Kirkko ja kaupunki 2020 12 Vantaa

12

30.7.2020 kirkkojakaupunki.fi

HY VÄN TÄHDEN.

Usko muuttuu iän myötä s. 10 Ilkka Sipiläinen pulahtaa mereen hartaasti s. 21

Edenin pappi Riparielokuva vei Satu Tuuli Karhun nuoren virkaintoisen papin nahkoihin s. 16

Pääkirjoitus

Eilen

Kirkon kainalossa on ihmisen hyvä olla

Viisas ei pidä itseään esillä.

Siksi hän loistaa. Hän ei ole olevinaan oikeassa. Siksi hän on huomattava. Hän ei kehu itseään. Siksi hän menestyy.

Hän ei ylpeile. Siksi hän kestää.

Koska hän ei kilpaile, ei kukaan maailmassa voi kilpailla hänen kanssaan.

TÄNÄ KESÄNÄ Helsinki on ollut taas hitusen muka­ vampi ja inhimillisempi kaupunki kuin vuosi sitten. Ei­ kä tilanne silloinkaan mitenkään paha ollut. Suomen pääkaupunki on erittäin kiva kesäkaupunki.

Kun koronavirus on pitänyt lomalaiset kotimaassa, moni on ilokseen todennut, että viehkon kaupunki­ loman voi viettää lähellä omaa kotia.

YKSI SYY siihen, että Helsinki on tänä kesänä ollut mu­ kavampi ja inhimillisempi kaupunki kuin viime kesä­ nä, löytyy Senaatintorilta. Helsingin kaupunki perusti nopealla aikataululla sinne valtavan kesäterassin paik­ kaamaan edes vähän ravintoloiden koronatappioita.

Heinäkuun alusta elokuun loppuun auki olevalla Senaatintorin kesäterassilla on kuudentoista ravinto­ lan tyylikkäät terassipisteet, ja asiakkaat saavat nauttia hyvästä seurasta, ruoasta ja juo­ masta poikkeuksellisen kauniis­ sa ympäristössä.

Terassikokonaisuuden yl­ le pingotettiin vieläpä viisitois­ ta kilometriä siimaa pitämään huolen siitä, että lokkiparat jou­ tuvat etsimään ruokansa josta­ kin muualta.

Idean soisi leviävän Suomen muihinkin suuriin kau­ punkeihin. Turku jo ehti mukaan samaa tahtia Helsin­ gin kanssa, siellä avattiin samantapaisella konseptilla Tuomiokirkon terassi niin ikään heinäkuun alussa.

OMAN AIVAN ERITYISEN tunnelmansa sekä helsinki­ läisten että turkulaisten ison terassin miljööseen tuo se, että seurustelun sakramenttia saa niissä nauttia kauniin kirkon kainalossa. Jo pelkällä läsnäolollaan kirkko viestii turvasta, armosta, toivosta ja rakkaudes­ ta, jota poikkeusolot eivät horjuta. Kirkon läheisyy­ dessä on ihmisen hyvä olla.

Tämä kaikki tuo esiin myös sen, kuinka perverssiä ja elämälle vierasta on nimittää jumalallisen rakkau­ den tyyssijaa tuomiokirkoksi. Tuo tuomiota uhkuva yhdyssana perustuu kömpelöön käännösvirheeseen, ja siitä olisi jo korkea aika pääs­ tä eroon.

TOIVOTTAVASTI Senaatintorin suurterassista tulee jatkuva käy­ täntö eikä se jää vain poikkeus­ aikojen erityisjärjestelyksi. Juu­ ri tällaista hyvän mielen kaunis­ ta kaupunkitilaa kansalaiset tar­ vitsevat.

Tänään Älykkyys ja viisaus ovat eri asioita.

Voit olla hyvin älykäs, mutta moraaliton eli ajat kyvyilläsi vain omaa etuasi. Viisas katsoo kauemmaksi ja laajemmalle. Hän pohtii eri mahdollisuuksia, toimii myötätunnosta käsin ja ajattelee yhteistä hyvää.

JAAKKO HEINIMÄKI

Päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

”

PSYKOLOGIAN TOHTORI EEVA KALLIO HEINÄKUUN VOI HYVIN -LEHDESSÄ

Iankaikkisesti Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen. Vaali sitä, niin se tuo sinulle arvostusta, se vie sinut kunniaan, jos otat sen vierellesi.

TOIVOTTAVASTI SENAATINTORIN

SUURTERASSISTA TULEE

SANANLASKUJEN KIRJA 4:7–8

JATKUVA KÄYTÄNTÖ.

KUVITUS: ANSSI RAUHALA

Mietin, Jeesus, pää kipeänä sitä, mitä ikävän ihmisen kanssa piti tehdä.

Opettamaasi en kykene.

Posken kääntämisessä häviää ensin pää, lopulta koko ruumis.

Ikuinen anteeksi­ antaminen ruokkii nautinnokseen alistavaa, ja oma henki hiipuu.

Auta minua.

Kynnys­ matoksi en rupea.

KIINALAINEN FILOSOFI LAOTSE (579–499 EKR.)

Kirkko ja kaupunki

12 30.7.2020

Seuraava lehti ilmestyy 13.8.

KANNEN KUVA: SIRPA PÄIVINEN

kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki

Viisi vastausta

”Pidämme eläimet mahdollisimman villeinä” Eläintenhoitaja Outi Hannikainen hoitaa Korkeasaaren petoryhmässä markhoreita eli kierteissarvivuohia.

1

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA ESKO JÄMSÄ

Outi Hannikainen, olet työskennellyt Korkeasaaressa 20 vuotta ja hoitanut tarhan kaikkia eläimiä peto-, märehtijä- ja linturyhmissä sekä troppisissa taloissa. Mikä tilanne on jäänyt mieleesi?

– Kun tulin petoryhmään, laumassa oli iso, vanha urosleijona ja sen teini-ikäiset pojat. Talviaikana leikimme sisätiloissa niin, että pujotimme köyden oven alta ja pennut saivat pyydystää sitä.

Pojat leikkivät köyden kanssa, kun isäleijona tuli sisälle. Se murahti, ja pojat tietysti väistivät ja lähtivät muualle.

– Isäleijona jäi katsomaan köyttä. Se vilkaisi ympärilleen, hyökkäsi köyden kimppuun ja leikki sen kanssa kuin pieni kissa. Aina välillä se pysähtyi ja katseli taas ympärilleen kuin tarkistaakseen, ettei kukaan näe Suuren Leijonan leikkivän. Ajattelin, että kissa on kissa, oli koko mikä tahansa.

2

Onko eläintenhoitajan työ pelkkää kädestä syöttämistä ja silittelyä?

– Tarkoituksena on pitää eläimet mahdollisimman villeinä. Siksi eläimiä kosketaan lähinnä vain eläinlääkinnällisten hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Korkeasaaren eläimistä ei tehdä lemmikkieläimiä. Vaikka kovasti tekisi mieli, emme ruoki eläimiä kädestä emmekä silittele niitä.

– Eläimiä ei kesytetä kiima-ajan vuoksi. Silloin eläinten käytös on hyvin erilaista kuin tavallisesti ja tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta.

Jos eläimet eivät kunnioita hoitajia, niistä tulee kiima-aikana tosi arvaamattomia. Kun annamme eläinten olla rauhassa, ne antavat hoitajien tehdä työnsä rauhassa.

3

Eikö eläinten kuuluisi liikkua vapaana luonnossa eikä olla eläintarhassa vangittuina?

– Nykyisin eläintarhoilla on suurempi tarkoitus kuin eläinten näyttely. Kun tiloja vapautuu, niitä annetaan uhanalaisille eläimille. Osa Korkeasaaren eläimistä kuuluu luontoonpalautusohjelmaan, ja siihen kuuluvia eläimiä tulee koko ajan lisää. Korkeasaaresta on lähtenyt alppivuohia Alpeille, Mongolian villihevosia Mongoliaan ja ilveksiä Saksaan. Tahtoisimme palauttaa

amurinleopardejakin takaisin luontoon, mutta ensin salametsästys pitäisi saada kuriin.

– Meillä on myös eläimiä, joilla on hyvät kannat luonnossa. Ne ovat täällä muusta syystä. Esimerkiksi afrikanpikkuvuohia vierailijat saavat silittää päästäkseen tutustumaan eläimeen lähemmin. Pikkuvuohilla on opetuksellinen tarkoitus.

4

Mikä Korkeasaaren eläin tekee sinuun erityisen vaikutuksen?

– Tykkään kovasti kotimaisista elämistä, ja ilves on yksi suosikeistani. Aina kun puhutaan isoista kissaeläimistä, puhutaan leijonista ja tiikereistä eikä muisteta, että meillä on Suomessa ihan oma kissaeläin.

– Aikoinaan minulla oli pieni käärmekammo, mutta käärmeitäkin olen hoitanut. Silloin aloin ymmärtää, kuinka upeita ne ovat. Kaikkiin eläimiin kiintyy, kun niitä hoitaa.

5

Mikä sinulle on pyhää?

– Luonto on minulle pyhä. Luonnossa voin rauhoittua ja saan siitä energiaa.

Luonto on kokonaisuudessaan ihmeellinen systeemi.

Korkeasaaren eläintarha on avoinna joka päivä ympäri vuoden, heinä- ja elokuussa klo 10–20. Liput 16/10 e. Suljettuina olleet eläintalot avataan 1.8. Lisätietoa korkeasaari.fi.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

3

Kesäparta Parta peittää ja parta paljastaa. Kasvojen karvoitus kertoo jo antiikin aikaisista kulttuurieroista.

K

TEKSTI JAAKKO HEINIMÄKI KUVA ISTOCK

esä on parrankasvatuksen aikaa, ja koronakesä varsinkin on ollut paitsi kuuma, myös karvainen. Kun sosiaaliset kontaktit ovat olleet vähissä, ei ole tarvinnut juuri välittää siitä mil-

tä näyttää.

Loman aikana kasvatettava kesäparta merkitsee monelle miehelle näkyvää etäisyyden ottoa tavalliseen työarkeen. Parta viestii silti paljon muustakin kuin loman ja työn vaihtelusta. Partaa on vanhastaan pidetty miehekkyyden, arvovallan, viisauden, voiman ja seksuaalisen kyvykkyyden merkkinä.

PARRANKASVUN SAA AIKAAN miessukuhormoni testosteroni. Parta alkaa kasvaa yleensä teini-iässä, ja lopullisen voimansa parta saa 18–25 vuoden iässä. Ensimmäiset partahaituvat puhkeavat nenän alle, sillä ylähuulen alueen ihon karvatupet ovat muita herkempiä testosteronille.

Vaikka testosteroni työntää partakarvat esiin, miehen heikko parrankasvu ei välttämättä kerro alhaisesta testosteronitasosta.

Perintötekijät vaikuttavat parran tuuheuteen huomattavasti hormonitoimintaa enemmän.

Mies saattaa olla oikea testosteronipakkaus, vaikka hänen leukansa sileänä pitämiseen riittäisi kevyt kynsisaksikäsittely kerran pari vuodessa.

Läntisessä kulttuurissa parta jäi sadoiksi vuosiksi vain poikkeuksellisten miesten ja boheemien yksinoikeudeksi. 1960-luvulla miehelle radikaaliuteen riittivät parta ja samettihousut.

Merimiehille parta suotiin ikään kuin normaalielämästä poissa olemisen merkkinä.

Siinä mielessä pikkuvirkamiehen kesäparta on suolaisessa tuulessa tuleentuneen merimiesparran huonetta ja sukua.

Vielä vuosituhannen vaihteessa vakavasti otettavien miesten kuului esiintyä sileäleukaisina, elleivät he sattuneet olemaan ortodoksipappeja. Sitten kaikki muuttui, ja Punavuoren hipsterit alkoivat näyttää Vanhan testamentin patriarkoilta. Paitsi että heidän partansa ovat siistimmin trimmatut ja huolellisemmin öljytyt kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin parrat. Hipsterit saivat parran trendaamaan, eikä parta nykymuodin mukaan kerro kantajansa epäilyttävyydestä.

Tosin television uutistenlukijoilla ei partaa näy edelleenkään.

IKONEISSA Jeesuksen parta on aina siististi leikattu ja kammattu, kun taas Johannes

4

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Kastajan parta rehottaa villinä kuin tuuli, joka puhaltaa missä tahtoo. Johannes oli erämaan profeetta, Jeesus taas kaupunkilaispoika.

Jeesus ja Johannes kasvoivat kulttuurissa, jossa aikuisella miehellä kuului olla parta. Parta on vanhastaan jakanut itäisen ja läntisen kulttuuripiirin. Antiikin roomalaisen yläluokan miehet ajelivat partansa, kun taas idässä parta ilman muuta kuului miehen kasvoihin. Raamatussa parran leikkaaminen kielletään selvin sanoin: ”Älkää leikatko hiuksianne lyhyiksi ohimoilta älkääkä leikkaamalla turmelko partanne reunaa”, kielletään Kolmannessa Mooseksen kirjassa. Tämän raamatunkohdan mukainen hius- ja partamuoti on edelleen valttia ortodoksijuutalaisten parissa.

”

Pikkuvirkamiehen kesäparta on suolaisessa tuulessa tuleentuneen merimiesparran huonetta ja sukua.

TOISIN KUIN RAAMATUSSA, Koraanissa ei ole parranhoito-ohjeita. Monet muslimimiehet antavat partansa kasvaa. Toiset värjäävät partansa hennalla punaiseksi. Perimätieto kertoo, että tämä muoti sai alkunsa itseltään profeetta Muhammadilta.

Jo antiikin ajoilta periytyvä itäisen ja läntisen partamuodin ero näkyy edelleen, kun vertaa toisiinsa roomalaiskatolisia ja ortodoksisia pappeja: läntisen perinteen papit ovat lähes järjestään sileäleukaisia (parrakkaan poikkeuksen tekee fransiskaaniveljestö), kun taas idän kirkon papeilla on parta. Konstantinopolin patriarkan ja Rooman paavin karvoitukset ovat kovin erilaisia. Heidän kasvoissaan näkyvät Bysantti ja LänsiRooma.

Mitä korkeammalla hierarkiassa ortodoksipapit ovat, sitä pitempi parta heillä on. Tämä on tuttua jo kreikkalaisten jumalien kasvoista: yhdelläkään jumalalla ei ole niin komeaa partaa kuin ylijumala Zeuksella. ■

Kirkko ja kaupunki verkossa KRISTIAN TERVO/KOKOOMUS, ANTTI AIMO-KOIVISTO/ LEHTIKUVA, ESKO JÄMSÄ, SANNA KROOK/KIRKON KUVAPANKKI, MUOKKAUS MARI AARNIO

Kun papit politikoivat Miksi pappi Árpád Kovács on anarkisti ja pappi Kristiina Kokko päätyi kokoomuksen puoluesihteeriksi? Miksi pappi Arto Luukkanen liittyi perussuomalaisiin ja pappi Katri Kuusikallio valitsi vihreät? Heidän tiestään politiikkaan voit lukea osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

”Entisaikojen papit olivat paljolti auktoriteetteja ja kansan opettajia.

Nyky-yhteiskunnassa sellaiselle ei ole enää tilausta.”

ELINA VAITTINEN VERKKOKOLUMNISSAAN

ISTOCK

Iltarukouskone saattelee unille Kirkko ja kaupungin iltarukousgeneraattori koostuu lukijoiden lähettämistä lyhyistä iltarukouksista. Sitä täydennetään jatkuvasti uusilla rukouksilla, joten sinäkin voit lähettää meille omasi.

Paina nappia ja ota talteen itsellesi sopivia iltarukouksia osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/iltarukousgeneraattori.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

5

SIGNE JA ANE GYLLENBERGIN SÄÄTIÖ / MATIAS UUSIKYLÄ

Kun luonto nukkuu, henki valvoo -teoksen maalasi Torsten Wasastjerna vuosina 1898–1899.

Salattua tietoa etsimässä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa esoteria oli muoti-ilmiö, josta hakivat vaikutteita ja elämänsisältöä myös monet nimekkäät suomalaistaiteilijat.

VILLA GYLLENBERGIN kesänäyttely Salatun tiedon tie on kiinnostava kurkistus virtaukseen, joka vaikutti vahvasti suomalaisessa taidemaailmassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, vaikka sitä ei ole aina osattu nähdä tai tunnistaa.

Esoteerisen henkisyyden vaikutus näkyy esimerkiksi Suomen taiteen kultakauden mestareiden Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simbergin töissä.

Heidänkin taidettaan Villa Gyllenbergissä on nyt esillä. Näyttelyn pääpaino on kuitenkin vähemmän tunnetuissa tekijöissä, joista moni on nainen. Esille pääsevät esimerkiksi Meri Genetz, Eva TörnwallCollin ja Ilona Harima.

Näyttelyssä on sekä harvoin nähtyjä että sellaisiakin teoksia, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet julkisesti esillä. Näyttelyn kuraattori, taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen kertoo etsineensä teok-

HY VÄN TÄHDEN. 79. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

6

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

sia lainaan niin eri järjestöiltä kuin yksityiskokoelmistakin.

Joskus apuun tuli myös onnekas sattuma, kuten Torsten Wasastjernan Kun luonto nukkuu, henki valvoo -triptyykin kohdalla. Triptyykin osat olivat joutuneet 1920-luvulla erilleen. Kokkinen törmäsi triptyykin enkelimaalauksiin vieraillessaan teosofien Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä. Sen jälkeen keskiosan maisema löytyi taiteilijan suvun hallusta. Nyt teos on koottu alkuperäiseen muotoonsa näyttelyä varten.

ERI ESOTEERISILLE LIIKKEILLE on yhteistä ajatus korkeammasta, salatusta henkisestä tiedosta, jota suurin osa ihmisistä ei tunne. Initiaatio siihen tapahtuu riitin kautta, tiettyä polkua seuraamalla tai asteittain edeten, ja usein kokeneemman mestarin tai jopa henkioppaan avulla. Joillekin taiteilijoille taiteellinen

Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244 Postiosoite Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde)

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 5415 787 Anne Joukainen, 050 310 3081 Ari Suominen, 040 355 2340 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

työskentely itsessään on osa henkistä kehittymistä.

Villa Gyllenbergin näyttely on rakennettu kuvitteellisen initiaation muotoon, johon on lainattu ainekSIGNE JA ANE GYLLENBERGIN SÄÄTIÖ / MATIAS UUSIKYLÄ

sia eri esoteerisista perinteistä. Polku etenee itsetutkiskelusta kohti symbolista kuolemaa ja oman kuolevaisuuden kohtaamista ja lopulta valoon tai uudestisyntymiseen, jolloin sielu löytää oman jumalallisen alkuperänsä.

Kullekin vaiheelle on näyttelyssä oma tilansa. Itsetutkiskelulle varatussa Minuuden labyrintissä on lähinnä taiteilijoiden omakuvia ja muotokuvia. Siellä kannattaa pysähtyä Meri Genetzin (1885–1943) omakuvien äärelle. Genetz on ehkä äärimmäinen esimerkki taiteilijasta, joka etsi kiihkeästi merkitystä ja totuutta – ilmeisesti löytämättä. Hän haki vuosikymmenten ajan vastauksia niin teosofiasta, astrologiasta, spiritismistä, kabbalasta, pitkistä paastoista, eri uskontojen meditaatioperinteistä kuin henkioppaaltakin. Jossakin vaiheessa hän päätti hankkia uudestisyntyneen minän kristittynä, mutta sekin jäi yhdeksi etapiksi hänen levottomalla tiellään.

KUOLEMALLE OMISTETUSSA Kryptassa kuvamaailmaa tuntuvat hallitsevan pääkallot, joita taiteilijat maalasivat kuolevaisuudesta muistuttaviin asetelmiin. Huomion varastaa Oscar Parviaisen suurikokoinen ja tummanpuhuva teos Kapusiinimunkkien hautakammio, jossa pääkallot ja luut peittävät suurimman osan maalauksen pinta-alasta.

Viimeistä, Valon temppeli -huonetta hallitsee näyttelyn tunnetuin teos, sielun uutta syntymää kuvaava Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra. Siellä nähdään myös Magnus Enckellin luonnos Tampereen tuomiokirkon alttarimaalausta varten. Ylösnousemusta kuvaavan teoksen päätyminen esoteriaa käsittelevään näyttelyyn saattaa kummastuttaa, mutta näkemys kaikkien uskontojen yhteisestä alkujuuresta oli vuosisadan vaihteessa yleinen. Alttarimaalauksen haudoistaan nousseiden vaeltajien voi ajatella kulkevan kohti sitä samaa valoa ja ykseyttä, josta he ovat alun perin lähtöisinkin.

KAISA HALONEN

Meri Genetzin omakuva vuodelta 1938.

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

Osoiteasiat Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimman nimellä. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Salatun tiedon tie 11.10. asti Villa Gyllenbergissä Helsingissä, Kuusisaarenpolku 11.

Jakelu Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

ISSN 0356-3421

Kolme kotimaista uutuus­ elokuvaa kertovat kukin omalla tavallaan rakkauteen liittyvistä ristiriidoista.

Rakkaus ei katso ikää

Lauluja rakkaudesta elokuvateattereissa 7.8.

VILJA HARALA / TUFFI FILMS

Eero Milonoff (vas.), Samuli Niittymäki, Paula Vesala, Paavo Kinnunen, Emmi Parviainen, Laura Birn, Christian Hillborg ja Iida-Maria Heinonen ajautuvat puimaan syntymäpäiväjuhlilla menneitä rakkaussuhteitaan.

Jotain pysyvää etsimässä

Jenni Toivoniemen käsikirjoittama ja ohjaama Seurapeli kuvaa yli kolmekymppistä kaveripo­

rukkaa, joka järjestää mökillä yllätysjuhlat 35 vuotta täyttävälle Mitzille (Emmi Parviainen). Toisten tietämättä hän on kuitenkin juuri eronnut eikä haluaisi juhlia syntymäpäiväänsä.

Viikonlopun aikana nähdään rajuja purkauksia, kun entiset rakastavaiset puivat humalapäis­ sään menneitä. Keskeistä elokuvassa on se, että nuoruus alkaa olla ohi ja pitäisi saada elämään jotain pysyvämpää, rakkautta ja kenties lapsiakin. Tähän voi varmaan moni kolme­ kymppinen samastua. Parviaisen lisäksi rooleissa nähdään muun muassa Laura Birn, Eero Milonoff ja Paula Vesala.

Pappi Sanna Marin ja pääministeri Sanna Marin.

Seurapeli elokuvateattereissa 21.8.

Arkkitehtien rakkaustarina

Dokumentti­ elokuva Aalto kertoo modernis­ min mestareista, arkkitehtiparis­ kunta Alvar ja Aino Aallosta.

Siis ei pelkästään ulkomaita myöten arvostusta saaneesta Alvar Arkkitehtipariskunta Alvar Aallosta. Virpi ja Aino Aallon avioliitto oli Suutarin ohjaama välillä myrskyisä. elokuva kuvaa pariskunnan työtä sekä heidän suunnittelemi­ aan upeita teoksia, rakennuksia ja huonekaluja.

Samalla se on kiehtova kuvaus heidän rakkau­ destaan. Avioliitto oli välillä myrskyisä Alvarin alkoholinkäytön ja naissuhteiden takia, mutta vaimon kuolema sai miehen murtumaan surusta. Myöhemmin hän löysi uuden rakkau­ den, Elissan, jonka kanssa hän teki myös työtä yhdessä.

AALLON PERHE

Kypsän iän rakkaus on aiheena Anu Kuivalaisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa doku­ menttielokuvassa Lauluja rakkaudesta. Siinä neljä iäkästä pariskuntaa ja kaksi yksin elävää naista kertovat elämästään ja ajatuksiaan rakkaudesta. Toinen naisista on Ritva Oksanen, jonka lauluja ja runoja kuullaan tarinoi­ den taustalla. Koskettavaa on nähdä, miten pariskunnat pitävät huolta toisistaan ja miten rakkauden kaipuu säilyy. Kuvausten aikana koetaan myös surua, kun yhden vanhan miehen muistisairas vaimo menehtyy.

SANNA MARININ ARKISTO JA MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA

Rakkauden vaiheita

Pääministerin kuuloinen pappi Moni höristi korviaan, kun radion aamuhartauden piti Sanna Marin. ’’Pääministerin kesäduuni? Radion aamuhartauden piti juuri seurakuntapastori Sanna Marin Siilinjärveltä.’’ Näin ihmetteli työelämäprofessori Pekka Sauri Twitterissä 10. heinäkuuta.

Ihan näin moneen paikkaan ei pääministerikään ehdi, vaan äänessä oli hänen täyskaimansa, Siilinjärven seurakunnan pappi Sanna Marin. Hän on saanut nimensä ansiosta hyväntahtoista huomiota.

Marin kertoo seuraavansa pääministerikaimansa elämää median välityksellä kuten muutkin suomalaiset.

Kahta Sanna Marinia yhdistää ainakin se, että he ovat lähes saman ikäisiä.

– Olen kuullut seurakuntalaisilta, että meillä kummallakin on selkeä ulosanti, pappi-Marin kommentoi.

HANNA ANTILA Seuraava Sanna Marinin aamu­ hartaus pe 21.8. Yle Radio 1:ssä.

Aalto elokuvateattereissa 4.9.

MARJO KYTÖHARJU

SAIJA MÄKI-NEVALA / BONSAIFILMS

Turvallinen koti tilapäiseen tarpeeseen

Hoivakoti Tilkantähdessä voi asua lyhytaikaisesti esim. kodin remontin tai sairaalasta kuntoutumisen ajan. Hoitaja on apuna päiväsaikaan, ilta- ja yöaikaan apua saa turvarannekkeella.

Kahdeksankymppiset Sirkka ja Yki löysivät toisensa joitakin vuosia sitten.

puh. 040 183 8716 | esperi.fi Mannerheimintie 164, Helsinki KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

7

Ilman siskoa on puolikas olo Roihuvuoren seurakunnassa lastenohjaajina työskentelevät identtiset kaksoset ovat tehotiimi, joka tahtoo puhua erilaisuuden ja ilon puolesta.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA VILLE PALONEN

48

vuotta sitten odotettiin Ruot­ sissa vauvaa. Nuori pari oli muuttanut sinne Kainuus­ ta töiden perässä. Aina välil­ lä äidillä oli sellainen olo, et­ tä aivan kuin vauvoja olisi kaksi, mutta lääkäri ei ottanut huonosti ruotsia puhuvan nuoren nai­ sen aavisteluja vakavasti. Kun Margit ”Maaki” Pulkkinen sitten syntyi, äidin vatsasta kuuluivat yhä vauvan sydänäänet. Kuusi minuuttia myö­ hemmin syntyi Marika.

– Äiti soitti isälle, että lapsia syntyikin kaksi.

Isän piti juosta ympäri Norrköpingiä ja käydä os­ tamassa tuplasti kaikkea, lisää vaatteita ja kaksos­ rattaat, Marika kertoo.

Perheen nelivuotias esikoinen taisi ainakin hieman järkyttyä kaksosista.

– Hän oli sanonut, että yhtään siskoa hän ei ol­ lut halunnut, mutta saikin kaksi, joten jospa ote­ taan kotiin vain toinen.

Kun kaksoset olivat puolitoistavuotiaita, per­ he muutti takaisin Suomeen, ensin Kuhmoon ja myöhemmin Kajaaniin. Siellä Margit ja Marika kasvoivat tiiviiksi kaksikoksi, jossa saivat tottua olemaan ”Pulkkisen kaksoset”, ”Pulkkisen tytöt” tai ytimekkäästi ”tytöt”.

KUTEN MUILLEKIN IHMISILLE myös kaksosille on tärkeää, että heitä kohdellaan yksilöinä. Voi kui­ tenkin sanoa, että Marika ja Margit Pulkkinen ei­ vät ole tehneet siitä kovin helppoa: he näyttävät ja kuulostavat samalta, pukeutuvat samantyyli­ sesti, ovat opiskelleet yo­merkonomeiksi ja las­ tenohjaajiksi yhtä aikaa ja heillä on yhteisiä har­ rastuksia, esimerkiksi karate. Viimeiset kahdek­ san vuotta he ovat olleet myös lastenohjaajia Roi­ huvuoren seurakunnassa, siis työpari.

– Ulkopuolisten silmissä olemme helposti vain ”ne kaksoset”. He voivat ajatella, että olemme yksi ja sama. Perheessä meillä on kuitenkin ai­ na ollut omat roolit ja vahvuudet. Kun tutustum­ me ihmisiin, meille on tärkeää, että ihmiset oppi­ vat tuntemaan meidät kumpaisenkin ja tietävät, kumpi on kumpi, Margit kertoo.

Identtiset kaksoset ovat toki samankaltaiset mutta eivät samanlaiset. Aloitetaan ulkoisista sei­ koista.

– Värit ovat aina erottaneet meidät. Pukeu­ dumme samantyylisesti mutta eri väreihin. Maa­ killa on perinteisiä poikavärejä, vihreää ja sinis­ tä, minulla punasävyjä. Sama juttu sisustuksessa.

Minulla on yltiöromanttinen tyyli, pitsiä ja roo­ saa, Maakilla selkeitä linjoja, vihreää ja sinistä, Marika selittää.

8

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Luonteissakin on eroja. Margit kirjoittaa runo­ ja, huomaa pienet kauniit asiat ja valokuvaa. Ma­ rika puolestaan ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa puhumalla suoraan. Hänellä ei kärsivällisyys riitä kastepisaroiden ihasteluun.

Margit moottoripyöräilee ja on se, joka auto­ matkoilla yleensä ajaa. Marika toimii mielummin navigaattorina.

– Maaki on meistä se boheemimpi, ja minä olen tarkempi esimerkiksi siivouksessa. Hän saat­ taa todeta, että voihan pölykoirille antaa nimet, Marika paljastaa.

– Kuten puolisoilla parisuhteessa myös kakso­ silla on tietyt roolit ja voimat. Marika on meistä se pomo, voimakastahtoisempi. Minä luovin siel­ lä mukana, Margit jatkaa.

PUOLISOIDENSA KANSSA Margit ja Marika Pulk­ kinen ovat kumpikin olleet yli 25 vuotta ja heillä on kummallakin kaksi lasta. Kaksosuus vaikuttaa myös parisuhteisiin.

– Puolisolta vaaditaan, että hän ymmärtää symbioottista kaksossuhdetta. Minun elämän­ kumppanini on sisko. Mies on puoliso muttei missään nimessä puolisko. On turha yrittää tun­ keutua minun ja kaksossiskoni väliin, mutta vie­ reen pääsee, Marika selittää.

– Me ollaan ne, joilla on samanlaiset tuulipu­ vut. Marikan mies on varmasti myös ottanut ti­ lanteesta ilon irti. Hänen ei tarvitse käydä Mari­ kan kanssa teatterissa, leffassa tai lenkillä, koska minä käyn. Emme vaadi puolisolta täyttä sielun­ kumppanuutta, koska sitä varten on sisko. Ovat­ ko puolisot sitten päässeet vähemmällä vai jää­ neet vähemmälle, en tiedä, Margit pohtii.

Perheet ovat tiivisti tekemisissä, mutta viikon­ loppuisin ja kesälomalla vietetään aikaa myös ydinperheen kesken.

Pisimmillään Marika ja Margit ovat olleet eros­ sa toisistaan kolme kuukautta. Tämä tapahtui vä­ hän päälle parikymppisinä, kun Margit lähti au pairiksi Yhdysvaltoihin. Marika tuli perässä toi­ seen perheeseen viiden mailin päähän. Vuosi ul­ komailla oli ollut yhteinen unelma.

– Se oli hauska vuosi, mutta kun olin aluksi yk­ sin Jenkeissä, tuntui, että Marika puuttuu. Vain silloin kun ollaan yhdessä, tuntuu kokonaiselta, Margit toteaa.

MARGIT JA MARIKA PULKKISELLA tuntuu olevan hyvät suhteet Jumalaan. Heidän jutuissaan tois­ tuu se, että he ovat toivoneet ja rukoilleet jota­ kin ja niin on sitten käynytkin. Kaksoset itse ar­ velevat, että kyse on siitä, että rukoukset tulevat tuplateholla.

– Seurakunnan kesäleirillä vuonna 1979 rukoil­ tiin, että koska täällä on ollut niin huippua, an­ na meistä tulla isona leiriohjaajia. Nyt me sitten työskentelemme myös leireillä, Margit kertoo.

Samaan työpaikkaan päätyminenkin tuntui suorastaan johdatukselta.

– Olimme yhtenä iltana sauvakävelemässä, ja Laajasalon kirkon kohdalla todettiin, että voi kun me päästäisiin joskus samaan paikkaan töihin, vaikka tuolle kirkolle. Kului jonkin aikaa, ja Päivi

Meriläinen Roihuvuoren seurakunnasta soitti, että heillä olisi kaksi lastenohjaajan paikkaa auki, Margit jatkaa.

– Päivi on itsekin identtinen kaksosen ja ym­ märtää kaksosuutta. Hän lupasi, että tulevaisuu­ dessa voimme tehdä töitä työparina.

Marika ja Margit Pulkkinen kokevat, että työ­ parina heidän ei tarvitse paljon neuvotella asiois­ ta, vaan kaikki sujuu lähes itsestään. Kun toisen tuntee hyvin, voi luottaa siihen, että siinä, missä toinen takeltelee, toinen tukee.

Työyhteisössä Margit ja Marika arvelevat ole­ vansa aikamoinen voimakaksikko, hyvässä ja pahassa.

Margit ja Marika Pulkkinen sanovat, että heille sisarkateus on vieras asia. He ovat oppineet jakamaan kaiken.

– Kun me saadaan jokin uusi idea, me lietso­ taan toisiamme ja painetaan kumpikin lisää kaa­ sua. Työkavereiden tehtävä on jarrutella, Mari­ ka sanoo.

Työkaverit ja perheet oppivat kyllä tunte­ maan kumpi on kumpi, erot ja yhtäläisyydet.

Sekaannuksia tulee lähinnä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ollaan vähemmän teke­ misissä.

– Kun toinen meistä on töissä vaikka rippilei­ rillä, hän sanoo aina esittäytymisen yhteydessä, että minulla on sitten identtinen kaksossisko, jo­ ten jos en moikkaa kaupungilla, olette ehkä moi­ kanneet siskoani, Marika kertoo.

”

Kuten puolisoilla parisuhteessa myös kaksosilla on tietyt roolit ja voimat.

MARGIT PULKKINEN

Nuorempana Marika ja Margit pohtivat, ovat­ ko he liian räväköitä ja eläväisiä seurakuntatyö­ hön. Nyt he kokevat, että työ lasten parissa seu­ rakunnassa on juuri heidän juttunsa. Seurakun­ nassa saa olla luova, sillä raamit asettaa lähin­ nä kirkkovuosi. Ei tarvitse mennä tiukan rytmin mukaan kuten vaikka päiväkodissa.

Margit ja Marika Pulkkinen tahtovat tuoda työyhteisöön iloa ja näyttää, että erilaisuus on rikkaus.

– Kaksoset voivat olla maailmalle voimava­ ra. Mekin ollaan sellainen dynaaminen duo. Seu­ rakunta kaipaa naurua, iloa ja heittäytymistä, Margit kiteyttää. ■

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

9

TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVITUS ANSSI RAUHALA KUVAT MARIANNA SIITONEN

10

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

11

os kaikki on hyvin, elämä on ensin lämmintä mössöä.

Sanotaan blöö, äy-väy-väy ja byää. Vähitellen aletaan sanoa myös äiti, isi ja hauva. Sitten jossain välissä, jos termi kuuluu perheen sanastoon, sanotaan Jumala.

Pikkulasten uskonnollisuudessa fantasia ja todellisuus sekoittuvat iloisesti. Jumala saa piirteensä pitkälti vanhemmilta tai muilta tutuilta aikuisilta.

Yhdysvaltalainen teologian professori James W. Fowler totesi, että ihminen astuu ensimmäiselle eli intuitiivis-projektiiviselle uskon tasolle yleensä parivuotiaana.

Vuonna 2015 kuollut Fowler oli yksi uskontopsykologian isoja nimiä 1980-luvulta alkaen. Tuohon aikaan käytännöllisen teologian tutkijat perehtyivät innoissaan esimerkiksi sveitsiläisen psykologin Jean Piaget’n malliin lapsen kognitiivisen kehityksen vaiheista ja yhdysvaltalaisen psykologin Lawrence Kohlbergin malliin moraalisen arviointikyvyn kehityksestä.

Piaget ja Kohlberg esittelivät selkeärajaiset tasot, jotka seurasivat järjestyksessä toisiaan ja joita pitkin ihminen kehittyi kohti korkeuksia.

Yliopistoteologit olivat uteliaita, kehittyikö myös ihmisen uskonnollisuus samankaltaisten vaiheiden kautta. Olihan selvää, että nelivuotiaan usko erosi 14-vuotiaan uskosta. Myös useiden 40-vuotiaiden usko näytti eroavan teinien uskosta.

Fowlerin mukaan uskon tasoja on kuusi. Intuitiivis-projektiiviselta ykköstasolta polku jatkuu näin: Kakkostaso on myyttis-kirjaimellinen, jolla ovat useimmat alakouluikäiset lapset. Vanhempien ja uskonyhteisöjen opetukset otetaan kirjaimellisesti eikä vertauskuvia välttämättä tajuta. Selkeys ja oikeudenmukaisuus ovat isoja juttuja.

Kolmostaso on synteettis-konventionaalinen, jonka edustaja on esimerkiksi oikean uskon löytänyt seurakuntanuori. Yksilö omaksuu kaiken kattavan uskonjärjestelmän, jonka kautta hän arvioi maailmaa. Hän ei näe, että hänen oma näkökulmansa on vain yksi monien joukossa.

Jotkut jäävät kolmostasolle, mutta toisilla pakka hajoaa. He jatkavat yksilöllis-reflektiiviselle nelostasolle, usein nuorina aikuisina.

Omat uskomukset ja uskonnolliset auktoriteetit kyseenalaistetaan.

Moni eroaa kirkosta, jotkut tutustuvat idän uskontoihin, toiset luopuvat uskonnosta tyystin.

Moni jää nelostasolle, mutta toisten ajattelu avartuu entisestään, ja he kiipeävät viidennelle eli konjunktiiviselle tasolle. Siellä he näkevät, että kaikilla edellisillä tasoilla on oma viestinsä. Järjellä on kuitenkin rajansa. Elämä on paradoksaalista ja maailma mysteeri. Nuoruuden uskon symbolit ja kertomukset voivat alkaa taas puhutella, mutta joustavammin kuin ennen.

Vielä on kuudes, universaalin uskon, taso, jolla katse siirtyy itsestä poispäin ja myötätunto murtaa kaikki muurit. Tähän guruluokkaan yltävät vain harvat, Fowlerin mukaan ehkäpä sellaiset ihmiset kuin Mahatma Gandhi, äiti Teresa ja Martin Luther King Jr.

12

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

NOINKO SE tosiaan menee?

– Noh, naurahtaa Helsingin yliopiston uskontokasvatuksen professori, teologisen tiedekunnan dekaani Antti Räsänen.

1980-luvun lopulla Räsänen tutki väitöskirjaansa varten James W. Fowlerin kanssa kilpailleen teoreetikon, sveitsiläisen Fritz Oserin, neliportaista kehitysmallia. Oserin perusajatus on sama kuin Fowlerilla: ihmisen uskonnollisuus kehittyy (siinä määrin kuin kehittyy) vaihe vaiheelta ja aina samassa järjestyksessä. Vaiheiden yli ei voi hypätä eikä aiempaan vaiheeseen palata.

– Osallistuin jo ennen väitöskirjaani projektiin, jossa yritimme testata Oserin ja Fowlerin teorioita, Räsänen kertoo.

– Jonkinlaisia trendejä oli nähtävissä, mutta ei mitään aukotonta.

Eivät ne teoriat ole mitään universaaleja uskonnollisuuden kehityksen kuvaajia.

Suomalaisissa tutkimuksissa ilmeni, että jotkut pomppivat joidenkin uskonnollisuuden vaiheiden yli, kun taas toiset taantuivat aiempiin vaiheisiin.

Räsäsen mukaan kolmessa vuosikymmenessä on tapahtunut iso muutos. Kehityspsykologisiin teorioihin suhtaudutaan nykyisin viileämmin kuin 1980-luvulla.

– Kyllä ne esitellään opiskelijoille, mutta siinä hengessä, että nämä ovat vain yksiä selitysmalleja, Räsänen kertoo.

– On niissä kuitenkin tietty kova ydin, josta on opittavaa. Tieteen lähtökohtana on oltava jokin malli, minkä mukaan tuloksia ainakin tietyllä todennäköisyydellä ennustetaan.

Uskonnollisen kehityksen lopullinen teoria jäi joka tapauksessa löytämättä. Mitä tulee Fowlerin ja Oserin malleihin, ne kuvaavat Räsäsen mukaan kohtalaisesti useimpien ihmisten kehitystä jonnekin teini-iän kynnykselle.

Sen jälkeen tutkijat joutuvat vaikeuksiin.

TAPAHTUU KUIN haulikolla ammuttaessa: ensin kaikki haulit lentävät tiiviissä sumpussa. Mutta mitä pidemmälle mennään, sitä kauemmas yksilöt erkaantuvat toisistaan.

Kirkon piireissä harmitellaan usein, että nuoret tykkäävät riparista ja hakeutuvat isosiksi, mutta aikuisille on vaikeampi järjestää ohjelmaa.

Haulikkovertaus selittää asiaa osaltaan: mitä enemmän ihmisillä on erilaisia uskonnäkemyksiä, sitä vaikeampi heitä on puhutella.

– Tämä on kirkon ydinkysymyksiä nykymaailmassa: miten nämä sirottuneet haulit, aikuiset ihmiset, voivat tulla samaan yhteisöön ja tuntea olevansa kotonaan? Antti Räsänen sanoo.

James W. Fowlerin mukaan yksilöiden lisäksi myös yhteisöt kuuluvat uskonkehityksessä eri tasoille. Niinpä esimerkiksi selkeärajainen ja joustamaton kolmostason yhteisö ei siedä jäsenistössään sen enempää skeptisiä nelosia kuin avarakatseisia vitosia.

– Yhteisö haluaa säädellä myös yksilöiden ajattelutapoja. Mitä ahdaskatseisempaa uskonyhteisöä katsoo, sitä paremmin tämä tuntuu pitävän paikkansa.

”On asioita, joista en ajattele enää samalla tavalla, mutta seurakuntanuoruus oli tärkeä vaihe” KARI KOPPERI 60-vuotias teologian tohtori, ekumeniikan dosentti, pappi ja Kirkon koulutuskeskuksen johtaja

L

apsuudenkodissani uskonnosta ei juuri puhuttu. Olin kerran vanhempieni kanssa joulukirkossa. Ainoa muistikuvani on, että siellä oli kauhean täyttä. Ajattelin Jumalaa hyvin vähän. Se ei ollut mitenkään olennaista.

Tätini opetti nuoremmalle veljelleni iltarukouksen. Muistan olleeni kateellinen, kun minulle ei ollut opetettu sellaista. Olin varmaan kuusivuotias.

Kävin rippikoulun vuonna 1975. Rippileirillä Vivamon leirikeskuksessa Lohjalla aloin miettiä, että ehkä tämä voisikin olla minun juttuni.

Tulin leirillä uskoon. Voin sanoa ihan päivämäärän.

Rippileirillä ei painostettu. Kyse oli enemmän viekoittelusta. Kun olin myöhemmin isosena, meille sanottiin, että Pyhä Henki lopettaa toimintansa illalla yhdeksältä. Se kuvasti tiettyä järkevyyttä.

Kun palasin rippileiriltä kotiin Lahteen, mietin, että uskoontulo oli hyvä juttu, mutta en oikein tiennyt, mistä siinä oli kyse. Aloin käydä raamattupiireissä ja kotiseurakuntani toiminnassa.

Nuoruuteni menikin sitten erilaisissa seurakunnallisissa riennoissa. Pikkuhiljaa keräsin vastauksia kysymyksiin, jotka pohdituttivat minua. Pohdinta ei päättynyt maisterin tutkintoon, pappisvihkimykseen eikä edes tohtorin tutkintoon. Joiltakin osin se jatkuu edelleen.

Siihen aikaan ajatus henkilökohtaisesta jumalasuhteesta oli olennainen. Usko toi järkeä elämän kokonaisuuteen. Se antoi elämälle tulkintahorisontin.

Omaan persoonaani liittyi kuitenkin sellainen, etten niellyt mitään purematta. Näin myös hyvin tiukkaa ja karismaattista viidesläisyyttä. Totesin, ettei se ollut minun juttuni. Armokeskeinen kristinuskon tulkinta viehätti minua jo nuorena.

Kun menin opiskelemaan teologiaa, minulla oli jonkinlainen hämärä ajatus, että kai tuolta polulta papiksi päätyy. Yliopistolla tutustuin Martti Lutherin ristinteologiaan, ja se tuntui olevan jatkoa sille armokeskeiselle uskolle, joka minua puhutteli.

On asioita, joista en ajattele enää samalla tavalla kuin nuorena, mut-

Kari Kopperin mielestä fiksuin tapa ymmärtää maailmankaikkeutta on ajatella, että on olemassa Jumala, joka on kaiken takana.

ta seurakuntanuoruus oli minulle tärkeä vaihe.

Isoin kysymys, jossa ajatteluni on muuttunut, on varmaankin seksuaalietiikka. 1970- ja 1980-luvulla herätysliikkeiden piirissä oli tiukka linja, että ei ennen papin aamenta.

Ajattelen nykyään myös aika lailla eri tavalla siitä, miten usko syntyy. Nykyään miellän niin, että ihminen on Jumalan puhuttelussa pidemmän aikaa.

Ajattelen, että Pyhä Henki synnyttää ja pitää uskoa yllä salatulla tavalla. Omat tekemiseni miellän huomattavasti vähemmän tärkeiksi kuin nuorena.

Myös sosiaalieettinen ja diakoninen ajattelu on minulle nykyään paljon tärkeämpää kuin tuolloin.

En ollut nuorenakaan kovin ahdasmielinen, mutta kaksi asiaa voisin sanoa silloiselle itselleni. Ensinnäkin: katsele maailmaa avoimin silmin. Toiseksi: tuota lähimmäisen rakastamisen asiaa kannattaisi ajatella vähän enemmän.

Miellän itseni umpiluterilaiseksi, mutta en ajattele, että Luther olisi sanonut kaikkeen viimeisen sanan. Ehtoollinen on minulle hirveän tärkeä. Se on minulle kristillisen elämän kohokohta, ja siksi tykkään käydä jumalanpalveluksessa.

Minulle fiksuin tapa ymmärtää maailmankaikkeutta on ajatella, että on olemassa Jumala, joka on kaiken takana. Jumala on olemassaolon lähtökohta, jota on vaikea olla ajattelematta. Sitten herää kysymys, että jos Jumala on, minkälainen hän on.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

13

”Kyse on jonkinlaisesta pyhyyden kokemuksesta tai mystiikasta” KATRIINA JÄRVINEN 57-vuotias valtiotieteiden lisensiaatti, kirjailija ja psykoterapeutti

H

aikara heitti minut perheeseen, jossa vanhemmilla oli lastensa suhteen vain yksi toive: että kulkisimme taivastietä emmekä menisi helvettiin. Kaikki elämässä kytkeytyi siihen.

Asuimme Tampereella. Olimme helluntailaisia, ja se oli hyvin ärhäkkää silloin 1960- ja 70-luvuilla. Kolmivuotiaasta alkaen minun piti iltaisin katua syntejäni. Jeesus saattoi palata seuraavana yönä.

Lapsuuteni usko oli kauhunsekaista. Vanhempani sanoivat minulle, että kun tulet aamulla keittiöön, saattaa olla, että äiti, isä ja sisarukset on temmattu taivaan kotiin, mutta sinä jäät yksin tänne syntiesi takia.

Olen verrannut lapsuudenperhettäni maahanmuuttajaperheisiin, joissa ollaan koko ajan lähdössä takaisin kotimaahan ja ajatellaan, että Suomi on turmeltunut maa, jossa lapset menevät pilalle.

Helluntailaisuudessa vaaditaan uskonratkaisua. Yhdeksänvuotiaana koin henkisen romahduksen, jonka seurauksena annoin elämäni Jeesukselle ja yritin tulla uskoon. Se ei kuitenkaan riittänyt. Minulle sanottiin, etten ole uskossani palava, jos en todista koulukavereilleni Jeesuksesta.

Yritin pakolla pumpata itseeni uskoa, mutta se oli bluffia. Siinä meni koko teini-ikä.

Olin ehkä 16, kun luin Martin Luther Kingin elämäkerran. Minulle tuli palo, että minäkin haluan auttaa niitä, jotka ovat heikoilla. Se oli avainkokemus, joka on vaikuttanut tekemisiini tähän asti. 19-vuotiaana erosin helluntaiseurakunnasta. Ajattelin, että mieluummin vaikka kuolen, mutta tässä valheessa en enää elä.

Seuraavat vuodet olivat rankkoja.

Asuin Ruotsissa ja työskentelin siivoojana. Kun jätin uskovaiset, minulla ei ollut ketään. Kaipasin rakkautta niin paljon, että riitti, kun joku lämmitti minua yhden yön. Nykysanoilla olin syrjäytynyt.

Kuvailisin seuraavien vuosieni maailmankatsomustani uskonnottomaksi. En ollut missään vaiheessa ateisti, koska koin, että ateistit ovat usein yhtä kiihkeitä kuin helluntailaiset. Opiskelin Helsingissä kulttuuriantropologiaa ja ymmärsin, että Raamattu oli hieno kirja ja kulttuurimme perusteos, mutta minulta se oli pilattu.

14

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Katriina Järvinen ei missään vaiheessa mieltänyt itseään ateistiksi. Hänestä ateistit vaikuttivat usein yhtä kiihkeiltä kuin helluntailaiset.

Kun lapseni syntyivät, halusin, että heidät kastetaan. Heidän isänsä kuului kirkkoon, ja minulla oli positiivinen suhtautuminen luterilaista kirkkoa kohtaan. Ajattelin, että siellä ihmisiä ei pakoteta mihinkään.

Olen sanonut lapsilleni, että elämässä on monenlaisia vaiheita. Joskus nämä jutut eivät kiinnosta yhtään ja joskus taas voivat kiinnostaa. On ihan okei tulla riparilla uskoon. On myös ihan okei, jos ei puolen vuoden päästä enää olekaan uskossa. On tärkeää, että jokainen etsii oman tiensä.

Minun elämässäni uskonnolliset instituutiot on lopullisesti pilattu, mutta kymmenisen vuotta sitten totesin olevani hengellinen tai henkinen ihminen.

Kyse on jonkinlaisesta pyhyyden kokemuksesta tai mystiikasta.

Nappailen kirjoista, lehdistä ja radiosta eri traditioihin liittyviä ajatuksia.

Jonkun mielestä ne saattavat olla ristiriidassa keskenään. Minua puhuttelee esimerkiksi juutalainen ajatus, että Jumalan kanssa voi riidellä, ja buddhalainen ajatus, että asiat hyväksytään sellaisina kuin ne ovat.

Ajattelen, että minun opettajiani tämän maallisen vaelluksen aikana ovat kaikki ihmiset, jotka kohtaan. Minun jumalanpalvelukseni on sitä, että tapaan ihmisiä.

Minulle tulee valtavan turvallinen olo, kun ajattelen, että en ymmärrä kaikkea. Ehkä jokin korkeampi voima yrittää näiden kummallisten elämänkokemusten kautta opettaa minulle jotain.

Se ei mahdu ymmärrykseeni, mutta olen luottavainen. Minua ei ahdista yhtään, että en tiedä, mikä se taho on.

Tässä on päällimmäinen syy, miksi Räsänen tutkii nykyään mieluummin uskonnollisia yhteisöjä kuin yksilöiden uskoa.

Yksilöitä on loputtomasti, mutta yhteisöt ohjaavat heitä samanlaisille urille.

JO VÄITÖSKIRJAANSA tehdessään Antti Räsänen havaitsi, että lapset ja nuoret ovat usein kiinnostuneita uskonnosta, ja ripari-ikäisillä maailmankatsomuksen pohdintaan voi tulla vielä ylimääräinen buusti. Valtaosalla aikuisista kiinnostus kuitenkin hiipuu.

– Hyvin pieni joukko väestöstä on enää aikuisena kiinnostunut uskonnollisista kysymyksistä. Usko jää elämässä katveeseen, Räsänen selittää.

Mistä se johtuu?

– Sitä on yritetty vuosikymmenet selvittää. Se onkin vaikea kysymys.

Yksi syy voi olla se, että nuorten uskonnollinen kehitys kulkee käsi kädessä älyllisen kehityksen kanssa. Ihmisen älyllinen kehitys taas saavuttaa lakipisteensä aikuisuuden kynnyksellä. Voi olla, että sen jälkeen yksilön uskonnollisuuteen alkaakin vaikuttaa enemmän se kulttuuri, jossa hän elää.

– Se voisi selittää jossain määrin, miksi uskonto jää monilla suomalaisilla sivuun, Räsänen sanoo.

– Toki myös elämänvaiheet vaikuttavat, ja kuolemaa lähestyttäessä uskonto alkaa taas kiinnostaa useampia.

Räsäsen mukaan ”voi myös olla ihan kylmästi niin”, että kaikki ihmiset eivät ole samalla tavalla herkkiä uskolle.

– Kaikkien aivojen syövereissä ei ehkä ole suurta tarvetta tällaiselle pohdinnalle.

YKSI HYVÄ KYSYMYS on vastaamatta: millä perusteella universaali ja liberaali usko olisi kehittyneempää kuin konservatiivinen usko?

Paistavatko James W. Fowlerin mallissa läpi hänen omat ideaalinsa siitä, millaista on sopiva usko?

– Varmasti paistavat, Antti Räsänen toteaa.

”Ajattelen, että äitini ja veljeni ovat päässeet kotiin” PETRI LAAKSONEN 57-vuotias muusikko, laulaja ja säveltäjä

L

– Uskon kehitystä kuvaavat mallit ovat aina teologisia kannan­ ottoja.

Se, minkälainen usko on ihanteellista, on siis uskonasia.

– Voi myös kysyä, onko uskonnollisen ajattelun kehitys ylipäänsä tavoittelemisen arvoinen asia, Räsänen tuumii.

– Mielestäni oleellista on, miten ihminen tulee toimeen itsensä ja Jumalansa kanssa. Se riittää. Ei kenelläkään ole mitään pakkoa pyr­ kiä universaalisuuteen, jos on tyytyväinen muutenkin.

Kun puhutaan siitä, millainen usko on hyvää, Antti Räsänen voi loppupeleissä puhua vain omasta puolestaan.

Hän sanookin, että hänen elämänsä vapauttavimpiin kokemuksiin kuuluu se, kun uskon ympyrä alkoi sulkeutua.

– Se, mikä minulla oli joskus ollut ja minkä olin hylännyt, tulikin takaisin. Minun ei tarvitse hylätä vilpitöntä lapsenuskoa, mutta tul­ kitsen sitä nyt uudella tavalla. Kaikki tiedot, kokemukset ja petty­ mykset, jotka olivat kertyneet mukaani elämän matkan varrella, su­ lautuivat aikaisempaan ja muodostivat kokonaisuuden.

Selvä konjunktiivinen viitosvaihe, myhäilee Fowler­vainaa haudas­ saan. ■

apsuudenkotini Sauvossa ei ollut herätyskristillinen, mutta vanhempani arvostivat kunnollisuutta ja kirkkoa. Minulle opetettiin iltarukous: ”Taivaan isä siunaa pientä Petri-poikaa, aamen. Hyvää yötä.” Se oli rituaali, joka tuntui hyvältä.

Kirkossa kävimme juhlapyhinä. Lisäksi kävimme pikkuveljeni kanssa seurakunnan pyhäkoulussa. Se tuntui joskus vähän pakkopullalta.

Kesällä 1977 menin rippileirille Vivamon leirikeskukseen Lohjalle. Se tuntui seikkailulta, ja reissu olikin elämäni kannalta sangen merkittävä.

Suosikkiaineitani koulussa olivat uskonto ja historia, ja riparin oppitunneilla imin tietoa. Myös gospellaulut menivät tunteisiin.

Tunsin Jumalan kutsua. Vapaaehtoisen rukoushetken jälkeen annoin elämäni Herralle ja tulin uskoon. Se oli huumaava psykofyysinen kokemus.

Kaikki murheet ja pelot poistuivat kertaheitolla.

Seuraavana aamuna ihmettelin kauheasti, kun oloni olikin ihan samanlainen kuin ennen. Huuma ei kestänyt yön yli. Juttelin asiasta papin kanssa, ja silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, että uskossa ei ole ensisijaisesti kyse tunteista.

Uskoontulo oli minulle merkittävä asia, mutta kotipaikkakunnallani pidin sen aluksi omana tietonani. Olin mukana perustamassa bändiä, enkä nousevana pop-tähtenä halunnut pilata mainettani menemällä seurakuntanuoriin. Olin niin cool.

Elin nuorisoelämää diskoineen ja kaljoitteluineen. Nuoren uskovaisskenen näkökulmasta se oli paheellista.

Menin kuitenkin isoseksi Vivamoon.

Mieleni oli aika ailahtelevainen ja herkkä, ja rippileirillä minusta tulikin innokas käännyttäjä. Laskimme leirillä, kuinka moni oli tullut uskoon. Niitä tulikin paljon, minunkin ryhmäni viidestä pojasta kolme. Ajattelin, että olin tehnyt hyvän työn.

Enää en lähtisi mukaan toisten ihmisten käännyttämiseen, mutta siihen aikaan se oli vilpitöntä. Minulla oli suuri sielunhätä muista ihmisistä. Minähän olin itse jo pelastunut taivaaseen.

Alle parikymppisenä päädyin musisoimaan Paimion rovastikunnan nuortenkuoroon. Se ei ollut herätyskristillistä vaan hyvin kansankirkollista. Nii-

Petri Laaksosesta ei tunnu enää tärkeältä kysyä, mihin ihmiset uskovat.

Tärkeämpää on kysyä, mitä usko saa ihmisessä aikaan.

hin aikoihin oma uskonnollisuuteni alkoi vakiintua.

Kyllä minä edelleen sanoisin sen ajan Petrille, että kulje vain sitä tietä.

Se on hyvä tie.

Kun kaiken maailman viihdelehtien toimittajat haastattelevat minua, he aina toistelevat, että sinä olet uskovainen. Minä en ole kiinnostunut puhumaan uskostani. Minusta tuntuu, että nostan silloin itseäni jalustalle.

Enää minusta ei tunnu relevantilta kysyä, mihin joku uskoo. Keskeisempää on, saako usko ihmisen ottamaan vastuuta maailmasta ja ymmärtämään toisten hätää.

Elämän hauraudessa minua kantaa edelleen ajatus, että voin turvautua itseäni suurempaan voimaan. Lopulta kaikki ihmiset ovat pieniä hätäilijöitä, jotka eivät pärjää yksin. Kristinusko on olemassa heikkoja, pettyneitä, siipirikkoja ja epäonnistuneita varten. Eiväthän terveet tarvitse parantajaa.

En enää juurikaan mieti, kuka pääsee taivaaseen. Sekä äitini että veljeni kuolivat muutama vuosi sitten, kumpikin aivan liian nuorena. Ajattelen, että he ovat saaneet rauhan. Kaikki psyykkiset ja fyysiset kärsimykset ovat ohi. Ajattelen myös, että he ovat päässeet kotiin. En tiedä, näkevätkö he toisiaan. Se olisi tietysti ihanaa. Ehkä niin on. Kyllä minäkin kaipaan heidän luokseen.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

15

16

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Alba päällä Edenissä On seurakunnan nuorisotyön ansiota, että Satu Tuuli Karhusta tuli näyttelijä. Rippileirille sijoittuvassa Eden-elokuvassa hän esittää pappia.

T

TEKSTI HANNA ANTILA KUVA SIRPA PÄIVINEN

iina on valmistunut kutsumusammattiinsa ja suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti – niin kunnianhimoisesti, että joskus homma menee överiksi. 7. elokuuta ensi-iltansa saavassa Eden-elokuvassa nuorta pappia näyttelee 25-vuotias Satu Tuuli Karhu. Hän kuvailee roolihahmoaan rautakanki selässä -tyypiksi mutta toisaalta ymmärtää tätä.

– Tiina on konservatiivinen, mutta hänellä on hyvä sydän ja hyvä tarkoitus. Hän on vielä epävarma ja yrittää kompensoida sitä kontrollilla ja jopa vallan väärinkäytöllä, Karhu analysoi.

Eden-elokuvaa kuvattiin viime kesänä Espoon seurakuntien leirikeskuksessa Hvittorpissa. Rooleissa nähdään sekä nuoria amatöörinäyttelijöitä että pitkän linjan ammattilaisia kuten Tiinan työparia, avarakatseista ja rentoa Juhani-pappia esittävä Tommi Korpela.

Tiiviit kuvauspäivät aidossa leirikeskuksessa luonnon keskellä loivat kuvauksiin riparinomaisen tunnelman. Satu Tuuli Karhulle elokuvan teko palautti mieleen myös omat riparikokemukset.

PYHÄKOULU, LASTENLEIRIT, rippikoulu, isostoiminta sekä esiintymiset joulukirkoissa ja työttömille järjestetyissä ruokailuissa. Lapsuuden ja nuoruuden Kajaanissa seurakunta oli osa Satu Tuuli Karhun elämää. Vasta, kun hän muutti näyttelijäopintojen perässä Helsinkiin, hän huomasi, ettei näin jykevä kirkollinen tausta välttämättä ollut ikätoverien joukossa ihan valtavirtaa.

Karhu on taustastaan kiitollinen. Erityisesti riparista jäivät hyvät muistot.

– Se oli ihana ripari, jossa sain elinikäisiä ystäviä. Olimme Joutenlammen leirikeskuksessa keskellä Kainuun korpea, kirkasvetisen lammen rannalla. Minä olin kuin Eden-elokuvan Aliisa, riparilainen, joka oli koko ajan esittämässä papille kysymyksiä ja vaatimassa perusteluita.

Hykerryttäviä muistoja on esimerkiksi leirihäistä. Satu Tuuli Karhu oli morsian ja aidosti ihastunut sulhasen rooliin valittuun poikaan.

– Sain alttarilla ensisuudelmani. Tuon ikäiset eivät ole noita juttuja vielä harjoitelleet, mutta se suudelma kesti ja kesti. Romanttisuus oli yhtä aikaa läsnä ja ihan tosi kaukana, kun olimme siinä kaikkien edessä.

Satu Tuuli Karhu ymmärtää hyvin, miksi ripari on otollinen tapahtumapaikka myös elokuvalle. Se on tunnistettava miljöö isolle osalle suomalaisista ja paikka, jossa erilaiset ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Kristilliseen uskoon tutustuminen ja leirillä käydyt keskustelut ovat tärkeitä.

– Olitpa ateisti tai uskova, et voi välttää sitä, että uskonnoilla on iso rooli tässä maailmassa. Uskonnot ovat tuoneet paljon hyvää ja pahaa, ja niihin liittyviä kysymyksiä pitää käsitellä juuri siten, että keskustellaan ja yritetään ymmärtää toista.

Rippileireillä toteutuu usein se, mitä uskonnolliset yhteisöt voivat parhaimmillaan tarjota.

– Siellä oli turvallinen ja yhteisöllinen olo. Sai tavata uusia ihmisiä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sai ajatuksia, muttei tuputettu eikä pakotettu mihinkään.

KUVAUKSISSA Satu Tuuli Karhun piti pukea ylleen papin alba, kastaa ja jakaa ehtoollista. Hän sai neuvoja oikealta papilta ja nuorisotyönohjaajalta.

– Siitä kaikesta tuli tosi outo fiilis! Kun puki päälleen alban, tuntui, että koko olemus muuttui. Esimerkiksi ehtoollisen jakaminen ei tuntunut samalta kuin vaikka kahvin kaataminen. Siihen suhtautui kunnioituksella.

”

Olen ihan hävennyt sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia olen saanut.

Karhu sai tuoda roolihahmoonsa myös jotakin omaa. Elokuvassa Tiina-pappi soittaa kannelta, aivan kuten Satu Tuuli Karhukin on tehnyt.

– Kantele on jäänyt ihmisten mielikuvissa jonnekin Kalevalaan ja Lönnrotiin, siihen, että hauenleualla soitetaan itkuvirsiä, vaikka se on Suomen kansallissoitin ja yksi monipuolisimmista soittimista. Yhdessäkään suomalaiselokuvassa ei ole varmaan ennen nähty konserttikannelta.

RIPARI-IKÄINEN Satu Tuuli Karhu ei haaveillut näyttelijän ammatista. Hän soitti, lauloi ja tanssi, mutta kiinnostui teatterista vasta, kun Kajaanin seurakunnan nuorisotyöntekijä Heimo Haverinen keksi pyytää häntä mukaan teatteriproduktioon, jonka seurakuntanuoret ja Kajaanin kaupunginteatteri toteuttivat yhdessä.

– Seurakunnassa tehtiin tosi hienoja juttuja.

Oli upeaa saada tehdä musiikkinäytelmä ammattilaisohjauksessa. Miten suuri voima tuollaisilla kokemuksilla voikaan olla!

Lukion jälkeen Karhu haki opiskelemaan musiikkia, muttei päässyt. Sitten hän sai yllättävän puhelinsoiton.

– Olin jo menossa muskariopettajan sijaiseksi, kun kaupunginteatterista soitettiin, että nuoren tytön rooliin tarvittaisiin joku, kun näyttelijä oli murtanut jalkansa.

Karhu sai roolin ja haki tutun ohjaajan ja koreografin kannustamana opiskelemaan näyttelijäksi. Hän pääsi Teatterikorkeakouluun ensiyrittämällä.

SATU TUULI KARHU on vielä uransa alkuvaiheessa, mutta hän on saanut tehdä isoja rooleja. Hän esitti Juliaa Kansallisteatterin Julia&Romeossa ja teki Marian paratiisi -elokuvan pääroolin. Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvan sivuosaroolistaan nuorena Sofiana hän sai Jussi-palkinnon.

Tämä kaikki on herättänyt Karhussa ristiriitaisia tunteita.

– Olen ihan hävennyt sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia olen saanut. Olen miettinyt, mitä tämä tarkoittaa, kuolenko nuorena vai mitä tapahtuu. Ala on epäreilu, ja minulla on paljon ystäviä, joille toivon menestystä.

Karhu on pyrkinyt monien läheisten ystäviensä kanssa samoihin rooleihin. Onneksi nuorten näyttelijöiden sukupolvi on tottunut puhumaan asioista avoimesti.

– Puhumme kaikesta. Onneksi se on aina joku muu, joka tekee päätökset. Voi sanoa, että olisin niin halunnut tuon roolin, mutta ihanaa, että just sinä sait sen.

Satu Tuuli Karhulle on tarjottu myös kiinnitystä teatteriin, mutta toistaiseksi hän on päättänyt pysyä freelancerina.

– Vaikka kamppailen asian kanssa, luotan siihen, että asiat järjestyvät ja niillä on aina jokin tarkoitus. Ei voi kuin luottaa, että kyllä tämä tästä.

Satu Tuuli kokee valmistuneensa alalle hyvään aikaan. Nuoret näyttelijät saavat tukea vanhemmilta kollegoilta muun muassa kumminäyttelijäjärjestelmän avulla, ja #metoo-keskustelu toi esiin epäkohtia, puhdisti ilmaa ja aloitti laajemman keskustelun alan työkulttuurista.

– Rakastan näyttelijän työtä ja koen, että monessa asiassa ollaan menossa parempaan suuntaan. Suomen elokuvamaailmakin on monimuotoistunut tosi nopeasti. On upeaa, että meillä vihdoin tehdään elokuvia, joiden päärooleissa ovat kahdeksankymppiset naiset.■

Kuka?

Satu Tuuli Karhu, 25, on helsinkiläinen freelancer-näyttelijä. Vapaalla hän liikkuu monipuolisesti ja lukee.

Mitä?

Näyttelee 7.8. ensi-iltansa saavassa Eden-elokuvassa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Ulla Heikkilä.

Motto

Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

17

Rakastan sinua

ja sinua

Perinteisen parisuhteen rinnalle nousee vaihtoehtoisia malleja.

TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVA KAMIL ŚLUSARCZYK / UNSPLASH

M

onisuhteisuus tulee vastaan monessa paikassa. ”Se joku kolmas – Monet kokevat, ettei yksi ihminen voi täyttää ihmissuhteen kaikkia tarpeita” kertoi Nyt-liitteen kansijuttu 29.5. ”Avoin suhde lisää tyytyväisyyttä parisuhteessa – Ainakin jos on kiinnostunut kokeilemaan sitä”, otsikoi HS Tiede 20.5. ”Avoimet suhteet, polyamoria, sinkkuuden lisääntyminen… mikä on perinteisen parisuhteen tulevaisuus?” kysyttiin 13.5. julkaistun Me Naiset -lehden kansitekstissä.

Helmikuussa ilmestyi toimittaja Riikka Suomisen romaani Suhteellisen vapaata, jossa avioseksin lopahtaminen ratkaistaan avaamalla liitto muillekin kumppaneille. Suominen on kertonut julkisuudessa omasta avoimesta avioliitostaan.

Sellaisessa elää myös Ylen toimittaja ja seksuaalineuvoja Paula Tiessalo. Häneltä ja kehopsykoterapeutti Aune Karhumäeltä ilmestyi kesäkuussa tietokirja Parisuhdepäivitys – Uudet säädöt rakkaudelle (Atena). Kyse on ensimmäisestä kotimaisesta kirjasta, joka käsittelee monisuhteisuutta. Sen taustalla on muun muassa 129 vastausta nettikyselyyn sekä kahdeksan haastattelua, joihin osallistui yhdestä kolmeen monisuhteisesti elävää suomalaista. Kursivoidut lainaukset artikkelissa ovat peräisin Parisuhdepäivityksestä.

– Kun asiat ovat kuplineet riittävän pitkään pinnan alla, ne tulevat pinnalle, Tiessalo arvioi.

ENSIN JULKISEEN KESKUSTELUUN nousivat seksuaalivähemmistöt, sitten sukupuolivähemmistöt kuten muunsukupuoliset. Nyt puhutaan suhdevähemmistöistä. Yhdysvalloissa jopa 21 prosenttia ihmisistä on kertonut eläneensä joskus monisuhteisesti. Siellä elämäntapa on yleisin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ja miehillä.

On mahdotonta tietää, onko monen kanssa oleminen yleistynyt vai ainoastaan tullut esille, koska suomalaisilta ei ole koskaan kysytty laajasti monisuhteisuudesta.

Tiessalo arvelee, että jos perinteinen parisuhde tökkii, aiempaa useampi miettii sille vaihtoehtoja.

– Monisuhteisuudesta puhuminen ei käännytä pois perinteisestä parisuhteesta. Ei homouskaan johdu siitä, että on kuullut homoseksuaalisuudesta. En suosittele harrastamaan monisuhteisuutta sillä ajatuksella, että se on jotenkin trendikästä. Perinteisessä parisuhteessa eläminen on täysin hyvä asia, Tiessalo sanoo.

18

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Hänen mukaansa kaikille ei kuitenkaan sovi suljettu, kahdenvälinen suhde. Jotkut viihtyvät vaikkapa itsenäisesti elävinä soolopolyinä, jotka tapailevat useita kumppaneita yhtä aikaa.

Perinteinen parisuhde ei ole aikoihin ollut itsestään selvä tavoite. Parhaassa perheenperustamisiässä olevista kolmikymppisistä suomalaismiehistä 42 prosenttia ja naisista 36 prosenttia elää ilman puolisoa. Puolisottomien osuus on kasvanut jo kymmenen vuotta, ja osalla kyse on tietoisesta valinnasta.

Elämme vain kerran, ja seksuaalisuus ja ihmisten kohtaaminen ovat valtavan upeita ja mahdollisuuksia täynnä olevia asioita, 32-vuotias nainen kirjoittaa.

”

Lintuhäkin oven pitää olla auki.

Jos kotona on hyvä ja onnellinen olla, ei ole mitään syytä lentää pois.

ESPOON SEURAKUNTIEN PERHENEUVOJA, psykoterapeutti Iiris Koskinen kirjoitti huhtikuussa 2019 Rakkauden ammattilaiset -blogitekstin otsikolla ”Kolmas osapuoli parisuhteessa ei ole aina haavoittava”. Kirjoitus herätti kohua, koska jotkut kokivat, että kirkon työntekijä neuvoi piristämään pitkää suhdetta kolmannella osapuolella.

Koskinen painottaa, että ei yllytä avoimeen suhteeseen. Hän on kuitenkin kohdannut monenlaisia suhdemuotoja työskennellessään yli 15 vuotta perheneuvojana ja huomannut, että osa parisuhteen ulkopuolisista suhteista tukee ja suojelee sitä.

– Jos toisella puolisolla on etenevä sairaus kuten muistisairaus, jonka vuoksi molempia tyydyttävä seksielämä lakkaa olemasta mahdollinen, jotkut sopivat, että terve saa etsiä itselleen muun seksikumppanin. Tiedän tapauksia, joissa omaishoitajana toimiva puoliso rakastaa syvästi sairastunutta kumppaniaan, mutta kaipaa ja tarvitsee elämältään muutakin.

Koskinen tuntee myös eri sukupuolta olevia puolisoita, joista toisella on voimakas kiinnostus myös omaa sukupuoltaan kohtaan. Joskus tilanne ratkaistaan toisella suhteella.

Tämä on ollut Paula Tiessalon valinta.

– Olen biseksuaali ja koen tarvitsevani yhtä aikaa mies- ja naissuhteen. Olen ollut kaksikymmentä vuotta naimisissa, mistä yli viisi vuotta minulla ja aviomiehelläni on ollut mahdollisuus myös muihin suhteisiin, kunhan niistä neuvotellaan etukäteen kumppanin kanssa.

Lintuhäkin oven pitää olla auki. Jos kotona on hyvä ja onnellinen olla, ei ole mitään syytä lentää pois, kirjoittaa 35-vuotias biseksuaali nainen.

Uusimmassa Finsex-tutkimuksessa peräti 40 prosenttia alle 25-vuotiaista naisista ja 17 prosenttia nuorista miehistä ilmoittaa tuntevansa vetoa myös omaa sukupuoltaan kohtaan. Biseksuaalisuuden nousu näkyy muuallakin maailmassa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita halua elää monessa suhteessa.

KUN PARI VIHITÄÄN kirkossa avioliittoon, puolisot lupaavat tahtoa osoittaa toisilleen uskollisuutta ja rakkautta. Uskollisuus mainitaan vihkikaavassa ensin. Siviilivihkimisessä puhutaan sen sijaan rakkaudesta ja keskinäisestä luottamuksesta.

Suomalaiset arvostavat korkealle uskollisuutta parisuhteessa. Se näkyy selvästi arvokyselyissä. Samaan aikaan noin joka kolmas kertoo pettäneensä joskus kumppaniaan.

Paula Tiessalo ajattelee pettämisen ja eroamisen yleisyyden näyttävän, että kahden ihmisen suljettu liitto ”ei ole kauhean toimiva konsepti”.

Avoin avioliitto tarkoittaa hänelle omannäköistä elämää, jossa on paljon vapautta ja iloa.

– Ensisijainen parisuhteeni pysyy raikkaana, kun en lataa siihen kaikkia toiveitani. Avioliittoon virtaa happea.

– Olen havainnut, että onnistuneesti polyamorisessa suhteessa elävät ovat poikkeuksellisen ajattelevia, avoimia ja rehellisiä sekä taitavia keskustelemaan tunteistaan. Polyamoria ei sovi joka jaanalle ja jampalle, mutta jotkut elävät niin tyytyväisinä. Kun kyse on tasaveroisten aikuisten neuvottelemasta suhteesta, niin mikä ettei, Iiris Koskinen sanoo.

Koskinen huomauttaa, että hyvät rakkaussuhteet ovat mahdollisia ilmankin seksiä – myös monisuhteisuudessa.

– Ymmärrän suhteen syvänä luottamuksena ja kiintymyksenä toiseen. Siinä kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on.

Suhde luo turvallisuudentunnetta ja antaa elämään merkityksellisyyttä.

ENTÄ MONESSA SUHTEESSA elämisen ongelmat?

Paula Tiessalon Parisuhdepäivityksessä nousee vahvasti esiin mustasukkaisuus. Tiessalon mielestä tunteesta ei tarvitse yrittää eroon. Sen sijaan kannattaa käsitellä mustasukkaisuuden taustalla olevia syviä tunteita kuten hylätyksi tulemisen pelkoa.

– Haluaisin olla mustasukkaisuuden ja kateu­ den yläpuolella, mutta kun puolisollani on kivaa toisen kumppaninsa kanssa ja minä istun yksin kotisohvalla, olo on ristiriitainen. Mustasukkai­ suuden tunnetta voi kuitenkin opetella käsittele­ mään. On kieroutunutta ajatella, että se oikeut­ taisi rajoittamaan kumppania, urkkimaan hänen viestejään ja pahimmassa tapauksessa käyttä­ mään väkivaltaa.

Iiris Koskinen arvelee, että ”superturvallista pesäsuhdetta” kaipaava voi kärsiä, jos kumppani ei ole ikioma.

– Tärkeässä rakkaussuhteessa aktivoituvat lap­ suuden kiintymyssuhdemallit. Lähisuhteet ovat ihmiselle erityisiä, ja turvallisuudentunne niis­ sä tosi keskeinen asia. Ihania ihmisiä tulee aina vastaan pitkässäkin parisuhteessa. On valinta­ tilanne, miten tilanteeseen suhtautuu, Koskinen sanoo.

Tiessalon mukaan monisuhteiden toiseksi suurin haaste on ajankäyttö. 33­vuotias avoimes­ sa polyamorisessa suhteessa elävä nainen kirjoit­ taa: Alkuviikosta tehdään jonkinlaiset kalenteri­ sulkeiset ja katsotaan, milloin on mahdollista tava­ ta ketäkin.

Sekä Tiessalo että Koskinen tietävät ihmisiä, jotka ovat väsyneet monimutkaisen suhdeverkos­ ton ylläpitoon. Jo yhden hyvän intiimisuhteen hoitaminen vaatii paljon. Kahdeksan vuotta on pisin aika, jonka Tiessalo tietää usean ihmisen suhteen pysyneen kasassa.

– Lyhyt suhde ei välttämättä ole huonompi kuin pitkä. Lyhyt suhde voi merkitä paljon vaik­ kapa oman identiteetin kehittymiselle, Tiessalo sanoo.

EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON opetus avio­ liitosta perustuu kahden väliseen, suljettuun suhteeseen. Iiris Koskinen ja Paula Tiessalo eivät ota kantaa kirkon linjaan.

– Kaikennäköisiä kuvioita on ollut aina. Arvos­ tan sitä, että kirkko on mukana elämässä, jota ih­ miset oikeasti elävät. Toisten kirkasotsainen tuo­ mitseminen ei auta, Koskinen sanoo.

Monisuhteisuudesta puhuminen on Koskises­ ta tärkeää, koska se ehkäisee kaikkea ”kähmäi­ syyttä” ilmiön ympärillä.

– Olen liikuttunut ihmisten elämän monimuo­ toisuudesta ja inhimillisestä hauraudesta. Siinä on jotain koskettavaa, kuinka hakeudumme toi­ siamme kohti. Yhteyden etsiminen kuuluu ihmi­ sen perimmäisiin vaistoihin. ■

Sanat selviksi Avoin suhde: On sovittu, että toisella tai molemmilla osapuolilla on lupa intiimeihin suhteisiin muidenkin kuin puolison kanssa.

Biseksuaali: Ihminen, joka tuntee vetoa eri sukupuolia edustaviin henkilöihin.

Metamuru: Kumppanin kumppani, joka ei ole oma kumppani.

Monisuhde: Suhteessa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai osapuolilla on rinnakkain useampia intiimejä suhteita. Suhteessa olevat ihmiset neuvottelevat yhdessä suhteiden rajat ja toteuttamistavat.

Pettäminen: Ihmissuhteessa voimassa olevia sopimuksia rikkova toiminta. Myös monisuhteessa voi pettää.

Polyamoria: Intiimejä ihmissuhteita koskeva ajattelu- ja elämäntapa, joka sallii elämisen seksuaalisesti ja romanttisesti intiimissä suhteessa usean ihmisen kanssa yhtä aikaa niin, että osapuolet ovat tietoisia toisistaan ja päättäneet vapaasti olla mukana suhdeverkostossa.

Polysuhde: Sitoutumiseen ja rakkauteen perustuva monisuhde.

Soolopoly: Polyamorinen ihminen, joka ei halua esimerkiksi yhteistä kotia tai muita isoja sitoumuksia kenenkään kumppaninsa kanssa.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

19

Hyvää pyhää

2.8.

Sunnuntain aiheena kirkoissa on Totuus ja harha.

Päivän tekstissä (Matt. 7:13–14) Jeesus kehottaa menemään ahtaasta portista tielle, joka vie elämään.

Lähde toisiin maisemiin Pääkaupunkiseudulla on monta paikkaa, jossa et ole koskaan käynyt, lähimmät luultavasti ihan kävelymatkan päässä kotioveltasi. Tänään valitse niistä koettavaksi ja nähtäväksi yksi: uimaranta, galleria, saari, kirkko, luontopolku tai vaikka kokonainen lähiö. Tutustu kohteeseesi turistin asenteella. Etsi kiinnostavia yksityiskohtia, googlaile taustatietoa, ota valokuvia, eksy. Lopuksi tutustu paikalliseen ruokakulttuuriin lähimmässä kahvilassa tai ravintolassa.

KAISA HALONEN

MATTI PIKKUJÄMSÄ

Kapeaa tietä kulkeva saa enemmän kuin kuvitteli

M

”

enkää sisään ahtaasta portista”.

Jos jotkut, niin nämä Jeesuksen sanat on helppo ymmärtää, mutta tulkita täysin väärin. Siis että kristinusko on jotain vaikeaa, jotain, joka pakottaa luopumaan kivasta ja iloisesta. Ja että se muuttaa synkäksi ja olemukselta kuihtuneeksi kaiken sen vaatiman kieltäytymisen takia.

Eivät Jeesuksen sanat ole ainoita, jotka helposti tulkitaan väärin. Usein oma kaipauksemme kätkeytyy meiltä. Ostamme uuden puhelimen, kun oikeastaan kaipaamme kuollaksemme sydämen yhteyttä.

Syömme ravintoarvoltaan höttöistä ruokaa rakkauden nälkään, jota emme uskalla sanoa ääneen hylkäämisen pelossa. Etsimme uusia ihmissuhteita, kun emme saa sanottua tarpeitamme, koska mahdollinen torjunta ja pettymys sattuu liikaa.

20

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Sydämen kaipaus ei täyty ostamalla, sen sijaan maailma täyttyy tavaralla. Höttöruoka tekee pidemmän päälle sairaaksi ja vaihtuvat ihmissuhteet kyyniseksi. Tyhjyyttä täyttämään tarvitaan aina lisää, koska todellinen kaipaus on jotain ihan muuta.

Portti on ahdas ja tie on kapea, mutta se vie elämään, sanoo Jeesus. Ahtaan ja kapean läpi uskaltautumisessa on riski haavoittua ja tulla torjutuksi, mutta myös mahdollisuus saada enemmän kuin osaa kuvitella. Yhteyden kaipaus voi täyttyä, rakkauden nälkä tulla ruokituksi ja ihmissuhteet parantua. Ahtaan portin läpi kulkeminen ei suinkaan takaa onnea, mutta se takaa todellisen yhteyden sisimpäämme ja muihin ihmisiin. Elämän täyteyden kokeminen ohjaa kiittämään elämän antajaa, Jumalaa, ja turvautumaan häneen kaiken kipeän keskellä.

KAISA KARIRANTA

Kaipaavan rukous Totuuden Jumala, oman mieleni luomassa harhassa on turvallista.

Siksi pelkään pyytää tätä, mutta pyydän silti.

Vie minut totuuden äärelle.

Paljasta haavoittuvaisuuteni.

Jos niin haluat ja parhaaksi näet, täytä kaipaukseni. Mutta jos tahtosi on toinen, ole kanssani, kun itken elämän mahdollisuuksia, jotka eivät kohdallani toteutuneet. Lohduta ja näytä minulle ne kaikki muut mahdollisuudet, joita kohdalleni olet varannut.

Opeta minut kiittämään koko elämäni runsaudesta sinua, elävä Jumala.

Harras hetki

Ilkka Sipiläinen, 62, on kirkkohallituksen johtava asiantuntija, jonka alaa ovat yhteiskunta, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos.

Sipiläinen on kirjoittanut, kääntänyt ja koonnut luomakunnan pyhyydestä kertovan rukouskirjan Maailma on Jumalan ruumis. Kesäisellä iltauinnilla voi huokaista esimerkiksi näin: ”Katson vettä, iltaan tyyntynyttä. Vesi, ilman sinua ei ole elämää.

Sinä olet kastanut minut Jumalan lapseksi.”

Ekoteologiaa käsittelevä Sipiläisen artikkeli Jumala houkuttelee luotujaan iloon on julkaistu kirjassa Pyhän kosketus luonnossa.

Vesi on Jumalan syli Uidessaan meressä Ilkka Sipiläinen kokee kristinuskon kosmisen ja mystisen puolen.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA ESKO JÄMSÄ

V

esi kannattelee Ilkka Sipiläistä, joka on juuri laskeutunut purjeve­ neen kannelta uimaan Laajasalon edustan suojaiseen merenlahteen.

Sipiläinen maistaa suolaista vettä kielellään, kuten on tehnyt pienes­ tä pojasta saakka. Keho muistaa, miltä tuntui olla omien vanhempien kylvetettävänä.

Tältä tuntuu olla Jumalan sylissä, hän ajat­ telee.

Luterilaisen opetuksen mukaan Jumala lähes­ tyy ihmistä aineen kautta kasteen vedessä sekä ehtoollisen viinissä ja leivässä. Siihen on helppo uskoa, kun vesielementti ympäröi ruumiin.

Kun Sipiläinen katsoo ajassa taaksepäin, hän näkee nelikymppisen papin, jolla oli tämänpuo­ leisiin asioihin keskittyvä ja hieman virkamies­ mäinen kristillinen usko.

Sisäinen muutos alkoi, kun Sipiläinen koki avioeron.

PITKÄN PARISUHTEEN jälkeen arki rakentui uusis­ ta palikoista. Sipiläinen aloitti kuntosaliharjoitte­ lun ja kävi pitkän psykoanalyysin. Kolmas sopivaa aikaa odottanut asia oli ekoteologian lukeminen.

Pari vuotta aikaisemmin Sipiläinen oli kuul­ lut puheen, jonka brasilialainen teologi ja filosofi Leonardo Boff piti Kirkkojen maailmanneuvos­ ton kokouksessa. Boff tunnettiin köyhien puolus­ tajana, joten Sipiläinen odotti poliittista puheen­ vuoroa.

Boff puhui kuitenkin siitä, miten ihminen koostuu samoista aineksista kuin tähdet ja miten koko luomakunta lepää Jumalan sylissä. Sipiläi­ nen jäi miettimään, mitä puhe tarkoitti.

Avioeron jälkeisinä kuukausina paras hetki lu­ kemiseen oli usein keskellä yötä. Herättyään unes­ ta Sipiläinen luki ekoteologiaa tunnin tai puolitois­ ta kynä kädessä, ennen kuin jatkoi uniaan.

MUISTIINPANOT KÄÄNTYIVÄT uudenlaisiksi ru­ koussanoiksi. Niissä oli vaikutteita erityisesti Sallie McFaguen feministisestä ekoteologiasta.

Sipiläinen kokeili, miltä tuntuu puhutella Juma­

laa äidiksi, ystäväksi ja rakastajaksi. Hän etsi sa­ noja sille, että Jumalan läsnäolo läpäisee kaiken.

Ekoteologian lukeminen herätti mielikuvi­ tuksen ja avasi mielen kristinuskon mystiselle, sakramentaaliselle ja kosmiselle puolelle.

”

SIPILÄINEN KOKEILI, MILTÄ TUNTUU PUHUTELLA JUMALAA ÄIDIKSI, YSTÄVÄKSI JA RAKASTAJAKSI.

Uskon syventyminen on vaikuttanut myös elä­ mäntapoihin. Sipiläinen pyöräilee ympäri vuo­ den, säästää vettä käymällä suihkussa aikaisem­ paa lyhyemmin ja syö kasvis­ ja kalapainotteis­ ta ruokaa.

VETEEN LASKEUTUMINEN on jälleen vaatinut it­ sensä voittamista, mutta Sipiläinen viipyy me­ ren sylissä vielä hetken. Sitten hän kiipeää ta­ kaisin purjeveneeseen ja kääriytyy isoon pyyhkeeseen. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

21

Tilaisuuksia

Etsitään

Kiinteistövälitystä

Laupias samarialainen koskettav a mus iikki n äy tel m ä L o h jan Viva mo s s a

31.7. klo 14 1.8. klo 14 2.8. klo 14 7.8. klo 14 8.8. klo 14 Liput: aik. enn. 12/ovelta 14 €, lapsi 4–12v. enn. 8/ovelta 10 €, perhelippu 2 aik. ja 2 lasta 36 €.

9.8. klo 14 22.8. klo 14 23.8. klo 14 29.8. klo 14 30.8. klo 14

vivamonraamattukyla.fi Vivamontie 2, 08200 Lohja puh. 0207 681 760

Myymässä vai vuokraamassa?

Kun siirryt tuumasta toimeen – autamme markkinajohtajan ammattitaidolla.

Markku Kilpeläinen Yrittäjä, LKV-pätevyys 040 715 7150 markku. kilpelainen@ kiinteistomaailma.fi

Jonna Kaikkonen Vuokraus, KiAT, VuT, ins.

0400 775 570 jonna. kaikkonen@ kiinteistomaailma.fi

Kiinteistömaailma Oulunkylä Siltavoudintie 4, 00640 Helsinki

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Hautauspalveluja

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy

Etsitään au pairia elo/syyskuu alkaen Englantiin. 30 minuuttia Lontooseen.

Perheessä kaksi poikaa 6 ja 4 vuotiaat.

Suomenruotsalainen äiti englantilainen isä. Molemmat käyvät töissä.

Pojat ovat koulussa.

Lisäinfoa: +447801195035 soita/tekstaa/ whatsappaa.

Vuokrata halutaan Kaksi nuorta naista, biologian opiskelija ja pianonsoiton opettaja etsivät kaksiota Helsingistä. Ystävysten toiv.sijainti akselilla Töölö-Kumpula. Ei tupakoida, ei eläimiä. 0400158670 Sibelius-Akatemian naispuolinen kirkkomusiikkiopiskelija etsii vuokra-asuntoa Helsingistä tai lähistöltä.

Tiedust. Anni Santakari 044-280 6546 tai Martti Santakari 040-718 2964 Rauhallinen yrittäjänainen etsii väh.

30 m2. Max 30min Vallilaan. Max 830e.

0408345376 Kauppatieteiden opiskelija etsii viihtyisää vuokra-asuntoa Helsingistä. Aino p.0440501223

www.mrautanen.com

Ostetaan Ostetaan 1-2h, 25-35m² asunto.

Esim. Vallila, Haaga, Munkkiniemi.

Max. hp 240 000e. 0405966703

Ostetaan auto ja vene kohtuuhintaiset.

Puh. 0400-463310

Lakipalveluja TURVAA LÄHEISESI ASIANTUNTEVASTI Perhe ja Perintö J. Pakarinen Oy VT Jukka Pakarinen Korkeavuorenkatu 17 A 1 puh. (09) 622 5930

HAUTAKIVET

kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 040 635 3800 www.bremerinhautakivi.fi

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com Espoonaukio 7, 02770 Espoo p. 09 465 650

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17, la 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI

TÖÖLÖN HAUTAUSTOIMISTO perunkirjoitukset

09 628 398 KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

https://perhejaperinto.fi

Asianajotoimisto Kristiina Kenttä Perukirjat, perinnönjaot, testamentit, avioerot, ositukset, edunvalvonta sekä myös muut lakiasianne.

Teen tarvittaessa kotikäyntejä.

Hämeentie 17 A 65, 00500 Helsinki 0400 287 442 kristiina.kentta@lakikentta.fi www.lakikentta.fi

hautakivityöt

Mechelininkatu 32 www.seurakuntapalvelu.fi

22

Testamentti 299, avioehto 355, edunvalvontavaltakirja 295, perukirjat, perinnönjaot, ositukset.

Edunvalvontavaltuutukset, testamentit, avioehtosopimukset, ym. lakiasiat Marjatta Sidarous, p. 050 570 4642

Testamentit, perukirjat, perintöasiat ym.

Ostetaan kirjoja, kokoelmia ja kuolinpesiä.

Myydessäsi ota yhteyttä luotettavaan, akateemiseen yhtiöön.

MENEC 040 635 1000 www.menec.fi

Siivouspalveluja Kotisiivoukset ja ikkunanpesut pitkällä kokemuksella. Veikko ja Helena Salonen, Puh. 040-2566907.

Käytämme tarvittaessa maskia.

ASIANAJOTOIMISTO KIRSI UKKONEN

Siivoukset ja ikkunanpesut ammattitaidolla, myös hankalat petriposti@elisanet.fi, Petriposti Oy, 0505003090

Kirsi Ukkonen p. 040 552 0818 kirsi@ukkonen.com

Kotipalvelua 27-vuoden kokemuksella.

Asiakkaan tarpeen toiveiden mukaisesti.

Pia Matalalampi 0504315536

Kiviportintie 6, 00950 Helsinki

Ida Tamm p. 044 240 7227 ida.tamm@ukkonen.com www.ukkonen.com

Kotisiivousta ja ikkunanpesua Lähihoitaja Merja Rouvali 045-8520244 KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

Hammashoitoa Erikoishammasteknikko

He i d i L e v a n d e r

• Uudet hammasproteesit ja korjaukset • NOUTO KOTIOVELTA • MYÖS KOTIKÄYNNIT • Turvallisesti ja luotettavasti ammattitaidolla • Valmistan proteesit itse alusta loppuun 040 7785212

Palveluja tarjotaan YLEISMIES JANTUNEN 0400 811941 kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, tv:t tietokoneet yms. 35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia. www.bewesport.fi PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot.

35€+24% alv./tunti ja min. 2 tuntia MIES AUTTAA KOTONA JA ULKONA Siivous, taulut, ostokset, TV, puhelin, tietokone -neuvot.

Pyörätuolilla ulos ja kahvilaan, asioiden hoito, tueksi mukaan 10 v. kokemus ja suosituksia KOTIAPUMIES TONTTU 044-2794646

Rakennusala Historiantutkija Seppo Aallon mukaan ruton leviämistä ei pystytty estämään, kun kaupunki oli täynnä sotapakolaisia.

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Suoritamme kaikki huoneisto ja kiinteistöremontit. Sisä- ja ulkomaalaustyöt 30 vuoden kokemuksella Ilmainen tarjous! p. 0400819483 JOKERI REMONTIT OY Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875 Kaksi eläkkeellä olevaa rakennusalan ammattimiestä, teemme remonttityöt, harkkomuuraukset ja pihakivityöt.

Myös kotitalousvähennys. puh: 0400 845 909 ja 045 634 7858

LVI-ASENNUKSET ja KVV- JA IV-TYÖNJOHTO. Vantaan LVI-Urakointi Puh:045-2573257

Rutto iski Helsinkiin Vuoden 1710 rutto tappoi kolmanneksen väestöstä.

TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA ESKO JÄMSÄ

H

istoriantutkija Seppo Aalto nojaa Vanhan kirkkopuiston porttiin. Portissa on kyltti, jonka vuoksi puistosta käytetään myös nimeä

Ruttopuisto.

Kyltissä on karu teksti: ”Tällä paikalla oli se hautausmaa, johon vuonna 1710 neljän kuukauden aikana haudattiin 1 185 Helsingin asukasta. Ulkoa tullut kauhea rutto surmasi silloin kaksi kolmannesta Helsingin asujaimistosta.” ”Tällä paikalla” ei ihan pidä paikkaansa. Ruttouhrit on haudattu joukkohautoihin nykyisen puiston ulkopuolelle, Annankadun kohdalle.

AJANKOHTA PITÄÄ paikkansa. Helsingin asukkaita kaikki ruttoon kuolleet eivät suinkaan olleet, sillä heitä kuoli ruttoon noin 650, kolmannes väestöstä. Loput olivat suuren Pohjan sodan pakolaisia.

”

Kuolleita oli jopa 20–30 päivässä.

HISTORIANTUTKIJA SEPPO AALTO

Epidemian alkuvaiheista ei ole varmaa tietoa. Toivatko sen elokuun alussa Helsinkiin sotaa pakoon tulleet kaksi naista? Seppo Aalto ei usko tähän, koska elo- ja syyskuussa tautikuolemia kirjattiin vain kymmeniä.

Nykyisen Pietarin paikalla sijainneesta ruotsalaisesta Nevanlinnasta oli tullut pakolaisia jo vuonna 1700 alkaneen sodan alussa. Nyt Helsingissä oli pakolaisia myös Porvoosta, Viipurista, Narvasta ja Tallinnasta, josta ruton tiedetään levinneen Helsinkiin.

TAUTIIN EI OLLUT parannuskeinoa, joten sen leviämistä yritettiin estää eristämällä sairastuneet. Väkeä oli kuitenkin liikaa ja olot ahtaat. Kuolleita makasi jopa kaduilla.

– Ihmisiä kuoli lokakuussa yli 300.

Marraskuussa ja joulukuussa sama tahti jatkui. Kuolleita oli jopa 20–30 päivässä, Seppo Aalto kertoo.

Tauti oli melko tasa-arvoinen tappaja. Yksittäisiä hautajaisia ei pidetty, vaan ihmiset haudattiin joukkohautaan. Myös kirkkoherra Anders Ignatius sai tartunnan ja kuoli ruttoon.

Auttoiko hän sairaita vai saiko taudin muusta syystä, sitä Aalto ei tiedä. ■ Lue lisää aiheesta Kirkkojakaupunki.fi.

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

23

KANOISTAAN KUULU

tukevia

RATKAISEVA ETU MITTARISSA

-paita

A S T E V Ä L I N A U L A

KUVITELMAA

U T O P I A

G R I L L A U S PÄÄHÄNPISTOJA ITALIAN SAAPPAANKÄRJESSÄ

O I K U T L

K

T

MANSEN ALUEELLA VILJAVARASTOJA VANKKUMATON

TÄHDEN

E

ARMON-

U L O S

A J O T

I T K U

A S T I A T

SUOPEA VÄYLÄN TEKOON

maagista REFORMISTIT

VOIMAKKAITA -KATTO

T A I K A

ILMAN KESKEYTYKSIÄ

LAULAJA SORAYA

M A T K A A

K

K I T T I

L A T I N O

KARKAAMISIA POIMITTAVIA

H P A

KELLOPOISPOTKITUT

H A M E

A S E E T O N

Moisio H M

A R R I NÄYTELLYT KIRSTI

E

RAPARTIS- D TI

RAKENSI ARKIN

VYÖTÄRÖ

"AHTISAARI" THO- M MAS

U

ISRAELISSA H HETI

KASVAA KANERVAA

R E A L

K Ä V Ä KUORIMISTA A

EEVAN POIKA ISOISIÄ

EEVAN POIKA K KAPEA

U

VAUVAN VAATE

A I N

I S A I L U

SAVUPIIPUISTA VAR- T MOJA KOMEDIALAJI

J

N U H A SAMULIN+ KAIMA

U P R U T

T I P P A -LEIPÄ TIETOYKSIKKÖJÄ

SAARNOILLA T

P E T T U

A A B E L

E

LÄNSILIITTO

T U R T I A I N E N

T U O K S U T

N U M M I

T O O S A

AVOSUO

A I F A

N O A K

AROMAATTISIA

MADRID

K E L A

U K E

M U R E N

I

E 75%O S I N

T I N Ä

A R A

SAUDIEN RAHA

J O U T A A

E

E T N A

J O U N I

T U U T U

OLKILUODOSSA

U

S I R U

Ä R J Y

KOVAA ÄÄNTÄ R Y PIISPA LAAJASALO ELO T LINGD TON HARMILE LINEN I PUU-

O R T O L A

A I T A

♪

HIPPUNEN VARTOMISTA

ENNÄTTÄÄ

A K A A T

N I S A

T A U O T O N N

VOI PALVELUS OLLA

TIIVISTE

U U D I S T A J A T I M U R I

väli-

JENNIFER LOPEZ MATTI MUUTTUMAT- V TOMIA

I

T

A U L I S

S A A R N A T A SUUNNISTUS

HALKOMITTA L

T E S O M A

A P U L I A I

O

SANARIS.FI – LAADINTA ERKKI VUOKILA, TOTEUTUS HELI KÄRKKÄINEN

NÄYTTELIJÄ HAVAS

R I S T I

S E I T I

isä T

KESÄLLÄ MONELLA SAUKKONEN HAKALA

L O M A L E A T

A A T T O

Ristikon ratkaisu löytyy verkosta osoitteesta kirkkojakaupunki.fi/ristikko.

24

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

Testaa kirkkotietosi Kuinka hyvin tunnet pääkaupunkiseudun kirkkojen ja kappelien tarinat? Monet Herran huoneet ovat arkkitehtuurin aarteita, mutta niihin liittyy paljon muutakin kiinnostavaa. Oikeat vastaukset löydät sivun alalaidasta. Tarinoiden taustat voit lukea seuraavalta aukeamalta.

7. Rekolassa on Pyhän Andreaan kirkko.

Kenen mukaan se on nimetty? a) Valistuspappi Anders Chydeniuksen b) Kaupunginvaltuutettu Antero Eerolan c) Apostoli Andreaan

TEKSTI JAAKKO HEINIMÄKI 1. Kuka on säveltänyt Kallion kirkon kellonsoiton sävelmän? a) Paleface b) Ahti Kuorikoski c) Jean Sibelius 2. Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – biisin video on kuvattu kirkossa. Mutta missä kirkossa? a) Jakomäen kirkossa b) Helsingin tuomiokirkossa c) Hietaniemen hautausmaan vanhassa kappelissa 3. Kuka on tehnyt Espoon Karakappelin alttarin taideteoksen? a) Sisäministeri Maria Ohisalon äiti b) Opetusministeri Li Anderssonin isä c) Pääministeri Sanna Marinin veli

4. Vantaan keski­ aikainen Pyhän Laurin kirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Kuka sen suunnitteli? a) Liedon mestari b) Pernajan mestari c) Backaksen mestari 5. John Irvingin romaanissa Kunnes löydän sinut seikkaillaan myös Helsingissä ja käydään kahdessakin kirkossa. Toisen helsinkiläiskirkon penkit tuovat päähenkilön mieleen erään suomalaisnaisen kainalokarvat. Mikä kirkko mahtaa olla kyseessä? a) Helsingin tuomiokirkko b) Johanneksenkirkko c) Temppeliaukion kirkko

6. Hannu Väisäsen maalaamassa Kontulan Mikaelinkirkon alttaritaulussa on tuotu vanhaa kristillistä symboliikkaa nykyaikaan. Miten? a) Mooses riisuu jaloistaan siniset Crocsit palavan pensaan juurella. b) Jeesus ja opetuslapset polttavat ruokasauhut viimeisen ehtoollisen jälkeen, ja Jeesus ojentaa Pietarille askin vihreää Marlboroa. c) Taivasten valtakunnan avain on suurikokoinen Abloy-avain.

8. Lauttasaaren kirkon ehtoolliskaluston suunnitteli modernin arkkitehtuurin edelläkävijänä pidetyn Mies van der Rohen toimistossa Chicagossa työskennellyt muotoilija. Eli kuka? a) Le Corbusier b) Ilmari Tapiovaara c) Tapio Wirkkala 9. Mihin Espoon tuomiokirkon urut myytiin vuonna 2009? a) Vanhoillislestadiolaisten päämajaan Ouluun. b) Helsingin Musiikkitaloon c) Finnvox-studiolle Pitäjänmäkeen 10. Puotilan kappeli on suosittu vihkikirkko.

Mikä se oli alun perin? a) Puotilan kartanon sauna b) Ortodoksinen tsasouna c) Viljamakasiini

LEHTIKUVA / SARI GUSTAFSSON

11. Mitä tapahtui Eliel Saarisen vuonna 1920 suunnittelemalle Huopalahden kirkolle? a) Se jäi rakentamatta seurakunnan rahapulan takia. b) Se remontoitiin vuosina 2013-2014 sillä seurauksella, että kirkon sisäilman laatu heikkeni, ja kirkko jouduttiin purkamaan vuonna 2016. c) Se muutettiin nuorisoseurantaloksi vuonna 1947.

12. Mikä on Helsingin tuomiokirkon alkuperäinen nimi? a) Suurkirkko b) Nikolainkirkko c) Pyhän Marian katedraali 13. Vapaaehtoisvoimin rakennettu Perkkaan kappeli on Espoon toi­ seksi vanhin kirkkora­ kennus. Mistä sen ra­ kentamiseen käytetyt hirret ovat peräisin? a) Leppävaaran kartanon metsistä b) Velskolan kartanon metsistä c) Puretusta helsinkiläishotellista 14. Kenen mukaan on nimetty Auroran kappeli Espoon Lippajärvellä? a) Aurora Karamzinin b) Mikko Kuustosen c) Aurora Borealisin 15. Missä on Suomen suurin kirkonkello? a) Suomenlinnan kirkossa b) Honkanummen hautausmaan kappelissa c) Tapiolan kirkossa 16. Arkkitehtuuriltaan maailmankuulu, Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema Otaniemen kappeli valmistui vuonna 1957. Se rakennettiin uudestaan ja otettiin käyttöön taas vuonna 1978. Mitä kappelille siinä välissä tapahtui? a) Kappeli paloi tuhopolton seurauksena. b) Kappelin rakentamisessa käytetyt tiilet eivät kestäneet meri-ilmastoa, ja se piti purkaa. c) Syysmyrsky kaatoi puita kappelin päälle, ja koska kappelissa on niin paljon lasia, se piti käytännössä rakentaa kokonaan uusiksi.

17. Korson kirkon yhteydessä on tuhkahautausmaa.

Siellä on kaksi kivistä muistomerkkiä. Mitkä niiden nimet ovat? a) Levolle lasken Luojani ja Murheellisten ilokivi b) Armias ole suojani ja Kaipauksen kivi c) Taivaaseen ota tykösi ja Tyhjän sylin muistokivi 18. Esplanadin puiston itäpäässä on ravintola Kappeli. Se on yksi Helsingin vanhimpia ravintoloita. Miksi sen nimi on Kappeli? a) Rakennus oli alun perin ruotsinkielisen metodistiseurakunnan kappeli. b) Ravintolan rakentamiseen käytettiin Helsingin tuomiokirkon rakentamisesta yli jääneitä rakennustarvikkeita. c) Ravintolan paikalla oli alun perin lehmien laidun ja koju, josta paimenpoika myi maitoa. Tätä paimenen kojua nimitettiin kappeliksi, ja nimi periytyi ravintolalle.

19. Kenen suomalaisen nyrkkeilijän patsas on Paavalinkirkon puistossa? a) Elis Askin b) Gunnar Bärlundin c) Sten Suvion 20. Tänä vuonna valmistuvan Tikkurilan kirkon perustuksiin piilotettiin aikakapseli. Mitä seuraavista ei laitettu aikakapseliin? a) Parkkikiekkoa b) Kirkko ja kaupunki -lehteä c) Piispa Teemu Laajasalon valokuvaa

Moni on nähty polvillaan Esplanadin kappelissa. Se ei silti välttämättä ole ollut osoitus heidän antautumisestaan hengellisyydelle.

Oikeat vastaukset: 1c, 2b, 3b, 4b, 5b, 6c, 7c, 8b, 9a, 10c, 11a, 12b, 13c, 14a, 15a, 16a, 17 c, 18c, 19b, 20c KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

25

Kirkkoknoppeja Kehä kolmosen sisältä Pääkaupunkiseudun vanhin rakennus, kahteen kertaan rakennettu teekkarikappeli ja nurin käännetty vokkipannu. Mitä jos tekisit kotiseutukierroksen ja kävisit katsomassa omin silmin, miltä lähipyhäköt näyttävät?

TEKSTI JAAKKO HEINIMÄKI

1. Soita meille meidän jokapäiväinen Sibeliuksemme Kallion kirkon tornissa on seitsemän pronssista valettua kelloa.

Sävelmä niihin tilattiin Jean Sibeliukselta. Vuonna 1912 valmistuneen sävellyksen nimi on Kellokoraali (Opus 65b). Ahti Kuorikoski (1939–2017) oli Kallion kirkon pitkäaikainen kanttori, joka tunnetaan myös säveltäjänä.

2. Haloo Helsinki feat. Cantores Minores

Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan on kuvattu Helsingin tuomiokirkossa. Laulussa on mukana myös tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores.

3. Ministerin taiteilijaisä

Kuvataiteilija Jan-Erik Andersson teki Karakappeliin Kuningastie-nimisen taideteoksen, jossa on kuvattu Jeesuksen elämän tärkeimmät vaiheet kirkkosalin lattiaan, alttarikorokkeeseen ja alttariseinään. Taiteilija on ministeri Li Anderssonin isä.

4. Tuntematon saksalainen rakennusmestari

Pernajan mestari oli tuntematon keskiaikainen kirkonrakentaja. Hän oli ilmeisesti saksalainen rakennusmestari, joka suunnitteli Helsingin pitäjän kirkon eli Vantaan Pyhän Laurin kirkon lisäksi myös esimerkiksi Pernajan Pyhän Mikaelin kirkon, Porvoon tuomiokirkon ja Sipoon vanhan kirkon. Liedon mestari puolestaan oli Suomessa keskiajalla vaikuttanut kuvanveistäjä, jonka käsialaa ovat esimerkiksi Vanajan ja Hattulan kirkkojen madonnat. 1600-luvulla rakennettu Backaksen kartano Vantaan Pakkalassa sijaitsee lähellä Pyhän Laurin kirkkoa, mutta tiettävästi

26

KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

siihen ei liity ketään mestariksi nimettyä henkilöä – ellei sellaiseksi lasketa kartanon ratsumestaria, sillä Backaksen kartano oli Ruotsin vallan aikana säteri eli ratsutila.

5. Kainalokarvat ja vokkipannu

”Johanneksen kirkko oli suuri punatiilinen goottilaistyylinen kirkko, jossa oli kaksi tornia; niiden huiput loistivat vihreinä auringossa.

Puiset penkit olivat vaaleaa puuta, joka toi Jackin mieleen Hannelen kainalokarvat”, kirjoittaa John Irving. Suomennos on Kristina Rikmanin. Uruilla on tuossa romaanissa merkittävä rooli, ja kirjassa käydään myös Temppeliaukion kirkossa, joka päähenkilön mielestä muistutti ”nurin käännettyä vokkipannua”.

6. Kontulan kohuavain

Avain herätti aikanaan pienimuotoisen kohun, vaikka kirkkomaalarit ovat aina käyttäneet oman aikansa esineitä kuvissaan. Hannu Väisänen kuvaa Mikaelinkirkon avaimesta syntynyttä kalabaliikkia romaanissaan Taivaanvartijat.

7. Anna Antti ahvenia!

Vuonna 1988 käyttöön vihitty Arkkitehtitoimisto Pirkko ja Pekka Piirtan suunnittelema Pyhän Andreaan kirkko Vantaan Rekolassa on nimetty apostoli Andreaan mukaan. Andreas ja hänen veljensä Pietari olivat kalastajia ja Jeesuksen ensimmäiset oppilaat. Nämä kalastajaveljekset elävät suomalaisessa kansanperinteessä onkijan loitsussa: ”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja!” Legendan mukaan Andreas ristiinnaulittiin X:n muotoiselle ristille. Häntä pidetään Skotlannin suojeluspyhimyksenä, ja Skotlannin lipun vinoristi on Andreaan risti.

8. Opiskelija-asuntojen ja Herran huoneen sisustaja Erityisesti Domus Academican opiskelija-asuntolaan suunnittelemistaan Domus-tuoleista tunnettu Ilmari Tapiovaara työskenteli 1950-luvun alussa Mies van der Rohen toimistossa samalla, kun hän toimi sisustustaiteen osaston johtajana arvostetussa IIT:ssa eli Illinois Institute of Technologyssa.

Lauttasaaren vuonna 1958 valmistuneen kirkkorakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Keijo ja Marja Perälä. Ilmari Tapiovaara taas suunnitteli kirkon sisustuksen, valaisimet ja ehtoolliskaluston.

”

HELSINGIN MUSIIKKITALOON VALMISTUU SYKSYLLÄ 2022 MAAILMAN SUURIMMAT KONSERTTISALIURUT.

9. Iloisesti Hammondilla

Espoon tuomiokirkon nykyiset 42-äänikertaiset urut valmistuivat vuonna 2012. Kirkon edelliset, vuodelta 1967 peräisin olevat 38-äänikertaiset urut myytiin ja siirrettiin Ouluun vanhoillislestadiolaisten Rauhanyhdistyksen toimitaloon. Helsingin Musiikkitaloon valmistuu syksyllä 2022 maailman suurimmat konserttisaliurut, joiden rakentamiseen säveltäjä Kaija Saariaho lahjoitti miljoonan euron alkupääoman. Äänikertoja Musiikkitalon urkuihin tulee 123. Finnvox-studiolla taas luotetaan legendaariseen Hammond-soundiin.

10. Rappiomakasiinista rakkauden temppeliksi

Vartiokylän seurakunnan käytössä oleva Puotilan kappeli oli alun perin Puotilan kartanon viljamakasiini.

Helsingin seurakunnat ostivat rappiotilassa olleen makasiinin Helsingin kaupungilta vuonna 1959, ja arkkitehti Tarja Salmio-Toiviainen suunnitteli siitä kappelin. Kappeli valmistui vuonna 1963.

11. Nuorisoseurakuntatalo Huopalahden vuonna 1908 valmistunut punainen puukirkko oli alun perin nuorisoseurantalo. Siellä toimi myös alueen ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu.

Seurakunnalla ei ollut omaa kirkkoa, vaan jumalanpalvelukset pidettiin nuorisoseurantalon juhlasalissa. Kirkoksi talo vihittiin vuonna 1942. Seurakunta oli kyllä tilannut arkkitehti Eliel Saariselta suunnitelman Huopalahden kirkoksi jo vuonna 1920, mutta taloudellisista syistä suunnitelma jäi toteutumatta. Saarisen piirustukset ovat edelleen olemassa. Nykyisen Haagan seurakunnan alueella oli toinenkin kirkko, arkkitehti Eevi Ahon suunnittelema Hakavuoren kirkko, joka vihittiin käyttöön vuonna 1963. Hakavuoren kirkon talotekniikkaa uusittiin vuosina 2013-2016. Uusi tehokkaampi ilmanvaihto sai vipinää kirkon rakenteisiin pesiytyneisiin sädesieniin niin, että kirkko jouduttiin sulkemaan vuonna 2016.

12. Merenkulkijoiden suojeluspyhimyksen ja keisarin nimikkokirkko

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin tuomiokirkko vihittiin käyttöönsä vuonna 1852. Suomi kuului silloin Venäjän keisarikuntaan. Kivenheiton päässä meren rannasta sijaitseva kirkko nimettiin merenkulkijoiden suojeluspyhimyksen pyhän Nikolauksen ja keisari Nikolai I:n mukaan Nikolainkirkoksi. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 kirkko nimettiin uudelleen, nyt Suurkirkoksi. Kun Helsingin hiippakunta perustettiin vuonna 1959, tuli Suurkirkosta katedraali eli hiippakunnan pääkirkko. Sen nimi vaihdettiin Helsingin tuomiokirkoksi. Sana ”tuomio” katedraalin nimessä perustuu käännösvirheeseen: se tulee latinan kotia ja taloa merkitsevästä sanasta domus.

13. Hotelli Helsingin edeltäjä

Hirret ja muuta puutavaraa Perkkaan kappelin rakentamiseen saatiin Helsingin Suomalaiselta Säästöpankilta. Pankki lahjoitti kirkkoa rakentavalle yhdistykselle hotellin, joka purettiin Kluuvikadun

ESKO JÄMSÄ

kirkko rapattiin harmaaksi vuonna 1929. Kello sai jäädä. Suomenlinnan kirkon Moskovassa valettu kello on Suomen suurin, se painaa 6,7 tonnia.

16. Kahteen kertaan rakennettu kappeli

Otaniemen kappeli joutui tuhopolttajan kohteeksi kesäkuussa 1976.

Se rakennettiin uudestaan muuten alkuperäisillä piirustuksilla, mutta kappeliin lisättiin sakasti.

17. Korson yhteiset hautamuistomerkit

Korson kirkon hautausmaalla ei ole hautakiviä eikä yksittäisiä hautamuistomerkkejä. Vainajan nimilaatta voidaan kiinnittää hautausmaan yhteiseen nimiseinään. Hautausmaalla on kaksi yhteistä muistomerkkiä, joista Taivaaseen ota tykösi paljastettiin hautausmaan vihkimisen yhteydessä vuonna 2002 ja Tyhjän sylin muistokivi vuonna 2008.

18. Hyvän paimenen kappeli

Esplanadin Kappeli avattiin vuonna 1867. Aiemmin ravintolan paikalla oli lehmien laidun ja koju, josta paimen myi maitoa. Paimen on latinaksi pastor, ja paimenpojan kojua nimitettiin leikkisästi kappeliksi. Nimi jäi elämään, ja kun kojun paikalle myöhemmin rakennettiin ravintola, siihen haettiin jopa kappelimaista ulkonäköä.

19. Vallilan knekkaaja

Espoossa sijaitsevan Karakappelin alttalttariteoksessa on suuri punainen leivistä muodostuva sydän, jonka keskellä on pienistä puunoksista tehty krusifiksi.

ja Yliopistonkadun kulmasta nykyisen Hotelli Helsingin tieltä.

Kierrätyshirsistä rakennettu Perkkaan kappeli vihittiin käyttöönsä ensimmäisenä adventtisunnuntaina vuonna 1929.

14. Oi Aurora!

Saaren kartanossa Ulvilassa aatelissukuun vuonna 1808 syntynyt ja Helsingissä vuonna 1902 kuollut Aurora Karamzin on suomalaisen sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja. Hovineitinä Pietarin Talvipalatsissa työskennellyt Karamzin perusti pietarilaisten ja saksalaisten esikuvien innostama-

na Helsingin Diakonissalaitoksen vuonna 1867. Hän rahoitti myös naisten työtupia, kouluja, päiväkoteja ja orpokoteja. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan 31-vuotiaana vuonna 1840 Aurora Karamzin osti espoolaisen Träskändan kartanon. Siellä hän vietti kesänsä seuraavat 55 vuotta.

Viimeiset elinvuotensa Aurora Karamzin asui omistamassaan Hakasalmen huvilassa Helsingissä.

Entisillä Träskendan kartanon mailla sijaitsevan Auroran kappelin lisäksi Aurora Karamzinin mukaan on nimetty esimerkiksi Aurorankatu ja Auroran sairaala Helsingissä,

Karamzininkatu Helsingissä, Auroranportti ja Aurora Karamzinin puisto Espoossa sekä espoolainen lasten kulttuurikeskus Aurora.

15. Entinen ortodoksikirkko

Suomenlinnan kirkko rakennettiin ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi tsaarin armeijan tarpeisiin. Pyhälle Aleksanteri Nevskille omistettu viisikupolinen kirkko vihittiin käyttöönsä vuonna 1854. Venäläisen varuskunnan jätettyä Suomenlinnan ortodoksinen kirkko muutettiin paremmin luterilaisiin silmiin sopivaksi: ikonit poistettiin, ortodoksiset kupolit purettiin ja

Paavalinkirkon puistossa lyö oikeaa suoraa Gunnar Bärlund (1911–1982).

Vallilan asukkaat pystyttivät patsaan kaupunginosan oman pojan muistoksi vuonna 1991. Raskaan sarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlund edusti amatööriaikanaan Helsingin Jyryä. Ammattilaisena hän eteni parhaimmillaan maailmanmestari Joe Louisin toiseksi haastajaksi arvostetun The Ring -lehden ranking-listalla.

20. Viesti tulevaisuuteen

Uuden talon perustuksiin kätketään toisinaan aikakapseliksi kutsuttu kestävä säilytysastia, johon laitetaan esineitä ja viestejä talon rakentamisen aikakaudelta. Tarkoituksena on antaa tietoa tulevaisuuden historioitsijoille. Tikkurilan uuden kirkon aikakapseliin laitettiin muun muassa parkkikiekko, älypuhelin, Kirkko ja kaupunki -lehti, Tikkurilan lukion opiskelijan kirje tulevaisuuteen sekä tieto siitä, kuka oli rakennushetkellä Suomen presidenttinä ja kuka Helsingin hiippakunnan piispana.

Piispan ja presidentin kuvia ei kapseliin laitettu. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI – 12/2020

27

Mielipide Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa.

Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki / mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

VIIME AIKOINA on putkahtanut esiin uudenlaisia suomalaisia. Mummeja ja lapsenlapsia, koululaisia, kesämökkiläisiä, kulttuurin kuluttajia, virtuaalikuorolaisia, kaupan ja kahvilan asiakkaita. Arkisia, tavallisia ja vähään tyytyviä.

Aikaisemmin näkösällä oli vain palkoista ja etuuksista riiteleviä miehiä ja naisia, somessa rivouksia ja uhkauksia suoltavia kaikenikäisiä ja niitä, jotka kimmastuivat kaikesta vallitsevasta.

Nykyiset kanssakulkijat ovat mukavampia. Älkää menkö piiloon, kun korona-aika on ohi!

Satu Postpischl Vantaa

Kirkkoherra huutoäänestyksellä?

JUKKA TUOMINEN VAATI verkossa, että kirkkoherran valintaa ei tulisi antaa seurakuntaneuvostoille (kirkkojakaupunki.fi 3.7.2020). Perusteluna oli maallikoiden vastuun lisääminen seurakuntien toiminnassa.

Kuitenkin seurakuntaneuvosto edustaa juuri sitä tahoa, jonka vaikutusmahdollisuuksia Tuominen perää. Seurakuntalaiset ovat seurakuntavaaleissa valinneet neuvoston jäsenet edustajikseen asioista päättämään. Yhdessä kirkkoherran kanssa seurakuntaneuvosto johtaa seurakuntaa. Neuvosto päättää muun muassa rahojen ja tilojen käytöstä, toiminnan painotuksista ja työntekijävalinnoista.

Vuonna 2015 meillä Paavalin seurakunnassa kirkkoherran valitsi 14-jäseninen seurakuntaneuvosto kaikkien seurakuntalaisten sijaan.

Vaalitavan valinnasta päättäessään neuvostomme katsoi, että kirkkoherran viran täytössä kyse on erittäin vaativasta rekrytoinnista. Perinteinen vaalitapa ei anna mahdollisuuksia punnita virassa vaadittavaa

MARTTA-KAISA VIRTA

Mukavat ihmiset ovat täällä

Maa on jo täytetty JUMALA SANOI IHMISILLE: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”. Maapallon liikakansoitus on vakava asia. Meitä on jo yli 7 miljardia, ja tätä tahtia muutaman vuosikymmenen päästä 11 miljardia.

Luin 1980-luvulla Terho Pursiaisen kirjasta Sokea Äiti hätkähdyttävän ajatuksen: Kun ihminen sai toisen maailmansodan lopulla valmiiksi atomiaseen, jolla saisi tuhotuksi koko maapallon, Jumala luovutti ihmiselle vastuun maapallon tulevaisuudesta.

Sen jälkeen ihminen on kehittänyt ja ottanut käyttöön Suomessakin uusia, tehokkaita keinoja syntyvyyden säännöstelemiseksi e-pillereistä ja ehkäisykierukoista alkaen.

Olisiko mahdollista Sokean äidin ajattelumallin mukaan päätellä, että ihminen on tuolloin saanut tai ottanut itselleen vastuun maapallon väes-

moninaista osaamista. Riviseurakuntalaisen on vaikea arvioida, kenellä hakijoista on taitoa esimerkiksi henkilöstö- ja talousjohtamiseen.

Kansanvaalissa valintakriteerit ovat toiset, kun ehdokkaat tekevät itseään tutuksi vaalisaarnoilla, erilaisissa kahvitilaisuuksissa ja vaalipaneeleissa sekä some- ja verkkokampanjoin.

En voi kuin ihmetellä, että kirkkoherra rohjetaan vielä jossakin rekrytoida lähinnä huutoäänestykseksi tulkittavalla tavalla.

Eeva Vallisaari Helsinki

Neuvosto vei äänioikeuteni JUKKA TUOMINEN KIRJOITTI, että kirkkoherran vaalista on tehtä-

tönkasvusta? Ainakin Jeesuksen Kristuksen opetuksessa on keskeistä se, että hän jatkuvasti vastuuttaa meitä ihmisiä omasta toiminnastamme ja elämästämme. Me emme selvästikään tahtoisi sitä vastuuta ottaa. Mutta ei sitä kukaan muukaan meidän puolestamme ota.

Katolinen kirkko ja sen jäljessä Raamattua kirjanoppineesti lukevat lahkot vastustavat ankarasti paitsi aborttia myös syntyvyyden säännöstelyä yleensäkin. Odottavatko ne nyt Jumalan ilmoittavan, että lisääntykää ja täyttäkää maa -kehotusta on toteltu eli että: ”Se on nyt täytetty, se maa”?

Vai olisiko niin, että meidän on nyt itse oivallettava vastuumme maapallon ja kaikkien sen eliölajien tulevaisuudesta?

vä suora kansanvaali. Olen samaa mieltä. Kadehdin tässä asiassa pitäjänmäkeläisiä. Myös Helsingin hiippakunnan piispa on puolustanut kansanvaalia (kotimaa24.fi 23.2.2019).

Välillisen vaalin tuominen suoran vaalin rinnalle toissijaiseksi vaihtoehdoksi 2014 oli omituinen päätös.

Sen nojalla seurakuntaneuvoston jäsenet saavat päättää, valitsevatko he itse kirkkoherran vai tekevätkö valinnan kaikki seurakuntalaiset.

Vallasta on ilmeisesti vaikea luopua, kun sen on kerran saanut. Sitä osoittanee, että välillisestä vaalista on tullut tapa Helsingissä. Viimeisimpänä joukkoon liittyi Munkkiniemen seurakunta. Seurakuntaneuvosto teki kaikessa hiljaisuudessa kesän alussa päätöksen vaalitavasta äänin 6–5.

Mauri Lehtovirta Helsinki

Ihmetystä herättää, että Helsingin tuomiokapituli on poikkeuksetta hyväksynyt seurakuntien hakemukset, vaikka onkin moittinut perustelujen vähäisyyttä.

Ulkopuolisesta perustelut ovat lähinnä keksittyjä. Joko vedotaan neuvoston parempaan kykyyn arvioida hakijoita tai seurakunnan erityishaasteisiin.

Mielipidettäni päätöksestä ei julkaistu seurakunnan sivuilla, koska ”verkkosivuillamme ei ole keskustelufoorumia, jonne kirjoitus sopisi”.

Miksi ei ole?

Palautteessa sain luottamushenkilöiden yhteystiedot. Huomioni kiinnitti se, että monelta puuttui yhteystieto, jolla seurakuntalaiset saisivat heihin yhteyden. Ketä he edustavat?

Tuija Holopainen Munkkiniemen seurakunta

12

30.7.2020 kirkkojakaupunki.fi

. s u d h a d u u , h a o t s s s o r No e m u n a k o Ei j kai

Kävellen Pääotsikko Arkeologi Riina Koivisto vie kulttuurikävelylle Pyhän Laurin kirkon ympäristöön s. 2

Riparit 3 pikkuotsikkoa. Max n.

80 onnistuivat koronasta merkkiä /kpl ja loppuun huolimatta s. 4 sivunumerotieto samaan putkeen s. 4

Seurasaaren kirkon skandaali: kartanonherra kidnappasi papin s. 6

Vantaan historia tulee tutuksi kävelyllä Vantaa-Seura järjestää erilaisia tapahtumia kuten opastettuja historia- ja kulttuurikävelyjä eri puolilla kaupunkia.

TEKSTI NINA RIUTTA KUVA MARIANNA SIITONEN

T

änä kesänä yhdistyksen toiminnanjohtaja, arkeologi Riina Koivisto opastaa Helsingin pitäjän kirkonkylässä Kirkonkylä poikkeusaikoina -kulttuurikävelyä.

– Koronapandemia-aika ei ole ainutlaatuinen vaan historia on poikkeusaikoja täynnä. Kävelykierroksella katsomme, millä tavalla entiset poikkeusajat näkyvät yhä tänä päivänä maisemassa.

KIRKONKYLÄ POIKKEUSAIKOINA -kulttuurikävely alkaa viljamakasiineilta. Riina Koivisto kertoo, että 1600-luvulla aluetta koetteli niin sanottu pikku jääkausi, kun heinäkuussa oli pakkasta ja sen jälkeen tulivat rankkasateet. Sato epäonnistui useampana vuonna ja ihmisiä kuoli nälkään.

– Silloin ei vielä ollut makasiineja. Ne kehitettiin katovuosien ja nälänhätien jälkeen. 1700-luvun puolivälissä jokaiseen seurakuntaan piti rakentaa makasiini. Ihmiset saivat lainata sieltä viljaa, mutta se piti maksaa koron kanssa takaisin.

Helsingin pitäjän kirkonkylän viljamakasiineista saadulla tuotolla tuettiin muun muassa kyläkoulun rakentamista. Piirirokottajalle ja kätilölle palkka maksettiin ruistynnyreillä.

– Sosiaalihuoltoa ei silloin ollut, eivätkä pankitkaan toimineet kunnolla. Viljamakasiinit olivat niiden korvike. Niiden tuotolla tuettiin monia tärkeitä asioita, Koivisto kertoo.

LIIKENTEELLISESTI Helsingin pitäjän kirkonkylä sijaitsee solmukohdassa, mikä on ollut Riina Koiviston mukaan sekä hyvä että huono asia. Lähellä ovat vesireitit, joita pitkin pääsee merelle ja sisämaahan. Kirkonkylässä risteää monia teitä, joista tärkein on Kuninkaantie.

Huonoa on se, että sotajoukot ovat päässeet sinne helposti, ja niin myös taudit. Hyvää on se, että uutiset ja muotivirtaukset ovat kulkeneet kirkonkylään nopeasti.

2

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

Pahat katovuodet koettelivat Pohjoista Eurooppaa 1600-luvun loppupuolella.

Riina Koivisto kertoo, että nälkävuosista opittiin: Helsingin pitäjän kirkonkyläänkin rakennettiin viljamakasiinit.

Koivisto kertoo, että 1700-luvulla venäläiset sotajoukot tuhosivat Helsingin Pitäjän kirkonkylän. Kyläläisiä otettiin orjiksi ja vietiin Venäjälle.

Orjat olivat ilmeisesti naisia ja lapsia. Kyläläiset joutuivat majoittamaan sotajoukkoja ja kulkijoita. Ennen venäläisiä kylää oli koetellut rutto. Kaikesta toipuminen kesti pitkään.

– Vasta 1700-luvun lopulla oltiin valmiita uuteen jälleenrakentamiskauteen, ja se näkyy kylän rakennuskannassa, Koivisto sanoo.

HELSINGIN PITÄJÄN kirkon hautausmaalle on Riina Koiviston mukaan haudattu useita 1918 alkaneeseen influenssaan kuolleita.

”

Influenssa tuli useana aaltona ja oli samalla tavalla arvaamaton kuin korona.

RIINA KOIVISTO

Siunausta koulu­ tielle Koulut alkavat Vantaalla 13.8.

Kouluun ensimmäiselle luokalle menevät siunataan koulutielleen Vantaan kirkoissa.

Siunaaminen tarkoittaa hyvän toivottamista ja lapsen ja hänen perheensä puolesta rukoilemista.

Kouluun lähtevien siunaus sisältää lastenlauluja, rukouksia ja pienen puheen. Kirkossa ydin on alttarin ympärillä tapahtuva siunaus, jossa seurakunnan työntekijä laittaa kätensä kunkin lapsen pään päälle ja sanoo siunaussanat.

Koulunsa aloittaville lähetetään henkilökohtaiset kutsut kotiin. Tilaisuuksissa pidetään huolta turvaväleistä ja hygieniasta.

Hakunilan seurakunta

Hakunilan kirkko ke 12.8. kello 18.

Länsimäen kirkko ke 12.8. kello 18.

Hämeenkylän seurakunta

Hämeenkylän kirkko ke 12.8. kello 18.

Korson seurakunta

Korson kirkko ke 12.8. kello 18 ja 19.

Kello 18 alkavaan tilaisuuteen kutsutaan sukunimen alkukirjaimen A–K mukaan ja kello 19 tilaisuuteen alkukirjaimen L–Ö mukaan.

Rekolan seurakunta

Rekolan Pyhän Andreaan kirkko 12.8. kello 12.

Tikkurilan seurakunta

– Influenssa tuli useana aaltona ja oli samal­ la tavalla arvaamaton kuin korona. Se iski eri­ tyisesti nuoriin. Maailmassa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Kuolleita oli enemmän kuin sitä edeltäneessä ensimmäisessä maailman­ sodassa.

Siihen aikaan ei ollut paljon selviytymiskeino­ ja. Hygienian tärkeyttä ei vielä ymmärretty eikä ollut antibiootteja. Koivisto arvelee, että ihmisten toipumisessa ja eteenpäin menossa on uskonnol­ la ollut oma asemansa.

– Siihen aikaan oltiin eri tavalla uskovaisia kuin nykyään. Voi olla, että uskosta on haettu lohtua ja ymmärrystä kaikelle. ■

Helsingin pitäjän kirkonkylä poikkeusaikoina Kirkonkylä poikkeusaikoina -kulttuurikävely ke 12.8. kello 17.30. Lähtö Pyhän Laurin kirkon portilta, Kirkkotie 45. Miten Helsingin pitäjän kirkonkylässä on eletty poikkeusoloissa, sodan tai nälän kurittamassa arjessa?

Hinta 10/5 e. Katso kaikki elokuun kulttuurikävelyt osoitteesta vantaaseura.fi.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko ke 12.8. kahdessa tilaisuudessa kello 18 ja kello 19. Oma tilaisuus näkyy kotiin lähetetystä kutsusta.

Vantaankosken seurakunta Kivistön kirkko 12.8. kello 18.

Myyrmäen Virtakirkko 12.8. kello 18.

Vanda svenska församling

Pyhän Laurin kirkko su 16.8. kello 10 järjestettävän messun yhteydessä.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

3

Koronariski ei jännittänyt riparilla Pappi Katja-Maaria Vilén toivoisi riparilaisten ajattelevan, että kristinuskossa on jotain kutsuvaa.

TEKSTI TOPIAS HAIKALA KUVA ESKO JÄMSÄ

K

eväällä vielä jännitti.

Kun koronaepidemia levisi Suomessa, kirkot pitkälti sulkivat ovensa. Moni kesän ripareita odottanut sai odottaa, järjestetäänkö leirejä lainkaan.

Järjestettiinhän niitä.

– Kesäkuun leirit siirsimme myöhemmäksi, mutta tämä ripari oli niin myöhään heinäkuussa, että päätimme pitää tämän sovitusti, Hämeenkylän seurakunnan pappi Katja-Maaria Vilén kertoo.

Epidemia ei kuitenkaan ole ohi, mikä otetaan huomioon myös Hämeenkylän seurakunnan riparilla Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä.

Jokaisella vetäjällä, isosella ja leiriläisellä tuli olla takana seitsemän oireetonta päivää, jotta leirille pääsi mukaan. Leirin 23 riparilaista jaettiin kahteen opetusryhmään, jotta koko porukka ei olisi yhdessä kasassa. Neljän tunnin bussimatkalla leirikeskukseen ei pysähdytty huoltoasemilla.

Leirin aikana ei käydä kaupoilla. Leirille ei saa tulla vierailijoita, ja tämäkin haastattelu tehdään puhelimessa.

Vilénin mukaan erityisjärjestelyt

eivät kuitenkaan juuri tunnu leirin tunnelmassa.

– Nyt, kun leiri on loppuvaiheessa, eikä kenelläkään ole oireita, emme ole enää niin tiukkoja.

”

KYLLÄ OLISI HARMITTANUT, JOS LEIRI OLISI KORONAN TAKIA PERUTTU. ANNI PLITH

KORONAEPIDEMIA EI tunnu vaivaavan isosiakaan. Eemil Matero on isosena toista kesää. Ennen leiriä hän mietti, eroaisiko korona-ajan ripari kovasti edelliskesän riparista.

No, ei.

– Toisella kerralla isosena kaikki on jo tutumpaa. Ei minua kyllä jännittänyt ekallakaan kerralla.

Ensimmäistä kertaa isosena oleva Emilia Tumpula kertoo, että isosena on kivaa, vaikka riparilaisia on välillä

ELINA KUITTO

Keskiaikaseura Huccan väkeä Helsingan keskiaikapäivässä 2018.

4

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

vaikea saada keskittymään.

– Mutta se vähän niinku kuuluu asiaan. Sanon sitten toisen kerran.

Kyllä se yleensä sitten onnistuu.

Jos niin ikään ekaa kertaa isosena olevan Clara Haivio Realesin pitäisi valita yksi juttu, jonka hän toivoo leiriläisten muistavan riparilta, mikä se olisi?

– Että kaikilla oli hauskaa ja että ketään ei kiusattu.

JOS PAPPI HALUAA, että häntä haastetaan, kannattaa mennä riparille.

– Nämä nuoret todellakin heittävät vastapalloa. Se on vain hyvä juttu, Katja-Maaria Vilén sanoo.

– He kyselevät, uskotko oikeasti Jeesukseen ja Jumalaan. Vastaan, että kyllä minä uskon siihen, mitä opetan.

Toisaalta asia ei ole ihan niin simppeli. Vilén painottaa leiriläisille, että luterilainen kirkko ei esimerkiksi opeta luomiskertomuksen olevan kirjaimellinen kuvaus menneistä tapahtumista.

– Ei ole vain yhtä sapluunaa kaikille kristityille. Merkityksellistä on, että elämme yhteydessä Jeesukseen. Kaikki nämä sanat, joita meillä on, yrittävät tavoittaa jotain sellaista, mitä em-

Keskiaikapäivää vietetään verkossa Helsingan keskiaikapäivä järjestetään koronapandemian vuoksi tänä vuonna verkossa 7.– 9. elokuuta. Viikonlopun ohjelmisto koostuu teemavideoista sekä verkkomarkkinoista osoitteessa helsinga.fi.

Verkkoympäristö mahdollistaa Vantaan keskiajan esittelyn tavallista laajemmin. Ohjelmassa on musiikkia, opastuksia, luentoja ja esittelyjä. Mukaan mahtuu myös kokonainen keskiaikainen messu. Pitkälti laulettuna

toteutettu Pyhän Henrikin messu perustuu Turun messukirjaan vuodelta 1488 sekä muihin keskiaikaisiin lähteisiin.

– Messussa on mukana lauluyhtyeiden Corvus Laurencij ja Schola Sancti Henrici laulajia. Kieli on keskiaikaiseen tapaan latina, verkkolähetyksessä on käännökset. Ennakkotyötä vaaditaan paljon, mutta olemme tehneet keskiaikaisia messuja aiemminkin, kertoo Tikkurilan seurakunnan pappi Jaakko Hyttinen.

BRQ Vantaa Festivalin toiminnanjohtaja Karoliina Junno-

Huikari kertoo, että kirkon ympäristössä perinteisesti piknikkonserttina tehty konsertti on nyt taltioitu artistin kotona.

– La dousa votz -konsertissa on luvassa suloisia ääniä, musiikkia 1100-luvulta lähtien. Siinä lauletaan luonnosta ja rakkaudesta, Junno-Huikari kuvailee.

Kirkkotekstiilit Helena Vaarilta Tikkurilan uuden kirkon kirkkotekstiilien toteuttajaksi on valittu tekstiilitaiteilija, käsityömestari Helena Vaari.

Riparilainen Ada Jukonen (ylhäällä), isonen Clara Haivio Reales (vasemmalla), isonen Tuukka Kontio (alhaalla) ja pappi Katja-Maaria Vilén kuvattiin rippileirin jälkeen Vantaalla.

me oikein osaa sanoittaa.

Siksi oppituntien ja keskustelujen ohella riparilla on tärkeää olla myös ihan hiljaa.

Jos Vilén saisi päättää yhden asian, joka jäisi kaikille riparilaisille mieleen, mikä se olisi?

– Toivoisin nuorten ajattelevan, että kristinuskossa on jotain kutsuvaa. Ja että tämä on löytöretkelle lähtemistä. Tämä leiri ei ole päätepiste vaan alku.

ISOSET OVAT näemmä onnistuneet työssään. Riparilaisten Anni Plithin ja Ada Jukosen mielestä leirillä parasta ovat olleet iltaohjelmat, leikit ja muu yhdessä tekeminen.

– Kyllä se olisi harmittanut, jos leiri olisi koronan takia peruttu, Plith sanoo.

– Koronaan on jo aika lailla tottunut. Jos se tulee, se tulee. Ei sitä voi ikuisesti pelätä, Jukonen sanoo.

Kumpikin on sitä mieltä, että leirillä saa ajatella uskonasioista vapaasti.

– Jokainen saa olla just sitä mieltä, mitä haluaa. Täällä ei ole mitään pakkouskoa, Plith sanoo.

– Kaikkien mielipiteitä kuunnellaan. Ei ole silleen, että pitäisi uskoa tai olla uskomatta, Jukonen sanoo. ■

Vaari on tehnyt sakraalitaidetta yli 30 vuotta, muun muassa viisi piispankaapua ja kirkkotekstiilit yli kymmeneen kirkkoon.

Rakenteilla olevan Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilihankinnasta järjestettiin avoin portfoliohaku.

Hakemuksia tuli kymmenen.

– Kirkkotekstiilit eivät ole irrallisia kappaleita vaan tärkeä osa taiteen, arkkitehtuurin ja kirkon toiminnan vuoropuhelua, Vaari toteaa.

– Kirkkotekstiilien tulee liittyä muuhun taiteeseen väreillään, symboliikallaan ja luonteellaan.

Kirkkotekstiilit ovat tärkeällä paikalla kirkossa, alttarilla, kaikkein pyhimmässä paikassa.

Vaari käyttää tekstiileissään suomalaisesta luonnosta löytyviä kristillisiä symboleja.

Tikkurilan kirkon kirkkotekstiileihin hän haluaa tuoda myös pieniä muistoja Pyhän Laurin kirkon kuvamaailmasta.

Sukuselvityksissä on ruuhkaa Perunkirjoituksia varten tarvittavien sukuselvitysmuotoisten virkatodistusten laatiminen

on pahasti ruuhkautunut koko maassa.

Pääkaupunkiseudulla vaikein tilanne on Espoossa, jossa sukuselvityksissä on jopa kahden kuukauden mittainen jono.

Helsingissä ja Vantaalla käsitellään nyt kesäkuun lopussa tulleita pyyntöjä, joten jonotusaika on noin neljä viikkoa.

Muun muassa perukirjaa varten tarvittava sukuselvitys on tähän saakka pitänyt tilata erikseen jokaisesta seurakunnasta, jossa vainaja on ollut kirjoilla.

Kirkossa on parin vuoden

ajan valmisteltu siirtymistä yhden luukun järjestelmään, jossa omainen saa sukuselvityksen keskitetysti yhdestä paikasta.

Tällä hetkellä joudutaan käyttämään vielä rinnakkain uutta ja vanhaa järjestelmää muun muassa siksi, että kirkonkirjojen digitointia ei ole kaikkialla Suomessa vielä tehty.

Tämä on johtanut palvelujen ruuhkautumiseen. Kaikkialla ei myöskään ole vielä uudistuksen vaatimaa osaamista. Kesäaika ja lomat vaikuttavat myös tilanteeseen.

Perheneuvontaan saa ajan netistä Vantaan seurakuntien perheneuvontaan on nyt mahdollista varata aika myös netissä. Nettiajanvarauksessa valitaan ilmoittautumisen yhteydessä, tavataanko perheneuvojaa etäyhteyksin vai kasvotusten.

Verkossa varattava perheneuvonta on luonteeltaan lyhytkestoista. Sitä voidaan jatkaa enintään viiden tapaamisen verran Ajanvaraukseen pääset osoitteessa: vantaanseurakunnat.fi/ info-ja-asiointi/verkkoasiointi.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

5

Muuttomatkan tehnyt ki Seurasaaren kirkko rakennettiin alun perin Karunaan VarsinaisSuomeen. Sen rakennutti avioliittoasioissa nöyryytyksen kokenut aatelismies.

TEKSTI HANNA ANTILA KUVAT MARIANNA SIITONEN

V

oiko kokonaisen kirkon siirtää paikkakunnalta toiselle? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näin on tehty. Lopputulos seisoo Seurasaaressa.

Karunan puukirkko rakennettiin Karunan kartanon maille Sauvoon VarsinaisSuomeen vuonna 1685. Vuonna 1912 se siirrettiin Helsinkiin osaksi vuonna 1909 perustettua Seurasaaren ulkomuseota, jossa on nähtävillä rakennuksia eri puolilta Suomea. Punainen paanukattoinen kirkko on Seurasaaren vanhin rakennus.

Nykyään kirkko kuuluu Kansallismuseolle ja on käyttötarkoitukseltaan enemmän museo kuin kirkko. Kansallismuseo tekee kuitenkin yhteistyötä seurakuntien kanssa, ja kirkossa pidetään myös konsertteja, jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia kuten häitä.

Poikkeuksellisen vanha puukirkko on täynnä yksityiskohtia, jotka kertovat menneestä. Kirkon syntytarinakin on poikkeuksellinen: sen rakennutti yksityishenkilö, ihmissuhdeasioissa kolauksen maineelleen kokenut aatelismies.

”

Kirkon krusifiksi on todennäköisesti vanhinta mitä kirkossa on. Sen on arvioitu olevan peräisin 1500-luvulta.

KARUNAN KARTANON OMISTAJA, vapaaherra ja laamanni Arvid Horn av Åminne (1631–1692) halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Hänen isänsä Mauritz Horn ei kuitenkaan hyväksynyt avioaikeita, eikä tuomiokapitulin puoleen kääntyminenkään auttanut. Sen mukaan serkusten avioliittoon pitäisi saada itse kuninkaan lupa.

– Sitten Arvid otti ohjat omiin käsiinsä ja kidnappasi papin. Kun pappia oli pidetty kartanossa viikon verran, hän suostui vihkimään parin.

Avioliittoa ei silti katsottu hyvällä. Arvid ja Ingeborg menettivät oikeuden istua kirkon etuosassa

6

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

Karunan kirkko on Seurasaaren ulkomuseon vanhin rakennus. Se valmistui vuonna 1685.

Krusifiksi on kirkon vanhin esine. Lehterin maalauksissa on Jeesus opetuslapsineen. Joku on kaivertanut puumerkkinsä vakipaikalleen.

ja osallistua ehtoolliselle, kertoo Seurasaaren ulkomuseon palveluvastaava Saara Pouru.

Kun Ingeborg 1670-luvulla kuoli, Arvid Horn avioitui toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Hekään eivät saaneet istua säätynsä mukaisessa paikassa kirkossa. Horn ratkaisi ongelman rakennuttamalla kartanon maille oman kirkon.

– Hän sai tällöin patronaattioikeuden eli sai päättää esimerkiksi kirkon papeista ja istumajärjestyksestä.

Omassa kirkossaan Horn sai istua missä tahtoo. Se oli kuitenkin avoin kaikille. Kirkon rakentamista on Saara Pourun mukaan tulkittu kahdella tavalla: joko se sovinnon ele sopimattomana pidetyn avioliiton solmimisesta tai ikään kuin kunnianpalautus.

Oli miten oli, istumajärjestys kirkossa oli tarkka juttu. Varakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat istuivat edessä ja vähempiarvoiset taaempana. Miehet istuivat oikealla, naiset vasemmalla. Naisten penkit ovat vähän matalammalla kuin miesten. Miesten puolella on paikat virsikirjoille, naisten puolella koreille. Muutamassa penkissä on yhä näkyvissä jonkun vakioistujan puumerkki.

1800-LUVULLA KIRKKO ALKOI käydä Karunassa pieneksi, ja 1900-luvun alussa paikkakunnalle alettiin rakentaa uutta kivikirkkoa. Seurasaaren ulkomuseon perustajat kiinnostuivat tyhjillään olevasta kirkosta.

– Kirvesmiehet kävivät katsomassa kirkkoa ja alkoivat miettiä sen siirtämistä. Hirret saa onnek-

rkko kertoo menneestä Nauti musiikista tai vieraile kirkossa muuten vain Seurasaaren ulkomuseon kaikki rakennukset, Karunan vanha kirkko mukaanlukien, ovat avoinna 15.6.–31.8. ma–su klo 11–17 ja 1.–15.9. ma–pe klo 9–15, la– su 11-17. Koko museoalueen pääsymaksu on aikuisilta 10 e (syyskuussa 8 e), eläkeläiset, työttömät, varusmiehet 8 euroa, 7–17-vuotiaat lapset 4 euroa. Pelkkään kirkkoon voi tutustua 4 eurolla.

Kesän 2020 konsertit:

·

Ke 5.8. klo 18–19 Kanteleduo Tikkursby: Kati Rantala ja Jenni Venäläinen, Saarijärven kantele ja laulu.

Konsertteja voi seurata myös Kirkko Helsingissä -kanavalla YouTubessa.

Kirkossa järjestettäviin jumalanpalveluksiin ja konsertteihin on aina ilmainen sisäänpääsy.

Kirkossa ei ole alttaritaulua, mutta seinillä on Hornin suvun hankkimia maalauksia.

Saara Pourun mukaan kynttilöitä kannattelevat kädet ja katosta roikkuva votiivilaiva kiinnostavat vierailijoita erityisesti. Alttarin seinällä voi nähdä unilukkarin sauvan.

si irti toisistaan. Jokainen hirsi ja esine numeroitiin ja lastattiin proomuun. Kirkko kasattiin uudelleen. Aikaa meni noin puoli vuotta, Saara Pouru kertoo.

Aivan alkuperäisasussaan kirkko ei ole. Sinne on lisätty esimerkiksi urut, jotka saatiin Vanajasta. Myös katon paanut veistettiin Helsingissä. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Kellotapuliin uudet paanut tehtiin muutama vuosi sitten, kun edelliset olivat palvelleet jo noin 90 vuotta.

KARUNAN VANHASSA KIRKOSSA pääsee helposti kiinni vuosisatojen takaiseen tunnelmaan. Heti eteisessä on vastassa jalkapuu. Seinällä on Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin puhe, jonka hän piti valtaan noustessaan, sekä Kaarle XI:n urotekoja esittelevä kirjoitus.

Kirkkosalissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä siihen, että sateisena kesäpäivänä siellä on hämärää. Sähkövaloja ei ole vaan kaikki valo on luonnonvaloa.

Kiinteitä maalauksia kirkossa on vain lehterillä, johon on maalattu Jeesus opetuslapsineen.

Erillisiä kirkon seinille ripustettuja maalauksia on sen sijaan useita. Teokset ovat keskieurooppalaista uskonnollista taidetta, jota Arvid Horn ja hänen sukunsa myöhemmät edustajat ovat hankkineet. Kirkon krusifiksi on todennäköisesti vanhinta, mitä kirkossa on. Sen on arvioitu olevan peräisin 1500-luvulta.

Kuten rannikkoseudun kirkoissa usein, myös Karunan vanhan kirkon katosta roikkuu laiva. Se kiinnostaa erityisen paljon kirkossa vierailevia turisteja.

– Votiivilaiva on tuotu tänne Pukkilasta, sillä tämän kirkon votiivilaiva siirrettiin Karunaan rakennettuun uuteen kivikirkkoon, Saara Pouru kertoo.

Votiivilaivat ovat useimmiten seurakuntalaisten lahjoittamia laivojen pienoismalleja, jotka muistuttivat Jumalan avusta merihädässä tai onnistuneesta matkasta.

Entisajan jumalanpalveluselämästä kertovat alttarin seinälle ripustettu torkkuvia seurakuntalaisia herätelleen unilukkarin sauva ja saarnastuolissa oleva tiimalasi, jolla voitiin mitata saarnan pituutta.

Myös kirkon rakennuttajasta on pieni muisto jäljellä. Saarnastuolissa on sekä Hornin suvun vaakuna että Arvid Hornin kahden vaimon sukujen vaakunat. ■ KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

7

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 30.7.–13.8.

Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma, ke ja to klo 9–14, su klo 11–14, p. 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta Instagram: hakunilansrk, haksinnuoret YouTube: Hakunilan seurakunta Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09 8306 507.

Diakoniapäivystys ma, ke ja pe klo 9–11 p. 050 573 6277, 050 573 6313 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, vahtimestari p. 09 830 6512 Kirkko on avoinna ma, ke ja to klo 9–14 sekä su klo 11–14.

Messu su 2.8. klo 12. Harri Nurminen, Juha Paukkeri.

Lepaani nuortenilta ti 4.8. klo 18–20.30.

Messu su 9.8. klo 12. Valkeala-riparin konfirmaatio. Hans Tuominen, Tiina Palmu, Juha Paukkeri.

Messuja voi seurata myös suorina lähetyksinä seurakunnan Facebook-sivulta sekä nettisivuilta.

Tarkemmat tiedot messuista löytyvät nettisivujen tapahtumakalenterista www.vantaanseurakunnat.fi/ tapahtumat.

Lepaani nuortenilta ti 11.8. klo 18–20.30.

Kouluunlähtevien siunaaminen ke 12.8. klo 18.

Kirkkoherranvirasto on avoinna ma-to klo 9–14. Paikan päälle voi tulla, mutta suosittelemme ottamaan yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla: 09 8306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi.

Päivystävä pappi on tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507. Muina aikoina papille voi soittaa p. 050 3547 648 (Harri Nurminen).

Diakoniatyöntekijät tavoitat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9–11 puhelinnumerosta 050 573 6277 tai 050 573 6313.

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla hakunilan.diakonia@evl.fi.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, vahtimestari p. 050 573 6391 Messu su 2.8 klo 10. Harri Nurminen, Juha Paukkeri.

Messu su 9.8. klo 10. Hans Tuominen, Juha Paukkeri.

Tarkemmat tiedot messuista löytyvät nettisivujen tapahtumakalenterista www.vantaanseurakunnat.fi/ tapahtumat.

Kouluunlähtevien siunaaminen ke 12.8. klo 18.

Päivystävä pappi on puhelimitse tavattavissa ma–to klo 10–14, p. 09 8306 507. Muina aikoina papille voi

8

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

MARIANNA SIITONEN

Hakunilan seurakunta

soittaa p. 050 3547 648 (Harri Nurminen).

Diakoniatyöntekijät tavoitat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9–11 puhelinnumerosta 050 573 6277 tai 050 573 6313.

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla hakunilan.diakonia@evl.fi.

VERKOSSA Jumalanpalveluksiin ja kirkkohetkiin voi osallistua Hakunilan seurakunnan Facebook-sivulla sekä nettisivulla www.hakunilanseurakunta.fi.

Iltakirkko torstaisin klo 18.

Keskipäivän rukoushetki Sipoonkorvesta perjantaisin klo 12.

Messu sunnuntaisin klo 12.

Luottamuksen rukoushetki maanantaisin klo 18.

Päivämusiikki keskiviikkoisin klo 12.

Kaikki kirkkohetket ovat tallenteina katsottavissa lähetysajasta alkaen toistaiseksi Facebookissa sekä seurakunnan YouTube-kanavalla.

Ajantasaiset tiedot löytyvät nettisivujen tapahtumakalenterista www. vantaanseurakunnat.fi/tapahtumat.

MUUALLA Seurakunnan työntekijät tavoitat puhelimitse ja sähköpostilla.

Yhteystiedot löytyvät seurakunnan nettisivuilta www.hakunilanseurakunta.fi.

Koliksen kesäperjantait Avoin nuortenilta Kolohongan nuortentilassa perjantaisin klo 17–21.30 yhteistyössä Vantaan NMKY:n kanssa.

Ilmoittautuminen syksyn muskariryhmiin alkaa 3.8. klo 9. Syksyllä 2020 musisoidaan Laura-kanttorin kanssa Länsimäen kirkolla seuraavissa ryhmissä: taaperot 1–2 v. perjantaisin klo 9.30–10, isot vauvat 7–12 kk perjantaisin klo 10.30– 11 ja pienet vauvat 3–7 kk perjantaisin klo 11–11.30. Ilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen eija. hyytiainen@evl.fi. Ryhmät täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, ensisijaisesti puhelimitse, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys puhelimitse elokuun ajan (ei avovastaanottoa) p. 09 830 6472 ti klo 9–11.

Diakoniatyöllä on käytössä nettiajanvaraus: hameenkylanseurakunta.fi > Diakonia – apua ja tukea Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

Tänä kesänä Pyhän Laurin kirkossa opastaa Ella Sahivirta, joka tekee väitöskirjaa kirkkohistoriasta.

Menokasvo

Oppaana ainutlaatuisessa kirkossa Pyhän Laurin kirkon kesäopas, teologian maisteri Ella Sahivirta, miltä oppaan työ tuntuu?

– Työ on tosi mukavaa. Ihan ensimmäinen opastamani ryhmä kesäkuun alussa oli rippikoululaisryhmä. Pääsin heti kertomaan muun muassa marttyyrien vainoista.

– Osa ihmisistä tulee juttelemaan kanssani kirkosta tai muuten vaan, ja olen käynyt syvällisiäkin keskusteluja vierailijoiden kanssa. Kaikki eivät tietenkään tule juttelemaan, vaan käyvät katselemassa kirkkoa tai rukoilemassa.

Valmistauduit oppaan työhön lukemalla historiikkeja. Mikä lukemastasi yllätti sinut?

– Pyhän Laurin kirkossa yhdistyvät keskiajan arkkitehtuuri ja uusgoottilainen arkkitehtuuri. Se on aika harvinainen yhdistelmä. En tiennyt, että Pyhän Laurin kirkko on näin ainutlaatuinen.

– Vuonna 1893 kirkossa syttyi tulipalo messun alkaessa. Palokunnan paikalle tulo kesti. Seurakuntalaiset olivat kuitenkin välittäneet kirkosta niin paljon, että he pelastivat henkensä uhalla liekkien keskeltä esineistöä, muun muassa kaksi Neitsyt Maria -patsasta ja Pyhä Dominicus -patsaan. Patsaat ovat kirkossa edelleen.

Voiko kuka tahansa tilata sinulta Pyhän Laurin kirkon opaskierroksen?

– Minulle voi soittaa ja tilata etukäteen oman opaskierroksen kirkossa, hautausmaalla tai Pyhän Laurin kappelissa tai kaikissa näissä. Se pitää ottaa huomioon, että kappeliin ei pääse sisälle silloin, kun siellä on siunaustilaisuus.

NINA RIUTTA Pyhän Laurin kirkko avoinna kesällä ma klo 12–18 ja ti–pe klo 11–19. Opas paikalla 31.8. asti ma klo 12–18 ja ti–pe klo 11–18. Varaa opaskierros p. 050 466 4202 tai ella.i.sahivirta@evl.fi.

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 30.7.–13.8.

Auratie 3 Pappi päivystää ma-pe klo 9–13 puhelimitse, kts. yllä. Mahdollisesta tapaamisesta tai tulosta kirkkoon hiljentymään sovitaan päivystävän papin kanssa.

Yhteisen pöydän ruokailut pyritään aloittamaan keskiviikkoisin 2.9. alkaen. Tästä lisää elokuun Kirkko ja kaupunki -lehdissä.

Messu su 2.8. klo 10. Liturgi Matti Hyry, saarna Jaakko Kara, kanttori HP Heikkilä.

Päivähartaus ke 5.8. klo 13 verkkoosoitteessa hameenkylanseurakunta.fi.

Pihaseurat kirkolla ke 5.8. klo 18.

Jukka Nevala ja Jarkko Vähäsarja.

Myös vapaa sana.

Messu su 9.8. klo 10. Liturgia ja saarna Jarna Wikström. Kanttori Hannu Lehtikangas.

Päivähartaus verkossa ke 12.8. klo 13, hameenkylanseurakunta.fi.

Jarkko Vähäsarja.

Pihaseurat kirkolla ke 12.8. klo 18.

Matti Hyry ja Jarkko Vähäsarja.

Vapaa sana.

Kouluun lähtevien siunaus ke 12.8. klo 18–19. Jarna Wikström ja kanttori.

VERKOSSA Messut suorina lähetyksinä kirkosta verkko-osoitteessa hameenkylanseurakunta.fi.

Päivähartaudet keskiviikkoisin klo 13 samasta osoitteesta.

LAMMASKUJA 2A Cafe Pähkinä on suljettu toistaiseksi.

MARIANNA SIITONEN

HÄMEENKYLÄN KIRKKO

Hauska golfpäivä hyvän asian puolesta

KORSON KIRKKO

Pienryhmiä ja kerhokokoontumisia ei pidetä toistaiseksi.

Merikotkantie 4 Kirkko on kesällä auki yksityistä hiljentymistä varten ma–pe klo 9–12.

Kirkkoherranvirasto palvelee kesä–elokuussa puhelimitse ma– pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen.

Diakoniatyön puhelinpäivystys on kesä–elokuussa tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 050 573 6376.

Päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–pe klo 10–14, p.

09 830 6554, papin tapaamisen voi sopia päivystysnumerosta.

Messu su 2.8. klo 10. Ilkka Luukka, Jani Vanhala, Jussi Salonen. Messu lähetetään suorana Korson seurakunnan YouTube-kanavan kautta ja on katsottavissa tallenteena myös jälkikäteen.

Kirkon aamupuuro ma 10.8. klo 10 seurakuntasalissa, 1 e. Älä syö yksin, seurassa puurokin maistuu paremmalta.

Messu su 9.8. klo 10. Jani Vanhala, Minttu Haapalainen, Jussi Salonen.

Messu lähetetään suorana Korson seurakunnan YouTube-kanavan kautta ja on katsottavissa tallenteena myös jälkikäteen.

Kouluun lähtevien siunaaminen

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Vapaalan kohtaamispaikka ja Kenian-lähetyksen piiri tauolla.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto palvelee puhelimitse ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6550, käynneistä on sovittava erikseen korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk, nuortenkulma Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–14, p. 09 8306 333 Päivystävän papin tavoittaa puhelimitse arkisin ma–pe klo 10–14, p. 09 830 6554, papin tapaamisen voi sopia päivystysnumerosta Diakoniatyön puhelinpäivystys kesä–elokuussa ti ja to klo 9–11, p. 050 573 6376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

MUUALLA Toivoa naisille Hanna-rukouspiiri ma 10.8. klo 18-19.30 Lampirannalla, Tertunkuja 4 B.

Perinteisesti toukokuussa Keimola Golfissa Vantaalla järjestetty Yhteisvastuugolf siirtyi poikkeustilanteen vuoksi elokuulle. Jo yhdeksättä kertaa järjestettävässä hyväntekeväisyystapahtumassa pelataan torstaina 27.8. Tapahtuman tuotto lahjoitetaan Suomessa ja maailman katastrofialueilla apua tarvitsevia auttavaan Yhteisvastuukeräykseen.

Osallistujat ovat kuvailleet Yhteisvastuugolfia rennoksi hyvän mielen pelipäiväksi, jonka kautta voi samalla olla tekemässä hyvää. Mukana on ollut sekä yritysjoukkueita että yksityishenkilöitä.

Yrityssarjan osallistumismaksu on 350 e/hlö ja 700 e/joukkue. Yksityissarjan osallistumismaksu on 85 e/hlö (yhdistelmäjoukkueissa) ja 170 e/joukkue. Hinta sisältää päivän ruokatarjoilun. Tapahtuman järjestää Vantaankosken seurakunta.

Ilmoittautuminen viimeistään 13.8. Ilmoittautumisohjeet ja lisätietoja pelipäivästä www.vantaanseurakunnat.fi/yhteisvastuugolf.

LAMMASKUJA 2B

ke 12.8. Korson kirkolla kahdessa tilaisuudessa klo 18 ja 19. Klo 18 alkavaan tilaisuuteen kutsutaan sukunimen alkukirjaimen A–K mukaan ja klo 19 tilaisuuteen alkukirjaimen L–Ö mukaan. Kirkkohetki kestää noin puoli tuntia.

MUUALLA Ilmoittautuminen 1–2-vuotiaiden taaperomuskareihin alkaa ke 12.8. klo 9. Muskareihin ilmoittaudutaan sähköisesti os. korsonseurakunta. fi/lapset-ja-perheet/muskaritoiminta. Taaperon hoivahetkiin sopivia lauluja liikkuen, leikkien ja lorutellen. 1–1,5-vuotiaiden ryhmä kokoontuu 20.8.–17.9. torstaisin klo 9–9.30 ja 1,5–2-vuotiaiden ryhmä klo 10–10.30 seurakuntakeskuksessa lasten tiloissa.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa Avoinna ma–pe klo 9–14 puhelimitse 09 830 6700 rekolan.seurakunta@evl.fi www.rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk

Facebook-sivulta, siihen ei vaadita tunnuksia. Kirkkoon saa kokoontumisrajoituksen takia tulla vain konfirmoitavien nuorten läheisiä.

Esikoiset ry:n seurat su 2.8. klo 16.

Avoin raamattupiiri keskiviikkoisin klo 18.30.

Konfirmaatiomessu Piispala 5, su 9.8. klo 10 ja 11.30. Katri Uutela, Anna Henninen, Tiia Maria Saari. Tilaisuudet lähetetään suorana seurakunnan Facebook-sivulta, siihen ei vaadita tunnuksia. Kirkkoon saa kokoontumisrajoituksen takia tulla vain konfirmoitavien nuorten läheisiä.

Kerhonohjaajaksi ilmoittautuminen su 9.8. mennessä kirsi.jokinen@evl.fi. Katso lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet seurakunnan nettisivuilta (Rekolan srk -kouluikäiset - kerhonohjaajaksi) Raamattuopetus to 13.8. klo 13. Danielin kirja 3, Päivi Peittola.

Diakoniatyöntekijät: Puhelinpäivystys ti ja to klo 9–11 p. 09 830 6706 katso tarkemmat tiedot seurakunnan nettisivuilta.

Soittopyynnöt kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6700 diakonia.rekola@evl.fi Asiaa papille: Voit lähettää papille sähköpostia (etunimi.sukunimi@evl.fi) keskustella puhelimitse tai sopia tapaamisajan.

Numerot: Laura Maria Latikka 044 422 0405, Laura Leverin 050 467 2434, Ben Ahlroos 050 535 2450, Vappu Olsbo 050 414 5610, Katri Uutela 050 436 7712.

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22, p. 09 830 6708.

Syksyllä alkavasta toiminnastamme tiedotamme nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Silmukkasiskot jatkavat kokoontumistaan keskiviikkoisin klo 9.30–12.

Raamattuopetus to 30.7. klo 13. Habakuk 3, Kaisa Koivula.

Konfirmaatiomessu Piispala 4, su 2.8. klo 10 ja 11.30. Henri Järvinen ja Sirkku-Liisa Niemi. Tilaisuus lähetetään suorana seurakunnan

Tikkurilan seurakunta Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–14. p. 09 830 6333.

Kastevaraus myös sähköisesti: asiointi.vantaanseurakunnat.fi/baptism Kirkkoherranvirasto: ark. ma–pe klo 9–14, puh. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Keskusteluapua on saatavilla puhelimitse ark. ma–pe klo 9–13 puh.

09 830 6202 ja sekä päivittäin klo 13– 18 numerosta 09 8306 699.

Diakoniapäivystys Diakoniatyöltä neuvontaa ja ohjausta taloudellisesti haastaviin tilanteisiin p.050 439 9651 ma, ke, pe klo 9–11. diakonia.tikkurila@evl.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224.

Auki ma klo 12–18 ja ti–pe klo 11–19.

5.7.–30.8. välisinä sunnuntaina kirkossa vietetään konfirmaatiomessuja, joihin kutsutaan ainoastaan konfirmoitavat ja heidän läheisensä.

Vantaa-Seuran kulttuurikävely Helsingin pitäjän kirkonkylällä ke 5.8. kello 17.30–18.30. Kirkonkylä keskiajalla sekä lasten Aikamatka keskiaikaan. Kierros lähtee Pyhän Laurin kirkon hautausmaan portilta.

Laurin päiväkonsertit -sarjassa rap-artisti PastoriPike to 6.8. klo 12. Vapaa pääsy.

Vantaa-Seuran kulttuurikävely Helsingin pitäjän kirkonkylällä ke 12.8. kello 17.30–18.30. Kirkonkylä KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

9

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 30.7.–13.8.

Pyhiinvaellus Vantaan vanhalla kirkkotiellä

Lähde vaeltamaan Vantaan länsirajalta Linnaisten kartanolta Pyhän Laurin kirkolle la 8.8. Vaelluksella nautitaan lähiluonnosta, kotikaupungin reiteistä, hiljaisuudesta, kävelyn rytmistä ja kehon rukouksesta.

Matkaan lähdetään Linnaisten kartanolta, Ainontie 33, klo 9 ja päämääränä on Pyhän Laurin kirkko. Matkaa kertyy noin 16 km. Mukaan tarvitset repun, juomapullon ja omat eväät sekä sään mukaisen varustuksen ja hyvät jalkineet. Kävelysauvojakin voi käytellä.

Matkakumppanina on pyhiinvaellusohjaaja Kari Koivula, jolta saa tarvittaessa lisätietoja, p. 0400 605 955.

Vaellus on maksuton eikä siihen ole ennakkoilmoittautumista. Tutustu Vantaan vanhaan kirkkotiehen: www. vantaanvanhakirkkotie.fi

TIKKURILAN KOSKIKESKUS Vernissakatu 4, p. 09 830 6223.

Messu Koskikeskuksesta on katsottavissa suoratoistona verkossa.

Messu su 2.8. klo 10. Sanna Heikurinen, Samppa Laakso.

Messu su 9.8. klo 10. Johanna Jakonen, Samppa Laakso.

MUUALLA Keskiaikamessu la 8.8. klo 12 suoratoistona verkossa Vantaan Pyhän Laurin kirkosta. Jaakko Hyttinen, Samppa Laakso. Messu kuuluu osana Helsingan keskiaikapäivää, joka toteutuu tänä vuonna verkkotapahtumana netissä.

Hertta-kirkonrotan terveisiä saa kotiin maksutta tilaamalla Lastenkirkkokirjeen. Kirje antaa ideoita kirkkovuoden viettoon. Kirjeen tilaukset ja peruutukset: maaret. hirvensalo@evl.fi Tikkurilan seurakunnan lapset ja perheet löytyvät poikkeusaikana Facebook: Tiksin lapset ja perheet Tiksin varhaisnuoret -Facebookryhmä on 7–14-vuotiaiden huoltajille tarkoitettu ryhmä, johon kaikki huoltajat ovat tervetulleita löytämään ideoita ja tekemistä nuorten kanssa kotiin tehtäväksi.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6440, Vain puhelimitse tai sähköpostitse. vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi: ma–pe klo 11–13 p. 09 830 6419, vantaankosken.papit@evl.fi.

Diakoniapäivystys: Soita tai jätä soittopyyntö: arkisin klo 9–16 p. 050 357 7726, p. 050 357 7736.

Tai ota yhteyttä sähköpostitse: diakonia.vantaankoski@evl.fi.

Seuraa verkkosivujamme www.vantaankoskenseurakunta.fi.

MYYRMÄEN VIRTAKIRKKO Rajatorpantie 8 Messu su 2.8. klo 10. Papit Margit Helin, Mark Saba, kanttori Katariina Kopsa.

Messu su 9.8. klo 10. Papit Iiro Salminen, Kristiina Hyppölä, kant-

10

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

ANNA ÄYSTÖ

poikkeusaikoina. Miten Kirkonkylässä on eletty sodan tai nälän kurimuksessa? Kierros lähtee Pyhän Laurin kirkon hautausmaan portilta.

Laurin päiväkonsertit -sarjassa Susanna Haavisto to 13.8. klo 12 Laurin päiväkonsertit -sarjassa Susanna Haavisto, laulu, ja Mari Kätkä, piano ja harmonikka. Vapaa pääsy.

tori Eveliina Pulkkinen.

Friends’ Café su 9.8. klo 15–18.

Friends’ Caféssa kokoonnutaan tekemään yhdessä ja keskustelemaan elämän eri aiheista. Caféssa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin eri maista. Lastenhoito järjestetty. Friends’ Café is a gathering to discuss about different life topics. You will have the chance as well to get to know new people from different countries. Childcare is available.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6 Iltamessu su 9.8. klo 18. Papit Iiro Salminen, Kristiina Hyppölä, kanttori Eveliina Pulkkinen.

MUUALLA Pyhiinvaellus Vantaan vanhalla kirkkotiellä la 8.8. Pyhiinvaellus tarjoaa mahdollisuuden vaeltaa ohjatusti ryhmässä, nauttia luonnosta ja lähiympäristöstä. Kävelyn rytmi vie kehon rukoukseen. Taitamme matkaa myös hiljaisuudessa. Lähtö Linnaisten kartanolta (Ainontie 33) klo 9, päämääränä Pyhän Laurin kirkko. Matka n. 16 km. Mukaan reppu, juomapullo ja omat eväät. Sään mukainen varustus ja hyvät kengät/lenkkarit!

Matkakumppanina pyhiinvaellusohjaaja Kari Koivula. Ei ilmoittautumista. Maksuton. Tiedustelut: Kari, p. 0400 605 955.

VERKOSSA Jumalanpalveluksia ja muita hartauksia voi seurata seurakunnan verkkosivulla www.vantaankoskenseurakunta.fi ja Vantaankosken seurakunnan Facebook-sivulla.

Niitä voi katsoa suorana tai tallenteena.

Seuraa verkkosivujamme www. vantaankoskenseurakunta.fi ja www.kirkkovantaalla.fi.

Seuraa sosiaalisen median kanaviamme Facebookissa (Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko, Vantaankosken perheet), Instagramissa (Vantaankosken seurakunta, Kivistön kirkko) ja Twitterissä (Vantaankosken seurakunta).

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Fernissagatan 4, tfn 09 830 6262.

Sommaröppet ti–fr kl. 9–12, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning to kl. 10–11.30 (juni–aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö 2.8, 9.8; kl. 10 Högmässa sö 16.8 kl. 10 – Välsignelse i samband med skolstart.

Max. 70 deltagare.

Våra högmässor från Helsinge kyrka S:t Lars kl. 10 strömmas också via vår Facebooksida https:// www.facebook.com/VandaSvenskaForsamling/ Helsinge kyrka S:t Lars sommaröppet t.o.m. 31.8. Må kl. 12–18, ti– fre kl. 11–19. Sommarguiden på plats må kl. 12–18, ti–fre kl. 11–18 och sö under evenemang. Gratis guidning reserveras i förväg via guiden tfn 050 466 4202 eller via Tikkurilan seurakunta 09 8306 717 (kl. 9–14). Begränsat antal av besökare.

BARNVERKSAMHET Vi siktar på att starta församlingens

dag- och pysselklubbar i medlet av augusti. Info: barnledare hannamari.hoglund@evl.fi, 050 341 4964.

Apua ja tukea Perheneuvonta Ajanvaraus p. 09 830 6330 ma, ke-pe klo 9–11 ja ti klo 14–17 Diakoniatoimisto p. 09 830 6254 Hiljaisuus ja retriitit Ilm. ja tied. 9–15 050 321 3282 laura.ohtonen@evl.fi

VIITTOMAKIELISILLE Keskusteluapua koronakriisin aikana: Kuurojendiakoni Seija Einola yhteydenotot ensisijaisesti tekstiviestillä / Whatsapp-videot 050 3386 212 tai Skypellä. Vastaanotot tiistaisin klo 9–11 Koskikeskus, Vernissakatu 4 ja parillisen viikon torstaina klo 14–16 Virtakirkossa, Rajatorpantie 8.

NÄKÖVAMMAISILLE Terhi Suonsivu, puhelinajat tiistaisin ja torstaisin klo 9–11 p. 09 830 6278, 050 381 8758 / soittopyyntö / tekstiviesti. Lomalla 3.8.–30.8.

KEHITYSVAMMAISILLE Keskusteluapua koronakriisin aikana: Kristiina Tuohimaa-Salminen, kehitysvammaistyön diakoni p. 050 433 4232. Mahdollisuus myös Whatsapp- ja videopuheluihin. kristiina.tuohimaa-salminen@ evl.fi. Sami Suhonen, diakoniapastori p. 044 422 0427 sami.p.suhonen@evl.fi. Voit jättää viestin tai soittopyynnön, jos emme heti vastaa.

KESKUSTELUAPUA KORONAN AIKAAN Ahdistaako korona? Painaako huoli omasta terveydestä tai läheisen tilanteesta? Arveluttaako talous?

Keskusteluapumme on tarkoitettu kaikille vantaalaisille. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

Arkisin klo 13–18 puh. 09 8306 699.

PERHENEUVONTA Perheneuvonnan chatissa voi keskustella Vantaan seurakuntien perheneuvojan kanssa. Palvelussa voi kysellä neuvoja tai varata tapaamisajan keskusteluun perheneuvojan kanssa. Chat on auki tavallisesti ma–pe klo 9–15. Jos chat ei ole avoinna, sivulla voi jättää viestin perheneuvojille. Chat toimii osoitteessa www.vantaanseurakunnat.fi/apua-ja-tukea/ perheneuvonta.

Ajanvaraus lyhytkestoiseen perheneuvontaan asiointi.vantaanseurakunnat.fi. Jos nettiajanvarauksesta ei löydy sopivaa aikaa tai uskot tarvitsevasi pitkäkestoisempaa neuvontaa, ota yhteyttä perheneuvonnan asiakaspalveluun p. 09 830 6330, ma, ke–pe klo 9–11, ti klo 14–17.

International VIRTA-CHURCH, MYYRMÄKI Rajatorpantie 8 Friends’ Café Sun 9th August at 3–6 pm. Friends’ Café is a gathering to discuss about different life topics. You will have the chance as well to get to know new people from different countries. Childcare is available.

Järjestetään verkkotapahtumana 7.–9.8.2020 www.helsinga.fi

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 30.7.–13.8.

Elämänkaari HAKUNILAN SEURAKUNTA Kastettu Vilma Jemina Aittoniemi, Isla Evelia Fabritius, Lydia Aleksandra Heiskanen, Otto Armas Heiskanen, Lucas Oliver Himberg, Livia Helmi Matilda Hirn,Oiva Eemil Hyytiäinen, Onni Artturi Inkeroinen, Lukas Leon Laiho, Ella Helle Elviira KettunenPiiparinen, Robin Leonel Stanley Mäkelä, Tinja Viktoria Marjatta Näivö, Tiitus Miio Ojamies, Sofia Antrea Reijonen, Greta Victoria Amalie Tuhkanen, Elisa Olivia Villa.

Avioliittoon kuulutettu Toni Mikael Verlander ja Jenna Marjut Saarela.

Hautaan siunattu Elli Vieno Pönni 97 v, Aili Nurmi 95 v, Elvi Annikki Lampén 94 v, Eila Brofelt 90 v, Toivo Vunukainen 89 v, Pirkko Huvila 88 v, Anja Helena Korpiniemi 88 v, Soini Allan Valtonen 88 v, Pertti Aulis Uolevi Luostarinen 86 v, Eino Javanainen 86 v, Eero Henrik Immonen 86 v, Lehtola Pirkko Tuulikki 83 v, Aleksanteri Talja 82 v, Raili Marjatta Hillebrand 81 v, Pertti Olavi Järvinen 81 v, Reijo Olavi Heinonen 80 v, Pekka Ensio Huhtiniemi 78 v, Matti Juhani Korhonen 76 v, Latvaniemi Unto Jaakko 76 v, Ritva Kaarina Tuulikki Mäkinen 75 v, Veikko Antero Piiroinen 71 v, Hannu Ilmari Hirvimäki 69 v, Hannu Kalle Tapani Rusanen 65 v, Ilkka Johannes Merikanto 63 v, Jyrki Uolevi Pöyhönen 60 v.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNTA Kastettu Iivo Mikael Airikka, Jake Aaron Lilley, Robin Leonel Stanley Mäkelä, Luka Juhani Elomaa, Aaron Ensio Duraj, Lilia Ebba Linnea Pulkkinen, Sofie Edla Amelie Pulkkinen, Elli Aurora Sofia Sellman, Selina Klaara Tuulikki Ukkonen, Sasu Matti Saminpoika Häyrynen, Julius Eemeli Mäkinen.

Hautaan siunattu Anna-Liisa Karjalainen 99 v, Vendla Ellen Kuosa 97 v, Elli Amalia Soinio 97 v, Irja Emilia Suhonen 96 v, Eila Iiris Rulamo 95 v, Salme Annikki Hartikka 91 v, Eila Kaarina Lindholm 90 v, Maija-Liisa Lahtinen 83 v, Aino Anna-Liisa Säteri 80 v, Ritva Onerva Turpeinen 78 v, Jukka Armas Korhonen 74 v, Kauko Ilmari Lakiasuo 69 v, Veli Tapio Saarelainen 65 v, Marja-Leena Järvinen 62 v, Suvi Stranger 1 pv.

KORSON SEURAKUNTA

TIKKURILAN SEURAKUNTA

Kastettu Elmeri Oliver Härkönen, Alex Valdemar Sääskilahti, Onni Aatos Juhani Virta, Joel Juhani Ensio Pilli, Johan Leonpoika Korkala, Topias Sakari Tura, Aada Helmi Annikki Hänninen, Tiitus Toivo Tapani Sipponen, Verna Leena Pyrrö, Nenna Aino Piha, Onni Väinö Olavi Lindman, Neela Sophiel Marjatta Mattila, Emma Ilona Kontro Huk, Olivia Alexandra Pesonen, Eelis Alexander Ainasoja, Aatos Toivo Olavi Pöllänen, Silja Veera Amanda Haaranen, Elvi Aino Piiroinen, Alex Matias Rintamäki, Lotte Alice Lange.

Avioliittoon kuulutettu Kim Mikael Valdemar Tamminen ja Essi Anni Maria Hosio.

Hautaan siunattu Doris Elisabet Salovaara 100 v, Unto Matti Harju 96 v, Elsa Marjatta Vartiainen 96 v, Ellen Siviä Partanen 92 v, Tenho Aulis Matilainen 89 v, Elvi Lahja Pakarinen 89 v, Anja Elsa Eliisa Valli 88 v, Seppo Einari Laaksonen 81 v, Hilkka Liisa Riikonen 80 v, Tuula Annikki Nirkkonen 79 v, Rauha Kaarina Tiitinen 78 v, Paavo Antero Läikkö 77 v, Pirjo Liisa Lemmetty 74 v, Oiva Tapio Kulosara 73 v, Taito Antero Niemonen 72 v, Helena Anna-Liisa Hillilä-Kröger 72 v, Pirjo Tuomi 63 v, Jorma Mikael Pitkämäki 63 v, Arja Hannele Heinonen 59 v.

Kastettu Alissa Alexandra Koponen, Samuel Tapani Hannula, Mimosa Olivia Elisabet Raulo, Sara Maria Heikkilä, Rasmus Alpo Ikonen, Daniel Sakari Saby, Miona Fiina Alexina Laurila, Eeli Aarni Aukusti Lehtokumpu, Eemi Matias Riikola, Saga Sofia Linnea Rantalainen, Lilja Aurora Myllyntaus, Edwin Mikael Tammisto, Tilda Esteri Koskela, Stella Olivia Laakkonen, Luka Viljami Anttila, Hilda Usva Emilia Rissanen, Emil Onni Lukas Toivonen, Minttu Julia Horn, Lilja Helvi Maria Laitinen-Takala, Lilja Ellen Adessa Kaukonen, Väinö Juhani Vainio, Nella Juulia Varis, Eemeli Oiva Santeri Salo, Amanda Sofia Suojoki, Jasper Olavi Elo, Leo Onni Oskari Jokinen, Manu August Eliel Talvio, Viena Talvikki Lahtinen, Hilla Ilona Maaria Saksa, Vili Aarre Viljam Vertanen, Rafael Luca Johannes Halonen, Lilia Helene Rekomaa, Jasper Johannes Tähtitanner, Kaisla Sanya Lahtinen, Iiris Eini Maaria Gröndahl , Kaspian Alexander Sutinen, Venla Eveliina Maria Litendahl, Amelia Chrisanna Maria Tuulmägi, Lucas Daniel Virtanen, William Minh Long Mäkelä, Oliver Onni Oskari Nieminen, Liina Vuokko Mäkinen, Lenni Daniel Töykkälä, Eemi Leon Oliver Räsänen, Eetu Edvin Aukusti Juurinen, Oliver Tapani Tuomikoski, Nelli Eleonora Hämäri, Micael Sebastian Aleksanteri Ylén, Einar Elias Aleksander Hassel, Kristiina-Karolin Pärn, Viola Seija Susanna Kauppi, Elma Amalia Tuomikoski, Julius Klaus Aukusti Maijala, Ulla Aliisa Oikarinen, Emma Fanny Pitkänen, Ilona Olivia Kataja, Lila Laina Amanda Tuura, Elle Viola Matilda Heikkinen, Saimi Sofia Härkönen, Alex Iiro Janiel Niemelä, Fanni Eleanor Niittynen, Alva Livia Pelkonen, Dante Arvo Kullervo Saarinen de Oliveira, Olivia Vilma Hellevi Saarinen de Oliveira, Nella Olivia Sarén.

Avioliittoon kuulutettu Olli Oskari Hiltunen ja Selina Marikki Roos, Janne Markus Nousiainen ja Senja Emilia Väisänen, Kai Kristian Sallankivi ja Pia Johanna Rantanen, Aki Olavi Tuovinen ja Eerika Kristina Kapanen, Mika Lauri Antero Kauppinen ja Jenna-Riina Ylimys, Atte Eemeli Asikainen ja Katri Hiovain, Marko Johannes Perälä ja Marjo Satu Johanna Pöllänen, Ville Eemil Hyvärinen ja Iina Edith Tiihonen, Erkki Jaakko Lahti ja Kirsi

REKOLAN SEURAKUNTA Kastettu Iisakki Erkki Niilo Toivonen, Ilona Matilda Lehtola, Mikael Sylvester Rämänen, Aamos Jare Matias Puustinen, Eevi Tuulia Jalkanen, Helmi Johanna Aallotar Eriksson, Siiri Marja Sofia Toffer.

Avioliittoon kuulutettu Jukka-Pekka Lempinen ja Jenna Tuulikki Vilokkinen, Kimmo Markus Toivanen ja Erika Mia Susanna Aaltonen.

Hautaan siunattu Sulevi Annikki Hiipakka 86 v, Keijo Paavo Juhani Virtanen 71 v, Irja Esteri Mannila 82 v, Salme Elina Kuivamäki 84 v, Sisko Annikki Pasanen 79 v, Raija Anneli Metsberg 85 v, Pentti Kalevi Holopainen 80 v, Veikko Kalevi Saarinen 85 v, Sirkka Siviä Sivén 93 v, Olavi Armas Huusko 78 v, Leila Marjatta Musikka 76 v, Raili Mirjami Mäenpää 82 v, Tauno Ilmari Siven 79 v, Raili Inkeri Taavela 80 v, Petri Yrjö Olavi Pajunen 54 v, Eino Antero Voutilainen 78 v.

Marjatta Vahti, Mikael Sebastian Hamberg ja Sanna Emilia Mäki, Niko Markus Korkiakoski ja Janette Kristiina Hirvelä, Samuli Kristian Pöntinen ja Heidi Katariina Utriainen, Sanna Mäki ja Mikael Hamberg.

Hautaan siunattu Kerttu Kyllikki Frii 98 v, Maire Ragnhild Lindberg 94 v, Aune Hovi 93 v, Vilho Kalevi Jääskeläinen 93 v, Iris Maria Kujansuu 92 v, Meronen Matti Erik 92 v, Vieno Tuulikki Heinonen 91 v, Toini Matilda Jokinen 90 v, Antti Kalevi Pajunen 89 v, Reijo Vilhelm Nyberg 88 v, Valto Eerik Mattila 87 v, Kirsi Kyllikki Poutiainen 87 v, Airi Mirjam Laine 86 v, Ada Annikki Orasvuori 86 v, Eino Johannes Saukkonen 86 v, Maija Kaarina Laitinen 85 v, Kaarlo Mikko Ryynänen 83 v, Irma Aulikki Lehtinen 82 v, Maiju Elina Meinander 82 v, Aila Orvokki Mäkinen 82 v, Hilkka Kaarina Turtiainen 82 vuotta, Harri Juhani Kekkinen 82 v, Markus Heikki Asunmaa 80 v, Sirkka Tuulikki Felin 80 v, Pertti Juhani Kohi 79 v, Ritva Orvokki Ruotsalainen 78 v, Ritva Anna-Liisa Aaltonen 77 v, Annikki Elisabet Mäkelä 77 v, Jorma Leo Uolevi Sundman 77 v, Pirkko Marjatta Murtola 76 v, Juho Paavali Nevalainen 72 v, Kari Uolevi Heinänen 71 v, Kaija Anneli Koso 71 v, Tarja Helena Mertalo 71 v, Sisko Kyllikki Hartikainen 70 v, Seppo Johannes Luoma 69 v, Heikki Tapani Mäki-Jouppila 68 v, Kirsi Hannele Väisänen 65 v, Kimmo Sakari Syrjälä 62 v, Marja Martta Nurmi 59 v, Simo Antero Säde 58 v, Kirsi Leena Anneli Harju-Jeanty 57 v, Kristiina Maria Hellsten 56 v, Timo Tapani Jokinen 56 v, Mika Kalevi Karppinen 55 v, Minna Anneli Nyman 52 v, Suvi Päivi Huhtamella 51 v, Ilmari Mehtälä 50 v, Kaj Mikko Erik Österberg 45 v, Jarkko Samuel Laakkonen 34 v.

VANTAANKOSKEN SEURAKUNTA Kastettu Selma Saara Loviisa Pakkala, Viviana Aliisa Vannemaa, Hilla Katri Tuulia Mäntylä, Thomas Alexander Lindqvist, Tuuli Erika Villentytär Hako, Melissa Heidi Maria Vatén, Viljami Nikolai Siitari, Aurora Elisabeth Schmidt, Venni Edvin Sulavuori, Ukko Ilmari Kolehmainen, Elian Aadolf Silver, Viola Kerttu Kristiina Hokkanen, Rauli Ilmari Matias Fagerström, Nella Vanilla Raveala, Hilla Emilia Huhtinen, Ikem Usko Oguji, Miko Matias Tynys, Eino

Alfred Salmi, Leevi Ivan Alexander Väyrynen, Milo Güttler, Emma Tuija Eveliina Sell.

Avioliittoon kuulutettu Ville Aleksi Vepsäläinen ja Emmi Karoliina Högbacka, Henri Aleksi Satokangas ja Jenni Orvokki Osmontytär Neuvonen, Topias Aapo Aukusti Immonen ja Emmi Lusiina Nikula, Juho Petrus Kirstinä ja Iida Henriikka Linnanmäki, Kimmo Kalevi Kontturi ja LiisaMaria Kiilunen, Matti Olavi Johannes Kortelainen ja Sari Hannele Hakala.

Hautaan siunattu Rauni Vuokko Hautala 89 v, Kauko Jaakko Häärä 88 v, Taina Annikki Sandberg 88 v, Hilkka Vappu Häärä 87 v, Raimo Evert Lindén 80 v, Marja Liisa Lundell 79 v, Reijo Tapani Samposalo 77 v, Antti Juhani Tolonen 71 v, Raili Helmi Sanelma Lehtonen 90 v, Heimo Taisto Tiainen 76 v, Veli-Matti Hepoluhta 87 v, Juha Veli-Matti Kananen, Laila Maria Sallima Laakso 100 v, Kerttu Anelma Kervinen 91 v, Hemmo Herman Kärkkäinen 91 v, Jukka Elias Honkamaa 76 v, Kauko Taavetti Miettinen 68 v, Aimo Antero Kulmala 68 v, Antti Aleksi Niemi 33 v, Kerttu Kirjavainen 91 v, Seija Anneli Kuusniemi 81 v, Ulla-Britta Tapaninen 76 v, Pekka Vanninen 76 v, Kaija Marjatta Outinen 75 v, Pekka Ilmari Simelius 66 v, Hillevi Martta Heleena Piitulainen 88 v, Erkki Eino Kustaa Etelämäki 83 v, Kari Juhani Vuorinen 66 v, Sulo Iisakki Keränen 91 v, Raimo Tapio Pulli 78 v, Leena Katariina Breider 76 v, Aira Irmeli Pusenius, Maarit Hannele Leinonen 52 v, Onerva Jääskeläinen 107 v, Kaisu Tuulikki Pirhonen 96 v, Toivo Olavi Lamberg 88 v, Asko Juhani Mero 77 v, Kari Tapani Rautio 73 v, Mirja Sinikka Pulkkinen 73 v, Sirkka Kaarina Koskinen.

VANDA SVENSKA FÖRSAMLING Döpta Liana Melina Aspe, Väinö Rolf Alexander Penttilä, Noah Atlas Alexandr.

Döda Hans Olof Anian Nyström 82 år, Nils Ferdinand Lönnblad 82 år, Harry Olavi Henrik Åstedt 84 år, Olof Frans Otto Skogman 87 år, Hannu Kari Axel Rosengård 63 år, Erna Inga-Lilla Uuskoski 83 år, Margareta Linnea Vilhelmina Kullberg 73 år, Eine Elisabeth Hakkarainen 73 år, Ritva Maire Lökström 85 år, Benita Elisabeth Sällström 84 år.

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

11

SEURAKUNNISSA TAPAHTUU 30.7.–13.8.

Kirkoissa soi MONA SALMINEN

TORSTAI 6.8.

Rap-artisti Pastori Pike klo 12 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Osa Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy. Kirkossa saa olla korkeintaan 70 henkeä.

TORSTAI 13.8.

Laurin päiväkonsertit -sarjassa Susanna Haavisto, laulu, ja Mari Kätkä, piano ja harmonikka, klo 12 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Vapaa pääsy. Kirkossa saa olla korkeintaan 70 henkeä.

TORSTAI 20.8.

Jazz-yhtye The Watercolors klo 12 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Osa Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy. Kirkossa saa olla korkeintaan 70 henkeä.

TORSTAI 27.8.

Johanna Almark Ensemble klo 12 Vantaan Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Osa Laurin päiväkonsertit -sarjaa. Vapaa pääsy. Kirkossa saa olla korkeintaan 70 henkeä.

Rap-artisti Pastori Pike esiintyy Vantaan Pyhän Laurin kirkossa torstaina 6.8. kello 12.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Musiikkia Helsingissä ja Espoossa Soiva kesäpäivä -konsertti: Bach to You. Jouni Somero, piano klo 12 Espoossa Leppävaaran kirkossa, Veräjäkallionkatu 2. J.S. Bachin musiikkia. Vapaa pääsy.

Urkuyö & Aaria -konsertti Linnunlaulua kesäyössä maksuttomana suoratoistona klo 19–20.

Georg Friedrich Händelin luontoaiheista musiikkia. Sopraano Olga Heikkilä, urkuri Tomi Satomaa ja Espoon barokki. Ks. linkki suoratoistoon: urkuyofestival.fi.

Sunnuntaina 2.8.

Suvisunnuntain iltamusiikki: Soivat palkeet klo 19 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5.

Martina Brunell, harmonikka; Mauriz Brunell, urut. Walther, Mendelssohn, Rheinberger, Piazzolla, Högberg. Vapaa pääsy, vap. eht. ohjelmamaksu Espoon tuomiokirkon musiikkitoiminnan hyväksi.

Maanantaina 3.8.

Urkukesän päiväkonsertti klo 12 Helsingissä Suomenlinnan kirkos-

12

KIRKKO JA KAUPUNKI VANTAA – 12/2020

sa, Suomenlinna C 43. Aurora Visa, kantele. Vapaa pääsy.

ja palvelumaksu osoitteesta metorchestra.tapahtumiin.fi.

Keskiviikkona 5.8.

Perjantaina 7.8.

Punainen kangas liehuu – villivirsiä klo 18 Helsingissä Hyvän toivon kappelissa, Länsisatamankatu 26.

Osa Sanat ja henki -keskustelusarjaa. Vieraina kanttori, säveltäjä Sirkku Rintamäki ja kirjailija, toimittaja Kaisa Raittila. Haastattelijana Elsa Sihvola. Musiikkiesityksiä, yhteislaulua. Vapaa pääsy.

Musiikkia kesäillassa klo 18 Helsingissä Karunan museokirkossa, Seurasaaren ulkomuseo, Seurasaari. Kanteleduo Tikkursby: Kati Rantala ja Jenni Venäläinen, Saarijärven kantele ja laulu. Vapaa pääsy.

Torstaina 6.8.

Kesäkonsertti klo 19 Helsingissä Paavalinkirkossa, Sammatintie 5.

Helsinki Metropolitan Orchestra solistinaan urkuri Irina Niskala, johtaa Sasha Mäkilä. Madetoja: Elegia, Poulenc: Urkukonsertto, Vaughan Williams: Fantasia Thomas Tallisin teemasta. Liput 15/10 e

ALEKSANDRA PETROVA

Torstaina 30.7.

Helsinki Metropolitan Orchestra klo 19 Espoossa Espoonlahden kirkossa, Kipparinkatu 8. Solistina Irina Niskala, urut, kapellimestarina Sasha Mäkilä. Madetoja: Elegia, Poulenc: Urkukonsertto, Vaughan Williams: Fantasia Thomas Tallisin teemasta.Liput 15/10 e, ennakko metorchestra.tapahtumiin.fi.

Keskiviikkona 12.8.

Sanan jalkoja ja ajatuspolkuja klo 18 Helsingissä Hyvän toivon kappelissa, Länsisatamankatu 26. Osa Sanat ja henki -keskustelusarjaa.

Vieraina muusikko Jaakko Löytty ja kirjailija Kaija Pispa. Anu Rask ja Elsa Sihvola haastattelevat ja musisoivat Löytyn kanssa. Vapaa pääsy.

Helsinki Metropolitan Orchestra esiintyy torstaina 6.8. klo 19 Helsingin Paavalinkirkossa ja perjantaina 7.8. klo 19 Espoonlahden kirkossa solistinaan Irina Niskala, urut. Liput 15/10 e.

Torstaina 13.8.

Huokausten virrassa klo 18 Helsingissä Saksalaisessa kirkossa, Unioninkatu 1. Musiikkia ranskalaisen barokin kultakaudelta. FiBO

Players: Anne Pekkala, viulu, Jani Sunnarborg, fagotti, Anna-Maaria Oramo, laulu ja cembalo. Ohjelmassa Couperin, Chabenceau de la

Barre ja Clérambault. Liput 20 e ja toimitusmaksu 1 e Ticketmaster. fistä. Lippuja myynnissä vain 45 ja ainoastaan verkkokaupasta.