Lauri 2011 nro 36 (3 11)

VANTAAN

Stella Soranummi majoitti kaksi romanikerjäläistä ➤ 3



.11.11

www.vantaanlauri.fi

Leski Olavi Aaltonen: ”Ajattelin, että lähtöjärjestys olisi toinen” ➤6 Ympäristöystävällisesti hautaan ➤ 8–9

Hans von Schantz

Inkeriläisen Galina Miettisen pitkä matka Suomeen ➤ 15

John Vikströmin voimavirret ➤5 Perheemme käy kahdella ehtoollisella, katolisella ja luterilaisella — Antti Nylén ➤ 3

Uutiset

Kirkon työntekijät ovat vankiloissa tärkeitä

Pääkirjoitus 3.11.2011

Toivon sanoma SYKSYN PIMEYDEN keskellä vietettävä pyhäinpäivä on juhla, joka konkretisoi kristinuskon toivon sanomaa. Sen voi kokea hautausmailla, joita valaisee kynttilämeri.

Pyhäinpäivässä on sulautunut yhteen kaksi alun perin erillistä juhlaa eli uskonsa tähden kuolleiden marttyyrien muistoksi jo 300-luvulla vietetty kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Pyhäinpäivän iltana seurakunnissa luetaan edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään kynttilät. Haudoilla käynti alkoi yleistyä vasta sotien jälkeen, mutta siitä on tullut monessa perheessä olennainen pyhäinpäivään liittyvä perinne.

Omassa elämässäni pyhäinpäivän merkitys on kasvanut sitä mukaa kun iän karttuessa yhä useampi rakas ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Ajatus siitä, että kuollut isäni on Jumalan luona, on minulle tärkeä. En mielessäni sanonut lopullisia hyvästejä myöskään isovanhemmilleni laskiessani heidät kirkkomaan multiin.

Vantaan seurakuntien päihde- ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurmisen työssä päihdeja kriminaalityö sekoittuvat.

— Rajan vetäminen eri osa-alueiden välille on vaikeaa, sillä vankilassa tehdään paljon päihdetyötä ja suurimmalla osalla vangeista on ollut päihdeongelma, jonka myötä he ovat ajautuneet rikoksiin, Nurminen kertoo.

Vantaan vankilan lisäksi Nurminen käy useissa muissa Etelä-Suomen vankiloissa, joissa on vantaalaisia vankeja. Vankilassa työhön kuuluu pääasiassa erilaisten keskusteluryhmien ohjaamista toisten työntekijöiden kanssa ja kahdenkeskisiä keskusteluja vankien kanssa.

Vangit suhtautuvat diakoneihin yleensä positiivisesti ja moni on valmis juttelemaan tai tulemaan ryhmään. Keskusteluryhmissä käsitellään esimerkiksi perhetaustan vaikutusta, itsetuntoa ja sitä, miten elää syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa.

— Kokoavan toiminnan järjestäminen on käynyt vaikeammaksi vankiloiden voimakkaan osastoitumisen myötä. Aiemmin vangeille oli esimerkiksi kotipaikkaryhmiä, mut-

2

Tikkurilan seurakunnan diakonin Toomas Takalan ja päihde- ja kriminaalityön diakonin Eeva Nurmisen työhön kuuluvat käynnit Vantaan vankilassa. ta nykyään rajoitetaan sitä, ketkä vangit saavat olla tekemisissä keskenään.

Koko perheen kriisi Kahdenkeskisissä keskusteluissa diakonin kanssa vangit pohtivat usein elämää vankeuden jälkeen, hengellisiä asioita tai sitä, miten läheiset selviävät.

— Kun yksi perheestä lusii, lusii koko perhe. Vankilaan joutuminen on koko perheen kriisi. Jos vanki niin haluaa, minä voin olla yhteydessä hänen puolisoonsa, tehdä kotikäynnin, tavata vaikka kahvilassa tai lähteä tueksi virastoon, Eeva Nurminen kuvailee.

Yhteistyö muitten uskontokuntien edustajien kanssa sujuu Nurmisen mielestä hy-

vin. Kukin tietää, mitä toinen tekee, ja osittain työtä tehdään samojen ihmisten parissa.

Eeva Nurmisen mielestä vankilatyö vaatii nöyrää asennetta ja malttia. Elämänmuutokset eivät välttämättä tapahdu hetkessä.

— Vankilatyötä tekevän on kuunneltava, mitä vangilla on sanottavanaan. Työ on rinnalla kulkemista. Liian helposti voi kuvitella näkevänsä, mikä vangille on parasta, mutta vankilaan ei voi koskaan mennä valmiiden vastausten kanssa.

Valtakunnalliset vankilalähetyspäivät järjestetään Korson kirkossa .–.11.

Hanna Antila

Vantaan koulut saavat surulaatikot

V

antaan peruskoulut ja lukiot saavat Vantaan seurakunnilta kriisitilanteita ja surun käsittelyä varten surulaatikot.

Kriisi voi olla esimerkiksi oppilaan tai hänen perheenjäsenensä tai opettajan kuolema.

Surulaatikossa on esineitä ja tekstejä, joiden avulla voi järjestää muistohetken ja käsitellä tapahtuman herättämiä ajatuksia ja tunteita. Laatikko sisältää kynttilän ja kynttilänjalan, pöytäristin, valokuvakehyksen ja pöytäliinan. Lisäksi mukana on Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut -vihkonen ja käsiohjelmat kriisitilanteen tai kuolemantapauksen jälkeisiä rukoushetkiä varten.

— Idea surulaatikoista on syntynyt käytännön tarpeesta. Kriisitilanteet tulevat aina yllättäen. Laatikko auttaa sekä koulun henkilökuntaa että seurakuntien työntekijöitä toimimaan yllättävässä tilanteessa, kertoo vs. kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa Vantaan seurakunnista.

Muutamat koulut ovat jo saaneet surulaa●

KT/Jyrki Markkanen

PYHÄINPÄIVÄ ON ARVOKAS osa juhlaperinnettä, vaikka ei tätä toivon sanomaa jakaisikaan. On hyvä, että vuosikalenterissa on yksi päivä, jolloin voi muistella läheisiä, joiden kanssa on saanut elämäänsä jakaa. Elämän ketju on alkanut kauan ennen minua ja jatkuu minun jälkeeni. Siksikään kaikki ei ole vain tässä ja nyt.

Puhetta itsetunnosta ja häpeästä

LUTERILAINEN KIRKKO AUTTAA tulvien uhreja Thaimaassa. Hätäapupusseja jaetaan aluksi siirtotyöläisille ja heidän perheilleen Bangkokin pohjoispuolella Pathum Thanin alueel-

Jani Laukkanen

JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO elää, vaikka minulla ei ole siihen muuta perustetta kuin usko siihen, että on olemassa armollinen Jumala ja Kristus, joka kuolemalla kuoleman voitti. Omaa kuolemaa miettiessäni lohtua tuovat Raamatun Jobin kirjan sanat: ”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.”

Usko ei sulje pois epäilyksen hetkiä: ne ovat osa uskoa. Luonnontieteen näkökulmasta ajatus ylösnousemuksesta on mahdoton. Ihminen maatuu ja muuttuu osaksi luonnon kiertokulkua, näinhän se menee. Mutta silti: jos Jumala on, toivo on perusteltu. Pyhäinpäivänä sadattuhannet suomalaiset sytyttävät kynttilän tämän saman toivon varassa. Toivon kipinät sytyttävät sadoilla hautausmailla valomeren marraskuiseen yöhön.

V

ankilapastoreilla ja vankilatyötä tekevillä diakoneilla on tärkeä rooli vankien ja heidän läheistensä tukemisessa.

Vantaan vankilan johtajan Tuomo Junkkarin mielestä diakonit ovat vangeille silta siviilielämään. He voivat tukea vankeja eri tavalla kuin vankilan omat työntekijät.

— Vankilan henkilökunnalla on aina se rasite, että he joutuvat myös käskemään ja kieltämään. Diakonille vanki voi puhua kuin ihminen ihmiselle, voi vaikka haukkua henkilökuntaa ja purkaa paineita. Sekin on tärkeää, Junkkari toteaa.

Luterilaisten seurakuntien diakonien lisäksi vankiloissa käy työntekijöitä ja vapaaehtoisia myös monista muista uskonnollisista yhteisöistä. Henkistä tukea ja apua tavalliseen elämään palaamiseen vangeille tarjoavat myös vankilan omat työntekijät.

— Meillä on vankilapappi, psykologi, kaksi sosiaalityöntekijää ja liikunnanohjaaja.

Psykiatrisella osastollamme ovat sitten töissä sen alan ammattilaiset, Junkkari kertoo.

Markku Mattila

Pauli Juusela päätoimittaja

Nuorisotyöntekijä Enni Korhonen on jo vienyt surulaatikon Kartanonkosken koululle. tikot. Yhteensä noin 70 laatikkoa toimitetaan kouluille tammikuun loppuun mennessä. Surulaatikot ovat olleet käytössä Vantaan ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa jo la. Poikkeuksellisen kovat monsuunisateet ovat aiheuttaneet tulvia Kambodzhassa, Laosissa ja Thaimaassa. ●

VANTAAN NUORISOVALTUUSTON VAALIKONE on auki. Se auttaa nuoria löytämään itselleen sopivan ehdokkaan. Vaalikone painottuu nuorten elämän ajankohtaisiin asioihin kuten harrastuksiin, koulukiusaamiseen, monikulttuurisuuteen ja kouluruokailuun. Vaalikone on osoitteessa www.jeesi.info/nuvanvaalikone. Äänestys tapahtuu vantaalaisissa kouluissa 9.–16.11. Äänioikeutetut saavat postitse kirjeen, jossa kerrotaan äänioikeudesta.

Hilkka ja Paavo Toikka pakkaavat avustuspaketteja kirkon keskustoimistolla Bangkokissa.

aiemmin. Laatikon ristit ja pöytäliinat ovat valmistaneet puualan sekä tekstiili- ja vaatetusalan artesaaniopiskelijat Vantaan ammattiopisto Variasta. ●

●

MYYRMÄESSÄ ALOITTAA ensi vuonna vapaaehtoinen katupartio. Vapaaehtoiset tekevät työtä nuorten parissa pääasiassa lauantai-iltaisin ja partiointi ulottuu myös Louhelaan ja Martinlaaksoon. Hankkeen toteuttaa Myyrmäki-Seura yhdessä Maailmanpyörä-hankkeen, alueen muiden järjestöjen, Vantaan kaupungin nuorisopalveluiden ja poliisin kanssa.

DIAKONIASÄÄTIÖ FOIBE tahtoo rakentaa lisää asuntoja palvelukeskuksensa yhteyteen. Asemakaavan on haettu muutosta, joka sallisi rakentaa 22 900 km² uutta asuintilaa. Alueelle tulisi yksi kahdeksankerroksinen talo ja hieman matalampia kerrostaloja. Rakennukset sijoittuvat pääosin erityisasumisen korttelialueille.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Sini Pennanen

Kolumni Ehtoollisyhteys nyt!

LUTERILAISELLA KIRKOLLA on yksi yhteinen sakramentti katolisen ja ortodoksisen kirkon kanssa. Usein väitetään virheellisesti, että yhteisiä sakramentteja olisi kaksi. Tosiasiassa ja käytännössä joka tunnustuskunnan kristityt leipovat joka sunnuntai oman Kristuksensa alttarille, oman porukan kesken nautittavaksi. Ei ole yhteistä ehtoollista.

Se on irvokas, kamala vääryys, jota kaikkien kirkkojen piispojen pitäisi iltaisin hävetä, jos he eivät päivän aikana ole tehneet mitään ehtoollisyhteyden eteen.

Tosiasiahan on, että he voisivat tehdä vaikka mitä, kuten kokoontua korkealle paikalle ja kuuluttaa yhteen ääneen, että nyt loppui tämä naurettavuus.

Oppiin ei tarvitsisi kajota. Kirkot ajattelevat ehtoollisesta samoin. Hienostelevat erot opetuksessa periytyvät reformaation ajan kahakoista. Protestantit keksivät reaalipreesensin, katolinen kirkko transsubstantiaation. Molemmat sanat tarkoittavat, että öylätti todella on Kristuksen ruumis eikä vain esitä sitä.

— Voiko olla totta, että Suomessa alaikäinen tyttö asuu sillan alla, ihmettelee Stella Soranummi.

Ihminen polvillaan

Stella Soranummen mielestä päättäjät voisivat kerjätä kuukauden.

K

erjäläiselokuva-dokumentissa kerrotaan romanialaisen Mihaela Stoican tarina. Dokumentissa ovat mukana myös Stella ja Pekka Soranummi. He liittyvät Mihaelan tarinaan, sillä tytön hätä sai heidät liikuttumaan, kun Stella luki lehdestä Mihaelasta.

Mihaela oli silloin 17-vuotias ja asui poikaystävänsä kanssa sillan alla Eduskuntatalon lähellä.

— Juttu kosketti minua syvältä. Mietin, voiko olla totta, että Suomessa joku alaikäinen tyttö asuu sillan alla. Miksi kukaan ei tee mitään?

Uudet perheenjäsenet Kolmisen vuotta sitten perjantai-iltana Stella ja Pekka Soranummi lähtivät Helsinkiin ravintolaan syömään. Ateneumin kulmalla kerjäsi nuori tyttö. Hän oli lehdestä tuttu Mihaela.

— Jäimme puhumaan Mihaelan kanssa sen mitä pystyimme ja annoimme hänelle rahaa. Mihaela puhui jonkin verran englantia. Menimme syömään. Oli aika elitistinen ja ahdistunut olo. Juttelimme Pekan kanssa siitä, oliko tarkoitus, että meidän tulisi tehdä jotain Mihaelan ja hänen poikaystävänsä Surasin hyväksi.

Soranummet päättivät, että he etsisivät jonkun tahon, joka auttaisi nuoret pois kadul-

ta. Stella kirjoitti lapulle englanniksi, että jos löytyisi tulkki, niin he haluaisivat jutella Mihaelan kanssa paremmin. Lapussa oli myös Pekan puhelinnumero. Kun he paluumatkalla kävelivät taas Mihaelan ohi, Stella antoi lapun hänelle.

Tulkki löytyi, ja niin Soranummet sopivat tapaamisen Mihaelan, Surasin ja tulkin kanssa kahvilaan.

— Siinä puhuessamme kävi selväksi, ettei ole olemassa sellaista tahoa, joka auttaisi Mihaelaa ja Surasia, Stella kertoo.

Ainoa vaihtoehto näytti olevan, että Soranummet ottaisivat nuorenparin omaan kotiinsa lämpimään.

— Ensin ajattelin, että ei meille! Meillähän on pieni tytär ja me käymme töissä ja… Mutta omatunto ei sallinut, että nuoret olisivat palanneet kadulle. Eihän se voi olla normaalia, että ihminen jätetään sinne, Stella sanoo.

Mihaela ja Suras muuttivat Soranummien luokse.

kuukauden ja sitten he lähtivät takaisin Romaniaan.

— Kristitty ei voi mennä sen taakse, ettei muka voi tehdä mitään, tai ajatella, että rahan antaminen kerjäläiselle on vain laastaria eikä poista todellista ongelmaa. Eikä kristitty voi ajatella niinkään, että kerjäläisiä ei kannata auttaa sen takia, ettei heitä vain tule maahan lisää. Auttaminen luo toivoa. Pitäisi miettiä, mitä Jeesus tekisi kerjäläisen nähdessään, Stella pohtii.

Stella oli yhteydessä moniin tahoihin Mihaelan ja Surasin tilanteesta. Hän kirjoitti esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtajalle, EU:n talouskomissaarille Olli Rehnille, presidentille ja EU:n ihmisoikeuskomissiolle. Ympäripyöreitä vastauksia tuli melkein kaikista paikoista, mutta mitään käytännön ratkaisua ei löytynyt.

— Päättäjille tekisi hyvää olla vaikka kuukausi kerjäläisen asemassa.

Mitä Jeesus tekisi?

Kerjäläisten auttamisesta on käyty julkista keskustelua. Suomessakin heidät on haluttu pois katukuvasta. Stella Soranummi ei ihmettele yhtään sitä, että romanit lähtevät Romaniasta esimerkiksi Suomeen. Kotimaassaan heitä kohdellaan kuin heillä ei olisi ihmisarvoa.

— Jos romaneilla on vaikka vain toive tai jopa lupaus paremmasta, on päivänselvää, että he lähtevät sinne. Usein romanikerjäläisistä puhutaan kuin he olisivat jotain massaa, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja he haluaisivat elää normaalia hyvää elämää.

— Sen polvillaan olevan ihmisen hätä on todellista.

Stella ja Pekka Soranummi järjestivät nuorelleparille töitä: lehtien haravointia, puusavottaa ja kotiaskareita. Pekka järjesti konsertin, jonka tuotto meni heidän auttamisekseen. He myös keräsivät rahaa, jotta Mihaela ja Suras pääsisivät takaisin kotipaikkakunnalleen ja voisivat aloittaa koulunkäynnin. Kumpikaan nuorista ei osannut lukea eikä kirjoittaa.

— Kun ei osaa lukea eikä kirjoittaa, ei pysty hakemaan apua. Ei saa olla niin, että nykypäivän Euroopassa kaikilla ei ole mahdollisuutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan, luokanopettajana työskentelevä Stella vetoaa.

Mihaela ja Suras asuivat Soranummilla

Hätä on todellista

Kerjäläiselokuva su .. klo . ja la .. klo . T V:ssa

Va i n

p ä ivä

e l ä m ää

EHTOOLLISYHTEYDEN PUUTTUMINEN ei kenties kosketa kovin monia. Monille ei tulisi mieleenkään mennä väärän kirkon messuun — mikä tosin voi johtua ehtoollisyhteyden puuttumisesta.

Mutta niitä, joita asia koskettaa, se koskettaa sitäkin kipeämmin.

Meidänkin perheessämme käytetään kahta eri Kristusta, katolista ja luterilaista. Voin kuvitella, mitä mieltä Kristus olisi siitä.

Olisiko Suomen lain parjattu jumalanpilkkapykälä avuksi kiistan ratkaisemisessa?

SAA VÄKISINKIN vaikutelman, että katolinen kirkko on pattitilanteessa hankalampi osapuoli. Se näet sitoo eukaristian ja pappeuden sakramentit toisiinsa: ehtoollista ei tee päteväksi oikea usko vaan oikea henkilö.

Varmaan taustalla on muutakin. Äitikirkkoa ehkä erityisesti ahdistaa ajatus naispapin pyhittämästä leivästä.

Tai se, että muussa kuin heteroavioliitossa tai selibaatissa elävä protestantti menisi ehtoolliselle katolisessa messussa, vaikka on kestitsevän kirkon silmissä sakramenttiyhteydestä erotettu.

Jos näissä arveluissa on perää, tulee odotuksesta pitkä.

Jää yksi vaihtoehto: vieraisiin pöytiin käyminen kiellosta huolimatta.

Huhujen mukaan kirkollistottelemattomuus onkin jo tapana ainakin lähetyskentillä sekä eräissä luterilaistaustaisissa yhteisöissä.

Nina Riutta

Antti Nylén kirjailija ja suomentaja

3

Mikko Stig/Lehtikuva

Pisteitä

Vantaalaisten isosten ISO2011-tapahtumaa vietettiin sunnuntaina 30.10.

Miten opin ymmärtämään toista?

Markku Mattila

Eino Riikonen, 

Jani Toivola, 

Miksi isoskoulutus kiinnostaa sinua?

— Oma rippikouluni oli kiva, ja isoset olivat mukavia. Heiltä kuulin, että isoskoulutus on hyvä. Sen kautta voi löytää kavereita ja saada lisää itsevarmuutta.

Mistä alkuiltapäivän tilaisuudessa oli kyse?

— Puhuttiin siitä, että ihmisen pitäisi hyväksyä oma itsensä ja toisetkin sellaisina kuin he ovat. Jokaisen pitäisi uskaltaa ja saada olla oma itsensä. Oli hyvä, että sellainen julkisuuden henkilö kuin Jani Toivola puhui näistä asioista. Hänellä oli paljon käytännön esimerkkejä kiusatuksi tulemisesta ja siitä, että onneksi joku osaa olla ystävällinen ulkonäöltään erilaista kohtaan.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tapahtumalle?

— Annan ,5 pistettä sille, että eri puolilta Vantaata isosia kootaan yhteiseen tapahtumaan. Myös laulut ja taputusleikit olivat kivoja.

Miksi isoskoulutus kiinnostaa sinua?

— Se, miten isoset toimivat, kun itse olin rippikoulussa, innosti minua. Lähdin isoskoulutukseen, ja olen nyt toisen vuoden isonen. Toisena vuonna koulutusta on yhtä paljon kuin ensimmäisenäkin. Silloin kerrataan esimerkiksi sitä, miten toimia ryhmässä ja välttää kiusaamista. Viime vuoden ISO-tapahtuma oli hyvä.

Mistä alkuiltapäivän tilaisuudessa oli kyse?

— Jani Toivola kertoi, että häntä on ulkonäkönsä takia pidetty afrikkalaisena. Hänen on käsketty muuttaa takaisin Afrikkaan, vaikka hän on Suomessa syntynyt suomalaisen äidin poika. Liikuntavammainen pappi Juha Luodeslampi sanoi, että sen lisäksi, että on oma itsensä, ihmisen on hyvä myös ylittää omia rajojaan.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tapahtumalle?

— Annan  pistettä. On mukava tavata tuttuja eri puolilta Vantaata.

Miksi isoskoulutus kiinnostaa sinua?

— Isoskoulutus herättää muistoja omista seurakuntanuoriajoista. Kävin rippikouluni Porvoossa, ja olin sen jälkeen seurakuntanuorissa. Ne illat olivat minulle toisenlainen maailma ja turvapaikka. Siellä minua ei kiusattu niin kuin usein koulussa. Kävin isoskoulutuksenkin. En kuitenkaan ollut isosena, kun tuli muuta tekemistä.

Mistä alkuiltapäivän tilaisuudessa oli kyse?

— Niin Suomessa kuin muuallakin on tärkeää koota yhteen nuoria ja kuulla heitä. Koulussa on aivan liian vähän tilaa nuorten omalle äänelle. Nykymaailmassa on enemmän nuoria kuin ikinä. Maailman seitsemästä miljardista ihmisestä on 2 prosenttia alle 25-vuotiaita.

Pisteillä 1–5, paljonko annat tapahtumalle?

— Annan 5+ seurakuntien rohkeudelle ryhtyä käsittelemään erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta.

Ku i n k a

Ulla-Maija Vilmi

Kristalliyössä keskustelua, musiikkia ja messu

V

antaan ensimmäisessä kristalliyössä pysähdytään muistamaan 9.11.1938 tapahtumia Natsi-Saksassa. Tuolloin yhden yön aikana vietiin 30 000 juutalaista keskitysleireihin sekä tuhottiin lähes 7000 kauppaa, yli 1300 synagoogaa ja lukuisia hautausmaita. Kristalliyön nimi juontaa juurensa tuhansien rikottujen ikkunoiden sirpaleista.

Vantaan kristalliyön tarkoituksena on pysähtyä miettimään, mihin nykyajan lisääntynyt vihamielisyys voi johtaa ja miten arkipäivän rasismin sijaan voidaan edistää yhteisöllisyyttä, myönteistä ilmapiiriä ja viihtyisyyttä Vantaalla.

Kristalliyö .–9.11. Vantaalla

Kristalliyön ohjelma: ●

●

●

PANEELIKESKUSTELU RASISMISTA: MIHIN MENET VANTAA? ti 8.11. klo 18 Vantaan seurakuntien auditoriossa, Unikkotie 5 C. Mukana Vantaan monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja Minna Rä‑ sänen, Tikkurilan seurakunnan pastori Heikki Leppä, Vantaan nuorisovaltuuston sihteeri Saranda De‑ dolli ja vuoden pakolaisnainen Sai‑ do Mohamed.

K ATUTEMPAUS ARKIPÄIVÄN RASISMIA VASTAAN ke 9.11. klo 17.30 Tikkuraitilla, Prisman edessä. Paikalla kansanedustaja Jani Toivola, rumpuopettaja Mohammed Mangoura, trubaduuri Tommi Varis ja rockyhtye Kadun äänet.

MESSU ke 9.11. klo 18 Tikkurilan kirkossa.

Kuva-arvoitus

va n t a a l a i n e n?

Saara Vuorjoki

Pia Pakarinen, 21, alkoi käydä joogatunneilla muutettuaan Vantaalle.

 % Juukalainen

Synnyin Joensuussa, jossa asuin äidin ja isän kanssa. Neljä isosiskopuoltani olivat syntyessäni jo aikuisia. Joensuusta muutimme Juukaan vanhaan kansakouluun. Meillä oli kotieläiminä koiria, kissoja, kanoja, kukkoja, ankkoja ja lampaita. Aloittaessani lukion muutin kotoa yksiöön Juuan keskustaan. 17-vuotiaana tapasin poikaystäväni Nikon.

Vuonna 2009 muutin hänen luokseen Joensuuhun. Siellä asuessa työskentelin ruokakaupoissa kassana. Mallin ja promoottorin työt olivat harrastus.

4

 % Vantaalainen

Viime toukokuussa muutimme Nikon kanssa kerrostalokaksioon Länsi-Vantaalle. Täällä on luonto lähellä. Se on minulle tärkeää. Käyn Varistossa kuntosalilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Lisäksi käyn kävely- ja juoksulenkeillä. Töitä on riittänyt missikruunusta luopumisen jälkeenkin. Olen tehnyt mallin töiden lisäksi esimerkiksi pr-tehtäviä. Kaksi isosiskopuoltani asuvat lähellä.

Heitä tulee tavattua nyt useammin.

Mistäpäin Vantaata kuva on otettu? Mitä se esittää?

Vastaa osoitteessa www.vantaanlauri.fi.

Edellisessä kuva-arvoituksessa oli Havukosken vanhan myllyn laitteita.

Markku Mattila

Maarit Jansson, 

Vuoden 2011 pakolaisnainen Saido Mohamed vierailee kristalliyön paneelikeskustelutilaisuudessa.

Vikströmin virsilista

Hans von Schantz

John Vikström kertoo elämänsä virsistä.

E

meritus-arkkipiispa John Vikströmille virsistä tuli tärkeitä ja laulamisesta luonnollinen osa elämää jo lapsuudessa — vaikka hän sanoo, ettei ole kummoinen-

kaan laulaja.

— Äitini lauloi melkein aina, kun hän puuhaili kotona. Isä soitti urkuja. Asuimme Kruunupyyssä koululla, jossa isäni toimi opettajana. Virsien lisäksi meillä laulettiin kansanlauluja ja hengellisiä lauluja. Äidin tausta oli lestadiolaisuudessa.

Vikströmien kotikieli oli ruotsi.

Kaikkia John-pojan lapsuuden lauluja ja virsiä ei ole vieläkään suomennettu. Lastenvirsiä Mä silmät luon ylös taivaaseen ja Ystävä sä lapsien on kuitenkin laulettu pitkään molemmilla kielillä.

— Myös pyhäkoulussa laulettiin paljon. Äidin kanssa laulaminen on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni varmaankin siksi, että isäni oli sodassa alusta loppuun, muistelee vuonna 1931 syntynyt John Vikström.

Nuorena Vikström osallistui kristilliseen teinitoimintaan koulukaupungissaan Kokkolassa.

— Luimme Raamattua, keskustelimme ja lauloimme. Teimme matkoja toisiin seurakuntiin.

Teinivuosien hengellisistä lauluista muutamat, kuten On Jeesus nimi ihanin ja Ei laulamasta lakkaa, päätyivät myöhemmin virsikirjaan.

Kirkkovuoden vaiheista ja sen juhlista John Vikströmin mieleen on jäänyt lapsuuden ja nuoruuden ajalta erityisesti adventti.

— Adventtikirkossa tuntui juhlalliselta, kun trumpettifanfaarit kaikuivat lehteriltä. Samaa tunnelmaa on adventtivirressä Te laaksot notkot nouskaa. Sen sanat on kirjoittanut suomalainen runoilija Frans Mikael Franzén.

Joulunajan virsistä on Vikströmille läheisin se kaikkein tunnetuin eli Enkeli taivaan.

— Useinkaan ei muisteta, että Martti Luther kirjoitti Enkeli taivaan joulunäytelmäksi omalle perheväelleen. Virsi tarjoaa perheen jäsenille eri rooleja. Siinä on enkeleiden lisäksi omat säkeistöt paimenille ja kansalle, joka lähtee Betlehemiin.

Vikström kertoo joskus arkkipiispana ollessaan pitäneensä jouluaaton hartauden Enkeli taivaan ‑virrestä. Perinteenä on, että arkkipiispa pitää Turun tuomiokirkossa aattohartauden kello 16.

— Silloin kirkko on täynnä ihmisiä. Piti pitää huolta, ettei puhu samasta aiheesta kuin edellisenä vuonna. Niinpä sitten yhtenä vuonna ehdotin, että tutun virren voisi löytää uudelleen katsomalla sitä uusin silmin.

Toinen tärkeä jouluvirsi Vikströmille on En etsi valtaa, loistoa. Suomenkielisessä virsikirjassa se alkaa sanoilla Ei valtaa, kultaa, loistoa.

— Virsi on ollut ruotsinkielisessä virsikirjassa kauemmin kuin suomenkielisessä. Siinä on Sakari Topeliuksen sanat.

John Vikströmin mielestä yksi hienoimpia virsiä on Kosketa minua Henki.

Arkkipiispana John Vikström

toimi kuusitoista vuotta vuoteen 1998, jolloin jäi eläkkeelle. Hänen kaudellaan päätettiin uuden virsikirjan lisäksi uudesta raamatunkäännöksestä, kirkkokäsikirjasta ja kirkkolaista.

— Isoista projekteista rakkain ja raskain oli virsikirja. Sen käsitteleminen ei ollut mikään kuiva työ senkään takia, että kirkolliskokouksen jäsenet olivat hyvin aktiivisia. Tavoitteena oli, että virsikirjaan saadaan lauluja kaikista herätysliikkeistä.

Virsikirja hyväksyttiin lopullisesti päivän mittaisessa ylimääräisessä istunnossa. Suomenkielistä virsikirjaa käsiteltiin aamusta iltakahdeksaan, ja sitten oli vielä edessä ruotsinkielinen virsikirja.

— Kokous kesti yömyöhään. Se oli minulle puheenjohtajana ankara haaste. Seuraavana päivänä minulle tuli stressistä ja rasituksesta vyöruusu.

Kaikesta huolimatta virsikirjaprojekti oli Vikströmille mieleen.

— Niillekin, jotka eivät käy juurikaan kirkossa, voivat virret olla siteenä kirkkoon ja seurakuntaan.

Virret puhuttelevat tunne-elämää.

Nykyaikana on usein aivan liikaa sanoja, ja ne ovat kärsineet inflaation kirkossakin. Siksi virsistä ja musiikista on tullut entistä tärkeämpi osa seurakunnan elämää.

Musiikin ja laulamisen tärkeydestä kertoo Vikströmin mukaan myös Kauneimmat joululaulut ‑tilaisuuksien suosio.

Nykyvirsikirjan hienoimpia uu-

sia virsiä on John Vikströmin mielestä Kosketa minua, Henki, jonka sanat on kirjoittanut Pia Perkiö.

— En edes tiedä, kuinka monille kielille virsi on käännetty. Muuallakin on huomattu, kuinka osuvasti virsi puhuu Pyhän Hengen kosketuksesta ja ihmisten tarpeesta tulla kosketetuiksi.

— Ihmiset kaipaavat pyhän kosketusta, mutta jumalanpalvelukset ovat usein sellaisia, etteivät ne kosketa. Niissäkin tilanteissa tämä virsi muistuttaa hienosti, että Jumala on läsnä rukouksessa ja jumalanpalveluksessa. Pyhän Hengen aikamuoto on preesens. Pyhä Henki on läsnä tässä ja nyt.

Pyhää Henkeä rukoilevista ja puhuttelevista virsistä Vikströmillä on mielessään myös virsi Oi Pyhä Henki, Herramme. 800-luvulta peräisin olevat sanat veisattiin jokaisessa pappisvihkimyksessä, jonka hän toimitti piispana.

Uudemmista virsistä on rakas myös Liekkejä on monta.

— Liekkejä-virsi on pohjoismaista alkuperää ja syntynyt viime vuosisadan loppupuolella. Nuorten keskuudessa suosittu laulu tuli minulle rakkaaksi ekumeenisissa kokouksissa. Junttasin sen virsikirjaan aivan viime vaiheessa.

Vikström monistutti laulun, ja se jaettiin kirkolliskokouksessa edustajien paikoille.

— Pyysin piispa Yrjö Sariolaa ehdottamaan virren ottamista virsikirjaan. Hän on minua suurempi auktoriteetti virsiasioissa.

Toki Vikströmillä itselläänkin riittää perusteita virren puolesta.

”

Jumala on ollut ja on lähellä kaikenlaisissa, niin ruusuisissa kuin ohdakkeisissakin, elämänvaiheissa.”

Virren kuvakieli on ymmärrettävää: on monia liekkejä, mutta yksi valo, tai paljon oksia, mutta yksi runko.

— Virsi puhuu erilaisuudesta ja yhteydestä. Erilaisuuden sietäminen on niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin usein vaikeaa, vaikka juuri erilaisina jäseninä muodostamme yhdessä yhden ruumiin. Se on kirkossa alkuperäinen totuus.

Sukupolvien yli ulottuvasta yh-

teydestä kertoo John Vikströmille virsi Myös isämme uskoivat ennen. Ruotsista tullut virsi oli Pohjanmaalla suosittu hengellinen laulu ennen kuin päätyi virsikirjaan.

— Virsi puhuttelee minua syvältä. Sitä laulettiin paljon nuoruusvuosinani. Se puhuu hengellisestä herätysliikkeestä, joka pysyy uskollisesti kirkon seinien sisäpuolella.

Suomen historia, kansakunnan dramaattiset vaiheet ja isän sotavuodet näkyvät muutenkin John Vikströmille tärkeiden virsien valikoimassa. Jo sota-aikana hänelle tuli läheiseksi virsi Jumala ompi linnamme.

Piispan työhön kuuluivat piispantarkastukset. Niihin kuului usein työpaikkojen, koulujen ja tehtaiden lisäksi käynti vanhainkodissa. Jos vanhukset saivat itse valita virret, laulettiin aina Kiitos sulle, Jumalani sekä Päivä vain, ja hetki kerrallansa.

— Nuo virret kertovat turvallisuuden tarpeesta ja turvallisuuden tunteesta. Siitä, mitä kristillinen usko voi merkitä elämänsä loppuvaiheita elävälle vanhukselle. Samalla virsien valinta kertoo myönteisestä elämänasenteesta. Jumala on ollut ja on lähellä kaikenlaisissa, niin ruusuisissa kuin ohdakkeisissakin, elämänvaiheissa.

Virret ja laulut voivat kantaa silloinkin, kun muu henkinen apu tavoittaa enää heikosti.

— Lestadiolaissaarnaajalla oli tapana käydä äitini luona vanhainkodissa. Vielä muutamaa päivää ennen kuolemaansa äitini, joka oli dementoitunut, osasi saarnaajaa enemmän virrensäkeistöjä.

Ulla-Maija Vilmi

John Vikström kertoo rakkaimmista matkavirsistään to 10.11. klo 19 Myyrmäen kirkossa. Virsiä esittävät muun muassa Jorma Hynninen ja Esa Ruuttunen. Vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa.

5

Hans von Schantz

Aluksi Olavi Aaltonen kävi vaimonsa haudalla kolme kertaa päivässä ja käy vieläkin joka viikko.

”Aikaa myöten tuska helpottaa” Olavi Aaltonen ei pysty vieläkään ymmärtämään, miksi vaimon piti kuolla.

P

ähkinärinteessä asuva Olavi Aaltonen, 81, sanoo, ettei ollut osannut kuvitella, että viisitoista vuotta nuorempi vaimo kuolisi ennen häntä. Lähtöjärjestyksen piti olla toinen.

Aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta ei Tuulavaimon kuolema kuitenkaan tullut. Hän menehtyi vuonna 2005 kaksi vuotta rintasyöpädiagnoosin jälkeen.

— Ensimmäinen sairausvuosi meni siinä, että Tuula leikattiin ja hän ikään kuin parani. Seuraavana syksynä tuli vatsaongelmia.

Umpisuoli leikattiin, mutta vika ei ollut siinä, vaan paljastui syöpä. Sitä oli keuhkoissa, maksassa, joka puolella. Se levisi kauhealla vauhdilla.

Vaimo ei halunnut juurikaan puhua sairaudestaan. Heti alussa hän vakuutti, ettei anna periksi ja yrittää loppuun asti selvitä takaisin terveeksi.

— Tuula ei antanut puhua tilanteesta pojallemme Samille ennen kuin vasta loppuvaiheessa, eikä hän puhunut sairaudesta äidilleenkään. Hän puhui siitä kai oikeastaan vain nuorimman sisarensa kanssa.

Terveydentilansa takia vaimo oli kaksi viimeistä joulua poissa kotoa. Toisena jouluna hänet siirrettiin Terhokotiin.

— Tuula ehti olla onnellinen siitä, että saisi käyttää Terhokodissa omia vaatteitaan, mutta eihän se niin mennyt. Tuula kuoli tammikuun alkupuolella.

Tuulan ja Olavin rakkaustarina sai alkunsa yhteisessä työpaikassa.

Naimisiin he menivät ja Sami syntyi vuonna 1980. Hääpäivä oli syyskuussa, kuukautta ennen Tuulan syntymäpäivää, Olavi Aaltonen muistelee.

Olavi oli silloin 50-vuotias, niin sanotus-

6

ti miehen iässä. Elämää oli pitkälti takanapäin. Olavi oli perheellistynyt pian armeijasta päästyään ja saanut 1950-luvulla kaksi poikaa.

Myös Tuula oli mennyt nuorena naimisiin.

— En toivo avioeroa kenellekään, oli se sen verran vaikea juttu. Mutta ehkä se, että meillä molemmilla oli Tuulan kanssa yksi liitto takanamme, sai meidät ottamaan koko asian eri tavalla. Meillä oli hyvä avioliitto.

Olavin mukaan hyvän avioliiton perusta on keskinäinen luottamus.

— Pidimme toinen toisistamme loppuun saakka. Tuula oli iloinen, energinen, pirteä ja mukautuvainen ihminen, nainen minun makuuni. Hänellä ei oikeastaan ollut huonoja päiviä tai hetkiä. Viihdyimme kotona, emme juosseet kapakoissa. Ja poikamme Sami oli Tuulalle henki ja elämä.

Äitinsä kuoleman aikoihin Sami asui

vielä kotona, vaikka seurustelikin jo nykyisen vaimonsa kanssa.

— Varmaankin se, että Sami jäi kotiin vielä kahdeksi vuodeksi, oli minun pelastukseni.

Tein meille ruoat ja pesin pyykit.

— Viime kuukausinaan Tuula neuvoi minua ruoanlaitossa. Selviän ihan hyvin ruoanlaitosta, siivouksesta ja ikkunanpesustakin.

En ole tarvinnut kodinhoidossa ulkopuolista apua. Sitä voisin tarvitessani saada läheltäkin, keskimmäisen poikani vaimo on kysellyt, voisiko hän auttaa minua jotenkin.

Ennen kuolemaansa Tuula huolehti monista asioista. Hän kertoi esimerkiksi, minne pitäisi soittaa hänen kuolemansa jälkeen.

— Kun kyselin, miten selviän, Tuula sanoi, että älä hötkyile. Ota asia kerrallaan.

Samin rippipappi siunasi Tuulan. Hän kysyi, olisiko Olavi kiinnostunut osallistumaan sururyhmään.

— Se ehdotus tuli ehkä liian pian. En ollut silloin valmis puhumaan vaimoni kuolemasta toisten kanssa. Ehkä muutenkin maalaaminen on minun henkireikäni ja tapani käsitellä menetystä.

— Tosin en nykyään jaksa maalata enempää kuin pari tuntia päivässä, enkä edes joka päivä. Selkäni ja käteni ovat sen verran huonot. Niitä on joskus leikattukin. En oikeastaan huomaa ikääni mistään muusta kuin siitä, että en jaksa niin kuin nuorempana.

Olavi kertoo ikonien maalauksen olleen hänellä mielessä pitkään.

— Nyt kun elän yksin, on helpompi keskittyä ikonien nyhräämiseen. Teen niitä lähinnä itselleni. En käytä ikonitekniikkaa, vaan maalaan öljyväreillä.

Olavi on ottanut ikoneihinsa mallia muun muassa Rukous ikonin edessä ‑kirjasta. Työhuoneeseensa hän on varannut kasan ikonien pohjia. Ehkä niihinkin valmistuu aikaa myöten kuvia Neitsyt Mariasta ja Jeesuksesta ristillä.

Kädentaidot liittyvät myös Olavin työuraan, joka alkoi hänen ollessaan 15-vuotias.

— Sain nelivuotisen kemigrafin koulutuksen vanhojen ammattimiesten opastuksella.

”

Minulla jäi Tuulan kanssa monta asiaa näkemättä ja kokematta, yhteinen vanheneminenkin.”

Se tarkoitti painettavien kuvien työstämistä sinkille. Myöhemmin tein pitkään taittohommia neljän hengen tiimissä. Teimme erilaisia painotuotteita.

Jo silloin Olavin varsinainen intohimo oli maalaaminen.

— Kun en ollut rikas eikä minulla ollut rikasta vaimoa, en voinut keskittyä pelkästään taiteen tekemiseen.

— Minun ratkaisuni oli, että kävin työpäivän jälkeen kotona syömässä ja lähdin sen jälkeen työhuoneelle maalaamaan. Viivyin siellä yhteentoista tai kahteentoista. Nuorena sitä jaksoi, vaikka sitten vähän paloinkin loppuun.

Aaltonen osallistui yhteisnäyttelyihin ja

hänestä tuli Taidemaalariliiton jäsen. Suunnitelmiin kuului, että sitten aikanaan eläkkeellä hän vain maalaisi.

— Pääsin eläkkeelle suhteellisen nuorena ja hyväkuntoisena. Lupasin silloin Tuulalle, ettei hänen tarvitsisi enää imuroida.

Muutoin arjen pyörittäminen oli paljolti vaimon vastuulla.

Olavin lapsuudenkodissa, helsinkiläisessä työläisperheessä, ei juurikaan puhuttu uskonasioista.

— Kävin rippikouluni Vanhassakirkossa.

Menin sinne suoraan töistä. Opettajanani oli Helmer Virkkunen. Vielä rippikoulun jälkeen kirjoitin hänelle kirjeen ja kävin vuoden ajan kirkossa joka sunnuntai, mutta edes äitini ei tiennyt siitä.

Pian pari työkaveria puhui siitä, että oli turhaa maksaa veroja kirkolle. Heidän laillaan 17-vuotias Olavi erosi kirkosta. Melkein viisikymmentä vuotta myöhemmin, vaimon sairastumisen jälkeen, aviomiehelle tuli kaipuu kirkon yhteyteen. Hän kävi kirkkoherranvirastossa täyttämässä liittymislomakkeen.

Olavi sanoo, ettei ole mikään uskonnollinen fanaatikko, vaikka käykin harva se sunnuntai jumalanpalveluksessa — siksi, että se rauhoittaa. Hämeenkylän kirkon vieressä olevalla hautausmaalla hän kävi aluksi kolme kertaa päivässä ja käy vieläkin joka viikko.

— Minulla jäi Tuulan kanssa monta asiaa näkemättä ja kokematta, yhteinen vanheneminenkin. Olen kateellinen vanhoille pariskunnille, jotka tekevät sauvakävelylenkkejä yhdessä tai kulkevat käsi kädessä.

— Koko kuolema-asiaa ei tajua, ennen kuin se tulee aivan lähelle. En ymmärrä vieläkään, miksi Tuula on poissa. Se ei käy minun järkeeni. Eikä siihen pappikaan osaa antaa selitystä. Aikaa myöten tuska helpottaa, muttei unohdu.

Samoihin aikoihin hautausmaalla käyvät ihmiset ovat alkaneet tervehtiä toisiaan. Joidenkin toisten leskien kanssa Olavi on puhunut raskaasta menetyksestä ja vaikeista elämänkokemuksista.

— Minulla on tunne, että olen ollut yläkerran suojeluksessa koko ikäni.

Ulla-Maija Vilmi

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Jani Laukkanen

Valoa pyhäin­ päivään

K

ymmenet vapaaehtoiset sytyttävät kynttilöitä Vantaan hautausmailla tulevana lauantaina, pyhäinpäivänä. Korson Kulomäessä asuva Marja-Leena Murto on yksi heistä. Hän sytyttää kynttilän tuntemattoman haudalle, koska omainen ei itse pääse sitä tekemään.

Marja-Leena lähti kynttilänsytyttäjäksi viime jouluna yhdessä miehensä kanssa.

— Kun näin lehti-ilmoituksen, jossa haettiin vapaaehtoisia kynttilöiden viejiä, ajattelin, että sitähän me olemme tehneet jo kymmenen vuotta.

— Äitini ja veljeni on haudattu Ruskeasannan hautausmaalle. Kun käymme siellä, kassissa on aina mukana muutama ylimääräinen kynttilä siltä varalta, että vanhojen koulukavereiden tai muiden tuttujen haudoilla ei pala kynttilää. On kiva laittaa se ajatellen, että älä sinäkään ole siellä yksin kylmässä.

Haudoille lumilapion kanssa Viime talven kinokset ovat jääneet monen mieleen. Lähtiessään jouluaattona Ruskeasannan hautausmaalle Murrot olivat varautuneet paitsi kynttilöin myös pienellä lumilapiolla. Hauta, jolle kynttilä oli määrä sytyttää, löytyi kuitenkin helposti.

— Etukäteen jännitti, löytyykö hauta helposti. Joku oli jo kuitenkin luonut valmiiksi polun suoraan haudalle. Nimestä näimme että hauta oli oikea, Marja-Leena kertoo.

— Kynttilän sytyttämisen jälkeen lähetin tekstiviestin vapaaehtoisprojektia koordinoivalle Heikki Heikuriselle. Hän välitti tiedon haudalle sytytetystä kynttilästä toiveen esittäjälle. Hän myös varmisti, että kaikki toiveen esittäneet saivat kynttilän omaisensa haudalle.

Ei kiirettä Murron perheessä haudoilla käymisellä ja kynttilöiden sytyttämisellä on pitkä historia.

— Se on ollut perinne, johon olen kasvanut lapsesta asti. Monesti oli myrsky ja tuuli riepotteli lehtiä hautausmaalla. Lap-

15

Marja-Leena Murto sytyttää kynttilän tuntemattoman haudalle.

sesta se ei tainnut olla kovin kivaa, MarjaLeena muistelee.

Haudoille käydään viemässä kynttilät vuodesta toiseen sekä jouluna että pyhäinpäivänä. Murroilla se tarkoittaa sitä, että jouluaattona hartaudesta mennään haudoille ja sitten jouluateriaa nauttimaan. Pyhäinpäivänä käydään hartaudessa ja sieltä suunnataan hautausmaalle. Haudoilla ei pidetä kiirettä.

— Monella tuntuu olevan kiire. Itse olen vähän rauhallisempi.

Yksikin kynttilä riittää Kynttilöiden vieminen haudoille on osa Vantaan seurakuntien Suurella Sydämellä ‑vapaaehtoistoimintaa. Toiveita kyntti-

län sytyttämisestä voivat esittää esimerkiksi muualla asuvat, joiden läheisiä on haudattu Vantaalle ja ne vantaalaiset, joille liikkuminen on hankalaa.

Kynttilänsytyttäjiä haettiin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Vapaaehtoiseksi kynttilän sytyttäjäksi voi lähteä, vaikka sitoutuisi viemään vain yhden kynttilän.

— Tämä sopii kaikenikäisille, joilla on mahdollisuus liikkua, Marja-Leena sanoo.

— Hyvä mieli kynttilän sytyttämisestä säilyy yhtä kauan kuin kynttilä palaa. On hienoa ajatella, että siellä se palaa jonkun tuntemattoman haudalla. Toisaalla jollakulla on tietoisuus siitä, että joku vie kynttilän omaisen haudalle, silloin kun itse ei voi sitä tehdä.

— Mummoni ja vaarini on haudattu Suonenjoen hautausmaalle. Olisi hienoa, jos heidänkin haudallaan kävisi joku. Voisin vaikka lähettää rahaa, niin että joku kävisi sitten sytyttämässä kynttilän ja viemässä kukkia.

Marja-Leena Murto uskoo, että Vantaalta lähtöisin oleva vapaaehtoistyön muoto leviää laajemmalle. Tänä vuonna myös Lahden seurakunnat ovat mukana toteuttamassa vastaavaa palvelua. Vantaalla vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua Suurella sydämellä ‑vapaaehtoistoiminnan kautta. Lisätietoja siitä saa nettisivuilta vantaa.suurellasydamella.fi.

Lotta Numminen

— Hy vä mieli kynttilän sytyttämisestä säily y yhtä kauan kuin kynttilä palaa.

-vuotias Lauri seuraa lukua 15 Vantaalla Markku Mattila

Sport Club Vantaan Kinesis ‑voimistelujoukkueessa on 15 tyttöä, yksi tosin ei ollut treeneissä kuvaushetkellä. Tytöt ovat 8–10-vuotiaita ja harjoittelevat neljästi viikossa.

7

Maasta olet sinä Hautajaisia suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon ympäristö.

Gustafsson sanoo.

— Arkku oli väriltään harmahtava. Se sopi hyvin vanhemmalle harmaapartaiselle miehelle. Arkun kaikki osat nauloja myöden olivat puuta. Sellainen arkku sopi miehelleni, joka oli etevä puutöissä.

Ekoarkku oli hinnaltaan kalliimpi kuin hautaustoimiston halvimmat arkut, mutta toisaalta selvästi halvempi kuin kalleimmat puuarkut.

Kinnarinen-Gustafssonin puolison hautajaiset olivat hyvin perinteiset.

— Halusimme pitää hautajaiset mahdollisimman pian. Kahvitilaisuus jouduttiin järjestämään siellä, missä oli tilaa, muutaman kilometrin päässä hautausmaalta. Ekologisempaa olisi ollut järjestää kahvitilaisuus lähempänä, Kinnarinen-Gustafsson sanoo.

Hän kertoo suosivansa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.

— 16-vuotias lapsenlapseni on hyvin ekotietoinen. Hänen ansiostaan nämä asiat ovat pinnalla. Tietysti mietin itsekin, minkälaisen ympäristön jätän jälkikasvulleni.

Kun Kinnarinen-Gustafsson oli etukäteen katsomassa miehensä hautapaikkaa, suntio kertoi, että jänikset käyvät mielellään syömässä neilikat haudalle viedyistä kukkasista.

— Olin silloin jo tilannut kukat. Harmitti, etten tullut valinneeksi neilikoita. Olisivat

menneet hyötykäyttöön eivätkä jääneet pilaantumaan. Se olisi ollut varmasti miehenikin mielestä hyvä asia.

Arvokkaasti ja ympäristöystävällisesti Suomalainen tapa haudata vainaja puuarkussa on lähtökohtaisesti ympäristöystävällinen.

Arkku maatuu aikanaan ja vainaja muuttuu mullaksi. Arkun tai uurnan pintakäsittelyssä käytetty lakka voi kuitenkin vaikuttaa hai-

Ota huomioon arkun koko elinkaari Suomen johtavan arkkujen valmistajan mallistossa on ollut 1990-luvun alkupuolelta saakka Ekoarkuksi nimetty malli. Arkku täyttää Suomen hautaustoiminnan keskusliiton antamat laatusuositukset, mutta sen valmistaja SHT-Tukku ei ole liittynyt liiton maksulliseen laatusertifi kaattijärjestelmään.

Toimitusjohtaja Hannu Lehtosen mukaan hautaustoimistot kysyvät entistä useammin arkkujen ekologisuudesta.

— Ekoarkun osuus kokonaismyynnistämme on melko pieni. Toisaalta nykyään kaikissa valmistamissamme puuarkuissa on käytetty ympäristöystävällisiä, vesiliukoisia ja liuotinvapaita pintakäsittelyaineita. Nykyisin myös kaikkien valmistamiemme arkkujen sisäpuolella käytetyt kankaat ovat maatuvia, Lehtonen kertoo.

Minna Ahon mukaan Virossa vainaja tuhkataan usein pahviarkussa, joka asetetaan siunauksen ajaksi näyttävämmän näköisen laina-arkun sisään. Se kuulostaa äkkiseltään ekologiselta ratkaisulta, mutta ei välttämättä ole sitä.

Timo Saarinen

T

uula Kinnarinen-Gustafssonin puoliso siunattiin hautaan viime vuoden joulukuussa.

— Ekoarkku tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Nähtyämme sen emme voineet tyttärieni kanssa ajatella enää muuta vaihtoehtoa, Kinnarinen-

tallisesti ympäristöön, ja voi olla, että arkussa käytetyt kankaat eivät maadu ainakaan 15 vuoden aikana.

Pitääkö ympäristöajattelu ulottaa hautajaisiinkin?

— Pääkaupunkiseudulla haudataan noin 6500 vainajaa vuosittain. Kokonaisuutena ajatellen se on ympäristön kannalta merkittävä asia, Vantaan seurakuntien hautaustoimen päällikkö Minna Aho sanoo.

Aho muistuttaa, että ekologisen arkun valitseminen ei merkitse siunaustilaisuuden tyylistä tai arvokkuudesta tinkimistä.

— Myös maatuva uurna voi olla kaunis.

Esimerkiksi Vantaan seurakunnissa käytössä oleva pellavauurna on yksinkertainen ja tyylikäs. Sellaisen voi ommella helposti itsekin.

— Jotta pahviarkun ja puuarkun ekologisuutta voi verrata, pitää ottaa huomioon tuotteen koko elinkaari. Onko ekologisempaa sahata ja höylätä puu suoraan arkuksi vai valmistaa puusta ensin pitkän teollisen prosessin kautta pahvia? Krematoriossa pahviarkun polttaminen vaatii enemmän energiaa kuin helpommin palavan puuarkun polttaminen, Aho sanoo.

Kaunis kynttiläsiunaus Toisinaan omaiset haluavat laittaa vainajan mukana arkkuun erilaisia muistoesineitä.

— Koruja, kortteja, valokuvia ja piirustuksia. Tiedän, että arkkuihin on laitettu mukaan kännyköitäkin, Minna Aho kertoo.

— Muistoesineet ovat tärkeä osa surua.

Kännyköille ja muulle elektroniikalle on kuitenkin oma paikkansa kierrätyksessä, hän muistuttaa.

Ahon mukaan suomalainen muistamisen kulttuuri on muuttunut 2000-luvulla. Hautakiven kupeeseen saatetaan laittaa pehmonalleja, muovikukkia tai led-kynttilöitä. Pehmonalle haudalla on hellyttävä ajatus, mutta aikaa myöden nalle homehtuu eikä näytä enää nätiltä.

— Edelleen perinteinen kukan tai kynttilän vieminen haudalle on hyvä tapa muistaa vainajaa. Kertakäyttöisten hautalyhtyjen sijaan kannattaa viedä haudalla lyhty, jossa voi polttaa pöytä- tai lyhtykynttilää, Aho sanoo.

Kukkakauppiaat ovat Ahon mukaan heränneet ekologiseen ajatteluun. Hän toivoo silti, että myös asiakkaat kysyisivät aktiivisemmin ekologisia vaihtoehtoja hautavihkoa tai -kimppua valittaessa.

Minna Aho työskentelee hautaustoimen päällikkönä Vantaalla.

Design-arkkuun saa omat liinavaatteet

T

uula Leppämäen ja hänen veljensä Pekka Nurmi‑ sen verstaalla valmistuu ympäristöystävällisiä design-arkkuja. Heidän firmansa NorthArk on ensimmäisenä suomalaisena arkkuvalmistajana saanut Suomen hautaustoiminnan keskusliiton myöntämän ekologisen laatusertifikaatin.

— Kaikki alkoi viitisen vuotta sitten yhteisen ystävämme hautajaisissa. Kun teimme jälkeenpäin surutyötä, keskustelussamme nousi esiin se, kuinka samantyylisiä ja perinteisiä arkut ovat. Mietimme, että tarjolla voisi olla myös muita vaihtoehtoja, Leppämäki kertoo.

Syntyi ajatus vaihtoehtoisesta arkusta.

— Ensimmäinen edellytys oli, että arkun pitäisi edustaa klassista suomalaista muotoilua. Välittömästi mukaan tuli myös ajatus luonnonmukaisuudesta, Leppämäki sanoo.

Arkkujen materiaaliksi valikoitui suomalainen kuusi. Niiden raidoitus syntyy käyttämällä valmistuksessa pystysuunnassa sahattua kuusiviilua. Osat tulevat valmiiksi sahattuina verstaalle, jossa Pekka Nurminen kokoaa arkut ja Tuula Leppämäki vastaa niiden sisustamisesta.

— Arkun voi tilata ilman sisustusta tai valita sisustuksen kolmesta vaihtoehdosta, Leppämäki kertoo.

Sisustukseen voi valita joko pellavaa tai puuvillaa. Kolmannessa vaihtoehdossa arkku sisustetaan ohuella villahuovalla, jonka kanssa voi käyttää omia, esimerkiksi pitsein tai kirjoituin monogrammein koristeltuja liinavaatteita.

Omien liinavaatteiden käyttö on ollut arkun sisustusvaihtoehdoista suosituin.

8

— Omien liinavaatteiden käyttäminen voi olla osa surutyötä ja yksi tapa olla valmistelemassa vainajaa viimeiselle matkalle, aivan kuten ennen oli tapana tehdä, Leppämäki sanoo.

— Eräs teini-ikäinen poika lähti viimeiselle matkalle ritarilakanoihin peiteltynä.

Leppämäki työskentelee arkkitehtina. Nurminen on teknisen työn opettamiseen erikoistunut luokanopettaja. Arkkujen valmistus on heille molemmille harrastus.

— Ekologiset designarkut eivät ole suurten joukkojen tuote, Leppämäki toteaa.

Tuula Leppämäki ei halua design-arkkujen olevan kalliita luksustuotteita. NorthArkin arkun saa edullisimmillaan alle 1400 eurolla.

— Toistaiseksi arkkuja voi ostaa neljän hautaustoimiston lisäksi suoraan meiltä. Surevien omaisten kohtaaminen ei kuitenkaan ole minun ammattiosaamisen aluetta. Siksi toivon, että tulevaisuudessa tuotteitamme myytäisiin pääasiassa hautaustoimistojen kautta, Leppämäki sanoo.

Ensimmäinen Leppämäen suunnittelema arkku valmistui reilu vuosi sitten. Siitä tuli viimeinen leposija Tuulan ja Pekan lähiomaiselle. Arkku laskettiin Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Tuula Leppämäki haluaa hälventää käsityksiä pimeästä ja pelottavasta kuolemasta. Siksi hänen suunnittelemansa arkut ovat väriltään vaaleita.

— Vaikka kuolemaan liittyy ero, suru ja kaipaus, kuolema on silti luonnollinen osa elämää sinä missä syntymäkin.

Tuula Leppämäki suunnittelee ympäristöystävällisiä arkkuja.

tullut

— Hautakimppu ja maatuvaan kahvaan aseteltu hautavihko voidaan laittaa myöhemmin sellaisenaan puutarhajätteen joukkoon, jos niiden sidontaan ei ole käytetty muovitettua rautalankaa eikä muoviniintä ja jos niissä ei ole kortille tarkoitettua muovitaskua, Aho kertoo.

Hautajaisista voi tehdä ympäristöystävällisemmät myös järjestämällä yhden kukan siunauksen. Silloin sovitaan, että jokainen saattovieras laskee haudalle hautavihkon tai -kimpun sijaan vain yhden kukan.

Kynttiläsiunauksessa puolestaan jokainen sytyttää tuohuksen ja käy laittamassa sen kappelin etuosaan asetettuun hiekka-astiaan.

— Kynttiläsiunaus on erittäin kaunis, Aho sanoo.

Hautausmaalle vai tuulen mukaan?

Kumpi on sitten ekologisempaa, vainajan tuhkaaminen vai perinteinen maahan hautaaminen?

Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Vainajan tuhkaaminen kuluttaa energiaa, toisaalta uuden hautapaikan luominen esimerkiksi Vantaan suosituimmalle kirkkomaalle vaatii maan vaihtamisen kahden metrin syvyyteen saakka.

— Meidän Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla maa joudutaan vaihtamaan, sillä alue on savimaata, jossa maatuminen on hidasta, Aho kertoo.

Aikaisemmin uurnaa saattoi säilyttää kirjahyllyssä tai tuhka voitiin jakaa esimerkiksi vainajan lasten kesken. Enää se ei onnistu.

Vuonna 200 voimaan astuneen lain mukaan krematorio ei luovuta tuhkaa ilman tietoa sen lopullisesta säilytyspaikasta.

Jos vainajan toive on ollut tuhkan sirotteleminen esimerkiksi tunturin rinteelle, sen toteuttamiseen täytyy olla aluehallintoviraston ja maanomistajan lupa. Vain äärimmäisen harvoin aluehallintovirastosta myönnetään lupa haudata uurna kotipihalle tai mökkitontille.

”

Arkku oli väriltään harmahtava. Se sopi hyvin vanhemmalle harmaapartaiselle miehelle.”

Sukuhauta on ekologinen vaihtoehto

Pääkaupunkiseudulla asuu paljon ihmisiä.

Moni miettii, riittääkö hautausmailla tulevaisuudessakin tilaa arkkuhaudoille.

Minna Aho lupaa, että riittää.

— Meillä Vantaalla Helsingin pitäjän kirkon hautausmaata voidaan laajentaa vielä 20 hehtaaria ja Ruskeasannan hautausmaata 15 hehtaaria.

— Toisaalta viime vuonna lähes puolet vantaalaisista vainajista haudattiin jollekin muulle paikkakunnalle. Se kertoo siitä, että Vantaalla asuu paljon muualta muuttaneita, Aho sanoo.

Vantaalla kaksi kolmesta hautauksesta on tuhkahautauksia. Niissä ekologinen vaihtoehto on tuhkan sirotteleminen sille varatulle

alueelle yhteiseen muistolehtoon. Helsingissä Harmajan saarella on myös paikka, jossa voi sirotella tuhkan mereen.

Aho muistuttaa, että sukuhautakin on ekologinen ratkaisu. Sukuhautaan voidaan vuosikymmenten saatossa haudata useita vainajia ja lukuisia uurnia.

— Hautausvaihtoehtoja miettiessä tärkeintä on kuitenkin pyrkiä noudattamaan vainajan toivetta, Aho sanoo.

tekstit Soili Pohjalainen

Pekka Nurminen Timo Saarinen

9

Jani Laukkanen

HERÄNNÄISSEURAT

Lämminhenkisiä hoivapalveluita ikääntyville Tarjoamme monipuolisia kotihoiva- ja asumispalveluita vanhuksille ja pitkäaikaissairaille.

Tilaa ammattitaitoinen hoitaja omaan kotiisi arkielämän ja itsenäisen selviytymisen tueksi, tai tule jakamaan kanssamme virikkeiden rikastuttamaa arkea hoivakoti Harmoniassa.

Tiedustelut Debora Kotihoito (09) 4559 0096 Debora Hoivakoti Harmonia (09) 7518 0200 www.debora.fi

Pe 4.11. klo 19 Espoonlahden kirkolla, Kipparinkatu 8.

La 5.11. klo 10 Kirkkopyhä Hyvinkään kirkossa. Saarnaa Juhani Elenius. Kirkkokahvit ja seurat srk-keskuksessa, Hämeenkatu 16.

Su 6.11. klo 11 Opiskelijatyön kirkkopyhä Otaniemen kappelissa, Jämeräntaival 8 A, Espoo. Saarnaa Raisa Jarkkola, mukana kvartetti Herännäisnuorten kuorosta. Klo 12 Kirkkopyhä Laajasalon kirkossa, Reposalmentie 13, Hki. Saarnaa Matti Malmivaara. Soppa ja seurat.

Klo 14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Klo 16 Raili Toivasen esitelmä ”Välähdyksiä kristillisestä taiteesta” Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Ma 7.11. klo 18.30 Perkkaan kappelissa, Upseerinkatu 5, Espoo.

Ke 9.11. klo 18 Helsingin tuomiokirkon kryptassa, Kirkkokatu 18.

Mukana kvartetti Herännäisnuorten kuorosta.

www.hoivakotiatzalea.fi

Hoivakoti Atzalea

T

arjoamme muistisairaille asiakkaille yksilöllistä ja laadukasta palvelua kodinomaisessa ympäristössä Hiekkaharjussa. Toiminta on virikkeellistä ja asukasta arvostavaa.

Tarjoamme mahdollisuuden ulkoiluun.

Meille voi tulla asukkaaksi: - Lyhyt- tai pitkäaikaiseen asumispalveluun - Omaishoidon lomapäiviksi Hoivakoti Atzalea on Helsingin-, Vantaan- ja Oulun kaupunkien hyväksymä palvelusetelituottaja Tervetuloa tutustumaan!

Miia Tolonen p. 09 – 851 1577 / vastaava sairaanhoitaja Tuija Uusitalo p. 050 – 563 4086 / toiminnasta vastaava Kyläkaivontie 6 D, 01350 Vantaa

Juha Sihvola kirjoitti vuoden kristillisen kirjan.

Näkökulmaa kristinuskon kiperiin kysymyksiin

a Tervoesttouklo sille.

V

joulu

Nyt vain

199900 Fiona Goble Jouluseimi Neulo itse joulun tarina.

Ainutlaatuinen teos sisältää selkeät ohjeet sekä taustan, jolle seimen voi koota.

Lisää tuotteita löydät: www.kotimaakauppa.fi

uoden kristillinen kirja 2011 on Juha Sihvolan teos Maailmankansalaisen uskonto (Otava 2011). Se pureutuu uskonnonfi losofian ydinkysymyksiin ja uskontojen asemaan globalisoituneessa maailmassa.

Esiin nousevat erityisesti kristinuskon vapaamielisten ja vanhoillisten suuntausten väliset jännitteet, Lähi-idän tilanne, islam ja juutalaisuus sekä ajankohtaiset seksuaalieettiset kiistat.

Juha Sihvola työskentelee yleisen historian professorina Jyväskylän yliopistossa.

Voittajan valitsi tänä vuonna Jari Sarasvuo. Hän perusteli valintaansa sillä, ettei ihmiskunta elä vain leivästä ja hengestä, vaan tarvitaan myös sivistystä.

— Sihvolan kirja antaa perspektiiviä kristikuntaa vuosisatojen läpi riivanneisiin kysymyksiin. Juma-

Laadukasta asumista senioreille

SATO SenioriKoti®

lan nimen ja tahdon takavarikoiminen omien tarkoitusperien ajamiseen ovat aina olleet kristittyjen kiusauksena. Sihvolan kirjan lukeminen on kuin uuniin unohtuneen jälkiuunileivän jyystäminen: alkuun haastavaa, mutta sinnikästä palkitaan hitaalla ymmärryksen kajolla, Sarasvuo arvioi.

Yleisöäänestyksen voitti Minna Rissasen kirja Sieluani et saa — Narsistin uhrista selviytyjäksi (Päivä 2011).

Voittajat julkistettiin Helsingin Kirjamessuilla 30.10. Voittaja sai 2000 euroa. Kilpailuun ilmoitettiin tänä vuonna 0 teosta 22 eri kustantajalta ja sen järjestää Kristilliset kustantajat -yhdistys.

Viime vuonna vuoden kristilliseksi kirjaksi valittiin emerituspiispa Juha Pihkalan ja professori Esko Valtaojan kirja Tiedän uskovani, uskon tietäväni (Minerva 2010).

UU

VUOKR SIA A-ASU SENIOR NTOJA EILLE

www.vantaanlauri.fi

ISSN 1799-9022. JULKAISIJA Vantaan seurakunnat. KUSTANTAJA Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. LEVIKKI 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin. TOIMITUS Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi.

TOIMITUKSEN SIHTEERI Arja Vasara, p. 09 830 6274, arja.vasara@evl.fi.

PÄÄTOIMITTAJA Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli.kulmavuori@evl.fi. TOIMITTAJAT Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi.

Nina Riutta p. 09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen p. 09 830 6297, vantaan.lauri. taitto@evl.fi. PAINO SanomaPrint, Sanomala Oy. ILMOITUSMARKKINOINTI Seija Kosunen, p. 020 754 2270, Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, Sari Havia p. 020 754 2284, Timo Salminen p. 020 754 2247, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. ILMOITUSHINTA 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16. ILMOITUSTRAFIIKKI /-VALMISTUS Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi.

TOIMITUSNEUVOSTO Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Tapio Leskinen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

JOS ET OLE SAANUT LEHTEÄ, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute.

10

HUONEISTOESIMERKIT C-talo 3h+kk+s, 65 m2 vuokra alk. 1 196€/kk 2h+k, 59,5 m2 vuokra alk. 1 059 €/kk 2h+kk, 41,5 - 52,5 m2 vuokra alk. 822 €/kk 1h+kk, 35 m2 vuokra alk. 749 €/kk HUONEISTOESIMERKIT A-B-talo 3h+k+s, 66 - 68,5 m2 vuokra alk. 1 254 €/kk 3h+kk+s, 63,5 m2 vuokra alk. 1 168 €/kk 2h+kk+s, 43,5 - 57,5 m2 vuokra alk. 853 €/kk 2h+kk, 42 - 43, 5 m2 vuokra alk. 840€/kk Autohallipaikat

vuokra 100 - 164 €/kk

Kivivuorentie 8, 01620 Vantaa Martinlaaksoon rakentuvaan moderniin keskustaan tulee ensisijaisesti senioreille tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Läheisestä ostoskeskuksesta löytyvät mm. kaupat, apteekki ja pankkipalvelut. Kävelyetäisyydellä ovat myös kirjasto ja terveyspalvelut. Kauniit asunnot ovat vaaleasävyisiä ja niissä on lautaparkettilattiat. Keittiössä on nykyaikaiset varusteet ja pesutiloissa on asumista helpottava tukivarustelu.

C-talon asuntoihin pääsee muuttamaan joulukuussa ja A-B-taloon helmikuussa 2012.

Vuokriin sisältyy vesimaksu. Vuokravakuus 250 €. Kun vuokrasopimus tehdään vähintään vuodeksi, vakuutta ei peritä.

Vuokra sisältää Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy:n peruspalvelun, johon kuuluu hoitajan vastaanotto ja senioriryhmätoimintaa. Asukkaalla mahdollisuus tilata omalla kustannuksellaan myös muita palveluita Hoiva Oy:ltä.

SATO Vuokraus ja myynti, Elielinaukio 2 F, 00100 Helsinki Pirkko Toiviainen, puh 0201 34 4311 Katja Grönroos, puh. 0201 34 4361 Merja Tallberg, puh. 0201 34 4312

sato.fi

Puhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston mukaisesti.

VANTAAN

Martinlaakso

Omistusasuntoja Päiväkumpuun v. 2012

EMERITUS Senioritalo Lemminkäisentie Y ESITTEL 1. .1 6 U S

Kaipaatko korkeatasoista rivitaloasumista ilman talonhoitohuolia? Tarvitsetko tukea arkielämääsi? Vai haluatko varautua tulevaan jo nyt? Varaa nyt. Pääset vaikuttamaan.

Myyntihinnat (velaton hinta) 2h+k+terassi 59m2, alk. 135.000 € (232.000€) 3h+k+terassi 75m2, alk. 164.000 € (287.000€) 3h+k+terassi 79m2, alk. 168.000 € (297.000€)

Aivojemme kätköistä Oliver Sacks: Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia. Tammi 2011.

Kirja

Mitä on näkeminen, lukeminen tai kirjoittaminen? Monelle ne ovat arkista, itsestään selvää toimintaa, mutta pohjimmiltaan ne ovat monimutkaisia prosesseja, joita haluaa ymmärtää viimeistään silloin, kun ne eivät suju normaalisti.

Neurologi Oliver Sacksin kirjassa tutkitaan näköaistin, havaitsemisen ja aivojen kummallisuuksia. Sacksin potilaat ovat kadottaneet eri syistä kykynsä nähdä, puhua tai lukea kirjaimia tai nuotteja.

Kirja kertoo myös ihmisten ja aivojen selviytymiskeinoista aistivammojen jälkeen.

Ihminen oppi kirjoittamaan vasta viisituhatta vuotta sitten. Miksi tällainen primitiiviselle ihmiselle turha kyky syntyi? Charles Darwinin aikalainen Alfred Wallace uskoi, että turhat taidot, kuten kielelliset ja matemaattiset kyvyt, olivat Jumalan lahjoja. Sacks yhdistää lukutaidon synnyn ihmisten kult-

tuuriseen kekseliäisyyteen ja aivojen mukautuvuuteen. Aivot tunnistavat kirjaimia, jotka on valittu mukailemaan luonnonympäristön ääriviivoja.

Lukemiseen osallistuvat muutkin aistialueet kuin näkö. Esimerkiksi kirjailija, joka ei aivohalvauksen jälkeen osaa enää lukea normaalisti, voi silti kirjoittaa, mutta ei lukea kirjoittamaansa.

Kielen liikkeillä hahmotetut ja sormella piirretyt kirjaimet saavat hänet ymmärtämään kirjaimia, vaikkakin hitaasti.

Kertominen ja kuvaaminen ovat kaksi erilaista tapaa käsitellä mielikuvia. Afaatikko, jolle väitelauseille perustuva kertominen ei ole enää mahdollista, voi oppia viestimään elein ja kuvaamalla. Afaatikko aistii ei-kielellisiä asioita tarkasti. Hän voi jopa tunnistaa piiloviestintää, temppuja ja valheita tarkemmin kuin puhuva ympäristönsä.

Sacks ei itsekään ole säästy-

nyt vaivoilta. Hän kärsii migreenistä, kasvojen tunnistamisen vaikeudesta ja olemattomasta suuntavaistosta. Kirjassaan hän kertoo myös heikentyvästä näkökyvystään. Hänen oma ”melanoomapäiväkirjansa” avaa silmään pesineen syövän aiheuttamat pelot ja ahdistukset. Silti Sacks suhtautuu uskomattomiin, tahdosta riippumattomiin näköelämyksiinsä tutkijan ja kirjailijan mielenkiinnolla.

Mutta kumpi tulee ensin, visuaalinen vai verbaalinen? Ja miten syntymäsokeiden kertomukset voivat luoda voimakkaita visuaalisia mielikuvia näkevissä? Onko ajattelua ilman visuaalisuutta, tai ilman sanoja?

Lääkärin lämmin, eläytyvä ote potilaiden kohtaloihin yhdistettynä tutkijan laajaan tietämykseen luo Sacksin kirjoista kiehtovia. Sairausteemasta huolimatta ne ovat oudolla tavalla rauhoittavaa lukemista.

Esittely SU 6.11.2011 kello 15.00

Emerituskodeissa on mahdollisuus tilata kaikkia kodinhoito- ja hyvinvointipalveluita.

Emeritus-talo Nissaksen puiston aulakahviossa: Birkanpolku 3, Hakunila.

Pyydetään ilmoittautumaan.

ILMOITTAUTUMISET JA VARAUKSET 010 292 2002, tekstiviestinä 0400 234 671

www.emerituskoti.fi myynti@emerituskoti.fi

Masentunut? Yksinäinen? soita!

Maksutonta keskusteluapua yli 60-vuotiaille psykoterapeutin ohjaamassa ryhmässä.

Soita ja varaa aika 045-341 0506

senioRiPYsäkki®

Aamukorva on auttava puhelin senioreille, jotka kaipaavat kuulijaa aamun yksinäisinä tunteina. Kuulolla joka aamu klo 5–9.

Soita 09-2528 2730 tai 045-341 0540 Puhelun hinta operaattorisi hinnoittelun mukainen.

aaMukoRVa

VVO:n asunnossa saat omistusasumista vastaavan asumisturvan.

Tutustu tarjontaamme ja täytä hakemus jo tänään: www.vvo.fi

llillaan a m t a i As

Kristina Svensson

Isälle.

50 30,–

(norm. 35,90)

27,– 10

18,–70

26,90–

(norm. 22,00)

50 30,–

(norm. 33,90)

(norm. 32,00)

Arto Teronen, Jouko Vuolle

Eero Huovinen

Urheilijat maineen poluilla

Lähdön aika

Kiveen hakatut Kirja nimekkäistä suomalaisista urheilijoista. Jotkut ovat itsekin olleet maineensa vankeja, jotkut on suuri yleisö jo lähes unohtanut ja joistakin on tullut legendoja. Kirjassa etsitään ihmistä julkisen maineen takaa.

Piispa Huovinen kertoo viimeisestä työvuodestaan viisaasti, lämmöllä ja huumorilla. Kirkon sisällä myrskyää – Huovinen etsii sitä, mikä kestää.

Tuomas Nevanlinna, Jukka Relander

Kari Tapio

Hannu-Pekka Björkman

Uskon sanat

Valaise yö -cd

Kadonneet askeleet

Lauluja elämää suuremmasta Kari Tapion unohtumattomia lauluja uskosta ja toivosta.

Lauluissa matkataan varjoista valoon, synkästä yöstä aamun sarastukseen.

Matkoja aikaan ja taiteeseen Björkman pohtii maalaustaidetta ja kirjallisuutta suomalaisten ja ulkomaisten mestareiden jalanjälkiä seuraten. Matka tapahtuu kuitenkin myös ajassa ja muistoissa - aineettomassa.

Mitä kristinuskolle kuuluu?

Filosofit Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander pohtivat uskonasioita.

Teos

AXR Music KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ.

HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki

|

ma-pe 9–17

|

p. 020 754 2350

|

www.kotimaakauppa.fi

11

Hautauspalveluja KAIKKI KUOLINPESÄN ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

K&P

www.hautaus.fi

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

HAUTAKIVET

Täyden palvelun toimisto forum hakaniemi töölö itäkeskus leppävaara tapiola tikkurila myyrmäki kerava hyvinkää

Requiem kuuluu kamarikuoro Valon Kaiun pyhäinpäivän perinteisiin.

puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh. puh.

010 76 66620 010 76 66500 010 76 66530 010 76 66590 010 76 66610 010 76 66570 010 76 66560 010 76 66600 010 76 66550 010 76 66580

(0,0828 €/puh + 0,1199 €/min)

Pyhäinpäivän musiikkia

P

yhäinpäivänä esitetään Hämeenkylän kirkossa W. A. Mozartin Requiem noin 100 muusikon voimin. Mukana on kolme kuoroa, orkesteri ja solistit.

Requiemin kuoro-osuudet laulavat kamarikuoro Valon Kaiku, Hämeenkylän kamarikuoro ja Vuosaaren kantaattikuoro.

Unikkotie 5, Vantaa (Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225, päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

Sirkka-Liisa Helenius

Solisteina esityksessä laulavat sopraano Leena Arffman, altto Ulla Raiskio, tenori Anssi Hirvonen ja basso Kai Huopainen. Orkesterina toimii Refugium musicum. Esityksen johtaa Pekka Soranummi.

Mozartin Requiem la .11. klo 0 Hämeenkylän kirkossa. Liput 1 e.

www.hok-elannonhautauspalvelu.fi www.perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555

Onnea on tasainen arki

Y

Hammashoitoa

patieteiden tohtori Timo Järvensivu ja fi losofi Johannes Ojansuu.

Toimittajina ovat Päivi Leino ja Jukka Arvassalo.

LE Radio 1:n Pyhäinpäivän erikoisessa pohditaan arjen, iloisten huippuhetkien ja suurten käänteiden tasapainoa.

Aina ei voi odottaa lomaa, viikonloppua tai muuta juhlaa, mutta tarvitaanko vakava sairastuminen tai muu iso käänne ennen kuin tajuamme lähimmäisten merkityksen?

Mukana miettimässä ovat rovasti Pirkko Yrjölä Tikkurilan seurakunnasta sekä puheviestinnän opettaja Rinna Toikka, kaup-

Pyhäinpäivän erikoinen la .11. klo 1.0 Ylen Radio 1:ssä

Pirkko Yrjölä pohtii arkea ja elämän käänteitä.

HAMMASASEMA • Hammaslaboratorio Hakaniemenranta 1 (Metallitalo, Hakaniementoria vastapäätä) Ystävällistä ja asiantuntevaa hammashoitoa

Palveluja tarjotaan REMONTTIPALVELUT p. 040 415 5011

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, kotiapua.

Huoneisto, Keittiö, Kylpyhuone, VTT:n vesieristys-sertif.

Ammattitaidolla ja edullisesti.

040 762 5615 Leena www.olkpalvelut.fi kotital.väh. (-60%)

Muutot • Muuttolaatikot • Kuljetukset • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633

REMONTIT ammattitaidolla.

Sovi ilmainen suunnittelukäynti. p. 050 308 1010 www.remonttivarma.fi

UUSI ILME KEITTIÖÖN

- uudet ovet - tasot - saranat ja vetimet RUNSAS VALIKOIMA - malleja - värejä Ilmainen tarjous ja mittauspalvelu.

Kotitalousvähennys tehdystä työstä. www.ergadesign.fi ERKKI KAUPPINEN 0500 503 357.

rakennajoulupuu.fi sukkanajouluun - facebookissa

an

ksi v

lo Neu

12

t

suka

lahja joulu

ua

le ap

isel taala

valle

tse tarvi

www.rothmarc.fi

REMONTIT SOPUHINTAAN

Myös kodin pienet kunnostustyöt.

Kotitalousvähennys. p. 050 594 0360 KOTISIIVOUKSET, ikkunanpesut, tekstiilihuonekalujen pesut 25 e/ +alv. wwww.kaijaclean.fi p. 045 888 2636 MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

IKKUNAT PUHTAAKSI Laadukas ja varma palvelu IkkunaMan Kim Mansnerus tmi p. 044 548 9762 Ikkunanpesut ja kotisiivoukset alk. 25,20 e/h. (kotitalousväh. 60%) www. loistopalvelut.fi p. 045 888 2583

Asianajajia ASIANAJOTOIMISTO ELO

Kauppakeskus Myyrmanni III krs Iskoskuja 3 C 134, 01600 VANTAA

p. 504 2245, fax. 504 3490

e-mail: elo@co.inet.fi internet: personal.inet.fi/yritys/elo

Hammaslääkäri Beata Heikkinen

Erikoishammasteknikko Tommi Jokilahti

suuhygienistin hoitopaketti: hammaskiven ja värjäytymien

Kokoproteesit 600€ pari Särkypäivystys poisto ja fluoraus 59 € Yksi kokoproteesi 350€ Ajanvaraus 622 2727 Korjaukset ja pohjaukset odottaessa

☎

ERIKOISHAMMASTEKNIKKO Sinikka Laikkola

Satuhammas Oy Puhelinajanvaraus (09) 321 4480

Pitkänsillanranta 15, HAKANIEMI, katutaso

Ostetaan huoneistoja ASUNTO RAHAKSI! Pyydä meiltä paras tarjous.

Soita puh. 045 1111 201 (myös iltaisin).

Vastaanotto myös Hammashoito Dentinelli/Korso p. 010 397 1710

HUONEISTOCENTER OY Mannerheimintie 80 A 2, 00250 Helsinki.

Ostetaan

Vuokrata halutaan

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistöjen tyhjennykset, myös viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Kuolinpesät tyhjennyksineen ym. kodin tavarat käteisellä noutaen.

P. 040 751 4464.

Vantaan seurakunnat .11.–1.11.

Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Virasto avoinna ma–to klo 9–16.

Tilojen ja toimitusten varauk‑ set p. 09 830 6500 Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Diakoniatoimisto Päivystykset tiistaisin Länsimäen kirkolla klo 9–11 ja torstaisin Hakunilan kirkolla klo 9–11. Samaan aikaan ajanvaraus ja puhelinpäivystys, p. 050 573 6313.

Hakunilan kirkko Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Hakunilan kirkon kirppis lauantaisin klo 10–13. Uudet isommat tilat. Tervetuloa ostoksille.

Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14.

Pyhäinpäivän muistojuma‑ lanpalvelus la 5.11. klo 12. Harri Nurminen, Anne Viljamaa, Tuomo Kahenvirta. Mukana viulisti Leena-Maaria Kantlin ja pianisti Annalina Backman. Seurakuntamme jäseninä kuluvana vuonna kuolleille sytytetään kynttilät.

Kirkkokahvit.

Messu, nuorten kirkkopyhä su 6.11. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Sari Kokkonen, Juha Paukkeri.

Kirkkokahvit.

Kohtaamispaikka su 6.11. klo 17.

Mukana Pekka Jokiranta, Cimit, housebändinä Poikkipuut, Harri Nurminen.

Matalan kynnyksen maanan‑ tai klo 11. Kahvihetki, jossa lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Ilosanomapiiri ma klo 18.30. Jari Araneva.

Senioriklubi ti 8.11. klo 13– 14.30. Vierailee Mirjam Makkonen, aiheena raamatunkäännöstyö.

Raamattupiiri tiistaisin klo 18– 20.

Puuroaamiainen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 10–13. Lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna, tuoremehu ja kuppi kahvia maksaa 2,50 euroa. Lapsilta 1,50 euroa.

Päivärukous keskiviikkoisin klo 12.30–12.45.

Tee käsitöillä hyvää ‑ilta ke 9.11. klo 18–20. Askartelemme joulukortteja, kudomme villasukkia, teemme pieniä havukransseja ja rintanappeja. Ideana on, että emme tee itsellemme, vaan jollekulle toiselle. Voit halutessasi ottaa mukaan koristeita havukranssiin (teemme luonnon materiaaleista) ja pieniä kangastilkkuja ja nappeja.

Viikkomessu torstaisin klo 18.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Alussa hartaus, jonka jälkeen tarjolla ilmainen puuro ja kahvi.

Messu su 6.11. klo 10. Harri Nurminen, Kristiina Nurmi, Cecilia -lauluyhtye.

Peittopiiri tiistaisin klo 11. Piirissä neulotaan tilkkupeittoja Intiaan lähetettäväksi.

Miesten raamattupiiri ja sau‑ nailta tiistaisin klo 18.30.

Naistenpiiri tiistaisin klo 19–21.

Kodittomien yö pe 11.11. Kirkko avaa ovensa klo 16 asunnottomille tarkoituksena tarjota yksi inhimillinen ilta ja yö. Mahdollisuus saunoa sekä saada puhtaat vaatteet ja ruokaa. Iltahartauden jälkeen majoittuminen yöksi kirkolle.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11, p. 050 573 6294

Miestenpiiri keskiviikkoisin klo 18–21. Sauvakävelyä, sanaa ja saunaa. Teuvo Puolakka.

Vekarakirkko ”Jeesuksen ja‑ lanjäljissä” su 6.11. klo 15.

Kirjana Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta.

Nuorille ja varhaisnuorille

Vanha Hämeenkyläntie 9

Toiminta löytyy osoitteesta vantaanseurakunnat.fi Hakunila/ seurakunnan toiminta.

Pyhäkouluista tarkemmat tiedot netistä tai pyhäkoulusihteeri Sari Paanaselta, sari.paananen@evl.fi.

Kastettu Peetu Samuli Nieminen, Patrik Jalo Oliver Järvinen, Oliver Gabriel Legat, Edith Miriam Orvokki Kovero.

Avioliittoon kuulutettu Lauri Ilmari Roiha ja Reetta-Maria Mannermaa.

Hämeenkylä

Lammaspolku 1:n kerhotila Aikuisten raamattupiiri to 10.11. klo 16. Pastori Marja Mäkilä.

Vapaalan seurakuntalo Kenian piiri to 3.11. klo 12. Vieraana pastori Ari Norro.

Kohtaamispaikka to 10.11. klo 11. Vierailijana kanttori Hannu Lehtikangas.

Lapsille Varhaisnuorten retki su 20.11.

Heurekaan. Lähtö klo 9.30 Hämeenkylän kirkolta. Paluu n. klo 16. Hinta 15 € sisältäen kuljetukset, sisäänpääsyn ja lounaan. Ilmoittautumiset 10.11. mennessä Linda Liesiölle, p. 050 518 7967 tai linda.liesio@evl.fi.

Muuta Ehtoollishartaus to 3.11. klo 14 Pähkinärinteen senioritalossa, Kastanjakuja 1 A. Mukana pastori Jaakko Kara ja kanttori. Ehtoollishartauden jälkeen hartaus yläkerran Mantelikodissa.

Kahvikammari ke 9.11. klo 13.10.

Pähkinärinteen senioritalossa, Kastanjakuja 1 A. Mukana diakoniatyöntekijä Satu Enrold.

Kirkkoherranvirasto

Kastettu

Auratie 3, p. 09 830 6450

Nella Lumia Tofferi, Milja Annika Suominen, Pihla Ella Olivia Pakkanen, Samuel Richard Strodel.

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p. 09 830 6345.

Päivystävä pappi, toimitus‑ ten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12, p. 09 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää ma klo 10–12, ke ja pe klo 9–11, p. 09 830 6472.

Vahtimestari p. 09 830 6459 ja 050 382 3400.

Hämeenkylän kirkko

Hautaan siunattu Hilkka Ester Asikainen 81 v, Anja Kaarina Koivula 74 v.

Korso

Auratie 3, p. 09 830 6459

Kirkkoherranvirasto

Pyhäinpäivän messu la 5.11. klo 10. Saarnaaja Marja Mäkilä, liturgi Jouni Salko ja kanttori Hannu Lehtikangas.

Pyhäinpäivän iltakirkko la 5.11. klo 18. Tilaisuudessa muistetaan vuoden aikana poisnukkuneita seurakuntalaisia ja sytytetään heille kynttilät. Mukana kirkkoherra Jukka Nevala, seurakunnan pastoreita ja kanttori Hannu Lehtikangas. Kirkkokahvit.

W. A. Mozartin Requiem la 5.11. klo 20. Kamarikuoro Valon Kaiku, Hämeenkylän kamarikuoro, Vuosaaren kantaattikuoro ja Refugium musicum -orkesteri. Solisteina Leena Arffman, sopraano, Ulla Raiskio, altto, Anssi Hirvonen, tenori ja Kai Huopainen, basso. Musiikinjohto Pekka Soranummi. Liput 15 € etukäteen kuorolaisilta ja ovelta.

Messu su 6.11. klo 10. Rauhanyhdistyksen kirkkopyhä. Saarnaaja Tapio Holma, liturgi Jukka Nevala ja kanttori Janne Peltokorpi.

Ruokailu.

Jumala on! ‑luentosarja to 3.11. klo 18.30 seurakuntasalissa. Raamattuluennosta vastaa Ilkka Rytilahti Suomen Raamattuopistosta. Aiheena Matkalla minne tahansa?

Sururyhmä alkaa to 10.11. klo 18. Ryhmä on tarkoitettu sinulle, joka olet menettänyt läheisesi. Menetyksestäsi voi olla aikaa muutama kuukausi tai jo muutama vuosi. Ryhmän ohjaajina ovat pastori Jaakko Kara ja diakoniatyöntekijä Anne Puumala. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Anne Puumala, p. 09 830 6472.

Hiljaisuuden iltapäivä la 12.11. klo 13–18. Uskon hiljainen vallankumous. Avilan Teresan opetukset hengellisellä tiellä kulkemisesta. Mukana Ulla Lumijärvi.

Keittolounas 5 €. Ilmoittautumiset ke 9.11. mennessä Riitta Ahoselle, p. 0400 558 308.

Merikotkantie 4, p. 09 830 6550

Lammaskuja 2 B:n kerhotila Kirjallisuuspiiri ma 7.11. klo 12.

Sirpa Päivinen

Hakunila

Liikumme, rakentelemme, laulamme, hiljennymme ja ihmettelemme yhdessä. Kirkonmenot kestävät alle tunnin ja vietämme myös ehtoollista. Alussa jaamme tehtävät ja toteutamme kodikkaan messun yhdessä tekemisen meiningillä. Pulkamon pojat soittavat kitaraa. Lopuksi nautimme mehusta ja kekseistä.

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto

Pyhäinpäivän muistotilaisuuksia

P

yhäinpäivä on yhteinen muistamisen päivä. Silloin kirkoissa on hartaushetkiä, käydään läheisten haudoilla ja sytytetään kotona kynttilöitä. Näin ihmiset kantavat kuolleita rakkaitaan edelleen sydämissään.

●

Messu klo 12 Hakunilan kirkossa. Muistetaan vuoden aikana kuolleita seurakuntalaisia ja sytytetään jokaiselle kynttilä.

●

●

Merikotkantie 4, p. 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–12.

●

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 09 830 6558

Vanhemman väen ruusujuh‑ lassa to 3.11. klo 13 lauletaan yhdessä maakuntalauluja ja jaetaan muistoja kotiseuduilta.

Miesten saunailta to 3.11. klo 18 Kotkansiivessä.

Seurakuntakuoron harjoituk‑ set to 3.11. klo 18.

Lied‑konsertti to 3.11. klo 19.

Helena Tenhusen lauluoppilaat esittävät laulumusiikkia ympäri Eurooppaa. Säestys Hannamari Tamminen, piano.

Pyhäinpäivän messu la 5.11. klo 10, Mari Liimatainen, Hanna Vaittinen ja Ursula Hynninen sekä seurakuntakuoro.

Pyhäinpäivän iltakirkko la 5.11. klo 18, Sanna Heikurinen, Risto Auvinen, Rekolan seurakunnan vokaaliyhtyeen naiset, kanttori Sirkku-Liisa Niemi, urkuri Martti Sirviö. Tilaisuudessa sytytetään kynttilät vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten muistolle. Tilaisuuden päätteeksi tarjolla iltateetä.

Korson hautausmaa on avoinna pyhäinpäivänä 5.11. klo 9–21.

Muistokivelle voi sytyttää kynttilän Korsoon ja muualle haudattujen läheisten muistolle.

Messu su 6.11. klo 10, Marko Meijer, Kimmo Saares ja Martti Sirviö. Messu on osa valtakunnallisia vankilalähetyspäiviä ”Kiven sisällä armon asialla”.

Runopiiri ma 7.11. klo 13.

Naisten raamattupiiri ma 7.11. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

English through Bible ma 7.11. klo 18.30.

●

Kynttiläkirkko klo 15 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa. Luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään kynttilä jokaisen muistolle. Kirkkokahveilla mahdollisuus keskustella seurakunnan pappien kanssa.

Iltajumalanpalvelus klo 16 Ruskeasannan kappelissa. Luetaan vuoden aikana Ruskeasannalle haudattujen nimet.

●

●

●

Ruotsinkielinen messu kuolleiden muistoksi klo 16 Pyhän Laurin kirkossa.

Vainajien muistotilaisuus klo 18 Myyrmäen kirkossa. Sytytetään kynttilät vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten muistoksi.

Iltakirkko klo 18 Korson kirkossa. Luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään kynttilä heidän muistolleen.

Iltakirkko klo 18 Hämeenkylän kirkossa. Sytytetään kynttilät vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten muistoksi. Kirkkokahveilla mahdollisuus keskustella seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Iltajumalanpalvelus klo 18.30 Pyhän Laurin kirkossa. Luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet.

Pyhäinpäivä la .11.

Kirkon kahvila ti 8.11. klo 11–13.

Kudontailta ti 8.11. klo 17. Haastamme sinut neulomaan villasukkia apua tarvitseville. Ohjausta sukkien kutomiseen, omat puikot mukaan. Ryhmän vetäjinä toimii Lions Club Vantaa Komeetat.

Katulähetyksen hartaus ja ruokailu ke 9.11. klo 11.

Lähetyspiiri ke 9.11. klo 13.

Arki‑illan ehtoollinen ke 9.11. klo 18.

Varaventtiili‑ilta ke 9.11. ehtoolliskirkon jälkeen iltateetä ja keskustelu ”Syntinen, syyllinen, armahdettu?”. Lastenhoito järjestetty.

Rukousryhmä ke 9.11. klo 18.30.

Vanhemman väen piiri to 10.11. klo 13, Sanna Heikurinen, Anne Saviranta ja Leppäkorven koulun oppilaiden lauluryhmä.

Naisten saunailta to 10.11. klo 18 Kotkansiivessä.

Miesten raamattupiiri to 10.11. klo 18.

Seurakuntakuoron harjoituk‑ set to 10.11. klo 18.

Enkelimaalauskurssi to 2.11. klo 13 alkaen nuorten tiloissa. Maalataan sormiväreillä rauhallisen musiikin siivittämänä. Kurssi on maksuton eikä

ennakkoilmoittautumista tarvita. Mukaan voi ottaa inspiraatioksi oman enkelikuvan. Tiedustelut: Mervi Hartikka p. 050 337 5213 ja Leena Ryynänen p. 050 368 2854.

Sururyhmä alkaa to 10.11. klo 16 seurakuntakeskuksessa. Ryhmä kokoontuu 4–5 kertaa. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6550.

Havupallokurssi ti 15.11. klo 11–15. Ohjaajana Eeva-Liisa Inkinen. Materiaalimaksu 5 euroa. Jos lahjoitat pallon diakoniatyön myyjäisiin, materiaalimaksua ei tarvitse maksaa. Ilmoittautuminen kurssille 7.11. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6550.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4

Miesten piiri pe 4.11. klo 14.

Ryhmä on tarkoitettu päihdekuntoutujille.

(Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

Pyhäkoulu su 6.11. klo 10, Satu Kurvinen ja Heidi Ilveskero.

Soita ja Laula ‑pyhäkoulu su 6.11. klo 15–16.30, Kirsi Kallio ja Paula Nykänen Lastentarvikekirppis 12.11. klo 10–12.30 seurakuntakeskuksessa.

Kastettu Jasu Reetu Petteri Kenttälä, Mimosa Aino Alexandra Kettunen, Mona Julia Ikävalko, Niki Christer Lundström, Lotta Patricia Lundström, Edison Alban Muzhaku, Jyri Viljami Hirvonen, Saku Osmo Aleksanteri Jauhola.

Avioliittoon kuulutettu Heikki Elias Klemetti ja Oona Leena Maria Ikonen.

Hautaan siunattu Alli Emilia Pelli 101 v.

Lapsille ja perheille Perhekerho ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa

13

Vantaan seurakunnat .11.–1.11.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22 D, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15, joka 2. ke klo 12–15 (parilliset viikot) Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707 Tilojen ja toimitusten varauk‑ set ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700

Diakoniatoimisto Päivystys ma ja to klo 10–12, Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706 Perhetyön päivystys ti klo 10– 12, Asolantie 6, p. 050 342 6155

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710, vahtimestari 050 590 3495

Runoryhmä to klo 17, vetäjänä Birgit Leino.

Rukouspiiri to klo 18.30.

Kynttiläkirkko la 5.11. klo 15, toimittajana Vappu Olsbo. Musiikki Rekolan seurakunnan vokaaliyhtyeen naiset, kanttorina Sirkku-Liisa Niemi, urkurina Martti Sirviö. Tilaisuuden jälkeen kirkkokahvit, jossa ovat läsnä kaikki Rekolan seurakunnan papit.

Aamurukoushetki su klo 9.

Messu su 6.11. klo 10, liturgi ja saarnaaja Ben Ahlroos, kanttori Sirkku-Liisa Niemi.

Yläovi auki aikuisille ma klo 18.

Lähimmäisenrakkaus silmu‑ koiksi ‑ryhmä ke klo 9.30–11.30 kerhohuone 1:ssä.

Torstaipiiri 10.11 klo 13.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Asolan ankkuri — aamukah‑ vila aikuisille to klo 8.30–11.30.

Hartaus klo 8.30, ilmainen puuro, kahvi 50 snt. Puuroa klo 11 asti.

Raamattupiiri to klo 18.

Yksinhuoltajailta to 10.11. klo 17.

Rautkallion kerhohuone Rautkalliontie 4

Ikäihmisten iltapäiväpiiri ma klo 13.

Israel‑piiri ke 9.11. klo 18.30.

Nuorille Nuorten sähly to klo 16.30– 17.30 Rekolanmäen koululla. Urheiluvarusteet ja sisäpelikengät mukaan, mailan saa lainaksi.

Torppa to klo 18–20, nuorten teemallinen ilta kirkolla.

Isko 1 ti 8.11. klo 18 kirkolla, ”Vuorovaikutetaan — Haloo, kuuntelen!”.

Open doors ke 18–21 kirkolla.

Lapsille Taaperokerho to klo 9–10.30 Päiväkummun seurakuntatalossa.

Perhekerho to klo 9.30–11 kirkolla ja ti klo 9.30–11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntaloissa.

Vauvakerho pe klo 9–11 kirkolla.

Pyhäkoulu su klo 10 kirkolla.

Koululaisten raamatturyhmä ”Nuori Samuel” su 6.11. klo 10 kirkolla. Tutustumme Samueliin, hänen perheeseensä ja elämäänsä Raamatun ajan maailmassa luovasti ja toiminnallisesti. Ryhmä on avoin kaikille yli 7-vuotiaille lapsille eikä siihen tarvitse erikseen ilmoittautua.

Muuta Vanhemman väen iltapäivä pe 4.11. klo 12.30 Koivutorin palvelutalossa, Hakopolku 4. Diakoniaopiskelija Terhi Kuortti ohjaa tuolijumppaa, lisäksi hartaus ja kahvitarjoilu.

Vanhemman väen kerho ti 8.11. klo 12 Havunneulassa.

Lähetyksen kotipiiri ke 9.11. klo 18.30 Karvosilla, Kiulukuja 4 B 21, kahvitarjoilu klo 18.

Vapaaehtoiset Nikkaristimie‑ het ruuvailevat taulun seinään, saranan paikoilleen ja kokoavat hyllyn tai pöydän. Nikkarointi on kertaluontoista apua kodin pieniin askareisiin. Kysele lisää Irma Liljeström p. 050 553 8459.

Kastettu Joonas Juhani Aitavaara, Jesse Juhani Kristian Ikonen, Ronja Esmée Salonen, Niklas Otto Juhani Tilvis, Hugo Kristian Viljanen.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto Unikkotie 5 B, p. 09 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 830 6226.

Päivystävä pappi virastossa ma–pe klo 11–15 p. 09 830 6202.

Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanva‑ raus ma ja to klo 10–12 p. 09 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6621

Pyhäinpäivän messu la 5.11. klo 12. Toimitetaan edellisen käsikirjan ja vuoden 1938 virsikirjan mukaan. Liturgi Tiina Komulainen, saarna Jarkko Korhonen, kanttorit Iina Katila ja Terje Saard, mukana Pyhän Laurin kuoro.

Pyhäinpäivän muistokonsert‑ ti la 5.11. klo 18. Aulis Sallisen ja Tauno Marttisen musiikkia. Outi Noponen laulu, Seidi Palonen oboe ja Iina Katila urut. Vapaa pääsy ja ohjelma.

Pyhäinpäivän iltajumalan‑ palvelus la 5.11. klo 18.30. Pirkko Yrjölä, Hanna Raunu, Iina Katila, Outi Noponen. Tilaisuudessa luetaan kaikkien vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet.

Leipää ja viiniä ➤

Tikkurilan kirkko Asematie 12, p. 09 830 6223

Tikkurilan Hannat to 3.11. klo 9.30. Lähtö lenkille kirkon edestä klo 9.30, ohjelma klo 10.30 alkaen neuvotteluhuoneessa.

Ilosanomapiiri to 3.11. klo 16 ryhmähuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten raamattu‑ ja keskus‑ telupiiri to 3.11. klo 18 takkahuoneessa.

Ilta omaisen äkillisesti menet‑ täneille to 3.11. klo 18 neuvotteluhuoneessa. Mukana sairaalapastori Leena Heinonen, rovasti PirkkoYrjölä ja diakonissa Hanna Raunu.

Laulupiiri pe 4.11. klo 13. kahviossa. Tied. Simo Santaranta p.

050 4343 042.

Pyhäinpäivän messu la 5.11. klo 10. Heikki Leppä, Maria Koukkari, kanttori Simo Santaranta, mukana kirkkokuoro.

Messu su 6.11. klo 10. Toni Fagerholm, Kirsti Hildén, kanttori Outi Noponen, mukana Nuorten aikuisten lauluryhmä.

Arabiankielinen raamattupii‑ ri su 6.11. klo 16 aikuisten ryhmähuoneessa. Lastenhoito järj.

Lukupiiri: Raamattu läpi kol‑ messa vuodessa ma 7.11. klo 18 kahviossa, Heikki Leppä.

Kirkon ruokailu vähävaraisil‑ le ja yksinäisille ti 8.11. klo 12.

Hartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa.

Lähetyksen päiväpiiri ti 8.11. klo 13 neuvotteluhuoneessa.

Arki‑illan ehtoollinen ke 9.11. klo 18. Heikki Leppä ja kanttori Simo Santaranta.

Ilosanomapiiri to 10.11. klo 16 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten Raamattu ja keskus‑ telupiiri to 10.11. klo 18 takkahuoneessa.

Aikuisrippikoulun intensiivi‑ ryhmä 19.–20.11. Ilm. viim. 11.11. kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6717. Tied. pastori Pirjo Kettu p.

050 363 2372 tai pirjo.k.kettu@ evl.fi.

Ilolan seurakuntatalo Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Naisten lenkkisauna to 10.11. klo 18. Keskustelua iltapalan ääressä, iltapala 2 €.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A

Kartanokosken piiri ke 9.11. klo 18. Parannuksen tekeminen. Sanaa teekupin äärellä.

Malminiityn kerhohuone Malminiityntie 16 B

Eläkeläiskerho ma 7.11. klo 13.30. Suru – pyhäinpäivä. Diakoni Hanna Raunu.

Ruskeasannan kappeli Ruskeasannatie 5

Pyhäinpäivän iltajumalanpal‑ velus la 5.11. klo 16. Tuula Lapveteläinen, Simo Santaranta. Tilaisuudessa luetaan kaikkien vuoden aikana Ruskeasannalle haudattujen nimet.

Ylästön seurakuntatilat Lehtikummuntie 2, vahtimestari p. 050 367 1495

Eläkeläiskerho ke 9.11. klo 12.

Suru — Pyhäinpäivä. Diakoni Hanna Raunu.

Nuorille Nuorisotila, Unikkotie 5 C ja Wintti, Ylästöntie 35

NettiWalkers torstaisin klo 19– 21 päivystää Facebookissa osoitteessa TiksinWalkers Nettikahvila.

Walkers nuortenkahvila keskiviikkoisin klo 18–20 ja perjantaisin klo 19–22 nuorisotilassa.

NUortenSUnnuntai su 6.11. klo 12–16 rippikoululuokassa.

NOA Wintillä su 6.11. klo 16–19.

Iso 1 A ‑koulutus ti 8.11. klo 16.30–18 nuorisotilassa.

Iso 1 B ‑koulutus ke 9.11. klo 16.30–18 rippikoululuokassa.

Koululaisille Alakouluikäisten iltakerhoja, joissa on vielä tilaa: Puuhakerho ma klo 17.30–19 Tammisto, Tammistonkatu 29 B. Puuhakerho 1.–3. lk ma klo 18–19.30 ja ke klo 17.30–19 Ilola, Soittajankuja1. Laulavat kokit 3.–5. lk ma klo 17.30–19 Ristipuro, Simonkyläntie 11 A. Ulkoilu- ja puuhakerho ti 18–19.30 Kartanonkoski, Hagelstamintie 20 A.

Lapsille ja perheille Perhekerho Kohtaamispaikka lapsille ja aikuisille ilman ennakkoilmoittautumista klo 9.30–11.

Tikkurilan virasto, Unikkotie 5 B 2.krs tiistaisin, Ylästön seurakuntatalo torstaisin, Pakkalan kerhohuoneisto perjantaisin. Vapaaehtoinen kahvimaksu 1 €/perhe.

Lapsiparkki klo 9–11 tiistaisin Pakkalan kerhohuoneistossa. Tuo lapsesi hoitoon pariksi tunniksi lastenohjaajien luokse.

Maksu on 2 €/perhe. Toivomme sovittujen aikojen noudattamista. Ilmoitt. viim. edellisenä päivänä Pulkkinen/Savolainen p. 050 3473091.

Vauvaolkkari esikoisvauvojen läheisille tiistaisin klo 12.30–14 Pakkalan kerhohuoneistossa ja Ilolan seurakuntatalolla.

Torstaitupa torstaisin klo 17.30– 19.30 Tikkurilan kirkolla. Yksinhuoltajien kohtaamispaikka. Lastenhoito järjestetty.

Avoin päiväkerho Lasten ja aikuisten virikkeellistä yhdessäoloa klo 9.30–11 tiistaisin Ilolan seurakuntakoti ja Tammiston kerhotila, torstaisin Ristipuron seurakuntakoti, perjantaisin Tikkurilan kirkon yläkerta ja Kartanonkosken kerhotila. Ei ennakkoilmoittautumista.

Pyhäkoulut sunnuntaisin klo 10–11 Ylästön kerhotilassa ja Tikkurilan kirkolla sekä klo 11–12 Kartanonkosken, Ilolan ja Ristipuron seurakuntatiloissa. Ei

ennakkoilm. Tied. pyhäkoulusihteeri Maaret Hirvensalo p.

050 572 2811, maaret.hirvensalo@evl.fi.

Kastettu Joel Matias Mattinen, Heta Amanda Raudasmaa, Gianluca Daniele Leino, Pinja Anny Johanna Inkinen, Kiira Johanna Lindroos, Sami Heikki Armas Vornanen, Iida Anniina Kröger, Jouni Ilmari Törrönen, Peetu Hugo Olavi Soutukorva, Emmi Roosa Henriksson.

Hautaan siunattu Heimo Kalevi Pitkänen 80 v, Esko Juhani Hakala 71 v, Kirsti Annikki Salo 60 v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15 Päivystävä pastori p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Tilojen ja toimitusten vara‑ us p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Reilun kaupan tuotteita, kuten kahvia, teetä ja suklaata on myytävänä kirkkoherranvirastossa.

Diakonia Päivystykset: Myyrmäki, Lou‑ hela ja Kaivoksela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaak‑ so Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 326 2631.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Eläkeläiskerho to 3.11. klo 13– 14.30 takkahuone.

Arkipyhäkoulu to 3.11. klo 17.30 kerhohuone 4.

Messu la 5.11. klo 10. Mariakodin kirkkopyhä. Inkerin kirkon mukainen liturgia. Saarna Risto Pottonen, liturgia Ulla Pohjolan-Pirhonen, kanttori Kari Jerkku. Kantaattikuoro. Kirkkokahvit ja Mariakodin Ystävät ry:n kokous.

Vainajien muistotilaisuus la 5.11. klo 18. Ulla Pohjolan-Pirhonen ja Reija Vienola, kanttori Sinikka Honkanen.

Sanajumalanpalvelus su 6.11. klo 10. Saarna Hannu Pöntinen, liturgia Heli Ojalehto, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Pyhäkoulu su 6.11. klo 10 kerhohuone 4.

Siioninvirsiseurat su 6.11. klo 14.

Eläkeläiskerho ti 8.11. klo 13– 14.30 iso srk-sali.

Israelpiiri ti 8.11. klo 18–19.30.

Siioninvirsi‑ilta ti 8.11. klo 18.30–19.30 St. Martin. Niekuissa

emme nuukaile, siispä veisuun voimalla viimaa vastaan! Äänenantajana kanttori Sinikka Honkanen.

Raamattupiiri ke 9.11. klo 14–15 St. Martinin kappeli.

Lääkärinä Afganistanissa ke 9.11. klo 18.30. Vierailijana lastenlääkäri ja kirjailija Leena Kaartinen, joka on työskennellyt kehitysmaissa naisiin ja lapsiin kohdistuvan perusterveydenhuollon parissa. Time-lehti valitsi Kaartisen vuoden 2005 eurooppalaisten sankarien joukkoon kuvaten häntä eläväksi määritelmäksi sisulle. Kaartinen kertoo työstä Afganistanissa ja näyttää kuvia.

Saatavana kirjoja Pakolainen ja Näkemiin Hasaramaa!

Eläkeläiskerho to 10.11. klo 13– 14.30 takkahuone.

Arkipyhäkoulu to 10.11. klo 17.30 kerhohuone 4.

Martinpäivän kirkkoilta to 10.11. klo 19. Matkavirsiä: Puhe arkkipiispa emeritus John Vikström. Seurakunnan tervehdys kirkkoherra Hannu Pöntinen.

Musiikki: Jorma Hynninen ja Esa Ruuttunen, laulu, Seeli Toivio, Jussi Makkonen, Ulla Lampela ja Matti Makkonen, sello, Kari Jerkku, urut.

Tilaisuudessa luovutetaan Luterilaisen Kulttuurin Säätiön tunnustuspalkinto. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381

Vaatevarasto on avoinna to 3.11. klo 10–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina. Tied. p.

050 326 2631.

Rukouksen talo — Opeta mei‑ tä rukoilemaan to 3.11. klo 18.30–20. Viisi iltaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Ilmoittautuminen paikan päällä. Käytämme Kansan Raamattuseuran ”Herra, opeta meitä rukoilemaan” -materiaalia. Materiaalimaksu 8,50 e.

Eläkeläiskerho ke 9.11. klo 12.30–14.

Lapsikuoron harjoitukset ke 9.11. klo 17–18. Lisää laulajia tarvitaan. Uudet rohkeasti mukaan.

Rukouksen talo — Opeta mei‑ tä rukoilemaan to 10.11. klo 18.30–20. Viisi iltaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Ilmoittautuminen paikan päällä. Käytämme Kansan Raamattuseuran ”Herra, opeta meitä rukoilemaan” -materiaalia. Materiaalimaksu 8,50 e.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Kylämessu su 6.11. klo 12. Pasi Kilpeläinen, Eveliina Pulkkinen.

Messuavustajat Koivikosta. Kirkkokahvit.

Marja‑sarjan konsertti su 6.11. klo 17. Hyvät Herrat -kvartetti, Kari Jerkku, urkuharmoni ja piano. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Eläkeläiskerho ti 8.11. klo 12.30–14.

Ensi sunnuntai on 21. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Jeesuksen lähettiläät.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 145:8–13, 5. Moos. 31:6–8, Kol. 1:9–11 ja Luuk. 10:1–12.

Rauhaa ”Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’

Luuk. 10:3–5

14

Messu su 6.11. klo 12. Maria Koukkari, Tuula Lapveteläinen ja kanttori Iina Katila.

Georg Böhm 350 v — Kutsu taivaan Kuninkaan häihin su 6.11. klo 19. Vantaan kanttorikuoro ja Suomalaisen barokkiorkesterin yhtye Fibo Storia. Johtaa Markus Malmgren Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

N

äin Jeesus evästi opetuslapsensa tärkeälle matkalle, jonka tarkoituksena ei ollut enempää eikä vähempää kuin ilosanoman vieminen kaikkialle maailmaan.

Luukkaan evankeliumin sanoja lukiessa alkaa lukijaa melkein hengästyttää. Niin kiire tehtävän antajalla ja sen saajilla tuntui olevan.

Nykyään puhutaan paljon kiireettömästä elämäntavasta ja hidastamisesta. Meitä kiireen keskellä eläviä muistutetaan arjen pienten asioiden huomioimisesta ja niiden äärelle pysähtymisestä. Moni asia jää huomaamatta ja kokematta, jos henki kurkussa kiidämme paikasta ja tehtävästä toiseen. Myös arjen jakava läheinen ihminen saattaa unohtua.

Ensimmäisillä kristityillä ei ollut varaa kiireettömyyteen. He elivät vahvasti siinä todellisuudes-

sa, että aika on lyhyt ja ihmisiä paljon, siksi oli kiiruhdettava. Mutta Jeesuksen tehtävänannossa on myös kehotus rauhoittua: sanokaa ensiksi, rauha tälle kodille.

Rauha, josta Jeesus puhuu, on Jumalan antamaa rauhaa.

Rauhoittumista hänen äänensä kuuntelemiseen, rukoushiljaisuutta ja luottamusta Jumalan rakkauden kannatukseen.

Lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Moni rakas poisnukkunut läheinen on silloin mielessämme. Heitäkin ajatellessamme saamme uskoa Jumalan rakkauden voimaan ja turvallisesti rukoilla: anna hänelle ikuinen rauha.

Pirkko Yrjölä Tikkurilan seurakunnan pappi

Hans von Schantz

Hans von Schantz

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661

Eläkeläiskerho to 3.11. klo 13– 14.30.

Toivon tuulien esirukous‑ ja ylistysilta to 3.11. klo 18.30– 20.30 srk-sali.

Sanan ja rukouksen ilta su 6.11. klo 18. Ehtoollinen. Pastori Risto Pottonen. Musiikista vastaa Ritva-Leena Tuuli.

Naisten raamattupiiri ma 7.11. klo 18.30–20 diakonian työhuone.

Runoryhmä Omat runot ke 9.11. klo 17–18.30. Ryhmän jäsenet kirjoittavat itse omia runoja, joita luetaan ja kommentoidaan. Ilm. Kaisa Aallolle, p. 050 512 1168.

Eläkeläiskerho to 10.11. klo 13– 14.30.

Toivon tuulien esirukous‑ ja ylistysilta to 10.11. klo 18.30– 20.30 srk-sali.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Eläkeläiskerho ke 9.11. klo 13– 14.30.

Työikäisten raamattu‑rukous‑ piiri ke 9.11. klo 19–21.

Kanniston koulun asukastila Kenraalintie 6

Olotila‑kahvila ti klo 11–13.30.

Pyhäkoulu su 6.11. klo 11–12.

Kädet‑kädentaitoryhmä su 6.11. klo 17–19. Askartelua ja käsitöitä itselle ja osaksi diakoniatyötä tukevia diakoniamyyjäisiä varten.

Varhaisnuorille Junnu‑Olka tiistaisin klo 13–16 Myyrmäen kirkon nuorisotila (G-ovi). Avoimet ovet 2.–7.-luokkalaisille tytöille ja pojille. Käy kääntymässä tai hengaa messissä koko iltapäivä! JunnuOlkassa voit pelata biljardia, lautapelejä ja Wii:tä. Joskus askarrellaan, leivotaan, kisaillaan. Tarjolla pientä välipalaa. Mukaan kotiosoite ja puhelinnumero vanhemmille.

Seuraavissa kerhoissa on vie‑ lä vapaita paikkoja: Puuhakerho ma klo 18.30–20 Vaskipellossa, Ella ja kaverit -näytelmäkerho ti klo 17–18.30 Martinristissä, Kaivokselan kaverit -puuhakerho ti klo 18–19.30 Kaivosristissä, Pelikerho ke klo 17–18.30 Martinristissä, Puolikokkikerho to klo 17–18.30 Vantaanlaaksossa, Näytelmäkerho to klo 18–19.30 Kivistön kirkolla.

Lapsille ja perheille Pyhäkoulu on lasten oma kirkkohetki. Alle 4-vuotiaalle toivotaan aikuinen mukaan. Myyrmäen kirkolla sunnuntaisin klo 10 ja torstaisin klo 17.30. Kanniston koulun asukastilassa sunnuntaisin klo 11–12. Viherpuiston asukaspuistossa ma 14.11. klo 10.30.

Muuta Sururyhmä läheisensä menettäneille alkaa marraskuussa. Tied. ja ilm. pastori Reija Vienola, puh.

050 347 3096 tai reija.vienola@ evl.fi.

Kokopäiväretki pe 11.11. Palvelukeskus Foibeen. Retken hinta on 33 e / hlö, sis. sisältyvät bussimatkat, aamu- ja iltapäiväkahvit, lounas ja luennot. Lähtö Myyrmäen kirkolta klo 8.15 Vantaan Asolassa sijaitsevaan palvelukeskukseen ja paluu takaisin noin klo 15. Ilm. Kaisa Aalto p. 050 512 1168.

Kastettu

Galina Miettinen muutti miehensä kanssa Suomeen kymmenisen vuotta sitten. He ovat kotiutuneet Vantaalle hyvin.

Hyvien ihmisten ympäröimä Galina Miettinen oppi äidiltään, että vaikeuksista selviää toisten ihmisten avulla.

M

artinlaaksolainen Galina Miettinen syntyi Hittolovossa Leningradin pohjoispuolella vuonna 191, samana vuonna kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Inkeriläisille tämä merkitsi lähtöä: osa joutui lähtemään Suomeen, osa Siperiaan.

— Meidät vietiin Leningradista Siperiaan. Äiti joutui ensin kalastamaan. Sieltä hänet siirrettiin myöhemmin kalatehtaalle töihin. Minä olin mummon kanssa, Galina kertoo.

Ensimmäisen Siperiassa vietetyn ajanjakson jälkeen kolmen naisen tie vei Neuvosto-Viroon.

He asuivat Tartossa ystävällisen pariskunnan luona, jolla oli yksi tytär.

— He olivat hyviä ihmisiä, kohtelivat minua kuin omaa tytärtään. He jopa ehdottivat, että äiti voisi jättää minut heidän luokseen asumaan, jos hänelle tulisi vielä vaikeuksia, mutta äiti ei suostunut.

Kolmen sukupolven naisia Neuvosto-Viron jälkeen oli edessä taas lähtö Siperiaan. Siellä Galinan äiti joutui tekemään raskasta työtä kaivoksessa. Vaikeuksista huolimatta äiti ja tytär pysyivät yhdessä, mikä oli ollut mummonkin toive.

Vanda svenska

Viimeisinä sanoinaan mummo oli sanonut Galinan äidille, että mitä tahansa tapahtuukin, älä anna Galinaa pois. Mummo tiesi, että myös kalatehtaan johtaja ja hänen vaimonsa olivat aikoinaan lapsettomana pariskuntana tarjoutuneet ottamaan Galinan kasvatettavakseen.

Mummo oli Galinalle loppuun asti rakas.

— Muistan, miten mummon viimeisenä elinpäivänä nukuimme kaikki kolme — äiti, mummo ja minä — samassa sängyssä. Aamulla herätessäni mummo oli nukkunut pois. Se kuva ei häviä mielestäni. Minulla oli ihana mummo.

Galina muistelee myös äitiään lämmöllä. Tämä oli lempeä ihminen, joka painotti tyttärelleen, että vaikeuksista selviää, kun on hyviä ihmisiä lähellä.

Kaksi kieltä Siperian jälkeen perhe ohjattiin Karjalaan, pieneen kylään Kontupohjan lähelle. Äiti teki pitkää päivää metsätöissä ja Galina joutui olemaan paljon yksin.

— Kesällä kävimme Kontupohjassa tuttavien luona. Minä sanoin, että emmekö voisi muuttaa Kontupohjaan. Se on sentään kaupunki ja siellä meillä on tuttuja. Äiti sanoi, että mikäs siinä, jos vain saamme luvan. Aloitin kolmannen luokan siellä.

Galina kävi koulut venäjäksi, mutta oppi kotona myös suomea. Erityisesti mummo puhui Galinalle omanlaistaan suomea, jossa oli paljon sanoja, joita ei nykysuomessa käytetä. Galina ei muista, että kahden kielen käyttäminen olisi koskaan ollut hankalaa tai inkeriläisyydestä olisi ollut haittaa koulussa.

Högmässa sö 6.11 kl. 10 i Helsinge kyrka S:t Lars, Martin Fagerudd, Nina Fogelberg.

Högmässa sö 6.11 kl. 12 i S:t Martins kapell, Martin Fagerudd, Nina Fogelberg.

Elle Amanda Tiikkainen, Hilla Mimosa Linnea Kainulainen, Hilda Inga Anneli Herrala, Peppiina Lumi Cecilia Wikström, Jesse Mikael Niinivaara.

Pastorskansliet

Döda

Stationsvägen 12 B, tfn 09 830 6262

Nils Pehr-Erik Backman 62 år.

Avioliittoon kuulutettu

Öppet: må–fre kl. 9–13

Pekka Tapani Hämäläinen ja Kirsti Marjatta Immonen.

Verksamhet

Hautaan siunattu Saimi Maria Turunen 98 v, Jorma Juhani Salmi 64 v.

Veckomässa fre 4.11 kl. 14 i Folkhälsans hus, Vallmovägen 28, Dickursby.

Mässa till de dödas minne på Allhelgonadagen lö 5.11 kl. 16 i Helsinge kyrka S:t Lars, Anu Paavola, Nina Fogelberg.

Yhteiset Kriminaalityö Valtakunnalliset ja yhteiskris‑ tilliset vankilalähetyspäivät 4.–6.11. Korson kirkolla ja Korson helluntaiseurakunnassa.

Ohjelma löytyy osoitteesta www.kivensisalla.fi.

Sukulaisten perässä Suomeen

Koulut käytyään Galina teki ensin töitä sorvaajana ja sitten laboranttina Kontupohjan paperitehtaalla. Galina kertoo pitäneensä laborantin työstä kovasti, vaikka se olikin välillä kiireistä. Paperitehtaalta löytyi myös Arne Miettinen, josta tuli Galinan aviomies.

— Siitä saakka hän on minua kärsinyt!

Galina ja Arne saivat tyttären, Ellan. Hänelle puhuttiin kotona ”siansaksaa”, venäjää ja suomea vähän sikinsokin, sillä tuntui tärkeältä, että tytärkin oppii kaksi kieltä.

Vuonna 1990 Galina ja Arne kävivät Suomessa tapaamassa Arnen sukulaisia ja alkoivat miettiä Suomeen muuttoa. Perhesyistä se tuli mahdolliseksi vasta vuonna 2002, jolloin Galina ja Arne muuttivat nykyiseen kotiinsa Martinlaaksoon.

Ella-tytär perheineen jäi Venäjälle.

— Lähtömme oli tietysti hänelle kova paikka.

Mutta nyt hän sanoo, että hyvä kun pääsitte Suomeen asumaan, niin mekin päästään välillä ulkomaille. Vierailemme toistemme luona.

Martinlaaksoon Arne ja Galina ovat kotiutuneet hyvin. He ovat saaneet ystäviä, käyvät kielikurssilla ja osallistuvat seurakunnan toimintaan. Galinalle tärkeitä ovat käsityöt ja naisten raamattupiiri.

— Meidät on otettu todella hyvin vastaan. En olisi ikinä uskonut, että näin hyvin käy, hän kiittelee.

Hanna Antila

Mariakodin kirkkopyhä su .11. klo 10 Myyrmäen kirkossa. Messussa on Inkerin kirkon mukainen liturgia. Kirkkokahvit.

Näkövammaistyö

Miesten ilta ma 7.11. klo 18–21 Betaniassa, Unikkotie 5 a B, 5.

Kuurojentyö krs. Saunomista, uimista ja yhViittomakielinen messu su dessäoloa.

6.11. klo 13 Tapiolan kirkosNaisten ilta ti 8.11. klo 17– sa, Kirkkopolku 6, Es20 Betaniassa, UnikkoTiet poo. o seu tie 5 a B, 5. krs. Saunoraku a Viittomakielinen mista, uimista ja yhtoim ntie kohtaamispaikka ja p innas n dessäoloa. Vieraat a ti 8.11. klo 12.30– ww lvelui a na Gyongyi Pere-Anw.v sta 14.30 Tikkurilan a seu tikainen aiheenaan raku ntaan‑ Olotilassa, Unikkonna Unkari. tie 5 a (Vehkapolku). t.fi Viittomakielinen Vammaistyö perhekerho ke 11.11. klo Retki Tuomasmessuun su 9.30–12 Lastenkappeli Arkis20.11. Mikael Agricolan kirkkoon. sa, Leppävaarankatu 7 B, Espoo.

Lähtö Palvelukeskus Foiben piLastenhoito klo 10–11. hasta klo 16 ja Tikkurilan kirkon edestä klo 16.10. Ennen messun

alkamista kirkkokahvit kahvila Cafe Jugendissa. Hinta 10 e. Tiedustelut ja ilmoittautumiset viimeistään 14.11. diakoniapastori Lea Karhinen p. 050 381 8757.

Olotila — olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 9.30–15.

Tutustu pappiin aamukahvilla to 3.11. klo 9.30. Tikkurilan seurakunnan pappi Jarkko Korhonen.

Kysy internetin käytöstä ma 7.11. klo 12–13. Laskujen maksaminen, tietojen ja lomakkeiden haku ja täyttö, sähköpostin käyttö. Henkilökohtainen opastus.

15

koonnut Heli Kulmavuori

11 jKr.

Seinälle lainataulu

Anna nunnana

TUIJOTTAAKO uuden kodin seiniltä tyhjyys? Vai kaipaisiko vanha virttynyt sisustus piristystä? Apu voi löytyä Galleria Gjutarsin taidelainaamosta, jossa on tarjolla niin maalauksia, grafiikkaa, valokuvia kuin veistoksiakin.

Mieluisan teoksen saa napata saman tien mukaansa muutaman kympin kuukausivuokraa vastaan. Jos taulu alkaa ärsyttää, sen voi palauttaa. Jos maalauksesta ei raaski luopua, sen saa ikiomaksi maksamalla lainausmaksua, kunnes kokonaishinta on suoritettu.

Kuulostaa helpolta. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Taulujen lainaamiseen jää helposti koukkuun.

— Meillä on vakioasiakkaita, jotka ovat vuosien ajan hakeneet täältä taidetta kotiinsa, Vantaan

POPTÄHTI ANNA ABREU on löytänyt sisäisen nunnansa. Uuden hittinsä Stereo musiikkivideolla Anna aloittaa nunnanelämän vapaamieliseltä vaikuttavassa luostarissa.

Alussa Anna kyyditään mikroshortseissa ja korkokengissä luostariin, jossa vaatteet vaihtuvat kovasti morsiuspukua muistuttavaan kokelasmekkoon ja pitsiseen päähuiviin.

Muodonmuutosta seuraa villi tanssikohtaus muiden nunnien kanssa.

Tässä luostarissa kokelaiden elämä on kovin vapaata. Anna tanssahtelee pellolla ja kirjoittelee kirjeitä laiturilla. Samaan aikaan toisaalla nunnat pelaavat korttia, polttavat tupakkaa ja ilottelevat kirkonkelloa potkimalla.

Kappaleen sanat kertovat naisesta, joka on menettänyt uskonsa rakkauteen. Luostarissa hän kuitenkin löytää uuden ihastuksen — tällä kertaa tytön.

taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Nina Suni kertoo.

Miten osaa valita kotiinsa oikeanlaisen teoksen, jos ei ymmärrä taiteesta mitään?

— Voi lähteä liikkeelle vaikka omasta lempiväristä tai miettiä minkälainen taulu sopisi omaan sisustukseen. Mitään sääntöä ei ole.

Miksi kotiin kannattaa hankkia oikeaa taidetta julisteiden sijaan?

— Taide on elämän suola ja ilo. Taideteoksen voi nähdä sijoituskohteena, ja taidetta ostamalla tukee taiteilijoiden työllistymistä, Suni sanoo.

Galleria Gjutars, Vanha Kuninkaalantie . Lisätietoja www. vantaantaiteilijaseura.fi.

”Rauhoittuminen on iso vaatimus koirille näinä hektisinä aikoina. Koirien stressi ja rauhattomuus ovat yleistyneet samassa mitassa kuin ihmistenkin.”

VAIKKA LÄNSIMAISTEN tiedotusvälineiden välittämästä kuvasta sellaisen käsityksen saakin, ei Meksiko ole pelkkää huumekauppaa, verenvuodatusta ja vankilatappeluita. Kirkkaita värejä tulvivassa

Markku Mattila

Sopisiko kotiisi Jukka Ojansivun teos Lyöty?

Psykedeeliset paperiveistokset kuuluvat Mexico Cityn syksyyn.

.11.

Onnea, Terho!

● ●

16

maassa kukoistavat myös luovuus ja elämänilo.

Yksi esimerkki tästä ovat Alebrijet. Ne ovat taiteilijoiden, käsityöläisten, perheiden ja taideopiskelijoiden tekemiä merkillisiä veistoksia. Alebrije tarkoittaa fantasiaa ja sitä teokset ovat. Psykedeelisin värein maalatulla veistoksella voi olla vaikkapa kalan pyrstö, liskon pää ja linnun siivet.

Ensimmäisen Alebrijen veisti paikallinen stadin kundi Pedro Linares 1930-luvulla. Tarinan mukaan kyse oli ankaran kuumeen aiheuttamista harhoista. Toiset ovat sitä mieltä, että Linares kärsi skitsofreniasta. Niin tai näin, mies näki houreissaan siivekkäitä, sarvekkaita, pullottavasilmäisiä, irvisteleviä elukoita ja kuuli kummaa ääntelyä, josta erotti vain alebrije-sanan.

Toivuttuaan Linares alkoi tehdä näkemiään hahmoja pahvista ja paperimassasta, nimesi ne Alebrijeiksi ja myi niitä kaupungin toreilla. Hänen hittituotteiksi nousseita veistoksiaan ovat ostaneet muun muassa rokkibändi Rolling Stonesin jäsenet ja taikuri David Copperfield.

Linares kuoli lähes 20 vuotta sitten, mutta Alebrijet kuuluvat Mexico Cityn syksyyn. Lokakuun lopun katuparaatissa ja -näyttelyssä toinen toistaan hillittömämmät hahmot tuodaan kaiken kansan ihailtaviksi ja ihmeteltäviksi. Marraskuun puolen välin tienoilla paras palkitaan.

Monen metrin korkuiset veistokset eivät mahdu ihan pieneen tilaan, mutta käsityöläiskaupoissa on tarjolla myös olohuoneeseen sopivia malleja.

Pakkasen viemä pioni ni sytytin minun elämääni painavan jäljen jättäneiden ihmisten muiston. Koko laaja suku menneitä ja nykyisiä rakkaita asettui suojelevaksi muuriksi hytisevän syksyni ympärille.

Miten monta päivää, viikkoa, kuukautta minulla on jäljellä? Elänkö vielä vuosia, vuosikymmeniä? Se oli yhdentekevää siinä, kun kävelin haudalta kuolemaan suostumisen keltaisella merkittyä kujaa.

Yhteen ainoaan päivään tai pelkkään silmänräpäykseen mahtuu koko elämä. Nekin, jotka surevat kuolleena syntyneen ihmisen muistoa, kantavat mielessään mahdollisuuksien tuoksuvaa paratiisia. Rakkaansa haudanneet eivät ole haudanneet valoa ja lämpöä, jota kuolemaa väkevämpi rakkaus säteilee.

Kaisa Raittila

Mikke Pöyhönen

K

kaan lämpene: ”Kyllähän tässä nunnista ja nunnaluostarista laitoksena annetaan melko erikoinen kuva.

Vaikka ei olisi kaikista asioista samaa mieltä, niin silti voi kunnioittaa tiettyjä asioita ja ihmisten elämäntapavalintoja. Sellaista kutsutaan hyviksi tavoiksi. ”

Terho on tammen pähkinää ympäröivä suojakuori. Terho on myös perinteinen suomalainen luontoaiheinen miehennimi.

Nimeä alettiin käyttää 1800-luvun lopulla. Eniten Terho-nimisiä pikkupoikia oli 1930–1950-luvuilla.

Viime vuonna nimettiin 16 Terhoa. Tänä vuonna kymmenelle pojalle on annettu nimeksi Terho.

Vartin retriitti

ävin sukuhaudalla vieraassa kaupungissa.

Haudassa lepää monen muun lisäksi nimikaimani, isoäitini Raittilan Kaisa. Luin kivestä hänen tärkeät päivämääränsä ja laskin hänen vuosiaan muistamatta niistä ensimmäistäkään. Kun en ole häntä nähnyt, ei hän ole minulle ollenkaan niin olemassa kuin hänen kasvattamansa pioni, joka haudalla vielä muutama kova pakkastalvi sitten kukki.

Hiekkakäytävän reunoille oli kertynyt lehtiä keltaiseksi pientareeksi. Äitini kerrotaan kulkeneen samaa kujaa syksyn jokaisena päivänä melkein kuusikymmentä vuotta sitten. 28-vuotiaana hän oli joutunut hautaamaan viidennen lapsensa, seitsenviikkoisena kuolleen isonveljeni Martti Veikon.

Minulla ei ollut kynttilää mukana, mutta mielessä-

Videon uljaat maisemat vievät ajatukset Etelä-Eurooppaan, mutta Raaseporin linnassa läntisellä Uudellamaalla ollaan.

Jaakko Itäahon ohjaama video on herättänyt fanien joukossa kiivasta keskustelua. Osan mielestä laulaja ja video täyttävät kansainväliset kriteerit. Nimimerkki Jarmo ei kuiten-

Väriä marraskuuhun

Koirapäiväkodin ohjaaja Susanna Visapää Anna-lehdessä 42/2011

●

Nunnia tanssittaa.