Page 1

HY VÄN TÄHDEN.

16

13.9.2018 kirkkojakaupunki.fi

A 18 Yhdeksäsluokkalaiset ompelevat kuukautissiteitä Ugandaan

Kiusattu. Laulaja Benjamin Peltonen pääsi eroon koulu- ja nettikiusaamisen aiheuttamasta ihmispelosta. Se vaati ammattiapua.

B  1

B8 Julia Thurén tahtoo olla radikaalisti avoin


MIKA WALTARI: FELIX ONNELLINEN (WSOY 1958)

Käynnissä näyttäisi olevan maailmanlaajuinen koe univajeen negatiivisista vaikutuksista.

Iankaikkisesti

Huokaisten hän kömpi vuoteeseen ja veti peitteen ja puhtaan lakanan korviinsa asti. Vuode lämpeni ja uni lähestyi syvänä nautintona.

Tänään

Eilen

2 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

UNITUTKIJA ROBERT STICKGOLD NATIONAL GEOGRAPHIC -LEHDESSÄ (8/2018)

Jeesus sanoi Pietarille: ”Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” MARKUKSEN EVANKELIUMI 14:37–38

Rukous

Pääkirjoitus

ESKO JÄMSÄ

Kuninkaallisen silkin kahinaa JEESUSTA KUTSUTAAN virsissä kuninkaaksi ja ruhtinaaksi. Tuon tyyppiset nimitykset sopivatkin hänelle paremmin kuin vaikkapa presidentti tai yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Jumalan valtakunta muistuttaa enemmän kuningaskuntaa kuin tasavaltaa. Jeesusta ei ole valittu asemaansa vaaleilla eikä hänen tarvitse kampanjoida pysyäkseen tehtävässään. Jumalan valtakunnan kuninkaallisuus tuntuu vuotavan myös maan päälle. Ortodoksipappien koreat jumalanpalvelusasut periytyvät suoraan Bysantin hovista. Niille annettu hengellinen merkitys on liimattu keisarin mahtia julistavan symboliikan päälle. Aivan sama kuninkaallisten silkkiviittojen kahina kuuluu myös luterilaisissa piispanvihkimyksissä, kun tarkkaan kuunteUSEIMMAT KAIPAAVAT lee. Viime vuosikymmeninä vakiintunut KIRKOLTA MUUTA tapa puhutella piispaa etunimeltä muisKUIN HALLINNOLLISEN tuttaa sekin kuninkaan puhuttelua: VASTUUN TAAKKAA. Kaarle-kuningas, Tapio-piispa.

SYKSYN SEURAKUNTAVAALIEN ehdokasasettelu on päättymässä, ja kirkko yrittää tehdä kaikkensa, että seurakuntalaiset asettuisivat ehdolle ja äänestäisivät. Laimeaa tuntuu into silti olevan. Yksi syy vaali-innon laimeuteen on siinä, että kirkossa on paljon sellaista, josta ei voi äänestämällä päättää. Seurakuntavaaleissa ei valita ihmisiä äänestämään siitä, onko Jumalia yksi, kolme vai ei yhtään. Siksi on tärkeää osata tehdä ero sen välillä, mistä luottamushenkilöt voivat päättää ja mistä eivät. Mikä on Jumalan valtakunnan rojalismia ja mikä kuuluu demokratian piiriin. KUNINKAALLISUUS NÄYTTÄÄ välillä vuotavan asioihin, joihin se ei kuulu. Monet kirkon päättäjät toivovat matalaa äänestysaktiivisuutta ja vaihtoehtojen vähyyttä: valta kirkossa vaikuttaa pikemminkin perityltä kuin vaaleissa valitulta.

JAAKKO HEINIMÄKI

Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

kirkkojakaupunki.fi Mitä Suomi menettäisi, jos diakoniatyön­ tekijöitä ei olisi? ”Jonkun pitää näyttää elämässään umpikujaan joutuneille, että toivoa on”, sanoo Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine. Luterilainen kirkko käyttää diakoniatyöhön 12 prosenttia rahoistaan. Lue lisää osoitteessa: kirkkojakaupunki.fi/ uutiset.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 13.9.2018

numero 16

Seuraava lehti ilmestyy 27.9. KANNEN KUVA: SIRPA PÄIVINEN

MAIJA SAARI

USEIMMAT MEISTÄ kaipaavat kirkolta jotakin aivan muuta kuin hallinnollisen vastuun taakkaa. Ja silti: pääkaupunkiseudun seurakunnissa käytetään rahaa vuosittain satoja miljoonia euroja ja tehdään kauaskantoisia päätöksiä siitä, miten kirkon arvojen ja kristillisen ihmiskäsityksen mukainen elämä parhaiten täällä toteutuisi. Siitä kaikesta päättämään tarvitaan vastuullisia seurakuntalaisia.

Istun takarivin penkissä tyhjässä kappelissa. Poikkesin tänne keskellä päivää kenenkään huomaamatta. Ehdin viipyä vain muutaman minuutin. Sisäinen levottomuuteni muuttuu konkreettisiksi kuormiksi ja huoliksi. En yritä ratkaista niitä. En pyydä sinulta mitään. Tänään hiljaisuus riittää.

kirkkojakaupunki @kirkko_kaupunki kirkkojakaupunki kirkkojakaupunki


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

”Haluamme vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia” Suomen ensimmäinen hävikkiruokamyymälä avataan syyskuussa Kalasatamassa. TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA JANI LAUKKANEN

1.

Miksi juuri Kirkon Ulkomaanapu perustaa hävikkiruokakaupan, projektipäällikkö Else Hukkanen? – Ilmastonmuutos on kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun näkökulmasta ydinkysy­ mys. Haluamme vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Hävikin vähentäminen on myös ympäristöteko. Hävikkiruoka on sellaista ruo­ kaa, joka päätyy hyödyntämättömänä jätteisiin, ja Suomessa hävikki on vuosittain 400–500 mil­ joonaa kiloa. – Tanskalaisella sisarjärjestöllämme Dan­ ChurchAidilla on jo kolme hävikkiruokamyy­ mälää, kaksi Kööpenhaminassa vuodesta 2016 ja uusin Århusissa. Olemme saaneet tämän me­ nestyksekkään konseptin suoraan heiltä. Kävin itsekin Tanskassa kokeilemassa vapaaehtoistyö­ tä noissa kaupoissa.

2.

Mitä ruokaa WeFood myy ja mistä se tulee? – Teemme yhteistyötä sellaisten kumppaneiden kanssa, joilla ei ole vielä ratkai­ sua hävikilleen tai osalle siitä. Nyt ne ovat enim­ mäkseen valmistajia, tukkuliikkeitä ja maahan­ tuojia, kuten Heinon Tukku, Apetit, Meira ja Arvid Nordqvist. Niidenkin toiminnassa syntyy hävikkiä, samoin kuin kotitalouksissa, teollisuu­ dessa, maataloudessa ja kaupoissa. – Tarkoituksena on saada enemmän sopi­ muksia myös kauppojen kanssa, mutta monil­ la kaupoilla tuntuu jo olevan jokin hävikkirat­ kaisu.

Tarvitsemme myymälään noin 150 vapaaehtoista.

– WeFood­kaupassa myydään muun muassa leipää, leipomotuotteita, hedelmiä, kasviksia, kuivatarvikkeita kuten kahvia, teetä ja maustei­ ta, vauvanruokia, keksejä ja sirkkagranolaa.

3.

Kuinka vanhaa ruokaa on myynnissä ja millä hinnalla? – Päiväys riippuu tuotteesta. Meil­ lä on lupa myydä parasta ennen ­päiväyksen jäl­ keen, mutta viimeisen myyntipäivän jälkeen Suomessa ei saa myydä mitään tuotteita. Olem­ me hyvin tarkkoja siitä, että kun tuote myy­ dään, se on syömäkelpoinen. – Tulemme opettelemaan hinnoittelua käy­ tännössä. Nämä kakkoslaadun hinnat ovat jon­ kin verran edullisemmat kuin tavallisessa kau­ passa, ja ne voivat vaihdella tuoteryhmän mu­ kaan. Toivomme, että kaupan toiminnasta jäisi jonkin verran voittoa Kirkon Ulkomaanavun ke­ hitysyhteistyöhön.

4.

Myynti ja kuljetus on tarkoitus hoitaa vapaaehtoisvoimin. Oletteko jo löytäneet tarpeeksi vapaaehtoisia? – Rekrytointi on edelleen käynnissä. Nimiä on listalla 50, ja tarvitsemme myymälään arvi­ olta 150 vapaaehtoista riippuen siitä, montako vuoroa he haluavat varata kuukaudessa. Tun­ tuu tosi hyvältä, että jo näin paljon vapaa­ ehtoisia on koossa, sekä nuoria että eläkkeellä olevia ihmisiä.

5.

Millainen on iltarukouksesi? – Rauhoitun iltaisin ulkoilemalla. Saan voimaa luonnosta. Hävikkiruokamyymälä WeFood avautuu 20.9. osoitteessa kauppakeskus Redi, Hermannin rantatie 5, K1-kerros

Kirkko ja kaupunki tukee WeFoodin joukkorahoitusta. Jokaisesta uudesta Facebook-tykkääjästä ja Instagram-seuraajasta kertyy euro WeFoodille. www.facebook.com/kirkkojakaupunki instagram.com/kirkkojakaupunki

3


4 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

65

päivää aikaa seurakuntavaaleihin. Luterilaisen kirkon päättäjät valitaan marraskuussa. Vaalien ehdokasasettelu on käynnissä ja päättyy 17.9. Lue lisää vantaanseurakunnat.fi/vaalit Seurakuntiin tarvitaan nuoria päättäjiä Lasten ja nuorten parissa työtä tekevän Nuori kirkko -järjestön valtuusto toivoo, että seurakuntapäättäjiksi lähtisi nykyistä enemmän nuoria. Luterilaisen kirkon päättäjät valitaan marraskuun seurakuntavaaleissa. Vaalien ehdokasasettelu on käynnissä ja päättyy 17.9. Seurakuntavaalit ovat Suomessa ainoat valtakunnalliset vaalit, joissa äänioikeus on jo 16-vuotiailla. Ehdokkaan pitää olla 18-vuotias. Neljä vuotta sitten pidetyissä edellisissä seurakuntavaaleissa alle 30-vuotiaita tuli valituksi vain 6,1 prosenttia. Sen sijaan yli 60-vuotiaita valittiin kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin 42,5 prosenttia. – Haluan haastaa erityisesti puolueet ja seurakunnat nuorten ehdokkaiden hankinnan loppukiriin seurakuntavaaleissa, kannustaa Nuoren kirkon valtuuston puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

Valtuutettu haluaa vanhuksille puolestapuhujan Vantaan seurakuntien kirkkovaltuutettu ja kunnallispolitiikko Tiina Tuomela (kd) haluaa Suomeen vanhusasiainvaltuutetun puhumaan vanhusten oikeuksien puolesta. Hän teki asiasta kansalaisaloitteen ja on kerännyt sen taakse tukijoita yli puoluerajojen. Tuomela on lastenlääkäri, mutta hän kertoo seuranneensa huolestuneena uutisia kotoa löydetyistä, huonokuntoisista vanhuksista. Lue lisää: kirkkojakaupunki.fi.

Vantaa juhlii 687-vuotissyntymäpäiviään Vantaan kaupunginmuseolla juhlitaan 14.9. kello 14–17 syntymäpäiviä. Eikä mitä tahansa syntymäpäiviä, sillä nykytiedon mukaan Vantaa on 687-vuotias. Viisi vuotta sitten selvisi, että ensimmäinen maininta Vantaasta löytyy Ruotsin kuningas Maunu Erikssonin 14.9.1331 antamasta asiakirjasta, joka koski piispankymmenysten suorittamista. Vanhin maininta Espoosta on vuodelta 1431 ja Helsingistä 1550. Museon juhlissa on kakkutarjoilu ja tekemistä kaiken ikäisille. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Oikaisu Toisin kuin kerrottiin K&k:ssa 30.8., robottibussia kokeillaan Helsingin Kivikossa, ei Vantaalla.

Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että todel­ linen, näkymätön Jumalan valtakunta on näkyvän kirkkolaitoksen sisällä. Liikkeen jokavuotiset Suviseurat pidettiin viime kesänä Äänekoskella.

Ovatko vain lestadiolaiset oikeita uskovia? Vanhoillislestadiolaiset katsovat olevansa vakaasti kirkon jäseniä. Kirkko ei kuitenkaan ole heille sama kuin todellinen Jumalan seurakunta. TEKSTI PAULI JUUSELA KUVA SIRPA PÄIVINEN JA LEHTIKUVA/ SUVISEUROJEN KUVAPALVELU

P

ääkaupunkiseudulla asuu tu­ hansittain vanhollislestadio­ laisia. Lestadiolaisuus on kir­ kon sisäinen herätysliike. Sen jäsenet kuuluvat luterilaiseen kirkkoon. Silti niin Espoossa, Helsingissä kuin Vantaallakin toimii lestadio­ laisen liikkeen oma seurakunta, rauhanyh­ distys, jolla on myös omat tilat. Vanhoillislestadiolaisuutta kritisoidaan usein julkisuudessa eettisistä kysymyksis­ tä, esimerkiksi liikkeen kielteisestä suhtau­ tumisesta ehkäisyyn. Teologisesti kritiikin kohteena on eniten vanhollislestadiolaisten oppi seurakunnasta. Liikkeen katsotaan ajat­ televan, että vain siihen kuuluvat ovat oikei­ ta uskovia, jotka pelastuvat. Vanhoillislestadiolaisesta seurakuntaopis­ ta puhuvat julkisuudessa lähinnä liikkeestä eronneet tai ulkopuoliset. Vanhoillislestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyk­ sen vantaalainen varapuheenjohtaja Valde Palola on oikea mies kertomaan, mitä van­ hoillislestadiolaiset ajattelevat. Hän on liik­ keen seurapuhuja ja eläkkeellä oleva pappi, joka on toiminut puolustusvoimissa kenttä­ rovastina.

ENNEN KUIN VASTAA, Palola lähettää luetta­ vaksi uuden kirjan Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kirjoituksia uskon ja opin perusteista. Kirja on kokonaisesitys van­ hoillislestadiolaisen uskon opetuksista. Palola kehottaa perehtymään kirjaan ja erityisesti vanhurskauttamisoppiin – siihen, miten Jumala synnyttää ihmisessä uskon ja pelastaa syntisen ihmisen – sillä se kytkey­ tyy liikkeen seurakuntaoppiin. Jumalan val­ takuntaan vie tie uskon kautta. Ketkä tuohon Jumalan valtakuntaan konk­ reettisesti kuuluvat? Palola vastaa siihen en­ sin henkilökohtaisella tasolla. Hän kertoo kasvaneensa lestadiolaises­ sa kodissa, mutta menettäneensä uskonsa

Valde Palola on vanhoillis­ lestadiolaisten kattojärjestön Suomen Rauhan­ yhdistysten Keskus­ yhdistyksen varapuheen­ johtaja, liikkeen seurapuhuja ja pappi.


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

Vaikuta seurakuntasi tulevaisuuteen Asetu ehdolle! Äänestä! Ehdokasasettelu päättyy 17.9.2018 maailman turuille. Hän päätyi opiskelemaan papiksi, mutta hän tunsi, että häneltä puut­ tui usko. Hän halusi tehdä parannuksen, mutta ei pystynyt, sillä ”uskomisen asia ei ole ihmisen itsensä otettavissa”. Lopulta hän päätyi keskustelemaan lestadiolaisten uskon­ veljien kanssa. – He kysyivät, että jos saisin valita, valitsi­ sinko taivaan vai helvetin. – Vastasin, että taivaan tietenkin. Sen jäl­ keen he julistivat minulle evankeliumin: saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen ni­ messä ja sovintoveressä. Palola ei osaa edes ajatella, että olisi voi­ nut löytää tämän evankeliumin mistään muualta kuin lestadiolaisuudesta. Muuta evankeliumia ei hänen mielestään ole, eikä myöskään muuta Jumalan valtakuntaa. Tä­ mä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelastu­ vien joukko olisi sama kuin rauhanyhdistys­ ten jäsenet tai vanhoillislestadiolaisen liik­ keen kesäisen suurtapahtuman suviseuro­ jen osallistujajoukko.

JUMALAN SEURAKUNNAN JÄSENET OVAT YKSIMIELISIÄ KESKENÄÄN. VALDE PALOLA

PELASTUVIEN JOUKKOON kuuluvat Palolan mukaan ensinnäkin kaikki maailmaan synty­ vät lapset uskontokunnasta riippumatta, sil­ lä heillä on syntymälahjana sama usko kuin lestadiolaisilla. Toisin kuin valtavirtaluteri­ laisuudessa, lestadiolaisuudessa ajatellaan, että uskoa ei anneta kasteessa, vaan kaste vahvistaa uskon. Sitä Palola ei arvioi, mihin ikään tai kehitysvaiheeseen saakka tuo lap­ sen usko kestää. Aikuisia uskovaisia voi Palolan mukaan ol­ la muuallakin kuin vanhoillislestadiolaisten piirissä, missä päin maailmaa tahansa. Oleel­ lista on kuitenkin se, että näillä ihmisillä on

sama sydämen usko kuin vanhoillislestadio­ laisilla. Heidän on täytynyt jossain kuulla se ainoa oikea evankeliumi ja liittyä tuohon us­ koon ja samalla Jumalan seurakuntaan. – Jumalan seurakunnan jäsenet ovat yksi­ mielisiä keskenään, siinä ei ole opillisia ha­ jaannuksia, korostaa Palola. Vanhoillislestadiolaisuudessa ajatellaan, että todellinen, näkymätön Jumalan valta­ kunta on näkyvän kirkkolaitoksen sisällä. Tämän seurakunnan, jossa usko on säilynyt oikeana maailman myllerryksissä, ajatellaan olleen historian aikana eri paikoissa. – Tiettävästi Luther kuuli evankeliumin katoliselta munkilta, huomauttaa Palola. Vanhoillislestadiolaista lähetystyötä teh­ dään nykyisin monella mantereella ja netti on käytössä. OMAA KIRKKOA harkittiin 1920­luvulla, mut­ ta sen jälkeen asiasta ei ole juurikaan kes­ kusteltu. – Pitäydymme kirkkoon, jonka kanssa meillä on samat sakramentit ja sama tun­ nustus. Olemme vakaasti kirkon jäseniä, sa­ noo Palola. Palvellessaan pappina Palola ei erottele sitä, kuka on lestadiolainen ja kuka ei. Hän sanoo saarnaavansa jumalanpalveluksessa evankeliumia yhtä lailla kaikille. Sairasvuo­ teen äärellä hän ei kysy kuolevalta rauhan­ yhdistyksen jäsenyyttä, vaan julistaa evan­ keliumia. – Luotan siinä siihen, että Jumala antoi ar­ mon, ei minun tarvitse sitä miettiä. Vanhoillislestadiolaisuus pohtii ajan il­ miöitä ja oppikysymyksiä valtakunnallisissa seurapuhujien kokouksissa ja toki myös pai­ kallistasolla. Puhujien kokouksessa voidaan olla eri mieltä, mutta kun päätös syntyy, se on yksimielinen. Jos kirkko päättäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon, tämä varmasti herättäisi keskustelua. Sitä, johtaisi­ ko se eroon kirkosta, Palola ei ennakoi. – Kuten sanoin, kirkko on meille tärkeä. ■

Pidempi versio haastattelusta on luettavissa osoitteesta Kirkkojakaupunki.fi.

Ennakkoäänestysaika 6.–10.11.2018 Vaalipäivä on 18.11.2018 vantaanseurakunnat.fi/vaalit Sopen Roma-, Dimensio- ja Verona-tasoissa on useita leveyksiä, syvyydet 35, 45 ja 50 cm. Materiaalit; valkoinen, koivu ja tammi. Johtokytkennät onnistuvat kätevästi av-taustan avulla ja lasiliukuovet suojaavat laitteet pölyltä. Tervetuloa! VERONA

1088€ (1360€)

ROMA

w w w. s o p e . f i

-20

882€

(1103€)

Tervetuloa!

29.9. asti

ROMA 593€ (741€)

DIMENSIO 721€ (901€)

418€ (523€)

Malmin raitti 17, Helsinki p. 09 669 663, makasiini@sope.fi

avoinna ti-pe 10-18, la 10-16

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787

Kari Salko, 0400 604 133

Janna Laiho, 050 374 8174

etunimi.sukunimi@otava.fi

Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/mediatiedot

5


6 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Kirkkoisäntä Kopakkala vie ja antaa tahdin Pentti Kopakkala ei arvannut seurauksia, kun vaimo pyysi häntä kaveriksi kirkolle kahvinkeittoon. TEKSTI NINA RIUTTA KUVA SIRPA PÄIVINEN

K

orsolaiselle Pentti Kopakkalalle, 65, seura­ kunnan vapaaehtoistyö tuli tutuksi ”vähän puun takaa” kuutisen vuotta sitten, kun hän oli vast­ ikään jäänyt eläkkeelle konduktöörin työstään. Mies ei ollut aiemmin ollut kirkon toiminnassa mukana. – Diakoniatyöntekijä pyysi vai­ moani kahvinkeittäjäksi Tikkurilan kirkolle, kun sitä pidettiin koeluon­ toisesti auki päivällä ja siellä kävijöil­ le haluttiin tarjota kahvia. Vaimo ky­ syi, lähdenkö sinne kaveriksi ja vas­

tasin, että voin lähteä. Meistä tuli kirkkoisäntä ja ­emäntä. Seuraavaksi pastori pyysi Kopakka­ lan pariskuntaa töihin Walkers­kahvi­ lassa pidettävään eläkeläiskerhoon. Pentti luuli, että työ on jotain virsi­ kirjojen jakoa. Työhön tuli pikakou­ lutus pastorilta ja keittiön emännältä. – Eläkeläiskerhossa pitää pitää al­ kuhartaus ja minä luotin siihen, et­ tä vaimo tekee sen, mutta hartauden pito lankesikin minulle. On siellä pai­ kalla pappi tai lukkari, niin minä pi­ dän alkuhartauden, Pentti sanoo ja nauraa.

Näiden lisäksi Pentti tekee erilaisia vapaaehtoistehtäviä ikäihmisten vir­ kistyspäivillä, kerää kirkossa kolehtia tai ehtoollispikareita, toimii yhteisvas­ tuukerääjänä ja jakaa joulupipareita asemalla. HELSINGIN PITÄJÄN pappilassa Pentti Kopakkala on vaimonsa Tuiren kans­ sa kahvitarjoiluhommissa silloin, kun siellä järjestetään ikäihmisille synty­ mäpäiväjuhlia. Vaan ei ole Pentin hommat jääneet vain kahvituksen jär­ jestämiseen. – Soitan huuliharppuorkesteris­ sa ja sanoin kerran papille, että osa meistä voisi tulla soittamaan pappi­ laan. Olemme soittaneet siellä syn­ tymäpäiväsankareille useamman kerran. Pentti ja huuliharppuorkesteri ovat esiintyneet neljänä vuotena Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.

– Soitamme kansanmusiikkia, suo­ malaisia tangoja, valsseja ja marsseja. Eikä meistä kaikki ole huru­ukkoja, on orkesterissa nuoriakin. Pentin huuliharppu on soinut myös eläkeläiskerhossa ja hautajaisissa. – Kun ystäväni kuoli, minulle tu­ li voimakas tunne, että minun pitää soittaa hänen hautajaisissaan. Tuli niin kuin käsky. Seppeltenlaskutilan­ teessa, kun muut sanoivat siinä jotain, minä soitin huuliharppua. ENNEN SEURAKUNNAN vapaaehtois­ työtä Pentti Kopakkala toimi omasta tahdostaan vanhan työkaverinsa tu­ kihenkilönä. – Näin, mitä se touhu oli vanhus­ ten laitoksessa. Vanhukset nostet­ tiin kuin jauhopussit päivähuonee­ seen ja siellä he olivat, kuka missä­ kin asennossa lukkojen takana. Ka­ verini pystyi vielä liikkumaan, niin


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

Yhä useampi suomalainen tekee vapaaehtoistyötä Nuoria kiinnostaa vapaaehtoistyö ympäristön ja ikäihmisten hyväksi. Noin 40 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä, kertoo Kansalaisareenan, Opintokeskus Siviksen ja Kirkkohallituksen Taloustutkimuksella teettämä tuorein tutkimus. Määrä kasvaa, sillä esimerkiksi vuonna 2015 vapaaehtoistyötä teki 33 prosenttia. – Taustalla on ainakin suurten ikäluokkien eläköityminen ja esimerkiksi se, että lapsenlapsia ei ole tai he ovat kaukana, joten käytössä on paljon aikaa, arvioi Vapaaehtoistyo.fi -sivuston tuottaja Annmari Salmela. Vapaaehtoistyo.fi -sivustolla voi ilmoittaa vapaaehtoistöistä ja etsiä itselleen sellaista. Sivustoa ylläpitää Kirkkopalvelut ry ja siellä vapaaehtoistyötä tarjoavat seurakunnat, kunnat ja järjestöt. Toisaalta myös nuorten tekemä vapaaehtoistyö on kasvanut. – Kouluissa on kerrottu vapaaehtoistyöstä ja joissakin oppilaitoksissa vapaaehtoistyötä on voinut tehdä myös opintojen osana. Nuoria kiinnostavat ekologiset kysymykset, kestävä kehitys, kansainvälisyys ja myös ikäihmisten parissa toimiminen. Vapaaehtoistyön tekemisestä kertovat tilastot eivät ole täysin kattavia, sillä moni tekee vapaaehtoistyötä myös ikään kuin huomaamattaan esimerkiksi urheiluseuroissa tai muissa yhteisöissä.

Pentti Kopakkala käy Vantaan Aikuisopiston soittotunneilla kerran viikossa.

ON ELÄKELÄIS ­ KERHOSSA PAIKALLA PAPPI TAI LUKKARI, NIIN MINÄ PIDÄN ALKUHARTAUDEN. PENTTI KOPAKKALA

ajattelin, että tämä ei ole hyvin näin. Rupesin käymään siellä säännöllisesti viikoittain ja teimme puolentoista tunnin lenkkejä ulkona. Nykyisin Pentti on tukihenkilö seurakunnan kautta. Hän ”tilasi mukavan mummon” vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Päivi Mäkiseltä,

ja Pentti käy mummon luona viikoittain, tai aina tarvittaessa. – Seurakunnilla on kaikennäköistä vapaaehtoistyötä, mutta tarve yksinäisten ihmisten kaveriksi on aivan hirveä. On paljon sellaisia, jotka eivät pääse mihinkään, ellei joku vie, Pentti kertoo. Nuorempana Pentti ei olisi arvannut, että hän tekisi eläkkeellä seurakunnassa vapaaehtoistyötä. – Kaikki alkoi siitä kirkkoisäntä ja -emäntä hommasta, ja se osui aika oikein. Olen jotenkin vain jäänyt koukkuun vapaaehtoistyöhön. Tässä näkee heti sen, että on jollekin avuksi. Ja mukava mummojen kanssa on touhuta ylipäätään missä vain! ■ Vapaaehtoistoiminnan koulutus tiistaisin 18.9.–16.10. klo 17–19 Vantaan aikuisopistossa, Lummetie 5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: vantaanseurakunnat. fi > tapahtumat > ilmoittaudu Innostu ja osallistu – Vapaaehtoistoiminnan koulutus

Syitä tehdä vapaaehtoistyötä on lähes yhtä paljon kuin vapaaehtoistyön tekijöitäkin. Pohjalla on ennen kaikkea halu tehdä jotakin merkityksellistä toisten hyväksi. – Jollakin vapaaehtoistyö liittyy harrastuksiin, joillakin vaikuttavat sosiaaliset syyt, koska vapaaehtoistyötä tehdään yhdessä tai siinä tapaa muita ihmisiä, kertoo vapaaehtoistyötä tutkinut kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund Helsingin yliopistosta. – Myös ajatus siitä, että antaessaan saa, toistuu vahvana ihmisten kokemuksissa. Joillekin vapaaehtoistyö on tapa hyödyntää omaa osaamistaan tai oppia uutta, toiset tekevät mielellään jotakin sellaista, jolla ei ole mitään tekemistä oman työn kanssa. Myös uskonnolliset motiivit voivat kannustaa vapaaehtoistyöhön, vaikka niitä ei välttämättä edes tiedostaisi tai toimisi vapaaehtoisena seurakunnassa. – Joku voi tehdä vapaaehtoistyötä vaikka SPR:lla ja ajatella, että siinä pääsee toteuttamaan näitä itselleen tärkeitä arvoja ja auttamaan lähimmäistä, Henrietta Grönlund kertoo. Kaupungeissa vapaaehtoistyö kanavoi sitä, mitä aikaisemmin erityisesti maaseutuympäristöissä kutsuttiin talkoohengeksi. – Kaupungissa yhteisö ei muodostu samalla tavalla, mikä luo tarvetta järjestää organisoitua vapaaehtoistoimintaa aivan kuten harrastustoimintaakin. Vapaaehtoistyössä näkyvät tietyt trendit ja se, mitä maailmassa tapahtuu. Annmari Salmelan mukaan nyt kiinnostaa esimerkiksi vertaistuen tarjoaminen. – Jos on itse ollut vaikka köyhä ja asunnoton tai kärsinyt päihdeongelmasta, halutaan auttaa niitä, jotka ovat nyt siinä tilanteessa ja luoda sitä tunnetta, että olet arvokas. Myös kertaluonteinen pop up -vapaaehtoistyö on yleistynyt, vaikka suurin osa vapaaehtoistyöstä onkin sellaista, johon sitoudutaan pidemmäksi aikaa. Salmelan mukaan kirkko ei ole vielä täysin onnistunut hyödyntämään ihmisten halua tehdä hyvää. Paljon on vielä seurakuntia tai paikkakuntia, joissa vapaaehtoistyön organisointi ei oikein kuulu kenellekään tai ihmisten kykyihin ei luoteta tarpeeksi. Vantaan seurakunnilla on lähes 1400 vapaaehtoista. Parhaillaan etsitään esimerkiksi pienissä kodin huoltotöissä auttavia nikkaristeja, lastenhoitajia kuoroharjoitusten ajaksi, soittajia ja laulajia vanhusten hoivakoteihin, puuron keittäjiä ja aamupalan laittajia, juttu- ja ulkoilukavereita vanhuksille, vauvatossujen neulojia sekä vapaaehtoisia Yhteisen pöydän ruoka-apuun. Tarkemmat tehtävänkuvaukset ja lisää vapaaehtoistehtäviä on osoitteessa vapaaehtoistyo.fi/vantaa. HANNA ANTILA

7


8 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Sovittelija auttaa asumaan ihmisiksi Naapurikiistoissa on usein kyse siitä, mitä pidetään normaalina. Monelta ongelmalta vältyttäisiin puhumalla. TEKSTI HANNA ANTILA KUVITUS MARI AARNIO

N

aapurista kuuluu ään­ tä, joka häiritsee. Bas­ sonjytke tunkeutuu lä­ pi seinän. Kovaääninen illanvietto jatkuu ja jat­ kuu. Tai sitten lapset riehuvat, koira haukkuu, seinän taka­ na riidellään tai joku paukuttaa vasa­ ralla varhain sunnuntaiaamuna. Mitä me teemme? Harvemmin ai­ nakaan menemme naapurin oven taakse, soitamme ovikelloa ja kerrom­ me asiamme kasvotusten. Naapuruussovittelukeskuksen päällikkö, sovittelija Miriam Attias setvii kollegoineen työssään tämän­ tyyppisiä ongelmatilanteita. Jokin yk­ sittäinen tapahtuma, kuten naapurin meluisat juhlat, on usein ollut se ”vii­ meinen niitti”, jonka jälkeen tilanne kärjistyy. Toisinaan kyse on naapurien väli­ sestä negatiivisesta solidaarisuudesta: esimerkiksi alakerran asukas ei siedä

yläkerran naapurin lasten tömistelyä sen jälkeen, kun tämä on käynyt valit­ tamassa koiran haukunnasta. Attiaksen mukaan naapureiden välisissä kiistoissa on usein kyse sii­ tä, mitä pidetään normaalina. Joskus ongelma ei ole itse asia, vaan se, mitä se edustaa. Toista voi häiritä rappu­ käytävään tuleva curryn tuoksu, tois­ ta kaalilaatikon, riippuen siitä, kum­ paan on itse tottunut. NAAPURUUSSOVITTELIJOIDEN asiak­ kaita ovat lähinnä kerrostaloasukkaat. Asukkaiden hermoja kiristävät mo­ nenlaiset asiat, kuten äänet, hajut, epäsiisteys tai pihalla aikaansa viettä­ vät lapset ja nuoret. Joskus taloyhtiös­ sä kiistellään yhteisten asioiden hoi­ dosta, joskus lyöttäydytään yhdessä vastustamaan jotakin alueelle tule­ vaa uutta asiaa. Naapuruussovittelussa pätevät sa­ mat keinot kuin muussakin sovitte­

lussa. Tuodaan ihmiset yhteen, kes­ kustellaan – ja ennen kaikkea kuun­ nellaan. – Usein ongelmia aletaan ratkaista etsimällä tietoa ja uskotaan, että kun on tietoa, ongelmat ratkeavat. Tiedol­ la ei kuitenkaan poisteta ihmisten vä­ lisiä jännitteitä ja epämukavuutta, jot­ ka yleensä kasvavat, kun ihmiset ei­ vät kommunikoi, Mirian Attias sanoo. Sovintoa rakentavaan keskuste­ luun pääseminen vie aikaa. Usein so­ vittelija tapaa ensin kiistan osapuo­ let erikseen ja vasta sitten yhdessä. Stressaantunut, puolustautumisase­ missa oleva ihminen ei ole hyvä kes­ kustelukumppani varsinkaan toiselle samanlaiselle. – Vihaisia ihmisiä ei kannata tuo­ da yhteen, sillä viha kaventaa näkö­ kulmia ja mahdollisuuksia päästä rat­ kaisuun. Ensin pitää olla mukava olo. Sillä, että osaa pukea tunteensa ja tarpeensa sanoiksi, pääsee jo pitkälle. On eri asia sanoa, että naapurista kuu­ luu ääntä kuin että naapurista kuuluu meteliä. On myös parempi sanoa, että tarvitsen unta ja minulla on aamulla aikainen herätys, kuin karjua naapu­ rille, että hän rikkoo järjestyssääntö­ jä kuuntelemalla kovaäänistä musiik­ kia kello 23.

Sovittelijan paras työkalu on Attiak­ sen mukaan tyhjä pää. On hyvä, että tapauksesta ei ole liikaa ennakkotie­ toa. Sovittelijan tehtävänä ei ole etsiä syyllisiä. – Ihmisten pitää tulla kuulluiksi. Eivät he huvikseen riitele vaan aidos­ ti kokevat, että kotirauhaa ei ole, At­ tias toteaa.

SOVITTELUSSA YRITÄMME TARKENTAA, MITÄ ESIMERKIKSI METELI ON OLLUT.

KUN NAAPUURUUSSOVITTELIJALTA yrittää kysellä, millaisia asujia ja naa­ pureita me suomalaiset olemme, hän ei halua niputtaa meitä. Jotakin voi­ daan kuitenkin sanoa. Suomi kau­ pungistui verrattain myöhään. Tiivis kaupunkiasuminen on monille mel­ ko uutta. Elämä on helposti elämää omassa lokerossa: on me ja ne – ne nuoret, ne pikkulapsiperheet, ne van­


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

9

Viimeinen ateria Maksutonta apua

Sarjassa puhutaan kuolemasta ja hautajaisista.

Naapuruussovittelukeskus tarjoaa maksutonta apua puhelimitse, Facebookissa ja sähköpostitse. Yhteydenotot voivat koskea esimer­ kiksi häiritsevää käyttäytymistä, yhteisten tilojen käyttöä, kiinteistö­ yhtiön ja asukkaiden välejä tai etnisiä konflikteja. Yhteistyökumppaneita ovat mm. VAV Asunnot Oy, Espoon Asunnot, HEKA Oy, Vuokratalosäätiö, Kojamo Oy ja Sato Oy. Naapuruussovittelun keskus on julkaissut myös Naapuruussovittelun käsikirjan.

hukset. Oman lokeron ulkopuolinen elämä tai se, minkä itse määrittelee epänormaaliksi, jurppii. – Meillä on yleiset järjestyssäännöt, jotka määrittelevät, että normaalielämän äänet ovat sallittuja ja häiritsevät kiellettyjä ja sitten on lisäksi yöhiljaisuus, Miriam Attias muistuttaa. – Sovittelussa yritämme tarkentaa, mitä esimerkiksi meteli on ollut. Onko kyse ollut iskuista, huudosta, koirasta vai lapsista, ja mihin aikaan sitä on ollut? Naapurit voi ottaa paremmin huomioon, kun tietää, mistä on kyse. Tyypillistä kerrostaloelämässämme on myös se, että ongelmat ulkoistetaan. Toivotaan, että joku muu hoitaisi asian. Tehdään mielummin lappu ilmoitustaululle kuin puhutaan kasvokkain. Kun ongelma on ulkoistettu, odotetaan toimenpiteitä. – Ajatellaan, että naapurille täytyy selittää ja häntä täytyy komentaa ja ojentaa. Ajatellaan, että kaikki olisi hyvin, kunhan hän vain lopettaisi. Useimmiten naapurikiistat eivät johda rikosoikeudelliseen prosessiin vaan soittoon isännöitsijälle. Attiaksen mielestä isännöitsijät ovat vaativassa tehtävässä kuunnellessaan ihmisten huolia ja tutkiessaan, onko aihetta toimenpiteisiin. – Arvostan isännöitsijöitä aivan valtavasti. Hehän ovat parhaimmillaan rauhantekijöitä. He ottavat ilmoituksen vastaan ja ohjaavat ihmisiä yhteen. Kaikkia tilanteita eivät edes isännöitsijä tai naapuruussovittelija pysty ratkaisemaan. Ihmisillä on mielenterveys- ja muistiongelmia, ja esimerkiksi yksinäinen vanhus voi olla taipuvainen kyttäämään. Sovitteluprosessi voi silti lieventää ongelmia. MIRIAM ATTIAS toivoo, että talojen järjestyssäännöintöihin lisättäisiin sääntö ”tervehdi naapuria”. Tarvitseeko se todella oman pykälänsä? – Luulen, että se voisi auttaa. Näin sellaisen Amsterdamissa. Lisäksi Attiaksella on yksi käytännönvinkki: puhu! – Toteutuneissa sovitteluissa moni sanoo, että olisipa naapuri tullut puhumaan kasvotusten. – Hyvä naapuri voi olla myös siten, että on kuulolla. Kysyy, että tarvitsetko jotakin. Tai toteaa etukäteen, että tule vain sanomaan, jos mä häiritsen. ■

Elämän mehua ja vaaran makua Olavi Uusivirran viimeiseen ateriaan kuuluu kyyneleen verran chiliä.

O

TEKSTI JAANA RINNE KUVA SIRPA PÄIVINEN

lavi Uusivirta istuu Helsingin Hämeentiellä sijaitsevassa ravintola Ondassa edessään viimeisen aterian tähteet: riisiä, linssejä, pari lohkoa appelsiinia ja kanelitanko. – Riisi on ikiaikainen aasialaisen kulttuurin perusta. Se on myös elämän jyvä, sillä puolelle maapallon ihmisistä riisi on pääasiallinen ravinnon lähde. Appelsiini on elämän mehua ja hernekasveihin kuuluva linssi korvaa lihan. Koska chilitahna on Ondassa vahvinta laatua, otin sitä kyyneleen verran, Uusivirta sanoo. – Chilissä maistuvat elämään kuuluva vaara ja sen huippuhetket. Viimeisen aterian jälkeen on hyvä hetki miettiä kuolemaa. Omia hautajaisiaan Uusivirta voisi juhlia lähikortteleissa, joihin Ondan lisäksi sijoittuvat Siltanen, rokkiklubi Kuudes Linja sekä Kaiku ja Stidilä -yökerhot. – Aamuun asti auki olevissa paikoissa on mahdollista nauttia ajan rajattomuudesta samalla tavalla kuin vaikkapa Berliinin kuuluisassa yökerho Berghainissa, jossa seitsemän tunnin pimeyden jälkeen DJ avaa verhot ja auringonvalo tulvii sisään kuin uudelleen syntymä. Se onnistuu myös Helsingissä: kun Kaiku menee kiinni, Stidilä aukeaa. UUSIVIRTA KYSEENALAISTAA perinteisen käsityksen elämän kestosta. – Onko traagisempaa kuolla nuorena kuin vanhana? En ole ihan varma, kuoliko Jim Morrison nuorena. Tietyllä tavalla voi ajatella, että hän eli vanhaksi. Elämä on kuin perhosen siivenisku elollisen elämän mil-

joonien vuosien jatkumossa, eli ihminen sitten 27- tai 117-vuotiaaksi. Uusivirran mielestä on paljon mielekkäämpää elää kuoleman varjossa kuin kuolemattomuuden kuplassa. Siksi hän ajattelee kuolemaa joka päivä. – Enemmän kuin oma kuolema minua pelottaa muiden kuolema. Kuolema ei ole surullinen sille, joka kuolee, vaan sille, joka jää. Uusivirralla ei ole selkeää näkemystä siitä, miten järjestäisi kuoleman jälkeiset asiat.

– Ehkä olisi hyvä, jos hautaustahtolomake tippuisi kaikille kolmekymmentä täyttäneille postilaatikkoon. Silloin asiaa tulisi mietittyä. Vähän aikaa sitten muistutin yhtä yläasteen kaveria siitä, mitä hän kerran sanoi minulle: ”Kun kuolen laittakaa minut pahvilaatikkoon.” – Minustakin tuntuisi oudolta antaa hautaustoimistolle monta tonnia rahaa ja valita etukäteen mallistosta pelkistetty puun värinen arkku. Arkun designissa voisi olla mukana ekologisuus. Ehkä arkkuja voisi tehdä nyhtökaurasta.

man rajalla käyneet sanovat nähneensä tunnelin, jonka päässä on valoa. Uusivirta näkee elämän tunnelin. – Meidät ohjataan tunneliin sen sijaan, että joku sanoisi, että sinun on mahdollista kiivetä vuoren yli tai kiertää vuori. Meille sanotaan, että tuonne jo isän isäsi ja äidin äitisi menivät, tuohon tunneliin me olemme menneet. Kun haluat ulos, kukaan ei paina nappia, joka avaisi hätäuloskäynnin lukituksen – ne aukeavat vain katastrofitilanteissa. Siksi elämä on elettävä omilla ehdoilla. – Keväällä ostamani Senecan Elämän lyhyydestä on kiertänyt koko kesän bändin mukana keikkabussissa. Kirjan keskeistä sisältöä on Senecan kirje appiukolleen. Appiukko oli kysynyt filosofi-vävypojaltaan, mitä hänen kannattaisi 62-vuotiaana tehdä, jäädä eläkkeelle vai jatkaa korkeassa virassa. Seneca kehotti jättämään viran välittömästi. – Kaksi tuhatta vuotta sitten eläneen Senecan vastaus laajenee lopulta filosofiseksi tutkielmaksi siitä, miten ihmisen kannattaisi rajallinen aikansa käyttää. Lopulta hän melko selväsanaisesti kehottaa appiukkoaan jättämään maalliset asiat ja astumaan kohti ”pyhää ja korkeaa”. Uusivirta kehottaa lukemaan Senecaa. – Hänen ajatuksensa ovat yhä ajankohtaisia, koska silloisen eliitin eli vapaiden miesten problematiikka oli hyvin samansukuista kuin keskiluokan kysymyksenasettelu nyt. ■

LAUTASELLE JÄÄNYT kanelitanko tuo Uusivirran mieleen tunnelin. Kuole-

Olavi Uusivirta on yksi uuden Kuolemantanssi-levyn laulajista. Levyä voi tilata Terhokodista.

ON PALJON MIELEKKÄÄMPÄÄ ELÄÄ KUOLEMAN VARJOSSA KUIN KUOLEMATTOMUUDEN KUPLASSA.


10 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Laulava tyttö ei unohdu Laulaessaan psykologi Julia Korkman saa yhteyden tärkeisiin muistoihin ja johonkin ikuiseen. TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

P

ieni tyttö istuu kapean purjeveneen keulassa kuin hevosen selässä, jalat laitojen ulkopuolella. Kiitäessään eteenpäin aaltojen päällä hän laulaa kovalla äänellä. Muistikuva on syntynyt useista sa-

mankaltaisista kokemuksista Julia Korkmanin, 40, lapsuudessa. Korkmanin perhe purjehti monena kesänä Helsingin ja Turun saaristossa ja Ahvenanmaan vesillä. Muistoon liittyy vahva tunne, jonka hän tavoittaa vieläkin. Tässä minä olen.

Julia Korkman on oikeuspsykologi, jonka erityisalaa ovat silminnäkijätodistuksiin liittyvät kysymykset ja lasten kuuleminen rikostutkinnassa. Hän toimii asiantuntijana oikeusprosesseissa, joissa suomalaiset ja ruotsalaiset oikeusistuimet käsittelevät muun muassa alaikäisiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä. MIKSI MUISTAMME joitakin asioita, mutta unohdamme toiset? Kysymys kiehtoi Julia Korkmania jo vuonna 1996, kun hän haki psykologian opiskelupaikkaa Åbo Akademista. Kun joku kysyi tulevaisuuden haaveista, Korkman vastasi, että hän haluaisi olla psykologian tutkija, joka on mukana myös käytännön työssä. Ammatinvalinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Pyrkiessään psykologian opiskelijaksi Korkman haki opiskelupaikkaa myös irlantilaisesta laulukoulusta, mutta sitä opiskelupaikkaa hän ei saanut. Psykologiaa opiskellessaan hän kävi tiiviisti laulutun-


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

11

Näin lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset selviävät KUN PSYKOLOGI Julia Korkman perehtyy alaikäisiin kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan esitutkinta-aineistoon, hän keskittyy erityisesti siihen, millä tavalla lapsilta on kysytty asioita kuulemistilanteissa. Kuka toi informaation keskusteluun ja mitkä asiat saattoivat vaikuttaa lapsen kertomukseen? Toinen tärkeä kysymys on se, miten epäily on alun perin herännyt. – Kyse on haastavasta alueesta, jossa pieni virhe voi johtaa suuriin erehdyksiin. Toisaalta pienikin lapsi pystyy kertomaan asioista luotettavasti, jos kysymykset ovat hyviä, Korkman sanoo. Korkman kertoo esimerkin tapauksesta, jossa lapsia oli kuultu johdattelevasti. Kertomukset eivät tulleet lapsilta spontaanisti, vaan lapset pikemminkin myönsivät, että jotakin olisi tapahtunut. Vanhemmat olivat myös keskustelleet lasten kanssa ennen haastatteluja ja kehottaneet heitä kertomaan hyväksikäytöstä. – Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden antaman langettavan tuomion. Vaikutti varsin todennäköiseltä, että tapaus oli syntynyt aikuisten mielikuvituksessa, Korkman sanoo. Toisessa tapauksessa lasten kanssa ei käyty johdattelevia keskusteluja ja heitä kuultiin erikseen. Käräjäoikeuden mielestä lasten kertomukset eivät yksinään riittäneet näytöksi rikoksesta. Hovioikeus päätyi kuitenkin rikostuomioon. Oli epätodennäköistä, että lapset olisivat keksineet hyväksikäyttötarinan yhdessä. Vuosina 2013 ja 2014 Korkman auttoi kahta eri kirkkokuntiin kuulunutta seurakuntaa, jotka selvittivät lapsiin kohdistuneita hyväksikäyttötapauksia. Nämä tapaukset olivat rikoksina vanhentuneita. Työssään Korkman on kohdannut myös seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia rikostapauksia, joissa todistajanlausunnot ovat saaneet hänen hälytyskellonsa soimaan. Näissä tapauksissa todistaja ei ole muistanut seksuaalista hyväksikäyttöä, ennen kuin sai asiaan liittyviä takaumia terapian aikana. Nämä kokemukset ovat tehneet Korkmanista vaihtoehtoisia terapioita säätelevän puoskarilain kannattajan. – Riskit ovat valtavia, jos terapeutti alkaa aktiivisesti ehdottaa, että psyykkisesti huonosti voivan asiakkaan oireet sopivat seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tällaisten muistojen etsimisessä voidaan käyttää menetelmiä, jotka johtavat pahimmillaan traumoihin ja perheiden rikkoutumisiin.

Oman äidin antama esimerkki painoi vaakakupissa, kun Julia Korkman pohti valintaa muusikon ja psykologin ammattien välillä.

neilla. Nuorena Korkman haaveili jazzlaulajan ammatista, mutta klassinen laulu vei lopulta pitemmän korren. Vielä väitöskirjatutkijana Korkman sai opiskelupaikan Italian Bolognan musiikkikonservatoriosta ja pohti tosissaan alan vaihtamista. – Olin valmistunut psykologiksi ja elätin itseni kirjoittamalla väitöstutkimusta tärkeäksi kokemastani aiheesta. Päätös oli kuitenkin vaikea. Ajattelin, että tällä elätän itseni, mutta laulaminen on se, mitä oikeasti haluan tehdä. JULIA KORKMANIN tärkeimmissä muistoissa ihmiset laulavat yhdessä. Kouluvuosina hän kävi musiikkiluokkaa, soitti viulua ja lauloi kuoroissa. Kotona äiti Marit Korkman soitti pianoa ja isä Sixten Korkman kitaraa. Äidinpuoleinen isoisä lauloi iltasaduiksi upeita balladeja. Yhdessä opiskeluajan muistikuvassa Korkman laulaa CCA-kuorossa, joka esittää Mozartin Requiemin yhdessä Turun kaupunginorkesterin

kanssa. Tilanne oli niin kaunis, että hän pystyi hädin tuskin laulamaan liikutukseltaan. – Musiikissa tuntuu olevan jotakin ikuista ja ylikulttuurillista. Kun ihmiset laulavat ja soittavat yhdessä, heidän välilleen muodostuu yhteys, joka voi olla sanoja syvällisempi. Kokonainen kuoro voi muodostaa yhden soittimen, Korkman sanoo. Ammatinvalinta ratkesi psykologian hyväksi, kun Korkman sai harjoittelupaikan Genevestä YK:n lasten oikeuksien komitean sihteeristöstä. Päätökseen vaikutti myös kokemus siitä, että musiikkia voi tehdä hyvin ammattimaisesti myös amatöörinä, kun taas tutkijan uraa on vaikeampi harrastaa. Vaakakupissa painoi myös oman äidin esimerkki. Marit Korkman toimi psykologina Lastenlinnan sairaalassa ja teki samalla tutkimustyötä. Seuratessaan läheltä äitinsä elämää Julia oli nähnyt, että tämä nautti työstään. Oivallus palautui muistikuvaan tavallisesta illasta lapsuudenkodissa. Korkmanin vanhemmat istuivat yömyöhään saakka nojatuoleissa uppoutuneena työhönsä liittyvään kirjaan tai artikkeliin. – Näin kummastakin vanhemmastani sen, miten luovaa ja antoisaa työnteko voi olla. He tekivät paljon töitä, mutta näyttivät tyytyväisiltä ja tuntuivat todella pitävän siitä, mitä tekivät. MUSIIKKI JÄI Korkmanin elämään intohimoiseksi harrastukseksi, joka on vienyt hänet muun muassa helsinkiläisen kamarikuoro Auditen laulajaksi. Vuonna 2015 Korkman tutustui sattumalta kirjailija ja jazzpianisti Claes Anderssoniin yhteisen ystävän hautajaisissa.

Edesmenneen ystävän läheinen pyysi Korkmania laulamaan Laura Närhen kappaleen Mä annan sut pois. Korkman rohkaisi mielensä ja pyysi Anderssonia säestämään laulun. Yhteinen musisointi jatkui muistotilaisuudessa, eikä ole loppunut sen jälkeen.

KUN IHMISET LAULAVAT JA SOITTAVAT YHDESSÄ, HEIDÄN VÄLILLEEN VOI MUODOSTUA SANOJA SYVEMPI YHTEYS.

Kesäkuussa ilmestyi duon yhdessä tuottama ja toteuttama levy Kvar i mig – yhä minussa. Levyllä Korkman laulaa Anderssonin säestyksellä muun muassa veljensä Petter Korkmanin säveltämän ja sanoittaman kappaleen Då vi ses igen. Laulu taltioi muistikuvan siitä, millainen Korkmanin äidin viimeinen ilta oli. Marit Korkman menehtyi syöpään huhtikuussa 2012. Äidin menetykseen liittyvän kappaleen laulaminen tuntui aluksi vaikealta. – Raskaat muistot on hyvä kohdata rehellisesti. Sillä tavalla voimme muokata vaikeista muistikuvista siedettäviä ja elää niiden kanssa. Samalla on viisasta vaalia myös hyviä muistoja. Ne ovat lahjoja, jotka voimme avata yhä uudestaan, Korkman sanoo. ■ Julia Korkman ja Claes Andersson esiintyvät sunnuntaina 16.9. Kulttuuritehdas Korjaamon Vaunusalissa, Töölönkatu 51 A.


12 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

TeamLabin teos Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as well, Transcending Space on joka hetki erilainen.

Maanalainen ihme Amos Rexin rakentajat ovat luoneet uutta, upeaa kaupunkikulttuuria. TEKSTI KAISA HALONEN KUVA AMOS REX

E

i tarvitse olla kummoisilla ennustajanlahjoilla varustettu nähdäkseen, että Helsinki on nyt saanut uuden yleisömagneetin. Elokuun lopussa avatussa Amos Rexissä kiinnostavat niin maan alle Lasipalatsin aukiolle rakennetut museotilat kuin helposti lähestyttävä, spektaakkelimainen avajaisnäyttelykin. Suomenruotsalaisen Föreningen Konstsamfundet -yhdistyksen rahoittamaa Amos Rex -taidemuseota alettiin puuhata noin viisi vuotta sitten. Varsinainen rakennustyö vei kaksi ja puoli vuotta. Hanke maksoi noin 50 miljoonaa euroa. Uudisosan on suunnitellut arkkitehtitoimisto JKMM pääsuunnittelijanaan Asmo Jaaksi. Jaaksi kertoo, että museohankkeen tavoitteena on ollut elävän kaupunkikulttuurin rakentaminen. Samalla Amos Rexissä yhdistyy kolmen eri vuosisadan arkkitehtuuri. Paikalla on aiemmin ollut 1800-luvulla rakennettu ja sisällissodassa tuhoutunut Turun kasarmi. Siitä on edelleen

jäljellä aukion toisella laidalla oleva talousrakennus, joka toimi pitkään linjaautoasemana. Funktionalismia edustava Lasipalatsi puolestaan on rakennettu 1930-luvulla. MUSEONJOHTAJA Kai Kartion mukaan visuaalinen kulttuuri ja kuvataide elävät juuri nyt murrosvaihetta. – Kukaan ei tiedä, mitä näihin tiloihin halutaan kymmenen vuoden päästä. Perinteiset taidemuodot jatkavat elämäänsä, mutta niiden rinnalle tulee uusia muotoja, joita emme vielä voi aavistaa. Avajaisnäyttelyn tekijäksi valikoitui japanilainen TeamLab-kollektiivi, joka teoksissaan käyttää pitkälle kehitettyä laserteknologiaa. Monet teoksista ovat niin kutsuttuja immersiivisiä projektioita, maailmoja, joihin katsoja pääsee astumaan sisään. Katsojan sijasta kannattaisi ehkä puhua kokijasta, sillä myös äänimaisema ja tilassa oleminen ovat osa taideelämystä. Osaan teoksista voivat kokijat itse vaikuttaa. Sadunomaisessa Graffiti Nature: Lost, Immersed and Re-

born -teoksessa seinistä versoo kukkia ja eläimet syntyvät, katoavat ja kuolevat sen mukaan, miten kävijät tilassa toimivat. Kävijät voivat myös värittää kukkia ja eläimiä, jotka skannataan ja lisätään osaksi teosta. Kävijöihin reagoi myös teos, joka kantaa musertavan pitkää nimeä Crows are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased as

TEOS TOTEUTUU REAALIAIKAISESTI, JOTEN JOKAINEN TAPAHTUMA SIINÄ ON AINUTKERTAINEN.

well, Transcending Space. Siinä lintujen lentoradat ovat siveltimenvedon kaltaisia valojuovia, jotka syöksähtelevät tilassa. Kun lintu törmäyksen seurauksena tuhoutuu, se puhkeaa kukkaan. Teos toteutuu reaaliaikaisesti, joten jokainen tapahtuma siinä on ainutkertainen. SUURIMMAN SALIN täyttää Vortex of Light Particles -teos, joka on suunniteltu hyödyntämään tilan kaarevaa kattoa ja siinä olevaa ikkunaa. Teoksessa vesi virtaa lukemattomina seiniä pitkin nousevina puroina kohti ikkunaa ja sen kautta kohti ulkomaailmaa. Veden liikkeen ja sen meditatiivisuuden voi kokea myös Black Waves -teoksen äärellä, jossa vaahtopäiset meren aallot vyöryvät seiniltä kohti katsojaa. Ja jos jotain aaltojakin meditatiivisempaa kaipaa, voi pysähtyä katsomaan Enso-teoksessa piirtyvää ympyrää. Silkkaa zeniä, joskaan teoksen sijainti vilkkaassa aulatilassa ei helpota siihen uppoutumista. ■ TeamLab: Massless 6.1. asti Amos Rexissä, Mannerheimintie 22–24.


10 000 viestiä päivässä Laulaja Benjamin Peltonen nousi somen kautta julkkikseksi, joka sai myös törkyviestejä. – Itkin isälle, etten uskalla mennä kouluun bussilla, Peltonen kertoo. Joka kymmenes koululainen kärsii pitkäaikaisesta koulukiusaamisesta ja yksinäisyydestä. TEKSTI PIHLA TIIHONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN


2B

Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

V

aaleatukkainen, 16-vuotias suomenruotsalainen poika hymyilee huippusuositulla Instagram-tilillä. Seuraajat kommentoivat kuvien alle sydämin ja kehuvat täydelliseksi. Helsingin-vierailuilla tytöt kirkuvat ja työntyvät kainaloon yhteiskuvaan. Samalle lukiolaispojalle tavallinen kouluaamu on tuskaa. – Itkin isälle, etten uskalla mennä kouluun bussilla, koska joku voi tulla taas sanomaan minulle jotain, Benjamin Peltonen muistelee. – Isä heitti autolla kouluun ja kysyi, että mitä ihmettä meidän pitäisi tehdä. Eihän se voi mennä niin, että pelkäät kaikkia ihmisiä Nykyään 21-vuotiaan artistin suurimpia faneja ovat olleet alusta asti tytöt – ja kritisoijia pojat. – Koulun cooleja jätkiä ärsytti, kun kaikki huomio ei kiinnittynyt enää heihin. He tilittelivät, että mitä sä oikein kelaat, lopeta tuo flexaaminen. Jos hymyilin kuvassa, minua käskettiin lopettamaan se. Aina löytyi joku asia, mistä sanoa. Kouluun meno pelotti sen vuoksi. Peltonen arvelee, että monia ärsytti se, että hän nousi julkisuuteen pelkkien kuvien ja videoiden avulla. Hän ajatteli pystyvänsä ottamaan julkisuuden vastaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän miettii, miten herkkä ja altis kommenteille on ollut. – Jengi luulee, että sain somesta superitsevarman fiiliksen, mutta siinä kävi päinvastoin. BENJAMIN PELTOSEN UUSI kappale Naarmuja feat. IBE nousi 10.8. Spotifyssä Suomen kuunnelluimmaksi ja piti sijansa lähes viikon. Teinistä asti biisejä kirjoittanut Peltonen on yksi kappaleen tekijöistä. Hän on työstänyt viimeiset puolitoista vuotta Warner Music Finlandissa suomenkielistä musiikkia aiempien englanninkielisten biisiensä jälkeen. Kun Helsingin Sanomat haastatteli vuonna 2013 sometähteä, tämä kertoi haaveilevansa laulajan urasta, vaikkei ollut mielestään siihen tarpeeksi hyvä. – Somesuosio on ollut siinä mielessä siunaus, että sain mahdollisuuden tuoda itseäni esiin ja tehdä levytyssopimuksen. Samalla se on ollut jäätävä taakka. Jengi rakastaa toistella, että Benjamin ei voi olla oikea artisti, koska se on noussut Instagramin kautta. Viime keväänä Peltonen poisti instatililtään @benjaminpeltonen kaikki vanhat kuvansa, mikä aiheutti kuohuntaa noin 346 000 seuraajan parissa. – Herra Jumala, miten hyvä olo kuvien poistamisesta tuli! Ei tarvinnut lukea palautteita, vertailla itseään kehenkään tai katsoa tykkäysten määriä. Sen, mitä Instassa tapahtui, ei ollut tarkoitus tapahtua. Se oli ihan kreisiä. Peltonen vertaa itseään toiseen levy-yhtiönsä laulajaan. – Jos olisin noussut Idolseista, olisin nyt IdolsBenkku. Samalla lailla puhuttiin Idols-Antista ennen kuin siitä tuli Antti Tuisku, jota kaikki rakastavat. Sitten Benjamin Peltonen pahoittelee kohteliaasti, että puhuu niin paljon musiikista, vaikka hänen oli tarkoitus kertoa koulukiusaamisesta. – Kiusaamisesta ei voi puhua liikaa. PERUSKOULUSSA JA LUKIOSSA Benjamin Peltonen yritti hengailla muiden poikien kanssa, mutta ei koskaan kokenut kuuluvansa porukkaan. – Minua jätettiin ulkopuolelle ja väheksyttiin, mutta en puhunut dissaamisesta edes porukoille kotona. Peltonen muistelee, kuinka ala-asteen musiikinopettaja kysyi, keitä kiinnostaisi laulaa kuorossa. – Minä ja tytöt viittasimme. Pojat sanoivat, että et Benkku todellakaan mene kuoroon, se on sikanoloa. Muut pojat pelasivat futista ja soittivat korkeintaan rumpuja ja kitaraa. Peltonen kertoo, että hänelle ystävyys tyttöjen ja nykyään naisten kanssa on tuntunut luontevimmalta päiväkoti-ikäisestä asti.

En ole koskaan ollut mikään jätkäjätkä, joka puhuu vain futiksesta ja mimmien ulkonäöstä. – Minulle on tilitelty paljon siitä, että Benkku hengaa tyttöjen kanssa. En ole koskaan ollut mikään jätkäjätkä, joka puhuu vain futiksesta ja mimmien ulkonäöstä. Jossain vaiheessa ulkopuolisuus harmitti niin paljon, että yritin olla sellainen, mut-

ta ei se vain toiminut. Paras ystäväni on nainen, eikä sukupuolella ole meidän suhteessa mitään väliä. Sukupuoleen liitetyt odotukset saavat muuten hillitysti puhuvan Peltosen kiihtymään. – Machoäijäilykulttuuri ärsyttää yli kaiken! Vihaan sitä ajattelutapaa, että pitäisi olla tietynlainen, koska on poika tai tyttö. Voin vain kuvitella, kuinka moni nuori miettii, että olenko ok tällaisena ja hyväksytäänkö minut. Haluan sanoa heille, että ole juuri sellainen kuin olet. Omaperäisyys on kaikkein siisteintä. Peltosta vaivaa mennyt sivustakatsojan osa koulussa, jossa joitakin oppilaita kiusattiin ja haukuttiin häntä itseään rankemmin. – Toivon, että olisin ollut rohkeampi ja kertonut kiusaamisesta opettajalle. Auttaisi monia, jos muut


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

3

Kuka? Benjamin Peltonen on 21-vuotias helsinkiläinen artisti. Hän ponnahti julkisuuteen Instagramissa 16-vuotiaana ja keskittyy nyt uuteen tulemiseen suomenkielisellä musiikilla.

Mitä? Peltosen ensimmäinen suomenkielinen single Naarmuja feat. IBE julkaistiin 10.8. Se pysyi lähes viikon Spotifyssä Suomen ykkösenä. Uutta musiikkia tulee pian.

Motto Ole rehellinen itsellesi, äläkä anna periksi asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä.

– Muistan, kun luin tutun pitkää päivitystä itsestäni junassa ja olin ihan shokissa. Peltonen muistelee, että sai kuumimpina aikoina Ask.fm:n kautta 10 000 viestiä päivässä – ja vastasi satoihin joka päivä. – Kanavani oli tosi iso, siellä oli miljoonia tykkäyksiä. Kun kerroin hirveistä somekommenteista levy-yhtiössä, he sanoivat, että tee itsellesi palvelus ja lähde sieltä. Mietin, olenko ihan kreisi, kun poistan kanavani. Mutta olisin varmaan jossain osastolla, ellen olisi lähtenyt Askista jo 16-vuotiaana.

– Olen nyt enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan aiemmin. Olen tajunnut, että itsevarmuuteen ei välttämättä tarvita ulkoisia tekijöitä. Aikaisemmin minulla oli niitä, mutta en todellakaan ollut itsevarma, sanoo Benjamin Peltonen.

puuttuisivat kiusaamiseen, koska harvalla kiusatulla on itsevarmuutta puhua asiasta itse. ”KAIKKI LÄHTI KÄSISTÄ.” ”Iso hypetys.” ”Buumi.” Näin Benjamin Peltonen kuvaa sitä, kuinka hän muuttui tavallisesta Kaarinassa asuvasta lukiolaispojasta kymmenientuhansien seuraamaksi somejulkkikseksi. Hehkuttavien kommenttien lisäksi tuli muutakin. Ensin Peltonen sai ”alentavaa kohtelua ja äijäkommentteja” oman koulun isommilta pojilta. Kun somesuosio räjähti, harvempi kehtasi enää haukkua kasvokkain. Se oli helpompaa Ask.fm:ssä, jossa sai kysyä ja sanoa anonyymisti mitä vain. – Lukioaikanani kaikki, jotka olivat Instagramissa, olivat myös Ask.fm:ssä. Se on syntisin sosiaali-

Sain sellaisia anonyymejä viestejä, että tuntui kuin minulla ei olisi mitään ihmisarvoa. nen media, jossa olen ollut mukana. Sain sellaisia anonyymejä viestejä, että tuntui kuin minulla ei olisi mitään ihmisarvoa. Menin siellä ihan rikki. Toisinaan joku kaverin kaveri saattoi arvostella Peltosta Ask.fm:ssä myös omalla nimellään.

IHMISPELKO JA HUONO olo jatkuivat vuosia. Ulkona Peltonen tunki huomiota herättävän vaalean tukkansa lippiksen alle ja katsoi maahan, jos joku tuli juttusille. – Somesta ja muusta seurasi jäätävä ahdistus. On vaikea pysyä täysjärkisenä, kun saa mielipiteitä itsestään joka suunnalta. Menin lopulta puhumaan huonosta olostani psykologille, ja se oli maailman paras päätös. Peltonen puhuu pitkään ongelmista avautumisen puolesta. Hän on sitä mieltä, että monen kannattaisi hakea itselleen tukea. – Jengi treenaa kuntosalilla fysiikkaansa, mutta olen viime vuosina tajunnut, että on yhtä tärkeää treenata oman pään hyvinvointia. Ei ole todellakaan noloa käydä puhumassa asioistaan. Kannattaa jutella vaikka omille vanhemmille, ystävälle, koulukuraattorille tai psykologille. Peltonen kehuu perhettään ja levy-yhtiön työntekijöitä, jotka ovat tukeneet ja sanoneet, että suosion myötä tulee aina myös vihaajia. – Olen kirjoittanut biisejäkin siitä, että minua on vaivannut huono olo. Uskon, että jokaisesta tuntuu joskus pahalta, vaikka ulospäin näyttäisi, että kaikki on hyvin. NYT TAKANA ON puolitoista vuotta hiljaiseloa, itsetutkiskelua ja biisien luomista uudessa kotikaupungissa Helsingissä. – Oma aika ja itseeni tutustuminen ovat olleet kaikkein arvokkainta. Olen nyt enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan aiemmin. Olen tajunnut, että itsevarmuuteen ei välttämättä tarvita ulkoisia tekijöitä. Aikaisemmin minulla oli niitä, mutta en todellakaan ollut itsevarma. Peltonen kertoo lakanneensa arastelemasta ihmisiä vasta viime vuonna. Hän on löytänyt omanhenkisiään ihmisiä, joiden kanssa voi jutella kaikessa rauhassa. Hän uskaltaa myös lähteä ystäviensä kanssa ulos piiloutumatta lippiksen alle. – Isoin pelkoni on ollut, että jengi pitää minua turhana seurapiirijulkkiksena, joita haukutaan lehtien palstoilla. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta sain hullun itsevarmuuden sen jälkeen, kun olimme saaneet valmiiksi todella kovaa musaa. En anna epäilijöiden voittaa minua. ■


4B

Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Ujot, räjähtelevät ja joukosta erottuvat lapset joutuvat muita useammin kiusatuiksi. Joissakin luokissa kiusataan huomattavasti vähemmän kuin toisissa. Asiantuntijat ja lukijat kertovat, miksi. TEKSTI PIHLA TIIHONEN

K

oulukiusaamisen sesonkiaika on juuri nyt. Kiusaamista ehkäisevän KiVa koulu -toimenpideohjelman projektipäällikön Anna Eskolan mukaan alkusyksyn kiusaamispiikki johtuu siitä, että lapset ja nuoret hakevat paikkaansa luokassa pitkän kesäloman jälkeen. – Uusi alku on riski ja mahdollisuus. Olen tutkinut yläkouluun siirtymistä ja havainnut, että lasten kaverisuhteissa tapahtuu paljon muutoksia seiskaluokan alussa. Lapsi saattaa menettää vanhat kaverinsa yläkouluun siirtyessään, mutta aiemmin yksinäinen lapsi voi myös löytää ystävän tai oman porukan yläkoulussa, kertoo

kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopistosta. Junttila on tutkinut lasten yksinäisyyttä, joka kietoutuu usein yhteen kiusaamisen kanssa. Jos lapsi seisoskelee seiskaluokan alussa välitunnilla usein yksin, se ennustaa kiusatuksi tulemista myöhemmin yläkoulussa. Junttila määrittelee seuranpuutteen sosiaaliseksi yksinäisyydeksi. Emotionaalisesta yksinäisyydestä taas kärsivät lapset, joilta puuttuu luotettu sydänystävä. – Pienet pojat, nuoret miehet ja aikamiehet kärsivät emotionaalisesta yksinäisyydestä enemmän kuin tytöt ja naiset. On tabu sanoa, että poika tarvitsisi läheisen ystävän, jolle uskoutua. Poikien yksinäisyyden koke-

ON TABU SANOA, ETTÄ POIKA TARVITSISI LÄHEISEN YSTÄVÄN, JOLLE USKOUTUA. YKSINÄISYYSTUTKIJA NIINA JUNTTILA

HANNA OKSANEN, TURUN YLIOPISTO

Kouluissa kiusataan eniten nyt

muksen tekee vieläkin kipeämmäksi se yleinen ajatus, etteivät pojat edes tarvitse omaa ystävää vaan porukan, jonka kanssa pelata jalkapalloa. Hiljaiset ja introvertit oppilaat jäävät muiden melskatessa helposti sivuun, ja pahimmassa tapauksessa myös pysyvät siellä. – Jos poika ei halua olla kukkulan kuningas, hänet jätetään usein porukasta ja annetaan ymmärtää, että hän on virheellinen. Se on julmaa, Niina Junttila sanoo. Hänen mukaansa kiusatuksi joutuvat herkästi myös impulsiiviset, räjähtelevät lapset. – Lapsista on usein hauskaa, jos jotakuta on helppo härnätä. Kouluterveyskyselyn mukaan moni lapsi kokee syrjivää kiusaamista. Yhdenmukaisuuden paine on suurin yläluokilla, jolloin kiusataan eniten ulkonäön, sukupuolen, ihonvärin, kielen, vammaisuuden, perheen tai uskonnon vuoksi. Pelastakaa Lapset ry julkaisi elokuussa kyselyn, jonka mukaan köyhyyden vuoksi erottuvia lapsia kiusataan paljon. KiVa koulu -ohjelman projektipäällikkö Anna Eskola huomauttaa, että joukosta erottuminen ei automaattisesti laukaise kiusaamista.

– Jos poika ei halua olla kukkulan kuningas, hänet jätetään usein porukasta ja annetaan ymmärtää, että hän on virheellinen, kertoo yksinäisyystutkija Niina Junttila.

– Jossain luokassa lapsi saa änkyttää, nilkuttaa tai kulkea pyörätuolilla, eikä kenenkään mieleen tule, että häntä pitäisi kiusata. KUINKA YLEISTÄ koulukiusaaminen on Suomessa? Siitä on olemassa monenlaisia lukuja. Aloitetaan myönteisistä: keväällä 2017 toteutetun Kouluterveyskyselyn mukaan kiusaaminen on vähentynyt. Suunta on pysynyt hyvänä pitkään. Eniten kiusaamisesta kärsivät pojat. Yleisintä se on alakoulussa, jossa 8,1 prosenttia 4–5-luokkalaisista pojis-

”Luokkatoveriani kiusattiin yläasteella hikipingoksi. Nauroin itsekin mukana, vaikka hän oli ystäväni. Lopulta kiusatun äiti soitti luokanvalvojalle ja kertoi kiusaamisesta. Luokkatoverini lähetettiin kanslistin ’avuksi’, ja sitten luokanvalvoja alkoi käydä läpi kiusaamista ja auttoi luokkaa ymmärtämään, ettei tämä käynyt. Itselleni se oli hyvä herättäjä siihen, että kiusattua pitäisi puolustaa. Aloin ymmärtää, että ystävälläni oli oikeus olla taitava, lahjakas, innokas ja ahkera ilman, että se oli minulta pois. Myöhemmin pyysin häneltä anteeksi, että olin kadehtinut ja kiusannut.” Nainen, 46

Kymmenkunta vuotta sitten Karamzinin alakoulussa Espoossa juhlittiin. Koulu oli ollut vuoden mukana KiVa koulu -toiminnassa ja kysynyt sen jälkeen oppilailta kokemuksia. – Tulokset olivat ällistyttävän hyviä. Lasten kokema kiusaaminen väheni dramaattisesti, ja he kertoivat, että koulussa on nyt mukavampaa kuin ennen, muistelee rehtori Jouni Hörkkö. Samat kysymykset on esitetty lapsille sen jälkeen joka vuosi hiukan vaihtelevin tuloksin. Viime vuonna tuli esiin tavallista enemmän kiusaamista. Hörkkö arvelee syyksi ahtaita väliaikaistiloja, joihin oppilaat siirtyivät koulun sisäilmaremontin vuoksi. – Näppituntumani on, että levoton tilanne vaikutti lapsiin. Osa oppilaista joutui parakkikouluun,

eikä meillä ollut lainkaan liikuntasalia eikä käsityöluokkaa. Oppilaat vasaroivat portailla. Toivottavasti tämä lukuvuosi menee paremmin, kun olemme saaneet lisää tiloja naapurikoulusta. Kiusaamistapaukset tulevat useimmiten esiin niin, että lapsi purkaa mieltään kotona, ja vanhemmat ottavat yhteyttä kouluun. Sen jälkeen kaikki kiusaamiseen osalliset lapset puhutetaan yksitellen ja kiusaaminen nostetaan yhteiseksi huolenaiheeksi. – Joskus kiusaamisesta epäilty pieni Kalle tulee keskusteluun sillä asenteella, että minä en ole tehnyt mitään. Opettajat rauhoittavat, että sinua ei syytetä, mutta oletko huomannut, että Villellä on paha mieli. Olisiko mitään, mitä voisit tehdä Villen hyväksi? Kalle saattaa silloin vastata, että voisin pyytää anteeksi. Usein te-

SIRPA PÄIVINEN

Rehtori: ”Kiusaaminen väheni dramaattisesti”

Espoon Karamzinin koulun rehtori Jouni Hörkkö huomasi koulukiusaamisen lisääntyvän, kun oppilaat muuttivat ahtaisiin väliaikaistiloihin koulun sisäilmaremontin vuoksi.

hoaa, kun Kalle laitetaan silmäkkäin sen kanssa, miltä Villestä tuntuu, Hörkkö selittää. Netissä tapahtuva kiusaaminen on koululle hankalaa, koska se tapahtuu lasten omilla laitteilla ja paljolti vapaa-aikana. Siihen puuttumiseen Hörkkö pyytää aina vanhempien apua. – On pelottavaa, miten valtavan sosiaalisen häpäisyn kohteeksi lapsi voi joutua. Koulun kriisiryhmä on puuttunut hyvin vakavasti ja nopeasti tapaukseen, jossa pienen porukan keksimä perätön juttu yhdestä oppilaasta levisi laajalle. Vaadimme jokaista vanhempaa keskustelemaan välittömästi asiasta jälkikasvunsa kanssa ja kohdensimme erityistoimet pilan alkuunpanijoille. Tuskin heidänkään tarkoituksenaan oli murskata yhtä lasta. Tämä tilanne saatiin loppumaan onnellisesti.

”Kunnon sanktio tarvitaan niin kiusaajalle kuin tämän vanhemmillekin. Kiusaaja vaihtaa koulun koulukotiin. Kotona ja koulussa otetaan kiusaaminen vakavasti, eikä vähätellä. Se, ettei opettaja muka näe, ei kerro sitä, ettei kiusaamista olisi. Välituntivalvojien pitää kiertää pihaa eikä seistä juoruamassa jossain pimeässä nurkassa. Oma kokemukseni on 80-luvulta, jolloin silmät suljettiin kiusaamiselta totaalisesti.” Nainen, 47


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

POTKIMISTA, LYÖMISTÄ, nimittelyä. Nämä kiusaamisen muodot aikuinen havaitsee helpoimmin. Niina Junttilan mukaan ostrakismi eli näkymättömäksi tekeminen aihe­ uttaa kuitenkin ihmiselle yhtä suurta kipua kuin fyysinen väkivalta. Juntti­ lalta on ilmestynyt aiheesta kirja Kaiken keskellä yksin (Tammi 2018). – 12­vuotias poika kuvasi ostrakis­ mia näin: ”Jos sais valita, niin mielum­ min ottaisin, et joku vaikka hakkais mua, mut silti mulla olis joku kaveri, kun tän, ettei kukaan edes huomaa

lukiu u o k n Mite

saa

MIKA KURKILAHTI

ta ja 6,4 prosenttia tytöistä kertoi jou­ tuvansa kiusatuksi viikoittain. Yläkou­ lussa kiusattiin 6,9 prosenttia pojista ja 4,7 prosenttia tytöistä. Kiusaamisen muodot muuttuvat oppilaiden kasvaessa. Nettikiusaa­ misesta puhutaan paljon, mutta se on vain pieni osa kaikesta kiusan­ teosta. – Yläkoulussa fyysinen kiusaami­ nen vähenee, mutta ryhmän ulko­ puolelle jättäminen, seksuaalinen häi­ rintä ja nettikiusaaminen lisääntyvät, Anna Eskola kertoo. Jatko­opinnoissa kiusaaminen vä­ henee edelleen ja on lukioissa harvi­ naisempaa kuin ammatillisissa oppi­ laitoksissa. – Kiusaamista saattaa olla koulussa yhtä usein kuin ennen, vaikka kiusaa­ vien ja kiusattujen oppilaiden määrä on vähentynyt. Vaikka harvempia kiu­ sataan, heitä kiusataan enemmän, Es­ kola selittää. Yksinäisyystutkija Niina Junttilan mukaan suunnilleen joka kymmenet­ tä lasta kiusataan koulussa vuodesta toiseen, ja yhtä moni koululainen on kroonisesti yksinäinen. Usein kyse on samoista lapsista.

– Jokainen valitsee itse, millaiseen toimintaan menee mukaan, sanoo KiVa koulu -toimenpideohjelman projektipäällikkö Anna Eskola.

mua. Mä luulen, ettei mun luokkalai­ set ees muista mun nimeä.” Yksinäisyyden pitkittyessä lapsi muuttuu yhä epävarmemmaksi mui­ den seurassa, mikä saa muut jättä­ mään hänet yhä enemmän ulkopuo­ lelle. – Opettajat sanovat usein, että se yksi lapsi on aina yksin, koska ei halua olla muiden kanssa. Silti lapsi voi toi­ voa kaikkein eniten sitä, että joku tuli­ si juttelemaan hänen kanssaan. Näkymättömyys kaveripiirissä tai omassa kodissa voi saada lapsen myös kiusaamaan muita.

? ppuu o l n mine

ta as tv ija at av

”Sillä, että ihmiset tajuavat kuinka väärin se on, ja että siihen puututaan ajoissa.” Tyttö, 13

VANHEMMAT EIVÄT PYSTY hankki­ maan lapselleen ystäviä, mutta voi­ vat auttaa tutustumisessa. Koululuo­ kan henkeä tutkitusti parantaa, jos lasten vanhemmat tuntevat toisensa. – Matti ei voi kiusata Pekkaa, jos heidän äitinsä ovat hyviä kavereita. Silloin kiusaaminen paljastuisi he­ ti, mikä olisi noloa. Lapset myös nä­ kevät, miten uusiin ihmisiin tutustu­ taan, kun vanhemmat näyttävät mal­ lia, Niina Junttila selventää. Myös ruokapöytäkeskusteluilla ko­ tona on iso vaikutus. – Jos vanhemmat puhuvat lastensa kanssa kaikenlaisista asioista, se en­ nustaa tosi vahvasti sitä, että lapsi ei jää koulussa yksin, Junttila sanoo. Junttila kannustaa vanhempia kuuntelemaan ja uskomaan lastaan, rakastamaan aina ehdoitta ja hakeutu­

JOS VANHEMMAT PUHUVAT LASTENSA KANSSA KAIKENLAISISTA ASIOISTA, SE ENNUSTAA TOSI VAHVASTI SITÄ, ETTÄ LAPSI EI JÄÄ KOULUSSA YKSIN. YKSINÄISYYSTUTKIJA NIINA JUNTTILA

5

maan tarvittaessa yhteistyöhön mui­ den vanhempien ja koulun kanssa. – Olet hieno ja tärkeä ihminen, ja pääsemme yhdessä yli tästä vaikeasta tilanteesta. Tämä vanhemman on tär­ keää tehdä selväksi kiusaamisesta tai yksinäisyydestä kärsivälle lapselleen. Junttila muistuttaa, että myös kiu­ saava lapsi tarvitsee lämpöä ja lähei­ syyttä. – Lapsen kanssa on hyvä jutella kiu­ saamisen syistä. Puratko omaa pahaa oloasi? Ymmärrätkö, että toisiin sat­ tuu, kun heitä kohtelee huonosti? LAKIIN KIRJATTIIN vuonna 2003, että kaikilla kouluilla on oltava suunnitel­ ma opiskelijoiden suojaamiseksi väki­ vallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Yli 900 peruskoulua eli noin kolmas­ osa soveltaa KiVa koulu ­toimenpide­ ohjelmaa, johon kuuluu kiusaamis­ ta ja sen ehkäisemistä käsitteleviä oppitunteja sekä valmiita kiusaami­ seen puuttumisen malleja. Siinä kiu­ saaminen nähdään ryhmäilmiönä, jo­ ka edellyttää sivustakatsojien hiljaista mukanaoloa. – Jokainen valitsee itse, millaiseen toimintaan menee mukaan. Kiusaajan voima vähenee jo siitä, jos muut sa­ novat tilanteen jälkeen kiusatulle, että tapahtunut oli väärin. Sivustakatsojia rohkaistaan kertomaan näkemästään myös opettajalle ja vanhemmille, An­ na Eskola kertoo. KiVa koulu ­ohjelmassa on selvitel­ ty, miksi joissakin kouluissa kiusataan huomattavasti vähemmän kuin toisis­ sa. Lopputulos on, että aktiivinen ja pitkäjänteinen työskentely tuottaa tu­ loksia. – Poppakonsteja ei ole. Kiusaa­ misen torjuminen vaatii jatkuvaa työtä ■.

”Koulu kutsuu koolle kiusatun ja kiusaajan vanhempineen, mietitään yhdessä keinoja estää kiusaaminen ja sovitaan tavoitteet. Pidetään tarkistuspalaveri, jossa katsotaan, onko tavoitteissa edetty ja jos ei, niin tarvitaan mukaan lisää toimijoita, esimerkiksi psykologi, koulukuraattori, toimintaterapeutti ja lastensuojelu. Ei jäädä hyssyttelemään ja odottelemaan!” Nainen, 35

Varhaisnuorisotyöntekijä: ”Parhammillaan koulukiusattu löytää paikan seurakunnasta” – Kun lapsilta kysytään kerhon tai leirin aluksi, mitä sääntöjä tar­ vitaan, he vastaavat aina, että ke­ tään ei saa kiusata, kertoo Van­ taan Korson seurakunnan var­ haisnuorisotyöntekijä Terho Kettunen. Kettusen mukaan moni van­ hempi tuo koulussa kiusatun lap­ sensa mielellään juuri seurakun­ nan kerhoon tai leirille. Hän on huomannut 24 vuoden työuransa aikana, että seurakunnan toimin­ taan tulee mukaan myös koulu­ kiusattuja nuoria. He hakeutuvat esimerkiksi ohjaamaan pienem­ pien kerhoja.

– Hiljaiset nuoret ovat usein todella hyviä kerhonohjaajia. He ymmärtävät erilaisuutta. Nuoret kasvattavat tehtävässä itsetun­ toaan ja ryhmänohjaamistaito­ jaan. Rippikoulun isosiksi hakeu­ tuu Kettusen mukaan enemmän sellaisia nuoria, jotka ovat mie­ lellään esillä. Toisinaan samassa isosporukassa on koulukiusattu ja hänen kiusaajiaan. – Parhammillaan koulukiusat­ tu löytää seurakunnasta paikan, jossa häntä ei kiusata, ja kiusaa­ jat huomaavat, ettei toisia sovi kohdella huonosti.

SIRPA PÄIVINEN

k Lu

”Opettajien pitää olla aktiivisia ja ’rikkoa’ kaveriporukoita, jotta ketään ei suljeta pois. Tyttäreni kärsi aikoinaan muun muassa siitä, että kukaan ei suostunut tekemään hänen kanssaan paritai ryhmätöitä eikä halunnut istua samaan lounaspöytään. Ehdottaisin kiertävää istumajärjestystä lounasruokailuissa.” Nainen, 58

– Jos lapsi kokee, ettei häntä näh­ dä, hän saattaa ärsyttää muita ja ot­ taa huomion pahalla, Junttila sanoo. Kiusaajilla on Junttilan mukaan usein turvaton ja epävakaa kiintymys­ suhde vanhempaansa. – Toki on paljon muitakin syitä kiu­ sata.

B

Korson seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijä Terho Kettunen on nähnyt koulukiusatun ja -kiusaajan lähentyvän toisiaan isosina.


6B

Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Huivi päässä vain moskeijassa Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen imaami Sherin Khankan kannustaa musliminaisia vaatimaan oikeuksiaan. TEKSTI KAISA HALONEN KUVAT SIRPA PÄIVINEN

S

herin Khankan tietää olevansa kiinnostava. Hän on Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen imaami, uskonnollinen uudistaja, aktivisti, feministi ja neljän lapsen äiti. Kun Khankan elokuun lopussa vieraili Suomessa, kahteen päivään oli mahdutettu kaksitoista haastattelua ja lisäksi yleisöluento Helsingin yliopistossa. Vierailun aikana on puhuttu Khankanin perustamasta moskeijasta, musliminaisten pukeutumisesta ja tasa-arvosta. Haastatteluja varten Khankan on pukeutunut imaamin roolinsa mukaisesti pitkään valkoiseen pukuun, jota hän käyttää moskeijassa rukousta johtaessaan. Suomalaisia Khankanissa kiinnostaa myös hänen perhetaustansa, sillä hän on kasvanut Tanskassa syyrialaisen, ei-uskonnollisen muslimi-isän ja suomalaisen luterilaisen äidin tyttärenä. Vanhemmilla oli periaate, että lapset saavat itse valita uskontonsa. Khankan teki oman valintansa 19-vuotiaana. – En oikeastaan osaa selittää, miksi valitsin islamin. Kyseessä on enemmänkin tunteella kuin järjellä tehty päätös, hän toteaa. – Minulle kristinusko ja islam edustavat samoja arvoja: rakkautta, anteeksiantoa, armoa ja anteliaisuutta. Toki teologia ja ulkoiset uskonnonharjoittamisen muodot ovat erilaisia. Minulle sopii se tasapaino, joka islamissa on uskonnon arvojen ja rituaalien välillä. Khankanin perheessä vietettiin kristillisiä juhlapyhiä, ja edelleen Khankan käy kirkossa silloin tällöin. – Ajattelen, että moskeijat, kirkot ja synagogat ovat kaikki saman Jumalan huoneita. Uskon yhteen Jumalaan, joka loi maailman moneuden. Ibn Arabi, joka oli 1100- ja 1200-lukujen taitteessa elänyt islamin uudistaja, sanoo sen hienosti eräässä runossaan: se, joka tuomitsee muut uskonnot, tuomitsee Jumalan, joka on kaiken lähde. Kaikkein vahvimmin Khankan tuntee olevansa muslimi silloin, kun hän kuulee rukouskutsun. Joka kerta se koskettaa sydäntä ja sielua. Nuorena hän opiskeli Damaskoksessa Syyriassa, ja rukouskutsu kuului viidesti päivässä eri suunnista kaupungin monista moskeijoista. – Ihanin oli aamun ensimmäinen rukouskutsu. Oli hienoa herätä siihen ja erilaisten ihmisäänten kuoroon. "NAINEN ON islamin tulevaisuus" julistaa Sherin Khankanin juuri suomennettu kirja. Mitä hän haluaa sillä sanoa? – No, naiset ovat aina olleet islamin tulevaisuus –

enkä siis sano, että miehet eivät olisi. Jos kirjan nimi loukkaa jotakuta, se kertoo siitä, että hän ei ole ymmärtänyt naisten ja miesten olevan saman arvoisia, Khankan sanoo hymyillen. – Puolet ihmiskunnasta on naisia. Patriarkaaliset tulkinnat ja lukutavat täytyy haastaa, ja niin tullaan väistämättä tekemään. Naiset vaativat oikeuksiaan, ja he haluavat samat mahdollisuudet kuin miehillä on. Naisten äänten tuominen kuuluviin on yksi Khankanin tavoitteista. Sen lisäksi hän on puhunut aktiivisesti avaramman Koraanin-tulkinnan puolesta. Hän muistuttaa, että suurin osa Koraanista käsittelee ihmisenä elämistä ja ihmisten keskinäisiä suhteita ja monet Koraanin kohdat ovat sidoksissa sen syntyhetken maailmaan. Siksi niitä ei pitäisi lukea kirjaimellisesti. – Ne kohdat täytyy tulkita eri tavalla eri aikoina ja eri yhteiskunnissa. Koraani on dynaaminen kirja. Se on eettinen ja hengellinen opas, ei mikään lakikirja. Jos sitä ei saa tulkita, se ei myöskään anna meille ratkaisuja jokapäiväisen elämän ongelmiin, Khankan sanoo.

MINULLE KRISTINUSKO JA ISLAM EDUSTAVAT SAMOJA ARVOJA: RAKKAUTTA, ANTEEKSIANTOA, ARMOA JA ANTELIAISUUTTA.

JOS ASIOIDEN haluaa muuttuvan, hyvät ja perustellutkaan argumentit eivät Khankanin kokemuksen mukaan riitä. Täytyy toimia ja näyttää vaihtoehto. Siksi Khankan kollegoineen perusti Kööpenhaminaan naisille tarkoitetun Mariam-moskeijan. Siellä rukousta johtavat, saarnoja pitävät ja sielunhoitoa ja hengellistä ohjausta antavat vain naiset. Tämän tästä Khankanilta ja hänen naiskollegoiltaan kysytään, millä oikeudella he toimivat niin: kuka on antanut heille valtuudet perustaa moskeijan ja kutsua itseään imaameiksi? – Toimintamme perustuu lujasti islamilaiseen teologiaan. Emme tee mitään uutta, vaan meidän reformaatiossamme on kyse juurille palaamisesta. Jo profeetta Muhammad antoi naisten johtaa rukousta, Khankan sanoo.

Hän lisää, että heidän aktivismillaan on myös vahva tiedollinen pohja. Mariam-moskeijassa imaamina ei voi toimia kuka tahansa vaan heiltä vaaditaan akateeminen koulutus, arabian kielen taito ja islamilaisen sielunhoidon opinnot. Esimerkiksi Khankanilla itsellään on tutkinto uskontososiologiasta sekä psykoterapeutin koulutus. – Oikeastaan kysymys on siitä, että ihmisillä sukupuoleen katsomatta pitää olla oikeus tehdä sitä, mihin heidät on koulutettu ja minkä he osaavat. On monia miespuolisia pappeja ja imaameja, joilla ei ole pätevyyttä sielunhoitoon, mutta jotka silti tekevät sitä. He ovat ehkä hyviä saarnaamaan, mutta eivät keskustelemaan ihmisten kanssa, Khankan lisää. Juuri sielunhoito ja hengellinen ohjaus ovat hänen mukaansa Mariam-moskeijan vahvuuksia. Monet naiset ovat olleet helpottuneita voidessaan keskustella asioistaan naispuolisen imaamin kanssa. Khankanin vastaanotolla käsitellään usein esimerkiksi identiteettiin liittyviä kysymyksiä, kuten huivin käyttöä. Siihen moskeijan naisilla ei ole yhtä oikeaa vastausta. – Emme tuputa tai tuomitse, vaan kuuntelemme ja toimimme aina ihmisen omista lähtökohdista käsin, Khankan sanoo. Itse hän käyttää huivia vain moskeijassa. MARIAM-MOSKEIJA ON toiminut nyt kaksi vuotta. Sinä aikana moskeijassa on siunattu yli kolmekymmentä avioliittoa. Noin puolet niistä on ollut sellaisia, joita muut moskeijat Tanskassa eivät hyväksy, koska puolisoilla on eri uskonto. Mariam-moskeijassa on myönnetty myös islamilaisia avioeroja naisille, jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa. He kokevat jääneensä vangiksi islamilaiseen avioliittoon, vaikka ovatkin saaneet virallisen, Tanskan lain mukaisen avioeron. Moskeijan pyörittäminen on vaatinut paljon työtä, ja välillä Sherin Khankan huomaa miettivänsä, mitä onkaan tullut aloittaneeksi. Moskeija mullisti myös hänen perhe-elämänsä, sillä aviomies vaati, että hänen on valittava joko työ tai avioliitto. Päätös oli vaikea, mutta Khankan valitsi työnsä ja kertoo hyväksyvänsä tapahtuneen. – Kun itse on keskellä jotakin asiaa ja johtamassa muutosta, sitä elää vain tässä hetkessä. Läheisille se on vaikeampaa, sillä heillä on enemmän aikaa pelätä seurauksia. Monet miehet kannattavat vallankumousta ja tukevat naisten moskeijaa – he vain eivät halua, että juuri heidän vaimonsa tai tyttärensä on sen johdossa. ■


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

Sherin Khankan kokee imaamina olevansa sekä Jumalan että toisten ihmisten palvelija.

B

7


8B

Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Kuka?

Julia Thurén, 31, on vapaa toimittaja, bloggaaja ja tietokirjailija. Asuu Helsingin Hermannissa miehensä ja 2-vuotiaan poikansa kanssa.

Mitä? Ensimmäinen tietokirja Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa (Gummerus) ilmestyy syyskuussa, Lapsiperheen parisuhdekirja ensi vuonna. Aloitti juuri Noin viikon studio -ohjelman taustatoimittajana. Thurén valittiin elokuussa vuoden positiivisimmaksi helsinkiläiseksi.

Motto

”Aina voi luovuttaa.”

Suoraan sanoen Kirkko ja kaupungin uusi verkkokolumnisti Julia Thurén uskoo radikaaliin avoimuuteen. Siksi hän kertoo esimerkiksi raha-asioistaan. TEKSTI HANNA ANTILA KUVA ESKO JÄMSÄ

että salailu tuo asioihin ylimääräisen kerroksen. Toki asioiden pitää olla jo­ tenkin käsitelty eikä avohaavoja kan­ nata panna kaikkien arvioitavaksi, mutta asioista kertominen ei ole re­ tostelua ja revittelyä, vaan perusarkea.

uori nainen istuu keit­ tiön pöydän ääressä lapsensa kanssa, lukee Hesaria ja kommentoi kipakkaan sävyyn tai kuten hän itse sanoi­ si ränttää jostakin ajankohtaisesta ai­ heesta. Myöhemmin näistä ajatuksis­ ta saattaa jalostua blogipostaus, leh­ tijuttu tai vaikka materiaalia kirjaan. Tältä näyttää Julia Thurénin arki, ainakin, jos sitä katsoo hänen Insta­ gramiin lähes päivittäin kuvaamiensa videopätkien perusteella. Thurén on toimittaja ja pian myös tietokirjailija, joka tunnetaan myös suositusta Julia­ ihminen­blogistaan. Thurén uskoo, et­ tä sitä luetaan, koska hän sanoo, mi­ tä ajattelee. – Perustellut mielipiteet kiinnosta­ vat, samoin kepeys ja huumori. Tyy­ lini on yhdistelmä näistä. Aiheet blogissa ja Insta­tilillä ovat usein yhteiskunnallisia, mutta samal­

JULIA THURÉNIN ELÄMÄ näyttää vah­ vasti itäisen kantakaupungin tiedosta­ van hipsterin elämältä, mutta lapsuus oli ihan muuta. Perhe asui Kakskerran saaressa Turussa, kaukana palveluista ja kavereista. Onneksi lapsia oli neljä ja porukalla pystyi keksimään kaiken­ laista luovaa kuten testaamaan, kuin­ ka kauan he jaksavat valvoa (72 tuntia). Thurén harkitsi opettajan ammat­ tia, mutta päätyi 16­vuotiaana isoäitin­ sä vinkistä Turun Sanomien nuorten toimitukseen ja myöhemmin lehden avustajaksi. 21­vuotiaana mediatutki­ muksen opiskelijana hänet valittiin toimittajaksi nuorten tyttöjen lehteen Demiin ja siitä edelleen Apuun ja Tren­ diin. Thurén sanoo, että Demissä työs­ kentely teki hänestä sellaisen toimit­ tajan kuin hän on. – Menin sinne vuonna 2009, ja sil­ loin siellä käytiin ne keskustelut, mi­ tä nyt käydään muualla. Sellaiset, et­ tä tytöille ei puhuta poikaystävästä, vaan kullasta.

N

la Thurén paljastaa itsestään paljon. Postauksissa näkyvät koti, perhe ja ystävät – ja ne hetket, kun väsyttää. Thurén on kertonut muun muassa palkkansa ja tuntojaan vanhemmuu­ desta. Hän on pohtinut, olisiko hä­ nellä varaa erota, ja kertonut, miltä tuntui, kun pikkusisko kuoli vauvana. Yleensä avoimuus ei hirvitä. – Uskon radikaaliin avoimuuteen, siihen, että asiat näytetään sellaisena kuin ne ovat. Kuten Instan seuraajat tietävät, meillä on usein aika sotkuis­ ta. Lapsellani on aika usein jotain rah­ kaa naamassa ja kaikki on tosi arkista. Suoraan sanomisen taustalla on myös tietoinen päätös. Kun Thurénin vanhemmat erosivat hänen ollessaan kahdeksanvuotias, Thurén ei halun­ nut kertoa asiasta edes parhaalle ka­ verilleen pariin vuoteen. 1990­luvun pikkupaikkakunnalla avioero tuntui häpeälliseltä jutulta. – Siitä lähtien olen ajatellut niin,

Noin vuosi sitten Thurén irtisa­ noutui ja ryhtyi freelanceriksi. Rat­ kaisu on osoittautunut oikeaksi: töi­ tä on riittänyt, ja se on mahdollista­ nut sen, että hän voi keskittyä aihei­ siin, jotka häntä eniten kiinnostavat. Juuri nyt Julia Thurénia kiinnostaa eniten raha, josta hän on myös kir­ joittanut paljon. Se liittyy lähes kaik­ keen, kuten tunteisiin, arvoihin, ym­ päristöön ja tasa­arvoon. – Jos saisin valita urani uudestaan, voisin olla kulutustutkija. Olen haas­ tatellut kirjaani varten monia kulutus­ tutkijoita ja ajatellut, että nämä ihmi­ set pääsevät perille siitä, mitä ihmi­ syys on ja miten ihmiset toimivat ja reagoivat. Varsinkin silloin, jos rahaa voi käyttää muuhunkin kuin välttämät­ tömyyksiin, tiliote kertoo, mitä ihmi­ nen arvostaa. – Olen ruvennut ajattelemaan rahaa enemmän prioriteettivalintoina. Olisi voinut kuvitella, että vähennän kulu­ tusta, kun alan kirjoittaa rahasta, mut­ ta en ole vähentänyt. Palkkasin siivoo­ jan kotiin joka toinen viikko, koska ta­ jusin, että minun pitää käyttää siivoa­ misaika vaikka kirjan tekemiseen. Rahalla saa myös onnea. Onni ei välttämättä synny omistamisesta,


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

9

vaan esimerkiksi siitä, että voi ostaa palveluita ja samalla aikaa sille, mistä nauttii ja minkä osaa. – Ulkona syömiseen menee paljon rahaa, mutta minut tekee onnelliseksi se, että ei tarvitse tehdä ruokaa itse. KIRKKO JA KAUPUNGIN kolumnistina Julia Thurén uskoo olevansa ainakin räväkkä. – Minusta saa räväkän mutta humoristisen kolumnistin. Yritän välttää pateettisuutta, vaikka joskus vähän sorrun siihen. Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minua, mutta inhimillisestä näkökulmasta. Perhejuttuja en aio kirjoittaa, elleivät ne tule jostakin yhteiskunnallisesta mieleen.

Professori Jaana Hallamaan mukaan ihmisen luontaiset toimintatavat ruokkivat jakolinjoja.

Älä rakenna karsinoita

JOS SAISIN VALITA URANI UUDESTAAN, VOISIN OLLA KULUTUSTUTKIJA.

Kirkkoon ja uskontoon liittyvät asiatkaan eivät ole Thurénille vieraita, sillä hän on saanut hyvin tanakan kristillisen kasvatuksen. Isä Lauri Thurén on pappi, joka työskentelee nykyään eksegetiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa. Kun Julia oli lapsi, kotona luettiin ruoka- ja iltarukoukset ja sunnuntaina käytiin kirkossa. – Minusta se oli mukavaa ja turvallista. Meillä oli tosi paljon perhetuttuja, ja vanhemmat pitivät raamattupiirejä. – Olin myös tosi hyvä uskonnossa, kun tiesin kaikki Jeesus-tarinat. Olin oppinut ne pyhäkoulusta tai Lasten Raamatusta. Toisinaan Julia Thurén keskustelee isänsä kanssa uskontoon ja kirkkoon liittyvistä aiheista. Ote on tosin lähinnä tieteellinen. – En tiedä, mitä isä tähän sanoo, mutta koska hän on professori, niin se menee aika usein niin, että hän alkaa luennoida jostakin ja minä kuuntelen. Onnekseni isä on tosi hauska ja hyvä luennoitsija ja saarnojen pitäjä. Hän on myös työidolini, todella fiiliksissä aina, kun on kirjoittanut uuden artikkelin tai tutkimuksen. Julia Thurénin oma suhde kirkkoon on myönteinen ja läheinen. Hän sanoo fanittavansa kotiseurakuntansa Paavalin kirkkoherraa Kari Kanalaa ja seurakunnan meininkiä. – Hän on sairaan siisti tyyppi! On Kirkkokaljat ja Päiväunet kirkossa -tapahtumat, ja keskiviikkoisin mekin käymme kirkolla syömässä. Se on sellaista yhteisöllisyyttä, josta tykkään. Thurén on ollut huomaavinaan, että hänen tuttavapiirissään muutamat ovat liittyneet takaisin kirkkoon ja mielikuva kirkosta on kohentunut. Ehkä se on sitä, että ollaan yli 30-vuotiaita ja ajatellaan vähemmän mustavalkoisesti. Ehkä kirkkokin on muuttunut. – Kirkko on tehnyt tosi makeita juttuja. Oli Aleppon kellot, on autettu pakolaisia. Kirkko on näyttänyt vahvaa inhimillisyyttä, sellaista, mitä ei ole löytynyt muualta yhteiskunnasta. ■

Käytä joukkoliikennettä siedätyshoitona viholliskuvia vastaan, ehdottaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina aloittava Jaana Hallamaa.

K

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

ahtia jakautuminen. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa nimeää epäröimättä ison ja ajankohtaisen eettisen kysymyksen, joka suomalaisten pitää kohdata. Alussa on ihminen, jonka ympärillä kaikki muuttuu vauhdilla. Elämää kannattelevat rakenteet hajoavat. Kokemus uhattuna olemisesta saa etsimään turvaa omalta tuntuvasta ryhmästä. Se herättää halun pystyttää tiukkoja rajalinjoja, joita vartioidaan vihapuheella. Uteliaisuuden tilalle tulee vetäytyminen ympäröivästä maailmasta. Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaan Yhdessä toimimisen etiikka (Gaudeamus) Hallamaa tarkasteli sitä, mitkä asiat ovat edellytyksenä hyvälle yhteistoiminnalle. Nyt hän piirtää muutamalla vedolla negatiivisen kehän, jossa yhdessä toimimisen edellytykset voidaan menettää. – Tunnemme saman ilmiön omasta elämästämme. Kun töissä ja kotona on tiukkaa, joustavuutemme vähenee ja pinna lyhenee. Reaktiomallimme tulevat suoraviivaisemmiksi. Sama ilmiö näkyy nyt nettikeskusteluissa ja politiikassa, Hallamaa sanoo.

on rajojen sulkeminen, jotta voimme olla tekemisissä vain itse valitsemiemme kumppaneiden kanssa, Hallamaa sanoo.

UUSIEN JAKOLINJOJEN taustalla on Hallamaan mukaan perinteisesti etuoikeutetussa asemassa olleiden ammattiryhmien kokema putoaminen. Ihmisiä odottanut hyvä ja selkeä tulevaisuus on poissa. Viime kuukausina Hallamaa on opiskellut ymmärtääkseen, mitä sen jälkeen tapahtuu. Yksi tärkeä löytö on ollut yhdysvaltalaisen sosiologin Arlie Hochschildin tutkimus Strangers In Their Own Land. Hochschild kartoitti amerikkalaisen teekutsuliikkeen syntyä taantuvalla ja pahoin saastuneella Louisianan alueella. Poliittinen liike oli osaltaan mukana nostamassa Donald Trumpia Yhdysvaltojen presidentiksi. Miksi tiukille ajautuneet ihmiset kannattivat poliitikkoja, jotka ajoivat rikkaiden verovähennyksiä ja vastustivat sairausvakuutusta ja ympäristönsuojelua? Hochchildin mukaan siksi, että he olivat vihaisia ja surullisia. Tavallinen amerikkalainen tunsi olevansa vieras omassa maassaan ja koki, että häntä ei enää kuunneltu. Kilpailu oli koventunut tavoilla, joihin hän ei voinut vaikuttaa. Samaan aikaan maahanmuuttajat, feministit ja sukupuolivähemmistöt tulivat vaatimaan osaansa hänelle kuuluneesta tilasta. – Kansalliskonservatiivisten liikkeiden ratkaisu

Kun joku on eri mieltä kanssamme, emme yritä ymmärtää häntä vaan päivittelemme sitä, miten tyhmä hän on. Hallamaa hahmottelee parhaillaan eettisiä välineitä, joiden avulla voimme yhdessä katkaista jakolinjoja ruokkivan kierteen. Hankkeen työnimenä on ”Virheiden ja epäonnistumisen etiikka”. – Etiikka on sitä, että yritämme toimia luontaisia reaktiomallejamme vastaan. On paljon helpompaa ajatella olevansa oikeassa kuin harkita asiaa vielä kerran ja yrittää nähdä se toisen näkökulmasta, hän sanoo. Yhdeksi vastalääkkeeksi Hallamaa suosittelee ”henkistä altistamishoitoa”, joka muistuttaa allergiapotilaiden hoitoa. Älä hakeudu vain itsesi kaltaisten seuraan, vaan altista mielesi ihmisten erilaisuudelle. – Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on täynnä mitä erilaisimpia ihmisiä. Katso, minkälaisia he ovat ja pohdi, mihin he ovat matkalla. Pian huomaat, että teillä on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä. Ensimmäisessä Kirkko ja kaupungin verkkokolumnissaan Hallamaa kertoo, kuinka natsitervehdykseen voi vastata. ■

IHMISTEN KARSINOIMISEN ja erottelemisen kierrettä on Jaana Hallamaan mukaan vaikea katkaista, koska monet luontaiset toimintamallimme ruokkivat sitä. Hallamaa palaa politiikan tasolta tuttuihin arkisiin tilanteisiin. Kun jokin menee pieleen, etsimme syytä toisista ihmisistä ja olosuhteista. Jos asiat eivät ole vielä pahasti pielessä, peittelemme virheitämme ja ummistamme niiltä silmämme sen sijaan, että yrittäisimme korjata ongelman, kun se on vielä mahdollista.

ETIIKKA ON SITÄ, ETTÄ YRITÄMME TOIMIA LUONTAISIA REAKTIOMALLEJAMME VASTAAN.


Osa 16

76. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija

Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot

Kolmas linja 22 00530 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kustannuspäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta AD Mari Aarnio Paula Huhtala Maija Saari Kuvankäsittely Anssi Lausmaa / Aste Helsinki Toimituksen assistentti Maija Kiviranta, 09 2340 2244

Ilmoitusmyynti

Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Janna Laiho, 050 374 8174 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos

340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta evankelisluterilaisten seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoiteasiat

Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle. Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessasi on virhe tai et halua lehteä, ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Jakelu

Jäikö lehti tulematta? Haluatko antaa jakelusta muuta palautetta? Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteet@kirkkojakaupunki.fi tai puhelimitse arkisin kello 9–10 ja 12–13, p. 09 2340 2235.

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

MATTI HAGELBERG


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Harras hetki Hanna Brotherus, 50, on helsinkiläinen koreografi. Hänen viimeisimmät työnsä ovat olleet Kansallisteatterissa nähdyt yhteisölliset teokset Paperiankkuri ja Himo sekä sooloteos Hanna B. Brotherus ohjaa 26.9. saakka keskiviikkoisin kello 8–9 Herätysliike-työpajoja Kansallisteatterin suuren näyttämön lämpiössä. Ne ovat kaikenikäisille tarkoitettuja maksuttomia ja liikunnallisia aamunavauksia, joissa rohkaistaan kehon ja mielen yhteyteen. Brotheruksen yhteistyökumppaneina ovat HelsinkiMissio ja Yksi elämä -terveystalkoot. Hanna Brotherus aloittaa jokaisen päivänsä herättelemällä kehonsa.

Liike luo levon Hanna Brotherus rauhoittuu, kun hän saa kävellä, tanssia tai joogata. TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA MERI BJÖRN

L

iikkuminen on koreografi Hanna Brotherukselle niin tärkeä asia, että siitä on muodostunut perheen sisäinen vitsi. Hän ei yksinkertaisesti osaa olla paikallaan. Koreografi toteaakin lepäävänsä

liikkeessä. Brotheruksen aamu alkaa kehon herättämisellä, jolloin hän ikään kuin saapuu omaan kehoonsa. Hän levittää olohuoneeseen joogamaton ja hieroo ensin jalkapohjansa. Herättely jatkuu hengityksillä, lihasharjoituksilla ja venytyksillä. Lopuksi Brotherus paneutuu makaamaan kiitollisena tästä hetkestä. Päivän aikana Brotherus on liikkeessä eri ta-

Taivaan tähden

16.9.

Jeesus antaa elämän

voin. Hän kulkee paikasta toiseen kävellen tai polkupyörällä aina kun voi. Koreografin työhön liittyvät automaattisesti liike ja tanssi. Vapaa-ajallaan hän kävelee mielellään metsässä. JOS MIELTÄ painaa jokin, Hanna Brotherus tuntee sen kehossaan. Myös hyvän olon hän kokee kokonaisvaltaisesti. Liiassa paikallaanolossa hälytyskellot alkavat soida, sillä silloin mielikään ei liiku. Brotherus on huomannut tämän erityisesti silloin, kun on joutunut olemaan pitempään liikkumatta. Piinaavinta oli, kun neljän lapsen äiti joutui yhden raskautensa aikana olemaan kaksi kuukautta paikoillaan. Hän tunsi muut-

tuneensa kuoreksi, joka ei tuntenut omaa sisintään. Aina Brotheruksen ei kuitenkaan tarvitse itse liikkua tunteakseen hyvää oloa. Hän nauttii vaikkapa takkatulen tai muiden ihmisten liikkeestä. IÄN MYÖTÄ Hanna Brotherus on tajunnut, että elämä on haurasta ja herkkää. Aina ei tarvitse kulkea sata lasissa. Viitisen vuotta sitten hän löysi joogan ja oppi tekemään hitaita liikkeitä. Se ei olisi onnistunut häneltä nuorena, jolloin esimerkiksi taiji tuntui liian hitaalta liikuntamuodolta. Brotherus on kokenut entistä tärkeämmäksi kaikenlaisen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen. Hänen mielestään itsensä ja oman kehonsa kuuntelu on tervettä itsekkyyttä ja suurta rakkautta myös lähimmäisiä kohtaan. ■

Varjon ja valon leikki MIKSI ELÄMÄ on arvokasta vasta, jos sitä on paljon, ehkä peräti iankaikkisesti? Eikö elämä ole arvokas juuri sen mittaisena kuin sitä kullakin on? Minua lohduttaa tämä: olen osa kudelmaa, jossa valo syttyy ja sammuu, ja kudos säteilee kuin tähti. Se morsettaa elämää. Missä yksi valo sammuu, siellä toinen syttyy. Jos kaikki valot palaisivat yhtä aikaa, olisi ehkä kirkasta, mutta niin kuin kliinisessä operaatiossa, häikäisevän lampun alla, vailla variaatioiden jatkuvaa tanssia. Taivaallisen kaupungin kovan kullan ja timanttien sijaan olen aina ikävöinyt varjon ja valon leikkiä. Mitä olisi aina saada, ei koskaan

antaa? Mitä olisi aina onnistua, ei koskaan pettyä? Mitä olisi rakastaa ilman, että olisi tuntenut myös sen puutteen? Siksi toivon, että kun Jeesus, kirkkomme käsityksen mukaan, antaa elämän, hän ei anna sitä hopealautasella laitettavaksi ikuisuuden vitriiniin. Toivon, että hän antaa sen lapion kärjellä, multaisena ja rouheana niin, että tunnen vielä sen syntypaikan tuoksun. Ja että se ei luiskahda kädestäni vaan velvoittaa minut istuttamaan sen uudelleen, jotta nousisi aina uusi taimi ja lakastuneen viereen vihreä pilvi. Tuskallisin kuolema ei ole se, mihin hengittäminen päättyy.

Vielä raskaampaa on elää, vaikka on kuollut. Herra varjele suoneni vetreinä kuljettamaan kiih-

keää intohimoa kaikkialle, missä olen ja elän.

KAISA RAITTILA


12 B

Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Gurun opissa Ohjaajana Dorothy Day Dorothy Day oli yhdysvaltalainen journalisti, yhteiskunnallinen aktivisti ja harras katolilainen. Hän syntyi vuonna 1897 ja vietti melko boheemin nuoruuden. 1930-luvun suuren laman ja nälkämarssien aikana hän alkoi perustaa asuntoja New Yorkin slummialueille. Ne oli tarkoitettu köyhille ja kaduilla eläville ihmisille, joilla ei ollut paikka, mihin mennä. Melko pian näitä asuntoja oli yli kolmekymmentä eri puolilla Yhdysvaltoja. Lisäksi Day perusti pieniä maatiloja, joissa opeteltiin elämään omatoimisesti. Day julkaisi vuosikymmenten ajan vapaaehtoisten kanssa Catholic Worker -lehteä, joka levitti sanomaa yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja jota jaettiin kaduilla ja mielenosoituksissa. Lehti ilmestyy yhä. Dayn toiminta veti puoleensa nuoria intellektuelleja, joista monista tuli tunnettuja kansalaisoikeus- ja rauhanliikkeen aktivisteja. Yksi heistä, Jim Forest, on kirjoittanut Dorothy Dayn elämäkerran All is Grace. Tunnetussa kuvassa Dorothy Day istuu 76-vuotiaana jakkaralla Kaliforniassa poliisien edessä puolustamassa maatyöläisten oikeuksia. Day kuoli 83-vuotiaana vuonna 1980. Häntä ei vielä ole virallisesti julistettu katoliseksi pyhimykseksi. Prosessi on kesken.

Soppakeittiöiden pyhimys Jos jokainen ottaa vähemmän, riittää useammalle. Pöydässä on aina tilaa vielä yhdelle, yhdysvaltalainen kansalaisaktivisti Dorothy Day muistuttaa. TEKSTI LAURI MAARALA KUVITUS MATTI PIKKUJÄMSÄ

”KOKO TIE TAIVAASEEN on taivas.” Dorothy Day toisti usein tätä 1300-luvulla eläneen nunnan Katariina Sienalaisen lausetta. Hän lisäsi siihen oman jatkonsa: ”Koko tie helvettiin on helvetti.” Hän muistutti, ettei taivas tai helvetti tarkoita maallisen matkan jälkeistä paikkaa, johon päädymme kuoleman jälkeen. Kumpi tahansa niistä voi koskettaa meitä minä tahansa elämämme hetkenä. Aina kun käännämme selkämme toisen hädälle emmekä näe Jeesusta kaikkein vähimmissä, helvetti on lähellä. ”Helvetti on sitä, ettei rakasta.” Jos näkee Jeesuksen kasvot toisessa eikä mene ohi vaan pysähtyy kohdalle, on lähellä taivasta. Pyhyys ei ole joidenkin erityisihmisten asia, vaan kaikkien. Maailma tarvitsee epätoivoisesti ihmisiä, jotka eivät mene ohi. DOROTHY DAYTA on sanottu nykyajan pyhimykseksi ja Yhdysvaltojen katolisuuden radikaaliksi sydämeksi. Jeesuksen vuorisaarna ei ollut hänelle ihanne vaan käytännön elämän ohje. Hän otti tosissaan Raamatun väitteen, että Jeesus tulee meitä vastaan tämän päivän nälkäisissä, janoisissa, kodittomissa, alastomissa, sairaissa ja vangituissa.

1930-luvun suuren laman aikana hän alkoi perustaa vapaaehtoisten kanssa soppakeittiöitä ja ystävyyden ja vieraanvaraisuuden taloja New Yorkin köyhälistökortteleihin. Niissä ihmiset saivat ruokaa ja suojaa. Toiminnan tueksi hän perusti myös lehden nimeltä Catholic Worker, jota jaettiin kadunkulmissa, toreilla ja mielenosoituksissa. YLI NELJÄKYMMENTÄ VUOTTA Dorothy Day eli perustamissaan vierastaloissa syöden soppakeittiöiden ruokaa ja jakaen ihmisten huolet ja murheet. Hän ei tahtonut itselleen pyhimyksen sädekehää. Hän torjui kaiken sellaisen. ”Älkää kutsuko minua pyhimykseksi. En halua, että pääsette minusta niin helpolla”, hän totesi. Yhteistä pöytää ei voi tehdä yksin. Emme elä yksin. Emmekä mene taivaaseen yksin. ”Missä ovat muut? kysyisi Jumala meiltä taivaan portilla”, Day sanoi. Jumalan juhlapöytä on tarkoitettu kaikille. Mutta sitä ei kateta meille, jos emme tässä elämässä rakenna yhteistä pöytää. Day ei pelännyt asettua vallanpitäjiä vastaan eikä seistä köyhien ja kansalaisoikeuksia vailla olevien rinnalla. Viimeisen kerran hänet pidätettiin

Hiljainen muutos Jos haluat muuttaa elämäsi suuntaa, katso päivääsi ja kysy, mikä sija hyvyyden voimilla on ollut tässä päivässä. Mikä sija siinä on ollut hiljaisilla hetkillä, hiljaisilla huokauksilla ja hengitystauoilla, hymyllä, myötätuntoisella katseella, ystävällisellä kosketuksella, hyvillä sanoilla, hyvillä askelilla, hyvillä aikeilla ja teoilla, ihmisillä, jotka ovat auttaneet sinua eteenpäin, luonnon hyvyydellä? Älä katso niinkään sitä, mikä hyvän varasti, vaan sitä, mikä ja kuka sen toi esiin. Rukoile, että hyvä saisi enemmän sijaa elämässäsi.

76-vuotiaana, kun hän puolusti köyhien maatyöläisten ja meksikolaisten maahanmuuttajien oikeuksia Kaliforniassa. YKSI DOROTHY DAYN suosikkipyhimyksistä oli 1800-luvulla elänyt Jeesus-lapsen Teresa. Tämä kuoli 25-vuotiaana, eikä siksi koskaan ehtinyt tehdä mitään suurta, vaan yksinomaan pieniä ja huomaamattomia asioita. Teresan ”pienellä tiellä” vähäinenkin ele tai teko oli tehty Jumalalle ja lähimmäiselle. Valitsemalla köyhien rinnalla elämisen Day halusi vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Hänen mukaansa suuret muutokset ovat valhetta, jos niissä sivuutetaan oven pielessä oleva köyhä. Hengellisen elämän kilvoittelua ei käydä suurissa asioissa, vaan pienissä jokapäiväisissä asioissa, Day muistutti. Suuri alkaa pienestä. ”Jos jokainen ottaa vähemmän, riittää useammalle. Pöydässä on aina tilaa vielä yhdelle”, Dorothy Day lainasi äidiltä oppimaansa viisautta. Tänäänkin pyhät ihmiset löytyvät arjen tekojen tekijöistä – soppakeittiöistä, yhteisistä ruokapöydistä, vapaaehtoisista auttajista ja vierellä kulkijoista. ■


MENOT 13. – 27.9.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507. Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–12, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Kirppiksen lattiaremonttihulinat. Hae mitä haluat ja maksa mitä jaksat maanantaisin 10.9.–1.10. klo 11.30– 13.30 ja lauantaisin 15.9.–6.10. klo 12–14. Huom! Emme ota lahjoituksia vastaan. Kirppis on suljettu la 6.10. jälkeen toistaiseksi. Matala – mukava maanantai kirkolla! 17.9. ehtoollishartaus ja 24.9. hartaus klo 11. Hartauden jälkeen maksuton ruokailu. Tutkimme Raamattua maanantaisin klo 12–14 Hakunilan kirkon kokoustilassa. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä. Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18–21. Raamattupiiri tiistaisin klo 18–20. Iloa, riemua, rukousta, laulua ja sanaa. Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12. Päivärukous keskiviikkoisin klo 12.30–13. Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30. Viikkomessu torstaisin klo 18.00. Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.45. Uudet laulajat tervetuloa. Lisätietoja kuoron johtaja Juha Paukkerilta, p. 050 537 1464. Messu su 16.9. klo 12. Eveliina Ojala, Tiina Palmu, Riikka Jäntti. Omaishoitajien ryhmä ma 17.9. klo 15–16.30. Lähetyspiiri ma 17.9. klo 18–20. Seniorikerho ti 18.9. klo 13–14.30. Kerhossa vierailevat Reetta ja Tapio Leskinen. Helsingin Rauhanyhdistyksen alueseurat ti 18.9. klo 19. Messu su 23.9. klo 12. Tiina Palmu, Harri Nurminen, Riikka Jäntti, Vivace-leidit laulamassa. Kohtaamispaikka–ilta su 23.9. klo 17–20. Harri Nurminen. Illassa vierai-

lee Kotikirkon väkeä ja Via Moria lauluryhmä. Paluumuuttajien piiri ti 25.9. klo 13–15. Päivi Helén. Rukiista leipää Raamatusta ke 26.9. klo 18.30. Joel – profetoi Pyhän hengen vuodatuksen, Seppo Suokunnas. Syksyn raamattuluennoilla syvennytään profeettojen elämään.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Hartaushetki tiistaisin klo 12.30– 12.45. Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12. Päiväkahvit tiistaisin klo 12.30–14. Saunaa ja sanaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30–21. Iloista naisenergiaa raamatun äärellä tiistaisin klo 19–21. Torstaimesta torstaisin klo 14–15.30. Välipalaa ja mukavaa puuhastelua alakouluikäisille. Perhekerho perjantaisin klo 9–13. Muskari perjantaisin klo 10–10.30. Aamupäivän rukoushetki perjantaisin klo 10.45–11. Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12. Lähetyspiiri to 13.9. klo 18–20. Vieraana Harri Nurminen. Messu su 16.9. klo 10. Eveliina Ojala, Riikka Jäntti, Cecilia-kuorolaisia, joht. Heli Mikkelä. Taidepyhis su 16.9. klo 15–16.30. Messu su 23.9. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri. Vaellus ja metsäkirkko Sipoonkorvessa su 23.9. Lähtö Länsimäen kirkolta klo 11.30, vaelluksen kesto noin 3-4 tuntia. Ota mukaan omat eväät ja vaellukseen sopivat varusteet. Lisätietoja: Tuomo Kahenvirta, p. 050 530 6691. Taidepyhis su 23.9. klo 15–16.30. Lähetyspiiri to 27.9. klo 18–20. Vieraana Leena Piirainen.

MUUALLA Kuunloiste-lapsikuoro harjoittelee Itä-Hakkilan alakoulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–15.45. Kuoro on tarkoitettu 6–12-vuotiaille laulamisesta ja yhdessä musisoimisesta kiinnostuneille tytöille ja pojille. Aurinkotanssi-kuorossa laulavat 10–14-vuotiaat tytöt ja pojat. Aurinkotanssi harjoittelee Itä-Hakkilan koulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–16. Lapsikuoroja johtaa kanttori Riikka Jäntti. Kuoroihin ei tarvitse ilmoittautua. Harrastus on maksuton. Perhekerho Kolohongan ostoskeskuksessa (Itäinen Valkoisenlähteentie 19) torstaisin klo 9–11.

KASTETTU Isla Aurora Heiskanen, Odochi Trinity Ikechukwu, Elian Unto Tobias Kääpä, Unna Eeden Nevalainen, Väinö Kaino Juhani Nick.

HAUTAAN SIUNATTU Signe Ines Anthonsen 89 v, Maija Liisa Kuve 89 v, Kaisu Kyllikki Tolsa 86 v, Hannu Olavi Skogberg 71 v, Antti Johannes Valdemar Tiainen 70 v, Pertti Tapio Hämäläinen 66 v, Ari Olavi Häkkinen 66 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455. Diakoniapäivystys Tiistaisin ja torstaisin klo 9–11, p. 09 830 6472. Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Auratie 3 Messu su 16.9. klo 10 pääkaupunkiseudun ja uudenmaan veteraanijärjestöjen ja maanpuolustusväen yhteinen kirkkopyhä. Kenttäpiispa Pekka Särkiö, Jukka Nevala ja Hannu-Pekka Heikkilä. Messussa on avustamassa Etelä-Suomen Maanpuolustussoittokunta johtajanaan Heino Koistinen. Messun jälkeen päiväjuhla, jossa juhlapuheen pitää kenraali Pertti Laatikainen. Juhlan jälkeen keittolounas ja kahvitarjoilu, jota ovat järjestämässä Vantaan Maanpuolustusnaiset. Miesten sauvakävelypiiri su 16.9. klo 18. Lähtö kirkolta, omat kävelysauvat mukaan. Nettikerho: Kirjoita ja lue tietokoneelta. Sähköposti ke 19.9. klo 14–16 kirkon takkahuoneessa. Nettikerhoa vetää informaatikko Riitta Sivenius. Messu su 23.9. klo 10 Hämeenkylän kirkkopyhä. Matti Hyry, Miika Koistinen ja Hannu Lehtikangas. Messun jälkeen on kirkkokahvit. Tätä on kristinusko II su 23.9. klo 11.30–12.30. Kristinuskon perusteisiin liittyviä, seurakuntalaisten toivomia aiheita ja teemoja. Voit lähettää ehdotuksesi osoitteeseen: matti. hyry@evl.fi. Lautapeli-iltapäivä su 23.9. klo 16–18 kirkon nuortentilassa.

13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

Laulunystävät -yhteislauluillat ke 26.9. klo 17–18. Kaikille avoimissa yhteislauluilloissa lauletaan lauluja eri teemoista kanttori Hannu Lehtikankaan johdolla. Iloa toimeliaisuudesta - Senioreiden hyvinvointipäivä to 11.10. klo 9–14.30. Tietoa mm. muistisairauksien ja osteoporoosin ennaltaehkäisystä sekä toimintakyvyn säilyttämisestä. Ohjeita kotijumppaan. Tarjolla aamukahvi ja lounas. Maksu 5 e diakoniatyön hyväksi paikan päällä käteisellä. Ilmoittaudu pe 28.9. mennessä osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450. Vastaava tilaisuus järjestetään myös muissa Vantaan seurakunnissa vanhustenviikolla. Yhteisen pöydän lounas keskiviikkoisin klo 11–12.30 kirkon suuressa seurakuntasalissa. Lounas on maksuton ja kaikille avoin. Lounaan yhteydessä on klo 12 ehtoollishetki kirkkosalissa ja pappi tavattavissa kirkon takkahuoneessa.

LAMMASKUJA 2B Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 26.9. klo 18.

A

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Ilkka Johannes Kari ja Sanna-Mari Johanna Hyvönen.

HAUTAAN SIUNATTU Väinö Armas Aitto-oja 94 v., Lea Anneli Lindström 86 v., Pauli Juhani Salminen 73 v., Leena Maria Sreeganthan 61 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552 korson.seurakunta@evl.fi korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9–15, p. 09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554 Diakoniapäivystys ti ja to klo 10–12, p. 050 5736376 Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

LAMMASPOLKU 1

KORSON KIRKKO

Aikuisten raamattupiiri to 27.9. klo 10.

Messukuoron harjoitus to 13.9. klo 18–19.30. Tule mukaan laulamaan tai soittamaan lauluja toivosta ja elämästä sunnuntaimessuun 16.9. klo 10. Ilmoittaudu kanttori Airi Saloniemelle, p. 050 310 7493. Miesten saunailta to 13.9. ja 27.9. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Perhekerho pe 14.9. ja 21.9. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Messu su 16.9. klo 10. Riikka Wikström, Veikko Ahonen, Airi Saloniemi, messukuoro. Kirkkokahvit. Aamurukouspiiri ma 17.9. alkaen arkisin klo 8–9 Kotkansiiven kokoustilassa. Kirkon aamupuuro ma 17.9. ja 24.9. klo 10 seurakuntasalissa, hinta 1 e. Perhekerho ma 17.9. ja 24.9. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa. Runopiiri ma 17.9. klo 13 kirkon kokoustilassa ja 24.9. klo 13 seurakuntasalissa. Naisten raamattupiiri ma 17.9. ja 24.9. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa. Punainen lanka -raamattupiiri ma 17.9. ja 24.9. klo 18 kirkon kappelissa. English through Bible ma 17.9. ja 24.9. klo 18.30 kirkon kokoustilassa. Katulähetyksen lounas ke 19.9. ja 26.9. klo 11 alkaen kirkkosalissa. Maksuton yhteisölounas on valmistettu Yhteinen pöytä ry:n hävikkiruuasta.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Ilpolankuja 2 Kohtaamispaikka to 20.9. klo 11–12. Yhdessäoloa ja keskustelua Raamatun ja virsikirjan äärellä. Kenian lähetyspiiri to 27.9. klo 11. Vierailijana ovat Ken Takaki ja Tapio Kiviranta Sley:stä.

MUUALLA Seniorityön teatteriretki Hämeenlinnan kaupunginteatteriin la 10.11. Lähtö Hämeenkylän kirkolta klo 9. Menemme katsomaan Agatha Christien näytelmän ”Kahvi mustana.” Ehtoollishartaus, lounas ravintola Isossa Huvilassa. Teatteriesitys alkaa klo 13. Palaamme Hämeenkylän kirkolle n. klo 17. Retken hinta on 70 euroa ja mukaan mahtuu 30 henkilöä. Ilmoittaudu pe 5.10. mennessä kirkkoherranvirastoon osoitteeseen hameenkylan.seurakunta@evl.fi tai p. 09 830 6450.

KASTETTU Roope Valtteri Hautaviita, Oona Kerttu Elina Ilonen, Diego León Aldape, Cirella Alice Melinda Nyman, Joonatan Sulo Eemil Laukkanen.

Menokasvo

Yhden drinkin sinkkuillassa saa olla oma itsensä

Miksi viisikymppiset eivät saa tulla tähän sinkkuiltaan? – Ehdottomasti ikäraja ei ole tarkka, eikä papereita tarkisteta ylöspäin. Ikäraja haluttiin ilmoittaa suurinpiirtein, että kolmikymppisten olisi helppo löytää paikalle.

Mistä tuli idea sinkkuillan järjestämiselle? – Seurakunnassamme ei ole muutamaan vuoteen järjestetty sinkkuiltoja. Niitä ei myöskään ole aikaisemmin järjestetty ravintolassa. Sinkkuillan mallin ja idean saimme Tikkurilan seurakunnasta. Illan suunnittelemisessa auttoi tuttu ravintola, sillä olemme järjestäneet siellä Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia. Millä tavalla sinkkuillassa pitää käyttäytyä? – Iltaan voi osallistua itselle hyvältä tuntuvalta tavalla, siellä ei tarvitse ottaa rooleja. Tulostavoitteena on rento ja mukava ilta, jossa saa toivottavasti myös nauraa. NINA RIUTTA Sinkkuilta alle 40-vuotiaille pe 21.9. klo 19.30 alkaen Ravintola Wanda's Kitchen & Loungessa, Liesikuja 5.

SIRPA PÄIVINEN

Pastori Oili Karinen, mitä alle 40-vuotiaiden sinkkuillassa tapahtuu? – Sinkkuillassa tutustutaan rennosti suurinpiirtein kotikulmien, suurinpiirtein samanikäisiin ihmisiin. Ohjelmassa on speed datingia pienryhmäkeskustelujen muodossa. Kuuntelemme elävää musiikkia ja nautimme tapaksista. Talo, eli Wanda's Kitchen & Lounge -ravintola, tarjoaa osallistujille yhden drinkin. – Paikalla on minun – eli köyhän miehen kari salmelaisen – lisäksi Myyrmäen alueen yhteisöpappi Pirkko Järvinen. Olen itse myös pappi, mutta en tee tätä juontokeikkaa papinpanta kaulassa.

13


MENOT 13. – 27.9.

14 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Lähetyksen päiväpiiri ke 19.9. ja 26.9. klo 13 kirkkosali 2:ssa. Kaikille avoin äänenkäyttöpaja ke 19.9. klo 16.30–18.30. Teemme yhteisiä ääniharjoituksia ja laualamme arki-illan ehtoolliselle suunniteltuja kappaleita. Paja päättyy iltakirkkoon klo 18–18.30. Ilmoittaudu halutessasi etukäteen kanttori Airille, p. 050 310 7493 tai saavu suoraan kirkkoon. Arki-illan iltakirkko ke 19.9. klo 18. Minna Ruuttunen, Airi Saloniemi. Musiikin toteuttavat kaikille avoimen äänenkäyttöpajan osallistujat. Iltarukouspiiri ke 19.9. ja 26.9. klo 18.40 kirkon kappelissa. Vanhemman väen piiri to 20.9. klo 13 seurakuntasalissa. Naisten saunailta to 20.9. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa. Rauhanyhdistyksen syysseurat ja viikkomessu la 22.9. klo 18. Jukka Alamäki, Jorma Niinikoski. Messu, rauhanyhdistyksen kirkkopyhä su 23.9. klo 10. Jani Vanhala, Jorma Niinikoski, Airi Saloniemi. Kirkkokahvit. Tasauspäivän tapahtuma su 23.9. klo 14–16 seurakuntakeskuksessa. Nepalilainen pop up -ravintola, nuotiotarinoita Nepalista ja mahdollisuus ikuistaa itsensä Himalajan vuoristossa. Sanan ja rukouksen ilta ke 26.9. klo 18 seurakuntasalissa. Minttu Haapalainen. Vantaan seurakuntien kamarikuoron konsertti ke 26.9. klo 19. Joht. Juha Paukkeri. Vapaa pääsy, ohjelmamaksu 10 e. Tulossa: Iloa toimeliaisuudesta! – Senioreiden hyvinvointipäivä to 11.10. klo 9–14.30 Korson kirkon seurakuntasalissa (Merikotkantie 4). Tietoa mm. muistisairauksien ja osteoporoosin ennaltaehkäisystä sekä toimintakyvyn säilyttämisestä. Ohjeita kotijumppaan. Tarjolla aamukahvi ja lounas. Maksu 5 e diakoniatyön hyväksi paikan päällä käteisellä. Ilmoittaudu pe 28.9. mennessä kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6552. Vastaava tilaisuus järjestetään myös muissa Vantaan seurakunnissa vanhustenviikolla.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta. Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30. Hartaus ti ja to klo 11.

NIKINMÄEN SEURAKUNTAKOTI Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 13.9., 20.9. ja 27.9. klo 9–11.30. Nuorten perjantai NuPe 6.–8.-luokkalaisille pe 14.9. ja 21.9. klo 17.30– 20.30.

SEURAKUNTAKOTI MIKAEL Venuksentie 4 Perhekerho ti 18.9. ja 25.9. klo 9–11.30. Vanhemman väen piiri ke 26.9. klo 10.

MUUALLA Tähdenlennon avoimessa päiväkodissa seurakunnan työntekijä tapaamassa perheitä to 13.9., 20.9. ja 27.9. klo 12–14 (Marsinrinne 4, 01480 Vantaa).

KASTETTU Eeli Kalervo Porola, Suvi-Aamu Viola Olivia Tuomarla, Evelia Adela Sofie Sinda, Milda Mea Matilda Kaakko, Alina Edith Elanor Hanén, Iiris Aamu Aurelia Puroaho.

HAUTAAN SIUNATTU Helga Malm 90 v, Eino Viljam Taponen 88 v, Helmi Ester Villanen 87 v, Simo Antero Koivusalo 82 v, Heikki Hautala 81 v, Heikki Olavi Heikka 75 v, Risto Jalmari Toivonen 69 v, Kirsti Leena Elisa Leponiemi 67 v, Vesa Jalmari Tirkkonen 48 v.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15 rekolan.seurakunta@evl.fi rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti klo 11-13 Asolassa to klo 11-13 p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11 Asolassa 20.9.alk. to klo 9-11 Ajanvaraus ti klo 9–11 p. 09 8306706, rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Messu su 16.9. klo 10. Ben Ahlroos, Marja Kyllönen. Pyhäkoulu su 16.9. klo 10. Lasten oma kirkkohetki messun aikana päiväkerhotilassa. Olohuone perheille ma ja to klo 9-14. Lapsille aikuisen kanssa. Brunssi ma klo 10, Kirkkomuskari to klo 10. Taidekerho 5-8v. lapsille ma klo 14-16, ajalla 27.8-22.10. Taidetta väriliiduilla, -kynillä sekä vesiväreillä. Kaksi museokäyntiä. Ilm. Petri Piirainen puh. 050 573 6328. Yläovet auki ma klo 17. Hartaus, iltapala. (sauna remontissa) Miesten raamattupiiri ma 17.9. klo 18.30. Diakoniakahvila ja –päivystys ti klo 9-11. SilmukkaSiskot-ryhmä ke klo 9.30. Monitoimikerho 4-7v. lapsille ke klo 14-16. Ilm. Petri Piirainen puh. 050 573 6328. Pyhän Andreaan kirkon kuoron harjoitus ke klo 18. Ilm. Noora Hultin p. 050 433 3329. Open Doors –nuorten avoimet ovet ke klo 18. Raamattupiiri ke 19.9. klo 18.30. Raamattu- ja keskustelupiiri to 20.9. klo 13. Hiljaisen laulun kurssi alkamassa syyskuun lopulla. Ilmoittautumisohjeet ja lisäinfo nettisivuilla. Ohjaajana Aino Peltomaa. Kahdeksan illan kurssimaksu 30e. Messu su 23.9. klo 10. Vappu Olsbo, Noora Hultin. Pyhäkoulu su 23.9. klo 10. Lasten oma kirkkohetki messun aikana päiväkerhotilassa. Sanan ääreltä elämään –ilta ti 25.9. Päivi Peittola, 4 Efesolaiskirje. Iltamessu ke 26.9. klo 20. Ben Ahlroos ja nuorisotiimi. Pirjon ja Pentin tarinatupa to 27.9. klo 12 keittolounas 5 €. Ohjelma alkaa klo 13. Rekolan seurakuntalainen, muusikko, vapaaehtoistoimija Pär Colerus kertomassa tarinaansa musiikin kautta, omia sävellyksiään esittäen.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Rukouspäivä la 15.9. klo 12-16. Rukousta yhdessä ja yksin, sanoin ja sävelin. Voit tulla koko päiväksi tai

vain hetkeksi. Vappu Olsbo ja Päivi Peittola. Maalausryhmä ma 17.9. klo 10. Asolan perhekerho ti klo 9-12. Lapsille aikuisen kanssa. Ötökkäkerho 4-6v. lapsille ti klo 13-15. Tutkitaan luontoa lasten kanssa. Ilm. Petri Piirainen p. 050 573 6328. Kipuryhmä ti 18.9. klo 15. Aihe: Mistä arkeeni voimaa? Vapaaehtoistoiminnan perusteet –kurssi tiistaisin 18.9.-16.10.2018 klo 17.30, kevyt iltapala. Kysele lisää ja ilmoittaudu eija.pulkkinen@vantaa.fi tai irma.liljeström@evl.fi tai 050 553 8459/Irma. Yhteistyössä Vantaan kaupunki/Kafnetti, Vantaan Mielenterveysseura ja SPR/Korson osasto. Puutarhapiiri ti 18.9. klo 18 Saviryhmä ke klo 12. Pienimuotoisia savitöitä. Asolan Ankkurit - aamupala to klo 9. Yhteistyössä Yhteisen pöydän kanssa. Älynystyrät Ällikällä to 20.9. klo 13. Asolan Silmukkaryhmä to klo 16. Yksinhuoltajien ilta to 20.9. klo 17.30. Iltapala, lastenhoito. Narsistien uhrien vertaisryhmä to 20.9. klo 18. Kansainvälinen ilta la 22.9. klo 17 alk. Makuja maailmalta sekä iloa ja ystävyyttä arabiankielisten ja muiden kristittyjen kanssa. Mukana mm. papit Laura Maria Latikka ja Ramez Ansara. Halutessasi voit tuoda nyyttikestipöytään jotain syötävää tai juotavaa. Seniorikahvila ma 24.9. klo 13. Työikäisten raamattupiiri ma 24.9. klo 18. Iloa toimeliaisuudesta – Senioreiden hyvinvointipäivä 12.10. klo 9–14.30. Tietoa mm. muistisairauksien ja osteoporoosin ennaltaehkäisystä sekä toimintakyvyn säilyttämisestä. Ohjeita kotijumppaan. Tarjolla aamukahvi ja lounas. Maksu 5 e diakoniatyön hyväksi paikan päällä käteisellä. Ilmoittaudu pe 28.9. mennessä kirkkoherranvirastoon p. 09 830 6700. Vastaava tilaisuus järjestetään myös muissa Vantaan seurakunnissa vanhustenviikolla. Arabiankielinen työ la-su Asolan seurakuntatalo, tied pastori Ramez Ansara p. 050 3041689.

MUUALLA Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19-21.30 Rautkalliontie 4:n kerhotilassa Yhteiskristillinen päiväpiiri ma klo 13 Rautkalliontie 4:n kerhotilassa Messu Foibekartanolla su 23.9. klo 14. Vappu Olsbo, Noora Hultin. Hanna-rukouspiiri ma 24.9. klo 18. os. Tertunkuja 4 B. Nuorten sähly to klo 16-17 Rekolanmäen koulu. Oma maila ja pelivarusteet. Kierrätyspäivä pe 25.5. klo 10-12. Havukosken palvelukeskus, Paimenentie 4. Tuo tarpeettomat pientavarat, vaatteet, astiat ja kirjat kierrätyspäivään ja tee samalla uusia löytöjä. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä alueen vapaaehtoistoimijoiden, Rekolan seurakunnan, Marjatta-Säätiön Seremonia-projektin ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa. Maksullinen kahvi- ja makkarabuffet. Lähetysilta Foibekartanolla ke 26.9. klo 17.30 Sairaalakatu 5. Etiopiasydämenasia; Ritva Olkkola-Pääkkönen kertoo, millaista lähetystyö ja elämä Etiopiassa on ollut 50 vuoden aikana. Vappu Olsbo.

KASTETTU Erica Lilja Cecilia Heikkilä, Niilo

Eemil Markus Kasper, Lilian Jenny Onerva Sopanen, Vertti Onni Emil Nordberg, Ella Eveliina Inkeri Sellmer, Eetu Elmeri Brofelt, Leonel Mikael Tukiainen.

HAUTAAN SIUNATTU Pirjo Hannele Taavela 57 v, Aino Katri Nieminen 89 v, Tuula Märta Hollander 75 v, Taisto Kalevi Kettunen 73 v, Risto Mikael Bäcklund 77 v, Jukka Veikko Sakari Hoikkala 62 v, Sirkka Annikki Elisabet Salo 94 v, Vesa Niilo Taavitsainen 85 v, Matti Ilmari Koski 75 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B, avoinna ark. klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Toimitusten ja tilojen varaukset ark. klo 9–15, p. 09 8306333. Kastevaraus myös sähköisesti: https://asiointi.vantaanseurakunnat. fi/baptism Päivystävä pappi ark. klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.) Puhelinneuvonta ja ajanvaraus ma klo 10-11.30 ja to klo 9-10 p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi Ajanvaraus myös nettisivuiltamme.

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Pekka Toivonen Piano Week -konsertti to 13.9. klo 19. Pekka Toivonen (piano) ja Lily-Marlene Puusepp (harppu). Vapaa pääsy, maksullinen ohjelma (taidejulkaisu). Messu su 16.9. klo 12, Jyrki Kaukanen, Sari Rajala, Terje Kukk. Messuun kutsutaan 70 vuotta täyttäviä seurakuntalaisia. Messussa mukana kuoro. Pyhäkoulu su 16.9 klo 12 messun aikana. Pappi kertoo messun edetessä, koska lasten pyhäkoulu alkaa kirkon sivuhuoneessa. Milana Misic: Aikoja sitten to 20.9. klo 19. Suuren suosion saanut konsertti uusintana Tuomas ”Tumppu” Kesälän (piano) ja Juha Lanun (basso) kanssa. Keikalla kuullaan Milanan omia sekä hänen äitinsä Laila Kinnusen lauluja. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e. Hääyö-tapahtuma pe 21.9. Jo 10. kertaa vietettävässä Hääyössä kaikki on tehty valmiiksi ja naimisiin pääsee vaivattomasti, mutta arvokkaasti. Vihkiaikojen jako ja etkot Pyhän Laurin kappelilla (Pappilankuja 3) alkavat klo 18.45. Vihkimiset käynnistyvät klo 20. Parit vihitään joko yksi pari kerrallaan tai useampi yhtä aikaa. Kirkossa on useita pappeja ja kanttoreita, joten kaikki illan aikana paikalle tulleet parit ehditään vihkiä. Avioliiton esteettömyystodistus on oltava tilattuna viimeistään pe 14.9. Messu su 23.9. klo 12, Johanna Jakonen, Päivi Helén, Samppa Laakso. Omalla äänellä -ryhmän 10-vuotisjuhlakonsertti su 23.9. klo 17. Laulamme yhdessä ja erikseen tuttuja, rakkaita lauluja. Mukana myös Laurin laulajat ja bändi vauhdittamassa yhteislaulua. Johtaa Terje Kukk. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelmamaksu.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223. Seurakuntien talon työntekijät ja toiminta siirtyvät lokakuussa väliaikaisiin tiloihin Vernissakatu 4:ään (Tikkurilan Koskikeskus). Naisten rukouspiiri pe 14.9. ja pe 21.9. klo 18, Emmauksen kokoushuone. Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 15.9. ja 22.9. klo 15, Bethanian 4. krs kokoushuone. Nuorisotilan Walot sammuu la 15.9. klo 14, Nuorisotila. Keräännytään isolla joukolla kaikkien vuosien varrella nuorisotilassa käyneiden kanssa, muistelemaan menneitä ja jättämään jäähyväisiä tilalle, jonka seinät kätkevät sisäänsä monia tarinoita. Tikkurilan eläkeläiskerho ma 17.9. klo 13 Nuorisotilassa (A-rapun kautta pääsee hissillä). Mukana aikuistyön pastori, katsotaan kevätretkikuvia, vaihdetaan kesän kuulumisia ja kerrotaan, mitä syksy tuo tullessaan. Sansan medialähetyspiiri ma 17.9. klo 18 Asiakastilassa, A-porras 1. krs. Raamatunlukupiiri ma 17.9. ja ma 24.9. klo 18, Bethanian 4. krs kokoushuone, Jaakko Hyttinen. Lähetyksen päiväpiiri ti 18.9. ja ti 25.9. klo 13, Bethanian 4. krs kokoushuone. Rukouspiiri ti 18.9. ja ti 25.9. klo 19, Emmauksen sielunhoitohuone. Kirkon ruokailu - lämmin lounas sitä tarvitseville ja seuraa kaipaaville ke 19.9. ja 26.9. Nuorisotilassa (Unikkotie 5C). Vuoronumeroita jaetaan klo 11.30 alkaen, ruokailu alkaa lyhyellä hartaudella klo 12. Hanna-piiri to 20.9. Klo 9.30 lähtö lenkille kirkon edestä, kahvit sanan äärellä klo 10.30 Betanian kokoushuoneessa. Mitä väliä? Aikamme kysymykset! -keskustelusarja to 20.9. klo 18, Seurakuntien talon auditorio. Aihena: Usko ja järki, TT Dan-Johan Eklund. Vapaa pääsy. Sarjan seuraavat jaksot uusissa tiloissa Vernissakatu 4:ssä. Kasvuryhmä ti 25.9. klo 18, Emmauksen kokoushuone. Tule etsimään ja löytämään! Keskustelemme pienistä ja suurista kysymyksistä.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5 a (Käynti Vehkapolun kävelykadulta) Pienten paikka auki pe 14.9. ja pe 21.9. klo 9–15. Perhekerho ma 17.9. ja ma 24.9. klo 17–18.30. Perhekerho ti 18.9. ja ti 25.9. klo 9.30–11.30. Pienten paikka auki ke 19.9. ja ke 26.9. klo 16–18.30.

OLOTILA Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223 tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Kahvila auki ma–pe klo 10–14. Kysy tietoteknisistä asioista maanantaisin klo 12 – 13 ma 1.10. asti. Kysy neuvoa tietoteknisissä asioissa kuten tabletin, internetin ja puhelimen käytöstä. Neuvontaa myös ajanvarauksella. Kysy kassalta tai soita ja varaa aika 09 8306 302 (10-14). Taidetta! ”Muutoksen keskellä” Vantaan kaupunginmuseon valokuvia Tikkurilan keskustan muutoksesta 1960 - 1980-luvuilta. Olotilan pop up -askartelupäivät vielä 13.9. klo 10–14. Löydä sisäinen askartelijasi! Tarvikkeita mm. korttien- ja helmirannekorujen tekoon, heijastimiin, kankaanpainantaan ym. Hinta 40 senttiä/kpl.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi


MENOT 13. – 27.9.

13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

A

15

MARIANNA SIITONEN

3× ISTOCK

menovinkki

Testaa ääntäsi kirkkotilassa

Sirpa Rosenbergille Tikkurilan Walkers ja siellä käyneet nuoret ovat tulleet tutuiksi vuodesta 1997 lähtien.

Jäähyväiset Tikkurilan Walkersille Seurakunnan uuden Kuu-kahvilan löytää kaupungin Nuorten Monitoimitila Liidosta.

ALKUSYSÄYS PERJANTAI-ILLAN nuorten kahvilalle oli Tikkurilan kirkon Jallen pubi, joka aloitti vuonna 1988. Kirkosta toiminta siirrettiin seurakuntien talon nuorisotilaan vuonna 1996 ja pubi muuttui Walkers-kahvilaksi. – Walkersissa käyneet nuoret ovat noin 16–18-vuotiaita. Useimmiten he tulivat viettämään rennosti aikaa, pelaamaan lautapelejä ja olemaan yhdessä. Joku on joskus sanonut kahvilaa olohuoneeksi: siellä on perhe, joka viettää aikaa yhdessä, Sirpa Rosenberg kertoo. Walkers-kahvilan lisäksi nuorisotiloissa on järjestetty rippikoulutunteja, isoskoulutusta sekä väsäysja nysväysiltoja. Vuosien varrella Walkersissa on vieraillut monia laulajia ja bändejä, muun muassa Mikko Kuustonen, Juha Tapio, Pekka Laukkarinen ja No Man’s Band. – Musiikki on ollut aika gospelvoittoista. Aluksi esiintymispaikka oli kabinetissa, mutta sinne vietiin biljardipöytä ja sen jälkeen muusikot esiintyivät kahvilan puolella, Rosenberg muistelee. VAIKKA WALKERS häviää Tikkurilasta, onneksi nuorten ei edelleenkään tarvitse jäädä perjantai-iltaisin

kadulle värjöttelemään. Tikkurilan seurakunta alkaa tehdä yhteistyötä Vantaan kaupungin kanssa. – Kaupungin ylläpitämään Nuorten Monitoimitila Liitoon kaivattiin kahvilanpitäjää, ja olemme aloittaneet siellä kahvilatoiminnan. Kuu-kahvila on avoinna niin kuin Walkerskin, eli perjantaisin kello 19–22, kertoo Sirpa Rosenberg iloisena. Muualla maassamme Walkers-kahviloiden toiminta jatkuu. Kahviloiden toimintaideana on, ettei ketään nuorta käännytetä ovelta pois. Rosenbergin mielestä idea on loistava, sillä näin aikuiset kohtaavat päihteiden ongelmakäyttäjiä. Kuu-kahvilaan ei päihtyneenä pääse, koska kaupungilla on nollatoleranssi.

Kehitysvammaisten ääni esiin

Vantaan kehitysvammaisten toimintakeskuksissa järjestetään kiertue, joka kannustaa äänestämään syksyn seurakuntavaaleissa. Kiertueen teemana on oma ääni seurakuntavaaleissa. Mukana vatsastapuhuja, jonglööri ja beatbox-artisti Taika-Petteri ja muusikko Jaakko Lahtinen. Kiertueella kerätään toiveita ja kysymyksiä seurakuntavaaliehdokkaille. Seurakuntavaalikiertue Vantaan kehitysvammaisten toimintakeskuksissa pe 21.9.

MEIDÄN KAHVILASSAMME EI OLE ENÄÄ VUOSIIN KÄYNYT PÄIHTYNEITÄ NUORIA. SIRPA ROSENBERG

– Toisaalta, muutos ei ole meille olennainen, koska meidän Walkers-kahvilassamme ei ole enää vuosiin käynyt päihtyneitä nuoria, Rosenberg sanoo. Seurakunnan nuorille järjestämässä kahvilatoiminnassa on ollut selkeä linja, ja on jatkossakin. – Nuorille järjestettävä kahvilatoiminta ei ole evankelioivaa työtä. Kohtaamme nuoria, ja jos nuori haluaa jutella hengellisistä asioista, silloin juttelemme. Tämä on ollut jo 30 vuotta ihan toimiva juttu. Eli näillä mennään, Rosenberg toteaa.

NINA RIUTTA

Walot sammuu – Walkers-kahvilan ja nuorisotilan jäähyväiset la 15.9. klo 14–19 seurakuntien talon nuorisotilassa, Unikkotie 5 C, 2. krs. Tervetuloa kaikki vuosina 1996–2018 tilassa käyneet!

PAULA LEHTO

T

apaamme Tikkurilan seurakunnan vastaavan nuorisotyönohjaajan Sirpa Rosenbergin kanssa seurakuntien talon nuorisotilassa, jossa on perjantai-iltaisin järjestetty Walkers-kahvila. Tilassa on siistiä kesätauon jäljiltä, mutta myös pitkään käytössä olleet pöydät, tuolit, sohvat ja seinät näyttäisivät olevan moitteettomassa kunnossa. – Nuoret käyttäytyvät hirmun hyvin. Kahvilassa on ollut sääntö, että pitää olla ihmisiksi. Me aikuiset olemme nuorille reiluja ja silloin nuoret ovat meille reiluja, toteaa Rosenberg. Niin kahvilanpito kuin kaikki muukin toiminta nuorisotilassa loppuu, kun rakennus puretaan. Jäähyväiset ehtii jättää lauantaina 15. päivä syyskuuta.

TAIKA-PETTERI

Oman äänen kaikumista kirkossa voi testata Korsossa järjestettävässä avoimessa äänenkäyttöpajassa. Pajassa lämmitellään omaa ääntä, tehdään yhteisiä harjoituksia ja improvisoidaan kukin omalla äänellään. Mukaan ovat tervetulleita myös äänenkäytön vasta-alkajat. Paja päättyy iltakirkkoon, jossa lauletaan yhdessä. Äänenkäyttöpaja ke 19.9. klo 16.30–18.30 Korson kirkossa, Merikotkantie 4.

Rauhankävelylle Rekolassa

Rekolassa kävellään rauhan puolesta kirkolta moskeijalle. Neljättä kertaa järjestettävä rauhankävely ilmaisee tahtoa elää sovussa eri kulttuurien ja uskontojen välillä. Rauhankävely Rekolassa la 29.9. klo 14–16. Kokoontuminen Koivutorilla, josta kävellään Rekolan Pyhän Andreaan kirkolle ja sieltä Alshifa-moskeijan kautta takaisin Koivutorille, jossa on kahvitarjoilu sekä myynnissä lihapiiraita ja pullaa. LOTTA NUMMINEN


MENOT 13. – 27.9.

16 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Yli 40-vuotiaiden sinkkuilta pe 14.9. klo 18. Kaikenikäisten yli 40-vuotiaiden sinkkujen ilta, jossa yhdessäoloa ja tekemistä kahvikupin äärellä. Myynnissä lippuja sinkkujen teatteriretkelle Teatteri Vantaan näytökseen ”Korot kattoon” 9.11. klo 19. Lipun hinta 5 e. Sinkut myös Facebookissa: Seurakunnan sinkut. Messu + kirkkokahvit su 23.9. klo 10, Tuula Lapveteläinen, Kristiina Kartano, Samppa Laakso.

ILOLAN SEURAKUNTATALO Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Naisten lenkkisauna to 13.9. klo 18. Saunomisen jälkeen iltapala 2 e ja yhdessäoloa Raamatun tekstin äärellä. Ilolan perhepäivä pe 14.9. ja pe 21.9. klo 9.30–14. Pyhäkoulu su 16.9. ja su 23.9. klo 11. Kerho isille ja lapsille ti 18.9 ja 25.9. klo 17.30 - 19. Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä, askartelua, musisointia ja iltapala 3e/perhe. Lapsikuoron harjoitukset ke 19.9. ja ke 26.9. klo 17–18, Kaisa Nuolioja. Rukouspiiri ke 19.9. ja ke 26.9. klo 18. Luemme Raamattua, keskustelemme, rukoilemme omien asioiden ja yhteisten asioiden puolesta. Iloa toimeliaisuudesta – Senioreiden hyvinvointipäivä ke 10.10. klo 9–14.30. Tietoa mm. muistisairauksien ja osteoporoosin ennaltaehkäisystä sekä toimintakyvyn säilyttämisestä. Ohjeita kotijumppaan. Tarjolla aamukahvi ja lounas. Maksu 5 e diakoniatyön hyväksi paikan päällä käteisellä. Ilmoittaudu pe 28.9. mennessä kirkkoherranvirastoon p.09 830 6717. Vastaava tilaisuus järjestetään myös muissa Vantaan seurakunnissa vanhustenviikolla.

KARTANONKOSKEN KERHOHUONEISTO Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Raamattua ja lähetysasiaa teekupin äärellä to 13.9. ja to 27.9. klo 18. Lapset tervetulleita mukaan. Perhekerho ma 17.9. ja ma 24.9. klo 9.30–11. Pyhäkoulu su 16.9. ja 23.9. klo 11–12.

RISTIPURON KERHOHUONEISTO Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 18.9. ja ti 25.9. klo 9.30–11.30.

TAMMISTON KERHOHUONEISTO Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 18.9. ja ti 25.9. klo 9.30–11.30. Ilosanomapiiri ja pyhäkoulu ke 26.9. klo 17.30–19. Ilosanomapiirin aikana kerhotiloissa lapsille pyhäkoulu.

MUUALLA Kiitosjumalanpalvelus Tikkurilan kirkon edessä su 16.9. klo 10 - hyvästelemme purettavan kirkon. Seurakunta toimittaa paikalle kukkia, joita voi jättää kirkolle, myös oman pienen kukan voi tuoda. Sanajumalanpalvelus kestää alle tunnin. Janne Silvast, Jaakko Hyttinen, Iina Katila. Kahvit jumalanpalveluksen jälkeen sisäpihalla tai Nuorisotilassa. Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat maksutonta apua vanhuksille ja toimintarajoitteisille. Ei ammattiihmisen töitä, mutta esim. lampun vaihto, taulun ripustus tai palovaroittimen pariston vaihto hoituu. Soita Lailalle ja kerro missä tarvitset apua. Nikkaristi-välitys p. 044 422 0456 ma ja to klo 11–13.

Malminiityn eläkeläiskerho ma 24.9. klo 13.30, Malminiityntie 16 b.

KASTETTU Anna-Sofia Elviira Fagerström, Elsa Elli Alisa Painilainen, Meea Mirjam Lindqvist, Vanessa Vivian Weman, Väinö Eemeli Kruus, Sara Melisa Kaplan, Emma Emilia Kario, Aalo Hertta Ingrid Koskela, Nana Boatemaa Vanamo Kallioranta, Leo Eemil Lindström, Eden Sofia Sokka, Olli Viljami Rafael Suominen, Lukas Juhani Antero Koivu, Ronja Dorothea Pulakka, Matilda Sofia Tahvanainen, Sara Olivia Piipponen, Matias Olavi Paananen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Petteri Mähönen ja Päivi Kristiina Kankkunen, Joonas Ville Antero Uosukainen ja Emilia Ingrid Hirvonen, Mikko Jari Kristian Immonen ja Tanja Tuuli Marjatta Mykkänen.

HAUTAAN SIUNATTU Pirkko-Liisa Hämäläinen 72 v, Raimo Jussi Aaretti Viuhkonen 82 v, Pietari Jaakko Kotilainen 70 v, Tommi Juhani Hatemaa 48 v, Jouni Amos Meriläinen 48 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi. Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 11–13, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726. Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan. Carpenter’s Cafe, kansainvälinen kahvila maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 10–15 monitoimitilassa. Myynnissä kahvia, teetä, pientä syötävää. Myyrmäen kirkon lounas ti, ke, to klo 11–13. Lounaslista: vantaanseurakunnat.fi/myyrmaenlounas Keskipäivän rukoushetki ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa. Perheraamis torstaisin klo 9.30–11.30. Seniorikerho torstaisin klo 13.30–15. Nuortenilta torstaisin klo 18–20. Kirkkoravintola pe 14.9. klo 11. Aloitamme klo 11 kirkkohetkellä. Ruokailu on maksuton. Me kynät -kirjoittajaryhmä pe 14.9. klo 16–19. Messu su 16.9. klo 10. Papit Hannu Pöntinen ja Jere Hämäläinen, kanttori Katariina Kopsa. Lastenkirkko sunnuntaisin klo 10–11. Ystävämessu – Friendship Mass su 16.9. klo 16. Lämminhenkinen jumalanpalvelus, jonka toteuttamiseen voit myös itse tulla mukaan. Laulamme erikielisiä lauluja eri puolilta maailmaa. Messu on suomenkielinen ja käännetään englannin ja kiinan kielille diaesityksin. Kiinalaisen seurakunnan lapsikuoro Valokuoro. Messun jälkeen teetarjoilu. Satoa kanttorien laarista su 16.9. klo 18.15. Ritva Holma, Sinikka Hon-

kanen, Katariina Kopsa ja Kari Jerkku. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e. Käsikelloyhtye Sonuksen harjoitukset maanantaisin klo 18.30. Uusia soittajia otetaan mukaan syyskuun loppuun saakka. Tied. sonuskellot@ gmail.com. Aamurukouspiiri kokoontuu tiistaisin ja torstaisin klo 7.15–8 takkahuone. Perhemuskari tiistaisin klo 9.30– 11.30. Kausi 60 e. Israelpiiri ti 18.9. klo 18–19.30. Kunnon kulkurit lähtevät lenkille keskiviikkoisin klo 10 Myyrmäen kirkon parkkipaikalta. Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 Café. Isoskoulutus ke 19.9. klo 18–20. Laulupaja ke 19.9. klo 18.30–20 St. Martinin kappeli. Lauluja enkeleistä. Mukaan kaikenikäiset ja kaikentasoiset laulajat. Messu su 23.9. klo 10. Papit Ari Kotisaari, Taina Karvonen, kanttori Ritva Holma. Familycafé on Sun 23 Sep 4–6 pm Café. For children and families with multicultural background. Toivoa naisille -ryhmä ma 24.9. klo 13–14.30. Miesten piiri ma 24.9. klo 18.30–20 takkahuone. Raamattu- ja lähetysilta Kansanlähetyksen kanssa ti 25.9. klo 18-20. Ilkka Rytilahti: Kristitty ja seksuaalisuus. Raamattupiiri ke 26.9. klo 14–15. Lepotila-rukoushetki ke 26.9. klo 18–18.30 Café. Iloa toimeliaisuudesta – Seniorien hyvinvointipäivä ma 8.10. klo 9–14.30. Tietoa muistisairauksista, toimintakyvyn ylläpidosta, osteoporoosista, vapaaehtoistyöstä sekä jumppaa. Ilm. 28.9. menn. kirkkoherranvirastoon. Osallistumismaksu 5 e. Alfa-kurssi maanantaisin 8.10.–10.12. klo 18.30–20.30 Myyrmäen kirkossa sekä lauantaina 17.11. Martinristissä. Kurssi kristinuskon perusasioista. Ilm. Kaisa Halme, p. 050 326 2882, Erkki Halme, p. 050 573 8532, erkkia. halme@gmail.com. Lauluyhtye Sonus etsii uusia laulajia. Tied. ja ilm. koelauluhin sonuskellot@gmail.com.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan. Perhemuskari torstaisin klo 9.30– 11.30. Kausi 60 e. Kivistön seurakuntakuoron harjoitukset torstaisin klo 18–19.30. Uusia laulajia otetaan mukaan. Tied. kanttori Eveliina Pulkkinen p. 050 546 4756. Ekavauvakerho perjantaisin klo 9–11. Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9–12. Vapaata oleskelua ja leikkiä. Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14. Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille tiistaisin klo 14–16. Ei ennakkoilm. Välipala 1 e. Rukouspiiri ti 18.9. klo 17.30–18.30 sakasti. Raamattupiiri ti 18.9. klo 18.30–20 srk-sali. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14. Perhemuskari keskiviikkoisin klo 15–17. Kausi 60 e. Lasten lauluryhmä Kastehelmi harjoittelee Kivistön kirkolla keskiviikkoisin. 5–9-vuotiaiden ryhmä klo 17.15–18 ja yli 9-vuotiaiden ryhmä klo 18–19. Ilm. paikan päällä. Tied. RitvaLeena Tuuli, p. 050 358 9217. Miesten saunailta ke 19.9. klo 18.30–21.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30–14. Messu su 23.9. klo 12. Pappi Paavo Ranta, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262 Öppet må-fr kl. 9–13 vandasvenska@evl.fi Diakonimottagning må och to kl. 10–11.30

KAIVOSRISTI Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11. Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen. Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11.30. Kausi 60 e. Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

MARTINRISTI Martinpolku 2 C Seniorikerho torstaisin klo 13–14.30. Perhemuskari torstaisin klo 15–16.30. Kausi 60 e. Kahvila Olotila maanantaisin klo 11–13.30. Perhekahvila tiistaisin klo 9.30–11.30. Martinristin raamattupiiri ti 18.9. klo 14–16. Martinristin lähetyspiiri ti 25.9. klo 19. Niko Ijäs: Urheilulähetystyö.

VANTAANLAAKSON KERHOHUONEISTO Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30. Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20.

KANNU Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo 11–13.30. Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

MUUALLA Vapaaehtoiset Nikkaristit tarjoavat apuaan seurakunnan alueella asuville vanhuksille ja muille toimintarajoitteisille tekemällä pieniä kotitalouksien huolto-, ylläpito- ja kunnostustöitä. Apu on maksutonta. Tilaukset tiistaisin klo 14–16 ja torstaisin klo 9–11 puh. 09 830 6426 ja 050 347 3423. Nikkaristin tehtävistä kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä samaan numeroon. Perhemuskari maanantaisin klo 15–16.30 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi, Myyrmäentie 6. Kausi 60 e. Sinkkuilta alle 40-vuotiaille pe 21.9. klo 19.30 Wanda’s Kitchen & Lounge, Liesikuja 5. Pikatreffit, tapaksia, juomaa. Musiikki Hannamaija Kahila, juontaja Oili Karinen. Maksuton, ei ennakkoilmoittautumista.

KASTETTU Sisu Samuli Hakala, Onni Heikki Johannes Varmo, Aleksi Xiao Topias Laukkanen, Elli Aini Orvokki Suutari, Liisa Lishan Jukkara, Peppi Meeri Mastosalo, Shanshan Du, Elena Aurora Metsänheimo, Rudolf Emil Maximilian Aarnio, Alisa Eeva Rauhala, Sakari Tuomas Laitinen, Leonardo Nikolas Ravantti, Reko Kristian Mielikäinen, Saimi Lydie Tervo, Armi Elise Nuottimäki, Onni Veli Pekka Jauhiainen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Joonas Kristian Perttunen ja Elina Karoliina Tammilehto.

HAUTAAN SIUNATTU Jukka Juhani Jaakkola 86 v, Sirkka Kärkkäinen 72 v, Lauri Tapani Ruotsalainen 62 v, Juha Antero Turpeinen 53 v, Agnes Vikström 18 v.

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa sö 16.9 kl.10. Konfirmanderna medverkar. Jazzkonsert sö 16.9 kl.19. Tribute to Mahalia Jackson: Tiina Sinkkonen, alt, Eric-Olof Söderström, piano, Thomas Törnroos, percussion, Patrik Latvala, kontrabas. Fritt inträde, program 5 €. Bröllopsnatten fr 21.9. Kontaktperson M. Fagerudd. Tvåspr. info på hemsidan. Högmässa sö 23.9 kl.10. FMS Utjämningskampanj.

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL Musiklek & babyrytmik, musikpedagog Heidi Åberg må 17.9, 24.9; Babyrytmik 0-2 åringar med vuxen kl.10.15-11. Musiklek 3-5 åringar kl.11.15-12 med vuxen (i samarbete med församlingens dagklubb). Förhandsanmälan. S:t Martins diakoni- och pensionärskrets ti 18.9 kl.12.30 Barnens sångstund & Anders to 20.9 kl. 9 Mässa i Taizéanda sö 23.9 kl.12.

FÖRSAMLINGENS UTRYMMEN Vallmovägen 5 A, 2. vån Spelkväll för ungdomar on 19.9 kl.18. Kom med och spela brädspel och umgås med andra.

BAGARSTUGAN Ungdomskväll on 26.9 kl.18.

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Dagklubb för barn i 2,5-6 års åldern alla vardagar utom on (förhandsanmälan). Pysselcafé för barn i åk 3-6, ti och on kl. 13-17 (förhandsanmälan).

FOLKHÄLSANHUSET Dickursbykretsen on 19.9 kl.14.

HÅKANSBÖLE KYRKA Sottungsby-Håkansböle pensionärskrets to 27.9 kl.13.

ÖVRIGT Pastorskansliet flyttar i oktober till Fernissag. 4, 01300 Vanda (Dickursby).

KUNGÖRELSE TILL ÄKTENSKAP Mona Linnea Stenman och Markku Tapio Heikkilä.

DÖDA Tom Johannes Wrange 80 år, Kurt Erik Granroth 71 år.


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

Apua ja tukea

A

17

Itse teossa

PERHENEUVONTA Ajanvaraus ma, ke-pe klo 9-11, ti klo 14–17, p. 09 830 6330. Minä suhteessa – parisuhdetaitoja sinkuille 6.10.2018 klo 10-16 Viihdekeskus Flamingossa. Tule lisäämään itsetuntemustasi ja oppimaan parisuhdetaitoja yhdessä muiden sinkkujen kanssa. Kurssin ohjaajina kokeneet paripsykoterapeutit Titta Huotari ja Riitta Tapionsalo. Tied. ja ilm. titta.huotari@evl.fi tai riitta. tapionsalo@evl.fi tai p. 09 8306330. Viittomakielinen perhekerho pe 14.9. klo 9.30-12.00 Lastenkappeli Arkki, Leppävaarankatu 7 B, 3. krs. Pyhäkoulu lapsille. Viittomakielinen kohtaamispaikka ti 18.9. klo 11.30-13.30 Kirkonkulmassa, Korson kirkon yhteydessä, Merikotkantie 4, sisäänkäynti Korsonpolulta. Viva-vapaaehtoinen paikalla. Tervetuloa! Kannelmäen raamattupiiri ti 25.9. klo 15.00 Kannelmäen kirkossa, Vanhaistentie 6, Helsinki. Kannelmäenpiirin 35 v. juhla Vieraana Lea Nokkanen. Ohj. Terhi Mertala. Sururyhmä päihdekuntoutujille ja läheisille 26.9. alkaen klo 14-16 kansalaistoiminnan keskus Leinikki, Leinikkitie 22 A. Lisätiedot ja ilm. päihde- ja kriminaalityön diakoni Eeva Nurminen, p. 050 381 8774 tai pastori Tuula Lapveteläinen, p. 050 523 6308.

NÄKÖVAMMAISILLE Myyrmäen kerho ti 18.9 klo 13-15, Myyrmäen kirkon takkahuoneessa, Uomatie 1, Vantaa. Ohj. Sini Siiriäinen. Kahvitarjoilu. Pakarituvalla yhdessä ke 19.9 klo 12.30-15.00, Kuriiritie 1, Vantaa. Tervetuloa Pakarituvalle tapaamaan ja tutustumaan vanhoihin ja uusiin ystäviin kahvikupin äärelle. Voit viettää aikasi kokonaan tuvalla tai lähteä välillä kimppakävelylle klo 12.30-13.30 Pyhän Laurin kirkon maisemiin (2,5 km), mukana pieniä hiljentymishetkiä.Ohj. Marja Leena ja Terhi. Liikenneyhteydet tuvalle: Tikkurilan ja Myyrmäen juna-asemalta bussi nro 571, pysäkki kirkon kohdalla.

RETRIITIT Anna hiljaisuuden kantaa – retriitti Vantaan kaupungin henkilöstölle ja vantaalaisille 28.-30.9. Ahvenlammen leirikeskus, ohj. Tarja Korpela, Natasa Stambej. Hinta 160 e. Ilm. retriitit.vantaa@evl.fi Helsingin pitäjän kirkon retriittipäivä su 23.9. klo 10-16. Meditaatiota ja rukoushetkiä. Seija Mauro, Jari Saarinen, Tarja Korpela. Ilm. tarja. korpela@evl.fi

Oppilaitosdiakoni oppii myös itse Lauri Wirtanen on koululla läsnä sekä arjessa että kriisissä. TEKSTI ELINA KUITTO KUVA TIMO HORMIO

Y

hdessä salissa harjoitellaan permanenttia, toisessa maalataan, kolmannessa käytellään hitsauslaitteita. Lauri Wirtanen kulkee tottuneesti pitkin Vantaan ammattioppilaitos Varian mutkaisia käytäviä. Välillä hän moikkaa vastaantulijaa ja kaikesta näkee, että hän on tottunut olemaan täällä. Nimittäin juuri oleminen – läsnä ja saatavilla – on hänen työssään oppilaitosdiakonina olennaista. – Kun aloitin työt täällä, oli joskus tunne, että onko tästä hyötyä. Tämä kun on tällaista haahuilua. Sitten oppi ymmärtämään, että joku tulee sanomaan asioita juuri sillä tavoin, että vain on siinä käytävällä. Luottamuksen saavuttaminen yhteisössä vie aikansa. Usein keskustelunaiheet ovat kevyitä ja arkisia. – Sellaisia, että miten viikonloppu on mennyt, mitä oppilaat parhaillaan tekevät, millaisia jatkosuunnitelmia on elämässä ja opiskeluissa. Joskus voi tulla esiin, että onkin jotain huolta.

Wirtanen on Tikkurilan seurakunnan työntekijä, ja jakaa viikkonsa oppilaitosdiakonin töissä Varian Hiekkaharjun ja Aviapoliksen toimipisteissä sekä seurakunnan nuorisotyössä isoskoulutuksissa, kouluyhteistyössä ja eri tapahtumissa. Nuoria mietityttäviä kysymyksiä on tietenkin se, mitä tapahtuu koulun jälkeen. – Hyvinvointi kuten ajankäyttö ja saako vaikka nukuttua, parisuhdeasiat, opiskelu ja oma ala, kaverit sekä sosiaaliset suhteet, luettelee Wirtanen lisää.

Keskeyttäminen ja poissaolotkin ovat ammattioppilaitoksissa isoja kysymyksiä. PARHAITA HETKIÄ Wirtaselle ovat ne, kun näkee, että omalla työllä on vaikutusta. Kun joku saa kerrottua mieltään painaneen asian tai yhteisöllisestä tempauksesta tulee hyvää palautetta. – On kiva nähdä nuoria, joilla on tavoite, jota kohti he pyrkivät. Sitten taas voi omalta osaltaan yrittää auttaa sellaisia, joilla se tavoite on jotenkin hukassa. Ihmisten arjessa on mukava olla mukana. – Tässä myös oppii hirveästi. On hurjasti aloja, joista itsellä ei ole mitään käryä ja on hauskaa mennä katsomaan oppitunnille, miten asioita opitaan ja tehdään. Autohommat ja lentokonemekaniikka ovat esimerkiksi olleet itselleni mysteerejä. Vantaan seurakunnat tekevät oppilaitosyhteistyötä Laurea-ammattikorkeakoulussa, Mercuria Business Schoolissa, Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja Vantaan ammattiopisto Variassa. Tarvittaessa avustetaan kriisitoiminnassa Edupolia ja Työtehoseuraa. Oppilaitospappien sekä -diakonien lähestymistapa työssä on diakoninen ja uskontodialoginen.

Välillä oppilaitosdiakoni kuulee hyvinkin raskaita asioita, eikä se tietenkään ole helppoa. – Mutta juuri sitä vartenhan me olemme täällä, Lauri Wirtanen sanoo.

KOULUSSA LAURI Wirtasen lähimpiä yhteistyökumppaneita ovat oppilashuollon työntekijät. Hän auttaa myös tutor-koulutuksissa, kouluun hakevien testeissä ja koulun esittelyssä kasiluokkalaisille. Erilaiset kriisit, niin isot kuin pienet, kuuluvat luonnollisesti työkenttään. – Yritän tehdä lisäksi yhteisön hyvinvointia tukevia pieniä juttuja. Pääsiäisen aikaan oli pääsiäismunien etsintää ja opiskelijoiden mielenterveyspäivänä pullakahvitarjoilu, jossa opiskelijat kirjoittivat tsemppaavia viestejä toisilleen.

Kirkoissa soi TO 13.9.

LA 15.9.

SU 16.9.

TO 20.9.

SU 23.9.

KE 26.9.

Pekka Toivosen Piano Week -konsertti klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Pekka Toivonen, piano, ja Lily-Marlene Puusepp, harppu. Vapaa pääsy, maksullinen ohjelma.

Elotulet taivahalla klo 18 Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa, Kustaantie 22. Suomalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia yksinlauluja ja duettoja kesäisistä tunnelmista syksyn kaipuuseen. Marja Kyllönen, sopraano, Inkeri Aittola, mezzosopraano, Laura Wahlfors, piano.

Satoa kanttorien laarista klo 18.15 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Ritva Holma, Sinikka Honkanen, Katariina Kopsa ja Kari Jerkku. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e.

Milana Misic: Aikoja sitten klo 19 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Suuren suosion saanut konsertti uusintana. Milana Misic, laulu, Tuomas ”Tumppu” Kesälä, piano, ja Juha Lanu, basso. Misicin omia ja hänen äitinsä Laila Kinnusen lauluja. Vapaa pääsy, ohjelma 10 e.

Omalla äänellä -ryhmän 10-vuotisjuhlakonsertti klo 17 Pyhän Laurin kirkossa, Kirkkotie 45. Laulamme yhdessä ja erikseen tuttuja, rakkaita lauluja. Mukana myös Laurin laulajat ja bändi vauhdittamassa yhteislaulua. Johtaa Terje Kukk. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen ohjelmamaksu.

Vantaan seurakuntien kamarikuoron konsertti klo 19 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Joht. Juha Paukkeri. Vapaa pääsy, ohjelmamaksu 10 e.


18 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Ruusuvuoren koulussa opitaan tekemään hyvää toisille Yhdeksäsluokkalaiset ompelevat kestositeitä ugandalaisille tytöille. TEKSTI NINA RIUTTA KUVAT SIRPA PÄIVINEN

teussulkukangasta, joka riittää 20 000 kestositeen tekoon. Mari Mailasalo, 14, kiinnittää kestositeisiin neppareita. Niitä tulee kaksi per side. Hän haluaa auttaa ugandalaisia tyttöjä, koska heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin rikkaiden maiden tytöillä. – Olemme keränneet Ugandaan lähetettäviksi myös urheiluvaatteita. Laitoimme Facebookiin ilmoituksen, että keräämme käytettyjä urheiluvaatteita ja haimme niitä esimerkiksi urheiluseuroilta, kertoo Mailasalo. Niin kuin Mari Mailasalo ja Taru Ranta, myös Aliina Nousiainen, 15, kuuluu Ruusuvuoren koulun Maailmaparannusryhmään. Ryhmän motto on ”Korso valittaa, välittää ja toimii”. – Minusta maailmanparannusryhmän idea on hieno, koska siinä voi tehdä erilaisia juttuja, auttaa ihmisiä ja vaikuttaa heidän elämäänsä pienilläkin asioilla. Tämä kuukautissuojajuttu kuulosti hienolta, kun se aihe on vähän vaikea. Oli surullista kuulla, ettei tytöillä ole Ugandassa kuukautissuojia. Korson seurakunnan lähetys- ja kansainvälisen työn sihteeri Maija Sankari on tyttöjen kanssa ompelemassa. – Koululta otettiin seurakuntaan yhteyttä ja kysyttiin, haluammeko lähteä mukaan kestosideprojektiin. Tämä on upea idea, johon nuoret itse ovat lähteneet mukaan. Tuen tällaista toimintaa tosi mielelläni, kun tässä vielä on kansainvälinen yhteys, Sankari sanoo.

Sanni Virtanen ohjaa Mari Mailasaloa kiinnittämään nepparin kestositeeseen.

R

uusuvuoren koululla on poikkeuksellisesti koulupäivä syyskuun ensimmäisenä lauantaina. Luokassa istuu joukko 9-luokkalaisia, kun kuvataideopettaja Sanni Virtanen kertoo, mikä on oppitunnin aihe. – Teemme tänään kestositeitä, jotka lähetetään Ugandaan. Siellä tytöt joutuvat olemaan koulusta pois kuukautisten aikana, koska heillä ei ole kuukautissuojia. Tytöillä voi jäädä viisi koulupäivää kuukaudessa väliin. Se tarkoittaa 50 päivää lukuvuodessa. Kestositeitä on tehty jo aiemmin. Satoja siteitä on lähetetty Ugandaan Jinjan, Liran ja Kitgumin kaupunkeihin Rugby Tackling Life -yhdistyksen kautta. YHTEYDENPITO UGANDAAN alkoi muutama vuosi sitten, kun Virtanen pelasi rugbya The Mamas -joukkuees-

sa. Joukkue kävi turnauksissa eri puolilla maailmaa. Virtanen tutustui Dubain turnauksessa ugandalaiseen rugbyn pelaajaan Helen Koyokoyo Butemeen. Buteme toimii kotimaassaan projektissa, jossa rugbya pelaamalla voimaannutetaan köyhillä alueilla asuvia ja orpokotien tyttöjä. – Helen kertoi, että ugandalaisten tyttöjen kuukautissuojien puute on

HALUAN AUTTAA MUITA IHMISIÄ. PITI VAIN LÖYTÄÄ TAPA SIIHEN. YHDEKSÄSLUOKKALAINEN TARU RANTA

todellinen ongelma. Mietin, mitä voisimme tehdä tyttöjen hyväksi. Esitin, että alkaisimme tehdä koulussa kestositeitä, ja se sai kannatusta, kertoo Virtanen. Buteme jakaa Korsossa tehdyt kestositeet tytöille rugbyharjoituksissa ja -turnauksissa Ugandassa. Kestositeet menevät Suomesta Ugandaan joko postina tai jonkun Virtasen tutun mukana. KESTOSITEITÄ ON ompelemassa Taru Ranta, 15. Hänestä on hienoa tehdä hyvää muille, kun Ugandassa ei saa kaikkea noin vaan niin kuin Suomessa. – Sanni pyysi aktiivisia nuoria ompelemaan kestositeitä Ugandaan. Minulle tuli heti sellainen olo, että olen kuin luotu tähän. Tämä on tosi siistiä. Minusta tuntui, että haluan auttaa muita ihmisiä. Piti vain löytää tapa siihen, Ranta sanoo. Kestositeet tehdään kankaista, jotka on saatu lahjoituksina. Lahjoituksena on saatu myös 200 metriä kos-

SANNI VIRTASEN mielestä tärkeintä koko projektissa on se, että paikalliset rugbyn pelaajanaiset Ugandassa opettivat leirillä tyttöjä ompelemaan käsin kestositeitä. Omaan kylään palatessaan tytöt saivat mukaansa palan kosteussulkukangasta, neuloja, lankaa ja sakset. Leirillä olleiden tyttöjen tehtävä oli sitten opettaa muita. – Alusta asti on ollut selvää, että pelkästään siteiden tekeminen ja lähettäminen ei ole lopullinen tavoite. Tahdomme olla kehittämässä kestävää ja toimivaa systeemiä, joka toimii Ugandassa ugandalaisten voimin, Virtanen toteaa. Virtasen mielestä on merkityksellistä, että nuori huomaa maailmassa olevan kaikenlaista, mikä ei mene ihan tasan eikä oikein, ja että hän voi tehdä asialle jotakin. – Nuori voi pitää tauon itsensä tutkistelusta ja keskittyä hetkeksi tekemään jotain jollekin toiselle, ja sen jälkeen alkaa tapahtua mielettömän hienoja asioita. ■


13.9.2018 | Kirkko ja kaupunki

Tilaisuuksia

HOK-Elannon Hautauspalvelun

kokoontuu tiistaina 25.9.2018 klo 18.00 Vantaan seurakuntien palvelukeskuksen auditoriossa, Unikkotie 5 A, Tikkurila. Asialuettelo on nähtävillä kokouspäivään saakka seurakuntien ja seurakuntayhtymän palvelukeskuksen ilmoitustauluilla 17.9.2018 alkaen.

KIVIPÄIVÄT 24.–28.9. Kivipäiville osallistuvat seuraavat kiviliikkeet: Kivilähde – Kaavin Kivi Oy, Kivituote Oy, Kiviveistämö Levander Oy, Loimaan Kivi Oy ja Suomen Kivivalmiste Oy.

Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja

ke 12.9. klo 19 Olarin kko, Olarinluoma 4, Espoo. klo 19 Körttikoti, Ratak.1aA3, Hki. su 16.9. klo 10 kirkkopyhä Paavalinkko, Sammatint.5, Hki; saarna S.Korkalainen, Veisuuveljet; kahvit ja seurat Alasali. klo 11 kirkkopyhä Meilahden kko, Pihlajat.16, Hki; saarna K.Hildén; HNK. klo 15 Loviisan srk-koti, It.Tullik.6. klo 15 Paavolan srk-koti, Aittat.1, H-kää. klo 16 Tapiolan kko, Kirkkop.6, Espoo. klo 16 kirkkopyhä Herttoniemen kko, Hiihtomäent.23, Hki; saarna S.Kantola; ruokailu ja seurat. klo 18 Rajamäen kko srk-sali, Patruunant.7, N-järvi. klo 18 Kirkonkulman nuorten tila, Kirkkot.6, J-pää. ti 18.9. klo 12.30 Seuratuvan lähetyspiiri, Autotalo, Kamppi. su 23.9. klo 10 kirkkopyhä Sammatin kko, Pappilant.1; seurat srk-talo. klo 14 kirkkopyhä Suomenlinnan kko; Suomenlinna C43; saarna V-M Hynninen; kahvit ja seurat kryptassa. klo 16 Seuratuvalla, Autotalo, Kamppi. ke 26.9. klo 19 Körttikodin seurat. to 27.9. klo 18 L-Pasilan srk-koti, Maistraatink.5, Hki.

Kivipäivien ajan uuden kiven tilauksesta S-Etukortilla –10 % ja lisäksi Bonusta.

ESIRUKOUSILTA Munkkivuoren kirkossa, Raumantie 3 ti 18.09. klo 19

Kiviliikkeen edustajat toimipaikoissa: katso päivämäärät hok-elannonhautauspalvelu.fi

Stig-Olof Fernström, Bengt Lassus, Peter Hilli. Lastenkaitsenta. Ovet avataan klo 18.30. Esirukousaiheita otetaan vastaan kirkossa esirukousillan yhteydessä tai puhelimitse ti klo 12–14 ja esirukousiltana 18–18.45, puh. (09) 2340 7171 tai kirjallisena: sähköpostiin pray.petrus@evl.fi tai kirjeenä Petrus församling, Haagan pappilantie 2, 00320 Helsinki. Esirukousiltoja pidetään syksyllä joka toinen viikko. Petrus församling Haagan Pappilantie 2, 00320 HKI

www.vantaanrauhanyhdistys.fi

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Seurat 16.9. klo 13.30 Ristin tielle kutsutut Johdanto 1. Korinttilaiskirjeeseen - Tinja Halunen Ristin hullutus 1. Kor. 1 - Ritva Viitala Heinäkallion retkelle 22.9. ilmoittautuminen

KOTISIIVOUKSET JA SUURSIIVOUKSET Mahdollisuus arvonlisäverottomaan siivouspalveluun ikääntyneille.

p. 050 3462241 www.tasokoti.fi KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla. OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922

Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

H A U T A K I V E T Edullisemmin suoraan veistämöltä KIVITUOTE OY Salpakuja 7, 01200 Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

Rakennusala

Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt. ULOS KESTOPUUTERASSIT + AIDAT. P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Ilmoita Kirkko ja kaupungissa Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Janna Laiho, 050 374 8174 Kari Salko, 0400 604 133

• Vesikourujen uusimiset, kattoremontit, tikkaat, kulkutasot ja lumiesteet asennettuna • Kotitalousvähennysmahdollisuus työstämme.

www.katonmaalausvantaa.fi

etunimi.sukunimi@otava.fi Lisätietoa verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi/ mediatiedot

Palveluja tarjotaan

Kaikki remontit, isot ja pienet. Toteutamme toiveesi ammattitaidolla. Ilmainen arvio, kotitalousvähennys. Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

APTEEKIN TERVEYSPISTE Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!

Palvelukseen halutaan 

Siivouspalveluja

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla

BREMERIN KIVI

Hyvä luottokelpoisuus ©Bisnode 2017

Rauhanyhdistyksen seurat sunnuntaisin klo 16:00 Vantaan Rauhanyhdistys, Asolantie 8 Radioseurat 100,3MHz tiistaisin klo 20-21 Kuun 1. ja 4. tiistai

19

Hautauspalveluja

VANTAAN SEURAKUNTAYHTYMÄN YHTEINEN KIRKKOVALTUUSTO

HERÄNNÄISSEURAT

A

Olisitko halukas avustamaan vanhusta? Kyseeseen tulisi tavallisten hoitorutiinien lisäksi kaupassa käynti, ruuan lämmitys, vaatteiden silitys yms. Työskentely tiimin jäsenenä, työvuoro kerrallaan 3 - 4 tuntia, aamu- tai iltavuoro, mukaan lukien viikonloput, sopimuksen mukaan. Kohde sijaitsee Länsi-Pakilassa, Pirkkolan urheilupuiston kupeessa. Yhteydenotot: teampirkkola@gmail.com Laita viestiin lyhyt kuvaus itsestäsi ja kokemuksestasi, sekä puhelinnumero johon voimme soittaa.

    

terveysmittaukset

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa? Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella. Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme. P. 040-6378899

Janinan Kotihoito -Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Muutot ja tyhjennystyöt edullisesti. Tyhjennysapupalvelut.com 0445221076 PK-Seudun Dyykkarit Oy 0400 811261 Varastojen ja jätekatoksien tyhjennykset kaatopaikalle sekä muutot. YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Vuokrata halutaan Luotettava, siisti ja hiljainen mies etsii yksiötä Hki kantak. En juo/ polta. Vak. työssä p.050-5996061


20 A Kirkko ja kaupunki | 13.9.2018

Oman uskonnon opetusta tarvitaan VIIME AIKOINA ON ESITETTY uskonnonopetuksen muuttamista. Muun muassa Vantaalla on esitetty valtioneuvostolle, että uskonnon osalta ylioppilaskokeessa ei enää eroteltaisi evankelisluterilaista ja ortodoksista uskontoa. Puhuttaisiin yleisesti uskonnosta, jotta turvattaisiin mahdollisuus laaja-alaisempaa tietämystä vaativiin kysymyksiin. Huoli liian kapeasta opetuksen pohjasta nykyisellään lienee kuitenkin aiheeton. Jo nykyisin yo-tutkinnon perustana olevat lukiokurssit sisältävät paljon tietoa eri näkemyksistä ja uskonnoista. Pääkaupunkiseudulla joissakin kouluissa, joskus taloudellisistakin syistä, on nostettu esille eri uskontojen opettamista yhdessä. Opetusministeri on linjannut selvästi, että lakia ei olla muuttamassa. Perusperiaate on edelleen oman uskonnon opetuksen turvaaminen. Hävittämällä koulussa oman uskonnon sisältöjä heikennämme kykyä ymmärtää asioita ja toimia moniulotteisessa maailmassamme. Nopein tie moninaisten jopa äärilaidoille kulkevien ryhmien kasvulle on luopua kristillisen uskomme antamasta hyvästä perustasta. Yhteiskuntamme kannalta siinä on jo vuosisadat ollut keskeistä elämä lähimmäisen hyväksi Luojamme osoittamien pelisääntöjen pohjalta. Juuri missään maailmalla emme löydä uskonnollista tyhjiötä. Jokin näkemys ihmismieliä aina ohjaa, myös modernissa lännessä. Jouko Jääskeläinen VTT, Vantaa kirkolliskokouksen jäsen, kaupunginvaltuutettu (KD)

Kirkko ja kaupunki kuvaa tämän päivän kristinuskoa MUUTTAESSANI KOLME VUOTTA sitten Helsinkiin Kirkko ja kaupunki ilmestyi ilmaisjakeluiden tavoin kotiini. Ennen selailin sitä satunnaisesti, mutta lopulta laadukas journalismi vakuutti. Niin paljon, että lehdestä luettu kehotus ehdokkuudesta seurakuntavaaleissa purkautui suustani ääneen lausuttuna päätöksenä viime keväänä. Olenkin seurannut mielenkiinnolla mielipidepalstalla käytyä keskustelua siitä, kenen tai minkä tulisi ohjata lehden sisältöä. Osa määrittelisi lehden roolin ”kirjanoppineiden” megafoniksi, toiset kannattavat sanoman joustavuutta. Lukeudun itse jälkimmäisiin. En väitä, etteivätkö kirkon opilliset näkemykset kuulu lehden sivuille, mutta kuten Veikko Peippo huomautti (K&k 16.8.), tavallinen seurakuntalainen ei elä arkeaan muinaisessa historiassa. Nuoret sitäkin vähemmän. Näen, että arvoihin ja ihmisyyteen keskittyvä retoriikka toimisi voimavarana nuorten osallistamisessa kirkon toimintaan. Mindfulness-trendi on sytyttänyt ihmisissä halun oman tunnemaailmansa tutkisteluun, eriarvoistumiskehitys taas haastaa yhteiskuntamme arvoperustaa. Yhteisöllisyyteen

MIELIPIDE Kirkko ja kaupungin Mielipide-palsta julkaisee korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia. Kirjoita omalla nimelläsi – nimimerkkiä voi käyttää vain poikkeustapauksissa. Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa. Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon. Mielipiteitä julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Kolmas linja 22, 00530 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Miltä usko näyttää? KACPER PEMPEL / REUTERS − LEHTIKUVA

Kirjoita parisuhteestasi TEEN ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA teologian osastolla väitöskirjatutkimusta, jonka tarkoituksena on tuoda esille tietoa samaa sukupuolta olevien kristillisen vakaumuksen omaavien parisuhteesta. Tutkimus perustuu yksittäisten ihmisten tiedoille, ja siksi jokainen vastaus on tärkeä. Aiheesta kerätään valtakunnallista materiaalia. Kirjoita vapaamuotoisesti omasta parisuhteestasi ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Voit käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja: kristillinen usko ja kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan, hengellisen yhteisön suhtautuminen parisuhteeseen, seksuaalisuus, avioliiton merkitys ja kirkollisen vihkimisen merkitys. Voit kuulua johonkin kristilliseen kirkkokuntaan tai koet omaavasi kristillisen vakaumuksen ilman jäsenyyttä. Toivottavasti voit kertoa ikäsi, sukupuolesi, oman hengellisen yhteisösi, mahdollisen herätysliiketaustasi ja aktiivisuutesi siinä. Kirjoitukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti ja ne tulevat vain tutkijan tietoon. Tutkimustulokset esitetään siten, että kenenkään henkilöllisyys ei paljastu. Lähetä kirjoituksesi sähköpostiin sakarppi@uef.fi tai osoitteeseen Saila Karppinen, Käytännöllinen teologia, Teologian osasto, PL111, 80101 Joensuu. Saila Karppinen

Vanhukset tarvitsevat valtuutetun Partiolaiset pitävät hauskaa sadonkorjuujuhlissa Stara Grabowicnassa Puolassa. Kiitosjuhlan juuret ulottuvat esikristilliseen aikaan saakka. Nykyisin juhlaa vietetään ”Yrttien Jumalanäidiksi” kutsutun Neitsyt Marian kunniaksi.

ja lähimmäisenrakkauteen perustuva kirkko voi tuolloin näyttäytyä uutena turvasatamana. Minulle Kirkko ja kaupunki on pystynyt piirtämään kuvaa kristinuskosta tämän päivän väreillä maalattuna. Nimensä mukaisesti lehti asettautuu uskollisen yhteisön ja sitä ympäröivän elinpiirin väliin, sovittamisen rajapintaan. Pystyttämällä vahvoja muureja ei nimittäin sulje vain muita ulos – samalla tulee sulkeneeksi itsensä. Emmi Mäkelä 29-vuotias sosiaalidemokraattien ehdokas Helsingin tuomiokirkkoseurakunta

Kirkko ja kaupunki ei ole mainio ARVOSTAMANI HELSINKILÄISET seurakunta- ja kirkkoaktiivit opetusneuvos Veikko Pöyhönen ja professori Pekka Leino ovat herätelleet piispa Teemu Laajasalon innoittamina keskustelua Kirkko ja kaupunki -lehden linjasta ja sisällöstä. Veikko Peippo kirjoitti (K&k 16.8.) lehdessä olevansa hyvin tyytyväinen tähän hänestä mainioon ja monipuoliseen julkaisuun. Minusta se ei ole kovinkaan mai-

nio. Monipuolinen kylläkin, mutta liian usein kielteisessä mielessä. Jos lehdessä ei olisi seurakuntien tapahtumasivuja, tuskin sitä kaipaisin. Kun ne ovat lehden loppuosassa, tulee kirkollisveron maksajana lehteiltyä koko jäsenetulehti. Joskus lehdessä on tällaiselle tavalliselle seurakuntalaiselle ihan oikeaa hengen, sielun ja sivistyksen ravintoa. Mutta senkin myönteisen pyyhkäisee mielestä pois Ville Rannan sarjakuvat. Vaikka olen paksunahkainen ja rasvaistakin huumoria kestävä, niin Ranta onnistuu kaikkia kristinuskon arvoja pilkkaavalla tyylillään kerta toisensa jälkeen pahoittamaan mieleni. Piirtäjällä näyttää olevan yksi tavoite: olla koko Suomen lehdistön rienaavin piirtäjä. Siinä hän on jo nyt onnistunut. Jos Rannan piirrokset olisivat jossain tilattavassa lehdessä, olisin sen tilauksen päättänyt jo aika päivää sitten. Kun en halua erota kirkosta, on pakko kestää Rannan ilkeilyt ja mauttomuudet. Olivat Kirkko ja kaupungin arvot mitkä tahansa, niin mitä lisäarvoa piirrokset tuovat tähän aviisiin? Pertti J. Rosila Espoo

KANSALAISALOITE vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen odottaa allekirjoittajia. Sen takana pitäisi 1.10. mennessä olla vähintään 50 000 nimeä. Määrästä uupuu vielä paljon. Jokainen täysi-ikäinen Suomen kansalainen voi allekirjoittaa aloitteen sivustolla www.kansalaisaloite.fi. Tarvitsemme arvostusta nauttivan valtakunnallisen virkamiehen, joka puhuu vanhusten asioiden puolesta ja tarvittaessa edistää epäkohtien korjaamista lainsäädännön kautta. Kunnallinen kotihoito ei ole enää pitkään aikaan sujunut riittävän hyvin, ja hoitohenkilöstö on huomattavan ylikuormittunutta. Vastaavia yksityisiä palveluja ei ole kaikkialla tarjolla. Osa omaishoitajista on vailla ulkopuolista apua, koska he eivät toimi virallisen sopimuksen puitteissa. Ympärivuorokautisen hoivapalvelun paikkoihin pääsee vain osa hoidon tarpeessa olevista, loput ajautuvat sinnittelemään kotona kyseenalaisissa olosuhteissa. Suomessa on yli 1,5 miljoonaa eläkeläistä, joista osa ei jaksa tai kykene puolustamaan omia oikeuksiaan. 85-vuotiaita ja sitä vanhempia kansalaisia on yli 146 000. Meillä on lapsiasiainvaltuutettu puolustamassa heitä, joilla ei vielä ole äänioikeutta. Nyt pitäisi saada vanhusasiainvaltuutettu puolustamaan heitä, jotka eivät enää itse siihen pysty. Iris Hjelm Kruununhaka

Kirkko ja kaupunki 2018 16 Vantaa  
Kirkko ja kaupunki 2018 16 Vantaa