Kirkko ja kaupunki 2020 14 Vantaa by Kirkko ja kaupunki

27.8.2020 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Kannattaako mennä naimisiin? s. 8

Piruettien jälkeen Mila Kajas-Virtanen alkoi opiskella teologiaa ottaakseen selvää, mistä kaikessa on syvimmältään kyse s. 16

Yö riippu matossa Jumalan taivaan alla s. 21

Pääkirjoitus

Eilen

Demokratia on taivaan lahja

Minä itsekään en ole se, mikä kuvittelin olevani. Sen tietäminen on anteeksiantamista.

LUTERILAISEN KIRKON Katekismuksessa, joka on tii vistelmä kirkon opista, todetaan, että hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Esivallan tehtävänä on suo jella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteu tumisesta. Kun katsoo uutisia maailmalta, tulee mieleen, että on hienoa elää maassa, jossa saamme itse olla valitse massa tuota esivaltaa. Vaikka demokratiassa on puut teensa, se on paras olemassa olevista järjestelmistä. Maissa, joissa demokratiaa ei ole, esivalta nimittää it se itsensä ja valta vaihtuu joko hallitsevan klikin si sällä tai vallankumousten kautta. Tai sitten se ei vaih du lainkaan, vaikka näennäisesti järjestetään vaaleja. Vaalin tulos on päätetty ennakolta, ja se varmistetaan hiljentämällä oppositio ja laskemalla äänet väärin. DEMOKRATIA ON taivaan lahja, josta on syytä kiittää joka päivä kädet ristis sä. Se on lahja, joka on maailmalla har vinaista herkkua, uhanalainen laji. De mokratian ja vapauden puolesta toi mivan yhdysvaltalaisen Freedom Housen tutkimusjohtajan Sa rah Rebuccin mukaan demo kratia ja moniarvoinen yh teiskunta ovat tällä hetkel lä hyökkäyksen kohteena. Järjestön mukaan maail massa on vain kolme maa ta, jotka ovat täysin vapai ta. Ne ovat Suomi, Ruotsi ja Norja. The Economist Intel ligence Unitin listauksen mu kaan täysiä demokratioita,

Taas samaa lenkkipolkua tai Netflixiltaa. On kuin kasvoilleni olisi painettu pysyvä maski. Auta minua hengittämään.

AIDOSSA DEMOKRATIASSA, toisin kuin esimerkik si ValkoVenäjällä, ihmiset saavat äänestää, vaalitulos lasketaan oikein ja tulos vaikuttaa yhteiskunnan suun taan. Aidossa demokratiassa kunnioitetaan toisin ajattelevia ja pidetään huolta sananvapaudesta – sekä käytetään vapauksia vastuullisesti niin, et tei toisten oikeuksia ja ihmisarvoa poljeta. Pidetään huolta siitä, että saamme jatkossa kin nauttia demokratian lahjasta. Se ei ole tullut ilmaiseksi eikä säily automaattisesti. PAULI JUUSELA

Uutispäällikkö pauli.juusela@kirkkojakaupunki.fi

”

RANSKALAINEN FILOSOFI SIMONE WEIL (1909–1943) KIRJASSAAN PAINOVOIMA JA ARMO

Tänään Anteeksiannon on osoitettu yhdistyvän psykiatrisen oireilun ja stressin vähenemisen lisäksi hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen, itsearvostukseen, hyviin ihmissuhteisiin ja konfliktinratkaisutaitoihin. PSYKOLOGI ANNE HAIKOLA TIEDE-LEHDESSÄ 9/2020

Iankaikkisesti Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. KIRJE EFESOLAISILLE 4:32

MAAILMASSA ON VAIN KOLME MAATA, JOTKA OVAT TÄYSIN VAPAITA.

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

En jaksaisi näitä näkymättömyyden päiviä, jolloin olen olemassa tuskin itselleni.

joissa vaalit ovat vapaita ja rehellisiä, on vain 22, jou kossa Suomi. Arkkipiispa Tapio Luoma muistutti kirkolliskokouk sessa pitämässään puheessa, että yksi kirkon tärkeistä tehtävistä on toimia sen hyväksi, että ihmisten luotta mus toisiinsa ja yhteiskuntaa palveleviin instituutioi hin säilyisi ja vahvistuisi. Kun seuraamme politikkaa, siis meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamista, olemme kiinnostuneita siitä, miten hoidamme tätä Ju malan luomaa maailmaa ja otamme toiset huomioon.

Kirkko ja kaupunki

14 27.8.2020

Seuraava lehti ilmestyy 10.9. KANNEN KUVA: ESKO JÄMSÄ

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Viisi vastausta

”Ensimmäiset viikot kesätöissä jännitti” Lähihoitajaopiskelija Abdiaziz Halas Had, 22, tekee töitä vanhusten parissa, tuomaroi opiskelijoiden näytelmiä ja unelmoi astronautin ammatista. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA VILJA HARALA

1 2

Kuka olet ja mitä teet? – Olen syntynyt Somaliassa ja muutin Suomeen vuonna 2006. Olin silloin kahdeksanvuotias. Muistan muuton ja muutenkin lapsuudestani yllättävän paljon. Suomi on mukava paikka. Suurimman osan elämästäni olen elänyt täällä. Sanonkin Suomea toiseksi kotimaakseni. Tällä hetkellä opiskelen lähihoitajaksi Stadin ammattiopistossa. Miten kesä on sujunut? – Olen ollut kesätöissä Kontulan seniorikeskuksessa. Ensimmäiset viikot töissä jännitti, kun tajusin, että nyt ollaan oikeasti aikuisten maailmassa. Olen tehnyt kaikkia vuoroja: aamu-, väli-, ilta- ja yövuoroja. Mieluiten teen iltavuoroja. Yövuoroissa mietitytti se, että pitääkö silloin koko ajan juosta paikasta toiseen, mutta yöt ovat olleet rauhallisia.

Mikä on SAKUstars -tapahtuma ja miten se liittyy sinuun? – SAKUstars on ammattioppilaitosten välinen kulttuurikilpailu. Siinä kilpaillaan erilaisissa taidelajeissa, esimerkiksi näyttelemisessä, soittamisessa, laulamisessa ja valokuvaamisessa. Tai jos haluaa olla shakkimestari, tapahtumassa voi näyttää taitonsa myös shakissa. Vaikka SAKUstars on kilpailu, tärkeintä siinä on hauskanpito. – Olin ensimmäisen kerran mukana SAKUstarsissa kolme vuotta sitten.

Oppilaitospastori Sanna Uusitalo pyysi minut mukaan näytelmäryhmään, ja hän on ollut meidän ohjaajamme. Tänä vuonna en itse kilpaile vaan toimin tapahtumassa tuomarina. Nautin näyttelemisestä, mutta otin tuomarin homman vastaan ilomielin. Tämä on kuitenkin viimeinen vuoteni ammattiopistossa.

Minkälaisia unelmia sinulla on? – Haaveilen siitä, että olen joskus astronautti. Kun puhuin tästä isälleni toisen kerran, hän antoi unelmalleni siunauksen. Isä sanoi, että voin lähteä yrittämään astronautin uraa, mutta pitää olla myös varasuunnitelma. Niinpä haluan jatkaa opintoja lähihoitajasta sairaanhoitajaksi ja sitten lääkäriksi. Haaveissani minulla on jossakin vaiheessa kädessäni neurokirurgin paperit, ja sitten lähden opiskelemaan astronautiksi. – Maatilallamme Somaliassa tähdet ja kuu näkyivät ihanasti. Pienenä katselin tulen äärellä yötaivasta ja mietin, mitä kaikkea tähtien takana on. Olemmeko me yksin tässä maailmassa? Siitä lähti kosminen haaveiluni. Nyt minua kiinnostavat Nasan avaruusekspertit. He ovat lähettämässä ihmisiä Marsiin, ja siihen satsiin yritän joskus päästä mukaan. Uskon, että tästä galaksista löytyy jonkinlaista muutakin elämää. Ei voi olla, että meidän sininen planeettamme on ainoa.

Mikä sinulle on pyhää? – No nyt meni syvälle. Harvoin tulee mietittyä, mikä itselle on pyhää. – Minulle pyhää ovat perhe, kaverit ja oma henkinen hyvinvointi. ■ Abdiaziz Halas Had tuomaroi näytelmiä SAKUstars 2020 -kulttuurikilpailussa, joka järjestetään järjestetään Helsingissä 8.–10.9. Hybriditapahtuma kokoaa yhteen ammattiin opiskelevia taiteen harrastajia ympäri Suomen. Tapahtuma lähetetään verkossa suoratoistona, ja kisastudiosta voi seurata ohjelmaa, tuloksia, gaalalähetyksiä ja tunnelmaa. Lisätietoja: www.sakustars.fi/2020.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Matka sisimpä Labyrintissä kulkeminen voi olla pyhiinvaellusta tai itsensä kuuntelemista. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA MARIANNA SIITONEN

ististä se alkaa – ja kahdesta tuhannen litran säkillisestä nyrkinkokoisia kiviä. Alvarinaukio Aalto-yliopiston kampuksella on tähän aikaan vuodesta tasaisen vihreä nurmikenttä, mutta elokuun viimeisenä lauantaina paikalla on kivistä rakennettu labyrintti. Pop up -henkeen toteutettava labyrintti on osa Tapiolan seurakunnan järjestämää Pientä pyhiinvaellusta. Labyrintti tehdään klassisen mallin mukaan: ensin maahan ladotaan ristikuvio ja sen ympärille lisätään kaarevia kehiä. SAMANTAPAINEN LABYRINTTIKUVIO löytyy Suomessa muutamien keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksista. Sipoon kirkossa labyrintin keskelle ristikuvion viereen on kuvattu ihmishahmo. Sitä on selitetty eri tavoin. Monien tutkijoiden mukaan maalaus kuvaa perinteistä leikkiä, jossa pojan kuului noutaa tyttö labyrintin keskeltä. Labyrintin keskellä seisovan hahmon voi nähdä myös perille päässeenä pyhiinvaeltajana, sillä labyrinttiä pidetään pyhiinvaelluksen symbolina. Keskiajan Euroopassa labyrintin kiertäminen oli pyhiinvaelluksen korvike niille, joilla ei ollut mahdollisuutta lähteä pitkälle ja vaativalle matkalle. Labyrinttikuvioita tehtiin kirkkojen lattioihin ja puutarhoihin, ja niiden läpi kuljettiin rukoillen, joskus polvillaan. Kuuluisa on esimerkiksi Ranskassa Chartresin katedraalin lattiassa oleva labyrintti. NYT KORONAEPIDEMIA rajoittaa matkustamista ulkomaille, ja monen haaveet ja suunnitelmat ovat jäissä. Alvarinaukiolla labyrintin paikkaa mittaileva pappi Kati Pirttimaa sanoo, että aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen uutta. Labyrintissä voi tehdä erilaisen matkan. Eikä eksymistäkään tarvitse pelätä. Labyrintissä on vain yksi ainoa reitti kuvi-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

on keskelle ja sieltä pois. Ne rakennelmat, joissa taruissa ja elokuvissa harhaillaan, eivät ole labyrinttejä vaan sokkeloita. – Labyrintissä ei ole umpikujaa, koska Jumalan ohjaamassa elämässä ei ole umpikujaa, vaikka joskus siltä tuntuisikin, Pirttimaa sanoo. MUTTA MITÄ labyrintissä kulkiessa tapahtuu tai pitäisi tapahtua? – Perinteinen kristillinen tapa kulkea labyrintti on niin, että sisään mennessä keskitytään asioihin, joista halutaan luopua. Keskustassa

pysähdytään Jumalan läsnäoloon. Ulos kulkiessa mietitään, mihin suuntaan halutaan elämässä lähteä ja mihin Jumala kutsuu. Mutta labyrintin voi vaeltaa ihan mistä tahansa katsomuksesta käsin tai vain hiljentyäkseen. Voi pysähtyä kuuntelemaan, mitä itsessä tapahtuu ja kuinka jaksaa. Jokainen löytää itse oman tapansa ja tahtinsa kulkea, Pirttimaa tiivistää. – Niin kuin hengelliset harjoitukset usein ovat, myös labyrintti on simppeli mutta toimiva.

SANNI NURMI

än

Kirkko ja kaupunki verkossa

”

Sisään mennessä keskitytään asioihin, joista halutaan luopua, keskustassa pysähdytään ja ulos kulkiessa mietitään, mihin suuntaan halutaan elämässä lähteä. KATI PIRTTIMAA

Pieni Pyhiinvaellus la 29.8. Tapiolasta Otaniemeen. Lähtö klo 10 Virsusta, Tapiontori 3 B. Noin klo 10.15 hiljaisuuden joogaa Otsolahden rannassa. Noin klo 11.15 pyhiinvaelluslabyrintti Alvarin aukiolla. Noin klo 12.30 luomakunnan rukoushetki Otaniemen kappelissa, Jämeräntaival 8. Kappelilla keittolounas 5 e ja pullakahvit 2 e, tuotto Naisten Pankille.

Turun saaristoa myötäilevä Pyhän Olavin merireitti houkuttelee pyhiinvaeltajia. Reitin ehdottomia kohokohtia ovat kirkot ja luonto. Kirkko ja kaupunki testasi Norjan kansallispyhimyksen Pyhän Olavin (995–1030) Suomessa kulkemaa reittiä polkemalla Turusta Korppooseen. Lue lisää osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

”Vanhemmuuden haasteiden keskellä on lohdullista, että nykyajankin lapset ovat kunnollisia ja kivoja.” ELINA VAITTINEN VERKKOKOLUMNISSAAN

SAKARI HUKKA

Seinämaalaus Sipoon vanhassa kirkossa, joka on rakennettu 1450-luvulla.

TAPIOLAN seurakunnan diakonissa Merita Hietanen innostui labyrintistä nähtyään sellaisen Edinburghin yliopiston kampuksella. Siellä se toimii opiskelijoille stressinhallinnan apuvälineenä. – Labyrinttiä voisi soveltaa monella tavalla, vaikkapa sururyhmissä. Sisäänpäin kulkiessa muistellaan menetettyä ja palatessa mietitään, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin, Hietanen kertoo. Hietasen ja Pirttimaan mukaan labyrintti sopii hyvin myös kaikenlaisten huolten käsittelyyn. Mietteet jäsentyvät pikkuhiljaa keskustaa kohti kulkiessa, ja perillä ne saa jättää Jumalalle. Keskustasta palataan tähän hetkeen toivon kanssa. Alvarinaukion labyrintti puretaan Pienen pyhiinvaelluksen jälkeen. Sen kiville on kuitenkin luvassa pysyvä sijoituspaikka Velskolan kurssikeskuksessa, jonne rakennetaan pysyvä labyrintti. ■

Viikingin jalanjäljissä

Koitti muraalien aika Seinämaalauksia on nykyään muuallakin kuin kirkoissa. Upea muraali koristaa monen kaupunkitalon seinää. Kuvasimme kesän aikana Kirkko ja kaupungin Instagram-tilille kaikki pääkaupunkiseudun muraalit. Yleisön pyynnöstä ne on nyt koottu verkkosivuillemme kätevään karttaan, jota voi käyttää apuna muraalibongauksessa. Löydät jutun muraaleista ja kartan osoitteesta kirkkojakaupunki.fi. KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Vihdoin oikea sukupuoli Anna Iivanainen sai sysäyksen Sinusta Minuksi -dokumenttiinsa seurattuaan läheisen ystävänsä sukupuolenkorjausprosessia. – Tiesin trans- ja muunsukupuolisten ihmisten oikeuksissa olevan puutteita, mutta ystäväni tilanne todella avasi silmäni. Aloitin niihin aikoihin myös seksuaalineuvojan opinnot, Iivanainen kertoo. Dokumenttielokuvan haastateltavat puhuvat lapsuudestaan ja korjausprosessistaan sekä yhteiskunnassa vallitsevan sukupuolittamisen vaikutuksista elämäänsä. Esille nousevat erityisesti nuorten vaikeudet. Espoossa diakoniatyöntekijänä toimivalle Iivanaiselle kuvaaminen on ollut jo pitkään tapa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. – Sukupuolisuus on biologisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti paljon laajempi käsite kuin perinteinen voimassa oleva juridinen jako mies- ja naissukupuoleen. Moni transihminen on jo lapsena tajunnut, että hänellä on väärä sukupuoli, Iivanainen selvittää. Erityisen tärkeä identiteetin muodostumiselle on etunimi. – Kun ihminen kokee olevansa sisäisesti eri sukupuolta kuin mihin ulkoisesti on syntynyt, on hänellä yleensä ”väärä” nimi. Se muistuttaa, että minä en ole minä vaan tavallaan sinä. MARJO KYTÖHARJU Sinusta Minuksi -dokumentin ensi-ilta Helsingin Pride-viikolla 10.9. klo 16.15 Cinema Orionissa SIRPA PÄIVINEN

Anna Iivanainen ottaa kantaa kuvaamalla.

HY VÄN TÄHDEN. 79. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Hengen voimaa jumpasta Seurakunnissa on havahduttu siihen, että sielun lisäksi harjoitusta kaipaa myös keho. TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS MARTTA-KAISA VIRTA

indfulnessia, pilatesta, gospellattareita, kävelylenkkejä ja kristillistä joogaa. Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin seurakuntien tarjonta aikuisille oli lähinnä jumalanpalveluksia ja piirejä, joissa istutaan paikoillaan. Esimerkiksi Töölön seurakunnan Fokus-tilassa kauppakeskus Triplassa järjestetään tänä syksynä mindfulnessia ja pilatesta yhdistävä kurssi sekä kristillisen joogan kurssi. Kurssia vetävä joogaopettaja Rita Saari on juurruttanut kristillisen joogan perinnettä Suomeen ja tehnyt pitkään yhteistyötä seurakuntien kanssa. Hän ymmärtää hyvin, miksi hiljentymiselle ja kehon harjoittamiselle on kysyntää. – Kehossa tunnetaan tunteita, ja se on meidän instrumenttimme. Ajattelen, että keho on Pyhän Hengen temppeli, jossa asuu Jumalan henki, Saari kertoo. Jooga syntyi Intiassa. Saaren mukaan ei ole kuitenkaan ongelmallista sovittaa sitä kristilliseen perinteeseen. – Joogafilosofiassa puhutaan sielusta ja Jumalasta eri sanoin, mutta sen tavoite on yhteensopiva kristillisen hengellisen etsinnän kanssa. – Joogassa on aina korkeampi päämäärä. Harjoitukset johdattavat yhteyteen oman sielun ja Jumalan kanssa, Saari sanoo.

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 5415 787 Anne Joukainen, 050 310 3081 Ari Suominen, 040 355 2340 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

JOOGAA VOI LÄHESTYÄ monesta näkökulmasta, ja sitä voi harrastaa eri syistä. Jokainen myös kokee harjoitukset ja joogan hyödyt omalla tavallaan. Jollekulle siitä voi tulla osa kokonaisvaltaista elämäntapaa, toinen saa siitä levollisemman mielen ja toimivamman kehon. Joillekuille se on ehkä vain liikunta- ja kehonhuoltomuoto siinä missä jokin muukin. Rita Saaren mukaan joogassa on kuitenkin erityispiirteensä muuhun liikuntaan verrattuna. – Joogassa tehdään asioita tietyllä tavalla. Joogatunti eroaa venyttelytunnista myös siten, että siinä keskitytään hengitykseen ja suunnataan mieli olemaan kehossa. ENTÄ MITÄ KOKENUT joogaopettaja haluaisi sanoa kaikille meille, jotka emme ole vielä löytäneet joogatun-

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla. Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

nilta mielenrauhaa emmekä yhteyttä Jumalaan, vaan vatsamakkarat, kireät takareidet ja ajatukset, jotka eksyvät työasioihin. – On olennainen osa ihmisyyttä, että käy noin. Joogassa oppii näkemään, kuinka oma mieli toimii ja kuinka se joskus pomppii ajatuksesta toiseen. Jokaisella on oma sisäinen maailmansa, ja olennaista on oppia ymmärtämään, että minä en ole pelkästään tämä keho ja ajatukseni vaan enemmän. Ei tarkoitus ole välttämättä se, että mieli hiljentyisi, vaan että ajatuksiin saisi etäisyyttä. ■ Hengen voima – kristillinen jooga ja meditaatio -kurssi 31.8.–14.12. klo 19–20.30 Töölön seurakunnan Fokus-tilassa kauppakeskus Triplassa. Kurssin hinta 50 e, opiskelijat ja työttömät 35 e. Ilmoittautumiset: seurakuntatoolo.fi.

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235. ISSN 0356-3421

Vampyyreja metsästävä Jeesus Jeesus-elokuvien lajityypit vaihtelevat b-luokan toimintaelokuvista musikaaleihin ja syviin draamoihin.

Jeesuksesta on tehty useampikin musikaalielokuva. Niistä tunnetuin on Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin säveltämä rock-ooppera Jesus Christ Superstar. Elokuva kuvattiin vuonna 1973 Israelissa, mutta se ei ole autenttinen kuvaus ajasta ja paikasta, sillä rekvisiitoissa vilisee tuliaseita ja panssarivaunuja. Elokuva on yllättävän koskettava kuvaus Jeesuksen viimeisistä päivistä. Juudaksen ristiriita rakastavana oppilaana ja kavaltajana on mitä parhain draaman aihe. Kuolema pelottaa Jeesusta, ja hänen seuraajansa kiusoittelevat: mitä jos hänestä

Viime vuosien kohuelokuviin kuuluu kaksi brasilialaisen Porta dos Fundos -koomikkoryhmän komediaa: viimeisen ehtoollisillan jälkeisestä krapula-aamusta kertova Viimeinen kankkunen vuodelta 2018 ja Jeesuksen homoseksuaalina esittävä Kristuksen ensimmäinen kiusaus vuodelta 2019. Molemmissa Jeesus on paheellista elämää viettävä veijari. Elokuvia on syytetty rienauksesta, ja komediaryhmän tiloihin Rio de Janeirossa tehtiin polttopulloisku. Elokuvat ovat katsottavissa Netflix-suoratoistopalvelussa. B-luokan toimintaelokuvissa Jeesuksen paluu voi tapahtua vam-

pyyrintappajan tai supersankarin roolissa. Vuonna 2001 julkaistussa Jesus Christ Vampire Hunterissa Jeesus palaa maapallolle tyylillä. Tukka ja parta ajellaan pois, ja vaatteet vaihtuvat valkoisesta kaavusta astetta muodikkaampiin. Myös Jeesuksen kamppailutaidoille on tarvetta, sillä ihmiskuntaa uhkaa vampyyrien epäpyhä veljeskunta. Kaksi vuotta myöhemmin julkaisutussa Ultrachrist!-elokuvassa Jeesus palaa supersankarina. Vastassa on saatanan lähettämä pahuuden liiga, jonka jäseninä on Vlad Seivästäjän, Jim Morrisonin, Adolf Hitlerin ja Richard Nixonin kaltaisia historian hahmoja. Ultrachrist! ja Jesus Christ Vampire Hunter ovat b-luokan elokuvien helmiä, mutta niiden saaminen käsiinsä voi olla Suomessa hankalaa. Erikoisempia elokuvia fanittavien kannattaakin suunnata katseensa ulkomaiden tarjontaan. MIIKA AUVINEN RUUTUKAAPPAUS ELOKUVASTA

Jeesuksesta kertovissa kohudraamoissa Jeesusta kiusataan usein sillä, että hän ristikuoleman sijaan eläisikin normaalin elämän, rakastaisi perhettään ja olisi rakastettu. Esimerkiksi Martin Scorsesen ohjaamassa Kristuksen viimeisessä kiusauksessa kuvattu Jeesuksen sisäinen konflikti nähtiin joissain äärikristillisissä piireissä pyhäinhäväistyksenä. Elokuva kiellettiin monissa maissa, ja Ranskassa näytöksissä laukaistiin haju- ja kyynelkaasupommeja. Vuonna 1988 ensi-iltaan tullutta teosta pidetään modernina klassikkona. Sitä esitetään televisiossa tasaisin väliajoin, ja dvd-versiota elokuvasta myydään verkkokaupoissa.

tulisikin uuden maallisen valtakunnan perustaja ja kuningas? Biisit ovat tarttuvia. Harva Jeesus-elokuva koskettaa ja huvittaa samalla tavalla. Elokuva löytyy verkkokaupoista ja Helmet-kirjastojen kokoelmista dvd:nä.

Vapaana kaunis 41,5 m2 kaksio!

Seniorielämää kaikilla mukavuuksilla Koti Saga Käpylinnassa mahdollistaa itsenäisen asumisen ja elämän turvallisessa ympäristössä, jossa apu, palvelut ja hyvä seura ovat lähellä. Tutustu kauniiseen palvelutaloomme tilaamalla kattavat esitteet hintatietoineen tai varaa yksityinen esittely! Kiinnostuitko? Tilaa esitteet tai varaa yksityinen esittely! puh. 0800-06116 (ark. klo 9-17) myynti.saga@sagacare.fi Saga Käpylinna Myrskyläntie 18 00650 Helsinki

Ota su

unnak si PEO !

ALKAVAT KOULUTUKSET Kriisiterapian ja sielunhoidon koulutus Kolmannen vuosituhannen evankelistakoulutus Häpeän kohtaaminen terapeu�sessa työskentelyssä KURSSIT JA SEMINAARIT Ÿ Elämän synty -viikonloppu Ÿ Viisikielisen kanteleen alkeiskurssi Ÿ Inhimillinen ja hengellinen kasvu -seminaari Ÿ Ÿ Ÿ

www.perheniemi.com / p. 05 7574 100 Jesus Christ Vampire Hunter -toimintaelokuvassa Jeesus käyttää kamppailutaitojaan vampyyreja vastaan.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Tunnetta, turvaa ja Naimisiin meneminen ei ehkä mullista tavallista arkea, mutta on monille pareille merkittävä juttu. Juridiset vaikutukset tulevat esiin viimeistään silloin, kun liitto päättyy. TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS MARI AARNIO

ihän tähän papin aamenta tarvita, ajattelee moni. Suomalaisten solmimien avioliittojen määrä on ollut laskussa ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Kuluva vuosi ei välttämättä ole sen parempi, sillä koronatilanteen vuoksi monet häät on peruttu tai siirretty myöhempään ajankohtaan. Toisenlaisiakin uutisia on kuulunut: monet tunnetut henkilöt ovat avioituneet, esimerkiksi pääministeri Sanna Marin. Mutta mikä merkitys avioliitolla sitten voi olla? Pyysimme asiantuntijoita kertomaan. Emmi ja Joona Alestalo, tuore aviopari: ”Menimme naimisiin 1. elokuuta kolmen ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen. Olemme helsinkiläisiä, mutta meidät vihittiin Mustion kirkossa ja hääjuhlaa vietettiin Mustion linnassa. Pitkään näytti siltä, ettemme ehkä pysty pitämään hääjuhlaa koronatilanteen vuoksi, mutta juhannuksen tienoilla alkoi näyttää paremmalta. Jouduimme kuitenkin karsimaan vierasmäärää. Häissä oli 90 vierasta ja poikkeusjärjestelyt. Käsidesiä oli esillä, ruoka tarjoiltiin pöytiin ja halaamisen ja kättelyn sijaan kilistimme vieraiden kanssa, kun otimme heidät vastaan. Olimme todella onnekkaita, kun kaikki järjestyi. Ei olisi voinut toivoa parempaa säätäkään. Keväällä ja alkukesästä ei ollut oikein mitään juhlia, eikä ollut juuri nähty ystäviä. Nyt kaikki oikein korostui. Hääpäivä meni humussa ja huumassa todella nopeasti. Se oli kaiken väärti. Avioituminen ei meidän elämässämme muuttanut juuri mitään, paitsi Emmin sukunimen. Meille kummallekin avioliitto oli ollut se, mitä elämältä toivoimme, jo ennen kuin olimme edes tavanneet toisiamme. Avioliitolla on symbolista arvoa, ja se on kaikissa kulttuureissa tunnettu. Sillä osoitetaan sitoutuneisuutta ja suhteen vakavuutta myös muille. Toki avioliittoon liittyy myös sopimusaspekti. Olemme sitoutuneet näkemään vaivaa suhteen eteen. Kun hankalampia hetkiä tulee, se tuo varmuutta ja turvaa. Myös esimerkin voima on tärkeä. Meidän kummankin vanhemmat ovat yhä naimisissa, ja avioliitto on arvostettu ja iloinen asia kummankin perheessä. Avioliitto on myös vakaa pohja perheen perustamiselle. Toinen meistä on 30 ja toinen 33, ja meille kummallekin on selkiyty-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

nyt, mitä haluamme elämältä. Kun kumpikin toivoi avioliittoa ja lapsia, meidän oli helppo sovittaa elämät yhteen.” Juhani Koskelin, Vantaan seurakuntien johtava perheneuvoja: ”Avioitumista pohditaan yleensä perheneuvojan kanssa silloin, kun ollaan oltu avoliitossa jo pidempään ja lapsi on tulossa, juuri syntynyt tai parin, kolmen vuoden ikäinen. Sellainen tilanne on harvinainen, että toinen haluaa naimisiin ja toinen ei. Tyypillisempää on se, että toinen haluaa naimisiin ja toinen vielä miettii, millaisen lisän se toisi suhteeseen.

Avioliitto luo vakautta ja turvaa kahden ihmisen väliseen suhteeseen. Erityisesti nyt, kun koronatilanne tekee maailmasta epävarman, kaivataan jotakin pysyvää. Avioitumisen ajatellaan olevan turvallisempi pohja suhteelle myös lasten kannalta. Osa haluaa mennä naimisiin ennen kuin lapsia tulee, osa sitten, kun lapsi on syntynyt. Pariskunnat tutustuvat vihkikaavaan ennen häitä. Siellä kysytään, tahdotko osoittaa uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä. On kyse astetta suuremmasta sitoutumisesta, kun jotakin luvataan julkisesti joko kahden todistajan tai suuremman hääväen edessä. Siihen sisältyy vahva viesti tahtomisesta myös silloin, kun

lakipykäliä

”

ON KYSE ASTETTA SUUREMMASTA SITOUTUMISESTA, KUN JOTAKIN LUVATAAN JULKISESTI JOKO KAHDEN TODISTAJAN TAI SUUREMMAN HÄÄVÄEN EDESSÄ. PERHE NEUVOJA JUHANI KOSKELIN

menee huonosti tai tulee vastoinkäymisiä, sai rastumisia, lomautuksia, työttömyyttä. Se on tär keää paitsi pariskunnalle itselleen myös vanhem mille ja suvuille.” Sanna Svahn, juristi, asianajotoimisto Svahn: ”Olen avioliittoasioiden kanssa tekemisissä usein siinä vaiheessa, kun tulee mutkia matkaan. Laadin avioehtoja – useimmiten ennen avioliiton solmimista – ja toimin pesänjakajana silloin, kun asiat eivät suju sovitusti tai asioista ei vain saada sovittua. Avioliitossa puolisoilla on keskinäinen elatus velvollisuus. Se tarkoittaa, että puolisot ovat vel vollisia osallistumaan yhteiseen talouteen ja tois tensa elatukseen parhaan kykynsä mukaan. Avio liitossa on tarkoitus pelata yhteen pussiin ja tukea toista, jos toinen on vaikka työttömänä tai lasten kanssa kotona. Jos pari eroaa, on mietittävä, mikä on ollut elatusta, mikä perusteetonta etua. Avioehdossa tietty omaisuus suljetaan aviooi keuden ulkopuolelle, eli sitä ei oteta huomioon, kun omaisuus jaetaan erossa. Avioehdon voi laa tia joko ennen naimisiin menoa tai sen jälkeen, ja sitä voi aina muuttaa. Se, kannattaako tehdä avioehto, riippuu elämäntilanteesta. Yleensä sa non, että kannattaa, koska se on vähän kuin va kuutus. Silloin ajatellaan omaa varallisuutta ja sitä, miten se säilyy, jos on jo kertynyttä varal lisuutta, yritys tai vaikka sukumökki. Avioehto kannattaa varsinkin silloin, kun mennään toista kertaa naimisiin. Moni luulee, että avioliitossa kaikki omaisuus on yhteistä, mutta näin ei ole. Avioerossa yhtei nen omaisuus jaetaan ja vähävaraisempi voi saa da tasinkoa. Toki avoliitossakin voi tehdä kaikes ta kirjallisia sopimuksia. Kun avioliitto päättyy kuolemaan, leskellä on oikeus jäädä yhteiseen kotiin. Avoleskellä tämä oikeus on harkinnanvarainen, ja se myönnetään harvoin. Tämän vuoksi avolesken aseman tur vaaminen testamentilla on tärkeää. Avoleskellä ei myöskään ole perimysoikeutta. Testamenttia laatiessa kannattaa miettiä, mi tä haluaa ensisijaisesti turvata: puolisoa, lapsia vai omaisuutta. Jos puoliso kuolee, kun yhteiset lap set ovat vielä alaikäisiä, on parempi, että leski saa mahdollisimman paljon ja lapset vain lakiosan, sil lä se helpottaa omaisuuden hallintaa ja myyntiä. Vanhemmuuteen avioliitto ei vaikuta, mutta isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa, jos pari on naimisissa. Avioliitto on myös taloudellinen liitto. Jos ei pysty puhumaan puolison kanssa taloudellisis ta asioista, tulee vaikeuksia. Onneksi nuorem mat sukupolvet ovat jo valveutuneempia näissä asioissa. Teet niin tai näin, ongelmia saattaa pa risuhteessa aina tulla, mutta avioliitto antaa aina heikommalle osapuolelle paremman turvan kuin avoliitto.” ■ Katso jutun verkkoversiosta osoitteessa kirkkojakaupunki.fi, mihin muuhun siviilisääty vaikuttaa.

Turvallinen koti ikäihmisille ja muistisairaille Tarjoamme Itäkeskuksen Hoivakoti Vanhalinnassa ympärivuorokautista hoivaa niin vakituiseen kuin tilapäiseen tarpeeseen. Kysy lisää palveluistamme: Riitta Kolsi 050 572 1189 | esperi.fi

Saattaa lyhentää nukahtamisaikaa suurimmalla osalla käyttäjistä* Paina nappia osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/iltarukousgeneraattori. *tutkimattomat ovat Herran tiet

Tässä voisi olla sinun mainoksesi Ilmoitus Kirkko ja kaupungissa tavoittaa 340 000 taloutta pääkaupunkiseudulla. Ilmoitusmoduulit löytyvät mediakortista kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot. Ilmoitusmyyntimme auttaa mielellään: Anne Joukainen p. 050 3103081, Juha Kurvinen p. 040 541 5787, Ari Suominen p. 040 355 2340, etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoituksen saa myös nettisivuillemme.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI â&#x20AC;&#x201C; 14/2020

Mysteerin kaipuu Ortodoksiseen kirkkoon liittyneet entiset luterilaiset arvostavat rikkaita jumalanpalveluksia ja monia tapoja tuoda usko arkeen.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS ERKKI TOUKOLEHTO KUVAT SIRPA PÄIVINEN

ulin kotiin. Löysin hengellisen kotini. Näin kuvaa moni ortodoksiseen kirkkoon liittynyt tietään kirkon jäseneksi. Uskontotieteilijä Helena Kupari ei halua vähätellä kenenkään kokemusta, mutta tutkijana hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yleisesti tätä vertauskuvaa juuri ortodoksien piirissä käytetään. Jokin siinä ehkä kuvaa kirkkoon liittymisen prosessia – ja toisaalta sitä, kuinka käänteentekevä kokemus monelle on ensimmäinen vierailu ortodoksisessa jumalanpalveluksessa. Kupari on haastatellut ortodoksiseen kirkkoon liittyneitä kulttuurialan ihmisiä vielä keskeneräistä tutkimustaan varten. Moni heistä puhuu juuri jumalanpalveluselämän merkityksestä. Koska Suomi on niin luterilainen maa kuin on, moni ortodoksiseen kirkkoon liittynyt on entinen luterilainen. Heille ortodoksinen jumalanpalvelus näyttäytyy lähestulkoon luterilaisen vastakohtana. Esimerkiksi näin: Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa painottuu rukouksellisuus. Se on puhetta Jumalalle siinä missä luterilaisen jumalanpalveluksen koetaan olevan saarnaa ja selittämistä ihmisten kesken. Ortodoksiset palvelukset ovat runsaita ja aistillisia, luterilaiset taas pelkistettyjä. Niissä lähinnä istutaan ja kuunnellaan. Ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksia ei muutella tämän tästä – toisin kuin luterilaisessa kirkossa, jossa uudistetaan milloin virsikirjaa, milloin jumalanpalveluskaavaa. – Ortodoksisuuden koettiin myös tarjoavan enemmän välineitä arkeen: on ikonit, paastoamisen käytännöt, rukousharjoitteet, suhde pyhiin

on myös ymmärtäväinen sen suhteen, että kaikki mokaavat. Myös mysteeriä korostettiin. Kuparin mukaan silloin hyväksytään, että ihminen ei voi tietää eikä ymmärtää kaikkea ja siksi asioista on mahdollista ajatella monella tavalla. Monille esimerkiksi oli tärkeää se, että kirkko ei heilu maailman tuulissa eikä muuta opetustaan, mutta he eivät kuitenkaan ajatelleet, että heidän omien arvojensa täytyisi täysin vastata kirkon arvoja.

O – Uskonnollisuus voi muuttua elämäntilanteen mukaan, ja itse kukin on oma auktoriteettinsa siinä, mikä hänelle toimii, ennustaa uskontotieteilijä Helena Kupari.

ihmisiin. Luterilaisuudessa uskonnon harjoittamisen muotojen etsiminen on ihmisen oman aktiivisuuden ja viitseliäisyyden varassa, Kupari sanoo. – Moni korosti ortodoksista ihmiskäsitystä, jonka lähtökohtana on, että kaikki ovat Jumalan kuvia ja meitä kutsutaan kasvamaan lähemmäs Jumalan kaltaisuutta ja tekemään yhteistyötä Jumalan kanssa. Tällainen näkemys antaa välineitä kehittyä, oppia uutta ja liikkua jotakin kohti. On mahdollista pyrkiä parempaan. Toisaalta kirkko

rtodoksisen kirkon löytäneet kulttuurialan julkkikset ovat viime vuosina saaneet paljon palstatilaa, mikä saattaa antaa yksipuolisen kuvan ortodoksiseen kirkkoon liittyvistä. Suuri osa liittyjistä kun on joko niitä, joilla on ortodoksista sukutaustaa, tai entisistä neuvostotasavalloista tulleita maahanmuuttajia. He eivät siis ole uuden kodin löytäjiä vaan pikemminkin kotiin palaajia. – Sotien jälkeen monet ortodoksievakot liittyivät luterilaiseen kirkkoon. He ajattelivat, että se helpottaisi elämää ja sopeutumista uudelle paikkakunnalle. Ortodokseihin suhtauduttiin joskus ennakkoluuloisesti ja ortodoksisuus yhdistettiin venäläisyyteen ja viholliseen. Siksi sitä hävettiin. Valtaosa evakoista myös avioitui luterilaisten kanssa ja lapset kastettiin luterilaisiksi, Helena Kupari kertoo. Kun sotien jälkeinen kriisi 1960-luvulla alkoi helpottaa, ortodoksisen kirkon arvostus alkoi kasvaa. Osa luterilaiseen kirkkoon liittyneistä palasi takaisin. 1970–80-lukujen taitteessa ortodoksiseen kirkkoon liittyvien määrä nousi suuremmaksi kuin siitä eroavien, ja tilanne säilyi samanlaisena 2010-luvulle asti. Viimeisen kahden vuoden ajan ortodoksiKIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

255 x 160 mm

sesta kirkosta eroavien määrä on ollut liittyvien määrää suurempi. – Eroamisen syyt ovat samoja kuin luterilaisesta kirkosta lähtevillä. Ei ortodoksinen kirkkokaan ole immuuni yleiselle uskonnolliselle kehitykselle. Instituutioihin kuulumisen merkitys vähenee. Jos uskoa ei koeta henkilökohtaisesti tärkeäksi, kirkosta on helppo erota. Nykyyhteiskunnassa painotetaan sitä, että ihmisillä on oikeus tehdä valintoja, ja pidetään tärkeänäkin sitä, että ihminen itse miettii asiat läpi eikä vain tavan tai suvun perinteen vuoksi pysyttele jonkin yhteisön jäsenenä, Kupari kertoo. Hänen mukaansa kirkkoon liittyvä tai siitä eroava on tyytymätön tai pettynyt senhetkiseen tilanteeseen. Moni on ollut sitä jo pidemmän aikaa. – Moni haastattelemistani ortodoksiseen kirkkoon liittyneistä kuvasi etääntyneensä luterilaisesta kirkosta. Joillakuilla jokin tapahtuma tai muutos elämäntilanteessa toi ratkaisun ajankohtaiseksi. He kokivat, että senhetkinen yhteisö ei tukenut heitä tai vastannut heidän tarpeisiinsa, että jotakin puuttui. – Kirkkoon liittyvällä taas on oltava aikaa ja tilaa tutustua ja opetella. Hän pohtii isoja kysymyksiä: Pystynkö sitoutumaan tähän? Mikä ylipäätään on minulle elämässä tärkeää? Auttaako tämä? Saanko vastauksia? Onko minun hyvä olla täällä? Moni miettii myös, miten muut asiaan suhtautuvat ja miten liittyminen vaikuttaa lähipiiriin. Samanlaisia pohdintoja käy läpi ihminen, joka harkitsee palaamista luterilaiseen kirkkoon.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

– Hänen elämässään jokin on ehkä muuttunut niin, että uskonnolliset kysymykset ovat tulleet ajankohtaisiksi. Kristillinen identiteetti voi vahvistua iän myötä, kun omat juuret ja johonkin kuuluminen tulevat tärkeämmiksi. Kun asioiden tärkeysjärjestys muuttuu, kirkkokin voi näyt-

”

Instituutioihin kuulumisen merkitys vähenee. Jos uskoa ei koeta henkilökohtaisesti tärkeäksi, kirkosta on helppo erota. USKONTOTIETEILIJÄ HELENA KUPARI

täytyä eri valossa kuin aikaisemmin. Ihminen voi pitää joitakin asioita kirkossa niin tärkeinä, että pystyy elämään niidenkin seikkojen kanssa, joista on eri mieltä. Tai sitten hänelle voi käydä niin, että hän muuttaa vaikka toiselle paikkakunnalle ja saa kontaktin erilaiseen luterilaisuuteen kuin aiemmin.

uonna 2000 noin 85 prosenttia suomalaisista kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Viime vuoden lopussa luterilaisen kirkon jäseniä oli enää noin 69 prosenttia väestöstä. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien osuus on 1980-luvulta asti pysynyt hieman yli yhdessä prosentissa. Luterilainen kirkko on toiseen kansankirkkoomme verrattuna jättiläinen. Sitä kuvaa hyvin se, että pelkästään viime vuonna luterilaisesta kirkosta erosi melkein yhtä paljon ihmisiä kuin ortodoksisessa kirkossa on jäseniä. Vain pieni osa luterilaisesta kirkosta eronneista liittyy ortodoksiseen tai mihinkään muuhunkaan kirkkoon. Helena Kupari ennustaa, että koska kirkkoon kuulumiseen ei enää liity sosiaalista painetta vaan kyse on omasta valinnasta, kirkkojen jäsenmäärät jatkavat pienenemistään. Toisaalta ne, jotka jäävät tai liittyvät jäseniksi, ovat aiempaa sitoutuneempia. Perinteiset kirkot eivät ole ainoa vaihtoehto uskontoa tai henkisyyttä kaipaaville. Kirkon tutkimuskeskuksen ylläpitämässä Uskonnot Suomessa -tietokannassa on yli tuhat itsenäistä uskonnollista tai uskonnollistaustaista yhteisöä. – Uskonnollinen monimuotoisuus ja joustavuus ovat edelleen kasvussa, eivätkä tarjolla olevat vaihtoehdot varmasti vähene. Näyttää siltä, että entistä enemmän uskonnollisuus voi muuttua elämäntilanteen mukaan, ja itse kukin on oma auktoriteettinsa siinä, mikä hänelle toimii. Kirkkojen täytyy jollakin tavalla joko sopeutua siihen tai päättää, missä määrin ne sallivat jäsenilleen luovuutta ja erilaisia ratkaisuja. Mutta on-

han luterilainen kirkko tänä päivänä tosi salliva, Kupari sanoo. Kirkkojen vahvuus voisi Kuparin mukaan ol la se, että niillä on tarjottavana perinteitä, jatku vuutta ja vakiintuneet puitteet elämän siirtymille ja käännekohdille. – Tulevaisuuden entistä globaalimmassa maa ilmassa myös kiinnostus omiin juuriin ja halu kiinnittyä johonkin voivat tulla ihan uudella ta valla ajankohtaisiksi. Emmekä me edelleenkään ole ratkaisseet elämän ja ihmisen isoja kysy myksiä, joihin kirkoilla on tarjolla omat vastauk sensa.

elena Kupari itse pohti näitä kysymyksiä paljon lukioikäisenä ja nuorena aikuisena. Samaan aikaan hän epäili kaikkia tarjolla olevia vastauksia. – Tuntui siltä, että oli vaikea sitoutua mihin kään. Tämä kertoo jotakin nykytilanteesta: kun rinnakkaisia vaihtoehtoja on paljon, minkään yh teisön on vaikea uskottavasti esittää, että juuri sillä on ne lopulliset vastaukset. Silloin ratkaisu tehdään sillä perusteella, mikä tuntuu itselle toi mivalta. Kuparille se toimivin vaihtoehto ei ollut mi kään uskonnollinen yhteisö. Sen sijaan uskonto tieteen opinnot tuntuivat hyvältä ratkaisulta. – Olen aina ollut analyyttinen ja tiedeorientoi tunut. Sen sijaan, että minun täytyisi tehdä jo kin henkilökohtainen valinta, voin uskontotietei lijänä perehtyä siihen, miten eri aikoina ja eri us konnoissa näihin kysymyksiin on yritetty vastata. Sille tielle olen toistaiseksi jäänyt. Se on riittänyt minulle, sillä en ole uskonnollinen tai henkinen ihminen enkä myöskään kutsuisi itseäni hengelli seksi etsijäksi, Kupari sanoo. – Olen 42vuotias, enkä ole vielä kokenut elä mässäni mitään suuria mullistuksia tai menetyk siä. Joskus mietin, riittääkö tarkkailijan rooli mi nulle loppuun asti vai tuleeko jossain vaiheessa ti lanne, jossa kaipaisin oikeita vastauksiakin. Pidän sen mahdollisuuden avoinna. Kun Kupari tutkijana on kuunnellut ihmisten kertomuksia heidän hengellisistä poluistaan, hän on välillä pohtinut, puuttuuko hänen elämästään jotakin. Ja tullut siihen tulokseen, että ehkä ei. – Ei minulle esimerkiksi kokemus pyhästä ole millään tavalla vieras. Luontokokemukset ovat minulle sellaisia. Siinä mielessä olen tyypillinen suomalainen. ■

Viime vuonna evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului noin 3,8 miljoonaa suomalaista. Kirkosta erosi noin 56 000 ihmistä ja siihen liittyi noin 16 000. Ortodoksisessa kirkossa oli viime vuonna noin 59 000 jäsentä. Ortodoksisesta kirkosta erosi noin 1 000 ihmistä ja siihen liittyi noin 800. Uskontokuntiin kuulumattomia oli Suomessa vuonna 2019 noin 1,58 miljoonaa. Helluntaiseurakuntiin kuuluu noin 45 000 suomalaista. Muslimeita arvioidaan olevan noin 40 000.

Ortodoksiseen kirkkoon liityttyään Saila Keskiaho sukkuloi yksitoista vuotta kahden kirkon välillä, kunnes päätti palata luterilaiseen kirkkoon.

Kahdessa kirkossa hiertynyt Ortodoksiseen kirkkoon liittyneen Saila Keskiahon ulkopuolisuuden tunne ei koskaan kokonaan hellittänyt. TEKSTI SAILA KESKIAHO Minulla oli pitkään kaksi kotia. Oli hengellinen koti ortodoksisessa kirkossa, jossain Uspenskin katedraalin kivisen pylvään vierellä. Välillä siirryin hengelliseen kakkosasuntooni luterilaiseen kirkkoon, rakkaiden virsien poljentoon, vähempien vaatimusten keskelle. Sieltä saattoi sitten taas palata sinne, missä kauneus ja traditio vuoroin avasivat ovia, vuoroin sulkivat niitä. Yksitoista vuotta matkasin näiden kahden kodin väliä. Viime vuoden huhtikuussa tein sen, minkä monet muutkin kahden kodin omistajat: tein kakkosasunnosta oikean kodin. Lähdin ortodoksisesta kirkosta ja palasin luterilaiseen kirkkoon. Minut kastettiin luterilaisen kirkon jäseneksi. Kotitien toisella puolella asui rakas leikkikaveri, jonka kodin nurkassa näin ikoneita. Naapureiden olemisen tavassa oli jotain sellaista avoimuutta, jonka lapsikin tajusi ja joka tarttui. Syvemmälle luterilaisuuteen kasvoin seurakunnan kerhoissa ja iltaru-

kouslauluissa. Mummi luki minulle lastenraamattua, ja olin kerrasta koukussa kirjaan, joka on jotain ihan muuta kuin muut lukemani teokset. Pupu Tupunassa ei heitetä ketään kaivoon eikä synnytetä tallissa. Kerran luokkani teki retken paikalliseen ortodoksiseen kirkkoon. Osasin vastata kaikkiin papin kysymyksiin, tunsin tuohukset ja pyhät, mistä lienen sen kaiken imenyt. Pappi katsoi jotenkin uteliaasti, jännästi, ja sanoi, että minusta tulisi hyvä ortodoksi. Mutta minusta tuli kuitenkin luterilaisen seurakunnan aktiivi, koska sen kieli oli niin rakasta. Vaikka rippikoulu oli yksi yksinäisen teini-ikäni yksinäisimmistä hetkistä, halusin silti isoseksi. Lähdin Vienan Karjalaan Inkerin kirkon kesäleirille. Siellä pistäydyin Kalevalan kylän ortodoksisessa kirkossa. Menin suoraa päätä suutelemaan ikoneita, sen kummemmin ajattelematta. Se oli yhtä aikaa yllättävää ja täysin luontevaa. KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Kajaanissa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välissä oli vain Kekkonen, tarkemmin ottaen hänen äkkiväärä patsaansa. Eräänä lauantai-iltana olin menossa nuorten messuun, mutta ilmeisesti olin sekoittanut päivät, sillä luterilainen kirkko oli pimeänä. Hetken mielijohteesta pujahdin Kekkosen ohi Kristuksen taivaaseenastumiselle pyhitettyyn kirkkoon. Siellä oli lauantaiillan vigiliapalvelus. Aistit saivat täyslaidallisen jo ovella. Tuoksut ja Petros Sasakin freskot pistivät jalat lyömään loukkua. Osasin mitenkuten tehdä ristinmerkin ja katsoin mallia muista. Kun kumarruimme maahan, kurkin jalkojen välistä, ovatko muut vielä kontallaan.

”

Kun ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon, avasin lapsuudesta tutun virsikirjan, vaikkei veisuusta mitään tullutkaan. Ensimmäisenä opiskelusyksynä Helsingissä minut pelasti elämälle Uspenskin katedraali. Laittauduin sinne joka lauantai-ilta. Sen valo todisti minulle, ettei pimeydellä ole viimeistä sanaa, minussakaan. Kesällä lähdin Lintulan luostariin talkoolaiseksi. Mankeloin, kitkin ja rukoilin. Samoihin aikoihin löysin Tuomasmessun ja Taizé-laulut. Sukkuloin eri perinteissä, kunnes eräänä kesäisenä iltapäivänä keräsin rohkeuteni ja lähetin viestin ortodoksisen kirkon papille, jonka tiesin avarakatseiseksi. Tapasimme kebabilla, ja pappi kirjoitti keltaiseen lautasliinaan lukuvinkkejä. Siitä hetkestä oli selvää, että minusta tulisi ortodoksi. Kebabista kului vain hetki, ja otsaani voideltiin kaukana Istanbulissa valmis-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

230 x 320mm

tettua kallista ainetta, sitä samaa, jota yksi tietäjistä toi Jeesus-vauvalle: mirhaa. Katselin paljaita varpaitani. Nekin oli voideltu. Nekin olivat ortodoksisen kirkon jäseniä. Ja taas kului vain hetki, kun istuin pitkillä harmailla seurapenkeillä Espoon herättäjäjuhlilla veisaamassa Siionin virsiä. Niiden ikävä, suru, realismi ihmisen edessä ja varovainen mutta sinnikäs toivonkaltainen odotus koskettivat niin paljon, että ajattelin, että jos en olisi juuri liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, minun kävisi huonosti. Karkaisin takaisin luterilaiseen kirkkoon ja vähän vikkelään. Vaikka oikeastaan huonosti oli jo käynyt. Minut voideltiin ortodoksisen kirkon jäseneksi Suurena lauantaina eli päivänä, jolloin Kristus makaa haudassaan. Varsinaisena pääsiäisyönä olin liian väsynyt kaikesta juhliakseni myöhään. Siksi suuntasin askeleeni aamulla Tuomiokirkkoon. Siellä, luterilaisessa kirkossa, juhlistin ensimmäistä pääsiäistäni ortodoksina. Siitä lähtien mietin, teinkö oikean siirron. Silloin viimeistään valoin itselleni hengellisen kodin ja kakkosasunnon sokkelit. Ortodoksinen kirkko oli koko ajan koti, tavallaan. Seisoin palveluksessa muiden joukossa, opin rytmin ja tekniikan. Tapasin ihmisiä, joista tuli tärkeitä. Olin omasta mielestäni osa pitkää historiallista jatkumoa. Jo teini-ikäisenä olin tajunnut, että apostoli Paavalin ja Martin Lutherin välissä on rikas teologinen perinne, vaikka luterilainen uskonnonopetukseni ei sitä aina jaksanut esiin tuodakaan. Ortodoksina pääsin kiinnittymään juuriin, niin sen koin. Pian myös tajusin, miten kirkossa esitetty traditio on osittain kuviteltu menneisyys, valikoivan muistin tuote, niin kuin kenen tahansa elämäntarina. Silti terävimpien teologien oivallukset avasivat niin huikeita näköaloja, ettei niiden ääreltä malttanut siirtyä pois. Suurimpia hetkiä olivat kuitenkin ne, kun olin katumuksen sakramentissa puhunut sydämeni sysimustan auki, ja pappi peitteli pääni kuin armon suojiin, sanoi: ”Mene rauhassa”. Ja samaan aikaan jokin jatkuvasti harasi vastaan. Siitä oli mahdoton saada kiinni, se oli jonkinlaista ulkopuolisuutta, joka ei hellittänyt, vaikka kuinka menin mukaan. Se oli kuin lihaa pistelevä piikki, joka piti koti-ikävää yllä. Vaatimukset

paastosta, rukouksesta, liturgisesta tarkkuudesta ja hyvään elämään pyrkimisestä löivät välillä korville niin lujaa, ettei puhe armosta niitä peittänyt. Jos kerran Jumala on armollinen, miksi hänen lähellään elämisestä täytyy tehdä tällainen esterata, huusin pahimpina päivinä. Olin ajatellut, että teologisesti rikkaan perinteen ja elämän kylkiäisinä voisin ortodoksiseen kirkkoon liittyessäni muuttaa siihen lapsuuden leikkikaverin kodin avaruuteen, jonkinlaiseen menetettyyn Karjalaan. Evakko pääsisi viimein kotiin. Mutta paikka ei ollutkaan enää se, joksi sitä luulin. Kirkossa oleminen ei saanutkaan ikävää heltiämään. Pitkään ajattelin, että kahden kirkon välissä hiertyminen on jonkinlainen Jumalan valmistama huone, josta käsin minun on palveleminen. Sitten sattui isoja asioita.

”

Ei ortodoksinen kirkko minusta mihinkään lähde. Se on kuin avioliitto, joka on päättynyt eroon. Kun ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon, en hakeutunut kirkkoni papin puheille vaan avasin lapsuudesta tutun virsikirjan, vaikkei veisuusta mitään tullutkaan. Kun kaivattu pieni tyttö syntyi, iltahetkissä osasin vain virren: ”Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus, Herrani”. Vastaus alkoi kasvaa sisälläni kuin lapsi ja täytti mieleni peloilla ja vastaväitteillä. Mitä jos teen virheen? Mitä jos vien rakkailta ihmisiltä jotain arvokasta pois? Mitä jos turhaudun luterilaiseenkin kirkkoon? Mitä jos minut on tähän kutsuttu ja potkin nyt vain turhaan tutkainta vastaan? Kun ensi kerran avasin suuni, sain kuulla rohkaisevia sanoja. ”Jos olet kerran itseäsi tällä jo vuosia kiduttanut, päästä itsesi pahasta”, sanoi rippi-isä. Kun lähei-

simmät yksi kerrallaan saivat kuulla ajatuksistani, taivas ei romahtanutkaan. En pettänytkään odotuksia. Kun vein paperit Haagan kirkkoherranvirastoon, suntio tarjosi kahvit. Eniten kaipaan ortodoksisesta kirkosta seurakunnan elävää, voimakasta pulssia. Että pienen ihmisen kanssa meidät puoliväkisin pakotettiin ehtoollisjonon kärkeen, että taaperon touhut herättivät vain ihastusta, eivät närkästystä. Että porukkaa tuli ja meni, osa lähinnä vaihtoi kuulumisia koko liturgian ajan ja silti kaikki olivat lopulta yhtä. Eikä ortodoksinen kirkko minusta mihinkään lähde. Se on kuin avioliitto, joka on päättynyt eroon. Ei toisen kanssa eletty elämä lakkaa olemasta. Ikonit eivät lähde kotini seiniltä. Ristinmerkkiä en varmaan koskaan opi tekemään toisinpäin. Kirkon syvä ajattelun virta on kaikille yhteinen eikä siitä ammentaminen vaadi kirkollisveron maksamista tietylle organisaatiolle. En eronnut ortodoksisesta kirkosta siksi, että se on joidenkuiden mielestä liian vanhoillinen. En palannut luterilaiseen kirkkoon vain siksi, että pappisvirka on naisillekin auki. En eronnut ortodoksisesta kirkosta siksi, että sen kirkkopolitiikka on vastenmielistä likaviemäriä täynnä löperöä hallintoa, työpaikkakiusaamista, verovarojen väärinkäyttöä ja kirkkojen välistä naurettavaa kissanhännänvetoa. En liittynyt luterilaiseen kirkkoon siksi, että sen millilleen segmentoidut jäsenkampanjat pyrkivät tavoittamaan mahdollisimman monia ihmisiä, mutta onnistuvat olemaan vain jotain vaivaannuttavan ja luotaantyöntävän väliltä. Liityin aikoinaan ortodoksiseen kirkkoon, koska se on Kristuksen kirkko. Samasta syystä palasin luterilaiseen kirkkoon. Lopulta luterilaisen kirkon muoto ja elämä ovat ne puitteet, joiden suojissa voin syvimmin ja täydellisimmin seurata Kristusta. Kun kirjoitan tätä, odotan pientä poikaa syntyväksi. Aikanaan laulan hänellekin kotoisaksi vanunutta iltavirttä. Siinä on kaikki, ei mitään liikaa: ”Suojaasi minut peitä, oi Jeesus, Herrani. Sinussa vain on turva, jos kuinka kävisi. Kaikeksi tule mulle, ja ole valona. Päivästä päivään elää suo yksin armosta.” ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Luistimet jalassa kasvanut

Kuka?

Mila Kajas-Virtanen, 48, on Suomen Taitoluisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkö, joka asuu Espoossa puolisonsa ja kahden tyttärensä kanssa. Taitoluistelijan urallaan hän voitti neljä Suomen mestaruutta ja edusti Suomea useissa arvokisoissa.

Mitä?

Mila Kajas-Virtanen aloittaa 26. elokuuta Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina. Kolumneissaan hän aikoo käsitellä muun muassa suvaitsevaisuutta ja elämänrohkeutta.

Motto

Häviäjä ei ole se joka kärsii tappion, vaan se joka antaa periksi. (Paolo Coelho)

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Muutama vuosi sitten Mila KajasVirtanen pysähtyi pohtimaan, mikä kiinnostaisi häntä kaikkein eniten. Vastaus on ollut monelle yllätys. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

enkää muualle tekemään niitä piruettejanne! Koulupojan huudahdus on jäänyt lähtemättömästi Mila Kajas-Virtasen mieleen. Viisivuotias tyttö oli seurannut vanhempaa sisartaan lahtelaisen omakotitalon takapihalla sijaitsevalle vaatimattomalle kentälle, missä aloittelevat taitoluistelijat taistelivat tilasta jääkiekkoa pelaavien poikien kanssa. Innokas tyttö ei malttanut lähteä kotiin, vaikka varpaita palelsi luistimissa niin, että hän pidätteli itkua. Harjoittelu jatkui Lahden Taitoluistelijoissa, ja alakoululaisena hän harjoitteli jo kaksi kertaa päivässä. – Aamun harjoituksiin ehtiäkseni minun piti matkustaa kello 6.20 lähtevällä bussilla, missä jouduin tottumaan työmatkalaisten ihmetteleviin tuijotuksiin. Kymmenvuotiaana Kajas-Virtanen oli yksi Suomen Taitoluisteluliiton olympiavalmennettavista. Tuolloin asia ei vielä tuntunut tärkeältä, mutta 14-vuotiaana hän päätti, että alkaa harjoitella entistä määrätietoisemmin. Voitontahto oli herännyt kansainvälisissä kilpailuissa ja nuorten mestaruuskilpailuissa, joissa hän oli oman ikäluokkansa kärkeä. – Muutaman kerran mietin lopettamista, mutta onneksi en lopettanut. Taitoluistelu on tehnyt minusta sen, mitä olen. Noina vuosina rakentui pitkälti koko identiteettini ja se, mitä olen vielä tänä päivänä, Mila Kajas-Virtanen sanoo. TAITOLUISTELUVUODET OPETTIVAT Mila KajasVirtaselle taitoja, joista on ollut hyötyä myöhemmässä elämässä. Sitoutumisen, tavoitteiden asettamisen ja pitkäjänteisyyden lisäksi hän mainitsee epäonnistumisten käsittelyn, jolta yksikään nuori urheilija ei säästy. Kajas-Virtanen nostaa esiin erityisesti vuoden 1993, jolloin taitoluistelun EM-kilpailut järjestettiin Suomessa. Yksi edustuspaikoista oli varattu suomalaiselle naisluistelijalle. – Ajattelin, että otan sen paikan, mutta minua ei valittu. Se oli minulle tärkeä oppi, hyvin tärkeä. Olin liian ylpeä ja itsevarma, ja se kostautui, Kajas-Virtanen sanoo. Nykyisessä työssään Suomen Taitoluisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkönä KajasVirtanen on nähnyt useita samanlaisia tilanteita. – Kun näen nuoren luistelijan itkevän pukuhuoneen käytävällä, menen lohduttamaan. Sanon, että kaikella tällä on tarkoitus ja sinä tarvitsit nyt tämän epäonnistumisen, vaikka tiedän puhuvani sillä hetkellä kuuroille korville. Epäonnistuminen EM-kisojen karsinnoissa sai Mila Kajas-Virtasen sisuuntumaan. Siitä lähtien jokainen harjoitus oli askel kohti suurta unelmaa eli seuraavana vuonna järjestettäviä Lillehamme-

rin olympialaisia. Kajas-Virtanen valittiin lopulta olympialaisiin, ja kisat olivat yksi hänen uransa huippukohdista. Hän sijoittui Lillehammerissa kahdenneksitoista. – Minun onneni on ollut sisäsyntyinen valoisa elämänasenne. En palaa pettymyksiin, vaan katson aina eteenpäin.

– Lasten ja murrosikäisten nuorten valmentaja on erittäin vaativassa kasvatusroolissa, jossa ei voi olla vain temppujen opettaja. Valmentajan tehtävänä on lisäksi tukea urheilijan henkistä kasvua ja varmistaa, että hän omalla toiminnallaan auttaa urheilijaa saavuttamaan tämän potentiaalin, Kajas-Virtanen sanoo.

MILA KAJAS-VIRTANEN LOPETTI kilpauransa 25-vuotiaana. Kehitys taitoluistelijana olisi vielä jatkunut, mutta voittamisen nälkä oli poissa. Seuraavan vuoden hän kiersi maailmaa taitoluistelun ammattilaisena, joka esiintyi jääshow’n pääroolissa. Sen jälkeen oli työelämän ja perheen vuoro. – Työelämässä minulle on ollut tärkeää, että pidän siitä, mitä teen. Suurimmaksi osaksi on tuntunut hyvältä lähteä aamulla töihin, hän sanoo. Jättäessään taitoluistelun Kajas-Virtanen lupasi itselleen, ettei koskaan hankkisi elantoaan lajin parissa. Elämä kuljetti kuitenkin toisella tavalla.

JÄTETTYÄÄN KILPAURHEILUN Mila Kajas-Virtanen pohti, mitä uusia tavoitteita hänellä voisi olla. Nuoruudessaan hän ei ollut pitänyt juoksemisesta, mutta nyt hän löysi maratonharjoittelun. Se toi juoksuun uutta näkökulmaa. – Luistelu-urani aikana itkin onnesta pari kertaa. Kolmannet onnen kyyneleet tirautin, kun juoksin maaliin ensimmäisellä maratonillani. Se oli minulle valtava itseni voittaminen. Viiden maratonin jälkeen systemaattinen juoksuharjoittelu on jäänyt. Varhaiset aamulenkit Espoon metsissä ja rantaviivalla jatkuvat pimeimpiä talvikuukausia lukuun ottamatta, mutta tavoitteellisuus ei tunnu enää tärkeältä. Kajas-Virtanen käy myös kuntosalilla ja joogaa. Kahden tyttären vartuttua murrosikäisiksi Kajas-Virtanen heräsi jälleen pohtimaan, millä tavalla voisi kehittää itseään. Hän etsi netistä erilaisia vaihtoehtoja ja kuulosteli, mikä kiinnostaisi niin paljon, että sitä jaksaisi opiskella työn ohessa. Pohdinta johti teologian perusopintojen suorittamiseen avoimessa yliopistossa, ja tänä syksynä Kajas-Virtanen aloittaa opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. – Olen aivan liekeissä. Teologian opiskelu on ollut juuri niin mielenkiintoista kuin olin ajatellut, hän sanoo.

”

Nyt teen ensimmäisen kerran jotakin sellaista, missä matka on tärkeämpi kuin se, mikä minusta tulee. MILA KAJAS-VIRTANEN

Kajas-Virtanen oli suorittanut markkinoinnin ja viestinnän opintoja luistelu-uransa aikana, ja pitkäaikainen työpaikka löytyi teleoperaattorin palveluksesta markkinoinnin asiantuntijana. Vuonna 2009 Kajas-Virtanen oli vanhempainvapaalla, kun Suomen Taitoluisteluliitto pyysi häntä auttamaan liiton tiedotuksessa ja vuoden 2009 Helsingin EM-kilpailujen viestinnässä. Viestinnän tarve oli kasvanut muun muassa Kiira Korven ja Laura Lepistön menestymisen myötä. Kajas-Virtanen otti tarjotun tuntityön vastaan, ja sen jälkeen työelämä on jatkunut kokopäiväisenä Taitoluisteluliiton palveluksessa. Nyt työhön kuuluu muun muassa kansainvälisten taitoluistelutapahtumien viestintää ja markkinointia, lajin tietoisuuden kasvattamista sekä Skatingfinland.fi-sivujen päätoimittajan tehtävä. TÄMÄN VUODEN ALUSSA Taitoluisteluliitto joutui keskelle kriisiä, kun luisteluseura HSK:n taitoluisteluvalmentaja Mirjami Penttisen epäeettisinä pidettyjä valmennusmenetelmiä puitiin julkisuudessa. Helsingin Sanomien mukaan Penttisen tapaus maksoi liitolle noin 240 000 euroa. Kajas-Virtanen ei kommentoi tapausta, mutta korostaa vuorovaikutustaitojen merkitystä lasten ja nuorten valmennuksessa. Kilpaluistelijana hän näki lajikulttuurin varjopuolia erityisesti Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautuneilla harjoitusmatkoillaan, mutta oman valmentajan kanssa suhde pysyi hyvänä.

KERTOESSAAN TEOLOGIAN OPINNOISTAAN tuttaville Mila Kajas-Virtanen on huomannut, että ihmisten mielikuvissa kyse ei ole mistä tahansa opinnoista. Moni ihmettelee, miksi hän valitsi juuri tämän alan. Kajas-Virtasella ei ole kysymykseen selkeää vastausta, mutta juuri se tuntuu nyt hyvältä. – Olen aina ollut elämässäni tavoitteellinen. Nyt teen ensimmäisen kerran jotakin sellaista, missä matka on tärkeämpi kuin se, mikä minusta tulee. Kajas-Virtanen ei ole kokenut uskonnollista herätystä, mutta eri uskonnot ja ihmisten uskominen ovat kiehtoneet häntä läpi elämän. Kouluvuosina uskonto oli englannin kielen ja liikunnan ohessa kiinnostavin oppiaine, ja ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa hän vastasi uskonnon kysymyksiin. Luisteluvuosina uskontoihin liittyvä pohdinta jäi taka-alalle, mutta viime vuosina se on tullut uudelleen tärkeäksi. Kajas-Virtanen uskoo kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon liittyy liikunnan ja itsensä tutkistelun lisäksi jokin syvempi ajatus siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys. – Huomaan tutustuneeni samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Pintaa syvemmälle ulottuneet keskustelut näiden ystävien kanssa ovat muovanneet ajatusmaailmaani ja tehneet minut avoimeksi sille, että maailma saattaa olla muutakin kuin se, minkä näemme, KajasVirtanen sanoo. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Rose-Marie Peake työskentelee Kokemuksen historian huippuyksikössä Tampereen yliopistossa. Hän on erikoistunut sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja uskontoon uuden ajan alun Euroopassa.

Hengellistä seksielämää Uskonnon harjoittaminen tarjosi 1600-luvun naisille eroottisia näkyjä ja mahdollisuuden kieltäytyä avioseksistä. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA ANTTI RINTALA

vereitä, intiimejä ja outoja, luonnehtii historioitsija Rose-Marie Peake – ja nyt hän puhuu nunnien hengellisistä kokemuksista. Peake on tutkijatohtori, joka on erikoistunut barokkiajan Ranskaan ja erityisesti tuon ajan naisten hengelliseen elämään. Noita övereitä ja outoja, usein voimak-

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

kaan eroottissävyisiä kokemuksia hän on löytänyt ursuliininunnien muistokirjoituksista. Kertomukset edustavat niin kutsuttua morsiusmystiikkaa, jossa tavoitellaan sielun yhtymistä sulhaseensa Kristukseen. 1600-luvulla nunnien hurmioituneille kertomuksille ei hihitelty eikä niitä piiloteltu pöytälaatikossa. Ei niitä ilmeisesti pidetty erityisen outoi-

nakaan, sillä niitä julkaistiin painettuina kirjoina ja lähetettiin sisaryhteisöihin esimerkiksi ja malliksi erityisen hurskaasta elämästä. – Nuo naiset elivät uskoaan todeksi tavallisesta poikkeavalla tavalla eli hyvin kehollisesti ja eroottisesti. Nekrologeissa on voimakkaita kuvauksia ekstaaseista, näyistä ja ilmestyksistä Kristuksen kanssa. Suhdetta Kristukseen kuvaillaan ja kuvitellaan hyvin mielenkiintoisilla ja shokeeraavillakin tavoilla, Peake kertoo. – Kristus esiintyy toisaalta valtavan hellänä ja rakastavana, toisaalta rankaisevana hahmona, joka osoittaa rakkauttaan jopa kiduttamalla. Tällaiset kuvaukset tuovat mieleen sadomasokismin, jossa nautinto saavutetaan kivun kautta. Nunnien ilmestysten eroottisuudesta ei ole Peaken mukaan epäilystäkään. – Totta kai ne ovat eroottisia, ja se on ollut ihan ok. Tässä on ehkä ero luterilaisten ja katolilaisten välillä. Katolilaisuudessa on ollut itsestään selvää, että seksuaalisuus seuraa ihmistä kehdosta hautaan ja on läsnä myös luostarissa. Se ei ole mikään tabu. Mutta toki on tärkeää, että tällaiset tunteet kohdistuvat nimenomaan Kristukseen. Tietenkin olisi ollut kiellettyä kokea vastaavaa vaikka nunnatoveria kohtaan.

Peaken mukaan ursuliininunnien tekstit ovat tärkeitä siksi, että tuon aikakauden naisten seksuaalisuudesta ei tiedetä juuri mitään. Ei ole lähteitä, joissa naiset itse kertoisivat, mistä he nauttivat, mitä he tekevät tai mitä heille on tehty. Ja jos joku tavallinen nainen olisikin kertonut vastaavanlaisista kokemuksista, sitä olisi pidetty täysin sopimattomana. URSULIININUNNIEN OMALAATUINEN morsiusmystiikka ei ollut yksittäinen ilmiö eikä noussut tyhjästä. Se jatkoi jo myöhäiskeskiajalla alkanutta uskonnollista virtausta, jossa ruumiillisuus ja kokemuksellisuus korostuvat. Siihen kuuluivat ruumiin kurittaminen esimerkiksi ankaralla paastolla ja ruoskimisella, sairastelu, kärsimys ja stigmojen ilmestyminen. – Ne ovat olleet varsinkin naisille tyypillisiä tapoja tavoitella pyhyyttä ja saada hengellistä auktoriteettia. Ainakin barokkiajan Ranskassa, jota itse olen tutkinut, kokemuksellisuus ja ruumiillisuus olivat selvästi naisten juttu, Rose-Marie Peake kertoo.

Louise de Marillacin vaiheita. Sisarkunta auttoi köyhiä, sairaita, orpoja ja vankeja varakkailta pariisilaisnaisilta saamiensa lahjoitusten turvin. Marillac joutui taistelemaan naisten oikeudesta aktiiviseen työhön, sillä kirkon johdon mielestä naisten paikka olisi ollut suljetuissa rukouselämää harjoittavissa yhteisöissä. 1600-luvun Ranskassa oli tavallista, että yläluokkaisten perheiden tytöistä puolet laitettiin luostariin – eivätkä kaikki suinkaan menneet sinne vapaaehtoisesti. Samaan aikaan naisten parissa oli valtavaa innostusta luostarilaitoksen uudistamiseen ja uudenlaisten luostareiden perustamiseen. Luostareiden lisäksi naiset perustivat auttamistyötä tekeviä sisarkuntia, joista Louise de Marillacin laupeudentyttäret oli yksi. – Varakkaammat naiset hakeutuivat suljettuihin luostareihin, ja jopa kuningatar kävi niissä retriiteissä. Sen sijaan esimerkiksi laupeuden-

tyttäriin hakeutui kaupunkien alemmista luokista naisia, joilla oli valtava palo auttamistyöhön. Työ oli fyysisesti raskasta, ja nälkä ja kulkutaudit koettelivat. Siksi monet näistä naisista kuolivat nuorina, Peake kertoo. Luostariin tai hengelliseen yhteisöön hakeutuminen ei 1600-luvulla ollut naisille ainoa tapa toteuttaa hengellistä kutsumustaan. Jos he olivat jo ehtineet perustaa perheen, heidän oli mahdollista elää myös niin kutsuttuina hengellisinä aviovaimoina eli pidättäytyä seksistä. Näin teki esimerkiksi Louise de Marillac avioliittonsa viimeiset vuodet miehensä kuolemaan asti. Hän oli jopa laatinut itselleen varsin ankaran säännön paastoineen ja rukoushetkineen. Nuorena hän oli pyrkinyt luostariin, mutta hänen terveyttään pidettiin liian heikkona. Kolmekymppisenä leskenä hän oli lopulta vapaa seuraamaan kutsumustaan. ■

ALAMY STOCK PHOTO

”

Barokin aikaa leimasivat suuret tunteet ja elämyksellisyys, joten miksi ne eivät olisi näkyneet myös hengellisessä elämässä. TUTKIJATOHTORI ROSE-MARIE PEAKE

– Ruumiin kurittaminen ei uudella ajalla kadonnut mihinkään, vaikka katolinen kirkko yrittikin sitä rajoittaa. Barokin aikaa ylipäätään leimasivat suuret tunteet, elämyksellisyys ja teatraalisuus, joten miksi ne eivät olisi näkyneet myös hengellisessä elämässä? 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä ja riivaajien karkottamisessa olikin Peaken mukaan pitkälti kyse siitä, että yritettiin vetää rajoja siihen, mikä oli hyväksyttävää uskonnon harjoittamista ja mikä ei. 1600-LUVUN NAISIA käsittelee myös viime syksynä ilmestynyt Rose-Marie Peaken ja RiikkaMaria Rosenbergin kirja Korsetti ja krusifiksi – vaikutusvaltaisia barokin ajan pariisittaria. Siinä kuvataan kolmen aikansa eliittiin kuuluneen pariisilaisnaisen – aatelisrouvan, kurtisaanin ja nunnan – elämää. Ne eivät olleet niin kaukana toisistaan kuin tänä päivänä helposti luulisi. 1600-luku oli Peaken mukaan Ranskassa vielä hyvin uskonnollista aikaa. Nunnia, munkkeja ja pappeja löytyi lähes jokaisesta suvusta, ja maallinenkin elämä oli läpikotaisin hengellistä. Ihmiset kävivät säännöllisesti messussa ja lukivat hengellistä kirjallisuutta. Monien yläluokan naisten koteihin kuului erityinen rukoushuone. Peake tutki kirjaa varten katolisen laupeudentyttärien sisarkunnan perustajan ja johtajan

Pyhä Katariina Sienalainen juo verta Kristuksen haavasta. Peter Horreen triptyykki on maalattu 1600-luvulla.

Seksuaalisista kiusauksista kärsivien suojelija Peter Horreen 1600-luvulla maalaama triptyykki kuvaa pyhän Katariina Sienalaisen (1347–1380) mystisiä kokemuksia: kihlausta Kristuksen kanssa, veren juomista Kristuksen haavasta ja stigmojen saamista. Katariina Sienalainen on yksi kuuluisimmista katolisista pyhimyksistä. Hän on myös yksi kokemuksellisen ja ruumiillisen mystiikan keskeisistä edustajista – ja sellaisena edelläkävijä esimerkik-

si kolmesataa vuotta myöhäisemmälle ursuliininunnien eroottiselle morsiusmystiikalle. Katariina tunsi voimakasta kutsumusta hengelliseen elämään jo lapsena ja päätti pysyä naimattomana vanhempiensa vastusteluista huolimatta. Hän ei kuitenkaan koskaan mennyt luostariin vaan eli maallikkosisarena auttaen köyhiä ja sairaita. Hän harjoitti ankaraa askeesia: söi tuskin mitään ja valvoi yöt rukoillen ja itseään

ruoskien. Hän myös koki säännöllisesti erilaisia ekstaattisia tiloja ja ilmestyksiä. Yhdessä niistä Kristus avasi Katariinan kyljen ja irrotti tämän sydämen – ja myöhemmässä näyssä antoi tilalle oman sydämensä. Nykyisin Katariina Sienalainen on yksi Euroopan suojeluspyhimyksistä. Hän on myös muun muassa seksuaalisista kiusauksista kärsivien suojeluspyhimys.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Hyvää pyhää

30.8. Kirkoissa päivän aiheena on Jeesus, parantajamme. Päivän tekstissä (Matt. 12:33–37) Jeesus esittää vertauksen puusta ja hedelmistä.

Paranna ihmissuhteitasi Loman jälkeinen paluu arkeen tarkoittaa sitä, että olet tekemisissä ihmisten kanssa, joita et voi itse valita ja joista jotkut saattavat tuntua hankalilta. Siihenkin voi valmistautua. Istu alas, sulje silmät ja keskity hengitykseesi. Nimeä muutama asia, joita kaipaisit, esimerkiksi rakkaus, ilo, rauha. Keskity toivomaan niitä ensin itsellesi, sitten jollekulle läheisellesi, sitten jollekulle jota et henki lökohtaisesti tunne. Jatka toivomalla näitä hyviä asioita ihmiselle, jonka kanssa sinulla on vaikeuksia, ja lopuksi kaikille eläville olennoille.

KAISA HALONEN

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Sanoilla voi lyödä tai siunata

edelmistään puu tunnetaan, totesi Jeesus aikanaan. Hän käytti puheissaan usein luontoon liittyviä vertauskuvia. Tässä puu viittaa ihmiseen ja hedelmät hänen tekoi hinsa ja puheisiinsa. Ne paljastavat, millai nen ihminen on kyseessä. Puhumisen psykologiaa Jeesus kuvasi näin yksinkertaises ti ja samalla syvästi: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Sanat, joita suustamme päästämme, kertovat sydämem me tilasta. Purkautuuko sieltä ulos pahoja sanoja, syyttäviä väitteitä ja herjauksia? Vai nouseeko sieltä kiitoksen sanoja, kannustusta ja välittämisen ilmaisuja? Sanoilla voi lyödä ja kirota. Niillä voi siunata ja parantaa. Sanoilla voi panna liikkeelle arvaamattomia asioita. Jeesus muistutti, että olemme vastuussa sanoistamme. Tämä ei tarkoita, että meidät pantaisiin tilille luonteen vilk kaudesta tai puheliaisuudesta, vaan Jeesus varoittaa meitä ”turhista sanoista” – rakkaudettomista, välinpitämättömis tä ja tyhjistä puheista.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Miten huolehtisimme sisimmästämme niin, että löy täisimme hyviä ja parantavia sanoja? Kyse on siitä, millä sisintämme ruokimme. Kaikki läh tee kuuntelemisesta. Voimme hakeutua hyvien sanojen, ta rinoiden ja kertomusten seuraan. Parantava ja rakkautta ruokkiva sana voi löytyä sadusta, runosta, tutusta laulusta tai virren säkeestä. Raamatun psalmeissa on paljon kauniita, hyviä ja syviä sanoja. Niitä Jeesus oli kuunnellut lapsesta lähtien. Hänen omat parantavat sanansa ja tekonsa ovat maailmaa mullis tavia. Ystävää kannattaa kuunnella myös silloin, kun hänel lä on hyvää kerrottavaa. Voimaa tuova lause voi olla vies tissä, jonka joku lähettää juuri oikeaan aikaan. Tuntema ton saattaa antaa sinulle hyvän sanan, jos maltat ottaa sen vastaan. Kun ruokimme näillä sisintämme, ne putkahtavat esiin mielemme kätköistä, kun niitä tarvitsemme.

LAURI MAARALA

Rukous Jumala, sinä, joka tunnet sydämeni, varjele sisintäni. Hiljennä minusta pahat sanat ja ajatukset. Anna minun löytää suuhuni hyvät sanat.

Harras hetki

Espoonlahden seurakunnan kappalainen Jukka Lehti asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluuvat vaimo ja kaksi lasta. Lehti yöpyy ulkona vähintään kerran kuukaudessa ympäri vuoden. Useimmiten hän nukkuu ulkona Nuuksiossa. Harrastus sai alkunsa Facebookin Riippumattoretkeilijät-ryhmän haasteesta. Suomen Latu järjestää Nuku yö ulkona -tapahtuman 29.8. Suomen luonnon päivän kunniaksi. Lisätietoja: suomenlatu.fi.

Tuulessa riippumatto keinuu kuin kehto Jukka Lehti tekee riippumatosta itselleen majatalon metsään. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

apaapäivänään Jukka Lehti lähtee perheen kanssa syödyn päivällisen jälkeen metsään. Mukanaan hänellä on oliivinvihreä riippumatto, jossa on hyttysverkko. Siinä Lehti lepää tulevan yön. Lehdestä on kiva nukkua ulkona. Ympärillä on raitista ilmaa. Tuulessa riippumatto keinuu kuin kehto. Lehti käy hakemassa Jumalan luomasta luonnosta voimia arkeen. VUODENAJAN MUKAAN Jukka Lehti vaeltaa joko pimeässä tai valoisassa metsässä. Hän etsii riippumatolle sopivat puut, ellei mene suoraan jo vanhaan tuttuun paikkaan. Jos näyttää siltä, että taivaalta voi tulla vettä, Lehti ripustaa ensin tarpin eli laavukankaan. Sen alle hän virittää riippumaton. Koko majatalon, niin kuin Lehti yöpymispaikkaansa kutsuu. Pystytykseen menee parikymmentä minuuttia. Kun majatalo on valmis, Lehti syö iltapalan. Sen jälkeen hän heittäytyy riippariin lukemaan

kirjaa. Lehti on valinnut kirjoja, joita hän lukee vain riippumatossa metsässä. Nyt vuorossa on Ronja ryövärintytär. Myös Muumi-kirjat sopivat Lehden mukaan riippumattoon. ENSIMMÄISET YÖT Jukka Lehti nukkui riippumatossa viitisen vuotta sitten. Silloin hänellä oli tavallinen makuualusta, ja hän paleli. Asia korjaantui, kun hän löysi under blanketin eli aluspeitteen, joka laitetaan riippumaton alle roikkumaan. Se koteloi lämpimän ilmamassan selän alle. Sen jälkeen Lehdestä on tuntunut, että riippumatossa nukkuu melkein paremmin kuin omassa sängyssä. Mutta omassa sängyssä nukkuminen ja riippumatossa nukkuminen ovat Lehden mielestä kaksi eri maailmaa. Kotona – vaikka ihanan rouvan vieressä – ollaan betoniseinien sisällä, eikä siellä pääse kontaktiin luonnon kanssa niin kuin taivasalla. RIIPPUMATTOILLESSA Jukka Lehti menee aikaisin nukkumaan. Kotona illat venyvät välillä myöhään kaikenlaista puuhaillessa, mutta riippumatossa silmät rupeavat menemään kiinni iltayhdeksältä. Yöasuna metsässä toimivat hiihtokerrasto ja villasukat. Tosin sukat Lehti potkii usein pois, kun tulee kuuma. Niin kylmässä hän ei vielä ole

nukkunut, että makuupussiin olisi tarvinnut ottaa kaveriksi kuumavesipullo. Luettuaan kirjaa Lehti makoilee ja kuuntelee ympäröivää luontoa. Tuuli suhisee puissa ja laineet liplattavat. Ajatukset saavat harhailla ja liikkua sinne tänne. Niistä ei tarvitse ottaa kiinni. Se

”

Yöasuna metsässä toimivat hiihtokerrasto ja villasukat. on Lehden mielestä hyvä hetki. Hänelle riippumattoilu on nollaamista ja lataamista, meditaatiota ja hengellisen hyvinvoinnin kohottamista. AAMULLA KUUDEN AIKOIHIN silmät aukeavat. Jukka Lehti tekee hissukseen aamupalan, pakkaa ja lähtee kotiin. Harvoin hän enää aamulla jää paikoilleen pitkäksi aikaa. Aikaisin on mielenkiintoista olla liikkeellä. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Tilaisuuksia

Lakipalveluja

HERÄNNÄISSEURAT

TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930 Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

https://perhejaperinto.fi

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

Perukirjat, perinnönjaot, testamentit, avioerot, ositukset, edunvalvonta sekä myös muut lakiasianne. Teen tarvittaessa kotikäyntejä. Hämeentie 17 A 65, 00500 Helsinki 0400 287 442 kristiina.kentta@lakikentta.fi www.lakikentta.fi

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com

Eeva-Liisa Moilanen varatuomari, kiinteistövälittäjä (LKV)

Myrskyläntie 22 pe 4.9. klo 19 seurat Mikaelin kirkko ti 8.9. klo 19 seurat Huopalahden kirkko

www.ukkonen.com

HUONEISTOJEN, KIINTEISTÖJEN MYYNTI JA VUOKRAUS 24 vuoden kokemuksella Laki ja kiinteistö Moilanen Oy LKV Hämeentie 23, Helsinki p. (09) 773 2600

ti 1.9. klo 12.30 lähetyspiiri Seuratuvalla. klo 18 verkkoseurat, www.facebook.com/herattaja. ke 2.9. klo 19 seurat Lauttasaaren srk-tiloissa, Heikkilänt.7, Hki. pe 4.9. klo 18.30 seurat Espoonlahden kko, Kipparink.8, Espoo. la 5.9. klo 14 seurat Toimintakesk. Jenny, Beckerint.9 (Malminkart.), Hki. su 6.9. klo 10 kirkkopyhä Vihdin kko, Kirkkot.1. messu+seurat. klo 14 seurat Myyrmäen Virtakirkko, Rajatorpant.8, Vantaa. klo 17 Seuratuvan sunnuntai-illassa mm. Lauri Grünthal. ma 7.9. klo 18.30 seurat Leppävaaran kko takkah., Veräjäkallionk.2, Espoo. ke 9.9. klo 19 Körttikodin seurat. Tapahtumat www.h-y.fi/tapahtumakalenteri.html ja srk:ien kotisivut. Tilaisuuksissa noudatetaan turvavälejä ja hygieniaohjeita.

Helsingin Rauhanyhdistys

Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com

Leikkaa talteen

Asianajotoimisto Kristiina Kenttä

Seurat keskiviikkoisin klo 19:00, lauantaisin klo 18:00 ja sunnuntaisin klo 16:00 ja 18:00 Seuroihin ilmoittautuminen helsinginrauhanyhdistys.fi/ toimintakalenteri Seurat kuunneltavissa myös www.hry.fi

Ostetaan

OSTAMME KIRJOJA 050 362 6620 myynti@vantaanantikvariaatti.fi

Rakennusala Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Kuolinpesät, koti-irtain, muutto ylijäämät, astiat, työkalut, varastot p. 0407514464

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Anne Joukainen, 050 3103081

Ari Suominen, 040 3552340

Juha Kurvinen, 040 541 5787

etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Myydään asunto Myytävänä seniori-ikäiselle ihastuttava ylimmän kerroksen asunto 39,5m2 (1h+tupakeittiö) lasitetulla parvekkeella Palvelukoti Sofiassa, Laajasalossa. Tarkemmat tiedot asunnosta https://www.palvelukotisofia.fi ja Maria Strandberg puh. 040-7469486

Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä. Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön. MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Palveluja tarjotaan

Suoritamme kaikki huoneisto ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella Ilmainen tarjous! p. 0400819483 JOKERI REMONTIT OY JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Eläkkeellä oleva sairaanhoitaja avustajaksi esim. vanhukselle max. 3 pv. viikossa klo 20-08 P. 0440566934 Anja Kuolinpesät, yms. tyhjennykset. Tiedustelut Petteri Laine p. 0400 821805 www. esajavesaostaa.com PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi

Eläkeläisille, leikkaus 18-24 €, permanentti tai väripaketti 70 € P. 045 2386356, Hämeentie 38 MIES AUTTAA KOTONA JA ULKONA Siivous, taulut, ostokset, TV, puhelin, tietokone -neuvot. Pyörätuolilla ulos ja kahvilaan, asioiden hoito, tueksi mukaan 10 v. kokemus ja suosituksia KOTIAPUMIES TONTTU 044-2794646

Siivouspalveluja Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella. Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti. Pia Matalalampi 0504315536

Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244

Kotisiivoukset luotettavasti. Myös seniorisiivoukset. MM Siivouspalvelut Oy puh. 045 638 5774 KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Siivoukset ja ikkunanpesut ammattitaidolla, myös hankalat petriposti@elisanet.fi, Petriposti Oy, 0505003090 Ikkunanpesut pitkällä kokemuksella. Veikko ja Helena Salonen, Puh. 040-2566907.

Vuokrata halutaan

Vuokralle tarjotaan

23v. töissä käyvä oikeustieteen opiskelija etsii asuntoa Helsingistä tai Espoosta 0503624658

Munkkiniemi 2 h+alkovi+kk 42 m2 rauhallinen ja valoisa. Vap. 1.9. hp. 850 €. P. 0500 488547

Kiinteistövälitystä

Myymässä vai vuokraamassa? Kun siirryt sanoista tekoihin – valitse se, joka myy eniten Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins. 0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

ANTTI RINTALA

Hautauspalveluja

– Kirkoissa ulkoinen hiljaisuus sallii myös sisäisen hiljaisuuden, sanoo tutkija Hannele Kauppinen-Räisänen.

Matkailija löytää kirkosta ylellisen hiljaisuuden H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

HAUTAKIVET

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO perunkirjoitukset

hautakivityöt

09 628 398 Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi

Hammashoitoa

PROTEESITYÖT

& HAMMASLÄÄKÄRIPALVELUT Nopeasti ja miellyttävästi samasta osoitteesta! Olemme hankkineet myyntiin testattuja, AJANVARAUS: Type II -hengityssuojaimia. Ne ovat samoja kuin mitä itsekin 09 774 5770 monipuolisia ja ekologisia. Kysykää henkilökunnaltamme lisää! toimisto@dentalservices.fi käytämme, Hinta 49 € /kpl. tai tohtorille.fi

EHT Ossi Vallemaa Hammaslääkäri050 - 553 3050 asemai Hämeentie 7, Helsinki (katutaso) • www.albin.fi

Hammaslääkäri Satu Aalto (09) 774 5770

Nyt on hyvä aika uusia hammasproteesit EHT Sirkka Müller p. 040 157 4560

• Maksuton tarkastus ja suunnitelma • Puhtaat toimitilat ja asianmukainen suojaus • Myös kotikäynnit

Soita ja varaa aika

P. 020 730 7260

Mannerheimintie 65, 00250 HKI Retkeilijänkatu 7 B, 00980 HKI

ämähän on ihana, ja ratikalla pääsee ihan viereen, huokaisee Hannele KauppinenRäisänen Kallion kirkon ovella. Kauppinen-Räisänen opettaa markkinointia Vaasan yliopistossa ja on tutkinut hiljaisuuden merkitystä turismille. Esimerkiksi Kallion kirkko, joka on avoinna joka päivä, voisi hänen mukaansa olla löytö hiljaisuuden kokemusta etsivälle matkailijalle. Viime vuonna Kauppinen-Räisänen selvitti kahden ulkomaalaisen kollegansa kanssa sitä, miten turistit kokevat kirkkojen hiljaisuuden. Tutkimukseen haastateltiin matkailijoita Nizzan Notre Damen basilikassa ja Lontoossa Westminsterin katedraalissa. – Olen usein miettinyt, miksi niin monet menevät matkoilla kirkkoon – nekin, jotka kotimaassaan eivät koskaan sitä tee, Kauppinen-Räisänen sanoo. Hänen mukaansa taide, arkkitehtuuri ja historia eivät pelkästään riitä selittämään kirkkojen suosiota nähtävyyksinä. Ei myöskään uskonnon harjoitus. – Minulla on pitkään ollut tunne, että on vielä jokin muukin syy. Se syy on hiljaisuus. KIRKOT OVAT jo lähtökohtaisesti hiljentymisen paikkoja. – Meillä kaikilla on ikään kuin DNA:ssa sääntö, että kirkoissa ollaan hiljaa. Matkoilla voi ottaa breikin kaikesta tekemisestä ja ympäröivästä hälinästä menemällä kirkkoon. Siellä on ihanaa vain istua ja olla hiljaa, Kauppinen-Räisänen kuvailee. Hän huomauttaa, että hiljaisuuden merkitys hyvinvoinnille on osoitettu monissa tutkimuksissa. Se esimerkiksi laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. Suurissa kaupungeissa hiljaisia paikkoja voi olla

vaikea löytää – niistä on tullut ylellisyyttä. Joidenkin arjessa hiljaisuus on niin harvinaista, että siitä on tullut elämys, jota haetaan matkoilla. Monet haastatellut kuvailivat hiljaisuuden voimaannuttavaa vaikutusta. – Kukaan ei vaadi mitään. Saa vain olla ja pystyy miettimään asioita. – Monille hiljaisuuteen liittyi myös hengellinen tai uskonnollinen ulottuvuus. Kirkko tilana toi tunteen, että siellä haluaa rukoilla tai meditoida hetken, KauppinenRäisänen kertoo.

”

KIRKKOJA VOISI MARKKINOIDA HILJAISUUDEN PAIKKOINA, JOTKA OVAT AVOINNA KAIKILLE. HANNELE KAUPPINEN- RÄISÄNEN

NIZZAN NOTRE DAME, jossa puolet haastatteluista tehtiin, on Hannele KauppinenRäisäselle tuttu kirkko, sillä hän on työskennellyt Monacossa. – Kävin siellä usein istumassa. Kirkko tuntui jotenkin aidolta verrattuna kauppoihin ja ravintoloihin. Kun liikkuu kaupungilla, menee virran mukana ja katoaa sinne. Kirkossa löytää hetkellisesti itsensä. Kauppinen-Räisänen harmittelee sitä, ettei Suomessa ole oikein osattu katsoa kirkkoja turismin näkökulmasta. – Mikä paremmin kertoisi suomalaisuudesta ja kulttuuristamme kuin kirkko? Monet kirkoistamme ovat aika pelkistettyjä – ja juuri sellaisina ne antavat tilaa hiljentymiselle. Niitä voisi markkinoida hiljaisuuden paikkoina, jotka ovat avoinna kaikille uskonnosta riippumatta.

KAISA HALONEN

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

www.sanaris.fi/ laadinta Erkki Vuokila, toteutus Heli Kärkkäinen

O T U S

S T O P

T U L E V A A S O L U KERMAKARKKI

O M A R SUUNNANNÄYTTÄJÄ

ilkeä illan tullen H

JEESUS KÄVELEE VEDEN PÄÄLLÄ

SATA-

S Ä V Y

H Ä M E

Ä M Y

oivallinen

-KAIHDIN

PUHALTAA RIEMUT

TYPERYKSIÄ KIEHTOVAA

-KAIVO KIRKOTKIN

TIEDOTTAVAA

HAVAINNOLLISTAVA

PUUN SUOJAKSI

HALLITSEMATTOMIA

ERITTÄÄ

MAKSAESSA MUKAVA KIELLETTY

I T Ä T U U L I O S A T

-NAVETTA PIRKANMAALLA LOHDUTON

MARTTI

P I H A T T O A K A A

EIVÄT MUIDEN

PROFESSORI KARI

AFRIKASSA

KAPOINEN

ETUJA

SAUNAJUOMIA

HAVAIJILLA

KUORO-

K A H L O

VETELYKSIÄ YKSIÄÄNISTÄ

UUDELLAMAALLA

KATALIN

ARTISTI GIRS

MYTOL. MERENNEITOMAINEN

K A S K O

AUTOJA YLIOPISTO

K I A T

Y A N

KÄSITTELEE RAAKAMALMIA

YHTYMÄ

BERNER

K E R A V A BOWIEN LESKI

I M A N

I L K E I N

NEVANLINNA

A R N E

PAINOTYÖLLE

KORJATAAN

T I L A T E O S ISKELMÄTÄHTI LASSE

S A L L I

MÄÄRÄMITTAISIA

M O T I T O

EDELMANN

U N I S O N O

PSYKOLOGI SAARI

L I E M O L A

L A I S K A T

U T A R E

P O T A T

NÄYTTELIJÄ HARVEY

L A U L U

I roiskuvia O A H U

S K O O L

LYPSYKONEESEEN

A R I

E T I O P I A

I O N T A

KARI

-air R

A I K A J A N A

SUOMALAI- K NEN

-VAKUUTUS

O M A T

E T N A H I F I

I T S E

TAITEELLINEN

E D I S

T A S A R A H A

T O I M E N K U V A T

PANKKI

ROUHETTA

L A H O N E S T O T

L I K A

Ä Ä L I Ö T

K E L P O

ham- O paille EX-

TATLI

A H T E R I

I R T O S O R A

V Ä S Ä I L Y

VIRKAAN -OSASLIITTYVÄT TO TEHTÄVÄT

Frida

RALLIKUSKIN RIESANA

N O E T

Ä K E Ä T

KORKEATASOINEN

MAIDOSTA KAHVIIN

VANHUUDENHEIKKO

A S E T T I

VÄRKKÄÄMISTÄ

PERÄ LEMMEN ASIALLA

V I K A

O S A T A

P Ä I N A

SANARIS.FI – LAADINTA ERKKI VUOKILA, TOTEUTUS HELI KÄRKKÄINEN

iso kivi

-kunta KERAAMIKON TYÖSTÄMIÄ -koira -1.

EPÄILLYT APOSTOLI

HENKILÖTUNNUS OSAVALTIO

T I H U T A YÖN HENGETÄR

U N E T A R

R A K E N N E T T A V A

T R I T O N I

SANKKOJA

T I U H A T

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Toiveikkuus kantaa vaikeiden aikojen läpi Toivon vahvistaminen auttaa esimerkiksi opskeluvaikeuksien selättämisessä, sanoo psykologi Pirjo Säisä-Winter. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVITUS ANTTI VALTA

siat on hyvä konkreti soida. Näin ajatte lee ammattikorkea koulussa psykologiaa opettava Pirjo SäisäWinter, jonka tieto kirja Toivossa on hyvä elää ilmestyy elokuun lopussa. SäisäWinter on toiminut aiemmin psykoterapeut tina ja työnohjaajana. – Toivo on tärkeä henkinen voimavara. Harva kuitenkaan py sähtyy kysymään, mitä toivo on ja miten sitä edistetään, hän sa noo. Kirjan yhtenä lähtökohtana on positiivinen psykologia, jonka avain käsitteitä ovat minäpystyvyys, moti vaatio ja optimismi. – Positiivinen psykologia on löy tänyt kaikkiaan 24 henkistä vah vuutta tai hyvettä, jotka ovat yhtei siä eri kulttuureille. Niihin kuuluvat muun muassa viisaus, rohkeus, in

himillisyys, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä. Positiivinen psykologia auttaa tunnistamaan vahvuuksia sekä pur kamaan haitallisia uskomuksia, jot ka hankaloittavat elämää monel la tavalla. Ne voivat esimerkiksi vai keuttaa opiskelua ja aiheuttaa terve ysongelmia. MUUTOS PAREMPAAN alkaa Pirjo SäisäWinterin mukaan siitä, että ih minen tulee tietoiseksi ajatuksis taan. Haitallisia negatiivisia ajatuk sia ovat esimerkiksi ”muut pääsevät tenteistä läpi, mutta en minä”, ”en ole rakastamisen arvoinen” tai ”tu levaisuudella ei ole minulle myön teistä annettavaa”. Omia uskomuksia ja ajatuksia sii tä, miten elämän tulisi sujua, voi tutkia esimerkiksi läheisten kans sa, opintojen ohjauksessa tai tera piassa. Kouluissa ja yliopistoissa hy

viä tuloksia on saatu soveltamalla amerikkalaisen psykologin Charles Snyderin toivoteoriaa. Snyder määrittelee toivon myön teiseksi tilaksi, päämäärään suun tautuvaksi energiaksi ja kyvyksi ta voitteiden saavuttamiseen. Sny derin teoriaan perustuvan mallin avulla koululaiset ja opiskelijat ovat harjoitelleet tavoitteiden asettamis ta, reitin löytämistä niiden saavut tamiseksi ja esteiden ylittämistä.

”

MITÄ ENEMMÄN EPÄVARMUUTTA SIEDÄMME, SITÄ ENEMMÄN UUTTA PYSTYMME LUOMAAN. PIRJO SÄISÄ- WINTER

– Opintomenestystä parantavat esimerkiksi toiveikkaiden kaverei den seura, perehtyminen toiveikkai den henkilöiden elämäntarinoihin ja kohottavan tarinan kertominen it sestä, SäisäWinter kertoo.

Kielteinen itsearviointi liittyy taas tyypillisesti siihen, pitääkö ih minen itseään rakastettavana. – Itsensä rakastamisen lähtökoh tana on, että ihminen näkee itsensä hyväksyttynä puutteistaan ja epä onnistumisistaan huolimatta. TOIVOTTOMUUS OIREILEE Pirjo Säisä Winterin mukaan hetkissä, joissa elä mä ei maistu miltään. Takki tuntuu tyhjältä, oma elämä ja työ tuntuvat merkityksettömiltä eikä maailmassa tunnu olevan mieltä. Tyhjyyden het kiin voi liittyä voimakasta ahdistunei suutta. Tyhjyyden tunne ja ahdistus ovat luonnollisia tunteita, mutta pitkäai kaisina ne voivat olla masennuksen oireita. SäisäWinterin mukaan tyh jyyden kokemuksilla on tärkeä teh tävä: ne saavat ihmisen kyseenalais tamaan asioita ja siivoamaan elä mästä sellaista, minkä aika on ohi. – Ahdistus voi olla luopumisen ja irti päästämisen tuskaa, joka kertoo siitä, että ihminen on menossa koh ti uutta vaihetta, mutta ei pysty vie lä näkemään sitä. Mitä enemmän epävarmuutta siedämme, sitä enem män uutta pystymme luomaan. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

”Koti on pyhä paikka ja turva Vantaalaiset Annamari ja Tero Ruusu halusivat, että heidän kotinsa siunataan kuopuksen kastejuhlan yhteydessä. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVAT JUSSI HELTTUNEN

odin siunaaminen on kirkollinen toimitus, jota vain harva kirkon jäsen osaa seurakun naltaan pyytää. Viime vuonna koko maassa toimitettiin vain 470 kodin siunaus ta, joista Helsingissä 26, Espoossa 19 ja Vantaalla 11. Sopiva hetki siunata koti on esi merkiksi kasteen yhteydessä, avio liiton vuosipäivää juhlittaessa tai vaikka uuden kodin tupaantuli aisten yhteydessä. Miksi kodin siunauksia järjestetään niin vähän? – Ihmiset eivät tunne toimitus ta tai se ei välttämättä tule mieleen. Joskus olen ottanut kodinsiunauk sen puheeksi kastekeskustelussa, ja useimmat perheet ovat ottaneet sen mielellään mukaan kasteen yhtey teen, kertoo Tikkurilan seurakun nan pappi Päivi Helén. TERO JA ANNAMARI RUUSU tiesivät kodin siunaamisesta ja ehdottivat sitä Hélenille, josta on tullut heidän perhepappinsa. Hélen, joka on vih kinyt pariskunnan ja kastanut hei dän yhteiset lapsensa Walentinin ja Wanessan, tarttui tilaisuuteen mielellään. Niinpä kauniina elokuisena lauantaina Ruusujen perheen pihal le kokoontui sukulaisia ja ystäviä jatkamaan siitä, mikä koronakevää nä jäi kesken. Kodin siunaamisen yhteydessä vietettiin huhtikuussa kastetun Wanessan kastejuhlaa kak kukahveineen. Kummit, jotka olivat osallistu neet kastetilaisuuteen keväällä ko ronatilanteen vuoksi vain etänä, pääsivät nyt laittamaan siunaavat kätensä Wanessan ylle. – Tiesimme, että tällainen mah dollisuus on olemassa, sillä veljeni pojan ristiäisissä myös heidän ko tinsa siunattiin. Lisäksi vanhemmil lani on Sipoossa maatila, jossa on siunattu niin pellot kuin sato, Anna mari Ruusu kertoo. Ruusujen perheeseen kuuluu kahden yhteisen lapsen lisäk si Teron poika Benjamin, 16. Kun Tero osti talon vuonna 2013, he muuttivat siihen kahdestaan pojan kanssa.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

– Äitini ihmetteli, eikö pienempi asunto olisi riittänyt, mutta asioilla on näemmä tarkoituksensa. Tapasin Annamarin keväällä 2014. Vuoden päästä hän muutti Ylästöön. Tam mikuussa 2017 syntyi Walentin, ja talolle alkoi kummasti olla käyttöä. Naimisiin menimme samana kesänä Sipoon kirkossa, Tero Ruusu kertoo.

”

LASTEN MYÖTÄ KODIN MERKITYS ON KOROSTUNUT. ANNAMARI RUUSU

RUUSUILLE ON OLLUT itsestään sel vää, että lapset kastetaan. Korona rajoitukset vaikuttivat Wanessan kastamiseen ainoastaan niin, et tä Pyhän Laurin kirkossa pidettyyn kastetilaisuuteen osallistuivat oman perheen lisäksi vain pappi ja Wa nessan kummisetä Jari Lindholm. Kaikki muut juhlaan kutsutut 40 henkeä osallistuivat tapahtumaan suorassa videolähetyksessä, jonka kummisetä hoiti. – Meille oli tärkeää, että poik keusaikanakin Wanessa saisi kas teen ja nimen sen yhteydessä. Em me halunneet vain ilmoittaa nimeä maistraattiin, Annamari sanoo. Ruusut arvostavat kirkon jäse nyyttä. Heidän elämäänsä kuulu vat kirkolliset perhejuhlat ja esimer kiksi joulukirkko sekä lapsiperheille suunnatut tapahtumat. Wanessan kaste perheen keskiai kaisessa kotikirkossa oli vuorovai kutteinen. Etänä juhlaan osallistu neet kummit lukivat raamatunteks tin. Wanessan pikkuserkku Julia Luotamo lauloi kotoaan Anna Puun kappaleen Mestaripiirros. Juhlaväki oli pukeutunut parhaimpiinsa. Kah vit juotiin itse kunkin kotona. Vaikka kummit myös siunasivat vauvan etäyhteyden kautta, tuntui kummi Riikka Lindholmista hy vältä kokoontua nyt isolla porukal la yhteen ja siunata vielä niin ko ti kuin Wanessakin. Isovanhempi en tehtävänä kodin siunauksessa oli

Wanessa Ruusu kastettiin keväällä, jolloin suurin osa ristiäisvieraista osallistui tilaisuuteen etänä. Elokuussa pidetyssä juhlassa kummit pääsivät siunaamaan kummityttönsä. Samassa juhlassa pappi Päivi Helén siunasi myös perheen kodin.

lukea tilaisuuteen valitut raamatun tekstit. MIKSI HALUSITTE, että kotinne siu nataan? – Koti on pyhä paikka ja turvasa tama. Siunauksessa annetaan kodil le suojaa ja turvaa, toivotetaan kaik kea hyvää, Tero Ruusu pohtii. Ruusujen mukaan kodista teke vät kodin sen ihmiset ja ilmapii ri. Koti on heille turvapaikka, jos

sa voi olla juuri oma itsensä ja jon ne on helppo tulla vaikeankin päi vän jälkeen. – Lasten myötä kodin merki tys on korostunut. Meistä on iha naa, kun kolmivuotias Walentin ker too, kuinka hän rakastaa omaa kotia ja että siellä on parasta olla. Silloin tuntuu, että olemme onnistuneet luomaan kodista myös hänelle sel laisen paikan kuin olemme halun neet, Annamari Ruusu sanoo.

satama”

Onko näin? Tällä palstalla kolme asiantuntijaa ottaa kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.

Tämä kirkolliskokous ratkaisee avioliittokiistan

”Konservatiivit ja liberaalit ovat aika lailla samankokoisia ryhmittymiä. On vaikea ajatella, että kirkolliskokous kolmen neljäsosan enemmistöllä muuttaisi kirkkolakia. Toinen kysymys on, tullaanko kirkon piirissä noudattamaan yhtenäisiä käytäntöjä. Hallinto-oikeuden päätös ratkaisee sen, voiko papin omasta ratkaisusta nuhdella. Se ei poista velvollisuutta noudattaa kirkkolakia ja Raamatun opetusta.

Piispojen kirje kuvailee kuusi ratkaisumallia eli porrasta. Ykkönen ja kakkonen ovat nykytilanne, portaalla kuusi ei enää olisi lainkaan tilaa yksinomaiselle opetukselle miehen ja naisesta liitosta. Näyttää siis siltä, että uuden sielunhoidollisen ja teologisen kokonaisuuden luominen on mahdottoman tuulisen tien takana.” JOUKO JÄÄSKELÄINEN

”Kirkolliskokouksen jäsenten kanta samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliittoon vaihtelee. Minä niin kuin moni muukin edustaja toivon, että he saisivat koko maassa yhdenvertaisen kohtelun ja kaikissa kirkoissa ja seurakunnissa voitaisiin vihkiä kaikki avioliiton edellytykset täyttävät parit avioliittoon. Avioliittokiista ratkeaa monilta osin, kun korkein hallinto-oikeus päättää loppuvuodesta, saako samaa sukupuolta olevan parin vihki-

nyt pappi vihkimisestä rangaistuksen. Sen päätöksen mukaan tulee kirkossa toimia. Toivoisin, että selkeyden vuoksi kirkolliskokous voisi aikanaan erikseen päätJ tää kolmen neljäosan määräenemmistöllä, että kaikki kirkolliseen vihkimiseen oikeutetut parit voidaan vihkiä kirkossa ja että papeilla säilyisi omantunnon vapaus.” PÄIVI LINNOINEN

RON

kirkolliskokousedustaja, perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi

kirkolliskokousedustaja, valtiotieteen tohtori

AU K

KA N E N

Kotiin kuuluu myös se, että kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan. Se, että kolmivuotiasta juhlat väsyttävät ja hän rauhoittuu kuvaan vasta, kun saa ilmapallon, tai että kukkamaljakko kaatuu, on elämää, joka tekee kodista kodin. – Suosittelemme kodin siu nausta muillekin. Se on kaunis ti laisuus, jossa maailman tärkein paikka saa siunauksen, Ruusut sanovat. ■

mistö pitää jo samaa sukupuolta olevien vihkimistä periaatteessa mahdollisena. Vaikeutena on päätökseen mahdollisesti tarvittava kolme nejäsosan enemmistö. Kirkon ykseyden tuekU si säädetty määräenemmistövaatimus kääntyy tässä ykseyttä vastaan. Uskon kuitenkin, että nykyinen kirkolliskokous kykenee tekemään jonkinlaisen päätöksen asiassa.” KIRSI HIILAMO ZI

Samat asiat nousivat esille pappi Päivi Hélenin puheessa. Hän muis tutti, että elämän kaikkein tärkeim mät asiat ovat pohjimmiltaan lah jaa. Vaikka puoliso on oma valinta, hän ja parin keskinäinen rakkaus ovat lahjaa. Jokainen lapsi on ihme. – Lasten koti on vanhempien vä linen suhde. Kodin paras sisustus ovat siellä asuvat ihmiset ja heidän välisensä rakkaus, Helén sanoi pu heessaan.

”Samaa sukupuolta olevat parit tarvitsevat kirkollisen vihkimisen siinä missä muutkin. Uskon, että asia etenee kirkossa kahdella raiteella. Ensinnäkin yhä useammat papit vihkivät kaikki parit. Helsingin hiippakunnan lisäksi vihkiminen tulee sallituksi muissakin hiippakunnissa, virallisesti tai epävirallisesti. Toiseksi kirkolliskokous saa jossakin vaiheessa aloitteen asian ratkaisusta. Sekä piispainkokouksen että ilmeisesti myös kirkolliskokouksen enem-

kirkolliskokousedustaja, Tapiolan kirkkoherra KIRKKO JA KAUPUNKI – 14/2020

Mielipide Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 300 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki / mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Iltapäiväkerhoista ei saa luopua VIISI VUOTTA sitten kaikki Helsingin suomenkieliset seurakunnat olivat mukana järjestämässä 1–2-luokkalaisille lapsille iltapäiväkerhotoimintaa. Nyt kerhojen määrä on pudonnut tuntuvasti. Seurakuntien pyörittämä ip-toiminta on osa kaupungin palveluverkkoa. Taloudellisesti toiminta on kannattavaa, koska kaupunki tukee sitä. Onkin outoa, että seurakunnat ehdoin tahdoin luopuvat osasta varhaiskasvatustyötään, ip-kerhoista. Samaan aikaan kirkollisverotettavien määrä on laskenut huimasti, ja rakennuskanta vaatii kalliita korjauksia. Kirkossa on oltu hyvin huolestuneita jäsenkadosta. Eikö seurakunnissa nähdä lapsityön merkitystä pitkäjännitteisenä yhdessä kulkemisena? Vaikka iltapäiväkerhoissa ei olekaan kysymys mistään pyhäkoulusta, luotettava aikuissuhde ja iloinen, puuhakas yhdessä tekeminen ovat luonteva polku myös yhteisiin messuihin ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan.

Menneisyydelle raivoaminen ei auta ELÄMME PAITSI suuren yleisen epävarmuuden myös armottomuuden ja suoranaisen kostonhalun leimaamaa aikaa. Koska eräänä kiukun kohteena on menneisyys, vastapainoksi kaikkien olisi suotavaa tiedostaa, että myös kaikki kullakin nykyhetkellä olemassa oleva hyvä on perittyä. Elämäkin on lahjaksi saatu ja armosta ylläpidetty. Jokainen sukupolvi tekee toki paljon virheitä. Menneiden sukupolvien tekemien virheiden seurauksista irti pääseminen on eräs edellytys sovulle tulevaisuudessa. Edesmenneiden sukupolvien mahdollinen tuomitseminen on kuitenkin yksin Korkeimman kädessä. Koska ihminen ei saa tuomiolle edesmenneitä sukupolvia eivätkä he voi pyytää eläviltä anteeksi, heille raivoaminen ei auta. Se ei vapauta vanhojen virheiden henkisistä kahleista, vaan tekee niistä entistäkin vahvemmat. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää anteeksianto. Anteeksi antamista helpottaa ihmistuntemuksen tuoma ymmärrys siitä, miksi ihmiset ovat toimineet niin kuin ovat.

Arttu Haglund elokuvaohjaaja, Helsinki

Lehti on parantunut MIELESTÄNI UUSIUTUMINEN on tehnyt hyvää lehdelle, niin sisällölle kuin ulkoasullekin. Sisältö on monipuolista ja kiinnostavaa. Erilaiset näkökannat asioista pääsevät hyvin esille, eikä tiukkapipoisuutta näy. Nykyisessä koossaan lehteä on helpompi käsitellä ja lukea, jopa halutessaan säilyttää. Myös värikuvat piristävät. Kiitokset lehden toimituskunnalle!

Mirja Räbinä Helsinki

Olin nimikristitty

Mikko Heikkilä filosofian tohtori, Tampere

MARTTA-KAISA VIRTA

Matti Kykyri seurakuntalainen, Helsinki

Kirkko tuomitsee jälleen rakkauden KIITOS TÄRKEÄSTÄ artikkelista Rakastan sinua ja sinua (K&k 30.7.). Inhimillinen, rakkauden eri muotoja avarakatseisesti ja lempeästi käsittelevä juttu edustaa juuri sitä moniäänisyyttä, jota kirkkoon kaivataan. Kirkko ja kaupunki onkin jo pitkään määrätietoisesti kulkenut tätä arvokasta polkua ja näyttänyt julkaisijalleen esimerkkiä. Lähimmäisenrakkaus, kristinuskon perimmäisin arvo, loistaa kuitenkin poissaolollaan paitsi kirkon kannanotoissa, myös perinteistä parisuhdetta puolustavan Sinikka

Kirkko on kuitenkin hitaasti kääntyvä laiva. ”Jumala on rakkaus”, toteaa ensimmäinen Johanneksen kirje, mutta niin kauan kuin tuomitseva linja suhteessa rakkauteen jatkuu, joutunee päätoimittaja Jaakko Heinimäkikin tyytymään siihen, että Senaatintorin laidalla seisova käännösvirhe on nimensä ansainnut (K&k 30.7.).

Holma-Peetsin mielipiteessä (K&k 13.8.). Siinä kaikuu hapan haluttomuus ymmärtää lukemaansa. Jos ihmissuhdejärjestelystä on sovittu kaikkien osapuolten kesken, millainen se onkaan, silloinhan kokonaisuudessa nimenomaan vallitsee Holma-Peetsin peräänkuuluttama luottamus. Ja kun hän kritisoi ju-

tun henkilöitä ”kaikki mulle heti ja nyt” -asenteesta, kehen hän viittaa? Muistisairaan ihmisen rakastavaan omaishoitajaan? En ole koskaan törmännyt monisuhteiseen henkilöön, joka ykskantaan tuomitsisi monogamian, joten samaa ymmärtäväisyyttä sopisi toivoa myös toiseen suuntaan.

TIMO TEINIKIVEN kirjoitus herätti ajatuksia (K&k 28.5.). Olin nuorempana nimikristitty. Minulta puuttui elävä usko. En pitänyt Raamattua Jumalan inspiroimana kirjana ja kuvittelin, että järkevän ihmisen pitää uskoa naturalistisiin teorioihin esimerkiksi elämän synnystä. Kristillinen usko ja teologia eivät voi perustua mihinkään muuhun kuin Raamattuun. Kristitty, joka ei usko Raamattuun, on vastaavanlainen otus kuin ateisti, joka uskoo Jumalaan: looginen mahdottomuus. Blaise Pascalia lainaten: ”Jos he eivät voi olla kristittyjä, olkoot edes rehellisiä”. Liberaali teologia taas on susi lammasten vaatteissa. Se perustuu naturalistiseen filosofiaan; se olettaa, että Raamatun ihmeet eivät olleet historiallisia tapahtumia. Mutta jos näin on, kristinusko ei yksinkertaisesti ole totta, ja liberaali teologia sahaa omaa oksaansa. Apostolit kirjoittivat ja saarnasivat siitä, mitä olivat nähneet Jeesuksen sanovan ja tekevän. Apostoleja vainottiin väkivaltaisesti, ja useimmat heistä kuolivat marttyyreina. Siksi on mieletöntä ajatella, että he olisivat keksineet tarinoita omasta päästään. Omatunto on petollinen moraalinen ohjenuora. Laki annettiin Moosekselle siksikin, että ihmiset lakkaisivat tekemästä kuten itse oikeaksi katsovat (5. Moos. 12:8).

Riku Koivusalo Vantaa

27.8.2020 kirkkojakaupunki.fi

. s u d h a d u u , h a o t s s s o r No e m u n a k o Ei j kai

Pääotsikko Omalla

äidinkielellä Anzhelika Khimich ja Anna Lewing aloittavat uuden venäjänkielisen raamattupiirin Hakunilassa s. 2

3 pikkuotsikkoa. Max n. 80 merkkiä /kpl ja loppuunkastetaan nyt Vantaalla sivunumerotieto samaan vauvoja s. 4 koronakevään putkeen s. 4

Seurakuntien syyskausi starttaa. Lue vinkit tästä lehdestä.

Seura kunta auttoi kotiutu maan Suomeen Venäjänkielinen seurakuntayhteisö on auttanut kotoutumisessa Hakunilassa asuvaa Anzhelika Khimichiä. Kohta hän voi osallistua omalla äidinkielellä pidettävään raamattupiiriin kotikulmillaan. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA MARIANNA SIITONEN

un Anzhelika Khimich muutti Suomeen Petroskoista Venäjältä seitsemän ja puoli vuotta sitten, hän ei tuntenut täällä juuri ketään. Sitten hän tutustui venäläistaustaisiin ihmisiin, jotka olivat mukana Helsingin seurakuntayhtymän venäjänkielisessä toiminnassa. – Olin innoissani siitä, että venäjänkielisiä kokoontuu yhteen seurakuntatyön merkeissä. Tuntui hienolta, että messujakin järjestetään omalla äidinkielellä, vaikka pidän myös suomenkielisistä messuista. Khimich kokee itsensä uskovaiseksi, vaikka ei kuulukaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon. – Olen vilpittömässä sydämen uskossa. Minusta on ensiarvoisen tärkeää kuulla Jumalan sanaa. Olen saanut Jumalasta turvaa, kun olen joutunut selviytymään uudessa maassa ja kulttuurissa. Vapaaehtoistyö venäjänkielisessä seurakuntatyössä on auttanut Khimichiä kotoutumaan ja sopeutumaan suomalaiseen elämänmenoon. Hakunilassa asuva Khimich työskentelee nykyään lastenhoitajana päiväkodissa. – Venäjänkielistä työtä tehdään tiiviissä yhteydessä luterilaisen kirkon kanssa. Vapaaehtoistyön myötä olen tutustunut paremmin suomalaiseen seurakuntaelämään ja samalla koko maan kulttuuriin.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

VANTAAN SEURAKUNNISSA ei ole viime vuosina ollut juurikaan venäjänkielistä toimintaa. Niinpä Anzhelika Khimich iloitsee siitä, että lähellä kotia, Länsimäen kirkolla, aloittaa syyskuussa venäjänkielinen raamattupiiri. Hän alkaa toimia vapaaehtoisena piirin ydinryhmässä. – Odotan innolla sitä, että voin nyt vuorostani auttaa muita. Raamattupiiriä vetää Helsingin seurakuntien venäjänkielisen työn pappi Anna Lewing, joka on tullut tutuksi Khimichille seurakunnan vapaaehtoistyön kautta. Lisäksi ohjaajiksi tulee vantaalaisia seurakunnan työntekijöitä. – Tarkoituksena on käsitellä hengellisiä kysymyksiä ihmisten toiveiden mukaan. Saatamme esimerkiksi lukea Raamatusta Luukkaan evankeliumia tai käsitellä erilaisia uskoon ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, Lewing kertoo. – Joka toinen viikko kokoontuvaan raamattupiiriin ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet, kirkkokuntaan tai uskomukseen katso-

”

Olen saanut Jumalasta turvaa, kun olen joutunut selviytymään uudessa maassa ja kulttuurissa. VENÄJÄNKIELISEN SEURAKUNTATYÖN VAPAAEHTOINEN ANZHELIKA KHIMICH

Venäjänkielisen työn pappi Anna Lewing (vas.) alkaa vetää venäjänkielistä raamattupiiriä. Mukana vapaaehtoisten ryhmässä on Anzhelika Khimich.

matta. Tätä kautta voi tutustua perusteellisemmin luterilaiseen kirkkoon. Lewingin mukaan venäjänkielisille on tärkeää järjestää Vantaalla seurakunnan toimintaa siitäkin syystä, että he ovat virolaisten ohella suurin muualta muuttaneiden ryhmä kaupungissa. Venäläis- ja inkeriläistaustainen Lewing on toiminut Helsingin venäjänkielisen työn pappina vuodesta 2008 lähtien. Venäjänkielinen seurakuntayhteisö koostuu kaikenikäisistä, eri puolilta pääkaupunkiseutua asuvista ihmisistä. Heille on tarjolla monimuotoista toimintaa, muun muassa nuorisotyötä, äiti-lapsipiiriä, aikuisrippikoulua, kuoroa ja leirejä. Monelle on tärkeä myös venäjän kielellä pidettävä messu. Ennen koronaa messussa oli noin 60 kävijää. – Venäjänkieliset pitävät siitä, että toiminta on avointa ja kodinomaista. He ovat kertoneet, että messuun ja erilaisiin toimintoihin on mukava osallistua, koska mukaan voi tulla sellaisena kuin on. Kaiken lisäksi voi puhua omaa äidinkieltään, Lewing sanoo. Venäjänkielisiin pidetään yhteyttä myös lähettämällä sähköistä uutiskirjettä 400 osoitteeseen. Lisäksi on perustettu erilaisia Facebook-ryhmiä, joihin osallistuu satoja venäläistaustaisia. ■ Venäjänkielinen raamattupiiri ke 9.9. klo 18 Länsimäen kirkolla, Kerotie 9. Keskustelua, kysymyksiä ja pohdiskelua Raamatun ja teekupin äärellä. Lisätiedot: Anna Lewing, 050 380 1175, anna.lewing@evl.fi

Harraste kerhoja koululaisille Kouluikäisten iltapäivisin ja iltaisin kokoontuvat harrastuskerhot ovat alkamassa.

antaan seurakunnat järjestävät harrastekerhoja eri puolilla Vantaata. Kerhovalikoimasta löytyy kokkailua, liikuntaa ja luovia harrasteita. Esimerkiksi Vantaanlaaksossa voi osallistua majanrakennuskerhoon ja Rekolan kirkolla pienoismallikurssille. Tikkurilan enkkukerhossa voi oppia ja vahvistaa englanninkielen taitoja helpolla, nykyaikaisella ja leikkisällä tavalla. Loppusyksyn kepparikerho Myyrmäessä vetoaa varmasti keppihevosharrastajiin. VANTAANKOSKEN seurakunnan nuorisotyönohjaaja Outi Kivistö kertoo, että perheiltä ja kerhonohjaajilta tulleen palautteen perusteella tänä syksynä kokeillaan 4–5 kertaa kokoontuvia kerhoja. – Syyskausi on jaettu kolmeen kerhoperiodiin, joista jokaisessa on vähän erilaista tarjontaa eri puolilla seurakunnan aluetta. Periodimaiset kerhot sopivat ehkä paremmin lasten ja perheiden vilkkaaseen harrastuselämään, Kivistö sanoo. – Kuuntelemme perheiden palautetta myös kerhojen teemojen suhteen. Martinlaaksossa esimerkiksi toteutetaan nyt toiveen perusteella luontokerho, jossa opetellaan luonnon tutkimista ja tarkkailua. OUTI KIVISTÖ SANOO, että koronaviruksen uhka otetaan huomioon kerhojen toteutuksessa. Käsihygieniasta pidetään huolta ja vain terveenä saa tulla paikalle. Seurakuntien kerhot ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisten nuorten ohjaamia ja ilmaisia, mutta joissakin kerhoissa voi olla pieni materiaalimaksu. ILMOITTAUTUMISKÄYTÄNNÖT kerhoihin vaihtelevat seurakunnittain. Katso oman alueesi tarjonta ja ilmoittautumistapa seurakuntasi verkkosivuilta. Koronaepidemian kehitys saattaa vaikuttaa kerhojen toteutumiseen ja seurakunnat tiedottavat tilanteesta ilmoittautuneita. ■ Katso lisää: www.kirkkovantaalla.fi KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Koronakevään vauvoja kastetaan nyt Kasteiden määrä romahti keväällä. Kesällä tilanne on muuttunut täysin päinvastaiseksi. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVITUS MAIJA SAARI

un poikkeustila hiljensi Suomen, moni perhe siirsi iloisia perhejuhliaan eteenpäin. Vaikka kasteita ja häitä vietettiin jonkin verran pienemmällä porukalla ja etänä, näyttävät pääkaupunkiseudun seurakuntien loppukevään kaste- ja vihkitilastot synkiltä. Helsingissä kasteiden määrä jäi huhti–toukokuussa kolmannekseen normaalista. Kun viime vuonna noina kahtena kuukautena kastettiin 374 alle yksivuotiasta lasta, tänä vuonna kastettiin vain 127. Kevään tilanne näyttää samanlaiselta Espoossa ja Vantaalla. NYT TILANNE on tyystin toinen: käynnissä on varsinainen kastebuumi. Sekä tilastot että pappien saama palaute kertovat, että useimmat perheet haluavat kastattaa lapsensa. – Korona-aika on näyttänyt, että kasteella on monille iso merkitys. Espoossa oli heinäkuussa kasteita noin 20 prosenttia tavallista enemmän ja elokuussa varauksia on jopa 65 prosenttia tavanomaista elokuuta enemmän, Espoonlahden seurakunnan pappi Heikki Lehti kertoo.

Seurakunnissa lapsikasteiksi tilastoidaan vanhastaan kasteet, joissa lapset merkitään myös väestörekisteriin seurakuntien kautta. Tämä tapahtuu lain mukaan alle kolmekuukautisena. Jos lapsi kastetaan myöhemmin, vauvan nimi on kirjattu ensin väestörekisteriin. Kaste ja seurakuntaan liittäminen on kirjattu aikuiskasteeksi.

”

KORONA-AIKA ON NÄYTTÄNYT, ETTÄ KASTEELLA ON MONILLE ISO MERKITYS. HEIKKI LEHTI

OIKEAMPI VAUVANA kastettujen luku saadaan, kun mukaan otetaan myös ne lapset, jotka on liitetty ensin väestörekisteriin ja kastettu sen jälkeen alle yksivuotiaana. Syy moiseen menettelyyn voi olla vaikka passin hakeminen tai perheen ja suvun aikataulut.

INNA VLASOVA/ISTOCK

Kuntien jakeluorganisointi vie aikaa, ja siksi Vantaan seurakunnat hankki maskeja jaettavaksi seurakuntien diakoniatyön kautta.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Normaalisti enin osa lapsista kastetaan aivan pienenä. Tänä kesänä on kastettu tavanomaista enemmän vanhempia vauvoja – niitä, jotka jäivät keväällä kastamatta. Helsingissä on tämän vuoksi ollut tänä kesänä yli sata kastetta viime kesää enemmän. Vantaalla puolestaan oli tämän vuoden heinäkuussa yhteensä 126 kastetta, kun niitä oli viime vuoden heinäkuussa vain 66. Kasvu johtuu pääasiassa siitä, että nyt kastettiin peräti 54 sellaista lasta, jotka oli ensin merkitty väestörekisteriin. – Olen itsekin pohtinut monen perheen kanssa, uskaltaako koronaaikana kastaa. Nyt kasteita on ollut tavallista enemmän. Toki edelleen korostan sitä, että kasteessa on syytä noudattaa hygieniaohjeita, eikä tilaisuuden tunnelmaa latista, vaikka olisi maski kasvoilla, Vantaan Rekolan seurakunnan pappi Laura Leverin kertoo. Niin Espoossa, Helsingissä kuin Vantaalla koko vuoden kasteiden määrä on toki yhä edellisvuotta hieman alemmalla tasolla. Esimerkiksi Espoossa on tammi–heinäkuussa kastettu 657 vauvaa, kun edellisvuonna kasteita oli tähän mennessä ollut 790.

Maskeja jaossa vähävaraisille Vantaan seurakunnat on hankkinut yhteensä 5 700 kertakäyttöistä kasvomaskia, jotka on tarkoitus jakaa vähävaraisille. Yksittäisissä seurakunnissa maskeja on 500–1 000 kappaletta, joten mitään massajakelua ei olla järjestämässä. Yhteisen seurakuntatyön johtajan Kirsi Rantalan mukaan kasvomaskeilla reagoidaan nyt kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien tilanteeseen eli autetaan tilapäisesti niitä van-

Mitään pysyvää romahdusta korona ei näytä kasteisiin tuoneen. Espoon seurakunnat on kerännyt kasteista systemaattisesti palautetta noin 150 perheeltä. Heikki Lehden mukaan palaute osoittaa, että ne jotka haluavat, että lapsi kastetaan, kokevat tilanteen merkitykselliseksi ja antavat siitä positiivista palautetta, huippuarvosanoja.

taalaisia, joilla ei kerta kaikkiaan ole varaa maskeihin. – Normaalisti ihmiset hankkivat maskinsa itse. Tämä apu on tarkoitettu niille, joille maskikustannus on kohtuuton. He voivat tiedustella kertakäyttömaskeja oman alueensa seurakunnan diakoniasta. Diakoniatyöntekijät arvioivat tilanteen ja tekevät päätöksen, Rantala sanoo ja toteaa, että varsinaisesti maskien jakelusta huolehtii kaupunki. Vantaan kaupunki ilmoittaakin jakavansa ilmaisia kasvomaskeja vähävaraisimmille ja haavoittuvimmassa asemassa

oleville. Alkuvaiheessa kaupungin toimipisteissä jaetaan kertakäyttöisiä maskeja, joita annetaan 20 kappaletta henkilöä kohti. Myöhemmin on tulossa jakoon myös kankaisia maskeja, neljä kappaletta henkilöä kohden. Kaupunki jakaa maskeja muilla terveysasemilla paitsi Martinlaakson koronaterveysasemalla. Lisäksi maskeja saa Versosta, Myyrmäen ja Tikkurilan päihdepoliklinikoilta sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimipisteistä Koivukylässä ja Hakunilassa.

Vantaa Kesä–heinäkuu 2019

181

JOS KASTEISSA on palattu normaaliin, niin vihkimisten suhteen tilanne on toinen – erityisesti kirkollisten vihkimisten. Vihkimisten määrä on kaiken kaikkiaan laskenut viimevuotiseen verrattuna, esimerkiksi Helsingissä 18,6 prosenttia. Siviilivihkimisiä selvästi suurempi muutos on tapahtunut kirkollisissa vihkimisissä kaikkialla pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Vantaalla ja Kauniaisissa enemmistö alkuvuonna vihityistä kirkon jäsenistä valitsi viime vuonna kirkkohäät. Tänä vuonna suunta kääntyi: yhä useampi kirkon jäsen vihittiin maistraatissa. Voi olla, että seurakuntien hääyötapahtumat hieman korjaavat tilannetta, ja avioliiton siunauksia saattaa olla syksyllä, vaikka vielä niitä on ollut vähän. Syitä kirkkohäiden kartteluun voi olla monia. Moni ajattelee, että kirkkohäät ovat suuret häät ja maistraatissa riittää pienempi joukko. Todellisuudessa pappi ja pari todistajaa riittää, ja papin saa minne vain. Voi myös olla, että ne isot häät pidetään myöhemmin. – Niistä pareista, joiden kanssa itse olen jutellut, muutama perui häät, koska he haluavat järjestää isot kirkkohäät. Sellaiset, joihin voivat kutsua niin mummit, kummit kuin kaikki omat kaverit. Toki voisi toimia myös niin, että pidetään häät kirkossa pienemmällä väellä, ja järjestetään isot juhlat myöhemmin, vinkkaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pappi Maija Kuoppala. ■

Kesä–heinäkuu 2020

232

Espoo Kesä–heinäkuu 2019

266

Kesä–heinäkuu 2020

266

Kesä–heinäkuu 2019

Kastettujen määrät kaupunkikohtaisesti Lähteet: seurakuntien tilastot

Ministeri kiitti kirkkoa Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko vieraili kirkolliskokouksessa. Hän kiitti kirkkoa koronavirusepidemian aikaisesta työstä. – Kirkko on perinteisesti ollut maassamme tärkeä henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistaja ja osallistunut laajasti myös kriisityöhön. Kirkko on auttanut menetyksen, surun ja epävarmuuden käsittelyssä ja tuonut toivoa sinne, missä se on ollut kadoksissa. Apua on tarjottu kai-

Helsinki

411

Kesä–heinäkuu 2020

518

kille, eikä kirkon jäsenyys ole ollut avunsaannin edellytys, Saarikko sanoi puheessaan. Koronavirus pakotti ihmiset eristäytymään fyysisesti, mutta kirkko keksi keinonsa jatkaakseen toimintaansa poikkeustilanteessa. Saarikko mainitsi muun muassa lisääntyneet puhelin- ja verkkokeskustelut sekä etäjumalanpalvelukset. Saarikko totesi myös, että kirkon diakoniatyö on yhteistyössä kuntien kanssa kehittänyt nopeassa tahdissa konkreettisia auttamiskeinoja. Saarikon mukaan seurakun-

tien antaman tuen tarve ei vähene, vaikka koronakriisi taittuisi. Siksi opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt diakoniatoiminnan tukemiseen 4,4 miljoonan euron erityisavustuksen. – 1990-luvun laman oppien perusteella tiedämme, että diakoniatoiminnan tarve tulee edelleen kasvamaan, Saarikko sanoi.

Jukka Nevala jää eläkkeelle Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Jukka Nevala on irtisanoutunut kirkkoherran viras-

ta 1.2.2021 alkaen. Hän jää eläkkeelle täyttäessään 68 vuotta. Nevala valittiin kirkkoherraksi vuonna 2006. Hän on työskennellyt pappina Hämeenkylässä vuodesta 1985 eli seurakunnan perustamisesta asti. Tätä ennen Nevala oli pappina Tikkurilan ja Vantaankosken seurakunnissa. Hän toimii tällä hetkellä myös lääninrovastina. Länsi-Vantaalla sijaitsevassa Hämeenkylän seurakunnassa on edessä uuden kirkkoherran valinta. Seurakunnassa on 11 101 jäsentä ja 29 työntekijää.

Jääskeläisestä lakivaliokunnan varapuheenjohtaja Turussa koolla ollut kirkolliskokous valitsi valiokunnat valmistelemaan kokouksessa käsiteltäviä asioita. Kirkolliskokouksessa on nyt kaksi vantaalaista maallikkoedustajaa. Heistä Jouko Jääskeläinen valittiin lakivaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Soili Haverinen puolestaan valittiin opillisia kysymyksiä arvioivan perustevaliokunnan jäseneksi. KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Sairaalapappi Irmeli Enckellin mielestä sairaalapapin työ vie paljon voimia, mutta vastineeksi se myös antaa paljon. – Alun perinkin halusin sielunhoitotyöhön siksi, että tässä ollaan niin papin työn ja evankeliumin juurilla, hän sanoo.

Sairaalapapin tärkein työkalu on pieni salkku, jossa on ehtoollisaineet.

Sairaalapappi kohtaa kuolemaa ammatikseen Vantaalla on ollut sairaalapappeja 40 vuoden ajan. – Koskaan ei ole samanlaista päivää, sanoo Irmeli Enckell.

TEKSTI JUHANI HUTTUNEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN

eijaksen sairaalan kappelin seinät eristävät ääntä niin hyvin, että ambulanssin pilli tuskin kuuluu. Alttarille on jäänyt koronakevään jäljiltä vääränvärinen liina. Pitäisi olla vihreä, mutta pöytää koristaa violetti. Se on katumuksen väri ja kuuluu pääsiäisaikaan. Sairaalapappi Irmeli Enckell ottaa esiin tärkeimmän työkalunsa: pienen salkun, jossa on minikokoiset ehtoollisvälineet. Pikkiriikkises-

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

sä pullossa tilkka viiniä, pyöreässä rasiassa öylätit. – Joskus potilas, joka tietää kuolevansa tai tarvitsee vahvistusta elämäänsä sairauden keskellä, toivoo ehtoollista tai öljyllä voitelua. Toisinaan ehtoollinen nautitaan läheisten kanssa omaisen kuoltua, Enckell sanoo. – Jokainen tilanne on aina erilainen. Siinä on aina uusi suru, uusi kipu ja uusi hätä. Sen vuoksi tähän työhön ei voi turtua. Tai jos mikään ei enää tunnu missään, on aika vaihtaa alaa, hän sanoo.

Enckellin työpäivä alkaa aamukahdeksalta. Aamupäivät kuluvat usein palavereissa, kirjallisissa töissä ja välillä työnohjaustehtävissä. Iltapäivisin kierretään sairaalan osastoilla. Välillä rutiinit rikkoo hälytys, kun hoitohenkilökunta soittaa, että osastolla tarvitaan kiireesti pappia. – Raskainta on kohdata omaisten hätä silloin, kun joku läheinen on tehnyt itsemurhan. Joskus myös hoitohenkilökunta on työssään joutunut äärirajoille, ja ne purkutilanteet ovat vaativia, Enckell sanoo. Sairaalapappi tosiaan on pappi myös lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle. – Kun ihmiset näkevät papin tunnukset, heillä usein herää tarve jutella. Riittää, että pappi on vain läsnä, Enckell sanoo.

VANTAALLA ENSIMMÄINEN sairaalateologi aloitti työnsä neljäkymmentä vuotta sitten. Silloin pappeja oli vain yksi, nyt heitä on neljä. Nykyinen johtava sairaalapastori Pirjo Vatanen aloitti työnsä Vantaalla vuonna 1985. Hän korostaa, että sielunhoito on ennen kaikkea hengellistä työtä. – Sielunhoito on luottamuksellista keskustelua ihmiselle tärkeistä asioista. Siihen voi kuulua myös rukoushetki tai ehtoollisen vietto. Sielunhoito kuuluu peittelemättömästi kirkon ydintehtävään. Sairaalasielunhoidossa korostuu ihmisen hengellinen ja eksistentiaalinen tukeminen kaikissa kohtaamisissa, ja etenkin saattohoitotilanteessa, Vatanen sanoo. Tällöin sairaalapapit eivät istu käännyttämässä kuolinvuoteel-

ANTERO HARJU

taan myös sosiaali ja terveysminis teriön terveydenhuoltoa koskevissa suosituksissa. Sairaalasielunhoito työtä määrittävät yhteistyösopimuk set ja lainsäädäntö, etenkin uskon nonvapauslaki ja laki potilaan oi keuksista, Vatanen sanoo. Vaikka sairaalapapit ovat monin tavoin kouluttautuneita, tärkeää on olla pappi.

”

Raskainta on kohdata omaisten hätä silloin, kun joku läheinen on tehnyt itsemurhan. IRMELI ENCKELL

la makaavia ihmisiä, vaan heitä tue taan heidän omista lähtökohdistaan käsin. – Sairaalapappi tulee luo pyydet täessä, eikä hän kysele ihmisen va kaumusta. Pappi on tukena ja jaka massa tilannetta, Vatanen sanoo. SAIRAALASIELUNHOIDON erityis koulutus kestää kolme vuotta. Ku ka tahansa ei pääse sairaalapapiksi, vaan jo rekrytointivaiheessa on lä päistävä soveltuvuustestit. – Koulutuksen ideana on, että opiskeltava materiaali integroituu omaan käytännön työhön. Sairaa lapapin koulutukseen sisältyy ny kyisellään myös psykoterapiakoulu tukseen vaadittava orientoiva opin tokokonaisuus. Monet sairaalapa pit hankkivat lisävälineitä työhönsä kouluttautumalla jossakin vaiheessa myös psykoterapeuteiksi, Pirjo Va tanen kertoo. Papit seuraavat tarkasti yhteis kunnallista keskustelua, jossa nou see aika ajoin esiin kysymys kirkon asemasta kouluissa, puolustusvoi missa tai vaikkapa vankiloissa. – Sairaalasielunhoito on tunnus tettua, ja hengellisen tuen asiantun temus ja merkitys hoitotyössä tode

– Pappi on nimenomaan hengelli sen elämänalueen asiantuntija. Sie lunhoitotilanteessa lähtökohta on, että siinä on kahden ihmisen lisäksi läsnä myös kolmas taho, Jumala. – Perinteisen ristin teologian mu kaisesti ajattelen, että Jumala on eri tyisen lähellä ja mukana jokaisen ih misen kärsimyksessä, Vatanen sa noo. TOISINAAN IRMELI ENCKELL tulee töihin junalla mukanaan pyörä, jolla hän työpäivän jälkeen polkee kotiin. – Työmatka on niin pitkä, että vain toiseen suuntaan jaksaa pyö räillä. Työssä jaksamisen kannal ta liikunta on ensiarvoisen tärke ää. Sen lisäksi oma perhe ja läheiset tuovat työn vastapainoksi arkeen täysin toisen todellisuuden, hän sa noo. Sairaalapapin hommia Enckell ei vaihtaisi pois. – Alun perinkin halusin sielun hoitotyöhön siksi, että tässä ollaan niin papin työn ja evankeliumin juurilla. On voimia vievää kannatel la toista ihmistä, mutta samalla sii nä myös saa paljon, kun näkee, mi ten toisten taakka kevenee, Enck ell sanoo. Ja aina ei edes ole niin vakavaa. – Tässä työssä myös nauretaan paljon. Vaikeassakin tilanteessa jo kin sairaalapotilaan kertoma muis to saattaa naurattaa, ja toisinaan on hienoa olla mukana ilossa, kun hoi to onkin tehonnut, ja potilas on saa nut lisää elinpäiviä. ■

Pyhän Laurin kirkko on kysytty vihkikirkko.

Pyhän Laurin kirkon vihkiajat ovat haussa Suosittuun kirkkoon häitä suunnittelevien on hyvä olla nyt valppaana. Ensi vuoden kesä- ja joulukuun väliset vihkiajat Vantaan Pyhän Laurin kirkkoon ovat haettavissa 31.8.–5.9. Aikoja voi hakea nettilomakkeen kautta Vantaan seurakuntien nettisivujen kautta. Vihkipareille ilmoitetaan heidän saamastaan ajasta viimeistään 30.9.2020. Etusijalla vihkiaikojen haussa ovat Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan jäsenet, koska Pyhän Laurin kirkko on heidän kotikirkkonsa. Toisella sijalla ovat muut vantaalaiset vihkiparit ja kolmannella sijalla muut hakijat. Vähintään toisen hakijoista pitää kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vihkiaikatoiveita tulee nettihaussa antaa vähintään viisi ja enintään kymmenen. Toiveet voivat osua myös samalle päivälle. Tarjolla olevat vihkiajat ovat perjantain ja lauantain iltapäiviä kello 12.30– 17 välillä. Suosituimmat ajat ovat lauantaisin välillä 13.15–15.30. Aikoja ei tarvitse olla varaamassa heti aamulla 31.8., sillä lomakkeen lähetysajalla ei ole vai-

kutusta, kunhan toive on lähetetty hakuaikana. Vihkiaikoja on tällä kertaa jaossa tavallista vähemmän. Elokuussa 2021 viikolla 32 kirkossa ei ole tarjolla vihkiaikoja Helsingan keskiaikatapahtuman ja Vantaan BRQ-barokkifestivaalin vuoksi. Kirkon kunnostustöiden takia vihkiaikoja ei ole tarjolla 20.9.–14.11.2021. Marras–joulukuussa 2021 kirkko on varattuna joulukonserteille. Lisäksi koronan vuoksi kesältä 2020 siirrettiin kymmenkunta vihkimistä ensi kesälle. – Lauantaisin on 6–7 vihkiaikaa ja perjantaisin kolme. Sesonkiaikana nämä kaikki varataan. Syksyn 2020 kaikki lauantait on varattu lokakuun alkuun asti, sillä koronan siirtämiä häitä järjestetään nyt, Tikkurilan seurakunnan pappi Sanna Heikurinen sanoo. – Kirkkoa kysytään avioliiton siunaamisiin, jos pari on jo vihitty maistraatissa. Muita arki-iltoja on hyvin vapaana niin nyt kuin ensi vuonna. Niistä kannattaa kysyä erikseen. PAULI JUUSELA KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Kristinusko on rakkaus suhde – ei mikään oppi kokoelma Ideologiaksi typistetty uskonto on hirviö, tuumii professori Atte Korhola. TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA VILJA HARALA

ykyisen Israelin val tion alueella on kaksi suurta järveä, Gene saretinjärvi ja Kuol lutmeri. Genesaretin järvi on läpivirtaus järvi, ja se on täynnä elämää. Kuol lutmeri on virtojen päätepiste, josta vesi poistuu ainoastaan haihtumal la. Se on nimensä mukaisesti käy tännössä eloton. Ympäristönmuutoksen profes sorin Atte Korholan mielestä nuo kaksi järveä ovat hyvä vertauskuva ihmisen hengelliselle tilalle. Jos kristitty haluaa pysyä hen gellisesti elossa, hänen täytyy ol la avoin ja antaa todellisuuden vir rata lävitseen. Jos ihminen kaivau tuu poteroon, hänen henkensä um mehtuu. – Se johtaa haluun olla oikeassa ja tuomita muut. Muodostamme rii taisia kuppikuntia, luulemme löytä neemme ainoan totuuden ja raken namme omaa valtakuntaamme, jos ta ajattelemme armeliaasti ripot televamme jotain toisille, Korhola selittää. Korholalta ilmestyi tänä kesänä kirja, jossa hän kertoo hengellisistä oivalluksistaan. Kirjan nimi on Ovis-

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

ta ja ikkunoista – matka syvimpään minussa. Juuri siellä, syvällä ytimes sään, Korhola ajattelee kohtaavan sa Jumalan. Korhola ei usko hengelliseen ke honrakennukseen. ”Olen tullut va kuuttuneeksi siitä, ettei hengelli sessä elämässä voi olla varallisuut ta, omaisuutta, resursseja tai kapi taalia, mitä kasvattaa. Kaikki, mitä meillä on ja mitä edelleen saamme, on lahjaa, ja se on tarkoitettu annet tavaksi eteenpäin”, hän kirjoittaa. – Kristityn ei ylipäätään kuulu kasvattaa mitään. Kaikki kasvu, mi kä tapahtuu, tapahtuu Jumalan ar mosta. Ihmisen kilvoittelua on py syä paikoillaan ja sanoa kyllä. Mei dän tehtävämme on olla mullassa, Korhola sanoo. Ajatus liittyy tiiviisti siihen, mi ten Korhola pohjimmiltaan ymmär tää kristinuskon. Hänen mielestään kristinuskoa tulkitaan länsimaises sa nykykulttuurissa nurinkurises ti. Kristinuskossa ei ole ensisijaises ti kyse ideologiasta tai oppijärjestel mästä – siis jostain, minkä voisi paa luttaa peruskallioon ja sanoa, että näin tämä on. Sen sijaan kyse on rakkaussuh teesta.

Atte Korhola ajattelee, että maailmankaikkeuden perimmäinen luonne ei ole totuus vaan rakkaus.

IDEOLOGIAKSI TYPISTETTY uskon to on hirviö, Atte Korhola tuumii. Uskonnosta tulee tuolloin väline, jonka kautta ihmiset lokeroivat toi siaan. Jotkut ovat vihollisia ja jotkut ystäviä. – Näivettävin tapa elää kristin uskoa on pitää kiinni sen eettisistä ihanteista ilman elävää suhdetta nii den synnyttäjään ja antajaan. Etiik ka muuttuu silloin helposti lyömä aseiksi, Korhola sanoo. Sellainen etiikka on kuollutta, kylmää ja haavoittavaa. Ihminen keskittyy vahtimaan, miten muut elävät. Korhola painottaa, että jo kaisella ihmisellä on oma tiensä. Jo kaisella on oikeus korjata vain omaa polkuaan. – Meidän pitäisi säilyttää täydel linen avoimuus suhteessamme toi siin ihmisiin. Se on tie tuomiohen gestä pois.

Eikö kristitty siis saisi sanoa toi selle ihmiselle, jos ajattelee tämän toimivan eettisesti väärin? Saa kyllä, Korhola ajattelee. Mut ta se pitää tehdä kahden kesken, viisaasti, kunnioittavasti ja rakkau della. – Jotkut sanovat, että eivät tuo mitse toista ihmisenä mutta tuo mitsevat tämän teot. Mielestäni se on semanttista roskaa. Tieten kin tuomitsemme siinä myös toisen ihmisen. Seuraa toinen tärkeä oivallus. Korholan mukaan kristinusko on en sisijaisesti mystiikkaa ja vasta toissi jaisesti dogmatiikkaa ja etiikkaa. Siksi kristityn tulisi kulkea maail massa avoimena, kuunnellen ja ru koillen. – On perin luterilainen ajatus, et tä kirkon oppi pitäisi ammentaa vain Raamatusta.

miä: haluamme aina lisää nautintoa ja helpotusta. Mutta kun alamme tuntea syvintämme, meidän on helpompi hyväksyä, että kaikki ei tulekaan heti. Ajattelen, että Jumala ei vastaa heti jokaiseen pyyntöömme, koska hän haluaa antaa ajan kanssa enemmän. Korhola ajattelee, ettei olisi oppinut tuntemaan Jumalaa näin intiimisti, ellei olisi mennyt rikki. Matka ytimeen on raskas. Sielun huoneissa on paljon sellaista, mitä kukaan ei haluaisi kohdata. Toisaalta jotkin tunteet, jotka saattavat äkkiseltään vaikuttaa ikäviltä, voivatkin olla ihania. Sellainen on esimerkiksi suru. – Ilon ja surun raja on ohut. Jollain tavalla on niin, että emme koskaan pääse kokemaan syvää iloa, jos emme osaa myös surra. Suru on puhdistava tunne.

– Mutta minä en näe sille perusteita Raamatussa itsessään, Korhola sanoo. Hän on alkanut yhä enemmän ajatella, että Jumalan henki puhuu kautta historian. Korholalle itselleen Henki puhui tyhjyydessä. VUONNA 2011 Atte Korhola erosi silloisesta vaimostaan. Avioero johti syvään masennukseen ja henkiseen kriisiin, josta Korhola kertoi Kirkko ja kaupungin haastattelussa pari vuotta sitten. Hän vajosi tyhjyyteen. – Se ei ollut vapauttava tyhjyys vaan musertava kokemus. Sen kautta minuun tuli ikään kuin varkain valtavasti tunteita, jotka olivat minulle vieraita. Korhola ei ole koskaan ollut hyvä tunteidensa käsittelyssä. Hänen

”

Kristityn ei kuulu kasvattaa mitään. – ATTE KORHOLA

on ollut vaikea ylipäätään tunnistaa, mitä tuntee milloinkin. Tyhjyydessä hän pysähtyi. Hän antoi tunteiden tulla eikä juossut niitä karkuun. Pimeän keskeltä alkoi näkyä elämää. Kriisissä Korhola tutustui syvällisesti kahteen tyyppiin, jotka olivat

aiemmin olleet hänelle jotakuinkin vieraita: itseensä ja Jumalaan. Hän uskoo, että näiden kahden luokse vie yksi ja sama polku. – Kun Jumala lähestyy meitä, hän sanoo, että minä olen Herra, sinun Jumalasi. Silloin herää kysymys, että kukas minä sitten olen. Sitä kautta syntyy suhde, Korhola selittää. Kun ihminen pysähtyy, hänelle avautuu mahdollisuus tutustua siihen, mitä Korhola kutsuu ”syvimmäksi minussa”. Se on mielen pintakerrosten alla oleva juuri, ydin tai kipinä. Syväsukelluksessa ei voi koskaan päästä perille, mutta itse matka on ihmiselämän tärkein. – Jos emme tunne syvintä meissä, elämme kuin simpanssit. Hypimme puusta puuhun ja haluamme välittömästi tyydytyksen tarpeillemme. Olemme kyltymättö-

ATTE KORHOLA sanoo monia asioita, joita sekulaari länsimainen tiedemaailma kavahtaa. Vaikkapa tällaisia: maailmankaikkeuden perimmäinen luonne ei ole totuus vaan rakkaus. – Niin minä uskon. Pohjimmiltaan rakkaus on täydellisen hyväksynnän ja levon syli. Se on yhtä kuin Jumala. Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumalan syli, Korhola sanoo. – Tietysti rakkaus on myös totuudellista. Ei ole olemassa rakkautta, joka ei perustu totuuteen. Epärehellisyys tuhoaa rakkauden. Korhola on jo kauan sitten luopunut ajatuksesta, että hän voisi todistaa kenellekään, että Jumala on olemassa, kuulee ja vaikuttaa. Usko on lahja ja mysteeri. – Minä olen tiedemies, teen ankaraa tiedettä ja julkaisen tutkimuksia maailman huippujulkaisuissa. Silti usko on minulle täysin luonnollista, Korhola sanoo. – En näe tiedettä ja uskoa mitenkään toistensa vihollisina. Päinvastoin, ne rikastuttavat toisiaan. Toisten uskontilan utelua Korhola kavahtaa. Hänen kokemuksensa mukaan sellaisten kyselyjen takana on usein kysymys, miksi sinä et ole uskossa. – Ei ketään pitäisi lähestyä sillä kysymyksellä. Se ei ole kunnioittavaa. Korhola huomauttaa, että Jeesuskaan ei lähestynyt ihmisiä oppi edellä. Sen sijaan hän kysyi, mitä ihmiset haluaisivat, että hän tekisi heille. – Meiltä ei kysytä viimeisellä tuomiolla, mitä ajattelit mistäkin opinkappaleesta. Meiltä kysytään, mitä me teimme toisille ihmisille. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9.

Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–14 p. 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi hakunilanseurakunta.fi Facebook: Hakunilan seurakunta Instagram: hakunilansrk, haksinnuoret YouTube: Hakunilan seurakunta Päivystävä pappi tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507 Diakoniapäivystys: Hakunilan kirkolla ti klo 13–14 Länsimäen kirkolla ti klo 10–11 p. 050 573 6313 ja p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, vahtimestari p. 09 830 6512 Kirkko on avoinna ma, ke ja to klo 9–14 sekä su klo 11–14. Toimintaa käynnistetään vaiheittain ajankohtainen ohjeistus huomioiden. Viikkomessu torstaisin klo 18. Alkaen 10.9. Vauvakahvila maanantaisin klo 12–14. Hengailua vauvojen ehdoilla. Alkaen 7.9. Luottamuksen rukoushetki maanantaisin klo 18 alkaen ma 7.9. Hiljaisuutta ja Taizé-lauluja puolituntisessa iltakirkossa. Lepaani nuortenilta tiistaisin klo 18–20.30. Raamattupiiri tiistaisin klo 18–20. Iloa, riemua, laulua, rukousta ja Sanaa. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12 alkaen 2.9. Kaikenikäisille lapsille ja vanhemmille/hoitajille. Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30, alkaen 9.9. Messu su 30.8. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Laura Nurkka. Ilosanomapiiri ti 1.9. klo 12–13.30. Neulemessu su 6.9. klo 12. Sari Kokkonen, Harri Nurminen, Laura Nurkka. Lähetyspiiri ma 14.9. klo 18–19.30. Kirkkoherranvirasto on avoinna ma–to klo 9–14. Paikan päälle voi tulla, mutta suosittelemme ottamaan yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla: 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi. Päivystävä pappi on tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507. Muina aikoina papille voi soittaa p. 050 3547 648 (Harri Nurminen). Diakoniapäivystys Hakunilan kirkolla tiistaisin klo 13–14. Voit tulla paikan päälle tai soittaa sopiaksesi tapaamisajan p. 050 573 6277 tai 050 573 6313, s-posti hakunilan.diakonia@evl.fi.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Toimintaa käynnistetään vaiheittain ajankohtainen ohjeistus huomioiden.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Perhekerho perjantaisin klo 9–13 alkaen 4.9. Kaikenikäisille lapsille ja vanhemmille/huoltajille. Avoin kirkkomuskari alle 6-vuotiaille aikuisen seurassa perjantaisin klo 10–10.30 alkaen 4.9. Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12. Alkaen 8.9. Sanaa ja saunaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30–21. Naiset Raamatun äärellä tiistaisin 19–21. Messu su 30.8 klo 10. Tuomo Kahenvirta, Laura Nurkka. Messu su 6.9. klo 10. Harri Nurminen, Laura Nurkka. Venäjänkielinen raamattupiiri ke 9.9. klo 18–20. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko. Keskustelua, kysymyksiä ja yhteistä pohdiskelua Raamatun ja teekupin äärellä. Ryhmä on avoin kaikille kiinnostuneille kirkkokuntaan katsomatta. Käyttökielenä venäjä. Lisätiedot: Anna Lewing, p. 050 380 1175. Lähetyspiiri to 10.9. klo 18–20. Päivystävä pappi on puhelimitse tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09 8306 507. Muina aikoina papille voi soittaa p. 050 3547 648 (Harri Nurminen). Diakoniapäivystys Länsimäen kirkolla tiistaisin klo 10-11. Voit tulla paikan päälle tai soittaa sopiaksesi tapaamisajan p. 050 573 6277 tai 050 573 6313, s-posti hakunilan. diakonia@evl.fi.

VERKOSSA Jumalanpalveluksiin ja kirkkohetkiin voi osallistua Hakunilan seurakunnan Facebook-sivulla sekä nettisivulla www.hakunilanseurakunta.fi. lltakirkko torstaisin klo 18. Messu sunnuntaisin klo 12. Luottamuksen rukoushetki ma 7.9. klo 18. Kirkkohetket ovat tallenteina katsottavissa Facebookissa sekä seurakunnan YouTube-kanavalla.

MUUALLA Seurakunnan työntekijät tavoitat puhelimitse ja sähköpostilla. Yhteystiedot löytyvät seurakunnan nettisivuilta www.hakunilanseurakunta.fi. Kolis-ilta Kolohongan nuorisotalolla perjantaisin klo 17–21.30 yhteistyössä Vantaan NMKY:n kanssa. Illat on tarkoitettu seiskaluokkalaisille ja sitä vanhemmille nuorille. Kuunloiste-kuoro harjoittelee keskiviikkoisin klo 15–15.45 ItäHakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Kuorossa musisoivat 6–12-vuotiaat laulajat. Alkaen 9.9. Aurinkotanssi-kuoro on 11–15-vuotiaiden oma kuoro. Se harjoittelee keskiviikkoisin klo 15.45–16.30 Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa. Alkaen 9.9. Kuunloiste- ja Aurinkotanssi-kuoroja ohjaa kanttori Laura Nurkka, p. 050 533 0756, laura.nurkka@evl.fi.

ESKO JÄMSÄ

Hakunilan seurakunta

Kanttori Jussi Salosen mukaan Korson kirkkoon hankittu cembalo on vaikuttanut vahvasti Ankkabarockin järjestämiseen.

Menokasvo

Huippumuusikot soittavat Ankkabarockissa Korson kirkossa järjestetään syyskuun alussa viidennen kerran barokkifestivaali Ankkabarock. Mistä sen ohjelmisto koostuu, Korson seurakunnan kanttori Jussi Salonen? – Viikonlopun aikana on tarjolla kolme erilaista barokkikonserttia. Perjantaina ohjelmassa on Galantit villit, jossa cembalisti Assi Karttunen ja saksofonisti Esa Pietilä soittavat improvisoiden barokkimusiikkia. Lauantaina vuorostaan Ombra Sonora -yhtye esittää L′Amante Segreto -konsertissa pimentoon jääneiden barokin ajan naissäveltäjien musiikkia. – Sunnuntain juhlakonsertissa Vantaan seurakuntien kanttoreista koottu kuoro esittää saksalaista varhaisbarokkimusiikkia. Säestyksestä vastaa Matias Häkkisen johtama Ensemble Nylandia. Miksi Korson seurakunta alkoi aikoinaan järjestää barokkifestivaalia? – Kanttori Airi Saloniemi sai idean siitä, että kirkossa on cembalo, joka tunnetaan 1600-luvulle ja 1700-luvun alkuun sijoittu-

van barokkimusiikin keskeisenä soittimena. Cembalo hankittiin kirkon remontin yhteydessä 2000-luvun alussa. Kirkossa on myös hyvä akustiikka, ja sali sopii pienimuotoiselle musiikkitapahtumalle. – Festivaalin nimi viittaa leikkisästi Korsossa järjestettyyn Ankkarock-tapahtumaan. Tarkoituksena on viestiä, että myös Ankkabarockin ohjelmisto on helposti lähestyttävää, eikä kuulijan tarvitse olla barokkimusiikin asiantuntija. Miten festivaalilla on riittänyt kuulijoita? – Hieman vaihtelevasti. Kannustan ihmisiä lähtemään liikkeelle, sillä kauniissa ja valoisassa kirkossa on kuultavissa huippuesiintyjiä. Tuolit sijoitetaan saliin turvaväleillä. Sitä paitsi Korson aseman lähellä sijaitsevaan kirkkoon on helppo tulla junalla kauempaakin. MARJO KYTÖHARJU Ankkabarock 4.–6.9. Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Konsertteihin on vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e. Lisätiedot: www.ankkabarock.fi

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9.

Uudet laulajat, tervetuloa mukaan! Harrastus on maksuton. Lapsiperheiden grilli-ilta Kolohongan kerhotilan pihalla ke 9.9. klo 17–19. Yhteistyössä Vantaan NMKY:n kanssa. Ensivauvat on ryhmä ensimmäisen lapsensa saaneille vanhemmille. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa 10 viikon ajan. Syksyllä kaksi ryhmää: 1. ryhmä 1.9.–3.11., ja 2. ryhmä 17.11.–2.2. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: birgitta.tasavuori@ evl.fi. Digilähetyspiiri Tilaa lähetyskirje sähköpostiisi! Lähetä viesti: sari. paananen@evl.fi.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13 ensisijaisesti puhelimitse, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys puhelimitse tiistaisin ja torstaisin klo 9–11 p. 09 8306 472. Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia > apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Usko ja oppi -raamattuilta to 27.8. klo 18–19.30. ”Kuuliaisuus, tottelemista vai mitä se on?”. Kuuntele suora lähetys verkossa os. hameenkylanseurakunta.fi tai tule paikanpäälle kuulemaan ja kysymään. Matti Hyry ja Jarkko Vähäsarja Raamatun peruskysymysten äärellä. Messu su 30.8. klo 10. Liturgi Matti Hyry, saarna Jaakko Kara, kanttori Hannu Lehtikangas. Sauvakävelypiiri miehille su 30.8. klo 18. Joka toinen sunnuntai parittomilla viikoilla. Lähtö Hämeenkylän kirkon parkkipaikalta. Kierretään Lammaslampi. Omat sauvat mukaan. Mukana seurakunnan pastoreita. Äijägospelia su 30.8. klo 18. Konsertissa pianisti, urkuri, laulaja ja säveltäjä Miikka Lehtoaho sekä oman seurakunnan kanttorit Hannu Lehtikangas ja HP Heikkilä esittävät laulaen ja soittaen suosittuja gospelsävelmiä meiltä ja muualta. Vapaa pääsy. Päivähartaus verkossa ke 2.9. klo 13. Kuultavissa kirkosta os. hameenkylanseurakunta.fi. Messu su 6.9. klo 10. Liturgia Jaakko Kara, saarna Katja-Maaria Vilén, kanttori HP Heikkilä. Päiväkahvin aikaan ma 7.9. klo 14. Rovastit Kersti ja Jaakko Rantasalo

kertovat kuvin ja sanoin Oberammergaun kärsimysnäytelmästä. Kahvitarjoilu. Jaakko Kara. Hämeenkylän kirkon kuoro ti 8.9. klo 17.30–19. Harjoitukset tästä eteen päin joka toinen tiistai samaan aikaan. Uusia laulajia otetaan mukaan. Kuoroa johtaa Hanna Perkola–Musikka. Päivähartaus verkossa ke 9.9. klo 13. Kuultavissa verkossa os. hameenkylanseurakunta.fi. Usko ja oppi -raamattuilta 10.9. klo 18–19.30. ”Lähimmäinen on se, joka tarvitsee meitä.” Kuuntele verkossa tai tule paikanpäälle. Matti Hyry ja Jarkko Vähäsarja. Yhteisen pöydän lounas on toistaiseksi tauolla. Yhteisöruokailut aloitetaan, kun koronavirustilanne sen sallii. Hävikkiruokakassien jakoa Hämeenkylän kirkon yläpihalla keskiviikkoisin klo 12–13. Ei välttämätöntä varata etukäteen. Ruokakassit on tarkoitettu seurakuntamme alueella asuville vähävaraisille ja riskiryhmäläisille.

MUUALLA Perhekerhot alkavat viikolla 35 ja 36. Kerhopaikat ja aikataulut tarkemmin nettisivuillamme hameenkylanseurakunta.fi. Perheiden metsäseikkailu la 5.9. Ilmoittautua voi 28.8. asti Minna Rosendahlille. Lisätiedot nettisivuiltamme. Retki Paraisille ja lähisaariin la 5.9. klo 8.30. Paluu kirkolle noin klo 20. Ohjelma ja hinta tarkentuvat. Kyselyt ja ilmoittautumiset kirkkoherranvirastolle. Matti Hyry ja Jarkko Vähäsarja. Kyläsepot ovat seurakunnan vapaaehtoisia, jotka auttavat Hämeenkylän seurakunnan alueella asuvia vanhuksia ja toimintarajoitteisia. Kyläsepot tekevät pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä, kuten ruohon leikkaamista, lumen luontia ja taulujen kiinnittämistä. Yhteyden heihin saat kirkkoherranviraston kautta.

VERKOSSA Messut suorina lähetyksinä kirkosta verkko-osoitteesta hameenkylanseurakunta.fi. Päivähartaudet keskiviikkoisin klo 13 samasta osoitteesta. Usko ja oppi -raamattuillat to 27.8 klo 18 alkaen joka toinen viikko.

LAMMASKUJA 2A Café Pähkinän kahvila on jälleen auki. Huom. uudet ajat: ma ja pe klo 8–12, ke klo 17–20 ja to klo 10–14. Miesten juttutupa to 10.9. klo 12–14. Kokoontuminen joka torstai samaan aikaan Café Pähkinässä. Tarjolla pientä purtavaa ja toverillista jutustelua. Matti Veikkolainen. Torstaihartaus to 3.9. klo 13 alkaen. Joka kuukauden ensim-

Vantaan Pyhän Laurin kirkko

Pe 18.9.2020

Vihkivuorojen jako alkaa klo 18 Pyhän Laurin kappelilla (Pappilankuja 3) Vihkimiset alkavat klo 19 Tietoa Hääyö-tapahtumasta: www.vantaanseurakunnat.fi www.haayo.fi

mäinen torstai. Yhteislauluhetki to 10.9. klo 13. Joka kuukauden toinen torstai. Aamupala tarjolla Café Pähkinässä pe 28.8. klo 8–10 alkaen. Joka maanantai ja perjantai samaan kellonaikaan. Vähävaraiset voivat kysyä ilmaisia aamupalakortteja diakoniatyöntekijöiltä ruokakassijakelun yhteydessä Hämeenkylän kirkolla keskiviikkoisin klo 12–13 tai soittamalla päivystysaikoina. Taidenäyttely, Sinella Saaren grafiikkaa esillä pe 25.9. klo 20 saakka Café Pähkinän aukioloaikoina.

LAMMASKUJA 2B Luetaan yhdessä ti 1.9 ja 8.9. klo 10–12. Maahanmuuttajanaiset ja -tytöt. Pähkinärinteen lähetyspiiri ke klo 18.

LAMMASPOLKU 1 Aikuisten raamattupiiri to 27.8. klo 10. Kokoontuu joka toinen viikko torstaina. Tulevan sunnuntain teema tarkastelussa. Käsityö- ja palvelupiiri HAIK ke 9.9. klo 10–11.30. Kokoontuu parittomien viikkojen keskiviikkoina.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Vapaalan kohtaamispaikka to 27.8. klo 11–12. Varttuneen väen hengellinen kohtaamispaikka, Jaakko Kara. Piiri kokoontuu joka toinen viikko, vuoroviikoin Kenian

lähetyspiirin kanssa. Lähetyksen Kenian-piiri to 3.9. klo 11–12. Vaihtuvia vieraita. Isäntänä Jarkko Vähäsarja.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Kirkollisten toimitusten tilava raukset arkisin klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, papin tapaamisen voi sopia päivystysnumerosta Diakoniapäivystykset alkavat mahdollisuuksien mukaan syyskuun alusta ti klo 10–12 Diakonian puhelinpäivystys to klo 11–12, p. 050 573 6376 Toivo – diakonian päivystävä puhe lin yli 75vuotiaille korsolaisille päivystysaika ke klo 13–14, p. 050 5736 376 (myös WhatsApp) Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Kirkko on auki yksityistä hiljentymistä varten ma–pe klo 9–12. Kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen.

Luomakunnan sunnuntain messu su 30.8. klo 14 kirkon pihalla. Tule mukaan kiittämään Jumalaa luomakunnan kauneudesta ja hyvyydestä sekä tutustumaan seurakunnan syyskauden toimintaan. Sateen sattuessa messua vietetään sisällä kirkossa. Perhekerho ma 31.8. ja 7.9. klo 12–15 lasten tiloissa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 31.8. ja 7.9. klo 18 kirkon kappelissa. Aamurukouspiiri arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa 1.9. alkaen. Naisten raamattupiiri ma 7.9. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa. Diakonissan päivystys to 3.9. klo 10–11 diakoniatoimistolla. Haluatko keskustella terveydentilaasi liittyvistä asioista, mittauttaa verenpaineesi tai verensokerin? Voit tulla ilman ajanvarausta. Ankkabarock: Galantit villit -improvisaatiokonsertti pe 4.9. klo 20. Esa Pietilä, saksofoni ja äänisuunnittelu, Assi Karttunen, cembalo ja äänisuunnittelu. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e. Ankkabarock: L’Amante Segreto – Barokin naissäveltäjien aarteita la 5.9. klo 18. Ombra Sonora, Petra Schauman, laulu, Mirva Laine, barokkiviulu, Ritva Hautsalo, viola da gamba ja lirone, Päivi Vesalainen, cembalo ja urut. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e. Messu su 6.9. klo 10. Ilkka Luukka, Mari Mäkelä, Pilvi Listo. Messu lähetetään suorana Korson seurakunnan YouTube-kanavan kautta ja on katsottavissa tallenteena myös jälkikäteen. Nuorten aikuisten ilta su 6.9. klo 15–18 Kotkansiivessä. Ankkabarockin 5-vuotisjuhlakonsertti su 6.9. klo 18. Ensemble Nylandia, joht. Matias Häkkinen, Tiia Maria Saari, sopraano, Katariina Kopsa, sopraano, Paula Patosalmi, altto, Jussi Salonen, tenori, Tuomas Heikkilä, basso, Vantaan kanttorien kuoro. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e. Kirkon aamupuuro ma 7.9. klo 10 seurakuntasalissa. Puuron hinta 1 e. Katulähetyksen keittolounas ke 9.9. klo 11 kirkon sisäpihalla. Iltarukouspiiri to 10.9. klo 18 kokoustilassa. Korso-messu to 10.9. klo 19. Messun yhteydessä ei toistaiseksi järjestetä etkoja ja jatkoja. Perhekerho pe 28.8. ja 4.9. klo 9–11.30 lasten tiloissa.

KIRKONKULMA Kirkon naapurissa, käynti Korsonpolulta Kirkonkulma pyritään avaamaan jälleen ti 1.9. klo 9. Kirkonkulman aukioloajat ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9. NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI

Johanna Almark laulu & Henrik Wikström, piano. Vapaa pääsy. Kirkkoon otetaan kerralla enintään 150 henkilöä. Messu su 6.9. klo 10. Kristiina Kartano, Jyrki Kaukanen, Iina Katila.

Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 27.8., 3.9. ja 10.9. klo 9–11.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Muskariperhekerho ti 1.9. ja 8.9. klo 9–11.30.

TIKKURILAN KOSKIKESKUS

MUUALLA Päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554. Papin tapaamisen voi sopia päivystysnumerosta. Diakoniapäivystykset alkavat mahdollisuuksien mukaan syyskuun alusta tiistaisin klo 10–12. Diakonian puhelinpäivystys to klo 11–12, p. 050 573 6376. Toivo – diakonian päivystävä puhelin yli 75-vuotiaille korsolaisille päivystää keskiviikkoisin klo 13–14, p. 050 5736 376 (myös WhatsApp).

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–14 puhelimitse 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi www.rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Diakonian puhelinpäivystys: ti ja to klo 9–11 p. 09 830 6706 katso tarkemmat tiedot seurakunnan nettisivuilta. Soittopyynnöt kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi Asiaa papille: Voit lähettää papille sähköpostia (etunimi.sukunimi@evl.fi) keskustella puhelimitse tai sopia tapaamisajan. Numerot: Laura Maria Latikka 044 422 0405, Laura Leverin 050 467 2434, Ben Ahlroos 050 535 2450, Katri Uutela 050 436 7712.

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22, p. 09 830 6708. Syksyllä alkavasta toiminnastamme tiedotamme nettisivuilla ja somessa. Perheolkkari vauvoille to 27.8 klo 9. Kirkon päiväkuoro torstaisin klo 11. Messu su 30.8. klo 10. Laura Leverin, Sirkku-Liisa Niemi. Pyhäkoulu, lasten oma kirkkohetki sunnuntaisin klo 10. Perheolkkari maanantaisin klo 9. Avoin perhekerhotoiminta, tule leikkimään. Aikuisille kahvia. Silmukkasiskot keskiviikkoisin klo 9.30–12. Avoin raamattupiiri keskiviikkoisin klo 18.30. Messu su 6.9. klo 10. Katri Uutela,

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Sirkku-Liisa Niemi, Tiia Maria Saari. Perheolkkari vauvoille to 10.9. klo 9. Myyjäiset su 13.9. messun jälkeen n. klo 11.15–13 diakonia– ja lähetystyön hyväksi. Jos sinulla on lahjoitettavaksi puutarhasi antia, omenoita, marjoja, hilloja tai säilykkeitä, otamme ne kiitollisina vastaan. Sovi tuomisesta vahtimestarin kanssa p. 09 830 6708.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6 Lasten oma päiväkerho 3–5-vuotiaille 3x / vk. Ilm. 050 573 6328 / Petri. Asolan silmukkaryhmä torstaisin klo 17–19. Huom! Uusi kellonaika. Neulotaan ja virkataan kahvikupposen ääressä. Lisätietoja Irene, p. 050 573 6329. Jumalan suuret teot -raamattupiiri torstaisin klo 18–20. Käymme Raamatun tekstejä yhdessä läpi. Ohjaajina Juha Kaunismaa p. 045 120 9212 ja Päivi Lee. Perheolkkari tiistaisin klo 9. Avoin perhekerhotoiminta, tule leikkimään. Aikuisille kahvia. Kipuryhmä ti 1.9. klo 15. Ohj. J. Kuusijärvi. Savityöpaja keskiviikkoisin klo 12. Teemme pienimuotoisia savitöitä, ohjaajana Marika. Materiaalimaksu 14 e / lukukausi. Lisätietoja Irene, p. 050 573 6329. Ystävämessu / Friendship Mass su 6.9. klo 16 järj. Rekolan, Korson ja Tikkurilan srk:t. Seniorikahvila ma 7.9. klo 13. Tied. 050 573 6329 / Irene.

MUUALLA Toivoa naisille Hanna-rukouspiiri ma 7.9. klo 18–19.30 Lampirannalla, Tertunkuja 4 B.

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–14. p. 09 830 6333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat.fi Kirkkoherranvirasto: ark. ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Keskusteluapua on saatavilla puhelimitse ark. ma–pe klo 9–13 p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys Diakoniatyöltä neuvontaa ja ohjausta taloudellisesti haastaviin tilanteisiin p.050 439 9651 ma, ke, pe klo 9–11. diakonia.tikkurila@evl.fi Piirien, eläkeläiskerhojen, ryhmien, kuorojen ja gospellattareiden kokoontumistiedot ryhmien vetäjiltä ja lähempänä tapahtumien ajankohtia osoitteesta www.tikkurilanseurakunta.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224. Auki ma klo 12–18 ja ti – pe klo 11–19 Elokuussa Pyhän Laurin kirkossa pidetään vielä sunnuntaisin konfirmaatiomessuja, joihin kutsutaan vain konfirmoitavia ja läheisiä. Laurin päiväkonsertti 27.8. klo 12

Vernissakatu 4, p. 09 830 6223. Pienten Paikka auki perjantaisin klo 9–15. ja tiistaisin klo 9–11. Keskiviikkoisin klo 16–19. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä. Ajankohtaiset tiedot www. tikkurilanseurakunta.fi tapahtumakalenterista. Messu su 30.8. klo 10. Jyrki Kaukanen, Sonja Orupabo, Terje Kukk. Messun jälkeen kirkkokahvit ja lähetysjuhla. Noudatamme turvavälejä. Saliin mahtuu 25 osallistujaa ja aulaan toiset 25. Lähetysjuhla klo 11.30. Vierailija Janne Ropponen MAF:sta. Tikkurilan perhekerho ma 31.8. ja 7.9. klo 9.30–11.30. Pienten paikka. Alussa perhemuskari. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä. Nuorten aikuisten ilta ti 1.9. klo 18–20 pidetään joko Vernissakadulla tai verkossa. Lisätiedot terhi. viljanen@evl.fi Messu su 6.9. klo 10. Annaelina Mäkilampi, Päivi Helén, Terje Kukk. Messussa noudatetaan turvavälejä. Saliin mahtuu 25 osallistujaa ja aulaan toiset 25. Nuorten aikuisten raamis to 10.9. klo 17.30 pidetään joko Vernissakadulla tai verkossa. Lisätiedot: terhi. viljanen@evl.fi

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Kerho isille ja lapsille ti 1.9. ja 8.9. klo 17.30–19. Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä, askartelua, musisointia. Iltapala 3 e / perhe. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 1.9. ja 8.9. klo 9.30– 11.30. Muskari perhekerhon lopussa. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 31.8. ja 7.9. klo 9.30–11.30. Lopussa perhemuskari. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu määrä ihmisiä.

YLÄSTÖN SEURAKUNTATALO Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 1.9. ja 8.9. klo 9.30– 11.30. Perhemuskari kerhon alussa. Tilaan otetaan kerrallaan rajoitettu

määrä ihmisiä.

MUUALLA Hertta-kirkonrotan terveisiä saa kotiin maksutta tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirje antaa ideoita kirkkovuoden viettoon. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret. hirvensalo@evl.fi Tikkurilan seurakunnan lapset ja perheet löytyvät myös Facebook: Tiksin lapset ja perheet Tikkurilan seurakunnan lasten ja perheiden uutiskirjeen saat sähköpostitse http://tikkurilan-seurakunta-lapsityo.mailpv.net/ Tiksin varhaisnuoret -Facebookryhmä on 7–14-vuotiaiden huoltajille tarkoitettu ryhmä, johon kaikki huoltajat ovat tervetulleita löytämään ideoita ja tekemistä nuorten kanssa kotiin tehtäväksi.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi, Rajatorpantie 8. Tilojen ja toimitusten varaus: ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi: ma, ti, to, pe klo 11–13 p. 09 830 6419, vantaankosken.papit@evl.fi. Diakoniapäivystys: Soita tai jätä soittopyyntö: arkisin klo 9–16 p. 050 357 7726, p. 050 357 7736, 050 407 1176. Tai sähköpostitse: diakonia.vantaankoski@evl.fi. Seuraa verkossa ja somessa: www.vantaankoskenseurakunta.fi Fb Vantaankosken seurakunta, Vantaankosken perheet, Kivistön kirkko Ig Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO Rajatorpantie 8 Why so Myrtsi -ohjelmaa: lapsille temppurata to 27.8. klo 17–19. Klo 17–20 kahvio avoinna. Messu su 30.8. klo 10. Papit Tuula Paasivirta, Antti Isopahkala, kanttori Eveliina Pulkkinen. Kantaattikuoro 3.9. klo 18.30. Kauden aloitus. Messu su 6.9. klo 10. Papit Kristiina Hyppölä, Auli Saarsalmi-Paalasmaa, kanttori Eveliina Pulkkinen. Siioninvirsiseurat su 6.9. klo 14. Friends’ Cafe su 6.9. klo 15–18. Tehdään yhdessä ja keskustellaan suomeksi ja englanniksi elämän eri aiheista. Mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin eri maista. Lastenhoito järjestetty. Toivoa naisille ma 7.9. klo 13. Rukouspiiri tukee Sansan medialähetystyötä. Raamatun ja lähetyksen äärellä ke 9.9. klo 17.30–20. Nimikkolähetti Saksassa: Kokemuksiani Papuan

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9.

viidakoista Berliinin sydämeen. Tarjoilu klo 17.30, ohjelma klo 18. Yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa. Aikuisten ja seniorien toiminta alkaa 14.9. alkavalla viikolla. Tarkemmat tiedot seuraavassa, 10.9. ilmestyvässä Kirkko ja kaupungissa.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2 Vauvakerho perjantaisin klo 9–11. Perhekahvila maanantaisin klo 9.30–11. Kivistön maanantai ma 31.8. klo 18–20. Kauden startti. Musiikkia, purtavaa ja hengailua. Sylimuskari vauvaikäisille keskiviikkoisin klo 14–15.30. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi. Lasten lauluryhmä Kastehelmi keskiviikkoisin klo 17.15–18 5–9-vuotiaiden ryhmä, klo 18–19 yli 9-vuotiaiden ryhmä. Ilmoittautumiset paikan päällä. Maksuton. Perhemuskari torstaisin klo 9.30– 11. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi. Kivistön seurakuntakuoro to 3.9. klo 18. Kauden aloitus. Kivistömessu ma 7.9. klo 19. Ovet auki klo 18–21. Aikuisten ja seniorien toiminta alkaa 14.9. alkavalla viikolla. Tarkemmat tiedot seuraavassa, 10.9. ilmestyvässä Kirkko ja kaupungissa.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C, sisäänkäynti Martinlaaksonpolun puolelta Perhekahvila tiistaisin klo 9.30–11. Perheraamis torstaisin klo 9.30– 11.30. Raamatun tutkiskelua äideille ja isille. Oma Raamattu mukaan. Lapset ovat mukana raamiksessa ja heillä on mahdollisuus leikkiin. Perhemuskari torstaisin klo 15–16.30. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi.

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi.

VANTAANLAAKSON KERHOTILA Naapurinkuja 2 Perhekahvila perjantaisin klo 9.30–11. Yksinhuoltajien olohuone 2.9. klo 17.30–19.30.

MUUALLA Parkkihalli soi kuin katedraali -konsertit to 27.8. klo 19 ja 20 Kilterinparkki A -parkkihallissa, käynti Kilterinkaaren kautta. Vanhaa musiikkia modernissa ympäristössä esittävät klo 19 Kari Jerkku & huilut, klo 20 Korona-kvartetti. Osa Why so Myrtsi -tapahtumaa. Kesto

n. 20 min. Vapaa pääsy. Sylimuskari vauvaikäisille maanantaisin klo 14.30–16 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi. Perhemuskari maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi. Kansainvälinen perhemuskari tiistaisin klo 9.30–11 Myyrmäen kirkon pihakontti, Uomatie 1. Kausi 60 e. Tutustumassa voi käydä 2 kertaa ilmaiseksi. Kävele tai kelaa naiselle ammatti la 5.9. klo 12–14.30 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1. Huom! ei siis Virtakirkolla. Lähtö Myyrmäen kirkon pihalta, sinisen kontin edestä klo 12. Lenkille voi lähteä yksin tai yhdessä, kävellen tai kelaten, rollaattorin kanssa tai ilman. Lyhyempi lenkki Jokiuoman puistoon, pidempi Vetokannaksen uimapaikan ympäri. Kontissa lenkin jälkeen kahvit. Osallistumismaksulla 30 e lahjoitat kehitysmaan naiselle tai tytölle ammatin Naisten Pankin kautta. Paikan päällä vain käteismaksu. Voi maksaa Naisten Pankin tilille, tilinrot Nordea FI63 1745 3000 1321 02 tai OP FI47 5789 5420 0246 76. Viestikenttään merkintä ”KNA Länsi-Vantaa”. Mobile Pay 41109 Lisätiedot: Hannele Kauranne p. 0400 638 439, hannele.kauranne@gmail.com tai Ulla Pohjolan-Pirhonen p. 0400 235 288, upohjolanpirhonen@ gmail.com. Isä–lapsi-retki Nuuksioon la 12.9. Kierrämme noin 2 km pitkän patikointireitin, ihailemme maisemia näköalatasanteella ja syömme eväät kodalla. Retki on tarkoitettu kaiken ikäisille. Esteettömyys on huomioitu reittivalinnassa. Maksuton. Nuuksioon saavutaan omin kyydein. Tied. ja ilm. www.vantaankoskenseurakunta.fi.

VERKOSSA Jumalanpalveluksia voi seurata verkkosivulla www.vantaankoskenseurakunta.fi, Vantaankosken seurakunnan Facebook-sivulla ja YouTube-kanavalla. Niitä voi katsoa suorana tai tallenteena. Verkkosivut www.vantaankoskenseurakunta.fi, www.kirkkovantaalla.fi. Seuraa meitä somessa Facebook: Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko, Vantaankosken perheet. Instagram: Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko. Twitter: Vantaankosken seurakunta.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262. Sommaröppet ti–fr kl. 9–12, måndagar stängt, fr.o.m. 1.9.2020 öppet

må–fr kl. 9–12 vandasvenska@evl.fi. Diakonimottagning to kl. 10–11.30 Andra tider enligt överenskommelse.

HELSINGE KYRKA S:T LARS Kyrkovägen 45 Högmässa sö 30.8 kl. 10. Konfirmationsmässa sö 6.9 kl. 12 Vinterskriftskolan. Våra högmässor från Helsinge kyrka S:t Lars kl. 10 strömmas också via vår Facebooksida www. facebook.com/VandaSvenskaForsamling

VIRTA-KYRKAN Råtorpsv. 8 The English Message Club Thu 17.9, 2–4 pm. For more information and enrollment, please contact deacon heidi. salminen@evl.fi

MYRBACKA KLUBBUTRYMME Strömfåravägen 13 Dagklubben och pysselklubben i Myrbacka har startat. Mera info Hanna-Mari Höglund, 050 3414964.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke-pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

VIITTOMAKIELISILLE Yhteydenotot, avunpyynnöt ja tiedustelut syksyn toiminnasta: Kuurojendiakoni Seija Einola ensisijaisesti tekstiviestillä / Whatsapp-videot 050 338 6212 tai Skypellä. Vastanotot ti klo 9–11 Koskikeskus, Vernissakatu 4 ja parillisen viikon to klo 14-16 Virtakirkossa, Rajatorpantie 8.

NÄKÖVAMMAISILLE Terhi Suonsivu, puhelinajat tiistaisin ja torstaisin klo 9–11 09 830 6278, 050 381 8758 / soittopyyntö / tekstiviesti. Lomalla 30.8. saakka. Syksyn toiminta varmistuu lähiviikkoina.

KEHITYSVAMMAISILLE Yhteydenotot Kristiina TuohimaaSalminen, kehitysvammaistyön diakoni, p. 050 433 4232. Mahdollisuus myös Whatsapp- ja videopuheluihin, kristiina.tuohimaa-salminen@evl.fi. Sami Suhonen, diakoniapastori p. 044 422 0427 sami.p.suhonen@evl. fi. Voit jättää viestin tai soittopyynnön, jos emme heti vastaa. Syksyn toimintakalenteri ilmestyy lähiviikkoina.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9. HILJAISUUDEN TAPAHTUMAT JA RETRIITIT

Tutustu syksyn 2020 Vantaan seurakuntien järjestämiin hiljaisuuden tapahtumiin sivustollamme. Mukana uusia retriittipaikkoja ja ohjaajia www.vantaanseurakunnat. fi/tutki-uskoa/retriitit Lisätietoja laura.ohtonen@evl.fi ja tarja.korpela@evl.fi.

International Events in other language than Finnish or Swedish.

Friendship Mass Sun 6 Sep 4 pm Asolan seurakuntatalo, Asolantie 6. Organised by Rekola, Korso and Tikkurilan parishes. Friends’ Cafe Sun 6.9. 3–6 PM Myyrmäki Virta-church, Rajatorpantie 8. A gathering to discuss about different life topics and a chance to get to know new people from

different countries. Childcare available. Musical Kids Club Tuesdays 9.30– 11 AM temporary building at Myyrmäki church yard, Uomatie 1. For children accompanied by parent. Season 60 euro, twice you can check out the Club for free. Русскоязычная библейская группа в Вантаа. В церкви Länsimäki (Kerokuja 9), каждую вторую среду, 18–20, с 9 сентября начинает свою работу новая группа по изучению Библии и духовных вопросов на русском языке. Приглашаем всех интересующихся! Дополнительная информация: пастор Анна Левинг 050 380 1175. The English Message Club Thu 17 Sep, 2–4 pm Myyrmäki Virtachurch, Rajatorpantie 8. For more information and enrollment, please contact deacon heidi.salminen@ evl.fi.

Elämänkaari

VANTAANKOSKEN SEURAKUNTA

HAKUNILAN SEURAKUNTA

REKOLAN SEURAKUNTA

Kastettu Leo Otto Sakari Erälähde, Minja Josefiina From, Eleonora Aurora Urania Gerolimos-Hakamäki, Mimosa Elsa Kaarina Juvonen, Mio Into Olavi Liljavirta, Oliver Eemeli Nyström, Joel Matias Rusanen, Emmi Helena Vartiainen Eva Matilda Vesterinen. Hautaan siunattu Kaino Marjatta Peltonen 92 v, Ritva Anneli Viertola-Cavallari 79 v, Marja-Liisa Inkeri Pöysti 78 v, Matti Markus Lindqvist 71 v.

Kastettu Meea Elise Ellen Vauhkonen, Kevin Pauli Juhani Varonen, Elea Mai Rajala, Saimi Eedit Johanna Rantanen, Nea Elisa Heino, Aava Amanda Puttonen. Avioliittoon kuulutettu Peter Erik Bergman ja Sanna Maria Forsström. Hautaan siunattu Riitta Anneli Mäkinen 71 v, Sinikka Anneli Laine 87 v, Anneli Gröhn 78 v, Aila Helena Lamminaho 72 v, Helmi Ester Laitinen 95 v, Marcus Carlos Alexander Chadenius 40 v, Sipi Johannes Kärhä 96 v.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNTA Kastettu Roope Alvar Väänänen, Essi Ilana Everia Valovirta, Jalmas Vilho Juhani Helander, Hilda Helmi Leinonen, Topi Sulo Antero Pelkonen, Veea Helmi Maria Pekkarinen, Frida Elle Lyydia Kiviranta. Hautaan siunattu Linnea Helena Oksanen 94 v, Tarmo Antero Friman 93 v, Esko Iisakki Järvenpää 79 v, Ritva Liisa Aulikki Koivu 75 v, Teija Marja-Kaisa Inkinen 58 v.

KORSON SEURAKUNTA Kastettu Adanna Maria Alexandra Aasamets, Urho Olavi Lehtola, Luca Markus Villa, Noel Onni Aarre Dal, Vera Maria Parhiala, Alex Onni Juhani Aittola, Miska Aarne Kristian Jormanainen. Avioliittoon kuulutettu Aleksi Mikael Myllylä ja Noora Julia Pyöriä. Hautaan siunattu Vesa Tapio Kuikka 59 v.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Eila Anja Anita Laurila 89 v, Helli Lipasti 72 v, Reijo Aukusti Päärni 72 v, Paula Tellervo Suomalainen 67 v, Jouko Tapio Surakka 50 v, Hanna Tuulikki Hiihtola 43 v.

TIKKURILAN SEURAKUNTA Kastettu Enni Kerttu Adalmiina Happonen, Saima Kyllikki Heikkinen, Juliana Lucia Mikaela Jyrinkoski, Rosa Anneli Siviä Kaisko, Aleksi Eino Matias Kilponen, Auri Pihla Sylvia Knaapi, Robin Samuel Lax, Milo Veikko Kalevi Sinisalo, Elea Mariel Vilkama, Elsi Anita Isabella Watts, Helmeri Johan Tapio Määttä, Aaron Viljami Kristian Heikkilä, Lili Eleonora Koivisto, Matteo Mikael Heikkilä, Ilia Kristian Määttä, Benjamin Juhani Räsänen, Hilla Maria Lepistö, Ronja Charlotta Pernu. Avioliittoon kuulutettu Santeri Mikael Luomaniemi ja Camilla Anniina Karlsson, Niklas Iiro Tapani Ronkainen ja Satu Susanna Kujala, Markku Juhani Rajala ja Jaana Katriina Väisänen. Hautaan siunattu Hilkka Hillevi Wikman 97 v, Anna-Liisa Sallinen 90 v, Lea Birgit Margeta Sepponen 89 v,

Kastettu Eino Eemeli Järvinen, Väinö Valtteri Järvinen, Eve Saimi Sofia Helmijärvi, Tomas Nikolai Aleksander Rouhiainen, Bea Isabel Aalto, Vincent August Janssen, Vidar Onni Elmeri Koskinen, Elle Livia Miraji, Neea Venla Eveliina Niskanen, Amelia Amanda Rahnasto, Hanna Ida Ellen Rekola, Mahalia Lisa Sofia Sormunen, Laila Vivian Stenman, Valtti Mikael Vankka, Kerttu Mai Irene Uramo Viinikainen, Leo Elmeri Väisänen, Salma Iida Emmiina Ylikulju, Elli Ilmi Ylinärä, Helmi Ilma Ylinärä, Akseli Kasper Kalevi Vainio, Vincent August Janssen, Oula Andreas Simanainen, Edvin Leonel Jokelainen, Julius Oscar Olavi Lehti, Paavo Aleksanteri Halme, Lumi Satu Maaria Miettinen, Alvar Valto Viljami Kiviluoma, Aaro Mikael Antero Pohjosaho. Avioliittoon kuulutettu Antti Matti Mattila ja Ruth Wairimu, Arsi Mikael Hillo ja Johanna Maria Josefiina Korhonen. Hautaan siunattu Vieno Irene Koivisto 97 v, Helmi Ester Laitinen 95 v, Aino Maria Pulkkinen 90 v, Liisa Marjatta Happonen 89 v, Jaakko Juhani Myllylä 87 v, Aira Tellervo Björkroth 71v, Arja Marja Orvokki Pyykkö 64 v, Armas Laurentti 90 v, Helvi Hallikainen 87 v, Tuure Ensio Pietarinen 85 v, Maija-Liisa Kaarina Tuominen 79 v, Liisa Tellervo Huttunen 73 v, Tuulikki Marja-Leena Linnavuori 72 v, Irja Anneli Ansalehto-Salmi 67 v, Ari Tapani Hytönen 52 v, Pentti Kalevi Leskinen 82 v, Martti Tapio Nieminen 75 v, Matti Seppo-Ilmari Koskinen 73 v.

VANDA SVENSKA FÖRSAMLING Döpta Amelie Sophia Helena Ruippo. Döda Mary Linnea Eklund 77 år, Greta Maria Krook 85 år.

le omantunnonvapauden olla vihkimättä. IIDA ROTKO on siinä mielessä harvinainen 24-vuotias, että hän toimii aktiivisesti kotiseurakunnassaan, Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. – Oma seurakuntani on minulle tärkeä. Olen siellä paljon vapaaehtoisena, Rotko sanoo. Rotkon mielestä kirkon tärkein tehtävä on pitää esillä evankeliumia ja Jumalan rakkautta. Samaan pa-

”

OMA SEURAKUNTANI ON MINULLE TÄRKEÄ KIRKOLLISKOKOUSEDUSTAJA IIDA ROTKO Iida Rotko on ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustaja. 24-vuotiaana hän on porukan nuorin.

Ei ole ihme, että ihmiset loukkaantuvat kirkolle Espoolainen kirkolliskokousedustaja Iida Rotko pitää piispojen avioliittolausuntoa ristiriitaisena.

TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA AARNE ORMIO / KIRKON VIESTINTÄ

uomattava osa kirkkoa koskevista uutisista on jo vuosia käsitellyt samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoa. Kirkolliskokousedustaja Iida Rotko ei ihmettele sitä. – Ihmiset kokevat ihmisarvoa loukkaavaksi, että osa ihmisistä suljetaan lokeroihin, joissa heillä ei ole täysiä oikeuksia, Rotko sanoo. – Jos puhumme jatkuvasti, että opetuksemme ytimessä on lähim-

mäisenrakkaus, mutta samalla rajaamme ihmisten oikeuksia seksuaalisen suuntautumisen perusteella, niin loukkaahan se. Rotko on ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustaja. Alkuvuodesta valittu kirkolliskokous kokoontui elokuussa ensimmäiselle istuntoviikolleen Turun kristillisellä opistolla. Koronavirustilanteen vuoksi paikalle ei otettu toimittajia, ja Rotko antoi haastattelun puhelimessa. Rotko haluaa vaikuttaa kirkollis-

kettiin kuuluvat lähimmäisenrakkaus ja heikoista huolehtiminen. Rotko on tällä hetkellä kirkolkokouksessa etenkin yhdenvertailiskokouksen nuorin edustaja. Se suusasioihin. Tällä hetkellä se taron yksi syy siihen, miksi hän hakoittaa ennen kaikkea sitä, miten lusi ensisijaisesti tulevaisuusvaliokirkko suhtautuu samaa sukupuolta kuntaan. olevien parien avioliittoon. Valiokunnat ovat oleellinen osa Luterilaisen kirkon piispat julkai- kirkolliskokouksen toimintaa. Niissä sivat 6. elokuuta lausunnon kirkon valmistellaan aloitteet täysistunnon suhtautumisesta samaa sukupuolta käsiteltäviksi, ja niiden jäsenet pääolevien parien vihkimiseen. Lausun- sevät vaikuttamaan siihen, minkänon ydinpointti oli, että piispat eivät laisina paketteina aloitteet tuodaan päässeet asiasta yksimielisyyteen. istuntosaliin. Iida Rotko olisi toivonut, että piisTulevaisuusvaliokunta käsittepoilta olisi tullut selkeä kannanotto. lee nimensä mukaisesti kirkon tu– Onhan piispojen lausunto ristilevaisuutta ja pitkän tähtäimen tariitainen. Paperissa korostetaan, etvoitteita. tä ihminen on mittaamattoman ar– Ajattelen, että olen kirkolliskovokas Jumalan kuva, mutta samalkouksen nuorimpana edustajana la evätään joiltain kirkon jäseniltä oi- siellä oikeassa paikassa, Rotko sakeus avioliittoon, Rotko sanoo. noo. Hän on piispojen lausunnon kans– Nuoret ja nuoret aikuiset ovat sa samoilla linjoilla siitä, että avioheikosti edustettuja kirkon päätökliittoasiassa ei päästä eteenpäin, elsenteossa, ja minä haluan olla osallei näkemysten moninaisuutta hytani muuttamassa tilannetta. Toiväksytä. Hän toivoisi, että kirkko alvon, että joku nuori voisi katsoa, etkaisi vihkiä myös samaa sukupuolta tä jos Iida pärjää tuolla, minäkin usolevia pareja, mutta jättäisi papeilkallan asettua ehdolle. ■

Saako kirkossa opettaa, että homous on synti? Helsinkiläinen kirkolliskokousedustaja Hanna Mithiku, joka itse kuuluu seksuaalivähemmistöön, pyysi kirkolliskokouksen täysistunnossa piispoja vastaamaan kahteen kysymykseen: saako kirkossa edelleen opettaa, että homoseksuaalinen rakkaus on ”synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima” ja pitääkö sellaista pappia rangais-

ta, joka vihkii samaa sukupuolta olevia pareja. Espoon piispa Kaisamari Hintikka totesi täysistunnossa, että samaa sukupuolta olevien parien rakkauden leimaaminen synniksi rikkoo sekä Kristuksen ruumiin ykseyttä että Jumalan luomistyötä vastaan. – Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa tämänkaltaiselle ope-

tukselle, Hintikka sanoi. Mithikun toiseen kysymykseen Hintikka ei vastannut. Helsingin piispa Teemu Laajasalo totesi jo edellisviikolla julkaisemassaan tiedotteessa, että hänen hiippakuntansa papit saavat vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja ilman pelkoa seuraamuksista. Laajasalon mukaan ”homoseksuaa-

lisuus ei ole synti, sairaus tai häpeä, homojen syrjiminen sen sijaan on”. Arkkipiispa Tapio Luoma ja Porvoon piispa Bo-Göran Åstrand kertoivat kannattavansa sitä, että kirkon sisällä mahdollistetaan myös samaa sukupuolta olevien vihkiminen. Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala vastasi Mithikul-

le, ettei tämän rakkaus ole synti, väärin eikä luomistyötä tuhoava voima. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Oulun piispa Jukka Keskitalo, Lapuan piispa Simo Peura ja Tampereen piispa Matti Repo eivät kommentoineet asiaa täysistunnossa. KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 27.8.–10.9.

Kirkoissa soi KARI KOHVAKKA

TORSTAINA 27.8. Johanna Almark, laulu & Henrik Wikström, piano klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vapaa pääsy. Max 150 henkeä kirkossa. Ei ennakkovarauksia. Parkkihalli soi kuin katedraali -konsertit klo 19 ja 20 Myyrmäessä Kilterinparkki A -parkkihallissa, käynti Kilterinkaaren kautta. Vanhaa musiikkia modernissa ympäristössä esittävät klo 19 Kari Jerkku & huilut, klo 20 Korona-kvartetti. Osa Why so Myrtsi -tapahtumaa. Kesto n. 20 min. Vapaa pääsy.

SUNNUNTAINA 30.8. Äijägospelia klo 18 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3. Konsertissa pianisti, urkuri, laulaja ja säveltäjä Miikka Lehtoaho sekä oman seurakunnan kanttorit Hannu Lehtikangas ja HP Heikkilä esittävät laulaen ja soittaen suosittuja gospelsävelmiä meiltä ja muualta. Vapaa pääsy.

PERJANTAINA 4.9. Ankkabarock: Galantit villit -improvisaatiokonsertti klo 20 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Esa Pietilä, saksofoni ja äänisuunnittelu, Assi Karttunen, cembalo ja äänisuunnittelu. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e.

LAUANTAINA 5.9. Ankkabarock: L’Amante Segreto

Ensemble Nylandia esiintyy Ankkabarockin viisivuotiskonsertissa su 6.9. klo 18 Korson kirkossa. – Barokin naissäveltäjien aarteita klo 18 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Ombra Sonora, Petra Schauman, laulu, Mirva Laine, barokkiviulu, Ritva Hautsalo, viola da gamba ja lirone, Päivi Vesalainen,

cembalo ja urut. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e.

SUNNUNTAINA 6.9. Ankkabarockin viisivuotisjuhlakonsertti klo 18 Korson kirkossa,

Merikotkantie 4. Ensemble Nylandia, joht. Matias Häkkinen, Tiia Maria Saari, sopraano, Katariina Kopsa, sopraano, Paula Patosalmi, altto, Jussi Salonen, tenori, Tuomas Heikkilä, basso, Vantaan

kanttorien kuoro. Vapaa pääsy, ohjelma ovelta 20/10 e.

Musiikkia Helsingissä ja Espoossa Sunnuntaina 30.8.

Espoo-päivän kunniaksi espoolaisille ja ihan kaikille! Lauluyhtye Club for Fiven keikka lähetetään suoratoistona verkossa Leppävaaran kirkosta klo 18. Seuraa konserttia Leppävaaran seurakunnan YouTube-kanavalla. Luvassa mm. suomalaisille tuttuja virsiä ja hengellisiä lauluja yhtyeen sovittamina.

Harppumusiikkia klo 11.30 Helsingissä Temppeliaukion kirkon kesäkahvilassa, Temppelikatu 16 C. Nuori harpisti Villa soittaa musiikkia menneiltä aikakausilta. Vapaa pääsy. Kamarimusiikkisarjan aloituskonsertti klo 18 Helsingissä Kulosaaren kirkossa, Werner Wirénin tie 6. Helmikvintet: Aapo Järvinen, huilu, Antti Turtiainen, oboe, Helmi Malmgren, klarinetti, Topias Kiiskinen, fagotti, ja Jonathan Nikkinen, käyrätorvi. Ligetin, Tarkiaisen, Szervanszkyn ja Dvorakin musiikkia. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Lauantaina 29.8.

Kesäillan gregoriaaniset kaiut klo 19 Helsingissä Paavalinkirkossa, Sammatintie 5. Sibelius-Akatemian kuoro, johtaa Jaan-Eik Tulve. Sibelius-Akatemian kansainväliseen vierailijaohjelmaan kutsuttu kuoronjohtaja Tulve vie gregoriaanisen kirkkolaulun maailmaan. Vapaa pääsy.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 14/2020

Lauantaina 5.9.

Beatles-messu klo 11 Helsingissä Kallion kirkossa, Itäinen papinka-

TYYPPI TYYPPINEN

Perjantai 28.8.

tu 2. Messussa esiintyvät Ringer Star (USA), Javier Parisi (ARG), Jay Goeppner (USA) ja The Flaming Shakers (ESP). Mukana pastori Mari Mattsson ja kanttori Tommi Niskala. Vapaa pääsy.

Sunnuntaina 6.9.

Pop-messu klo 17 Helsingissä Töölön kirkossa, Topeliuksenkatu 4. Bändivetoinen messu, esilaulajana Maija Lehtinen. Kapellimestarina Make Perttilä. Artistivieraana Meri Vahtera, joka on mm. sijoittunut 2016 Voice of Finlandissa kolmanneksi. Tuomas Meurman, liturgia ja saarna, Mikko Saari, messuisäntä. Mukana seurakunnan nuoria. Vapaa pääsy. Jatkot seurakuntasalissa, jossa on myös pientä tarjoilua.

Lauluyhtye Club for Fiven keikka lähetetään suoratoistona Leppävaaran kirkosta pe 28.8. klo 18. Seuraa konserttia Leppävaaran seurakunnan YouTube-kanavalla.