Kirkko ja kaupunki 2017 16 vantaa

16

HY VÄN TÄHDEN.

7.9.2017 kirkkojakaupunki.fi

VANTA A

B 8 Kirkon konservatiivi huokaa syvään B 11 Puolison kuolema avasi Tommy Hellstenille taivastietoisuuden

Seksi B1

Tutustu haluihisi. Tutkimusmatka jatkuu elämän loppuun saakka.

Kirjailija Mika Waltari (1908–1979)

Olen joskus sanonut, että luovuus on maailman tärkeimpiä luonnonvaroja. Aivan kuten luonnonvaroja, luovuuttakin on monenlaista ja se on usein piilossa. Jos ja kun se onnistutaan saamaan esiin, se antaa ihmisille pääsyn itseensä.

Amerikkalainen koulu-uudistaja Sir Ken Robinson syyskuun Imagessa

Iankaikkisesti

Mielikuvitus – mikä kirottu lahja se onkaan.

Ihminen, jolla on vilkas ja toimintavalmis mielikuvitus, saa kärsiä elämässä kymmenen kertaa enemmän kuin toinen, jolle illusionien maailma on vieras.

Tänään

Eilen

2 a Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.

Jaakobin kirje 1–2: 17–18

Rukous

Pääkirjoitus

Istock

Mielikuvitus­ystävä Jeesus voitti kuoleman. Jeesus lähti justiinsa Chicagosta.

Jeesus aiheuttaa harmaita hiuksia uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan järjestyksestä huolehtiville.

Ensimmäinen lause on Kari Peitsamon laulusta Ei kai Hectorillakaan ole helppoa, toinen lause on ZZ Topin biisistä Jesus Just Left Chicago. Kolmas lause taas on arkkipiispa Kari Mäkisen puheenvuorosta kirkolliskokouksen avajaisista viime toukokuulta.

Jeesuksesta on moneen. Hän kelpaa yhtä lailla vallankumouksellisen vapaustaistelijan esikuvaksi, herätyssaarnaajan hengellisemmäksi Vapahtajaksi kuin villasukkia lähetyspiirissä kutovan vanhemman rouvan ystäväksi.

Harvalla on Jeesuksesta pahaa sanottavaa.

Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta. Hänet ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, hän kuoli ja hänet haudattiin. Hän Jos me jossakin astui alas tuonelaan, nousi kolmanteJeesuksen na päivänä kuolleista ja astui ylös kohtaamme, niin taivaisiin. Siellä hän tätä nykyä istuu mielikuvituksessa.

Isän oikealla puolella.

”

Jeesus ei ole täällä enää samalla tavalla kanssamme kuin Pietarin, Paavalin, Martan ja Marian aikana. Nykyään hän on – kuten kirkollisessa puheenparressa sanotaan – ”keskuudessamme”.

Tämä ”keskuudessamme” tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin ”mielikuvitusystävänä”. Se ei silti merkitse sitä, että kristinusko olisi mielikuvituksen tuotetta. Se merkitsee sitä, että uskonnon mielensisäinen paikka on juuri mielikuvituksessa.

Siellä me Kristuksen kohtaamme jos me hänet ylipäänsä jossakin kohtaamme. Ehtoollisen sakramentissa Jeesus – näin kirkko opettaa – tulee luoksemme ruumiillisella tavalla. Sen oivaltaminen vaatii enemmän mielikuvitusta kuin dogmatiikan opintoja.

Intialainen katolinen pappi Anthony de Mello kertoi kirjassaan Viisauden välähdyksiä tarinan, jossa saarnamies julisti, että meidän on sallittava Jumalan tulla elämäämme.

Hengellinen opettaja vastasi saarnamiehelle: ”Hän on jo siellä, meidän tehtävämme on vain huomata se.”

Kristinusko on Jeesuksen katselemista sielunsa silmin ja maailman näkemistä tällaisen katselemisen avaamin aistein.

Jaakko Heinimäki Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Miten lohdutat kamelia, joka ei mahdu läpi elämän neulansilmästä, hiekalle hometalon kyhännyttä tai nuottaansa vain sinttejä saavaa?

Mitä Sinä sanot mauttomaksi muuttuneelle suolalle, talenttinsa haudanneelle työntekijälle tai kalliolle pudonneelle siemenelle?

Katso minua, suurten kertomusten marginaaleihin raapustettua, menestyjien ja rakastettujen varjoissa kituliaasti kasvavaa.

Enhän ole Sinulle sivuseikka?

Lainasanat

”

Kropasta on tullut suosittu projekti, koska se on niin selkeä. On helppoa katsoa ateriarytmiä ja kaloreita.

Vaativampaa on, kun kysytään, tykkäätkö itsestäsi.”

Psykologi Satu Lähteenkorva sivulla B 7

Seuraava lehti ilmestyy

21.9.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 7.9.2017 numero 16 kirkkojakaupunki.fi Kannen kuva: Mari Aarnio

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki a

3

Pirkko Kotila (oik.) kyllästyi siihen, miten samaa sukupuolta olevia pareja kohdellaan hänen kotiseurakunnassaan. Kuva on vuodelta 2009, jolloin Kotila ja Johanna Korhonen (vas.) kutsuivat adoptiolakia vastustaneet kansanedustajat tutustumisretkelle kotiinsa.

Nyt riitti samaa sukupuolta olevien parien tyly kohtelu Tikkurilan seurakuntaneuvoston varajäsen Pirkko Kotila vaihtaa ruotsinkieliseen seurakuntaan. Päätös oli pitkän kypsyttelyn tulos.

Teksti Hanna Antila kuva Marja Airio/lEHTIKUVA

T

ikkurilan seurakuntaneuvoston varajäsen Pirkko Kotila eroaa Tikkurilan seurakunnasta ja luottamustehtävästään protestina sille, ettei Tikkurilan seurakuntaneuvosto ole antanut lupaa samaa sukupuolta olevien parien vihkitilaisuuksille. Kotilan mukaan myös joidenkin luottamushenkilöiden kielenkäyttö asiasta puhuttaessa on ollut sopimatonta.

Pirkko Kotila aikoo liittyä Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan jäseneksi, joka on antanut samaa sukupuolta oleville pareille luvan käyttää seurakunnan tiloja. Vanda svenska ja Tikkurilan seurakunta käyttävät kumpikin keskiaikaista Pyhän Laurin kirkkoa, mutta samaa sukupuolta olevat parit voivat toistaiseksi varata vihkiaikoja vain ruotsinkielisen

”

Päätös kypsyi jo viime keväänä, kun tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan.

Pirkko Kotila

seurakunnan kautta. Kirkkoherra Martin Fager­ udd tosin linjasi viime keväänä, että seurakunnan omat papit odottavat vielä kirkon yhtenäistä päätöstä asiasta eli vihkiparin pitää saada pappi muualta.

Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvosto päätti helmikuussa yksimielisesti avata tilansa samaa sukupuolta oleville pareille. Tikkurilan seurakuntaneuvosto päätti pari päivää myöhemmin toisin.

Pirkko Kotilan puoliso on seurakuntaneuvoston varsinainen jäsen Johanna Korhonen. He kuuluvat Tulkaa kaikki -liikkeeseen.

Pirkko Kotilan mukaan hänen eropäätöksensä ei liity mihinkään tiettyyn keskusteluun tai kokoukseen.

– Päätös kypsyi jo viime keväänä, kun tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan. Kysyimme silloin itsekin tiloja häitämme varten. Vastaanotto oli Tikkurilan seurakunnassa tyly, mutta ruotsinkielisessä seurakunnassa sydämellinen.

Ruotsinkielisen seurakunnan jäsenyyden Pirkko Kotila kokee muutenkin itselleen luontevaksi.

– Olen mentaalisesti kaksikielinen ja asunutkin Ruotsissa.

Kotilan mielestä seurakuntaneuvoston kokouksissa ei ole tarpeeksi napakasti puututtu kielenkäyttöön samaa sukupuolta olevista pareista puhut-

taessa. Asioiden esittelijä kokouksissa on Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast, kokousten puheenjohtajana Sanasta elämään -ryhmän Jarno Tepora.

Silvast myöntää, että sanavalinnat kovenevat ja keskustelun sävy välillä muuttuu, kun on puhuttu samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä.

– Tähän aiheeseen liittyvissä keskusteluissa tunteet kuumenevat puolin ja toisin eri tavoin ajattelevien välillä. Pääsääntöisesti keskustelu kokouksissa on asiallista, mutta tämä on herkkä kysymys, Silvast luonnehtii.

– Olen joskus jälkikäteen pahoitellut, etten ole puuttunut keskustelun sävyyn tarpeeksi omasta roolistani käsin.

Kirkkoherra Janne Silvastin mielestä Kotilan päätös on surullinen, mutta ymmärrettävä.

– Kyllä minä toivon, että osaisimme toimia niin, että Tikkurilan seurakunta voisi olla kotiseurakunta kaikille.

Pirkko Kotilan puoliso ja seurakuntaneuvoston jäsen Johanna Korhonen aikoo jatkaa luottamustehtävässään ainakin tämän kauden loppuun.

– Minulla luottamustehtäviä on useampi, olen esimerkiksi kirkolliskokouksen jäsen. Muut niistä ovat sidoksissa kotiseurakuntaan, joten tulisi liian suuri hässäkkä, jos luopuisin niistä nyt. ■

4 a Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

141,1

miljoonaa ihmistä 37 maassa tarvitsee tällä hetkellä humanitaarista apua.

Suurimmat tarpeet ovat muun muassa Syyriassa, Jemenissä ja Somaliassa.

Suomalaiset humanitaarisen avun järjestöt, kuten KUA, Plan, Fida ja SPR Lehtikuva/Marja Airio

Jani Laukkanen

Heli Inkinen

Ilkka Kantola

Arkkipiispakilpa lähti liikkeelle Luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle 1.6.2018. Seuraava arkkipiispa valitaan vaaleilla, joiden ensimmäinen kierros pidetään 8.2.2018. Tähän mennessä ehdokkaita on ilmoittautunut kaksi.

Teologian tohtori Ilkka Kantola on SDP:n kansanedustaja ja entinen Turun arkkihiippakunnan piispa. Kantola erosi virasta vuonna 2005, kun julkisuuteen tuli tieto, että hänellä on avioliiton ulkopuolinen suhde. Kantolan puolesta kampanjoiva Malmin kirkkoherra Heikki Arikka kuvaili, että Kantola olisi arkkipiispana ”kotiin palaava syvien vesien kulkija” ja ”pohdiskelija”.

Teologian tohtori Heli Inkinen on työskennellyt pitkään Turun tuomiokapitulissa kasvatuksen hiippakuntasihteerinä. Tällä hetkellä hän työskentelee opettajana Åbo Akademissa. Inkinen kuvailee itseään feministiksi ja diplomaatiksi. Helsingin piispanvaaleissa valitsematta jäänyt professori Jaana Hallamaa on ilmoittanut tukevansa Inkistä.

Vantaa torjuu perheiden yksinäisyyttä Vantaan kaupunki ottaa ammattiavun rinnalle vapaaehtoistyöhön perustuvan äiti- ja isämentoritoiminnan. HelsinkiMission mentoritoiminnassa vapaaehtoiset, joilla itsellään on usein omakohtainen kokemus ruuhkavuosista, auttavat perheitä, joilta puuttuu isovanhempien kaltainen tukiverkosto.

– Usein vapaaehtoisilla mentoreilla on itsellään kokemus ruuhkavuosien yksinäisyydestä ja kuormittavuudesta. Sen vuoksi he sitoutuvat toimintaan mielellään, sanoo HelsinkiMission koordinaattori Katariina Pelkonen.

HelsinkiMissio on kehittänyt mallin yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. Toiminta alkoi vuonna 2012. Äiti- tai isämentoreita on tällä hetkellä noin 120. HelsinkiMissio rekrytoi ja kouluttaa vapaaehtoiset mentorit. Kaupungin sosiaalityöntekijät puolestaan ohjaavat asiakasperheitä toiminnan piiriin.

Hugo Laitila söi lounasta Kivistön kirkolla äitinsä Siljan ja siskonsa Ineksen kanssa. Tarjolla oli jauhelihakastiketta ja perunoita.

Yhdessä syöminen ravitsee myös sielun Suomalainen syö yksin useammin kuin muut eurooppalaiset.

Niin ei tarvitse olla, tuumitaan kirkossa.

Teksti Hanna Antila kuva Marianna Siitonen

L

uksuksen ei aina tarvitse olla mitään kovin prameaa: tänään se on keitettyjä perunoita, jauhelihakastiketta, salaattia sekä valmiiksi keitetyt kahvit. Niiden ääreen on kokoontunut äitejä lapsineen Kivistön kirkolla.

– Kotona lasten kanssa olevalle äidille tämä on sitä arjen luksusta, kun saa tulla valmiiseen pöytään.

Kahvikin on keitetty valmiiksi ja sen voi juoda vähän enemmän rauhassa kuin kotona. Täällä on usein joku muukin katsomassa lasten perään, ja lapset syövät jopa paremmin kuin kotona, Hugon ja Ineksen kanssa syömään tullut Silja Laitila sanoo.

– Tällä on ihana aloittaa varsinkin maanantai, jatkaa Anna Peltola, jonka mukana ovat perheen pienimmät lapset Vilma ja Saga.

Silja Laitila ja Anna Peltola kertovat asuvansa ihan kirkon lä-

hellä ja he ovat käyneet lounaalla kirkolla ennenkin. Kirkolla järjestetään myös kerran kuukaudessa viikonloppubrunsseja, joihin perheet ovat osallistuneet.

– Siitäkin on hyviä kokemuksia. Hinta–laatusuhde on kohdallaan. Aika täyttä on ollut silloin kun mekin olemme olleet brunssilla, lähinnä lapsiperheitä, Silja Laitila kertoo.

Kivistön kirkko sijaitsee kehäradan kupeessa. Alueella on sekä vanhempaa omakotitaloasutusta että uusia omakoti- ja kerrostaloja, lisää taloja rakennetaan yhä.

Alueelle on muuttanut paljon uusia ihmisiä, joten kohtaamispaikat, joissa voi tutustua toisiin, ovat tarpeen.

Sitä mukaa kun asukkaita on tullut lisää, palvelutkin ovat parantuneet, mutta kirkon lounaat ja brunssi ovat silti tervetullut lisä alueen palveluihin.

– Kaikki ravintolat eivät ole

sellaisia, että niihin viitsisi mennä lasten kanssa, tai kynnys on ainakin korkeampi. Tänne kirkolle on helppo tulla. Hintakin on kohtuullinen, Silja Laitila sanoo.

Aikuisille Kivistön kirkon lounas maksaa kuusi euroa, lapsille kolme. Alle 2-vuotiaat syövät ilmaiseksi.

Seurakuntien tarjoamat ruokailut ovat yksi tapa, joka voi tuoda suomalaisia vähän useammin yhteiseen pöytään yksinäisten aterioiden sijaan. Suomalaiset nimittäin syövät useammin yksin kuin muut eurooppalaiset.

Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta sanoo, että kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteivätkö suomalaiset arvostaisi yhdessä syömistä.

– Tutkimustiedon mukaan ihmiset haluaisivat syödä yhdessä ja arvostavat sitä, mutta ajatuksen ja käytännön välillä on risti-

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki

A

Uusi hyvän mielen hoivakoti

Attendo Levonmäki ikäihmisille Avaamme Keravalle syksyllä uuden ikäihmisten hoivakodin, Attendo Levonmäen. Tarjoamme laadukasta hoivaa inspiroivassa ympäristössä sekä mielekästä, aisteja ja muistia stimuloivaa toimintaa, jonka parissa viihtyy ja virkistyy.

Attendo Levonmäki sopii kodiksi kaikille tuetumpaa asumismuotoa tarvitseville ikäihmisille.

Kysy lisää: Eeva-Leena Jokinen p. 044 494 4200 www.attendo.fi/levonmäki

riita, aivan kuten monessa muussakin asiassa. Arjen kiireen keskellä se vaan jää.

Syitä siihen, miksi toiveet ja käytännöt eivät kohtaa, on useita. Ensinnäkin yhteisten aterioiden vähyyttä selittää ympäristön ja elintavan muutos.

Maatalousyhteiskunnassa töitä tehtiin muutenkin yhdessä, saman talon piirissä, joten yhdessä syöminen oli luontevaa. Kaupungissa näin ei ole, ja taloudet ovat pieniä.

”

TÄNNE KIRKOLLE ON HELPPO TULLA. HINTAKIN ON KOHTUULLINEN. SILJA LAITILA

Erityisesti lapsiperheissä perheenjäsenten aikatauluja voi olla vaikea sovittaa yhteen kun aikuisilla voi olla eri työajat, lapsilla harrastukset.

Varsinkin niissä talouksissa, joissa on pelkkiä aikuisia, ilta-ateriaa ei nautita yhdessä. Toisaalta Suomessa on vahva joukkoruokailun perinne, joka näkyy erityisesti lounasaikaan.

– Maksuton kouluruokailu on näistä keskeisin. Työpaikoilla on järjestetty mahdollisuus lounaan syömiseen, usein tuetun sellaisen.

Siinä, miten ihmiset syövät, mitä, kenen kanssa ja milloin, on nykyään paljon variaatiota. Eroja ei ole vain ihmisten välillä, vaan myös siinä, miten yksi ja sama ihminen aterioi eri päivinä.

– Hän, joka syö tiistaina eineksiä, voi lauantaina käyttää tuntitolkulla aikaa kokkailuun. Se kertoo myös valinnanvapauden ja vaurauden lisääntymisestä. Ei minun isoäidilläni ollut mahdollisuutta valita, tekeekö hän perheelleen ruokaa vaiko ei.

JOHANNA MÄKELÄN mukaan ruoassa ei ole koskaan kyse vain ruoasta. Samalla kun ravitaan kehoa, ravitaan myös sielua ja rakennetaan yhteisöllisyyttä.

– Niinhän se oli jo keskiajalla, että pöytään ei tultu veitsien ja miekkojen kanssa. On vaikea vihata sellaista, jonka kanssa on murtanut leipää, Johanna Mäkelä sanoo.

Johanna Mäkelä näkee, että vaikka perheet ja ystävätkään eivät välttämättä enää söisi niin usein yhdessä, rinnalle on tullut uusia yhdessä syömisen muotoja kuten Ravintolapäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtumat, jossa aterioidaan samassa pöydässä myös tuntemattomien kanssa.

– Se, että myös kirkko edistää nyt yhdessä syömistä, on mielestäni asia, joka sopii sen tontille erinomaisesti. Yhteisille aterioille on varmasti tilausta ja kirkko voi olla tässä ikään kuin välittäjänä, että ihmiset kohtaavat toisiaan.

Lounas Kivistön kirkolla (Laavatie 2) maanantaisin ja tiistaisin klo 11, hinta aikuisille 6 e, yli 2-vuotiaille lapsille 3 e. Katso lista kaikista seurakuntien tarjoamista ruokailumahdollisuuksista www.kirkkojakaupunki.fi tai vantaanseurakunnat.fi/ruoka-apu.

5

MIELIPIDE

6 A Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Hautojen syyskunnostuspäivä Ke 20.9. klo 9.30-14.30 Helsingin pitäjän kirkon (Pyhän Laurin kirkon) hautausmaalla Seurakunta tarjoaa työvälineitä, multaa ja kanervien istutusapua. Kanervia voi ostaa paikalla olevalta myyjältä. Myös mehua ja kahvia tarjolla.

Pyhän Laurin kappelissa mahdollisuus hiljentyä.

Tervetuloa!

Surun kohdatessa ojennamme auttavan kätemme.

HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 KALLIO p. 010 76 66500 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570

24 h

PÄIVYSTYS

050 347 1555

VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580

Me kaikki olemme olleet lapsia – homotkin SEKSUAALI- JA sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ilmesty yhteiskuntaamme täysi-ikäisinä jostain homobaarien hämäristä. He elävät myös lapsina ja nuorina Aulikki Puusan lastenlasten kanssa (K&k 24.8.) samoissa päiväkodeissa ja kouluissa, myös seurakunnan kerhoissa, uskontotunneilla ja rippikouluissa. Monet tiedostavat jo alakoulussa poikkeavansa jollain tavalla tavallisista tytöistä ja pojista.

Minun sydämeni itkee niiden lasten ja nuorten puolesta, joiden ihastuksen- tai rakkaudenkokemukset vaietaan tai jopa jyrkästi kielletään kotona, päiväkodissa tai koulussa.

On aivan normaalia, että ensi-ihastukset koetaan jo alle kouluiässä – myös sateenkaarilapsilla. Harva nuoruudenihastus johtaa aikuisiän parisuhteeseen. Joskus myös heteroparisuhde, jopa avioliitto, vaihtuu aikuisiällä suhteeseen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, kun seksuaalinen identiteetti kehittyy aikuistumisen myötä.

Toivon Puusan ja muiden huolestuneiden ihmisten pohtivan, olisiko heillä sydäntä sanoa pienelle lapselle: Anteeksi vain, mutta et voi ikinä mennä naimisiin rakastamasi ihmisen kanssa. Oikeastaan rakkaudentunteesi ovat lähtökohtaisesti vääriä.

Lapset kokeilevat leikkien kautta erilaisia rooleja, niin isän, äidin, eri ammattien kuin eläintenkin. Meidän vanhempien ja ammattikasvattajien velvollisuus on antaa tilaa lasten ja nuorten tunteille ja erilaisten, omannäköisten identiteettien kehittymiselle.

Martta Kaatra luokanopettaja kahden sateenkaarinuoren äiti Vantaa

Puhelut: 0,0835 €/puhelu +0,1209 €/min

hok-elannonhautauspalvelu.fi hok-elannonlakipalvelu.fi

LISÄÄ VERKOSSA

Nainen arkkipiispaksi!

TOIVON KOVASTI, että seuraava arkkipiispa on nainen, koska Suomen arkkipiispa on nyt kautta kristillisen kirkkomme historian ollut aina mies.

Suomessa naiset saivat Euroopan maista ensimmäisenä äänioikeuden vuonna 1906, jopa ennen kuin Ruotsissa. On hyvä, jos naisia nousee meidän yhteiskunnassamme huippuvirkoihin.

Lienee joskus sekin sanonta totta, että jokaisen menestyneen suomalaisen miehen tukena on aina nainen.

Mika Lille Helsinki

Papin työ on oikeaa työtä VASTAAN RISTO Yli-Tolpalle, joka otti kantaa piispanvaaliin otsikolla ”Miespapit menkööt oikeisiin töihin” (K&k 24.8.), olipa kirjoitus sitten parodiaa tai ei. Papin työ on oikeaa työtä, eikä pappeus ole sukupuolikysymys. Kirjoitus väheksyy ihmisarvoa, joka on rikkomaton. Sitä ei ansaita, vaan se on olemassa pelkän ihmisyyden perusteella. Koska olet olemassa, olet siunattu ja sinulla on arvo. Myöskään työ tai ammatti ei määritä ihmisarvoa. Kaikki työ on arvokasta ja työtön on myös arvokas.

Tässä mielipidekirjoituksessa väheksytään sekä miehen että naisen arvoa ja lisäksi papin ammattia. Julkaisemalla tällaista tekstiä hyväksytään hiljaisesti sukupuolia väheksyvä ja sortava diskurssi.

Näin lehti osoittaa hyväksyvänsä, että on oikein puhua toisista väheksyen ja ihmisarvoa alentaen. Näin hylätään kirkon arvot, jotka ovat usko, toivo ja rakkaus.

Lähimmäisenrakkaudelle on nyt tarvetta meidän yhteiskunnassamme enemmän kuin koskaan. Kutsun kirjoittajan mukaan toteuttamaan tätä arvoa. Ole siunattu, veljeni.

Marja-Riitta Ojala vs. kirkkoherra, Simon seurakunta tohtorikoulutettava

Julkaisemme korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia.

Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa.

Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteet julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Kolumni

Äiti on raivona ja nolona Esikoisen syntymäpäivä lähestyy. Meillä juhlitaan pian 17-vuotiasta. Minä itse juhlin vähän myös sitä, että reilun vuoden päästä hän on täysi-ikäinen ja minun kasvatusvastuuni hänen osaltaan päättyy siihen. Yksi sarka on kohta kuokittu!

Aikoinaan ajattelin, että kunpa lapsistani tulisi onnellisia ja tasapainoisia. Sitten tajusin, että se on aika paljon vaadittu ja laskin rimaa. Kunpa heistä tulisi tasapainoisia. Silloin he kestäisivät vastoinkäymisiä ja vähemmän onnellisia aikoja, joita elämässä tulee väistämättä eteen.

Nykyisin ajattelen, että vaikka eivät olisi tasapainoisiakaan. Kunpa vain osaisivat hakea itselleen tarvittaessa apua. Ja kunpa

edes yrittäisivät olla elämässä hyvän puolella. Näillä eväillä pääsisi jo tosi pitkälle. Äitinä oleminen ei ole pelkkää rakkautta ja söpöilyä. Joskus epätoivon hetkellä äitiys on tarkoittanut myös mieleen juolahtanutta kostofantasiaa, joka sijoittuu kuopuksen täysi-ikäiseksi tulemisen päivään.

Kuinka olen viikannut lapseni omaisuuden siististi Niemen punaisiin muuttolaatikoihin, kantanut laatikot terassille ja siinä sitten sanon: Teepä kuule ihan mitä haluat! Äitiys on myös sitä, kun Wilmaan on saman päivän aikana kilahtanut jo toinen tuntimerkintä ja vatsanpohjasta kuohahtaa raivo. Mitä se nyt taas on tehnyt?!

Hyvää työskentelyä liikunnassa, opettaja on kirjoittanut. Luettuani viestin ei enää raivostuta. Vähän nolottaa; siitäs sain.

En minä oikeasti odota sitä, että lapset olisivat aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.

Minä odotan sitä, että vanhemman huolet hellittäisivät. (Olen kyllä kuullut, etteivät vanhemman huolet siihen lopu, kun lapsi aikuistuu.) Haluaisin, että tästä kasvatusurakasta selvittäisiin jotenkuten kunnialla. Haluaisin lupauksen siitä, että vaikeistakin vuosista ja asioista selvitään voittajina. Lupauksen siitä, että kaikki menee ihan hyvin.

Uskon kuitenkin, että murehtimisen ja ajan kulumisen odottelun sijaan on viisaampaa tehdä aina kulloinkin käsillä olevasta hetkestä mahdollisimman hyvä. Se lienee paras tapa valmistautua tulevaan.

Ja onneksi asioilla on tapana järjestyä.

SOILI POHJALAINEN Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti. soili.pohjalainen@saunalahti.fi

Kukin makunsa mukaan Seksistä nauttii enemmän, kun tuntee ja hyväksyy itsensä.

TEKSTI KAISA HALONEN KUVITUS MARI AARNIO

H

arvasta asiasta seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen on satavarma, mutta tämä saattaisi olla sellainen: ei ole kahta ihmistä, joilla on täysin samanlaiset seksuaaliset halut. Eriparisten halujen ei kuitenkaan tarvitse olla katastrofi.

Tanskanen muistuttaa, että arjessa on monia muitakin asioita, joissa kumppanien tarpeet ja toiveet eivät osu yksiin. Mitä syödään? Milloin on niin sotkuista, että täytyy siivota? Mihin lähdetään lomalla?

– Yleensä asioista päästään sopuun ja molemmat ovat ihan tyytyväisiä. Myös seksistä voi puhua neuvotellen – kunhan kuuntelee itseään, ettei riko rajojaan miellyttääkseen toista.

Tanskasen mukaan seksiin liittyy ihanteita, joista ei juuri puhuta, mutta joihin omaa seksielämää ehkä tiedostamattakin peilataan.

– Meillä on esimerkiksi kauhean vahva vauvantekoseksi-käsikirjoitus, jossa heteropari saattaa lapsen alulle. Sellaiseen

2 B Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

seksiin on kaikkein helpointa suhtautua suopean hyväksyvästi. Mitä kauempana seksuaalinen toiminta on tuosta käsikirjoituksesta esimerkiksi seksitapojen ja seksin osapuolten suhteen, sitä ristiriitaisemmaksi se yleensä koetaan, Tanskanen kertoo.

– Ulkonäköihanteisiin osataan jo onneksi suhtautua melko kriittisesti. Niitä vastaan kapinoidaan ja puhutaan kehomyönteisyydestä. Omaa kehosuhdetta onkin hyvä työstää, sillä seksistä on vaikea nauttia, jos vihaa omaa kehoaan.

Tanskanen on huomannut, kuinka valtava tiedontarve monella on seksuaalisuuteen liittyen.

Siihen eivät aina vastaa tekniikkaa painottavat seksioppaat. Eivät myöskään lehtien seksiä käsittelevät jutut, jotka listaavat ongelmia tai esittelevät tilastotietoja siitä, millaista on keskivertoseksi.

– Auttaako ketään eteenpäin se, että vertaa itseään tilastoon tai vaikka jonkun julkkiksen kokemuksiin? Tanskanen kysyy.

Otetaan vaikkapa tieto, että suomalaiset harrastavat seksiä keskimäärin kerran viikossa. Tanskanen huomauttaa, että se ei vielä kerro mitään siitä, millaista heidän seksinsä on.

– Toisessa ääripäässä voi kerran viikossa olla molempia osapuolia syvästi tyydyttävää, sielua kohottavaa, hoitavaa, rentouttavaa, ihanaa seksiä.

– Toisessa ääripäässä seksiä harrastetaan kerran viikossa pakottamisen, painostamisen tai kiristämisen tuloksena. Kumpikaan osapuoli ei välttämättä sisäistä, että kyse on tietyssä mielessä

seksuaalisesta väkivallasta, vaikka heistä jollain tasolla tuntuu, että kaikki ei ole ok.

Rennompaa, hauskempaa, luonnollisempaa ja spontaanimpaa. Sellaista monet toivoisivat seksielämänsä olevan. Tanskanen allekirjoittaa rennon ja hauskan, mutta luonnollisen ja spontaanin hän haluaisi lempeästi kyseenalaistaa.

– Stereotyyppisen seksin kaava alkaa siitä, että ihmisen valtaa spontaani halu, joka on niin voimakasta, että se voittaa kaikki esteet. Uskomattoman kiiman vallassa luonnollisesti ja kiihkeästi pää-

dytään käsikirjoituksen loppuun. En väitä, etteikö sellaistakin olisi ja etteikö se olisi kivaa. Monilla on kokemusta siitä, että suhteen alussa on kiihkeä kanivaihe, jossa hässitään kuin puput, Tanskanen kuvailee.

Hänellä on huonoja ja hyviä uutisia. Kanivaiheen kiihkoon on harvemmin paluuta, mutta seksi voi myöhemmin tuntua eri tavalla hyvältä.

– Seksuaalinen halu mielletään monesti vain spontaaniksi haluksi, joka tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siksi ihmiset kokevat, ettei heidän halunsa synny oikealla tavalla tai tunnu siltä

Elina Tanskasen viisi vinkkiä 1. Pidä huolta itsestäsi. Me emme ole koneita. Katso elämäntilannettasi: Onko siellä tilaa seksuaalisuudelle? Miten ylipäätään voit?

Esimerkiksi stressi ja masennus näkyvät väistämättä myös seksuaalisuuden alueella.

3. Tunne itsesi. Päivitä ja kuulostele omaa seksuaalisuuttasi: Mistä tykkäät ja mistä et? Mitä tässä elämäntilanteessa ja hetkessä haluat ja mitä et? Ei haittaa, että tutkimusmatka jatkuu elämän loppuun saakka.

2. Puhu seksistä ja seksuaalisuudesta kumppanisi kanssa rehellisesti ja avoimesti.

4. Löydä oma aistillisuutesi. Pysähtymällä, tunnustelemalla ja stimuloimalla aisteja voi lisätä

nautintoa ja mielihyvää. Fiilistely on vastalääke suorituskeskeiselle seksille.

5. Ole utelias. Seikkaillakseen ei tarvitse lähteä ulos kotiovesta.

Voit löytää itsestäsi ja kumppanistasi uusia puolia. Muista, että on lupa myös olla tykkäämättä siitä, mitä kokeilette – sitäkin kautta oppii itsestään.

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki B

Irmeli Laitisen viisi vinkkiä 1. Luo eroottinen suhde itseesi.

Yritä unohtaa ennakkoasenteet ja ajattelu ja mennä itsessäsi aistien tasolle, sinne missä seksuaalisuus sijaitsee.

2. Kommunikoi enemmän aistimuksilla ja kosketuksilla. Mitä miellyttävää voisit tehdä kump-

panillesi? Hipaise vaikka niskaa tai pörrötä hiuksia ohimennen.

4. Kävelkää käsi kädessä vaikka kauppamatkat.

3. Pitäkää huolta, että kiireisen elämän keskelläkin on päivittäinen hetki, jolloin kerrotte toisillenne, mitä on tapahtunut ja mitä mielessä pyörii. Se lisää myös itsetuntemusta.

5. Tee itsesi onnelliseksi ainakin kerran viikossa. Tee sellaista, mistä nautit, ja keskity siihen.

kuin pitäisi. Harvemmin puhutaan responsiivisesta halusta, joka viriää esimerkiksi, kun kumppani lähestyy itseä miellyttävällä tavalla.

Ihmisen vertaaminen autoon tuntuu Tanskasesta hieman epämukavalta, mutta silti hän tekee nyt niin. On kaasupoljin: se, mistä tykkää ja mikä kiihottaa. Mutta voi olla, että vaikka kuinka polkisi kaasua, ei pääse liikkeelle. Autossa on nimittäin myös jarrut.

Jarrupoljin kuvaa olosuhdetekijöitä: pelkoa siitä, että lapset heräävät, kiirettä, väsymystä, sotkuista huushollia. Vielä tehokkaampi on käsijarru. Sillä Tanskanen viittaa syvemmällä oleviin tekijöihin: Voi esimerkiksi suhtautua kielteisesti omaan kehoonsa, pelätä tai hävetä seksuaalisuutta. Tai sitten parisuhteessa voi olla isoja ongelmia.

– Molemmat jarrut voivat olla päällä yhtä aikaa.

Silloin ei auta kaasun polkeminen, esimerkiksi pitsialusvaatteet, kynttilät tai hierontaöljy, vaikka ne ihania juttuja ovatkin.

– Kahdella ihmisellä voi sitä paitsi olla hyvin erilainen koneisto. Joku on nopeasti kiihtyvä formula ja toinen taas superturvallinen perheauto, jossa on maailman parhaat jarrut, Tanskanen lisää.

Vaikka itseään ei haluaisikaan verrata autoon, Tanskasen mielestä kannattaa hyväksyä se, että seksuaaliseen haluun vaikuttavat muun muassa elämäntilanne, mieliala ja ulkoiset olosuhteet.

Masennus, stressi ja ruuhkavuodet tuntuvat. Ei vain jaksa tai edes ehdi. Itseltään tai kumppaniltaan ei pitäisi vaatia mahdottomia, – Seksuaalisuus myös muuttuu ja elää iän mukana. Kannattaa päivittää aika ajoin, missä menee, Tanskanen sanoo. ”Sä et tiedä – vielä” on Tanskasen vakiovastaus asiakkailleen, jotka sanovat, että he eivät tiedä, mitä haluavat.

– Kun tuntee itsensä paremmin, saa luvan omannäköiseen haluun. Haluaminenhan on myös pelottavaa. Voi olla helpompaa olla välitilassa.

Kun haluat jotakin, olet jotakin. Samalla valitset jotain pois ja kannat siitä vastuun. Toki aina on lupa prosessoida. Jotkut prosessit vievät vuosia, jotkut ovat elämänmittaisia.

Usein Tanskanen käsittelee parien kanssa myös rakkauteen liittyviä uskomuksia. Yksi yleinen sellainen on se, että rakkaus on jonkinlaista yhteensulautumista ja symbioosia.

– Suhteen alkuvaiheessa se voi olla ihana kokemus, mutta usein ihmiset alkavat yhteenkietoutuneessa suhteessa oireilla. Seksi on niin herkkä alue, että siellä oireilu helposti näkyy. Toista on helpompi haluta, kun sisäistää, että hän on itsestä erillinen olento, Tanskanen sanoo.

– Monesti ihmiset vaistomaisesti tietävät, mikä tekisi heille hyvää, mutta kumppanille saattaa olla superpelottavaa, jos toinen sanoo haluavansa rauhaa ja omaa aikaa. Siksi oman tilan ottaminen jää. Sitten sitä toteutetaan ehkä niin, että ollaan samassa tilassa, mutta henkisesti jossain muualla. Se toimii harvemmin pidemmän päälle.

Eriytymisen merkitystä korostaa myös psykoterapeutti Irmeli Laitinen, joka on terapiatyönsä ohessa työskennellyt perheneuvojana.

– Eriytyminen on parisuhteessa hirveän tärkeää sekä psyykkisesti että seksuaalisesti. Jos et eriydy toisesta, et opi tuntemaan omia halujasi ja olet koko ajan riippuvainen siitä, että se toinen tyydyttää sinut. Jotkut kokevat eriytymisen kauhean uhkaavaksi, koska se merkitsee heille hylkäämistä, Laitinen kuvailee.

– Pitäisi vain luottaa toiseen ja siihen, että suhde kestää ja toinen on lojaali, vaikka menisikin vähän kauemmaksi. Luulen, että luottamus lisää myös seksuaalista nautintoa. Vasta kun luottaa toiseen, voi kunnolla antaa mennä.

Laitinen on vuodesta 2010 alkaen ohjannut mentalisaatioryhmiä ja suosittelee mentalisaatiota kaikille, jotka haluavat tutustua paremmin itseensä ja kumppaniinsa. Taikuudelta kuulostavan termin takana on hyvin käytännönläheinen menetelmä.

– Mentalisaatio on ajatteluprosessi ja havaintojen tekemistä itsestä – ja toisesta. Tulet tietoiseksi siitä, miten sinun mielesi on koostunut ja miten siellä on tunteita, havaintoja, aistimuksia, tulkintoja, ajatuksia ja arvoja. Ihmiset eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, kuinka vahvasti tunteet tai asenteet vaikuttavat heihin, Laitinen kertoo.

– Seuraava mentalisaation taso on se, että ollaan kiinnostuneita siitä, mitä toisen mielessä on. Esimerkiksi kuinka paljon hänellä on tunteita esillä, nimeääkö hän niitä ja jakaako niitä toisten kanssa. Jos osaa mentalisoida, osaa kuunnella toista.

Mentalisaatiolla voisi Laitisen mukaan olla paljon annettavaa myös seksielämälle. Sen avulla tiedostaa omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan sekä sitä, mitä ajattelee kumppanistaan ja hänen haluistaan. Luovuus lisääntyy ja ennakkoluulojaan joutuu ainakin testaamaan. Tulee uskallusta kokeilla uusia asioita.

3

Paitsi halujaan, kannattaa kuulostella myös haluttomuuttaan.

– Miksi en halua mennä tuon toisen lähelle? Mitä tunteita ja ajatuksia minulla on? Mikä estää?

Laitinen puhuu lempeästä vastuullisuudesta. Jokainen on itse vastuussa siitä, millainen seksielämä hänellä on, ja siitä, että hän saa sen, mitä haluaa.

– Minä itse määrittelen sen, mitä on minun eroottisuuteni ja aistillisuuteni. Ja toinen saa määritellä itsensä. Ei voi passivoitua ja ajatella, että kumppanin tehtävä on huolehtia minun nautinnostani. Toisaalta jos itseä ei sillä hetkellä kiinnosta seksuaalinen akti, voisiko kuitenkin osallistua tuottamaan nautintoa toiselle? Toista ei saa pakottaa, mutta voi pyytää. Mahdollisuuksia on monenlaisia. Vain mielikuvitus on rajana.

Seksi ei aina ole vain seksiä. Laitisen mukaan on hyvä tiedostaa, että seksillä puretaan ja ilmaistaan usein sellaisia tunteita ja tarpeita, jotka eivät ole alun perin seksuaalisia: vihaa, hylätyksi tulemisen pelkoa, kateutta, kostoa, hyväksynnän hakemista. Tai sitten sängyssä ratkotaan muun elämän ongelmia ja ristiriitoja.

– Pitäisi oppia erottamaan tunne-elämä seksuaalisesta käyttäytymisestä ja aistillisuudesta.

Seksissä ollaan niin primitiivisellä aistimusten ja ­affektien tasolla, että siinä on oikeastaan aika vähän tunteita läsnä. ■ Mentalisaatioryhmä pareille Vantaan seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa. Ohjaajina psykoterapeutti Irmeli Laitinen ja perheneuvoja Lauri Anttila. Ryhmä kokoontuu seitsemän kertaa 1,5 tuntia kerrallaan ja aloittaa, kun riittävä määrä osanottajia on koossa. Ilmoittautuminen 8.9. mennessä Lauri Anttilalle, p. 050 347 3812 tai risto.anttila@evl.fi.

Tunnekeskeinen parisuhdekurssi sateenkaaripareille seitsemänä tiistaina 26.9. alkaen Helsingissä. Kurssi on tarkoitettu pääkaupunkiseudulla asuville sateenkaaripareille. Ohjaajina ovat perheneuvoja Titta Huotari ja erityisnuorisotyöntekijä Henna-Mari Kettusaari.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset 12.9. mennessä Titta Huotarille, p. 050 347 2917 tai titta.huotari@evl.fi.

4 B Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Professori Robert H. Nelsonin äidin vanhemmat olivat amerikansuomalaisia siirtolaisia.

Demarit lainasivat arvonsa kirkolta Sosiaalidemokraattinen ajattelu on pohjimmiltaan maallistunut versio luterilaisuudesta, väittää yhdysvaltalainen professori Robert H. Nelson.

Teksti Taneli Kylätasku Kuva Sirpa Päivinen

V

iime vuosisadan sosiaalidemokratialla ja sen pohjalle kasvaneella pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla oli syvästi uskonnollinen arvopohja. Sosiaalidemokraatit lainasivat keskeiset arvonsa luterilaisuudelta, vaikka itse ymmärsivät itsensä maalliseksi poliittiseksi liikkeeksi.

Näin väittää Marylandin yliopiston kansantaloustieteen professori Robert H. Nelson, jonka kesäkuussa julkaistu kirja käsittelee luterilaisen etiikan ja sosiaalidemokraattisen poliittisen ajattelun vahvaa sidettä Pohjoismaissa.

Nelsonin mukaan sosiaalidemokratian perusarvot ovat suoraa lainaa vuosisataiselta luterilaiselta perinteeltä, mutta modernille kielelle tulkittuina.

Sosiaalidemokraatit omaksuivat esimerkiksi korostuksen, jonka mukaan kristityn maallinen elämä ja työnteko ovat Jumalalta saadun kutsumuksen seuraamista.

– Tämän protestanttisen ajatuksen mukaan ihmisen tulee seurata kutsumustaan ja tehdä työtä intohimoisesti osana sitoutumistaan Jumalaan. Sosiaalidemokraatit eivät puhuneet erityisesti kutsumuksesta, mutta he korostivat kovaa työntekoa, joka on osa pohjoismaista kulttuuria, Nelson sanoo.

Vahvan työmoraalin ja protestanttisen etiikan suhteen havaitsi jo 1900-luvun alussa sosiologi Max Weber. Weberin lähtökohtana oli kalvinistinen kristillisyys, jonka mukaan kristityn maallinen kutsumus voi toteutua esimerkiksi liike-elämässä.

Taloudellinen menestyminen ja voiton tekeminen voitiin tulkita merkiksi siitä, että ihminen on Jumalan suosiossa.

Nelson toteaa, että luterilaisuudessa kutsumuksen idea nähtiin eri tavalla.

– Luther korosti, että kristityn kutsumuksen tulee palvella kultaista sääntöä: tee lähimmäiselle, ku-

ten toivoisit hänen tekevän itsellesi. Siksi kutsumuksen noudattamisen ei pitäisi koskaan johtaa oman edun tavoitteluun.

Pohjoismaiset yhteiskunnat kehittyivät erilaisiksi kuin kalvinistisesta kristillisyydestä ammentava Yhdysvallat. Siinä missä kalvinismi vaikutti ratkaisevasti kapitalismin syntyyn, luterilainen etiikka tuki voimakkaasti pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentumista.

Nelsonin mukaan sosiaalidemokratia muunsi luterilaisen kutsumusajattelun sosiaaliseksi solidaarisuudeksi ja luottamukseksi toisiin ihmisiin. Solidaarisuus tulee ilmi erityisesti palvelujen ja sosiaaliturvan muodossa.

– Kyselytutkimukset osoittavat, että Pohjoismaissa kansalaisten luottamus toisiin ihmisiin on vahvempaa kuin missään muualla, Nelson sanoo.

Myös lukutaidon yleistyminen liitetään protestanttiseen kristillisyyteen. Sekä luterilaisuudessa että kalvinismissa ajateltiin, että uskonnon ymmärtäminen ei ole vain erityisten asiantuntijoiden velvollisuus, vaan jokaisen kristityn tulisi pystyä lukemaan Raamattua ja Katekismusta itsenäisesti.

Lukutaidon korostaminen johti sekä luterilaisissa että kalvinistisissa maissa koulutuksen arvostukseen, mutta tässäkin erot näkyvät. Luterilaisissa maissa koulutus ja tasa-arvo kuuluvat yhteen.

– Käytännössä kaikki yliopistot Suomessa ovat julkisia, kun taas Yhdysvaltojen kahdestakymmenestä huippuyliopistosta 19 on ollut yksityisiä alusta lähtien. Suomessa perustason ja toisen asteen koulutukseen halutaan käyttää rahaa ja opettajia arvostetaan huomattavasti enemmän kuin Yhdysvalloissa, Nelson vertaa.

Nelsonin mukaan vahvan hallitsijan idealla on luterilaisissa maissa paljon vahvempi hyväksyntä

kuin kalvinistisissa. Ihmiset ovat tottuneita vahvaan hallintoon, joka voi kertoa heille, mitä tehdä.

– Tämä auttoi sosiaalidemokraatteja, kun he astuivat luterilaisen valtiokirkon valmistamiin kenkiin.

Nelson on käsitellyt modernien ilmiöiden uskonnollista luonnetta useissa teoksissa ja artikkeleissa. Esimerkiksi kapitalismi ja sen haastajaksi noussut ympäristöaate ovat Nelsonin mukaan pohjimmiltaan uskonnollisia ilmiöitä.

– Moni niin kutsuttu maallinen idea on todellisuudessa uskonnollinen, mutta jollakin tavalla naamioituneena. Modernin yhteiskunnan sekulaari kieli peittää näiden ilmiöiden uskonnollisen taustan, Nelson sanoo.

Sosiaalidemokratian uskonnollisista juurista Nelson kiinnostui vuonna 2014, kun hän vietti sapattivuotta professorin virastaan Helsingin yliopiston tutkijana. Perehtyessään aiheeseen Nelson huomasi, että tutkijat ovat kirjoittaneet luterilaisuuden vaikutuksesta hyvinvointivaltion syntyyn 1990-luvun loppupuolelta lähtien.

Aikaisemman käsityksen mukaan eurooppalaiset hyvinvointivaltiot syntyivät aineellisen hyvinvoinnin tavoittelusta ja luokkaristiriidoista. Viime vuosina tutkijat ovat kuitenkin nostaneet esiin kristillisten kirkkojen osuuden siihen, millaisiksi hyvinvointiyhteiskunnat muotoutuivat.

Kukaan ei ollut kuitenkaan kirjoittanut aiheesta kokonaisesitystä, ja suurelle yleisölle hyvinvointivaltion uusi syntytarina oli tuntematon. Nelsonin mielestä yhteiskunnan uskonnollisen arvopohjan tunteminen on ratkaisevan tärkeää.

Tällä hetkellä sosiaalidemokraattinen versio luterilaisuudesta on haalistumassa, ja myös luterilainen kirkko menettää jäseniään. Kysymys kuuluu, mikä on luterilaisuuden seuraava vaihe, Nelson sanoo. ■

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki B

5

Kolumni

Kotona nysvääminen on hyvä harrastus Syksy on tullut ja luonto menee levolle. Lehdet tippuvat puista, citykanit hyppivät koloihinsa, merikin on jo aika musta. Aivan kuin se sanoisi: ”Älä tule tänne enää, nähdään ensi kesänä.”

Mutta ihmiselle syksy on tempomisen aikaa.

Kaikenlainen uusi alkaa juuri silloin kun maa vaipuu horrokseen ja illat pimenevät: päiväkotiaamurumba, powerpointsulkeiset, apurahahaut, hurahdukset uusiin harrastuksiin ja entisten kanssa säätäminen.

Käsi ylös, kuinka moni on tullut viime viikkoina ulos kuntosalin suihkusta vain huomatakseen, että pyyhe jäi kotiin? Kuinka moni on unohtanut pakata lapselleen eväät harrastukseen ja pakottanut tämän nälkää vaikeroivana tanssitunnille?

Kunnon syysflunssa kaataa vähintään yhden perheenjäsenistä kanveesiin jo luultavasti seuraavan viikon aikana. Ja sitten seuraavan, ja sitä seuraavan.

Kalenterisirkus on valmis: menoja joudutaan siirtämään, työt kasaantuvat ja sosiaalinen elämä kuolee kaikesta suorittamisesta huolimatta.

Koko Hubara Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, kirjailija ja Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja. koko@ruskeattytot.fi

”

Kukaan ei pakota lenkkeilemään vihmovassa syyssateessa. Yhtä hyvin

Suorittaminen ei ole mikään pakko. Kukaan ei pakota meitä lenkkeilemään vihmovassa syyssa-

voi nysvätä kotona.”

teessa eikä osallistumaan kansalaisopiston muinaiskreikan alkeiskurssille. Yhtä hyvin voi nysvätä kotona.

Se ei tarkoita ettei tekisi mitään. Itse asiassa nysvääminen on nykyään lempiharrastukseni.

Koska juuri se on harrastamisen idea: antaa energiaa niin, ettei mene hermot.

Jaan teille nyt kaksi lempiasiaani, joita harrastan kotona.

Ensiksi: lukeminen. Ei mikä tahansa lukeminen, vaan kaikkien sellaisten kirjojen ja lehtien lukeminen, jotka ovat odottaneet hyllyssä koskemattomina viime vuodet. Säästän rahaa, kun en osta uusia kirjoja, eikä minun tarvitse vaivautua edes kirjastoon.

Jos sinulla on edes puoliksi niin paljon lukemattomia kirjoja kuin minulla, voit harrastaa lukemista poistumatta kotoa viiteen vuoteen.

Toiseksi: jumppa. Vihaan kuntosaleja, koska niistä saa aina flunssan, ja tuntuu että kaikilla on hienommat urheiluasut kuin minulla.

Niinpä jumppaan ja tanssin kotona Youtube-videoiden tai Spotify-listojen tahtiin. Tätä voi tehdä koko perheen kanssa yhdessä, ja järjestää vaikka tanssikilpailun!

PA R H A I N PÄ I N

Taskuvirsikirja Kelttiristi

Nuotillinen virsikirja sisältää myös uudet virret sekä katekismuksen.

80 13,80 (16,30)

13

Juhava-kynttilät Puhtaimmasta steariinista ei voida valmistaa koneellisesti kuin aivan ohuimpia kynttilöitä, joten jokainen Juhava-kynttilä valmistetaan huolellisesti käsityönä. Suomalaisia Juhavakynttilöitä voit polttaa turvallisin mielin niin kotona kuin kirkoissa, puhtaasti palava kynttilä tarkoittaa myös puhdasta hengitysilmaa ja nokeamattomia pintoja.

Kirkas liekki – puhdas ilma.

www.juhava.fi

VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi

Tapio Luoma

Eero Huovinen

”Siunauksen pyytäminen ja Jumalan lahjoista kiittäminen pitävät yllä luottamusta hyvyyden voimaan.

Juuri sitä me tarvitsemme joka päivä niin yksittäisinä ihmisinä kuin koko ihmiskuntana.” Espoon piispan Tapio Luoman rohkaisevia ja lohduttavia sanoja kauniina lahjakirjana.

16,10 (18,90)

Voiko johonkin parempaan uskoa vai voiko sitä vain toivoa?

Helsingin entisen piispan viisaat pohdinnat liikkuvat laajaalaisesti arjen omakohtaisista havainnoista hengellisiin ja ekumeenisiin ympyröihin ja päätyvät suuriin turvallisiin käsiin.

26,90 (36,00)

MINERVA

WSOY

Siunauksen siivin

1610 MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI

I V S – K + J

I I I A

VIRSI KIRJAN LISÄVIHKO

Parhain päin

L

I

S

Ä

V

R – R N I

H

K

O

Virsikirjan lisävihko Sisältää kaikki kirkolliskokouksen hyväksymät uudet virret nuotteineen ja sointumerkkeineen.

9,90 (11,90)

2690 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15

9 90 puh. 020 754 2350

6 B Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Latinomama, ou jea!

Kun Satu Lähteenkorva alkoi kohentaa huonoa itsetuntoaan, hän opetteli ensin kehumaan itseään peilin edessä.

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki B

7

Sopivasti keskeneräinen Satu Lähteenkorva on psykologi, joka auttaa ihmisiä voimaan hyvin ja elämään itsensä näköistä elämää. Hänelle itselleenkään se ei aina ole ollut helppoa.

Teksti Hanna Antila Kuva Rami Marjamäki

T

oukkia, jotka ovat piilossa kotelossa, vaikka voisivat olla perhosia. Sellaisia ihmisiä psykologi Satu Lähteenkorva kertoo tavanneensa paljon. Ihmisiä, jotka kokevat, etteivät kelpaa sellaisena kuin ovat, eivät ole tyytyväisiä itseensä eivätkä uskalla elää itsensä näköistä elämää. He sättivät itseään, kun katsovat peiliin. Läski.

Persjalkainen. Ruipelo. Lauta. Möhömaha. Riipputissi. Moitteet kohdistuvat usein pintaan, mutta syvemmällä on paljon muutakin.

– Näen jatkuvasti pahoinvoivia, väsyneitä ja epätasapainossa olevia ihmisiä, jotka suorittavat elämää. Se on kamalan surullista. Minä haluan puolustaa elämää.

Se, mitä Lähteenkorva ”elämällä” tässä yhteydessä tarkoittaa, on ennen kaikkea ihmisen persoona. Että se tulisi esiin, eikä olisi vain varjo siitä, mitä se voisi olla. Niin voi helposti käydä, koska mietimme niin paljon, mitä muut ajattelevat ja haluamme miellyttää.

– Persoona ja persoonallinen taas ovat eri asioita. Ei meidän kaikkien tarvitse olla jormauotisia.

”

On helppoa katsoa ateriarytmiä ja kaloreita.

Vaativampaa on, kun kysytään, tykkäätkö itsestäsi.”

Satu Lähteenkorva halusi auttaa muita jo varhain. 16-vuotiaana hän piti seurakunnassa ”psykologista kerhoa” pari vuotta nuoremmille.

– Ilta päättyi aina siihen, että minulta sai kysyä mitä vain, Lähteenkorva päivittelee.

Itsensä kanssa Lähteenkorva oli kuitenkin hukassa vielä pitkälle aikuisuuteen. Lapsuudessa ja nuoruudessa oli ollut rankkoja tapahtumia, jotka olivat vaikuttaneet omanarvontuntoon. Jälkikäteen ajateltuna hän oli myös vääränlaisessa seurassa. Ympärillä oli ihmisiä, joilla oli kovat arvot. Se vaikutti siihen, miten Lähteenkorva näki itsensä.

– Vielä nelikymppisenä, kun katsoin itseäni peilistä, ajattelin, että olen ruma, ylipainoinen, etova möykky.

Lopulta Lähteenkorva kyllästyi ja kiukustui omiin ajatuksiinsa. Oli tehtävä jotakin.

– Menin aamuisin peilin eteen ja sanoin toistuvasti ”latinomama, ou jea!” Ja tarkoitin sitä.

Harjoitukset jatkuivat työpäivän jälkeen. Lähteenkorva pani lattarimusiikkia soimaan ja tanssi itsekseen.

– En tanssinut niin, että olisin sovinnainen, vaan niin, että olisin epäsovinnainen ja tyylitön!

Parissa kuukaudessa alkoi tapahtua. Itsensä tyytyväisempää minää auttoivat rakentamaan myös uudet työkaverit, jotka näkivät Lähteenkorvassa sellaisia puolia, joita hän ei itse ollut huomannut.

Avioeron ja yksin vietettyjen vuosien jälkeen löytyi myös mies, joka antoi hänen olla täysin oma itsensä. Vuosi sitten he avioituivat.

– Kun mieheni otti lanteilta kiinni, tiesin, että hän ei tee sitä siksi, että täällä on vähän pehmeää. Aikaisemmin ajatukseni oli aina ollut, että voi kauheaa, minulla on täällä ne seitsemän HK:n Sinistä!

Nyt tunnen siinä kosketuksessa välittämisen myös kehoani kohtaan.

Parhaillaan, muiden tehtäviensä ohessa, Satu Lähteenkorva työskentelee YLE:n Vaakakapina-projektin psykologina. Vaakakapinassa punaisena lankana on kestävä elämänmuutos ja kehopositiivisuus. Slogan on ”Lopeta laihdutus, aloita elämä!”

Lähteenkorvan mielestä Vaakakapina on osoitus siitä, että ihmisillä alkaa tulla mitta täyteen älyttömiä ulkonäköpaineita, pikadieettejä ja sitä, että ulkonäön oletetaan olevan arvostuksen ja hyvinvoinnin mittari. Psykologina Lähteenkorva tietää, ettei ulkonäöstä voi päätellä, miten ihminen voi sisäisesti.

– Meidän aikamme korostaa ulkonäköä, mutta ulkonäkö on vain yksi osa meitä. Se voi olla yksi tapa toteuttaa itseä, samalla tavalla kuin koti tai ruoanlaitto, mutta ei se ihmisen arvoa määritä.

Vaikka mahdollisuutemme vaikuttaa ulkonäköön ovat rajalliset, monelle ulkonäöstä ja vartalosta on tullut projekti, jossa omaa kehoa pitää muokata ja työstää. Rasvaprosentin uskotaan antavan viitteitä siitä, kuinka hallinnassa elämä on.

– Kropasta on tullut suosittu projekti, koska se on niin selkeä. On helppoa katsoa ateriarytmiä ja kaloreita. Vaativampaa on, kun kysytään, tykkäätkö itsestäsi, Lähteenkorva muistuttaa.

– Ihmiset eivät halua puhua itsestään, vaikka meidän syvin tarpeemme on tulla nähdyksi ainutlaatuisena persoonana. Sitähän me pelkäämme eniten, että mitä jos kukaan ei tykkää minusta sellaisena kuin olen. ”Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.” Se kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. Siihen ei taida riittää se, että tanssii kotona hassusti lattarimusiikin tahdissa.

Satu Lähteenkorvakin kokee olevansa vielä matkalla kohti itsensä hyväksymistä – onneksi.

– Työni kannalta se on hyvä, sillä tietty vereslihalla olo pitää minut herkkänä ja tarkkana.

– Jos on 40 vuotta ajatellut tietyllä tavalla, eihän se heti muutu. Varsinkin väsyneenä mieli palaa helposti vanhoihin kaavoihin. Muutos vaatii treeniä ja toistoa.

Yksi tapa oppia hyväksymään itsensä paremmin on pysähtyminen ja itseensä tutustuminen. Voi aloittaa vaikka miettimällä, mitkä ovat hyviä asioita itsessä ja mitkä asiat tuottavat nautintoa. Vastaus voi löytyä vaikka siitä, mitä teki kesälomalla.

– Lomalla teemme yleensä asioita, joista nautimme. Sitten hylkäämme ne yhdeksitoista kuukaudeksi. Siirrä niitä asioita arkeen enemmän! Lähteenkorva kehottaa.

Mukavien asioiden lisääminen voi tarkoittaa jostakin karsimista. Perusasioista ei kuitenkaan kannata nipistää.

– Uskon, että karsimisesta on tulossa tärkeä hyvinvointitaito. Me emme oikein uskalla tehdä sitä, koska haluamme miellyttää muita. Ja koko ajan tulee lisää kaikenlaista, mitä meidän pitäisi olla. Sitten karsitaan helposti nukkumisesta ja syömisestä, mitä ei kannattaisi tehdä.

Itsensä hyväksymisessä, kaikkine kiloineen ja karvoineen, voi auttaa myös hassuttelu ja kokeilu. Kokeilemalla asioita ja tekemällä virheitä oppii.

Kumpaakaan ei pitäisi pelätä.

– Suomessa on sairas suhtautuminen virheisiin.

Täällä ei saisi epäonnistua, mutta ei oikein onnistuakaan, Lähteenkorva puuskahtaa.

Tuskin koskaan tulee silti sellaista päivää, jolloin tuntisi itsensä valmiiksi. Peilistäkin katsoo todennäköisesti yhä ihminen, jolla on joskus tukka pystyssä, silmäpussit, ryppyjä ja sentti liikaa tai liian vähän siellä täällä. Mutta se on luonnollista.

– En usko mihinkään täydelliseen maan päällä, enkä kannata sellaiseen pyrkimistä. Epätäydellisyys, rosoisuus tekee elämästä kiehtovaa. Saa olla hyvä ja tyytyväinen ja saa loistaa, mutta täydellisyys ei kuulu ihmisyyteen. ■

Kuka?

Satu Lähteenkorva, 44, on tamperelainen psykologi. Erikoistunut hyvinvointiin ja elintapaohjaukseen. Luennoi, kouluttaa ja ottaa vastaan yksityisasiakkaita.

Mitä?

On mukana YLE:n Vaakakapina-projektissa psykologina. Vierailee 30.9. Helsingissä Puhkea kukkaan -konferenssissa, jonka järjestävät Kallion ja Paavalin seurakunnat sekä Petrus församling. Lisätietoja www. puhkeakukkaan.fi.

Motto? ”Överit on parempi kuin vajarit.”

8 B Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Unohtiko kirkko Jeesuksen?

Kirkon pitäisi pysyä Raamatussa ja julistaa pelastusta, sanovat herätysliikkeiden konservatiivit. Heidän silmälasiensa läpi näkyy omaa hautaansa kaivava kirkko.

Teksti Topias Haikala Kuvitus Jarkko Peltoluhta

O

lipa kerran kaksi professoria Helsingin yli­ opiston teologisessa tiedekunnassa.

Dogmatiikan professori Osmo Tiililä (1904–1972) oli aikansa luterilaisten kon­ servatiivien johtohahmoja, joka korosti henkilökoh­ taisen uskon merkitystä.

Hänen seuraajansa, dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen (1924–1995), oli katolisesta kirkos­ ta ja klassisesta mystiikasta kiinnostunut ekumeeni­ nen ajattelija, jonka mukaan kirkko ja kaste kantoi­ vat kristittyä – ei niinkään henkilökohtainen uskon­ ratkaisu.

Tiililä ja Teinonen olivat paljosta eri mieltä, mut­ ta yhden kunniamaininnan Teinonen antoi Tiililäl­ le: hänen mukaansa Tiililä ymmärsi, mistä uskon­ nossa on kyse.

– Ja minä en ole ihan varma, ymmärtääkö mei­ dän kirkkomme sitä enää, jatkaa Timo Junkkaala.

Junkkaala on kirkkohistorian dosentti, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle Suomen Raamattuopis­ ton toiminnanjohtajan tehtävästä. Sitä ennen hän työskenteli pappina Suomen Evankelisluterilaises­ sa Opiskelija- ja Koululaislähetyksessä eli OPKOssa.

Raamattuopisto ja OPKO ovat konservatiivien linnoituksia, ja monet niiden kannattajista ovat Junkkaalan kanssa samaa mieltä: luterilainen kirk­ ko on luhistumassa – ja saa syyttää siitä lähinnä it­ seään.

Junkkaala tietää myös, että kirkon eri ryhmitty­ millä on kovin vähän halua kuunnella toistensa kri­ tiikkiä. Siksi hän suhtautui tähänkin haastatteluun varauksella. Kirkko ja kaupunki näyttäytyy monille kirkon liberaalin siiven äänenkannattajana. Harval­ la konservatiivilla on ikävä lehden edellistä päätoi­ mittajaa Seppo Simolaa, jonka törkymoottori suol­ si pommeja heidän niskaansa.

Junkkaala sitä vastoin puhuu kieli keskellä suuta.

Esimerkiksi edellisen Simolaa koskevan lauseen sai hänen puolestaan jättää juttuun vain, jos tehdään selväksi, että se ei ole hänen suustaan. Junkkaala ei myöskään haluaisi pörrätä kysymyksissä samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai naispappeudes­ ta, koska ne ovat vain jäävuoren huippu. Oleellista on jokin aivan muu.

– Tämä kirkko laiminlyö teologian ja unohtaa menneisyytensä. Uskonpuhdistuksen merkkivuon­ nakin toistellaan, että kirkkoa tulee jatkuvasti uu­ distaa, mutta ei Luther niin ajatellut. Hän halusi palata Raamattuun, Junkkaala selittää.

– Jos ajatellaan, että kirkon piti muuttaa tämä maailma, niin nyt on käynyt toisinpäin. Maailma muuttaa kirkkoa.

Ongelman ydin on yksinkertainen: kirkko ei kes­ kity siihen, mihin sen pitäisi: Jumalaan ja tuonpuo­ leiseen.

– Jos kirkossa puhutaan samoista asioista kuin päivän uutisissa, miksi ihmiset menisivät kirkkoon?

Yksi kirkon kompastuskivi on demokratia, ­Timo Junkkaala ajattelee.

Kirkon pitäisi puhua Jumalasta, ja Jumala puhuu ihmisille Raamatussa. Jos kirkon asioista päättävät ihmiset eivät sitoudu Raamattuun, kirkko on tuu­ liajolla.

Juuri niin Suomen luterilaisessa kirkossa Junk­ kaalan mukaan tapahtuu.

– Jumalan sanan pitäisi olla se ainoa ääni, joka kirkolla on. Jos kirkko sen kadottaa, se on vain tä­ män maailman kaiku, Junkkaala sanoo.

Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. Seu­ rakuntien luottamushenkilöt äänestävät kirkollisko­ koukseen edustajansa, ja edustajat päättävät kirkon opista äänestämällä.

Demokraattisen menetelmän ja Jumalan sanan yhdistäminen näyttää Junkkaalasta olevan vaikea tie. Ei hän osaa suoralta kädeltä sanoa, miten kir­ kon hallinto pitäisi järjestää – mutta ei ainakaan näin.

”

Onko Jumala oikeasti olemassa?

Onko Jeesus oikeasti ainoa tie hänen luokseen? Jos näistä ollaan yksimielisiä, ollaan jo niin pitkällä, että voidaan alkaa keskustella muusta.

Leif Nummela

– Mitä malleja tässä syntiinlankeemuksen maail­ massa sitten voisi olla, Junkkaala hymähtää.

– Jumalan sanasta ja kirkon tunnustuksesta ei kuitenkaan voi päättää äänestämällä.

Helsingin piispanvaalit käytiin 16. elokuuta. Miltä ehdokkaat Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo vaikuttivat Timo Junkkaalasta?

– Kolme enemmän tai vähemmän liberaalia eh­ dokasta, hän vastaa.

– Minultakin kyseltiin, eikö herätysliikeväellä ole omaa ehdokasta. Sanoin, että ei ole eikä ole syy­ tä asettaa, koska ei sellaisilla ole täällä mahdolli­ suuksia.

Kirkon liberalisoituminen näyttää tosiaan eden­ neen pisimmälle pääkaupungissa. Maaseutu tulee hitaasti perässä.

– Olen käynyt Kallion kirkossa jonkun kerran, ja Laajasalon saarnoissa on hyviä puolia. Kuten eräs henkilö kysyi minulta: ”Oletko pannut merkille, et­ tä Kallion kirkossa saarnataan Jeesuksesta?”

Junkkaala nauraa.

– Että se pitää erikseen sanoa!

Ei Raamattu Junkkaalankaan mielestä ole help­ po kirja. Päinvastoin: sen kanssa saa painia. Kun tu­ lee siihen ikään, että kaverit ympärillä alkavat kuol­ la, Raamattua pitää todella ravistella. On kysyttävä, minkä varassa tässä mennään.

Mitä Raamattu sitten antaa isoja kysymyksiä poh­ tivalle?

– Minusta tuntuu, että meillä ei ole muuta vas­ tausta kuin se, että Kristuksen työssä ja syntien an­ teeksiantamuksessa on se ainoa mahdollisuus täs­ sä elämässä. Ja kuolemassa.

Onko se tyydyttävä vastaus?

Junkkaala huokaa syvään.

– Siinä määrin kuin tyydyttävää vastausta voi saa­ da. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä on niin paljon avointa, niin paljon vaikeaa. Mutta Jumalan sanan varassa on hyvä mennä silloinkin, kun ei ym­ märrä.

Leif Nummela istuu Helsinki–Vantaan lentoken­ tän kakkosterminaalin aulassa ja juo kahvia. Num­ mela on konservatiivikristillisen Uusi tie -lehden päätoimittaja ja kirkolliskokouksen maallikkojäsen.

Hänen poikansa on ollut lähetystyössä Japanissa, ja tänään poika palaa kotiin.

– Tämä on merkillinen pallo, Nummela sanoo.

– Hirveä määrä ihmisiä kärsii suunnattomasti. Ih­ misten elämä on lyhyt, synkkä ja kurja. Mikä sen tarkoitus on?

Sitä Nummela mietti 15-vuotiaana. Hän päätteli, että jos on olemassa Jumala, se muuttaisi kaiken.

Kun Nummela tuli uskoon, hän huomasi, että niin se muuttikin.

Nummela on tehnyt uransa lähinnä Kansanlähe­ tyksen leivissä. Kansanlähetys kuuluu niin sanot­ tuun viidesläiseen ryhmittymään, johon kuuluvat myös Suomen Raamattuopisto ja OPKO. Leif Num­ mela tajusi nopeasti, etteivät hänen laillaan ajatte­ levat ole kirkkoon oikein tervetulleita. Hän halusi papiksi, mutta se ei ollut mahdollista.

– Tietyllä konservatiivisella vakaumuksella varus­ tettu ihminen ei voi iloisin ja vapain sydämin tulla vihityksi papiksi tähän kirkkoon. Yksikään piispa Suomessa ei tänä päivänä ole valmis vihkimään si­ nua, jos vakaumuksesi on, että naispappeus ei ole Raamatun mukaista, Nummela selittää.

Se on monien konservatiivien mielestä outoa.

Paavalihan toteaa ensimmäisessä kirjeessään ko­ rinttilaisille selvästi: ”Niin kuin on laita kaikissa py­ hien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seura­ kunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua.”

Silti kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden vuonna 1986.

Kun seinä nousi vastaan, Nummela päätti hakea pappisvihkimyksen Inkerin luterilaisesta kirkosta Venäjältä. Hänellä ei ole pappisoikeuksia Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki B

9

Leif Nummela (vas) ja Timo Junkkaala näkevät kirkon tulevaisuuden synkkänä.

Kun puhutaan kirkon jakautumisesta, keskustelu menee nopeasti samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon. Kysymys avioliitosta ei Leif Nummelan mukaan kuitenkaan ole pelkästään kysymys avioliitosta. Pohjimmiltaan kysymys on jälleen Raamatusta.

– Sen voisi ilmaista näin, Nummela selittää.

– Me tiedämme, mitä Raamattu sanoo tästä. Jos Raamattu on tässä asiassa ihan perusteellisesti väärässä, Raamatun suhteen tulee niin suuri luottamuspula, että kirkko ei selviä siitä. Se repeää.

Siltä varalta, että joku ei tiedä mitä Raamattu sanoo, lukekaamme taas Paavalia: ”Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet”, ja niin edelleen.

Repeämisiä on Nummelan mukaan käynyt jo esimerkiksi anglikaanikirkossa ja Yhdysvaltain luterilaisissa kirkoissa.

Jotkut ehdottavat, että kirkon sisällä voisi suvaita monenlaisia näkemyksiä. Yhdet vihkikööt samaa sukupuolta olevia pareja ja toiset olkoot vihkimättä. Nummelan mielestä malli ei toimi.

– Miten hahmotat kirkon, jossa alttarilla yksi pappi vihkii kaksi samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa, ja samassa seurakunnassa toinen pappi sanoo,

että tämä on syntiä? Se ei ole uskottavaa.

Nummela korostaa, että luterilaisessa kirkossa tehdään myös paljon hyvää. Diakonia auttaa ihmisiä ja hengellisesti laadukasta opetustakin on. Railot vain alkavat käydä aika isoiksi.

– Tämä näyttää kirkolta, jossa ongelmat eivät helpotu vaan syvenevät.

Leif Nummela kehottaa kuuntelemaan, mistä Suomen luterilaisen kirkon piispat puhuvat, kun he avaavat suunsa mediassa.

Turvapaikanhakijoista, yhteiskunnasta, luonnonsuojelusta ja sen sellaisesta.

– Eivät siitä, että Jeesus on Jumalan Poika joka kuoli meidän puolestamme ja että meidän pitäisi uskoa häneen päästäksemme taivaaseen. Jos ei usko Jeesukseen, joutuu kuoleman jälkeen helvettiin.

Ei ne puhu siitä, Nummela toteaa.

Mistä se johtuu?

Nummela naurahtaa.

– Liian hyvä kysymys. Minä en tiedä.

Kohta hän toteaa, että mahdollisia syitä on kolme. Yksi vaihtoehto on, että piispat eivät usko kirkon sanomaan. Toinen vaihtoehto on, että he eivät pidä sitä tärkeänä. Kolmas vaihtoehto on, että he pelkäävät.

– Kaikki kolme ovat äärimmäisen huonoja vaihtoehtoja.

Nummela uskoo, että ongelman varsinainen ydin ei kuitenkaan ole kysymys avioliitosta tai edes Raamatusta. Ydinkysymys on kysymys Jumalasta.

– Onko Jumala oikeasti olemassa? Onko Jeesus oikeasti ainoa tie hänen luokseen? Jos näistä ollaan yksimielisiä, ollaan jo niin pitkällä, että voidaan alkaa keskustella muusta.

Jumala-kysymyksen suhteen kirkko on Nummelan arvion mukaan aika selvillä vesillä. Kyllä papit uskovat Jumalaan.

Jeesus-kysymys sen sijaan on monille karikko.

– Osallistuin vuonna 2015 Kouvolan kirkkopäivillä paneeliin, jossa oli viisi pappia ja yksi piispa. Yksikään heistä ei voinut seistä sen takana, että Jeesus on ehdottomasti ainoa tie.

Niin Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Sitä kirkon pitäisi Leif Nummelan mukaan julistaa. Kun joku mainitsee luterilaisen kirkon, ihmisten pitäisi ajatella, että ah, se on se paikka jossa puhutaan koko ajan Jeesuksesta.

– Mutta sitä sinä et kuule. ■

75. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot Hietalahdenranta 13 00180 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Julkaisupäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta, AD, Mari Aarnio, Paula Huhtala

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineisto­ päivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta ev.lut. seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoitteet Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle.

Osoitteet päivitetään automaat­ tisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessa on virhe tai et halua saada lehteä, ota yhteyttä osoiterekisteriin: osoitteet.espoo@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 8050 2600 osoitteet.helsinki@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-10 ja 12-13, 09 23402235 osoitteet.kauniainen@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 10-14, 09 512 3710 osoitteet.vantaa@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 830 6345

Jakelu Jäikö lehti tulematta?

Muuta palautetta jakelusta? jakelupalaute@kirkkojakaupunki.fi 09 23400 (vaihde)

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

Otso Kantokorpi tapaa ihmisiä työasioissa ”toimistossaan” Coronabaarin terassilla.

Taide on Alastomalle kriitikolle pyhää

S

uomen taidepiireissä on hahmo, jonka tuntevat kaikki. Hän on taidekriitikko, toimittaja, kolumnisti, kuraattori ja tietokirjailija ­Otso Kantokorpi. Moni tietää hänen Alaston kriitikko -bloginsa, ja syyskuun alusta hän on kolumnoinut Kirkko ja kaupungin verkkosivuilla Alaston kriitikko vinkkaa -nimikkeen alla.

Kantokorpi aloitti bloginsa kymmenkunta vuotta sitten jakaakseen tekstejään laajemmalle yleisölle.

– Kävin paljon näyttelyissä, ja ryhdyin raportoimaan niistä. Samalla tämä on ollut tapa jeesata nuoria taiteilijoita, joille merkitsee paljon se, että joku arvioi heidän töitään. Olen myös itse pysynyt näin paremmin ajan tasalla ja nähnyt, mihin suuntaan taide on menossa.

Kantokorpi aikoo kertoa kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvissä kolumneissaan, mitä erilaiset näyttelyt herättävät hänessä. Hän tekee sen paitsi taidetietämyksensä myös omien kokemustensa pohjalta.

– Taide on minulle pyhää, koska se käsittelee kaikille tärkeitä kysymyksiä, elämää, kuolemaa ja rakkautta. Kaikkea sellaista, mille ei oikein löydy muuta kieltä, Kantokorpi sanoo.

Taidekritiikki on kuollut, suree lehtemme verkkosivuilla kolumnistina aloittava Otso Kantokorpi.

Teksti Marjo Kytöharju Kuva Sirpa Päivinen

Otso Kantokorpi on kirjoittanut näyttelyarvioita Kirkko ja kaupunkiin vuodesta 2013 lähtien. Hän suree kulttuurijournalismin tilaa: se on hänestä täysin aallonpohjassa.

– On pelottavaa, miten mediassa näkyy kaiken henkilöityminen ja viihteellistyminen.

Kantokorven mukaan taidekritiikki on oikeasti kuollut – sitä on nykyään niin vähän. Aiemmin näyttelystä saattoi ilmestyä toistakymmentä arvostelua, jolloin siitä oli tarjolla erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä.

Kriitikko pitää muutokseen syynä lehtitalojen monopolisoitumiskehitystä. Hän itse lopetti muutama vuosi sitten Alma Median avustamisen, kun hänen juttunsa julkaistiin samanaikaisesti konsernin seitsemässä lehdessä.

Taidekriitikoksi Otso Kantokorpi ryhtyi, koska hän rakastaa taiteen lisäksi kirjoittamista. Kantokorpi oli pitkään Taide-aikakauslehden päätoimittajana, ja hän on kirjoittanut vuosien varrella arvioita moniin eri lehtiin. Lisäksi hän on toiminut yli kymmenen vuotta Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnistina.

Kantokorpi on myös kirjoittanut kirjoja taiteesta ja taiteilijoista. 2000-luvulla kuvioihin tuli Viro, ja hän alkoi tehdä oppaita Tallinnassa liikkumisesta.

– Pidin Viroa aluksi vain eräänlaisena piilopaikkana, mutta sitten kiinnostuin sen kulttuurista. Nyt työn alla ovat Aino Kallaksen kulttuurimatkaopas, Itä-Viron opas sekä valokuvataiteilija T ­ imo Setälän kanssa taideprojekti Viron vesitornikerrostaloista.

Taidenäyttelyjen kuraattorinakin tämä monitoimimies ehtii hääriä. Viimeksi tänä kesänä hän valitsi suomalaisten kuvanveistäjien töitä Virossa pidettyyn kansainväliseen ympäristötaidenäyttelyyn. ■ Lue Kirkko ja kaupungin verkkosivuilta Otso Kantokorven kolumni Alaston kriitikko vinkkaa.

Fingerpori Pertti Jarla

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki

B

11

Terapeutti, kirjailija ja kouluttaja

Tommy Hellsten aloittaa jokaisen aamunsa lukemalla hengellisiä tekstejä.

Porvoolainen Tommy Hellsten, 65, on kirjailija, terapeutti ja Ihminen tavattavissa -mentorointiohjelman perustaja.

Hellsten ja laulaja-lauluntekijä Tommi Kalenius vierailevat Kallion kirkossa ti 12.9. klo 19. Kasvotusten-illan liput ennakkoon 25 euroa www. lippu.fi/kasvotusten tai 30 euroa ovelta, mikäli paikkoja on jäljellä.

Elokuussa 2017 ilmestyi Hellstenin ja opetusneuvos, rovasti Kalevi Virtasen kirja Valo syntyy pimeydessä (Kirjapaja).

Kaikki onkin hyvin Carita-puolison kuolema avasi Tommy Hellstenin sisimpään uudenlaisen taivastietoisuuden.

TEKSTI TANELI KYLÄTASKU KUVA SIRPA PÄIVINEN

KUN TOMMY HELLSTEN on juonut aamukahvin ja sijannut vuoteensa, hän istuu nojatuoliin ja lukee hengellisiä tekstejä. Tekstit auttavat häntä hiljentymään ja keskittymään olennaiseen.

Hellsten lukee hitaasti ja kuunnellen, kunnes jonkin lauseen kohdalla syntyy puhuttelun kokemus. Ajatus tulee kohti uudella tavalla.

Yksi mukana kulkeneista kirjoista on A. J. Russellin toimittama God Calling (suom. Jumala puhuu). Hellsten luki aluksi ruotsinkielistä käännöstä, mutta lopulta kuluneen kirjan korjaaminen purjeteipillä ei enää onnistunut.

HELLSTEN ALOITTI päivittäisen hiljentymisen 1970-luvulla. Jo ensimmäisinä vuosina merkillinen lause kiinnitti hänen huomionsa: ”All is well”, kaikki on hyvin.

Aluksi Hellsten ohitti ajatuksen, joka vaikutti runolliselta hömpältä.

KOKEMUKSEN JÄLKEEN Hellsten sai elämänhalunsa takaisin, mutta jokin on muuttunut. Kun Carita kuoli, myös Tommysta amputoitiin jotakin, ja se meni Caritan mukana taivaaseen. Samalla Hellstenille avautui uusi taivastietoisuus, josta hän tuntee syvää kiitollisuutta.

Elämään on tullut myös uusi kuuntelemisen paikka. Hellsten käy päivittäin Caritan haudalla ja huolehtii siitä, että siellä palaa aina kynttilä.

ISTOCK

Taivaan tähden

Rakasta vastaantulijaasi

LÄHIMMÄINEN ON niin vaikeasti avautuva sana, että se pitäisi kääntää uudelleen.

Sanan lanseerasi aikoinaan Mikael Agricola ABC-kirjan suomennoksessa vuonna 1540: Ele ole wäre todhistaja sinun lehemeises wasta. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Tai Ele pydhe sinun lehemeises honetta. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

Kun ensi sunnuntain teemana on rakasta lähimmäistäsi, ketä siinä tarkalleen ottaen pyydetään rakastamaan. Läheisimpiäkö: perhettä ja kavereita?

Jeesus kertoo kantansa aika selkeästi. Rakastakaa kaikkia. KaveLähimmäinen rit valitaan, mutta lähimmäiseksi

10.9.

Ärsyttävä lause ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Hellsten ihmetteli, miten kaikki voisi olla hyvin, kun hänellä oli paha olla. Eikö ”kaikki on päin persettä” kuvannut todellisuutta paremmin kuin korulauseet?

Vähitellen lause alkoi avautua. Onni ei ollutkaan sitä, että olosuhteet muuttuvat sellaisiksi kuin Hellsten halusi.

Olosuhteet ovat jo kohdallaan. Vaikeuksienkin takana on rakkaudellinen tarkoitus ja olento, joka kannattelee Hellsteniä ja näkee vaivaa auttaakseen häntä kasvamaan. Hellsten kutsuu tuota olentoa Jumalaksi.

Kesäkuun alussa 2017 Hellsten koki kovan iskun, kun hänen puolisonsa Carita Hellsten kuoli yllättäen verenmyrkytykseen.

Rakas elämänkumppani oli poissa vain kolmen vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta.

ENSIMMÄISINÄ VUOROKAUSINA Caritan kuoleman jälkeen elämän jatkaminen tuntui mahdottomalta ja merkityksettömältä. Menetys oli järkyttävä, raastava ja täysin käsittämätön. Oli tapahtunut valtava virhe, kun niin syvä yhteys toiseen ihmiseen katkesi.

Sitten Hellsten heräsi aamuyöllä uudenlaiseen todellisuuteen. Jollakin intuitiivisella tavalla hän tunsi ja aavisti Caritan läsnäolon.

Hellsten ymmärsi, että raja ajan ja ajattomuuden välillä ei olekaan yhteyden estävä betoniseinä, vaan harso. Hellsten käyttää harson toisella puolella olevasta todellisuudesta sanaa taivas.

synnytään. Rakastakaa vihamiehiä. Sanokaa päivää tuntemattomille. Hymyilkää feissareille.

Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?

Lähimmäiset eivät ole sisäpiiriä.

Lähimmäiset ovat niitä, jotka juuri sillä hetkellä sattuvat olemaan sinua (fyysisesti) lähellä. Rakasta sitä, joka tänä aamuna odottaa samalla bussipysäkillä. Tai jurottaa umpimielisen näköisenä hississä.

Ehdotan uutta käännöstä. Englantilaiset päätyivät aikanaan kään-

tämän lähimmäisen naapuriksi (neighbour). Ruotsissa lähimmäiset ovat kanssaihmisiä (medmänniskor).

Voisiko se meillä olla vastaantulija?

OLLI VALTONEN

12 B Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Gurun opissa Ohjaajana Jeesuslapsen Teresa

Teresan rukous ”Suo, ettei mikään maan päällä

Thérèse Martin syntyi vuonna 1873.

Hän m ­ eni 15-vuotiaa­na Lisieux’ssa, Ranskassa, sijaitsevaan karmeliittaluostariin ja sai siellä nimen Jeesus-­ lapsen Teresa. Häntä kutsutaan myös P ­ ikku ­Teresaksi. Hän ehti olla luostarissa yhdeksän vuotta, ennen kuin kuoli 24-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1897. Hänet tunnetaan elämäkerrallisista kirjoituksista, joissa hän kuvaa hengellistä tietään.

Ne on suomennettu nimellä Jeesus-­ lapsen T ­ eresa. Pieni tie. Omaelämäkerrallisia kirjoituksia. Teresa julistettiin pyhimykseksi jo kuusitoista vuotta kuolemansa jälkeen. Vuonna 1997 paavi julisti hänet kirkon opettajaksi kolmantena naisena Katariina Siena­laisen ja Teresa Avilalaisen rinnalle.

Teresa oli jo pienenä päättäväinen lapsi. Jos hän sanoi johonkin asiaan ”ei”, se tarkoitti sitä. Hän meni mieluummin vaikka koko yöksi yksin kellariin kuin muutti mielensä.

Teresan luonteesta kertoo myös tarina hänen lapsuudestaan. Vanhempi sisko oli mielestään jo liian iso leikkiäkseen nukeilla. Hän toi kahdelle pikkusiskolleen korin täynnä nukenvaatteita ja pyysi heitä valitsemaan siitä. Céline – Teresan sisko – pani kätensä koriin ja otti silkkinauhakerän. Teresa empi hetken, ojensi kätensä ja sanoi: ”Minä valitsen kaiken!”

21-vuotiaana Teresa kirjoitti muistelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Niissä hän kertoo, että ymmärsi kyllä, että pyhyyteen johtaa monia teitä ja että jokainen vastaa Jumalan kutsuun omalla tavallaan. Hänen haasteensa kiteytyi kuitenkin lauseeseen: ”Jumalani, minä valitsen kaiken.”

tekisi sieluani levottomaksi ja veisi sieluni rauhaa.

Jeesus, pyydän sinulta vain rauhaa ja rakkautta, loputonta rakkautta, joka ei tunne muuta rajaa kuin sinut, rakkautta, joka ei ole enää minä, vaan sinä.”

Jumalalle voit antaa vain oman pienuutesi Ihmisen ei pidä kasvaa, vaan tulla yhä pienemmäksi.

Teksti Lauri Maarala Kuvitus Matti Pikkujämsä

Jo varhain Teresa tiesi, mitä kärsimys on. Hän oli toivottu lapsi. Äidin piti kuitenkin antaa hänet parikuukautisena sijaisäidin hoidettavaksi oman terveytensä takia. Teresa oli jo ehtinyt kiintyä sijaisäitiin, kun hänet tuotiin vuoden päästä takaisin kotiin. Äiti kuoli syöpään, kun Teresa oli alle viiden vanha. Teresa valitsi ”toiseksi äidikseen” vanhemman siskonsa Paulinen. Sisko lähti kuitenkin luostariin Teresan ollessa alle kymmenen vanha. Myöhemmin Teresa kirjoitti, että se oli hänelle kuin tikarin­isku.

Sitten vanhin sisko Mariekin lähti samaan luostariin.

Myös Teresa tahtoi sinne. Hän teki isänsä kanssa jopa pyhiinvaellusmatkan Roomaan saadakseen paavin siunauksen päätökselleen.

15-vuotiaana Teresa oli luostarissa ja sai siellä nimen Jeesus-lapsen Teresa. Luostarissakin hänen oli vaikea valita. Terveysongelmistaan huolimatta hän olisi halunnut olla kaikkea: Jeesuksen morsian, sielujen äiti, sotilas, pappi, apostoli, opettaja ja marttyyri.

Hän itsekin tajusi, että oli hullua toivoa kaikkea. ”Onko yhtään sielua, joka on pienempi ja voimattomampi kuin omani?” hän totesi. Rakkautta hän etsi. Vaikka hän tekisi mitä, vailla rakkautta, se olisi yhtä tyhjän kanssa.

Hän oivalsi, että vain valitsemalla rakkauden, hän voi valita kaiken.

Mutta mitä hänellä oli annettavanaan?

Hän ymmärsi, että hän voi antaa vain oman pienuutensa ja heikkoutensa. Ja mitä lähemmäksi Jumalaa hän pääsee, sitä yksinkertaisemmaksi kaikki muuttuu. Kukaan ei nouse omin voimin taivaaseen. Hänet nostetaan sinne. Siksi ihmisen ei pidä kasvaa, vaan tulla yhä pienemmäksi. Täällä alhaalla kaikki on vain pieniä rakkauden eleitä. ”Ainoa tapani todistaa sinulle rakkaudestani on sirotella kukkia ympärilleni, käyttää jokaista tilaisuutta pieneen uhraukseen, katseeseen tai sanaan, käyttää hyödykseni jokaista vähäpätöistä asiaa ja tehdä tuo kaikki rakkaudesta”, Jeesus-lapsen Teresa kirjoitti. ■

Esko Jämsä

3×

Raamattu testissä

Pettävätkö saumat, väsyvätkö kädet, löytyykö lisävarusteita?

Kirkko ja kaupunki vertaili erikokoisia ja -tyylisiä Raamattuja. kirkkojakaupunki.fi/ usko-ja-toivo.

Farkkuraamattu

Miniraamattu

The Raamattu

Tämä Raamattu voisi olla passeli esimerkiksi rippikoulunsa päättäneelle nuorelle. Farkkukankaalla päällystetty ja taskulla ja tikkijäljitelmillä viimeistelty vetoketjullinen kirja kulkee hyvin mukana ja herättää huomiota. Kannen alta löytyy henkilöhakemiston ja mittataulukon lisäksi Katekismus. Uskomattoman pieneen tilaan onkin saatu turboahdettua paljon tavaraa.

Kultainen tekstipainatus tuo muuten vaatimattoman näköisen Miniraamatun kansiin ripauksen glamouria. Ensivaikutelma paljastuu kuitenkin harhaanjohtavaksi. Lisävarusteita on niukasti ja jo ensimmäisen lukukerran jälkeen kansi jää vähän repsottamaan. Toisaalta se antaa vaikutelman konstailemattomasta opuksesta, joka pitää siitä, että sitä luetaan.

Tekonahkakantinen musta Raamattu on klassikko.

Kanteen painettu kultainen risti ei jätä arvailujen varaa: kyse on todella Raamatusta. Kokonsa puolesta opus ei ole ehkä paras mahdollinen reissukaveri, mutta esimerkiksi laiturin nokassa Jobin kirjan kertailu onnistuu hyvin. Sitä paitsi kirjasta löytyy 15 kartan värikäs karttaliite.

Tuukka Joru

MENOT 8. – 21.9.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: Länsimäen kirkolla ti klo 10–14, p. 050 573 6313 Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Raamattua, rukousta ja laulua maanantaisin klo 12–14. Taisto Kotomäki, Juhani Leppälä.

Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18.

Perhekerho keskiviikkoisin klo 9–12.

Käsillä hyvää -ryhmä keskiviikkoisin klo 14–15.30.

Puurotorstai torstaisin klo 9–13.

Puurolounas 2,50e.

Viikkomessu torstaisin klo 18.

Hakunilan kirkon kuoron harjoitukset torstaisin klo 18.45–20.30.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–23.

Kirkon kirppis avoinna lauantaisin klo 12–15.

Syyskauden avausmessu ja vapaaehtoisten siunaaminen su 10.9. klo 12. Harri Nurminen, Hans Tuominen, Juha Paukkeri, Riikka Jäntti.

Auta reippailemalla! 10.9. kävellään kirkolta kirkolle 10-vuotiaan Naisten Pankin hyväksi. Osallistumismaksu 10 € sis. keittolounaan. Lähtö Hakunilan kirkolta kirkkokahvien jälkeen n. klo 14. Perillä Länsimäen kirkolla lounas ja Taizé-hartaus. Tied. Heli Leskinen, p. 050 468 6410.

L10 T-koulutus perustuu Luukkaan evankeliumin 10. lukuun. 10.9., 17.9. ja 24.9. klo 17. Tied. Harri Nurminen p. 050 354 7648.

Matala – mukava maanantai kirkolla! 11.9. ehtoollishartaus ja 18.9. hartaus klo 11, jonka jälkeen maksuton ruokailu klo 11.30–12.30.

Päivähetki Raamatun äärellä ti 12.9. klo 12–13.30. Jari Araneva.

Raamattupiiri ti 13.9. klo 18–20. Iloa, riemua, rukousta, laulua ja Sanaa.

Paluumuuttajien piiri (Inkeri-piiri) to 14.9. klo 13.

Messu su 17.9. klo 12. Hans Tuominen, Tiina Palmu, Riikka Jäntti.

Lähetyspiiri ma 18.9 klo 18–19.30.

Vieraana Tuula Sysimies.

Seniorikerho ti 19.9. klo 13–14.30.

Vieraina Eeva ja Pauli Wikström.

Rakkauslaulut ti 19.9. klo 18.30.

Yhteislauluja. Kultaisen Iän Laulajat.

Helsingin Rauhanyhdistyksen seurat ti 19.9. klo 19.

Ensimmäistä kertaa äidiksi –ryhmä 12.9.–31.10 klo 13–14.30. Tied. Liisa Pietilä p. 050 337 7312.

Arkiretriitti torstaisin 21.9.–26.10. klo 16.30.–18. Kokoontumisissa jaetaan päivittäisessä rukousmietiskelyssä esiin nousseita ajatuksia. Ilm. Tiina Palmu p. 050 356 5715, tiina. palmu@evl.fi tai mirja.jalo@evl.fi.

Ilmoittautuminen päiväkerhoon 3–6-vuotiaille kerhopisteessä tai kirkkoherranvirastossa, p. 09 830 6500, Hakunilantie 48 (avoinna ma-to klo 9–16). Päiväkerho kokoontuu Hakunilan kirkolla tiistaisin ja perjantaisin klo 9–11.30. Kerho maksaa 72 e/lukukausi. Mikäli kerhoon osallistuu vain kerran viikossa, lukukausimaksu on 40 e.

Sururyhmä omaisensa menettäneille alkaa to 12.10. Hakunilan kirkolla.

Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa.

Ohjaajina pastori Sari Kokkonen ja diakoni Heli Leskinen. Tiedustelut ja ilmoittautumiset Helille p. 050 468 6410 tai heli.leskinen@evl.fi

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Käsillä hyvää -ryhmä tiistaisin klo 10–12.

Tiistaikahvit ti 12.9. klo 12.30–14.

Hartauden jälkeen kahvia ja juttuseuraa.

Saunaa ja Sanaa äijäporukassa tiistaisin klo 18.30.

Naisten Raamattupiiri tiistaisin klo 19–21.

Torstaimesta torstaisin klo 14–15.30 alakouluikäisille lapsille.

Avoin perhekahvila perjantaisin klo 9–13. Leikkiä ja yhdessäoloa aikuisille ja lapsille.

Avoin kirkkomuskari perjantaisin klo 10–10.30, ei ilmoittautumista.

Puuroperjantai perjantaisin klo 11–12.30. Hartaus 10.45 ja sen jälkeen maksuton puuro, voileivät ja kahvit.

Lähetyspiiri to 14.9. klo 18–20.

Messu su 17.9. klo 10. Hans Tuominen, Riikka Jäntti, Cecilia-kuoro laulamassa.

Taidepyhis ”Luojan luovat lapset” sunnuntaisin alkaen 17.9. klo 15–16.30.

MUUALLA Perhekahvila torstaisin klo 9–11.

Kolohongan ostoskeskuksessa os.

Itäinen Valkoisenlähteentie 19.

Kuunloiste- ja Aurinkotanssi -kuorot 6–14-vuotiaille lapsille Itä-Hakki-

lan alakoulun pikkurakennuksessa keskiviikkoisin klo 15–15.45. Tarvittaessa Aurinkotanssi jatkaa klo 16 asti. Kuoroihin ei tarvitse ilmoittautua. Tied. riikka.jantti@evl.fi Hakunila-päivä la 9.9. klo 10–14 Hakunilan ostarilla. Ohjelmaa kaiken ikäisille.

KASTETTU Jesper Toivo Ilmari Hyvärinen, Eeli Valter Olavi Karppinen, Luca Tapani Kettunen, Leona Ellen Kuusto, Hugo Topias Mahilainen, Benjamin Veikko Aarne Nurminen, Awino Ongondo.

HAUTAAN SIUNATTU Räsänen Ahti Aulis 76 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Ti ja to klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Messu su 10.9. klo 10. Matti Hyry, Jarna Wikström ja Hannu Lehtikangas. Vapaaehtoisten siunaaminen.

Kirkkokahvit.

Lautapeli-iltapäivä su 10.9. klo 16–18. Tapahtuma on nuorten aikuisten toimintaa. Tule pelailemaan leppoisassa seurassa. Voit tuoda mukaan myös oman pelisi.

Muksukirkko su 10.9. klo 17. Jarna Wikström. Kuka on lähimmäisesi?

Kirkon jälkeen kaakaota ja sämpylöitä.

Päiväkahvin aikaan ma 11.9. klo 14.

Seurakuntasalissa. Kreikka-Suomi ystävyysyhdistys Suomessa. Alustajana on Yrjö Viinikka, Suomi-Kreikka yhdistyksen puheenjohtaja.

Yhteisen pöydän lounas ke 13.9. klo 11–12.30. Hävikkiruoasta valmistettu lounas. Lounas on maksuton ja avoin kaikille.

Pähkinärinteen lähetyspiiri ke 13.9. klo 18. Huom! Kirkon pienessä seurakuntasalissa.

Naisten ilta: Kaunis ja kipeä elämä - Naiset Raamatussa ja tänään. pe 15.9. klo 17– 21.30. Ilta on tarkoitettu eri-ikäisille naisille. Ruokailumaksu 5 e. Ilmoittaudu pe 8.9. mennessä pastori Jarna Wikströmille. Lisätietoa

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki

nettisivuillamme.

Messu, Hämeenkylän kirkkopyhä su 17.9. klo 10. Jukka Nevala, Matti Hyry ja Hannu Lehtikangas. Kirkkokahvit.

Miesten sauvakävelypiiri su 17.9. klo 18. Lähtö kirkolta. Omat kävelysauvat mukaan.

Yhteisen pöydän lounas ke 20.9. klo 11–12.30. Hävikkiruoasta valmistettu lounas. Lounas on maksuton ja avoin kaikille.

LAMMASPOLKU 1 Käsityöpiiri-palvelupiiri HAIK ke 13.9. klo 9.30–11 Teemme yhdessä käsitöitä. Myymme käsitöitä KUA:n hyväksi.

Aikuisten Raamattupiiri to 14.9. klo 10–11.30. Keskustelemme tulevan sunnuntain evankeliumitekstistä.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Kenian lähetyspiiri to 14.9. klo 11.

Vieraana on Sley:n vs. lähetysjohtaja, pastori Ville Auvinen.

MUUALLA Virsikaraoke su 10.9. klo 12.30–13.30.

Rekolan Pyhän Andreaan kirkossa.

Laulettavan kappaleen voi valita 15 virren listalta. Livebändi komppaa laulua. Lisätietoa nettisivuillamme.

Pähkinärinteen palvelutalon kahvikammari ke 13.9. klo 13.30. Kastanjakuja 1 A. Kahvia, juttelua ja lopuksi hartaus.

Agricola-retki Porvooseen la 23.9. klo 9–17. Huippusuosittu kevään Turun retki saa jatkoa, kun Emil Anton opastaa Agricolan jalanjäljille Porvooseen. Kohteina ovat mm.

Sipoon vanhakirkko, Porvoon tuomiokirkko ja Pernajan agricolakohteet. Lounastamme Haikon kartanossa. Matkan hinta on 50 euroa. Ilmoittautuminen 16.9. mennessä Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirastoon.

KASTETTU Oliver Toivo Henrik Ruotsalainen, Aada Sofia Rajala, Mauno Kalevi Peltola, Elvi Vieno Helena Uronen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Janne Matias Haanpää ja Milla Johanna Ranto, Mika Markus Ranta ja Taija Marita Elste, Petri Sakari Valdemar Paavola ja Milla Maaret Lauronen, Juha Kalevi Ritvanen ja Suvi Hannele Ovaska.

HAUTAAN SIUNATTU Armi Aune Marjatta Gröndahl 92 v. ja Juha Seppo Antero Puhakka 54 v.

A

7

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6552. korson.seurakunta@evl.fi. korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Kirkollisten toimitusten tilavaraukset arkisin klo 9-15 p.09 8306 333 Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554.

Diakoniapäivystys kesällä ti ja to klo 10–12, p. 050 5736376.

Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Vanhemman väen piiri to 7.9. ja 21.9. klo 13 seurakuntasalissa.

Hyvän mielen laulajat to 7.9. klo 15.30 kirkkosali 2. Kokoamme ryhmää, joka käy laulattamassa vanhuksia korsolaisissa palvelutaloissa.

Ensimmäisessä tapaamisessa suunnitellaan syksyn toimintaa.

Aamurukouspiiri ke 13.9. ja 20.9. klo 8–9 Kotkansiiven saunatiloissa.

Lapsikuoro to 14.9. ja 21.9. klo 16.30– 17.30 seurakuntasalissa. Kuoroa johtaa kanttori Airi Saloniemi.

Naisten saunailta to 7.9. ja 21.9. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Seurakuntakuoro to 7.9., 14.9. ja 21.9. klo 18 kirkossa. Kuoroa johtaa kanttori Jussi Salonen.

Vox Mea – Oma ääni to 7.9., 14.9. ja 21.9 klo 18.30 seurakuntasalissa.

Kuoroa johtaa kanttori Airi Saloniemi.

Perhekerho pe 8.9. ja 15.9. klo 9–11.30 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Messu su 10.9. klo 10. Pirkko Yrjölä, Mikko Miettinen, Airi Saloniemi ja Vuokko Lahtinen, alttoviulu. Seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat siunataan tehtäviinsä. Messun jälkeen kirkkokahveilla esitellään vapaaehtoistyön muotoja.

Pyhäkoulu su 10.9. klo 10 Korson kirkon pyhäkouluhuoneessa.

Perhekerho ma 11.9. ja 18.9. klo 12–15 lapsi- ja perhetyön tiloissa.

Punainen lanka ma 11.9. ja 18.9 klo 17.15 kirkon kappelissa. Raamattupiiri.

Naisten raamattupiiri ma 11.9. ja 18.9. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

English through Bible ma 11.9. ja 18.9. klo 18.30 kirkon kokoustilassa.

Runopiiri ti 12.9. ja 19.9. klo 18 kirkkosali 2.

Alttoviuluilta ti 12.9. klo 19 kirkossa.

Musiikkia säveltäjiltä Telemann – Reger – Brahms – Hindemith. Elina Heikkinen ja Vuokko Lahtinen, alttoviulu. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen

Menokasvo

Virsiä mikkiin Muusikko Samuli Karjalainen, missä olet piileksinyt – vai oletko?

– Olen freelance-muusikko. Opetan kitaran ja puhaltimien soittoa sekä kansanmusiikkia musiikkiopistoissa, yksityisesti ja lyhytkursseilla. Soitan myös erilaisissa kokoonpanoissa ja olen mukana monenlaisissa musiikkiprojekteissa. Esimerkiksi Armas-yhtyeessä soitan paimenmusiikkia. Vuosi sitten julkaisimme albumin Metsästä kuuluu.

SIRPA PÄIVINEN

Mitä tapahtuu Rekolan kirkon Virsilaulukaraokessa?

– Siellä on bändi ja 15 virren lista. Siltä voi valita virren, jonka haluaa laulaa säestyksellämme. Soittamassa ovat minun lisäkseni muusikko Kirsi Vinkki ja kanttori Sirkku-Liisa Niemi. Säestämme laulua erilaisin akustisin soittimin. Kirkossa on kiva soittaa, akustiikka siellä on hieno.

– Minulla on aika laaja kirjo soittimia. Sunnuntaina otan mukaan kitaran, busukin, kehärummun sekä paimenpillejä ja -huiluja. Niistä sitten valikoituu, mikä sopii mihinkin virteen. Kirsi soittaa viulua, ja monesti hänellä on mukanaan myös jouhikko ja kampiliira.

Tunnetko virsiä?

– Virsisävelmät ovat tuttuja. Niistä löytyy paljon vanhoja kansansävelmiä. Olen soittanut usein kelttiläisessä messussa ja kansanlaulukirkossa. Viimeksi olen soittanut vanhaa ranskalaista virttä, joka on virsi 228a: Vaiti kaikki palvokaamme. Kansanmuusikkona opettelen usein melodioita kuulonvaraisesti, eli toistan kuulemani melodian ilman nuottia.

NINA RIUTTA Virsikaraoke su 10.9. klo 12.30 Rekolan kirkossa. Ilmoittautumiset paikan päällä Sirkku-Liisa Niemelle klo 10 messun jälkeen.

MENOT 8. – 21.9.

8 a Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

ohjelmamaksu.

Raamattupiiri ti 12.9. klo 18 Kotkansiiven kokoustilassa.

Katulähetyksen ruokailu ke 13.9. ja 20.9. klo 11 seurakuntasalissa. Yhteisöruokailu vähävaraisille, alkaa hartaudella kirkkosalissa.

Päivälähetyspiiri ke 13.9. ja 20.9. klo 13 Kotkansiiven kokoustilassa.

Arki-illan ehtoollinen ke 13.9. klo 18 kirkossa. Minna Ruuttunen ja Airi Saloniemi.

Iltarukouspiiri ke 13.9. ja 20.9. klo 18.40 kirkon kappelissa. Lisätietoja Heikki Toivonen, p. 050 304 9485.

Miesten saunailta to 14.9. klo 18 Kotkansiiven saunatiloissa.

Messu su 17.9. klo 10. Mikko Miettinen, Minna Ruuttunen ja Jussi Salonen. Kirkkokahvit.

Pyhäkoulu su 17.9. klo 10 Korson kirkon pyhäkouluhuoneessa.

Arki-illan ehtoollinen ke 13.9. klo 18 kirkossa. Mikko Miettinen ja Jussi Salonen.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

Nikinmäen seurakuntakoti Surviaisenkuja 1 Perhekerho to 7.9., 14.9. ja 21.9. klo 9–11.30.

Nupe pe 8.9. ja 15.9. klo 17.30–20.30.

Nuorten perjantaissa voi pelata lautapelejä, kisailla, kokata, leipoa, tai tulla vain tapaamaan kavereita.

Nikinmäen lähetyspiiri ti 19.9. klo 17.30.

Seurakuntakoti Mikael Venuksentie 4 Perhekerho ti 12.9. ja 19.9. klo 9–11.30.

Vanhemman väen piiri ke 13.9. klo 13.

MUUALLA Saturnuksen päiväkodin avoin toiminta. Seurakunnan työntekijä mukana kohtaamassa perheitä keskiviikkoisin klo 8.30–11 (Kaakkoisväylä 8, 01480 Vantaa).

OlenNainen-naistenilta ti 12.9. klo 17.30–20.30 Asolan seurakuntatalolla (Asolantie 6), Kiltteys ja anteeksiantamisen vaikeus, alustajana Anna-Liisa Valtavaara. Illat jatkuvat la 21.10. ja la 18.11.

Vapaaehtoistoiminnan peruskurssi 13.9.–11.10. klo 17.30-20 Asolan seurakuntatalolla. Kaikille vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: raili.welin@ gmail.com tai eija.pulkkinen@vantaa. fi tai irma.liljestrom@evl.fi tai saana. tourunen@evl.fi, p. 050 599 9068.

Perheleiri Sääksjärvellä 30.9.–1.10.

Vietä rentouttava viikonloppu seurakunnan perheleirillä, joka on tarkoitettu virkistykseksi kaikenlaisille perheille. Leikitään, lauletaan, hiljennytään, syödään hyvin, saunotaan ja eletään viikonloppua yhdessä. Sääksin leirikeskus (os. Sääksjärventie 146, Rajamäki) on Hyvinkään srk:n leirikeskus ja sijaitsee Sääksjärven rannalla.

Leirille kuljetaan omin kyydein.

Hinnat 50e/aik., 20e/alle 12-v. ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Ilm. kirkkoherranvirastoon, p. 09 830 6550.

KASTETTU Aaro Kasper Marttila, Anton Antero Seppälä, Miiko Toimi Oliver Pennanen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tomi Olavi Masalin ja Mari Annika Suomalainen

HAUTAAN SIUNATTU Salme Kaarina Penttilä 90 v,

Esa Markku Puttonen 79 v, Taisto Ensio Hiltunen 79 v, Tuomo Valter Marila 63 v

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15, rekolan.seurakunta@evl.fi. rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ma-ti klo 11–14, Asolan seurakuntatalossa to klo 11–14 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11, ja Asolan seurakuntatalolla to klo 9–11.

Ajanvaraus ti ja to klo 9–11 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

Rekolan pyhän Andreaan kirkko Perheiden avoin olohuone ma, ti, to, pe klo 9-14. Lapsille yhdessä aikuisen kanssa. Leikkiä, askartelua.

Pe 8.9. ja ke 13.9. kiinni.

Pyhäkoulu su klo 10.

Diakoniakahvila ti klo 9–11. Maksuton aamupala.

Silmukkasiskot-käsityöryhmä ke klo 9.30.

Raamattu- ja keskustelupiiri parillisten viikkojen to klo 13.

Miesten raamattupiiri parittomien viikkojen ma klo 18.30 alk. 18.9.

Raamattu- ja keskustelupiiri parillisten viikkojen to klo 13. Keskustelua ja rukousta.

Open Doors, nuorten avoimet ovet ke klo 18–21. Vapaata hengailua nuorille.

Pyhän Andreaan kirkon kuoro ke klo 18. Etsitään lastenhoitajia! Lisätiedot netistä ja Noora-kanttorilta.

Kalligrafianäyttely ja Kauniit kirjaimet -esitelmä 6.–12.9. Pentti Hiltusen kauniiden kirjainten töitä sekä esitelmä ti 12.9. klo 13.

Syyskarkelot reformaation hengessä su 10.9. klo 10–16. Koko perheen tapahtuma, puurolounas, syksyn satoa, musiikkia, kojuja, sählyä, askartelua, keppihevosratsastusta, virsikaraoke (valitse virsi listasta nettisivuilla) ym.

Messu, vapaaehtoisten siunaaminen su 10.9. klo 10. Laura Maria Latikka, Sirkku-Liisa Niemi ja Lutherin kansan muusikot.

12 teesiä: Keskiajalta loistaa valo -konsertti su 10.9. klo 15.

Iltamessu ke 13.9. klo 20. Mipa Kettunen, Ben Ahlroos, Noora Hultin.

Messu su 17.9. klo 10. Vappu Olsbo, Noora Hultin.

Iltamessu ma 18.9. klo 17.30. Laura Leverin.

Nikkaristien palaveri ti 19.9. klo 10.

Vapaaehtoisryhmä auttaa kotiaskareissa mm. vanhuksia.

Alfa-kurssi ke klo 18 20.9–29.11.

Kristinuskosta aloittajille. ”Syksyn pimeydestä keväiseen valoon” -runoilta to 21.9. klo 18.

Ritva Niemi-Ronkainen lausuu omia runojaan Jukka Lahden kanssa.

Musiikki Noora Hultin.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6, p. 050 573 6329 Maalausryhmä ma klo 10–12, Ei taitovaatimuksia. Maalausta pääasiassa vesiväritekniikalla. Materiaalimaksu 12e/kausi.

Avoimet ovet perheille ti klo 9–12.

Eri-ikäisille lapsille yhdessä aikuisen

kanssa. Leikkiä, laulua, askartelua.

Anna savelle uusi muoto -työpaja ke klo 12–14 alk. Pienimuotoisia savitöitä. Ennakkotaitoja ei tarvita.

Materiaalimaksu 12e/kausi.

Naiset 50+, avoin päihteettömyyteen kannustava keskusteluryhmä ke klo 13.

Asolan silmukat -käsityöryhmä to klo 16-18.

Kipuryhmä parillisten viikkojen ti klo 15. Kroonisesta kivusta kärsivien vertaisryhmä.

Asolan ankkuri -aamupala to klo 9–11. Maksuton aamupala. Älynystyrät ällikällä parillisten viikkojen to klo 13. Muistin säilyttämistä tukevia tehtäviä.

Seniorikahvila ma 28.8. klo 13.

Työikäisten Raamattupiiri parittomien viikkojen ma klo 18. Ruuhkavuosia eläville. Lastenhoito järjestetty.

Puutarhapiiri parillisten viikkojen ti klo 18. 5.9. retki Ruoholahteen, tapaaminen klo 12 Ruoholahden metroasemalla. 19.9. aiheena myrkylliset kasvit puutarhassa.

OlenNainen ti 12.9. klo 17.30. Onko kiltin vaikea antaa anteeksi? Puhujana teologi, kouluttaja Anna-Liisa Valtavaara.

Yksinhuoltajaperheiden ilta to 14.9. klo 17.30. Lastenhoito järjestetty.

Rukouspäivä la 16.9. klo 12. Rukoilua omin sanoin ja sävelin.

Narsistien uhrien tukiryhmä to 21.9. klo 18.

Pyhän Laurin kirkko

MUUALLA

PYHÄN LAURIN KAPPELI

Hanna-rukouspiiri torstaisin klo 18.

Tutustutaan naisten elämään eri maissa Lampirannalla os. Tertunkuja 4 B. Vanhemman väen iltapäivä ti 12.9. klo 12, Havunneula , Paimentie 2 Kierrätyspäivä pe 22.9. klo 10.

Vanha tavara kiertoon! Havukosken palvelutalo, Eteläinen Rastitie 12.

Yhteiskristillinen rukouspiiri pe klo 19 alk. 15.9. Rukousta, laulua ja ajatustenvaihtoa. Rautkalliontie 4:n kerhohuoneessa.

Lähetysilta Foiben kartanolla ke 20.9. klo 17.30. Lähetystyön kuulumisia maailmalta.

Nuorten sähly alkaa to 14.9. Rekolanmäen koululla klo 16.30.

Pappilankuja 3, p.09 830 6224 Hääyön etkot ja vihkiaikojen jako klo 18.30 alkaen.

Kastettu Jason Antero Mikanpoika Vuorenmäki, Luca Emil, Juhani Jokimies, Isabel Amelia Pehkonen, Julius Olavi Ilmari Koskinen

Hautaan siunattu Anna Liisa Halijoki 85v, Toivo Emil Katavisto 88v, Tyyne Elise Kinnunen 87v

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B,​avoinna arkisin klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Tilavaraukset arkisin klo 9–15 p. 09 8306333.

Huom. numero on muuttunut.

Päivystävä pappi arkisin klo 9–13 Unikkotie 5 B, 1. krs. p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma ja to klo 10–11.30 Unikkotie 5 A, 3. krs. p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Toimintakauden avajaismessu, uusien työntekijöiden ja vapaaehtoisten siunaaminen su 10.9. klo 12, Janne Silvast, Johanna Lehmusmies, Mirka Härkönen, Lauri-Pekka Wirtanen, Iina Katila, Samppa Laakso.

Messun jälkeen kirkkokahvit Pappilassa.

Johanna Iivanainen yhtyeineen ke 13.9. klo 19. Johanna Iivanainen (laulu ja piano), Mikko Iivanainen (kitara) sekä Jousikaiku-kvartetti: Pasi Eerikäinen (viulu), Laura Airola (viulu), Mauri Kuokkanen (alttoviulu) ja Riikka Lampinen (sello). Liput 10 e kirkon ovelta ennen konserttia.

Hääyö pe 15.9. Vihkiaikojen jako ja etkot alkavat klo 18.30 Pyhän Laurin kappelissa (Pappilankuja 3). Hääyössä voi astella vihille vaivatta, mutta juhlavasti. Mukaan tarvitset vain tulevan puolison, henkilöllisyystodistukset, sormukset sekä esteettömyystodistuksen (tilattava viim. 8.9.2017).

Ilmoittautuminen messuavustajakoulutukseen pe 15.9. mennessä jyrki.kaukanen@evl.fi tai 050 3827 987. Koulutus Pyhän Laurin kirkossa to 21.9. ja to 28.9. klo 18–20. Koulutuskerroissa sama sisältö, voit valita kumpaan osallistut.

1700-luvun messu su 17.9. klo 12.

Mukana Laurin laulajat, Jaakko Hyttinen, Terje Kukk ja Samppa Laakso.

Seurakuntien talo Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Hanna-piiri to 7.9. ja to 21.9. Klo 9.30 lähtö lenkille Tikkurilan kirkon edestä, kahvit sanan äärellä klo 10.30 Betanian 4. kerroksen kokoushuoneessa. Parillisten viikkojen to.

Naisten rukouspiiri. pe 8.9. ja pe 15.9. klo 18, Emmauksen kokoushuoneessa, 3. krs.

Yhteiskristillinen laulu- ja rukouspiiri la 9.9. ja la 16.9. klo 15, Bethanian 4. krs kokoushuone.

Tikkurilan eläkeläiskerho ma 11.9. klo 13 Nuorisotila (Unikkotie 5 C), A-rapun kautta pääsee hissillä.

Vantaan kristillisten raamattupiiri ma 11.9. klo 13, Emmauksen kokoushuone, Unikkotie 5 A, 3. krs.

Tukea vapaaehtoistyöhön! Työnohjauksellinen ryhmä ke 20.9. klo 13 Bethanian 4. krs kokoushuone, Päivi Mäkinen. Vapaaehtoistyössä toimiville esim. ryhmänohjaajille ja kotikäyntityötä tekeville. Ei ilmoittautumista.

Lähetyksen päiväpiiri ti 12.9. ja ti 19.9.klo 13, Bethanian 4. krs kokoushuone, Mari Chaulagai. Vapaaehtoinen kahviraha lähetystyölle.

Avoin rukouspiiri ti 12.9. ja ti 19.9. klo 18.30, Emmauksen sielunhoitohuone, 3.krs.

Aamurukouspiiri ke 20.9. klo 8, Emmauksen sielunhoitohuone, Unikkotie 5 A, 3. krs.

Kirkon ruokailu ke 20.9. klo 12–13.15.

Lämmin lounas vähävaraisille ja seuraa kaipaaville Nuorisotilassa, Unikkotie 5 C, 2.krs. Vuoronumeroiden jako ala-aulassa klo 11.30 alk.

Ruokailu alkaa klo 12 hartaudella ja päättyy klo 13.15.

PIENTEN PAIKKA Unikkotie 5 a (Käynti Vehkapolun kävelykadulta) Pienten paikka on auki pe 8.9. ja pe 15.9. klo 9–15. Tule viihtymään lastesi

kanssa hetkeksi tai vaikka koko päiväksi. Tarjoilua ei ole, kahvia/teetä on mahdollisuus keittää. Ota omat eväät itsellesi ja lapselle. Mikro on käytössä.

Iltaperhekerho ma 11.9. ja ma 18.9. klo 17–18.30 Perhekerho ti 12.9. klo 9.30–11.30.

Perhemuskari kerhon alussa.

Olotila Unikkotie 5 a, sisäänkäynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223 tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Kahvila auki ma - pe klo 10 - 14 pe 15.9. saakka. Normaaliin aukioloon ma – pe klo 9.30 - 15 siirrytään ma 18.9.

Taidetta Olotilassa. 3.10. asti Outi Aallon voimauttavia valokuvia näyttelyssä ”Se jokin”.

Syksyn pimeydestä keväiseen valoon. Runoja uskosta ja elämästä to 7.9.klo 18. Ritva Niemi-Ronkainen ja Tomi Pulkkinen.

Sinkkuillat yli 40-vuotiaille pe 8.9.

Klo 17–18.30 sinkkuilta yli 60-vuotiaille ja klo 19–20.30 Sinkkuilta yli 40-vuotiaille, Päivi Mäkinen, Mirka Härkönen.

Huom. Messua ei ole Olotilassa su 10.9. Samana päivänä toimintakauden avajaismessu Pyhän Laurin kirkossa klo 12.

Yhteysilta ti 12.9. klo 18.30.

Arki-illan ehtoollinen ke 13.9. klo 18.

Latausvartti to 14.9. ja to 21.9. klo 16.15–16.30, Jaakko Hyttinen.

Messu +kirkkokahvit su 17.9. klo 10, Iina Katila.

Omalla äänellä -lauluryhmä ti 19.9. klo 17.30, Terje Kukk.

Tikkurilan Olotila täyttää 25 v. ke 20.9. klo 9–15, Pia Talvela. Juhlimme koko päivän kakkukahvien kera.

Arki-illan ehtoollinen ke 20.9. klo 18.

Ilolan seurakuntatalo Soittajankuja 1, p. 09 830 6223 Perhepäivä pe 8.9. klo 9.30–14.

Laulusuzukien syksyn avajaiskonsertti su 10.9. klo 18. Alessandro Marseglia, 14 v ja Markus Barck, 13 v ja laulusuzukit. Diplomipianisti Marjaana Merikanto, säestys ja MuT Päivi Kukkamäki, ohjaus. Vapaa pääsy ja ohjelma. Konsertin järjestävät Laulusuzuki-instituutti ja Tikkurilan seurakunta.

Isä–lapsikerho ti 12.9. ja ti 19.9. klo 17.30–19, Eija Timonen, Terje Kukk, Outi Myllylä. Pieni iltapala maksua vastaan. Leikkiä, askartelua ja musisointia. Lisät.outi.myllyla@evl.fi tai puh. 050 327 1634.

Yhteysilta Ilolassa ke 13.9. ja 20.9.

Rukousta, Raamatun tutkimista, keskustelua ja laulua. Rukouspiirissä klo 17 ohjaajina Marjatta ja Tapio Liehu. Klo 18 välipala ja klo 18.30 Kasvuryhmä, ohjaajina Ritva Niemi-Ronkainen ja Pirjo Koivula.

Naisten lenkkisauna to 14.9. klo 17.30. Keskustelua iltapalan (2 e) ääressä. Vetäjä Merja Laakso.

Perhepäivä pe 15.9. klo 9.30–14.

Sadonkorjuubrunssi la 16.9. klo 10–13. Tule viettämään mukavaa päivää yhteisen ruokailun merkeissä, aikuiset ja yli 12 v. 6 eur, 5 – 11 v. 3 eur, alle 5 v. maksutta.

Pyhäkoulu su 17.9. klo 11. Pyhäkoulu on lasten oma hetki Jumalan kämmenellä. Sinne voi tulla vanhempien kanssa ja neljä vuotta täyttänyt itsekseen. Lisät. p. 050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi

Kartanonkosken kerhohuoneisto Hagelstamintie 20 A, p. 09 830 6223 Perhekerho to 7.9, to 14.9. ja to 21.9.

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 8. – 21.9.

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki a

9

Juha Reunanen

3× hiljaisuus Lotta Numminen

Virkisty vartissa Latausvartti on lepohetki viikon tuoksinassa. Vartin hiljaisuutta raamittaa vain muutama sana. Halutessaan vartin jälkeen voi jäädä teelle juttelemaan. Latausvartti torstaisin 14.9. alkaen klo 16.15 Tikkurilan Olotilassa, Vehkapolun kävelykadun varrella.

Pixabay

Johanna Iivanainen yhtyeineen esiintyy Pyhän Laurin kirkossa.

Luontoretki omaan sisimpään Johanna Iivanainen tavoittaa musiikin avulla tunteita, joille ei ole sanoja.

Oman musiikin säveltäminen on ollut Iivanaiselle tärkeää yläasteikäisestä lähtien. Samalla kyse on ollut niin henkilökohtaisesta asiasta, että rohkeus soololevyjen tekemiseen on löytynyt vasta tällä vuosikymmenellä. Vuonna 2013 julkaistu Mustarastas laulaa on Iivanaisen toinen soololevy.

Ensi viikolla kuultavan konsertin teemoja ovat Iivanaisen mukaan ihmisen elämän sydänsurut ja luonnon eheyttävä vaikutus, jossa on aistittavissa korkeampi voima.

Iivanaiselle laulun teksti on tärkeä. Parhaimmillaan sanat avaavat tien suoraan sydämeen. Mustarastas laulaa -levyn laulut hän teki yhteistyössä ru-

noilija Sinikka Svärdin kanssa.

Lauluja syntyi kahdella eri tavalla.

– Sinikka Svärd on syvällinen mietiskelijä, jolle luonto on valtavan rakas. Sain valita hänen kirjoistaan runon, jonka pohjalta hän teki laulun sanat. Tai sitten annoin Sinikalle melodian, jossa oli jokin tunnetila. Sinikka kirjoitti tekstin ja tavoitti hämmästyttävällä tavalla sen, mitä halusin sanoa, Iivanainen sanoo.

– Laura Airola sovitti laulut jousikvartetolle. Hän sai laulut elämään aivan uudella tavalla.

Paitsi herkkä tulkitsija, Iivanainen on myös heittäytyjä, joka nauttii vuorovaikutuksesta toisten muusikkojen kanssa duossa ja bändin tai orkesterin kanssa.

Iivanainen luonnehtii Pyhän Laurin kirkkoa äärimmäisen kauniiksi ja tunnelmalliseksi paikaksi.

Se on Iivanaiselle myös vihkikirkko, jossa hän meni naimisiin puolisonsa muusikko Mikko Iivanaisen kanssa. Myöhemmin pariskunta on tehnyt kirkossa duokeikkoja.

Tällä kertaa Iivanaisen (laulu ja piano) kanssa esiintyvät Mikko Iivanainen (kitara) sekä Jousikaiku-kvartetti, jossa soittavat Pasi Eerikäinen (viulu), Laura Airola (viulu), Mauri Kuokkanen (alttoviulu) ja Iida Sinivalo (sello).

– Luvassa on kokemus, jota voisi verrata luontoretkellä olemiseen. Kuulija saa pysähtyä ja pääsee tutkimaan omaa sielunmaisemaansa, Iivanainen sanoo.

Taneli Kylätasku

Johanna Iivanainen yhtyeineen ke 13.9. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Liput 10 euroa. Voit ostaa liput ennakkoon verkkokaupasta goo.gl/SXpbqp tai kirkon ovelta ennen konserttia.

Arkiretriitin osallistuja saa joka päivälle raamatunkohdan, jota hän voi mietiskellä rukoillen kotonaan. Yhteisissä kokoontumisissa jaetaan ajatuksia. Ilmoittautumiset 14.9. mennessä mirja.jalo@evl.fi. Arkiretriitti torstaisin 21.9.–26.10. klo 16.30 Hakunilan kirkolla, Hakunilantie 48.

Giuseppe Porzani

J

os muusikko on auki ja uskaltaa raottaa ja jakaa sitä mitä on itse kokenut, myös kuulija tuntee sen.

Näin ajattelee laulaja-lauluntekijä Johanna Iivanainen, joka esittää Mustarastas laulaa -nimisen levynsä lauluja 13.9. Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla.

Iivanaisen herkkä ja sävykäs ääni on monille tuttu Yle TV1:n SuomiLOVE -televisio-ohjelmasta, jonka joulukuussa alkavaa neljättä kautta kuvataan parhaillaan.

Aikaisemmin laaja-alaisen tulkitsijan ääni on soinut muun muassa tunnettujen jazz-säveltäjien teoksissa, etnomusiikkiyhtyeissä ja pari kertaa Pop-messussa. Rakkaus jazziin heräsi Iivanaisen mukaan Madetojan musiikkilukiossa Oulussa.

– Musiikista tuli minulle jo nuorena tärkeä ystävä ja luonnollinen ilmaisukeino. Sen avulla pystyin kohtaamaan tunnetiloja, joita en osannut sanoittaa, hän sanoo.

Retriitti arjessa

Työtä vailla olevien retriitti Työttömyys nostaa monia kysymyksiä.

Miksi juuri minä? Pärjäänkö taloudellisesti? Kelpaanko mihinkään? Retriitissä etsitään voimaa ja luottamusta tulevaan. Ohjaajien kanssa voi keskustella tai olla keskustelematta, voi ulkoilla tai hiljentyä sisällä tai vain nauttia olemisesta. Hinta 60 e sisältää täysihoidon, kuljetuksen ja ohjelman. Oman seurakunnan diakoniatoimistosta voi kysyä mahdollisuutta taloudelliseen tukeen. Raitoja elämäni räsymatossa – retriitti työtä vailla oleville 4.–6.10. Elämännokan leirikeskuksessa Lohjan Sammatissa.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset vantaanseurakunnat.fi.

Katriina Harviainen

MENOT 8. – 21.9.

10 a Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

klo 9.30–11.

Kartanonkosken piiri to 14.9. klo 18.

Pyhäkoulu su 17.9. klo 11. Pyhäkoulussa lauletaan, rukoillaan, piirretään, kerrotaan Raamatun kertomuksia, askarrellaan. Sinne voi tulla vanhempien kanssa ja neljä vuotta täyttänyt itsekseen. Lisät. p. 050 572 2811 tai maaret.hirvensalo@evl.fi

PAKKALAN KERHOHUONEISTO Käräjäkuja 1 B, 09 830 6223 Värikkäät aamukahvit ti 12.9. ja ti 19.9. klo 9–11/on Tuesday klo 9–11/at 9–11 Am. Tule viettämään hetki toisten seurassa ja laittamaan aamupalaa. Maksuton. Let’s spend time together and prepare delicious breakfast– free of charge! Lisät/More information: toomas.takala@evl.fi, p./tel. +358 50 347 4995.

Ristipuron kerhohuoneisto Simonkyläntie 11 A, p. 09 830 6223 Perhekerho ma 11.9. ja ma 18.9. klo 9.30–11.

Ristipuron miesten raamattu- ja rukouspiiri ma 18.9. klo 13.30. Piiri kokoontuu parillisten viikkojen ma.

Tammiston kerhohuoneisto Tammistonkatu 29 B, p. 09 830 6223 Perhekerho ti 12.9. ja ti 19.9. klo 9.30–11.30. Perhemuskari kerhon lopussa.

Arki-illan pyhäkoulu kerran kuussa ke klo 17.30. 13.9, 11.10, 8.11 ja 13.12.

Ylästön seurakuntatalo Lehtikummuntie 2, p. 09 830 6223 Perhekerho to 7.9, to 14.9. ja to 21.9. klo 9.30–11.

Muualla Malminiityn kerho ma 11.9. klo 13.30 kerhohuoneella (Malminiityntie 16 B).

Kastettu Veera Emilia Brofelt, Karoliina Senja Mirjami Ahokas, Väinö Leo Heino, Lilja Johanna Vihavainen, Emma Matilda Hokkanen, Vilma Sofia Hokkanen, Joonatan Antti Jalmari Sapman, Jami Johannes Rantanen, Tuukka Kasperi Ranta, Leevi Antero Jumisko, Oona Tellervo Jumisko, Gabriel Eeli Oskari Koskinen, Ahti Juhana Broman, Mimosa Bea Mirjami Pajunen, Elias Emil Koskinen, Elia Andrea Jalmari Hakola, Daniel Ami Kristian Lankonen, Lotta Marie Virtala, Enni Maaret Räsänen, Tuukka Juhani Ahonen, Fanni Marjatta Juhász, Olavi Aarre Sahla, Firaol Timo Olavi Tuukkanen, Axel Johannes Nyman.

Avioliittoon kuulutettu Juuso Petteri Atrila ja Katri Irene Mäkelä, Joni Antti Juhani Huotari ja Mari Hanna Sallinen, Jouko Juhani Raivikko ja Jenni Marja Saaranen,

hautaan siunattu Kaisu Kaarina Niiranen 90 v, Leo Taavetti Karhunen 89 v, Anja Eliisabet Sinokki 86 v, Airi Anelma Idman 79 v, Kaija Annikki Tikkanen 60 v, Anu Kaarina Tolmunen 57 v, Vilho Olavi Peltomäki 4 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6440,

vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma–pe klo 9–15, p. 09 830 6333, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 9–14, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Kivistön kirkolla ma klo 10–12, p. 050 357 7726.

Ajanvaraus samaan aikaan.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Keskipäivän rukoushetki ma, ti, ke, to klo 12 St. Martinin kappelissa.

Perheraamis torstaisin klo 10–11.30.

Nuortenilta torstaisin klo 18–20.

Uudistetut Siionin virret to 7.9., 14.9. ja 21.9. klo 18.30 monitoimitila.

Tänä kesänä Nilsiän Herättäjäjuhlilla saimme käsiimme uudistetut Siionin virret. Nyt on aika opetella ne. Veisuunjohtajana Sinikka Honkanen.

Aikuisten toiminnan syyskauden avausmessu pe 8.9. klo 12. Pirkko Järvinen, kanttori Katariina Kopsa.

Messu ja vapaaehtoisten tehtäviinsä siunaaminen su 10.9. klo 10.

Liturgi Hannu Pöntinen, avustava pappi Pirkko Järvinen, kanttori Kari Jerkku. Vantaankosken kantaattikuoro. Messun jälkeen kirkkokahvit ja ansioituneiden vapaaehtoisten palkitseminen.

Lastenkirkko sunnuntaisin klo 10–11.

Hanna-ryhmä ma 11.9. klo 13–14.30.

Käsikelloyhtye Sonus hakee uusia soittajia riveihinsä. Harjoitukset maanantaisin klo 18.30–21. Aikaisempaa kokemusta käsikellojen soitosta et tarvitse, koulutamme uudet soittajat. Nuotinlukutaito, hyvä koordinaatiokyky ja jonkinlainen kokemus musiikin tekemisestä muilla instrumenteilla eduksi. Ilm. ja tied. sonuskellot@gmail.com.

Miesten piiri ma 11.9. klo 18.30–20.

Miehen pehmeä puoli. Alustajana Risto Pottonen.

Aamurukouspiiri kokoontuu tiistaisin ja torstaisin klo 7.15–8. Käynti radan puolelta E-ovesta.

Perhemuskari tiistaisin klo 9.30– 11.30. Syyskausi 60 e.

Kahvila Olotila keskiviikkoisin klo 11–13.30 monitoimitila.

Raamattupiiri ke 13.9. klo 14–15 St. Martinin kappeli.

Kylväjä-ilta ke 13.9. klo 17.30–19.30.

Paulos Huang & Janne Sironen: Työ kiinankielisessä maailmassa. Yhteistyössä Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa.

Isoskoulutus alkaa ke 13.9. klo 18–20.

Keskiviikkoillan rukoushetki keskiviikkoisin klo 18.30 St. Martinin kappelissa.

Seniorikerho 14.9. alk. torstaisin klo 13.30–15 monitoimitila.

Ylistyslaulu- ja rukouspiiri to 14.9. klo 18.30–20.30.

Kirkkoravintola pe 15.9. klo 11.

Aloitamme klo 11 kirkkohetkellä.

Me kynät -kirjoittajaryhmä pe 15.9. klo 16–19.

Messu su 17.9. klo 10. Liturgi Kristiina Hyppölä, avustava pappi Tiina Ikonen, kanttori Kari Jerkku.

Toivon tuulet su 17.9. klo 17. Sairaalapastori Marko Mattila.

Raamattupiiri Ilosanoma ma 18.9. klo 17.30–19.

Arkiretriitti tiistaisin 19.9.-24.10. klo 10-11.30. Ohjaajat Ulla Pohjolan-Pirhonen ja Maisa Kumpulainen. Ilm. auli.kekoni@evl.fi tai p. 050 300 7634.

Israelpiiri ti 19.9. klo 18–19.30 takkahuone.

Naisten raamattupiiri ke 20.9. klo 18.15–19.45.

Raamattu-lähetysilta ke 20.9. klo 18–19. Luukkaan evankeliumia.

Yhteistyössä Kansanlähetyksen kanssa.

Laulupaja ke 20.9. klo 18.30–20 iso srk-sali. Syyslauluja ja vanhoja koululauluja. Mukaan kaikenikäiset ja kaikentasoiset laulajat.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan.

Pappi paikalla maanantaisin klo 10–12, puh. 050 310 7196.

Perhemuskari torstaisin klo 9.30– 11.30. Syyskausi 60 e.

Vaatevarasto avoinna to 7.9. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Kivistön seurakuntakuoron harjoitukset torstaisin klo 18–19.30. Uusia laulajia otetaan mukaan. Tied. kanttori Eveliina Pulkkinen p. 050 546 4756.

Ekavauvakerho perjantaisin klo 9–11.

Miniretriitti su 10.9. klo 16–17.

Perhekahvila maanantaisin ja tiistaisin klo 9–12. Vapaata oleskelua ja leikkiä.

Aikuisten Olkkari maanantaisin klo 12–14.

Tiistaiklubi iltapäiväklubi 3.–6.-luokkalaisille tiistaisin klo 14–16. Ei ennakkoilmoittautumista. Välipala 1 e.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 12.30–14.

Perhemuskari keskiviikkoisin klo 15–17. Syyskausi 60 e.

Rukouspiiri ti 19.9. klo 17.30–18.30 sakasti.

Raamattu- ja rukouspiiri ti 19.9. klo 18.30–20 srk-sali.

Miesten saunailta ke 20.9. klo 18.30–21.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Seniorikerho tiistaisin klo 12.30–14.

Messu su 17.9. klo 12. Liturgi Oili Karinen, kanttori Eveliina Pulkkinen.

Kaivosristi Kaivosvoudintie 3 Vauvakerho torstaisin klo 9.30–11.

Vertaisryhmä esikoisten ja taaperoikäisten vanhemmille lapsineen.

Perhemuskari perjantaisin klo 9.30–11.30. Syyskausi 60 e.

Familycafé Sun 10 Sep 4–6 pm. For children and families with multicultural background. With us you get chance to meet other families and strengthen your language skills.

Seniorikerho keskiviikkoisin klo 10–11.30.

Holy Mass in English Sun 17 Sep 4.30 PM. Coffee and tea after the service.

Työikäisten raamattu-rukouspiiri ke 20.9. klo 19–21.

11–13.30.

Kuntosali käytettävissä ilmaiseksi tiistaisin ja torstaisin klo 11–13.

11.9, 13.9, 18.9, 20.9; kl. 13-17 Familjecafé i samarbete med Folkhälsan 13.9, 20.9; kl.9.30-12

Muualla

FOLKHÄLSANHUSET

Lastenkirkko Viherpuiston asukaspuistossa, Vihertie 56d ma 11.9. klo 10–10.30.

Perhemuskari maanantaisin klo 14.30–16 Taidetalo Toteemi. Syyskausi 60 e.

Muskari 3–6-vuotiaille maanantaisin klo 17.30–19 Taidetalo Toteemi.

Syyskausi 60 e.

Seniorikerho 14.9. alk. torstaisin klo 13–14.30 Martinpuiston palvelutalossa, Raappavuorenpolku 1.

Innostu ja osallistu Vantaalla -vapaaehtoistoiminnan kurssi Vantaan Aikuisopiston tiloissa Myyrmäessä Myyringissä neljänä tiistaina 19.9., 26.9., 3.10. ja 10.10. klo 17–18.30.

Vapaaehtoistoiminnan yleiset perusteet. Voit kurssin käytyäsi ryhtyä vapaaehtoiseksi. Kurssi on maksuton.

Ilmoittaudu www.ilmonet.fi.

Dickursbykretsen 20.9 kl. 14

Kastettu Jenni Aino Helena Mölsä, Rebecca Peppi Victoria Poutiainen, Ellen Aino Aurora Kölhi, Ellen Olivia Palola, Väinö Olavi Salo, Ria Evelia Kuusinen, Viivi Olivia Liukkonen.

Avioliittoon kuulutettu Michael Christian Salin ja Anna Mari Leirilaakso, Joakim Cristoffer Böhlström ja Jaana Maarit Vasikkola, Jani Veikko Lehtinen ja Liisa Maria Vaittinen, Matti Jaakko Juhani Perälä ja Miia Marika Härkönen.

Hautaan siunattu Niilo Olavi Husu 82 v, Pirkko-Liisa Hämäläinen 79 v, Heikki Kalevi Saari 73 v, Reino Ilmari Mökkönen 70 v, Pirjo Vappu Sinikka Varkki 73 v, Pekka Juhani Lappalainen 72 v, Riitta Inkeri Tolonen 68 v, Timo Ensio Ristalahti 55 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262. Öppet må-fre kl. 9–13, vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning må och to kl. 10–11.30

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa, välsignelse av anställda och frivilliga 10.9 kl 10, A. Paavola, M. Fagerudd, A.Ekberg. Efter högmässan kyrkkaffe i Bagarstugan.

Bröllopsnatten 15.9 kl. 18.30, M. Fagerudd Högmässa 17.9 kl. 10, M. Fagerudd, A. Ekberg

S:T LARS KAPELL/STORA SALEN Tystnadens kväll, till både kropp och själ. 20.9 kl.18.15, A. Paavola, H. Hallenberg

Vantaanlaakson kerhohuoneisto

MYRBACKA KYRKA/S:T MARTINS KAPELL

Naapurinkuja 2 Perhekahvila torstaisin klo 9.30– 11.30.

Yksinhuoltajien olohuone perjantaisin klo 17.30–20.

Lähetyspiiri ti 12.9. klo 17.30. Mirja Saksa: Raamatunkäännöstyö.

Barnens kyrkostund 8.9 kl. 9.30 S:t Martins diakoni- och pensionärskrets 12.9 kl. 12.30 Mässa i Taizéanda 17.9 kl. 12, M. Fagerudd, A.Ekberg

Kannu Kanniston koulun nuoriso- ja asukastila, Kenraalintie 6 Olotila-kahvila tiistaisin klo

BAGARSTUGAN Ungdomskväll 13.9 kl.18-21

KLUBBUTRYMMET I MYRBACKA Pysselcafé för barn i åk 3-6

FÖRSAMLINGENS UTRYMMEN PÅ VALLMOV. 5 A, 2 VÅN. Sällskaps- och brädspelkväll 20.9 kl. 18

ÖVRIGT Missionsbord vid Vanda Lantbruksmuseums skörde- och museidag 23.9 kl. 10, Nybackagr. 2

DÖPTA Milo Veikko Kristian Kranttila, Alaia Ingrid Markuntytär Roos

DÖDA Berit Marita Sandell

Apua ja tukea Perheneuvonta, p. 09 8306 330, ajanvaraus ma, ke-pe klo 9-11, ti klo 14-17. Parien mentalisaatioryhmä 2017. 7 x 1,5h kokoontumiset. Ryhmä alkaa kun riittävä määrä osallistujia kasassa. Ryhmää ohjaavat perheneuvoja Lauri Anttila ja psykoterapeutti, ryhmäanalyytikko Irmeli Laitinen.

Ilm. viim. 8.9. Lauri Anttilalle puh.

050 347 3812, risto.anttila@evl.fi.

Vantaan seurakuntien hautatoimisto, Pappilankuja 5, Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaa, p. 09 8306220, vantaa.hautaustoimi@evl.fi.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri, Unikkotie 5B, 09 830 6345. www. vantaanseurakunnat/keskusrekisteri.

Avoinna ma–pe 9-15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon kuuluminen.

Näkövammaistyö Näkö menee – mitä jää? –vertaiskurssi. Vertaiskurssi hiljattain näkönsä menettäneille 8 krt. ti 31.10.2017 alkaen klo 13-15.00. Vantaan srk:t diakoniakeskus: Unikkotie 5 a A, 3krs. kokoushuone. Ohj. diakonissa, sh Tarja Huttunen ja näkövammaistyön diakoni Terhi Suonsivu, Vantaan srk:t. Eri teema joka krt. Ilm. ja tied.

Terhi Suonsivu ti, to klo 9-11 viim.

12.10., puh. 050 381 87 58 tai terhi. suonsivu@evl.fi Hiljentymishetkiä luonnossa ke 6.9,20.9., 4.10. ja 18.10. klo 13-15.

Kävelemme Pyhän Laurin kirkon maisemissa. Ohj. Marja-Leena ja Terhi. Kokoontuminen Pakarituvan pihalla os. Kuriiritie 1 klo 13.

Miesten saunaillat to 7.9, klo 18.0021.00, to 5.10, klo 18.00-21.00 Myyrmäen kerho ti 5.9, klo 13-15, Kesän muistot, mukana kerhokummeja. Ti 3.10 klo 13-15, Hyvä kunto – parempi mieli, diakoni Mariela Salminen Yhteislauluillat Ti 19.9, klo 18.3020.30, ti 17.10, klo 18.30-20.30 Helmikuja 1 C 35, Myyrmäki 3.krs. Illan ohj. ja säestys Ritva-Leena Tuuli.

Kehitysvammaistyö Nuortenilta Tikkurilan Olotila (Vehkapolku ) pe 15.9 klo 18-20. Mukana Taika-Petteri ja mediatoimittaja Jari Nordström. Tied. Kristiina Tuohimaa-Salminen p. 050 433 4232 Kehitysvammaisten läheisten tapaaminen Diakoniakeskus(Unikkotie 5aA 3,krs) ke 13.9 klo 10.0011.30. Tied. Kristiina Tuohimaa-Salminen p. 050 433 4232.

7.9.2017 | Kirkko ja kaupunki

Palveluja tarjotaan

Hammashoitoa HAMMASPROTEESIT KUNTOON!

PROTEESITYÖT NOPEASTI & KIVUTTOMASTI

JA NYT MYÖS LÄHELTÄ!

Teemme myös kotikäyntejä!

3kk Tarvittaessa aikaa aksu korotonta m

SOITA JA VARAA AIKA ILMAISEEN TARKASTUKSEEN

010 2715 100

EHT Ossi Vallemaa 050-5533 050

Hämeentie 7 (katutaso), Helsinki Kauppalantie 4 (katutaso), Helsinki

Myydään hautakiviä

Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!

(09) 753 11 56 www.jyrkisaarimaa.fi

11

APTEEKIN TERVEYSPISTE

Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

Unikkotie 5 A, Tikkurila, Vantaa katutasossa, esteetön sisäänkäynti

A

     

terveysmittaukset

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878

Kaihdintohtori Oy Kuinka on kaihtimiesi laita?

040 - 411 4370

Kaikkea kivestä - me teemme sen -

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

www. keskustanerikoishammasteknikot.fi

Tilaisuuksia HERÄNNÄISSEURAT

Korsontie 6 • 01450 Vantaa

Lakipalveluja Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perukirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat.

Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

Rakennusala

to 7.9. klo 18.30 Uudet veisuut Myyrmäen kko, Monitoimitila, Uomat.1, Vtaa; S.Honkanen opettaa uud. Siionin virsiä. pe 8.9. klo 18.30 kotiseurat E.FullerJ.&H.Juustilla, Hirvit.7, Sipoo. su 10.9. klo 10 kirkkopyhä Paavalin kko, Sammatint.5, Hki. Saarna S.Korkalainen, mukana Veisuuveljet.

Kirkkokahvit ja seurat Alasalissa. klo 10 kirkkopyhä Tuusulan kko, Kirkkot.34; saarna K.Hildén. Kirkkokahvit ja seurat. klo 15 kotiseurat Hämäläisellä, Björkbölent.17, Marinkylä, Loviisa. klo 16 Seuratuvalla, Salomonk.17D, 2.krs. (Autotalo, Kamppi); mm. Tuula Paasivirta, J.Elenius. klo 16.30 Ankkuri, Keskusk.11, Mäntsälä ke 13.9. klo 19 Körttikoti, Ratak.1aA3, 3.krs. to 14.9. klo 18.30 Uudet veisuut Myyrmäen kko, Monitoimitila, Uomat.1, Vtaa; S.Honkanen opettaa uud. Siionin virsiä.

Viim. krt to 21.9.

Lestadiolainen UUSHERÄYS

Rukoushuone Fredrikinkatu 61 B Seurat 17.9 klo 13.30 (Ap.t.)

Johdanto Apostolien tekoihin - Taina Latvala Mitä te siinä seisotte?

- Raimo Vanninen Luottokelpoinen ©

Bisnode 2017

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keittiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

Ulos kestopuu terassit ja aidat.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

ESIRUKOUSILTA Munkkivuoren kirkossa, Raumantie 3 ti 19.09 klo 19 Bengt Lassus, Nina Nybergh, Peter Hilli.

Lastenhoito järjestetty. Ovet avataan klo 18.30. Esirukousaiheita otetaan vastaan kirkossa esirukousillan yhteydessä tai soittamalla esirukouspyyntö ti klo 10–12, esirukousiltana 18–18.45, puh. (09) 2340 7171 tai kirjallisena: sähköpostiin pray.petrus@evl.fi tai kirjeenä srk:lle.

Esirukousillat jatkuvat 03.10.

Petrus församling Haagan Pappilantie 2, 00320 HKI

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Olemme sisaruksia ja teemme työt yhdessä tai erikseen.

SOITA JA KYSY LISÄÄ

KIINTEISTÖNVÄLITYSTÄ EDULLISESTI TERTO LKV www.terto.fi • info@terto.fi 045 1370 425 Välityspalkkio alk. 560 €

Muutot ja kuljetukset.

1-2 miestä, iso pakettiauto.

Kuljetusneppis p. 040 5850074 YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Antenniasennus Rajamäki Oy tekee kaikki antennialan työt edullisesti jo 30 vuoden kokemuksella ja ammattitaidolla. Kysy tarjoustamme.

P. 040-6378899

MUUTOT EDULLISESTI, 10V KOKEMUS KUOLINPESÄN/VARASTON TYHJENNYS 0503095193 ahonentmi@gmail.com

Siivouspalveluja IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva Proxet oy /eva.a.salo@gmail.com

Hautauspalveluja

Hautakivet Lisänimikaiverrukset Kunnostukset Kellonummentie 5 02740 Espoo p. 040 664 7290

Mechelininkatu 2 00100 Helsinki p. 0400 321 823

Pihlajamäentie 34 00710 Helsinki p. 0400 40 7490

Krouvinpolku 3 01380 Vantaa p. 040 830 4212

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922

Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

BREMERIN KIVI KIVITUOTE OY 35 VUOTTA Juhlavuoden kunniaksi hautakiviä erikoishintaan suoraan veistämöltä Tiedustelut tai varaa aika: Salpakuja 7, Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

12 a Kirkko ja kaupunki | 7.9.2017

Tässä ja nyt

Pentti Hiltunen esittelee typografiakokoelmaansa. Hän on tehnyt pitkän työuran painotaloissa.

Kymppitonnin fontti innosti kirjasimien restaurointiin Suomesta ei varmasti löydy Pentti Hiltusen vertaista.

Hän on entisöinyt 400 erilaista fonttia. teksti Tarmo Ylhävuori kuva Marianna Siitonen

M

itä yhteistä on perinteisellä heinäpellolla ja kirjapainolla? Pentti Hiltunen arvuuttelee ja vastaa hetken kuluttua itse.

– Niissä molemmissa on latoja.

85-vuotiaalla miehellä juttu luistaa vauhdikkaasti. Vuosikymmenet vain vilisevät puheessa. Juttujensa väliin hän tiputtelee vitsejä ja nauraa makeasti päälle.

Hiltunen haluaa kertoa, miksi hän on kiertänyt ympäri Uuttamaata kalligrafianäyttelynsä kanssa. Sitä varten on matkustettava ajassa 70 vuotta taaksepäin.

Tarina alkaa Valtioneuvoston kirjapainosta. Hiltunen pääsi 1940-luvulla painotalon juoksupojaksi, tsuppariksi.

Edessä siinsi latojan työ, mutta se ei Hiltusta kiinnostanut. Latoja joutui koko päivän työskentelemään seisten ja pöydän reuna oli täynnä latojan niistämää limaa.

– Sain mahdollisuuden lähteä piirtämään Maanmittaushallituksen kivipainoon. Kolmen viikon koeaikana testattiin, että käden ja silmän motoriikka on kunnossa, Hiltunen kertoo.

Siitä alkoi neljän vuoden oppisopimus. Sinä aikana hän oppi, miten sopivalla musteen ja veden yhdistelmällä saadaan syntymään kuva painettavalle pinnalle.

Hiltusen oppi-isä teki omien töidensä ohessa firapelitöinä muun muassa hintalappuja ja tarroja silkkipainoille. Hiltunen pääsi piirtämään oppi-isänsä ylimääräisiä töitä.

– Graafikko suunnitteli työt ja minä hoidin ne painokuntoon. Sovin silkkipainojen kanssa, että näen, mitä tekemistäni malleista syntyi, Hiltunen kuvailee.

Hän keräsi piirtämänsä viirit, kortit ja etiketit yhteen. Niistä kertyi ”hemmetinmoinen” kirja.

Kun oppi-isä lähti Amerikkaan, Hiltunen peri hänen asiakassuhteensa. Ensin hän teki töitä kotona, mutta melko pian pystyssä oli oma yritys.

Helsingin Lito-Kuva työllisti parhaimmillaan 15 työntekijää.

– Hankimme tosi suuren projisointikameran ja kehityskoneen. Sillä sai tuotettua 100 neliötä valmista filmiä yhdessä työpäivässä, Hiltunen kertoo.

Samoihin aikoihin markkinoille tulivat ensimmäiset tietokoneet, joil-

la pystyi käsittelemään tekstiä ja kuvia. Tietokoneen mukana tuli kahdesta kolmeen eri fonttia. Lisäkirjasimet maksoivat noin 10 000 markkaa kappaleelta.

Hiltunen päätti, että hän ei maksa fonteista. Hän suurensi kopiokoneella tai reprokameralla kirjasimet suureen kokoon. Sitten hän siisti suurennoksen tai tekstasi kirjaimet kokonaan uudestaan.

Usein hän joutui samalla luomaan uutta. Ulkomaisista fonteista puuttui-

Mitkä ihmeen fontti, typografia ja kalligrafia?

Typografialla tarkoitetaan laaja-­alaisesti tekstin, teksti­ elementtien ja kirjainten sommittelua sekä itse kirjainmerkkien eli fonttien suunnittelua.

Kalligrafialla tarkoitetaan korutekstausta tai kaunokirjoitus­ taidetta.

vat ääkköset ja satunnaisesti myös numerot.

– Siitä sain kimmokkeen typografia- ja kalligrafiamallien restaurointiin.

Ei löydy toista niin hullua, joka restauroisi 400 fonttia, Hiltunen toteaa.

Lito-Kuva meni konkurssiin 1990-luvun lamassa. Hiltunen menetti rivitaloasuntonsa Helsingin Laajasalosta, mutta innostus kirjasimiin säilyi.

Nykyään hän asuu yhdessä Sirkka-vaimonsa kanssa rivitalossa Vantaan Koivukylässä. Heidän asuntonsa on kuin taidegalleria: seinät pursuavat öljyvärimaalauksia ja painotöitä.

Tarina alkaa olla lopussa. Päivälehden museon kanssa on jo alustavasti sovittu, että kokoelma siirtyy museolle Hiltusen kuollessa.

Sitä ennen Hiltunen on kiertänyt kaikki lähiseudun kirjastot kalligrafia­ näyttelynsä kanssa. Syyskuussa näyttely kootaan Rekolan kirkolle.

Lopussa on kiitoksen paikka.

– Vaimoni on pitänyt huushollia pystyssä, jotta minulla on ollut mahdollisuus tehdä omia juttujani. ■ Kalligrafianäyttely 6.–12.9. ja Kauniit kirjaimet -esitelmä ti 12.9. klo 13 Rekolan kirkolla, Kustaantie 22. Vapaa pääsy.