuotias. Kun odotin 21-vuotiaana esikoistani, muutin takaisin lapsuudenkotiini.

Puolisoni tapasin Tikkurilassa juhliessamme uutta vuotta 1980.

Rakensimme talon Ilolaan. Kaksi yhteistä lastamme syntyivät asuessamme siellä. Ruskeasantaan muutimme vuonna 1999. Lukiota käyvä

tyttärentyttäreni asuu nyt kanssamme. Hän muutti pari vuotta sitten luoksemme.

Työskentelin Helsingissä pääesikunnassa parikymppisestä asti. Jäin eläkkeelle vuonna 2006. Seuraavana vuonna avasin bed & breakfastin saman kadun varrelle, missä syntymäkotini sijaitsi.

Leena Andell, Leena Kaseva, Riitta Kettunen, Marja-Leena Suutari ja Liisa Varonen kritisoivat mielipidekirjoituksessaan viiden lähetysjärjestön avustusten leikkaamista (VL 1.11.). He puoltavat syrjiviä asenteita ja oppeja levittävien järjestöjen oikeutta lähetystyöhön sillä perusteella, että järjestöt tekevät myös paljon hyvää, kuten ylläpitävät lastenkoteja.

Kirjoittajien mukaan järjestöt ovat sitoutuneet vuosia kestäviin projekteihin, joilla parannetaan vähäosaisimpien elinolosuhteita.

Avustusten kohdentaminen esimerkiksi Suomen Lähetysseuralle ei heidän mukaansa pysty näitä projekteja korvaamaan.

On totta, että kirkon lähetysjärjestöt tekevät myös humanitaarista työtä ja kehitysyhteistyötä eli vastaavaa työtä kuin Kirkon Ulkomaanapu. Ensisijaisesti ne kuitenkin tekevät lähetystyötä, levittävät evankeliumia ja etiikkaa. Seurakuntien luottamuselinten velvollisuus onkin arvioida, vievätkö järjestöt evankeliumia eettisesti kestävällä tavalla, ketään syrjimättä.

Uskomme vahvasti, että evankeliumia viedään parhaiten sellaisten järjestöjen kautta, jotka eivät torju naisten tasavertaista hengellistä johtajuutta ja vastuunkantoa miesten rinnalla ja jotka sitoutuvat seksuaalivähemmistöjen ihmisarvon ja parisuhteiden loukkaamattomuuteen.

On mahdollista, että nyt leikkausten kohteena olevat järjestöt ovat olleet mukana sellaisissa humanitaarisissa projekteissa, joissa ei ole kyse kristillisestä lähetystyöstä. Tällaiset projektit ovat tyypillisesti useampien kansainvälisten toimijoiden yhteisiä. Ne eivät kaadu, vaikka yksi osapuoli luopuisi mukanaolosta.

Kirkollisen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun yhteistyöjärjestö ACT Alliance ja Luterilainen Maailmanpalvelu kohdentavat resurssejaan sinne, missä apua kulloinkin tarvitaan.

Suomen Lähetysseura ja KUA ovat näiden järjestöjen jäseniä ja kanavoivat osan avustaan niiden kautta myös sellaisiin kohteisiin, joissa ne eivät itse toimi.

Muistutamme vielä kerran, että yhteinen kirkkoneuvosto ei ole leikannut lähetystyöltä yhtään varoja. Ne on vain kohdennettu sellaisten järjestöjen toimintaan, jotka sitoutuvat sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia koskevaan kirkkomme yleislinjaan.

Mikäli leikkausten kohteena olevat järjestöt pitävät kirkon taloudellista tukea tärkeänä, niiden on aina mahdollista tarkistaa asenteitaan ja luopua syrjivistä periaatteistaan. Tällöin niiden tukihakemukset otetaan uuteen käsittelyyn.

Sari Roman-Lagerspetz yhteisen kirkkoneuvoston jäsen Johanna Korhonen yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, kirkolliskokousedustaja

Kiitos keskustelusta!

Vantaan Laurin toimitus kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet lähetystyön tukemista kos-

kevaan keskusteluun. Lopetamme keskustelun tältä erää ja siirrymme muihin aiheisiin.

Vaaralan kirkko on koti

Me nuoret pidämme Vaaralan kirkkoa toisena kotinamme: se on paikka, jonne voi tulla omana itsenään millä mielellä tahansa ja milloin tahansa. Vaaralan kirkossa kukaan ei sano sinne tulevalle, ettei hän ole tervetullut tai että hänen pitäisi palata myöhemmin uudelleen — kirkossa on aina tilaa.

Koska kirkko on meidän nuorten, meillä on oikeus käyttää sitä. Tätä oikeutta Hakunilan seurakunnan nuoret käyttävät vähintäänkin ahkerasti. Kirkossa on aina ihmisiä, meni sinne sitten päivällä tai illalla, viikonloppuna tai arkena.

Kirkko on erityinen paikka, jossa nuoret kokevat saavansa olla rauhassa ja turvassa. Koska nuorilla on Vaaralan kirkkoon omia avaimia, he eivät ole riippuvaisia työntekijöiden läsnäolosta. Näin nuoret opettelevat itsenäisyyttä ja vastuun kantamista.

Emme usko, että mikään voisi korvata nuorille rakasta Vaaralan kirkkoa. Se ei ole perinteinen kirkko: siellä ei ole kovia kivilattioita, kaikuvaa kirkkosalia tai vakituisia työntekijöitä. Kirkko ei vaadi suuria kustannuksia, sillä nuoret ja muut vaaralalaiset hoitavat kirkkoa itse, talkoovoimin.

Vaaralan kirkon sijainti on ihanteellinen, sillä monet sitä käyttävät nuoret asuvat lähellä.

Kirkko on idyllisellä ja rauhallisella paikalla, eikä lähistöllä ole baareja tai ostaria. Ihanteellinen sijainti onkin yksi tekijä, joka luo meille nuorille tunteen turvallisesta paikasta, johon on helppo ja mukava tulla.

On upeaa ja ainutlaatuista, että nuorilla on oma kirkko, jossa he pääsevät luontevasti seurakunnan yhteyteen. Nuortenkirkko kuvastaa toivomaamme tulevaisuudenkuvaa, jossa nuorilla on oma paikka, tärkeä sija seurakunnassa ja mahdollisuuksia yhteyteen ja hauskanpitoon. Vaaralan kirkko on toivoaksemme aloittamassa perinnettä, joka leviää seurakunnasta toiseen säilyen ja kukoistaen myös täällä Hakunilassa.

Päättäjät, antakaa meidän pitää kodilta tuntuva tärkeä paikkamme! Antakaa meidän pitää Vaaralan kirkko!

Emma Perälä, Aino Perälä, Rasmus Simell, Jani Karikoivu, Anton Kämper, Sakari Cronström ja Jessiina Nurmela

Mitä sanoisin?

On hyvä, että omaisensa menettäneille on sururyhmiä ja kaikenlaisia muitakin tapoja surra, jopa internetissä. Nuoremmille se varmaan sopii.

Joskus voisitte kirjoittaa myös siitä, miten ystävät ja tuttavat osaisivat lohduttaa surevaa. Olen jo siinä iässä, että muutamakin tuttu ihminen on äskettäin jäänyt leskeksi.

Tuntuu siltä, että ei keksi mitään sanottavaa. ”Otan osaa” kuulostaa niin ontolta, kun en oikeasti kuitenkaan voi ottaa toisen surusta mitään kannettavakseni, vaikka kuinka tahtoisin.

Avuton

Sini Pennanen

Rentoa menoa Martinristissä Aamu, Hanna, Eve, Ben, Rasmus, Atte ja Jani viettävät iltapäivät Vantaankosken seurakunnan iltapäiväkerhossa.

Erilaisia iltapäiviä Iltapäiväkerhot poikkeavat toisistaan yllättävän paljon.

J

oka arkipäivä koulun loputtua noin 47 000 eka- tai tokaluokkalaista lähtee iltapäiväkerhoon. Vaikka moni lapsi viettää iltapäiväkerhoissa jopa enemmän aikaa kuin koulussa, niistä tiedetään varsin vähän, eikä niiden toiminta ole niin säänneltyä kuin vaikkapa päiväkotien. Iltapäiväkerhot ovat hyvin erilaisia niin puitteiltaan kuin ohjelmaltaankin.

Sosiologi Harriet Strandell Helsingin yliopistosta valottaa Suvi Ylösen kanssa tekemässään tutkimuksessa Lapset iltapäivätoiminnassa — koululaisten valvottu vapaa-aika (Gaudeamus 2012) iltapäiväkerhojen arkea lasten, ohjaajien ja tutkijan silmin. Strandell kiinnostui aiheesta koululaisten iltapäivien vietosta käydyn julkisen keskustelun perusteella. Siinä heijastuivat käsitykset lapsuudesta, turvallisuudesta ja siitä, mikä on lapsille hyväksi.

— Iltapäivätoiminnan tarpeellisuudesta alettiin puhua 1990-luvun lopulla. Aihetta pitivät esillä erityisesti rouva Eeva Ahtisaari ja psykologian professori Lea Pulkkinen.

Alettiin puhua turvallisuudesta ja varhaisesta puuttumisesta. Yksinolon ajateltiin olevan

lapselle riski. Myös ajatus elinikäisestä oppimisesta alkoi levitä. Ajateltiin, että kaikki aika on potentiaalista oppimisaikaa, Stran­dell kuvailee.

Tarjontaa paljon Aluksi iltapäivätoimintaa tarjosivat lähinnä kunnat ja seurakunnat. Nyt tarjonta on pirstoutuneempaa. Suurissa kaupungeissa iltapäivätoimintaa tarjoavat myös esimerkiksi urheiluseurat ja vanhempainyhdistykset. Osassa kerhoja on joku tietty painotus kuten liikunta.

— Se, että tarjontaa on paljon, ei ole huono juttu, sillä toisille lapsille sopii erilainen iltapäiväkerho kuin toisille, Harriet Stran­dell sanoo.

Hän toivoo, että iltapäivätoiminnan laatuun kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Missään ei esimerkiksi määritellä, kuinka paljon tilaa iltapäiväkerholaiset tarvitsevat.

Aikaa leikille Harriet Strandell keskittyi tutkimuksessaan kunnallisiin iltapäiväkerhoihin sekä muutamaan urheiluseuran järjestämään kerhoon Helsingissä. Seurakuntien kerhoja ei ollut tutkimuksessa mukana.

Strandellin mukaan iltapäiväkerhoja ei näytä yhdistävän juuri mikään. Tilat ovat erilaisia, ohjaajilla on erilaiset taustat ja ohjelmakin vaihtelee. Välipalaa saa kaikkialla, mutta jopa suhtautuminen läksyjen tekoon vaihtelee.

— Kaikissa ei edes anneta tehdä läksyjä, vaan ajatellaan, että niiden valvonta on vanhempien asia.

Tarkimmin suunniteltua, koulumaisinta, iltapäivätoiminta oli koulujen omissa iltapäiväkerhoissa. Lapset kuitenkin kertoivat haastatteluissa, että kaipaisivat enemmän vapautta. Strandell toivookin, että iltapäivien ei tarvitsisi olla niin aikataulutettuja ja suunniteltuja, vaan leikille ja kavereiden kanssa olemiselle jäisi aikaa.

— Minusta lapsilta pitäisi kysyä, mitä he haluavat. Ja kun tarjotaan tekemistä, sen pitäisi olla riittävän kiinnostavaa.

Kaverit tärkeitä Mikään yksittäinen tekijä ei Harriet Strandellin mukaan toisaalta takaa, että iltapäiväkerho toimii ja lapset viihtyvät. Hän vieraili esimerkiksi leikkipuistoperiaatteella toimivassa iltapäiväkerhossa, jossa oli sata lasta ja vain neljä ohjaajaa, mutta hyvin tyytyväiset lapset.

— Kaverit ovat lapsille viihtymisen kannalta tärkein juttu. Joitakin haastattelemiani lapsia harmitti, kun kaverit kävivät eri kerhoa, Strandell kertoo.

Melusta lapset eivät valittaneet, mutta tilojen ahtauteen moni oli kiinnittänyt huomiota.

— Juuri missään ei ole iltapäivätoimintaa varten suunniteltuja tiloja, vaan tilat on suunniteltu yleensä alun perin muuhun käyttöön.

Tilaongelmaa pitäisin akuutimpana. Lisäksi toivoisin iltapäiväkerhoihin lisää joustavuutta, eivät ykkös- ja kakkosluokkalaiset tarvitse enää niin paljon päälle katsomista, Standell toteaa.

Hanna Antila

Muutamat tekevät läksyjä, pari kömpii majassa, jotkut ovat autoradan kimpussa ja osa ihmettelee erinäisistä tavaroista ja huonekaluista koottua kummitusjunaa. Vantaankosken seurakunnan iltapäiväkerho Martinristin seurakuntakeskuksessa kuuluu selvästi niihin kerhoihin, jossa kaikkien ei ole aina pakko tehdä samaa asiaa yhtä aikaa.

— Meillä vietetään lauluhetkiä, tehdään läksyjä, luetaan satuja, ulkoillaan, leikitään, vietetään synttäreitä. Kerran viikossa on hartaus.

Mennään ryhmän mukaan. Jos lapset haluavat vaikka näytellä, sitten näytellään, lastenohjaaja Mira NattariJokisalo kertoo.

Läksyjen teko iltapäiväkerhossa on ollut vanhempien toive. Toiveita kartoitettiin vanhemmille tehdyllä kyselyllä.

Martinristin iltapäiväkerhossa on 16 lasta, paikka olisi periaatteessa 20:lle lapselle. Tiloihin mahdutaan kohtuullisesti.

— Ainahan tilaa voisi olla enemmänkin. Tässä tilassa kokoontuu myös varhaisnuorten kerhoja, mikä tarkoittaa sitä, ettei mitään voi jättää levälleen vaan paikat pitää siivota hyvin.

Se, että ollaan kirkon kerhossa, näkyy kerran viikossa vietettävissä hartaushetkissä, joissa hiljennytään ja käydään läpi kirkkovuotta. Seurakunnan kerhossa myös lauletaan ruokalaulu tai luetaan ruokarukous ennen välipalaa. Toisinaan lapset haluavat jutella tai kysyä uskontoon liittyvistä asioista.

— Uskon, että sijainti on se syy, jolla iltapäiväkerho valitaan. Moni vanhempi pitää kuitenkin tärkeänä sitäkin, että lapsi saa kristillistä kasvatusta, Nattari-Jokisalo arvioi.

5

Ami Lindholm

”

Uni on tarkka kuva siitä, mitä ihminen todellisuudessa ajattelee ja tuntee.”

Unet oppaina Omien unien selvittäminen on kuin salapoliisityötä.

U

nien näkeminen ei voi olla merkityksetön asia, toteaa uniohjaaja ja -kouluttaja Anne Lindholm-Kärki. Hän perustelee näkemystään unien määrällä.

— Jos ihminen nukkuu 7–8 tuntia yössä, hän näkee unta sata minuuttia joka yö. Niin tapahtuu, vaikkei hän herätessään muistaisi uniaan.

Unia nähdään unen REM-vaiheessa, joka toistuu yön aikana puolentoista–kahden tunnin välein. Uniaan muistamattomillakin voi olla aavistus niiden olemassaolosta.

— Moni sanoo, että tekee päätöksen vasta yön yli nukuttuaan. Mitä muuta se on kuin että hän odottaa, että uni työstää asiaa tai jopa ratkaisee sen? Jotkut heräävät siihen, että ratkaisu löytyy, vaikkeivät muistakaan sitä edeltänyttä prosessia.

— Unennäkeminen on luova tila. Arjen logiikka, järki ja kulttuuriset kahleet eivät sido unennäkijää.

Lindholm-Kärki ei patistele kaikkia muistelemaan uniaan, mutta neuvoo unistaan kiinnostuneita selvittelemään niiden viestejä.

— Kuuluisa ihmismielen tuntija Erich Fromm oli sitä mieltä, että unen symbolit ovat ainoa vieras kieli, joka kaikkien pitäisi opetella.

Moni muistaa heti herättyään juuri näkemänsä unen. Uniaan voi myös opetella muistamaan.

— Jos ensi töikseen kirjoittaa unen muistiin kaikkine yksityiskohtineen, se ei häviä mielestä, Anne Lindholm-Kärki neuvoo.

Kun uni on muistissa, sen äärellä voi viipyä ja kysellä, mitä se kertoo ja miten se liittyy valve-elämään. Vastausten löytäminen ei ole useinkaan yksinkertaista ja nopeaa.

— Unen merkityksen jäljittäminen on sa-

6

lapoliisityötä. Ensin tulee mieleen yksi asia, sitten toinen ja kolmas. Selvittelytyössä kannattaa pitää avoinna useita tutkintalinjoja niin kuin dekkareissa tehdään.

Lindholm-Kärki sanoo unien tutkimisen muistuttavan myös arkeologisia kaivauksia.

— Unia kaivelemalla voi oppia tuntemaan, kuka itse oikeasti on. Uni on pettämätön opastaja ja suunnannäyttäjä siihen, mitä ydinminä haluaa tässä ja nyt.

Unet ovat monikerroksisia. Niinpä voi kestää pitkäänkin, ennen kuin eri kerroksia alkaa löytyä ja avautua. Lindholm-Kärki ei halua puhua unien tulkinnasta. Unelle kun ei hänen mielestään voi olla yhtä lukkoon lyötyä tulkintaa. Hän puhuu mieluummin oivalluksista ja oivaltamisesta.

Ensimmäinen asia, johon unissaan kannattaa kiinnittää huomiota, ovat tunteet.

— Vaikkei muistaisi untaan, voi tavoittaa tunnetilan, johon herää. Pienikin liike voi karkottaa tunnetilan. Siksi kannattaa pysytellä hetken aikaa liikkumatta paikallaan siinä asennossa, jossa heräsi, Anne LindholmKärki sanoo.

Lisäksi voi paneutua siihen, millaisia tunteet olivat ja miten ne vaihtelivat unen aikana.

— Uni on tarkka kuva siitä, mitä ihminen todellisuudessa ajattelee ja tuntee. Jos unessa on pelkoa tai muita ikäviä tunteita, voi miettiä, millaisiin ajatuksiin nukahti, mitä edellisenä päivänä tapahtui ja minkälaisia tunteita niihin tapahtumiin liittyi.

Lindholm-Kärki korostaa, ettei unimaailma ole niin suoraviivainen, että käsiteltävinä olisivat ainoastaan edellisen päivän tapahtumat. Kyseessä voivat olla myös elämän suuremmat linjat, perimmäiset tarpeet, halut ja toiveet.

— Tunnetila voi olla myönteinen, vaikka uni sisältäisi kuoleman. Se voi kertoa vaikkapa, että jokin vaihe elämässä on päättymässä ja uusi alkamassa, vaikkei tietoinen minä sitä vielä ehkä tiedäkään. Ihmisen alitajuinen puoli tietää aina tietoista puolta enemmän.

Vaikka uniohjaaja neuvoo vahvistamaan unen myönteisiä tunnetiloja muistelemalla unien iloa ja voimaa tuovia kohtia, hän jättää ratkaisun unennäkijälle.

— Unia pohtiessa on tärkeää kysyä, mitä haluaa vahvistaa elämässään ja mitä kohti lähteä kulkemaan. Voi valita pelon tai toivon.

Näyttäisi siis siltä, että unet ovat mahdollisuus tasoittaa tai ratkaista mieltään vaivaavia ongelmia, vaikeuksia ja ristiriitoja niin, että elämäänsä voi saada iloa, onnea, tasapainoa, tyytyväisyyttä ja eheyttä.

— Unien tutkiminen ei ole psykoterapiaa, vaikka sitä tekisi uniohjaajan kanssa. Toisaalta psykoterapia voi edetä nopeammin, jos siinä tarkastellaan myös unia.

Viime vuosina on ilmestynyt runsaasti unien selityskirjoja. Anne Lindholm-Kärki on kuta kuinkin valmis ohittamaan ne kaikki.

Hänen silmissään saa armon vain Suuri symbolikirja, jossa avataan kollektiivisen tason symboleja. Ihmisen piilotajunnassa on näet hänen mukaansa kaksi puolta, kollektiivinen ja henkilökohtainen.

— Mutta kukaan toinen ei voi sanoa unennäkijälle, että uni tai unen symboli tarkoittaa aina vain jotain yhtä ja samaa asiaa. Unennäkijä on unensa asiantuntija, kukaan muu ei voi ymmärtää sitä niin kuin hän itse.

Symbolien merkitykset voivat olla hyvin yksilöllisiä, ja kaiken lisäksi ne voivat vielä muuttua elämän mittaan. Lindholm-Kärjellä riittää esimerkkejä.

Sille, joka on lapsena pelännyt vihaista koiraa ja sen kenties yhtä vihaista omistajaa, koira todennäköisesti viestii pelkoa. Toiselle koira on rakas ystävä ja perheenjäsen. Jollekin meri on pelottava elementti, mutta toiselle jopa myrskyävä meri on läheinen ja turvallinen.

Useimpien länsimaalaisten mielestä rotta on epämiellyttävä eläin. Jos sen näkee unes-

sa, voisi sen epäillä viestivän pelkoa tai häpeää, mutta niin ei aina ole.

— Kerran eräs asiakkaani kertoi rotasta unessaan. Kävi ilmi, että hänellä on kesy lemmikkirotta ja kokemus siitä, että rotat ovat kilttejä ja viisaita eläimiä.

— Joskus joku eläin, jota ihminen on pelännyt aikaisemmin, näyttäytyy unessa lempeänä. Se viittaa siihen, että hän on voittanut pelkonsa.

Jotkut pitävät suunnilleen kaikkia uni-

aan enteinä. Monen mieleen ovat jääneet vaikkapa Raamatun enneunet ja niiden tulkinnat, kuten seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa lehmää ja vuotta.

— Enneunien näkeminen ei ole kovin tavallista. Erään tutkimuksen mukaan todentuvia unia näkisi vajaa kymmenen prosenttia ihmisistä. Ilmiöön liittyvää herkkyyttä ei tunneta vielä tarkemmin, Anne LindholmKärki kertoo.

— Minä ajattelen, ettei elämä ole ennalta määrättyä. Voimme tehdä ja luoda itse oman elämämme ja päättää sen valinnoista ja ratkaisuista.

Lindholm-Kärjen mieleen on jäänyt koulutustilanne, jossa osanottaja kysyi, mistä voi tietää, mikä uni tulee Jumalalta ja mikä itseltä.

— En voi tietää varmaa vastausta, mutta ehkä asiaa voi lähestyä pohtimalla ydinminän ja unien suhdetta.

Uniohjaajan päättely etenee seuraavasti: Unet ovat viestejä ihmisen ydinminästä, joka on ihmisen syvin ja omin totuus. Lisäksi on luontevaa ajatella, että se, että ihminen on Jumalan kuva, liittyy juuri ihmisen ydinminään.

— Voisi siis ajatella, että kaikki unet ovat peräisin siitä osasta ihmistä, joka on yhteydessä Jumalaan.

Ulla-Maija Vilmi

Anne Lindholm-Kärki: Uni tuntee sinut. Unet voimaantumisen ja ammatillisen ohjauksen välineenä. Basam Books 2012.

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Jani Laukkanen

Pelaamisen puolesta

E

ikö ruudun tuijottamisesta saa vain huonon ryhdin ja silmänsä kipeiksi? Mitä urheilua tietokoneella pelaaminen muka on?

— Elektronisessa urheilussa pätevät samat lainalaisuudet kuin muussakin urheilussa. Pelejä pelataan ympäri maailman samoilla säännöillä. Harrastajia on paljon, ja vain pieni osa heistä huipulla. Suomessa ammattimaisesti pelaa alle viisi henkilöä. Huipulle pääsemiseksi ei riitä, että pelailee silloin tällöin, Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Teemu Hiilinen, 37, kertoo.

Hiilisen mukaan Suomi on äijäurheilun maa. Urheiluksi lasketaan helposti vain lajit, joissa vuodatetaan verta, hikeä ja kyyneleitä. Elektronisessa urheilemisessa tarvitaan hirmuisten hauiksien sijaan hyvää silmän ja käden koordinaatiota. Moninpelejä pelaavaa tarvitsee joukkuetaitoja. Yksinpeleissä pitää osata tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.

Turha paheksua Monen muun pojan tavoin Teemu Hiilinenkin tahkosi 1980-luvulla Commondore 64 -tietokoneen hittipelejä. 2000-luvulla hän alkoi pelata tosissaan.

— Halusin kokeilla, miten pitkälle taidot riittävät. Silloin ei vielä jaettu rahapalkintoja. Nykyisin turnauksien palkinnot voivat olla kymmeniä tuhansia euroja.

Hiilisen mielestä lasten ja nuorten pelaamista paheksutaan usein turhaan. Tietokone- ja peliharrastukset ovat hyödyllisiä, niiden parista saattaa löytyä jopa ammatti. Hiilisellä on kavereita, jotka pienenä innostuivat tietokoneista ja tienaavat nyt leipäänsä koodareina.

Suomessa järjestettävän tietokonefestivaali Assemblyn pelinkehittämisturnauksen voitti vuonna 2003 joukkue, joka pohti voiton jälkeen saunan lauteilla, kannattaisiko heidän pistää oma firma pystyyn.

Kaverukset perustivat yrityksen, joka tunnetaan tänä päivänä Angry Birds -pelistä.

Pelaamista pitää valvoa Vaikka Teemu Hiilisen lapsuudessa kavereiden kanssa pelattiin tietokoneella, suuri osa ajasta kului ulkoleikeissä. Koivukyläs-

Teemu Hiilinen vähensi pelaamista tultuaan isäksi. sä kasvanut Hiilinen muistaa, että kerrostalon pihapiiristä löytyi aina kavereita.

— Pelaaminen ei saa olla lapsen tai nuoren ainoa ajanviete, hän sanoo.

Pelaamisen käytettyä aikaa pitää valvoa.

Se, mikä on toiselle sopivasti pelaamista, voi olla toiselle liikaa.

— Jos pelaaminen alkaa häiritä normaalia elämää, kuten koulua, työssäkäyntiä tai sosiaalisia suhteita, silloin pelaa liikaa.

Hämärtyykö räiskintäpelien pelaajilla todellisuudentaju? Hiilisen mukaan asiasta löytyy kahdenlaisia tutkimustuloksia. Hän muistaa jonkun sanoneen, ettei terve ihminen ryhdy tosielämässä hirmutekoihin pelien yllyttämänä, mutta jos ihminen on jo rikki, tilanne voi olla toinen.

— Tietokone kannattaa pitää kotona sellaisessa paikassa, jossa vanhemmat voivat

helposti valvoa sen käyttöä. Netistä löytyy yllättävän helposti sivustoja, joiden sisältö on haitallista kenelle tahansa, Hiilinen muistuttaa.

Lauantaina pelipäivä Pelaaminen on Teemu Hiilisen mielestä hyvä harrastus, jota vanhempien kannattaisi tukea. Lapsen harrastukseen voi osoittaa kiinnostusta esimerkiksi kysymällä häneltä pelistä. Vaikka pelaaminen näyttäisi yksinäiseltä puuhalta, nuori saattaa olla pelin kautta yhteydessä satoihin tai tuhansiin muihin pelaajiin ympäri maailman.

Hiilisen kilpaura päättyi, kun esikoispoika syntyi.

— Lapsen syntymän jälkeen yritin vielä pelata jonkin aikaa yhtä paljon kuin ennenkin. Sitten käytiin vaimon kanssa iso-

ja keskusteluja. Silloin päätin, että perhe on tärkein. Nykyisin pelaan muutaman tunnin viikossa. Se on minun pakoni todellisuudesta, keino rentoutua, lähihoitajana ja varapääluottamusmiehenä työskentelevä Hiilinen kertoo.

Askistossa asuvan Hiilisen kotoa löytyy kaksi läppäriä, Xbox, Wii, Pad ja 3DS-käsipelikonsoli. Hän itse pelaa Xboxilla fantasiamaailmaan ja avaruuteen sijoittuvia seikkailupelejä. Perheen 3-vuotias kuopus Otso ei vielä pelaa. 10-vuotias Lassi pelaa eniten 3DS-konsolilla Pokémonia. Sen ansiosta poika osasi käyttää englannin kieltä jo tokaluokkalaisena.

Lassilla on pelipäivä lauantaisin. Silloin hän saa pelata niin paljon kuin huvittaa.

Usein hänen kanssaan pelaa Teemu-isä.

Soili Pohjalainen

” P e l a a m i n e n e i s a a o l l a l a p s e n t a i n u o r e n a i n o a a j a n v i e t e .”

Vantaan teillä Lotta Numminen

Lapsi-Emon oma kuja

P

eijaksen sairaalan ja Rekolan aseman välimaastossa kiemurtelee Ulrikankuja, jonka varrella on myös Ulrikantori. Nimien tausta juontaa kahdensadan vuoden taakse, oman aikansa sairaanhoidon vaikuttajanaiseen Ulrica Hermoniukseen.

Kirkonkylässä asunut saaristoperämiehen vaimo Ulrica Hermonius tunnetaan Helsingin pitäjän ensimmäisenä palkattuna kätilönä. Hän sai koulutuksensa Turkuun juuri valmistuneessa kätilöopistossa.

Vuoden 1818 kesäkuun pitäjänkokouksessa puheenjohtaja ilmoitti Ulrica Hermoniuksen toimivan pitäjän omana kätilönä. Hermoniusta kutsuttiin työnsä vuoksi muun muassa Lapsi-Emoksi, Hermonian matamiksi ja Pitäjän maaeukoksi.

Juttua varten haastateltiin Vantaan kaupungin entistä nimistösuunnittelijaa Ulpu Lehteä.

Tiedätkö hauskan tien?

Vinkkaa siitä: lotta.numminen@evl.fi

7

Saksan kirkko ei itke Saksan evankelinen kirkko on kääntynyt kriisissä ulospäin: uudistukseen ja auttamistyöhön. Berliinissä se näkyy monella tavalla.

S

aksan evankelinen kirkko painii samojen ongelmien kanssa kuin Suomen luterilainen kirkko. Väki vähenee ja moni jättää väliin esimerkiksi kirkollisen vihkimisen. Taloustilanne tiukkenee ja pappien määrä vähenee, mutta hengelliset ja yhteiskunnalliset haasteet ovat kasvussa.

Kirkko ei silti kieriskele tuhkassa, vaan suuntautuu vahvasti ulospäin ja uskoo omaan sanomaansa ja työhönsä.

Evankelinen kirkko on 22 maakirkon yhteenliittymä, johon kuuluu luterilaisia, reformoituja ja yhdistyneitä kirkkoja. Kirkon jäsenmäärä oli vuonna 2009 runsaat 24 miljoonaa, mutta sen odotetaan laskevan noin 17 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Evankelisessa kirkossa on hieman vähemmän jäseniä kuin katolisessa kirkossa, joka on vahva erityisesti Etelä-Saksassa.

Kaikkiaan kristittyjä on 62 prosenttia saksalaisista.

Kristittyjen suhteellinen osuus väestöstä laski jyrkästi, kun Saksat yhdistyivät. ItäSaksassa, luterilaisuuden entisillä ydinalueilla, kirkkojen toiminta oli hyvin rajoitettua ja uskoa kitkettiin väestöstä. Siksi joillakin itäisen Saksan alueilla seurakuntiin kuuluu vain 4–7 prosenttia väestöstä.

Romahdus tai uudistus Myös lännessä kirkolla on ollut vaikeuksia.

Ihmisiä on eronnut kirkosta muun muassa kirkollisveron vuoksi. Myös maahanmuutto vaikuttaa paljon: vuonna 2009 Saksassa oli 4,9 miljoonaa muslimia, muista uskontokunnista puhumattakaan.

— Evankelisessa kirkossa havahduttiin tilanteeseen ja mietittiin, että edessä on kaksi vaihtoehtoa. Joko nopea, päämäärätietoinen uudistuminen tai jäsenmäärän ja talouden romahtaminen sekä kirkon uskonnollinen ja kulttuurinen merkityksettömyys, kiteyttää Saksassa pitkään siirtolaispappina toiminut Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Kai Henttonen.

Havahtumisen seurauksena syntyi näky kirkon tulevaisuudesta työnimellä ”Vapauden kirkko”. Siinä keskeisiä ajatuksia ovat seurakuntien monimuotoisuus ja profi loituminen, suuntautuminen ulospäin, laadun painottaminen määrän sijasta ja kirkkotilojen yhteisöllinen käyttö.

— Pappien keskeinen tehtävä on vapaaehtoisten löytäminen ja tukeminen. Kirkko haluaa olla vahvasti diakoninen ja toimia heikoimpien asianajajana yhteiskunnassa.

Pääkaupungissa, vajaan 3, miljoonan asukkaan Berliinissä nämä linjaukset näkyvät perinteisessä laitosten tekemässä diakoniassa, paikallisessa seurakunnassa ja vahvassa yhteistyössä kansalaisjärjestön kanssa.

”

Edessä oli kaksi vaihtoehtoa. Joko nopea uudistuminen tai jäsenmäärän romahtaminen ja kirkon uskonnollinen ja kulttuurinen merkityksettömyys.”

8

Evankelisen kirkon diakoniatyön meijerissä valmistetaan luomujogurtteja noin miljoona litraa vuodessa.

Jättisuuri työnantaja

S

aksan suurimpien työnantajien joukossa ovat ehkä hieman yllättäen katolisen kirkon avustusjärjestö Caritas ja evankelisen kirkon diakoniatyö. Vain posti on niitä suurempi.

Tämä johtuu katolisesta sosiaaliopista nousevasta perinteestä, jonka mukaan iso osa Saksan sosiaali- ja terveystyöstä toteutuu kirkkojen ylläpitämien laitosten kautta. Valtio tukee niiden toimintaa.

Evankelisen kirkon diakoniatyön keskuksella (Diakonisches Werk tai lyhyemmin Diakonie) on 28 000 jäsenorganisaatiota. Diakoniella on 444 000 palkattua ja yli 400 000 ”kanssatyöntekijää”, kuten saksalainen nimitys vapaaehtoistyöntekijöille kuuluu.

Toimintakenttä ulottuu nuorisotyöstä vanhainkoteihin ja sosiaaliturvasta terveydenhoitoon. Vammaisten, työttömien ja maahanmuuttajien parissa tehdään monenlaista työtä.

Vahvan laitoksiin perustuvan diakonian ongelmana on kuitenkin se, että paikallinen diakoniatyö seurakunnissa ei ole yhtä vahvaa kuin Suomessa. Siksi evankeli-

nen kirkko pyrkii vahvistamaan myös seurakuntien omaa, diakonista ajattelua. Ratkaisu ei ole työntekijöissä, vaan ajattelutavassa: diakonia on koko seurakunnan asia.

Diakoniella on Saksassa vahva asema ja keskusjärjestön puheenjohtajalla Johannes Stockmeirilla usein asiaa maan hallitukselle. Diakonie ja suomalaista Kirkon Ulkomaanapua vastaava Brot für die Welt (leipää maailmalle) avasivatkin lokakuussa uuden toimitalon Berliinin keskustassa.

Monipuoliseen työhön sisältyy uusia innovaatiota ja rohkeaa, kirkon sanoman ytimeen menevää ajattelua. Esimerkiksi noin 30 kilometrin päässä Berliinistä sijaitsevassa Biesenthalissa toimii Lobetaler Bio -meijeri, joka valmistaa myyntiin luomujogurttia. Meijerin työntekijät ovat kehitysvammaisia.

Lobetalin diakonialaitoksen historiaan kuuluu myös juutalaisten piilottelu natseilta ja turvapaikan tarjoaminen Itä-Saksan entiselle johtajalle Erich Honeckerille. Kirkon entinen vainoaja sai asua järjestön papin kotona muutaman kuukauden ajan, kun hänen tulevaisuuttaan mietittiin.

Ennakkoluuloton seurakunta

B

erliinin Kreuzbergin kaupunginosassa on kirkko, jossa tehtyihin muutoksiin Suomen museoviranomaiset eivät olisi antaneet lupaa. Ehkä asiaa auttoi se, että alkuperäinen kirkko tuhoutui lähes täysin toisessa maailmansodassa.

190-luvulla uudelleen rakennettu kirkko ei tyydyttänyt seurakuntaa, joka halusi monitoimisen, kaikille avoimen tilan. Remontin jälkeen kirkossa on isot valoisat ikkunat, keskellä avoin sali siirrettävine tuoleineen ja kahvila, reunustoilla ja kattohuoneissa toimistoja ja kokoustiloja.

Kun alkuperäinen kirkko rakennettiin, köyhiä täyteen tungetulla alueella asui yli 100 000 seurakuntalaista. Nyt seurakuntalaisia on 00, kolmannes alueen asukkaista. Viidennes väestä on muslimeja, joiden kanssa seurakunta käy uskontodialogia. Sitä

vaikeuttaa muslimiyhteisöjen pirstaleisuus.

Kirkon pakolaistyön toimisto auttaa myös paperittomia siirtolaisia, joita Berliinissä on 10 000–80 000. Jos he sairastuvat, he saavat hoitoa kirkon sairaaloissa. Heille on paikkoja seurakunnan lastenkodeissa ja koulupaikkakin järjestyy.

— Ei ihmisiä voi jättää heitteille, sanoo pastori Peter Storck.

Alueen kahdella yhteistyöseurakunnalla on neljä pappia, pari kanttoria, suntio ja ”avoimuustyöntekijä” eli diakoni. Heidän palkkansa maksetaan kirkollisverolla. Muuten talous perustuu muun muassa siihen, että neljä kulttuurityöntekijää myy tiloja konsertti-, kokous- ja koulutuskäyttöön.

Muutaman sadan metrin päässä kirkosta Gitschiner-kadulla on syrjäytymisen ja

Gitschiner-kadun syrjäytymisen ja

”

Yritykset työtä vuo keskukse

Pastori Peter Storck esittelee kirkkoa, joka on rakennettu monikäyttöiseksi.

e jäsenkatoa

a köyhyyden vastaisessa keskuksessa on tilava ateljee.

Kekseliäs ruoka-apu

t tukevat seurakunnan okraamalla seinilleen essa maalattuja tauluja.”

köyhyyden vastainen sosiaali- ja kulttuurikeskus. Seurakunta hankki keskusta varten kerrostalon lainarahalla auttaakseen alueen asunnottomia, työttömiä ja syrjäytyneitä.

Nimi kertoo paljon toiminnasta. Alakerrassa on kahvio, josta saa edullisesti purtavaa. Kahvilan takana on pyöräpaja.

Seurakunnan diakoniatekijällä on toimisto. Musiikkihuoneessa soitetaan ja harjoitellaan kuorolaulua. Yläkerrassa on tilava huone, joka on täynnä maalauksia.

Monet taiteilijat tekevät vapaaehtoistyötä ja opettavat talon asiakkaita ilmaisemaan itseään. Näyttelyitä on järjestetty niin poliisiasemalla kuin rikkaiden kaupunginosassakin. Yritykset tukevat seurakunnan työtä vuokraamalla seinilleen keskuksessa maalattuja tauluja.

— Meillä käy täällä 400 eri ihmistä.

Toiminta perustuu lahjoituksiin, usean seurakunnan tukeen ja työllistämistukiin, Peter Storck kertoo.

T

ukkuliikealueen keskellä on varastohalli. Sen pihalla on rivi pakettiautoja, joiden kyljessä lukee Berliner Tafel. Kyseessä ei ole perunalastufirma, vaan ruoka-apua organisoiva järjestö.

Katu-uskottavan näköiset työntekijät kantavat tavaraa autoista varastoon, josta löytyy leipää, vihanneksia, hedelmiä ja kylmäsäiliö tuoretuotteille. Seuraavana aamuna järjestön noin parikymmentä autoa lähtee hakemaan lisää ruokaa kaupoista ja leipomoista. Ruoka lajitellaan ja jaetaan tarvitseville.

Jakelukanavina on yli 300 sosiaalikeskusta ja tukipistettä. Lisäksi 4 berliiniläistä seurakuntaa on yhteistyössä radio- ja televisioaseman kanssa organisoinut Leib und Seele (Ruumis ja sielu) -kampanjan, jossa ruokaa jaetaan eri päivinä eri puolilla Berliiniä.

— Työssä on noin 1300 vapaaehtoista.

Lisäksi joulun aikaan, pääsiäisenä ja kiitospäivänä kaupat kehottavat asiakkaitaan ostamaan yhden tuotteen lisää ja antamaan sen tähän kampanjaan, kertoo Berliner Tafelin markkinointivastaava Sfenanie Kruschke.

Toiminta sai alkunsa pienestä. Eräs nainen harmistui siitä, miten valtavasti ruokaa menee hukkaan. Nyt toimintaa on jo 900 paikkakunnalla.

Berliinissä järjestöllä on parikymmentä työntekijää, osa työllistettyjä tai yhdyskuntapalvelua tekemässä. Budjetti on miljoonan euron verran. Ruoka saadaan lahjoituksina, autot sponsorituella ja bensat maksetaan avustuksista. Rahaa saadaan yksityisiltä ja yrityksiltä, jotka haluavat tukea toimintaa.

Ruokaa jaetaan kuukaudessa 12 000 ihmiselle. Avuntarvitsijoilla pitää olla eläkeläiskortti tai sosiaalitoimen todistus ja heidät rekisteröidään yhteen jakopisteeseen, jotta kukaan ei käyttäisi systeemiä väärin. Ruoka maksaa euron viikossa, mikä tukee asiakkaiden omanarvontuntoa.

Kolmannes ruoka-avun saajista on lapsia ja nuoria — heiltä ei kysytä papereita.

Järjestöllä on myös kaksikerroksinen bussi, joka kiertää kouluissa opettamassa terveellisen ruoan laittoa ja yhdessä syömis-

tä. Bussissa on keittiö, jossa lapset voivat tehdä ruokaa.

— On kouluja, joissa ei saa ruokaa ja koteja, joista ei saa evästä. Siksi me myymme kouluille 20 sentin aamiaispaketteja, kertoo Kruschke.

— Emme saa tukea valtiolta tai kaupungilta, emmekä haluakaan. Meillä on tärkeää, että yhteiskunta vastaa sosiaalityöstä. Tämä on täydentävää toimintaa ja perustuu sekä auttamiseen että kierrätysajatukseen. tekstit ja kuvat Pauli Juusela

Berliner Tafel -järjestön työntekijät purkavat lastia autosta, joka pysyy liikenteessä autoyhtiön sponsorituella.

9

Muista isänpäivä 11. marraskuuta!

Onnea jokaiselle isälle!

Muista isää lahjalla, joka edistää hänen terveyttään ja hyvinvointiaan. Anna isälle lahjakortti Diacorin terveystarkastukseen.

Tarkastus kattaa laboratoriotutkimukset, lääkärin tekemän terveystarkastuksen sekä tarkastuksen pohjalta laaditun henkilökohtaisen terveyssuunnitelman. Kortin hinta on 154 euroa, ja voit noutaa sen lähimmästä Diacorista. Toimipisteet löydät osoitteesta www.diacor.fi Mukavaa isänpäivää!

HAE LAHJAKORTTI HELPOSTI LÄHIMMÄSTÄ DIACORISTA!

Tykkää Diacorista Facebookissa ja pysyt ajantasalla terveysasioissa.

Diacorin omistaa Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö.

Maria Kalaniemi esiintyy Vantaan Kaamospeleissä.

Ilon ja sur Mummo tiesi, että harmonikka olisi sopiva soitin Maria Kalaniemelle.

Y

Ilmoitusmarkkinointi 020 754 2000/vaihde ilmoitusmyynti@kotimaa.fi

10

hdeksänvuotiaana Maria Kalaniemi alkoi haaveilla pianonsoitosta.

Hänen topakka mummonsa oli kuitenkin sitä mieltä, ettei piano tullut kuulonkaan. Tyttärentyttärelle piti saada kunnon soitin, ja mummon mielestä se oli haitari.

— Niin menimme Lasse Pihlajamaan liikkeeseen ja ostimme pienen valkoisen soittimen. Sen ostamiseen piti ottaa lainaa.

Kotona kuunneltiin radiosta ja levyiltä vanhaa tanssimusiikkia, tangokuninkaita Olavi Virtaa ja Henry Theeliä. Maria lauleskeli Suhmuran Santraa ja Katri Helenan lauluja. Hän oli esittänyt niitä eläkeläisten tilaisuuksissa.

— Aloin tapailla soittimellani tuttuja lauluja. Löysinkin nopeasti yhtä ja toista, ja mummo oli tyytyväinen. Hän rakasti laulamista ja tanssimista, mutta hänellä ei ollut nuorena varaa hankkia omaa soitinta. Mummo oli eläkkeellä ja saattoi alkaa viedä minua soittotunneille Helsinkiin.

Perhe asui Espoon Kilossa. Helsingissä Maria harjoitteli soittamis-

ta ryhmässä Pekka Loposen johdolla, kunnes 12-vuotiaana pyrki ja pääsi Espoon musiikkiopistoon.

Opettajasta tuli idoli Musiikkiopistossa Maria Kalaniemi sai opettajakseen Heidi Velamon.

— Heidistä sain erittäin hyvän opettajan, esikuvan ja idolin. Hän soitti duona toisen hanuristin Marjut Tynkkysen kanssa. Toinen on vaalea ja toinen tumma, he olivat kuin enkeleitä soittaessaan kauniisti, lyyrisesti ja meditatiivisesti.

Harmonikkaa saattoi siis soittaa muutenkin kuin iloisen rempseästi.

Kalaniemi oivalsi, että harmonikka on sekä ilon että surun soitin.

Soitto-opinnot etenivät hyvin.

Oli selvää, että musiikki olisi myös Marian tuleva ammatti.

— Vuonna 1983 Sibelius-Akatemiaan perustettiin kansanmusiikkiosasto. Ilman sitä olisin pyrkinyt klassiselle osastolle.

Uudella kansanmusiikkiosastolla aloitti Maria Kalaniemen lisäksi kolme kanteleensoittajaa, huilisti ja viulisti.

— Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen Kultainen harmonik-

Jani Laukkanen

Sunnuntaina 11.11.12 Tikkurilan kirkolla

Evankeliumia Lähi-idässä Klo 10 messu, Emilia Helavuo, Maria Koukkari ja Tea Polso.

Klo 11.15 kirkkokahvit ja lähetysjuhla, rovasti Matti Korpiaho Sansasta, Jussi Matikainen ja Sipe Jalokinos. Tervetuloa!

PSYKOANALYYTTINEN TERAPIARYHMÄ alkaa alkuvuodesta 2013 Tikkurilassa.

Tiedustelut: psykologi Ulla Rissanen, ryhmäpsykoanalyytikko VET (Kela, Valvira), puh: 050 346 9516, sp: ulla@tikkurilanterapia.fi Lisätiedot: www.tikkurilanterapia.fi

TIKKURILAN TERAPIA

Horsmakuja 8A, 3krs, 01300 Vantaa www.tikkurilanterapia.fi

ISRAEL-SOLIDAARISUUSJUHLA su 11.11. klo 17.00

Vanha kirkko, Lönnrotinkatu 6, Helsinki Israelin suurlähettiläs Dan Ashbel, FT Susanna Kokkonen, kappalainen Arto Antturi ja yst.tmk:n pj John Remes sekä Hazamir-kuoro Mirka Metsärannan johdolla.

Ohjelma 5e. Järjestää Israel-ystävyystoimikunta. Tervetuloa!

Holokaustiseminaari lauantaina 10.11. klo 12-20 Agricolan kirkon kryptassa, Tehtaankatu 23, Helsinki. Susanna Kokkonen, Manfred Gerstenfeld ym. Vapaa pääsy. Tied. ja ilm. john.remes@saunalahti.fi p. 044 377 3377. Järj. Yad Vashem ja yst.tmk.

MYYJÄISET Ev.-lut. Lähetysyhdistys Kylväjä järjestää lähetysmyyjäiset 10.11. klo 3.10.

11-14 Tikkurilassa Kylväjän Esse lauantaina 3.10.

Vantaan Lauri toimistolla, 2. krs (Tarjoustalon yläkerrassa).

17.10. Tikkuraitti 11 A17.10.

Tarjolla on suolaista ja makeaa, käsitöitä, kortteja, tavaraa lähetys31.10.

31.10. kentiltä Alkuhartaus klo 11. Tervetuloa!

14.11. ja KIRPPUTORI. 14.11.

urun soitin ka -kilpailu. Voitin sen. Erikoiseen vuoteen mahtui kaikenlaista, myös surua, kun mummoni kuoli.

Muutakin kuin pelimannimusiikkia Opinnoissa Maria Kalaniemeä vastaan vyöryi kansanmusiikin rikkaus ja laajuus.

— Tuntuu kuin minulle olisi avautunut uusi planeetta. Pelimannimusiikin valssien ja polkkien lisäksi kansanmusiikissa on myös rituaalinen puolensa: itkuvirret, arkaainen meditatiivinen musiikki, paimenmusiikki, runonlaulu.

Kansanmusiikkiosastolla opetti jossain vaiheessa ruotsalainen viulisti Sven Ahlbäck. Hän hämmentyi, kun Maria Kalaniemi marssi harmonikkansa kanssa hänen tunneilleen.

— Halusin etsiä uusia näkökulmia haitarin soittamiseen. Minua kiinnosti ruotsalainen polska.

Suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin Maria Kalaniemi oli tutustunut kotonaan. Isoäiti oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta, Bromarvista. Kun mummo ja äiti puhuivat ruotsia, tuli Marian äidinkieleksi ruotsi. Isän kautta puolestaan tulivat tutuksi niin savon murre kuin musiikki.

Maria Kalaniemi käyttää ja etsii nykyään myös työssään rajoja rikkovia näkökulmia. Hän työsken-

Poimintoja Vantaan Kaamospelien ohjelmasta ●

●

●

●

K ansanlauluKiRKKo su 11.11. klo 12 Pyhän Laurin kirkossa.

Vantaan kansanpelimannit.

Vapaa pääsy.

KiRKKoKonseRtti ti 13.11. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Fiuleja Ensemble. Ohjelma 10 e.

K aamosKluBi ke 14.11. klo 19 konserttitalo Martinuksen lämpiössä. Maria Kalaniemi & Timo Alakotila. Liput 15 euroa.

Katso koko ohjelma osoitteesta www.kaamospelit.fi.

telee Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin lehtorina, käytännössä musiikillisena tuottajana.

— Tapaan työssäni erilaisia soittajia ja laulajia. Tehtäväni on innoittaa, auttaa ja tukea heitä rakentamaan urapolkuaan.

Elävää perinnettä Mitä oikein on se kansanmusiikki, jonka parissa Maria Kalaniemi tekee työtään?

— Onneksi Suomessa ei ole

Romanttinen näkymä

Kokoelma Rademakers

13.9.2012–13.1.2013 | Opastus lauantaisin klo 14.00

määritelty kansanmusiikkia mitenkään puhdasoppisesti. Kun vaikkapa islantilainen Björk sanoo tekevänsä kansanmusiikkia, se sopii suomalaiseen määritelmään. Ennen kaikkea kansanmusiikki on elävä perinne.

Suomalaisen kansamusiikin tuntijan Erkki Ala-Könnin mielestä kansanmusiikkia oli kuulonvarainen musiikki, joka periytyy äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle.

— Ajatus kuulonvaraisuudesta elää edelleenkin. Kansanmusiikkia opiskellessa kuunnellaan arkistoäänitteitä, mutta sen jälkeen voi tapahtua monenlaista. Yksi ottaa runonlaulajan esityksen pilkuntarkasti, toinen alkaa säveltää omia välisoittojaan ja kolmas käyttää materiaalin inspiraationsa lähteenä.

Maria Kalaniemi harmittelee sitä, että koulun musiikkiopetuksessa on niin vähän kansanmusiikkia.

— Muuan rockmuusikko kertoi minulle, että suomalaisesta kansanmusiikista siirryttiin koulussa hyvin nopeasti irlantilaiseen ja intiaanimusiikkiin. Olisi hienoa, jos suomalaiset osaisivat jossain kansainvälisissä illanistujaisissa laulaa kotimaansa kansansävelmän.

Kalaniemen omia suosikkeja tuollaiseen tilanteeseen olisivat Yksi ruusu on kasvanut laaksossa ja Jag sitter källa.

Ulla-Maija Vilmi

SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO

Pääsy 10 | 8 e, alle 18-v. ilm. ti, pe 10–18, ke, to 10–20 | la, su 11–17, ma suljettu Bulevardi 40, 09 1733 6460, www.sinebrychoffintaidemuseo.fi

HERÄNNÄISSEURAT La 10.11. klo 18 Kotiseurat Virpi Väisäsellä ja Ilpo Kankaalla, Vuolukiventie 3 D 35, Hki. Su 11.11. klo 10 Körttikodin kirkkopyhä Johanneksenkirkossa.

Saarnaa Matti Peiponen, mukana Veisuuveljet. Kirkkokahvit ja seurat Johanneksen srk-kodilla, Korkeavuorenkatu 10 E, Hki. Klo 10 Kirkkopyhä Herttoniemen kirkossa, Hiihtomäentie 23, Hki. Saarnaa Katri Vappula. Kirkkokahvit ja seurat. Klo 10 Kirkkopyhä Puistolan kirkossa, Tenavatie 4, Hki. Saarnaa Martti Nissinen. Kirkkokahvit ja seurat. Klo 18 Tuomarilan asemalla, Tuomarilantie 4, Espoo.

Ti 13.11. klo 12.30 Lähetyspiiri Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Klo 18.30 Arki-illan veisuut Kirkkotuvalla, Kirkkotie 34, Tuusula.

Ke 14.11. klo 19 Körttikodilla, Ratakatu 1a A, 3. krs, Hki. To 15.11. klo 18 Länsi-Pasilan kappelilla, Winqvistinkatu 2, Hki.

11

Ostetaan

Hautauspalveluja

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Kirja

Unikkotie 5, Vantaa

ASUNTO RAHAKSI!

✆ 836 25220, 836 25225,

HUONEISTOCENTER OY Mannerheimintie 80 A 2, 00250 Helsinki.

Vuokrata halutaan

(Seurakunnan talo)

päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

Sirkka-Liisa Helenius

Palveluja tarjotaan Mitoin kuin mitoin

Uusi ilme keittiöön -Ovet, tasot, rungot, vetimet, saranat ILMAINEN TARJOUS- JA MITTAUSPALVELU Soita: ERKKI 0500 503357, MIKKO 0409 311466

www.ergadesign.fi

LVIS, huolto, korjaus, säätö, remontit ja sisäilmaparannukset.

JPS-Kiinteistöpalvelut Oy, 050 379 6923.

IKKUNOIDEN PESUT, Tekstiilikalusteiden pesut 25e/h+alv. www.kaijaclean.fi p. 045 888 2636 KOTIAPU NAULA JA VASARA Hoidamme kaikenlaiset kodin työt!

Huonekalujen kokoamiset, asennustyöt.

Huoneistoremontit, korjaustyöt, ikkunanpesut, muutto- ja kantoapu.

P. 050 547 0101 Jukka Vasarainen

Katri Lipsonin Kosmonautti palkittiin 2010 vuoden parhaana esikoisromaanina.

Toiselle, eli sille kaikkien kirjailijoiden haastavimmalle, kirjalle on ollut paineita.

Lipsonin kirjailijanote ja aihepiirit ovat pikemminkin yleiseurooppalaisia kuin tyypillisen suomalaisia. Hänen uudessa kirjassaan kuljetaan 1900-luvun eurooppalaisessa maisemassa eri aikatasoilla.

Alussa kirjailija vie ja lukija vikisee. Kestää aikansa hahmottaa, että henkilögallerian muodostavat elokuvaohjaaja, tämän rakastajatar ja kuvattavan elokuvan päähenkilöt, jotka varastavat itselleen koko teoksen pääroolit. Fiktio on näin ollen oikeaa elämää todellisempaa.

Nainen ja mies ovat paossa sodan vainoja tšekkoslovakialaisessa kylässä 1940-luvun alkupuoliskolla.

He eivät tunne toisiaan entuudestaan. Hiipivän hitaasti luonnosteltu romanssi on sysäys koko 1900-luvun myöhemmille tapahtumille.

Lipson kuvaa onnistuneesti naisen ja miehen suhteen rakentumista ja vierittää näiden päähenkilöiden jälkikasvua vielä 1960-luvun lopun göteborgilaiseen opiskelijakulttuuriin ja 1980-luvun Prahaan.

Romaanin rakenne on monisyinen, mutta Lipson luottaa lukijaansa ja onnistuu saamaan aikaan onnistumisen kokemuksia. Ehkäpä kirjan suurin vahvuus on raadollisen älykkäässä ihmissuhteiden kuvauksessa. Lipsonilla on kyky tuoda esiin henkilöhahmojensa intohimoja, pelkoja ja salaisia toiveita vähin elein ja symbolein ja kietoa yksittäisiä ihmiskohtaloita maailmanhistorian virtaan.

Olli Turunen

Katri Lipson: Jäätelökauppias.

Tammi 2012.

Ostetaan huoneistoja Pyydä meiltä paras tarjous.

Soita puh. 045 1111 201 (myös iltaisin).

Elämä on elokuvaa — ja päinvastoin

KOTISIIVOUSTA

Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKPALVELUT.FI 040 762 5615 vähen. 45%

Hannu Kylkisalo

MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

IKKUNANPESUT, Kotisiivoukset, 23,58e/h+alv. (Kotital.väh.) www.loistopalvelut.fi p. 045 888 2583

Menettämäisillään Riikka Ala-Harja: Maihinnousu.

Like 2012.

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Perheen menettäminen, on varmaan useimpien vastaus. Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-romaanin päähenkilölle Julielle se pahin on tapahtumaisillaan: miehellä on toinen, lapsella syöpä. Koko hänen elämänsä on hyökkäyksen alaisena, omat aseet eivät riitä puolustautumiseen, iskut saavat haukkomaan henkeä ja räpiköimään vimmaisesti.

Julien taistelu rinnastuu kirjassa toisenlaiseen sotaan, sillä romaanin tapahtumapaikalla Normandiassa käytiin yksi toisen maailman-

Kirja

Adventtikampanja Kotimaa-yhtiöiden medioissa.

Alennukset jopa

Ota yhteyttä ja kysy lisää.

Katri Lipson.

sodan ratkaisevista taisteluista. Julie on sotahistorioitsija ja opastaa turisteja maihinnousun tapahtumapaikoilla — hänen siis pitäisi tietää taistelemisesta kaikki tarpeellinen.

Ala-Harjan tyyli ja kieli imaisee lukijan Julien tilanteeseen.

Ala-Harja kirjoittaa preesensissä ja käyttää välillä hengästyttävän pitkiä, pilkuilla rytmitettyjä lausejonoja. Suvantokohtia tekstissä ei juuri ole, sen kiivas rytmi juoksuttaa mukanaan. Äkkiä onkin lukenut koko kirjan.

Julie on henkilönä hyvin uskottava ja kokonainen. Hän saat-

taa samaan aikaan olla huolesta sekaisin, haluta seksiä ja vihata miestään — ja seurata suosikkinsa pärjäämistä Idolsissa. Minäkertojana Julie heittäytyy niin avoimeksi, että hänen tuskaansa on pakko samastua.

Samastuttavia ovat myös Julien jossittelu, syiden etsintä ja kyselyt Jumalan puoleen. Kun on hätä, ihminen palaa lapsen suoruuteen: miksi Jumala sallii, eikö Jumala voi auttaa?

Maihinnousu on loppujen romaani: mahdollisten, pelättyjen, toteutuvien. Ehkä onnellisten.

Kaisa Halonen

/ VANTAA

VANTAAN

ilmoitusmyynti@kotimaa.fi www.kotimaa-yhtiot.fi/kampanjat

www.vantaanlauri.fi

ISSN 199-9022. JulKaisiJa Vantaan seurakunnat. KustantaJa Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. leViKKi 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 61, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi. PäätoimittaJa Pauli Juusela, p. 09 830 628, pauli.juusela@evl.fi. toimitusPäälliKKÖ Heli Kulmavuori, p. 09 830 623, heli.kulmavuori@evl.fi. toimittaJat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi.

Saila Keskiaho, p. 09 830 6236, saila.keskiaho@evl.fi. aD Timo Saarinen, p. 09 830 629, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. ilmoitusmaRKKinointi Jaana Mehtälä, p. 020 54 2309, Pirjo Teva, p. 020 54 2284, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 54 2361. ilmoitusHinta 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. ilmoitustRaFiiKKi /-Valmistus Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 29 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 54 225, faksi 020 54 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi. toimitusneuVosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Tapio Leskinen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

Vantaan Lauri jaetaan osoitteettomana ilmaisjakeluna vantaalaisiin kotitalouksiin, joissa ei ole mainoskieltoa. Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 01 000, www.posti.fi/palaute. Maksulliset tilaukset, peruutukset ja laskutus Päivi Ryyti, p. 050 381 228, paivi.ryyti@kotimaa.fi

12

Vantaan seurakunnat .11.–1.11.

Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Virasto avoinna ma–to klo 9–16.

Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500.

Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Diakoniatoimisto Päivystys tiistaina Länsimäen kirkolla klo 9–11 ja torstaina Hakunilan kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan ajanvaraus ja puhelinpäivystys, muina aikoina voit jättää viestin vastaajaan p. 050 5736313.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14. Puuroaamiainen ke ja to klo 10–13 edullisesti.

Viikkomessu torstaisin klo 18.

Nuorille bilisilta torstaisin klo 18.30–20.30 kirkon alakerrassa.

Liikkari klo 20–21.30 Sotungin koululla.

Tyttöenergiaa yhdeksällä sydämellä -taidenäyttely pe 9.11. klo 9. Avoinna 25.11. asti ma– pe klo 9–16 ja silloin, kun kirkolla on tapahtumia ja vahtimestari paikalla.

Rukousryhmä perjantaisin klo 19.

Nuorten jengi-ilta perjantaisin klo 20–22.30 alakerrassa.

Hakunilan kirkon kirppis avoinna lauantaisin klo 10–13 ja keskiviikkoisin klo 17–19.

Mukulamessu su 11.11. klo 12.

Hans Tuominen, Tarja Meijer, Riikka Jäntti, Outi Noponen, lapsikuoro Kuunloiste Riikan johdolla ja bändi. Ennen messua tarjoillaan klo 11 alkaen hernerokkaa, messun jälkeen maksuton koko perheen tapahtuma, mm. klo 13 merirosvoseikkailu. Järjestää Vantaan NMKY ja Hakunilan srk.

Matalan kynnyksen maanantai klo 11. Kaikille avoin kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Lähetyspiiri ma 12.11. klo 18.30.

Askarrellaan lähetysmyyjäisiin.

Perhekerho tiistaisin klo 9–11.

Pientä tarjoilua ja kivaa yhdessäoloa.

Päiväraamattupiiri ti 13.11. klo 12. Jari Araneva.

Raamattupiiri tiistaisin 13.11. klo 19–20.

Päivärukous ke 14.11. klo 12.30 kappelissa.

Kerho 7–8-v. tytöille ja pojille keskiviikkoisin klo 17–18.30 alakerrassa. Muutama paikka vapaana. Äitien iltakerho to 15.11. klo 17– 18.30. Pieni hartaus ja keskustelua teekupin ja pienen purtavan äärellä. Lapsille omaa ohjelmaa. Eija Hyytiäinen ja Sinikka Kurunsaari.

Tervetuloa keittiöön ma 19.11. klo 18–20. Teemme välimerellistä ruokaa, kokkimestareina Jean Bitar ja Burhan Hamdon. Pullaa leivotaan ti 27.11. klo 18–20.

Leipurimestareina Itä-Hakkilan Martat. Ilmoittaudu virastoon viikkoa ennen puh. 09 830 6500 tai hakunilan.seurakunta@evl.fi.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Torstaimesta alakouluikäisille torstaisin klo 14–15.30. Välipala.

Puuroperjantai klo 11. Hartaus ja puurolounas kaikille.

Messu su 11.11. klo 10. Vesa Häkkinen, Outi Noponen, Hakunilan Kirkon Kuoro. Kirkkokahvit.

Bethel World Wide Evangelical Ministry su klo 13.

Seniorikerho ti 13.11. klo 13– 14.30. Kirkkoherra Hans Tuominen vierailee.

Peittopiiri tiistaisin klo 11–13.

Lahjoita neulojille lankaa tai tule neulomaan tilkkupeittoja Intiaan.

Miesten raamattupiiri ja saunailta tiistaisin klo 18.30–20.30.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11, p. 050 573 6294

Perhekahvila maanantaisin klo 9–11.15.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–11.

Muskari ke klo 9.30.

Kuunloiste-lapsikuoro harjoittelee keskiviikkoisin klo 15–16 Riikka-kanttorin johdolla.

Miestenpiiri keskiviikkoisin klo 18–21. Sauvakävelyä, sauna ja keskustelua. Teuvo Puolakka.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9

Kenian lähetyspiiri to 15.11. klo 11. Vieraana teologian tohtori, lähetysjohtaja Pekka Huhtinen.

Lapsille ja perheille Perhekerhot klo 9.30–11 ma Pähkinärinteessä, Lammaspolku 1, ti Vapaalan seurakuntatalossa, Vanha Hämeenkyläntie 9 ja ke Hämeenkylän kirkolla.

Taaperokerho ke klo 13.30–15 Lammaspolku 1:n kerhotilassa. 8 kk täyttäneille lapsille ja heidän vanhemmilleen.

Nyyttikerho pe klo 12–13.30 Lammaspolku 1:n kerhotilassa. Vauvaperheille ja odottaville äideille.

Muuta

Kokkikerho tiistaisin klo 16.30– 18. Paikkoja vapaana 7–9-v. tytöille ja pojille.

Nuorten ilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Skaboja, syötävää, rentoa meininkiä, lopuksi iltahartaus ja laulua.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–11.

Seniorien jouluretki Porvooseen ti 4.12. Lähtö klo 8 Hämeenkylän kirkolta. Joululounas Haikon kartanossa. Hinta 50 e.

Sitovat ilmoittautumiset to 15.11. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6450. Lisätietoja Kaarina Johanssonilta, p. 050 543 0980.

Hämeenkylän seurakunnan seinäkalenteri 2013 on ilmestynyt. Kalenteri on myynnissä kirkkoherranvirastossa.

Lapsille ja perheille

Kastettu

Kotipyhäkoulu kaikenikäisille lapsille parillisilla viikoilla sunnuntaisin klo 11–12 Asta Enqvistin kotona, Hevoshaantie 9 D. Alle 4-vuotiaat voivat tulla yhdessä isomman sisaruksen tai aikuisen kanssa. Tiedustelut Astalta p.

050 493 5154.

Eetu Markus Merinen.

Vaaralan kirkko Kirkkokuja 2

Avioliittoon kuulutettu Niina Päivikki Karoliina Hirvasniemi ja Mika Peter Waldemar Herlin.

Kastettu Jerry Edward Runne, Tinja Hilda Helena Lappalainen.

Avioliittoon kuulutettu Pauli Juhani Myöhänen ja Mia Alice Myöhänen.

Hautaan siunattu Kaino Kalevi Heinämäki 68 v.

Korso Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 09 830 6560

Hämeenkylä Kirkkoherranvirasto Auratie 3, p. 09 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345.

Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12, p. 09 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää ke ja pe 9–11, p. 09 830 6472.

Vahtimestari p. 09 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 09 830 6459

Jumalanpalvelus, isänpäivä su 11.11. klo 10. Saarna Marja Mäkilä, liturgi Jaakko Kara ja kanttori Hannu-Pekka Heikkilä. Kirkkokuoro laulaa.

Iltamessu 11.11. klo 18. Jouni Salko ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Hämeenkylän kirkon arkkitehtuuri- ja taideilta to 8.11. klo 18.30. Aiheena 20-vuotiaan kirkon arkkitehtuuri ja taide. Kirkon arkkitehti Olli-Pekka Jokela kertoo rakennuksen sanomasta ja Rea Anner esittelee kirkon taidetta.

Päiväkahvin aikaan ma 12.11. klo 13. Olemisen rajoilla. Vieraana rovasti Paavo P. Virtanen. Mukana Kersti Rantasalo.

Varttuneen väen kirkkopyhään su 18.11. järjestetään kuljetus seniori-ikäisille. Ilmoittautumiset kuljetukseen pe 16.11. mennessä diakoniatoimistoon ke ja pe 9–11, p. 09 830 6472.

Lammaskuja 2 B:n kerhotila Nettikerho ikäihmisille ke 14.11. klo 14. Terveys- ja lääketietoa.

Sirpa Päivinen

Hakunila

Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19.

Kahvila kaikille keskiviikkoisin klo 9–11. Pikkurahalla kahvia, mehua ja syötävää. Riikka-kanttorin muskarihetki klo 10.

Lähetyspiiri to 15.11. klo 18.30.

Askarrellaan myyjäisiin.

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Vanhemman väen ruusujuhla to 8.11. klo 13.

Sururyhmä to 8.11. ja 15.11. klo 16 kokoustilassa. Risto Auvinen ja Pia Olkkonen. Ilmoittautumiset kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6550.

Messu on yhteinen juhla to 8.11. klo 16.30 yhteinen tapaaminen kaikille messun kehittämisestä kiinnostuneille, kirkkosali 2.

Miesten saunailta to 8.11. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Aikuisten näytelmäkerho to klo 19 päiväkerhotilassa. Petri Winckel.

Kastepäivä la 10.11. klo 14–17.

Kastepäivään voi tuoda kastettavaksi pienen tai isommankin lapsen. Seurakunta tarjoaa kakkukahvit. Ilmoittautumiset ennakkoon, jotta pappi ja perhe ehtivät tavata: Sanna Heikurinen, p.

050 599 8971.

Messu su 11.11. klo 10. Mari Liimatainen, Risto Auvinen ja Martti Sirviö. Kirkkokahveilla Seija Toivanen kertoo kuulumisia ghanalaisen kuurojen koulun ja päiväkodin arjesta.

Runopiiri ma 12.11. klo 13. Signe Kettunen.

Naisten raamattupiiri ma 12.11. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Englanninkielinen raamattupiiri ma 12.11. klo 18.30 kirjastossa.

Katulähetys ke 14.11. klo 11.

Hartaus ja ruokailu.

Lähetyspiiri ke 14.11. klo 13 kokoustilassa. Vesa Ruokonen.

Arki-illan ehtoollinen ke 14.11. klo 18. Mari Liimatainen ja Martti Sirviö.

Varaventtiili-ilta ke 14.11. klo

Syrjinnän vastustaminen lähtee arjen teoista.

Kristalliyössä rasismia vastaan

V

antaan Kristalliyötä vietetään Myyrmäen Paalutorilla perjantaina 9.11. Tapahtuman nimi viittaa vuoteen 1938, jolloin natsi-Saksassa tuhottiin tuhansien juutalaisten kauppoja ja synagogia. Nykyisin kristalliyönä kokoonnutaan vastustamaan rasismia ja antisemitismiä.

Vantaan Kristalliyön tarkoituksena on nostaa esiin arkipäiväinen rasismi, joka on lisääntynyt viime aikoina. Tapahtuma haluaa luoda myönteistä ilmapiiriä, torjua

ennakkoluuloja ja rakentaa rasismista vapaata Vantaata.

Vantaan Kristalliyön avaa Jukka Hako.

Esiintyjinä ovat muun muassa Triple 2 Entertainment, Kaniasoli ja Riitta Gyllenbögel. Tapahtumassa ovat mukana myös lähipoliisi ja Monika-Naiset. Tapahtuman juontaa Timo Forss. Tarjolla on keittoa ja mehua. Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin.

Vantaan Kristalliyö pe .11.klo 1.–18 Myyrmäen Paalutorilla

18.30.”Syntinen ja vanhurskaus” – armon lähde Jeesuksemme.

Risto Auvinen ja Petri Väljä. Lastenhoito järjestetty.

Rukousryhmä ke 14.11. klo 20.

Vanhemman väen piiri to 15.11. klo 13. Mari Liimatainen: Rauhanturvaajan arkea Afganistanissa.

Myytävänä joulukortteja lähetystyön hyväksi.

Naisten saunailta to 15.11. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

tie 4, to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa, Surviaisenkuja 1 ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

Suomen kuoro-opiston ja seurakunnan yhteiset laulumuskarit torstai-iltapäivisin Nikinmäen seurakuntakodilla, Surviaisenkuja 1. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumiset markku.ramo@ suomenkuoro-opisto.com tai p.

040 732 6453.

Seurakuntakoti Mikael

Muuta

Venuksentie 4

Vapaaehtoiset Nikkaristit auttavat Korson seurakunnan alueen vanhuksia ja muita toimintarajoitteisia tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpitoja kunnostustöitä. Apu on asiakkaalle maksuton ja välitetään tiistaisin ja torstaisin klo 10–12, p. 09 830 6560.

Vanhemman väen piiri ti 13.11. klo 13. Leena Lehto ja Sanna Heikurinen.

Kirkon kulma Merikotkantie 2

Kirkon kulma avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–15.

Arkiaamujen rukoushetki ma– pe klo 7.

Hartaus ti ja to klo 11.

Päihdekuntoutujien ryhmä pe 9.11. klo 15. Risto Auvinen ja Jari Ilmonen.

Nuorille Nuorten kahvilat keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 17–20 seurakuntakeskuksen nuorten tilassa.

Nupe-kahvila perjantaisin klo 18–21 Nikinmäen seurakuntakodissa. Tule vapaaehtoiseksi, kysy lisää: Tero Fleminch, p. 050 461 0568.

Varhaisnuorille Matkailukerho 7–14-vuotiaille tiistaisin klo 16.30–18 Korson kirkon nuorisotiloissa.

Bändikerho 10–14-vuotiaille keskiviikkoisin klo 17–18 Korson kirkon bänditiloissa.

Moottoritekniikkakerho 8–12-vuotiaille tiistaisin klo 18– 19. Kulomäen seurakuntakoti, Kulotie 5.

Kerhoissa on vielä tilaa. Ilmoittautumiset: kerhoilmoittautumiset@gmail.com

Lapsille ja perheille Pyhäkoulu su 11.11. klo 10. Taina Partanen.

Perhekerhot ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa, Venuksen-

Kastettu Miisa Marie Hynninen, Otso Aaron Leo Kaskela, Pihla Inkeri Anttila, Adem Joseph Rafael Ammar.

Hautaan siunattu Aina Marja Majuri 85 v, Siiri Roininen 83 v.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15, to 8.11. klo 9–12 ja ke 14.11. klo 12–15.

Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707.

Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700.

Diakoniatoimisto Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706.

Päivystys Rekolan kirkolla ma ja to klo 10–12, perhepäivystys Asolan seurakuntatalossa ti 10– 12. Huom: to 8.11. ei päivystystä!

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, vahtimestari p.

09 830 6710 tai 050 590 3495.

Rukouspiiri torstaisin klo 18.30.

Messu su 11.11. klo 10, liturgia ja saarna Annaelina Tähtinen, kanttori Noora Hultin. Isänpäivän kakkukahvit.

Kohtaamisia Sanan äärellä -ilta su klo 17.30. Aija Sairanen: Jalat maassa, sydän taivaassa.

Musiikki Maria Kuurne. Lapsille omaa ohjelmaa.

Yläovi auki aikuisille maanantaisin klo 18.

Miesten raamattupiiri ma 12.11. klo 18.30.

Aamumessu ke 14.11. klo 9. Ehtoollismessun toimittavat Ben Ahlroos ja Noora Hultin.

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi -ryhmä ke klo 9.30.

Rekolan joululaulukuoron harjoitukset ke klo 18.

Torstaipiiri 15.11. klo 13. Ikäihmisten raamattupiiri.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Asolan ankkuri -aamukahvila torstaisin klo 8.30. Ilmainen aamupuuro klo 10.30 asti, kahvi 0,5 e.

Perheraamis ma 12.11. klo 18.15, lastenhoito järjestetty.

Keskusteluryhmä perheväkivaltaa kokeneille naisille to 15.11. klo 17. Luottamuksellinen vertaistukiryhmä.

Raamattupiiri torstaisin klo 18.

Rautkalliontien kerhohuone Rautkalliontie 4

Rukouspiiri pe 9.11. klo 19.

Ikäihmisten iltapäiväpiiri maanantaisin klo 13.

Nuorille Nuorten sähly torstaisin klo 16.30 Rekolanmäen koululla, Valtimotie 4.

Isko I ti 13.11. A-ryhmä klo 17.30 ja B-ryhmä klo 19 kirkolla.

Open doors keskiviikkoisin klo 18 kirkolla.

Lapsille ja perheille Taaperokerho torstaisin klo 9 Päiväkummun seurakuntatalossa. Huom. to 8.11. ei kerhoa!

Perhekerho suomeksi ja englanniksi torstaisin klo 9.30 kirkolla. Huom. to 8.11. ei kerhoa!

Family group in English and Finnish on Thursday, November

13

Vantaan seurakunnat .11.–1.11.

Muuta Hartaushetki to 15.11. klo 13–14 Koivukylän vanhustenkeskuksessa, Karsikkokuja 13. Hartauden pitää pastori Annaelina Tähtinen.

Kastettu Nella Julia Virtanen.

Hautaan siunattu Heimo Olavi Kesti 87 v ja SirkkaLiisa Miettinen 81 v.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 09 830 6226.

Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 09 830 6202.

minores -muskarikuoro. Toiminnallinen koko perheen kirkkohetki, kesto 45 min.

Tikkurilan eläkeläiskerho ma 12.11. klo 13. Kahvio.

Johanneksen ilmestys – Kun verho vedetään sivuun ma 12.11. klo 18.30. Kahvio. Ilkka Rytilahti.

Kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäisille ti 13.11. klo 12.

Tikkurilan kirkon aulasta vuoronumero, ruokailu Nuorisotilalla.

Lähetyksen päiväpiiri ti 13.11. klo 13–14.30. Neuvotteluhuone.

Yhteysilta ti 13.11. klo 18.30 Kahvio. Jarno Teporan aihe: Kristus kutsuu ja varustaa sinut tähän maailmaan.

Tikkurilan kirkon ovet ovat avoinna ke 14.11. klo 14–17. Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan kirkkoon tai hiljentymään hetkeksi arjen kiireiden keskellä.

Aamurukouspiiri ke 14.11. klo 7.

Toimituskappeli.

Arki-illan ehtoollinen ke 14.11. klo 18. Tiina Komulainen.

Tikkurilan Hannat to 15.11. Lähtö lenkille klo 9.30, kahvit sanan äärellä klo 10.30 neuvotteluhuoneessa.

Näppärin sormin -käsityöryhmä to 15.11. klo 18. Neuvotteluhuone.

Ilosanomapiiri to 15.11. klo 16.

Neuvotteluhuone.

Maalauspiiri to 15.11. klo 18.

Ryhmähuone. Avoin piiri kaikentasoisille. Tied. Tiina Komulainen p. 050 310 6824 tiina.komulainen@evl.fi. Vetää Leila Nuotio.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 15.11. klo 18. Takkahuone.

Kartanonkosken kerhohuoneisto

Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat kertaluonteista apua kodin pienaskareisiin. Apua annetaan diakonisin perustein ja maksutta. Nikkaristit eivät tee ammattilaisten töitä. Tied. Päivi Mäkinen p. 050 548 6078.

Pyhän Laurin kirkko

Meritähdet ke 14.11. klo 18.

Avoin lasten liikunnallinen kuoro. Ilta sisältää myös raamattuopetusta.

Ristipuron seurakuntatila Simonkyläntie 11, p. 050 919 1041

Naisten rukouspiiri pe 9.11. klo 18.

Raamattu- ja rukouspiiri ma 12.11. klo 13.30.

Tammiston seurakuntatila Tammistonkatu 29 B

Nuorten aikuisten raamattupiiri to 15.11. klo 17.30.

Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Isänpäivän messu su 11.11. klo 12. Kansanlaulukirkko, mukana Vantaan kansanpelimannit. Marja Ruuska, Päivi Helén, Iina Katila.

Tikkurilan kirkko Asematie 12

Laulupiiri pe 9.11. klo 13. Kahvio.

Tea Polso.

Yhteiskristillinen rukous- ja laulupiiri la 10.11. klo 15. Olotila.

Isänpäivän messu su 11.11. klo 10. Sanansaattajien lähetyspyhä.

Maria Koukkari, Emilia Helavuo, Tea Polso. Kirkkokahvit ja Evankeliumia Lähi-idässä -lähetysjuhla kahviossa. Rovasti Matti Korpiaho Sansasta, Jussi Matikainen ja Sipe Jalokinos.

Isänpäivän puuhajumis su 11.11. klo 16. Mukana Cantores

Lapsille ja perheille Naiset sanan äärellä ma klo 10– 12. Lastenhoito järjestetty. Tikkurilan kirkon takkahuone.

Avoimet perhekerhot Tikkurila pe klo 9.30. Kartanonkoski pe klo 14. Tammiston kerhohuone ma klo 9.30. Ristipuron seurakuntatila ti klo 9.30.

Vauvaolkkarit ti Ilolan seurakuntatalolla klo 13 ja Pakkalan kerhohuoneessa klo 13.30. Leikkiä, laulua, yhdessäoloa, hartaus. Ei ilmoittautumista. Tervetuloa! Tied. Päivi Romula p. 050 410 3863.

Perhekerhot to klo 9.30 Tikkurilassa Unikkotie 5 B 2.krs, Ylästö to klo 9.30.

Perheolkkari ti klo 9.30 Pakkalan ja Ilolan seurakuntatalol-

Leipää ja viiniä ➤

Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661

Merirosvot seikkailevat Hakunilan kirkon isänpäivätapahtumassa su 11.11. klo 11 alkaen. Hernerokkaa tarjolla klo 11, mukulamessu alkaa klo 12 ja koko perheen merirosvoseikkailu klo 13. Vapaa pääsy.

Lähetysopintomatka Israeliin 3.–10.3.2013. Vantaan seurakuntien yhteisellä matkalla majoitutaan Tiberiaassa ja Jerusalemissa, vieraillaan mm. pyhillä paikoilla, tutustutaan Israelin historiaan ja nykypäivään sekä palestiinalaiskristittyjen ja messiaanisten juutalaisten tilanteeseen.

Matkanjohtajana lähetyssihteeri Sipe Jalokinos p. 050 414 7234, mukana lähetyssihteerit Kaisa Aalto ja Päivi Peittola. Hinta 2 hh puolihoidolla n. 1550 e, sis. retket, suorat lennot. Ilm. Toiviomatkat p. 09 565 7170 tai helsinki@toiviomatkat.fi.

Kastettu Hilma Elina Lipponen, Lilli Kamomilla Tapola, Roni Ilmari Turunen, Anton Akseli Pakkanen, Vertti Sulo Olavi Heininen, Otto Kristian Martikainen, Felix Viljami Leskinen, Eerik Olavi Honkarinta, Milla Emilia Adeliina Talvitie, Elisa Iida Katriina Nousiainen, Luka Julius Viitanen.

Hautaan siunattu Helvi Helena Lautala 94 v, Eero Alfred Korkiakoski 90 v, Sirkka Eila Puhakka 86 v, Aino Annikki Kovalainen 80 v, Saara Sävele Wallén 79 v, Seppo Juhani Fagerström 69 v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15 paitsi ke 14.11. avoinna klo 12–15.

Päivystävä pastori ma, ti, to ja pe klo 9–14, p. 09 830 6419.

Tilojen ja toimitusten varaus ma, ti, to ja pe klo 9–14, p. 09 830 6419.

Diakoniapäivystykset Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, 2. krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Terttu Lemströmin taidenäyttely ”Kasvokkain” 28.10.–2.12. takkahuoneessa ja seurakuntasalissa. Avoinna kirkon aukioloaikoina.

Seniorikerho to 8.11. klo 13– 14.30 takkahuone.

Soita ja laula -pyhäkoulu to 8.11. klo 17.30–19 kerhohuone 4.

Musiikkia, makkaraa ja pöytäpuheita Martti Lutherin hengessä la 10.12. klo 17. Näyttelijät Eeva-Maija Haukinen ja Martti Mäkelä lukevat Lutherin pöytäpuheita ja piispa Irja Askola kommentoi. Musiikki nokkahuilistit Tom Smeds ja Kari Jerkku. Makkarat paistaa ja myy partiolippukunta Koskenhaltiat.

Martinpäivän kirkkoillan konsertti la 10.11. klo 19. Käden lyönti — Pohjanmaan ja Savon virret kohtaavat. Baritonit Jorma Hynninen ja Esa Ruuttunen sekä urkuri Kari Jerkku. Virsisovituksia ja piispa Irja Askolan runoihin sävellettyjä lauluja. Puhe Irja Askola, seurakunnan tervehdys Ulla

Pohjolan-Pirhonen. Vapaa pääsy.

Ohjelma 10 e. Järj. Vantaankosken seurakunta ja Luterilaisen kulttuurin säätiö.

Messu su 11.11. klo 10. Saarna ja liturgia Antti Isopahkala, avustava pappi Tapio Rahkonen, kanttori Sinikka Honkanen. Kirkkokahvit.

Pyhäkoulu su 11.11. klo 10 kerhohuone 4.

Konsertti Vuoristo-Karabahin lasten musiikkitoiminnan hyväksi su 11.11. klo 18.15. Lue lisää konsertista s.15.

Maanantaipiiri ma 12.11. klo 13– 15 takkahuone.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 12.11. klo 17.30–19 iso srk-sali.

Seniorikerho ti 13.11. klo 13– 14.30 iso srk-sali.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 takkahuoneessa.

Mammaraamis ke 14.11. klo 9–11 kerhohuone 4.

Seurakuntailta: Piplia-seura 200 vuotta ke 14.11. klo 18.30.

Projektisuunnittelija Laura Leipakka.

Seniorikerho to 15.11. klo 13– 14.30 takkahuone.

Soita ja laula -pyhäkoulu to 15.11. klo 17.30–19 kerhohuone 4.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Perhemessu su 11.11. klo 10.

Saarna ja liturgia Ulla PohjolanPirhonen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kivistön kirkon lapsikuoro. Kirkkokahvit.

Lapsikuoron harjoitukset ti 13.11. klo 17–18. Alakoulu- ja eskari-ikäiset, tervetuloa laulamaan kuoroon! Kuoroa johtaa Ritva-Leena Tuuli, p. 050 358 9217.

Raamattu-rukouspiiri ti 13.11. klo 18.30–20 srk-sali.

Seniorikerho ke 14.11. klo 12.30–14.

Diakoniapiiri ke 14.11. klo 14.15.

Miesten saunailta ke 14.11. klo 18.30–21. Mukaan oma pyyhe ja saunamakkarat. Sisäänkäynti kerhopuolen ovesta.

MarjaSarja: Kansanmusiikkikonsertti to 15.11. klo 19. Vapaa pääsy. Konsertin järjestää Vantaan musiikkiopisto.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Seniorikerho to 8.11. klo 13– 14.30.

Ylistyslaulu- ja rukousilta to 8.11. klo 18.30–20.30.

Vauvakirkko su 11.11. klo 10.

Saarna ja liturgia Sanna Uusitalo, kanttori Maija Maltela. Vauvojen ja taaperoiden lyhyt kirkkohetki. Ota isänpäivän kunniaksi mukaan myös isoisä. Kirkkohetken jälkeen vauva–vanhempi-jumppa liikunnanohjaaja Inka Mannojan johdolla. Kirkkokahvit, -mehut ja -soseet.

Kahvila Olotila avoinna ma ja ti klo 11–13.30.

Lähetyspiiri ti 13.11. klo 18.30– 20 srk-sali. Kasvatussihteeri Suvimarja Rannankari-Norjanen Suomen Lähetysseurasta kertoo lähetystyöstä Thaimaassa.

Lukupiiri ke 14.11. klo 17.30 Olotila. Daniel Katz: Orvar Kleinin kuolema.

Seniorikerho to 15.11. klo 13– 14.30.

Ylistyslaulu- ja rukousilta to 15.11. klo 18.30–20.30.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Seniorikerho ke 14.11. klo 13– 14.30.

Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 14.11. klo 19–21.

Vaskipellon seurakuntakoti Aapramintie 1

Miehet lauteilla ke 14.11. klo 19.30–21. Uusi ryhmä! Tied. Matti Nevalainen, p. 040 857 6753.

Kannu Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6

Pyhäkoulua ei ole su 11.11.

Olotila-kahvila tiistaisin klo 11– 13.30.

Pikku Taivas Uomatie 13

Nuorten aikuisten raamis tiistaisin klo 18–20. Luetaan Raamattua, jutellaan ja juodaan teet. Sisään Kotipizzan ulkoovesta.

Nuorille Nuortenillat keskiviikkoisin klo 17–19 Myyrmäen kirkon nuorisotila, Uomatie 1.

Nuorten olotila-kahvila “Olka” torstaisin klo 18–21 Myyrmäen kirkon nuorisotila, Uomatie 1.

Lapsille ja perheille Perhekerhot Vaskipelto ke 17.30–19, yksinhuoltajien kerho Vaskipellossa pe 17–20, Kaivosristi to 9.30–11, Myyrmäen kirkko ti 9.30–11, Martinristi taaperokerho ke 14.30–16, esikoisvauvakerho Martinristissä ke 14.30–16, Vantaanlaakso to 9.30–11, Kivistön kirkko ma 9.30–11, Seutulan kappeli pe 9.30–11.

MarjaSarja: Suomalaisia runo-

Ensi sunnuntai on . sunnuntai helluntaista. Sen aiheena on Kahden valtakunnan kansalaisena.

Päivän tekstit ovat Ps. :–, –, Dan. :–, , Room. :–, Matt. :–.

Saat anteeksi Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.

Room. 13:3

14

NettiWalkers torstaisin klo 19– 21 päivystää Facebookissa osoitteessa TiksinWalkers Nettikahvila.

Walkers nuortenkahvila pe 9.11. klo 19–22.

Iso 1B -koulutus ti 13.11. klo 16.30. Rippikoululuokka.

Nuorten aikuisten curlingilta Oulunkylässä ma 12.11. klo 18.

Nuorisotila. Ilmoittautuminen sonja.turunen@evl.fi.

Iso 1C -koulutus ke 14.11. klo 16.30. Rippikoululuokka.

Walkers nuortenkahvila ke 14.11. klo 18–20.

Wintin ovet avoinna nuorille keskiviikkoisin klo 17–20.30.

ja ja säveliä su 11.11. klo 17. Eino Kaikkonen, lausunta, Kari Jerkku, urkuharmoni. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Seniorikerho ti 13.11. klo 12.30– 14.

Martinristi

Nuorille

Muuta

Hagelstamintie 20 A

Diakoniatoimisto

la. Tied. Outi Myllylä p. 050 327 1634.

Torstaitupa to klo 17–19 yksinhuoltajille ja heidän lapsilleen, Unikkotie 5 B 2. krs. Lastenhoito järjestetty. Tied. Marja-Leena Koponen p. 050 434 5539.

Pyhäkoulut su klo 10 Tikkurilan kirkko ja Ylästö, klo 11 Kartanonkoski, Ristipuro ja Ilola. Pyhäkoulu on erityisesti lasten oma hetki yhdessä toisten lasten ja pyhäkouluopettajan kanssa Jumalan lähellä.

Lapsiparkki pe klo 12–15, Unikkotie 5B, 2 krs. Kaksi lastenohjaajaa järjestää tekemistä. Ilmoita lapsesi tekstiviestillä, p. 050 5736235, viim. to klo 16 mennessä. Kerromme tekstiviestillä, mahtuuko lapsesi ryhmään. Alle 3-vuotiaiden maksimihoitoaika kaksi tuntia. Pieni eväs mukaan.

Maksuton. Lisätiedot Päivi Romula p. 050 410 3863 tai paivi.romula@evl.fi.

Stephen Rees/Rodeo

15th, at 9.30 am in St. Andrew’s Church.

Vauvakerho perjantaisin klo 9 kirkolla.

Pyhäkoulu sunnuntaisin klo 10 kirkolla.

Perhekerhot tiistaisin klo 9.30– 11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntataloissa.

Enkelit-periodipyhäkoulu ti 13.11. klo 17.30–19 Päiväkummun seurakuntatalossa. Periodipyhäkoulu kokoontuu neljänä peräkkäisenä tiistaina 13.11.–4.12.2012.

Pyhäkoulussa kuullaan kertomuksia enkeleistä ja askarrellaan jokaiselle oma enkeliasetelma.

Lisätiedot pyhäkoulusihteeri Terhi Kiiskiseltä: p. 050 339 2703.

P

ieni pelko takaraivossa kannattaa. Vääristä teoistani voi seurata rangaistus tai ainakin mielipahaa. Omatunto on parhaimmillaan hyvä keksintö. Se ohjaa erottamaan oikean ja väärän.

Meidän elämämme perustuu yhteisiin sääntöihin. Kaikkea ei voi kirjoittaa lakiin ja asetuksiin. Suurin piirtein tolkuissaan oleva Jumalan luoma tallustaja pärjää kohtuullisesti täällä linnunradan laidalla.

Kuinka meidän käy kun pieni, kupru yllättää? Ei hätää. Yksi sana voi muuttaa kaiken: anteeksi. Kaksi sanaa voi antaa lopullisen rauhan: saat anteeksi.

Erehtyvinä ihmisinä ymmärrämme sanoja, katseita ja tekemisiämme oman suodattimemme läpi.

On tekoja ja sanoja, joita voi olla mahdoton antaa anteeksi, mutta sen todellisuuden kanssa on opitta-

va elämään. Ihminen on taitava löytämään ratkaisuja ja selviytymiskeinoja.

Oikeuslaitoksessa ihmiset tekevät päätöksiä, oikeita ja vääriä. Ratkaisut ovat ihmisen ymmärryksen ja tulkintojen tulos. Jos päätös ei miellytä tai asianomainen kokee tulleensa väärin ymmärretyksi, päätöksestä voi valittaa toiseen oikeusasteeseen.

Kun Jumala päättää jotakin, sitä ei voi muuttaa.

Hän yksin on tuomari. Saamme uskoa Hänen oikeudenmukaisuuteensa ja armoonsa, siihen, että Hän antaa tekomme anteeksi ja vapauttaa meidät kaikista väärinteoista.

Jukka-Pekka Virtanen Vantaankosken seurakunnan diakoni

Sara Elisabeth Väänänen, Joel Elmeri Kalervo Sepänkumpu, Janna Aada Elina Sipilä, Casper Julius Linna, Nella Elina Amanda Halonen, Elsa Aliisa Nurmela, Cara Johanna Laakso, Tuukka Akusti Kemppainen.

Hautaan siunattu Eeva Johanna Nieminen 94 v, Sirkka Liisa Salminen 93 v, Saimi Annikki Niittymäki 90 v, Aune Annikki Rantanen 89 v, Berit Stenfors 81 v, Sylvi Annikki Pennala 78 v, Eila Irmeli Hakuli 72 v, Matti Armas Allén 71 v.

Vanda svenska Pastorskansliet Stationsvägen 12B, tfn 8306262,8306294

Öppet: månd–fred kl. 9–13.

Dejourerande präst anträff bar i regel månd–fred.

Diakonimottagningen stängd ti 13.11.

Helsinge kyrka S:t Lars Kyrkovägen 45, tfn 09 830 6621(sakristian)

Högmässa sö 11.11. kl. 10. Kaj Andersson, Iina Katila.

S:t Martins kapell Myrbacka kyrka, Strömfåravägen 1. Tfn 050 409 0497, 09 830 6429(vaktmästaren).

Farsdagens familjemässa sö 11.11. kl. 12. Anu Paavola, Nina Fogelberg, Alexandra Blomqvist, Ulrika Laxström, Harriet Forsstén. Dagklubbsbarnen uppträder med sång. Efter mässan bjuder församlingen på festlunch samt kaffe och tårta.

Dickursby kyrka Stationsvägen 12

Familjecafé to 15.11. kl. 9–12, i bakre delen av kyrkosalen. Babyrytmik med kantor Nina kl.

9.30.

Myrbacka kyrka Strömfåravägen 1. Tfn 050 409 0497, 09 830 6429(vaktmästaren).

Allsångslunch ti 13.11. kl. 12 med kantor Nina Fogelberg och ViAnda-kören. Kaj Andersson, andakt.

Martinristi församlingscenter Bredängsvägen 2. Parkering och ingång från Mårtensdalsgränden.

Tfn 050 404 9109(vaktmästaren).

Familjecafé i samarbete med Folkhälsan må 12.11. kl. 9–12 i eftisrummet. Avgift 2e/familj inkl. kaffe/te, smörgås och frukt. Kontaktperson Katja Kairisalo tfn 044 554 5521.

Folkhälsanhuset Vallmovägen 28

De vackraste andliga sångerna ons 14.11. kl. 14. Nina Fogelberg.

Skriftskolan 2013 Föräldrasamling med info om skriftskolan 2013 to 15.11. kl.

18.30–19.30 och ons 21.11. kl. 18.30–19.30 i Bagarstugan, adress: Kurirvägen 1, parkering vid kyrkan. Du väljer själv vilken du går på.

Vetenskapscentret Heureka Konungsvägen 7, Vanda

Religionsdialog lö 17.11. kl. 13– 17: Vänskapsveckan för muslimerna och de kristna. Synvinklar i islam och i kristendomen till temat Den goda familjen? Kl 12– 13 Al-Teslim– och Poikkipuut – ensemblerna uppträder. Kl 13– 14 paneldiskussion: medv. bl.a. forskaren Sylvia Akar, författaren Kaija Pispa och Freija Özcan. Kl 15–16 samtalstält, där man kan ställa frågor om islam och kristendomen till imamerna och kyr-

Markku Mattila

Kastettu

koherdarna i Vanda. Öppet för alla intresserade, fritt inträde.

Normal inträdesavgift till Heurekas utställningar.

Döpta Sofia Johanna Emilia Mattila.

Döda Margit Linnea Sundblom, 91 år.

Yhteiset Asuntotyö Palvelu- ja puhelinajat ke 14.11.

Tikkurilan kirkolla klo 10–12 ja ke 21.11. Hakunilan kirkon takkahuoneessa klo 10–12, p. 050 573 6354.

Diakonia Yksinhuoltajaperheiden retki Turkuun la 17.11. Lähtö Tikkurilan kirkon edestä klo 7.50 ja Myyrmäen kirkon pihasta klo 8.10. Paluu noin klo 18. Vierailu ja hartaushetki Tuomiokirkossa, pikkuritarikierros linnassa, lounas ja iltapäiväkahvi. Hinta aikuisilta 25 e ja lapsilta 15 e. Sitovat ilmoittautumiset Lea Karhiselle, p. 050 3818757.

Kuurojentyö Viittomakielinen perhekerho pe 9.11. klo 9.30 Lastenkappeli Arkissa, Sellon kauppakeskuksessa Espoossa, Leppävaarankatu 7 B, 3.krs. Lastenhoito klo 10–11.

Adventtimessu ja juhla-ateria su 2.12. Hvittorpin leirikeskuksessa, Hvittorpintie 243, Masala. Mukana kaikkien pääkaupunkiseudun seurakuntien näkövammaistyö. Tilausbussi lähtee klo 14 Kiasman pysäkiltä Helsingistä, paluu illalla torttukahvien jälkeen.

Juhla-aterian hinta: aikuiset 20 e, 11–18-vuotiaat 15 e, 3–10-vuotiaat 10 e. Bussikuljetus 5 e. Ilm. Helena Rakemaalle 12.11. mennessä, helena.rakemaa@evl.fi. Kerro ruokavaliosi ja kuljetuksen tarve.

Viittomakielinen joulujuhla ma 10.12. klo 17.30 alkaen Holman kurssikeskus, Holmantie 10, Klaukkala. Jouluateria, ohjelmaa, torttukahvit. Kuljetus kimppakyydeillä ja tarvittaessa tilaustaksikuljetus omakustannushinnalla. Hinta: aikuiset 22,50 e, 12–17-v. 16,50 e ja lapset 3–11v. 14,50 e. Joulujuhla toteutetaan, jos osallistujia on väh. 20.

Ilm. pe 9.11. mennessä Seija Einolalle, 050-3386212 tai seija.einola@evl.fi.

Näkövammaistyö Naisten ilta ti 13.11. klo 17–20, Betaniassa, Unikkotie 5 a B, 5. krs. Saunomista, uimista, yhdessäoloa. Vieraana Leena Heloaro ja Swipe, mukana myös Rauha Malkki.

Olotila Unikkotie 5a, Vehkapolun kävelykatu, Tikkurila

Avoinna ma-pe klo 9.30–15.

Avoin olohuone kaikenikäisille.

Lasten taidetta pe 23.11. saakka. Näyttely yhteistyössä Vantaan kuvataidekoulun kanssa.

Kysy neuvoa kännykän ja Internetin käytössä ma klo 12–13.

Korttientekoviikko pe 9.11. saakka. Tee vaikka isänpäivä- tai joulukortit meillä. Ohjaajat, korttipöytä ja tarvikkeet ovat paikalla koko Olotilan aukioloajan.

Tule vapaaehtoiseksi Olotilaan! Kysy myös lisää muista seurakuntien tarjoamista vapaaehtoistyömahdollisuuksista.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p.09 830 6345

Avoinna ma–pe 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/keskusrekisteri.

— Armenialaisessa musiikissa on itämaista väriä, Grazyna Zeranska kertoo. Myyrmäen kirkossa kuullaan muun muassa yksi tunnetuimmista armenialaisista lauluista, kansansävelmä Pääskynen.

Musiikilla vihaa vastaan Grazyna Zeranskan järjestämä konsertti maksaa Vuoristo-Karabahin lasten viulut.

N

o kuule, se oli sattumaa, alkaa moni Grazyna Zeranskan lauseista. Sattumaa oli se, että hän päätyi synnyinkaupungistaan Varsovasta Nivalaan, Kalajokilaaksoon vuonna 1980. Tuttu oli tavannut tutun, joka kertoi, että pohjoisessa on pula pätevistä viulunsoitonopettajista.

Zeranska ei tiennyt Nivalasta mitään. Helsingissä asuvalta ystävältään hän tiedusteli, onko Nivala kaukanakin pääkaupungista. Jonkin matkan päässä, ystävä kierteli.

Sattuma vei Nivalasta Turkuun ja sitten Helsinkiin. Nyt Zeranska asuu miehineen Kartanonkoskella Vantaalla ja opettaa Espoon musiikkiopistossa.

Teipatut jouset Oli sattumalla sormensa pelissä siinäkin, että Grazyna Zeranska päätyi Vuoristo-Karabahiin viime huhtikuussa. Erään oppilaan perhe vieraili alueella, ja muutaman käänteen jälkeen Zeranskaa pyydettiin viulunsoi-

ton mestarikurssille opettamaan lapsia ja nuoria.

Kaukasuksella sijaitseva VuoristoKarabah on tuttu lähinnä konfliktiuutisista. Armenia ja Azerbaidžan ovat kiistelleet alueen omistuksesta. Vuoristo-Karabahin asukkaista suurin osa on etnisesti armenialaisia. Alueella alkoi 1980-luvulla sisällissota, joka päättyi tulitaukoon vuonna 1994. Tilanne on yhä jännitteinen.

Konflikti vaikutti Grazyna Zeranskan matkaan varsin konkreettisesti.

— Emme saaneet lentää Armenian pääkaupungista Jerevanista Vuoristo-Karabahin pääkaupunkiin Stepanakertiin. Azerbaidžan on uhannut ampua kaikki koneet, jotka lentävät Armeniasta rajan yli.

Ajoreitiksi valikoitui kiharainen vuoristotie, joka oli täynnä valtavia kuoppia.

— Autot ajoivat slalomia.

Perillä Zeranskalle kirkastui nuorten soittajien tilanne. Hän sanoo siekailematta, että viulut olivat ihan kauheita.

— Suomalaislapset eivät yksinkertaisesti suostuisi soittamaan niillä.

Eräällä pojalla oli jousi, joka oli teipattu kauttaaltaan sinisellä teipillä. Sillä hän yritti soittaa.

Rauhantyötä soittaen Parantaakseen Vuoristo-Karabahin musiikinopiskelijoiden asemaa Grazyna Zeranska järjestää konsertin

Myyrmäen kirkossa. Konsertissa suuri muusikkojoukko esittää sekä armenialaista musiikkia että läntisen klassisen musiikin helmiä. Kaukaisimmat esiintyjät tulevat Kaukasukselta: Karen Mktrchyan Stepanakertistä ja Ani Grigorian Jerevanista.

Lisäksi pappismunkki Serafi m Seppälä kertoo armenialaisten tilanteesta. Konsertin tuotolla Zeranska ostaa jousia ja viuluja ja lähettää ne Vuoristo-Karabahiin.

Armenialaisessa musiikissa soivat itämaiset vivahteet. Zeranskan mukaan lyyrisyys ja dramaattisuus kulkevat käsi kädessä. Tarkkakaan korva ei erota armenialaista musiikkia azerbaidžanilaisesta.

— Ero näkyy ainoastaan säveltäjien nimissä.

Zeranska uskoo, että musiikin kieli ylittää kansallisuuksien ja uskontojen rajat. Siksi se voi yhdistää myös Vuoristo-Karabahin alueen kahakoivat etniset ryhmät.

— Viha pakottaa unohtamaan, että toisella puolella on ihminen. Mutta ne lapset, jotka soittavat viulua, eivät ole väkivaltaisia. Heillä on jotain tekemistä, aivan erilainen suhde koko elämään.

Saila Keskiaho

Konsertti Vuoristo-Karabahin lasten hyväksi su 11.11. klo 18.1 Myyrmäen kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 1 e.

15

2012 jKr.

koonnut Kaisa Halonen

Hannu Aaltonen

Tummat pilvet ”Hän ei osoittanut mitään puhtaasti naisellista hellyyttä”, kirjoitti taidemaalari Fredrik Ahlstedt kollegastaan Fanny Churbergista tämän kuolinvuonna 1892.

Nykyisin Churbergia pidetään yhtenä Suomen tärkeimmistä maisemamaalareista, aikalaistensa väärinymmärtämänä lahjakkuutena.

Rohkeat värit, temperamenttiset siveltimenvedot, tummat pilvet, umpimetsät ja kuutamoyöt eivät olleet sitä, mitä nuorelta naiselta odotettiin, mutta kylläkin linjassa hänen kiihkeän ja ailahtelevan luonteensa kanssa.

Churbergin tavassa maalata luontoa ja kirjoittaa elämyksistään on haltioituneen uskonnollinen sävy. Hänen sunnuntaiset metsäretkensä olivat jumalanpalveluksia.

Hautansakin hän olisi halunnut kuusen juurelle: ”miten paljon onnelli-

sempaa olisikaan ajatella kuolemassa pääsevänsä vahvojen kuusenjuurten syleilyyn kuin joutua kivikolossin alleen painamaksi”.

Churbergin taiteilijanura loppui äkkiarvaamatta hänen ollessaan 35-vuotias. Riitta Konttinen kertoo Fanny Churberg -elämäkerrassaan (Otava 2012), että lopettamista on selitetty niin henkisellä kuin fyysiselläkin sairaudella, arsenikkimyrkytyksellä, turhautumisella, itseluottamuksen menetyksellä ja suomalaisen taidemaailman lannistavalla ilmapiirillä.

Fanny Churberg 28.1. asti Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä Fanny Churberg: Talvimaisema, iltarusko (1878).

”Me odotimme ikkunan ääressä, tuleeko isä kotiin ja tuoko hän muutaman markan, että saisimme ruokaa kaupasta. Ja mikä riemu, kun hän tuli.”

Riittävän hyvä isä R aamattu on miesten kirja. Sen näkee jo loputtomista sukuluetteloista, jotka koostuvat pelkästään isistä ja pojista. Ja millaisista isistä!

Vanhan testamentin antama kuva isyydestä on rankemmanpuoleista lööppikamaa: yksi sammuu alastomana, toinen lupaa tyttärensä raiskattaviksi, kolmas on valmis uhraamaan toisen poikansa ja antaa karkottaa toisen poikansa autiomaahan.

Onneksi on Uusi testamentti ja siinä Joosef, Jeesuksen ihmisi-

sä. Joosef oli kunnon mies. Tarvittiin vain pieni puhuttelu enkeliltä, niin hän otti vastuulleen lapsen, joka ei edes ollut hänen. Enkelin neuvomana Joosef myös vei perheensä pakoon Herodeksen vainoja.

Muuten Uuden testamentin evankeliumit eivät Joosefista paljon kerro. Se tiedetään, että hän oli jonkinlainen rakennusmies.

Vuoden 150 paikkeilla kirjoitettu Tuomaan lapsuusevankeliumi kertoo legendan, kuinka Joosef joutui kurittamaan Jeesus-

Professori Kari Uusikylä alkoholistiisästään marraskuun Eevassa

John Everett Millais

Jeesus oli puusepän poika.

8.11. Onnea, Aatos!

●● ●● ●●

ta. Jeesus nimittäin käytti jumalallisia voimiaan leikkitoveriensa ojentamiseen — katastrofaalisin seurauksin. Koko kyläyhteisö pelkäsi lasta, jolla oli kyky tappaa sanoilla. Tuskastunut Joosef kiskoi poikaansa korvasta saadakseen tämän muuttamaan tapojaan.

Mutta oli Jeesuksesta isälleen iloakin. Hän paransi veljensä Jaakobin, jota käärme oli purrut.

Ja kun Joosef teki asiakkaalle sänkyä, Jeesus venytti liian lyhyen laudan sopivan mittaiseksi. Tämä sai isän halaamaan ja suukottamaan lastaan ja ilmoittamaan olevansa siunattu, kun on saanut Jumalalta tuollaisen lapsen.

Katolisessa kirkossa Joosef on ansaitusti kaikkien isien ja isäpuolten suojeluspyhimys. Ortodoksit puolestaan ovat antaneet hänelle hellyttävän arvonimen ”Kihlaaja”.

16

Kumpaa näistä osaisit tulkita?

Kaikki kirjat vievät Roomaan Pimeinä iltoina on ihan luvallista loikoa sohvalla paksun ja juonellisen kirjan kanssa. Testaa, millainen kirja sinulle sopisi.

3. Rooman lisäksi haluaisit seikkailla myös a) Prahassa b) Kaunasissa

1. Oletko kyllästynyt tiiliskiviromaaneihin, joissa katolisen kirkon tai yleensäkin kristinuskon piiristä paljastuu uusia salaliittoja, tarkoin varjeltuja salaisuuksia tai väärinkäytöksiä? a) en b) enpä tietenkään

4. Pelkäät enemmän a) inkvisitiota b) Moskovan patriarkaattia

2. Sinua kiinnostaa enemmän a) tähtitiede b) eksegetiikka

Jos sait enemmän a-vastauksia, lue Stuart Clarkin Taivaan labyrintti (Moreeni 2012). Jos sait enemmän b-vastauksia, sinulle sopii Jyrki Erran Kaunasin sivut (Otava 2012).

Pyhimyksen paiste hinsa ja opettavat nöyryyttä. Heidän elämäntarinansa todistavat, että kaikki, mitä ajattelen tai tunnen, virtailee hiljaisina signaaleina sukupolvien takaa.

Pyhille on tullut tavaksi piirtää sädekehä. Niin heitä on helpompi rakastaa, koska sädekehä riisuu heistä pikkumaisuuden ja holtittomuuden. Hyvyys ja viisaus pääsevät sädekehässä loistamaan kirkkaammin.

Vaikka tiedän pyhimysten tarinasta vain päivänvalon puolen, otan käyttööni yhtään epäröimättä ja naiiviutta pelkäämättä juuri sen. Jos jossakin tämän pimeän, kylmän ja katkeran maailman kolkassa on tarjolla hyvyyttä, laupeutta ja viisautta, annan sen tulla elämääni sylin täydeltä ja nautiskelen sen varjottomassa paisteessa.

Kaisa Raittila

Kaisa Halonen

M

b)

Nimi Aatos merkitsee ylevää ajatusta.

Ensimmäisen kerran Aatos annettiin etunimeksi vuonna 1864. Nimipäiväkalenteriin se tuli vuonna 1909.

Suosituimmillaan nimi oli 1920- ja 30-luvulla.

Vartin retriitti

eitä on monta, joiden sielu on sillä tavalla sykeröllä, että kaikki mahdollinen on omaa syytä, tai sillä tavalla levällään, että haluaa aina olla kaiken keskipiste. Sellaisten ihmisten on vaikea paistatella pyhimysten lämmössä. Sykerösielut eivät uskalla toisessa syntisäkissä nähdä esikuvaa. Maailmannavat ihmettelevät, miksi juuri tuo heppu kelpaisi jalustalle.

Mitä haaskausta moinen!

Ulkomaiden kirkoissa etsin jokaisen kipsistä valetun pyhän. Kamerani muistikortilla on monta muotonsa menettänyttä varvasparia. Niin monet ovat vuosikymmenien ja -satojen saatossa pyhimyksen jalkoja suudelleet tai koskettaneet.

Ennen minua eläneet asettavat maailmani mittoi-

a)