Lauri 2012 nro 1 (12 1)

VANTAAN

Parisuhteen neljä koota ➤ 15

1

12.1.12

www.vantaanlauri.fi

Tuore kaupunginjohtaja ➤3 Paras presidentiksi? ➤5 Pintaa syvemmälle ➤7

Kaisa Halonen

Perinteitä ja jännitteitä

ETIOPIASSA ➤ 8–9

Miehinen kuolonjano hallitsee todellisuuttamme — Antti Nylén ➤ 3

Uutiset

Kertaluontoinen vapaaehtoistyö kiinnostaa eniten

Pääkirjoitus

V

apaaehtoistyöhön keskittyvä Suurella sydämellä -verkkosivusto välitti viime vuonna ennätykselliset 110 uutta vapaaehtoista Vantaalla.

Tämä on 30 henkeä enemmän kuin vuonna 2010. Mennyt vuosi oli Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi, joten vapaaehtoisuus sai näkyvyyttä tavallista enemmän.

— Kasvu ei johdu niinkään teemavuodesta, vaan siitä että Suurella sydämellä -toiminta on ollut enemmän esillä valtakunnallisesti. Olemme saaneet myös lisää yhteistyökumppaneita, mikä on tuonut lisää kiinnostuneita, toteaa Vantaan Suurella sydämellä -toiminnasta vastaava Heikki Heikurinen.

Suurella sydämellä -sivun kautta voi etsiä itselleen sopivan vapaaehtoistyön ja ilmoittautua mukaan.

— Sivusto on antanut kasvot vapaaehtoistoiminnalle ja seurakuntien työntekijät ovat saaneet välineen etsiä tekijöitä. En näe palvelua vain seurakuntien juttuna, vaan kaikkia vantaalaisia palvelevana. Sen kautta myös yhteistyötahot kuten Vantaan kaupunki ja järjestöt voivat hakea vapaaehtoisia, Heikurinen kertoo.

Kirkon tutkimuskeskuksen tuore tutkimus kertoo, että kirkon auttamistyö on tärkein syy suomalaisille kuulua kirkkoon.

Suurella sydämellä tarjoaa mahdollisuuksia auttamiseen.

12.1.2012

Hyvää toisille kriittinen keskustelu kirkosta ja kirkosta eroaminen näkyvät siinä, että kirkon jäsenyydelle annetut perustelut ovat muuttuneet. Esimerkiksi kastetta ja hengellisiä asioita pidetään Kirkon tutkimuskeskuksen ja TNS-gallupin tekemässä kyselytutkimuksessa vähemmän tärkeinä kuin neljä vuotta sitten.

Yksi asia kirkon toiminnassa on kuitenkin pitänyt pintansa ja kohonnut hautausmaiden hoidon rinnalle merkittävimmäksi syyksi kuulua kirkkoon. Kirkon auttamistyö eli työ vanhusten, vammaisten, köyhien ja syrjäytyneiden parissa on 84 prosentille suomalaisista keskeisin syy kuulua kirkkoon. Kolme neljästä pitää tärkeänä myös sitä, että kirkko opettaa lapsille ja nuorille oikeita elämänarvoja ja pitää esillä lähimmäisenrakkautta.

Vaikka auttamistyön merkitys on noussut osin siksi, että muiden asioiden arvostus on laskenut, on viesti silti tärkeä. Se, että auttamista korostetaan, kertoo siitä, että suomalaiset pitävät kirkon ydinasiana lähimmäisenrakkautta. Uskon pitää näkyä — ja suomalaisten mielestä se myös näkyy — teoissa. Enemmistölle suomalaisista yksi merkittävä syy maksaa kirkollisveroa on siis altruistinen eli muille ihmisille koituva hyvä.

2

Vantaankoskella Nikkaristit tarjoavat apua vanhuksille tekemällä pieniä kodin kunnostustöitä. Kuvassa Tauno Laukkanen. nes on ollut vapaaehtoisena seurakunnassa.

— Vantaan seurakunnissa on noin 2000 vapaaehtoista. Lopullinen luku riippuu hieman laskutavasta. Jokaisessa seurakunnassa on myös oma vapaaehtoistyöstä vastaava henkilö, Heikurinen kertoo.

Suurella sydämellä -sivuston

kautta seurakuntien vapaaehtoiseksi ovat löytäneet myös ne, jotka eivät muuten ole seurakuntien toiminnassa mukana.

— Siihen pyritään, että jokaiselle on tarjolla jotakin, vaikka hänellä olisi vain muutama tunti aikaa annettavanaan, toteaa Heikurinen.

Tutkimuksen mukaan ker-

Vapaaehtoistoiminnan vuoden tutkimus kertoo, että yli puolet vapaaehtoistyöhön osallistuvista haluaisi käyttää jo olemassa olevia taitojaan vapaaehtoistyössä.

— Ihmisten ammattitaitoa ja omaa osaamista täytyisi hyödyntää paremmin. Vantaalla se onnistuu esimerkiksi Nikkaristien kautta. Se auttaa vanhuksia ja vammaisia kodin pienissä askareissa. Vaikeaa on kuitenkin löytää oikeat ihmiset tekemään juuri tiettyjä asioita. Harva työssäkäyvä haluaa tehdä vapaa-ajallaan sitä mitä päivisinkin tekee, mutta eläkkeellä olevat ja työttömät voisivat näin hyödyntää ammattitaitoaan.

Heikurisen mukaan vapaaehtoistyötä tulisi katsoa enemmän tekijälähtöisesti.

— Tällä hetkellä on paljon valmiita juttuja ja tapahtumia, joihin haetaan vapaaehtoisia. Ennemminkin tulisi luoda ne jutut ihmisten osaamisen mukaan.

Lotta Numminen

 prosenttia vantaalaisista on kirkon jäseniä   vantaalaista eli 67 prosenttia kau-

Diakoniatyö on syy kuulua kirkkoon.

●

●

iCehearts-toiminta on valittu innovatiivisimmaksi hankkeeksi Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa. Vantaalta lähtöisin oleva Icehearts kokoaa syrjäytymisuhan alla olevia poikia ja kerää näistä urheilujoukkueen, jota vetää yksi kasvattaja läpi poikien lapsuuden ja nuoruuden. Kasvattaja valmentaa ja tukee myös koulussa ja vapaa-ajan ongelmatilanteissa. lastenkirkko.fi-sivusto keräsi ennätysmäärän kävijöitä joulukuussa. Kävijämagneetti oli joulukalenteri, jonka luukuista avautui Rouskisrotan videosarja, pelejä ja tehtäviä. Kävijöitä keräsivät myös virtuaalitilaisuudet, kuten joulukirkot, joulukonsertti ja erilaiset kerhot. Joulukuussa sivustolla seikkaili lähes 64 000 yksittäistä kävijää. Määrä kasvoi vuoden takaisesta lähes 9 000:lla.

pungin asukkaista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoon liittyi viime vuonna Vantaalla 633 henkilöä. Määrän on hieman pienempi kuin vuonna 2010, jolloin liittyjiä oli 676.

Eroajia oli viime vuonna 171, kun heitä vuonna 2010 oli 3 00. Vuodenvaihteen jäsentiedot ovat alustavia. Vantaan kirkkoonkuulumisprosentti on laskettu kaupungin väkiluvun marraskuun tilanteen mukaan.

Valtakunnallisesti kirkkoon sekä liityttiin että siitä erottiin paljon vuonna 2010.

Liittyjiä oli 14 000, mikä on enemmän kuin koskaan. Eroajia oli 42 000. Koko maassa kirkkoon kuuluu 77 prosenttia väestöstä. Se-

●

●

nuorten ChanGemaker-verkosto on saanut vuoden 2012 kristillisen rauhanpalkinnon.

Changemakeriin kuuluu yli 1 300 vapaaehtoistyöstä ja vaikuttamisesta kiinnostunutta nuorta eri puolilla Suomea. Toiminnan teemoja ovat rauha, kehitysmaiden velkaongelmat ja ympäristö. Changemaker toimii Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä. kuluva vuosi on Raamatun juhlavuosi. Suomenkielinen Raamattu täyttää 370 vuotta, nykyinen kirkkoraamattu 20 vuotta ja maan vanhin kristillinen järjestö Suomen Pipliaseura 200 vuotta. Pipliaseuran juhlavuoden teemana on Voimasanoja. Luterilaisen kirkon lisäksi juhlavuotta vietetään myös muissa kirkkokunnissa. Raamattuvuoden sisällöt ja tapahtu-

kä kirkkoon kuulumisen että kirkosta eroamisen syyt ovat muuttuneet. Auttamistyön merkitys on korostunut ja hengellisten syiden vähentynyt.

— Tärkeintä on, että kirkko kulkee tarvittaessa ihmisten rinnalla ja perustaa toimintansa lähimmäisenrakkauteen, siteeraa Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Palmu kyselytutkimuksen aineistoa.

Monen eroamisen taustalla on viime vuosina ollut pettymys kirkon päätökseen tai kannanottoon. Kirkon on esimerkiksi koettu olevan suvaitsematon seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Aiemmin kirkosta erottiin siksi, ettei kirkon opetuksilla tai kirkolla instituutiona ollut merkitystä.

mat on koottu osoitteeseen www.raamattuvuosi2012.fi.

Ville Asikainen

kuka tämän tYön tekisi, jos ei kirkkoa olisi? Väitän, että iso osa jäisi tekemättä.

Sitä paitsi kristillinen usko on ollut ja on yhä motivaatiotekijä monen järjestön takana. Pääkaupunkiseudulta voi mainita esimerkkeinä vaikka Vantaan Ruoka-avun, Helsingin Diakonissalaitoksen ja HelsinkiMission.

Vapaaehtoistoiminnan vuoden tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista on kiinnostunut osallistumaan vapaaehtoistyöhön vähintään jonkin verran.

Yleisintä on osallistuminen järjestön, seuran tai yhdistyksen toimintaan. Vapaaehtoistoimintaan osallistuneista reilu viiden-

taluonteinen ja projektimainen toiminta kiinnostaa eniten. Vantaalla suosittua on ollut kynttilän vieminen tuntemattoman ihmisen haudalle ja esimerkiksi musiikkiesitysten pitäminen hoitolaitoksissa.

— Syy tehdä vapaaehtoistyötä on halu auttaa ja tehdä hyvää tai tarve puuttua johonkin ongelmaan. Myös se, että on aikaa esimerkiksi eläkkeelle pääsyn tai työttömyyden takia tuo ihmisiä vapaaehtoisiksi.

Vantaalla seurakunnissa voi toimia vapaaehtoisena esimerkiksi rippikouluisoisena, antamalla keskusteluapua sitä tarvitsevalle, neulomalla vastasyntyneille tossuja tai auttamalla pienissä arkiaskareissa tai nikkarointiapuna.

Osaaminen käyttöön

Jani Laukkanen

mitä kirkko sitten tekee? Vuonna 2010 kirkon diakoniatyöntekijät kohtasivat lähes 200 000 ihmistä. Yhteydenotoista 38 prosenttia koski taloudellisia huolia, mutta paljon ihmisten hätää helpottavia keskusteluja käytiin myös sairauksista ja ihmissuhteista.

Palvelevaan puhelimeen tuli yli 54 000 yhteydenottoa. Sairaalapapit kävivät potilasvuoteiden äärellä yli 62 000 sielunhoidollista keskustelua. Perheneuvojilla oli 17 500 asiakastapaamista. Ja tämä on vain osa kirkon auttamistyötä, sillä toki seurakuntapappien käymistä keskusteluista moni liittyy ihmisten elämänkriiseihin, lapsi- ja nuorisotyöstä osa on auttamistyötä ja vapaaehtoistyöntekijät kantavat oman kortensa kekoon.

Jokaiselle jotakin

Vesa Mäkinen

Pauli Juusela päätoimittaja

Changemaker on nostanut esiin kehitysmaiden velkoja.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Saara Vuorjoki

Kolumni Äidin syliin kovat Jätkät eivät käytä turvavöitä eivätkä noudata ravintosuosituksia. He tupakoivat, koska se on vaarallista. Riskikäyttäytyminen on miehekästä ja seksikästä, omasta turvallisuudesta huolehtiminen noloa ja nössöä. Siistit tyypit pyöräilevät ilman kypärää, eivät käytä heijastimia.

Siis mitä? Onko itsetuhoisuus todellakin kaunista?

Aihe on sukupuolisesti latautunut. Hengenvaaralliset harrastukset kuuluvat nimenomaan nuorten miesten elämään, mikä kiteytyy esimerkiksi James Deanin myytissä. Radikaalifeministi Valerie Solanas kirjoitti 1960-luvulla tarkkanäköisesti, että ”kuolema kiihottaa miehiä seksuaalisesti – – mies haluaa kuolla”.

Tämä tietenkin tekee sodan mahdolliseksi, helpoksi jopa. ”Nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, sep’ oisi ihanaa!” runoili Runeberg.

Luin jostakin, että nuoret miehet suhtautuvat paitsi omaan elämäänsä, myös Jumalaan muita ryhmiä penseämmin. Siksi herätysliikkeiden haluttavimpia mannekiineja ovat parannuksen tehneet rikolliset. He todistavat dramaattisesti uskon pelastavasta voimasta, joka sotii tämän maailman todennäköisyyksiä vastaan.

Miehinen kuolonjano hallitsee näkyvää todellisuuttamme. Se vaikuttaa aktiiviselta, koska se usein puhkeaa toiminnaksi.

Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen saa ajatukset irti työasioista muun muassa lenkkipoluilla.

Innostuva jääräpää

Uusi kaupunginjohtaja tietää, mitä tahtoo.

K

ari Nenonen on viime aikoina miettinyt, tapahtuuko hänelle jälleen liikaa lyhyen ajan sisällä. Viitisen vuotta sitten hän muutti Oulusta Helsinkiin ja aloitti HUS:n toimitusjohtajana. Vuonna 2009 hän siirtyi Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi. Nyt hänestä on tullut Vantaan kaupunginjohtaja.

— Kun aloitin HUS:ssa, ajattelin tulevani eläkevirkaan, mutta nyt aloitankin jo kolmannessa paikassa, Nenonen sanoo päätään puistellen.

Kun Nenosta ensimmäisen kerran pyydettiin harkitsemaan Vantaan kaupunginjohtajan paikkaa, hän kieltäytyi. Perhekin oli sitä mieltä, että nyt olisi aika rauhoittua. Vantaalaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi, ja asiaa oli harkittava uudestaan.

— Voi sanoa, että vantaalaiset saivat pääni kääntymään. Tapasin kaikki vantaalaiset valtuustoryhmät ja kävi ilmi, että minut hyväksyttiin tänne, Nenonen muistelee.

— Se oli vaikea päätös, mutta nyt kun olen päässyt kiinni Vantaaseen, tuntuu siltä, että se oli ehdottomasti oikea.

Hyvinvointivaltion kasvatti Kari Nenonen varttui seitsenlapsisessa perheessä Oulussa. Hän kuvailee lapsuutensa olleen aineellisesti köyhää, mutta henkisesti rikasta. Vanhemmat opettivat lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin.

— Kristillinen usko oli läsnä perheemme arjessa. Siitä tuli osa elämää. Se on antanut tukea vaikeina hetkinä.

— Minulle kristinusko tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kaikki ovat tasa-arvoisia ja kaikki ihmiset on hyväksyttävä. Yhteiskunnan on pidettävä huolta heikoimmista, hän summaa.

Perheen lapsia kannustettiin opiskelemaan, ja Nenonen valitsi suunnittelumaantieteen opinnot Oulun yliopistossa. Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä on tullut sydämenasia, jonka puolesta hän tahtoo puhua.

— Olen hyvinvointivaltion kasvatti. Koen tämän niin tärkeänä asiana, että haluan olla kantamassa oman korteni kekoon, että tulevilla sukupolvillakin olisi mahdollisuus kouluttautua huolimatta perhetilanteesta, vanhempien asemasta tai varallisuudesta.

— On kuitenkin tapahtunut sellainen muutos, että minulla on kaksi lastenlasta, kolmen ja kuuden kuukauden ikäiset. Lapset ovat toivoneet, että heidän lapsillaan olisi pappa ja olleet hieman huolissaan siitä, riittääkö papalla aika.

Kaupunginjohtajan vastuu on Nenosen mielestä niin suuri, että työasioita tulee miettineeksi vapaa-ajallakin. Työasioista irtipääsyssä auttavat perheen lisäksi vapaa-ajan asunnolla oleminen ja harrastukset.

— Luen monenlaista kirjallisuutta ja harrastan kulttuuria, musiikkia ja teatteria.

Myös liikunta on tärkeää, juoksu, sauvakävely ja hiihtokin, joka nyt on tosin jäänyt säiden vuoksi.

Kaupunginjohtaja ruokakaupassakin

Kari Nenosta on luonnehdittu jääräpäiseksikin johtajaksi, joka pitää tiukasti kiinni näkemyksistään. Tämän hän myöntää, mutta pitää sitä osittain välttämättömyytenä. Johtajan on tiedettävä mitä tahtoo.

— Jos tiedän olevani oikeassa, olen jääräpäinen. Minulle on tärkeää oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Jos koen, että sillä alueella on jotain hämärää, olen tiukka, hän analysoi.

Nenonen luonnehtii itseään myös tunneihmiseksi, joka luottaa intuitioon valintoja tehdessään. Hän innostuu helposti ja sanoo olevansa kehittäjäluonne, joka tarttuu ennemmin toimeen kuin istuu kirjoituspöydän takana. Sen puolesta hän sopii mielestään Vantaalle hyvin.

— Vantaata on mahdollista kehittää. Tästä tulee varmasti vaikea ja rankka työ, mutta ehkä minä sellaista sitten kaipaan.

Vastatessaan Vantaan kutsuun Kari Nenonen tiesi suurin piirtein mitä odottaa, sillä hän on toiminut myös Oulun kaupunginjohtajana.

Ne vuodet opettivat, että moni asia henkilöityy kaupunginjohtajaan ja virka-asemaansa on jaksettava kantaa niin ruokakaupan jonossa kuin hiihtoladullakin.

Vuodet Oulun johdossa opettivat myös, että kaupunginjohtajan työ vaikuttaa koko perheeseen. Työpäivät venyvät ja tilaisuuksia voi olla myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Nenonen ei osaa sanoa, onko hän joutunut tekemään uhrauksia töittensä vuoksi, mutta viiden lapsen isänä hän on joutunut pohtimaan asiaa.

— Joitakin myönnytyksiä olen varmasti joutunut tekemään. Siitä olen kuitenkin pitänyt kiinni, että lomat pidetään ja ne vietetään perheen kanssa. Muuten ei jaksa.

Nyt kaikki viisi lasta ovat aikuisia ja tilanne on helpompi.

Intuitioon luottaen

Kari Nenonen aloitti Vantaan kaupunginjohtajana ..

Va i n

p ä ivä

e l ä m ää

mutta on toinenkin tendenssi. Se on tietysti feminiininen, ja sitä harvemmin henkilöidään yksittäiseksi sankariksi. Yleensä siitä puhutaan vain halveksivin ryhmäleimoin: mummot, sosiaalitantat ja kukkahattutädit edustavat ruokkivaa Äiti Maata, joka antaa hyvyytensä loistaa erottelematta kaikkien luotujen ylle.

Jos huolehtiva elämänsuojelun henki todella olisi vain misogyynisen halveksunnan kohde, olisimme hukassa.

Mutta Thanatos, kaunis, siivekäs nuorukainen, on Äiti Maan rinnalla vain kiukutteleva kakara, ja itse asiassa sen syvimpänä haluna onkin nukahtaa äidin syliin, elämän puun juurelle. Se, mikä näyttää aktiiviselta, etsii tosiasiassa vain lepoa. Todellinen valta on aina rauhallista ja kärsivällistä. näiDen kahDen tendenssin yhteiselo näkyy monissa asioissa, niin klassisissa pietà-aiheissa kuin huvipuistolaitteissakin, joiden kyytiin mennessään nuori huimapää tietää, että pelottava laite on oikeasti yhtä turvallinen kuin äidin syli.

Hanna Antila

Antti Nylén kirjailija ja suomentaja

3

Pisteitä

Ota kantaa

Hämeenkylän kirkolle kokoonnuttiin kuvanveiston parissa maanantaina .1. Päiväkahvin aikaan.

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL 56, 01301 Vantaa • tekstiviestit 050 38 7858

Kuinka harkosta tulee harakka?

Kansankirkko ?

Markku Mattila

Niilo Koskenkorva, 

Terttu Piirainen, 

Jorma Lehtonen, 

Mikä sai sinut tulemaan Päiväkahvin aikaan -tilaisuuteen?

— Vaimoni käy erilaisissa tilaisuuksissa kirkolla paljon enemmän kuin minä. Tällä kertaa hänellä oli muuta menemistä. Tulin kirkolle tilaisuuden aiheen takia. Kuvanveisto, ja yleisemminkin taiteilu, on aina kiinnostanut minua, vaikka oma taiteen harrastamiseni jäikin kansakouluasteelle.

Millaista kuvanveisto on?

— Tiesin etukäteen, etteivät veistokset synny hetkessä. Prosessi on vielä pitempi ja sen vaiheet vaikeampia kuin osasin ajatella, vaikka tunnen metallialaa itsekin. Yllättävää on, että veistoksen suunnitteluvaiheessa kuvanveistäjä piirtää aihettaan. Lintujen ystävä kertoi minulle myös uutta tietoa linnuista.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tilaisuudelle?

— Annan 5+ pistettä kuvanveiston ja veistosten hyvästä ja havainnollisesta esittelystä.

Mikä sai sinut tulemaan Päiväkahvin aikaan -tilaisuuteen?

— Olen käynyt Päiväkahvin aikaan -tilaisuuksissa jo syyspuolella, jolloin ne alkoivat. Lisäksi tämänkertainen aihe kuvanveisto kiinnosti minua erityisesti.

Millaista kuvanveisto on?

— Etukäteen minua ihmetytti, kuinka niin herkkä, hento ja kaunis olento kuin lintu — silloinkin kun se on iso — saadaan veistetyksi tai valetuksi metalliin.

— Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka monipuolisesti kuvanveistäjä on paneutunut lintujen muotoon, hahmoon ja elämäntyyliin.

Samoin siitä, kuinka aikoinaan sairaus muutti ekonomin elämänsuunnitelmia. Hän löysi tilanteestaan myönteisen puolen ja alkoi tehdä veistoksia.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tilaisuudelle?

— Annan 5+ pistettä kokeneelle puhujalle ja sille, että muutamia veistoksia pääsi hipelöimäänkin.

Mikä sai sinut tulemaan Päiväkahvin aikaan -tilaisuuteen?

— Päiväkahvin aikaan -tilaisuuksien vetäjä Kersti Rantasalo pyysi minua esittelemään kuvanveistoa. Käyn kotikirkolla aika usein muutenkin, tavallisesti sunnuntaisin messussa.

Millaista kuvanveisto on?

— Yhdessä Kerstin kanssa kehitimme aiheekseni Harkosta harakaksi. Metalliharkot, joista pronssiveistokset valetaan, painavat 9–10 kiloa. Aiheeni toinen sana ”harakka” on runollinen asia. En ole koskaan tehnyt harakkaa, vaikka olenkin tehnyt monia lintulajeja. Harakka on muuten kaunis lintu, mutta sen nokka on jykevä. Veistoksessa se näyttäisi rumalta.

— Opastajani, kuvanveistäjä Heikki Häiväoja neuvoi minua keskittymään lintuihin. Olen harrastanut niitä pikkupojasta asti.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tilaisuudelle?

— Annan 5 pistettä aktiivisille kuulijoille.

Ulla-Maija Vilmi

Ku i n k a

Saara Vuorjoki

Vantaalainen

Synnyin evakkojunassa Simolan ja Vainikkalan välillä. Jäimme äidin kanssa junasta Turengissa. Sieltä muutimme Lahteen, sitten Käpylään ja Mannerheimintien varrelle yksiöön, jossa meitä asui parhaimmillaan minä, äiti, mummo ja eno.

Isäni, jota tapasin silloin tällöin, oli perustamassa Jyväskylän Suurajoja.

4

Ehkä kiinnostus moottoriurheiluun on peräisin häneltä.

Tulevan vaimoni tapasin teiniikäisenä. Muutimme 46 vuotta sitten Haagasta Kaivokselaan, sittemmin Louhelaan. Poikamme syntyivät asuessamme Vantaalla. Nykyisessä Kaivokselan kodissa olemme asuneet kahdeksan vuotta.

 % Benalmadenalainen

Toinen kotimme sijaitsee Espanjassa Benalmadenassa. Vietämme Espanjassa yleensä kaksi ja puoli kuukautta syksyllä ja pari kuukautta keväällä. Aurinkorannikolla toimiva suomalaisista lentämisen ammattilaisista ja harrastajista koostuva Aurinkolaivue on minulle tärkeä yhteisö.

Ville Jalovaara teologian tohtori

Sain viettää viikonlopun kauniissa maisemissa Lohjanjärven rannalla vaitonaisessa seurassa.

Odotin hartaasti tätä hiljaisuuden retriittiä. Odotin äänettömyyttä ja sitä, ettei minun tarvitse puhua.

Odotin myös sitä, ettei minulta odoteta mitään. Sain mennä valmiille. Kun aina on valmiina toista varten, on suuri lahja, kun joku on minua varten. Mikä aarre onkaan hiljaisuus, jota tavallisessa arjessa ei koe koskaan.

Retriittihuone ja luonnosta poimitut varvut ja oksat loivat kauniin ja koruttoman ympäristön mietiskelylle ja ohjaajien lempeiden sanojen kuuntelemiselle. Tuntui hyvältä olla omien ajatustensa kanssa ja ohjaajien läsnäolossa. Toisten retriittiläisten tyyni läheisyys vahvisti tätä ihanaa hiljaisuutta. Esteet poistuivat mielessä virtaavien ajatusten tieltä. Vapauttavat kyyneleetkin saivat tulla siinä paikalla istuen. Hiljaisuus paransi ja antoi toivon kipinän.

Riitta Eloranta

Lähetys ansaitsee tukensa Lähetysjärjestöjen rahoituksesta on kamppailtu jo hyvän aikaa.

Keskustelu on nostanut mieleeni kummallisen ajatuksen. Entäpä jos Paavali Tarsolainen anoi-

Seppo Leivo

Jani kuvasi Vantaan Laurin joulunumeron keskiaukeamalta puuttui kuvaajan nimi. Olli Valtosen ja Cecilia-kodin asukkaat oli kuvannut Jani Laukkanen.

Jani Laukkanen

 %

MITÄ MIELTÄ OLET?

Kiitos retriitistä!

va n t a a l a i n e n?

Jorma Pulkkinen, 72, on työskennellyt muun muassa juontajana televisiossa ja kartturina rallissa.

42 693 ihmistä erosi vuoden 2011 aikana evankelisluterilaisesta kirkosta. Edellisvuodesta poiketen tämän vuoden uutinen oli eronneiden määrän huomattava pudotus, sillä edellisvuoden 3 097 eron ennätyksestä jäädään huomattavasti. Tilannetta myös hieman tasapainotti 14 02 uutta jäsentä.

Kovin suureen juhlintaa ei varmaan ole aihetta kirkon suunnalla, sillä eronneiden määrä on merkittävä ja kertoo käynnissä olevasta muutoksesta.

Oletettavasti lähtijöiden kärjessä ovat jälleen perheen perustamisiässä olevat nuoret aikuiset.

Näin maahan muodostuu sukupolvi, jonka elämässä kirkolla on lähinnä kulttuurihistoriallinen rooli. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, eivät he yleensä liitä lapsiaankaan siihen.

Suomalaisesta kirkkoa koskevasta keskustelusta on lähes kadonnut termi kansankirkko.

Sodan jälkeisen kirkkohistorian lähteitä tutkiessa se vielä tulee jatkuvasti esille. Onko kirkko nykyään niin sisäänpäinkääntynyt kiistellessään vuodesta toiseen samoista teologisista kysymyksistä, ettei se katso riittävästi ulospäin kohti ihmisiä?

Uusimpien erojen jälkeenkin kirkkoon kuuluu yhä suomalaisen enemmistö, ja myös loput käyvät kirkossa ainakin häissä ja hautajaisissa ja usein myös jouluna. Tätä taustaa vasten kirkosta eroamisen voivottelun sijaan olisi hyvä alkaa nyt käymään avoimesti keskustelua siitä, millainen on 2020-luvun kansankirkko.

si lähetysmäärärahaa Vantaan seurakunnilta? Mahtaisiko kirkkovaltuusto sitä nykyisillä voimasuhteilla myöntää? Paavalin teksteistä voi nimittäin päätellä, että on monta asiaa, jossa hän ei ole oikein linjassa nykyisten päättäjien kanssa.

Herätysliiketaustaisten lähetysjärjestöjen kohtelua ei voi pitää reiluna. Eihän se ole totta, etteikö lähetystyö kärsi, kun rahat siirretään Lähetysseuralle ja Pipliaseuralle. Ei kai Lähetysseura voi mennä paikkaamaan sitä työtä, mitä muilta lähetysjärjestöiltä jää tekemättä!

On toisaalta syytä uskoa, että tässä ei ole kysymys vain kuudennesta käskystä ja huoli tasa-arvosta. Vähän yksinkertaistan, mutta näen tässä halun kurittaa niitä piirejä, jotka ottavat Raamatun sanoman ”kovin tosissaan” ja uskovat Raamatun Jumalan sanaksi, joka on liian pyhää peukaloitavaksi, ja uskovat mieluummin niin kuin on kirjoitettu.

Yleinen ilmapiiri kohdistaa kovan paineen kirkkoon. Väkisin nousee kysymys, mitä varten kirkko on. Onko kirkon asia vain hyvä ajallinen elämä vai myös iankaikkinen elämä? Kirkko on kuitenkin uskottava vain, jos se pysyy omalla perustallaan.

Olen pettynyt myös menettelytapaan. Lähetyskenttätyöstä ei ole pystytty esittämään mitään raskauttavaa. Kyseessä on vain rankaisu mielipiteistä, eikä edes niistä, vaan ainakin osin oletetuista mielipiteistä, joita ei ”kuulustelussa” saatu esiin.

Kirkon konservatiiveista luodaan ensin haluttu kuva ja sitten sitä kuvaa vastaan hyökätään. Media on ollut tässä mielikuvan muokkauksessa auliisti apuna. Lisäksi on selkeästi ilmaistu, että jos muutatte näkemyksiänne, niin rahaa ehkä tulee.

Todellinen vakaumus ei ole myytävissä. Samalla kuitenkin puhutaan keskustelevuudesta, mielipiteenvapaudesta ja suvaitsevuudesta. Ei tämä toki ole uutta ja yllättävää. Mielipiteestähän joutuu usein maksamaan. Jos pitää asiaa tärkeänä, siihen onkin valmis. Pitää vain suostua olemaan epäsuosittu.

Anni Suvisuo, 21 opiskelija, Korso

Markku Gröndahl, 61 eläkeläinen, Hämevaara

Marja Kyyrö, 63 varatuomari, Ylästö

Ahti Dahl, 65 eläkeläinen, Matari

Paavo Lipponen on aito ja oikeudenmukainen mies. Hänelle nuorten tulevaisuus on tärkeimpiä asioita, esimerkiksi se, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi yhtäläinen mahdollisuus opiskella. Hänellä on myös sisua ja intoa rakentaa demokratiaa huonoina aikoina. Näiden ja monien muiden asioiden takia äänestän Paavoa.

Pekka Haavisto tuli tutuksi 1980-luvun eduskuntavaalien vaalitentissä, jossa hän uutena ja tuntemattomana onnistui kommenteillaan lyömään itsensä läpi. ”Tuo on tulevaisuuden kaveri hyvine mielipiteineen”, ajattelin. Meno on sitten jatkunutkin. Hän on edustava, vakuuttava ja kansainvälisesti kokenut, helposti lähestyttävä ja humaani kansanmies. Ei ole politiikassa ryvettynyt ja on hyvä neuvottelija vaikeissa olosuhteissa kriisien keskellä. Hän on rehellinen, rohkea, rauhallinen ja reilu. Uuden suunnan näyttäjä.

Presidentinvaalit ovat kautta aikojen olleet mielenkiintoiset ja aina ei ennakkosuosikki olekaan tullut valituksi. Sukujuureni lähtevät osittain Soinista, Pohjanmaan erämailta, mistä mummoni ”vaelsi” Helsinkiin 1900-luvun alussa. Perussuomalaisuus on mielestäni suomalaista kansanpuoluelaisuutta, jotain, mitä ei ole tähän mennessä oikeasti ollutkaan missään puolueessa. Timo Soinia voi mielestäni verrata Kyösti Kallioon, Risto Rytiin tai Martti Ahtisaareen eräänlaisena koko kansan miehenä. Soini ei ole prinssi, vaan ”profeetta omalla maallaan”.

Paavo Arhinmäki on nuoruudellaan tuonut uutta väriä ja ajattelua politiikkaan. Hän osaa kuunnella ihmisiä ja nuorissa on tulevaisuus.

Ja mikä tärkeintä, hän on ainoa vasemmistolainen ehdokas ja vastustaa selkeästi Natoa.

Minun presidenttini Kahdeksan vantaalaista kertoo, miksi juuri hänen ehdokkaansa olisi Suomelle paras presidentti.

Presidentinvaalien ennakkoäänestys 11.–17.1. Varsinainen vaalipäivä 22.1. tekstit Hanna Antila kuvat Markku Mattila

Tom Sergelius, 49 merkonomi, Malminiitty

Pauliina Puukko, 47 tuotepäällikkö, Louhela

Marketta Ruutiainen, 18 abiturientti, Itä-Hakkila

Petri Muinonen, 42 konsultti, Tikkurila

Eva Biaudet on jatkanut samaa linjaa kuin Elisabet Rehn ja Martti Ahtisaari eli taistellut ihmisoikeuksien puolesta ja rauhan rakentamiseksi. Hän on pitkän linjan poliitikko, vaikka nuori iältään. Kokemus, Suomen politiikan historian tuntemus sekä rauhallisuus antavat hänelle etulyöntiaseman. Hän on myös iloinen, ulospäin suuntautunut ja kielitaitoinen, juuri sellaisen presidentin tarvitsemme. Haluan Suomesta turvallisen, oikeudenmukaisen, avoimen ja puhtaan, aivan kuten Evakin.

Paavo Väyrysellä on kyvykkyyttä, osaamista ja taitoja niin yhteiskunnallisissa asioissa kuin politiikassakin. Hän on toiminut useissa valtion tehtävissä vuosikymmenten ajan ja tullut päteväksi. Hänellä on perspektiiviä valtion asioihin, poliittisiin suuntauksiin ja elämään. Hän on kehittynyt erittäin laajakatseiseksi valtiomieheksi. Väyrysen asenne on loistava. Hän on periksiantamaton ja toimelias. Hän tiedostaa oman rajallisuutensa ja ottaa sen huumorilla. Sellainen asenne johtajalla kuuluu olla.

Ehdokkaani on Sauli Niinistö, koska mielestäni presidentin tulee olla sekä kansainvälisesti edustava että verkostoitunut ja vahva arvojohtaja kotimaassa. Saulilla on kokemusta ja viisautta hoitaa presidentin tehtävää. Erityisen tärkeää minulle on, että Sauli jakaa kanssani minulle tärkeän kokoomuslaisen arvomaailman, kuten työn arvostamisen ja yksilön tärkeyden tunnustamisen. Uskon, että hänellä on Suomelle paljon annettavaa.

Äänestän mieluiten ehdokasta, joka voi samaistua meihin, joiden työn varassa on selviytyminen heikomman huoltosuhteen Suomessa. Arvostan Sari Essayahissa kykyä nousta oman intressipiirinsä yläpuolelle. Hän on meppinä osoittanut tämän toimien monialaisten direktiivien valmistelussa. Sari löytää kannattajansa tavallisista, perheellisistä ja perhearvoihin sitoutuneista suomalaisista. Ulkopolitiikassa hän edustaa eurooppalaisuutta, joka pyrkii lähialuekonfliktien rauhoittamiseen muun muassa Lähi-idässä ja joka sallii Suomen säilyttää laajan kansallisen päätäntävallan.

5

Lehtikuva/Mikko Stig

Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1887 maalaama Talonpoikaiselämää kuvaa syrjäisen Ekolan torpan elämää Keuruulla.

Hämäränhetkellä tehtiin puhdetöitä Entisaikoina valoisa aika käytettiin tarkkaan hyödyksi yhteiseksi hyväksi.

M

itä jos työt ja työajat määräytyisivät valon määrän mukaan? Sammuta testiksi valot ja jatka lukemista. Päivällä se saattaa kirkkaalla säällä onnistua, illalla lukeminen on mahdotonta ja kynttilänkin valossa se on hieman ärsyttävää.

Nykyajan länsimainen lineaarinen aikakäsitys perustuu siihen, että aika on jatkuvaa.

On menneisyys, tulevaisuus ja nykyisyys. Vielä vuosisata sitten Suomessa opeteltiin lukemaan hämärässä öljylampun valossa. Aikakäsitys perustui varsinkin maaseudulla luonnon kiertokulkuun.

— Aikaa mitattiin auringon laskulla, kuun nousulla, kevään etenemisellä ja syksyn tulolla, kertoo eläkkeellä oleva folkloristi Henni Ilomäki. Hän on tehnyt uransa Suomen Kirjallisuuden Seuran kirjastonjohtajana ja tutkinut entisaikaista maailmankuvaa.

Kaikki pyörii töiden ympärillä Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa luonto määräsi, mitä töitä tehtiin, ja työt määräsivät arjen kulun. Talonpojilla oli käytössä vuotuiskalenteri, joka määräytyi töiden mukaan. Töitä tehtiin muun muassa muuttolintujen liikkeiden, pellon viillosten kuivumisen ja heinän kasvun mukaan. Tiedettiin tarkkaan, milloin piti merkata jääteiden paikat jär-

6

velle ja milloin oli hyvä aika teurastaa eläimet.

— Kaikki asiat pyörivät työn ympärillä, se ei ole vain tämän päivän ilmiö. Nykyihmiset helposti ajattelevat, että joskus silloin toimittiin viisaasti ja osattiin jarrutella. Kun talon peltotyöt syksyllä oli tehty, talvella tehtiin sisätöitä.

Entisaikaan rauhoittuminen talvella oli luonnon sanelema pakko, kun keinovalo ei pidentänyt työpäiviä. Valoisa aika käytettiin tarkkaan hyödyksi.

— Kesällä tehtiin pitkiä päiviä, kun valoa riitti. Korkeintaan nuoret jaksoivat lähteä yöjalkaan ja tansseihin.

Hämäränhetkellä, kun vielä näki vähän tehdä jotain, keräännyttiin yhteen tekemään puhdetöitä. Miehet tekivät puutöitä ja naiset käsitöitä.

— Istuttiin pimeässä tai päreen valossa ja tehtiin, mitä pystyttiin. Naiset kehräsivät lankaa pellavasta, joka oli kesällä kasvatettu. Seuraavaan kesään mennessä siitä oli tehty kangasta. Kesällä ei ollut aikaa istua kutomassa.

Työ hallitsi jo silloin, mutta se oli yhteisöllistä, ei niin yksilökeskeistä kuin nykyisin. Entisaikaan työtä tehtiin yhteisen hyvän eteen, ei vain itselle.

Ilomäen mukaan tässä voisi olla oppimista.

— Nykyaikainen palkitsemisjärjestelmä on välitön: saadaan rahaa, kun tehdään jotain. Ennen nähtiin niin, että tulevaisuudessa odottaa jokin asia, kun yhdessä teemme jotain tietyllä tavalla. Se, että tekemisestä seurasi jotain hyvää, antoi lohdullisen perspektiivin elämään, joka saattoi olla muuten köyhää ja nälkäistä.

Traditiot siirtyvät tarinoiden Hämäränhetken vietto menneenä aikana oli

Keinovalon aikaan Nykyihmisen hämäränhetken merkityksellisyyttä vähentävät alati päällä olevat sähkövalot. Vaikka hetki koetaan kaksi kertaa päivässä, menee se monelta helposti ohi.

Ilmatieteen laitoksen mukaan hämärän aika on silloin, kun aurinko on painunut jo horisontin alapuolelle, mutta on vielä vähemmän kuin 6 astetta horisontin alapuolella. Hämäränhetki pystytään määrittämään tarkasti auringonlaskun mukaan. Esimerkiksi perjantaina 13.1. hämärän kesto Vantaalla on 54 minuuttia ja se alkaa kello 15.44. Hämärän aikana valaistus tulee ilmakehästä sironneesta valosta ja isoimmat planeetat ja tähdet voi jo erottaa taivaalta.

Hämärän pituus aamulla ja illalla on päivittäin sama, mutta se vaihtelee vuodenaikojen ja paikan mukaan.

Maan eteläosissa selkeällä säällä hämärä kestää syksyisin ja keväisin 40–50 minuuttia, sydäntalvella noin tunnin ja keskikesällä yli 1,5 tuntia. Kesällä ei ole lainkaan pimeää, vaan silloin maan etelä- ja keskiosissa ilta- ja aamuhämärää on yli 4 tuntia.

Tarkan ajan hämäränhetkelle voi laskea osoitteessa www.moisio.net/ taivas/aurinko.php.

tärkeä kulttuuriperinnön ja tapojen siirtymisen kannalta. Sukupolvet, piiat, rengit ja talokunnat kerääntyivät tupaan yhdessä.

— Ne olivat tarinoiden kertomishetkiä.

Vanhukset kertoivat juttuja, jotka joskus hiukan pelottivat lapsia. Tarinoita ja satuja kerrottiin koko vallitsevasta maailmasta, myös luonnon haltijoista.

Ilomäen mukaan traditiot voisivat nykypäivänkin siirtyä samalla tavalla, tarinoimalla.

— Nuorten aikuisten isovanhemmilla voi olla kokemuksia hämäränhetken vietosta.

Moni huomaa liian myöhään, ettei ole kysellyt omilta isovanhemmiltaan tarpeeksi. Kannattaa jututtaa vanhoja sukulaisia puhumalla menneistä asioista ja tiedostaa kuuluvansa samaan yhteyteen.

Perinteet luovat turvallisuutta ja jatkuvuutta.

— Omilta sukulaisilta voisi kysyä esimerkiksi perintönä kulkevan itse tehdyn tyynyliinan tarinan tai onko isoisä ollut heinätöissä lapsena ja miten heillä vietettiin joulua, vinkkaa Ilomäki.

Auringon laskusta alkavalla hämärällä on monta nimeä: hämäränhyssy, sininen hetki, porvarillinen hämärä, siviilihämärä, yhteiskunnallinen hämärä. Monet näistä juontavat juurensa juuri siitä, että silloin näkee vielä tehdä yksinkertaisia töitä tai liikkua ilman valaistusta. Esimerkiksi ”porvarillinen hämärä” tulee siitä, että keskiajalla käsityöläiset ja porvarit näkivät vielä työskennellä ulkona.

Lotta Numminen

Viereisellä sivulla 7 alkaa uusi Hämäränhetki-juttusarja, jossa seurataan hämäränhetkiä eri puolilla Vantaata.

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Hans von Schantz

Montun pohjalla

K

oivuhaassa asuva Pekka Rantanen alkoi harrastaa arkeolo­giaa parikymmentä vuotta sitten.

— Tuli ajatus, että pitäisi ryhtyä harrastamaan jotain sellaista, mitä voisin jatkaa eläkkeellä ollessanikin.

Vaikka vaihtoehtoja oli useampia, hän päätyi arkeologiaan.

— Kuinka ollakaan, juuri niinä aikoina Heurekassa etsittiin ihmisiä Jokiniemen kaivauksille. Kuka tahansa sai osallistua niihin.

Vuodesta 1991 lähtien Rantanen on ollut kaivauksilla joka kesä.

— Tieteen harrastaminen viehättää minua. Se vaatii tarkkuutta, keskittymistä ja huolellisuutta.

Suunnilleen samat vaatimukset veivät Rantasen aikoinaan matematiikan opintojen pariin ja työuralle tietojenkäsittelyalalle, tukkukauppaan, pankkiin ja opettajaksi ammattikorkeakouluun.

Jo muuan lapsuudenkokemus vei ajatuksia arkeologian suuntaan.

— Olin 11-vuotias, kun meille kotiin Hämeeseen kaivettiin kaivo ja maasta löytyi hiottu pyöreän kivilevyn puolikas. Tajusin, että se liittyi historiaan. Vein kappaleen syksyllä historian opettajalle, joka ei osannut sanoa, mikä se oli.

Hiottu kivi hävisi sille tielleen.

Lihakset kipeytyvät Jonakin kesänä Pekka Rantanen on ollut kaivamassa vain muutaman päivän, mutta usein kaksi viikkoa.

— Kaivaminen on kunnon työtä. Vähintäänkin ensimmäisen päivän jälkeen lihakset ovat kipeinä. Vaatii kuntoa, että jaksaa kököttää kumarassa montun pohjalla koko päivän.

Maata poistetaan lastalla kerros kerrokselta. Jos jostain kerroksesta löydetään jotain, sijainti mitataan tarkasti ja merkitään muistiin. Lisäksi lastalla poistettu maa-aines kerätään sankoihin ja seulotaan pienempien kappaleiden löytämiseksi.

Useimmiten kaivaukset järjestetään kursseina.

— Ohjaajat selittävät ja näyttävät, miten kaivetaan ja miten löytöjä tunnistetaan. He kertovat, jos kaivauksessa on jo-

— Nykyään minua kiinnostaa se, miten asiat ovat tapahtuneet, vaikka kouluaikana historia oli minulle inhokkiaine, sanoo Pekka Rantanen. tain tavallisesta poikkeavaa ja mitä on odotettavissa. Totta kai he näyttävät myös, mitä on jo löydetty.

Kurssin järjestäjänä on usein työväenopisto, kesäyliopisto tai avoin yliopisto. Ne järjestävät myös muunlaisia arkeologia-aiheisia kursseja. Uudenmaan arkeologian harrastajien yhdistys Ango ollut kaivausasioissa aktiivinen.

— Ango on tehnyt yhteistyötä muun muassa Tarton yliopiston professorin Aivar Kriiskan kanssa. Yhteistyö on jatkunut kymmenkunta vuotta, ja olemme käyneet kaivamassa aluksi Pärnun ja myöhemmin Narvan seudulla.

Jousipyssy muinaistekniikalla Läheskään kaikki arkeologian harrastajat eivät kuitenkaan itse kaiva.

— Jotkut ovat kaivaneet aikaisemmin, mutta vaikkapa terveyssyistä eivät enää voi.

Mutta kaikki arkeologian harrastajat eivät ole kaivaneet koskaan. Angon 160 jäsenes-

tä aktiivisia kaivajia on noin 20–25, toteaa Rantanen.

Hän on ollut perustamassa Angoa 20 vuotta sitten ja toimii sen puheenjohtajana.

Näyttely Arkeologia harrastuksena — Ango 20 vuotta on esillä 23. tammikuuta asti Monitoimikeskus Lumossa Korsossa.

Mutta mikä on ango?

— Ango on muinaisjäännös, väkäsellinen, pitkäruotoinen keihäs. Vanhimmat löydöt ovat rautakauden merovingiajalta. Angoa käyttivät erityisesti suomalaiset. Roomalainen keihäs edeltää sitä. Aidon angon kuvat ovat yleensä huonoja, ja siksi siitä joudutaan yleensä esittämään tyylitelty kuva.

Keihäiden lisäksi muutkin muinaiset aseet, kuten jousipyssyt ja asut, kiinnostavat harrastajia. Joitakin jopa niin, että he valmistavat niitä muinaistekniikoilla.

Vuodenajoista kevät ja syksy ovat retkien aikaa. Mielenkiintoisia kaivauskohteita löytyy pitkin Eurooppaa. Angolaisilla on kokemusta Sloveniasta, Turkista ja Tšekistä.

Hitaasti ja pienin askelin Pekka Rantanen ei ole tehnyt kaivauksilla mitään kovin ihmeellisiä löytäjä. Silti arkeologia jaksaa kiinnostaa, paitsi tekemisenä myös omaa maailmankuvaa rakentavana tiedonlähteenä.

— Arkeologia on auttanut ymmärtämään, kuinka hitaasti tai pienin askelin ihminen tai kulttuuri kehittyy.

Hän kertoo esimerkin keramiikka-astioiden valmistuksesta. Aluksi savea työstettiin pelkin käsin. Sitten keksittiin alusta, jota voi pyörittää. Myöhemmin alustan alle tuli tuki, jonka päällä alusta pyöri helpommin. Vielä myöhemmin alustaan tuli vipu, joka helpotti pyörittämistä.

— Pienten muutosten kautta syntyi dreija. Samaan tapaan kehittyvät nykyajankin laitteet.

Ulla-Maija Vilmi

—Ango on muinaisjäännös, väkäsellinen, pitkäruotoinen keihäs.

Hämäränhetki

Sotunki N 60°17.652’ E 025°08.218’ 7. tammikuuta klo 15.37 Markku Mattila

7

Saban kunin

Etiopiassa uskonnollist monenlaisia ennakkolu

L

iikkuupa Etiopiassa pääkaupungissa Addis Abebassa tai pikkukylissä, uskonto kuuluu ja näkyy. Ortodoksikirkkojen kaiuttimista raikaa resitoituja rukouksia öisinkin ja välillä niihin sekoittuu moskeijoiden rukouskutsuja. Takseja ja busseja pitää tiellä tuulilasiin teipattu risti, Jeesus tai Neitsyt Maria. Pikkukylissä kimaltaa aaltopelti: on rakennettu uusi moskeija tai kirkko tai molemmat. Kaduilla liikkuu päät peitettyinä niin ortodoksi- kuin musliminaisiakin.

— Täällä ei ole ateismille tilausta. Kun muuta apua ei ole, ihmisten täytyy monin tavoin turvautua Jumalaan. He myös näkevät elämässään Jumalan vastauksia ihan toisella tavalla kuin me, sanoo pastori, filosofian tohtori Maija Priess, joka on asunut Etiopiassa lyhyitä jaksoja ja oli loppuvuodesta 2011 opettamassa Addis Abeban yliopistossa.

Muslimit ja kristityt ovat eläneet Etiopiassa rinnakkain vuosisatoja, ja enimmäkseen väkivallattomasti, sillä Etiopian perinteinen islam on ollut maltillista kansanuskoa. 1990-luvulta alkaen tilanne on muuttunut: islam on levinnyt aiempaa nopeammin ja muuttunut jyrkemmäksi. Radikaali islam on tuontitavaraa.

Se saa rahoitusta pääasiassa Saudi-Arabiasta ja tukea naapurimaista Somaliasta ja Sudanista.

Etiopiassa on yli 90 miljoonaa asukasta, joista ortodokseja on noin 35–40 prosenttia.

Arviot muslimien määrästä vaihtelevat 30 ja 40 prosentin välillä. Luterilaiseen Mekane Yesus ‑kirkkoon ja baptistikirkko Kale Hiwotiin kuuluu yhteensä yli kymmenen prosenttia etiopialaisista. Muut protestanttiset kirkot ja katolinen kirkko ovat selvästi pienempiä.

Kristinuskolla on alueella pitkä historia, sillä nykyisessä Pohjois-Etiopiassa sijainneessa Aksumin kuningaskunnassa kristinuskosta tuli valtionuskonto jo 300-luvulla. Sen perintöä jatkaa Etiopian ortodoksinen kirkko, joka muutamien muiden niin kutsuttujen orientaalisten kirkkojen kanssa erkani 400-luvulla silloisesta valtakirkosta. Syynä olivat Kristuksen jumaluutta ja ihmisyyttä koskeneet kiistat.

Suomen Lähetysseuran lähetti, pastori Risto Leikola kertoo saaneensa vastata kyllästymiseen asti kysymykseen, miksi hän tekee lähetystyötä maassa, jossa on ikivanha kristillinen kirkko.

— Ortodoksisen kirkon sydänalue on pohjoisessa. Se on vanhastaan tigre- ja amharakansojen, keisarin ja vallanpitäjien kirkko, johon monilla on torjuva suhde. Siksi esimerkiksi vähemmistöheimojen ja maan eteläosien ihmiset ovat olleet avoimia protestanttiselle kristinuskolle. Mekane Yesus ‑kirkon evankelioimistyössä pyrimme tavoittamaan ihmisiä, jotka eivät ole ilosanomaa kuulleet — emme ortodokseja tai muiden kirkkokuntien jäseniä, Leikola sanoo.

Etiopian ortodoksisella kirkolla on omia korostuksiaan, jotka liittyvät enemmän kansallistuntoon kuin kristinuskoon. Etiopia-

”

Etiopiassa ei ole ateismille tilausta. Kun muuta apua ei ole, ihmisten täytyy monin tavoin turvautua Jumalaan.”

Neitsyt Marian ikoni Kiddist Mariamin kirkon pihassa Addis Abebassa.

8

Pastori Maija Priess

ngattaren maassa

ten ryhmien välillä on uuloja ja jännitteitä. laiset esimerkiksi uskovat, että Vanhassa testamentissa mainittu Saban kuningatar oli etiopialainen. Se, mitä Vanhassa testamentissa ei kerrota, kerrotaan esimerkiksi Etiopian kansalliseepoksessa Kebra Nagastissa: Saban kuningatar synnytti Israelin kuninkaalle Salomolle pojan, Menelikin, jonka jälkeläisiä Etiopian keisarit olivat.

Menelikin kerrotaan tuoneen Salomon luota Jerusalemista palatessaan liitonarkun Etiopiaan. Arkun uskotaan olevan Aksumissa, jossa sitä vartioi tehtävään omistautunut pappismunkki. Kukaan muu ei sitä saa nähdä. Arkun merkityksestä Etiopian ortodokseille kertoo sekin, että jokaisen ortodoksikirkon alttarissa on tabot eli laintauluja symboloiva laatta, joka on peitetty kankaalla.

Addis Abebassa sijaitseva keisari Haile Selassien rakennuttama komea Kiddist Selassien eli Pyhän Kolminaisuuden katedraali havainnollistaa hyvin keisarisuvun ja ortodoksisen uskon tiivistä yhteyttä. Kirkossa on Haile Selassien ja hänen vaimonsa, keisarinna Menenin jättiläismäiset graniitista tehdyt ruumisarkut. Kuoriin on jätetty paikoilleen heidän istuimensa, joita he käyttivät palveluksiin osallistuessaan. Kuorin seinämaalauksissa on sulassa sovussa ortodoksista kuvastoa ja keisarin urotöitä.

Kiddist Arseman kirkko Addis Abeban lähiössä ei ensisilmäyksellä näytä ortodoksiselta kirkolta. Se on pieni ja vaatimaton peltikattoinen laatikko. Koska kirkko on pyhä paikka, kengät riisutaan sinne tultaessa. Liturgiassa seistään suurin osa ajasta. Monet rukoilevat paljon polvistuneina, kasvot lattiaan painettuina. Siksi kirkon lattiaa peittävät paksut matot. Ne ovatkin ainoa ylellisyys. Kirkon ikonit esimerkiksi ovat painokuvia. Ne on peitetty läpikuultavilla liinoilla — siksi, että pyhää ei voi katsoa suoraan.

Etiopian ortodokseille sekä lauantai että sunnuntai ovat pyhäpäiviä. Liturgia alkaa aamukuudelta ja kestää pari kolme tuntia. Liturgioita on usein myös arkisin. Tavallisesti ehtoollisella käyvät vain pienet lapset ja vanhukset. Tiukkojen paasto- ja puhtaussääntöjen vuoksi muut osallistuvat ehtoolliselle vain muutaman kerran vuodessa suurina juhlapyhinä. Etiopialaisten omia suuria juhlia ovat Jeesuksen kasteen muistoksi vietettävä timkat tammikuussa ja ristin löytämisen juhla maskal syyskuussa.

— Ortodoksista kirkkoa on kritisoitu siitä, että se on jähmettynyt menneeseen. Muutoksia on kuitenkin tapahtunut. Esimerkik-

”

Meidän pitäisi luterilaisina säilyttää tasapaino armon ja lain välillä. Sosiaalinen evankeliumi on ehkä ottanut liikaa tilaa lännen kirkoissa.”

Mekane Yesus ‑kirkon presidentti Wakseyoum Idosa

Pastori, teologian tohtori Wakseyoum Idosa johtaa Mekane Yesus ‑kirkkoa. si jumalanpalveluksissa on alettu käyttää yhä enemmän nykykieltä amharaa muinaisetiopialaisen ge’ezin rinnalla. Evankeliumi, saarna ja esirukoukset luetaan aina amharaksi, kertoo Maija Priess.

Luterilainen Mekane Yesus ‑kirkko

Moskeija Jimman seudulla Länsi-Etiopiassa.

Nuoret seuraavat jumalanpalvelusta eteisessä Mekanissan Mekane Yesus ‑kirkossa Addis Abebassa.

on Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Etiopiassa. Vuonna 1959 perustettu kirkko on kasvanut nopeasti: vuonna 2009 sillä oli noin 5,3 miljoonaa jäsentä, vuonna 2011 ylitettiin jo kuuden miljoonan jäsenen raja. Kirkon nimi on muinaista ge’ezin kieltä ja tarkoittaa paikkaa, jossa Jeesus asuu.

Mekane Yesus ‑kirkon presidentti Wakseyoum Idosa naurahtaa joutuvansa tämän tästä vastaamaan kysymykseen, mikä on hänen kirkkonsa nopean kasvun salaisuus.

— Ensisijainen selitys on Jumalan toiminta. Hän saa meidät levittämään sanaa niin, että ihmiset ymmärtävät. Pyhä Henki tekee sanomastamme tehokkaan, niin että ihmiset seuraavat sitä ja liittyvät kirkkoon. Ilman sitä meidän pyrkimyksemme eivät olisi mitään.

Wakseyoum lisää, että kirkko käyttää saarnoissa kieltä, jota tavalliset ihmiset voivat ymmärtää ja ottaa todistuksessaan huomioon kuulijoiden elämäntilanteen. Hän muistuttaa, että raamatunkäännökset ovat tärkeitä, sillä omankielinen Raamattu avaa ihmisille oven

uskoon. Myös lukutaito-opetusta tarvitaan.

— Kun ihmiset kuulevat Jumalan sanaa, Pyhä Henki saa aikaan konkreettisia muutoksia heidän elämässään. Myös muut näkevät muutoksen ja alkavat kysellä ja ihmetellä. Kirkossamme uskovat kokevat velvollisuudekseen jakaa uskoaan muille.

Wakseyoum muistelee taannoista vierailuaan Ruotsissa.

— Siellä pappi, jonka kanssa keskustelin, sanoi, että heistä sanan julistaminen ei tunnu niin tärkeältä kuin meillä Etiopiassa. Kirkko halusi kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä.

Ruotsalaisissa saarnoissa keskityttiin Jumalan armoon, mutta oltiin vastahakoisia kertomaan ihmisille, kuinka heidän pitäisi elää ja toimia kristittyinä.

— Minun mielestäni meidän pitäisi luterilaisina säilyttää tasapaino armon ja lain välillä. Niin kutsuttu sosiaalinen evankeliumi on ehkä ottanut liikaa tilaa lännen kirkoissa. Me taas haluamme levittää ilosanomaa. Haluamme opetuslapsia, emme pelkkiä jäseniä, Wakseyoum sanoo.

Mekane Yesus ‑kirkko on lähempänä ortodoksista kirkkoa kuin muut protestanttiset kirkot siinä, että se kastaa lapsia ja vihkii pappinsa. Myös piispan viran perustamisesta on keskustelu. Osaksi näistä samoista syistä mo-

net muut protestanttiset yhteisöt pitävät luterilaisia lähetyskohteena ja keskittyvät heidän käännyttämiseensä.

— He saattavat sanoa meidän jäsenillemme, että sinä et vielä ole pelastunut, Risto Leikola kertoo.

Sekä kirkkojen että uskontojen välisissä keskusteluissa Mekane Yesus on usein aloitteentekijä. Sillä on esimerkiksi erityinen osasto kristittyjen ja muslimien välisiä suhteita varten.

— Konflikteja on eniten muslimienemmistöisillä alueilla. Siellä ei haluttaisi antaa tontteja kirkon rakentamiseen. Sama pätee kyllä toisinkin päin: alueilla, joilla on kristitty enemmistö, muslimien on vaikea löytää moskeijoille tonttimaata, kertoo Belay Abakiya, joka vastaa kirkossa kristittyjen ja muslimien välisestä dialogista.

Belayn mukaan monilla paikkakunnilla on ruohonjuuritasolla hyvää yhteistyötä ja eri tavoin uskovat elävät sovinnossa rinnakkain.

Konflikteja ei niin helposti synny, kun ihmiset tuntevat toisensa ja ovat puheväleissä.

— Pyrimme kouluttamaan sekä omia jäseniämme että muita kristittyjä, jotta he eivät halveksisi muslimeita ja saarnaisivat vastuullisesti ja rauhanomaisesti. Lisäksi haluamme edistää sitä, että eri uskontojen edustajat työskentelisivät yhdessä maan kehittämiseksi ja esimerkiksi sosiaalisissa kysymyksissä.

Belay pahoittelee, että kristityt eivät aina ymmärrä, että uskontojen välillä voi olla muunkinlaisia suhteita kuin käännyttäminen.

Toisaalta muslimit tuntuvat reagoivan aggressiivisesti jo huhupuheisiinkin — ja myös levittävät niitä. Äärimmillään huhut johtavat väkivaltaan.

Maaliskuun 2011 alussa muslimienemmistöisellä Jimman alueella Länsi-Etiopiassa tuhottiin 66 kirkkoa ja yli 50 taloa. Tuhotuista kirkoista suurin osa kuului baptisteille, mutta joukossa oli myös 13 Mekane Yesuksen kirkkoa. Levottomuudet saivat alkunsa, kun muslimit väittivät Koraanin sivuja käytetyn vessapaperina uuden baptistikirkon rakennustyömaalla. Seuranneessa poliisitutkinnassa kristityt todettiin syyttömiksi.

Viisi vuotta aiemmin muslimit polttivat Länsi-Etiopiassa sekä ortodoksien että protestanttien kirkkoja. Levottomuuksissa kuoli tuolloin 19 ihmistä. Molemmilla kerroilla iskujen provokaattorina oli ilmeisesti sama, Kwarej-nimellä kulkeva ääriryhmä. teksti ja kuvat Kaisa Halonen

9

Jani Laukkanen

KIINNOSTAAKO VAPAAEHTOISTYÖ VANHUSTEN AUTTAVASSA PUHELIMESSA? Etsimme SUVANTO-linjalle vapaaehtoisia päivystäjiä.

Ota yhteyttä. Kerromme lisää 050 5770214 tai info@suvantory.fi Lisätietoa: Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry www.suvantory.fi

Kansanlähetyksen ja Tikkurilan srk:n

bussimatka VIIPURIIN 20.-21.4.2012 Matkanjohtajat Kalevi Niemi ja lähetyssihteeri Sirpa Jalokinos. Hinta 173 e, sis. matkat, viisumin, hotellimajoitus 2 hh aamiaisella, lounaat, kiertoajelut ja Monrepoon.

Lisätietoa: Kalevi 0400 449928 tai Sipe 050 4147 234.

Ilmoittautumiset matkatoimisto Matka-Prima 020 768 9970.

Rukousilta Rekolan kirkossa torstaina 19.1. klo 18.30 Pirkko Jalovaara

Rekolan seurakunta ja Rukousystävät ry

Lestadiolainen

HERÄNNÄISSEURAT

UUSHERÄYS

VANTAAN

Kotiseurat 15.1. klo 14 Rauni Mäellä, Valurinkuja 2 A 21, Espoo Jeesus ilmaisee Jumalallisen voimansa Matti Latvala ja Pekka Palosaari

www.vantaanlauri.fi

ISSN 1799-9022.

Julkaisija Vantaan seurakunnat.

Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Levikki 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin.

Toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl. fi. Toimituksen sihteeri Arja Vasara, p. 09 830 6274, arja.vasara@evl.fi.

Päätoimittaja Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli. kulmavuori@evl.fi. Toimittajat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl. fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa. halonen@evl.fi. Nina Riutta p. 09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen p. 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi.

Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. Ilmoitusmarkkinointi Seija Kosunen, p.

020 754 2270, Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, Sari Havia p. 020 754 2284, myyntija markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. Ilmoitushinta 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16.

Ilmoitustrafiikki /-valmistus Kotimaayhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi.

Toimitusneuvosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Tapio Leskinen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti. fi/palaute.

10

Pe 13.1. klo 18 Vehkojan srk-keskuksessa, Yli-Anttilantie 3, Hyvinkää.

Su 15.1. klo 10 Kirkkopyhä Tapiolan kirkossa, Kirkkopolku 6, Espoo.

Mukana kvartetti Herännäisnuorten kuorosta. Kirkkokahvit ja seurat.

Klo 15 Loviisan srk-kodissa, Itäinen Tullikatu 6. Klo 18 Vanhankirkon salissa, Kirkkotie 1-3, Järvenpää.

Klo 18 Nurmijärven srk-keskuksessa, Kirstaantie 5-7.

Ti 17.1. klo 12.30 Tiistaipiiri Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Ke 18.1. klo 18.30 Herttoniemenrannan kappelissa, Laivalahdenkaari 5, Hki.

VUOKRATTAVANA SENIORIASUNTO 1 h + tupakeittiö Palvelukeskus Foibessa Tiedustelut puh. (09) 851 851

Opastetut juna-lentomatkat: l

Trans Siperian halki Pekingiin 3490 e

”Romanovin perhe ja Grigori Rasputin - tsaariperheen jäljillä” 1980 e

l

l

Helsinki-Moskova-Nizza 2690 e

l

Kuuluisa Silkkitie 3520 e

Oy Traveller Ab

Laula lapselle Vanhat lastenlaulut ovat aina muotia.

Parantava rukous Rukoilemme kanssasi!

Virpi Kari sanoo, että aina tulee uusi sukupolvi, joka ottaa vanhat lastenlaulut omikseen.

puh. 09 - 660 002 www.traveller.fi www.travellerfinland.com

T

yöhuoneen seinustalla oleva sähköpiano on FKustannuksen kustannuspäällikkö Virpi Karin työväline. Lukuisia laulukirjoja toimittanut Kari on valinnut kappaleet myös viime syksynä ilmestyneisiin teoksiin Lasten Toivotut — 100 iloista lastenlaulua ja Vauvaperheen laulukirja.

Useat näiden kirjojen lauluista ovat nykylasten vanhemmille tuttuja heidän omasta lapsuudestaan.

Oravan pesä, Ukko Nooa ja Körö körö kirkkoon ovat puolestaan niitä lauluja, joita laulettiin jo monen isovanhemman lapsuudessa.

— Lasten toivotut ‑kirjasta löytyvät Prinsessa Ruusunen ja Rati riti ralla ovat kappaleita, joita lauloimme, kun olin lastentarhassa 1950-luvulla, Kari muistelee.

Kirjoissa on mukana myös loruja, niihin liittyviä leikkejä ja hengellisiä lastenlauluja.

Tuttuja kestosuosikkeja Lastenlaulujen kestosuosikit ovat toimiviksi osoittautuneita kappaleita, joista lapset pitävät.

— Vanhat lastenlaulut ovat aina muotia. Aina tulee sukupolvi uusia lapsia, jotka ottavat ne omikseen, Virpi Kari sanoo.

— On tärkeää, että näiden laulu-

jen perinne säilyy. Vanhoja lastenlauluja ei pidä hävittää, hän lisää.

Ainakin ne lastenlaulukirjoja ostavat vanhemmat ja isovanhemmat, joiden nuotinlukutaito ei riitä ennestään tuntemattomien kappaleiden soittamiseen tai laulamiseen, haluavat löytää laulukirjoista tuttuja lauluja.

— Näitä uusimpia laulukirjoja selaamalla mieleen voi nousta myös sellaisia oman lapsuuden lauluja, jotka on jo luullut unohtaneensa, Kari sanoo.

Hänen mukaansa perinteinen ja uusi lastenmusiikki eroavat toisistaan siinä, että uusien lastenlaulujen sovituksiin on otettu reilusti vaikutteita pop- ja rockmusiikista.

— Myös vanhoista lauluista tehdään uusia sovituksia, joissa on pop- ja rockvaikutteita, Kari sanoo.

— Monet lapset kuuntelevat aikuisille tehtyä poppia jo alle kymmenvuotiaina. Toivon, että lapset viihtyisivät mahdollisimman pitkään nimenomaan lapsille tehdyn perinteisen tai uuden musiikin parissa.

1970-luvulla Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi valmistunut Kari työskenteli pari vuotta musiikinopettajana yläasteella ja lukiossa ennen kuin siirtyi työskentelemään Musiikki-Fazerille.

Mummi laulaa Lastenlaulut ovat olleet kahden lapsen äidin ja neljän lapsen isoäidin elämässä mukana niin työssä kuin vapaa-ajalla.

UUsi senioritalo saga HelapUisto

valmistuu helmikuussa 2012 Vuokrattavana viihtyisiä ja turvallisia palveluasuntoja. Talossa myös 12-paikkainen ryhmäkoti.

ARA-kohde.Hoitohenkilökunta paikalla 24 h.

Varaa esittelyaikasi nyt!

Helatehtaankatu 1, 00700 Helsinki lisätiedot johtaja Mirkka Kairema p. 09 458 56 500

— Nuorin lapsenlapseni on alle vuoden ikäinen. Lauloin hänelle vaippaa vaihtaessa Mopolaulua, jossa lauletaan ”Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla mopo.” Lapsi pysähtyi aloilleen kuuntelemaan, jolloin vaipanvaihto sujui kätevästi, Virpi Kari kertoo.

Hänen mukaansa vauvat pitävät usein lauluista, jotka esitetään ilmeikkäästi ja joihin liittyy esimerkiksi jokin sormileikki. Karin puolitoistavuotias lapsenlapsi puolestaan hytkyy rytmissä mukana, kun mummi laulaa hänelle Ihahaa-laulua.

Omille lapsilleen Kari lauloi aikoinaan iltalauluksi Oskar Merikannon säveltämää ja J.H. Erkon sanoittamaa Kevätlinnuille etelässä.

— Se on kaunis, vaikkakaan se ei ole lastenlaulu. Opin sen jo lapsena omalta mummiltani. Nyt perinne on siirtynyt eteenpäin ja omat lapseni laulavat sitä lapsilleen, Kari kertoo.

Laulaminen on yksi tapa viettää yhdessäolon hetkiä lapsen kanssa.

— Lapselle kannattaa laulaa, vaikka itsestä tuntuisi, ettei osaa.

Laulamisen ei tarvitse sujua nuotilleen oikein, hän kannustaa.

Laulamisen tueksi voi laittaa kirjojen mukana tulevan cd:n soimaan ja laulaa sen tahdissa tai vain nauttia yhdessäolosta lapsen kanssa levyä kuunnellen.

Soili Pohjalainen

Kotimaisia romaaneja Laura Malmivaara/Siltala

Monenlaisia muukalaisia Kotimaisissa romaaneissa tavataan entisestä elämästään poistuneita.

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu.

Gummerus 2011.

Kolmekymppisen Joonas Konstigin Kaikki on sanottu on tavallaan hyvin tyypillinen ensimmäinen romaani, kuvaahan se nuorten aikuisten hapuilua, kapinaa ja rajoilla kompurointia.

Romaanin alkuasetelma on isän kuoleman aiheuttama suru ja epätietoisuus. Elämä, johon kukin kolmesta sisaruksesta on ehtinyt jo omalla tavallaan asettautua, menee moneen suuntaan kurkottelevasta kaipauksesta sekaisin. Siinä sitten etsitään totuutta niin isästä kuin itsestäkin ja lohtua niin pillereistä kuin tottelemisesta. Aika stereotyyppinen ratkaisu on panna perheen pojat kasvamaan miehiksi sodassa ja painisalilla ja antaa sisaren rauhoittua aikuisuuteen äitiyden myötä.

Konstig on taitava kuvaamaan kaksi–kolmekymppisten nuorten miesten maailmaa, herkkyyttä ja uhoa. Kaikki on sanottu elää pitkälti puheen varassa. Se kuitenkin kaipaisi tiivistämistä: 450 sivuun mahtuu elävää, paikoin riemastuttavaakin dialogia mutta myös paljon turhaa jauhamista. Kaikki on todellakin yritetty sanoa.

sesta kirjallisuudesta: Albert Camus vaikkapa, miksei myös nykykirjailijoista Michel Houellebecq.

Lohtu-romaanin nuoruudenystävyksistä toisesta on tullut kansainvälisesti tunnettu elokuvaohjaaja — ja vainaja. Toinen elää helsinkiläislähiössä, toistaiseksi, sillä jos hän ei vuoden kuluessa keksi syytä jatkaa elämäänsä, hän on päättänyt lopettaa sen.

Romaanissa vuorottelevat koeajalla elävän Eliksen kerronta ja edesmenneen Johanin haastattelut, sähköpostit ja elokuvakohtaukset. Sekä Johan että Elis ovat luopuneet kuvitelmasta, että elämällä olisi sen kummempaa tarkoitusta tai mieltä. Johania ajaa vielä intohimo työhönsä, josta hän ei silti tunnu nauttivan. Elis tekee töitä vain sen verran, että elättää itsensä. Maailma tuntuu hänelle vieraalta, mikään ei liikuta eikä suututa. Ei hän edes kärsi.

Kysymys olemassaolon mielekkyydestä ei tietenkään ole vain romaanihenkilöiden kysymys. Se on jokaiselle tuttu. Yleensä se mieluummin sivuutetaan ja jatketaan pientä elämää niin kuin ennenkin.

Mutta entä jos tekisikin niin kuin Melenderin Elis, pienentäisi harkitusti elämäänsä entisestään? Jos elämä on enimmäkseen järjetöntä, miksei sitä voisi kuluttaa vaikka säännöllisiin kahvihetkiin lähiöbaarissa ja hengailuun ostarin pornokaupassa? Entä jos ei kannatakaan kysyä, miksi elää? Ehkä kysymys pitäisikin muotoilla ”miksi kuolla?” tai ”onko järkeä kuolla?”

Tuomas Kyrö on kirjoittanut satiirisen sadun kerjäläisestä ja citykanista.

Jari Tervo: Layla. WSOY 2011.

Tommi Melender: Lohtu. WSOY 2011.

Tommi Melenderin teoksille on helppo löytää sukulaisia ranskalai-

Jotain hieman surullista on siinä, että tarvitaan asialle oikea äijä, machon maineessa oleva Jari Tervo, jotta naisten ihmisoikeuksia käsittelevä romaani nousee otsikoihin ja myyntilistojen kärkipaikoille. Mutta taiten Tervo homman hoitaa. Kirjassa kuvataan sukunsa väkivaltaa pakenevan kurdityttö Laylan matkaa Turkista Saksan kautta Suomeen ja sivuraiteelle prostituoiduksi luiskahtaneen suomalaisen Helenan taistelua lapsestaan. Laylan ja Helenan kohtalot

paljastavat myös alistamisen taustat: ikiaikaiset, kahlitsevat perinteet ja rahan lait.

Aluksi tutun tervomaisen nasevan kerronnan ja tarinan karmaisevan sisällön välillä tuntuu olevan sovittamaton ristiriita. Olo helpottuu, kun taipuu tarinan vietäväksi. Hyvin se nimittäin etenee — loppua kohti jo ehkä turhankin kovaa, aivan kuin Tervolle olisi tullut kiire pistää henkilöidensä asiat kerralla kuntoon.

Romaanin runsautta rakentavat myös ajankohtaiset sivuhenkilöt, kuten parittajan uraa aloitteleva ressukka Armonlahti ja ”maahanmuuttokriittinen” opiskelijapoika Jaussi. Tervon kirjoittama Suomi ei ole kovin kaunis, eikä luultavasti kaukana todellisuudesta. Ihmisestä sentään on vaikka mihin: sekä sokeaan väkivaltaan että aitoon ystävyyteen.

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis.

Siltala 2011.

Tuomas Kyrö on kirjoittanut oman versionsa Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta 36 vuotta esikuvan ilmestymisen jälkeen. Suomi on tuon ajan kuluessa muuttunut peruuttamattomasti, ja niinpä jäniksen kanssa matkaava mies on päivitetty romanialaiseksi kerjäläiseksi, Vatanescuksi. Eikä jäniskään

tarkkaan ottaen ole jänis, vaan helsinkiläinen citykani, yhtä lailla eitoivottu eläjä kuin Vatanescukin.

Kerjäläinen ja jänis on kummallisen parivaljakon monipolviseksi sotkeutuva reissu marjanpoimijoiksi ja rakennustyövoimaksi Lapin perukoille ja sieltä juhlittuina sankareina suomalaisen yhteiskunnan huipulle. Se on satu niille aikuisille, joita tämänhetkinen ilmapiiri Suomessa paleltaa ja puristaa.

Kyröllä on tunnetusti taito asettaa lukija naamakkain omien ennakkoluulojensa kanssa, komiikan tajua ja vilpittömältä tuntuvaa uskoa siihen, että jyrkinkään jätkä ei ole immuuni inhimillisyydelle.

Hyvä voittaa, ja hyvä niin. Ja nauraminen on sallittu.

Kaisa Halonen

Vantaan seurakunnat Församlingarna i Vanda

Vantaan seurakuntien hautausmaille haetaan

kausityöntekijöitä Edellytämme hakijoilta 16 vuoden ikää Tarkemmat hakuohjeet vantaanseurakunnat.fi/tyopaikkoja Hakuaika päättyy 10.2.2012

w w w .v a n t a a n l a u r i . f i

11

Koulutusta

Hetkeen tarttuvia luontokuvia

V

www.helsinginkristillinenkoulu.fi

HKK:n ala- ja yläkoulu aloittavat lukuvuoden 2012-2013 Pukinmäen uudessa peruskorjatussa koulurakennuksessa.

Uusitut, tilavat ja nykyaikaiset opetustilamme mahdollistavat entistäkin laadukkaamman ja toimivan perusopetuksen.

Tiedotustilaisuus järjestetään uusille oppilaille Somerikkokujalla

ke 18.1.2012 klo 18.00.

Toivotamme uudet oppilaat tervetulleeksi Pukinmäen kouluumme, jossa vallitsee lämmin ja turvallinen kristillisen välittämisen ilmapiiri.

Tiedustelut ja oppilashakulomakkeen tilaukset: Koulusihteeri Ulla Jurvanen p. 010 841 5658 ulla.jurvanen@edu.hel.fi Rehtori Markus Andersson p. 050 313 9710 markus.andersson@edu.hel.fi

Ryhdy tueksi mielenterveyskuntoutujalle

Tukihenkilötoiminnan peruskurssi 25.1. – 28.3.2012 Keskiviikkoiltaisin klo 17.30 – 20.00 Vapaaehtoistalo Viola, Orvokkirinne 4 Ilmoittautumiset ja tiedustelut 18.1. mennessä, p. 040 555 7565 vantaanmtseura@gmail.com Koulutus on kurssille hyväksytyille maksuton

alokuvaaja Tero Makkosen luontokuvat tuovat kesän sydäntalven keskelle Myyrmäen kirkon Kauniit maasta nousevat -näyttelyssä. Näyttelyyn on koottu Makkosen parhaita kasvikuvia 15 vuoden ajalta. Puolet kuvista on kuvattu Vantaalla ja loput ympäri Suomea.

— Kuvia on läpileikkaavasti joka vuodenajalta, mutta erityisesti kukka-aiheita kesältä. Talvella, kun maisema on pelkistetty, on helpompi nähdä se kauneus, joka kesällä otetuissa kuvissa on. Se tuo piristystä harmauteen ja näin näyttelystä on enemmän iloa katsojalle, perustelee Makkonen näyttelyn ajankohtaa.

— Olen aloittanut luontokuvaamisen 16-vuotiaana. Innostus lähti yksinkertaisesti kiinnostuksesta luontoon ja halusta taltioida niitä hetkiä myös muiden nähtäville.

Makkosen mukaan kasveissa kiehtoo niiden moninaisuus, hentous, värien ja sävyjen rikkaus sekä valon vaikutus niiden luonteeseen.

— Valo on kuvaamisessani tärkein yksittäinen vaikutin mielenkiintoisen yksilön ja muodon ohella. Tyylini valokuvata on intuitiivinen, hetkeen nojautuva ja retkeilevä. Hetken vaikutelma on tärkeä. Kuvissani ovat tärkeässä osassa myös runollisuus, voimakkaat värit ja pelkistys.

Kauniit maasta nousevat -valokuvanäyttely 2.2. asti ma–pe klo –1 Myyrmäen kirkon takkahuoneessa

Hautauspalveluja KAIKKI KUOLINPESÄN ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

www.hautaus.fi

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

K&P HAUTAKIVET

Täyden palvelun toimisto forum hakaniemi töölö malmi itäkeskus leppävaara tapiola tikkurila myyrmäki kerava hyvinkää

puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh.

010 76 66620 010 76 66500 010 76 66530 010 76 66630 010 76 66590 010 76 66610 010 76 66570 010 76 66560 010 76 66600 010 76 66550 010 76 66580

(0,0828 €/puh + 0,1199 €/min)

(Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225, päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

PERHETERAPIAA, PARITERAPIAA JA VANHEMPAINOHJAUSTA Soile Hakalehto, Perheterapeutti (ET), sosiaalikasvattaja 050 3637934, soile.hakalehto@gmail.com vastaanotto Eteläinen Hesperiankatu, Helsinki mahdollisuus kotikäynteihin

VUOKRATTAVANA 49,5 m2 (2h,kk,kh,vh) Vantaa Koivukylä, 5/6 krs. Rauh. talo, hyvä parvekenäkymä, juna-as. 400 m, Peijaksen srla 1,5 km. Ensisij. sairaanhoitajalle/lähihoitajalle. Vap. 1.2.2011.

675 EUR/kk. maupek@hotmail.com p. 041 4655027 Vantaa-Kaivoksela 2h+keittokomero.

Vuokra 620 e/kk, pidempiaikainen.

P. 043 2001801.

Sirkka-Liisa Helenius

Ostetaan POSTIMERKKEJÄ, kortteja, rahoja, etikettejä, kunniamerkkejä ym.

Arviointipalvelu. P. 792 851.

Käpylän Merkki Oy, Pohjolank. 1.

www.hok-elannonhautauspalvelu.fi www.perunkirjoitustoimisto.fi

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555

Seuraa Vantaan Lauria Twitterissä ja Facebookissa

facebook twitter

www.facebook.com/vantaanlauri www.twitter.com/vantaanlauri

12

Tero Makkonen tuo valokuvanäyttelyssään kesän talven keskelle.

Terveydenhoitoa

Vuokralle tarjotaan Unikkotie 5, Vantaa

Tero Makkonen

Tervetuloa oppilaaksi Helsingin Kristilliseen kouluun

Vuokrata halutaan

P S YKOT E R A P I A A Pä i v i N i e m i - I m p o l a psykoterapeutti,, TM pastori KELA-pätevyys paivi.niemi-impola@welho.com 040 175 9404 Mannerheimintie 40, Helsinki

Hammashoitoa ERIKOISHAMMASTEKNIKKO Sinikka Laikkola

Satuhammas Oy Puhelinajanvaraus (09) 321 4480

Pitkänsillanranta 15, HAKANIEMI, katutaso Vastaanotto myös Hammashoito Dentinelli/Korso p. 010 397 1710

Yksilölliset hammasproteesit suoraan valmistajalta

Erikoishammasteknikko Merja Vesamäki

Palveluja tarjotaan Tip Top Siivous siivousta jo vuodesta 1995

-

KOTISIIVO

kaikki kodin siivoukset ikkunanpesut viikkosiivoukset muuttosiivoukset remonttisiivoukset

kodinhoidon veroväh. 45%

www.tiptopsiivous.fi (09) 4369 6335 tiptop@live.fi MITOIN KUIN MITOIN UUSI ILME KEITTIÖÖN - ovet, tasot, rungot - vetimet, saranat ILMAINEN TARJOUS- ja MITTAUSPALVELU Soita: Erkki 0500 503357 Mikko 0409 311466 ergadesign.fi

”Amme kuin jalokivi” Kph-kalusteiden pinnoitustyöt 20 v. kokemuksella, 5 v. takuu. Myös seinälaatat. Hintaesim. amme 425,-. Huom! Verovähennyskelpoinen. Ilmainen arviointi ja tarjous: 046 619 6456 tai www.ammehuolto.com KOTISIIVOUKSET, muuttosiivoukset, 23,58e/h+alv. (Kotital.väh.). www.loistopalvelut.fi p. 045 888 2583 Muutot • Muuttolaatikot • Kuljetukset • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633 MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

Leikin asia.

Helsingink. 9, Hki. p. (09) 716 151 Tilaa: www.kotimaa-yhtiot.fi/ tilaukset

Vantaan seurakunnat ..–..

Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Virasto avoinna ma–to klo 9–16.

Tilojen ja toimitusten varaukset p. 09 830 6500.

Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Diakoniatoimisto Päivystykset tiistaisin Länsimäen kirkolla klo 9–11 ja torstaisin Hakunilan kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan ajanvaraus ja puhelinpäivystys p. 050 573 6313.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Kirkon kahvio avoinna ke 18.1. alkaen ke–pe klo 11–14.

Hakunilan kirkon kirppis la 14.1. klo 10–13. ja keskiviikkoisin 18.1. alkaen klo 17–19.

Messu su 15.1. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Sari Kokkonen, Anne Viljamaa.

Matalan kynnyksen maanantai 16.1. klo 11. Kaikille avoin kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Ilosanomapiiri ma 16.1. klo 18.30. Raamattupiiri vasta-alkajille ja kaikille kiinnostuneille. Jari Araneva.

Seniorikerho ti 17.1. klo 13. Joulumuistelot.

Raamattupiiri ti 17.1. klo 18.

Puuroaamiainen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10–13. Lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna, tuoremehu ja kuppi kahvia maksaa 2,50 e. Lapsilta 1,50 e Päivärukous ke 18.1. klo 12.30.

Käsillä Hyvää -piiri ke 18.1 klo 14. Tule mukaan ideoimaan mitä hyvää voisimme tehdä yhdessä käsillämme.

Luentosarja Johanneksen evankeliumista ke 18.1. klo 18– 20. Jari Araneva. Uusi elämä Kristuksessa. Elävä vesi puhdistaa.

Viikkomessu to 19.1. klo 18.

Olli Valtonen Hakunilassa la 21.1. alkaen klo 10. Vapaaehtoistyönpäivä.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Puuroperjantai 13.1. klo 11. Kaikille avoin. Hartauden jälkeen puurolounas.

Messu su 15.1. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Anne Viljamaa.

Bethel World Wide Evangelical Ministry su klo 15–18.

Peittopiiri ti 17.1. kello 11–13.

Miesten raamattu ja -saunailta ti klo 18.30–20.30.

Lähetyspiiri to 19.1. klo 18–20.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11, p. 050 573 6294

Ryhmä äideille ja vauvoille tiistaisin klo 13–14.30 alkaen 14.2.

Ryhmä on tarkoitettu ensimmäisen lapsensa saaneille äidille, joiden vauvat ovat ryhmän alkaessa noin alle 6 kuukauden ikäisiä.

Keskustelun lisäksi loruilemme ja opimme vauvojen laululeikkejä.

Tarjolla on myös kahvia ja teetä.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut 9.2. mennessä Liisa Pietilä p. 050 337 7312 tai liisa.pietila@evl.fi

Lapsille Pyhäkoulut Länsimäen kirkolla alkaen 15.1. ja sen jälkeen aina kuukauden kolmantena sunnuntaina 19.2., 18.3., 15.4. ja 20.5. Hakunilan kirkolla yläkerran kerhohuoneessa parittomilla viikoilla sunnuntaisin alkaen 22.1. klo 12– 13 messun kanssa yhtä aikaa. Kotipyhäkoulu Asta Enqvistin luona, Hevoshaantie 9 D, parillisilla viikoilla alkaen 15.1. sunnuntaisin klo 11–12. Kotipyhäkoulu Anna ja Mika Hyvärisellä, Riekkomäentie 8, parittomilla viikoilla keskiviikkoisin klo 18–19.

Muuta toimintaa

Lepaani ti 17.1. klo 18. Nuortenilta, Vaaralan kirkko.

Kahvikammari ke 18.1. klo 13.30 Pähkinärinteen senioritalossa, Kastanjakuja 1 A.

Muuta Matalan kynnyksen maanantaina 23.1. virkistyspäivä Kuntokalliossa klo 9–15. Ilmoittautumiset 16.1. mennessä maksamalla 5 euroa kirkkoherranvirastoon, samalla saat tarkemman ohjelman. Lisätiedot Liisa Juusela p.

050 349 0793.

Yhteisvastuukeräys alkaa pian! Tarvitsemme lisää lipaskerääjiä. Antaisitko aikaasi pari tuntia? Hyvä keräyspaikka ja konkari kaveriksi. Soita diakoni Heli Leskinen p. 050 468 6410.

Kastettu Iines Olivia Vehmas, Kasperi Jooa Kivisilta, Joonatan Johannes Junes, Eljas Mico Aleksander Teräsalo, Masi Eetu Oliver Vahla, Ellen Minea Vilhelmina Lehtinen, Joonas Karl Martin Motti, Fiona Helvi Halilaj, Joa Oliver Kinnunen, Aino Olivia Hiltunen, Otso Oskar Ilves, Aleksi Jukka Johan Martinmäki.

Hautaan siunattu Urpo Aatto Fredrik Brygger 74 v, Seppo Ilmari Huttunen 66 v.

Martti Santakari/Kuvakotimaa

Hakunila

Nuorille

Kastettu Edgar Iisak Rikhard Hirn, Amelie Mathilda Ahonen,Noel Lauri Petteri Jantunen, Liam Henrik Nikolai Ross, Nooa Joonatan Laakso.

Hautaan siunattu Sylvi Maria Juurikko 90 v, TarjaLiisa Lönnberg 63 v.

Korso Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 09 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Hämeenkylä Kirkkoherranvirasto Auratie 3, p. 09 830 6450

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345.

Päivystävä pappi, toimitusten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12, p. 09 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää ma klo 10–12, ke ja pe klo 9–11, p. 09 830 6472.

Vahtimestari p. 09 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 09 830 6459

Messu su 15.1. klo 10. Saarnaaja Matti Hyry, liturgi Anna-Kaisa Inkala ja kanttori Hannu-Pekka Heikkilä.

Isä meidän -luentosarja to 12.1. klo 18.30. 3. pyyntö: Tapahtukoon sinun tahtosi. Luennoitsijana kappalainen Anna-Kaisa Inkala.

Vanhemman väen piiri to 12.1. klo 13, Anne Saviranta.

Seurakuntakuoron harjoitukset alkavat to 12.1. klo 18. Tervetuloa uudet ja entiset laulajat. Lisätietoa kanttori Ursula Hynniseltä, p. 050 573 6368.

Naisten saunailta to 12.1. klo 18 Kotkansiivessä.

Messu su 15.1. klo 10, Risto Auvinen, Hanna Vaittinen ja Ursula Hynninen. Leijonien kirkkopyhä.

Kirkkokahvit.

Runopiiri ma 16.1. klo 13, piiriä ohjaa Signe Kettunen.

Naisten raamattupiiri ma 16.1. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

Englanninkielinen raamattupiiri ma 16.1. klo 18.30.

Kirkon kahvila ti 17.1. klo 11–13.

Katulähetyksen ruokailu ke 18.1. klo 11.

Lähetyspiiri ke 18.1. klo 13, Vesa Ruokonen.

Arki-illan ehtoollinen ke 18.1. klo 18, Vesa Ruokonen ja Martti Sirviö.

Rukousryhmä ke 18.1. klo 18.30.

Vanhemman väen piiri to 19.1. klo 13.

Miesten saunailta to 19.1. klo 18, Vesa Ruokonen.

Lammaskuja 2 B:n kerhotila

Kirkon kulma

Pähkinärinteen lähetyspiiri 18.1. alkaen joka toinen keskiviikko klo 18.

Kirkon kulma avoinna ma, ti, to ja pe klo 10–14. Tule juomaan kuppi kuumaa, lukemaan lehtiä ja tapaamaan toisia.

Lammaspolku 1 Aikuisten raamattupiiri parittomien viikkojen torstaisin 19.1. alkaen klo 16. Mukana kirkkoherra Jukka Nevala.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9

Kenian piiri to 12.1. klo 11. Vieraana pastori Teemu Haataja.

Mukana Jukka Nevala ja Riitta Ahonen.

Kohtaamispaikka parittomien viikkojen torstaisin 19.1. alkaen klo 11.

Lapsille Pyhäkoulut alkavat su 15.1. Pyhäkoulupaikat: Hämeenkylän kirkko, Auratie 3, su klo 10. Hämeenkylä, Sahratie 1:n kerhotila, su klo 11. Vapaalan seurakuntaalo, Vanha Hämeenkyläntie 9, su klo 11. Askisto, Uudentuvantie 6:n kerhotila, ma klo 18.

Perhekerhot kokoontuvat klo 9.30–11. ma Variston päiväkodissa Luhtimäki 2, ti Vapaalan seurakuntatalossa, Vanha Hämeenkyläntie 9 ja ke Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3 sekä Pähkinärinteessä, Lammaspolku 1.

Nyyttikerho ma klo 13–14.30 Lammaspolku 1:ssä ja Taaperokerho ke klo 13.30–15 Lammaspolku 1:ssä.

Merikotkantie 2, p. 040 509 2100.

Lapsille ja perheille Pyhäkoulu su 15.1. klo 10, Taina Partanen.

Perhekerhot ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa (Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

Kastettu Daniel Henrik Schihin, Ella Tuulikki Vauhkonen, Laila Tuulikki Vauhkonen, Essi Valpuri Meronen, Daniel Joonatan Knuutila, Aada Olivia Puskala.

Kuulutettu Petri Markus Röytiö ja Hanna Emilia Lång.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15, suljettu ke 18.1.

Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707.

Maailmanlaajuinen rukousviikko

E

kumeenista rukousviikkoa vietetään ympäri maailmaa 1.–25.1. Kristityt tapaavat viikon aikana ekumeenisissa rukoustapahtumissa, kirkkovaelluksilla, ristisaatoissa, luennoilla ja konserteissa.

Vantaalla rukousviikko näkyy iltatapahtumina ja tarjoaa tilaisuuden toisten kristittyjen kohtaamiseen ja ekumenian edistämiseen.

Ekumenia on kristittyjen toimintaa kohti keskinäistä yhteyttä. Tämän vuoden rukousviikon teemana on Kristuksen voitto muuttaa meidät. Viikon aineisto on valmisteltu Puolassa ja se perustuu korinttilaiskirjeen 15. luvun tekstiin.

Kristittyjen ekumeenista rukousviikkoa on vietetty jo yli sadan vuoden ajan, vuodesta 190 alkaen. Suomessa se on jär-

Tilojen ja toimitusten varaukset ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700.

Diakoniatoimisto Päivystys ma ja to klo 10–12 Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706.

Perhetyön päivystys ti klo 10– 12 Asolantie 6, p. 050 342 6155.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710, vahtimestari 050 590 3495

Torstaipiiri 12.1. klo 13.

Rukouspiiri to klo 18.30.

Messu su 15.1. klo 10, liturgi ja saarnaaja Jaakko Rusama, kanttori Noora Hultin.

Aamumessu ke 18.1. klo 9, Marja-Liisa Malmi ja Noora Hultin.

Lähimmäisen rakkaus silmukoiksi -ryhmä ke klo 9.30.

Nikkaristipalaveri to 19.1. klo 15.

Sanan ja rukouksen ilta to 19.1. klo 18.30, Pirkko Jalovaara.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Asolan ankkuri -aamukahvila to klo 8.30. Ilmainen puuro klo 10.30 asti, kahvi 50 snt.

Yksinhuoltajailta to 12.1. klo 17.

Raamattupiiri to klo 18.

Kohtaamisia sanan äärellä su 15.1. klo 17.30. Jukka Norvannon aiheena Nainen, joka rakasti, Luuk. 18:9–14. Lastenkerhon aiheena Jeesuksen kaste.

Perheiden raamattupiiri ti 17.1. klo 18, lastenhoito järjestetty.

jestetty säännöllisesti 1960-luvulta lähtien.

Ekumeenisen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Episkopaalinen pappi Paul Wattson ehdotti, että rukousviikkoa vietettäisiin tammikuun loppupuolella.

Ekumeeninen rukousviikko Vantaalla ●

●

Ekumeenisen rukousviikon musiikillinen rukousilta pe 20.1. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa.

Musiikki Vox Silentii -lauluyhtye: Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori. Rukoukset pastori Heikki Leppä.

Kristittyjen ykseyden rukousilta ke 25.1. klo 18.30 Myyrmäen kirkossa. Puhujana Heikki Tyrni Myyrmäen helluntaiseurakunnasta. Iltarukouksen johtaa Mikael Sundkvist.

Ekumeeninen rukousviikko 1.–2.1.

Päiväkummun seurakuntatalo Tuovintie 39

Rauhanyhdistyksen lähetysseurat ke 18.1. klo 19.

Hautaan siunattu Donja Marketta Värekoski 66 v, Raimo Veikko Ensio Jaatinen 68 v, Leila-Liisa Tuulikki Nissinen 68 v.

Rautkalliontien kerhohuone Rautkalliontie 4

Rukouspiiri pe klo 19.

Ikäihmisten iltapäiväpiiri ma klo 13.

Muuta Lähetyksen kotipiiri ke 18.1. klo 18.30 Tellervo Meripaadella, Havukallionkatu 5 B 22. Kahvitarjoilu klo 18. ”Nainen 50+. Pullo ainut ystäväsi, alakulo seuranasi?” Suljettu, vertaisuuteen tukeutuva ryhmä alkaa ti 31.1. klo 13–15.

Ohjaajina Marianne ja Irma. Kysele lisää ja ilmoittaudu p. 050 553 8459 / Irma Liljeström.

Kastettu Marlo Benjamin Horkan, Pinja Elisabet Kuisma, Jimi Joonas Mäkelä, Vivi Leona Sember, Lumi Birgitta Untamala, Vilma Josefiina Välilä, Henrik Elmeri Hiltunen, Eino Ahti Salomon Laru, Oliver Nooa Nikolai Lauton, Lila Olivia Sirén, Sisu Otava Vanninen, Niilo Sakari Vuorimaa, Krista Mariel Nivalainen, Aada Maria Matilda Santavuori, Kaarlo Johannes Sulonen.

Avioliittoon kuulutettu Jari Mikael Larkiala ja Selina Christina Vanhanen.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 09 830 6226.

Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 830 6202.

Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanvaraus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Messu su 15.1. klo 12. Tuula Lapveteläinen, Tiina Komulainen, Iina Katila.

Sanan ja rukouksen ilta su 15.1. klo 18. Vierailija Kalevi Marin puhuu Jeesuksen paluusta.

13

Vantaan seurakunnat ..–..

Tikkurilan kirkko Asematie 12, p. 09 830 6223

Tikkurilan Hannat to 12.1. klo 9.30–12. Lähtö lenkille kirkon edestä klo 9.30, ohjelma klo 10.30 alkaen neuvotteluhuoneessa.

Ilosanomapiiri to 12.1. klo 15.30 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 12.1. klo 18 takkahuoneessa.

Tikkurilan kirkkokuoron harjoitukset to 12.1. klo 18, Simo Santaranta.

Näppärin sormin -ryhmä 12.1 alkaen joka toinen torstai klo 18 neuvotteluhuoneessa. Valmistetaan erilaisia käsitöitä ja toisinaan myös askarrellaan. Tuotteiden myyntituloilla autetaan ihmisiä eri puolilla maailmaa Kirkon ulkomaan avun kautta.

Laulupiiri pe 13.1. klo 13 kahviossa. Tied. Simo Santaranta p.

050 4343 042.

Kasteen lahja -puuhajumis la 14.1. klo 16. Toiminnallinen koko perheen kirkkohetki 3–5-vuotiaille. Puuhastellaan ja lauletaan yhdessä. Lapset kutsutaan alttarille siunattaviksi. Tilaisuuden kesto 45 min. Lopuksi tarjoilua.

Messu su 15.1. klo 10. Päivi Helén, Toni Fagerholm, Terje Saard.

Winkut — Työikäiset lesket su 15.1. klo 16 neuvotteluhuoneessa. Tied. diakonissa Hanna Raunu p. 050 3848481.

Lukupiiri: Raamattu läpi kolmessa vuodessa ma 16.1. klo 18 kahviossa, Heikki Leppä.

Sansan radiopiiri ma 16.1. klo 18.30 neuvotteluhuoneessa.

Kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäisille ti 17.1. klo 12.

Hartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa.

Lähetyksen päiväpiiri ti 17.1. klo 13 neuvotteluhuoneessa.

Arki-illan ehtoollinen — Kristittyjen ykseyden rukouspäivä ke 18.1. klo 18. Heikki Leppä, Terje Saard.

Ilosanomapiiri to 19.1. klo 16 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten raamattu- ja keskustelupiiri to 19.1. klo 18 takkahuoneessa.

Kirkon maalausryhmä torstaisin 19.1., 2.2., 16.2. ja 1.3. klo 18– 21. Tiedustelut Leila Nuotio p.

040 5939214.

Paluumuuttajien piiri Tikkurilan kirkon kahviossa su 22.1. klo 15.

Ilolan seurakuntatalo Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Quo Vadis -kuoron harjoitukset to 12.1. klo 18.30.

Naisten lenkkisauna to 12.1. klo

18. Keskustelemme iltapalan ääressä, iltapala 2 €.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A

Kartanokosken piiri ke 18.1. klo 18.

Ylästön seurakuntatilat Lehtikummuntie 2, vahtimestari p. 050 367 1495

Myyrmäki, Louhela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaakso Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 326 2631.

Myyrmäen kirkko

Eläkeläiskerho ke 18.1. klo 12.

Uomatie 1, p. 09 830 6429

Ristipuron seurakuntatilat

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Aikuis- ja eläkeläistyön kevätkauden aloitus to 12.1. klo 13.

Ehtoolliskirkko. Kirkkohetken jälkeen kahvitarjoilu seurakuntasalissa.

Arkipyhäkoulu to 12.1. klo 17.30 kerhohuoneessa 4.

Konfirmaatiomessu su 15.1. klo 10. Aholansaaren rippikoulu.

Saarna ja liturgia Elina Hellqvist, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Pyhäkoulu su 15.1. klo 10 kerhohuoneessa 4.

Lauluja siniseltä sillalta -konsertti su 15.1. klo 18.15. Outi Kähkönen ja Cristina Andersson, laulu, Ilkka Paananen, piano. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Tuotto Mariakodille Inkeriin.

Aamurukouspiiri kokoontuu ti ja to klo 7.15–8 nuorisotilassa, käynti radan puolelta G–ovesta.

Eläkeläiskerho ti 17.1. klo 13– 14.30 isossa srk-salissa.

Israelpiiri ti 17.1. klo 18–19.30 St Martinin kappelissa.

Alfa-kurssi ti 17.1. klo 18.30– 20.30. Kurssi alkaa. 10 kokoontumista 20.3. saakka joka tiistai sekä lauantai 25.2. Kivistön kirkolla. Alfa-kurssi on avoin kaikille, jotka haluavat tutustua kristinuskoon, ovat vasta löytäneet uskon, eivät ole tottuneet käymään kirkossa tai haluavat virkistää tietojaan kristinuskosta.

Tied. ja ilm. Erkki Halme, p. 050 573 8532 tai Kaisa Halme, p. 050 326 2882.

Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 kirkon parkkipaikalta.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 takkahuoneessa.

Raamattupiiri ke 18.1. klo 14–15 St. Martinin kappelissa.

Laulupaja ke 18.1. klo 18–19.30 St. Martinissa. Mukaan kaikenikäiset ja myös vähemmän laulaneet. Kanttori Ritva Holma laulattaa virsiä ja hengellisiä lauluja.

Raamattuilta ke 18.1. klo 18.30.

Isä meidän -rukous, evankelista Arto Härkönen.

Eläkeläiskerho to 19.1. klo 13– 14.30 takkahuoneessa.

Arkipyhäkoulu to 19.1. klo 17.30 kerhohuoneessa 4.

Miesten piiri to 19.1. klo 18.30 takkahuoneessa. Katsaus vuoteen 2012.

Valokuvanäyttely Kauniit maasta nousevat. Tero Makkosen luontokuvia takkahuoneessa 28.2. asti ma–pe klo 9–16 ja muuten kirkon aukioloaikoina, kun tilassa ei ole muuta toimintaa.

Simonkyläntie 11, vahtimestari p. 050 919 1041

Naisten rukouspiiri pe 13.1. klo 18.

Nuorille Nuorisotila, Unikkotie 5 C ja Wintti, Ylästöntie 35

NettiWalkers torstaisin klo 19– 21 päivystää Facebookissa osoitteessa TiksinWalkers Nettikahvila.

Wintin ovet avoinna nuorille torstaisin klo 17–20.30.

Walkers nuortenkahvila pe 13.1. klo 19–22 nuorisotilassa.

NOA Wintillä su 15.1. klo 16–19.

Iso 1 A -koulutus ti 17.1. klo 16.30–18 nuorisotilassa.

Iso 2 -koulutus ke 18.1. klo 16.30–18 rippikoululuokassa.

Walkers nuortenkahvila ke 18.1. klo 18–20 nuorisotilassa.

Koululaisille Kerhot aloittavat viikolla 3.

Koululaisten toiminnasta tied.

Enni Korhonen p. 050 526 9401, enni.korhonen@evl.fi.

Koululaisten hiihtolomaleiri Kuntokalliossa 18.2.–20.2.

Lähde mukaan touhuamaan talvisessa luonnossa sekä pelaamaan, leikkimään ja askartelemaan yhdessä muiden kanssa.

Ohjelman lomassa pysähdymme myös hiljentymään. Hinta 45 e. Ilmoittautumiset sähköisesti vantaanseurakunnat.fi/tikkurila tai puhelimitse Enni Korhonen p.

050 526 9401 ja Matti Mäenpää p. 050 538 4814.

Lapsille ja perheille Toiminta alkaa viikolla 2. Tiedustelut päivä- ja vekkulikerhoista lapsityönohjaaja Romula p.

050 410 3863 ja perhekerhoista perhetyöntekijä Marja-Leena Koponen p. 050 434 5539.

Perhekerho klo 9.30–11 Tikkurilan virasto, Unikkotie 5 B 2.krs tiistaisin, Ylästön seurakuntatalo torstaisin, Pakkalan kerhohuoneisto perjantaisin. Vapaaehtoinen kahvimaksu 1 € / perhe.

Lapsiparkki tiistaisin klo 9–11 Pakkalan kerhohuoneistossa.

Tuo lapsesi hoitoon pariksi tunniksi lastenohjaajien luokse. Mukaan mahtuu 10 ensimmäistä lasta iästä riippuen. Maksu on 2 € / perhe. Ilm. viim. edellisenä päivänä klo 16 mennessä Pulkkinen/Savolainen p. 050 3473091.

Vauvaolkkari esikoisvauvojen läheisille tiistaisin klo 12.30–14 Pakkalan kerhohuoneistossa ja Ilolan seurakuntatalolla.

Torstaitupa torstaisin klo 17.30–19.30 Tikkurilan kirkolla.

Leipää ja viiniä ➤

Valoa vanhemmuuteen ‑ryhmä alkaa ti 7.2. klo 18 perheasiain neuvottelukeskuksessa, Unikkotie 5 a A, 3. krs. Ryhmä on tarkoitettu vanhemmille, joiden perheessä on 4–10-vuotiaita lapsia. Ilmoittautumiset 27.1. mennessä Hellevi Hilska-Salonen p. 050 347 6846 tai Leena Jokinen p. 050 347 2917 tai p. 09 830 6330.

Yksinhuoltajien kohtaamispaikka. Lastenhoito järjestetty.

Avoin päiväkerho klo 9.30–11 tiistaisin Ilolan seurakuntakoti ja Tammiston kerhotila, torstaisin Ristipuron seurakuntakoti, perjantaisin Tikkurilan kirkon yläkerta ja Kartanonkosken kerhotila. Esitteitä toiminnasta saa kerhopaikoista. Ei ennakkoilmoittautumista. Tarjoilumaksu 1,5€ / perhe.

Pyhäkoulut sunnuntaisin Tikkurilan kirkon alakerrassa klo 10–11, Kartanonkosken kerhotilassa klo 11–12, Ilolan seurakuntatalolla klo 11–12, Ristipuron seurakuntakodissa klo 11–12. Tiedustelut Maaret Hirvensalo p. 050 572 2811, maaret.hirvensalo@evl.fi

Muuta Ylistys- ja rukouspiiri Olotilassa la 14.1. klo 15.

Eläkeläiskerho ma 16.1. klo 13.30 Malminiityn kerhohuoneessa.

Retki naistenpäiville Vivamoon la 4.2. Lähtö Unikkotie 5:n parkkipaikan edestä klo 8, paluu samaan paikkaan n. klo 18. Retkimaksu 35 € sis. kuljetuksen, osallistumismaksun, lounaan ja päiväkahvin. Retkellä mukana lapsityönohjaaja Päivi Romula ja pyhäkoulusihteeri Maaret Hirvensalo. Ilmoittautumiset ja tieto ruoka-allergiasta 23.1 mennessä p. 050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi.

Nuorten aikuisten lauluryhmä harjoittelee torstaisin klo 18–20 Tikkurilan seurakunnan Nuorisotilassa, Unikkotie 5 C. Ensimmäiset harjoitukset 12.1. ja sen jälkeen 2.2. torstaisin joka toinen viikko. Viime vuonna toimintansa aloittanut lauluryhmä ottaa mukaan uusia laulajia kaikkiin ääniin.. Lauluryhmä esiintyy Tikkurilan seurakunnan messuissa ja muissa sopivissa tilanteissa.

Tiedustelut samppa.laakso@evl. fi, p. 050 330 1582.

Pariskuntien iloksi ja onneksi -pienryhmä Ylästössä sunnuntaisin 5.2, 12.2., 4.3., 11.3. ja 18.3 klo 16–19. Ei lastenhoitoa. Lisätietoja: www.

vantaanseurakunnat.fi/tikkurila/ seurakunnan-toiminta/aikuisille.

Ryhmään otetaan 6 paria. Tied. ja ilm.18.1. mennessä kirsti.hilden@evl.fi, p. 050 3827 987.

Inkeripiirin kevätretki Espooseen – vastavierailu pastori Oiva Hujasen luokse su 29.1. Lähtö Tikkurilan kirkolta klo 12.30.

Mukaan mahtuu 49 lähtijää. Ilmoittautuminen piirissä su 22.1. ja sen jälkeen Päivi Helén p. 050 5722 666.

Hiljaisuuden retriitti Heponiemessä 16–18.3. Ohjaajina pastori Pirjo Kettu ja kanttori Sinikka Honkanen. Retriitin hinta vantaalaisille 90 €, muille 110 €. Lisäksi yhteiskuljetusmaksu 20 €.

Ilm. ja lisätiedot elina.piippo@ evl.fi tai 050 321 3282.

Kastettu Joel Pekka Gabriel Pajunen, Remu Olavi Väisänen, Henri Mikael Väinö Purmola, Eeli Oliver Roslöf, Viivi Amanda Kajantola ja Leevi Toivo Johannes Pirinen.

Hautaan siunattu Rosa Kaarina Katiskoski 96 v, Mirjam Marjatta Artmaa 93 v, Esko Einari Loppinen 82 v, Veikko Aukusti Jauhiainen 74 v, Reijo Kalervo Kunttu 72 v, Leo Olavi Olkkonen 60 v ja Kari Juhani Heilamo 53 v.

Vantaan‑ koski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15, paitsi to 12.1. klo 13–15. Suljettu ke 18.1.

Päivystävä pastori p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe.

Tilojen ja toimitusten varaus p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe.

Diakonia Päivystykset

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Aamurukous ti 17.1. klo 9–10.

Rukoilemme Kivistö–Seutulan kirkkopiirin asioita, mutta myös jokaiselle osallistujalle kulloinkin ajankohtaisia asioita.

Eläkeläiskerho ke 18.1. klo 12.30–14.

Lapsikuoron harjoitukset ke 18.1. klo 17–18. Lisää laulajia tarvitaan.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Messu su 15.1. klo 12. Saarna ja liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kirkkokahvit.

Eläkeläiskerho ti 17.1. klo 12.30– 14.

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661

Käsityökahvila Kantapään kautta to 12.1. klo 18–20. Sukantekovinkkejä. Käsityökahvila on tarkoitettu kaikenikäisille kädentaidoista kiinnostuneille. Mukaan voi ottaa oman kutimen ja tulla seurustelemaan toisten kanssa. Voimme myös tehdä talkoilla töitä seurakunnan myyjäisiin.

Ylistyslaulu- ja rukousilta to 12.1. klo 18.30–20.30 Olotilassa.

Toivon tuulet su 15.1. klo 17.

Ruokkikaa nälkäiset ry:n pääkoordinaattori Päivi Sarjasto: ”Älkää mistään murehtiko”.

Kahvila Olotila avoinna ma, ti ja ke klo 11–13.30.

Naisten raamattupiiri ma 16.1. klo 18.30–20 diakonian työhuoneessa.

Sauvakävelijät lähtevät lenkille joka tiistai klo 10 Martinristin edestä.

Runoryhmä Omat runot ke 18.1. klo 17–18.30. Ryhmän jäsenet kirjoittavat itse omia runoja, joita luetaan ja kommentoidaan. Ilm. aikuistyön toimistoon Kaisa Aallolle, p. 050 512 1168.

Eläkeläiskerho to 19.1. klo 13– 14.30.

Ylistyslaulu- ja rukousilta to 19.1. klo 18.30–20.30 Olotilassa.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Eläkeläiskerho ke 18.1. klo 13– 14.30.

Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 18.1. klo 19–21.

Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila Kannu Kenraalintie 6

Pyhäkoulu su 15.1. klo 11–12.

Olotila-kahvila tiistaisin klo 11– 13.30.

Isä–lapsi-ilta ti 17.1. klo 18.15– 19.45. Tule viettämään aikaa lapsesi kanssa yhteisen tekemisen merkeissä.

Nuorille Nuorten olotila-kahvila “Olka” torstaisin klo 18–21 Myyrmäen kirkon nuorisotilassa, Uomatie 1.

Nuorten aikuisten raamis tiistaisin klo 18 erityisnuorisotyön toimistossa, Uomatie 13. Vapaamuotoinen ilta, jossa luetaan Raamattua, jutellaan ja juodaan päälle teet.

Pikku Taivas on nuorten viikonloppuolohuone lauantaisin ja sunnuntaisin osoitteessa

Ensi sunnuntai on 2. sunnuntai loppiaisesta. Sen aihe on Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 105:2–5, 3–2, Jes. 62:1–3, Tit. 1:1–3 ja Luuk. :16–21 tai Mark. 1:1–15.

Kuka oli tuo mies?

Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.

Tit. 1:1b–3

14

Kikka Nyrén

Mukana Jarkko Korhonen, Iina Katila ja Quo Vadis -kuoro.

Pyhän Henrikin legenda -konsertti to 19.1. klo 18. Lauluyhtye Schola Sancti Henrici esittää gregoriaanisen ja keskiaikaisen musiikin keinoin legendan Pyhästä Henrikistä, joka toi kristinuskon Suomeen. Vapaa pääsy, ohjelma 5 €.

K

irjoitan tätä Aholansaaressa, Nilsiässä, vuoden ensimmäisellä rippikoululeirillä. Lehden ilmestyessä valmistaudumme nuorten kanssa jo sunnuntaiseen konfirmaatioon.

Yhden kokonaisen päivän mietimme sitä, kuka Jeesus oikeastaan oli. Minkälainen mies kasvoi siitä pienestä vauvasta, jonka syntymää juhlimme pari viikkoa sitten? Nuorten mielestä Jeesus on muun muassa hyvä ihminen, parantaja, hauska, erikoinen, hyvä tyyppi, tärkeä henkilö, ihmeiden tekijä, ensimmäinen hippi ja parantaja. Tätä kaikkea hän on, ja vielä enemmän: Jumalan Poika, joka tuli maailmaan pelastaakseen meistä jokaisen.

Aamuisin vietämme täällä isosryhmien vuorol-

laan valmistamaa leirijumalanpalvelusta. Yksi ryhmä valmisti pääsiäisaamun jumalanpalveluksen. Sen saarnassa nuoret pohtivat: ”Mitä nykypäivänä tapahtuisi, jos pääsiäisen tapahtumat toistuisivat? Mitä sinä ajattelisit? Tai mitä mediassa kerrottaisiin? Uskoisimmeko naisia, jotka tulivat haudalta, vai kieltäisimmekö kaiken?”

Jokainen nuori saa pohtia rippikoulussa omaa suhdettaan Jeesukseen, ihmiseen ja Jumalan Poikaan. Me muut voimme tukea heitä tässä pohdinnassa rukoilemalla heidän puolestaan.

Elina Hellqvist Vantaankosken seurakunnan pappi

Varhaisnuorille Koululaisten hiihtolomaleiri 20.–24.2. Siikaniemen leirikeskuksessa Lahdessa. Alakouluikäisille tytöille ja pojille. Ohjelmassa monenlaisia talvirientoja: hiihtoa, lumikenkäilyä, saunomista ja mukavaa yhdessäoloa sekä hartaushetkiä. Hinta 110 e.

Ilmoittautuminen seurakunnan internetsivujen kautta (www. vantaanseurakunnat.fi/vantaankoski – seurakunnan toiminta – nuoret ja kouluikäiset – tytöt ja pojat). Lisätiedot Vesa Laukkarinen, p. 050 346 0727.

Junnu-Olka tiistaisin klo 13–16 Myyrmäen kirkon nuorisotilassa (G-ovi). Avoimet ovet 2.–7.-luokkalaisille tytöille ja pojille. JunnuOlkassa voit pelata biljardia, lautapelejä ja Wii:tä. Joskus askarrellaan, leivotaan, kisaillaan.

Tarjolla pientä välipalaa. Mukaan kotiosoite ja puhelinnumero vanhemmille.

Lapsille ja perheille Isä–lapsi-leiri 11.–12.2. Holman leirikeskuksessa Nurmijärvellä.

Talvista toimintaa sisällä ja ulkona isille ja kaiken ikäisille lapsille. Vauhdikasta yhdessä olemista, pelailua, saunomista ja hiljentymistä. Hinta 80 e / perhe. Tied. pastori Maari Santala p. 050 347 6045. Ilmoittautumiset 2.2. mennessä osoitteeseen maari.santala@evl.fi Mainitse ilmoittautuessa yhteystietosi, ruoka-allergiat ja lasten nimet sekä iät.

Perhekerho Vaskipelto ke 17.30–19, yksinhuoltajien kerho pe 17–20, Kaivosristi to 9.30–11, Myyrmäen kirkko ti 9.30–11, Martinristi musaperhekerho ma 14– 15.30, taaperokerho ke 14.30–16, esikoisvauvakerho ke 14.30–16, perhekahvila pe klo 9.30–11.30, Vantaanlaakso to 9.30–11, Kivistön kirkko ma 9.30–11, Seutulan kappeli pe 9.30–11.

Muuta Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan Vantaankosken seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on asiakkaille maksuton. Nikkaristi-apu välitetään tiistaisin ja perjantaisin klo 9–11 p. 09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon.

Onnitteluadresseja ja suruadresseja myytävänä kirkkoherranvirastossa.

Raamattupiireissä tilaa: Kivimäen raamattupiiri parittomien viikkojen keskiviikkoina klo 19–20.30. Tied. ja ilm. p. 050 512 1168. Raamattupiiri parittomien viikkojen perjantaina klo 19– 20.30. Tied. Eira Eriksson p. 0400 487 639.

Kastettu Emmi Irene Tiusanen, Vilho Akseli Rousi, Topias Reijo Viljami Wilenius, Emilia Melissa Bova, Samuel Hugo Aukusti Neulaniemi, Jare Aleksanteri Pesonen, David Alexander Kytönen, Max Juhani Nurmi.

Hautaan siunattu Ingrid Irene Hilokoski 91 v, Raija Helinä Ukkola 82 v, Niilo Aarno Paavali Laitinen 78 v, Alli Elsa Marjatta Putkinen 75 v, Veikko Lipponen 72 v, Oiva Aukusti Auvinen 60 v, Reijo Kalevi Tuominen 51 v.

Jani Laukkanen

Uomatie 13. Ovet ovat auki päivän vastuuvuorossa olevan avaintenhaltijan määrittelemän ajan, kuitenkin lauantaisin klo 16–22 välillä ja sunnuntaisin klo 12–18 välillä. Ajat ilmoitetaan torstaihin mennessä Facebookissa www.facebook.com/ AlfredNorsu. Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on TeemaTaivas, jossa on aina joku teema. Kuukauden toisena lauantaina on K18Taivas, jolloin tila on avoinna vain täysi-ikäisille ja apparitoiminnassa mukana oleville nuorille.

Vanda svenska Pastorskansliet Stationsvägen 12 B, tfn 09 8306262

Öppet: må–fre kl. 9–13.

Verksamhet Veckomässa to 13.1. kl. 14 i Folkhälsans hus, Vallmovägen 28, Dickursby, Anu Paavola.

Högmässa sö 15.1. kl. 10 i Helsinge kyrka S:t Lars, Kaj Andersson, Nina Fogelberg.

Högmässa sö 15.1. kl. 12 i S:t Martins kapell, Kaj Andersson, Nina Fogelberg.

Ungdomsmässa ti 17.1. kl. 18 i Helsinge kyrka S:t Lars, Kaj Andersson, Nina Fogelberg. Daniela Hildén är med oss första gången.

ViAnda-kören övar ti 17.1. kl.

13.30.

Bagarstugans DiB-kvällar fortsätter ti 17.1. kl. 15. Daniela Hildén, vår nya ungdomsarbetsledare är med.

Yhteiset Näkövammaistyö Hyvä mieli ja iloa elämään -kurssi alkaa ke 1.2. klo 13–15 Myyrmäen kirkolla. Kurssilla etsitään hyvän mielen ja ilon lähteitä elämään. Ohjaajina näkövammaistyöntekijät Tarja Huttunen ja Terhi Suonsivu. Kokoontumisia on kahdeksan kertaa helmi– maalikuussa. Ilmoittautumiset vain 17.1. klo 9–11, terhi.suonsivu@evl.fi. tai p. 050 381 8758.

Yhteislauluilta ma 16.1. klo 17.30 Vaskipellon kerhohuoneessa, Aapramintie 1, sisäänkäynti Vaskipellontien puolelta, viimeinen talo vasemmalla. Ritva-Leena Tuuli.

Perheneuvonta Valoa vanhemmuuteen -ryhmä alkaa ti 7.2. klo 18 perheasiain neuvottelukeskuksessa, Unikkotie 5 a A, 3. krs. Ryhmä kokoontuu kahdeksan kertaa ja on tarkoitettu vanhemmille, joiden perheessä on 4–10-vuotiaita lapsia. Ohjaajina perheneuvojat Hellevi Hilska-Salonen p.

050 347 6846 ja Leena Jokinen p.

050 347 2917. Ilmoittautumiset 27.1. mennessä ohjaajille tai p. 09 830 6330.

Olotila – olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 9.30–15.

Kysy neuvoa internetin käytöstä ma 16.1. klo 12–13. Laskujen maksaminen, tiedon haku netistä ja sähköpostin käyttö.

Myös kännykän käytön opastusta. Henkilökohtainen ohjaus.

Ilmavalokuvia Tikkurilasta vuosien varrelta 3.2. asti Onko sinulla ylimääräistä aikaa? Kysy vapaaehtoistyöstä Olotilan aukioloaikoina.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/keskusrekisteri.

Diakoniatyön kirpputori Unikkotie 5 a C (kellarikerros) p. 09 830 6260

Avoinna ma–to klo 10–14. Vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, astioita, kirjoja, levyjä ja urheiluvälineitä.

Liisa ja Juha Välilä vierailevat Ylästön seurakuntatalolla helmikuussa alkavassa parisuhderyhmässä.

Satsaa suhteeseen Parisuhteessa pätee vanha neuvo: antaessaan saa.

S

amalla tavalla kuin fyysisestä kunnosta huolehditaan, pitäisi huolehtia myös parisuhteesta. Kun ruokkii olemassa olevaa hyvää, jaksaa paremmin, sanoo Liisa Välilä. Hän alkoi käydä parisuhdekursseilla miehensä Juhan kanssa jo seurusteluaikoina.

He ovat olleet 20 vuotta naimisissa.

— Meille parisuhdekursseilla käyminen on ollut harrastus, ja myöhemmin kouluttauduimme kurssien ja leirien ohjaajiksi.

Nykyisin parisuhteet ovat myös Välilän työ, kun hän puolitoista vuotta sitten aloitti Kataja Parisuhdekeskuksessa toiminnanjohtajana. Yhdistys toimii parisuhteiden puolesta tarjoamalla tietoa parisuhteesta ja järjestämällä erilaisia kursseja, luentoja, ohjaajakoulutuksia ja parisuhdepäiviä. Aiemmin Välilä on työskennellyt opettajana, kirkkoherrana ja perhetalon johtajana.

Sitoutuminen on kivijalka Liisa Välilä on huomannut, että nykypariskuntien yleisimmät kipukohdat liittyvät vuorovaikutustaitoihin ja sitoutumiseen.

— Parisuhteessa pitäisi muistaa pysähtyä kuuntelemaan toista: mitä hän haluaa sanoa minulle? Jos taas kokee, että toinen ei sitoudu suhteeseen, se saa aikaan vahvan hylätyksi tulemisen pelon eikä silloin uskalla luottaa.

Parisuhdekursseille tulevat saattavat kertoa, että kotityöt ja seksi sujuvat, eikä riitojakaan ole, mutta jokin puuttuu. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta silti ei tunnu hyvältä.

— Tällöin voi kysyä, että sitoudu-

taanko yhteiseen tulevaisuuteen ja suhteen hoitamiseen. Sitoutuminen on suhteen kivijalka, ja silloin suhteessa on tilaa myös tunteille.

Kursseilla suhdetta lähdetään kuorimaan ja mietitään sitä, mikä siinä on hyvin, mitkä ovat kantavia voimia ja mitkä asiat jäävät vaivaamaan ja miten niitä voisi vähentää. Harjoitellaan vuorovaikutustaitoja.

Välilä kertoo kursseilla usein kuulevansa puolisoiden kommentoivan toisilleen: ”Hyvänen aika, miksi et ole

”

Ei ole olemassa valmista parisuhdetta, jossa saa kylliksi läheisyyttä ja tukea.”

koskaan kertonut?” Esimerkiksi, että haluat enemmän seksiä tai joudut nieleskelemään pettymyksiä.

Äkkipikaisia eroja Välilän mielestä pariskunnat eroavat liian usein hätiköidysti apua hakematta. Silloin on suuri riski, että samat kysymykset seuraavat seuraavaan suhteeseen.

— Olisi hyvä, että ennen kuin mietitään eroa, puolisot asuisivat vaikka hetken erillään, hakisivat apua ja keskustelisivat asioista. Tekisivät jotain toisin kuin aiemmin.

— Työelämän paineet siirtyvät helposti suhteeseen. Ja kun ei voi erota itsestään, ei lapsistaan, eikä ehkä työstäkään, ajatellaan tyytymättömän olon ratkaisuksi eroa puolisosta. Se ei kuitenkaan välttämättä auta. Kannat-

taisi miettiä, onko ongelma oikeasti suhteessa vai jossain muualla.

Teologian tohtori Jouko Kiisken tekemän tutkimuksen mukaan avioeron syiksi on mainittu useammin vähäinen läheisyys ja yhteisen ajan puute kuin vaikeammin — tai ei ollenkaan — korjattavia syitä, kuten päihdeongelma tai väkivalta.

— Ei ole olemassa valmista parisuhdetta, jossa saa kylliksi läheisyyttä ja tukea. Sitä on harjoiteltava. Vähäinen läheisyys ja yhteisen ajan puute ovat asioita, joihin voi vaikuttaa. Kun satsaa suhteeseen, voi saadakin enemmän, kannustaa Välilä.

Neljä koota Parisuhdekurssille osallistuminen on yksi tapa panostaa suhteeseen, mutta millä keinoilla suhteen arjen saa kukoistamaan? Liisa Välilä luettelee neljä koota.

— Kosketus, kiitos, kysymys ja kävely.

Selitykseksi kerrottakoon, että pusu päivässä pitää terapeutin loitolla.

Puolisoa pitäisi myös muistaa kiittää päivittäin, esimerkiksi, kiitos, kun keitit kahvit. Ihan arkena kannattaa kysyä toiselta: mitä sinä haluaisit, että olisit onnellinen? Eikä ole sellaisia huolia, jotka eivät kävelemällä helpotu. Niin, ja kävelylle mennään yhdessä.

Nina Riutta

●

●

Lähemmäs toisiamme -luentosarja ti 1.1., ti 1.2. ja ti 2.2. klo 1–1. seurakuntien talon auditoriossa, Unikkotie  C. Tilaisuuksiin voi tulla yksin tai kaksin. Mukana pastorit Toni Fagerholm ja Pirjo Kettu. Lastenhoito järjestetty.

Pariskuntien iloksi ja onneksi -pienryhmä viitenä sunnuntaina helmi–maaliskuussa alkaen .2. klo 1–1 Ylästön seurakuntatalolla. Ryhmään otetaan kuusi paria.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset pastori kirsti.hildén@evl.fi tai p.  2 77.

15

koonnut Nina Riutta

 jKr.

taas on yksi vuosi mennyt. Näin vuodenvaihteessa on houkuttelevaa tehdä tiliä menneestä. Onneksi me sopivasti vanhat voimme katsoa tylsän lähimenneisyyden sijasta kauas 1980-luvulle. Oiva matkaopas nostalgiatripille on valokuvaaja Sari Poijärven ja kirjailija Kjell Westön Kasari (Otava 2011).

Poijärvi on penkonut arkistojaan ja löytänyt paitsi huikean määrän valokuvia 1980-luvun tapahtumista ja kasvoista, myös kaikenlaista ihanaa silppua: pääsylippuja, lehtileikkeitä, postikortteja. Westön tekstit kertovat sukupolvesta, joka pukeutui mustiin protestiksi harmaalle YYA-Suomelle ja kuunteli musiikkia, joka oli ”joko tummasävyistä tai banaalia , tai molempia”.

Sari Poijärvi

Parhaat bileet Kumma juttu muuten, ettei kukaan muistele kaipuulla niitä vuosikymmeniä, jolloin juoksi ruuhkavuosissa tai nautti kypsästä keski-iästä, vaan aina teini- ja nuoruusvuosiaan. Voi Interrail, Radio City, The Nights of Iguana, Atomivoimaako? Ei kiitos -rintanapit, Natsa ja Gorbatshov! Ja ne sotkuun tupeeratut hiukset!

Jos ajatus kirjan selailemisesta tuntuu jotenkin liian kahdeksankymmentälukulaiselta, Poijärven kuvia voi katsella myös osoitteessa http://virka.fi/fi/galleria/verkkonayttelyt.

1980-luvulla kaikki oli kauniimpaa! Jopa Mike Monroe.

Rakkautta ja kaipuuta utelias Pieni merenneito pääsee syntymäpäivänään käymään merenpinnalla.

Siellä hän pelastaa kalastajapoika Mikaelin hukkumiselta, eikä saa sen jälkeen ajatuksiaan irti hänestä. Pian Pieni Merenneito onkin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen takaisin Mikaelin luokse.

Pieni Merenneito turvautuu epätoivoiseen tekoon ja pyytää itselleen jalat Merinoidalta. Neito saa jalat, mutta vastineeksi hänen on luovuttava äänestään. Jaloilla hän pääsee Mikaelin luo, mutta tuoko maanpäällinen elämä hänelle iloa? Minkälaista on elämä mykkänä kuivalla maalla?

H. C. Andersenin iki-ihana tarina Pieni Merenneito pääsee lavalle Tikkurilan teatterikoululaisten näytelmässä. Kyseessä on nuoren tytön kasvutarina, jossa pohditaan, mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä on sopiva hinta siitä maksettavaksi. Pieni Merenneito on kertomus rakkaudesta ja kaipuusta.

Näytelmä on tarkoitettu yli 7-vuotiaille ja seuraava esitys on la 14.1. klo 14 Vernissan alasalissa, Tikkurilantie 36. Lippuvaraukset (12/6/5€) p. 044 013 0036 tai liput@tikkurilanteatteri.fi. Muut näytökset www.tikkurilanteatteri.fi.

”Pahin ekosyntini on ehkä se, että käytän paljon tietokonetta, olkoonkin, että malli on ekoystävällinen.

Teen koneen avulla musiikkia, mutta huvikäyttöä voisin vähentää.”

Laulaja-lauluntekijä Paradise Oskar Kotilääkäri-lehdessä 1/2012

Leena Tiuri

— Jos pitää jostakusta oikein paljon, se voi myös tehdä kipeää, sanoo Pieni Merenneito.

12.1.

Onnea, Toini!

● ● ●

Uuden alku vuoDen  kalenteria hypistellessä voi tuntea hetken ajan olevansa uuden alun edessä ja kuvitella kalenterin täyttyvän ihanista viikoista ja entistä järkevämmästä ajankäytöstä. Ehkä elämä on tänä vuonna edes kalenterin sivuilla harmonista ja hallittua.

Ei se ole. Elämän monimuotoisuus levittäytyy väistämättä kalenterin sivuille merkintöjen ja muistiinpanojen muodossa. On aikatauluja, tapaamisia, menoja ja muuttuneita suunnitelmia.

Ensimmäinen suomenkielinen painettu kalenteri julkaistiin vuonna 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rukouskirjassa.

Mutta miten elämä aikataulutettiin ennen allakoita? Tähtitieteilijä ja Helsingin yliopiston almanakkatoimiston almanakkapäällikkö Heikki Oja kertoo, että entisaikoina

Polvilleen putoaja

16

sa hän katselee hämmentyneenä, millä luontevuudella huivipäämummot, saparopäälapset ja salkkua kantavat miehet polvistuvat sivualttareiden ääreen.

Mutta kun tulee kova paikka, kuka hyvänsä putoaa polvilleen. Niin minullekin on käynyt. Jalat eivät ole yksinkertaisesti enää kantaneet. Koko ruumis on taittunut surusta, kivusta tai pelosta kaksinkerroin. Suusta on saattanut päästä ääni, mutta ei ensimmäistäkään ymmärrettävää sanaa.

Missä on alttari minulle, sanattomalle rukoilijalle?

Tässä. Oma elämäni on se alttari. Jälkipolvet lukevat sen painaumista, mitä ikävöin ja polvistuinko vai en.

Kaisa Raittila

Eino Ervasti / Vastavalo

O

Aikaa täynnä.

Toini-nimi saattaa olla lyhentymä ranskan Antoinette-nimestä. On myös mahdollista, että Zacharias Topelius antaessaan vuonna 1854 kastaa lapsensa Toiniksi ajatteli, että kyseessä oli hänen toinen tyttärensä, ja muovaili tästä järjestysluvusta uuden etunimen.

Topeliuksen Toini-tytär oli kirjailija ja naisasianainen. Hänen siskonsa, perheen ensimmäinen tytär oli nimeltään Aina.

Vuonna 2011 Toini-nimen sai kuusi tyttöä.

Vartin retriitti

len nähnyt entisaikojen ihmisten asumuksissa ja vanhoissa kirkoissa lattialankkuihin kuluneita painaumia. Niitä ovat jättäneet uskollisen rukoilijan polvet tai väsymättömän kävelijän jalkapohjat.

Itsekin olen pudonnut polvilleni, mutta niin harvoin, että luulen muistavani joka ainoan kerran. Kiusallisimpana on jäänyt mieleen painostava ilta, jolloin tein sen vain siksi, että muutkin tekivät. Nuoret ehdottomat siinä esittelivät toisilleen suurta ja vielä suurempaa hurskauttaan.

Polvillaan rukoileminen ei ole riviluterilaisen tapa.

Riviluterilainen ilmaisee uskoaan yhteen ääneen hyvin valaistussa huoneessa. Hän arastelee sytyttää rukouskynttilän. Vieraiden kaupunkien vieraissa kirkois-

päivistä pidettiin lukua luun tai puun palaan vuoltuja riimumerkkejä seuraamalla.

— Hienostuneempi versio tästä oli riimusauva, johon oli kaiverrettu kalenteri, Oja kertoo.

Aikaa mitattiin myös nostamalla katse taivaalle. Kuun avulla pystyttiin päättelemään päivämäärä suunnilleen vuorokauden tarkkuudella.

— Jos tapaaminen oli sovittu täyden kuun aikaan, toinen saattoi tulla paikalle etukäteen tai päivän myöhässä ja sitten vain odotettiin. Nykyihmisen ajankäyttöä määrää kello. Ennen elämänrytmi oli toisenlainen, Oja sanoo.

Vuodesta 1978 saakka kalentereiden parissa työskennellyt Oja uskoo, että sähköiset kalenterit syrjäyttävät paperikalenterit vähitellen.

— Jossain vaiheessa seinäkalenteritkin painetaan sähköiselle paperille. Paperille painetuista kalentereista tulee luksustuotteita.