Lauri 2012 nro 27 (30 8)

VANTAAN

Tomi Kontio: ”Rukoiluni on mutkatonta” ➤ 5

27

30.8.12

www.vantaanlauri.fi

Näkö meni, mutta Maarit Hedman löysi sisäiset värinsä ➤➤ 3

Daniel Blinnikka purjelautailee isänsä valmennuksessa ➤➤7 Vauvat pötköttelivät viltillä ja äidit juttelivat ➤➤15

➤➤8–9

Sirpa Päivinen

Tuu Labya sai kummin Korsosta

Toiset alkoivat selitellä, miksi heillä vielä on televisio — Johanna Sumiala ➤ 3

Uutiset Markku Mattila

Pauli Juusela päätoimittaja

Pääkirjoitus 30.8.2012

Pakkorauha vai näännytys?

sisällissotien hankaluus ei joh-

Vantaalaisopiskelijat saavat tyytyä vanhoihin asuntoihin

V

aikka Vantaa kasvaa, opiskelija-asuntotuotanto kaupungissa on jäissä.

Opiskelija-asuntoja pääkaupunkiseudulla tarjoava Hoas on viimeksi rakennuttanut Vantaalle, kun Myyrmäen Helmikujalle valmistui opiskelijatalo vuonna 1994.

— Uusia asuntoja ei ole rakennettu Vantaalle pääasiassa pääkaupunkiseudun kampusrakenteen vuoksi. Kampukset painottuvat Helsinkiin ja Espooseen. Lisäksi Helsingin keskusta vetää puoleensa opiskelijoita kaikista kaupungeista, Hoasin asiakkuuspäällikkö Liina Länsiluoto kertoo.

Yli 6000 jonossa Erityisesti syksyisin kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen kysyntä on kova. Moni joutuu turvautumaan yksityiseltä vuokrattuun asuntoon tai jopa ylioppilaskunnan järjestämään hätämajoitukseen.

— Erityisen ongelmallista hätämajoitus on ulkomaalaistaustaisten ja vaihto-opiskelijoiden kannalta. He saattavat joutua viettämään hätämajoituksessa kolmasosan tai jopa puolet siitä ajasta kun ovat Suomessa, Laurea-ammattikorkeakoulun oppilaskunnan LAUREAMKOn pääsihteeri Merja Kähkönen toteaa.

Palveluiden perässä Helsinkiin Vantaalla Hoasin asuntoja on noin 1200, ja niissä asuu noin 1900 asukasta. Asunnonhakijalle Hoas tarjoaa kotia pääsääntöisesti mahdollisimman läheltä oppilaitosta siten, että matka oppilaitokseen on maksimissaan puoli tuntia julkisilla kulkuneuvoilla taitet-

tuna. Silti moni Vantaalla opiskeleva tahtoo asua mieluummin Helsingissä kuin vaikka Jokiniemessä, Koivukylässä tai Myyrmäessä.

— Helsingissä palvelut ovat paremmat.

Vantaalla palveluita on tarjolla, mutta vain osa opiskelija-asunnoista sijaitsee niiden läheisyydessä, LAUREAMKOn puheenjohtaja Outi Leminen perustelee.

Nykyopiskelijoita on ajoittain moitittu vaativiksi, kun soluasunnot eivät välttämättä kelpaa kaikille ja moni haaveilee yksiöstä jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Outi Lemisen mielestä vaatimukset eivät kuitenkaan ole kohtuuttomia, vaan opiskelijalla on oikeus toivoa hyväkuntoista, omannäköistään kotia siinä missä muillakin.

Lemisen mukaan myös opiskelijat kaipaavat omaa rauhaa ja kun hintaerot erikokoisten ja -tyyppisten asuntojen välillä eivät ole niin suuret kuin yksityiseltä vuokratessa, toisenlaista asuntoa myös haetaan.

— Eivät opiskelijat ole erityisryhmä, joille voi tarjota vähemmän vaihtoehtoja kuin muille. Sen sijaan, että tarjotaan soluasuntoja niitä haluamattomille, tulisi pyrkiä vastaamaan kysyntään, Leminen toivoo.

Hanna Antila

Vantaalaisia kutsutaan talousiltaan

V

antaan kaupunki kutsuu asukkaitaan puhumaan, kuulemaan ja kyselemään kaupungin talousohjelmasta kahteen yleisötilaisuuteen.

Tarkoituksena on paitsi vastata asukkaiden mieltä askarruttaviin kysymyksiin, myös pohtia vaihtoehtoja Vantaan talouden tasapainottamiseksi. Mukana talousilloissa on kaupungin johto sekä vantaalaisia luottamushenkilöitä. Kaupunginjohtaja Kari Nenonen kertoo tilaisuuksien aluksi kaupungin taloustilanteesta.

Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi talouden tasapainottamis- ja velkaohjelman kesäkuussa. Ohjelma hyväksyttiin talousarvion virkamiesvalmistelun pohjaksi ja valmistelu on parhaillaan käynnissä. Erityises●●

du vain kulttuurista tai uskonnosta.

Suomenkin sisällissodassa vajaat sata vuotta sitten vihollisia olivat myös siviilit.

●●

2

Liina Länsiluodon mukaan epävarma taloustilanne ja ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä ovat pitäneet opiskelija-asuntojen kysynnän suurena viime vuosina.

Tällä hetkellä Hoasin asuntojonossa on noin 6300 opiskelijaa. Osa on uusia opiskelijoita, osa niitä, jotka jo asuvat Hoasin asunnossa, mutta haluavat vaihtaa toiseen asuntoon.

— Jono lyhenee syyskuusta alkaen kun uudet opiskelijatalot valmistuvat Jätkäsaareen ja Kalasatamaan, Liina Länsiluoto lupaa.

Jonoja on yritetty lyhentää tiukentamalla opiskelija-asunnon saannin ehtoja. Enää kehyskunnissa kuten Keravalla opiskelevat eivät ole voineet saada opiskelija-asuntoa Helsingistä, Vantaalta, Espoosta tai Kauniaisista.

Myös opintojen edistymistä seurataan: jotta olisi oikeutettu Hoasin asuntoon, on saatava kokoon tietty määrä opintopisteitä lukuvuoden aikana.

Kirjailija ja teologi Anna-Maija Raittila on kuollut. Raittila oli mukana tuomassa Suomeen retriiteistä tunnettua hiljaisuuden liikettä ja taizélaista hengellisyyttä. Virsikirjassa on paljon hänen kirjoittamiaan, kääntämiään tai uudistamiaan virsiä kuten Nyt kulkee halki korpimaan ja pääsiäisvirsi Pilvimuurista valo välähtää. Raittila oli kuollessaan 84-vuotias.

Kukkien paikka haudalla siirtyy hautamuistomerkin eteen Helsingin pitäjän kirkon hau­

ti sosiaali- ja terveyspalveluihin ja kouluihin esitetyt säästötoimenpiteet ovat herättäneet paljon keskustelua Vantaalla.

— Toimialat ovat saaneet paljon palautetta, talousiltoja valmisteleva aluepalvelupäällikkö Katja Syvärinen kertoo.

— Tarkoitus on ottaa tilaisuuksiin saapuvien viesti vakavasti, vaikka taloustilanne on vaikea ja kipeitä päätöksiä joudutaan tekemään.

Foorumit järjestetään maanantaina 3.9. klo 17.30 Tikkurilan lukiolla ja keskiviikkona 5.9. klo 17.30 Mercuriassa Martinlaaksossa.

Tilaisuuksissa on kahvitarjoilu ja mahdollisuus lastenhoitoon. Lastenhoitoa tarvitsevia pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon Ester Kaljulalle, ester.kaljula@vantaa.fi. Tilai-

suudet juontaa muun muassa kustantajana ja toimittajana tunnettu Jan Erola.

Jussi Helttunen/Lehtikuva

Salomaa tekee vakavia kysymyksiä ja on oikeassa siinä, että jos kriisialueen kulttuuria ei tunneta, riskit ovat suuret. On äärijärjestöjä, jotka ottavat tietoisesti kohteekseen humanitaariset järjestöt, koska katsovat käyvänsä sotaa vierasta arvomaailmaa vastaan.

Samalla ne pitävät kokonaisia kansoja vuosikausia panttivankeinaan, kuten vaikkapa Taleban Afganistanissa tai Al-Shabaab Somaliassa.

Siinä Salomaa on väärässä, etteikö kristillinen arvopohja tai humanistinen ihmiskäsitys — ja myös islaminuskoisten suuren enemmistön arvomaailma — toimisi kriisialueilla. Hyvänä esimerkkinä on Kirkon Ulkomaanavun toiminta. Järjestön vuonna 2007 aloittama sitkeä rauhantyö Somalian perinteisten klaani- ja uskonnollisten johtajien kanssa on osaltaan johtanut siihen, että rauhaan on aito mahdollisuus. Toki myös Afrikan Unionin sotilaallisella väliintulolla on vaikutusta tilanteeseen.

Humanitaarinen apu ja rauhanneuvotteluiden edesauttaminen ovat kristillisen arvomaailman mukaista työtä. Mutta joissakin tilanteissa siviilien suojelemiseksi on perusteltua käyttää myös voimaa. Ruandan tapaisen kansanmurhan ei soisi enää koskaan toteutuvan.

Ville Eerola opiskelee elektroniikkainsinööriksi ja asuu Hoasin asunnossa Vantaan Kulomäessä.

Matti Karppinen/Kuvakotimaa

Loppuvatko sodat vain sotimalla?

Onko ajatus kriisinhallinnasta tai jopa rauhaan pakottamisesta mahdoton?

Pitääkö vain katsoa siviilien kärsimystä sivusta ja korkeintaan estää konfliktin laajeneminen muualle?

Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön johtaja, Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa totesi Helsingin Sanomien vieraskynässä (HS 17.8), että kristilliseen arvopohjaan perustuva länsimainen kriisinhallinta ei toimi islamilaisissa maissa. Ei ole toiminut Bosnian sodan jälkeen. Vaikka meitä hirvittää tapa, jolla siviilejä kohdellaan, niin sotivien osapuolten väliin meneminen aiheuttaa vain sen, että rauhanturvaajat ja avustustyöntekijät joutuvat iskujen kohteeksi. Fundamentalistisen islamin korostama pyhän sodan käsite on yksi tekijä siinä, että länsimainen etiikka ei toimi.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvat säästöt huolestuttavat vantaalaisia.

taus­maalla. Muistomerkin ja kukkien väliin ei jää enää nurmikaistaletta. Siirtotyöt tekevät hautausmaan työntekijät, eikä siitä aiheudu omaisille kuluja. ●●

Marja-Vantaan suunnitelmista järjestetään avoin yleisötilaisuus 5.9. klo 18–20 Kanniston koulun asukastila Kannussa. Esillä ovat Marja-Vantaan keskustan aloituskortteleiden

Anna-Maija Raittila tunnetaan muun muassa virsien sanoittajana.

ensimmäisen osan asemakaava ja siihen liittyvä Taiteen konseptin ehdotus. Paikalla on alueen rakentajia arkkitehteineen. ●●

Näkövammaisten keskusliitto on julkaissut uuden pistevirsikirjan. Uusi pistevirsikirja sisältää myös jumalanpalvelusliitteen numeroidut jumalanpalvelus- ja toimituslaulut sekä pelkistetyt kaavat messuun ja joihinkin kirkollisiin toimituksiin. Edellinen, 1980-luvulla valmistettu painos, on ollut jo pitkään loppu.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Jani Laukkanen

Kolumni Nurkkajumala ”Miten sä voit olla mediatutkija ilman mediaa?” kysyy 10-vuotias tyttäreni tuohtuneena. Lapsen ymmärryksen on juuri läpäissyt järkyttävä tieto: uuteen kotiin ei tuoda enää televisiota.

Päätös oli vaikea. Ensin oli käännelty ja väännelty uuden kodin olohuoneen neliöitä ja kulmia moneen kertaan, mielessä, paperilla ja paikan päällä. Televisio ei vain yksinkertaisesti sopinut oikein mihinkään nurkkaan. Sitä paitsi kotiteatteri 1930-luvun asunnossa kuulosti melkein irvokkaalta.

Aikuisten makuuhuoneeseen töllöä ei haluttu tuoda nuorison kansainvaelluksen välttämiseksi, eikä alaikäisille uskallettu antaa omia televisioita. Kukas niiden katsomisia sitten olisi kontrolloinut?

Päätöstä puntaroitiin pitkään ja hartaasti myös ystävien, tuttujen ja sukulaisten kanssa. Kävi ilmeiseksi, että kyse oli paljon muustakin kuin pelkästä teknisestä laitteesta.

— Näön menetyksen jälkeen elämä jatkuu, tietää Maarit Hedman.

Siveltiminä sormet

Maarit Hedman löysi sisäiset värinsä.

M

aarit Hedman sokeutui 14 vuotta sitten. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli menettänyt näön vasemmasta silmästään MS-taudin aiheuttaman näköhermotulehduksen seurauksena.

— Näin kuitenkin yhdelläkin silmällä ja jatkoin työssäni kuvaamataidon opettajana.

Pärjäsin ihan hyvin enkä koskaan halunnut edes ajatella, että toinenkin silmä voisi sokeutua.

Myös oikeassa silmässä oli vuosikausia näköhermon tulehduksia, mutta näkö palautui aina, kun tulehdus hävisi.

Sitten tuli se viimeinen tulehdus, joka kyllä parani, mutta näkö meni lopullisesti muutamassa päivässä.

Suonsilmästä tienhaaraan Sokeutuminen oli kova kriisi.

— Tuntui, että kaikki meni. Meni ammatti ja maalaaminen, jota rakastin.

Maarit Hedman muistaa ensimmäisistä kuukausista vain vähän.

— Se oli pelkkää selviytymistä. Syömisessä ja peseytymisessä oli tarpeeksi. Ruoka ei enää maistunut, liikkuminen oli vaikeaa ja harmit ja pettymykset jokapäiväisiä. Miksi-kysymykset vaivasivat pitkään.

Kun Hedman tunsi olevansa kaulaansa myöten mustassa suossa, hänelle tuli voimakas visuaalinen mielikuva, että hän on tienristeyksessä.

— Oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Toinen tie

vei paikalleen jäämiseen, katkeroitumiseen ja menetyksen miettimiseen. Toinen vei katsomaan, mitä elämällä on annettavana. Valinta oli helppo, Hedman kuvailee.

Hän hakeutui Näkövammaisten Keskusliiton kuntoutukseen.

— Sain apua arkeen ja tajusin, etten ole yksin. Oli muitakin, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa.

Seuraavana kesänä syntyi tytär.

— Enää en voinutkaan miettiä vain itseäni.

Elämä jatkui ja pikkuhiljaa elämänpiirini laajeni, Hedman kertoo.

Vapauttava vahinko Taiteen menettämistä Maarit Hedman suri kovasti. Hän yritti maalata pensselillä, kuten oli aikaisemminkin tehnyt.

— Sehän oli ihan hullua, kun en edes tiennyt, oliko pensselissä väriä, jos en kokeillut käsillä, Hedman puuskahtaa.

Myös väripurkkeja piti haparoida. Kerran hän vahingossa tökkäsi sormensa purkkiin ja ne kastuivat väriin.

— Sillä hetkellä löysin tuntevat siveltimet.

Mikä löytö!

Hedman alkoi maalata sormillaan. Hän ei näe värejä, mutta muistaa ne ja katselee niitä ja teoksiaan sielunsa silmin.

Sokeutumisen jälkeisiin tauluihin puhkesi runsas värien maailma ja niihin syntyi runoja.

Hedmanilla on ollut useita näyttelyitä. Yksi huippukohta oli Kiasmassa vuonna 2005, jolloin hän maalasi viikon ajan Polte-teosta kontaktissa yleisön kanssa. Nyt hänen maalauksiaan on esillä Joensuussa ja vuodentakainen Katseen takana -yhteisprojekti valokuvaaja Leena Louhivaaran kanssa on menossa Kotkaan.

Maalaamisen vapautuminen toi mukanaan myös uusia entiseen ammattiin liittyviä mahdollisuuksia. Hedman alkoi pitää taidekursseja ja taideterapiapainotteisia ryhmiä näkövammaisille sekä kouluttaa taidemuseoiden henkilökuntaa ja taideopettajia erityisryhmien kohtaamiseen.

Siivu elämästä Maarit Hedman kokee näön menetyksen tuoneen elämäänsä syvempää ymmärtämystä.

— Vaikka kaipaan näkemistä joka päivä, olen kääntänyt kammottavan menetyksen kokemukseksi, joka auttaa ymmärtämään ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Minun on yhä helppo palauttaa omat tuskalliset ajat mieleeni ja samaistua ryhmäläisten tunteisiin ja heidän avuntarpeeseensa.

Tänä syksynä Hedman vetää kahta vertaistukiryhmää pääkaupunkiseudun näkövammaisille yhdessä diakonissa Tarja Huttusen kanssa.

Viime syksynä aloittanut Näkökulma-ryhmä kokoontuu ensi viikolla ja jatkaa kerran kuukaudessa. Uusi ryhmä Näkö menee — mitä jää? hiljattain näkönsä menettäneille aloittaa marraskuussa viikoittaisena. Molemmat ryhmät kokoontuvat Espoossa.

Hedman on itse saanut tukea perheeltään ja ystäviltään. Tärkeänä hän pitää myös saman kokeneiden antamaa kannustusta.

— Minulle oli aikanaan suuri huojennus, kun aloin saada apua ja vertaistukea. Tajusin voivani elää lähes normaalia arkea ja elämää.

Vamma on toki mukana, mutta se on vain yksi siivu elämäni kakusta. On niin paljon, mitä voi tehdä ja mistä nauttia.

p ä ivä

e l ä m ää

Kiinnostavia olivat myös lähimmäisten kommentit. Monen aikuisenkin ilme oli hämmentynyt. Kasvoilta saattoi lukea kysymyksen, mitä ihmisiä nämä oikein ovat. Ovatkohan he hurahtaneet johonkin lahkoon? Toiset alkoivat selitellä, miksi heillä vielä on televisio. Ikään kuin olisivat huonompia ihmisiä, nämä television katsojat. Kulttuuripiireissähän ilmiö on toisaalta tunnettu jo vuosia, enintään voi tunnustaa julkisesti katsovansa Ylen Teeman eurooppalaista laatudraamaa ja ehkä joskus BBC Worldin uutisia.

Syksy näyttää, miten elämä ilman televisioruutua sujuu. Millaista korviketoimintaa itse kukin keksii? Entä mitä tapahtuu sukupolvien ja -puolien välisille suhteille? No, onneksi on tietokoneet ja Yle Areena.

Ja ehkä, jos oikein miettii, keittiön seinälle saisi sittenkin sopimaan sellaisen pienen litteän ruudun.

Tuula Hietamäki

Näkökulma-r yhmä ke 5.9. klo 13 Espoon seurakuntayhtymän tiloissa (K irkkok atu 1)

Va i n

Ilman televisiota lapsen viikonloppurituaalit murtuvat. Lauantaina ei enää voikaan istua karkkipussi kädessä ja katsella lastenohjelmia. Teinillä taas on ollut tapana tyhjentää pää koulu- ja muista suorituspaineista katsomalla ikivanhoja valmiiksi naurettuja amerikkalaisia tilannekomedioita.

Mikä sen rentouttavampaa kuin nauraa Frendien toilailuille. Uskolliset virtuaaliystävät eivät koskaan petä.

Sukupolvien ja -puolien välisiä kuluja on helpompi ylittää ruudun välityksellä. Siinä yhdessä samaa hömppää katsellessa nuoriso tai puoliso saattaa äityä avaamaan omaa maailmaansa ihan huomaamatta.

Johanna Sumiala viestinnän tutkija

3

Pisteitä

Ota kantaa

Finnish & English Family Group kokoontuu torstaisin klo 9.30 Rekolan kirkolla.

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL 56, 01301 Vantaa • tekstiviestit 050 438 7858

Mitä kaksikielisessä perhekerhossa tehdään?

Miksi häpeämme uskoamme?

Markku Mattila

Satu Lönnqvist, 39

Merja Valkeejärvi, 46

Terhi Kiiskinen, 34

Mikä sai sinut tulemaan perhekerhoon?

— Olen käynyt kerhossa jo monta vuotta. Alun perin naapurini kysyi, lähdenkö mukaan. Minulla on kolme lasta, joista vanhimmat ovat esikoulussa ja koulussa. Toimin yksityisenä perhepäivähoitajana, ja tulin tänne tänään kahden lapsen, oman ja hoitotytön kanssa.

Mitä perhekerhossa tapahtuu?

— Kerhossa on tarjolla aamiainen, mikä on iso plussa. Hinta on euron perheeltä. Tänään oli tarjolla puuroa, näkkileipää, voileipäkeksejä, kurkkua, banaania, mehua ja aikuisille kahvia ja teetä. Varsinkin loppupiirin leikit ja leikkilaulut jäävät lasten mieleen. He saattavat laulaa niitä pitkin viikkoa. Usein kerhosta saa myös uusia ideoita askarteluihin.

Pisteillä 1–5, paljonko annat perhekerholle?

— Annan 5 pistettä mukavalle yhdessäololle.

Mikä sai sinut tulemaan perhekerhoon?

— Tuntuu hyvältä päästä ihmisten ilmoille, kun on kotona pienen lapsen kanssa. Vanhempi lapseni on kahdeksantoistavuotias ja Eero kaksivuotias. Olemme käyneet Eeron kanssa kerhossa vauvasta asti. Käymme myös avoimessa päiväkodissa, Peijaksen päiväkoti on auki perjantaisin ja Tikkurilan joka päivä.

Mitä perhekerhossa tapahtuu?

— Eero on vielä liian pieni askarteluihin. Nykyään hän leikkii itsenäisesti, useimmiten autoleikkejä. Alle yksivuotiaana hän lähinnä ihmetteli. Olen tullut tutuiksi alueen toisten äitien kanssa, vaikka he ovatkin minua nuorempia.

Pisteillä 1–5, paljonko annat perhekerholle?

— Annan 4 pistettä. Parasta on, että lapsi viihtyy kerhossa. Idea, että saamme samalla kielikylvyn, on hyvä. Tosin vieraskieliset eivät ole vielä löytäneet kerhoa.

Mikä sai sinut tulemaan perhekerhoon?

— Perhekerhon ohjaaminen kuuluu työhöni Rekolan seurakunnan pyhäkoulusihteerinä. Työparinani kerhossa toimii Kristiina Mattila.

Mitä perhekerhossa tapahtuu?

— Tärkeintä on, että perheet voivat tulla yhteen ja tavata toisiaan. Aloitamme kerhon hartaudella, jossa lauletaan hengellisiä lastenlauluja. Jokin rukous tai laulu on englanniksi silloinkin, kun paikalla on vain suomenkielisiä. Aamiaisen jälkeen on vapaata tai osittain ohjattua yhdessäoloa, leikkiä ja juttelua. Lopun leikkituokiossa on perhekerhotunnelmaa, kun kaikki yhdessä laulavat, loruilevat, taputtavat ja pomppivat.

Pisteillä 1–5, paljonko annat perhekerholle?

— Annan 4,5 pistettä kivalle syksyn aloitukselle.

Ku i n k a

Ulla-Maija Vilmi

va n t a a l a i n e n?

Saara Vuorjoki

Istuin kerran Yhdysvalloissa Saint Louisin lentokentän suuressa odotushallissa Euroopanlentoa odotellen ja katselin kiinnostuneena ihmisvilinää. Ohi kiiruhtava nuori amerikkalainen nainen kohtasi katseeni ja huudahti ”Jesus loves you!” ja hymyili iloisesti. Hymy tarttui, heilautin kättäni tervehdykseksi ja kiitokseksi tästä tuiki tuntemattoman henkilön vakuutuksesta.

Floridassa istuin lounastauolla täpötäydessä yliopiston ruokalassa. Viereisessä pöydässä nuori mies risti kätensä, kumartui ja siunasi ruokansa ennen kuin aloitti syömisen.

Itsepalvelupesulassa New Yorkissa vieressäni pyykännyt keski-ikäinen naishenkilö kysyi muun keskustelun lomassa, mitä uskontoa tunnustan. Hän kertoi olevansa baptisti. Sanoin olevani luterilainen.

Syntyi mielenkiintoista ajatustenvaihtoa uskon asioista. Erotessamme toivotimme toisillemme Jumalan siunausta.

Suomessa tuskin tapahtuisi vastaavaa. Miksi me arjen keskellä häpeämme henkilökohtaisen uskon näyttämistä ja siitä puhumista? Haluaako koululaitoskin kannustaa tähän piilotteluun, kun se kieltää tunnustuksellisen uskonnon opetuksen? Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Vai minkä vuoksi yhä niin monet vanhemmat haluavat kastaa lapsensa ja merkittävä osa 15-vuotiaista käy rippikoulun?

Kristillisyys on tärkeä osa kulttuuriamme. Sen opetus kuuluu kouluun. Jos koulu arvostaa sitä, lapset oppivat kunnioittamaan omaa uskontoaan.

Yleissivistyksen kannalta on hyvä tietää muistakin uskonnoista, mutta peruskoulussa niitä tuskin tarvitsee kovin perusteellisesti opettaa. Tärkeintä on oppia tuntemaan oma uskontonsa, ja koulu on paras paikka sen oppimiseen.

Koulunkäynti on etuoikeus

Nyt korostetaan, kuinka tärkeätä on, että lapset viihtyvät koulussa, ja pohditaan erilaisia uudistuksia viihtyvyyden lisäämiseksi.

Onhan se hienoa, jos oppilas on koko koulu-uransa ajan viihtynyt koulussaan. Ihmettelen vaan, miten tällaiset ihmiset sitten pärjäävät työelämässä.

Jos ihmiseen on iskostettu sellainen käsitys, että hänellä on oikeus vaatia ympäristöltään viihtyisyyttä, hänelle voi tulla ikäviä yllätyksiä.

Eivät kaikki työpaikat suinkaan ole viihtyisiä. Kaikenlaisissa työpaikoissa on kuitenkin ”viihdyttävä” siihen saakka, kun on varmistanut itselleen uuden paikan. Olen nähnyt tapauksia, joissa joku on sanonut itsensä irti ilman tätä turvaa ja joutunut suuriin vaikeuksiin.

Eiköhän koulussa viihtyvyys paranisi kaikkein tehokkaimmin, jos oppilaat saataisiin ymmärtämään, kuinka etuoikeutetussa asemassa he ovat, kun ylipäätään pääsevät kouluun. Lukekaapa kehitysmaiden köyhien ihmisten haastatteluja. Heti kun he pääsevät vähänkään jaloilleen, he iloitsevat nimenomaan siitä, että ovat saaneet lapsensa kouluun.

Mitä mieltä olet?

Riitta Eloranta

Kirsti Ovaska Vantaa

Viime sunnuntaina kirkossa Pastori luki Raamatusta: Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?”.

Selittäkää hyvät raamatuntutkijat, miten opetuslapset saattoivat olettaa, että mies itse oli tehnyt synnin, jonka rangaistuksena oli sokeana syntyminen. Siis ennen syntymääkö?

Syntymähetkellä?

Olenko aivosokea?

Kuva-arvoitus Markku Mattila

Nina Simonen, 44, pääsee ensi vuonna uuteen kotiin.

20 % Eteläpohjalainen

Synnyin Kauhajoella. Elämäni ensimmäiset kuusi vuotta vietimme liikkuvaista elämää. Muutimme Vaasaan, Ruotsiin Eskilstunaan, Nikinmäkeen ja Vaaralaan. Etelä-Pohjanmaalla asuu sukuani: mummo, enoja, setiä ja serkkuja. Menneenä kesänä vietin viikon 89-vuotiaan mummoni luona hänen maalaistalossaan.

4

80 % Nikinmäkeläinen

Olin 6-vuotias, kun muutimme kerrostalokotiin Suurmetsään. Siellä asuessamme sain pikkusiskon. Kävin viidettä luokkaa, kun muutimme Etelä-Nikinmäkeen taloon, jossa vanhempani asuvat edelleen. Opiskelin laborantiksi, nykyisin työskentelen hankintasuunnittelijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Ostin pa-

rikymppisenä Matarista rivitalokaksion, jossa asuin viime syksyyn saakka.

Halusin kuitenkin isomman pihan, jossa olisi tilaa kahdelle newfoundlandinkoiralle ja kunnon kasvimaalle.

Niinpä aloin rakentaa itselleni kotia vanhempieni naapuriin. Nyt asun tilapäisesti vanhempieni luona heidän kotinsa kellarikerroksessa.

Mistäpäin Vantaata kuva on otettu? Mitä se esittää?

Vastaa osoitteessa www.vantaanlauri.fi.

Jani Laukkanen

— Kaikki eivät uskalla kohdata sitä tunnetta, kun maastossa kuuluu vain satunnaista linnunlaulua tai sateen ropinaa. Sellaisina hetkinä saattaisi löytää yhteyden Jumalaan, sanoo Tomi Kontio.

Värähteleviä sähköiskuja Runoilija Tomi Kontio tavoittelee teoksissaan olemassaolon mysteeriä.

T

omi Kontion isä oli kirkosta eronnut ateisti, mutta pojasta kasvoi yllättäen ja pyytämättä hyvin uskonnollinen lapsi. Tomi tutkiskeli vanhan Kuvaraamatun jännittäviä kertomuksia ja samaistui Jeesukseen.

Kerran hän näki kaksoisveljensä kanssa saman unen. Se on kuvattu romaanissa Uumen. Pojat olivat pimeässä vintissä: ”Painauduimme toisiamme vasten ja kyyristyimme polvillemme. Silloin vihreän kirstun takaa ilmestyi kirkas hahmo, joka kohotti loistavat kätensä yllemme ja sanoi: ’Älkää peljätkö.’”

— Jaoimme 13-vuotiaina tämän ainoan yhteisen unemme ullakolle ilmestyvästä Jeesuksesta. Tällaiselle kokemukselle löytyy psykologisia selityksiä, mutta minulle se oli koskettava uni, osa uskonnollista elämääni.

— Omaksuin kristinuskon ensin vähän pelottavana, mutta Kristus toi siihen armon, Kontio kertoo.

Sähköiskuja ja lobotomiaa Rockiin ja runouteen, kasveihin ja tähtiin suuntautuneen nuorukaisen usko joutui koetukselle klassiseen tapaan: seksuaalisuuden kautta.

— Viettini ja uskoni ajautuivat ristiriitaan, kun koin itseni hyvin syntiseksi. Jeesus kohtasi lihan kiusaukset voitollisesti, minä tappiollisesti. Tämän tiedostaminen lisäsi minussa ihmisten välisen veljeyden tunnetta: olemme kaikki veljiä synnissä! Sen oivaltaminen johti kilvoitteluun.

— Lapsena ajattelin, että olen tyyni suhteessa Jumalaan, kuolemaan ja seksuaalisuuteen. Nyt koen, että niistä kaikista saatuja sähköiskuja värähtelee sisälläni jatkuvas-

ti. Ihminen joutuu käymään Jumalansa, elämänsä ja viettiensä kanssa kamppailua koko ikänsä, runoilija myöntää.

Ankarimmat hengelliset kiusauksensa Kontio koki opiskellessaan teoreettista filosofiaa.

— Olin jo lapsena samaan aikaa mystikko ja pikku tiedemies, mutta yliopistolla uskonnolliseen elämääni tuli tyhjiö ja epäily: mihin sijoitan mielessäni Jumalan? Filosofian laitoksen henkistä ilmapiiriä voi luonnehtia lobotomiaksi. Siellä ei voinut käsitellä lainkaan ihmisen uskonnollista puolta.

Lapsenuskon Jumala kuoli Omaa ääntään etsivä nuori runoilija kohotti kokemuksensa myyttiselle tasolle. Hänen sisällään puhui, kilpaili ja kiivaili monta ääntä ja muistoa: ”Minä olen Oliver Twist, Augustinus ja Kekkonen. Minä olen Dostojevski, Byron ja Robert de Niro.”

Tomi Kontio häikäisi kriitikot heti kättelyssä päälle parikymppisenä. Hän voitti J. H. Erkon novellikilpailun sekä palkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta.

Runojen muoto ja kielikuvat olivat kohdallaan. Jumalauskolleen filosofisen lobotomian läpi käynyt lyyrikko joutui hakemaan uutta muotoa.

— Lapsenuskoni Jumala kuoli, mutta uskoani en voinut hylätä. Se oli ollut niin vahva osa elämääni. Oli oikeastaan helpottavaa, ettei enää tarvinnut ympätä Jumalaa järjellä selitettävien asioiden joukkoon.

Sittemmin Jeesus ei ole ollut rinnalla vain kärsimyksissä ja kiusauksissa.

— Suhteeni häneen on dialoginen, olen vuoropuhelussa hänen kanssaan. Rukoiluni on mutkatonta. Saatan pyytää itselleni ymmärrystä. Elämän valintatilanteissa olen luottanut, että jos kukaan muu ei ymmärrä minua, Jeesus ymmärtää.

— Olen normiluterilainen, joka kiinnittyy rakkauden kaksoiskäskyyn. Koen kristinuskossa keskeiseksi toisista ihmisistä välittämisen ja rakastamisen. Evankeliumeista olen löytänyt toivoa.

Mystinen vuoto kosmisessa Kontulassa

Tomi Kontio on asunut ikänsä Itä-Helsingissä. Hänen kirjoissaan Kontula saa liki kosmiset mittasuhteet. ”Ja lähiö kohoaa niin kuin sankarinsa tästä valtakunnasta toiseen valtakuntaan, himojen valtakunnasta uskon valtakuntaan.”

Katujen, kapakoiden, kerrostalojen, metsiköiden ja ostarin ihmiskohtaloiden kautta peilautuvat koskettavasti niin maan matosten maallinen kuin taivaallinenkin todellisuus.

— Maailma voi maallistua ympärillä, mutta runoudessa on aina mukana ”mystisyyden vuoto”, joka kommunikoi jostain syvemmästä todellisuudesta.

”

Ihminen joutuu käymään Jumalansa, elämänsä ja viettiensä kanssa kamppailua koko ikänsä.”

— Runous on rukouksen kaltainen hiljainen tila, jossa voi tavoitella yhteyttä — itseensä, lukijaan ja Jumalaan. Runoilijoita voi sanoa nykypäivän mystikoiksi ja profeetoiksi.

Kirjoittaessaan ja kollegoidensa runoja lukiessa Kontio tuntee toisinaan, kuinka teksteissä lähestytään ajan ja paikan rajat ylittävää hengellistä elämystä.

Kaiversi nimensä sisimpäämme Kompleksisen alkoholisti-isän pojan runoissa isiä ei kuvailla kovin mairittelevasti. Isä teki viimeisen likaisen temppunsa, kun Kontion sisarukset sirottelivat veneestä hänen tuh-

kaansa mereen. Tuuli kääntyi äkisti, tuhka tunkeutui silmiin ja suuhun.

Runo siitäkin kokemuksesta tuli: ”Isä veti viimeisen kerran turpiin. Hän oli sellainen mies joka ei halunnut nimeään graniittiin.

Hän kaiversi sen sisimpäämme.”

Kontion lastenkirjoista löytyy kovasti toisenlainen, Tomia itseään muistuttava isä, joka peittelee lapsensa sänkyyn ja lukee heidän kanssaan iltarukouksen.

— Kun luen lapsilleni iltarukouksen, se on kuin sakramentti, viiden lapsen isä kommentoi.

— Lapset ovat pitäneet minua kuosissa.

He ovat antaneet tilaisuuden antaa itsestäni maailmalle muutakin kuin narsistisia runoilijan egon tuotoksia. Maratoonarina ja boheemirunoilijana saatan olla kausittain äärimmäisyysihminen. Mutta isän rooli on tärkein ja siinä olen mielestäni onnistunut parhaiten.

Arjessa hienoimmat hetket liittyvät lapsiin.

— Katson lasta, joka nukkuu kauniisti hymyillen saatuaan vain hetki sitten raastettua vanhempansa hermot. Silloin ajattelen, että tuohon pieneen ihmiseen sisältyy suuri ihme.

Ilman nimeä olisit valoa Runoilijan työ on intiimein osa Tomi Kontion kirjoittajanuraa, joka on laajentunut lastenkirjallisuuteen, lehtikirjoitteluun, laulunsanoituksiin ja teatteriin.

Runoteos Ilman nimeä olisit valoa (2011) antaa ymmärtää, että asioiden ja ihmisten tarkka nimeäminen ja lokeroiminen voivat peittää enemmän kuin paljastaa.

— Aurinko ei loista yhtä kirkkaasti silloin kun sitä tarkastelee sanan ”aurinko” kautta. Tai kun joku sanoo ”Tomi, lähiörunoilija”, niin sanat pimentävät ja kätkevät minusta jotakin, mitä olen oikeasti.

— Kun ihmiset riisutaan karkeista määritteistä, nähdään ilman turhia ennakkokäsityksiä se todellinen valo, joka löytyy heidän sisältään. He eivät ole silloin enää vain vantaalaisia, savolaisia tai somaleita.

Janne Villa

5

Hans von Schantz

Keräämisen taide Risto Vilhunen on hyvä tekemään löytöjä — niin sienimetsässä kuin taidehuutokaupoissakin.

H

ämähäkkimiehiä ja Marc Chagallin grafiikkaa, Jumalanäiti-ikoni ja Andy Warholin Marilyn: Vantaan taidemuseon uudessa näyttelyssä Leonardo da Vilhun aarteet mennään laidasta laitaan. Näyttely koostuu taiteilija Risto Vilhusen uusimmista maalauksista ja hänen keräämistään taideteoksista ja ikoneista.

Pitkän taiteilijanuran tehnyt, 1960-luvulla poptaiteella aloittanut Vilhunen on uusissa teoksissaan palannut nuoruutensa kuvamaailmaan. Teosten lähtökohtana ovat olleet antikvariaatista hankitut Hämähäkkimies-sarjakuvat.

— Minähän inhoan sarjakuvaa, Vilhunen muistuttaa.

Silti hän löytää niistä jotakin kiehtovaa.

Hurjat perspektiivit tuovat hänen mieleensä barokin taiteen. Syöksähtelevissä supersankareissa ja yläilmoihin kohoavissa pyhimyksissä on paljon samaa.

Samoihin aikoihin, kun Vilhunen innostui poptaiteesta, hän kiinnostui myös ikoneista.

Hän kävi kotipaikkakunnallaan Kuopiossa ortodoksisessa kirkkomuseossa ja pysähtyi katsomaan kertomusikoneja, joissa kuvapinta on jaettu useampaan osaan. Vilhusen silmissä ne muistuttivat paitsi sarjakuvaa myös niitä Andy Warholin teoksia, joissa toistuvat keittopurkit tai Coca-Cola-pullot. Myöhemmin hän otti huomionsa puheeksi piispa Arsenin kanssa ja sai kuulla, että Warholin vanhemmat olivat ortodokseja.

Vilhunen sanookin, ettei taiteen maailmassa juuri keksitä uutta. Supersankarisarjakuvat, pyhimystarinoita kuvaavat seinämaalaukset vanhoissa kirkoissa, kertomusikonit ja poptaide käyttävät kaikki samoja keinoja.

— Minulla ei ole uskonnon kanssa mitään

tekemistä, Risto Vilhunen tokaisee, kun häneltä kysyy, miksi hän päätyi keräämään ikoneja.

— Ikonit kiinnostavat minua vain esteettisistä syistä.

Ensimmäiset viisi ikonia hän tuli hankkineeksi, koska ateljeekodin seinällä Sotungissa oli niille sopiva paikka.

Vilhunen on kerännyt ikoneita ja muuta taidetta parinkymmenen vuoden ajan. Yksi kimmoke taiteen keräämiseen oli huoli kuvataiteen kehnosta opetuksesta ja piirustustaidon katoamisesta Suomessa. Syntyi idea perustaa eräänlainen piirustustaiteen geenipankki. Siihen lahjoittivat teoksiaan monet tunnetut taiteilijat Tapani Raittilasta Rafael Wardiin.

Kokoelma laajeni myös grafiikkaan, maalauksiin ja veistoksiin. Kaiken kaikkiaan Vil-

— Taiteen kerääminen vaatii enemmän ammattitaitoa kuin pääomaa, sanoo Risto Vilhunen. Taustalla Pablo Picasson maalaus. hunen laskeskelee hankkineensa noin 5000 taideteosta. Niistä noin 4300 hän on lahjoittanut Kuopion taidemuseolle, ja sieltä niitä on nyt saatu lainaksi Vantaalle.

Lisäksi Vilhunen on lahjoittanut ikoneita sekä afrikkalaista, kiinalaista, maya- ja inkaesineistöä Vantaan kaupunginmuseolle.

Omasta tuotannostaan hän on lahjoittanut noin 6000 teosta Vantaan taidemuseolle.

— Keräämäni kokoelma on todennäköisesti suurin tällä hetkellä elävien taiteilijoiden

6

Seyyar Nasretdin

Seyyar Nasretdin

Pyhä Nikolaus -ikoni 1800-luvulta.

Risto Vilhunen: Muotokuva I vuodelta 2012

kokoelmista. Taiteilijoista esimerkiksi Degas ja Rembrandt olivat huomattavia keräilijöitä.

Mutta on aika poikkeuksellista, että taiteilija on aidosti kiinnostunut muiden teoksista.

Monille on tärkeää vain oma työ.

Vilhunen sanoo, ettei hän ole keskittynyt mihinkään tiettyyn aikakauteen tai tyylisuuntaan.

— Sanotaan näin, että pääpaino on hyvässä taiteessa.

Siitä, mikä Vilhusen mielestä on sitä hyvää taidetta, saa nyt käsityksen Vantaan taidemuseota kiertämällä: Dürer, Rembrandt, Goya, Picasso, Matisse, Léger, Chagall…

Kerääminen on Risto Vilhusella verissä,

mutta itsellään hän ei hankkimiaan teoksia enää halua pitää. Antaminen on tärkeämpää.

Yksi syy lahjoittamiseen on ollut myös se, että hän on halunnut siirtää kokoelmansa ehjinä jälkipolville. Monta hienoa taidekokoelmaa on hajonnut, kun perikunta on keräilijän kuoltua myynyt teoksia yksitellen.

— Ei minun ole vaikea luopua taideteoksista. Eikä myöskään ole vaikea myydä omia maalauksiani. Jotkut taiteilijat maalaavat muka sydänverellään. Minä en. Rätit seinälle ja rahat taskuun vaan!

Nykyisin Vilhunen pyörittää keräilyharrastustaan taiteilijaeläkkeensä turvin. Isoja pääomia ei siis välttämättä tarvita. Tänäkin vuonna Vilhunen on ehtinyt hankkia jo yli kolmesataa teosta.

Taidetta ostaessaan Vilhunen luottaa intuitioonsa. Toki apua on myös siitä, että hän taiteilijana tuntee erilaiset materiaalit ja työtavat. Jotkut teoksista Vilhunen on saanut

vaihtokauppana omia maisemamaalauksiaan vastaan.

— Se ei kyllä tunnu edes imartelevalta, että joku haluaa vaihtaa arvotaidetta minun maalauksiini.

Palataan vielä Vilhusen kokoelman alkusysäykseen: nykytaiteen tilaan ja taiteilijoiden osaamiseen. Siitä Vilhusella riittää sanottavaa. Hän on vakuuttunut siitä, että perinteinen maalaustaide ja kuvanveisto ovat tekemässä uutta tulemista.

— Ammattitaitoa aletaan taas arvostaa.

Kävelevät valkoiset miehet ja muut performanssit ovat nyt vaarassa.

Vilhunen muistuttaa, että vasta muutaman kymmenen vuoden päästä punnitaan, mikä oman aikamme taiteesta on kestävää ja jää taidehistoriaan.

— Ajattele Vermeeriä, joka löydettiin vasta lähes 200 vuotta kuolemansa jälkeen. Botticellin 1400-luvulla maalaama Kevät siirrettiin Uffizin taidemuseoon vasta 1800-luvulla, aiemmin sitä pidettiin huonona maalauksena. Leonardon Mona Lisan kehykset maksoivat aikoinaan enemmän kuin itse maalaus.

Risto Vilhusen keräilyvietti ei rajoitu vain taiteeseen ja kiinnostaviin esineisiin.

— Tänä kesänä olen kerännyt 200 litraa vadelmia omalta tontilta. Ja sieniä. Omeniakin tulee paljon.

Kaisa Halonen

Leonardo da Vilhun aarteet 12.1. asti Vantaan taidemuseossa Myyrmäkitalossa

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Hans von Schantz

P

Tuulen viemät

urjelautailu — mikä urheilulaji se oikein olikaan? mietti moni, kun Tuuli Petäjä voitti Lontoon olympialaisissa hopeaa. Vantaalaisista tähän kysymykseen osaavat parhaiten vastata Juha ja Daniel Blinnikka, isä ja poika, jotka ovat kumpikin harrastaneet purjelautailua suurimman osan elämästään.

— Purjelautailu on vähän kuin purjehtimista, mutta fyysisempää. Siinä seistään laudan päällä ja ohjataan lautaa painon siirroilla ja purjeella, Juha tiivistää.

— Ja pidetään samalla purje pystyssä, täydentää Daniel.

Juhan ja Danielin lisäksi lajia harrastavat myös isosisko Aleksandra, 19, ja pikkuveli Benjamin, 13, joka on kisoissa voittanut monet aikuisetkin.

Koukuttava laji Juha Blinnikka aloitti purjelautailun 12-vuotiaana, kun hänen isänsä oli lukenut lajista lehdestä ja päättänyt ostaa perheeseen ensimmäisen purjelaudan. Sen jälkeen kesäpäivät kuluivatkin Munkkiniemen rannassa harjoitellessa.

Daniel puolestaan aloitti purjelautailun 6-vuotiaana. Touhu oli aluksi enemmänkin laudalla temppuilua, kuten sen ikäiselle sopii, mutta muuttui sitten tavoitteellisemmaksi harjoitteluksi.

— Tuli heti sellainen olo, että haluan oppia lisää. Lajiin jäi koukkuun, nyt 18-vuotias Daniel kertoo.

Juha ja Daniel ovat myös valmentaja ja valmennettava. Paljon aikaa yhdessä viettävä kaksikko ottaa toisinaan yhteenkin, mutta kumpikin leppyy nopeasti. Asiat puhutaan halki viimeistään saunan lauteilla.

— Hyvä puoli tässä on se, että pystyy juttelemaan aikalailla kaikista asioista. En oikein tiedä, millaista olisi, jos valmentajana olisi joku muu kuin oma isä, sanoo Daniel.

Vesillä huolet unohtuvat Juha ja Daniel Blinnikan kisakausi kestää toukokuun puolivälistä syyskuun loppuun. Ennen kisakautta he käyvä harjoittelemassa Rhodoksella, muuten he harjoittelevat Helsingissä tai Espoossa, joskus

Daniel ja Juha Blinnikka harrastavat purjelautailua ja ovat paitsi poika ja isä myös valmennettava ja valmentaja. myös Rajamäen Sääksjärvellä.

— Kisareissuilla muut ovat ihmetelleet, miten on mahdollista, että Suomesta tulee niin hyviä purjelautailijoita ja purjehtijoita, vaikka meillä ei voi harjoitella vuoden ympäri. En tiedä, onko se geeneissä vai liittyykö se luonteeseen, Juha pohtii.

Syy menestykseen saattaa olla myös harjoittelun intensiivisyydessä. Esimerkiksi Rhodoksen harjoitusleirillä vesillä ollaan aamusta iltaan, muutamaa lepopäivää lukuun ottamatta. Joskus harjoittelu väsyttää, mutta enimmäkseen motivaatio on korkealla.

— Parasta lajissa on vesillä olo. Kun saa vielä vähän vauhtia alle, koulujutut ja kaikki murheet unohtuvat, Daniel kuvailee.

Talvisin Juha ja Daniel harrastavat purjekelkkailua, jossa liidetään jään päällä. Kun-

toaan he pitävät yllä myös kuntosaliharjoittelulla ja sulkapallon peluulla. Daniel saa fyysistä ja henkistä valmennusta myös opinahjossaan Mäkelänrinteen urheilulukiossa.

— Vielä en tiedä, mitä teen lukion jälkeen. Armeijan ainakin haluan hoitaa nopeasti pois alta.

Hyvä kunto ja tuulen tulkinta Purjelautailu vaatii kovaa kuntoa, mutta myös pitkäjänteisyyttä, tasapainoa ja tuulenlukutaitoa. Olosuhteet eri maissa ovat varsin erilaiset, sikäli paikallisilla kilpailijoilla on aina kotikenttäetu.

Silti Juha ja Daniel Blinnikka ovat voittaneet lukuisia kisoja myös ulkomailla, Juha esimerkiksi MM-kultaa Raceboard-luokan Grand Masters -sarjassa ja Daniel MM-hopeaa nuorten Raceboard-luokassa ja aikuis-

ten sarjan MM-pronssia Raceboard-luokassa. Isä ja poika ovat voittaneet myös MMhopeaa tandem-luokassa vuonna 2008.

— Kilpaileminen on koukuttavaa. Ja jos häviää, sekin vain kasvattaa luonnetta, ei pidä hermostua. Sen olen opettanut Danielillekin. Pitää olla tyytyväinen sen puolesta, joka voitti, Juha painottaa.

— Jos häviää, pitää miettiä, mitä tekee toisin seuraavassa kisassa, Daniel jatkaa.

Mikäli purjelautailu pysyy olympialajina, Daniel voidaan hyvinkin nähdä Suomen edustajana Rio de Janeirossa. 46-vuotiaan Juhankin kilpaura jatkuu vielä pitkään.

— Jos kokeneita purjelautailijoita katsoo rannalla, he voivat olla vähän jäykän näköisiä, mutta vedessä mistään jäykkyydestä ei ole tietoakaan, hän vakuuttaa.

Hanna Antila

”Parasta lajissa on vesillä olo. Kun saa vielä vähän vauhtia alle, murheet unohtuvat.”

Vantaan teillä Lotta Numminen

V

Vantaan vanhin tie

iertolassa sijaitseva Puutarhatie on Vantaan vanhin käytössä oleva tie, vaikka harva kulkija sitä tietää. Noin 1,3 kilometriä pitkä tie mainitaan jo 1930-luvulla kartoissa.

Nimensä se on saanut alueella olleista kauppapuutarhoista.

Viertolan kartano lohkottiin vuonna 1912, ja siitä muodostettiin alueelle palstoja. Puutarhatie oli alueen keskeinen tie. Puutarhoista tuttua nimistöä käytettiin alueella muutenkin. Puutarhatieltä voi poiketa muun muassa Ruusutielle, Lehtitielle ja Apilatielle.

Tiedätkö hauskan tien?

Vinkkaa siitä lotta.numminen@evl.fi

7

13 ×

kummi

Ensimmäisen kummilapsensa Irja Liisa Suonpää sai 1950-luvulla, viimeisimmän viime vuonna.

V

uosi sitten Irja Liisa Suonpäätä, 72, vastaan tuli Korson kirkolla tuttu pappi sylissään pieni vauva. Kaksikkoa tervehtiessään Irja Liisa kysäisi, kuka vauva oikein oli, ja pappi kertoi vauvan tarinan.

Myanmarilaisen äidin ja pakolaispassilla Suomessa asuvan isän Suomessa syntynyt vauva olisi haluttu liittää kristillisen seurakunnan jäseneksi. Kastetta ei kuitenkaan voitu toimittaa, koska lapselle ei ollut kummeja.

Saman tien pappi kysyi, rupeaisiko Irja Liisa kummiksi. Se sopi hyvin hänelle, jo ennestään moninkertaiselle kummitädille. Toiseksi kummiksi Irja Liisa kysyi ystävärouvan naapuristaan.

Nikinmäessä pitkään asunut Irja Liisa Suonpää on peruskorsolainen.

Irja Liisa, o.s. Alén, syntyi vuonna 1939.

— Irja oli 1930- ja 1940-luvun taitteen muotinimiä. Kastetilaisuudessani kummina oli joku naapurin rouva, mutta hänestä minulla ei ole mitään muistikuvia.

Seuraavana kesänä, kun talvisodan jälkeen oli tullut rauha, Irja Liisa sai kummilusikan.

— Lapsuuteni tavaroista on jäljellä vain vähän, kummilusikan lisäksi yksi nukke ja yksi nalle.

Sodan jatkuessa Irja Liisa lähetettiin viisivuotiaana turvaan Ruotsiin. Siellä hän oli puolitoista vuotta.

— Sen jälkeen olin jotenkin erilainen lapsi.

Irja Liisa yritti myöhemmin selvitellä sota-arkistosta, mitä aikoinaan oikein tapahtui. Sieltä ei löytynyt muuta tietoa kuin hänen lähtöja paluupäivänsä.

— Palasin Ruotsista 15.8.1946. Kävin 1950-luvulla katsomassa vanhaa tätiä, jonka luona olin. Hän kuoli pari vuotta myöhemmin.

Kun Irja Liisan vanhemmat muuttivat Helsinkiin, tytär jäi asumaan Korson Leppäkorpeen isonveljensä Kalevi Alénin luo. Sieltä oli helppo kulkea Keravalle, jossa Ir-

8

ja Liisa oli aloittanut keskikoulun.

Myöhemmin hän kävi iltaoppikoulua Helsingissä.

Rippikoulu olisi ollut mahdollis-

ta käydä koulun yhteydessä Keravalla. Irja Liisa halusi olla itsellisempi ja käydä rippikoulunsa Helsingissä.

Kallion seurakunta oli luonnollinen valinta, olihan Irja Liisa siellä virallisesti kirjoilla vanhempiensa kanssa.

Pari vuotta rippikoulun jälkeen Irja Liisa sai ensimmäiseksi kummilapsekseen veljensä Kalevin lapsen.

— Kalevi oli hyvä isoveli. Hän oli minulle melkein kuin isä, ja hyvä ystävä ja paras toveri sitten myöhemmin, kun me molemmat olimme mukana Vantaan kunnallispolitiikassa.

— Minulle oli tärkeätä, että sain Sinikan kummilapsekseni. Uumoilin näet, että jään koko iäkseni vanhaksi piiaksi.

23-vuotiaana Irja Liisa sai lisää kummilapsia.

— Kummityttöni Jaanan äiti on ystäväni noilta ajoilta. Myös kummityttöni Tuulan äiti oli ystäväni, mutta hän kuoli vuosia sitten. Molemmat kummitytöt täyttävät tänä vuonna 50 vuotta.

Päivi on Irja Liisan kummilapsista seuraava, mutta hänen tarinansa on varsin erilainen.

— Päivin äiti oli kysellyt, kuka voisi opettaa hänen tyttärelleen matematiikkaa, ja ystäväni oli neuvonut

13 kummilasta Sinikka (Sini) 1957 Kirsi 1958 Jaana 1962 Tuula 1962 Päivi 1963 Eero 1966 Heljä 1970 Jan 1982 Anna 1984 Kimmo 1986 Laura 1990 Lauri 2004 Tuu 2011

kääntymään minun puoleeni. Käydessään luonani tunneilla Päivi kertoi olevansa rippikoulussa. Hän kysyi, ryhtyisinkö kummiksi, kun häntä ei ollut aikaisemmin kastettu.

— En tietenkään voinut olla sylikummina Päiville, eihän viisitoistavuotiasta voi enää pitää sylissä. Kastetilaisuus on jäänyt mieleeni hyvin erityisenä. Päivin kanssa pidämme edelleenkin yhteyksiä.

Lisää kummilapsia Irja Liisa sai

vuosien mittaan ystävien ja naapurien lapsista. Vastoin odotuksiaan hän löysi miehen, avioitui Matti Suon-

pään kanssa ja asettui asumaan Nikinmäkeen. Perheeseen syntyi kolme tytärtä. Heitä hoitaakseen Irja Liisa jätti vakinaisen virkansa valtion puhelinkonttorissa.

— Olin koulun johtokunnan jäsen, ja kun kerran koululta puuttui opettaja seuraavaksi aamuksi, lupasin mennä nuorimman lapseni kanssa pelastamaan tilannetta.

Opettajansijaisuuksista tuli Irja Liisan työ. Hän teki niitä etenkin Mikkolan ja Jokivarren kouluissa.

Irja Liisan ollessa viisikymppinen häntä pyydettiin sylikummiksi Lauralle. Lauran äiti oli ollut lapsena paljon Suonpäillä, oman tyttöjoukon jatkona.

Myöhemmin entinen työtoveri, josta oli tullut uusperheen isä, halusi Irja Liisan kummiksi Lauri-pojalleen.

— Silloin olin ensimmäistä kertaa tilaisuudessa, jossa isä piti lastaan kasteella. Sanailinkin hänelle myöhemmin, että oli kyllä itsekkyyden huippu viedä kummilta oikeus olla sylikummina.

Tänä keväänä Irja Liisa kävi Ateneumin Carl Larsson -näyttelyssä useammankin kerran.

— Vein sinne joitakin kummilapsiani. Lauri kysyi, kävisikö päinsä, että myös hänen kaverinsa pääsisi mukaan. Kävihän se.

— Näyttelyissä käydessämme saatan kehottaa lapsia etsimään teoksen, joka tuo heille hyvää oloa. Ajattelen, että jokaisen lapsen pitäisi saada kokea hyvän olon hetkiä.

Irja Liisan mielestä vuosia sitten julkaistu kirja Tunnetko? Lasten Ateneum on maailman paras kirja. Se neuvoo tutustumaan Ateneumin perusnäyttelyyn erilaisia reittejä pit-

— On Irja Liisan tapaista, että hänen pi kin. Tarjolla on esimerkiksi iloisten ja surullisten kuvien reitit.

Kirjat ovat kuuluneet olennaisesti Irja Liisan ja kummilasten suhteeseen.

— Olen antanut kirjoja lahjaksi niin usein, että joku on kysynytkin, minkä kirjan hän nyt saa. Minulla itselläni oli lapsena Jeesus-lapsi-kirja. Siitä tuli uusia painoksia niin, että sain annetuksi sen varmaan ainakin kymmenelle lapselle.

Joillekin kummilapsilleen hän on

Luontoretket ovat jääneet mieleen

I

rja Liisa Suonpää on Sini Alénin täti ja kummitäti. Lapsena Sini kutsui kummitätiään Kiiaksi, kun ei vielä osannut sanoa Irjaa.

— Jos ja kun kummin tehtävä on pitää huolta kristillisestä kasvatuksesta, täytyy sanoa, että Irja Liisa on hoitanut sen hyvin, Sini Alén kertoo kotonaan Koivukylässä.

Kummitäti vei Sinin lapsena usein Korson kirkkoon. He kävivät joskus myös katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.

— Niiden kokemusten perusteella sain hyvän kuvan kirkosta. Ehkä olennaisempaa kuitenkin oli, että Irja Liisa näytti teoillaan, miten kristitty ihminen huolehtii toisista.

— Jokaisen ja etenkin lapsen perustarve on tulla kuulluksi. Silloinkin kun vanhemmat ovat töissä tai väsyneitä ja kiireisiä. Kummitädillä oli aina aikaa minulle. Hän välitti ja oli kiinnostunut. Koin, että olen arvokas ja hyväksytty sellaisena kuin olen.

Kokemus pätee yhä.

Parikymppisenä Irja Liisa asui vanhempiensa kanssa Alppilassa, mutta kävi usein Sinin kotona yökylässä.

— Kun yhtenä maanantaina olin matkalla koulusta kotiin, ajattelin iloisena, että Irja Liisa olisi vielä meillä. Mutta hän seisoikin bussipysäkillä ja oli matkalla iltakouluunsa. Varmaan hän huomasi, kuinka pettynyt olin, kun

sanoi, että lähdetäänkin yhdessä Tornikalliolle hiihtämään.

— Muutenkin täti vei usein luontoretkille. Tätä nykyä ja harrastan niitä itsekin ja vien myös työssäni lapsia luontoretkille viikoittain. Jo parikymmentä minuuttia ulkona luonnossa rauhoittaa kummasti, sanoo lastentarhanopettajana työskentelevä Sini Alén.

— On Irja Liisan tapaista, että hänen pihassaan on yhä hiekkalaatikko ja leluja lapsia varten, vaikka hänen omat lapsensa ovat aikuistuneet aika päiviä sitten, ja lapsenlapsetkin ovat jo isoja. Sille, joka rakastaa lapsia, näyttää niitä riittävän.

Sirpa Päivinen

”

ihassaan on yhä hiekkalaatikko ja leluja, vaikka omat lapset ovat aikuistuneet ja lapsenlapsetkin ovat jo isoja, Sini Alén kuvailee hänen ja Tuu Labyan yhteisestä kummitätiä Irja Liisa Suonpäätä. antanut kasteen yhteydessä Lapsen oman katekismuksen.

Varsinkin poikien yksi suosikki on ollut Sakari Topeliuksen Sampo Lappalainen. Myös Bernadetten Varenka-kirja sekä luontokirjat ovat kuuluneet kummin lahjavalikoimaan.

— Aikuisille kummilapsilleni en ole antanut lahjoja, mutta heille, samoin kuin muillekin kummilapsille lähetän kortteja. Nimipäivät on helpompi muistaa kuin syntymäpäivät, kun ne ovat kalenterissa.

Irja Liisan apuvälineisiin kuuluu syntymäpäiväkirja, josta löytyvät kaikkien tiedot. Lisäksi hänellä on seinällään kuvat niistä kummilapsista, jotka ovat hänelle kuvansa antaneet. Kuvaseinää katsoessaan kummitäti voi muistella jokaista kummilastaan päivittäin.

— Ehkä tärkeintä kummina olossa on läheisyys. Se, että saa rakastaa kummilastaan niin paljon kuin jaksaa. Häneltä ei voi eikä saa vaatia vastarakkautta. Tietenkin toivoa voi.

Ehkä tärkeintä kummina olossa on läheisyys. Se, että saa rakastaa kummilastaan niin paljon kuin jaksaa. Häneltä ei voi eikä saa vaatia vastarakkautta.”

Käydään yhdessä perhekerhossa

T

uu — tai Tuukka Tuu niin kuin kummitäti Irja Liisa häntä kutsuu — syntyi Tuukan päivänä toukokuussa 2011. Vain pari viikkoa aikaisemmin Tuun vanhemmat olivat muuttaneet Hyvinkäältä Korsoon, jotta isän työmatka HK-ruokataloon olisi lyhyempi.

Tuun isä Tulum Labya saapui Suomeen kiintiöpakolaisena vuonna 2006.

— Tiesin ennestään Tulumin ja olimme ehkä tavanneetkin Thaimaassa, kun hän kerran soitti ja kysyi puhelimessa, menisinkö naimisiin hänen kanssaan, ja minä lupauduin, kertoo Tuun äiti Naw Shwe War Than, joka on asunut Suomessa kaksi vuotta.

Pariskunta avioitui Bangkokissa. Shwe

Warin mukana Suomeen muutti myös hänen kuolleen sisarensa poika, jonka hän oli adoptoinut.

Shwe Warin perhe on kristitty, ja hän halusi ehdottomasti saada lapsensa kastetuksi.

— Kunkin uskonto on mikä on. Minulle sopi, että Tuu kastetaan kristityksi, koska hänen äitinsä halusi sitä, sanoo Tulum, joka itse on buddhalainen.

Korson seurakunnan kautta Tuulle löytyi kaksi kummia, ja niin hänet voitiin kastaa viime vuoden elokuussa. Kastetilaisuudessa käytettiin kolmea kieltä: suomen lisäksi englantia ja burmaa. Suomeksi laulettiin Jumalan kämmenellä ja englanniksi Amazing Grace.

— Irja Liisa Suonpää on minun Vantaanäitini. Viime vuonna kävimme yhdessä hänen kanssaan seurakunnan perhekerhossa Mikkolassa joka viikko. Ennen joulua kävimme myös Mikkolan koululla kuuntelemassa joululauluja, Shwe War kertoo ja toivoo, että Tuun vähän kasvettua hän pääsisi jatkamaan suomen kielen opintojaan.

Tuu ei vielä mieti kielen oppimista, mutta oppii suomen kieltä koko ajan. Hän tarttuu luottavaisesti Irja Liisan käteen ja menee syliin. He lähtevät kahdestaan Tuun kotipihalle leikkimään.

Kummilapsiaan Irja Liisa on vienyt paikkoihin, jotka kiinnostavat häntä itseäänkin, kuten elokuviin, eläinmuseoon, luontoretkille ja konsertteihin.

— Monipuolisesti lahjakas kummityttöni Anna laulaa kuoroissa ja on kutsunut minua konsertteihinsa.

Kävelyllä ja syömässä voi käydä yhtä hyvin isomman kuin pienemmän kummilapsen kanssa.

— Olen ekoihminen, ja yritän selvitä mahdollisimman pienellä hiilijalanjäljellä. En halua tuhlata rahaa turhiin tavaroihin, mutta en pihistele, kun menen lapsen kanssa syömään.

Irja Liisa toimi pitkään luottamustehtävissä, kaupunginvaltuustossa ja kirkkoväärtinä. Täytettyään 60 vuotta hän jätti ne tehtävät.

— Ajattelen, että tässä iässä on aika keskittyä palvelemaan lähimmäistään aivan konkreettisesti ja päättää vain omista, eikä koko maailman asioista. Kun juoksin kokouksissa, Matti huolehti kotiasiat. Nyt minä voin vuorostani hoitaa niitä.

Nuorimman kummilapsen Tuun ja Irja Liisan retkikohteita on vielä vähän varhaista arvuutella. Mutta yhden asian kummitäti lupaa.

— Jos olen vielä voimissani, kun Tuu aloittaa koulun, pidän huolen siitä, että hän saa hyvän alun koulutielleen.

Ulla-Maija Vilmi

9

HERÄNNÄISSEURAT

isä

Kertomuksia Kaikilla on isäsuhde – myös silloin, kun isä puuttuu.

Syksyn antologiassa on 30 omakohtaista isätarinaa.

978-951-9140-66-7 Ovh 30 €

Su 2.9. klo 10 Kirkkopyhä Myrskylän kirkossa, Keskustie 2.

Saarnaa Samuli Korkalainen.

Kirkkokahvit ja seurat. Klo 14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1.

Klo 18 Herännäisnuorten kuoron levynjulkistamiskonsertti Roihuvuoren kirkossa, Tulisuontie 2, Hki. Ma 3.9. klo 18.30 Perkkaan kappelissa, Upseerinkatu 5, Espoo.

Ti 4.9. klo 12.30 Lähetyspiiri Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Ke 5.9. klo 19 Lauttasaaren kirkon srk-salissa, Myllykallionrinne 1, Hki. Marko Heusala, Mikko Rautakorpi, Seppo Samila ja Heikki Sippola.

Lestadiolainen

UUSHERÄYS

kuoleman horisontti ja kirjoitus Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi auttaa etsimään sanoja sille, mistä yleensä vaietaan.

SINÄ TIEDÄT JA OSAAT

–

Vertaisohjaajakoulutus omaishoidon itse kokeneille henkilöille!

22.9 ja 29.9 klo 9-15

Oletko itse läpikäynyt omaishoitotilanteen?

Haluaisitko nyt toimia vertaistukena toisille omaishoitajille?

POLLI järjestää kahtena lauantaina vertaisohjaajakoulutuksen Vantaan Tikkurilassa. Koulutuksen tavoitteena on antaa perustietoja ja valmiuksia omaishoitajien vertaisryhmätoimintaan. Koulutukseen osallistuminen ei edellytä sitoutumista vertaisryhmätoiminnan ohjaamiseen. Koulutuksen aikana voi pohtia omia voimavarojaan ja mahdollisuuksiaan toimia vertaisohjaajana.

Tervetuloa mukaan! Tarkempi ohjelma toimitetaan ilmoittautuneille.

Paikka: Ravintola Mummola, Kielotie 8 Tikkurila/Vantaa Lisätietoja ja ilmoittautumiset 7.9 mennessä Laura Liikaselle, laura.liikanen@polli. p.040 526 1772

978-951-9140-64-3 Ovh 32 €

Ilmestyvät syyskuussa

Kotiseurat Taina ja Matti Latvalalla 2.9. klo 14 Örkkiniitynkuja 6, Espoo Jumalan pelastussuunnitelma Hannu Mäenpää ja Matti Latvala

Leikin asia.

Tilaa: www.kotimaa-yhtiot.fi/ tilaukset

www.kansanvalistusseura.fi/kauppa

Laki-ilta omaishoitajille Myyrmäessä Keskiviikkona 12.9.2012 klo 16.30 – 19.00 Paikkana on Myyrmäen päivätoimintakeskus.

Ruukkukuja 5, Vantaalla.

Aiheena ovat valtakirjat, edunvalvontavaltuutus ja perintöasiat. Luennoitsijana on POLLIn puheenjohtaja, oikeustieteen lisensiaatti Yrjö Mattila.

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheista!

Kahvitarjoilu.

Sivut sujuvasti nettiin www.sujuu.fi kumppanina

VANTAAN

Ilmoittautumiset 7.9. mennessä POLLIn toimistoon, puhelin 040 5332 710 tai (09) 7562 690.

Kirkon vapaaehtoisen auttamisen ja osallistumisen verkkopalvelu

10

www.suurellasydamella.fi

www.vantaanlauri.fi

ISSN 1799-9022. Julkaisija Vantaan seurakunnat. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa.

Levikki 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. Toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi.

Päätoimittaja Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli.kulmavuori@ evl.fi. Toimittajat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi. Ulla-Maija Vilmi, p. 09 830 6236, ulla-maija.vilmi@evl.fi. AD Timo Saarinen, p. 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, Pirjo Teva, p. 020 754 2284, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361.

Ilmoitushinta 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. Ilmoitustrafiikki /-valmistus Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi.

Toimitusneuvosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Tapio Leskinen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

Vantaan Lauri jaetaan osoitteettomana ilmaisjakeluna vantaalaisiin kotitalouksiin, joissa ei ole mainoskieltoa.

Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute.

Maksulliset tilaukset, peruutukset ja laskutus Päivi Ryyti, p. 050 381 7228, paivi.ryyti@kotimaa.fi

Artemisia Gentileschi

Etsitkö kotia?

sato.fi

SATO SenioriKoti®

Vapaita vuokra-asuntoja Helsinki Mellunmäki, Korvatunturinpolku 5 3h+k/kk, 63-69 m², alk. 953 €/kk Asunnon tarve, tulot ja varallisuus ilmoitettava.

Kannelmäki, Klaneettitie 10 2h+kk, 45 m², 1 008 €/kk Pitäjänmäki, Kyläkirkontie 13 2h+kk, 39,5 m², alk. 895 €/kk Taka-Töölö, Stenbäckinkatu 5 1h+kk, 26 m², 760 €/kk Taka-Töölö, Välskärinkatu 4 1h+kk, 38,5-43m², alk. 960 €/kk Pohjois-Haaga, Eliel Saarisen tie 10 1h+kk, 38,5 m², 995 €/kk

Espoo Soukka, Soukankuja 4

2h+k+s, 62,5 m², 924 €/kk 3h+k+s, 81 m², 1 072 €/kk

Vantaa Martinlaakso, Kivivuorentie 8

2h+kk+s, 38,5-39 m², alk. 795 €/kk 3h+kk+s, 63,5-65 m², alk. 1 168 €/kk

SATO Vuokraus ja myynti Puh. 0201 344 344, Mikonkatu 7, 00100 Helsinki Avoinna ma-pe klo 8-20, la klo 10-16

Tervetuloa!

Puhelujen hinnat Suomessa: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston muk.

Kotimaan matkaklubi Apokryfikirjoissa kerrotaan muun muassa, kuinka Judit leikkaa Holoferneksen pään.

Ajatonta viisautta ja viiltävää jännitystä

R

aamattu sisältää vain osan varhaisesta, parin tuhannen vuoden takaisesta juutalais-kristillisestä kirjallisuudesta.

— Suomenkieliseen Raamattuun ovat Vanhan ja Uuden testamentin lisäksi kuuluneet aina myös Vanhan testamentin apokryfikirjat, kertoo pastori Jaakko Hyttinen.

Tavallisissa käyttöraamatuissa ei apokryfikirjoja ole kuitenkaan näkynyt vuosikymmeniin. Syy puutteesta lankeaa Hyttisen mukaan brittiläiselle pipliaseuralle, joka 1800-luvulla alkoi tukea Raamattujen levittämistä suurina kansanpainoksina.

— Vanhan testamentin apokryfikirjat jätettiin kustannussyistä pois halvoista raamatunpainoksista. Se sopi siksikin, että anglosaksisessa maailmassa apokryfikirjoja ei pidetty kovin merkittävinä. Sen sijaan Martti Luther piti niitä aikoinaan hyödyllisinä, joskaan ei yhtä tärkeinä kuin Raamatun kaanoniin kuuluvia kirjoja.

Läpi vuosisatojen ovat Van-

han testamentin apokryfikirjat kuitenkin löytyneet Suomessa suurista perheraamatuista. Se selittää, miksi vielä sukupolvi sitten etenkin vanhat miehet siteerasivat sujuvasti Sirakin kirjan ohjeita.

Vielä pitempään apokryfikirjojen viisaudet ovat eläneet kirjallisuudessa Aleksis Kivestä alkaen.

Viimeisimmän raamatunkäännöstyön suunnitelmaan kuului alusta pitäen kääntää myös Van-

han testamentin apokryfikirjat.

Apokryfikirjojen uusi suomennos valmistui kuitenkin vasta vuonna 2007 eli 15 vuotta myöhemmin kuin nykyinen Raamattu.

Apokryfikirjat ovat ilmestyneet erillispainoksena, ja nykyään on myynnissä myös Raamattuja, joihin ne sisältyvät.

Vanhan testamentin apo-

kryfikirjojen luterilaiseen kokoelmaan kuuluu yksitoista kirjaa. Jaakko Hyttisen suosikki on Sirakin kirja, joka on apokryfikirjoista laajin.

Sirakin kirjan alkuperäisestä hepreankielisestä tekstistä on säilynyt vain noin puolet. Sen vuoksi kirkkoraamatun käännöksen pohjaksi on otettu Jesus Sirakin pojanpojan laatima kreikankielinen käännös.

— On hauska katsoa, miten tekstit ovat muuntuneet. Heprealaisen tekstin mukaan se, joka asettuu lääkäriä vastaan, tekee syntiä Luojaansa vastaan. Pojanpoika soveltaa ajatuksen kreikkalaiseen filosofiaan ja kaupunkiympäristöön. Hänen mukaansa se, joka tekee syntiä Luojaansa vastaan, joutaakin joutua lääkärin käsiin.

Sirakin kirjassa viisaus personoidaan, viisaus ja usko Jumalaan yhdistyvät toisiinsa, ja viisaus samaistetaan Jahven lain kanssa. Samaan viisauskirjallisuuden lajiin kuuluu myös Viisauden kirja. Molemmat jatkavat Vanhan testamentin viisauskirjallisuuden, kuten Sananlaskujen kirjan ja Saarnaajan kirjan perinnettä.

Vastoin odotuksia Ensimmäi-

nen ja Toinen makkabilaiskirja eivät muodosta jatkokertomusta. Molemmat kertovat juutalaisten kriittisistä vaiheista 100-luvulla, mutta eri yleisöille.

Apokryfikirjoihin kuuluvat myös novellit Tobitin kirja ja Juditin kirja. Hyttisen mukaan ne ovat hyvää kertomakirjallisuutta. Molemmissa on onnellinen loppu.

— Räväkkä ja vetävä tarina Juditista on kirjoitettu syyrialaisajan paineissa. Vihollisarmeija piirittää kaupunkia. Judit, kaunis ja hurskas leski laittautuu kauniiksi, menee vihollisarmeijan komentajan Holoferneksen teltalle ja esiintyy maksullisia palveluja tarjoavana naisena. Holofernes nielaisee syötin, Judit tappaa hänet ja pelastaa samalla maansa.

Jännitystä tarjoaa myös Danielin kirjan lisäykset, joista tunnetuin on kertomus Susannasta.

— Kaksi juutalaisyhteisön johtajaa ahdistelee Susannaa seksuaalisesti. Kun Susanna ei anna heille periksi, miehet alkavat syyttää häntä siveettömyydestä. Nuori Daniel paljastaa miehet huijareiksi ja pelastaa Susannan.

Valamon luostari 5.-7.10.2012 Valamon munkkiluostarin veljestö elää hengellistä yhteisöelämää, joka pohjautuu ortodoksien askeesin perintöön. Vanhan perinteen mukaan luostarin tulee elättää itse itsensä. Nykyisin Valamon pääelinkeino on matkailu: luostarissa käy vuosittain yli 160 000 vierailijaa, ja kaikki matkailusta saadut tuotot käytetään suoraan luostarin ylläpitoon ja kehittämiseen. Vierailleen Valamo tarjoaa elämyksiä ympäristössä, joille ei löydy vertaa muualta. Lähde Kotimaan matkaklubin kanssa viettämään upea viikonloppu Valamossa. Matkanjohtajana Seija Kosunen.

Matkaohjelma: pe 5.10.2012 Klo 07.10 bussi lähtee Tapiolasta uimahallin pihasta, klo 07.30 Helsinki, Kiasman pysäkki. Menomatkalla buffet-lounas Tertin kartanossa.

Saapuminen Heinävedelle ja Valamoon, majoittuminen hotelliin. Tervetulotilaisuus, opastettu kierros Valamossa sekä Valamon aarteet ja historiallinen näyttely -retki. Päivällinen noutopöydästä. la 6.10.2012 Aamiainen luostarissa, jonka jälkeen lähtö retkelle Lintulan luostariin.

Matkalla takaisin Valamoon poikkeamme Varistaipaleen Kanavamuseossa.

Lounas Valamossa noutopöydästä. Illalla opastettu viinikierros ja viininmaistajaiset Valamon viinikulttuuriin. Päivällinen noutopöydästä. su 7.10.2012 Aamiainen luostarissa, osallistuminen jumalanpalvelukseen ja lähtö kotimatkalle. Buffet-lounas Kenkäverossa, ja saavumme Helsinkiin n. klo 19.30.

Matkan hinta: 330 e/hlö 2hh + toimitusmaksu 10 e/tilaus, 370 e/hlö 1hh.

Matkan hintaan sisältyy: bussi käytössä koko matkan ajan *majoitus 2hh hotellissa 2vrk *aamiainen luostarissa *2 x päivällinen *3x lounas *ohjelmassa mainitut retket ja opastukset *viinimaistajaiset Lisätiedot ja varaukset: Matkapojat Oy, puh. 010 2323 109

Ulla-Maija Vilmi

Raamatunlukupiiri aiheenaan apokryfikirjat ma 3.9.–15.10. ja 3.–17.12. klo 18–20 Unikkotie 5aA:n 4. kerroksen kokoushuoneessa Tikkurilassa, käynti Diacorin ulko-ovesta. Lukupiirin vetäjänä toimii pastori Jaakko Hyttinen.

www.facebook.com/vantaanlauri www.twitter.com/vantaanlauri

11

Palveluja tarjotaan

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

LVIS, huolto, korjaus, säätö, remontit ja sisäilmaparannukset.

JPS-Kiinteistöpalvelut Oy, 050 379 6923.

Ostetaan huoneistoja ASUNTO RAHAKSI! Pyydä meiltä paras tarjous.

Soita puh. 045 1111 201 (myös iltaisin).

HUONEISTOCENTER OY Mannerheimintie 80 A 2, 00250 Helsinki.

Vuokralle tarjotaan Hankasalmella Revontuli-golfin läh. rantamökki mukavuuksilla.

P. 040 593 6180.

Vuokrata halutaan

MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

MITOIN KUIN MITOIN UUSI ILME KEITTIÖÖN - ovet, tasot, rungot - vetimet, saranat ILMAINEN TARJOUS- ja MITTAUSPALVELU Soita: Erkki 0500 503357 Mikko 0409 311466 ergadesign.fi

YLEISMIES JANTUSEN KOTIPALVELU tuntivel. 33 e + alv. p. 0400 811 941 mm. pihatyöt (bob-cat), ikkunanpesut, remontit, muutot ja kuljetukset. www.bewesport.fi HAUTAKIVEN kirjainten huolto KULTAUSTARJOUS 4,95e/merkki! www.inariartesaani.com/050 538 4515 Talojen ulko- ja sisämaalaukset, myös tapetointi. Ilmainen arviointi.

Puh. 050 401 0477.

IKKUNANPESUT, Kotisiivoukset, 23,58e/h+alv. (Kotital.väh.) www.loistopalvelut.fi p. 045 888 2583 IKKUNOIDEN PESUT, Tekstiilikalusteiden pesut 25e/h+alv. www.kaijaclean.fi p. 045 888 2636

KOTISIIVOUSTA

Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKPALVELUT.FI 040 762 5615 vähen. 45%

Palvelukseen halutaan

Tikkurilan seurakunnassa on haettavana

ylivahtimestarin virka

Löydä oma kuorosi

K

anttori Outi Noponen valmistautuu kuorosyksyyn ja johtamaan Hakunilan kirkon kuoroa. Se on yksi Vantaan seurakunnissa toimivista paristakymmenestä kuorosta.

— Kuoroja on monenlaisia. Hakunilan kirkon kuoro keskittyy messumusiikkiin. Jotkut kuorot harjoittelevat suurempia teoksia ja pitävät kokonaisia konsertteja. Laulamisesta kiinnostuneiden kannattaa ottaa selville, mikä kuoro vastaa omia tarpeita.

Noponen korostaa, ettei seurakuntien rajoilla ole muureja. Niinpä voi hyvin hakeutua naapuriseurakunnan kuoroon, jos se vaikuttaa sopivalta. Mikään ei myöskään estä käymästä tutustumassa ihan paikan päällä kuoron ohjelmistoon ja harjoituksiin.

— Kannattaa nähdä vaivaa, että löytää sellaisen porukan, jossa tuntee viihtyvänsä. Harrastuksen pitää antaa enemmän kuin se ottaa.

Siitäkin huolimatta, että kuorossa laulaminen vaatii niin harjoituksiin kuin esiintymisiin sitoutumista Jotkut kuorot ottavat uusia kuorolaisia vain koelaulun kautta.

— Jos ei ole laulanut pitkään aikaan, voi laulamista kokeilla vaikka kaikille avoimessa Omalla äänellä -ryhmässä. Sellainen on esimerkiksi Tikkurilassa.

Outi Noponen on kanttoriopinnoissaan erikoistunut juuri laulamiseen.

— Kuorossa pääsee yhdessä tekemään ja kokemaan musiikkia, esiintymään, harjoittelemaan äänenkäyttöä ja opettelemaan laulamista äänissä eli stemmoissa.

— Kuorolaulu ei ole yhteislaulua vaan tavoitteellisempaa toimintaa.

Kuorolaiset luovat laulaessaan yhdessä yhden soittimen.

Ulla-Maija Vilmi

Ylivahtimestari toimii lähiesimiehenä ja tiiminvetäjänä omassa seurakunnassaan työskenteleville vahtimestareille, siivoojille ja kiinteistönhoitajille.

Lisätietoja seurakuntien kuoroista www.vantaanseurakunnat.fi

Katso tarkemmat tiedot hausta osoitteesta: http://www.vantaanseurakunnat.fi, avoimet työpaikat Hakuaika 18.9.2012 klo 15.00 asti.

Hakunilan kirkko

Myyrmäen kirkko

Hakunilantie 48 ●●

KAIKKI KUOLINPESÄN ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

Kirkko, kamari ja lied: venäläinen ilta su 2.9. klo 18.15. Stravinskin ja Rachmaninovin musiikkia. Leena-Maaria Kantlin, viulu ja Annalina Backman, piano. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. ●● Hengellisen musiikin ilta ke 5.9. klo 18.30. Ariel Neulaniemi laulaa omia laulujaan. Vapaa pääsy. ●●Beethovenin sinfoniat pianolla VII su 16.9. klo 18.15. Olli Hautala, piano.

Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

●●

Auratie 3

●●

K&P HAUTAKIVET

Uomatie 1

Runon ja laulun ilta ke 19.9. klo 18.30.

Runoja ja vanhoja koululauluja. Kultaisen iän laulajat laulavat ja laulattavat Leena Sinisalon johdolla.

Hämeenkylän kirkko ●●

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

— Laulaminen antaa energiaa. Kuoroharjoitus voi olla voimaannuttava kokemus väsyttävän päivän jälkeen, kanttori Outi Noponen rohkaisee.

Musiikkia Vantaan kirkoissa 2.–30.9.

Hautauspalveluja

www.hautaus.fi

Markku Mattila

Ostetaan

Kunniaksesi Herra su 9.9. klo 18. Hakunilan kirkon kuoro, Pyhän Laurin kuoro ja Korson seurakuntakuoro. Vapaa pääsy.

Kaikkien aikojen ripariveisut ke 19.9. klo 18. Pekka Laukkarinen laulattaa riparilauluja eri vuosikymmeniltä.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22

Kivistön kirkko

Mikkelinpäivän fantasiat su 30.9. klo 13. Annamaria Pölhö, cembalo. Mm. L. Couperinin ja J. S. Bachin musiikkia. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e. ●●

Laavatie 2

Myydään hautakiviä

●●

MarjaSarja: Holvien harmoniaa su 23.9. klo 17. Musiikkia renessanssista Bachin kautta nykypäivään. Brevis Nova -kamarikuoro johtajanaan Matti Rankala sekä Kari Jerkku, urut. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Unikkotie 5, Vantaa

Ariel Neulaniemi esiintyy Myyrmäen kirkossa keskiviikkona 5.9.

(Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225,

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

Sirkka-Liisa Helenius

12

Kauneudenhoitoa

TEKSTARITUPU TUKITEKSTARI KOULULAISILLE WWW.TEKSTARITUPU.NET

PÄÄ-ASIAA !

✃

päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

045 634 0303

”Tyyli on tukassa” alk. 20 e Parturi Hairlocks Iskostie 2, Myyrmäki Ark. 9.30-18.00 Puh. 411 11041 / Marita

Vantaan seurakunnat Församlingarna i Vanda

Tupu vastaa tyttöjen ja poikien erilaisiin kysymyksiin luottamuksellisesti. Voit tekstata milloin vain normaalin tekstiviestin hinnalla.

Viesteihin vastaavat nuorisotyöntekijät koulupäivinä vuorokauden kuluessa.

Voit myös mailata tekstaritupu.vantaa@evl.fi.

Nettitupu ja chatti osoitteessa www.nettitupu.net.

Vantaan seurakunnat 30.8.–6.9.

Pyhän Annan lastenkirkko

Hakunila Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Virasto avoinna ma–to klo 9–16.

Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500.

Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Diakoniatoimisto Päivystys tiistaina Länsimäen kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan ajanvaraus ja puhelinpäivystys p. 050 573 6313. Torstaina 30.8. ei ole päivystystä Hakunilan kirkolla.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Kirkon kahvio on avoinna 4.9. alkaen ti–pe klo 11–14.

Rukousryhmä perjantaisin klo 19.

Vapaaehtoisten kirkkopyhä ja syyskauden avajaismessu su 2.9. klo 12. Hans Tuominen, Harri Nurminen, Outi Noponen, Riikka Jäntti ja Hakunilan seurakunnan työntekijöiden kuoro. Messussa siunataan kaikki vapaaehtoiset vastuunkantajat tehtäviinsä.

Messun jälkeen kirkkokahvit.

Matalan kynnyksen maanantai 3.9. klo 11. Kaikille avoin kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Lähetyspiiri ma 3.9. klo 18.30– 20.

Raamattupiiri ti klo 18.

Puuroaamiainen 5.9. alkaen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10–13. Lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna ja tuoremehu sekä kuppi kahvia maksaa 2,50 e, lapsilta 1,50 e.

Päivärukous keskiviikkoisin klo 12.30–12.45.

Viikkomessu to 6.9. klo 18.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset to klo 18.45–20.45.

Isoskoulutukseen ilmoittautuminen ja nuorisotyön syksyn toiminnan aloitus pe 7.9. klo 18.

Kirkon kirppari avautuu la 8.9. klo 10.

Kohtaamispaikka su 9.9. klo 17– 19. Kemin Joken tarina.

Kesytä stressisi -ryhmä neljänä peräkkäisenä tiistai iltana 18.9. alkaen klo 18–20. Ryhmässä käsitellään aihetta lyhyin alustuksin, keskusteluin ja harjoituksin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 11.9. mennessä kouluttaja-diakoni Sirpa Talmialle p. 050 374 2345.

Aikuisrippikoulu alkaa ma 24.9. klo 17.30–20. Tiedustelut Harri Nurminen p. 050 354 7648.

Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6500.

Sururyhmä läheisensä menettäneille pe 9.11. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Susanna Heikkinen p. 050 593 5503 tai Tuomo Kahenvirta p. 050 530 6691.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Messua ei ole su 2.9. klo 12. Tervetuloa yhteiseen kauden avajaismessuun Hakunilan kirkkoon.

Jos tarvitset kuljetuksen Länsimäen kirkolta ja takaisin, ota yhteys kirkkoherranvirastoon.

Peittopiiri tiistaisin 4.9. alkaen kello 11–13. Lahjoituslangoista neulotaan ja kootaan tilkkupeittoja lähetettäväksi Intiaan niitä tarvitseville. Voisitko lahjoittaa lankaa? Lankojen tulisi sisältää vähintään 50 % villaa, jotta peitoista tulee lämpimät. Vahtimestarit ottavat lankoja vastaan Hakunilan ja Länsimäen kirkoilla. Lisätietoja p. 050 560 5693.

Seniorikerho ti 4.9. klo 13–14.30.

Kesäkuulumiset.

Miesten raamattupiiri ja -saunailta tiistaisin klo 18.30–20.30.

Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19.

Kahvila kaikille keskiviikkoisin klo 9–11. Pikkurahalla kahvia, mehua ja syötävää. Lehtiä luettavaksi ja lapsille leluja leikittäväksi.

Koulutie 11, p. 050 573 6294

Vekarakirkko su 2.9. klo 15. Kolikoita. Miten vähän voi olla paljon? Ota mukaasi pieni kolikko.

Tule tekemään messua yhdessä Tarjan, Liisan ja Outin kanssa.

Tehtävät jaetaan ennen messua.

Avoin kirkkohetki kaikille ke 5.9. klo 9.30.

Ensimmäistä kertaa äidiksi -ryhmä äideille ja vauvoille Pyhän Annan lastenkirkossa ItäHakkilassa tiistaisin klo 13–14.30 yhteensä 8 kertaa alkaen 11.9.

Ohjaajina lapsityönohjaaja Liisa Pietilä ja pappi Stina Huima.

Ilm. ja tied. Liisa Pietilä p. 050 337 7312 tai liisa.pietilä@evl.fi Ryhmä on tarkoitettu ensimmäisen lapsensa saaneille äideille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa alle 6 kk.

Hiljaisuuden ilta to 27.9. klo 18–20.

Lapsille ja perheille Perhekahvila maanantaisin klo 9–11.15 Pyhän Annan lastenkirkolla.

Perhekerho tiistaisin klo 9–11 Hakunilan kirkolla, keskiviikkoisin klo 9–11 Vaaralan kirkolla, keskiviikkoisin klo 9–11 Pyhän Annan lastenkirkolla.

Kuunloiste-lapsikuoro 7–12-vuotiaille harjoittelee keskiviikkoisin klo 15–16 Pyhän Annan lastenkirkolla.

Syksyn liikuntaleikkikoulut ja pelikerhot. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.NMKYvantaa.fi Syystempaus perheille la 8.9. klo 10–13. Lastentarvikkeiden, -vaatteiden ja lelujen kirpputori, ongintaa, lapsikuoro klo 10.45, kahvilaherkkuja ja kurkistus kirkkoon. Myyntipöytä 6 e. Pöytävaraukset, maksu ja tiedustelut elokuun aikana virastoon p.

09 830 6500. Pyhän Annan lastenkirkolla.

Muuta 15. Äitiseminaari 22.–23.9. Kuntokalliossa. Juhlaseminaarin aiheena KokoNainen ja hinta 50 euroa. Maija Nyman, Leena Jokinen, HowManyMothers, Hans Tuominen. Ilmoittautuminen ma–to klo 9–16 virastoon p. 09 830 6500.

Kastettu Oona Helena Arrasvuori, Patrik Joonatan Hirvisaari, Sampo Heikki Hänninen, Kosmo Matias Manninen, Anni Sera Aurora Luhanko, Alexander Rezov, Lisanne Unt.

Avioliittoon kuulutettu Tuomas Juhani Pajari ja Susanna Erika Hedman.

Hämeenkylä Kirkkoherranvirasto Auratie 3, p. 09 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345.

Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12, p. 09 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää 1.9. lähtien ke ja pe 9–11, p. 09 830 6472.

Vahtimestari p. 09 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 09 830 6459

Messu ja vapaaehtoisten siunaaminen su 2.9. klo 10. Saarnaaja Jaakko Kara, liturgi Matti Hyry ja kanttori Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen kirkkokahveilla vapaaehtoistoiminnan esittelyä ja mahdollisuus ilmoittautua vapaaehtoiseksi.

Seurakuntailta to 30.8. klo 18.30. Miten kirja syntyi? Jouko

Siirilä kertoo uuden Kuninkaan tiellä -historiikin tekemisen vaiheista. Kirjailijaa haastattelee tiedotussihteeri Anna Äystö. Myös yleisö pääsee esittämään kysymyksiä, ja kirjaa voi ostaa.

Hämeenkylän kirkkokuoron syyskausi alkaa ti 4.9. Harjoitukset Hämeenkylän kirkolla tiistaisin klo 18–19.30. Myös uudet laulajat ovat tervetulleita. Lisätietoja kanttori Hannu-Pekka Heikkilältä, hannu-pekka.heikkila@evl. fi tai p. 044 383 8414.

Hahmotaideterapia alkaa ti 11.9. klo 13 kokoontuen 10 kertaa. Hahmotaideterapiasta voit löytää työkaluja elämäsi henkisten ongelmien ratkaisemiseen kuvallisen itseilmaisun kautta.

Saat ymmärrettävää tukea vertaisryhmältä keskusteluosuudessa. Etukäteistaitoja tai -tietoja ei tarvita. Ilmoittautumiset taideterapeutti Terttu Lemströmille, p.

09 898 386 tai 040 026 9397.

Lammaskuja 2 B:n kerhotila Kirjallisuuspiiri ma 3.9. klo 12.

Kirjoina Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike sekä Miniä.

Muuta toimintaa Ostarikahvit la 1.9. klo 10–13 Pähkinärinteen ostoskeskuksella. Paikalla seurakunnan työntekijöitä kertomassa seurakunnan toiminnasta. Lapsille onnenpyörä.

Ehtoollishartaus to 6.9. klo 14 senioritalossa, Kastanjakuja 1 A. Ehtoollishartauden jälkeen hartaus yläkerran Mantelikodissa.

Avustuskeräys Romanian romanien auttamiseksi järjestetään jälleen. Keräykseen voi tuoda vaatteita, kenkiä, astioita ja lastentarvikkeita, mutta ei huonekaluja. Tavaran voi toimittaa kirkkoherranvirastolle. Voi myös sopia jonkin muun ajan vahtimestarin kanssa, p. 050 382 3400. Keräys kestää 7.9. asti. Tämän jälkeen lahjoituksia ei enää oteta vastaan. Lisätiedot kappalainen Anna-Kaisa Inkala, p. 050 518 5912.

Kastettu Max Ilmari Simkin ja Aaron Iisak Pokka.

Vapaalan seurakuntatalo

Korso

Vanha Hämeenkyläntie 9

Kenian lähetyspiiri joka toinen torstai alkaen 6.9. klo 11. Paikalla pastori, lähetystyöntekijä Pasi Hujanen ja Irmeli Hendrell.

Lapsille ja perheille Muksukirkko ke 5.9. klo 9.30.

Kellot kaikuu. Noin 20 min. kestävä jumalanpalvelustuokio lasten ehdoilla.

Pyhäkoulut alkavat su 9.9. Hämeenkylän kirkossa klo 10 sekä Sahratien kerhohuoneella, Sahratie 1 ja Vapaalan seurakuntatalossa, Vanha Hämeenkyläntie 9, klo 11. Maanantaisin klo 18 Uudentuvantie 6:n kerhotilassa Askistossa.

Varhaisnuorille Lapsikuoron syyskausi on alkanut! Kuoro harjoittelee tiistaisin klo 17–18 Hämeenkylän kirkolla. Kaikki innokkaat lapset ovat tervetulleita mukaan. Lisätietoja Hannu-Pekka Heikkilältä, hannupekka.heikkila@evl.fi tai p. 044 383 8414.

Alakouluikäisten kerhot alkavat syyskuun alussa. Kerhotarjontaan kuuluvat bofferikerhot, kokkikerhot, sählykerhot, kuviskerho, tyttökerho, näytelmäkerho ja shakkikerho. Lisätiedot seurakunnan nettisivuilla.

Salapoliisileirit alakouluikäisille pe–su 28.–30.9. pojille ja pe–su 26.–28.10. tytöille. Ilmoittautuminen poikien leirille päättyy 9.9. ja tyttöjen 7.10. Ohjelmassa leikkimistä, salakoodin ratkontaa, johtolankojen tutkimista, rikoksen ratkaisua sekä jännittävää seikkailua! Leirin hinta 45 euroa. Ilmoittautuminen osoitteessa www.vantaanseurakunnat.fi/ilmoittaudu.

Nuorille Ripariencore su 2.9. klo 18 Hämeenkylän kirkossa. Ilta rippikoulunsa 2012 käyneille nuorille, isosille, appareille ja nuorten vanhemmille. Muistellaan omaa riparia, katsotaan kuvia rippikoulusta ja lauletaan ripariveisuja Pekka Laukkarisen johdolla. Kahvi- ja mehutarjoilu. Illassa voi ilmoittautua isokouluun ja nuortenleirille.

Isokoulu alkaa ke 5.9. klo 19. Lisätietoja Tuula Vanhanen, tuula.vanhanen@evl.fi tai p. 041 535 0264 sekä Tiina Huhtala, tiina.huhtala@evl.fi tai p. 050 557 2128.

Nuorten avoimet 4.9. lähtien tiistaisin ja sunnuntaisin klo 18– 20.30 nuortentilassa.

Nuorille aikuisille K-16 sähly perjantaisin 7.9. lähtien klo 18 Rajatorpan kalliosuojassa, Nuijatie 15 B. Sisäpelikengät mukaan. Oma maila ei ole välttämätön.

Matti Pikkujämsä

Lähetyspiiri to 6.9. klo 18.30–20.

Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 09 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–11, 4.9. alkaen klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Messu su 2.9. klo 10, Kimmo Saares, Hanna Vaittinen ja Martti Sirviö. Vapaaehtoisten siunaaminen. Kirkkokahvit.

Naisten raamattupiiri ma 3.9. klo 18, Kotkansiiven kokoustilassa.

English through Bible—englanninkielinen raamattupiiri ma 3.9. klo 18.30 seurakuntakeskuksen kirjastossa.

Katulähetys ke 5.9. klo 11. Hartaus kappelissa ja ruokailu seurakuntasalissa.

Rukousryhmä ke 5.9. klo 18 kappelissa.

Vanhemman väen piiri to 6.9. klo 13 seurakuntasalissa, Raakel Laaksonen ja Ursula Hynninen.

Nuorille Nuorten messu ke 5.9. klo 20, Hanna Vaittinen, Ida Laapio ja Tero Fleminch.

Nuorten kahvilat keskiviikkoisin ja sunnuntaisin klo 17–20 seurakuntakeskuksen nuorten tilassa.

Lapsille ja perheille Perhekerhot ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa, Venuksentie 4, to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa, Surviaisenkuja 1, ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

Päiväkerhoissa on vielä tilaa, ilmoittautumiset Lea Heikkilälle, p. 050 336 5865.

Suomen Kuoro-opiston ja seurakunnan yhteiset laulumuskarit 30.8. alkaen torstaisin klo 13–17. Opetus tapahtuu Nikinmäen seurakuntakodissa,Surviai senkuja 1, Marja Kyllösen johdolla. Lisätiedot ja ilmoittautumiset markku.ramo@suomenkuoroopisto.com tai p. 040 732 6453.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4

Vanhemman väen piiri ti 4.9. klo 13, Leena Lehto ja pastori Nonna Lemola-Palm.

Kirkon kulma Merikotkantie 2

Kirkon kulma avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–15. Tule kahvittele-

Tunteet peliin!

Arjen keskellä tunneyhteys kumppaniin voi olla heikko. Asioista ei uskalleta puhua tai viestit ymmärretään väärin.

Jossain syvällä kaikille on kuitenkin tarve tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tilannetta ja tunteita voi purkaa ja miettiä uusiksi tunnekeskeisellä parisuhdekurssilla.

Kurssia vetävät Riitta maan, lukemaan lehtiä ja tapaamaan toisia.

Arkiaamujen rukoushetki joka ma–pe klo 7–8.

Hartaus ti ja to klo 11.

Kastettu Saimi Amanda Tanskanen, Iisa Lilli Aleksiina Forsblom, Stella Iida Johanna Luostarinen.

Avioliittoon kuulutettu Vesa-Jukka Antero Vainio ja Merja Elina Lindfors.

Hautaan siunattu Martti Veli Pursiainen 78 v, Taimi Tuulikki Ahonen 71 v, CarlGustaf René Bodalew 68 v, Marja Leena Häkli 68 v, Marja-Liisa Irmeli Lönnqvist 66 v.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15.

Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707.

Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700.

Diakoniatoimisto Kustaantie 22 E-rappu, p. 09 830 6706

Päivystys Rekolan kirkolla ti ja to klo 10–12.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710, vahtimestari p. 050 590 3495

Nikkaristit pe 31.8. klo 15, kerhohuone 2. Tarjolla kahvia ja pullaa.

Messu su 2.9. klo 10. Liturgi ja saarnaaja Mikko Matikainen, kanttori Sirkku-Liisa Niemi ja Rekolan sekakuoro. Syyskauden avaus ja vapaaehtoisten tehtäviin siunaaminen. Keittolounas ja kirkkokahvit.

Kohtaamisia Sanan äärellä -raamattuilta su klo 17.30. Laulua, raamattuopetusta, iltatee, keskustelua ja rukousta. Lapsille omaa ohjelmaa.

Yläovi auki aikuisille ma 3.9. klo 18. Saunomista, iltapalaa, laulua ja seurustelua. Eväitä saa mukaan.

Miesten raamattupiiri ma 3.9. klo 18.30.

Ylistyksen ja rukouksen ilta

Tapionsalo ja Juhani Koskelin. Ilmoittautumiset perheasiain neuvottelukeskukseen p. 09 830 6330.

Tiedustelut Riitta Tapionsalo p. 050 347 6451 tai riitta.tapionsalo@evl.fi.

Tunnekeskeinen parisuhdekurssi 18.9. alkaen Tikkurilassa. Katso tarkemmat tiedot s. 15.

ti 4.9. klo 19. Rukousta, puheita, ylistystä ja yhteislaulua. Kirsi ja Juha Korkeamäki.

Lähimmäisenrakkaus silmukoiksi -ryhmä ke 5.9. klo 9.30.

Käsillä tekemistä lähimmäisen hyväksi, pullakahvittelua ja rupattelua.

Pyhän Andreaan kirkon kuoron harjoitukset alkavat ke 5.9. klo 18.00. Uudet laulajat tervetuloa mukaan jo klo 17.45.

Rukouspiiri pe 6.9. klo 18.30.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Keskusteluryhmä perheväkivaltaa kokeneille naisille to 30.8. klo 17. Vertaistukiryhmässä keskustellaan väkivallasta vantaalaisten naisten kokemusten kautta.

Kipuryhmä ma 3.9. klo 15. Vertaistukiryhmä.

Asolan ankkuri -aamukahvila to 6.9. Ilmainen aamupuuro klo 8.30–10.30 asti, kahvi 0,5 e.

Yksinhuoltajien ilta to 6.9. klo 17. Keskustelua ja iltapala; lastenhoito järjestetty.

Ilmoittautuminen kirkkomuskariin alkaa ma 3.9. p. 050 339 2703. Kirkkomuskari on seurakunnan järjestämää musiikkileikkikoulutoimintaa 4–5-vuotiaille lapsille. Ryhmä kokoontuu 10 kertaa tiistaisin Asolan seurakuntatalolla alkaen ti 2.10. klo 13–14. Muskarissa lauletaan, liikutaan ja soitetaan tuttujen ja uusien laulujen tahtiin. Ohjaajana pyhäkoulusihteeri Terhi Kiiskinen. Ryhmään mahtuu 10 lasta ja ilmoittautuminen on sitova.

Hinta 50 e.

Lapsille ja perheille Taaperokerho torstaisin klo 9–11 Päiväkummun seurakuntatalossa, Tuovintie 39. Tarkoitettu alle 3-vuotiaille lapsille lähiaikuisen seurassa.

Perhekerho/ Family group in English and in Finnish. Torstaisin/ on Thursdays klo 9.30/ 9.30 am., Rekolan kirkon päiväkerhotilassa/ in St. Andrew’s Church.

Breakfast 1 e/Family.

Vauvakerho perjantaisin klo 9–11 Rekolan kirkolla.

Perhekerhot tiistaisin klo 9.30– 11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntataloissa. Yhteinen aamupala,1e/ perhe.

Nuorille Open doors keskiviikkoisin klo 18 kirkon nuorisotilassa.

Kastettu Emma Lotta Joanna Hattula, Sa-

13

Vantaan seurakunnat 30.8.–6.9. mu Markus Patronen, Lotta Emilia Niemi, Eleanora Sofia Luukkonen ja Minja Maaria Lappi.

Pyhän Laurin kuoro ma 3.9 klo 18. Syyskauden aloitus.

rin kirkossa. Tied. pastori Heikki Leppä p. 050 363 4382 tai heikki. leppa@evl.fi.

Kirkon ruokailun ehtoollishartaus ti 4.9. klo 12. Hanna Raunu, Samppa Laakso.

Kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäisille ti 4.9. klo 12. Tikkurilan kirkon aulasta vuoronumero, ruokailu nuorisotilalla.

Lähetyksen päiväpiiri ti 4.9. klo 13. Neuvotteluhuone.

Miesten saunailta Betaniassa ti 4.9. 17.30. Saunomista, uimista, iltapalaa, maksu 5 e, keskustelua, laulua ja rukousta. Betanian saunaosasto, Unikkotie 5 aB. Aamurukouspiiri ke 5.9. klo 7.

Toimituskappeli. Tiina Komulainen.

Aika tehdä hyvää – ilta vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille ke 5.9. klo 17.30. Tietoa seurakunnan vapaaehtoistoiminnasta, ja muusikko Petri Laaksosen konsertti. Vapaa pääsy. Lisätiedot Päivi Mäkinen p. 050 548 6078 paivi.makinen@evl.fi.

Kylväjän raamattupiiri ke 5.9. klo 14. Tikkuraitti 11, 2. krs.

Naisten saunailta Betaniassa ke 5.9. klo 17.30. Saunomista, uimista, iltapalaa, keskustelua, laulua ja rukousta. Betanian saunaosasto, Unikkotie 5 aB. Tikkurilan Hannat to 6.9. Lähtö lenkille klo 9.30, kahvit Sanan äärellä klo 10.30. Neuvotteluhuone.

Ilosanomapiiri to 6.9. klo 15.30.

Neuvotteluhuone.

Näppärin sormin -käsityöryhmä to 6.9. alkaen joka toinen torstai klo 18–19.30. Neuvotteluhuone. Tuotteiden myyntituotto menee apua tarvitseville Kirkon Ulkomaanavun kautta.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 6.9. klo 18. Takkahuone.

Israel-piiri to 6.9. klo 18.30. Aikuisten kerhohuone.

Usko tai älä -ryhmä kokoontuu joka toinen keskiviikko 3.10. alkaen klo 18.30–20 kirkon neuvotteluhuoneessa. Ryhmäläisiä askarruttaviin kysymyksiin haetaan yhdessä vastauksia luottamuksellisessa ja erilaiset mielipiteet sallivassa hengessä. Ilmoittautumiset 26.9. mennessä diakoni Päivi Mäkinen p. 050 548 6078.

Tikkurilan kirkko

Ilolan seurakuntatalo

Asematie 12

Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Hautaan siunattu Hilja Orvokki Sarnimo 66 v, Raimo Juhani Saajamo, 64 v ja Pekka Kullervo Virtanen 62 v.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 09 830 6226.

Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 09 830 6202.

Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Kirkon ruokailu aloittaa toimintansa ti 4.9. klo 12.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Opas kesän viimeisen kerralla paikalla pe 31.8. klo 12.30–20.

Opas ei paikalla 30.8.

Messu su 2.9. klo 12. Tiina Komulainen, Toni Fagerholm, Iina Katila, Terje Saard Hääyö pe 21.9. Kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on sekä kirkkoon kuuluminen että rippikoulun käynti. Intensiivirippikoulun ehtii suorittaa ennen hääyötä. Ennen avioliittoon vihkimistä toimitetaan avioliiton esteiden tutkinta. Todistuksen saaminen kestää seitsemän päivää.

Pyhän Laurin kappeli Pappilankuja 3

Yhteiskristillinen rukous- ja laulupiiri la 1.9. klo 15. Tikkurilan olotila.

Messu su 2.9. klo 10. Toimintakauden avajaismessu ja vapaaehtoisten siunaaminen tehtäväänsä. Kirkkokahvit ja kirkkoherran kyselyvartti kahviossa. Janne Silvast, Pirkko Yrjölä, Samppa Laakso ja Simo Santaranta.

Naiset Sanan äärellä -vapaaehtoisryhmä ma 3.9. klo 10. Takkahuone. Kahvit ja yhdessäoloa.

Lastenhoito järjestetty.

Intensiivirippikoulu aikuisille 3.–7.9. klo 18–20. Konfirmaatio tapahtuu osallistumalla messuun su 9.9. joko klo 10 Tikkurilan kirkossa tai klo 12 Pyhän Lau-

Quo Vadis -kuoron harjoitukset to 30.8. klo 18–20. Tied. kanttori Iina Katila.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A

Kartanonkosken piiri to 6.9. klo 18.

Ristipuron seurakuntatila Simonkyläntie 11, p. 050 919 1041

Naisten rukouspiiri pe 31.8. klo 18.

Raamattu- ja rukouspiiri ma 3.9. klo 13.30.

Leipää ja viiniä ➤

Tammistonkatu 29 B

Nuorten aikuisten raamattupiiri to 6.9. klo 17.30. Tied. Lauri Wendland p. 050 302 3640.

Koululaisille Koululaisten iltakerhot alkavat viikolla 36 (listat viikolla 35 nettisivuilla). Tied. Enni Korhonen p. 050 526 9401.

Lapsille ja perheille Vekkulikerhot Ilola, Tikkurila ja Kartanokoski ma ja to klo 9–11.

Tammisto ti ja pe klo 9–11. Ristipuro pe 9–11. Tied. Päivi Romula p. 050 410 3863.

Päiväkerhot Ilola, Tikkurila ja Kartanokoski ma ja to klo 12.30– 15.30. Ristipuron ja Tammiston ti ja pe klo 12.30–15.30. Ylästö ti ja pe klo 9–12. Tied. Päivi Romula p. 050 410 3863.

Avoimet perhekerhot Tammiston kerhohuone ma klo 9.30.

Ristipuron seurakuntatila ti klo 9.30. Tikkurilan päiväkerhotilat Unikkotie 5B 2.krs pe klo 9.30 ja Kartanokosken kerhohuoneisto pe klo 13.30.

Vauvaolkkarit tiistaisin Ilolan seurakuntatalolla klo 13 ja Pakkalan kerhohuoneessa klo 13.30.

Mukavaa yhdessäoloa, askartelua, leikkiä, laulua, tarjoilua (maksua vastaan) ja hartaushetki. Ei ilmoittautumista. Tervetuloa! Tied. Päivi Romula p. 050 410 3863.

Perhekerhot ti klo 9.30 Tikkurilassa Unikkotie 5 B 2.krs ja Ylästössä to klo 9.30.

Perheolkkari ti klo 9.30 Ilolan seurakuntatalolla ja Pakkalan kerhohuoneistolla. Tied. Outi Myllylä p. 050 327 1634.

Torstaitupa to klo 17–19 yksinhuoltajille ja heidän lapsilleen, Unikkotie 5 B 2krs. Lastenhoito järjestetty. Tied. Marja-Leena Koponen p. 050 434 5539.

Hertta kirkonrotan satu- ja lauluhetki ke 5.9. klo 11 kauppakeskus Jumbo.

Pyhäkoulut alkavat su 16.9.

Tied. Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811.

Nuorille Walkers nuortenkahvila ke 5.9. klo 18–20. Tikkurilan kirkon nuorisotila.

NettiWalkers torstaisin klo 19– 21 päivystää Facebookissa osoitteessa TiksinWalkers Nettikahvila.

Wintin ovet avoinna nuorille torstaisin klo 17–20.30.

Jatkot su 2.9. klo 14–16. Nuorisotila. Tuttuja riparilauluja, leikkejä, sketsejä ja yhteistä pohdintaa.

Iso 1 A -koulutus ti 4.9. klo 16.30. Nuorisotila.

Nuorten aikuisten lauluryhmä ti 4.9 klo 18.15 Nuorisotila.

Iso 2 -koulutus ke 5.9. klo 17.

Nuorisotila.

Walkers nuortenkahvila ke 5.9. klo 18.

Muuta

en joka toinen lauantai klo 16– 18 Ristipuron seurakuntatalolla. Tied. Marja-Leena Koponen p.

050 434 5539.

Aikuisten naisten avoin iltapäiväkerho ke 12.9. alkaen joka toinen keskiviikko klo 14 Ristipuron seurakuntatalolla. Joka kerralla eri aihe ja mukana vierailijoita. Vetäjinä Ilona Harrila-Nurmi ja Armi Suominen.

Eläkeläiskerhot Tikkurilan kirkon kahviossa ma 3.9, 17.9, 1.10, 15.10, 29.10, 12.11. ja 26.11. klo 13–14.30. Malminiityssä, Malminiityntie 16 B, ma 10.9, 24.9, 8.10, 22.10, 5.11, 19.11. ja 3.12. klo 13.30–15. Ylästön seurakuntatalolla, Lehtikummuntie 2, ke 12.9, 26.9, 10.10, 24.10, 7.11. ja 21.11. klo 12–13.30.

Lähetysopintomatka Israeliin 3.–10.3.2013. Vantaan seurakuntien yhteisellä matkalla majoitutaan Tiberiaassa ja Jerusalemissa, vieraillaan pyhillä paikoilla, tutustutaan Israelin historiaan ja nykypäivään sekä palestiinalaiskristittyjen ja messiaanisten juutalaisten tilanteeseen.

Matkanjohtajana lähetyssihteeri Sipe Jalokinos p. 050 414 7234, mukana lähetyssihteerit Kaisa Aalto ja Päivi Peittola sekä pastori Kaj Andersson. Hinta 2 hh puolihoidolla n. 1550 e, sis. retket, suorat lennot. Ilm. Toiviomatkat p. 09 565 7170 tai helsinki@toiviomatkat.fi

Kastettu Lucas Alexander Gachoya Dove, Atte William Vahtera, Onni Jaakko Augusti Miettinen, Elsa Helmi Matilda Kärppä, Casper Damien Veijalainen, Heikki Rasmus Lavikainen, Aarre Eemil Liukku, Joni Allan Kristian Hagert, Iida Linnea Adalmiina Hahtiperä, Elias Oscar Laakso.

Avioliittoon kuulutettu Tomi Johan Mikael Lempiäinen ja Tiina Eveliina Himanen, Pekka Samuli Johannes Virtanen ja Marjut Susanna Hento, Jani Kaarlo Pienimäki ja Minna Mari Pitkänen, Kalle Antero Hollmén ja Kati Marjaana Drufva.

Hautaan siunattu Sulo Johannes Rautiainen 83 v, Maija-Liisa Järvinen 73 v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Päivystävä pastori ma, ti, to ja pe klo 9–14 p. 09 830 6419.

Tilojen ja toimitusten varaus ma, ti, to ja pe klo 9–14 p. 09 830 6419.

Onnittelu- ja suruadresseja myytävänä kirkkoherranvirastossa.

Lauantaikeidas-vapaaehtoisryhmä kokoontuu la 8.9. alka-

Diakonia Päivystykset Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Urkukonsertti pe 31.8. klo 17.

Christina Koch de Souza, Basel, Sveitsi. Bachin, Bruhnsin, Pachelbelin ja Alainin urkusävellyksiä sekä urkusovituksia Wagnerin oopperamusiikista. Vapaa pääsy.

Siivellä – Siipien hipaisuja kameralla Heli Kolhon enkeliaiheinen valokuvanäyttely 1.9.–30.9. takkahuoneessa ja seurakuntasaleissa. Vapaa pääsy. Avoinna kirkon aukioloaikoina, kun tiloissa ei ole muuta toimintaa.

Messu ja vapaaehtoisten työhön siunaaminen su 2.9. klo 10.

Saarna ja liturgia Hannu Pöntinen, avustava pappi Antti Isopahkala, kanttori Kari Jerkku.

Kantaattikuoro. Kaikki seurakuntamme vapaaehtoiset siunataan työhönsä. Kirkkokahvit.

Siioninvirsiseurat su 2.9. klo 14.

Kirkko, kamari ja lied: Venäläinen ilta su 2.9. klo 18.15. LeenaMaaria Kantlin, viulu ja Annalina Backman, piano. Stravinskin ja Rachmaninovin musiikkia. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Maanantaipiiri ma 3.9. klo 13–15 takkahuone. Raamatturukous­piiri.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 3.9. klo 17.30–19 iso srk-sali.

Maallikkopiiri, jossa luetaan Raamattua, pohditaan ja keskustellaan.

Aamurukouspiiri kokoontuu ti ja to klo 7.15–8. Nuorisotila, käynti radan puolelta G–ovesta.

Joukkosidontapaikka ti 4.9. klo 12–13.30. Uusi ryhmä miehille.

Verenvuoto tyrehtyy, haavat paranee, arvet häviää—eli ei kovin paljon luvattu. Aiheena Onnellisuus— ylimainostettua vai onko? Tied. diakoni Jukka-Pekka Virtanen, p. 050 407 1176.

Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 Myyrmäen kirkon parkkipaikalta.

Olotila-kahvila keskiviikkoisin klo 11–13.30 takkahuoneessa.

Mammaraamis ke 5.9. klo 9–11 kerhohuone 4. Äideille lapsineen.

Rohkaisevien laulujen ilta ke 5.9. klo 18.30. Pintaa syvemmälle— samalla aaltopituudella.

Radio Dein toimittaja, seurakuntaneuvoston jäsen, trubaduuri Ariel Neulaniemi esittää rohkaisevia laulujaan.

Aikuis- ja seniorityön syyskauden avaus to 6.9. klo 13. Ehtoolliskirkko. Kirkkokahvit, pientä ohjelmaa ja syyskauden esittelyä.

Arkipyhäkoulu to 6.9. klo 17.30– 19 kerhohuone 4.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Kivistön seurakuntakuoro harjoitukset maanantaisin 18.30–20.

Uusia laulajia otetaan mukaan.

Tied. kanttori Eveliina Pulkkinen p. 050 546 4756.

Raamattu-rukouspiiri ti 4.9. klo 18.30–20 srk-sali.

Lapsikuoron harjoitukset ke 4.9. klo 17–18. Alakoulu- ja eskari-ikäiset, tervetuloa laulamaan kuoroon! Kuoroa johtaa RitvaLeena Tuuli, p. 050 358 9217.

Miesten saunailta ke 5.9. klo 18.30–21. Mukaan oma pyyhe ja saunamakkarat. Sisäänkäynti kerhopuolen ovesta.

Vaatevarasto avoinna to 6.9. klo 10–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p. 050 357 7726.

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661

Sanan ja rukouksen ilta su 2.9. klo 18. Ehtoollinen. Pastori Ulla Pohjolan-Pirhonen, vierailija Marja Kauhanen.

Olotila-kahvila avoinna ma ja ti klo 11–13.30.

Sauvakävelijät lähtevät lenkille joka tiistai klo 10 Martinristin edestä.

Lähetyspiiri ti 4.9. klo 18.30–20 srk-sali.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 5.9. klo 19–21.

Kannu Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6

Olotila-kahvila tiistaisin klo 11– 13.30.

Pikku Taivas Uomatie 13

Nuorten aikuisten raamis tiistaisin klo 18–20. Vapaamuotoinen ilta, jossa luetaan Raamattua, jutellaan ja juodaan päälle teet. Sisään Kotipizzan ulkoovesta.

Nuorille Nuortenillat keskiviikkoisin klo 17–19. Myyrmäen kirkon nuorisotila, Uomatie 1.

Nuorten olotila-kahvila Olka torstaisin klo 18–21 Myyrmäen kirkon nuorisotila, Uomatie 1.

Alfred Norsu kertoo lisää toiminnasta www.facebook.com/ AlfredNorsu

Varhaisnuorille Kerhot alkavat. 7–14-vuotiaiden kerhot aloittavat toimintansa 3.9. alkavalla viikolla. Katso tarjonta seurakunnan internetsivuilta tai koululaisille kouluissa jaettavasta esitteestä. Osaan kerhoista ilmoittaudutaan ennakkoon internetissä.

Koululaisten syyslomaleiri ala-

Ensi sunnuntai on 14. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Lähimmäinen.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps 112:5–9, Ruut 1:8–11, 14–18, Room. 13:8–10 ja Mark. 12:41–44.

Toisen hyvä Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.

Ruut 1:16

14

Tammiston seurakuntatila

O

rpa teki suuren päätöksen jäädä kotiseudulleen Mooabiin. Päätös ei ollut helppo, sillä hän olisi mielellään lähtenyt anoppinsa Noomin ja kälynsa Ruutin kanssa Betlehemiin, anopin kotiseudulle. Orpaa itkettää, kun joutuu eroamaan Noomista ja Ruutista, jotka olivat hänelle hyvin rakkaita. Toisaalta hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen: ehkä Herra on hänelle hyvä ja hän voi vaikeuksien jälkeen aloittaa uuden elämän.

Aikaisemmin perheeseen kuului kuusi jäsentä: appi, anoppi, heidän kaksi poikaansa sekä näiden vaimot Orpa ja Ruut. Aluksi kaikki oli hyvin, tulevaisuus näytti valoisalta. Sitten alkoivat vaikeudet. Appi ja molemmat pojat kuolivat. Jäljelle jäivät vain naiset.

Toimeentulon huolet saivat Noomin muuttoajatuksiin. Molemmat miniät olisivat halunneet lähteä hänen mukaansa, mutta hän vaatimalla vaati heitä jäämään. Hän ehkä tuumi, että nuoremmat naiset

voisivat helpommin aloittaa alusta ja löytää uudet miehet, kun hän ei olisi vaivoina. Ruut pysyi kuitenkin lujana ja sanoi anopilleen, että menee sinne minne hänkin ja jää sinne minne hänkin jää.

Ruutin ratkaisu koskettaa. Hän ei asettanut etusijalle omaa etuaan. Tarinan jatkuessa käy ilmi, että vaikeudet kääntyivät siunaukseksi. Jeesuksen opetuksen mukaan jokaisen tulisi oman edun tavoittelun sijaan ajatella toisen hyvää. Virren 431 sanoin rukoilen: ”Suo kovuuteni anteeksi, oi rakas Jeesukseni, ja armollasi uudeksi luo kylmä sydämeni. Se lämmitä ja pehmitä, niin avoin se taas kaikille on lähimmäisilleni”.

Pia Olkkonen Korson seurakunnan diakoniatyöntekijä

Lapsille ja perheille Perhekerho on kohtaamispaikka, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille, yhdessä ja erikseen. Vaskipelto ke 17.30–19, yksinhuoltajien kerho pe 17–20, Kaivosristi to 9.30–11, Myyrmäen kirkko ti 9.30–11, Martinristi taaperokerho ke 14.30–16, esikoisvauvakerho ke 14.30–16, Vantaanlaakso to 9.30–11, Kivistön kirkko ma 9.30–11, Seutulan kappeli pe 9.30–11.

Muuta Paalutorilla tapahtuu la 1.9. klo 10–14. Seurakunnan syyskauden toiminnan ja lähetystyön esittelyä. Mukana on myös lähetystyössä olleita henkilöitä kertomassa työstään. Kerromme myös kummilapsityöstä eri puolilla maailmaa.

Vapaaehtoiset nikkaristit tarjoavat apuaan Vantaankosken seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on asiakkaille maksuton. Nikkaristi-apua välitetään ti ja pe klo 9–11 puh.

09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

Kotiraamattupiiri Martinlaaksossa joka toinen perjantai 14.9.– 21.12.2012 klo 19–20.30.

Tied. ja ilm. Eira Eriksson p. 0400 487 639.

Kastettu Elsi Amelia Tamminen, Aleksi Kristian Turunen, Oliver Edvin Petteri Vartiainen, Reino Mainio Kullervo Jakola, Fanny Astrid Sundholm, Aleksanteri Alvar Eliel Seitsonen, Lila Anna Katariina Lahtinen, Vilho Jukka Juhani Kempas, Nici Oskar Salmi.

Avioliittoon kuulutettu Juha Veikko Henrik Tornberg ja Anna Emilia Tynjälä.

Hautaan siunattu Aili Simonen 88 v, Helvi Annikki Lappalainen 87 v, Marja Leena Räty 71 v, Eine Marjatta Mielonen 66 v, Sakari Tapio Tepponen 45 v.

Vanda svenska Pastorskansliet Stationsvägen 12B, tfn09 830 6262, 09 830 6294

Öppet: månd–fred kl. 9–13.

Kansliet är stängt torsd. 6.9. pga personalutbildning.

Dejourerande präst anträffbar i regel månd–fred.

Diakonimottagning tisd. kl.9– 12.

Helsinge kyrka S:t Lars Kyrkovägen 45, tfn 09 830 6621 (sakristian)

Högmässa sö 2.9. kl.10. Anu Paavola, Iina Katila.

S:t Martins kapell i Myrbacka kyrka, Strömfåravägen 1

Högmässa sö 2.9. kl. 12. Anu Paavola, Hannu Lehtikangas.

Dickursby kapell Stationsvägen 12B

Veckomässa ons 5.9. kl 8.30.

Anu Paavola.

Dickursby kyrka

Sini Pennanen

koululaisille 17.–19.10. Holmassa Nurmijärvellä. Leirille lähtö keskiviikkoiltana 17.10. Ulkoilua, askartelua ja yhteistä hiljentymistä mukavien kavereiden seurassa. Leirin hinta 55 e. Ilmoittautumiset www.vantaanseurakunnat.fi/ilmoittaudu 3.9. alkaen.

Tiedustelut: Outi Kivistö, p. 050 381 6303.

startar med övning ti 4.9. kl.

13.30.

Folkhälsanhuset Vallmovägen 28

Veckomässa fre 31.8. kl.14. Anu Paavola.

Övrigt Pensionärsläger i Vichtis, Hopeaniemi 11–16.9, för dig som gått i pension de tre senaste åren. Information ges av diakon Carita Dahlberg tel. 050 330 1828 (må–ons) och diakonissan Annakatri Aho tel. 050 464 5068.

Pris 80 e. I priset ingår helpension, en föreläsning med hälsotema och gemensam transport tur/retur från Dickursby. Sista anmälningsdag 31.8.

Döpta Patrik Alexander Pratskonen.

Yhteiset Perheneuvonta Perheasiain neuvottelukeskus, Unikkotie 5 aA 3 krs, p. 09 830 6330

Eroryhmä erosta toipuville miehille ja naisille alkaa lokakuussa ja kokoontuu Tikkurilassa iltapäivisin yhteensä 10 kertaa. Ryhmässä mietitään erotilannetta monelta kantilta: Miten elämä on muuttunut ja mistä olen joutunut luopumaan? Miten lapset ovat kokeneet eron?

Miltä ero tuntuu ja miten itse pärjään kaiken keskellä? Vetäjinä toimivat perheneuvojat Lauri Anttila ja Paula Ruotsalainen tapaavat ryhmästä kiinnostuneet etukäteen. Tapaamisajan voi sopia 21.9. mennessä soittamalla perheasiain neuvottelukeskukseen. Tiedustelut paula.ruotsalainen@evl.fi.

Kaksi treeniryhmää pariskunnille, toinen suomeksi ja toinen englanniksi. Parisuhteen ongelmat syntyvät usein puhumisen, kuuntelemisen ja ymmärtämisen vaikeuksista. Syyskuussa aloittaa kaksi treeniryhmää, joihin kumpaankin otetaan neljä pariskuntaa kehittämään ihmissuhdetaitojaan. Toinen ryhmä on englanninkielinen. Ryhmät kokoontuvat 10 kertaa joko Tikkurilassa maanantaiaamuisin tai Myyrmäessä tiistai-iltapäivisin. Ryhmät ovat luottamuksellisia ja edellyttävät sitoutumista.

Lisätietoja saa ryhmiä ohjaavilta perheneuvojilta Lauri Anttila p.

050 347 3812 ja Irmeli Laitinen p.

050 310 7849.

Tunnekeskeinen parisuhdekurssi. Kurssin tavoitteena on oppia tunnistamaan negatiivisia kehiä ja avaamaan niitä. Kurssi on ennaltaehkäisevä, eikä se sovi kriisissä tai erouhan alla oleville pareille. Kurssi kokoontuu Tikkurilassa kahdeksan kertaa ti 18.9, ti 25.9, to 4.10, to 11.10. ja to 18.10. klo 16.30–18.30, la 27.10. klo 10–16 sekä ke 31.10. ja ke 21.11. klo 16.30–18.30. Kurssilaisilta edellytetään sitoutumista jokaiseen kokoontumiskertaan, ja parit haastatellaan etukäteen.

Vetäjinä toimivat Riitta Tapionsalo ja Juhani Koskelin. Ilmoittautumiset perheasiain neuvottelukeskukseen. Tiedustelut Riitta Tapionsalo p. 050 347 6451 tai riitta.tapionsalo@evl.fi. Kurssille voidaan ottaa 8 paria.

Vanhemmuuden riemut ja riesat -ryhmä murrosikäisten vanhemmille. Ryhmä on tarkoitettu murrosikäisten tai murrosikää lähestyvien nuorten vanhemmille. Kokoontumiset ovat kuutena tiistaina 11.–25.9. ja 9.–23.10. klo 18–19.30 Perheasiain neuvottelukeskuksessa Tikkurilassa. Ilmoittautumiset 6.9. mennessä perheasiain neuvottelukeskukseen tai ryhmän vetäjille Hellevi Hilska-Salonen p. 050 347 6846 tai Leena Jokinen p. 050 347 2917. Ryhmään otetaan 6–8 vanhempaa.

Stationsvägen 12

Kuurojentyö

ViAnda-kören: Höstterminen

Viittomakielinen perhemes-

— Halailen ja pusuttelen Lenniä paljon, kertoo Anna-Leena Hakuli.

Lennin äiti Anna-Leena Hakulin äitiyteen on mahtunut iloa ja onnea, mutta myös väsymystä.

A

nna-Leena Hakuli, 28, oli varautunut äidiksi tuloon lukemalla oppaita ja käymällä perhevalmennuksessa. Siitä huolimatta Anna-Leena ei osannut arvata, miten hänen maailmansa mullistuisi, kun odotettu, toivottu ja yritetty Lenni-poika syntyi maailmaan isänpäivänä vuonna 2010.

— En voinut etukäteen ymmärtää, miten paljon iloa ja onnea, mutta myös väsymystä ja turhautumistakin äidiksi tuleminen toi tullessaan, Anna-Leena kertoo.

Naurettiin ja itkettiin yhdessä Kun Hakulin perhe oli Pyhän Annan lastenkirkossa sopimassa kastetilaisuudesta, Lennin kastepappi mainitsi ryhmästä, joka oli suunnattu ensimmäistä kertaa äidiksi tulleille. AnnaLeena kiinnostui heti. Äitien ja vauvojen ryhmä kokoontui yhden kevään ajan. Jokaisella kokoontumiskerralla oli oma aiheensa.

Anna-Leenalle on jäänyt erityisesti mieleen kaksi aihetta.

— Toinen käsitteli parisuhdetta, toinen sitä minkälainen äiti itse on. Aiheet jäivät mieleen ehkä siksi, että niistä ei ollut ihan helppoa puhua muille. su su 2.9. klo 13 lastenkappeli Arkissa Espoossa, Leppävaarankatu 7 B 3. krs, kauppakeskus Sellon vieressä.

Viittomakielinen kohtaamispaikka to 6.9. klo 14–16 Tikkurilan Olotilassa, Unikkotie 5 a, sisäänkäynti Vehkapolun puolelta. Kahvia tarjolla klo 14–15 omakustannushintaan. Viva-vapaaehtoinen Tapio Laine paikalla.

Näkövammaistyö Miesten ilta ma 3.9. klo 18–21 Betaniassa, Unikkotie 5 aB 5. krs.

Uimista, saunomista ja yhdessäoloa. Timo Sammallahti, Keijo Lehtonen ja Terhi Suonsivu.

Myyrmäen kerho ti 4.9. klo 13–

Totta kai äitien keskustelu rönsyili myös vauvaperheen arjen teemoihin: puhuttiin ruoka-ajoista, vauvojen nukkumisista ja vauvansoseiden sisällöistä. Vauvat pötköttelivät viltillä äitien jutellessa viltin ympärillä.

Anna-Leenan mielestä oli tärkeää, että ryhmässä oli vain ensimmäisen kerran äidiksi tulleita.

— Ryhmässä naurettiin ja itkettiin yhdessä. Pystyimme jakamaan asioita tavallista syvällisemmin ja kertomaan myös vaikeista kokemuksista ja tunteista. Rohkeus ei välttämättä olisi riittänyt kaikkien mieltä askarruttavien kysymysten esittämiseen, jos läsnä olisi ollut myös konkariäitejä.

Pinna tiukalla Anna-Leenan mukaan ryhmään oli helppo mennä ja siellä tutustui kivoihin ihmisiin. Muiden äitien joukossa vauvaa saattoi myös imettää huoletta.

— Ryhmässä todettiin, että kokoontuminen oli monelle äidille kylmän talven aikana viikon kohokohta.

Kun Lenni ei meinannut nukahtaa illalla tai heräili monta kertaa yön aikana, Anna-Leenalla oli välillä pinna tiukalla. Se herätti syyllisyyttä.

— Mietin, että miten voin hermostua tuollaiselle pienelle avuttomalle ihmiselle. Mutta ryhmässä kuulin, että se on ihan normaalia, eikä sellaisesta pidä tuntea syyllisyyttä.

— Huomatessani, että muitakin väsyttää, ja kuullessani, että muutkin vauvat heräilevät öisin, minusta alkoi tuntua, että meillä meneekin ihan hyvin.

Ryhmän päätyttyä äidit kokoon-

15 St. Martinissa Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Kerhoa ohjaa Leena Siekkinen, vieraana Terhi Suonsivu. Aiheena kesän muistelot. Kahvitarjoilu.

Näkö menee – mitä jää? Vertaistukiryhmä hiljattain näkövammautuneille syksyllä 2012, ajankohta tarkentuu myöhemmin. Pääkaupunkiseudun näkövammaisille tarkoitettu ryhmä kokoontuu seitsemän kertaa Espoon seurakuntayhtymän tiloissa, Kirkkokatu 1. Ryhmää ohjaavat näkövammautunut kuvataiteilija Maarit Hedman ja näkövammaistyön diakonissa Tarja Huttunen Espoosta. Ryhmässä vierailee Silmäklinikan ja Näkö-

tuivat vielä pari kertaa ilman ohjaajia.

— Nyt ryhmän äidit ovat Facebook-kavereitani ja meillä on toistemme sähköpostiosoitteet. Jos tapaamme sattumalta kaupassa, pysähdymme vaihtamaan kuulumiset. Ryhmä oli minulle tärkeä. Ilman sitä olisin varmaan stressannut asioista vielä enemmän.

”Äiti rakas” Elokuun alussa Anna-Leena palasi töihin rahoitusalan markkinointitehtäviin ja Lenni aloitti päiväkodissa.

— Minusta tuntuu, että Lennillä on hyvä olla.

Anna-Leena on omasta mielestään äitinä aika samanlainen kuin hänen oma äitinsä. Anna-Leenan mielestä lapsella täytyy olla rajat ja rakkautta.

— Halailen ja pusuttelen Lenniä paljon. Sanon, että tykkään sinusta.

On ihana huomata, että Lennikin on oppinut osoittamaan hellyyttä. Kun olen hakenut Lenniä päiväkodista, hän on tullut halaamaan ja sanonut ”äiti rakas”.

Soili Pohjalainen

Ensimmäistä kertaa äidiksi -ryhmä tiistaisin 11.9.–30.10. klo 13–14.30 Pyhän Annan lastenkirkolla Itä-Hakkilassa (Koulutie 11). Ryhmä on tarkoitettu äideille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa alle puolivuotiaita. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Liisa Pietilä p. 09 8306 527 tai 050 337 7312 tai liisa.pietila@evl.fi.

vammaisten keskusliiton työntekijöitä. Lisätietoja Tarja Huttuselta p. 040 734 7715 tai tarja.huttunen@evl.fi.

Asuntotyö P. 050 573 6354

Palvelu- ja puhelinajat ke 5.9. klo 10–12 Korson kirkolla, Maakotkantie 4, ja ke 12.9. klo 10–12 Tikkurilan kirkolla, Asematie 12.

Olotila–olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Olotila on auki ma–pe maanantaista 3.9. alkaen klo 9.30–15.

Kysy neuvoa internetin ja kän-

nykän käytöstä laskujen maksamisessa, tiedon haussa ja sähköpostiliikenteessä ma klo 12–13.

Toini Pyyhtiän meri- ja vesiaiheisia akryylimaalauksia 3.–28.9.

Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Kysy vapaaehtoistyön mahdollisuuksista Olotilassa ja seurakunnissa Olotilan aukioloaikoina.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www. vantaanseurakunnat.fi/keskusrekisteri.

15

koonnut Heli Kulmavuori

Vanhat hyvät ajat?

Kyllä ennen käyttäydyttiin kauniimmin kuin nykyään, vai mitä? Ainakin oli oppaita, joissa neuvottiin mikä on sopivaa ja mikä ei.

Katsotaanpa, mitä sanoo 1886 ilmestynyt Ei sovi niminen opas.

Jos esimerkiksi pudottaa ruokailuvälineen, ei ole syytä mennä hämilleen. ”Tyynesti pyydettäköön palvelijalta uusi kahveli, veitsi tai mitä lieneekin pudonnut, kiinnittämättä tapaturmaan mitään suurempaa huomiota.”

Eleettömyys aterialla on kaunis-

ta ja rauhoittavaa, mutta nykyään entistä haastavampaa, kun jokainen on oma palvelijansa. ”Ei sovi naisen kanssa ovissa kulkiessaan mennä häntä ennen, vaan naiselle on aina annettava etusija.

Kumminkin tulee mieshenkilön aina avata ovi”, neuvoo opas.

Joskus sitä sattuu: mies jonossa siirtyy ja pienellä kädenliikkeellä osoittaa, että nainen saa mennä ensin. Voi miten siitä tulee hyvä mieli! Kiva myös, jos ovesta edellä menevä katsoo vähän taakseen, ettei kahta kassia kantava nainen saa ovea päin näköä.

Naisille puolestaan on ohje muun muassa kirkossa käymiseen: ”Ei sovi mennä kirkkoon ainoastaan näyttääkseen uutta kaunista hattuaan tahi katsoakseen ja tarkistaakseen muiden vaatteita.”

Naisia kielletään myös lyömästä korvalle miestään ja palveluspiikojaan.

Luulisin että se oppi on omaksuttu aika hyvin.

Ennen neuvottiin.

Pehmeämpi poliisiauto Kiasman aulassa kävijää on vastassa tavallista söpömpi poliisiauto.

Virkaten, neuloen ja kirjoen valmistettu auto muistuttaa aitoa esikuvaansa. Taideteos on saanut nimensä sen mallina toimineen Pirkanmaan poliisilaitoksen auton kutsutunnuksen PI541 mukaan.

Taiteilija Kaija Papu, 32, on sitä mieltä, että värit, poliisivaakuna ja hälytyssireeni edustavat poliisiautossa vallan merkkejä. Jos ne riisuttaisiin, auto näyttäisi paljon kesymmältä.

Papu kertoo, että häntä kiinnostavat sukupuoliroolit sekä vallan merkit ja niihin liittyvät tunnelataukset. Poliisit herättävät hänessä ristiriitaisia tunteita.

Valkoisessa huoneessa risteilee 16-kertainen suurennos mustaleskihämähäkin verkosta.

Maailma on verkko Maailmankaikkeuden hahmottaminen maalaisjärjellä on mahdotonta, mutta apu löytyy yllättävältä taholta: hämähäkeistä ja taiteesta. Jotkut tutkijat nimittäin ovat sitä mieltä, että paras tapa havainnollistaa universumin rakentumista on kestävä, joustava ja jatkuvasti laajentuva hämähäkinverkko.

Argentiinalaissyntyisen taiteilijan

”Luomu- ja lähiruokahässäköinnistä on ehkä tullut nykyajan anekauppaa. Ihmiset pelastavat maailman kerran tai kaksi viikossa ostamalla näitä tuotteita, mutta loppuviikko syödään jotain muuta.”

Kokki Hans Välimäki Me Naiset -lehdessä 34/2012

Teos on joka päivä erilainen, eikä valmistu koskaan.

— Haluaisin myös joskus lähettää hämähäkkejä avaruuteen kutomaan verkkojaan, Saraceno sanoo.

Hän on kiinnostunut ihmiskunnan ikiaikaisista unelmista ja utopioista. Niitä hän on käsitellyt esimerkiksi rakentamalla ilmassa leijuvia pilvikaupunkeja.

— Ihmiskunnalla ei ole yhtä tulevaisuutta vaan useampia mahdollisia tulevaisuuksia. Maailma on verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen voi säilyä hengissä vain yhdessä muiden lajien kanssa.

Tomás Saracenon näyttely 14 Billions (Working Title) 3.10. asti Helsingin Taidehallissa (Nervanderinkatu 3) Autoon kului yli 20 kiloa lankaa.

Poliisiauto 7.10. asti Kiasmassa ●● ●● ●●

Eemeli on suomalainen versio ruotsinkielisestä nimestä Emil. Se puolestaan on muunnelma roomalaisesta ylimysnimestä Aemilius.

Nimen suosiota ovat meillä lisänneet muun muassa Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli -kirjat, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1963.

2000-luvullakin Eemeli on ollut varsin suosittu nimi ja annettu liki 10 000 pojalle.

Donitsiin kätketty viisaus

uorella naisella ei mennyt hyvin. Opinnot, työt ja rahat olivat loppu. Poikakaverikin katseli jatkuvasti muualle.

Viimeisillä kolikoillaan nainen päätti ostaa lohdutuksekseen donitsin.

Mutta kun hän astui ulos kauppakeskuksesta, taivaalta syöksyi lokki sieppaamaan herkkupalan. ”Tämänkin vielä minulle teit, Jumala! Miksi? Mitä Sinä oikein yrität sanoa?” nainen parahti kohti taivaita, kyyneleiset silmät loittonevassa linnussa.

Hän tiesi, että donitsia mutustellessa hätä ja paha olo olisivat unohtuneet, vaikeiden kysymysten kakofonia hänen mielessään olisi hetkeksi hiljentynyt. Miksei Jumala antanut hänen täyttää si-

säistä tyhjyyttään edes yhdellä donitsilla?

Sitten nainen havahtui. Hän tajusi, että juuri niin hän oli tehnyt koko elämänsä ajan. Vaientanut sisimpänsä lukemattomilla erilaisilla donitseilla. Ja tässä sitä oltiin.

Naisesta alkoi tuntua, että hän oli höttöinen donitsi itsekin, sisällään tyhjä, ammottava aukko.

Seuraavina päivinä hän lähetti kymmenen työhakemusta ja sanoi sitoutumiskammoiselle poikakaverilleen hei hei. Eihän moisella ravinnolla voi elää loppuelämäänsä.

Siitä alkaen nainen hymyili Jumalalle — aina nähdessään lokkeja.

Natalia Kisnanen

Jani Laukkanen

Vartin retriitti

16

ja arkkitehdin Tomás Saracenon teos 14 Billions (Working Title) on 16-kertainen suurennos mustaleskihämähäkin kolmiulotteisesta verkosta. Nimi viittaa maailmankaikkeuden arvioituun ikään eli 14 miljardiin vuoteen.

14 Billions (Working Title) -teoksen tekeminen vaati yli 30 hengen työryhmältä kahden vuoden työn. Mukana oli niin avaruuden kuin hämähäkkienkin asiantuntijoita. Nyt teos, johon on tarvittu kolme kilometriä narua ja solmittu yli 25 000 solmua, on esillä Helsingin Taidehallissa.

Näyttelyssä on myös teos, jossa taidetta tekevät vitriineihin ja avoterraarioihin sijoitetut elävät hämähäkit. Niitä on kerätty eri puolilta maailmaa, myös Suomen luonnosta.

— Toisaalta tuntuu, että poliisit kohtelevat esimerkiksi talonvaltaajia turhan kovakouraisesti. Toisaalta en myöskään haluaisi asua valtiossa, jossa poliisia ei olisi, Papu pohtii.

Hänen poliisiautonsa painaa viitisensataa kiloa ja siihen kului noin 20–25 kiloa lankaa. Teoksen valmistuminen kesti kolme vuotta. Minkälainen suhde taiteilijalla on poliisiautoihin?

— En ole koskaan ollut poliisiauton kyydissä. Tätä teosta varten tutustuin poliisiautoon, mutta en mennyt sisälle istumaan.

30.8. Onnea, Eemeli!

N

2012 jKr.