Kirkko ja kaupunki 2017 13 vantaa

HY VÄN TÄHDEN.

13

20.7.2017 kirkkojakaupunki.fi

VANTA A

A 10 Kuvanveistäjä Laila Pullisen elämäntyö on näyttävästi esillä Nissbackassa B 8 Reformaattori Martti Lutherin pöytäpuheissa kukoistivat sekä viisaus että karkeudet

B6

K Kukka hattupiispa Toisille Irja Askola on sylkykuppi, toisille syy kuulua kirkkoon

Kirjailija Mika Waltari toukokuussa 1954

Tänään

Eilen

Minusta ihmiset, jotka niin kärkkäästi pyrkivät kyselemään toisen ”Jumalasuhdetta”, syyllistyvät vielä suurempaan epähienotunteisuuteen kuin jos utelisivat sukupuoliasioista.

†

Ihmiset kysyvät minulta usein, uskonko Jumalaan. En pidä kysymyksestä, koska se on yritys lokeroida minut. – – Toimin, kuin Jumala olisi olemassa. Voit itse määritellä, tarkoittaako se, että uskon häneen.

Kanadalainen psykologian professori Jordan B. Peterson toukokuussa 2017

Iankaikkisesti

‡

2a

Minä uskon! Auta minua epäuskossani!

Miehen sanat Jeesukselle Markuksen evankeliumin 9. luvussa

Rukous

Pääkirjoitus

istock

Kun kirkko tuli näköisekseen Helsingin hiippakunnan piispanvaalin takakaarre lähestyy.

Syytä onkin lähestyä, vaalia on sentään käyty jo koko vuosi.

Piispan hiipan asettaminen Irja Askolan päähän syyskuussa 2010 ei merkinnyt uuden ajan alkamista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Irja Askolan piispanvihkimys oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa kirkko rupesi näyttämään enemmän itseltään.

Irja Askolan valinta Helsingin piispaksi toi esiin, millainen kirkko jo tosiasiassa oli, vaikkei piispainkokouksen tai kirkolliskokouksen ryhmäkuvaa katsellessa olisi siltä näyttänyt.

Mitä sinä tarkoitit, Luojani, sanoessasi ettei minun tarvitse pelätä ja että minä olen sinun ja että olet kanssani.

Nyt minä taas pelkään ja tekee mieli perääntyä, antaa olla kaiken henkisen kasvun ja yksin jalostumisen.

”

Vuosi 2010 oli piispanvaalien supervuosi. Maaliskuussa valittiin arkkipiispaksi Kari Mäkinen. Kaarlo Kalliala voitti arkkihiippakunnan piispan Piispan homma on vaalin loppuvuodesta 2010. Siinä sietämättömän välissä valittiin Askola Helsinkiin. yksinäistä.”

Edellisenä vuonna oli Porvoon piispaksi valittu Björn Vikström.

Tämä kvartetti ei ole aatteellisesti eikä asenteiltaan yhtenäinen eikä se muodosta mitään omaa liberaalipoolia muuten niin vanhoillisessa piispakunnassa. Silti Askola, Kalliala, Mäkinen ja Vikström edustavat, kukin omalla persoonallisella tavallaan, sellaista hengellisyyttä ja sellaista vastuullista kristityn elämänasennetta, jonka monet kyllä kirkosta jo tunnistivat. Sitä vain ei voinut mitenkään havaita pelkästään kirkon yläpäätä tarkastelemalla.

Naisena piispa Askola on joutunut silmätikuksi erityisellä tavalla. Kun piispan homma on muutenkin sietämättömän yksinäistä, korostuu viran kohtuuton yksinäisyys asetelmassa, jossa kymmenestä piispasta vain yksi on nainen. Ja kuten piispa Askola itsekin tämän lehden haastattelussa kertoo, naisena piispa saa aivan eri lailla henkilöön menevää palautetta kuin miespuoliset kollegansa.

Tämä ei ole ainoa syy, miksi kymmenen piispan joukossa pitäisi olla vähintään neljä naista ja vähintään neljä miestä – kolmellakin tilanne olisi vielä siedettävä. Mutta se on yksi hyvä syy.

Irja Askola on kyllä vastannut kahtakin naista, ja maksanut sen omasta jaksamisestaan. Hän on eläkkeensä ansainnut. Ja korkeimman kiitoksen.

Jaakko Heinimäki Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Kuolen ennen sitä.

Kun vedet tempaavat mukaansa ja liekki polttaa.

Kerro minulle, mutta ethän kivun kautta, mikä on se, mitä en ymmärrä.

Lainasanat

”

Positiivinen ajattelu on aikamme vahvin ja vaikutusvaltaisin uushengellisyyden muoto. Sen edessä polvistuvat niin poliitikot kuin viihteen tähdet.”

Kolumnisti Tommi Melender sivulla A 5

Seuraava lehti ilmestyy

10.8.

Kirkko ja kaupunki VANTAA 20.7.2017 numero 13 kirkkojakaupunki.fi Kannen kuva: Esko Jämsä

a

– Naispappeudesta emme luovu, vaikka emme sitä tyrkytäkään, sanoo Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Lutherin perilliset Seurakuntalaisten saaminen vastuunkantajiksi on piispa Jari Jolkkosen mukaan välttämätöntä kirkon hengissä pysymiselle.

Teksti Kaisa Halonen Kuva Juha Sinisalo

V

aikka reformaatiolla, jonka 500-vuotismerkkivuotta parhaillaan vietetään, oli monia suuria yhteiskunnallisia seurauksia, siinä ei ollut kyse politiikasta – eikä edes kirkkopolitiikasta, vaikka tuloksena oli useampikin uusi kirkkokunta.

– Kyse oli Jumalasta: kuka Jumala on, miten voimme saada tietoa hänestä, mitä on Jumalan armo, miten päästään Jumalan pelastavaan yhteyteen ja miten siinä eletään, kertoo Kuopion piispa ­Jari ­Jolkkonen. Hän on myös reformaattori Martti Lutherin ehtoollisteologiasta väitellyt teolo­gian ­tohtori.

Reformaatio oli Jolkkosen mukaan erityisesti tapojen puhdistusta. Luther halusi siivota pois väärinkäytöksiä, kuten anekaupan ja maksetut messut sekä ankarat paastosäännöt, joilla pyrittiin ostamaan tai itse ansaitsemaan pelastus. Lisäksi hän halusi jakaa ehtoollisella viinin myös maallikoille ja purki pappien pakkoselibaatin.

Kirkon uudistaminen ei loppunut Lutheriin eikä sen Jolkkosen mukaan pidäkään. Hän kuitenkin huomauttaa, että Lutherin nimissä ei voi ajaa mitä tahansa muotivirtausta.

– Lutherista ei oikein saa uskottavaa kasvissyönnin, monikulttuurisuuden tai uusien avioliittokäsitysten esitaistelijaa.

Jolkkonen itse näkee polttavaa uudistustarvetta esimerkiksi siinä, kuinka seurakuntalaiset saadaan mukaan kantamaan vastuuta kirkon työstä.

– Lihavina vuosina meille syntyi aika työntekijäkeskeinen kirkko. Samalla niin kutsuttu yhteinen pappeus ohentui. Sitä on nyt pakko elvyttää, ja se on meille ihan terve läksy.

Luther tuli perustaneeksi uuden kirkon ja käynnistäneeksi kristikunnan jakautumisen, vaikka hänen tarkoituksenaan oli vain puuttua vääristymiin katolisessa kirkossa. Jolkkosen mukaan Lutheria voikin pitää reformikatolilaisena, jonka juuret olivat tiukasti keskiajan teologisessa ja hengellisessä maaperässä.

– Meillä Suomessa tämä jatkuvuus opissa, jumalanpalveluksessa ja hengellisessä elämässä on haluttu säilyttää. Toisin kuin Saksassa meillä ei ole ollut tarvetta erottautua katolisuudesta. On riittänyt, että karsitaan epäkohdat, mutta kunnioitetaan vanhan kirkon perintöä mahdollisimman pitkälle, Jolkkonen arvioi.

Kun kerran olemme niin lähellä ja nykyinen katolinen kirkkokin on hyvin erilainen kuin se, jota Luther kritisoi, emmekö voisi palata takaisin katoliseen kirkkoon?

Jolkkonen huomauttaa, että erojakin on.

– Kirkkomme on riippuvaisempi valtiosta kuin katolinen kirkko. Naispappeudesta emme luovu, vaikka emme sitä tyrkytäkään. Eettisissä kysymyksissä olemme aika joustavia, joidenkin mielestä joskus epäselviäkin. Katolisen kirkon kanta napsahtaa pöytään nopeammin.

Eikä Jolkkonen muutenkaan usko niin sanottuun paluun ekumeniaan, jossa ajatellaan, että joku kirkkokunta palaisi äitinsä helmaan. Suomessa kirkkojen yhteistyössä on kuitenkin päästy pitkälle. Syksyllä julkaistaan Suomen luterilaisten ja katolilaisten yhteinen julistus kirkosta, ehtoollisesta ja kirkon virasta.

– Toivomme, että se olisi vahva askel myös viran tunnustamiseen ja johtaisi myöhemmin myös ehtoollisyhteyteen.

Luterilaisuus syntyi Euroopassa, jossa luterilaiset kirkot kärsivät nykyisin jäsenkadosta. Sen sijaan Afrikassa ja Aasiassa luterilaiset kirkot kasvavat voimakkaasti. Luterilaisuuden kasvupotentiaali onkin Jolkkosen mukaan siellä.

– Kasvu tuo Afrikan ja Aasian kirkoille itsetuntoa ja teologista itsenäisyyttä, eivätkä ne enää suostu myötäilemään eurooppalaisten luterilaisten liberaaleja äänenpainoja. Luterilaisuus on esimerkiksi Afrikassa identiteetiltään vahvempaa kuin Euroopassa, ja köyhissä kirkoissa yhteinen pappeus on voimissaan, Jolkkonen kuvailee.

– Afrikkalainen kristillisyys on usein karismaattista ja konservatiivista. Ympäristökysymykset, feminismi ja monikulturismi eivät siellä kirkkoja useinkaan kiinnosta. Sen LISÄÄ sijaan ne haluavat panostaa kouluVERKOSSA tukseen ja köyhien auttamiseen. ■

3

4a

40

kausityöntekijää työskentelee Vantaan seurakuntien hautausmailla tänä kesänä. Työntekijät huolehtivat hautojen hoidosta, istutuksista, nurmikentistä ja hiekkakäytävistä.

Meri-Anna Hintsala

Pyhän Laurin kirkolta voi lainata pyörän Vantaan kaupunki, Vantaan seurakunnat ja barokkimusiikkifestivaali BRQ Vantaa tarjoavat heinä- ja elokuussa käyttöön 100 polkupyörää, joita voi lainata ilmaiseksi. Polkupyörän voi hakea joko Muuntamosta Tikkurilasta (Asematie 3B) tai Pyhän Laurin kirkon edestä ja palauttaa jompaankumpaan paikkaan viimeistään päivän päätteeksi. Lainauspisteissä on ohjeet pyörän lainaamiseen. Lukon aukaisemiseen tarvittavan koodin saa tekstiviestillä.

Lainapyörät ovat käytettyjä ja kunnostettuja pyöriä, jotka kaupunki on vuokrannut kierrätyskeskuksesta. Lainafillareilla tuetaan matkailua ja tapahtumia Vantaalla. Niitä voi käyttää esimerkiksi silloin, kun Pyhän Laurin kirkolla järjestetään tapahtumia. Loppukesästä siellä on muun muassa Pyhän Laurin vaellus, Helsingan keskiaikapäivät ja Lutherin pidot. Elokuussa järjestetään myös Vantaan BRQ-festivaali. Pyörällä voi tutustua vaikka Helsingin pitäjän kirkonkylään tai kauniisiin jokivarsireitteihin.

Kristityksi vieraassa maassa

Joulukalenteriin etsitään tekstejä Pääkaupunkiseudun seurakunnat lähettävät jäsentensä kotiin tänä vuonna joulukalenterin. Sen luukuista avautuu tekstejä, joita kaupunkilaiset ovat kirjoittaneet toisilleen.

Suomenkielinen kalenteri lähetetään osoitteellisena postituksena, ruotsinkielinen toimitetaan Kyrkpressenin välissä. Lisäksi toteutetaan pieni painos englanninkielistä kalenteria. Seurakunnat saavat kalenteria myös omaan käyttöön.

Osoitteessa joulu.fi voi nyt laatia oman ehdotuksensa joulukalenterin luukusta löytyväksi tekstiksi. Tekstien teemoina ovat turva, lämpö, rauha, toivo, seimen joulu ja lähimmäisyys. Teksti saa olla maksimissaan 50–60 merkkiä pitkä välilyönnit mukaan luettuina. Kirjoituksista 25 valitaan painettavaan joulukalenteriin, ja loppuja voidaan käyttää netissä. Oman ehdotuksensa kirjoittaja osallistuu elokuvalippujen arvontaan.

Kasvava joukko turvapaikanhakijoita on kääntynyt Suomessa kristityksi, ja he tarvitsevat kummeja.

Teksti Eira Serkkola Kuva Esko Jämsä

K

ummi ja aikuinen kummipoika istuvat pöydän ääressä kauppakeskuksen kahvilassa.

He eivät puhu mitään, vaan kumpikin lukee pientä kirjaa ja näpyttää välillä kiivaasti puhelintaan.

Kirjat näyttävät olevan Raamattuja.

Tämä olisi epätavallinen tilanne suomalaistenkin kesken. Mutta vielä epätavallisempaa on, että kummipoika lukee arabiankielistä Raamattua. Kummitädin kirja on suomenkielinen, ja keskustelu käydään Google Kääntäjän avulla, sillä yhteistä kieltä ei ole.

– Me puhumme kaikesta. Tällä tavalla olemme lukeneet jo Roomalaiskirjeen ja Efesolaiskirjeen, kertoo kummi Minna-Sisko Mäkinen.

Kummipoika Elijah pakeni Irakista Suomeen syksyllä 2015, kuten tuhannet muutkin nuoret miehet. Hän oli harras, islamia opiskellut muslimi eikä voinut pelottavalla pakomatkallaan kuvitellakaan, että tulisi kääntymään kristityksi vieraassa maassa nimeltä Suomi.

Turvapaikanhakijoilla on puutetta tekemisestä. Elijah löysi vastaanottokeskuksen aulasta arabiankielisen Raamatun ja alkoi lukea sitä – uteliaisuudesta. Elettiin syksyä 2016.

– Koska olin opiskellut islamia, minulla oli jo usko Jumalaan. Osaan Koraanista ulkoa seitsemän suuraa ja lisäksi 400 hadithia, islamin perimätietoa. Lukiessani Raamattua huomasin, että siinä on enem-

a

5

Ryhtyisitkö kummiksi?

P

astori Ramez Ansara ajatteli aluksi, että olisi ihanteellista, jos kristityksi kääntyneet arabiaa puhuvat ihmiset saisivat sekä suomen- että arabiankielisen kummin. Kirkkolakikin edellyttää kastettavalle kahta kummia.

Kävi kuitenkin ilmi, että Lähi-idästä tulleet kristityt, palestiinalais- ja syyrialaistaustaiset perheet, pelkäsivät Irakista tulleita nuoria miehiä. Syynä oli historian painolasti, kokemukset diktatorisesta hallinnosta ja vaikeus luottaa toisten kääntymyksen aitouteen.

Leppävaaran seurakunnassa arabiankielisiä messuja on vietetty jo pitkään läheisen vastaanottokeskuksen vuoksi.

Moni työntekijä onkin alkanut irakilaisen kummiksi.

Minna-Sisko Mäkinen haluaa rohkaista tavallisia seurakuntalaisia mukaan kummeiksi.

– Se on iso tehtävä ja mahdollisuus! Se merkitsee ystävyyttä, yhteyttä ja suomalaisen kulttuurin opettelua. Kummeja tarvitaan seurakunnissa myös muille maahanmuuttajille kuin turvapaikanhakijoille, ja tulevaisuudessa vielä enemmän.

– Elijah’lle oli iso juttu tulla meidän perheeseemme. Hän käy meillä kylässä ja laittaa ruokaa, käymme kävelyllä ja kirkossa. Katsomme myös valokuvia ja kerromme toisillemme elämästä ennen tapaamistamme. Kummipoika haluaa nähdä normaalia suomalaista elämää.

Jos kummiksi ryhtyminen kiinnostaa, asiasta voi kysellä lisää omasta seurakunnasta.

– Rukoilemme näin, koska yhteistä kieltä ei ole. Mutta yhteys on silti, sanoo Elijahin kummi Minna-Sisko Mäkinen.

män rakkautta kuin Koraanissa, alle 30-vuotias Elijah kertoo.

Nyt ei käytetä Google Kääntäjää, vaan tulkkina toimii Helsingin seurakuntien arabiankielisen työn pastori Ramez Ansara.

– Muslimina yritin aina tehdä kaiken oikein. Oli rankkaa elää muslimina, kun piti ikään kuin olla maksamassa velkaa Jumalalle. Minusta tuntui, että Raamattu kertoo paremmasta Jumalasta, joka rakastaa ihmisiä. Islamissa Jumalaa pitää pelätä.

– Aloin vertailla kristinuskon ja islamin jumalakuvaa sekä käsitystä oikeasta ja väärästä. Irakissa meidän ei sallittu tutkia asioita. Euroopassa aloin nähdä maailman eri silmin, Elijah toteaa.

– Tajusin, että tämä uskonto sopii minun persoonaani. Olen rauhallinen ihminen enkä halua vihata tai lyödä ketään.

Elijah janosi lisää tietoa kristinuskosta. Vastaanottokeskuksessa kävi pienen itsenäisen seurakunnan edustajia, jotka veivät asukkaita bussilla omaan kirkkoonsa, sekä Jehovan todistajia. Kun Elijah’n kiinnostus huomattiin, häntä alkoivat painostaa sekä maanmiehet että Jehovan todistajat, eri syistä.

– Olin tosi yksin enkä tiennyt, minne mennä.

Edessäni oli kaksi tietä, Elijah kuvailee.

Yhtäkkiä hänen silmänsä täyttyvät kyynelistä.

Myös Ramez Ansara liikuttuu. Minna-Sisko Mäkinen kaivaa laukustaan nenäliinoja.

”

Puhuin Jeesukselle kuin ystävälle. Olin eksyksissä ja pyysin apuun ihmistä, joka opastaisi minua.”

Kristityksi kääntynyt Elijah

Hetken kuluttua Elijah jatkaa kertomustaan.

– Silloin aloin rukoilla Jeesusta, joka islamin opetuksen mukaan on vain yksi profeetoista. Puhuin hänelle kuin ystävälle, en niin kuin mahtavalle Jumalalle. Olin eksyksissä ja pyysin apuun ihmistä, joka suvaitsisi ja opastaisi minua.

Malmin seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkinen tapaa usein turvapaikanhakijoita työnsä puolesta, ja näissä merkeissä hän tutustui Elijah’n kanssa. Mäkinen ei pelännyt keskusteluja kristinuskon ydinasioista, vaikka yhteinen kieli puuttuikin.

He juttelivat paljon. Kun kielitaito loppui isojen kysymysten äärellä, Minna-Sisko ohjasi nuorukaisen Ramez Ansaran luo.

– Oli iso ilo tutustua Rameziin. Hän ymmärsi mi-

nua ennen kuin ehdin kysyä mitään, Elijah sanoo rippipapistaan.

Ramez Ansaran työnkuva onkin mullistunut syksyn 2015 jälkeen. Hän pitää aikuisrippikoulua kristinuskosta kiinnostuneille turvapaikanhakijoille.

Herttoniemen kirkolla kokoontuu kaksi ryhmää joka maanantai. Kolmas ryhmä seuraa opetusta Skypen kautta, koska he asuvat vastaanottokeskuksissa muualla Suomessa.

– Rippikoulu kestää 45–60 tuntia. En kasta ketään ennen kuin voin olla varma, että ihminen todella haluaa tulla kristityksi ja on sisäistänyt sydämessään uskon, Ansara painottaa.

Pääkaupunkiseudun luterilaisiin seurakuntiin on nyt liittynyt 54 irakilaista turvapaikanhakijaa ja yksi muunmaalainen.

Elijah kastettiin Espoossa Perkkaan kappelissa 5. toukokuuta. Kummit ovat Minna-Sisko Mäkinen ja hänen miehensä Hannu. Kummilahjaksi hän toivoi kaularistiä.

Elijah tuntee saaneensa rauhan sydämeensä.

Mutta ulkoinen epävarmuus ja odotus jatkuvat.

Ensimmäisen kielteisen turvapaikkapäätöksen ja valituksen jälkeen hän on anonut oleskelulupaa muuttuneen tilanteensa perusteella. Irakissa islamista luopuminen on rikos, joka ansaitsee kuolemanrangaistuksen. Vaikka lähiomaisten kädestä. ■ Elijah’n nimi on muutettu.

6A

MIELIPIDE

Piispan on tunnettava seurakunnat ja media HELSINGIN PIISPA on kysytty haastateltava mediassa. Pääkaupungissa on monta mediataloa, ja siksi Helsingin hiippakunnan piispaa kysytään usein haastatteluun. Niissä tarvitaan tietämystä kirkosta, taitoa kiteyttää sanoma sekä kykyä esiintyä luontevasti ja uskottavasti.

Teemu Laajasalolla on pappina poikkeuksellisen hyvät valmiudet ja vuosien kokemus mediassa toimimisesta. Teemun esiintymisistä on saatu menneiden vuosien aikana hyvää näyttöä. Hänen esiintymisensä ja tapansa puhua ovat vieneet kirkon sinne, missä emme ennen ole olleet.

Helsingin piispa ei ole kuitenkaan vain mediajulkkis. Häntä tarvitaan kaitsemaan seurakuntia, vaalimaan ykseyttä sekä tukemaan sen työntekijöitä ja seurakuntalaisia usein hyvin yllättävissäkin tilanteissa. Teemu on toiminut 20 vuotta pappina, Agricola-liikkeen toiminnanjohtajana, Kallion kirkkoherrana, pappisasessorina tuomiokapitulissa sekä Helsingin seurakuntayhtymän johtajana. Hänellä on kokemusta seurakuntien ja seurakuntayhtymän vaikeiden ja haastavien tilanteiden hoidosta. Noissa tilanteissa Teemu on osoittanut rakentavaa ja selkeätä johtamiskykyä, jota

tarvitaan haastavan ajan keskellä entistä useammin.

Teemun pitkä kokemus seurakuntatyöstä yhdistettynä hyviin sosiaalisiin taitoihin takaavat sen, että hänestä tulisi hyvä Helsingin hiippakunnan seuraava piispa.

Hän on sitoutunut tähän kirkkoon.

Hänen rohkeuttaan tuoda kirkon sanomaa esille tarvitaan tässä ajassa.

Janne Silvast, Pirkko Yrjölä ja kahdeksan muuta allekirjoittajaa

Työtön, pysy kotona YHTEISKUNTAMME ON sairas. On työttömyyttä, syrjäytyneisyyttä, mielenterveysongelmia ja yleistä pahaa oloa.

Miksi meitä nöyryytetään ja viedään elämänhalu?

Sain itse kokea järjestelmän kylmän käden kosketuksen viime vuoden lopussa. Tyhmyyttäni en pysynyt kotona, kun odotin TE-keskukselta viestiä kurssille pääsystä. Hain kurssille juuri ennen eläkkeelle lähtöä, ja kutsu kurssin haastatteluun tuli kirjeitse kotiin.

Luulin, että saisin viestin myös joko sähköpostiini tai tekstiviestillä.

Tässä varoituksen sana työttömille: Älkää missään nimessä poistuko kotoanne, jos olette hakeneet työllisyyskurssille! Soittakaa mieluummin vaikka joka päivä TE-keskukseen.

Minulta vietiin kahden kuukauden tulot. Kylmästi ja ilman selityksiä. Minulla olisi ollut todella hyvä, monen tahon kehuma työllistämisidea, johon olen saanut aiemmin rahaa ympäristöministeriöltä. Kurssilla olisin voinut viedä ideaani eteenpäin.

Olin täydellisesti lyöty, yksinäinen, rahaton ja työtön, juuri ennen joulua.

Minulta katkaistiin myös henkivakuutukseni, jota olin maksanut vuosikausia, koska siinä rytäkässä en pystynyt maksamaan vakuutusmaksujani.

Nyt en ole enää minkään arvoinen.

Yksi arvottomista Suomen kansalaisista

Terroristeillakin on vastuunsa VÄISTYVÄ PIISPA Irja Askola kuulee terroriteoissa globaalin epäoikeudenmukaisuuden huudon (HS 21.6.2017).

Helsingin eräiden kirkkoherrojen linja kansalaistottelemattomuuteen liittyvän laittomuuden hyväksymisessä

LISÄÄ VERKOSSA

näyttää nyt laajentuvan piispallisesti syyttömien murhaamisen ymmärtämiseen. Kun on paha olo ja neitsyet taivaassa odottavat.

Kirkon jäsenenä kohta 70 vuotta olleena minun on yhä vaikeampi tunnistaa kuuluvani yhteisöön, jonka eettinen koodi ei vastaa jo lapsuudenuskossa sisäistettyä käsitystä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.

Vapaamielisesti maailman menoa ja sen ilmiöitä tarkastelevana minua eivät vaivaa esimerkiksi esillä olleet tasa-arvokysymykset. Arvostan Kirkon Ulkomaanavun työtä. Mutta en arvosta hyvän ihmisen helppoa farisealaisuutta, jota kirkossakin on vähintäänkin riittävästi.

Pahan tuomitseminen ja henkilökohtaisen vastuun vaatiminen on kristillisyyttä, myös suhtautumisessa terrorismiin. Globaalit ratkaisut syntyvät pitkäjänteisesti oikeilla hyvillä teoilla – ei löysillä puheilla.

Tapio Kiiskinen kauppaneuvos

Julkaisemme korkeintaan 1 500 merkkiä pitkiä mielipidekirjoituksia.

Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarvittaessa.

Lähetä tekstin mukana yhteystietosi toimituksen tietoon.

Mielipiteet julkaistaan myös verkossa: www.kirkkojakaupunki.fi Kirkko ja kaupunki, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki mielipiteet@kirkkojakaupunki.fi

Kolumni

Hyväosaisten jäätelökekkerit Meillä voi maksaa palvelusetelillä!

Lyhyt- ja pitkäaikaishoivaa ikäihmisille Pornaisissa idyllisessä maalaismaisemassa sijaitseva Attendo Onnentäyttymys tarjoaa lyhytaikaista asumispalvelua sekä pitkäaikaista tehostettua asumispalvelua ikäihmisille ja muistisairaille. Meillä on mukavaa seuraa toisista asukkaista, virikkeitä, toimintaa ja ohjelmaa.

Mäntsälässä palveluiden äärellä sijaitseva Attendo Onni sopii kodiksi tehostettua hoitoa tarvitseville ikäihmisille.

Soita ja kysy lisää sekä pysyvästä asumispalvelusta että lyhytaikaisesta asumispalvelusta omaishoitajan lepopäivien tai putkiremonttien ajaksi: Attendo Onnentäyttymys: Pia-Mari Töyli p. 044 494 4799 Attendo Onni: Päivi Hyvärinen Meier p. 044 494 0040 www.attendo.fi

Umberto Eco muisteli eräässä esseessään lapsuusvuosiensa kurjuutta. Italia oli sodan raunioittama, nälkä ja puute vaivasivat. Köyhien perheiden vanhemmat maanittelivat lapsiaan olemaan kilttejä lupaamalla, että he pääsevät kaupunkiin katsomaan, kun rikkaat syövät jäätelöä.

Econ tarina vaatii päivitystä. Enää rikkaat eivät herkuttele köyhien edessä jäätelöllä, vaan hyvällä elämällä. He ovat uskaltaneet unelmoida, yrittää ja menestyä. He ovat luoneet itselleen hohdokkaan nykyisyyden ja vielä hohdokkaamman tulevaisuuden.

Ajan henkeä kuvastavat lehtijuttujen otsikot: ”Kolme asiaa, joita rikkaat karttavat”, ”Viisi asiaa, jotka rikkaat tekevät toisin”, ”Kymmenen asiaa, jotka rikkaat tietävät, mutta sinä et”.

Klikinsäästäjänä voisi käyttää entistä pääministeriä Alexander Stubbia, joka neuvoi kouluvierailullaan lapsia unelmoimaan suuria ja olemaan ahkeria, koska silloin heidät palkitaan menestyksellä.

Elämäntaito-oppaat sanovat saman hienovaraisemmin. Niissä toistuu eri muodoissaan Albert Schweitzerin opetus: ”Menestys ei tuo onnellisuutta, mutta onnellisuus tuo menestystä.”

Onnellisuuden ja menestyksen toisiinsa liittävä positiivisen ajattelun kultti häivyttää yhteiskunnalliset rakenteet ja atomisoi kansalaiset yksilöiksi. Oma tahto ja omat pyrkimykset ratkaisevat. Kaikki on vain itsestä kiinni.

Positiivinen ajattelu on aikamme vahvin ja vaikutusvaltaisin uushengellisyyden muoto. Sen edessä polvistuvat niin yritysjohtajat ja poliitikot kuin viihteen ja urheilun tähdet. He lipovat kurjistuneen keskiluokan ja ahdistuneen alaluokan edessä iskulauseitaan kuin Econ lapsuuden Italiassa rikkaat jäätelöitään.

Menneessä maailmassa kapitalistit halusivat työläisten käyvän kirkossa ja olevan kuuliaisia Jumalalle, nykyisin he puhuvat yhteisestä visiosta ja palkkaavat innostavia guruja pitämään henkilöstölle motivointiseminaareja.

Optimismi on salakavalaa maailmassa, jossa kaikki eivät voi menestyä. Yksiä se kohtelee hellästi, toisia julmasti. Takaiskujen lannistama ihminen ei ole vain onneton, vaan hän on ennen kaikkea epäonnistunut tulemaan onnelliseksi.

TOMMI MELENDER Kirjoittaja on vantaalainen kirjailija, esseisti ja toimittaja.

Ihan oikea elämänkoulu Kirkko ja kaupunki seurasi Vuosaaren seurakunnan musiikki- ja mediarippikoulun taivalta ensitapaamisesta konfirmaatiopäivään.

TEKSTI HANNA ANTILA JA TOPIAS HAIKALA KUVAT MARIANNA SIITONEN

Lohirannan leirijaksolla päivät alkoivat aamuhartaudella.

2B

Ensimmäisen tapaamisen musiikkirastilla tutustuttiin veisukirjaan.

Vanhemmat pääsivät keskustelemaan omista riparimuistoistaan.

Kuvassa Siina Parkkinen ja Ulla Vuolanne.

11. helmikuuta, Vuosaaren kirkko

Y

llättävän pirteää ja täsmällistä porukkaa!

15-vuotiaan saaminen lauantaiaamuna kirkkoon kello kymmeneksi ei kuulosta helpolta, mutta kirkon penkeissä on täyttä hyvissä ajoin. Käynnistymässä on Vuosaaren seurakunnan rippikoulujen starttiviikonloppu, ja siksi kirkolle on jo aamuksi kutsuttu neljä rippikouluryhmää. Ripariryhmistä yksi on musiikki- ja mediapainotteinen, ja sen matkaa aina tästä päivästä heinäkuun alussa pidettävään konfirmaation Kirkko ja kaupunki seuraa.

Mitä olisi ripari ilman tutustumisleikkejä? Homma käynnistyy perinteisellä tutustumiskierroksella, jonka aloittaa riparin pappi Lauri Holma esittelemällä itsensä ja sen, mitä harrastaa. Tutustuminen jatkuu vähän luovemmin ja liikkuvammin. Huoneeseen kuvitellaan ensin lähiseudun kartta, jonne voi sijoittaa kotinsa. Sen jälkeen sijoittaudutaan kuvitteelliselle Suomen kartalle oman syntymäpaikan mukaan. Lopuksi käytössä on koko maailman kartta ja mietitään, minne haluaisi matkustaa.

Juho Huttuselle oli selvää, että hän tulee rippikouluun. Musiikki- ja mediaripari kuulosti sopivalta muun muassa siksi, että hän on harrastanut pianonsoittoa.

– Olin kuullut, että riparilla on kivaa. Siellä oppii kaikenlaisia uusia juttuja.

Ella Wirama kallistui riparin kannalle muiden suositusten perusteella.

– Aloin ajatella tätä rippikouluasiaa alkuvuodesta vuosi sitten. Ensin mietin, että en jaksaisi, mutta sitten kavereilta kuuli sellaisia juttuja, että se on

Hietaniemen krematoriossa nuoret saivat kurkata, miltä näyttää uunista kolattu ihminen.

”

Riparilla on aina hyvä tunnelma ja yhteishenki, mutta joillakin on aivan erityisen hyvä.”

Jonna Peitso

elämän kivoimpia kokemuksia. Ripari on ainakin jotain erilaista.

Nuorisotyönohjaaja Jonna Peitson mukaan ripariryhmistä voi jo ensitapaamisella päätellä jotakin. Tästä porukasta on syntynyt hyvä ensivaikutelma.

– Riparilla on aina hyvä tunnelma ja yhteishenki, mutta joillakin aivan erityisen hyvä.

Peitson mukaan rippikouluissa toistuu usein sama kaava: sinne tullaan vähän epäluuloisina ja arkoina, ei ihan intoa puhkuen. Leirin jälkeen taas kuulee sellaisia kommentteja kuin että ”tämä oli mun elämäni paras viikko”.

7. maaliskuuta, Vuosaaren katukappeli

S

itten viime näkemän tapahtunut seuraavaa: Rippikoululaiset ovat osallistuneet aloitusmessuun. Isoset on valittu. Heitä on peräti 11, joukossa konkareita, joilla on leirejä takana ”jotain sata” ja sellaisia, jotka ovat isosena ensimmäistä kertaa. Riparilaisille on luotu oma WhatsApp-ryhmä. Nuorisotyönohjaaja Jonna Peitso kehottaa vanhempia kärsivällisyyteen nuorten piippaavien puhelimien kanssa. Viestit eivät ole turhia, vaan osa ryhmähengen luomista.

Tällä kertaa läsnä on sekä riparilaisia että heidän vanhempiaan. Yhdessä käydään läpi esimerkiksi leirin turvallisuusasiat, jonka jälkeen äitivoittoinen ryhmä jää vielä keskustelemaan työntekijöiden kanssa.

Aneta Dresler-Nurmi, Siina Parkkinen ja ­Ulla Vuolanne odottavat, että ripari tarjoaa nuorille mahdollisuuden pohtia eri asioita, keskustella ja kuulla erilaisia mielipiteitä. Avoimuutta, rohkeutta ja uusia kavereitakin toivotaan.

– Avoimuus eri asioille on se, mitä eniten toivon.

Hengellistä puoltakin toki, Siina Parkkinen sanoo.

B

Musiikki- ja mediariparilla työskentelivät pastori Lauri Holma, nuorisotyönohjaaja Jonna Peitso ja kanttori Hanna Virtanen.

3

Leirijaksolla oli mahdollisuus keskustella sellaisista aiheista, joista ei muuten tule puhuttua.

Leiriläiset etsivät Lohirannan maastosta kivet, jotka kuvasivat syntejä.

Nuoret ovat yhä tiedostavampia.

Isoset Jerry Salonen ja Olivia Asikainen lopettivat alkuvuodesta lihansyönnin.

”

Sellaisten kannattaa tulla, jotka tykkää syvällisestä juttelusta.”

Sonja Seppä

– Tämän ikäiset nuoret miettivät aika isoja juttuja, mutteivät välttämättä tuo sitä julki.

Dresler-Nurmi on myös huomannut, että nuoret miettivät suuria kysymyksiä.

– Minusta tuntuu, että miettivät jopa liikaa, hän toteaa.

Mutta millaista on sitten olla rippikouluikäisen vanhempi?

– Haastavaa, Dresler-Nurmi sanoo. – Mutta myös aika mielenkiintoista.

– Ihanaa, tiivistää Ulla Vuolanne.

– Nuori on jotenkin elämän kynnyksellä. Tietyllä tapaa tämä ikä on paras ikä. Pitää hyväksyä se, ettei lapsi ole enää sylissä ja antaa hänen kasvaa.

Siina Parkkinen muistuttaa, että samalla kun lapsi kasvaa, kasvaa vanhempikin, koko ajan paremmaksi.

– Mielenkiintoista aikaa. On huonoja päiviä, on hyviä päiviä. Silloin jos ovet paukkuu, voi ajatella,

että hyvä, lapsi osaa ainakin näyttää tunteitaan. Ja ylpeä olen aina lapsistani. Haluan tehdä selväksi, että tapahtui mitä tahansa, olen ylpeä.

16. toukokuuta, Hietaniemen krematorio

14-

ja 15-vuotiaat ensi kesän riparilaiset lampsivat Hietaniemen krematorion pihalle. On melkein teepaitakeli. Täällä poltetaan ihmisiä. Pastori Lauri Holman mielestä krematoriovierailu on hyvä juttu.

– On se vanha sanonta, että muista kuolemaasi. Se antaa elämälle perspektiiviä, että täällä ei olla ikuisesti.

Ei olla, ei. Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Pastorin vastaus lienee selvä, joten kysytään nuorilta.

– Varmaan sielu lähtee ruumiista ja menee jonnekin parempaan paikkaan, pohtii Ella Wirama.

– Ajattelen aika samalla tavalla kuin Ella. Että sielu irtoaa ruumiista ja jatkaa elämää jossain muualla, sanoo Hilkka Hissa.

Mikael Wilén on vuosikaudet työskennellyt vainajien ja luumurskan keskellä. Mitä krematorionhoitaja ajattelee: onko kuolema ihmisen loppu?

Wilén toteaa kuuluvansa kirkkoon, mutta sen verran on tullut nähtyä, että tuota.

– Minulla on sellainen ajatus, että niin kauan, kun löytyy henkilöitä, jotka muistavat vainajan, niin kauan hän elää ikuisesti. Tämä olisi sellainen helppo vastaus. Mutta minä olen varmaan väärässä, hän sanoo ja naurahtaa.

Kohta nuoret pääsevät vapauteen, mutta Holma kokoaa joukon vielä kasaan.

– Ajattelen, että jollakin tavalla elämää arvostaa enemmän, kun tajuaa, ettei se jatku maan päällä ikuisesti, Holma sanoo.

– Mitä teidän mielestä ihmisen tietoisuudelle käy kuoleman jälkeen? Jatkuuko se vai raukeaako tyhjyyteen? Tästä voidaan jatkaa riparilla.

15. kesäkuuta, Lohirannan leirikeskus, Lohja

K

ello on yhdeksän. Lohirannan leirikes­ kuksen kappelissa alkaa kohta aamuhartaus. Ripariryhmä on herännyt neljänteen leiri­aamuunsa. Tai ainakin osa on herän-

nyt.

Kappeli on niin pieni, että leiriläiset hädin tuskin mahtuvat sinne. Tuoleja ei ole, vaan lattialla on tyynyjä.

– Te ette pysy hereillä, jos makoilette, ­sanoo nuorisotyöntekijä Jonna Peitso.

4B Konfirmaatiopäivä koitti 2. heinäkuuta. Elsa Vuolanne kantoi konfirmaatiomessussa ristiä.

Lauri Holma ja Jonna Peitso siunasivat nuoret yhdessä kummien tai muiden läheisten aikuisten kanssa.

Lattialla kököttää leiriläisiä, jotka näyttävät siltä kuin olisivat marssineet läpi yön.

– Menittekö te älyttömän myöhään nukkumaan, kun noin väsyttää? Kolmelta?

– Eiku kahdelta, sanoo joku.

Peitso on vetänyt ripareita parikymmentä vuotta. Sinä aikana nuoret ovat käyneet yhä tiedostavammiksi.

– Me joudutaan paljon enemmän vastaamaan ekologisiin ja vähemmistöryhmiä koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi joka leirillä kysytään, että miksi Jumala ei suvaitse homoja.

Mitäs nuorisotyöntekijä siihen vastaa?

– Kysyn, mistä sä olet sellaisen käsityksen saanut. Me voidaan helposti ajatella, että kirkko tai Jumala on jotain mieltä, vaikka kyse on vain ihmisten ajatuksista.

Toinen yleistyvä ilmiö on se, että perustiedot kristinuskosta ovat yhä heikommat.

– Yhdellä leirillä kysyttiin ihan tosissaan, että eikö Jeesus elänyt joskus 1700-luvulla. Perusfaktat ovat aika hakusessa.

Myös individualismi on kasvanut. Nuoret haluavat ajatella asioista omalla tavallaan. Monille on vieras ajatus, että kirkko saisi määritellä, miten pitää uskoa.

– Loppujen lopuksi aika monet nuoret uskovat niin kuin kirkko opettaa. He vain haluavat ajatella, että tämä on mun oma idea.

Lauri Holma on huomannut saman.

– Jokaisella on vapaus olla sitä mieltä kuin haluaa, hän sanoo.

– Ei meillä ohjaajilla ole sataprosenttisia vastauksia näihin asioihin. Me pohdimme näitä yhdessä, ja se uskon ja epäilyksen välinen jännite on aina olemassa.

Moni leiriläinen huomauttaa, että Jumalan olemassaoloa ei voida osoittaa tieteellisesti. Siinä ollaan Holman mielestä ydinasioiden äärellä.

”

EI MEILLÄ OHJAAJILLA OLE SATAPROSENTTISIA VASTAUKSIA. POHDIMME YHDESSÄ, JA USKON JA EPÄILYKSEN VÄLINEN JÄNNITE ON AINA OLEMASSA.” LAURI HOLMA

– Haluaisin, että leiriläiset oppisivat ymmärtämään hengellistä kieltä. Me lähestytään Jumalaa aika paljon tieteen kielellä. Uskonnon kieli voi kuitenkin olla lähempänä runouden tai taiteen kieltä.

Päivätauolla joukko leiriläisiä askartelee itselleen rukoushelmiä. Sonja Seppä suhtautuu toimittajaan varauksella. Hän suostuu harkitsemaan kysymyksiin vastaamista, kunhan ensin kuulee kysymykset. Se sopii.

Minkälaista leirillä on ollut?

– No en mä nyt tiedä. Mä en ole mikään jeesustelijaihminen, Seppä vastaa.

Onko täällä sitten ikävää?

– No en mä nyt tiedä. Ei mikään paras leiri, mutta kyllä tää menettelee.

Ahdistaako olla riparilla, jos ei ole jeesustelija?

– Ei, mut mun mielestä se on vain tyhmää, kun pitää koko ajan puhua Jeesuksesta tai jostain Jumalasta.

Tuntuuko, että niitä asioita tuputetaan?

– No ei.

Suosittelisitko riparia kavereillesi?

– No riippuu vähän, millainen ihminen on. Sellaisten kannattaa tulla, jotka tykkää syvällisestä juttelusta.

2. heinäkuuta, Vuosaaren kirkko

K

onfirmaatiomessu Vuosaaren kirkossa alkaa kello 11, mutta jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ovat ensimmäiset pukemassa albaa juhlavaatteiden päälle. He vaikuttavat iloisilta ja rennoilta, ja ensimmäisten tapaamisten varautuneisuus tuntuu kaukaiselta. Tyttöjoukko on sitä mieltä, että rippileirillä oli niin kivaa, että he haluaisivat sinne takaisin.

Ia Aikalan mielestä riparista teki mahtavan kokemuksen välitön, lämmin tunnelma. Myös isoset saavat kiitokset. Hilkka Hissa kertoo, että myös leiripaikka, Lohiranta Lohjalla, oli hieno.

– Mä ajattelin, että siellä leirillä olisi tylsää, mutta se ylitti kaikki odotukset, Ia sanoo. – Siellä oli jotenkin helppo olla oma itsensä. Helpompi kuin koulussa.

Vähän ennen messun alkua kanttori Hanna Virtasella on vielä asiaa.

– Mitä pitää muistaa konfirmaatiobiisissä, hän kysyy.

– Pitää laulaa kovaa, huutaa joku.

– Niin ja välisoitto, jatkaa toinen.

Elsa Vuolanteella on konfirmaatiomessussa jännä paikka, sillä hän kantaa ristiä. Rippijuhlia vietetään messun jälkeen Puotilan työväentalolla.

Ohjelmassa on paljon musiikkia. Isoset ja kanttori Hanna sekä pappi Lauri käyvät laulamassa, viulua soittava Elsa esiintyy myös itse serkkujensa kanssa.

Rippijuhlia edeltävä viikko on Elsan mielestä ollut tosi kiireinen ja stressaava, mutta nyt hän tuntuu olevan täynnä virtaa ja nauttivan juhlapäivästä. Konfimaatiomessu meni hyvin.

– Hyvät tunnelmat, ei tullut virheitä.

Hänetkin ripari yllätti positiivisesti.

– Tutustuin moniin ihmisiin. Etukäteen en tuntenut juuri ketään. Varsinkin vikat päivät olivat tosi hyviä! Ihmisiä tulee ikävä.

– Opin myös paljon uskonnosta. Leirillä oli sellainen ilmapiiri, että uskaltaa sanoa mielipiteensä.

Ei lannisteta, vaikka ei olisikaan kaikkien kanssa samaa mieltä.

Kolumni

B

Cowboy ei halua polvilleen

TOMMI LAITIO Kirjoittaja on Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja. tommi.laitio@hel.fi

”

AJATUS UUDELLEENKOULUTUKSESTA TUNTUU EPÄUSKOTTAVALTA NIILLE, JOTKA EIVÄT LAPSENAKAAN VIIHTYNEET KOULUSSA.”

VALKOHÄNTÄPEURA TUIJOTTAA seinältä. Kattokoristeessa on satoja peuransarvia. Ravintolan hittituote on uppopaistettu naudanpihvi, jonka päällä on ruskeaa kastiketta.

Puolisoni kasvuseudulla Etelä-Teksasissa kolme neljästä äänesti Donald Trumpia presidentiksi.

Yksikään demokraattien presidenttiehdokas ei ole voittanut täällä sen jälkeen, kun oman kylän poika Lyndon B. Johnson lopetti presidenttinä rotuerottelun 1964.

Autoissa on tarrat, joista toisessa on Yhdysvaltain lippu ja toisessa Teksasin tunnus eli yksi tähti. Tähdellä muistutetaan ajasta, jolloin Teksas oli oma valtio. Teksasin tunnuslause on yhä uhitteleva: Älä haasta riitaa Teksasin kanssa.

Apteekin ovessa on kyltti, jossa pyydetään jättämään aseet autoon. Itsenäisyyspäivän kunniaksi radiosta tulee kantrikappale, jossa lauletaan: ”Olen ylpeä amerikkalaisuudestani, koska ainakin tiedän olevani vapaa.”

SYÖDESSÄNI MIETIN J.D. Vancen menestyskirjaa Hillbilly Elegy ( Junttielegia). Köyhästä valkoisesta perheestä tulevan investointipankkiirin kasvukertomusta pidetään viime vuosien parhaana kuvauksena valkoisen työväenluokan tuntemuksista.

VIELÄ EHDIT MUKAAN OPISKELEMAAN KULLATUT KÄSIKIRJOITUKSET 30.7.-4.8.

Oletko koskaan maalannut pergamentille? Entä korkokullannut lehtikullalla ja kirjoittanut vanhanaikaisella täytekynällä tai sulkakynällä kaunokirjoitusta?

367 €/ OH1 ja 319 € /OH2.

SOKRATES JA PEGASOS 31.7.-6.8.

- Filosofia luovan kirjoittamisen inspiroijana Kurssi koostuu lyhyistä antiikin mytologian, filosofian ja kirjallisuuden luennoista ja niiden pohjalta tehtävistä ryhmätöistä ja kirjoitusharjoituksista.

397 €/OH1, 341 €/OH2

ENTÄ JOS ELÄMÄ OLISI MENNYT TOISIN? 11.-13.8.

Aikuisten lähetyslasten tapaaminen 199 € /OH1, 173 € /OH2

Ilmoittaudu mukaan kursseille

www.valamo.fi

sähköpostitse kurssit@valamo.fi puhelimitse 017 5701 401 (ma-pe klo 9-15)

Vance sanoo, että hänen kotiseudullaan moni kokee menettäneensä varman työn, miehen aseman perheen päänä ja kristillisyyden yhteiskunnan perustana. Perheiden ongelmat ja rakennemuutos ovat todellisia, mutta niiden tunnustaminen olisi epäonnistumisen tunnustamista. Epävarmuus saa Vancen mukaan ihmiset ripustautumaan tarjottuun ajatukseen uhatusta isänmaasta.

KUN UPOTAN veitsen uppopaistettuun pihviini, tuntuu ilmiselvältä, miksi liberaali sanoma ei kanna Teksasin kaltaisissa paikoissa. Täällä menestys perustuu rakenne- ja ilmastonmuutoksen kohteisiin eli öljyyn ja karjaan. Öljynporaajat, rekkamiehet ja karjankasvattajat eivät löydä omaa ja lastensa paikkaa liberaalien tarinassa yhdenvertaisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Ajatus uudelleenkoulutuksesta tuntuu epäuskottavalta niille, jotka eivät lapsenakaan viihtyneet koulussa. Heille luvataan etuuksia ja muutostukea, mutta ei mahdollisuutta olla vapaa eli hyödyllinen ja arvokas toisille. Liberaalit eivät tarjoa sankaruutta.

Ei lännensankari halua olla polvillaan, niin kuin ei myöskään suomalainen. Kumpikin haluaa seistä selkä suorassa ja sanoa: ”Minulla on väliä.”

KESÄSEURARADIO 28.6.–31.7.2017 Ohjelmaa Suviseuroista ja opistoseuroista.

Arkistolähetykset suurten seurojen välillä joka arkipäivä kello 12 ja 19.

UUTTA! Iltahartaus arkistolähetyksen päätteeksi joka arkipäivä kello 20.40.

UUTTA! Juonnetun ohjelman ulkopuolella taukomusiikkia SRK:n äänitteiltä.

Paavalin salaisuus vielä 28.7. klo 18 ja 29.7. klo 13 Johannes, ukkosenjylinän poika 3.–4.8. klo 13 6.8. klo 13 11.–13.8. klo 13

Liput: aik. 15 €, 3-12 v. 10 €

Vivamontie 2, 08200 LOHJA Puh. 0207 681 760

Tarkempi ohjelma ja nettiradio: www.rauhanyhdistys.fi

HELSINKI ESPOO VANTAA

107,4 MHz

SRK

5

6B

Roskapostilaatikko Pian eläkkeelle jäävän piispan Irja Askolan sähköposti on viranhoidon aikana täyttynyt viesteistä, joissa häntä solvataan ja uhkaillaan raiskauksella. Hän on lukenut ne kaikki.

Teksti Topias Haikala Kuvat Esko Jämsä

E

i Irja Askola tällaisia myrskyjä osannut odottaa. Helsingin piispa istuu kesäkuulla virka-asunnossaan ruokapöydän ääressä. Seiniltä on jo pakattu tauluja. Askola jää marraskuussa eläkkeelle, ja edessä on muutto pois Korkeavuorenkadulta.

Tällä hetkellä se tuntuu huojentavalta.

– Pitäisi ehkä sanoa, että joo, ihan tosi pirteänä tässä ollaan. Mutta kyllä minä tunnen viran kuormaa nyt enemmän kuin yhtenäkään muuna kuukautena näiden seitsemän vuoden aikana.

Askolassa ruumiillistuu Suomen luterilaisen kirkon murros. Vanhan polven kirkkokansa on ajatellut, että kirkon tehtävä on saarnata sielujen pelastusta ja että sillä tontilla kirkon tulisi pysyä. Askola ei pysy. Läpi seitsenvuotisen piispanuransa hän on ottanut äänekkäästi kantaa sellaisten asioiden puolesta, jotka saavat monet näkemään punaista.

Askola on julkisesti toivonut, että kirkko voisi alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Vuonna 2013 hän siunasi samaa sukupuolta olevan pariskunnan lähetystyöhön, mikä herätti kirkon konservatiivisella laidalla pienen myrskyn – sii-

tä huolimatta, että Askola vain noudatti kirkon yhteisiä ohjeita.

S

ittemmin piispa on saanut huomata, että ne aallot olivat pieniä. Varsinainen rajumyrsky nousi, kun Irja Askola alkoi puolustaa toista vähemmistöä: Eurooppaan tulevia turvapaikanhakijoita.

– Kun olen selkeästi asettunut vaatimaan inhimillisempää maahanmuuttopolitiikkaa ja oikeudenmukaisempaa kohtelua turvapaikanhakijoille, se herättää aika paljon vihanpurkauksia, Askola kertoo.

Ne purkaukset tulevat pääasiassa sähköpostitse, ja useat niistä tihkuvat väkivaltaa. Moni toivoo, että Askola raiskattaisiin.

Kun Askola on puhunut vihaviesteistä esimerkiksi naiskansanedustajien kanssa, hän on huomannut, että vihapostin logiikassa on sukupuoleen liittyvä mutka. Jos miespiispa tai -poliitikko sanoo jotain närästävää, kriitikot hyökkäävät instituutiota vastaan.

– Että meidän sukumme on aina äänestänyt teidän puoluettanne. Enää emme äänestä, Askola selittää.

Mutta kun kyseessä on nainen, syytökset ja uhkaukset kohdistuvatkin henkilöön. Ruvetaan kommentoimaan ulkonäköä tai seksuaalisuutta.

Sellaisia viestejä tulee paljon – ja Irja Askola lukee ne.

Kaikkiko?

– Joo. Jos ne tulevat suoraan minulle.

Moni naputtelisi viestit suoraan roskakoriin. Miksi piispa ei tee niin?

Askola jää miettimään. Seinällä tikittää kello, jota ei ole vielä pakattu.

Piispan isä osti kellon tyttärelleen 65 vuotta sitten.

Eikä kaikki kriittinen palaute ole asiatonta, saati perusteetonta.

– Ymmärrän vantaalaisen yksinhuoltajaäidin kiukun, kun hän sanoo, että piip piip piispa – siis kirosana kirosana –, te hyysäätte maahanmuuttajia ja toivotatte heidät tervetulleiksi, mutta minua ei kukaan ole koskaan toivottanut tervetulleeksi mihinkään.

Silti Askola miettii joskus, ymmärtävätkö raivopostin lähettäjät, että viestit lukee ihminen nimeltä Irja, joka saattaa menettää niiden takia yö­ unensa.

Minusta on tärkeää,

uonna 2010 Helsingin piispanvaalissa annettiin 1 164 ääntä. Niistä 567 sai Alppilassa asuva 57-vuotias teologian maisteri Irja Askola. Syyskuussa hänestä vihittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen naispiispa.

Niille kirkon aktivisteille, jotka aikanaan taistelivat naisten pappeuden puolesta, Askolan valinta oli samanlainen juhla kuin Barack Obaman valinta presidentiksi oli Yhdysvaltain mustille.

Kaikki eivät kuitenkaan olleet äänestyksen tuloksesta innoissaan. Konservatiivikristillisen Uusi tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela totesi pääkirjoituksessaan, että piispa, joka kyseenalaistaa Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja haluaa siunata samaa

”

että me emme mene selityksissämme Jumalan aikataulujen tai Jumalan todellisuuden ohi.”

Irja Askola

Sitten piispa sanoo: – Ystävänikin ovat välillä olleet huolissaan jaksamisestani juuri tämän takia. He ovat sanoneet, että etkö voisi olla vain sellainen teflonpannu. Että miksi altistat itsesi tälle.

– Mutta ajattelen, että minun piispanvirassani yksi keskeisiä työn edellytyksiä on herkkyys. Ja jos näkee työnsä keskeiseksi vahvuudeksi olla herkkä, ei voi ajatella, että luen vain kivoja viestejä, joissa minua kiitetään.

Täytyy kuulla se koko spektri.

V

B

sukupuolta olevien liitot, on selvästi eri linjoilla kuin Jeesus, apostolit ja koko Raamattu. ”Tällaista henkilöä ei kukaan Raamatun arvovaltaan uskon asioissa sitoutuva mitenkään voi pitää hengellisessä ja raamatullisessa mielessä todellisena kristittynä paimenena”, Nummela kirjoitti.

– Tuostahan minun ja Leif Nummelan ystävyys alkoi, Irja Askola sanoo.

Kun Askola ja Nummela tapasivat kirkolliskokouksessa, he päättivät juoda kahvit ja kertoa avoimesti, mitä ajattelevat. Siitä tuli perinne.

– Kuulostelemme toistemme vointia ja kuulumisia. Kumpikaan ei yritä taivuttaa toista omalle kannalleen.

Tiedämme, että ajattelemme eri tavalla, mutta meillä on myös paljon yhteisiä ajatuksia, Askola selittää. – Olen puhunut erimielisyyden etiikasta, ja siitä pidän kiinni.

Sitä piispa toistelee. Hänen kanssaan saa olla eri mieltä, mutta solvata ei saa. Vaikka toisen usko on erilaista kuin oma, sitä ei saa mitätöidä.

M

onien konservatiivien mielestä piispan usko tuntuu olevan turhan erilaista kuin se, mitä kirkon tunnustuskirjoissa lukee. Toisten mielestä varsinainen ongelma on siinä, että homoista ja mamuista paasaava Irja Askola ei juuri puhu uskostaan.

– Ovatkohan he koskaan kuunnellet saarnojani tai lukeneet kolmea viimeistä runokirjaani? Askola kysyy.

Jaa-a, mutta kysytään nyt silti. Nousiko Jeesus kuolleista?

– Kyllä, eihän hän ole enää täällä meidän keskuudessamme. Totta kai.

Hän on tuonpuoleisuudessa eikä mis-

sään pitkänperjantain haudassa. Juuri pääsiäinen veti auki verhon, joka julmasti erotti elämän ja kuoleman. Tänään tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen todellisuuden raja on ohut.

Voiko rukous parantaa fyysisiä sairauksia?

Piispa miettii vastaustaan. Seinäkello tikittää.

– Enempi ajattelen, että rukous auttaa elämään sairauden kanssa, hän vastaa kohta.

”

Koen vastuun suurena.

Monet ihmiset tapaavat harvoin ketään kirkon edustajaa. On minun vastuullani, mikä tunneviesti siitä jää.”

Irja Askola

– Ja rukous voi myös toimia lääketieteen tai muiden hoitomuotojen kautta. Mutta pidän tärkeänä, että kenenkään uskoa ei leimata heikoksi sen takia, että joku sairaus ei ole poistunut rukouksesta huolimatta.

Entä koittaako joskus päivä, jolloin Jeesus palaa fyysisesti maan päälle?

– En tiedä mitä on maan päällä ja fyysisesti, mutta kyllä me uskomme siihen, että eräänä päivänä tämä meidän nykyinen olomuotomme muuttuu, Askola toteaa.

– Minusta on silti tärkeää, että me emme mene selityksissämme Juma-

lan aikataulujen tai Jumalan todellisuuden ohi.

M

uinoin Irja Askolalla oli tapana käydä monta kertaa viikossa uimassa Stadikalla. Niin hän kävi myös sinä aamuna piispanvaalien jälkeen, kun hänet bongattiin.

– Ykskaks kaakelit vain kumuloivat, kun yksi rouva siitä vierestä sanoi, että herranjumala, täällä on toi piispa!

Askola kertoo.

Sitten hän nauraa.

– Kaikki kääntyivät katsomaan, ja minä ajattelin, että olivatkohan nämä nyt tässä nämä mun uimiset.

Sittemmin Askola on hyväksynyt sen, että hän on kirkon kävelevä postilaatikko. Ihmiset tulevat nykimään hihasta kadulla ja metrossa. Pääasiassa kommentit ovat ystävällisiä. Pyydetään, että tulisiko piispa selfieen, kun mutsi fanittaa häntä.

– Niille ihmisille jotka tunnistavat minut kadulla, olen Irja-instituutio – silloinkin, kun itse mietin, missä välissä ehdin käymään ruokakaupassa.

Piispa käy siis itse ruokakaupassa?

– No voi hyvänen, joo.

Askola on saanut oppia, että samalla, kun piispan elämässä yksityisyyden rajat paukkuvat, yksinäisyys lisääntyy. On paljon asioita, joita hän ei voi jakaa kenenkään kanssa. Piispa kulkee paljon korkean profiilin tilaisuuksissa, joissa hän ei ole vain yksi kirkon tyypeistä – hän on itse kirkko.

– Koen sen vastuun hirmu suurena.

Nämä ihmiset tapaavat harvoin ketään kirkon edustajaa. On minun vastuullani, mikä tunneviesti siitä jää, Askola selittää.

7

– Se tunneviesti on minun harteillani, ja se on yksinäinen tunne. Ei sitä kukaan hoida minun puolestani eikä minun kanssani.

Myöhemmin Askola haluaa lisätä, että ei edustaminen missään nimessä ole vain kuormittavaa. Vastuu on myös inspiroivaa ja iloista. Piispasta tuntuu hyvältä kantaa kirkon ­kasvoja, kun hän tietää monien kirkon jäsenten seisovan kannustusjoukoissa.

I

rja Askola on piispavuosinaan liputtanut hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden puolesta. Askolan esimies ei kuitenkaan aina ollut yhtä aurinkoinen.

Nimittäin Jeesus. Jumalan Pojalla oli rakkauspuheiden välissä tapana julistaa, että tie pelastukseen on kapea, että sen löytävät harvat, että se on tarkoitettu vain Israelin kansan kadonneille lampaille, että ihmisten tulisi kääntyä ja että loput heitetään tuliseen pätsiin.

Aikamoinen tiukkis. Tunnistaako piispa tämän äksyilevän Herransa?

– Täytyyhän mun se tunnistaa, kun olen Raamattua lukenut, Askola tokaisee.

– Mutta minun persoonaani sopii paremmin se, että pyrin vahvistamaan niitä asioita, jotka koen hyviksi, tärkeiksi ja oikeudenmukaisiksi.

Enkä rupea haukkumaan tai parjaamaan ihmisiä.

Tuottaako ankara Jeesus päänvaivaa?

– No tavallaan. Jos hän olisi meidän hiippakuntamme pappi, voisi tulla aikamoisia palautteita piispanpostilla, Askola naurahtaa. ■

8B

”Saa taas tarinassa knapperwursti lisää kokoa”, toteaa Brünnhilde Helgalle.

”Ajattele jotain tyttöä hurskasta” Päivällispöydässä tapaamme rennosti seurueensa kanssa keskustelevan Lutherin.

Teksti Simo Heininen Kuvitus Anssi Rauhala

S

e, joka ei rakasta viiniä, naisia ja laulua, pysyy narrina koko elämänsä”, kerrotaan Martti Lutherin sanoneen. Tätä mietelmää on toistettu ahkerasti varsinkin kirkollisten piirien ulkopuolella. Tätä elämänohjetta ei kuitenkaan löydy Lutherin teoksista, vaan se kuuluu niihin viisauksiin, joita jälkimaailma on pannut reformaattorin suuhun.

Lutherin kuuluisat pöytäpuheet ovat hänen elämänsä loppupuolelta. Hän ei enää ole kirkkoa ja keisaria vastaan kapinoiva kaitakasvoinen munkki, vaan leveäposkinen perheenisä. Hän oli heittänyt yltään munkinkaavun ja nainut luostarista karanneen nunnan. Kodikseen he saivat Wittenbergistä entisen luostarin. Talouteen kuului oman perheen, sukulaisten ja palvelusväen lisäksi muutamia ylioppilaita, joita Luther muiden professorien tapaan piti täysihoidossa. Lisäksi talossa oleskeli vieraita läheltä ja kaukaa.

Päivällinen tarjottiin viiden aikaan iltapäivällä.

Siihen osallistui talossa majailevien lisäksi usein myös muita ylioppilaita sekä paikallisia professoreita ja kauempaa tulleita vierailijoita. Tarjolla oli ravitsevaa saksalaista ruokaa, josta suurin osa oli oman talouden tuotteita. Lutherin vaimo Katariina von Bora piti sikoja, lampaita ja siipikarjaa. Hänellä oli laaja kasvimaa ja puutarha. Emäntä pani itse talon oluet. Puhdasta juomavettä ei tuon ajan kaupungeissa ollut. Vaaliruhtinas lahjoitti silloin tällöin kuuluisalle professorilleen riistaa ja viiniä. Juomia nautittiin Lutherin pöydässä kuitenkin kohtuullisesti, sillä isäntä paheksui varsinkin hoveissa yleistä juopottelua.

Luther johti pöytäkeskustelua, mutta ei ollut yksin äänessä. Oppinut seurue puhui saksan ja latinan sekoitusta, ja tohtorin lauselmia merkittiin tuoreeltaan muistiin. Niitä on säilynyt kunnioitettava määrä, runsaat seitsemän tuhatta. Niiden saksaksi toi-

mitetuista valikoimista tuli menestysteoksia, ja niitä käännettiin myös muille kielille, suomeksi tosin vasta runsaat sata vuotta sitten.

Päivällispöydässä tapaamme reformaattorin rentoutuneena kotiväkensä ja ystäviensä parissa.

Hän puhuu kainostelematta, eivätkä kaikki muistiin merkityt mietelmät suinkaan ole kultaomenia hopeamaljassa. Joukkoon mahtuu runsaasti karkeaa kielenkäyttöä, kuten tohtorin usein tarjoama neuvo karkottaa perkele pieraisemalla sitä vasten naamaa.

Pöytäpuheet tarjoavat jokaiselle jotakin. Harras luterilainen löytää niistä kehotuksen, rohkaisun ja lohdutuksen sanoja.

Mutta kokoelma kertoo paljosta muustakin. Siinä peilautuu uuden ajan alun maailma sellaisena kuin sen näki yliopistomies, jonka huomiokyky ja äly olivat tavallista terävämmät ja joka ei ujostellut ajatuksiaan. Siksi pöytäpuheita tutkivat nekin, joita

B

eivät kiinnosta uskonasiat vaan 1500-luvun ihmisten elämä ja kulttuuri. Myös ne, jotka etsivät kokoel­ masta sitä, mitä Luther sanoi viinistä, laulusta ja naisista, saavat palkkion vaivoistaan.

Eräänä iltana Martti Lutherin ja hänen vaimonsa Katariinan kodissa keskusteltiin ”astrologista, joka halusi osoittaa, että maa liikkuu, eikä taivas, aurinko ja kuu. Tätä voisi verrata siihen, että joku ajaisi vaunuissa ja kuvittelisi pysyvänsä paikoillaan, mutta maa ja puut liikkuisivat.” Näin pöytäseurue kuvaili tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen uutta oppia.

Luther huomautti: ”Jokaisen, joka nykyään haluaa olla nokkela, täytyy olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa. Hänen täytyy esittää jotakin omaa.

Näin tekee tämä veikko, joka haluaa kääntää koko tähtitieteen ylösalaisin.” Luther itse torjui uuden maailmankuvan vetoamalla Vanhan testamentin Joosuan kirjan 10. lukuun, jossa kerrotaan auringon seisahtuneen taivaan laelle kokonaiseksi päiväksi. Hän totesi: ”Joosua käski auringon seisahtaa eikä maan.”

”

– Opiskelen, tapaan kavereita, käyn tanssitunneilla ja harrastan urheilua ja teatteria. Tykkään esiintyä aina kun on mahdollista, sanoo Aino Tuppurainen.

Hetkessä kiinni

Kun sinua kiusaa suru, epätoivo tai paha omatunto, niin syö, juo ja etsi toisten seuraa.”

Martti Luther

Modernilta ei kuulosta myöskään Lutherin näkemys sukupuolten välisistä eroista: ”Miehillä on laaja rintakehä ja kapeat lanteet; tämän vuoksi he ovat älykkäitä. Naisilla taas on kapea rintakehä ja leveät lanteet. Heidän tulee pysyä kotona. Tämä käy ilmi siitä, millaisiksi heidät on luotu. Heillä on leveä takapuoli, jotta he istuisivat hiljaa.”

Luther jakoi aikalaistensa käsitykset noidista ja paholaisen kanssa liittoutuneista ihmisistä, arvelipa hän pirun ilvehtivän papukaijoissa ja marakateissa, jotka pystyvät matkimaan ihmisiä. Suomea ei hänen pöytäpuheistaan löydy, mutta lappalaiset mainitaan kerran, sillä heidän maineensa väkevinä noitina oli kantautunut Wittenbergiin saakka.

Luther kehui olevansa täysin vapaa ainoastaan yhdestä kuolemansynnistä, nimittäin ahneudesta.

Hän olikin taloudenpidossaan niin leväperäinen ja avokätinen, että huusholli olisi ajautunut konkurssiin, elleivät avaimet olisi olleet emännän käsissä.

Isännällä oli silti sanottavaa rahan vallasta: ”Raha on saatanan sana, jolla se saa aikaan kaiken maailmassa, samoin kuin Jumala saa aikaan kaiken oikealla sanallaan.” Luther kertoo vertauksen: ”Ihminen, joka tavoittelee rikkautta ja kunniaa ja unohtaa niiden takia Jumalan ja sielunsa, on kuin lapsi, joka pitää kädessään kaunista omenaa ja luulee sitä hyväksi, mutta sisältä se onkin mätä ja täynnä matoja.”

Rikkauden viettelyksiäkin vaarallisempana Luther piti yksinäisyyttä, surumielisyyttä ja itsesääliä.

Eikä häneltä puuttunut neuvoja: ”Jumala tahtoo, että olemme iloisia: Hän vihaa surumielisyyttä. Jos hän olisi halunnut meidän olevan surullisia, hän ei antaisi meille aurinkoa, kuuta eikä maan hedelmiä, vaan hän olisi luonut pimeyden, eikä antaisi enää auringon nousta eikä kesän tulla.”

Luther sanoi tietävänsä kokemuksesta, miten tuli vastustaa raskasmielisyyttä: ”Kun sinua kiusaa suru, epätoivo tai paha omatunto, niin syö, juo ja etsi toisten seuraa. Ja jos siitä on apua, niin ajattele jotain tyttöä.” Kun pöytäpuheet parikymmentä vuotta Lutherin kuoleman jälkeen julkaistiin, toimittaja pyyhki viimeisen lauseen ja korvasi sen siistimmällä: niin lue jotain hurskasta kirjaa. ■

Aino Tuppurainen seuraa uutisia ja kavereiden tekemisiä reaaliajassa somessa.

A

Teksti Nina Riutta Kuva Esko Jämsä

ino Tuppurainen, 22, tekee älypuhelimellaan ”kaiken”, mutta vaatteet ja ruoan hän vielä ostaa paikan päältä kaupoista. Aino on intohimoinen sosiaalisen median eli somen käyttäjä.

– Maksan ostokset puhelimella ja siirrän rahaa siinä. Puhelimen muistiinpanoissa on tärkeät jutut. Yhteystiedoissa ovat kaikki elämäni ihmiset ja sitä kautta pidän heihin yhteyttä. Ja lisäksi puhelimessa on viihde, eli Instagram, Snapchat, You Tube ja Netflix.

Aino haluaa olla perillä asioista, lukea uutisia reaaliajassa ja tietää, mitä kaverit tekevät.

– Somessa voin myös oppia uutta lukemalla muiden jakamia linkkejä.

Aino on tarkka siitä, mitä hän somessa tekee. Sinne ei laiteta mitään sellaista, mitä ei esimerkiksi hänen isänsä saisi nähdä.

Nuori nainen katsoo puhelintaan usein ja on jollain tavalla aina tavoitettavissa.

– On kiva olla hetkessä kiinni. En koe sosiaalista mediaa ahdistavana. Se on inspiraation lähde. Esimerkiksi Instagramista voi saada pukeutumisvinkkien lisäksi ideoita ihan kaikesta, tyyliin hiustenlaitosta siihen miten sisustat vessan, Aino selittää.

Kännykkä ei kasvanut Aino Tuppuraisen käteen kiinni vielä silloin, kun hän oli taapero. Hän sanoo kuuluvansa niihin viimeisiin sukupolviin, joille näin ei käynyt.

– Nykypäivän lapset saavat varmaan puhelimen heti, kun oppivat puhumaan, hän toteaa hymyillen.

10-vuotiaana Aino sai matkapuhelimen, jolla pystyi pelaamaan matopeliä. Ensimmäinen älypuhelin ostettiin, kun tyttö kävi lukio-

ta. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Aino muutti Seinäjoelta Helsinkiin ja kävi Laajasalon opiston radiotoimittajalinjan. Nykyisin hän on medianomiopiskelija. Opintoja on takana kaksi vuotta ja kaksi vielä edessä.

– Olen aina ollut kiinnostunut mediasta.

Siksi lähdin opiskelemaan alaa. Sosiaalinen media on tuntunut kaikista eniten omalta jutulta. Se johtuu varmaan siitä, että olen nähnyt sen syntymisen pikkuhiljaa.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa: siellä vastaanotetaan ja luodaan itse sisältöjä. Aino Tuppuraisen mielestä kaikkien ei tarvitse toimia samalla tavalla.

– Täytyy muistaa, että sosiaalisessa mediassa voi olla myös aktiivinen seuraaja. Jos on tosi kiireinen, mutta tulee iloiseksi voidessaan seurata muiden elämää ja saada inspiraatioita siitä, niin miksi ihmeessä ei tekisi niin. Voi olla tekijä tai yleisö tai molemmat.

Sehän somessa onkin siistiä!

Aino alkaa tehdä Kirkko ja kaupungin nettisivuille kaupunkikulttuuriin liittyviä videojuttuja eli vlogeja. Someaino kertoo videoillaan viikoittain, mitä pääkaupunkiseudulla tapahtuu. Aiheena voi olla vaikkapa kierrätys, festivaalit tai hyväntekeväisyys.

– Television uutisvideoissa toimittajaa ei näy, mutta näissä näkyy. Kuvaan itseäni tekemässä erilaisia asioita. Videoilla nähdään myös vieraita, ei pelkästään minun naamaani. Vlogini voi katsoa vaikka perjantaisin kahvitauolla, ehdottaa Aino. ■ VIDEO Katso vlogi osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/someaino.

VERKOSSA

9

Kirkon kaunistukset osa 4: Lasten kappeli Arkki 75. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot Hietalahdenranta 13 00180 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Julkaisupäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta, AD Mari Aarnio

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineisto­ päivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta ev.lut. seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoitteet Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle.

Osoitteet päivitetään automaat­ tisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessa on virhe tai et halua saada lehteä, ota yhteyttä oman kaupunkisi osoiterekisteriin: osoitteet.espoo@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 8050 2600 osoitteet.helsinki@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-10 ja 12-13, 09 23402235 osoitteet.kauniainen@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 10-14, 09 512 3710 osoitteet.vantaa@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 830 6345

Jakelu Jäikö lehti tulematta?

Muuta palautetta jakelusta? jakelupalaute@kirkkojakaupunki.fi 09 23400 (vaihde)

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

Lasten kappeli Arkki sijaitsee Espoon Leppävaarassa.

Lattiapinnoitteen läpi kuultavat oikeat lehdet, joiden asetteluun lapset saivat osallistua.

L

asten kappeli Arkissa kauppakeskus Sellon vilinän keskellä niin lapsi kuin aikuinenkin pysähtyy ihmettelemään. Aikuinen kiinnittää ehkä huomionsa minikokoisiin, pehmeisiin kirkonpenkkeihin ja lapsen mittakaavalla tehtyyn alttariin. Saarnastuolikin on kuin nukkekodista.

Useimmat lapset taas huomaavat ensimmäiseksi lattian, johon on upotettu ihan oikeita puunlehtiä. Ne ovat peräisin temppeliviikunasta ja johdattelevat kulkijan ovelta alttarille.

– Lähtökohta tilan suunnittelulle oli se, miten lapsi kokee maailman, kertoo Arkin sisustuksen yhdessä ­Anni Sundin kanssa suunnitellut Katri Maula Sisustusarkkitehdit Sistem Oy:stä.

Suunnittelijat halusivat tuoda tilaan hämmästyttäviä ja kysymyksiä herättäviä elementtejä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää heti.

– Lapsi kokee tilaa monella tavalla,

Lehtipolku johdattaa alttarille Sellon liikerakennusten keskellä sijaitsevan Lasten kappeli Arkin lattialla on oikeita lehtiä ympäri vuoden.

Ne ovat lasten itse asettelemia.

Teksti Laura Pörsti Kuva Esko Jämsä

joten lehtipolku tai ihmeellinen valo puhuttelee ehkä enemmän kuin mikään yksittäinen taide-esine, Maula miettii.

Lasten kappeli Arkki vihittiin käyttöön vuonna 2005. Lapset olivat lattian teossa mukana hyvin konkreettisesti, sillä he saivat asetella lehdet itse paikoilleen.

– Se oli tosi hauskaa yhdessä tekemistä. Me ohjailimme vähän, minne lehtiä liimataan, mutta prosessissa oli paljon vapautta mukana, Maula muistaa.

Lehtien päälle asennettiin epoksi­ lattia. Sen läpi lasten työn tulos kuultaa kauniisti yli kymmenen vuoden jälkeenkin. Lastenohjaaja Seija Hatakan mielestä lehtien avulla voi kertoa monenlaisia tarinoita Jumalasta.

– Puun lehti on kuin Jumalan salakieltä. Ihminen ei onnistuisi koskaan tekemään tuotetta, jossa on niin hienot värit ja suonet, ja nukkakerros pohjalla, hän miettii. ■

Fingerpori Pertti Jarla

B

11

Kehonpaino­ harjoittelua ja pätkäpaastoja Aaro Helander on 27-vuotias kehonpainoharjoitteluun erikoistunut sertifioitu kuntosaliohjaaja ja it-alan start up -yrittäjä, joka harrastaa viulunsoittoa. Hän noudattaa niin sanottua pätkäpaastoa, jossa syödään vain kerran päivässä, illalla.

Aaro Helander uskoo, että totuuden hyväksyminen on tie hyvään elämään.

Muskelimies rukoilee viululla Maailmankaikkeudessa kaikella on jokin tarkoitus, uskoo personal trainer ja it-yrittäjä Aaro Helander.

Teksti Juhani Huttunen Kuva Sirpa Päivinen

Hakaniemen torin alla on kokonainen lihaskimppujen alamaailma. Paikka on nimeltään Movement Center. Pituussuunnassa halli näyttää satametriseltä, ja leveyttäkin on kymmeniä metrejä.

Keskipäivällä halli on tyhjä. Aaro Helander roikkuu puolapuissa ja vääntää 90-kiloisen vartalonsa vaakatasoon. Hän on street workoutin eli kehonpainoharjoittelun Suomen mestari vuodelta 2015. Lisäksi hän on viulisti. Kun nämä elementit yhdistetään, kasassa ovat Helanderin hengellisten harjoitusten elementit.

Tässä paikassa iltaisin aina yhdeksän aikaan Helander virittelee sähköviulunsa. Kaupunkiolosuhteissa naapurit häiriintyisivät perinteisestä akustisesta viulusta. Sähköviulun ilman sähköä tuottama ääni kantautuu vain omaan korvaan.

Ja sitten heti perään taas kehonpainotreeniä.

Lajin juuret ovat jo antiikissa, mutta modernissa

Rakkauden laki

Kun Aaro Helander vielä 2010-luvun alussa teki varastohommia, hän alkoi kuunnella äänikirjoja. Hän kuunteli niitä koko ajan. Yhteensä hän on kuunnellut äänikirjoja yli 10 000 tuntia. Korvakäytävää pitkin aivoihin kulkeutunut materiaali koostui hengellisestä kirjallisuudesta, luennoista ja erilaisista elämäntaito-­oppaista.

Helander uskoo, että kaikella on paikkansa. Ihminen voi saavuttaa haaveitaan vain suuntaamalla energiansa sellaiseen, mihin Jumala on sen tarkoittanut. Luovan energian määrä on vakio. Helanderin mielestä ihminen voi käyttää luovaa energiaa joko Jumalan tarkoittamalla tavalla tai sitten johonkin, mikä vie pois Jumalasta.

Kaikki ajatuksemme ovat ankkuroituneet fyysiseen olemiseemme. Aaro Helander kokee olevansa yhteydessä omaan sisimpäänsä kaikkein tiiveimmin juuri fyysisen harjoittelun yhteydessä. Siksi viulukin sopii hänelle.

Viulua soitetaan hieman hankalassa asennossa, mutta se on äärimmäisen intiimi instrumentti. Jossain siellä sielun sopukassa on Jumalan kohtaamisen paikka. Helander on sitä mieltä, että ihmisen päämääränä on hyväksyä totuus, ja hänelle se totuus on Jeesus. ■

Rakastajan syli Yhteisen elämän tekee siedettävämmäksi se, että kaikki noudattavat sääntöjä. Niinpä taloyhtiöissä ei tampata mattoja aamuyöstä eikä polteta tupakkaa rappukäytävässä.

Uskonnot vaikuttavat äkkisilmäyksellä ennen kaikkea sääntökokoelmilta. Kristityilläkin on käskyt, jotka on tarkoitettu suojelemaan elämää mutta tuntuvat monen mielestä kahleelta.

Moralistin lauseissa vilkkuu jatkuvasti totuus hyvästä ja pahasta.

Jeesus ei kuitenkaan keskity punnitsemaan yksittäisten tekojen luonnetta. Hän haastaa asenteen ja tunteen. Kaikista säännöistä korkeimmaksi hän nostaa rakkauden lain.

Rakkauden laissa olennaista ei ole se, miten hyvin sitä noudatan.

Olennaista on rakkaus itse, sillä se on niin syvää, riisuvaa ja vavisuttavaa, ettei sormeaan heristelevä sääntöfriikki saa sitä sanoilla saarretuksi.

Rakkaus tahtoo toiselle tinkimättä hyvää, mutta se ei ole ytimeltään kesyä eikä mielistelevää vaan rajua ja tottelematonta. Se valuu aina yli reunan ja työntyy vääjäämättä joka paikkaan. Sen vallassa ei Jeesuskaan voinut jäädä näpertelemään perinnäissääntöjen yksityiskohtia.

Järjestyksen Jumalasta puhuvat ne, jotka eivät kestä kaaosta. Rakkaus on kuitenkin aina järjestäyty-

Istock

Taivaan tähden

23.7.

muodossaan se on kehittynyt köyhillä asuma-alueilla Itä-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Siinä kehitetään lihaskuntoa käyttämällä oman kehon painoa.

Toisinaan vain äärimmäinen pohjakosketus auttaa löytämään todellisen minuuden. Onneen ei ole oikotietä, ja joskus ainoa tapa löytää elämän mielekkyys on tehdä virheitä. Oman pään sisäisiä lasikattoja voi murtaa, mutta jos kerran toisensa jälkeen tekee samat virheet, jotakin perustavaa on elämässään pantava remonttiin.

Myös haaveet voivat muuttua. Kun ihminen löytää levon Jumalassa, hän ei Helanderin mukaan ehkä haluakaan saada sellaisia aiempien haaveidensa mukaisia asioita kuin vauraus, valta tai menestys.

mätöntä, kaoottista ja kuohuunsa kiskaisevaa. Se vähät välittää ennakkoluuloistani tai turvallisuudentarpeestani. Se vie minut iha-

nasti kasvokkain toisen muukalaisuuden kanssa ja sovittaa meidät yhteen.

Kaisa Raittila

12 B Gurun opissa Ohjaajana Madame Guyon

Yksinkertainen rukous luonnossa

Jeanne Guyon syntyi vuonna 1648.

Hän eli Ludvig XIV:n Ranskassa, jossa kaikkeen uskonnollisuuteen, joka näytti poikkeavan virallisesta katolisuudesta, suhtauduttiin epäluuloisesti.

Kun Jeanne oli 15-vuotias, hänet naitettiin 18 vuotta vanhemmalle ­Jacques Guyonille. Avioliitosta tuli onneton.

Miehen kuoltua 28-vuotias Jeanne jäi yksin kolmen lapsen kanssa.

35-vuotiaana hän vietti vuoden yhteisössä, jossa hän toimi hengellisenä ohjaajana ja kirjoitti pientä rukousopasta. Hänen toimintansa herätti levottomuutta piispoissa ja kiinnostusta aina hovia myöten. Se koitui lopulta hänen kohtalokseen. Hänet tuomittiin vuonna 1698 neljäksi vuodeksi Bastiljin valtionvankilaan. Hän kuoli vuonna 1717. Nykyään Guyonin kirja on yksi rukouskirjallisuuden helmistä. Se on suomennettu nimellä Syvempään ­Jumalan tuntemiseen.

Jeanne-Marie Guyon oli kirjoitta­ nut kirjan, josta kohistiin. Kirja herät­ ti ihastusta, mutta sitä pidettiin myös vaarallisena – ehkä siksi, se opetti yk­ sinkertaista sydämestä nousevaa ru­ koilemista, jonka kuka tahansa voi op­ pia. Hän toi kaikkien ulottuville sen, mitä oli harjoitettu luostarien seinien suojissa. Lisäksi hän oli harvinaisen rohkea, elämässään kovia kokenut perheellinen nainen vuoden 1685 Ranskassa.

Madame Guyon itse sanoo kirjoit­ taneensa kirjan niitä varten, jotka ha­ luavat rakastaa Jumalaa, mutta joista rukoileminen tuntuu vaikealta ja jopa pelottavalta. Siksi hän haluaa kertoa, miten helppoa ja yksinkertaista rukoi­ leminen voi olla. Hän ei tahdo tehdä asiasta työlästä. ”On kyseessä rukous, joka ei häiritse sinun ulkonaisia toi­ mintojasi tai päivittäisiä rutiinejasi.”, hän lupaa. Vaan päinvastoin, rukous voi rytmittää päivääsi niin, että saat siitä lisää energiaa.

Voit rukoilla Jumalaa hiljaa sisimmässäsi ilman sanoja milloin ja missä vain.

Luonnossa voit pysähtyä katsomaan edessäsi avautuvaa maisemaa tai kukassa viipyvää mehiläistä. Voit kuunnella puiden havinaa. Voit tuntea tuulen kosketuksen ihollasi.

Hengitä samalla rauhallisesti ja anna mielesi hiljentyä. Olet siinä Jumalan edessä. Älä vaivaa itseäsi millään, älä ponnistele. Hiljainen hengityksesi on rukousta.

Hengität Jumalan läsnäoloa.

Voit mielessäsi hiljaa ja yksinkertaisesti ilmaista hänelle kiitoksesi tai kaipauksesi.

Viivy sitten vielä hetki hiljaisuudessa ja lähde eteenpäin.

Rukous on yhtä helppoa kuin hengittäminen

joka lukee nopeasti, on kuin mehiläi­ nen, joka lentää kukasta toiseen. Se taas, joka lukee hitaasti ja hiljentyen, on kuin mehiläinen, joka tunkeutuu kukan syvyyksiin asti.

Jeanne-Marie Guyon kirjoitti oppaan niille, joista rukoileminen tuntuu vaikealta.

Teksti Lauri Maarala Kuvitus Matti Pikkujämsä

Rukoileminen on yhtä helppoa kuin hengittäminen, Guyon opettaa. ­Rukoillakseen ei tarvitse osata teolo­ giaa. Riittää, että vilpittömästi etsii Jumalaa. Samalla Guyon muistuttaa, että hänen neuvomansa tie ei ole pa­ rempi kuin jonkun toisen. Hän vain haluaa kertoa, mitä hän on oman ja toisten kokemusten perusteella löy­ tänyt.

Guyonin mukaan syvempään Ju­ malan tuntemiseen pääsee vain ru­ kouksen kautta. Hän neuvoo meditoi­ maan Raamatun avulla. ”Aloita avaa­ malla Raamattusi ja valitse sieltä jo­ kin kohta. Lue pari riviä huolellisesti.

Maistele ja sulattele lukemaasi”, hän opastaa. Ei tarvitse lukea paljon eikä nopeasti. Hän lainaa monilta mysti­ koilta tuttua kuvaa mehiläisestä. Se,

”Luettuasi hieman pysähdy hellä­ varoen”, hän opastaa.

Anna siis raamatunkohdan hiljen­ tää ajatuksesi. Rentoudu ja avaudu hil­ jaisuudelle ja Jumalan läsnäololle. Ja anna sielusi nauttia levosta ja rauhasta.

Jos ajatuksesi alkavat harhailla, voit lempeästi palata niihin sanoihin, joi­ ta luit. ”Muista, ettet niinkään järkei­ le lukemaasi, vaan annat sen ravita si­ sintäsi”, hän muistuttaa.

Tämä on tietysti vasta alkua. Lop­ pu tapahtuu ajan myötä. Kädestä pi­ täen Madame Guyon opastaa, miten yhä rohkeammin voit jättää elämäsi ja huolesi Jumalan varaan, kaiken, mitä elämä tuo kohdallesi. Ja kuin vaivih­ kaa alat tyhjentyä itsestäsi ja täyttyä Jumalasta. ■

3×

elämäntaito-opas

LISÄÄ VERKOSSA

Teksti ja kuvat Kaisa Halonen

Sovitin mekkoa.

Katsoin kukkia.

Kuuntelin viestejä.

Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi

Arlene K. Unger: Onni

Pia Koponen: Lupa mokata

Kirjan kohderyhmää olemme me kaikki suomalaiset tuppisuut. Kirjoittaja opastaa, miten tutustutaan uusiin ihmisiin ja pidetään heihin yhteyttä.

Hän on myös ideoinut puuhia, jotka vievät epämukavuusalueelle ja niin kehittävät itsevarmuutta.

Siedettävän tukalaksi arvioin kehotuksen mennä vaatekauppaan ja kokeilla vaatetta, jota en ikinä käyttäisi. Otetaan vaikka pinkki, vartalonmyötäinen pitsimekko. Ahtaudun siihen, ja ajattelen ­Lady Gagaa ja hänen pekonipukuaan. Riisun itsevarmasti mekon.

Kirjassa on 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta, sellaisiakin, joita ei harjoituksiksi miellä: Avaa verhot ja päästä auringonvalo sisään. Silitä lemmikkiäsi. Ota nokoset. Kuuntele lintuja ja katsele pilviä. Yksi harjoituksista kehottaa laittamaan maljakollisen kukkia pöydälle. Sen pitäisi saada olo tuntumaan positiivisemmalta, myötätuntoisemmalta ja vähemmän ahdistuneelta. Tulppaanikimppu kieltämättä ilahduttaa aina, kun katse osuu siihen. Eikä sen ympärille tee mieli jättää lojumaan likaisia astioita tai luettuja lehtiä.

Kirja rohkaisee sanomaan eteen tuleville tilaisuuksille ”kyllä”. Minun pitää esimerkiksi ajatella, että jokainen kohtaamani ihminen tuo minulle tärkeän viestin. Koska tehtävänannossa mainitaan, että viesti voi tulla myös jossakin muussa muodossa, kokeilen, puhuisiko universumi Spotifyn kautta.

Laitan napit korviin ja Daily Mix -listan soimaan.

Parin päivän aikana saan tällaisia tärkeitä viestejä: 1. Me kaikki kuolemme kerran, 2. Ulos ruumiistani, ulos mielestäni, vapaaksi kontrollista, 3. Tartu tilaisuuteen, ui tai uppoa.

MENOT 21.7. – 10.8.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: 1.6.–6.8. diakoniapäivystys Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Kirkkoherranvirasto kesämaanantaisin 17.7.–7.8. avoinna klo 9–14.

Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18.

Maksuttomat kesäkahvit torstaisin klo 13–14.30. Kahvia, pullaa ja seuraa rennolla fiiliksellä 24.8. asti.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–23.

Messu su 23.7. klo 12. Saarnaa Jari Araneva, liturgi Harri Nurminen, kanttorina Kirsi Honkanen-Punkari.

Messu su 30.7. klo 12. Tiina Palmu, rippikoululaisia, Kirsi Honkanen-Punkari.

Messu su 6.8. klo 12. Harri Nurminen, Juha Paukkeri.

Koulutiensä aloittavien siunauskirkko ke 9.8. klo 18. Hans Tuominen, Riikka Jäntti. Uusia koululaisia pyydetään ottamaan mukaansa myös koulureput.

L10 T-koulutus alkaa Hakunilan kirkolla 27.8. Koulutus perustuu Luukkaan evankeliumin 10. lukuun ja voi muuttaa elämäsi innostavaksi, tuoda syvyyttä elämääsi ja varustaa sinua evankelioivaan elämäntapaan.

Koulutusillat ovat sunnuntaisin 27.8., 3.9., 10.9., 17.9. ja 24.9. klo 17.

Lisätietoja antaa Harri Nurminen p.

050 354 7648, harri.nurminen@evl. fi. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. (09) 830 6500.

Ensimmäistä kertaa äidiksi –ryhmä. Kokoontumiset tiistaisin 12.9.– 31.10. klo 13–14.30. Tiedustelut Liisa Pietilä p. 050 337 7312.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Maksuttomat kesäkahvit tiistaisin 29.8. asti klo 13–14.30.

Messu Länsimäen kirkossa jälleen 13.8. alkaen sunnuntaisin klo 10.

Kesällä messu on Hakunilan kirkossa joka sunnuntai klo 12, tervetuloa!

KASTETTU Tatu Eemil Arinpoika Eronen, Hymy Sofia Kiiskinen, Minja Aleksandra Peltonen, Jemina Hilppa Susanna Purho, Borry Oskar Sabally, Iida Maija Emilia Salonen, Iina Helmi Vesala, Eevi Sofia Yletyinen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Tomi Mikael Korhonen ja Maiju Hannele Härkönen, Tero Tapio Himanen ja Monica Regina Randström, Mika Pekka Venhovaara ja Susan Tanja Irina Aho.

HAUTAAN SIUNATTU Maire Annikki Kerkkonen 99 v, Katri Gunilla Kaarina Sulkamo 93 v, Raili Sinikka Lamio 87 v, Anja Annikki Vähäsalo 80 v, Marja-Liisa Snellman 76 v, Asko Olavi Auvinen 71 v, Arvo Taisto Turunen 70 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Kesäaikana ti klo 9–11, p. 09 830 6472.

Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Messu su 23.7. klo 10. Miika Koistinen, Matti Hyry ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Messu su 30.7. klo 10. Jarna Wikström, Miika Koistinen ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Yhteisen pöydän hävikkiruoan jako ke 2.8., 9.8. ja 16.8. klo 11–12. Yhteisen pöydän lounaat jatkuvat ke 23.8. klo 11–12.30.

Messu su 6.8. klo 10. Miika Koistinen, Jarna Wikström ja Hannu Lehtikangas.

Ekaluokkalaisten siunaaminen koulutielle ke 9.8. klo 18. Jarna Wikström, Pasi Alho ja seurakunnan lastenohjaajat. Ekaluokkalaiset siunataan koulutaipaleelle, myös perheen isommat lapset ovat tervetulleita siunattavaksi. Mehutarjoilu.

Kirkkomuskarin syyskausi 23.8.– 15.12. Ryhmiä on 0-3 -vuotiaille ja 3-6 -vuotiaille. Muskarissa lauletaan, loruillaan, soitetaan, liikutaan, kuunnellaan musiikkia ja opitaan musiikin peruskäsitteitä. Opettajana

toimii varhaisiän musiikinopettaja Laura Koskelo. Ilmoittautuminen käynnissä 31.8. asti osoitteessa hameenkylanseurakunta.fi > lapset ja perheet.

Muutoksesta minuksi -kurssi to 31.8. alkaen. Kokoontuminen järjestetään joka toinen viikko torstaisin klo 18–20. Viimeinen kokoontuminen on to 30.11. Kurssi on vertaistukiryhmä syövän sairastaneille. Kurssille haetaan 15.8. mennessä vapaamuotoisella hakemuksella. Lisätietoa nettisivuillamme ja osoitteessa etela-suomensyopayhdistys.fi.

Kuvataiteen kutsunäyttely 22.10.– 12.11. Näyttely haastaa kuvataiteen ammattilaiset ja ammattiin opiskelevat pohtimaan totuutta ja sen erilaisia ilmentymiä tässä ajassa.

Näyttely järjestetään osana Reformaation juhlavuotta. Hakeminen 1.8. mennessä. Lisätietoa antavat näyttelyn kuraattori Laura Ohtonen, laura.ohtonen@evl.fi, p. 050 321 3282 tai seurakuntapastori Katja-Maaria Vilén, katja-maaria.vilen@ evl.fi, p. 050 420 1411. Lisätietoa tapahtumasta löydät myös nettisivuiltamme.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Päiväkerhon syyskausi 16.8.–15.12.

Kerhot ovat aamupäivätoimintaa 3-6 -vuotiaille. Kerhossa toimitaan lasten ehdoilla yhdessä touhuten.

Kerhot sisältävät leikkiä, laulua ja kädentöitä. Ilmoittautuminen käynnissä 30.7. asti osoitteessa hameenkylanseurakunta.fi > lapset ja perheet.

MUUALLA Pihaseurat ke 26.7. klo 18. Hämeenkylän kirkolla.

Pihaseurat ke 2.8. klo 18. Hämevaarassa. Mariitta Savolaisella, Veitsitie 15. Tule tutustumaan naapureihin ja muihin alueen asukkaisiin. Pihaseuroissa vietetään yhdessä kesäiltaa laulun, puheen ja kahvittelun merkeissä. Pihaseurat ovat seurakunnan vapaaehtoisten järjestämiä.

Pyhän Laurin vaellus la 12.8. klo 9–16. Vaellukseen kuuluu kuusi reittiä, jotka vaihtelevat pituudeltaan. Vaelluksella pääsee kulkemaan kaupunkimaisemissa ja luonnon keskellä. Kaikki reitit saapuvat Pyhän Laurin kirkolle, jossa järjestetään keskiaikainen Mikael Agricolan messu klo 14. Tarjolla on myös muuta ohjelmaa ja pientä purtavaa.

Mukaan hyvät kengät tai polkupyörä.

Tapahtuma on ilmainen. Lisätietoa tapahtumasta: hameenkylanseura-

A

kunta.fi > tapahtumat.

Lutherin pidot la 12.8. klo 17–22.

Pyhän Laurin kirkolla. Tapahtumassa on keskiaikainen pitopöytä, musiikkia ja mukana kulkee myös itse Martti Luther. Pidoissa on kolme tarjoilua klo 17, 19 ja 21. Liput tapahtumaan ovat myynnissä 11.8. asti.

Illallisen hinta on vantaalaisille 10 euroa ja muille 20 euroa. Lisätietoa nettisivuillamme: hameenkylanseurakunta.fi > tapahtumat.

KASTETTU Mila Maaria Enberg, Lea Emma Ilona Enqvist, Ava Ellen Helenius, Joel Viljami Kuosmanen, Patrick Mikael Malmberg, Milea Beata Evelin Nissinen, Lucas Leon Sebastian Pirkkala, Pinja Birgitta Tervonen, Ronja Alexandra Tolin, Mette Elli Inari Vesalainen, Noora Emilia Vähätiitto.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Markku Juhani Pietilä ja Tiia Maria Hellgren, Lauri Oskari Pentikäinen ja Reetta Henriikka Hiltunen.

HAUTAAN SIUNATTU Sulo Eino Neuvonen 80 v, Kaija Pirjo Jarho 79 v, Anja Laila Irmeli Merima 79 v, Kirsti Kaarina Jokela 66 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15, Suljettu pe 21.7., 28.7. ja 4.8. p. 09 830 6550. korson.seurakunta@evl.fi. korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554.

Diakoniapäivystys kesällä ti ja to klo 10–12, p. 050 5736376.

Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Messu su 23.7 klo 10. Jani Vanhala ja Anna Immonen. Kirkkomehut.

Iltarukouspiiri ke 26.7., 2.8., 9.8. klo 18.40 kirkon kappelissa. Lisätietoja Heikki Toivonen p. 050 304 9485.

Ristiniemi I konfirmaatio la 29.7. klo 11. Sanna Heikurinen, Pia Olkkonen, Satu Mukala ja Jussi Salonen.

Ristiniemi II konfirmaatio la 29.7. klo 14. . Sanna Heikurinen, Pia Olkkonen, Satu Mukala ja Jussi Salonen.

7

Messu su 30.7. klo 10. Mikko Miettinen ja Jussi Salonen. Kirkkomehut.

Kesäillan ehtoollinen ke 2.8. klo 18.

Pirkko Yrjölä ja Jussi Salonen.

Messu su 6.8. klo 10. Tuula Paasivirta ja Anne Immonen. Kirkkomehut.

Pihaseurat ti 8.8.klo 19 Marja-Liisa ja Juha Karin kotona, Haikararinne 2.

Lisätietoja p. 040 564 7879.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 9.8.klo 18. Minna Ruuttunen, Airi Saloniemi ja lastenohjaajat. Kirkkohetken jälkeen on tarjoilua ja kerhotoiminnan esittelyä. Tervetuloa mukaan koko perheen voimin!

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Suljettu 24.7.–4.8.

MUUALLA Pyhän tanssin retriitti 1.–3.9. Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa, Heponiementie 21, 09210 Karjalohja.

Pyhä tanssi on meditatiivista liikettä ja hiljaisuutta, rukoilemista koko keholla. Ohjaajina pastori Elina Jokipaltio ja diakonissa Pia Olkkonen. Retriitin hinta 295 e/hlö, sisältää täyshoidon, ohjauksen ja majoituksen 1-hengen huoneessa, jossa suihku, wc ja liinavaatteet. Ilmoittautumiset: http://www.hdl.fi/fi/heponiemi/tapahtumakalenteri/1

KASTETTU Onni Antero Uolevi Honkonen, Ada Aurora Midnette Hämäläinen, Kaapo Ossinpoika Jokisalo, Kasper Emil Juhani Joutti, Edella Eeva Reetrika Kaikkonen, Toivo Viljami Kirjavainen, Sofia Estelle Krauel, Juhana Onni Henrik Lauttamus, Aatto Osmo Oliver Martikainen, Jenna Annika Metsä, Jenni Maria Oinonen, Leon Eelis Peltonen, Riemu Väinö Valtteri Sa-lonvaara, José Augusto Johannes de Sousa e Silva, Niilo Juhonpoika Syvänen, Veeti Krister Vaarmala, Elena Vaihia, Annabel Aurora Vuorinen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Antti Heikki Aukusti Matero ja Maija Elina Huotari, Tommi Antero Alanko ja Jenina Mira Erika Härkönen, Juuso Santeri Aaltonen ja Jessica Sofia Patricia Forsström.

HAUTAAN SIUNATTU Raimo Juhani Kumpulainen 65 v, Matti Sylvester Klemettinen 68 v, Anja Astrid Manninen 79 v, Veikko Ilmari Jussi-Pekka 83 v, Ivan Pennonen 94 v.

Menokasvo

Kuka olen syövän jälkeen?

Mitä kurssilla tehdään?

– Vedämme kurssia vuorotellen taidepedagogi Annukka Mikkolan kanssa. Minun vuoroillani koettua käsitellään kirjoittamalla ja kertomalla. Annukan vuoroilla aihetta käsitellään taideterapeuttisin menetelmin.

Miksi ohjaat tällä kurssilla?

– Olen ohjannut monenlaisia ryhmiä ja opettanut yliopistolla elämänhistoriallista kerrontaa. Olen itse sairastanut syövän ja kirjoittanut sairauskokemuksestani.

Tiedän, miten suuri merkitys vertaistuella voi olla toipumisessa.

Mikä tavoite kurssilla on?

– Tavoitteena on löytää voimavaroja arkeen ja uusia näkökulmia koettuun sairauteen. Kurssi antaa välineitä löytää oma sanallinen tai kuvallinen kieli, jolla voi ilmaista ja käsitellä tunteita. Muutoksen jälkeen elämä on erilaista, mutta se jatkuu.

NINA RIUTTA Muutoksesta minuksi -kurssi 31.8.–30.11. joka toinen viikko torstaisin klo 18–20 Hämeenkylän kirkolla. Kirjoita vapaamuotoinen hakemus, miksi haluat osallistua kurssille, milloin olet sairastanut syövän ja yhteystietosi.

Lähetä se 15.8. mennessä osoitteeseen Hämeenkylän seurakunta / Kirkkoherranvirasto, Auratie 3, 01630 Vantaa tai hameenkylan.seurakunta@evl.fi. Kuoreen tai viestikenttään merkintä: Muutoksesta minuksi.

ESKO JÄMSÄ

Tutkija-opettaja Katja Hyry, kenelle Muutoksesta minuksi -kurssi on tarkoitettu?

– Kurssi on tarkoitettu syövän sairastaneille, jotka kokevat tarvetta pysähtyä koetun ääreen ja kysyä, kuka nyt olen. Tarkoituksena on tarjota osallistujille turvalliset puitteet käsitellä koettua sanoin ja kuvin. Tämä on seurakunnan ja syöpäyhdistyksen yhteinen kurssi.

8a

MENOT 21.7. – 10.8.

Rekolan seurakunta

Tikkurilan seurakunta

Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15. rekolan.seurakunta@evl.fi. rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti klo 11–14, lisäksi to 3.-10.8. klo 11-14, Asolan seurakuntatalossa to klo 11–14, 27.7. asti p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11, Ajanvaraus ti ja to klo 9–10 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B,​avoinna arkisin klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Tilavaraukset arkisin klo 9–15 p. 09 830 6226 Päivystävä pappi arkisin klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma ja to klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.) p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

Rekolan pyhän andreaan kirkko Kustaantie 22 Messu su 23.7. klo 10. Arto Nuutinen, Sirkku-Liisa Niemi.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 27.7. klo 13.

Messu su 30.7. klo 10. Vappu Olsbo, Sirkku-Liisa Niemi.

Messu ja konfirmaatio su 6.8. klo 10, Veikko Ahonen, Noora Hultin.

Kouluun lähtevien siunaus 9.8. klo 18, Laura Leverin, Noora Hultin.

Diakoniakahvila tiistaisin klo 9–11.

Maksuton aamupala.

Silmukkasiskot-käsityöryhmä keskiviikkoisin klo 9.30.

Kesäajan Open doors – nuorten avoimet ovet keskiviikkoisin klo 18–21.

Asolan seurakuntatalo Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan avoin olohuone 20.–27.7. ma–to klo 10–13. Asolan avoimeen olohuoneeseen ovat tervetulleita kaikenikäiset aikuiset ja lapset vanhempiensa seurassa.

Paikalle voi tulla oman aikataulun mukaan. Aamupäivän aikana pidämme yhteisen hartauden. Kahvin ja mehun saat meiltä, ota mukaan muuten omat eväät. Torstaisin grilli on kuumana, ja tarjoamme makkaran ja muutakin pientä syömistä.

MUUALLA Hanna-rukouspiiri ma 31.7. ja 17.7. klo 18.30. Tutustutaan naisten elämään eri maissa sekä rukoillaan naisten ja tyttöjen puolesta. Kokoonnutaan Lampirannalla os. Tertunkuja 4 B

Kastettu Olivia Marleena Alruuna Mäkelä, Alisa Ida Erikka Kiiski, Minea Liisa Isabella Aalto

avioliittoon kuulutettu Paavo Ilmari Tähtitanner ja Henna pauliina Mäenpää, Juha Erkki Matias Aho ja Tiina Marita Lahti, Mika Jan Juhani Parkkali ja Anna Karoliina Flack, Juha Valtteri Sahi ja Sanna Karoliina Keränen, Mikko Olavi Paju ja Tuija Pauliina Muhonen

Hautaan siunattu Raimo Ensio Korhonen 75v., Klaus Arno Emil Sinkkonen 88v., Mirja Matilda Immonen 82v., Nina Deryuzhinova, Helmi Kaarina Marjatta Pallasvuo 87v., Anja Marjatta Pelkonen 80v.

Pyhän Laurin kirkko Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Opas paikalla arkisin klo 12.30–20.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Kaihoisan neidon lauluja to 20.7. klo 12.

Pirjo Leppänen (sopraano) ja Jyrki Tenni (piano, urut). Kaihoisan neidon laulut kertovat kaipauksesta, uskollisuudesta ja luottamuksesta. Suomalaisten ja englantilaisten kansanlaulujen lisäksi kuullaan mm. Verdin, Bizet’n ja Puccinin aarioita. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Konfirmaatiomessu su 23.7. klo 12.

Maria Kiviniemi, Samppa Laakso, Erika Tiainen, Hannu-Petteri Leinonen.

Konfirmaatiomessu su 23.7. klo 15.

Veikko Karhumaa, Samppa Laakso, Suvi-Maria Junni, Hannu-Petteri Leinonen, Erika Tiainen.

Vantaa-Seuran opastettu kulttuurikävely kirkonkylän arkeologisten kaivausten äärellä ke 26.7. klo 17.15.

Lähtö kirkon portilta. Kierros päättyy Kirkonkylän myllylle ohjelmalliseen Myllyiltaan. Kierroksen kesto noin 1 h. Hinnat 10 e ja 5 e (eläkeläiset ja Vantaa-Seuran jäsenet). Alle 15-vuotiaat maksutta.

Vantaa-Seuran opastus Lasten Aikamatka keskiaikaan ke 26.7. klo 17.15. Lähtö kirkon portilta. Rooliopastuksen kesto on noin 1 h ja se on tarkoitettu yli 5-vuotiaille lapsille.

Hinta 5 e.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Popkanteletar Ida Elina to 27.7. klo 12.

Ida Elina on moderni popkanteletar ja kultaisella lauluäänellään hurmaava laulaja-lauluntekijä. Hänen uniikki ja perkussiivinen kanteleensoittotyylinsä syntyi YouTube-kitaristien innoittamana ja nyt kanteleeseen yhdistyy sujuvasti niin räväkkä pop, kuten Adelen Skyfall ja Pharell Williamsin Happy, kuin arkaainen perinnemusiikkikin. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Konfirmaatiomessu su 30.7. klo 12.

Terhi Viljanen, Terje Kukk, Heli Varstala, Janna Renko.

Konfirmaatiomessu su 30.7. klo 15.

Tuula Lapveteläinen, Terje Kukk, Toomas Takala, Janna Renko.

Vantaa-Seuran opastettu kulttuurikävely ke 2.8. klo 17.15. Lähtö kirkon portilta. Kierros päättyy Kirkonkylän myllylle ohjelmalliseen Myllyiltaan.

Kulttuurikävelyllä kuullaan mm.

Helsingin pitäjän kirkonkylän ja Pyhän Laurin kirkon historiasta sekä hautausmaan muistomerkeistä.

Kierroksen kesto noin 1 h. Hinnat 10 e ja 5 e (eläkeläiset ja Vantaa-Seuran jäsenet). Alle 15-vuotiaat maksutta.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Avara to 3.8. klo 12. Aapo Heinonen (piano) ja Lotta-Maria Pitkänen (viulu).

Piano-viuluduo Avara esittää klassista, jazzia ja kansanmusiikkia yhdisteleviä uusia sävelmiä, joissa herkkyys

ja aito syvällinen lähestyminen musiikkiin välittyvät kuulijalle. Avara soittaa originaalisävellyksiä, jotka pitävät sisällään herkistäviä melodioita ja harmonioita sekä rajoja rikkovaa rytmistä ilotulitusta. Vapaa pääsy, ohjelma 5 e.

Konfirmaatiomessu su 6.8. klo 12.

Suvi-Maria Junni, Ella Tamminen, Julia Tamminen.

Konfirmaatiomessu su 6.8. klo 15.

Johanna Jakonen, Julia Tamminen, Camilla Vuori.

BRQ Vantaa Festival: De profundis – 1600-luvun musiikkia bassoäänelle, sinkille ja muille obligatosoittimille su 6.8. klo 19.30. Wolf Matthias Friedrich (basso) ja Bruce Dickey (sinkki). Concerto Palatinon muusikot: Steffano Rossi (viulu), Adrian Rovatkay (fagotti), Marcin Szelest (urut). Liput: www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: His Masters Voice – englantilaista polyfoniaa Willian Byrdin ja Thomas Tallisin tapaan ma 7.8. klo 19. Ensemble Plus Ultra (UK), 6 laulajaa. Liput: www. brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Musik für Dr. Luther ti 8.8. klo 19. Stimmwerck: Franz Vitzthum (kontratenori), Klaus Wenk (1. tenori), Gerhard Hölzle (2. tenori), Marcus Schmidl (basso), Julian Behr (luuttu). Liput: www.brq.fi.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 9.8. klo 17.30. Johanna Jakonen, Mirjam Kyrönseppä, Outi Myllylä.

BRQ Vantaa Festival: Amore e Pazzia ke 9.8. klo 20.30. Harmonices Mundi: Marina Bartoli (sopraano), Claudio Astronio (cembalo ja urut), Alessandro Palmeri (sello). Liput: www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Elisabeth Jacquet de la Guerren muotokuva to 10.8. klo 19. BRQ Ensemble: Emmanuelle De Négri (sopraano), Florence Malgoire (barokkiviulu), Markku Luolajan-Mikkola (viola da gamba), Paolo Zanzu (cembalo).

Liput: www.brq.fi.

Pyhän laurin kappeli Pappilankuja 3, p. 09 830 6224 BRQ Vantaa Festival: Bachin oppilaat su 6.8. klo 18. Miklós Spányi ja Aapo Häkkinen, klavikordi. Liput: www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Keskeisiä säveliä – rytmejä ja mediaatioita keskisävelvirityksessä ma 7.8. klo 21. Matias Häkkinen, cembalo. Liput: www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Ilmaisun mykkä orja ti 8.8. klo 21. Petri Aarvo (nokkahuilut ja dulcian), Mikko Ikäheimo (renessanssiluuttu ja -kitara), Petros Paukkunen (urut).

Liput: www.brq.fi.

Vantaa-Seuran opastettu kierros Pyhän Laurin kappelissa ke 9.8. klo 17.15. Hinnat 10 e ja 5 e (alle 15-vuotiaat ja Vantaa-Seuran jäsenet).

BRQ Vantaa Festival: Tañer De gala – Musiikkia vihuelalle ke 9.8. klo 19.

José Antonio Escobar, vihuela. Liput: www.brq.fi.

BRQ Vantaa Festival: Oi, sinä Valaistu – Hildegard Bingeniläisen musiikkia to 10.8. klo 21. Anneliina Koskinen ja Uli Kontu-Korhonen laulu sekä keskiaikaiset soittimet: dulcimer, harppu, organetto, nokkahuilut, psalttari, sinfonia, rebec, jousipsalttari, kellot. Liput: www.brq.fi.

Seurakuntien talo Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Ylistys- ja rukouspiiri la 5.8. klo 15 Bethanian kokoushuoneessa, Unikkotie 5 a, 4. krs.

Olotila Unikkotie 5 a, sisäänkäynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223 Kahvila suljettu 30.7. saakka. Avoinna 31.7.–15.9. ma–pe klo 10–14. tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Messu su 23.7. klo 10. Tuula Lapveteläinen, Johanna Jakonen, Julia Tamminen.

Kesäaamu Olotilassa ke 26.7. klo 10–12. Ohjelmaa, hartaus, vapaaehtoinen kahviraha.

Messu su 30.7. klo 10. Sari Rajala, Erika Tiainen, Samppa Laakso.

Arki-illan ehtoollinen ke 2.8. klo 18.

Maria Kiviniemi, Terje Kukk.

Messu su 6.8. klo 10. Jaakko Hyttinen, Ilmo Liimatta, Lauri Wirtanen, Terje Kukk.

Kesäisten laulujen ilta ke 9.8. klo 18.

Julia Tamminen.

Muualla Festarihäät pe 21.7. klo 15 Tikkurila Festivaalilla (Urheilutie 15, Vantaa).

Festarihääpari sanoo päälavalla tahdon pappi Terhi Viljasen ja yleisön edessä.

Pyhää vettä -vesipulloja jaetaan Tikkurila Festivaalilla la 22.7. janoisen festarikansan virkistykseksi. Pullojen etiketit on suunniteltu Laurean oppilaitosyhteistyönä. Lisätiedot festivaalista ja lippujen hinnoista osoitteessa www.tikkurilafestivaali.fi.

Kastettu Emma Sofia Austin, Veikka Sakari Ropponen, Iris Kaarina Eriksson, Pihla Maarit Raussi, Alma Aurora Pakkanen, Miio Sebastian Nieppo, Susanna Elina Li Teräväinen, Viola Sofia Elina Viitanen, Eela Aurora Koivisto, Leevi Juhani Lehtimaa, Tuuli Tilda Kristiina Lehtinen, Mikael Vesa Tapio Pennala, Luka Petteri Helenius, Luka Leo Johannes Hassel, Minea Sofia Haapoja, Fiona Kristiina Vilja, Emilia Kristiina Jyrinki, Adele Edith Lilian Lähdesmäki, Eero Juha Johannes Heikkilä, Kasper Emil Juhani Joutti, Alma Meri Matlena Havas, Jami Harri Nikolai Haapaniemi, Silva Aurelia Tölli, Safina Kristina Söderström, Elli Anniina Hautajoki, Liia Sofia Sulin, Oliver Juhani Riihimaa, Eeda Minea Olivia Koskenmaa, Eeli Henrik Tapio Heikkinen, Venni Eevert Airamaa, Ilona Helmi Maria Putto, Saku Tapani Tyrkkö, Matias Anton Gabriel Hollmérus, Jesse Joonatan Turtiainen, Lucas Leon Sebastian Pirkkala, Mila Alissa Ollonen, Lilja Elizabeth Mantere.

Avioliittoon kuulutettu Joonatan Wili Johannes Suhonen ja Anu Marjukka Myllyntaus, Jonni Ilari Suurkuukka ja Laura Maria Heinonen, Vesa Matias Viksten ja Hanne Marika Kalliokoski, Aleksi Denis Antero Jukala ja Janina Karita Juusti, Ari Pekka Kettunen ja Jenna Marjut Alkiomaa, Torsti Pekka Kalevi Leimuvirta ja Liisa Eliina Wallin, Juha-Seppo Kuosmanen ja Michaela Katrin Richly, Stefan-Johan Åke Åkerlund ja Paula Anneli Ilomäki.

hautaan siunattu Tor Adolf Johannes Lindqvist 92 v, Hilkka Maria Kastinen 85 v, Ritva Maija Kaarina Vesanen 84 v, Vesa Uolevi Vuorikallas 75 v, Aila Marketta Berglind 74 v, Anne Carita Turunen 60 v, Ari Tapio Rustholkarhu 58 v, Mia Kristina Tirkkonen 31 v, Eeva Elisabet Helenius 94 v, Anna-Liisa Koponen 71 v, Leila Iris Irmeli Ilmonen 70 v, Hinni Maria Mitrunen 95 v, Eeva Marja Leena Koskimies 73 v, Erkki Juhani

Jyrkiäinen 72 v, Hannu Kauko Mikael Honkaranta 71 v, Frans Erkki Virtanen 91 v, Seppo Heikki Pirttinen 74 v, Kirsti Orvokki Hautamaa 62 v, Seija Irmeli Ekberg 50 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna 14.8. saakka ma– pe klo 9–14, suljettu ruokatauon ajaksi klo 11–11.45, 15.8. alkaen ma–pe klo 9–15 p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 830 6404, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, ei päivystystä 25.7. ja 27.7. p. 09 830 6426 Ajanvaraus samaan aikaan.

Myyrmäen kirkko Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Konfirmaatiomessu la 22.7. klo 10.

Holma 2 -rippikoululeiri. Liturgi Minttu Haapalainen, kanttori Viena Huhtala.

Messu su 23.7. klo 10. Liturgi Antti Isopahkala, avustava pappi Pirkko Järvinen, kanttori Sinikka Honkanen.

Toivon tuulten kesämaanantai maanantaisin klo 18.

Konfirmaatiomessu su 30.7. klo 10.

Holma 3 -rippikoululeiri. Liturgi Sari Aittoniemi, avustava pappi Pirkko Järvinen, kanttori Viena Huhtala.

Konfirmaatiomessu su 6.8. klo 10.

Holma 4A -rippikoululeiri. Liturgi Marjut Mulari, kanttori Katariina Kopsa.

Konfirmaatiomessu su 6.8. klo 14.

Holma 4B -rippikoululeiri. Liturgi Mark Saba, kanttori Katariina Kopsa.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 9.8. klo 18.

Kivistön kirkko Laavatie 2, p. 050 341 8381 Vaatevarasto avoinna to 3.8. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvitarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 9.8. klo 18.

Seutulan kappeli Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Iltamessu su 6.8. klo 18. Liturgi Minttu Haapalainen, kanttori Kari Jerkku.

Muualla Kaarina Perkolan 90-vuotissyntymäpäiväjuhla su 6.8. klo 14 Hämeenkylän kirkossa. Mahdolliset muistamiset Kirkon Ulkomaanavun kautta kehitysmaiden köyhimmille perheille, tili FI33 1572 3000 5005 04, viestikenttään ”Kaarina Perkola 90”.

Kastettu Jere Tapani Hakala, Elmeri Joni Juhani Vinnikainen, Mette Marleena Nieminen, Luca Kristian Daniel Hutri, Emil Ilmari Mäkinen, Elsa Nadia Mba, Anna Esteri Aaltonen, Kasper Olavi Helenius, Jedi Mikael Sipilä, Lukas Sebastian Tapani Lindblad, Ava Olivia Rantahakala,

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 21.7. – 10.8.

A

3× kesäillan kirkkohetki SINI PENNANEN

Severi Pyykkö aloittaa koulun elokuussa. Ennen sitä hänen äitinsä Kati Pyykkö haluaa viedä pojan kirkkoon siunattavaksi.

S

SEVERIN ÄITI Kati Pyykkö vei kaksi vuotta sitten ensimmäisen lapsensa Siirin siunattavaksi Korson kirkkoon ennen koulun aloittamista.

– Siunaamistilaisuuden jälkeen kirkolla oli tarjolla jäätelöä. Pihalla oli erilaisia toimintapisteitä ja seurakunnan työntekijät kertoivat varhaisnuorten kerhoista. Siellä tuli juteltua myös muiden vanhempien kanssa.

Katille lasten siunattavaksi vieminen ennen ensimmäistä luokkaa on luonnollinen asia. Kirkko ja seurakunnan perhekerho ovat tuttuja.

– Haluan viedä lapseni siunatta-

vaksi, koska koen, että minun antamani turva ei yksistään riitä. Jumalan antama siunaus on vahvempi.

Olen vienyt molemmat lapset pian syntymän jälkeen kirkkoon. Siirin vein jumalanpalvelukseen ja Severin perhekerhoon.

Ennen koulun alkamista Severin täytyy äidin mielestä vielä harjoitella kotioven avaamista avaimella, sillä sitä poika ei ole joutunut montaa kertaa tekemään. Oma avain on jo hankittu. Avainnauhan Severi sai mummilta.

Hengähdä Tikkurilassa Tikkurilassa vietetään ehtoollishetkeä keskiviikkona 2.8. klo 18 Vehkapolun kävelykadun varrella olevassa Olotilassa. Ehtoollisen jälkeen voi suunnata iltakävelylle Keravanjoen varrelle tai tutkimaan Tikkurilan uuden torin ympäristöön rakentuvaa modernia puistoa.

NINA RIUTTA

Kouluun lähtevien siunaaminen ke 9.8. klo 18 Hakunilan, Hämeenkylän, Kivistön, Korson, Myyrmäen ja Rekolan kirkoissa ja klo 17.30 Pyhän Laurin kirkossa.

Viisi vinkkiä kouluun lähtevän vanhemmille:

JUHA-PEKKA VANHATALO

SEVERI HARRASTAA taitoluistelua, mutta kaavailee lopettavansa sen.

Nyt hän on innostunut uimisesta.

– Jaksan uida sellaiset 150 metriä. Osaan uida selkää ja kroolia, ja sit mä osaan vielä myyrää. Siinä laitetaan vain kädet pitkälle, niin

kuin näin, veden alle ja jaloilla tehdään pikkupotkuja, Severi selittää ja ojentaa kädet suoraan eteen.

Myös jalkapallo on Severistä kiinnostavaa. Hänellä on oikeat nappulakengät ja penaali, joka on vaaleansininen, pieni nappulakenkä.

– Pelaan fudista tuolla meidän takapihalla, vähän pomputtelen ja vetelen. Mun lempipelaaja on Neymar, joka pelaa Brasilian joukkueessa.

Severin sisko Siiri on yhdeksänvuotias. Siskon kanssa Severi on puhunut lähinnä niistä asioista, mitä koulussa kannattaa tehdä.

Kun kysyn Severiltä, muistaako hän, milloin koulu alkaa, vastaus alkaa huvittaa meitä molempia.

– No, tää ei varmaan hirveesti sua jeesaa, mutta koulu alkaa samana päivänä kuin eskari. Sen mä vaan tiedän, Severi sanoo ja nauramme yhdessä.

Arjen keskellä voi pysähtyä kesäillan ehtoolliselle keskiviikkona 2.8. klo 18 Korson kirkossa, Merikotkantie 4. Korson kirkolla käydessä voi samalla tutustua kirkon yhteydessä olevaan pieneen uurnalehtoon. Kirkon muurit kätkevät sisäänsä tunnelmallisen hautausmaan muistopuutarhoineen.

ANTERO HARJU

Halaa, suukota ja siunaa everi Pyykkö, 7, menee elokuussa ensimmäiselle luokalle Leppäkorven kouluun. Koulumatka ei ole pitkä. Kouluun vie kaksi reittiä.

– Kouluun on oikotie, tai sinne voi mennä tietä pitkin. Kotoa kouluun on sellaiset 800 metriä. Olen kulkenut sen matkan jo monta kertaa yksin, kun pelasin Pokémon Go -peliä. Jos menee perusreittiä, on kaksi tien ylitystä, mutta jos menee oikotietä, on vain yksi. Oikotie menee metsän läpi.

Severi on käynyt tutustumassa kouluun ja tavannut opettajan.

Ekaluokka ei poikaa jännitä.

– Kouluun meno on ihan kivaa.

Opettaja oli aika neutraali. Siskoni oli ennen Leppäkorven koulussa, mutta nyt hän menee Mikkolan kouluun musiikkiluokalle.

Severi haluaisi oppia lukemaan muitakin kieliä kuin suomea. Suosikkeja olisivat portugali ja ranska.

Matematiikka sujuu jo erinomaisesti.

– Osaan lukea suomeksi pieniä sanoja, kuten ”ei”, ”joo” ja niin edespäin. Matikassa olin jo viisivuotiaana ihan sikahyvä. Nykyään osaan kertotaulun. Osaan kaikkia vaikeita laskuja, miinusta ja plussaa, Severi kertoo.

Hiljenny Korsossa

ESKO JÄMSÄ

Severi Pyykköä ei ekaluokalle meno turhia jännitä.

Anna aikaasi. Viettäkää oma hetki päivittäin.

Ole kiinnostunut. Kysy mitä kuuluu ja miten menee.

Rohkaise.

Pidä huoli päivittäisistä rutiineista, sillä ne tuovat turvaa.

Halaa, suukota ja siunaa – ekaluokkalainen on pieni vielä, vaikka on jo koululainen.

Vinkit antoi Hakunilan seurakunnan lastenohjaaja Anne Seppänen.

Huojennu Seutulassa Iltamessua vietetään sunnuntaina 6.8. klo 18 Seutulan kappelissa, Solbackantie 6. Königstedtin kartanon mailla sijaitseva hirsirunkoinen pieni kappeli on nähtävyys itsessään. Kappeli rakennettiin vuonna 1925 talkootyönä alueen hengellisen elämän keskukseksi.

ANNA ÄYSTÖ

9

10 A

MENOT 21.7. – 10.8.

Inka Weimoni Kwatemba, Veeti Elias Haatainen, Nonus Tapionpoika Salonen, Joonas Oliver Kirjavainen, Mikael Hugo Oskari Matikainen, Marlon Blom, Juho Aatos Oskari Pistokoski, Pihla Alisa Rantala, Meri-Tuuli Mikaela Tuovinen, Tilda Aino Katariina Svennevig.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Henri Mikael Ruotsalainen ja Piia Marika Karpovuo, Arttu Ilmari Sirkka ja Sini Eveliina Elina Keränen, Antti Nicholas Tauriainen ja Tiila Jasmiina Lapinkangas, Hannu Kalevi Hautsalo ja Heidi Onerva Muhonen, Niko Kristian Kosunen ja Jenna Maija Marika Leinonen, Ville Waldemar Suominen ja Assi Alina Leskelä, Eetu Johannes Koste ja Henna Karoliina Huuskonen, Tuomas Metsälä ja Sarianna Hänti, Mikko Tapani Munne ja Rosalinda Elisabeth Piispanen, Tino Johannes Toppinen ja Minka Melissa Kostamo.

HAUTAAN SIUNATTU Anni Marjatta Irjala 95 v, Lauri Teodor Talvala 94 v, Maija Leena Nevaste 90 v, Kirsti Kaarina Welin 90 v, Lilly Anelma Kaarna 87 v, Taisto Antero Johannes Elonen 86 v, Kaija Maria Parviainen 86 v, Pirkko Kaarina Toikko 86 v, Heimo Johannes Parkkonen 86 v, Antti Kalevi Rantala 84 v, Tuomas Vihtori Salo 83 v, Arnold Einar Nyholm 83 v, Asko Armas Antero Elovainio 81 v, Börje Bror Björklund 81 v, Arja Tellervo Halonen 80 v, Anja Annikki Iiskola 80 v, Laila Marjatta Ojala 79 v, Pertti Orvo Ryynänen 79 v, Kaarlo Kustaa Koivusalo 75 v, Raili Inkeri Tilli 75 v, Jari Juhani Metsärinne 70 v, Pertti Juhani Aarnio 68 v, Risto Ilari Suoranta 63 v.

Apua ja tukea Vantaan seurakuntien hautatoimisto, Pappilankuja 5, Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaa, p. 09 8306220, vantaa.hautaustoimi@evl.fi.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri, Unikkotie 5B, 09 830 6345. www. vantaanseurakunnat/keskusrekisteri.

Avoinna ma–pe 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon kuuluminen.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262.

Sommaröppet ti-fre kl. 9–13, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning endast på to kl. 10–11.30 (juni-aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Högmässa 23.7 kl.10, K. Andersson, A. Ekberg Högmässa 30.7 kl.10, A. Paavola, N. Fogelberg Högmässa 6.8 kl.10, A. Paavola, vik. kantor Kvällskonserter kl.19, fritt inträde, program 5€.

20.7 Tour d’Italia med Ensemble Amento: Johanna Fernholm, Pilvi Listo-Tervaportti, Pieta Mattila, musik av A.Vivaldi, J.S. Bach, J. dall’Abaco, G.F. Händel, S. Lanzetti 27.7 Konsert med Mikael Grönroos, Anders Ekberg 13.8 Kyrkomusiken förenar tiden och språket -ingår i serien 12 teser.S:t Lars barockensemble: Johanna Fernholm, Kaisa Ruotsalainen, Anna Pohjola, , Michael Sagulin, Anna Pulakka, Pilvi Listo-Tervaportti.

Jean Ramsay hoitaa äitinsä, kuvanveistäjä Laila Pullisen perintöä.

Ajan kerrokset Nissbackan kartano on kokonaistaideteos, johon Laila Pullisen veistosten ohella kuuluvat pihapiirin vanhat puut ja taiteilijakodin arkiset esineet.

ÖVRIGT Laurentiusvandring 12.8: Den traditionella Laurentiusvandringen ordnas för femte gången i Vanda. Årets tema: Vandra med lätta steg.

De olika vandringsrutterna leder alla till Helsinge kyrka S:t Lars. Mera tvåspråkig info på församlingarnas hemsidor och fb.

DÖPTA Meija Hilda Olivia Melin, Alvin Viktor Antero Rantala

DÖDA Brita Maria Grigoriew, Timo Juhani Tomas Santanen, Allert Paul Junior Björk, Lauri Vilhelm Nöjd, Bror-Erik Göran Löfman, Irma Anita Aleksandra Vajander, Rolf Ivar Åhlgren, Anita Maria Salminen

TEKSTI KAISA HALONEN KUVA SIRPA PÄIVINEN

T

oiminnanjohtaja Jean Ramsay leikkaa koiranputkia Nissbackan kartanon pihapiirissä. Lähes 20 vuotta työtoveruutta äidin, edesmenneen kuvanveistäjä Laila Pullisen kanssa opettivat hänet katsomaan ympäristöä äidin esteetikonsilmin: koiranputket kilpailevat täydessä kukkaloistossa olevien jasmiinipensaiden kanssa, joten niistä on päästävä eroon.

Vantaan Sotungissa sijaitsevassa Nissbackassa Laila Pullisen elämäntyö on näyttävästi esillä. Veistospuistossa on kolmisenkymmentä teosta ja makasiinirakennuksessa lähes viisikymmentä pienempää veistosta. Taiteilijan entisessä ateljeessa voi tänä vuonna tutustua reliefeihin, jotka on tehty kuparia räjäyttämällä.

Ramsay kutsuu Nissbackaa reservaatiksi ja kierrätystaideteokseksi. Pullinen ja hänen miehensä, neurologi Magnus Ramsay lunastivat perikunnalta Ramsayn sukutilan vuonna 1983 suojellakseen sen, sillä kaupunki oli aikeissa pakkolunastaa kartanon maat ja kaavoittaa ne asuntorakentamiseen.

– Isä neurologina tiesi, kuinka tärkeää ihmisten hyvinvoinnille on se, että ympärillä on ajallista kerrostumaa ja että pystyy juurtumaan johonkin, että kaikkea vanhaa ei vain lanata tasaiseksi, Jean Ramsay kertoo.

AJALLISTA KERROSTUMAA Nissbackasta kyllä löytyy, sillä paikalla tiedetään olleen kartano jo 1500-luvulla. Puistossa kasvaa monta luonnon muistomerkkeinä suojeltua puuvanhusta. Nykyiset rakennukset ovat 1920-luvulta. Kauemmas ajassa vie Pullisen 1980-luvulla tekemä maareliefi Muinainen meri.

– Aaltoilevaksi muokattu maanpinta kuvaa muinaisen meren viimeisiä aaltoja, sillä jääkauden jälkeen tällä paikalla oli meren ranta. Teos on kaunis ajatuksenkin tasolla.

Kun seisautat aallon, seisautat ajan. Nämä aallot ovat nousseet maasta ja tulevat ajan myötä painumaan sinne takaisin, Ramsay kuvailee.

– Lailan pronssi- ja kiviveistokset puolestaan kurkottavat ikuisuuteen. Hän halusi, et-

tä ne säilyvät tuhansien vuosien päästä eläville ihmisille, niin kuin meille ovat säilyneet Egyptin ja Kreikan muinaiset veistokset.

LAILA PULLINEN on kansainvälisestikin tunnettu juuri pronssin ja kiven veistäjänä, mutta Jean Ramsay huomauttaa, että niiden rinnalla hänellä oli eräänlainen varjotuotanto, jossa hän käytti esimerkiksi romurautaa, puunkantoja, kierrätettyä paperia tai vaikka villalankaa. Veistospuistossa esillä olevaan Ajuri-teokseen hän käytti kartanon vanhaa hevoskärryä. Makasiinissa taas voi ihailla uusiokäyttöön päätyneitä kirjoituskoneen osia.

– Ja Nissbacka itsessäänkin on kierrätysteos. Laila otti tilan käyttöönsä ja muokkasi sen kokonaistaideteokseksi, Ramsay lisää.

Nissbacka on ollut yleisölle auki joka kesä vuodesta 1985 alkaen. Tänä kesänä vierailevat ryhmät pääsevät tilauksesta tutustumaan myös Pullisen taiteilijakotiin.

Laila Pullinen kuoli 82-vuotiaana vuonna 2015. Vielä viimeisinä vuosinaankin hän veisti kiveä Nissbackassa, vaikka oli vuonna 2004 sairastanut aivoinfarktin ja muutamaa vuotta myöhemmin joutunut pyörätuoliin.

– Lailan sairaushistoria on pitkä ja karmea, mutta hän kuntoutti itsensä aina tekemällä taidetta, Ramsay kertoo.

Pitkä sairaushistoria alkoi jo teini-ikäisenä sairastetusta anoreksiasta ja tuberkuloosista, joka tuhosi toisen keuhkon. Siitä alkoi myös kuvanveistäjän ura, sillä juuri tuberkuloosiparantolassa Pullinen oppi veistämään savea.

– Hän kertoi, että savesta tuli painikumppani, joka veti hänet takaisin fyysiseen maailmaan, Ramsay sanoo.

Nissbackan kartanon veistospuisto, Sotungintie 4, on avoinna 30.8. asti ke klo 12–8 ja su klo 12–16.

Ryhmille taiteilijakoti ja näyttely ovat avoinna sopimuksen mukaan.

Lisätiedot ja varaukset p. 040 585 9031 tai jean@nissbacka.com.

LISÄÄ VERKOSSA

A

Palveluja tarjotaan

Hautauspalveluja

APTEEKIN TERVEYSPISTE Sairaanhoitajan palvelut nyt kätevästi meiltä!      

terveysmittaukset

(kolesteroli, hemoglobiini ym.)

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

Kuolinpesät, varastojen ym. tyhjennykset nopeasti.www.ostojatyhjennys.fi 044-5588078

Muutot ja kuljetukset.

1-2 miestä, iso pakettiauto.

Kuljetusneppis p. 040 5850074

haavanhoito korvahuuhtelu rokotukset ja injektiot muistitestaus lääkinnälliset tukisukat

KIINTEISTÖNVÄLITYSTÄ EDULLISESTI TERTO LKV www.terto.fi • info@terto.fi 045 1370 425 Välityspalkkio alk. 560 €

Sairaanhoitajan vastaanottoajat: Ma, ke ja to 9-16, ti 11-18, pe 8-15

Kauppakeskus Tikkuri, asematie 4-10, Puh. (09) 42827878

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Olemme sisaruksia ja teemme työt yhdessä tai erikseen.

SOITA JA KYSY LISÄÄ

Rakennusala KODIN OSTAJALLE AMMATTIAPUA OSTOTARJOUKSEN TEKOON X-kiinteistövälittäjä, Rakennuskonsultti Jorma Vinni.

ELÄMÄSI KAUPAT SINUN PARHAAKSI jormav21@gmail.com puh.0401895685 Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Surun kohdatessa ojennamme auttavan kätemme.

HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 KALLIO p. 010 76 66500 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570

Puhelut: 0,0835 €/puhelu +0,1209 €/min

Lähetä surunvalittelusi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy Luottokelpoinen ©

Kaihdintohtori Oy Kuinka on kaihtimiesi laita?

040 - 411 4370

Hammashoitoa Ilmainen erikoislääkärin arvio hammasimplanttihoidosta perjantaina 4.8. klo 13-17. hammasimplantit alkaen 1595e Varaa aikasi 044 9339 242

www.stickdent.com

TIESITKÖ...?

• • • •

Hammasproteesit tulisi uusia 5-8 vuoden välein Hammasproteesit tulisi pohjata/tiivistää vähintään kolmen vuoden välein Rikkoutuessaan hammasproteesit tulisi korjata mahdollisimman pian Painokohtien korjaaminen tulisi tehdä välittömästi, jotta suun limakalvot ei vaurioidu • Käydä tarkastuttamassa hampaatonkin suu erikoishammasteknikolla tai hammaslääkärissäsi

Haluaisitko alaproteesisi pysyvän neppareiden varassa? Kysy meiltä!

EHT Ossi 050-5533 050 EHTVallemaa Ossi Vallemaa

VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580

Adresseja

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Juuso Kallinen hammaslääkäri suu- ja leukakir. erikoislääkäri

050 347 1555

hok-elannonhautauspalvelu.fi hok-elannonlakipalvelu.fi

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

www.mrautanen.com

24 h

PÄIVYSTYS

SOITA JA VARAA AIKA

010 2715 100

Hämeentie 7, Helsinki (katutaso) • Kauppalantie 4, Helsinki (katutaso)

Ota yhteyttä Otavamedia Oy:n ilmoitusmyyntiin Juha Kurvinen, 040 541 5787

Tuire Sillanpää, 040 594 4204

Kari Salko, 0400 604 133

etunimi.sukunimi@otava.fi

Bisnode 2017

Siivouspalveluja KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15 Ammattitaidolla siivoukset ja ikkunanpesut yksityisille ja yrityksille. Puh. 045-2215 909

Tilaisuuksia

Myydään hautakiviä HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi

Kaikki hautakivialan työt

Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

Veloitukseton arviointi

BREMERIN KIVI HERÄNNÄISSEURAT ke 19.7. klo 12 Arkiveisuut Rautatien­ rakentajien h­maa, Sandelinink.13, Hyvinkää. ke 2.8. klo 19 Lauttasaaren kko, Mylly­ kallionrne 1, Hki. Iltatee klo 18.30. su 6.8. klo 18 Herääminen­ooppera Kuninkaantien seuroissa Loviisan kko, Brandensteinink.2; Rauhanfooru­ min yhteydessä. www.kapsakki.fi/heraaminen ti 15.8. klo 18 lähetysseurat piispa­ ehdokkaiden kanssa Seuratuvalla, Salomonk.17D, 2. krs (Autotalo, Kamp­ pi). Mukana T. Laajasalo, J. Hallamaa ja K. Hintikka sekä S. Juntunen. Järj. ehdokkaiden tukiryhmät & H­Y.

Lakiasioita Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perukirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat.

Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla vuodesta 1922

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

KIVITUOTE OY 35 VUOTTA Juhlavuoden kunniaksi hautakiviä erikoishintaan suoraan veistämöltä Tiedustelut tai varaa aika: Salpakuja 7, Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

11

12 a

Elisabet Aho nauttii Pyhän Laurin kirkon puiston historiaa humisevasta ympäristöstä.

Tässä ja nyt

T

apaamme Elisabet Ahon kanssa Kahvitupa Laurentiuksessa, joka on Helsingin Pitäjän kirkonkylässä. Ahon uusimman kirjan tapahtumat sijoittuvat juuri tähän ympäristöön. Kirjan idea syntyi pienen pojanpojan seurassa.

– Olin viime vuonna vuorotteluvapaalla. Poikani asui perheineen Kartanonkoskella ja työntelin pojanpoikaani lastenvaunuissa Pyhän Laurin kirkon puiston ihanassa, vanhassa ympäristössä. Siirin simakesä -kirjan tapahtumapaikan valintaan vaikutti myös se, että mummuni oli kotoisin kirkon lähistöllä olevasta Skatmansbystä eli Veromiehenkylästä.

Siirin simakesä on Ahon kuudes nuortenkirja. Tämä vuosi on poikkeuksellinen, sillä Aholta on julkaistu myös aikuisten romaani Talvi ilman aikaa, joka kertoo talvisodasta tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Lapsena Elisabet Aho asui talossa, jossa oli kirjakauppa. Tytön suurena haaveena oli joskus seistä kirjakaupan tiskin takana. Ja kuinka ollakaan, hän pääsi sinne ruuhka-apulaiseksi.

10-vuotiaana Elisabet lähetti Ilta-Sanomien yleisönosastolle kirjoituksen, jossa hän puolusti puutaloja.

Hän ei halunnut, että niitä puretaan.

Mielipidekirjoitus julkaistiin.

– Silloin tajusin, että kaikki lukevat

Haaveet todeksi Elisabet Aho aikamatkailee kirjoittamalla kirjoja. teksti Nina Riutta kuva Esko Jämsä

sen ja ovat ehkä samaa mieltä tai eri mieltä minun kanssani. Kuulin myös, että tätini ystävä sai julkaistua ensimmäisen kirjansa. Ensin oli kirjakauppa, ja sitten tiesin läheltä jonkun, joka oli kirjoittanut kirjan. Niistä jäi ajatus, että joskus minäkin kirjoitan kirjan.

15-vuotiaana Aho voitti Suosikin kirjoituskilpailun. Jyrki Hämäläinen oli silloin lehden päätoimittajana. Sinne piti kirjoittaa rakkaustarina.

– Voitto antoi uskoa omiin kykyihini. Sain rahapalkinnon ja ostin itselleni vakosamettihousut, joita en olisi muuten saanut. Kirjailijatapaamisissa olemme usein muistelleet, mitä kukin on ensimmäisillä kirjoituksilla ansaitsemillaan rahoilla ostanut.

Taiteen tekemisellä ei elä, Elisabet Aho ajatteli ja opiskeli merkonomiksi.

Töitä löytyi, mutta vähitellen numerot vaihtuivat kirjaimiksi. Aho opiskeli tiedotusoppia ja toimi tiedottajana.

Nuoruuden haave ei unohtunut.

Kasvit yllättävät kyvyillään ”Kasvit puhuvat toisilleen, tunnistavat sukulaisensa ja niillä on erilaisia tunteita.” Italialaisen kasvitieteilijän, Firenzen yliopiston professorin Stefano Mancuson, tietokirja kasveista hätkähdyttää yhä uudestaan.

Mancuson mukaan hänen tutkimuskohteillaan on kasvimaiset versiot näkö-, kuulo-, tunto-, maku- ja hajuiaistista – sekä viitisentoista muuta aistia. Kasvineurobiologian pioneeri kirjoittaa, että on rehellisiä ja petollisia kasveja sekä niitä, jotka palkitsevat auttajiaan ja rankaisevat vihollisiaan.

Mancuso lienee tottunut epäilijöihin. Hän arvostelee kult-

– Ajattelin koko ajan, että kirjoitan kirjan, kun minulla on tarpeeksi aikaa. Ensimmäisellä äitiyslomallani kokeilin, onnistuuko se.

Kun vauva nukkui, Aho kirjoitti.

Niin syntyi hänen ensimmäinen kirjansa Sydänkuun aamu. Kirja kertoo yhdestä aamusta, jossa synnytys kulkee sivujuonena.

Vuosien varrella Elisabet Aho on kirjoittanut työn ohessa, vuorotteluvapaalla ja vapaana kirjailijana.

Aikuisten romaaneja on julkaistu 11. Aho on erikoistunut historiallisten romaanien kirjoittamiseen, sillä historia on kiinnostanut häntä aina.

– On mielenkiintoista ajatella, että ihmiset ovat asuneet täällä ennenkin ja kulkeneet samoissa paikoissa, niin kuin esimerkiksi tässä kahvilatalossa. Ihmiset ovat maan päällä vain vähän aikaa, mutta paljon muuta säilyy. Jos olisi aikakone, olisi tosi jännä mennä päiväksi vaikka sadan vuoden taakse. ■

Kulttuurikävelylle Helsingin pitäjän kirkonkylään Kulttuurikävelyt Helsingin pitäjän kirkonkylässä keskiviikkoisin 30.8. asti. Lähtö Pyhän Laurin kirkon portilta (Kirkkotie 45) klo 17.15. Kesto noin 1 t. Hinta 10 / 5 e. Kierros päättyy Kirkonkylän myllylle ohjelmalliseen Myllyiltaan.

tyvät myös muuttamaan käytöstään: herkästi reagoiva mimoosa lakkaa sulkemasta lehtiään opittuaan, ettei tärinästä seuraa sille vaaraa.

Sveitsi tunnusti muutama vuosi sitten kasvien oikeudet. Käydäänkö tästä Suomessa keskustelua eläinten oikeuksien jälkeen?

Stefano Mancuso: Loistavat kasvit – Mitä tiedämme kasveista ja niiden älykkyydestä.

tuuria, jossa kasveja pidetään passiivisina. Hän itse näkee kasvit aktiivisina toimijoina. Yhdeksi esimerkiksi hän ottaa lihansyöjäkasvit: yksi laji saalistaa ravinnokseen matoja maan alta, toinen sulattaa myös ansoihinsa joutuneita jyrsijöitä. Kasvit pys-

– Joku arvostelija kirjoitti silloin, että siinä samalla minä synnyin kirjailijana.

Puut vaikuttavat ihmisiin Yhdysvaltalainen tietokirjailija Florence Williams tapaa eri puolilla maailmaa asiantuntijoita, jotka tutkivat luonnon vaikutusta ihmiseen.

Erikoisopastukset: Kirkonkylän arkeologisten kaivausten äärellä / Lasten aikamatka keskiaikaan (yli 5 v.) ke 26.7.

Opastettu kierros Pyhän Laurin ­kappelissa ke 9.8.

Kirkonkylä vuonna 1917 ja 1918 ke 30.8.

Lisätietoja: vantaaseura.fi.

Japanissa miltei neljännes väestöstä ottaa metsäkylpyjä, koska metsässä käyskentelyn on osoitettu laskevan verenpainetta ja vähentävän ahdistusta. Etelä-­ Koreassa on havaittu puiden eteeristen öljyjen laskevan verenpainetta, lievittävän stressiä ja vähentävän astmaoireita.

Skotlannissa huomattiin vähävaraisten kuolleisuuden vähenevän, jos heidän asuinalueidensa vieressä oli puisto. Yhdysvalloissa puolestaan sydän- ja verisuonitaudeista johtuvat kuolemantapaukset lisääntyivät vaurailla alueilla sen jälkeen, kun tuholainen hävitti niiden puuston.

Helsingissä taloustieteilijä Liisa Tyrväinen kertoo Williamsille, että kaupunkimetsät kohentavat

tutkitusti asukkaiden hyvinvointia. Metsähoito tehoaa, kun siellä viettää vähintään viisi tuntia kuukaudessa.

Florence Williams: Metsän parantava voima.

Pihla Tiihonen