Lauri 2011 nro 10 (17 3)

VANTAAN

Eeva Litmanen: ”Ystävien äidit olivat naisen malleja” ➤ 7

1

1..11

www.vantaanlauri.fi

Nuorten kokemuksia yksinäisyydestä ➤5 Nunna aloittaa kaiken alusta ➤ 8–9 Vatsa täyteen edullisesti tai ilmaiseksi ➤ 15

Hans von Schantz

Niko Utriainen treenaa itsenäistymistä ➤3

Olemmeko kaikki keskiluokkaa? Johanna Sumialan kolumni ➤ 3

Uutiset

Vartiointiyritykset turvaavat seurakuntien tiloja

Pääkirjoitus ..

Järkyttävä katastrofi

kenties kYmmenien tuhansien ihmisten hengen vaatinut maanjäristys ja tsunami osoittavat, että ihminen on kaikesta viisaudestaan huolimatta luonnonvoimien armoilla. Kun mannerlaatat liikahtavat, aika mitataan minuuteissa. Totta kai paljon voidaan tehdä ja pitääkin tehdä, jotta mahdollisten katastrofien tuhot voidaan minimoida. Mutta jos jotain riittävän suurta tapahtuu, ihminen on kuin hiekansiru autiomaassa, tuulten vietävänä.

Katastrofi saa miettimään sitä, että on syytä olla kiitollinen jokaisesta päivästä, joka meille on annettu. Jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa, jokaisesta auringonsäteestä taivaalta.

Elämä on suuri lahja, ei mikään itsestäänselvyys.

Kiinteistöjen turvaamista Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien asemasta väitelleen Timo Kerttulan mukaan seurakunnat tilaavat vartiointiyrityksiltä lähinnä hälytysvalvontaa. Monet muut työnantajat joutuvat sen sijaan nykyään tilaamaan vartiointipalveluita myös työntekijöittensä turvaamiseksi.

— Entistä enemmän vartijat ovat siellä, missä on ihmisiä kuten sosiaalitoimistossa tai Kelassa. Aiemmin vartijoita tarvittiin lähinnä teollisuusalueille yö- ja ilta-aikaan, mutta nykyään vartioidaan paljon päiväsaikaan tai alkuillasta asiakaspalvelutyötä tekevien tukena.

Hyväksyttyjä vartijoita Suomessa on jo noin 13 000, joista noin 10 000 on jonkun vartiointiliikkeen palveluksessa. Poliiseja on noin 7800. Kerttulan mielestä tästä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että vartijat olisivat osittain korvanneet poliisit.

— Olisi harhaanjohtavaa sanoa, että Suomessa olisi vartijoita erityisen paljon, sillä vertailukelpoisia kansainvälisiä tilastoja ei ole. Poliisien ja vartijoiden määrääkään ei kannata verrata, sillä se ei kerro henkilötyövuosista mitään. Noin puolet vartijoista tekee työtä osa-aikaisesti, Kerttula muistuttaa.

Vaasan suomenkieliseen seurakuntaan palkattiin vuoden alussa vartija diakoniatyön ruokailuun ja diakoniavastaanotolle. Vaasassa yksi työntekijä joutui viime vuonna työssään väkivallan uhriksi ja läheltä piti -tilanteita oli useita. Vartijan myötä tilanne on rauhoittunut huomattavasti.

Vartijan käyttäminen diakoniavastaanotolla on kuitenkin poikkeustapaus ja diakoniatyöntekijät selviävät hankalista tilanteista yleensä puhumalla. Vantaalla vartiointia on ollut ainoastaan Tikkurilan seurakunnan diakoniavastaanotolla.

— Meillä oli vuosia yksityisen turvallisuuspalvelun vartija työttömien ruokailussa

J

apanin maanjäristyskatastrofin synnyttämä pelko ja ahdistus näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua maan luterilaisten kirkkojen työssä. Kriisiavun tarve ei ole samanlaista japanilaisessa yhteiskunnassa kuin Suomessa.

— Henkinen huolto on Japanissa vasta alkutekijöissään. Japanilaiset eivät toisaalta edes hae henkistä kriisiapua, vaan suhtautuvat aasialaisen ajattelutavan mukaan tyynesti vastoinkäymisiin, kertoo Lähetysyhdistys Kylväjän Japanin työaluevastaava, pastori Tapio Pokka, joka on ollut lähetystyössä Japanissa noin kymmenen vuotta 1990-luvulla.

Japanissa on mielenterveysapua saatavissa huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.

Kriisitilanteiden henkiset seuraukset kohdataan yleensä vasta vuosien kuluttua.

Lähetystyöntekijät tarjoavat kuitenkin tikkurilan seurakunta uudistaa avioliittokurssinsa. Avioliittokoulu Paula ja Heikki Ranssin kanssa loppuu. Uusia kursseja suunnitellaan seurakuntien perheneuvonnan kanssa. Ranssien kanssa ehdittiin sopia yhteistyön lopettamisesta jo ennen kuin Vantaan Sanomat 9.3. uutisoi seurakuntaneuvoston jäsenen Sari Roman‑ Lagerspetzin kritiikin avioliittokoulun nimellä kulkeneen kurssin sisällöstä. Roman-Lagerspetz arvosteli kurssia homovastaiseksi ja tasa-arvon vastaiseksi. Ranssien taustayhteisö Helsingin NMKY on tiukasti kiistänyt nämä väitteet. Tikkurilan kirkkoherran Jan‑

keskusteluapua kriisin satuttamille ihmisille.

— Tunteiden ilmaiseminen on japanilaisessa kulttuurissa pidättyvämpää kuin länsimaissa. Akuutin tilanteen jälkeen traumoista vaietaan ja ne saattavat nousta vasta vuosien kuluttua näkyviin esimerkiksi itsetuhoisuutena. Kohtaamisessa on tärkeintä läsnäoleminen, piakkoin Japaniin lähtevä Pokka jatkaa.

Japanissa on kristittyjä vajaa prosentti väestöstä. Heistä luterilaisia on noin 30 000.

Luterilaisella kirkolla on suurimmalla tuhoalueella Sendaissa kaksi seurakuntaa ja kolme lastentarhaa, jotka säästyivät tuholta.

Kylväjällä on Japanissa neljä lähettiä, jotka kaikki toimivat Koben alueella. Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä ja Kansanlähetyksellä on niin ikään Japanissa muutama työntekijä.

ja diakoniavastaanotolla, mutta hänen käytöstään on luovuttu. Aiemmin työ oli turvattomampaa, mutta nyt tilanne on rauhoittunut, vastaava diakoniatyöntekijä Anita Salonen Tikkurilan seurakunnasta kertoo.

Aivan täysin vartioinnista ei kuitenkaan ole luovuttu, sillä nyt ammattivartijan tilalla on vapaaehtoistyöntekijä.

— Meillä on vapaaehtoinen vahtimestari, joka on paikalla mahdollisuuksiensa mukaan. Hän lähinnä tarkkailee, että kaikki menee kuten pitää ja jokainen pääsee vuorollaan vastaanotolle. Pelkkä vartijan läsnäolo tai tieto siitä, että täällä on sellainen, on varmasti rauhoittanut tilannetta, Salonen sanoo.

Hanna Antila

Mies polkee tsunamin tuhojen keskellä Natorin kaupungissa Japanissa.

ne Silvastin mukaan avioliittokoulua on kritisoitu, mutta myös kiitetty. Silvast korostaa, että seurakunta tarjoaa toimintaa erilaisille ihmisille riippumatta esimerkiksi heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ja että perheiden hyväksi tehdään vuodessa työtä yli 70 000 tuntia.

Markku Mattila



Tikkurilassa vapaaehtoinen vartija

Japanilaiset eivät juuri hae kriisiapua

●

maanJäristYs aiheutti myös ydinvoimalaonnettomuuden, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Laskun maksavat voimalan ympäristössä asuvat ihmiset. Aika näyttää, mitä seurauksia tällä on. Se kuitenkin on selvää, että ydinvoimasta on turha puhua riskittömänä. Sellainen puhe ei lisää turvallisuutta, vaan lakaisee ongelmat maton alle.

Securitaksen vartija Ben Kuipers sulkee illalla Korson kirkon muistolehdon portin.

Mike Clarke/AFP/Lehtikuva

arkkiPiisPa k ari mäkinen lainasi Japanin tsunamin tapahduttua virsikirjan virttä 482. Se sopii hyvin rukoukseksi järkytykseen, jonka tapahtuma synnytti. ”Elämä on meri, meri kauhistaa, kun se vaahtopäinä kiehuu, raivoaa. Mistä turvan löytää mieli levoton? Kuka auttaa voisi, yö kun synkkä on?”

Järistys, joka liikuttaa maapalloa ja saa liikkeelle kokonaisia kaupunkeja tuhoavia valtavia vesimassoja, on käsittämätön. Japanin rannikolle iski tuho, jonka lopullinen suuruus on vasta vähitellen selviämässä.

Perjantaista lähtien, ensimmäisten uutisten tultua, on suomalaistenkin sydän ollut japanilaisten luona. Monet kädet ovat olleet ristissä ja mielessä huuto: auta! Auta Jumala kaikkia, joita katastrofi on kohdannut. Ole pelastustyöntekijöiden kanssa, surevien rinnalla.

Paljon muuta ei täällä kaukana Suomessa voi kuin rukoilla ja ilmaista myötätuntonsa. Ainakaan vielä ei ole tullut pyyntöä sellaisesta avusta, jota varten kirkolliset järjestöt tai Punainen risti käynnistäisivät keräyksen. Japani kenties selviää valtavista aineellisista tuhoista omin avuin. Jos ei selviä, olen varma, että myös konkreettista auttamismieltä löytyy. Sen verran pysäyttäviä ovat uutiskuvat.

K

auppakeskukset, rautatieasemat, metrot, terveyskeskukset — yhä useammassa paikassa näkee nykyään vartijoita ja vain harvoin poliiseja. Turvallisuus- ja vartiointipalvelujen käyttöä on lisännyt erityisesti se, että julkisen ja yksityisen rajamailla olevia tiloja kuten kauppakeskuksia on yhä enemmän ja niistä on tullut ajanviettopaikkoja.

Vantaan seurakuntien rakennustoimen johtajan Olavi Isotalon mukaan myös Vantaan seurakunnissa käytetään yksityistä turvallisuuspalvelua. Osa seurakuntien omistamista kiinteistöistä ja hautausmaista kuuluu niin sanottuun piirivartiointiin, osassa on lisäksi turvakamerat. Myös murtohälytykset kirkoista ja esimerkiksi Tikkurilassa sijaitsevasta seurakuntien talosta menevät vartiointiyritykselle.

— Mitään suurempia turvallisuusongelmia ei ole ollut. Yleensä jos hälytys tulee, kyse on vahingosta ja sen aiheuttajaksi paljastuu ihan oma työntekijä, Isotalo kertoo.

Markku Mattila

Pauli Juusela päätoimittaja

●

kirkkohallitus ja Helsingin seurakunnat järjestävät Kirkon arvoilta -paneelin Helsingin tuomiokirkon kryptassa tiistaina 22.3. kello 18. Arvokeskustelua voi seura-

Parisuhdetta tukeva työ Tikkurilan seurakunnassa jatkuu uusin eväin.

ta verkossa suorana lähetyksenä osoitteessa evl.fi/eduskuntavaalit kello 18.30 alkaen. Samoin tilaisuus radioidaan suorana lähetyksenä Radio Dein kautta. Mukana ovat eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Jutta Urpilai‑ nen, Anni Sinnemäki, Paavo Ar‑ hinmäki, Päivi Räsänen, Stefan Wallin sekä varapuheenjohtaja Pentti Oinonen. ●

vantaan kauPunGin 200 000. asukas on 14.1. syntynyt Kerkko Olavi Kumpulainen. Vantaa nousi Kerkon myötä neljäntenä Suomen kaupunkina yli 200 000:n asukkaan kaupunkien sarjaan.

Uut isia myös w w w.vant aanlauri . f i

Hans von Schantz

Kolumni Luokkaretkellä teema-kanava on viime viikkoina ilahduttanut katsojiaan sarjalla suomalaisten joukkomuutosta Ruotsiin 1960-luvulta. Sarjalla on paljonpuhuva nimi: Kansankodin kuokkavieraat.

Ohjelma tarjoaa vaikuttavan aikamatkan suomalaiseen todellisuuteen 50 vuotta sitten. Sarjassa Ruotsiin lähtijöiden maaseutu näyttäytyy köyhänä ja elämä alkeellisena. Se on valovuosien päässä maabrändien ja innovaatioiden nyky-Suomesta. Tehtävä Suomessa tuolloin: selviä hengissä.

Ruotsissa odottivat upouudet lähiöt ja Volvon tehtaat. Sarja valottaa oivallisesti, miten elämä uudessa kansankodissa sai aineellisesti hienot puitteet, mutta härmäläisen sielu ei oikein tahtonut pysynyt mukana muutoksissa. Ulkoisen ja sisäisen todellisuuden eriparisuus näkyy monella tavalla valokuvissa ja haastatteluissa. Oltiin luokkaretkellä naapurimaassa.

11-vuotias Ville-kissa on Niko Utriaisen paras kaveri.

Kotipäivä Niko Utriainen viihtyy elokuvien ja musiikin parissa.

K

un äiti ja pikkusisko ovat omissa menoissaan ja harrastuksissaan, Niko Utriainen, 18, käyttää lauantain omiin harrastuksiinsa kotona Kivistössä.

— Onhan minun kanssani Ville. Se on paras ystäväni, hän toteaa ja napaa syliinsä perheen 11-vuotiaan kissan.

— Katselen elokuvia, kuten Saippuaprinssiä. Dvd:llä kerrotaan myös, kuinka sarja tehtiin. Isäni on ollut MTV3:lla kameramiehenä, joten tiedän tekniikasta. Olen käynyt Salattujen elämien studiollakin.

Toinen Nikon mielestä ihan katseltava elokuva on kotimainen Jos rakastat. Se kertoo Ada Helminen -nimisestä tytöstä. Hyvä vaihtoehto ovat myös Kummelit.

Nikon suosikkinäyttelijä on Vesa-Matti Loiri.

— Veskun hyviä rooleja ovat Tyyne, Nassesetä, Uuno Turhapuro ja myös Spede shown ja Vesku shown hahmot.

Elokuvien katsomisen lisäksi Niko tykkää kuunnella musiikkia. Veskun Nauravan kulkurin ohella häntä kiinnostavat Lordi, Ari Koivunen ja Lauri Tähkä.

Omatoimisuutta oppimassa Nikon itsenäistyminen etenee ja omatoimisuus lisääntyy koko ajan. Muutos saattaa Down-pojalla olla kovemman työn ja vaivan takana kuin monella ikätoverilla.

— Kun tiesin, ettei meillä ole muita ko-

tona, kysyin Nikolta, haluaisiko hän mennä ukin ja mummin luo Martinlaaksoon, mutta hän halusi mieluummin olla itsekseen. Soitin pari kertaa päivän mittaan, ja kaikki tuntui olevan kunnossa, kertoo äiti Epi Kapanen.

Hän tulkitsee poikansa puhetta silloin, kun vieras ei saa siitä selvää.

Aikaisemmin Niko tapasi isovanhempiaan päivittäin. Se oli helppoa, kun he asuivat naapuritalossa.

— Niko saattoi kysyä, mitä ruokaa kotona on. Sitten hän laittoi saappaat jalkaan ja meni kysymään, mitä ruokaa mummolassa on.

Hän söi siellä, missä ruoka oli hänen mielestään parempaa.

Lempiruoakseen Niko Utriainen valitsee makkaran.

— Sepä oli yllättävä veto. Minun tietääkseni lempiruokia ovat lihapullat, murekkeet, makaronilaatikko, uunilohi, uunissa tehdyt lohkoperunat, porkkana ja bataatti, toteaa äiti.

Kun poika oli nuorempi, vihannekset eivät maistunut, mutta siinäkin asiassa on edistytty.

Valmennusta elämään Niko käy Keskuspuiston kaksivuotista ammattiopistoa Tikkurilassa. Siellä hänellä on meneillään ensimmäinen vuosi.

Koulunkäyntinsä Niko aloitti Jokiniemen koulussa, ryhmäintegraatio-opetuksessa. Peruskouluvuosien jälkeen hän ehti käydä vuoden valmentavaa koulutusta Järvenpäässä, ennen kuin Keskuspuiston ammattiopiston toimipiste aloitti Tikkurilassa.

— Kaverini Markus on samassa ryhmässä.

Tutustuin häneen jo ala-asteella, Niko kertoo.

Koulutus valmentaa työhön ja elämään,

hoitamaan kotiaan ja itseään. Siihen kuuluu esimerkiksi ruoanlaittoa.

— Olen muun muassa tehnyt välipalaa rahkasta, mansikoista ja mustikoista. Ja joka viikonloppu keitän äidille aamukahvit.

Koulussa on opeteltu myös siivousta.

— En ikinä siivoa himassa. Se on naisten hommaa. Haluan nauttia elämästä, Niko toteaa.

— Ainakin kerran yllätit pesemällä vessan. Minä pesin vain peilikaapin. En tiedä, mistä Niko on saanut ajatuksen, että siivous on naisten hommaa. Mutta kyllä hän huolehtii omasta huoneestaan petaamalla sängyn ja viemällä likaiset vaatteet likavaatekoriin, äiti kommentoi.

Työharjoittelua kaupan varastossa Koulunkäyntiin kuuluu torstaisin työharjoittelu Tikkurilan Prismassa. Silloin oppilaat menevät ensin ohjaajansa kanssa kaupan puolelle ostamaan ruokaa. Tavarat etsitään hyllystä ja käydään maksamassa kassalla.

Sitten siirrytään varaston puolelle.

— Siellä puramme vaatteita pakkauksista ja laitamme pahvit ja muovit kierrätykseen. Vaatteet laitetaan hengareihin. Niitä on erilaisia naisten, lasten ja miesten vaatteille, housuille ja paidoille, työharjoittelija selostaa.

Koulumatkansa Niko kulkee taksilla, joka kiertää keräämässä samaa matkaa kulkevia.

Joskus takavuosina samalla taksin takapenkillä istui myös muuan Salla. Silloin koettiin nuorta rakkauttakin, vihjaa äiti.

— Meillä on pitkä rakkaushistoria Sallan kanssa. Mutta nyt minä olen entinen poikakaveri. Me olemme vain ystäviä.

Kansainvälistä Downin syndrooma -päivää vietetään ma 21.3.

Va i n

p ä ivä

e l ä m ää

Ulla-Maija Vilmi

historia antaa perspektiiviä, sanotaan. Klisee, mutta totta. 2000-luvun Suomessa tehdään edelleen luokkaretkiä, vaikka virallisesti sitä ei saakaan myöntää. Toisin kuin 1960-luvun Ruotsissa, jossa suuri osa suomalaisista siirtolaisista kuului työväenluokkaan, tämän päivän Suomen fantasia on, että kaikki kuuluvat keskiluokkaan.

Kukaan ei halua olla työläinen, koska se kuulostaa luuserilta. On vain työntekijöitä, joista toiset ovat tosin hieman paremmissa töissä kuin toiset.

Ja ne, joilla ei ole töitä, ovat syrjäytyneitä tai maahanmuuttajia. Syrjäytyneet ja maahanmuuttajat taas eivät ole luokka, vaan fantasian ylijäämä.

Keskiluokkaista elämäntyyliä myydään kaupoissa ja aikakauslehdissä. Näin jokainen voi tuunata omasta elämästään itselleen sopivasti keskiluokkaisen. Joillekin sopii kantakaupunkien urbaani elämäntapa, toiset taas viihtyvät pikkukaupungeissa ja marketeissa, joissa on sentään tarjolla kunnon parkkipaikkoja city-maastureille. kun kaikilla on virallisesti näin kivaa, niin sitä ihmettelee, mistä näin vaalien alla paljon kohistujen perussuomalaisten kannatus oikein kumpuaa.

Voisiko olla niin, että elämässä ei sittenkään voi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä? Aina usko unelmiin ei riitä, eikä hyvää ja turvallista elämää voi ostaa kaupasta.

Tämän sai tuta moni kuokkavieras 60-luvun Ruotsissa. Miten käy tämän päivän luokkaretkeilijöiden?

Johanna Sumiala viestinnän tutkija



Pisteitä

Ota kantaa

Taidepiirin näyttelyyn tutustuttiin Hakunilan kirkolla torstaina 10.3.

www.vantaanlauri.fi/keskustelu • vantaan.lauri@evl.fi • Vantaan Lauri/ Ota kantaa, PL 56, 01301 Vantaa • tekstiviestit 050 438 7858

Mistä värit tulevat?

Pahinta on petetyksi tuleminen

Markku Mattila

Pirkko Jylhä, 

Riitta Pisto, 

Mistä tiesit tulla näyttelyyn?

— Huomasin yhtenä päivänä ilmoituksen kirkon seinällä ja olin menossa näyttelyyn saman tien, mutta se olikin juuri menossa kiinni. Aamulla tullut Vantaan Lauri muistutti näyttelystä. Olen kiinnostunut taiteesta ja harrastan itsekin maalausta.

Millaisilta työt vaikuttivat?

— Yllätyin töiden värikkyydestä ja toisaalta tummuudesta. Työt ovat hyviä. Näkee, että ihmisissä on luovuutta, kunhan vain uskaltaa ottaa sen käyttöön.

Pisteillä –, mitä annat näyttelylle?

— Annan + pistettä tauluille.

Kun kuulin, että ajatuksena on ollut tehdä töitä omasta sisimmästä, kiersin näyttelyn uudelleen. Eri sävyt kertovat tarinoita elämästä.

Kuinka löysit Hakunilan kirkon taidepiiriin?

— Kerran matkallani töihin tilitoimistoon poikkesin aamukahvilla Hakunilan ostarilla. Siellä aloin jutella taidepiiriä vetävän Marjatan kanssa. Pian hän sanoi, että varmaan pitäisin maalaamisesta. Minua ei tarvinnut paljon ylipuhua, sillä olen ollut kiinnostunut taiteesta pienestä asti.

Millaista työskentely on?

— Aloitin syksyllä 009. Olen siis nyt mukana jo kolmatta vuotta. Kokoontumisissa on paljon iloa ja naurua. Piiriin on aina mukava tulla.

Pisteillä –, mitä annat näyttelylle?

— Annan 5 pistettä taidepiirille, näyttelylle ja sille, että Marjatta jaksaa ohjata ja organisoida.

Marjatta Haapamäki,  Miten taidepiiri syntyi?

— Sanoin aikanaan kirkkoherra Harri Palmulle, joka oli pitämässä koulussamme aamunavausta, että voisin eläkkeelle päästyäni alkaa vetää kirkolla taidepiiriä, ja niin se käynnistyi 18 vuotta sitten.

Millaista työskentely on?

— Emme tee kuvaa kuvana, vaan yritämme kurkottaa uuteen ja katkoa sisäisiä kahleitamme. Moni ajattelee, että täytyy tehdä sitä ja täytyy tehdä tätä. Taidepiirissä ei täydy. Saa irrottautua pakosta miellyttää toisia. Värimaailma löytyy omasta sisimmästä.

— Totta kai esillä ovat myös taideopetuksen perusasiat, valot ja varjot.

Pisteillä –, mitä annat näyttelylle?

— Annan 5+ pistettä tekemisen riemusta jokaiselle piiriläiselle.

Ulla-Maija Vilmi

Ku i n k a

va n t a a l a i n e n?

Kuntokalliosta ei saa luopua

Saara Vuorjoki

Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pitkäaikainen haave on saada asianmukaiset toimija seurakuntatilat yli 500 vuotta vanhan kantaseurakuntansa pääkirkon, Pyhän Laurin kirkon, läheisyyteen kirkonkylään.

Johtaja Juha Tuohimäki (VL 10.3.) esittää, että kaksikielisyys on rikkaus ja vahvuus. Tämä mielipide kuulostaa samalta kuin puolueiden puheet ennen vaaleja. Tarvitaan myös päätöksiä uskottavien mielipiteiden tueksi.

On suorastaan loukkaavaa, kun johtaja Tuohimäki puolustautuu suuremmilla määrärahoilla ruotsinkielisen seurakunnan jäsentä kohden kuin muissa seurakunnissa. Maassamme on paljon pieniä seurakuntia. Lapsikin ymmärtää, että näin laskien pienessä seurakunnassa menot jäsentä kohden ovat suuremmat.

Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan matkakulut koko Vantaan laajalla alueella nostavat tietenkin menoja jäsentä kohden. Vantaan ruotsinkielisellä seurakunnalla on kirkolliset toimitukset hoidettavanaan, kuten myös musiikki-, lapsi-, nuoriso-, diakonia- ja lähetystyönsä.

Lisäksi kielellinen aspekti vaatii omaa tiedottamista, jopa käännöstyötä, ja ruotsinkieliset erityisryhmät, joita yhteinen seurakuntatyö ei hoida, jäävät ruotsinkielisen seurakunnan harteille. Aivan minimaalinen henkilöstöhän tämän kaiken hoitaa, mutta silti henkilöstökulut ovat suurin menoerä.

Mielestäni on myös erittäin loukkaavaa puhua sulle-mulleperiaatteesta, etenkin kun tämä periaate tuntuu päättyvän siinä vaiheessa, kun kaikki kuusi suomenkielistä seurakuntaa ovat saaneet asianmukaiset toimitilansa ja uudet kirkkonsa. Pitää myös osata erottaa toisistaan toimintakulut ja toimintaedellytykset.

Heikot toimintaedellytykset asianmukaisten toimitilojen puuttuessa vaikuttavat ruotsinkielisen seurakunnan työntekijöiden työhyvinvointiin ja tekevät koko seurakunnan toiminnan suunnittelun vaikeaksi.

Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin petetyksi tuleminen ja sen tosiasian esiin tuleminen, mitä liki 0 vuoden ajan on pelätty. Seurakuntayhtymän yhteiset päätöselimet nimittäin koplasivat vuonna 008 päätöksen Larsgårdenin rakentamisesta Tikkurilan kirkon kustannusarvioon. Johtaja Tuohimäki paljastaa kuitenkin pelättävissä olleen ajatuksen, että työntekijät ollaan siirtämässä Betanian toimistorakennukseen käytävien perukoille ja ilmeisesti heidät unohdetaan sinne ikuisiksi ajoiksi.

Miksi pitää myydä paikka, jossa vantaalaisetkin pääsevät meren äärelle? Kuntokalliota ja sen suomia mahdollisuuksia on kehitettävä, jotta siellä tarjottaisiin esimerkiksi pilkkionkimista, soutamista ja meren jäällä hiihtämistä ja oheispalveluna rukousta ja ohjelmahetkiä.

Ajaako iso raha ihmisten pienten ilojen yli? Vantaalla veden ja rantojen käyttömahdollisuuksia ei juuri ole köyhällä kansalla. Siksi paikkaa, joka tarjoaa mahdollisuuden päästä veden läheisyyteen, ei pidä hävittää niin, että vain harvat saavat siitä nauttia.

Vedellä meidät on kastettu. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus virkistäytyä ja tulla hoidetuiksi veden äärellä. Kuntokallio on säilytettävä kaikelle kansalle avoimena paikkana, eikä kaavoitettava rahan ehdoilla.

Helena Forssell

Kehitysapua parhaimmillaan Suomalaiset naiset ovat keksineet oivan keinon vapaaehtoisvoimin auttaa kehitysmaiden naisia, Naisten Pankin. Lahjoitetuilla varoilla rahoitetaan naisten osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita. Lahjoituksesta myönnetään pienlainoja yritystoiminnan perustamiseen sekä koulutetaan ammattiin.

Sanotaan, että köyhyydellä on naisen kasvot. Jopa 80 prosenttia Afrikan ruokaturvasta on naisten varassa. On siis tärkeää tukea hankkeita, joilla saadaan naiset kiinni toimeentuloon. Parasta on auttaa siellä, missä ihminen apua tarvitsee. Naisten Pankin kautta saa antaa tärkeän lahjan kehitysmaan naiselle — ammatin 5 eurolla.

Naisten Pankin toiminta on juuri sitä mitä kehitysavulta kaipaan. Hallinnointikuluille on 15 prosentin katto. Hanketta ja sen rahankäyttöä valvoo ohjausryhmä. Täytyy myöntää, että viime vuosina tapahtuneet räikeät huijaukset hyväntekeväisyyden nimissä ovat jättäneet epäilyksen varjon myös minuun.

Mikä saa suomalaisen auttamaan? Suomalainen tuntee myötätuntoa ja haluaa olla osallisena hyvissä teoissa ilman suurempia fanfaareja. Auttamisenhalu kumpuaa sisältä ja perustuu vapaaehtoisuuteen.

Moni Naisten Pankissa toimiva vapaaehtoinen on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran muun muassa liike-elämän palveluksessa. He haluavat vielä virkeinä eläkeläisinä antaa oman panoksensa, vaikka varsinainen palkkatyöura onkin takana. Auttamisesta tulee hyvä mieli, eikä siihen tarvita massiivisia organisaatiota — vain hyvää tahtoa.

MITÄ MIELTÄ OLET?

Hellevi Salminen-Matihalti, 70, ulkoilee koiransa kanssa Ankkalammella.

 % Vantaalainen Synnyin Lapualla ja asuin lähes 60 vuotta Kauhavalla. Minusta ei kuitenkaan tullut pohjalaista. Viipurilainen isäni kaatui sodassa. En muista isästä mitään, mutta geenit muistavat. Koen olevani karjalainen.

Puolisoni kuoli 35-vuotiaana. Perustukset olivat valmiina, meidän piti pystyttää talo. Minä pystytin.

Tutustuin ortodoksisuuteen, koska



halusin tyttäreni ja poikani tietävän jotain isänisänsä uskosta. Sille tielle jäin.

Kirjailijana olen kirjoittanut lapsista ja nuorista, koska heille asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa.

Muutin Helsinkiin vuonna 1999. Nyt asun neljättä vuotta Korsossa. Pari vuotta sitten sain tietää syövän levinneen luustooni. Alkuvuodesta tytär muutti luokseni asumaan.

% Eurooppalainen Rakastuin Pariisiin luettuani nuorena Satu Walta‑ rin teoksen Kahvila Mabillon. Aloitin koululaisena kirjeenvaihdon sveitsiläisen Trudin kanssa. Hän kuoli viime keväänä. Ystävyytemme kesti viitisenkymmentä vuotta.

Astrid Nurmivaara Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan entinen diakonissa

Marika Niemi opettaja, kauppatieteiden maisteri

Yksinäisyys on tummansininen Nuoret haastattelivat toisiaan siitä, miltä yksinäisyys tuntuu.

”O

len tuntenut itseni yksinäiseksi silloin, kun olen ollut menossa johonkin uuteen paikkaan ja olen ollut aivan eksyksissä, enkä ole tiennyt, mihin mennä. Yksinäiseksi tunnen oloni myös silloin, jos olen jossain, missä kaikki muut tuntevat toisensa, mutta itse en tunne ketään, tai jos olen riidellyt hyvän ystäväni kanssa.

Yksinäisyys tuntuu ahdistavalta ja tyhjältä. Minulle tulee siitä mieleen tummansininen väri.

Hyvällä mielellä voin olla yksin pari päivää. Sen jälkeen alan kaivata seuraa ja mieleni tekee tehdä jotain kavereiden kanssa.

On myös nuoria, joilla ei ole yhtään hyvää kaveria. Heitä ei saisi jättää kokonaan yksin, vaan heitä pitäisi auttaa jollain tavalla, vaikka menemällä puhumaan heille. Joskus nuoret jättävät jonkun yksin silloin, kun tällä on pahoja ongelmia. Se on väärin.

Jos tuntee itsensä yksinäiseksi, kannattaisi yrittää hakeutua johonkin harrastukseen tai kerhoon, josta voisi löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse on. Minäkin olen tehnyt niin.”

”J

oskus minusta tuntuu, että ystävät eivät haluaisi olla kanssani ja minut halutaan eristää kaveriporukasta. Silloin tunnen itseni yksinäiseksi.

Kun olen yksinäinen, en välttämättä tee mitään, mutta ajattelen itsekriittisesti ja usein myös itken. Välillä syön lohturuokaa.

Olen myös huomannut, että kun olen yksinäinen, saatan olla ärtyisä ja eristäytyä itse muista entistä enemmän.

Jos ystävät huomioisivat minua silloin ja tulisivat vaikkapa halaamaan, piristyisin varmasti. En kuitenkaan haluaisi, että he jankuttaisivat, että minun pitää kertoa heille murheeni. Parasta olisi, että he tulisivat puhumaan minulle aivan kuin kaikki olisi hyvin.

Jos näen ystäväni olevan allapäin, menen itsekin halaamaan häntä ja ehkäpä kysyn, haluaako hän puhua asiasta.”

Venla, 14

”K

un olen ollut pitkään yksin kotona tai en ole nähnyt kavereita pitkään aikaan, on minulle tullut yksinäinen olo. On tuntunut tyhjältä ja ankealta.

Silloin toivon, että joku kaveri soittaisi, tulisi facebookiin tai tulisi meille tai pyytäisi niille.

Jos joku tuttu vaikuttaa yksinäiseltä, menen yleensä juttelemaan hänelle, jos vain jaksan.”

Johannes, 15

”Y

ksinäisyys on sitä, kun tuntuu, ettei ympärillä ole ihmisiä, jotka välittävät. Yksinäisyys on harmaa tunne.

Tunnen itseni yksinäiseksi aina välillä. Mutta se, että on yksin, ei välttämättä tarkoita, että on yksinäinen, sillä välillä on ihan kivaa olla yksin.”

Karla, 14

Sofia, 15

Mitä tehdä, jos vanhemmat ovat aina poissa?

Töölön yhteiskoulun kuraattori Elisa Parikka, kuinka usein keskustelet oppilaiden kanssa yksinäisyydestä?

— Keskustelen oppilaideni kanssa yksinäisyydestä joka viikko.

Kehen nuori voi turvautua, jos tuntee olonsa yksinäiseksi?

— Vanhempiin tai johonkin muuhun itselle tärkeään henkilöön. Koulun henkilökunta on myös valmis kuuntelemaan.

Mitä vinkkejä voisit antaa yksinäiselle nuorelle?

— Jos kärsii yksinäisyydestä, pitää hakea apua. Kuraattorina selvittelen, voinko itse auttaa. Tyttöjen talo, Poikien puhelin tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton

puhelin voivat auttaa. Myös harrastustoiminta voi olla avuksi, sillä sieltä saattaa löytää kavereita.

— Jotkut nuoret eivät luontaisesti hakeudu muiden seuraan. Koulussa kuraattorin kanssa voi pohtia keinoja toisten lähestymiseen. Sukulaisen tai muun tutun kanssa voi lähteä mukaan harrastustoimintaan, jossa on muita nuoria.

”O

len tuntenut itseni yksinäiseksi esimerkiksi silloin, kun kavereilla on meneillään keskustelu, jonka aiheesta en ymmärrä mitään. En voi liittyä keskusteluun, mutta en raaski vaihtaa puheenaihetta, kun kavereilla on niin hauskaa.

Yksinäisyys on sitä, että minua ei kaivata, kenelläkään ei riitä minulle aikaa eikä minua tarvita mihinkään. Silloin tunnen itseni surulliseksi. Jos taas olisi vaikka haaksirikkoutunut autiolle saarelle, niin että olisi aivan yksin, mutta se ei olisi kenenkään syy, tuntuisi varmaan tyhjältä.

Yksinäisyyden väri on sinisenharmaa. Kun olen yksin, toivoisin, että saisin seuraa tai tapahtuisi joku asia, joka veisi ajatukset pois yksinäisyydestä. Yksinäisyyden tunnetta helpottaa ystävä, mutta myös piirtäminen ja kirjoittaminen, koska niihin voi purkaa tunteitaan.

Toisesta välittäminen on sitä, että hänelle riittää aina aikaa ja hänestä haluaa tietää niin paljon asioita kuin hän haluaa itsestään kertoa. Välittäminen on myös sitä, että ymmärtää toisen tunteita ja toimii niiden mukaan. Jos huomaan, että joku on yksinäinen, menen juttelemaan, jos uskallan. Joskus tosin jotkut haluavat miettiä asiat ensin omassa päässään, ennen kuin rupeavat puhumaan niistä muille, joten kannattaa vähän tunnustella, haluaako toinen puhua.”

”Y

ksinäisyys on kurjaa, vaikka en sitä kovin usein joudu kokemaan.

Onneksi en ole kovin syrjitty tai yksin jätetty persoona.

Olen kuitenkin joutunut olemaan yksin. Harvemmin, mutta sitäkin selkeämmin tiedän, miten kurjaa se on. Tunnen yksinäisyyden kurjana ja latistavana asiana, joka vie katseen lattiaan. Jos olen yksin, hakeudun kavereiden seuraan aina, kun se vain on mahdollista.

En ole psykologi, mutta huomaan usein, jos joku on yksinäinen. Pyrin auttamaan, mutta asiaan vaikuttaa se, kuinka läheinen henkilö on kyseessä. Kavereiltani kysyn tietenkin, mikä on. Uskon sen auttavan.”

Matias, 13

tekstit Rasmus Jäppinen, Heikki Kylkisalo, Linnea Mustonen, Kirmo Norvasuo, Liisa Päkki, Iris Saarelainen, Emilia Sasi ja Elmira Wiklén

Emilia, 16

Mitä tehdä, jos vanhemmat ovat aina poissa?

— Ensin nuoren kannattaa jutella vanhempiensa kanssa ja kertoa ajatuksistaan. Jos oppilas kertoo minulle, että vanhemmat eivät ole ikinä kotona, yritämme selvitellä asiaa yhdessä keskustelemalla. Jos mikään muu ei auta, saatan soittaa vanhemmille yhdessä nuoren kanssa ja puhua vanhempien kanssa siitä, että nuori toivoisi heidän olevan enemmän kotona.

Hans von Schantz



Hengellisiä tiennäyttäjiä

Myyttinen Paavo Ruotsalainen Hurmahenkisestä talonpojasta on tehty salonkikelpoinen.

A

Vuonna 1 syntynyt Paavo Ruotsalainen tuli ihan eri maailmasta kuin vuonna 1800 syntynyt Lars Levi Laestadius tai vuonna 1811 syntynyt Fredrik Gabriel Hedberg. Kaikki he olivat herätysliikkeiden johtajia, mutta siinä missä toiset olivat koulutettuja pappismiehiä, Paavo Ruotsalainen oli kouluja käymätön savolainen talonpoika, joka oli päreen valossa tihrustanut Raamattuaan.

Paavo Ruotsalaisen teologia oli käytännön tarpeisiin syntynyttä, seurapuheiden ja sielunhoidon viisautta. Hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan, vaan saneli esimerkiksi kirjeensä. ”Jos et taija rukoilla, niin ikävöi, jos et taija ikävöijä, niin sairasta Herrallen, vaikka et mitään vastausta tuntisi moneen aikaan”, hän neuvoo eräässä kirjeessään.

Hänen hengellistä elämäänsä leimasivat juuri ikävöiminen ja murhe. Ruotsalainen käyttää sellaisia ilmaisuja kuin ristin koulu ja murhehuone kuvaamaan tilaa, jossa ihmisellä ei ole tunnetta Jumalan läheisyydestä eikä minkäänlaista varmuutta omasta pelastumisestaan.

Paavo Ruotsalaisen yhteydessä muistetaan usein mainita nälkä, köyhyys ja vastoinkäymiset. Ilkka Huhta sanoo, että 1830–0-luvulla Ruotsalainen ei missään nimessä ollut köyhä ja surkea. Tarvitsee vain vilkaista hänen viimeisen kotitalonsa Aholansaaren pirtin komeita lattialankku-



Matti Pikkujämsä

loitetaan tästä: Paavo Ruotsalainen ei perustanut mitään herätysliikettä. 1700-luvun lopulla eri puolilla Suomea ihmiset olivat tulleet synnintuntoon, vaipuneet hurmoksiin, saaneet pelottavia näkyjä ja puhuneet kielillä. Myös Savossa Paavo Ruotsalaisen kotinurkilla, Onkiveden rannalla eräällä niityllä 179 heinäväki kaatui maahan, näki näkyjä ja puhui oudoilla kielillä.

— Mitä jos herätykset olivat isonjaon syytä? kyselee Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian yliopistonlehtori Ilkka Huhta.

Isojako, jossa pellot yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi yksittäisten talojen ympärille, oli yksi juonne yksilöllistymisessä, joka Huhdan mukaan koski muitakin yhteiskunnan rakenteita. Esimerkiksi henkilökohtaista uskoa ja Jumala-suhdetta korostanut pietismi ja yksityisomistusta ajanut kapitalismi olivat sen ilmentymiä.

— Toinen tärkeä syy herätyksille olivat lukutaito ja kirjallisuuden leviäminen. Suomalaisia herätysliikkeitä on kutsuttu kirjakristillisyydeksi. Pietististä kirjallisuutta tuli tänne Ruotsin kautta Englannista ja Saksasta.

Kirjoista Paavo Ruotsalainenkin hengellistä ravintoa haki. Jo poikana hän oli ahkera raamatunlukija — hän oli oppinut kuusivuotiaana lukemaan setänsä Raamatun avulla ja rippikouluun mennessään lukenut koko kirjan läpi. Myös Ruotsalaisen hengelliseen murroskohtaan liittyy perimätiedon mukaan kirja. Kerrotaan, että kun hän nuorena miehenä sielunhädässä hankkiutui Jyväskylään seppä Högmanin luo, hän sai suusanallisen opastuksen lisäksi sepältä myös Thomas Wilcoxin kirjan Kalliit hunajanpisarat.

— Myöhemmin hänellä oli yhteyksiä oppineisiin pappeihin, joilta hän sai hengellistä lukemista. Kirjat erottivat Paavo Ruotsalaisen naapureistaan. Naapuritaloissa ei ollut kirjoja, Ruotsalaisen perheessä oli. Mutta Lutheria Paavo ei tuntenut, mitä nyt vähän vähääkatekismusta oli lukenut.

Lutherin teoksia ei vielä silloin ollut juuri suomennettu, Huhta kertoo.

Nykyisellä Paavo Ruotsalaisella ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen Paavon kanssa. ja nähdäkseen, että vauraassa talossa ollaan.

— Silloin vävyt hoitivat taloa ja Paavo itse kulki saarnareissuilla.

Mutta oli Ruotsalaisen perheellä kurjatkin aikansa. 1810-luvulla Paavo myi katovuosien uuvuttamana silloisen tilansa ja päätti lähteä perheineen Puolaan, kun oli kuullut huhupuheita, että siellä olisi tiedossa leveämpi elämä.

Matka tyssäsi Pietariin ja perhe joutui palaamaan tyhjän päälle.

— Jotenkin Paavo sitten pääsi jaloilleen ja asettui Nilsiään. Menestyminen aiheutti niin pahaa kateutta naapureissa, että luultavasti nämä murhasivat Paavon ainoan pojan Juhanan sen tähden, Huhta kertoo.

Ennen kuin vävyt tarttuivat toimeen, talonpito oli paljolti Riitta-vaimon vastuulla.

On laskeskeltu, että Paavo Ruotsalainen kulki saarnareissuillaan 30 000 kilometriä, enimmäkseen jalkapatikassa.

Paavon ajoi pitkille patikkamatkoille

aluksi oma sielunhätä. Myöhemmin, mainetta saatuaan, hän kulki velvollisuudentunnosta, sillä ihmiset kaipasivat hänen ohjaustaan ja opetustaan. Ja kai mukana oli kunnianhimoakin.

Ilkka Huhta arvioi, että Paavo Ruotsalainen oli kysytty sielunhoitaja ja puhuja, koska hän osasi lohduttaa sielunhätään joutuneita yksinkertaisella kansankielellä. Hänen sanomansa oli helpottava ja armahtava: ihminen pelastuu syntisenä ja vain sellaisena.

— Myös jotkut liikkeen nuorista papeista kykenivät käyttämään ymmärrettävää kieltä ja etsimään vertauksia arkisista asioista.

He olivat aikansa timosoineja, Huhta sanoo.

Mutta mikään käännyttäjä tai evankelista Paavo Ruotsalainen ei ollut. Heränneiden johtomies hänestä tuli, koska hän pystyi pitämään kansan hurmoksen hallinnassa. Liikkeen johdossa hän yhdisti suuria kansanjoukkoja. Vaikka jo aiemmin oli ollut monia paikallisia uskonnollisia johtajia, vasta Ruotsalainen kykeni ylittämään sääty-, pitäjä- ja maakuntarajat. Häntä kuunneltiin niin Pohjanmaalla kuin Pohjois-Karjalassakin, ja talonpoika kelpasi hengelliseksi auktoriteetiksi myös monille nuoremman polven pappismiehille.

Uskonnollisena johtajana hän toimi sallituissa rajoissa. Koska tuolloin ihmisten liikkuminen ja kokoontuminen oli kontrolloitua, Paavo ajoitti saarnareissunsa markki-

noiden, käräjien, suurten häiden tai muiden tapahtumien yhteyteen.

— Sen jälkeen, kun Paavo Ruotsalainen kuoli vuonna 185, hänestä ei 0–30 vuoteen puhuttu mitään. Herännäisyys liikkeenä hajosi, evankelinen ja lestadiolainen herätysliike nousivat, Ilkka Huhta huomauttaa.

— Mutta 1800-luvun lopussa Venäjän Suomen-politiikka kiristyi. Silloin Paavosta löydettiin kansallisuusaatteen ja suomalaisuuden edelläkävijä. Hengellisen herätyksen tulkittiin valmistaneen tietä kansalliselle heräämiselle. Tosiasiassa Paavo oli aikanaan suhtautunut kansallisuusaatteeseen kielteisesti.

Paavo Ruotsalaisesta on Huhdan mukaan tullut kuolemansa jälkeen myyttinen hahmo.

— Häntä on tulkittu yhä uudelleen, aina senhetkisten tarpeiden mukaan. Nykyisellä Paavo Ruotsalaisella ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen Paavon kanssa. Alkuperäinen Paavo oli pietisti ja hurmahenki, joka kuunteli kielilläpuhujia, Huhta luonnehtii.

Hänen mukaansa Paavo Ruotsalaisesta tehtiin myöhemmin ensin luterilaisuuden airut, sitten kansallinen suurmies ja lopulta Viimeiset kiusaukset -oopperan kulttuuri-Paavo. Näin äkkiväärä ja pahasuinen juomari pääsi herrojen seuraan.

Kaisa Halonen

H

e

n

k

i

l

ö

k

e

m

i

a

a Saara Vuorjoki

Eevana koko ikänsä

T

uossa näyttämölläkö on nyt se Raamatun luomiskertomuksen Eeva, joka on viekoitellut myös Aatamin syntiin? Näyttelijä Eeva Litmanen pullikoi vastaan: — Miten niin Eeva on syyllinen? Miksi olisi aina vain naisen vika, jos jokin epäonnistuu tai menee pieleen?

Samalla hän näkee eevuudessa mahdollisuuksia.

— Kun on elänyt näinkin pitkään, alkaa tajuta, että vaikka omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat hyvin yksityisiä, ne ovat samalla yleisiä. Monet naiset ovat kokeneet samoja asioita ja käyneet läpi samoja vaiheita.

Oivalluksestaan käsin Eeva Litmanen on ohjaaja Olka Horilan kanssa rakentanut monologinäytelmän Entäs nyt Eeva?

Sitä hän esittää parhaillaan Espoon kaupunginteatterissa.

Näytelmän päähenkilön floristi-Eevan on pakko lähteä eläkkeelle. Ei synkistellen, vaan ilopuoli edellä hän miettii elämäänsä: Minne sattumat ja valinnat ovat vieneet? Mitä antoivat ja ottivat elämän varrelle osuneet miehet ja parisuhteet? Ja missä nyt ollaan?

Ystävien äidit olivat ihannenaisia Entäpä Eeva Litmanen, miten sinusta tuli se nainen, joka nyt olet?

— Lapsuuteni Lappeenrannassa ystävieni äidit olivat minulle naisen malleja.

Monet heistä yhdistivät hienosti ammatin ja työn äitiyteen ja perheeseen.

Litmasen kotona elämäntilanne oli ankeampi ja raskaampi. Hänen äitinsä elätti kolmilapsista perhettä yksinhuoltajana tekemällä tehdastyötä. Se, että äiti vei Eevan lapsena teatteriin, oli tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa.

— Pääsin ensimmäistä kertaa näyttämölle satunäytelmässä. Sitten olin jo rättikaupassa töissä, kun minua pyydettiin uudelleen teatteriin. Esiinnyin musikaalissa, ja se oli menoa. Myyjän työ jäi.

Lappeenrannan lisäksi Eeva Litmanen harjoitteli näyttelemistä Tampereella, ennen kuin päätyi näyttelijäksi Joensuun kaupunginteatteriin.

— Siellä esitin Anua Kersti Berg-

15

Eeva Litmanen on sitä mieltä, että häneen eniten vaikuttanut nainen on oma kolmekymppinen tytär.

rothin kirjoittamassa Anussa ja Mikossa.

Olin pullukkatyyppiä, ja ollakseni uskottava nuorena naisena, joka meinaa riutua rakkauteen, jouduin laihduttamaan. Jostain syystä ohjaaja Jouko Turkka oli taipuvainen näkemään minussa hyväksikäytettyjä tyttöjä.

Ikuinen laihduttaminen alkoi Eeva Litmanen sanoo, että oikeastaan niistä ajoista alkoi hänen ikuinen laihduttamisensa.

— En ole anorektikko. Aloin vain nähdä itseni hoikkana. Voin huonosti, jos kilot alkavat lisääntyä. Sitä paitsi televisio on armoton. Jos painoa on kymmenen kiloa enemmän, rooli siellä on aivan toinen.

— Kiloilla ei ole mitään tekemistä kauneus- ja rumuuskäsityksen kanssa. En ole koskaan kokenut olevani kaunis. Tiedän hyvin, että kauniit naiset saavat paljon anteeksi. Ainakin nuorena, kun kaipaa hyväksyntää, hyvä ulkonäkö voi kummasti nostaa itsetuntoa.

Lyhyen Porin-kauden jälkeen Eeva Litmanen päätyi vuosikymmeniksi radioteatteriin. Hän halusi illat vapaaksi siksi, että hänestä tuli äiti.

— En myöskään esiintynyt kesäteattereissa, että sain viettää kesää perheeni kanssa. Lapsen haluaminen ei ollut minulle itsestään selvää. Mutta sitten kun sain tyttäreni, ajattelin, että minun on tehtävä suuria valintoja.

— Mies ei imetä. Lapsi tarvitsee ensimmäisenä elinvuotenaan äitiä. Kaikenlaisista tasa-arvoajatuksista huolimatta silloin nousee helposti esiin perinteinen naisen rooli hellan ääressä. Valitettavasti en jaksanut olla kotona kuin neljä kuukautta. Sitten oli pakko päästä töihin.

Tyttäret ja äidit vaikuttavat toisiinsa Tätä nykyä Eeva Litmanen on sitä mieltä, että häneen eniten vaikuttanut nainen on hänen kolmekymppinen tyttärensä.

— En ollut mikään poikatyttö, mutta

olin paljon rajumpi kuin tyttäreni. Hänen erilaisuutensa on avannut silmiäni. Totta kai monet asiat, myös näytteleminen, yhdistävät meitä. Harmittelen sitä, etten aikanaan tullut hankkineeksi toista lasta.

Elämänkokemuksen myötä Eeva Litmanen kertoo itsetuntemuksensa kasvaneen.

— Jos päivä on huono, ei vika ole välttämättä ympäristössä, ohjaajassa tai kollegoissa. Voi olla, että ne lapsuuden traumat, joita kannan koko ajan kipuina mukanani, ovat kriisitilanteessa purskahtaneet pintaan. Pitkään vain torjuin ja kielsin ne, en tunnistanut niitä.

Eeva Litmasen äiti dementoitui vanhetessaan. Se tuntui tyttärestä pelottavalta ja ahdistavalta. Niinpä hän pitää kiinni työstä kuin dementiaa torjuakseen. Tarjolla ei ole ainakaan toistaiseksi muutakaan haastetta, kuten isoäidin roolia.

— Miksipä en tarttuisi uusiin juttuihin, kun ne innostavat, liikuntakykyni on tallella ja pääni toimii vielä?

Ulla-Maija Vilmi

” J o s p ä i v ä o n h u o n o , e i v i k a o l e v ä l t t ä m ä t t ä o h j a a j a s s a t a i k o l l e g o i s s a .”

-vuotias Lauri seuraa lukua 15 Vantaalla Markku Mattila

Kun tilaa Korson Ykköspizza & kebab ‑ravintolassa annoksen numero 15, saa eteensä pizza mexicanan.

Siinä on ananasta, mozzarellaa, pepperonia ja jalapeñoja.

7

Marian tiellä

Naantalissa on jo neljäkymmentä vuotta ollut Jeesuksen äitiä esikuvanaan pitäviä luterilaisia nunnia.

S

iniseen pukuun ja huiviin pukeutuneisiin kahteen naiseen voi törmätä vaikkapa naantalilaisessa ruokakaupassa tai apteekissa.

Näyttää siltä kuin naiset olisivat nunnia, mutta keitä he ovat ja mistä?

Voisiko parivaljakko olla Turusta tervehdyskäynnille tulleita birgittalaissisaria? Heitähän asui keskiajalla juuri Naantalissa, tuohon aikaan Suomen ainoassa luostarissa. Tarkemmin katsottuna naisten päähine ja vaatetus muutenkin näyttävät erilaisilta kuin birgittalaissisarten asu.

Vielä hämmentävämmäksi tilanne muuttuu, kun samat naiset osallistuvat tavalliseen sunnuntaimessuun Naantalin luterilaisessa kirkossa.

Sydämen äitejä Ihmettelevä voi vain tarttua sinipukuista naista hihasta ja kysyä, keitä he ovat. Vastaus tulee suomeksi.

— Olemme Mariantyttäriä. Kotimme Mariavägen eli Mariatie on Naantalin keskustan ulkopuolella.

Puku on sininen siksi, että se on Neitsyt Marian väri.

Mariantyttäret on noin kuusikymmentä vuotta sitten Ruotsissa syntynyt yhteisö, johon kuuluu nykyään kolmisenkymmentä sisarta. Toimintaa on Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Tanskassa. Yhteisön koko nimi on suomeksi Evankelisen Mariatien Mariantyttäret.

Ensimmäinen Mariantytär oli ruotsalainen Paulina Mariantytär (1903–1985), siviilinimeltään Gunvor Paulina Norrman. Hän oli sitä mieltä, että naisella on elämässään kaksi hyvää vaihtoehtoa: avioliiton solmineesta naisesta tulee perheenäiti ja naimattomasta naisesta hengellinen äiti.

Gunvorilla oli kokemusta myös työelämästä. Maatalousseminaarin jälkeen hän työskenteli ensin konsulenttina ja sitten huostaan otettujen tyttöjen kasvattajana.

Noin kolmekymmentävuotiaana Gunvor alkoi aavistaa, että Jumalan varaan jättäytyminen ja sydämen

äitiys olisivat hänen kutsumuksensa. Esikuvaksi löytyi Jeesuksen äiti Maria, joka sanoi Jumalalle ”kyllä” yksinkertaisesti mutta kokonaisvaltaisesti: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sinä sanot.”

Yhteisöelämään valmistautuminen kesti Gunvorilta yli kymmenen vuotta. Sinä aikana hänelle selvisi, että luostarielämää oli elettävä keskellä maailmaa.

Elämäntavalle löytyi ymmärtäjiä myös luterilaisista papeista. Gunvorin kutsumukseen kuului pysyä luterilaisessa kirkossa, johon hänet oli lapsena liitetty.

Yhteisön keskuspaikaksi tuli Vallby Ruotsissa.

Gunvorin elämän perusratkaisua on selitetty muun muassa hänen läheisellä suhteellaan yksinhuoltajaäitiinsä, jonka vaikeuksia ja kärsimystä tytär joutui läheltä seuraamaan. Gunvor syntyi kuopukseksi nelilapsiseen perheeseen, jonka isä kuoli pian traagisten vaiheiden jälkeen.

Uskon ja rukouksen varassa Tänä vuonna tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun Mariantyttäret aloittivat yhteisön Naantalissa. Alussa Mariantyttäriä oli täällä kolme. Suomea taitamattoman ruotsalaissisaren oli kuitenkin vaikea kotiutua Naantaliin. Pääosan ajasta yhteisössä on ollut kaksi suomalaisnaista, jotka osaavat äidinkielensä ruotsin lisäksi hyvin myös suomea.

Mariantyttärien koti oli alkujaan kaupungin keskustassa.

— Aloitimme tyhjin käsin uskon ja rukouksen varassa. Sitten eräs nainen takasi meille pankkilainan. Sillä hankimme huoneiston kaupungista, sisaret kertovat.

Muutenkin Naantali — Nådendal eli Armonlaakso — tuntui osuvalta valinnalta Mariantyttärien kotipaikaksi Suomessa.

— Täällä on rukoiltu pitkään ja paljon. Sen tuntee.

Pikkukaupungin keskustassa elämisellä oli myös haittapuolensa.

— Kun ihmiset näkivät, että joku poikkesi sisarten luo, he alkoivat pohtia, mihin tämä tarvitsi sisarten apua ja rukousta ja mitä vaikeuksia ja ongelmia tämän elämässä mahtoikaan olla.

Vuonna 1987 Mariantyttäret siirtyivät Naantalin keskustasta Luonnonmaalle, josta he hankkivat aikaisemmin kunnalliskotina toimineen kiinteistön.

— Emme ole siellä piilossa, vaan esimerkiksi Naantalin matkaoppaat tietävät ja osaavat kertoa Mariavägenistä. Emme kuitenkaan ota vastaan vieraita bussilasteittain. Sitä me emme jaksaisi, kaksi vanhenevaa naista.

— Mutta voimme ottaa vastaan pieniä ryhmiä tai yksittäisiä ihmisiä ystävinämme. Haluamme keskittyä aina siihen ihmiseen, joka tulee luoksemme.

Ennen joulua kävijöitä on paljon. Sisarten perinteenä on rakentaa pienistä eläin- ja ihmishahmoista ja muista esineistä sekä luonnonmateriaaleista jouluseimi. Sen äärellä he haluavat kertoa vierailleen suuren sanoman.

— Joulua ei ole ilman pääsiäistä. Emme juhlisi Jeesuksen syntymää, jos hän ei olisi kuollut puolestamme ja ylösnousemisellaan antanut meille ihmisille toivon.

Maria, tavallinen tyttö, joka antoi Jumalalle myöntävän vastauksen, muutti maailman.

Yhteisöelämää ja naapuriapua

8

Naisina Jumalan edessä Sisaret tuntevat nykynaisten ongelmat: on paljon väsyneitä perheenäitejä ja ahdistuneita uranaisia, on myös paljon työttömyyttä, köyhyyttä ja tarkoituksettomuutta.

Sisaret arvelevat, että osa nykynaisten pahoinvoinnista liittyy siihen, etteivät he myönnä, mitä oikeasti ovat: naisia.

— Kaikki on kiinni Jumalasta. Hän kutsuu ihmisen ja antaa kutsumuksen. Meillä sisarilla kutsumukseen kuuluvat köyhyyden, puhtauden ja kuuliaisuuden lupaukset. Rukoilemme, että jokainen nainen löytäisi paikkansa Jumalan edessä.

Sisarten yhteydet ulkomaailmaan hoituvat pääasiassa vanhanaikaisesti lankapuhelimella. Kirjepostikin kulkee.

— Kaikilla ei ole varaa matkustaa tänne. Jotkut soittavat ja pyytävät meitä rukoilemaan puolestaan. Mutta yhtä hyvin viestit voivat välittyä ilman tekniikkaa.

Jumala on huumorintajuinen: hän kutsuu yhteisöelämään ihmisiä, jotka sopivat siihen mahdollisimman huonosti.

Rauhassa mutta ei piilossa

Sisar Elisabet ja sisar Janina ovat Mariantyttäriä.

— Odotamme, että vieraamme osallistuu hetkirukouksiin ja tulee syömään ruoka-aikoina. Muuten hän voi olla omissa oloissaan, ulkoilla, lukea tai vaikka nukkua. Jos hän haluaa, annamme myös aikaa keskustelulle.

Vieraat voivat korvata majoituskulut lahjoituksella.

— Kirjanpitomme on taivaallinen. Rukoilemme johdatusta sille, mihin lahjoitukset kuuluu käyttää.

Kun se selviää, rahoja ei voi edes tilapäisesti lainata muuhun käyttöön. Aina kun rahaa on tarvittu johonkin, vaikka talon ulkomaalaukseen, sitä on ilmestynyt ennen laskun eräpäivää.

Sisarten koti on keltaiseksi maalattu kaksikerroksinen, vanha puutalo. Siellä he ottavat myös vastaan vieraitaan. Paremmin tutustuttaessa sisaret kertovat myös nimensä. He ovat sisar Elisabet ja sisar Janina.

Entisestä karjasuojasta kunnostetussa punaisessa piharakennuksessa on muutama vierasmakuuhuone ja kokoontumistila parillekymmenelle ihmiselle.

— Lähinaapurimme ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Heti muutettuamme joku tarjoutui leikkaamaan hoitoa vaille jääneet omenapuumme.

Naapurustosta on monta kertaa senkin jälkeen tullut ihmisiä tekemään kunnostustöitä talkoilla. Ja juuri kun pukujen ompeleminen alkoi muuttua mahdottomaksi käsivaivojen vuoksi, ilmaantui eräs nainen ompelijaksi.

Päärakennuksen kellarikerroksessa on kappeli, jota käytetään paljon. Siellä pidetään päivittäin kolme rukoushetkeä.

Ydintehtävänä sovussa eläminen

Toisten huolien kuunteleminen ja sielunhoito ovat yksi olennainen osa Mariantyttärien elämää, mutta ei heidän ydintehtävänsä.

— Tärkein tehtävämme on yhteiselämä, se että elämme sovussa ja rakkaudessa keskenämme. Vain siten voimme rauhassa rukoilla Jumalaa.

— Jumala on sillä tavalla huumorintajuinen, että hän näyttää kutsuvan yhteisöelämään ihmisiä, jotka sopivat siihen mahdollisimman huonosti. Vaativinta sisareksi ryhtymisessä on se, että pitää luopua oikeudestaan olla oikeassa.

Sisaret muistuttavat, että Jeesuksessa myös Jumala itse luopui oikeudestaan olla oikeassa ja tuomita se, joka on tehnyt syntiä.

Yhteisössä ja koko sisarkunnassa ratkaisut tehdään yksimielisesti.

— Yksimielisyys on eri asia kuin kompromissien tekeminen. Asioista puhutaan ja ollaan eri mieltäkin silloin, kun sen aika on. Sen jälkeen asia jätetään rukouksessa Jumalalle.

Uusi alku nollasta Pitkään kahdestaan Mariavägenissä eläneet sisaret kertovat ihmettelevänsä, milloin Jumala varmistaa yhteisön jatkumisen kutsumalla siihen uusia sisaria.

— Yhteisöelämään siirtyminen tarkoittaa, että pitää aloittaa kaikki alusta. Kun liittyy sisarkuntaan, ei osaa mitään. Kaikki tiedot ja taidot on nollattava.

Jopa ruoka valmistetaan sisarkunnan tavalla, terveellisesti, mutta kohtuullisesti. Kaikkeen siihen perehdytään noviisiaikana Vallbyssä.

— Yhteisöelämässä, kuten muussakin elämässä, toteutuu paradoksi: vapaa on vain se joka sitoutuu.

Paulina Mariantytär mietti aikoinaan omaa kutsumustaan näin: ”Millaista ihmistyyppiä maailma tarvitsee juuri nyt? Vastaus: Ihmistä, jolla ei ole mitään omaa puolustettavanaan, ei mitään mikä liittyisi uraan, omaisuuteen tai henkilökohtaiseen arvoon! Ja aivan kohta minulle selvisi, ettei ollut kysymys ihmistyypistä yleensä, vaan tämä koski minua!”

Ulla-Maija Vilmi

Kirjallisuutta: Paulina Mariantytär, Herran työkalu. Sinapinsiemen 1999.

Anneli Terho: Matkalla Marian kanssa. Mariavägen 2010.

Saksasta löytyneessä maalauksessa neitsyt Maria kantaa Jeesus-lasta vielä sydämensä alla. Kuva on Mariantyttäret-yhteisön symboli.

9

Psykoterapiaryhmä (25 kertaa)

RANKASTA LAPSUUDESTA aikuisuudessa kärsiville alkaa Tikkurilassa syksyllä 2011.

Yhteydenotot: psykologi Ulla Rissanen, p. 050 346 9516, sp: ulla@tikkurilanterapia.fi

Nuori leski huolehtii lapsistaan Australian sydänmailla.

Suojelusenkeli pihapuussa Puu. Ohjaus Julie Bertucelli.

TIKKURILAN TERAPIA

Horsmakuja 8A, 3krs, 01300 Vantaa www.tikkurilanterapia.fi

VARMASTI ONNISTUNUT REMONTTI S-Etukortilla alennusta remontista

Varaa suunnitteluaika!

KYLPYHUONEET • SAUNAT KEITTIÖT • MUU SISUSTUS

P. (09) 387 2233

Tervetuloa kuuntelemaan!

www.aarrearkku.fi HERÄNNÄISSEURAT Su 20.3. klo 9 Aamuveisuut Hyvinkään kirkon yläsalissa, Hämeenkatu 16. Klo 10 Kirkkopyhä Pihlajamäen kirkossa, Liusketie 1, Hki. Saarnaa Osmo Kangas, mukana kvartetti Herännäisnuorten kuorosta.

Klo 15 Kotiseurat Lehtisellä, Jakob Forssellinkatu 6, Loviisa. Klo 16 Seuratuvalla, Salomonkatu 17 D, Hki. Mm. Juhani Elenius, Erkki Helminen, Kari Laaksonen ja Ermo Äikää.

Klo 18 Vanhankirkon salissa, Kirkkotie 1-3, Järvenpää.

Ke 23.3. klo 19 Körttikodilla, Ratakatu 1a A, 3. krs, Hki.

jolla uusi mies. Mies tosin tuo elokuvaan myös jännitettä, koska hänellä ei ole yhteyttä perheen sisäiseen tunnedynamiikkaan. Puu pitäisi kaataa, mutta mitä se merkitsisi perheelle ja ennen kaikkea Simonelle?

Puu-elokuvaa voi kiittää siitä, että se ei sorru helppoihin ratkaisuihin, vaan asioiden annetaan tapahtua itsestään, sitten kun on niiden aika. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa käy liikuttavasti ilmi, miten jotkut suuremmat asiat valitsevat ihmisen, eikä toisinpäin.

Hannu Kylkisalo

www.pastelli.fi

Onnea ja onnen varjoja

Seuroja Lähiradiossa 100,3 Mhz Rauhanyhdistysten seuroja kuultavana joka kuukauden ensimmäisenä ja neljäntenä tiistaina klo 20 – 21.

Ranskalainen Julie Bertucelli on niittänyt mainetta muun muassa puolalaisen Krzysztof Kieslowskin apulaisohjaajana.

Toisessa omassa elokuvassaan Bertucelli vie katsojat Australian sydänmaille.

Idylli särkyy, kun monilapsisen perheen isä kuolee äkillisesti sydänkohtaukseen. Siitä hetkestä lähtien mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Kaikki kiertyy erikoisella tavalla valtaisan pihapuun ympärille. Kun

Elokuva

kahdeksanvuotias Simone-tyttö, jota esittää aivan mainio Morgana Davies, haluaa jatkaa keskusteluja isänsä kanssa, hän kiipeää puuhun. Puusta tulee ennen pitkää koko perheen elämän keskus, joka tarjoaa turvaa, mutta myös hengenvaaraa liian suureksi kasvaneen oksistonsa takia.

Puu on pienimuotoinen ja sympaattinen elokuva. Sitä kantaa etenkin ranskalainen näyttelijä-laulaja Charlotte Gainsbourg erinomaisella roolillaan leskeksi jääneenä perheenäitinä.

Yksin jääneelle naiselle toivoisi kaikkea hyvää, ja pian onkin tar-

Välitämme.

Kevään 2011 EDUSKUNTAVAALIT lähestyvät.

Nyt sinulla on mahdollisuus tavoittaa äänestäjät seurakuntalehden välityksellä.

Ota yhteyttä ja kysy lisää!

Ilmoitusmarkkinointi 0207 54 2000/vaihde ilmoitusmyynti@kotimaa.fi

www.vantaanlauri.fi

Vuosi elämästäni (Another Year).

Ohjaus Mike Leigh.

Vuosi elämästäni ‑elokuva käynnistyy psykologin vastaanotolla. Tuskainen nainen haluaisi unilääkkeitä, mutta ei kerro, miksi niitä tarvitsisi. Kohtaus kertonee siitä, miten paljon ihmisillä on sanatonta, anonyymiä kärsimystä.

Seuraavassa kohtauksessa ihmisillä on jo nimet. Psykologi Gerri (Ruth Sheen) ja hänen miehensä Tom (Jim Broadbent) ovat harvinaisen onnellisia kuusikymppisiä.

Kolmekymppiselle pojalle ei sen sijaan ole vielä sitä oikeaa löytynyt.

Ystävät rakastavat Gerria ja Tomia, jotka hyväksyvät kaikki, sellaisina kuin he ovat. Kuten elokuvan nimi viittaa, vuoden kierron aikana Gerrin ja Tomin kotona vierailee monenlaisia ihmisiä. Kohtalo yrittää liittää elämänsä virrassa nilkuttavia toisiinsa, mutta aika tuntuu valuvan monen osalta sormien lävitse.

Elokuvan pakahduttavin hahmo on hitaasti sivuraiteelle joutunut Gerrin työkaveri Mary (Lesley

Elokuva

Gerri ja Tom ovat onnellisia kuusikymppisiä.

Manville), joka kamppailee heikon itsetuntonsa, toivottomien miessuhteiden ja alkoholin kanssa. Maryn pitkäaikainen ja epärealistinen rakkaus Gerrin ja Tomin poikaan ei helpota kenenkään tilannetta.

Brittiohjaaja Mike Leigh sekoittelee nerokkaasti arkielämän kohtaamisia ja keskusteluja pelkkiin hiljaisiin hetkiin, joten katsoja voi rauhassa koota tuntemuksiaan ja odotuksiaan eri henkilöihin. Tavallisuus ja uskottavasti kuvatut elä-

män vuosirenkaat palkitsevat katsojan.

Elämä on kuin onkin yllättäviä sattumia täynnä. Maryn henkilöhahmo osoittaa, että jos nöyrtyy kuuntelemaan sydämellään, voi elämässä vielä tapahtua jotain aivan uutta. Juuri kun kaikki näyttää täysin toivottomalta, saattaa aurinko hiljaisesti paistaa risukasaan ja antaa uuden mahdollisuuden.

Ota erilainen irtiotto arjesta.

Miksi meillä on kiire?

Lahjoita itsellesi aikaa. Tule Valamoon nauttimaan hiljaisuudesta, levollisesta ilmapiiristä ja ympäröivän luonnon rauhasta.

Kohti sisäistä pääsiäistä 7.-10.4.

Kurssin ohjaajana lääkäri, kirjailija Helinä Siikala. Hinta alk. 205 e.

Pääsiäisen täysihoitopaketit alk. 266 e Koe kevään suuri juhla luostarin rauhassa.

Tutustu kursseihin ja majoituspaketteihin: www.valamo.fi Valamon myymälä myös Helsingissä, Liisankatu 29. Tervetuloa!

Luonamme löydät minkä kiireelle kadot it.

10

Hannu Kylkisalo

Ruotsinsuomalainen perhehelvetti Sovinto. Ohjaus Pernilla August.

Elokuva

Leena (Tehilla Blad) on tyypillinen alkoholistiperheen lapsi. Hän on vakava ja ikäistään vanhemman oloinen tyttö, joka on tottunut raahaamaan sammuneen isän olohuoneesta sänkyyn ja huolehtimaan, että pikkuveli menee kouluun ja saa syödäkseen.

Leena on myös aina valmis antamaan äidille ja isälle uuden mahdollisuuden. Liian monen pettymyksen seurauksena hänestä tulee kuitenkin aikuinen, joka kieltää menneisyytensä ja väittää, että hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet.

Sovinto pohjautuu suomalaissyntyisen Susanna Alakosken romaaniin Sikalat, joka kuvaa suomalaissiirtolaisten elämää 1970-luvun Ruotsissa. Kirjassa liikutaan Leenan lapsuudessa, mutta elokuvassa näkökulma on aikuisen Leenan.

Noomi Rapace tekee vahvan roolin itsensä kovettaneena Leenana, joka lähtee vastentahtoisesti katsomaan kuolemaa tekevää äitiään Ailia (Outi Mäenpää) ja koh-

taa torjutut muistot. Alkuaikojen muistoissa Ruotsi on taivas, jonne köyhyyteen ja kovaan työntekoon tottunut suomalaisperhe tulee suurin odotuksin. Vähitellen alkoholista ja väkivallasta tulee osa perheen arkea ja muistot muuttuvat yhä kipeämmiksi.

Sovinto on rankkaa katsottavaa.

Outi Mäenpää ja Kimmo-isää näyttelevä Ville Virtanen tekevät toisiaan pahoinpitelevien alkoholistivanhempien roolit niin kaikkensa antaen, että katsoja tahtoisi monessa kohtaa sulkea silmänsä. Mäen­ pää sai roolistaan Ruotsin elokuvainstituutin Guldbagge-palkinnon, eikä ihme, sillä hän on yhtä uskottava niin alkoholisoituvana perheenäitinä kuin kuolemaa tekevänä vanhana Ailina.

Vaikka Moilasen perheen tarina on poikkeuksellisen synkeä, elokuvan teemat koskettavat monia.

Voiko menneisyyttä paeta, jos tahtoo unohtaa pahat muistot? Onko läheisilleen voitava antaa aina anteeksi päästääkseen elämässä eteenpäin?

Hanna Antila

Moilasen perhe aloittaa Ruotsissa uuden elämän, joka muuttuu vähitellen viinanhuuruiseksi.

www.avire-kuntoutus.

Kaipaatko takaisin työelämään?

Oletko ollut työttömänä pitkään ja kaipaat elämääsi uutta rytmiä?

Avire-Kuntoutus tarjoaa Sinulle työelämään paluuta helpottavan kurssin.

Autamme sinua tekemään suunnitelman työelämään paluusta ja helpotamme elämän uudelleen järjestämistä. Kurssiin kuuluvassa työharjoittelussa voit kokeilla omia ammatillisia suunnitelmiasi.

VANTAAN

Kurssi on osallistujille maksuton.

Ota rohkeasti yhteyttä! Voit varata heti ajan tai tiedustella lisää kurssista. Järjestellään asiasi yhdessä kuntoon.

Jarmo Pekkanen, jarmo.pekkanen@avire. tai klo 8-15 välillä 044 781 3138

www.vantaanlauri.fi

Julkaisija Vantaan seurakunnat. Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Levikki 82 000, 45 numeroa vuodessa osoitteettomasti Vantaalla joka kotiin ja kaupungin jakelupisteisiin.

Toimitus Unikkotie 5 B, Tikkurila (PL 56), 01301 Vantaa, p. 09 830 6274, faksi 09 8230 136, vantaan.lauri@evl.fi. Toimituksen sihteeri Arja Vasara, p. 09 830 6274, arja.vasara@evl.fi.

Päätoimittaja Pauli Juusela, p. 09 830 6287, pauli.juusela@evl.fi. Toimituspäällikkö Heli Kulmavuori, p. 09 830 6237, heli.kulmavuori@evl.fi. Toimittajat Hanna Antila, p. 050 420 3815, hanna.antila@ evl.fi. Kaisa Halonen, p. 09 830 6319, kaisa.halonen@evl.fi. Nina Riutta p. 09 830 6236, nina.riutta@evl.fi. AD Timo Saarinen p. 09 830 6297, vantaan.lauri.taitto@evl.fi. Paino SanomaPrint, Sanomala Oy. Ilmoitusmarkkinointi myyntipäällikkö Seija Kosunen, p. 020 754 2270, myyntipäällikkö Paula Kaijanto, p. 020 754 2247, myyntineuvottelija Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, myynti- ja markkinointipäällikkö Minna Zilliacus, p. 020 754 2361. Ilmoitushinta 1,80 € / pmm + alv. 23%. Rivi-ilmoitukset 1–10 riviin 1,50 € / pmm + alv. 23%. Ilmoitusvaraukset ja -aineistot viimeistään julkaisupäivää edeltävän viikon keskiviikkona klo 16.

Ilmoitusten vastaanotto ja valmistus Kotimaa-yhtiöt/ Tuula Hurri, PL 279 (Hietalahdenranta 13), 00181 Hki, p. 020 754 2275, faksi 020 754 2343, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi.

Toimitusneuvosto Mirja Taipale (pj.), Aila Pekola (vpj.), Timo Karonen, Petri Nikkilä, Jukka Norvanto, Pirkko Kotila, Miikka Huuskonen ja Kaarina Suonperä.

Jos et ole saanut lehteä, ilmoita nimesi ja tarkka osoitteesi Suomen Postin asiakaspalveluun: p. 020 071 000, www.posti.fi/palaute.

11

Hautauspalveluja

Musiikkia Vantaan kirkoissa ďœąďœˇ.ďœł.â€“ďœłďœą.ďœł.

KAIKKI KUOLINPESĂ„N ASIAT

VANTAAN HAUTAUSTOIMISTO Kyllikki ja Petri Forsius Hautaustoimisto Ay

Hakunilantie 48

Uomatie 4, 01600 Vantaa, Myyrmäki Neuvontapalvelu ja ajanvaraus p. 0500 536 775 / 24h

www.hautaus.fi

Hakunilan kirkko â—?

K&P â—?

SUOMEN KIVIVALMISTE Oy

HAUTAKIVET â—?

Palveluja tarjotaan Unikkotie 5, Vantaa (Seurakunnan talo)

✆ 836 25220, 836 25225, päivystys 045 353 1352 Av. ma-pe 9-17 Luotettavaa hautausalan palvelua 30 vuotta Tikkurilassa.

www.tikkurilanhautaustoimisto.fi

Sirkka-Liisa Helenius

Pohojalaasta luotettavuutta !

Osaamista jo 15 vuotta pääkaupunkiseudulla.

- huoneistoremontit, kylpyhuoneet ym.

- LVIS -tyÜt Pohjanmaan RakennuspyÜrä Oy 00520 Hki, puh. 040 543 7055.

â—?

Ilolan seurakuntatalo Soittajankuja 1 â—?

UUSI ILME KEITTIĂ–Ă–N

- uudet ovet - tasot - saranat ja vetimet RUNSAS VALIKOIMA - malleja - värejä Ilmainen tarjous ja mittauspalvelu.

Kotitalousvähennys tehdystä tyÜstä. www.ergadesign.fi ERKKI KAUPPINEN 0500 503 357.

Merikotkantie 4 â—?

Muutot • Kuljetukset • Remontit • Kalustekasaukset www.sb-palvelut.fi p. 044 336 7633 MUUTOT JA KULJETUKSET 1-2 miestä ja iso pakettiauto.

Kuljetus Neppis p. 040 585 0074.

HOIVANANTAJIA HOIVANANTAJIA

www.homeinstead.fi www.homeinstead.fi 010 8417400 7400 010 841

Vuokrata halutaan

REMONTIT SOPUHINTAAN

MyĂśs kodin pienet kunnostustyĂśt.

Kotitalousvähennys. p. 050 594 0360

Ikkunanpesut ja kotisiivoukset

alk. 25,20 ₏/h. (kotital.väh. 60%).

P. 040 366 4415. www.loistopalvelut.fi

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, kattolumitÜitä.

Ammattitaidolla ja edullisesti.

040 762 5615 Leena www.olkpalvelut.fi kotital.väh. (-60%)

Kirkkokonsertti ti 22.3. klo 19. Hanni Tamminen, piano, ja Martti SirviÜ, urut. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Marianpäivän jumalanpalvelus kansanmusiikin sävelin su 27.3. klo 10. Messussa saarnaa Helsingin piispa Irja Askola. Jumalanpalvelus radioidaan.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1 �

Tehdään katto- ja pihalumityÜt.

MyĂśs kaivuu yms. kaivurikuormaajalla. P. 0440 241946, 0440 649140.

KOTISIIVOUKSET, ikkunanpesut, tekstiilihuonekalujen pesut 25 â‚Ź/+alv. www.kaijaclean.fi p. 046 589 2382

Marianpäivän matinea su 27.3. klo 15. Maria-aiheista musiikkia. Outi Noponen laulu, Iina Katila piano, Quo vadis -kuoro. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelmamaksu Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.

Korson kirkko

â—?

Palvelukseen halutaan

Ave Maria — Jumalaa kiittää sielu‑ ni su 27.3. klo 18. Anne Viljamaa, laulu, Jaakko Hietikko, laulu, Juha Paukkeri, urut ja piano. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Lintujen paluu ma 28.3. klo 19. Marjaana Merikanto, piano. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Syvä hiljaisuus ‑yhteisvastuukon‑ sertti ti 29.3. klo 19. Petri Laaksonen.

Ohjelma 10 / 5 e.

Tuhansin kielin to 31.3. klo 19. Hengellisen musiikin toivekonsertti. Toiveita toteuttavat kanttorit yhdessä paikallisten muusikoiden kanssa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Myyrmäen kirkon urut 5 vuotta su 27.3. klo 18.15. Kari Jerkku soittaa Maria-aiheista urkumusiikkia 1400-luvulta nykypäivään. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Pyhän Annan lastenkirkko

Tenorit Reijo Ikonen ja Lasse Riutamaa sekä harpisti Ulla-Stiina Ikonen ja sellisti Jussi Makkonen esiintyvät Pyhän Laurin kirkossa.

Koulutie 11 â—?

Laulun siivin — lasten kauneim‑ mat lintu‑ ja enkelilaulut ke 30.3. klo 18. Hämeenkylän lapsikuoro, Rekolan lapsikuoro Vivido ja Hakunilan lapsikuoro Kuunloiste. Konsertissa kuullaan lintu- ja enkeliaiheisia lauluja.

YleisÜ pääsee myÜs laulamaan. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen kolehti.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45 �

Ostetaan

1ďœ˛

Tenorissimo su 20.3. klo 18. Reijo Ikonen ja Lasse Riutamaa, tenori, Jussi Makkonen, sello, Ulla-Stiina Ikonen, harppu. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Dowlandista Scarlattiin ke 30.3. klo 19. Sibelius-lukion kamarimusiikkiryhmät esiintyvät. Dowlandin, Hotteterren, Händelin ja A. Scarlattin musiikkia barokkisoittimin soitettuna. Vapaa pääsy, ohjelma 5 / 10 e.

/ VANTAA

Ostamme, noutaen vanhoja tauluja, maljakoita, Arabian astioita, huonek., kirjoja, LP-levyjä ym. Sekä jäämistÜjen tyhjennykset, myÜs viikonlopp., ilt.

Elegantik Oy, p. 040 756 5964.

Tavoita Usko ja Rauha.

Heidät ja 1,5 miljoonaa muuta suomalaista tavoitat Kotimaa-yhtiÜiden valtakunnallisten lehtien sekä 24 paikallisen seurakuntalehden kautta. Kun lehden sisältÜä pidetään kiinnostavana ja luotettavana, myÜs ilmoitus huomataan.

Näythän siis ainutlaatuisessa mediaympäristĂśssä – lehdissä, jotka vastaavat lukijoidensa arvomaailmaa. www.kotimaa-yhtiot.ďŹ /mediaopas

â—?

: Kysy lisää 361 020 754 2

Vantaan seurakunnat 1..–..

Hakunila Kirkkoherranvirasto Hakunilantie 48

Avoinna ma–to klo 9–16.

Tilojen ja toimitusten varauk‑ set p. 09 830 6500 Päivystävä pappi tavattavissa p. 09 830 6507 ma–to klo 10–14.

Lastenleiri Kukonnotkossa 6.– 11.6. ja päiväleirit 6.–23.6. Rajakylässä ja Hakunilassa. Ilmoittautumiset nmkyvantaa.fi -sivulla.

Kastettu Martta Louise Frimodig, Aino Emilia Tervaskangas.

Hautaan siunattu Veikko Elias Poikonen 79 v, Aino Maria Tolvanen 61 v, Antti Juhani Teppo 51 v.

Diakoniatoimisto Päivystys tiistaisin klo 9–11 Länsimäen kirkolla, samaan aikaan puhelinneuvonta ja ajanvaraus p. 050 573 6313, torstaisin klo 9–11 Hakunilan kirkolla, samaan aikaan puhelinneuvonta ja ajanvaraus p. 050 573 6277.

Kirkkoherranvirasto

Hakunilan kirkko

Auratie 3, p. 830 6450

Hakunilantie 48, p. 09 830 6512

Avoinna ma–pe klo 9–14. Muina aikoina virkatodistukset p.

830 6345.

Päivystävä pappi, toimitus‑ ten varaukset ma, ti, to ja pe klo 9–13 sekä ke klo 9–12 , p. 830 6455.

Diakoniatoimisto päivystää ma klo 10–12, ke ja pe klo 9–11, p. 830 6472.

Vahtimestari p. 830 6459 ja 050 382 3400. www.vantaanseurakunnat.fi/hameenkyla

Kirkon kahvio avoinna ti–pe klo 11–14. Kahviossa on aamiainen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 9–12. Hintaan 2,5/1,5 e kuuluu lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna, tuoremehu ja kuppi kahvia.

Hakunilan kirkon kirppis lauantaisin klo 10–13.

Konfirmaatiomessu la 19.3. klo 12. Rautalampi 1. Harri Nurminen, Margit Hakamäki.

Seniorimessu su 20.3. klo 12.

Vesa Häkkinen, Harri Nurminen, Elina Vepsäläinen, Kristiina Nurmi, Anne Viljamaa.

Matalan kynnyksen maanan‑ tai klo 11. Kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Lähetyspiiri ma 21.3. klo 18.30 peruttu. Piiri vierailee Länsimäen piirissä.

Päiväraamattupiiri ti 22.3. klo 12. Jari Araneva.

Ryhmä pienituloisille yksin‑ huoltajaperheille tiistaisin klo 17. Lastenhoito järjestetty.

Raamattupiiri ti klo 18.

Päivärukous ke klo 12.30.

Viikkomessu torstaisin klo 18. ”Sydänten Puhetta Wertaus‑ kuvin & Maisemin” Hakunilan kirkon taidepiirin näyttely seurakuntasalissa on avoinna koko maaliskuun ma–pe klo 9–16 ja myös kirkonmenojen aikana.

Aikuisrippikoulu alkaa to 31.3. klo 17.30. Konfirmaatio toukokuussa. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6500. Tiedustelut Harri Nurminen p. 050 354 7648 tai harri.nurminen@evl.fi.

Länsimäen kirkko Kerokuja 9, p. 09 830 6623

Puuroperjantai klo 11. Alussa hartaus, jonka jälkeen tarjolla ilmainen puuro ja kahvi. Puuroperjantait jatkuvat kevään ajan.

Messu su 20.3. klo 10. Harri Nurminen, Anne Viljamaa. Äiti Teresa ‑peittopiiri tiistaisin klo 11–13. Piirissä neulotaan tilkkupeittoja lähetettäväksi Intiaan niitä tarvitseville. Peittopiiri neuloo lahjoituslangoista.

Langat ovat loppumassa. Lojuuko nurkissasi lankoja, jotka voisit lahjoittaa? Langoissa olisi hyvä olla villaa vähintään 50 %. Lankoja voi tuoda Hakunilan tai Länsimäen kirkon vahtimestareille tai postittaa: Peittopiirin langat, Länsimäen kirkko, Kerokuja 9, 01280 Vantaa. Tiedustelut p. 050 560 5693.

Senioriklubi ti 22.3. klo 13. Kristilliset eläkeläiset vierailevat.

Miesten raamattupiiri ja sau‑ nailta tiistaisin klo 18.30–20.30.

Naisten raamattupiiri tiistaisin klo 19–21.

Lähetyspiiri to 24.3. klo 18.30.

Vierailijoina Ritva ja Pertti Pääkkönen, aiheena Etiopia.

Pyhän Annan lastenkirkko Koulutie 11

Perhekahvila tiistaisin klo 9–11.

Miestenpiiri keskiviikkoisin klo 18. Sauvakävelyä, saunomista ja sanaa. Teuvo Puolakka.

Hämeenkylä

Hämeenkylän kirkko Auratie 3, p. 830 6459

Sanajumalanpalvelus, Vapaa‑ lan kirkkopyhä su 20.3. klo 10.

Saarna eksegetiikan lehtori Jarmo Kiilunen, liturgia Jouni Salko ja kanttori Hannu-Pekka Heikkilä. Kirkkokahvit tarjoaa Vapaalan omakotiyhdistys. Puheenvuoro pj. Liisa Rajamäki.

Iltakirkko ja ehtoollinen su 20.3. klo 18. Jukka Nevala ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Lammaskuja 2 B kerhotila Mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmä to 17.3. klo 13. Jutellaan kahvikupin ääressä ja hiljennytään yhdessä.

Nettikerho ikäihmisille ke 23.3. klo 14. Aiheena sähköposti ja liitetiedostot. Vetäjänä informaatikko Riitta Sivenius.

Vapaalan seurakuntatalo Vanha Hämeenkyläntie 9

Vapaalaan muuttaneiden ilta seurakuntatalossa ke 23.3. klo 18.30. Ohjelmassa seurakunnan toiminnan, Vapaalan omakotiyhdistyksen, Marttojen sekä Friherrsin VPK:n esittelyt.

Kohtaamispaikka to 17.3. klo 12. Vieraana kirkkoherra Jukka Nevala.

Kenian piiri to 24.3. klo 12. Vieraana Etelä-Suomen aluejohtaja Jukka Niemelä.

Lapsille ja perheille Soita ja laula ‑pyhäkoulu kokoontuu neljänä peräkkäisenä sunnuntaina 27.3.–17.4. klo 16 Pähkinärinteessä, Lammaspolku 1:n kerhotilassa. Lisätietoja pyhäkoulusihteeri Irmeli Hendrelliltä, p. 040 837 9875.

Haku koululaisten kesäker‑ hoihin maaliskuun aikana. Kesäkerhot toimivat ajalla 6.–22.6.

Hämeenkylän kirkolla, os. Auratie 3 sekä Vapaalan seurakuntatalolla, os. Vanha Hämeenkyläntie 9. Kerhoihin otetaan ensisijaisesti 1. ja 2. luokan oppilaita. Jos tilaa on, myös 3. luokan oppilaita. Kerhoissa on monipuolista toimintaa sekä sisällä että ulkona koulutettujen lastenohjaajien ohjauksessa. Hintaan 156 e sisältyy lämmin lounas, välipala sekä yksi retki. Lisätietoja sekä hakukaavakkeita antaa lapsi- ja perhetyön sihteeri Eila Paulún, p. 09 830 6457 tai 050 5447647. Hakuaika päättyy 31.3. Jokaiselle hakijalle postitetaan päätös kotiin.

Haku ensi syksyn vekkuli‑ ja päiväkerhoihin 15.3.–15.4.

Vekkuli- ja päiväkerhot ovat pienten seurakuntalaisten omia kerhoja, joissa koulutettujen

ohjaajien johdolla ja monimuotoisella toiminnalla tuetaan lapsen kasvua eri kehitysvaiheet huomioiden.

Vekkulikerhot 3–4‑vuotiaille kokoontuvat kerran viikossa kahden tunnin ajan. Lukukausimaksu 40 e.

Päiväkerhot 4–6‑vuotiaille kokoontuvat kaksi kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan. Lukukausimaksu 90 e.

Musiikkipainotteiset kerhot.

Hämeenkylän kirkolla kokoontuvissa vekkuli- ja päiväkerhoissa pidetään toisena kerhopäivänä 45 minuutin mittainen musiikkileikkikoulu, jonka ohjaa musiikkileikkikouluonpettaja. Muskarivekkulikerhon hinta on 170 e ja muskari-päiväkerhon hinta 180 e lukukaudessa.

Kerhopaikat Hämeenkylän kirkko, Auratie 3.

Pähkinärinne, Lammaspolku 1.

Vapaalan seurakuntatalo, Vanha Hämeenkyläntie 9.

Hakukaavakkeita saa kerhopaikoista, lapsityön toimistosta tai seurakunnan verkkosivuilta. Hakukaavake palautetaan viimeistään 15.4. kerhoihin tai lapsityön toimistoon, os. Auratie 3, 01630 Vantaa. Päätös postitetaan kotiin.

Lisätietoja lapsi- ja perhetyön sihteeri Eila Paulúnilta, p. 09 830 6457, 050 544 7647 tai sähköpostitse eila.paulun@evl.fi.

Varhaisnuorille Tyttöjen ja poikien kevätlei‑ ri Holmassa 13.–15.5. Leiri on suunnattu 7–14-vuotiaille tytöille ja pojille. Kaiken leiritoiminnan lisäksi tutustumme leirillä myös yhteen Vanhan testamentin henkilöön. Hinta 40 e. Ilmoittautuminen 14.3.–10.4. Pasi Niemistölle p. 050 518 7967.

Muuta Haluaisitko järjestää kesäkes‑ kiviikkona pihaseurat? Pihaseuratoiminta on perinne Hämeenkylän seurakunnassa. Joka kesä seurakuntalaiset avaavat keskiviikkoisin ovensa jokaiselle halukkaalle, joka haluaa kokoontua yhteen Sanan, laulun ja yhdessäolon merkeissä. Seuroissa seurakunnan työntekijä pitää puheen ja lisäksi on mahdollisuus vapaaseen keskusteluun ja toivelauluihin. Ota yhteys kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6450.

Kastettu Aada Olivia Hirvilammi, Piola Helena Ruutu, Sampo Sulo Ilmari Kiiskinen.

Markku Mattila

Lapsille

Maisa Kumpulainen on hiljaisuuden iltapäivässä Kivistön kirkossa ja hiljaisuuden polulla.

Hiljaisuuden polulla kohti pääsiäistä

K

ivistön kirkolla ja sen vieressä sijaitsevalla hiljaisuuden polulla vietetään lauantaina .. hiljaisuuden iltapäivää. Päivän aikana on mahdollisuus hiljentyä ja mietiskellä sekä kuulla hiljaisuuden merkityksestä arjessa.

Iltapäivän aikana nautitaan keittolounas ja päiväkahvit ja päivän päätteeksi kokoonnutaan vielä iltamessuun. Pastori Tarja Korpelan lisäksi paikalla on Maisa Kumpulainen, joka on eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja ja kokenut retriitinkävijä.

— Hiljaisuuden iltapäivässä minulla on mukanani viisikielinen kannel, jota olen soittanut myös retriiteissä, Kumpulainen kertoo.

Kumpulaisen erityisosaamista ovat kalevalaiseen tyyliin ja poljentoon esitetyt psalmilaulut.

— Psalmeja lauletaan kaikulauluna siten, että esilaulaja laulaa säkeen psalmista

Hautaan siunattu Liisa Maria Juuti 90 v.

Korso Kirkkoherranvirasto Merikotkantie 4, p. 830 6550

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 830 6554, korson.papit@evl.fi.

Diakoniatoimisto Merikotkantie 4, p. 830 6560

Päivystys ti ja to klo 10–12.

Korson kirkko ja seurakuntakeskus Merikotkantie 4, p. 830 6558

Vanhemman väen piiri peruttu to 17.3. teatteriretken takia.

Seurakuntakuoron harjoituk‑ set to 17.3. klo 18.

Miesten saunailta to 17.3. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa, isäntänä Vesa Ruokonen.

Holma 1 ‑leirin konfirmaatio‑ messu la 19.3. klo 11, Sanna Heikurinen, Hanna Vaittinen ja Ursula Hynninen.

Kuusamon leirin konfirmaa‑ tiomessu la 19.3. klo 14, Hanna Vaittinen, Sanna Heikurinen ja Ursula Hynninen.

Perhemessu su 20.3. klo 10, Sanna Heikurinen, Riitta-Maija

Palmusaari ja Ursula Hynninen sekä lastenohjaajia. Messun jälkeen keittolounas ja leikkimielinen Jaakobin painit -tapahtuma lapsille. Vapaaehtoinen maksu yhteisvastuun hyväksi.

Runopiiri ma 21.3. klo 13.

Naisten raamattupiiri ma 21.3. klo 18 Kotkansiiven kokoustiloissa.

English through Bible ma 21.3. klo 18.30.

Paastonajan katumusvesper ma 21.3. klo 19 kappelissa, pastori Henri Järvinen. Puolen tunnin iltarukoushetki on paikka pysähtyä ja hiljentyä rukousten, katumuspsalmien ja piispa Eero Huovisen kirjoittamien viriketekstien äärellä.

Kirkon kahvila ti 22.3. klo 11–13.

Rukousryhmä ti 22.3. klo 18.30 seurakuntakeskuksen kappelissa.

Kansanlaulusta oopperaan ti 22.3. klo 19. Helena Tenhusen oppilaat esiintyvät, säestys Hannamaria Tamminen, piano ja Martti Sirviö, urut. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Katulähetyksen hartaus ja ruokailu ke 23.3. klo 11.

Lähetyspiiri ke 23.3. klo 14.

Diakonian iltakirkko ke 23.3. klo 18, Mari Liimatainen ja Martti Sirviö. Paaston ajan diakoniahenkinen iltamessu. Tule murtamaan itse leivottua leipää ehtoollisella ja hiljentymään Sanan

ja muut vastaavat toistaen saman säkeen, hän kuvailee.

Hiljaisuuden iltapäivän lisäksi Kumpulainen aikoo hiljentyä ennen pääsiäistä monella tapaa. Pääsiäisen odotus alkoi tuhkamessussa käynnistä. Sen jälkeen hiljentymisessä auttaa Martin Lönnebon ja Bertil Werkströmin Kristuksen kärsimyksen äärellä -kirja, jossa on ikonikuvia ja tekstejä.

Ajatuksia rauhoittaa myös kivipolku, jota Kumpulainen on rakentanut monena vuonna tyttärensä kanssa. Siinä kivet saavat kaunistuksekseen uuden tuikkukynttilän aina sitä mukaa, kun ollaan askelen lähempänä ylösnousemuksen juhlaa.

Ilmoittaudu hiljaisuuden iltapäivään 5.3. mennessä Pasi Kilpeläiselle p. 050 381 33 tai pasi.kilpelainen@evl.fi. Päivän hinta 5 euroa maksetaan paikan päällä.

Hiljaisuuden iltapäivä la .. klo – Kivistön kirkolla

äärelle. Tilaisuuden jälkeen tarjolla iltateetä.

Vanhemman väen piiri to 24.3. klo 13, Martti Sirviö.

Naisten saunailta to 24.3. klo 18 Kotkansiivessä.

Seurakuntakuoron harjoituk‑ set to 24.3. klo 18.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4

Vanhemman väen piiri ti 22.3. klo 13, Vesa Ruokonen.

Nuorille Nuorten kahvilat: Dooris perjantaisin klo 19–22, Kaino sunnuntaisin klo 17–20.

Ilmoittautumiset 30.3. mennessä Heidi Ilveskerolle p. 050 5747 283 tai heidi.ilveskero@evl.fi.

Kastettu Tatu Oliver Tuovinen, Emil Onni Julius Torckell, Elsi Elina Juliaana Rojo, Nella Aliisa Nuutinen, Nico Ilmari Lehtonen, Eemeli Urho Hämäläinen, Jason Miki Hentik Sillanpää.

Avioliitton kuulutettu Anssi Oskari Koivunen ja Anu Elina Ulvi.

Hautaan siunattu Marjatta Kyllikki Koski 81 v.

Lapsille ja perheille Perhekerho ma klo 12–15 Korson kirkolla, ti klo 9–11.30 seurakuntakoti Mikaelissa (Venuksentie 4), to klo 9–11.30 Nikinmäen seurakuntakodissa (Surviaisenkuja 1) ja pe klo 9–11.30 Korson kirkolla.

Pyhäkoululaiset osallistuvat perhemessuun su 20.3. Seuraava pyhäkoulu su 27.3. klo 10.

Muuta Parisuhdepäivä la 9.4. klo 9–15 seurakuntakeskuksessa. Mitkä ovat parisuhteen ja puolisoiden vahvuudet ja voimavarat? Miten ratkaista ristiriitoja rakentavasti? Päivässä on yhteistä keskustelua ja toiminnallisia harjoituksia. Mukaan mahtuu 10 paria.

Rekola Kirkkoherranvirasto Kustaantie 22, p. 09 830 6700

Avoinna ma–to klo 9–15.

Päivystävä pappi ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707 Tilojen ja toimitusten varauk‑ set ma–pe klo 11–14 p. 09 830 6707, muulloin p. 09 830 6700

Diakoniatoimisto Päivystys ma ja to klo 10–12 Kustaantie 22 E, p. 09 830 6706 Perhetyön päivystys ti klo 10– 12 Asolantie 6, p. 050 342 6155

1

Vantaan seurakunnat 1..–..

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko Kustaantie 22, p. 09 830 6710.

Rukouspiiri to klo 18.30.

Aamurukoushetki su klo 9.

Rippikoululaisten vanhempi‑ en kutsumessu su 20.3. klo 10, liturgi ja saarnaaja Ben Ahlroos, kanttori Noora Hultin. Messun jälkeen infotilaisuus rippikoulusta ja konfirmaatioista.

Yläovi auki aikuisille ma klo 18.

Miesten raamattupiiri ma 21.3. klo 18.30.

Aamurukoushetki ti klo 9.

Lähimmäisenrakkaus silmu‑ koiksi ‑ryhmä ke klo 10–12.

Torstaipiiri 24.3. klo 13.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6

Raamattupiiri to klo 18.

Rautkallion kerhohuone Rautkalliontie 4

Rukouspiiri pe klo 19.

Ikäihmisten iltapäiväpiiri ma klo 13.

Nuorille Nuorten sähly pe klo 17 Rekolan koululla.

Fraidis, nuorten ilta pe klo 19– 21 kirkolla.

Open doors ke klo 18 kirkolla.

Lähetyksen kotipiiri ke 23.3. klo 18.30 Pirjo Heiskalla, Havukallionkatu 9 C 46. Kahvitarjoilu klo 18.

Vertaisryhmä – teemana van‑ hemmuuden tukeminen ja jaksaminen. Ryhmä kokoontuu tiistaisin 29.3., 5.4., 12.4., 19.4. ja 26.4. klo 18–19.30 Rekolan kirkolla, kerhohuone 3:ssa. Ryhmä on vertaisryhmä, jonka tarkoituksena on toistensa tukeminen, asioiden jakaminen ja näin voimien saaminen omaan elämään.

Teemat nousevat ryhmäläisten omista aiheista, ne voivat olla esim. lapsiin, vanhemmuuteen yleensä tai parisuhteeseen liittyviä. Ryhmän ohjaajana on Raija Heikkonen, psykiatrian sairaanhoitaja, erityisluokanopettaja ja perheterapian opiskelija. Ryhmään otetaan 5–7 osallistujaa.

Ilmoittautumiset pe 25.3. mennessä Siru Rantaselle, p. 050 342 6155 tai Irma Liljeströmille p. 050 553 8459.

Kastettu Ellen Emilia Kokkonen, Olivia Aleksandra Manninen, Elle Adelia Wilhelmine Soukka.

Hautaan siunattu Silja Tiihonen 71 v, Seppo Kalervo Arvola 61 v, Tiina Johanna Lehtinen 52 v.

Lapsille ja perheille Taaperokerho to klo 9 alle 3-vuotiaille lapsille vanhempien seurassa Päiväkummun seurakuntatalossa.

Vauvakerho pe klo 9–11 kirkolla alle vuoden ikäisille lapsille vanhempineen.

Perhekerho to klo 9.30–11 kirkolla ja ti klo 9.30–11 Asolan ja Päiväkummun seurakuntataloissa.

Pyhäkoulu su klo 10 kirkolla.

Koululaisten raamatturyh‑ mä su klo10 kirkolla, tutustumme Joosuaan, Mooseksen seuraajaan. Seuraamme Joosuan ja israelilaisten vaiheita luovasti ja toiminnallisesti joka toinen sunnuntai.

Pääsiäisen ihme ‑periodipyhä‑ koulu ti klo 17.30 kirkolla (viimeinen kerta 19.4.11). Tutustumme pääsiäisen ihmeellisiin tapahtumiin luovasti ja leikkisästi. Pyhäkoulu on avoin kaikille yli 4-vuotiaille lapsille, vanhemmat ovat myös tervetulleita mukaan! Pyhäkouluun ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lisätietoja pyhäkoulusihteeri Terhi Kiiskiseltä p. 050 339 2703.

Koululaisten kesäkerho. Järjestämme 6.–23.6. 2011 Rekolan kirkolla pienten (1–3-luokkalaisten) kesäkerhon. Kesäkerho kokoontuu ma–pe klo 9–15. Tarjolla mukavaa toimintaa sekä lounas ja välipala. Kesäkerhon hinta on 55 e / viikko tai 150 e / koko aika. Kerhoon mahtuu 25 lasta.

Ilmoittautumiset lastenohjaaja Sari Laineelle, p. 050 573 6329 tai 050 573 6328.

Muuta Vanhemman väen iltapäivä ma 21.3. klo 13 Koivutorin palvelutalossa.

Tikkurila Kirkkoherranvirasto

Ilolan seurakuntatalo

Unikkotie 5 B, p. 830 6717

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Tilojen, toimitusten ja Pyhän Laurin kirkon varaukset ma– pe klo 9–15 p. 830 6226.

Päivystävä pappi virastos‑ sa ma–pe klo 11–15 p. 830 6202.

Voit tulla keskustelemaan mieltäsi askarruttavista asioista tai kysymään seurakunnan toiminnasta.

Diakoniatoimisto Unikkotie 5 A, 3. krs, diakonia.tikkurila@evl.fi

Päivystys ma ja to klo 10–12.

Puhelinpäivystys ja ajanva‑ raus ma ja to klo 10–12 p. 830 6203 tai p. 050 439 9651.

Kirkkotie 45, p. 830 6621

Messu su 20.3. klo 12. Jarkko Korhonen, Pirjo Kettu, Outi Noponen.

Tenorissimon konsertti su 20.3. klo 18. Tenorit Reijo Ikonen ja Lasse Riutamaa, Jussi Makkonen, Ulla-Stiina Ikonen. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €

Tikkurilan kirkko

Tosiäijien saunailta to 24.3. klo 18–20. Oma pyyhe mukaan, iltapalaa, iltahartaus. Vapaaehtoinen vetäjä Pauli Sepponen.

Ilorieha su 10.4. klo 10–14. Kausi vaihtuu – lapset kasvavat. Iloisessa tapahtumassa on myös kirpputori lapsiperheille. Tule myymään vanhaa, ostamaan ”uutta”. Pöytävuokra 10€. Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Pöytävaraukset: Maaret Hirvensalo p.

050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi.

Kartanonkosken kerhohuoneisto Nuorten aikuisten avoin raa‑ mattupiiri to 17.3. klo 17.30.

Myös lapsiperheet tervetuloa!

Ilmailukerho ma 21.3. klo 18 .

Kartanonkosken lähetyspii‑ ri ke 23.3. klo 18. Sanaa teekupin äärellä.

Nuorten aikuisten avoin raa‑ mattupiiri to 24.3. klo 17.30.

Myös lapsiperheet tervetuloa!

Ristipuron seurakuntatila

Asematie 12, p. 830 6223

Ilosanomapiiri to 17.3. klo 18 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten ilosanomasolu to 17.3. klo 18 takkahuoneessa.

Simonkyläntie 11

Naisten rukouspiiri pe 18.3. klo 18.

Ylästön seurakuntatilat Lehtikummuntie 2, vahtimestari p. 050 367 1495.

Lapsille ja perheille Perhekerhot: Tikkurilan kirkon alakerta tiistaisin klo 9.30–11.

Ylästön seurakuntatalo torstaisin klo 9.30–11. Pakkalan kerhohuoneisto (Käräjäkuja 1 B) perjantaisin klo 9.30–11. Tule lapsen kanssa perhekerhoon. Aikuisille tarjoamme kahvipöydän ääressä ohjaajan alustamaa keskustelua ja lapsille haluamme suoda virikkeitä ja yhdessäoloa lastenhuoneessa kahden lastenohjaajan kanssa. Kerhon lopussa on pieni yhteinen hetki. Perhekerho on lapselle oiva tilaisuus harjoitella erossaoloa turvallisesti, lähellä.

Ilmoittautua ei tarvitse, olet lämpimästi tervetullut!

Lapsiparkki perjantaisin klo 9–11 Tikkurilan kirkolla, tiistaisin klo 9–11 Pakkalan kerhohuoneistossa. Haluatko hengähtää hetken arjen keskellä? Tuo lapsesi hoitoon pariksi tunniksi lastenohjaajien luokse. Mukaan mahtuu 15 lasta. Maksu on 2 € / perhe. Tiedustelut Marja-Leena Koponen, p. 050 434 5539. Toivomme sovittujen aikojen noudattamista.

Vauvaolkkari torstaisin klo 13.30–15 Kartanonkosken kerhohuoneistossa. Hei sinä esikoisvauvan äiti, isä, mummi tai kummi. Tule tapaamaan muita esikoisvauvan läheisiä kahvikupin äärelle ja jakamaan vauvaperheen arkea ja juhlaa. Mukana kaksi koulutettua lastenohjaajaa.

Torstaitupa torstaisin klo 17.30– 19.30 Tikkurilan kirkolla. Yksinhuoltajien kohtaamispaikka – Yhteys on voimavaramme. Lastenhoito, teetarjoilu, vaihtelevaa ohjelmaa ja virkistystä. Tule mukaan!

Avoimet päiväkerhot: Lasten ja aikuisten yhteinen kohtauspaikka. Kerhossa aikuiset ja lapset toimivat yhdessä ohjaajien antamien virikkeiden pohjalta. Ohjelmaan sisältyy pieni hartaushetki, kahvi- ja mehutuokio, leikkiä, askartelua ja musisointia. Voit tulla vauvankin kanssa, eikä tarvitse ilmoittautua etukäteen. Kartanonkosken kerhotila, Kartanonkosken kyläkerho ma 9.30– 11, Ristipuron seurakuntakoti ti 9.30–11, Tammiston kerhotila ti 9.30–11, Tikkurilan kirkon alakerta ke 9.30–11, Ilolan seurakuntakoti to 9.30–11. Tervetuloa äidit, isät ja hoitajat lapsineen!

Pyhäkoulut kokoontuvat sunnuntaisin seuraavissa paikoissa: Tikkurilan kirkon alakerta, Asematie 12, klo 10–11, Kartanonkosken kerhohuoneisto, klo 11– 12, Ylästön seurakuntakoti, klo 10–11, Ilolan seurakuntatalo, klo 11–12. Ristipurossa on alkanut 6.2. kahdeksan kertaa peräkkäisinä sunnuntaina kokoontuva Jeesuksen seurassa -periodipyhäkoulu klo 11. Seurakuntatila, Simonkyläntie 11, klo 11–12.

Koululaisille Tikkurilan puuhakerhossa on tarjolla koululaisille mukavaa

ajanvietettä maanantaisin klo 18 ja tiistaisin klo 17.30. Ilmoittautua voi menemällä suoraan kerhoon, Unikkotie 5 B, 2. krs. Tied.

Enni Korhonen, p. 050 526 9401

Nuorille Tikkurilan nuorisotilan osoite on Unikkotie 5 C, 2. krs.

Käynti Asematieltä, kirkon ja apteekin välistä sisäpihalle.

Walkers nuortenkahvila pe 18.3. klo 19–22 ja ke 23.3. klo 16– 18.30 Tikkurilassa.

Ilmailukerho 10–16 vuotiaille ma 21.3. klo 18 Kartanonkoskella.

Iso 2 ‑koulutus ti 22.3. klo 16.30 rippikoululuokassa.

Iso i D ‑koulutus ke 23.3. klo 16.30–18 rippikoululuokassa.

Nuortenilta ke 23.3. klo 18.30– 20 nuorisotilassa.

Muuta Pääsiäisvaellusretki Viva‑ moon Lähde mukaan Vivamon Raamattukylään Pääsiäisvaellukselle ”Ihmisen Poika”. Tiistaina 19.4. linja-auto lähtee Tikkurilan kirkon edestä klo 9.30, paluu klo16 mennessä. Perillä lounas klo 11, vaellus klo 12–13.30, kahvit 13.45. Varaudu sään mukaisiin vaatteisiin, sillä vaellus tapahtuu kokonaan ulkona noin 1,5km matkalla. Ilmoittautuminen tapahtuu maksamalla 10e retkimaksu maaliskuun aikana, viimeistään 31.3. diakoniatoimistossa päivystysten yhteydessä, ma ja to klo 10–12 tai Kirkon ruokailuissa tiistaisin klo 12–14. Mukaan mahtuu enintään 40 henkeä.

Kastettu Julius Kristian Saukko, Ilona Katariina Haapanen, Max Emil Yliluoma, Minea Joanna Kulmala, Ellen Helen Anja Isoniemi, Aleksi Oliver Helin, Tomas Mikael Linturi, Leevi Matias Vuorinen, Anton Sebastian Schamarin, Joanna Susanne Lindström, Santeri Elias Tapani Mattanen, Jeremias Ilmari Rytkönen, Ella Anniina Turpeinen, Elli Ilona Hakala.

Hautaan siunattu Liisa Marja Vahanen 88 v, Lyydia Mäkinen 87 v, Toini Annikki Kosonen 83 v, Alli Maria Mäkelä 83 v, Olli Leonard Virta 81 v, Irja Harju 79 v, Venla Kaarina Carlsson 75 v, Pentti Kalevi Ahola 72 v, Pentti Kaarlo Kummunpää 60 v, Paula Marjatta Salo 60 v, Tarja Hannele Hyvärinen 59v.

Vantaankoski Kirkkoherranvirasto Uomatie 1, p. 09 830 6440

Avoinna ma–pe klo 9–15 Päivystävä pastori p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe Tilojen ja toimitusten vara‑ us p. 09 830 6419 klo 9–14 ma, ti, to ja pe

Diakonia Päivystykset Myyrmäki, Louhela ja Kaivok‑ sela Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1, ti ja pe klo 9–11, p. 09 830 6426.

Martinlaakso ja Vantaanlaak‑ so Martinristissä, Laajaniityntie 2, II krs, ma klo 10–12 ja to klo 14–16, p. 050 357 7736.

Kehä III:n pohjoispuoli Kivistön kirkolla, Laavatie 2, ma klo 10–12, p. 050 326 2631.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429

Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Eläkeläiskerho to 17.3. klo 13– 14.30 takkahuone. Arvoitukset ja sananlaskut.

Arkipyhäkoulu to 17.3. klo 17.30.

Messu su 20.3. klo 10. Saarna Reija Vienola, liturgia Jaakko Simojoki, kanttori Kari Jerkku. Kantaattikuoro.

Pyhäkoulu su 20.3. klo 10 kerhohuone 4.

Lähetyspiiri ma 21.3. klo 15– 16.30 pieni srk-sali.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 21.3. klo 17.30–19 takkahuone.

Maallikkopiiri, jossa käydään läpi Raamattua lukien, pohtien ja keskustellen.

Eläkeläiskerho ti 22.3. klo 13– 14.30 iso srk-sali.

Sinkkupiiri ti 22.3. klo 18.30–20 takkahuone.

Laulupaja ke 23.3. klo 18–19.30 St. Martinissa. Mukaan kaikenikäiset ja myös vähemmän laulaneet. Kanttori Maija Maltela laulattaa virsiä ja hengellisiä lauluja.

Eläkeläiskerho to 24.3. klo 13– 14.30 takkahuone.

Arkipyhäkoulu to 24.3. klo 17.30.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381 Eläkeläiskerho ke 23.3. 12.30– 14. Ehtoollinen.

Raamattu‑rukouspiiri ti 22.3. klo 18.30–20 srk-sali.

Miesten saunailta ke 23.3. klo 18.30–21 (joka toinen keskiviikko). Oma pyyhe ja omat saunamakkarat mukaan.

Hiljaisuuden iltapäivä la 2.4 klo 12–18 Kivistön kirkolla (Laavatie 2) ja Hiljaisuuden polulla.

Omaa hiljaisuutta, mahdollisuus mietiskelyyn ja rauhoittumiseen Hiljaisuuden polulla kirkon lähimaastossa. Virikepuhe hiljaisuuden merkityksestä arjen haasteiden keskellä. Iltamessu. Päivän hinta 5 e maksetaan paikan päällä. Hinta sisältää keittolounaan ja päiväkahvit. Päivässä mukana Tarja Korpela ja Maisa Kumpulainen. Tiedustelut Tarja Korpela p.

050 388 8501. Ilm. 25.3 mennessä pasi.kilpelainen@evl.fi tai 050 381 6323.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 413 6266

Messu su 20.3. klo 12. Saarna ja liturgia Reija Vienola, kanttori Kari Jerkku.

Eläkeläiskerho ti 22.3. klo

Ensi sunnuntai on 2. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Rukous ja usko.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 25:1–10, 2. Kun. 20:1–7, 1. Kor. 10:12–13 ja Mark. 9:17–29.

Auta, armahda Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Mark. 9:23

1

Soittajankuja 1, vahtimestari p. 050 341 4132

Hagelstamintie 20 A

Pyhän Laurin kirkko

Leipää ja viiniä ➤

Laulupiiri pe 18.3. klo 13 kahviossa. Simo Santaranta.

Yhteiskristillinen rukous‑ ja lauluhetki la 19.3. klo 15 aikuisten kerhohuoneessa.

Messu su 20.3. klo 10. Kirsti Hildén, Outi Lievonen, Heikki Leppä, Simo Santaranta.

Inkeripiiiri 20.3. klo 15 Tikkurilan kirkon kahviossa. Vieraana pastori Oiva Hujanen ja inkerinsuomalaisia Espoon tuomiokirkkoseurakunnasta. Hujanen kertoo Inkerin kirkon tilanteesta ja työstään Petroskoissa ja Kontupohjassa noin kymmenen vuoden takaa.

Arabiankielinen raamattupii‑ ri su 20.3. klo 16 aikuisten kerhohuoneessa.

Nuorten aikuisten ilta ma 21.3. klo 18–20 nuorisotilassa.

Kirkon ruokailu vähävaraisil‑ le ja yksinäisille ti 22.3. klo 12.

Hartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa.

Lähetyksen päiväpiiri ti 22.3. klo 13–14.30 neuvotteluhuoneessa.

Vantaan kristilliset eläkeläiset ke 23.3. klo 13–15 aikuisten kerhohuoneessa.

Arki‑illan ehtoollinen ke 23.3. klo 18. Päivi Helén, Samppa Laakso.

Tikkurilan Hannat to 24.3. klo 9. Lähtö lenkille klo 9.30, kahvit sanan äärellä klo 10.30.

Ilosanomapiiri to 24.3. klo 18 neuvotteluhuoneessa, Virpi Bäck.

Miesten ilosanomasolu to 24.3. klo 18 takkahuoneessa.

P

yhän Annan lastenkirkon alttaritriptyykissä on keskeisellä paikalla kuva Jeesuksesta, jolla on hohtavan valkea puku. Jeesus ojentaa kätensä harmaapukuista poikaa kohti. Pojan silmät ovat kiinni ja suu auki ja hän pitelee tuskaisena päätään. Lapset kiinnittävät alttaritaulussa ensimmäisenä huomionsa pojan kimpussa oleviin lepakoihin, liskoon ja muihin otuksiin. Näitä naivistisia hahmoja kuvanveistäjä Kaija-Riitta Iivonen käyttää kuvaamaan pirua ja pahoja henkiä.

Ensi sunnuntain evankeliumitekstin vaikuttavin vuoropuhelu tiivistyy seuraavassa. Pojan isä huutaa hädissään Jeesukselta apua kärsivälle lapselleen: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” Tähän Jeesus vastaa: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”

”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”, parahtaa isä.

Entä, jos ei ole uskoa edes sinapinsiemen vertaa? Moni sairas ahdistuu ja syyllistyy, kun rukouksista huolimatta sairaus ei parane eikä olo helpotu.

Muistan ikivanhan rukouksen, joka on monen ihmisen huulilla ja sydämessä päivittäin: ”Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä.” Se voidaan kuiskata äänettömästi näkymättömän puoleen, vaikka kymmeniä kertoja päivässä. Näiden sanojen turvassa voimme levätä ja opetella rauhassa luovuttamaan itsemme Herran haltuun.

Liisa Pietilä Hakunilan seurakunnan lapsityönohjaaja

Martinristi Laajaniityntie 2, p. 09 830 6661

Eläkeläiskerho to 17.3. klo 13– 14.30. On hyvä olla yksin – onko?

Raimo Lampinen.

Laulupiiri to 17.3. klo 18.30– 20.30 srk-sali.

Vauvakirkko su 20.3. klo 11. Jumalanpalvelus jossa lauletaan ja körötellään. Kaiken ikäiset ovat tervetulleita. Saarna ja liturgia Maari Santala, kanttori Sinikka Honkanen. Mukana Vantaanlaakson iltapäiväkerho ja päiväkerho. Kirkon jälkeen lounas yhteisvastuun hyväksi. Hinta aikuisilta 5 e, lapsilta 2 e. Järj. seurakunnan lapsi- ja perhetyö.

Toivon tuulet su 20.3. klo 17.

Diakoniapiiri ma 21.3. klo 12–14.

Lähetyspiiri ti 22.3. klo 18.30– 20 diakonian työhuone.

Eläkeläiskerho to 24.3. klo 13– 14.30.

Lempeä päivän aloitus Kirkon tiloissa nautitussa puurossa on jotain erityisen lämmittävää.

A

rja Liukkosen löytää Hakunilan kirkolta, kunhan vain kävelee pullan tuoksun perässä.

Tuoksu johdattaa kirkon

Eläkeläiskerho ke 23.3. klo 13– 14.30. Ehtoollinen.

Työikäisten raamattu‑rukous‑ piiri ke 23.3. klo 19–21.

keittiöön.

Liukkonen on Hakunilan seurakunnan emäntä. Sitä hän on ollut jo vuodesta 1993. Parin vuoden kuluttua tulee hänen ensimmäisestä työpäivästään 0 vuotta.

— Ennen Hakunilaan tuloa olin töissä Tikkurilassa Orvokkitien koulun keittiössä ja sitä ennen olin ollut muun muassa Tikkurilan seurakunnan tilaisuuksissa kahvinkaatajana, muistelee Liukkonen.

Lapsille ja perheille

Arja Liukkosen työpäivä al-

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3

Perhekerho on kohtaamispaikka, johon ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ohjelmaa on sekä lapsille että aikuisille. Myyrmäen kirkko, Uomatie 1, ti klo 9.30– 11. Martinristi, Laajaniityntie 2, to klo 9.30–11, esikoisvauvakerho ke klo 13–15. Vaskipelto, Aapramintie 1, ke klo 17–18.30 ja yksinhuoltajien perhekerho pe klo 17– 20. Kaivosristi, Kaivosvoudintie 3, to klo 9.30–11. Vantaanlaakso, Naapurinkuja 2, to klo 9.30–11.

Seutulan kappeli, Solbackantie 6, pe klo 9.30–11.30. Tied. lapsityönohjaaja Laura Sydänmaanlakka p. 09 830 6412.

Kastettu Vilja Elisabeth Hynninen, Nea Olivia Muola, Emmi Karoliina Turunen, Luca Aaron Olavi Narinen, Casper Leo Sakari Koivisto, Johan Albert Sälke, Onni Kasper Kekäläinen, Emma Isabella Palmén, Hugo Mikael Kärkkäinen.

kaa työkavereiden kanssa nautitun kahvikupillisen jälkeen kaupassa käynnillä.

— Käyn Hakunilan lähikaupassa kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina, ellei ole jotain erityistä tilausta. Kaupassa on käytävä usein, sillä keittiössämme on pienet säilytystilat.

Kun kauppa-asiat on hoidettu, Liukkonen alkaa leipoa ja valmistaa voileipiä. Hän leipoo esimerkiksi kääretorttua, rahkapiirakkaa, unelmatorttua ja korvapuusteja. Silloin tällöin tarjolla on harvinaisempaa herkkua, jota voisi melkein kutsua terveelliseksi.

— Löysin ruiskääretortun ohjeen

Hakunilan kirkolla

Tommi Sakari Lukkarinen ja Leila Talvikki Luotola, Ari Tapio Nieminen ja Leena Irene Paatsema.

●

Elli Johanna Juuso 95 v, Armas Kaarna 92 v, Yrjö Sakari Waltari 74 v.

●

Aiempina vuosina Liukko-

nen teki ruokaa kirkolla järjestettyyn työttömien ruokailuun. Silloin paikalla saattoi olla 0–70 henkilöä. Nykyisin ruokaa laitetaan vain tilauksesta. Yleensä tilaukset tulevat johonkin koulutuspäivään, joko oman talon väelle tai kaupungin henkilökunnalle.

— Aika usein ruoaksi toivotaan kanaa tai kalaa tai suolaista piirakkaa ja salaattia. Laitan mielelläni uuniruokaa, se on keittiössämme kätevintä valmistaa.

Ruoan tekeminen monelle ihmiselle pienissä tiloissa vaatii organisointikykyä ja venymistä työaikojen yli.

— Monikaan ei ehkä tule ajatelleeksi, että kaikki kuoriminen ja

Emäntä itsekin tykkää puuros-

ta. Eikä vain viikolla, vaan myös viikonloppuna Arja Liukkosen päivät alkavat puurolla. Ruoanlaitto on kotonakin kivaa. Viimeksi hiihtolomalla Liukkonen kokeili, kuinka kevätrullia tehdään.

— Vähän tummia niistä tuli, mutta ehkä ensimmäisellä kerralla saa tullakin.

Mukavinta seurakunnan emännän työssä on Liukkosen mielestä ihmisten kohtaaminen. Toisaalta sama asia on haastavinta — että osaisi laittaa rajat omalle jaksamiselleen. Täytyy oppia pitämään huolta itsestään.

— Laita sinne, että emäntä jaksaa puuron ja kulttuurin voimalla, sanoo Liukkonen ja hymyilee.

Erityisesti hän nauttii ohrapuurosta ja oopperasta.

Nina Riutta

Aamiainen keskiviikkoisin ja torstaisin klo 9–12 kahviossa. Lautasellinen puuroa, voileipä, kananmuna, tuoremehu ja kuppi kahvia maksaa 2,50 euroa ja lapsilta 1,50 euroa.

Matalan kynnyksen maanantai klo 11. Kahvihetki, jossa on lyhyt alkuhartaus ja ilmainen voileipätarjoilu.

Puuroperjantai klo 11–14. Alussa hartaus, jonka jälkeen tarjolla ilmainen puuro ja kahvi.

Korson kirkolla ●

Katulähetyksen hartaus ja ilmainen ruokailu keskiviikkoisin klo 11.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla

Stationsvägen 12 B, tfn 8306262

●

Öppet: må–fre kl. 9–13

Yläovi auki aikuisille maanantaisin klo 18–21 seurakuntasalissa. Iltapala, hartaus ja saunomismahdollisuus. Usein saa myös evästä kotiin.

Tikkurilan kirkolla ●

Ilmainen kirkon ruokailu vähävaraisille ja yksinäi‑ sille tiistaisin klo 12. Hartaus kirkossa, vuoronumerot kirkon aulasta, ruokailu nuorisotilassa.

Besök våra hemsidor www. vandasvenskaforsamling.fi

Döpta Nico Armas Juhani Pakkala

Döda Olof Ivar From 80 år

Yhteiset Tunturivaellus Vaellus jättiläisten maassa 25.8.–2.9. Tunturivaellus kolmen valtakunnan rajalle Kilpisjärvelle.

Hinta 480 euroa. Eräoppaana Simo Ellilä. Matkanjohtajina pastorit Tarja Korpela ja Tapio

Koivu sekä diakoniatyöntekijä Irma Liljeström. Tiedustelut Tarja Korpela p. 050 388 8501.

Ilmoittautumiset 30.4. mennessä elina.piippo@evl.fi. tai p. 050 321 3282.

Kuurojentyö Viittomakielinen perhekerho pe 18.3. klo 9.30– 12 Lastenkappeli Arkissa, Leppävaarankatu 7 B, 3. krs.

Viittomakielinen lähetyspiiri su 20.3. klo 14–16.30 Tikkurilan Olotilassa.

Viittomakieliset seniorit ma 21.3 klo 12–15 Tikkurilan kirkolla, 2. krs.

Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 22.3.

Markku Mattila

Fredagsgruppen fre 18.3 kl. 10 i Dickursby kyrkas konferensrum, Annakatri Aho Ungdomskväll på Helsinggård fre 18.3 kl. 14–22, Jan ”Sege” Lindqvist m.fl.

Mission och musik med Fura‑ hakören lö 19.3 kl. 18 i Dickursby kyrka. Konsert till förmån för utjämningen och Nepals kastlösa. Kaffeservering kl. 17–18.

Högmässa sö 20.3 kl. 10 i Helsinge kyrka S:t Lars, Niemelä Røed, Wikman Högmässa sö 20.3 kl. 12 i S:t Martins kapell, Niemelä Røed, Wikman Larskören övar må 21.3 kl. 18 i S:t Lars kapell ViAndakörens kördag ti 22.3 kl.

10–16 i Dickursby kyrka Drop in i Bagarstugan ti 22.3 kl. 15–18. Ungdomskväll med Sege och Kaj Bibelföredrag to 24.3 kl. 18 i S:t Lars kapell ”Eskatologin i Nya och Gamla testamentet”, Martin Fagerudd.

Maaliskuun alusta lähtien Hakunilan kirkon kahviossa on alettu tarjoilla tiistaisin ja torstaisin aamiaista. Ensimmäisillä kerroilla aamiaisella on käynyt kymmenkunta asiakasta.

Aamiainen maksaa ,50 euroa aikuisilta ja 1,50 lapsilta ja siihen kuuluu lautasellinen puuroa, keitetty kananmuna, makkaravoileipä, lasi tuoremehua ja kuppi kahvia tai teetä. Jos haluaa näiden lisäksi vielä jonkin makean syötävän, se maksaa euron.

— Idea puuroaamiaisesta tuli vapaaehtoistyöntekijä Pirkko Palas-

teelta. Kun idea esitettiin, sanoin, että sopii minulle — hankin kyllä tarvikkeet, jos vapaaehtoiset keittävät puuron, Liukkonen kertoo.

Liukkonen on keittiön ainoa työtekijä, siksi vapaaehtoiset työntekijät ovat tarpeellisena apuna kahviossa ja aamiaistarjoilussa. Kaikki eivät kuitenkaan tee keittiötöitä, vaan joku esimerkiksi rahastaa ja joku tiskaa.

Arja Liukkonen toimii emäntänä Hakunilan kirkolla.

Pastorskansliet

Verksamhet

pilkkominen vie aika paljon aikaa yhdeltä ihmiseltä, toteaa Liukkonen.

Länsimäen kirkolla ●

Vanda svenska

sattumalta ja kokeilin sitä. Se tehdään ruisjauhoista, ja täytteeksi tulee puolukkahilloa ja kermavaahtoa, Liukkonen kertoo.

Emännän työpäivän rutiineihin kuuluvat kahvin ja teen keittäminen. Liukkonen ei tarjoile teenjuojille kaapin perältä löytyneitä teepusseja, vaan hän valmistaa haudutettua teetä.

Leivonnaiset ja juomat tarjoillaan kirkon kahviossa. Leivonnaisia voi ostaa myös kotiin vietäviksi.

Ruokailua edullisesti tai ilmaiseksi

Avioliittoon kuulutettu

Hautaan siunattu

Markku Mattila

12.30–14. Arvoitukset ja sananlaskut.

klo 12–14 Martinristin seurakuntakeskuksen Olotilassa.

Liisa Särkijärvi.

Päihdetyö Naistenryhmä 21.3. klo 17–19 Tikkurilan Olotilassa. Ryhmä on tarkoitettu päihdekuntoutujille ja heidän omaisilleen ja läheisilleen. Lisätietoja päihde- ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen p. 050 382 8774.

Olotila – olohuone kaikenikäisille Unikkotie 5 a (Vehkapolku), p. 09 830 6302

Avoinna ma–pe klo 9.30–15 Tutustu pappiin aamukahvilla

ma 21.3. klo 9.30–11. Johtava perheneuvoja Juhani Koskelin.

Tutustu seurakuntien vapaa‑ ehtoistyöhön ke 23.3. klo 13–14.

Kysy lisää tai ilmoittaudu vapaaehtoiseksi.

Osallistu yhteisvastuukeräyk‑ seen. Olotilassa myynnissä yhteisvastuutuotteita mm. t-paitoja ja kynttilöitä.

Haluatko tehdä hyvää? Tule vapaaehtoiseksi. Kysy lisää Olotilan aukioloaikoina paikan päällä tai p. 09 830 6302.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri

sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon liittyminen. www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/keskusrekisteri.

Vantaan seurakuntien vaatevaraston kirpputori Unikkotie 5a C (kellarikerros) p. 09 830 6260

Avoinna ma, ti, ja to klo 10–13 sekä ke klo 11–15. Vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, astioita, kirjoja, levyjä ja urheiluvälineitä.

Unikkotie 5 B, p. 09 830 6345

Avoinna ma–pe klo 9–15.

Virkatodistukset,

1

koonnut Heli Kulmavuori

11 jKr.

Tee jotain toisin!

Twilight-sarja on synnyttänyt paljon fanifiktiota.

Loppuiko tarina kesken? monet kirJat ja elokuvat tuntuvat loppuvan kesken tai toisin kuin oli kuvitellut. Jotkut tarinat saavat mielikuvituksen laukkaamaan niin villisti, että tuntee olevansa muissa maailmoissa vielä pitkään. Silloin auttaa fanifiktio. Siinä tutun tarinan voi muokata juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Fanifiktiossa tv-sarjan, kirjan tai elokuvan maailmaa ja hahmoja voi laajentaa ja sepittää tarinalle jatkoa tai taustoitusta. Paljon fanifiktiota on kirjoitettu Twilight- ja Harry Potter -kirjoista sekä Star Trekistä.

Fanifiktiota tutkineen Sirpa Lep‑ päsen mukaan tyypillinen kirjoittaja on murrosikäinen tyttö tai nuori nainen, mutta ”fikkejä” kirjoittavat myös muun ikäiset ja miehet.

— Fanifiktiossa kiehtoo mahdollisuus leikkiin ja toisin tekemiseen.

Monelle kirjoittajalle fanifiktio antaa myös mahdollisuuden käsitellä oman elämän asioita kuten seksuaalisuutta

ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä.

Fanifiktiolle on olemassa monia nettifoorumeita, joissa kirjoituksia voi julkaista ja kommentoida. Leppäsen mukaan fanifiktio on hyvää kirjoitusharjoitusta, sillä harrastajat antavat palautetta toisilleen ja opastavat toisiaan. Alkuun voi päästä esimerkiksi vierailemalla osoitteissa www.finfanfun.fi, lotrff.nwps.ws tai lafiff.net.

Puhutaan tuPakasta ja kiroilusta. Haastatellaan suomirokkareita Tumppi Varosta ja Kari Peitsamoa.

Teinien valistusnettisivut? Ehei.

Jos joku on vielä kuvitellut paaston olevan vain sitä, että jätetään kaikki herkut pois lautaselta tai rukoillaan monta kertaa päivässä, niin tuore paastoa ja pääsiäistä pohtiva sivusto paasiainen.fi tarjoaa korvaavia näkemyksiä.

Paastosivuja selatessa mieleen jäävät sanat kohtuullisuus, positiivisuus ja vaihtoehtoisuus. Kun Kari Peitsamolta kysytään, mikä on tarpeeksi, rupeaa itsekin miettimään, mikä tosiaan on. Tarpeeksi. Siis tarpeeseen, eikä yhtään sen yli. Juuri sen verran, että pärjää.

Paastoblogistit.

Sivustolta löytyy joka päivä uusi paastovinkki. Päivittäin voi seurata myös toimittaja Kaisa Tantun paastoa. Tähän mennessä Tanttu on ehtinyt autoilla yksisuuntaista väärään suuntaan ja saada nelivuotiaalta jyrkän ein karkkipaastolle. Myös ikiihana Jörn Donner jyrähtää oman

paastokommenttinsa.

Tällä viikolla sivuston blogisteina aloittavat historioitsija Jukka Relan‑ der, kirjailija Merete Mazzarella ja vantaalainen kirjailija Pauliina Susi.

”Olen sinitulkku ja punatiaine ko lähren sun tykkö kotti.

Houkutit munt jäämä viäl hetkeks siks ajaks vaan ko teevesi kiahu.

Laitit hellan ykkösel.”

Lounais-Suomen murteella kirjoittava runoilija Heli Laaksonen kirjassaan Peippo vei (Otava 2011)

Jeesuksen vaatekaapilla liPPalakin kirJainYhDistelmä JC viitannee nuoren herran henkilöllisyyteen: Jesus Christ. Raidallisen pikeepaidan rintapieltä koristaa tuttu kalasymboli. Hei, tuo paitahan voisi mennä hyvin näiden shortsien kanssa. Sitten vielä vanha kunnon c-kasettisoitin kouraan. Näissä vermeissä tämä pitkätukkainen, salskea mies voisi mennä vaikka rantabileisiin.

Pienten tyttöjen kotona saattaa nähdä jääkaapin ovessa magneettipintaiset Barbie- ja Bratz-nuket, joille voi vaihtaa vaatteita ja tyyliä. Jeesusnukke toimii samalla idealla. Magneettisetistä löytyy vaatteita tilanteeseen

..

kuin tilanteeseen. Tummaa pukua ja albaa aina tarvitaan, batiikkivärjätyssä paidassa on hyvä julistaa rakkauden ja armon sanomaa. Eikä koskaan tiedä milloin tulee käyttöä meksikolaiselle sombrerolle.

Entäs tuo rap-henkinen asukokonaisuus? Huppari, jonka eteen painetut kreikkalaiset kirjaimet muodostavat sanat Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja. Sitten vielä aurinkolasit päähän. Tyylikästä ja ennen kaikkea katuuskottavaa.

Vaatteiden lisäksi pakkauksessa on mukana Jeesuksen elämään liittyviä asioita: suuri puuristi, orjantappu-

Onnea, Kerttu!

● ● ●

rakruunu, leipä, kala, ehtoollismalja ja pieni karitsa. Pieneen puhekuplaan voi kirjoittaa vaikkapa itselle tärkeän Jeesuksen lausuman. Sitten vain magneetit kiinni jääkapiin oveen ja leikkimään.

What Would Jesus Wear -magneettisetti , euroa Ideaforumissa, kauppakeskus Forumissa

Leiki Jeesuksella!

Kerttu on vanhin Suomesta tunnettu kristillisperäinen naisennimi. Siitä on maininta jo 1200-luvulla Piispa Henrikin surmavirressä.

Nimi pohjautuu muinaissaksalaiseen Gertrudiin, joka merkitsee keihääseen luottavaa taistelijatarta. Nimen teki tunnetuksi 600-luvulla ranskalainen luostarinjohtaja Gertrud, josta tuli sittemmin muun muassa sairaaloiden suojelupyhimys.

Viime vuonna 326 tyttöä sai nimekseen Kerttu.

M

Hyvä mieli

aailmalta kuuluu kummia: on keksitty uusi ajanviete, jolla on suotuisia vaikutuksia monella tavalla. On oivallettu, että hy vien tekojen tekeminen toisille tuo itsellekin hyvän mielen.

Kuulemma ihan tavalliset ihmiset Yhdysvalloissakin harrastavat nykyään hyvän tekemistä, ja jotkut vieläpä partiohenkisesti: yksi hyvä teko päivässä. Verkossakin voi tehdä hyvää — voi lähettää apunsa veden yli haluamaansa tarkoitukseen.

Hyväntekijän kasvot säteilevät iloa. Nuori tyttö todistaa televisiomainoksessa hyvää oloaan, kun on ruvennut auttamaan muita loputtoman itseensä keskittymisen sijaan. Oma viihtyminenkin on oudosti kohentunut. Elämä ei olekaan enää tylsää.

1

Niin kaukana, ja niin lähellä meitä on ajatus auttamisesta aina ollut, ettemme enää edes näe sitä.

Liian kauan meitä on neuvottu huolehtimaan vain itsestämme ja perheestämme ja varmistamaan, ettemme vain menetä mitään elämän kovassa kilpailussa.

Oma viihtyminen on monelle kaikkein tärkein arvo. Sitä ei toisten kärsimyksen pidä antaa häiritä. Surkeiksi luusereiksi on nimitelty niitä, jotka jakavat omastaan varmistamatta edes, että saavat takaisin.

Miksikä se siitä muuttuu? Kahdentuhannen vuoden takaa saapuvat meille sanat: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää heille.” Siinä on tämänkin päivän hyvän olon ja elämän mielekkyyden salaisuus, jo kauan sitten kadonnut meiltä.

Eila Jaatinen

Jani Laukkanen

Vartin retriitti