Kirkko ja kaupunki 2017 12 vantaa

12

HY VÄN TÄHDEN.

22.6.2017 kirkkojakaupunki.fi

VANTA A A 5 Tikkurilan kirkko sai purkuluvan B 1 Juhannus, kamelinkarvatakki ja heinäsirkkaherkku

a l i e h s u n n a h Ju B6

a t t o u v 0 6 t e s i e m astavat i i v n i u palj k a l a a tta k u a u H m s i i a k l a k a Er viisi s a s – se s n Ritva ja e e ht par n ä k t i p

isu

Suomalainen sananparsi Vesannolta

Tänään

Eilen

Mualima myllynä pyörii, mekö mukana?

†

Minulle on ollut jotenkin aina selvää, että ihminen ei voi ymmärtää kaikkea eikä kaikkea voi selittää. Maailmassa, joka on lakkaamattomassa muutoksen tilassa, ortodoksien tuhatvuotinen jumalanpalvelusperinne on rauhoittava.

Toimittaja Taina West kirjassa Minun Valamoni (Kirjapaja 2017)

Iankaikkisesti

‡

2a

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmista 23

Rukous

Pääkirjoitus

iStock

Tulkaa takaisin, iloiset evankeliset!

Pääkaupunkiseudun kesäfestaritarjontaan kuuluu myös valtakunnallinen Evankelimijuhla. Nuo kesä–heinäkuun vaihteessa Meilahdessa pidettävät kekkerit ovat evankeliseksi herätysliikkeeksi kutsutun porukan kokoontumisajot. Liikkeen nimi ei ole kovin informatiivinen, kuten niillä ei ole tapanakaan olla.

Evankelisuus sai alkunsa 1800-luvulla. Elämänkielteisen ja maailman murheissa rypevän kristillisyyden sijaan evankeliset korostivat iloa, armoa ja autuutta. Suoniemen papin Evankelisuus virkaanasettajaisissa 1844 evankeliset tunnetaan papit ottivat kuppia ja pistivät tanssikpikemminkin si. Evankeliumi kun kumminkin on naispappeuden ilosanoma. Herätysliikkeen ihmisistä vastustamisesta alettiin puhua ”iloisina evankelisina”. kuin armoa Viime vuosikymmeninä evankelihelisevistä suus on tullut tunnetuksi pikemminlauluistaan.” kin naispappeuden vastustamisesta kuin armoa helisevistä lauluistaan, joissa pikkulintu riemuissaan aina laulaa onneaan eikä jouda kaipaamaan eikä suremaan.

”

Entisaikain evankeliset vaikuttivat suruttomilta ja optimistisilta veikoilta, jotka saarnasivat koko maailman autuutta. Nämä nykyiset tuntuvat kovin synkiltä ja huolten painamilta, aivan kuin olisivat tyystin kadottaneet luottamuksensa Jumalan huolenpitoon.

Evankelisuus on luterilaisen kirkon sisällä toimiva herätysliike, vaikka sen keskusjärjestö Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) on polttanut siltoja kirkkoon päin järjestelemällä palvelukseensa astuville pappismiehille vihkimykset ulkomailta, naispuoliset papit torjuvilta kirkoilta. Sley myös järjestää seurakuntien messujen kanssa kilpailevia taatusti naispapittomia kirkonmenoja. Helsingissä yhdistyksellä on niitä varten jopa kaksi omaa kirkkoa, Luther-kirkko Kampissa ja Pyhän Sydämen kappeli Kalliossa.

Ajatus omaan oikeassa olemiseensa käpertyneestä tosiuskovaisten piiristä ei ole Sleyn toiminnasta kaukana.

Niitä suruttomia ja optimistisia veikkoja alkaa olla ikävä.

Tulkaa takaisin iloiset evankeliset! Tervetuloa Helsinkiin, tervetuloa Meilahden seurakuntaan! Pilvet kulkee kulkuaan, lauletaan me vaan!

Jaakko Heinimäki Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Isä meidän, joka olet taivaissa.

Minä aion nyt käpertyä omaan kuplaani ja vetää vetoketjun kiinni.

Mutta etkös sinä heti tule inisemään, että se ei käy.

(Käperryn silti, nyt ei jaksa kiinnostaa.)

Sinä sanoit, että on mentävä kaikkiin kupliin, koska kaikkien kuplien väki on yhtä arvokasta.

(Käperryn silti. Katellaan huomenna.)

Ja siihen sinä sitten jäit minun kuplani ovelle kolkuttelemaan.

Lainasanat

”

Olisi kauheaa, jos olisi löytänyt itsensä ja joutuisi elämään tarkalleen saman tyypin kanssa hamaan loppuun asti. En kaipaa varmuutta ja löytämisen tunnetta. Se jotenkin pysäyttäisi elämän.”

Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen sivulla B 9

Seuraava lehti ilmestyy

20.7.

Kirkko ja Kaupunki VANTAA 22.6.2017 numero 12 kirkkojakaupunki.fi Kannen kuva: Pirita Männikkö

a

Naispappeus hiertää edelleen Piispainkokous haluaa selvityksen siitä, miksi lähetysjärjestön työntekijä vihittiin papiksi Keniassa.

Teksti Kaisa Halonen kuva Tuukka JOru

P

äätös pappisviran avaamisesta naisille tehtiin Suomessa jo yli 30 vuotta sitten, mutta kaikki kirkossa eivät elä sen mukaan. Se nähtiin viimeksi, kun Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) työntekijä Martti Haverinen vihittiin papiksi Kenian evankelisluterilaisessa kirkossa viime joulukuussa.

Erikoisen menettelyn taustalla on se, etteivät Sleyn työntekijät halua osallistua Suomessa kirkon pappisvihkimyksiin, joissa vihitään myös naisia. Lisäksi kirkko edellyttää papiksi vihittäviltä, että he tekevät alttariyhteistyötä eli osallistuvat ehtoollisen jakamiseen myös naispuolisten pappien kanssa, mihin kaikki eivät ole valmiita.

Kiistellyn pappisvihkimyksen toimittaneeseen kenialaispiispa Walter Obareen on turvauduttu aiemminkin, kun on haluttu kiertää kirkon virkakantaa. Hän vihki Ruotsin kirkosta erkaantuneen konservatiivisen Missionsprovinsenin ensimmäisen piispan Arne Olssonin vuonna 2005 ja oli mukana piispanvihkimyksessä, kun Matti Väisänen vuonna 2010 vihittiin Missionsprovinsenin piispaksi Suomeen.

Sley on yksi kirkon seitsemästä lähetysjärjestöstä, jotka ovat vuonna 2013 allekirjoittaneet lähetystyön perussopimuksen. Nyt Sleyn arvioidaan rikkoneen sopimuksen kohtaa, jossa järjestöt sitoutuvat tiedottamaan kirkon lähetystyön toimikunnalle ja piispainkokoukselle omaa toimintaansa koskevista uusista merkittävistä avauksista yhteistyökumppaneiden kanssa, ja piispainkokous pyytää asiasta selvitystä.

Sleyn toimintaa ryhdyttiin selvittelemään, kun arkkipiispa Kari Mäkinen sai kirjeen Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeriltä Martin Jungelta. Kirjeessä Junge esitti huolensa Keniassa tapahtuneesta pappisvihkimyksestä. Hän on pyytänyt asiasta selvityksen myös Kenian kirkolta.

– Luterilaisessa maailmanliitossa on 145 jäsenkirkkoa, joista 119 vihkii naisia papeiksi. Jungen keskeinen huoli oli se, että jäsenkirkkojen piirissä yleistyisi tällainen toiminta, et-

tä oman kirkon päätöksiä kierrettäisiin hakemalla pappisvihkimystä toisesta jäsenkirkosta. Se rikkoisi Jungen mukaan kirkkojen suhteita, kertoo kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko.

Sley sai viime vuonna tukea seurakunnilta oin 3,27 miljoonaa euroa.

Jos Sleyn todettaisiin rikkoneen lähetystyön perussopimusta, se voisi menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä.

Se, että lähetysjärjestön työntekijä vihitään papiksi kumppanikirkon palvelukseen, ei ole Jukon mukaan mitenkään tavatonta. Kenian kirkon lisäksi esimerkiksi Venäjällä toimiva Inkerin kirkko on sellainen, jossa naisia ei vihitä papeiksi, ja jonka papeiksi perinteistä virkakäsitystä edustavien suomalaisten lähetysjärjestöjen työntekijöitä on vihitty.

Sleyn palveluksessa näyttäisi pikaisen googlailun perusteella olevan Haverisen lisäksi ainakin yhdeksän muuta pappia, jotka ovat saaneet pappisvihkimyksen ulkomailla. Ero Haverisen tapaukseen on Jukon mukaan se, että esimerkiksi Inkerin kirkossa vihityt papit ovat myös työskennelleet kyseisessä kirkossa, mut-

”

Sleyn palveluksessa näyttäisi pikaisen googlailun perusteella olevan Haverisen lisäksi ainakin yhdeksän muuta pappia, jotka ovat saaneet pappisvihkimyksen ulkomailla.

ta Haverinen työskentelee Helsingin Luther-kirkossa.

Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä on tapauksesta niukkasanainen.

– Toimimme piispainkokouksen pyynnön mukaisesti ja toimitamme asiasta selvityksen annetun ajan puitteissa. Etenemme asiassa rakentavasti ja hyvässä hengessä.

Sley on tehnyt yhteistyötä Kenian evankelisluterilaisen kirkon kanssa vuodesta 1970 alkaen ja on nykyisin mukana orpotyössä, vaikeasti tavoitettavien heimojen tavoittamisessa ja koulutustyössä. Sillä on maassa LISÄÄ yhdeksän lähetystyönVERKOSSA tekijää. ■

3

4a Esko Jämsä

Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä on pappi ja entinen lähetystyöntekijä.

Evankelinen herätys­ liike kokoontuu Helsingissä Valtakunnallinen Evankeliumijuhla järjestettiin pääkaupungissa viimeksi vuonna 1965.

E

vankelisen liikkeen ydinsanoma on avara armo, mutta juhlan toisen järjestäjän Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn julkisuuskuvaa on hallinnut naisten pappeuden vastustus ja opillinen konservatiivisuus.

Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä on innoissaan siitä, että Evankeliumijuhla pitkän tauon jälkeen järjestetään nyt pääkaupunkiseudulla yhteistyössä Meilahden seurakunnan kanssa. Viimeksi juhla pidettiin Helsingissä 1965.

Säilän mukaan juhlien perinteinen ohjelma on viritetty niin, että se sopisi tavallisille helsinkiläisille. Hän uskoo osallistujamäärän, joka viime vuosina on ollut 12 500–17 000, nyt nousevan.

– Evankeliumijuhla on hengellinen kesäjuhla. Pääroolissa ovat seurapuheet, Jumalan sana ja laulukirjamme Siionin kannel. Tapa, jolla uskonasioita tuodaan esille, on ajassa kiinni.

Juhlilla on muun muassa pari talk showta, Pepe Willbergin konsertti ja gospelmusiikkia sisältävä Riemumessu.

Evankeliumijuhlan pääpaikkana on Helsingin jäähalli. Perjantain avajaisten talk showssa on yhtenä keskustelijana sisäministeri Paula Risikko. Aiheena on, miten arjen keskellä voi löytää yhteyden meitä rakastavaan Jumalaan. Se onkin Sleyn sanoman ytimessä.

– Meidän sanomamme on armo, evankeliumi. Korostamme sitä, että Kristus vastaanotetaan sakramenteissa eli kasteessa, ehtoollisessa ja sananjulistuksen kautta. Ydinsanoma on, että sinut on Kristuksen tähden pelastettu ja taivas on auki, kiteyttää Säilä.

Tätä sanomaa liike Säilän mukaan julistaa myös toiminnassaan Helsingissä, jossa sillä on Luther-kirkko ja Pyhän sydämen kappeli.

Kun ydinsanoma on armo, tuntuu sitäkin oudommalta, että järjestö on profiloitunut aivan muissa asioissa. Järjestö ei hyväksy naisten pappeutta ja pitää tiukasti kiinni siitä, että kirkollinen avioliitto kuuluu vain miehelle ja naiselle.

– Muut nostavat näitä asioita esille, sillä julkisuuteen nousee aina jokin ajankohtainen teema. Mielestämme tämä vääristää kuvaa meistä, vaikka kyseessä on vain sivujuonne toiminnassamme ja opetuksessamme. Jos asian kytkee sanomaamme, tiukkuus pohjautuu siihen, että armon avaruuden perusta on Jumalan sanassa ja näin me Raamattua luemme. Ymmärrän toki sen, että toisilla on erilainen näkemys.

Lisää Evankeliumijuhlasta ja Säilän ajatuksista voi lukea osoitteesta k ­ irkkojakaupunki.­fi.

Evankeliumijuhlan koko ohjelma on osoitteessa evankeliumijuhla.fi.

Pauli Juusela

Syöpä pakottaa pysähtymään Vakavasti sairas pohtii uskoa ja arvostaa arkea Teksti Kaisa Halonen Kuvitus Tuukka Joru

K

un nuori aikuinen sairastuu syöpään, kysymykset ovat isoja ja vaikeita: Onko minulla tulevaisuutta? Viedäänkö nyt kaikki? Miksi Jumala sallii? Jos selviän tästä, miten haluan elää?

Teologian maisteri Suvi-Maria Saarelainen on tutkinut väitöstutkimuksessaan syöpään sairastuneiden nuorten aikuisten selviytymisprosessia ja uskonnon ja maailmankuvan merkitystä siinä. Tutkimustaan varten hän haastatteli 16:ta 18–35-vuotiasta, joiden syöpähoidot olivat päättyneet korkeintaan viisi vuotta aikaisemmin.

Haastatelluista vain muutama määritteli itsensä kristityksi, mutta suurin osa ilmoitti uskovansa Jumalaan tai jonkinlaiseen jumaluuteen. Muutama oli epävarma siitä, mihin uskoo, ja yksi oli ateisti. Sairastuttuaan lähes kaikki aktivoituivat pohtimaan sitä, mihin he uskovat.

– Aika moni kysyi, miksi Jumala sallii, ja voinko uskoa sellaiseen Jumalaan, joka sallii tämän. Monet myös pohtivat sitä, ovatko he itse tehneet jotakin väärin, Saarelainen kertoo.

Alkushokin mentyä ohi sairastuneiden jumalakuva muuttui myönteisempään suuntaan. Jumalaa tai jumaluutta pidettiin suojelevana ja turvaa antavana.

– Suurin osa haastattelemistani nuorista rukoili, ja rukous selvästi helpotti heidän oloaan. He rukoilivat ennen hoitoja, silloin kun oli huono olo tai kun he pelkäsivät. Monelle yö oli aikaa, jolloin kuolema pelotti eniten, Saarelainen kertoo.

– Jotkut kokivat, että luonnossa kävely helpotti eksistentiaalista ahdistusta. Eräs nuori kertoi, että luonnossa hän koki, että Jumala pitää huolta eikä ole mitään hätää, vaikka sairauden kanssa olikin vakava tilanne.

a

Jumalasuhteen lisäksi sairastunut joutuu punnitsemaan uudelleen koko elämäänsä: sitä, miten on tähän asti elänyt ja miten haluaa lopun elämäänsä elää, jos selviytyy sairaudesta. Saarelainen kuvaa sitä yhtäkkiseksi, pakotetuksi aikuistumiseksi.

– Moni kysyi, miksi sairaus tulee juuri, kun kaikki on alussa, kun on esimerkiksi aloittanut opinnot tai saanut lapsen. Kun tieto sairaudesta tulee, tulevaisuutta ei hetkeen enää olekaan, Saarelainen kertoo.

– Sairaus pysäyttää kaiken ja saa laittamaan asiat uuteen arvojärjestykseen, josta haluttiin vastedes pitää kiinni: oma terveys, perhe ja ystävät menevät kaiken muun edelle.

Saarelainen yllättyi, kuinka moni syövän kokenut vaihtoi uraa.

– He tunsivat saaneensa niin paljon hyvää hoitojen aikana, että halusivat tervehdyttyään jakaa sitä muille. Moni suuntautui hoitoalalle tai johonkin muuhun auttamistyöhön.

Usein oletetaan, että vakavan sairauden tai muun kriisin kokeneella ihmisellä on tarve löytää sille tarkoitus. Saarelaisen haastattelemat nuoret aikuiset näkivät tällaiseksi tarkoitukseksi esimerkiksi oman identiteetin vahvistumisen, uranvaihdoksen, aikuistumisen, oman arvojärjestyksen muuttumisen ja läheisten ihmissuhteiden merkityksen tajuamisen.

– Osa heistä koki, että syöpä on ollut niin tärkeä osa heidän elämäntarinaansa, että he eivät antaisi sitä pois.

Mutta oli myös niitä, jotka eivät nähneet sairaudella mitään merkitystä.

He sanoivat, että antaisivat koska tahansa jokaisen sairauspäivän pois.

Vaikka rukoileminen oli monille tärkeää sairauden aikana, hoitojen jäätyä taakse se alkoi aika pian vähentyä.

Muutama nuori joutui sairautensa vuoksi uskonnolliseen kriisiin ja osa heistä hylkäsi uskon kokonaan. Yksi puolestaan kertoi voimakkaasta hengellisestä kokemuksesta.

– Hän meni kirkkoon vanhempiensa saattelemana ja sai sieltä rukousliinoja. Siinä hetkessä hän koki Jumalan huolenpidon hyvin voimakkaana.

Ne siunatut rukousliinat olivat hänelle tärkeät ja mukana jokaisessa hoidossa, Saarelainen kertoo.

– Muutamat olivat saaneet ystäviltä tai perheeltä enkelifiguureja ja kuljettivat niitä mukanaan hoitoihin. Enkelit toivat heille Jumalan läsnäoloa, lohdutusta ja turvaa samalla lailla kuin rukousliinat tuolle yhdelle nuorelle.

Vaikka lähes kaikki Saarelaisen haastattelemat nuoret aikuiset kävivät sairauden myötä läpi uskonnollista etsintää, vain pari kolme tapasi sairautensa aikana sairaalapappia.

– Nuoret eivät ehkä tunnistaneet sitä, mitä sairaalapappi olisi voinut antaa. Ehkä kynnys jutella papille on korkea, vaikka tarvetta olisikin.

” Moni tunsi

saaneensa niin paljon hyvää hoitojen aikana, että halusi tervehdyttyään jakaa sitä muille.”

Se, että tulevaisuudessa on jotakin, mitä odottaa, rohkaisi monia.

Jotkut suunnittelivat, kuinka hoitojen päättymistä aikanaan juhlitaan. Toiset odottivat kotiin pääsemistä tai pieniä taukoja, jolloin sairautta ei tarvitsisi ajatella, esimerkiksi kahvilla käymistä tai harrastuksiin syventymistä.

– Syöpää sairastavan tulevaisuus kapenee paljon, mutta jo pelkkä ajatus siitä, että tulevaisuudessa on jotakin ja että sairauden jälkeen voi elää normaalia elämää, on todella tärkeä.

Muutamat haastateltavat kertoivat, että enää heillä ei ole tarvetta tehdä isoja asioita vaan elää tavallista elämää: käydä töissä, nauttia ruuasta ja olla vain, Saarelainen kuvailee.

Se, mikä hänen tutkimuksessaan tuli vahvasti esiin, oli sairastuneiden tuen tarve. Erityisesti vertaistuesta oli apua. Nuorten syöpäpotilaiden kysymykset ovat osittain erilaisia kuin vanhempien. Joillakin itsenäistyminen viivästyy tai kotoa jo muuttanut joutuukin hoitojen ajaksi palaamaan vanhempiensa luokse. Myös hedelmällisyys on iso kysymys. Nuorilla on myös suurempi riski päihteiden väärinkäyttöön ja irtosuhteisiin kuin muilla.

– Tuen pitäisi olla osa hoitojärjestelmää, niin ettei sen hakemisesta tulisi stigmaa. Keskustelu- ja ryhmäapua tarvittaisiin vuosia ja sen tulisi olla moniammatillista, niin että ihmiset kohdattaisiin psyykkisinä, fyysisinä ja hengellisinä kokonaisuuksina, Saarelainen sanoo. ■

Helsingin seurakunnissa epäillään lahjusrikosta Helsingin seurakuntien kiinteistötoimen korjaushankinnoista on paljastunut epäselvyyksiä, joista on käynnistetty rikostutkinta. Helsingin käräjäoikeus vangitsi kaksi törkeimmistä rikoksista epäiltyä työntekijää, mutta epäiltyjä asiassa on useampia.

Tutkinnanjohtajana toimivan rikosylikomisario Jenni Lehtilän mukaan rikosepäilyt koskevat kiinteistötoimen kilpailutuksia ja hankintoja. Mukana on myös epäily törkeästä lahjuksen ottamisesta.

Helsingin seurakunnat tekivät asiasta tutkintapyynnön. Epäselvyydet koskevat vuosia 2010–2015. Lue lisää: kirkkojakaupunki.fi -sivuilla.

Anna Äystö

Tikkurilan kirkkoa ei ole käytetty vuosiin.

Tikkurilan kirkolle purkulupa Vantaan kaupunginmuseo ja Uudenmaan ELY-keskus jättivät lausuntonsa Tikkurilan kirkon korttelin asemakaavan muutosluonnoksesta. Molemmat pitävät vanhan kirkon purkamista erittäin valitettavana mutta perusteltuna.

Kaupunginmuseon lausunnon mukaan vuonna 1956 valmistunut kirkko on tuonut Tikkurilan keskustaan ajallista syvyyttä. Kaupunginmuseo kehottaakin ottamaan tavoitteeksi uusien rakennusten hienovaraisen sovittamisen ympärillä olevaan vanhaan rakennusperintöön. Lopullisen päätöksen Tikkurilan kirkkokorttelin asemakaavasta tekee Vantaan kaupunginvaltuusto keväällä 2018.

Tikkurilan kirkkohankkeen arkkitehdiksi ja rakentajaksi valitaan toimijat, jotka parhaiten pystyvät yhteistyössä viemään läpi uuden kirkon rakentamisen niin sanotulla projektiallianssimallilla. Vantaan seurakuntien kiinteistöjohtokunta valitsi kokouksessaan 15.6. kilpailutukseen jätettyjen hakemusten perusteella jatkoon kolme tarjoajaa, jotka jättävät tarjouksensa 29.9. mennessä.

Jukka Nevala jatkaa lääninrovastina Vantaan lääninrovastina jatkaa 1.7.2017– 30.6.2023 Hämeenkylän kirkkoherra Jukka Nevala. Nevala sai vaalissa 33 ääntä, kun hyväksyttyjä ääniä oli 40. Lääninrovasti on piispan edustaja Vantaan seurakunnissa.

5

6a

Luonto elvyttää Jo 5–7 minuutin oleskelu luonnon rauhassa voi laskea sykettä ja vähentää stressiä, sanoo Hyvä hiljaisuus -kirjan kirjoittanut Outi Ampuja.

TEKSTI Marjo Kytöharju kUVA Sirpa Päivinen

Vantaalta ei löydy moniakaan täysin hiljaisia paikkoja muun muassa lentomelun vuoksi.

Vallinojalla sijaitseva Tussinkosken purolaakso kuuluu kuitenkin mieltä rauhoittaviin keitaisiin.

K

un filosofian tohtori Outi Ampuja teki väitöskirjaa ympäristömelusta, hän törmäsi siihen, että monet kaupunkilaiset vaativat meluisan ympäristön vastapainoksi hiljaisempia paikkoja.

Ampujaa alkoi kiinnostaa, miten he määrittelevät hiljaisuuden ja mihin he sitä tarvitsevat.

Aihe muhi Ampujan mielessä monta vuotta, kunnes hän ideoi Suomalainen hiljaisuus -keruukilpailun. Kilpailun järjestivät Suomalaisen Kir-

jallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet i Finland. Vastauksia tuli 320.

Ampuja teki vastausten pohjalta tutkimuksen, jonka tulokset ovat luettavissa tänä keväänä ilmestyneestä kirjasta Hyvä hiljaisuus (Atena).

– Hiljaisuudesta voi olla sekä hyviä että huonoja kokemuksia, mutta enemmistö vastaajista koki sen positiivisena voimavarana. Ihmiset kertoivat, miten he ovat elämän eri vaiheissa hyödyntäneet hiljaisuutta. Yksi

vastaajista kuvaili kauniisti, että hiljaisuus auttaa kantamaan ihmisenä olemisen taakkaa.

Tutkimuksessa käsitellään hiljaisuuden kokemuksia eri näkökulmista. Outi Ampujan mukaan hiljaisuuteen liittyy paitsi mahdollisuuksia myös uhkia.

Hiljaisuutta haetaan erityisesti luonnosta.

– Puhutaan elvyttävästä ja mieltä rauhoittavasta ympäristöstä, jollainen voi olla esimerkiksi metsä, ranta tai puisto. Jo 5–7 minuutin oleskelu luonnon rauhassa voi laskea sykettä ja vähentää stressiä, Ampuja kertoo.

– Hiljaisuutta uhkaa kuitenkin melu. Kaupungin ääniympäristö on varsin meluisa, ja monella alueella ylittyy 55 desibelin vuorokautinen keskiäänitaso, joka on määritelty jatkuvalle melulle altistumisen riskirajaksi. Toisaalta kaupungissa on kuultavissa jatkuvasti kulttuurisia ääniä, kuten lasten ja kauempana kuuluvan liikenteen ääniä, jotka eivät juurikaan häiritse.

Kaupungista voi silti löytää riittävästi hiljaisuutta. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi kirkot, kirjastot, taidemuseot, talojen sisäpihat, puistot ja rannat.

Hiljaisuuden mahdollisuuksiin liittyy sisäinen hiljaisuus, jolloin on tilaa ajatella rauhassa.

– Tätä pidetään myös hyvänä lähtökohtana luovuudelle. On helpompi päästä niin sanottuun flow-tilaan ja keskittyä vain yhteen asiaan, kun mikään ulkoinen ärsyke ei vaadi huomiota. Ihminen voi olla työssään huomattavasti tehokkaampi, kun kiireelle ja maailman vaatimuksille on välillä vastapainoa, Outi Ampuja sanoo.

Nuorempi sukupolvi on tottunut hälyisään, viihde-elektroniikan täyttämään kulttuuriin. Ampujan mielestä älypuhelin ja tietokone tuovat elämään paljon hyvää, mutta niiden käyttöön tarvitaan kohtuutta. Myös lasten ja nuorten on tarpeen välillä rauhoittua ja hiljentyä.

– Kun elää jatkuvan ärsykevirran

keskellä ilman taukoja, aivot väsyvät ja kyky syventyä asioihin voi heiketä.

Tutkimusten mukaan jatkuva altistuminen riskirajat ylittävälle liikennemelulle voi aiheuttaa unen laadun heikkenemistä, verenpaineen nousemista, kuulon huononemista, muistiongelmia, oppimisen viivästymistä ja jopa altistumista diabetekselle.

Joskus hiljaisuus voi myös ahdistaa.

Ahdistavaa hiljaisuutta voi ilmetä esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeisessä yksinäisyydessä, syrjimisenä sosiaalisissa tilanteissa tai kuulon heikkenemisestä aiheutuvana epätoivottuna hiljaisuutena.

”

kUN ELÄÄ JATKUVAN ÄRSYKEVIRRAN KESKELLÄ ILMAN TAUKOJA, AIVOT VÄSYVÄT JA KYKY SYVENTYÄ ASIOIHIN VOI HEIKETÄ.

Hiljaisuuden perinne on Outi Ampujan mukaan saanut osin alkunsa kirkon ja luostarien piiristä. Niissä vaalitaan hiljaisuutta nykyäänkin.

– Uskonnonfilosofit ovat iät ajat korostaneet hiljaisuuden merkitystä ja matkustaneet erämaahan mietiskelemään.

Yhteiskunnan suurena käännekohtana Ampuja pitää teollista vallankumousta, sillä teknologian kehittyminen toi mukanaan selvästi hälyisämmän ympäristön. Siihen liittyy kaupungistuminen ja liikenteen lisääntyminen.

– Hyvällä kaupunki- ja liikennesuunnittelulla voi vaikuttaa paljon kaupungin ääniympäristöön. Esimerkiksi liikenteen painottuminen kävelyyn, pyöräilyyn, sähköautoiluun ja joukkoliikenteeseen alentaisi selvästi kaupungin desibelimäärää, Ampuja sanoo. ■

Kolumni

Matkustelun kamaluudesta Kun olin lapsi, perheessämme ei juuri lomia vietetty eikä maailmalla matkusteltu.

No, kävimme me kerran ulkomailla. Risteiltiin Ruotsiin.

Yhtenä kesänä yrittäjävanhempani irtautuivat kaupastaan pariksi viikoksi. Se oli paljon se. Silloin oltiin mökillä. Älkää suotta säälikö minua. En tiedä, mistä jäin paitsi, joten en traumatisoitunut. Ellei traumaksi lasketa sitä, etten osaa hirveästi innostua reissaamisesta. Voisiko tästä(kin) syyttää vanhempiaan?

Minulle tulee matkustelusta mieleen lentokentällä odottelu ja se turvatarkastusjonossa säätäminen. Ja matkustami-

nen maksaa. Pidä siinä sitten hauskaa, kun rahaa menee ovista ja ikkunoista.

Toissa kesänä olimme perheeni kanssa Lontoossa. Mies halusi kiertää nähtävyyksiä, tytöt kauppoja. Minä huomasin ajattelevani siellä maailman metropolissa, että kyllä se vaan mökkiranta on paras paikka maailmassa. Että jos jossain paikassa pitäisi loppuikänsä viettää, niin siellä, rantakalliolla istuen.

Muutama vuosi sitten veimme tytöt Tanskaan Legolandiin. Sää ei suosinut.

Majoituimme hotellissa, jossa oli joka paikassa legoja. Mihin tahansa katseensa käänsi, näki legoja. Myös vessassa, jossa

oli katonrajassa legohämähäkki legoverkkoineen. Ravintolassa tarjoiltiin legopalikan muotoisia ranskanperunoita. Sain legoista tarpeekseni.

Entä parisuhdelomat kylpylöissä? Argh ja apua! Siellä kuuluisi olla kivaa ja ihanaa ja ehkä juuri siksi ei aina ole. Istuimme kauan sitten iltaa kylpylähotellin aulassa.

Tunnelmasta vastasi esiintyjä sähköurkuineen. Oli ankeaa ja ankeammaksi muuttui.

Mies halusi lähteä hotellihuoneeseen katsomaan jääkiekkoa. Katsomaan jääkiekkoa! Oikeasti!

Matkailu avartaa. Se on totta. Kaikkein avartavimmat matkat tapahtuvat kui-

tenkin oman pääkopan sisällä, kun onnistuu oivaltamaan jotain olennaista, vaihtamaan näkökulmaa tai asennetta. Se voi vaatia aikaa, mutta siihen ei onneksi tarvita lomakassaa eikä lentolippuja.

Soili Pohjalainen Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti. soili.pohjalainen@saunalahti.fi

Erikoismies

k amelink arvatakissa

J

ohannes ”Jussi” Kastajan syntymäpäivää eli juhannusta vietetään puoli vuotta ennen joulua, joka puolestaan on Jeesuksen syntymäpäivä. Raamatussa Johannes Kastaja kuvataan edelläkävijäksi ja tienraivaajaksi, joka teki tilaa Jeesukselle. Kun porukat alkoivat kutsua Jussia Mestariksi, hän viittasi Jeesukseen ja sanoi: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Näillä leveysasteilla tuo Johanneksen lause tulee todeksi jopa taivaalla: Jeesuksen syntymäpäivästä alkaa päivän pidentyminen, Johanneksen syntymäpäivästä taas alkaa päivän lyhentyminen.

Uuden testamentin kirjoittajat kuvaavat Johannes Kastajan aika erikoiseksi tyypiksi: hän asui autiomaassa ja vietti yksinkertaista, askeettista elämää. Johannes ei säästellyt sanojaan soimatessaan tekopyhiä kirjanoppineita. Hän oli mieluummin oikeassa kuin miellyttävä. Johanneksen suusta on peräisin haukkumasanojen klassikko: ”Te kyykäärmeen sikiöt!”

Juhannuksen päivänsankari Johannes Kastaja pukeutui kamelinkarvaan ja söi sirkkoja.

Teksti Jaakko Heinimäki Kuvat Laura Riihelä

Raamattu antaa meille tarkan kuvauksen sekä Johanneksen vaatetuksesta että hänen ruokatottumuksistaan.

Johanneksen kerrotaan pukeutuneen kamelinkarvavaatteeseen ja nahkavyöhön. Johannekselle kamelinkarva ilmensi yksinkertaista elämää ja asketismia toisin kuin nykyajan kamelinkarvatakkeihin pukeutuneille herroille. Kamelin hennosta alusturkista kehrätystä langasta kudottu vaaleanruskea villakangas on nimittäin erittäin arvokasta.

Se on kevyttä ja silti lämmittävää – ja kaiken lisäksi kamelinkarvalla on termostaattisia ominaisuuksia: kylmässä se lämmittää ja kuumassa viilentää.

Edelläkävijä-Johannes kuului tienraivaajiin myös ruokavalionsa puolesta: Matteuksen ja Markuksen evankeliumien kirjoittajat mainitsevat hänen syöneen heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Tämän päivän ruokatrendien tutkijat povaavat hyönteisistä tulevaisuuden proteiinilähdettä ja vaihto­ehtoa perinteiselle eläintuotannolle. Hyönteisten kasvatus on erittäin tehokasta: se vaatii vain vähän ­tilaa, vähän vettä ja vähän rehua.

”

Te kyykäärmeen sikiöt!

Johannes Kastaja

2B

Juhannuksen grilliherkku Suomessa ei vielä saa myydä hyönteisiä ruuaksi. Eviran arvion mukaan heinäsirkat ja muut hyönteistuotteet ehtinevät kauppojen hyllyille aikaisintaan vuonna 2018.

EntoCube-niminen yritys kasvattaa jo nyt syötäviä kotisirkkoja Espoon Otaniemessä. Toistaiseksi niitä myydään ”keittiösomisteina” esimerkiksi Ruohonjuuren myymälöissä.

Hyönteissyönti ei ole kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin. Meillä syödään kyllä pikkumuikkuja ruotoineen. Ne tuntuvat suussa samanlaisilta kuin paistetut heinäsirkat. Hienoillakin illallisilla syödään etanoita, simpukoita ja katkarapuja, silti ajatus heinäsirkoilla herkuttelusta tuntuu monesta vaikealta.

Emme ole inhomme kanssa yksin. Samasta syystä australialaiset hyönteissyöntiaktiivit ehdottivat heinäsirkan nimeämistä uudelleen taivaskatkaravuiksi (sky prawns). Ehkä vielä koittaa aika, että ystävykset kokoontuvat sirkkajuhliin samaan tapaan kuin rapujuhliin nykyään: lautasille kasataan sirkkoja ja niitä dippaillaan herkullisiin kastikkeisiin, lauletaan snapsilauluja ja vertaillaan, kumpi natsaa sirkkojen kanssa paremmin, ­Riesling vaiko S ­ auvignon Blanc. ■

Muurinpohja­sirkkoja ja metsähunajaa 1. Kuumenna muurinpohjapannulla voita ja ruokaöljyä tai voin makuista rypsiöljyä.

2. Lisää pannulle raastettua inkivääriä ja jauhettua lakritsijuurta.

3. Paista sirkkoja pannulla koko ajan hämmentäen kunnes ne ovat rapeita.

Mausta suolalla ja pippurilla.

4. Tarjoa sirkat salaatinlehdeltä.

Valuta niiden päälle juoksevaa hunajaa.

Kokeile myös valkosipulilla maustetun kermaviilin kanssa.

B

Mies kamelin­karva­ takissa ja juhannuksen sirkka­snacks. Johannes Kastajana Teemu Potapoff.

3

Luonnollista

suojaa

ihollesi Lämpötilan vaihtelut ja aurinko rasittavat ihoa.

Detrian Arbutin-tuotteiden luonnolliset tehoaineet ehkäisevät ja korjaavat ihosi vauriot.

Ensimmäinen pakurikääpää ja arbutiinia sisältävä ihonhoitotuote Suomessa.

Sain helpotuksen couperosa-ihooni Detrian Arbutin tuotteista.

Ihoni on nyt tasaisemman värinen, saa sopivasti kosteutta ja kestää hyvin esiintymisessä käytettäviä meikkejä.

Raakel Lignell, toimittaja

Uusi edullisempi hinta!

100% • • •

kotimainen luonnonmukainen hajusteeton

Arctic Arbutin®-sarja sisältää ihoa tehokkaasti ravitsevia, kaiken ikäisille sopivia tuotteita.

Tuotteet ehkäisevät ikääntymisen merkkejä iholla ja suojaavat tehokkaasti UV-säteilyltä sekä lämpötilan vaihteluilta.

Detria Arbutin®-sarja

Vaikuttavat yrtit: sianpuolukka (arbutiini), pakurikääpä ja mustikka.

Vaikuttavat yrtit: sianpuolukka (arbutiini) ja mustikka.

sopii erityisesti herkän couperosa-ihon hoitoon.

Tuotteet vahvistavat ihoa ja rauhoittavat punoitusta. Käytetään myös maksaläiskien vaalentamiseen ja ehkäisyyn.

www.detria.fi

Arctic Arbutin sekä Detria Arbutin -tuotteiden myynti: Life-myymälät, Sokos ja Stockmann-tavaratalot, Emotion-myymälät, hyvin varustetut apteekit, terveys- ja luontaistuotekaupat, valtuutetut kauneushoitolat sekä verkkokauppa www.detriashop.fi.

Kolumni

B

Kaikilla lapsilla ei ole kesälomaa

Koko Hubara Kirjoittaja on kolmekymppinen äiti, kirjailija ja Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja. koko@ruskeattytot.fi

”

Kaikilla ei ole tukiverkostoja.

Isovanhemmat, tädit ja sedät asuvat kaukana tai ovat hekin kesäaikaan töissä.”

Jo joutui armas aika kun perheet suunnittelevat kesälomiaan. Myös ne perheet, joissa aikuisia on vain yksi, tai joilla on vähän rahaa, tai joiden vanhemmat eivät voi pitää lomaa lainkaan.

Tuntuu, että kesälomaa ei ole tarkoitettu tällaisten perheiden lapsille.

Muutama viikko sitten piti ilmoittaa lapsen kesälomat päiväkotiin. Minulla itselläni ei lomaa ole, koska työskentelen apurahalla. Kantti ei kuitenkaan kestä pitää lasta koko kesää tarhassa.

Päätin summamutikassa, että hän voi olla kuukauden poissa päiväkodista, kolme viikkoa siitä kanssani.

Nykyisin helsinkiläisiltä vanhemmilta peritään puolen kuukauden maksu, jos he jättävät varaamansa lapsenhoidon väliin ilmoittamatta asiasta ajoissa. Tällä pyritään säästöihin, mutta esimerkiksi itselleni lapsen mahdolliset arkivapaat selviävät yleensä vain päivää tai kahta aiemmin.

Kaikilla ei ole tukiverkostoja. Isovanhemmat, tädit ja sedät asuvat kaukana tai ovat hekin kesäaikaan töissä. He eivät välttämättä saa lomaa silloin kun sitä lapsella on.

Lapselle tutut muut aikuiset lomailevat ulkomailla. Kun on tarpeeksi hämillään tilanteestaan, voi lapsenvahdin hankkiminen jokaiselle päivälle

erikseen tuntua ylivoimaiselta. Maksullinen lapsenvahti parinakin päivänä viikossa tulee todella kalliiksi. Tuettuja lomia on, mutta ne on tarkoitettu – ja hyvä niin – kaikkein pienituloisimmille. Leiritoiminta koskee jostakin syystä vasta kouluikäisiä.

Onneksi työni on joustavaa. Voin herätä kolmen, neljän aikaan yöllä tekemään työt, jotta lapsi saa vapaapäivänsä. Voin jatkaa illalla hänen mentyään nukkumaan. Tiedän, etten ole ainoa laatuani.

Apurahani ja aikatauluni ovat sellaiset, että tuskin pääsemme ulkomaille tänä kesänä. Se ei yllätä. Olisi muutenkin hauska pyöriä vaihteeksi turistina kotimaassa.

Yllättävää on se, miten paljon huvipuistorannekkeet, kylpylälomat ja sightseeing-laivaretket maksavat. Viisivuotias on jo niin iso, että osaa pyytää sitä, mitä kaveritkin saavat, vaikka päivä rannalla olisi aivan yhtä hieno juttu kuin päivä Lintsillä.

Ihmettelenkin: mitä tekevät ne vanhemmat, joilla on useampi lapsi ja samanlainen elämäntilanne kuin minulla? Mitä minä teen sitten kun lapsi menee kouluun ja lomaviikkoja on neljän sijaan kymmenen?

Avunpyyntö

VENÄJÄLTÄ

Jumalan Sanassa on voima!

TUE!

"Minä olin vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa…" (Matt. 25:43)

Lähetä evankelistoille kirjallisuutta.

Et voi itse käydä Venäjän vankiloissa, mutta venäläiset evankelistat voivat!

"… te ette vaatettaneet minua." (Matt. 25:43)

Vaikka et ehkä voi lähettää vaatteita Venäjälle, voit lähettää kirjoja seurakuntiin!

Painatamme miljoona venäjänkielistä kampanjakirjaa lisää.

Lahjoituksesi tuottaa tuloksia: • 10 eurolla lahjoitat 10 Uutta testamenttia tai 20 missiokirjaa • 50 eurolla lahjoitat 50 Uutta testamenttia tai 100 missiokirjaa

Kuuntele: Radio Dei La klo 13:02, Su klo 15:02 • www.irrtv.fi • IRR-TV

5

6B

S

e oli ihan normaali kohtaaminen, sanovat Erkki, 86, ja Ritva, 85, Hakala.

Oli vuosi 1956 ja Hakaniemen Työväentalolla tanssit. Suurimmat tanssit, joita siihen aikaan järjestettiin. Ritva kiinnitti huomiota mieheen, jolla oli siistit vaatteet ja tumma, kihara kammattu tukka. Ei se kuitenkaan ollut rakkautta.

– En usko rakkauteen ensi silmäyksellä. Ainoastaan sellainen rakkaus ensisilmäyksellä on olemassa, kun äiti on juuri synnyttänyt vauvan, saanut hänet syliinsä ja katsoo lasta – se on rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta että vieraaseen ihmiseen. Rakkaus on niin voimakas sana ja niin voimakas tunne, että sen täytyy kehittyä. Alussa se on ihastusta, Ritva sanoo painokkaasti.

– Ritvassa vaan oli jotakin, mikä kiinnosti. Nähtävästi se oli jotain sellaista kuin ajatuksissani olin toivonut, kun näin kauan ollaan yhdessä oltu.

Olen käynyt koko ikäni tansseissa ja nähnyt yhtä sun toista, ja kuitenkin häneen takerruin, Erkki sanoo ja nauraa hyväntahtoisesti.

– Jämähti minuun, Ritva jatkaa leikinlaskua.

Ritvan mielestä ensimmäinen kiinnostava mies, joka vastaan tulee, ei välttämättä ole se ainut ja oikea, mutta hän toteaa aina kyllä sanoneensa, että ei rupeaisi vieraan miehen kalsareita pesemään, jos Erkille ja hänelle ero tulisi. Erkki on samoilla linjoilla.

– Jos Ritva nukkuisi tuosta pois, en enää toista ottaisi. Kyllä sitten olisin yksinäni. Ja kävisin vielä vähän enemmän tansseissa niin pitkään kuin jalat toimisivat. Nyt on jo keinonivel oikeassa polvessa ja vasenkin polvi on leikattu pari kertaa. Polkka, joka on ollut minulle tansseista kaikki kaikessa, on täytynyt jättää pois.

Erkki Hakala on kotoisin Turusta.

Hän teki elämäntyönsä autohommissa. Viimeiset 30 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään Erkki työskenteli VV-Autossa muun muassa hankintapäällikkönä ja työnjohtajakouluttajana. Ritva työskenteli Lastenlinnassa.

Hän oli opiskellut lastenhoitajaksi jo ennen kuin tapasi Erkin.

– Olen syntynyt Tammisaaressa.

Sieltä lähdettiin isän työn perässä Viipuriin ja sitten tuo naapurimaa ajoi meidät sieltä pois ja olimme Savossa maanpaossa. Opiskelu toi minut Helsinkiin, Ritva kertoo.

Kihlat pariskunta osti marraskuussa 1957. Kumpikaan ei muista mitään kosimisia. Sovittiin vain, että Ritvan syntymäpäivänä he menevät ostamaan sormukset. Heinäkuussa 1958 Erkki ja Ritva kävivät maistraatissa vihillä. Sen jälkeen pariskunta sai vuokrattua Herttoniemestä kaksion.

Vuonna 1959 Hakalat ostivat Pajamäestä asunnon, jossa asuvat edelleen. Perheeseen syntyi kaksi poikaa ja tyttö. Nyt lapsenlapsia on kahdeksan ja lapsenlapsenlapsia viisi.

Hakalat kuuluvat Keski-Helsingin senioreihin, ja siellä riittää ohjelmaa.

– Meitä ovat pitäneet yhdessä keskinäinen tykkääminen ja lapset, sanovat Erkki ja Ritva Hakala.

Poikkipuolisista sanoista huolimatta Erkki ja Ritva Hakala ovat tahtoneet olla yhdessä kohta 60 vuotta.

Teksti Nina Riutta Kuvat Pirita Männikkö

B

Erkin ja Ritvan 5 vinkkiä parempaan parisuhteeseen 1. Pane kännykkä sivuun.

2. Sulata vastoinkäymiset.

3. Anna vapaus mennä.

4. Älä alista.

5. Ota kaulasta kiinni ja anna pusu.

– Maanantaisin on tanssit, tiistaisin on kävelyporinakerho, kaksi kertaa kuukaudessa on kokouksia ja joka torstai on pelipäivä, jolloin pelaamme kello kymmenestä neljään korttia. Läpi vuoden. Sieltä ei voi olla pois, kertoo Erkki.

– Minulla menee suurin osa ajasta lasten kanssa. Tytär asuu ihan lähellä ja siellä on 16-, 14- ja 10-vuotiaat lapset. He ovat niin isoja jo, mutta käyvät meillä harva se ilta, Ritva sanoo.

Ritvaa ja Erkkiä ovat pitäneet yhdessä ”tietysti lapset”. He ihmettelevät, miksi nykyään pariskunnat eroavat niin usein. Onko eroaminen nykyään liian helppoa? Onko rahaa enemmän kuin ennen, niin että voi vain lähteä?

– Nykynuoret eroavat, jos pikkusenkin tulee poikkipuolista sanaa.

Kyllä meilläkin on poikkipuolisia sanoja sanottu, mutta ei siinä nyt heti tarvitse panna kantapäitä vastakkain, Ritva toteaa.

– Joka päivä taitaa joku poikkipuolinen sana tulla sanottua, Erkki jatkaa ja katsoo hymyillen vaimoaan.

– Ja tämä, Erkki sanoo ja ottaa kännykän taskustaan ja vetää etusormellaan kännykän pintaa pitkin vauhdikkaasti oikealta vasemmalle.

– Tämä kännykkä. Se tuntuu nykyään olevan tärkein asia elämässä.

Toinen kännykkä on olkapään ja korvan välissä ja toista räplätään käsillä.

Kännykkä sivuun parisuhteessa!

Ritva on suurpiirteinen ja Erkki on pikkutarkka. Ritvan mielestä kaiken ei tarvitse aina olla niin tiptop, mutta Erkki saattaa pyyhkiä etusormella kirjahyllystä pölyä ja näyttää sitä huumorimielessä Ritvalle. Lasten kasvatusasioissa ei ole ollut probleemaa.

– Lapset ovat kasvaneet ihan noin vain. Heitä vietiin palloa pelaamaan, rippikoulun ovat käyneet ja kummatkin pojat ovat olleet isosina, Ritva kertoo.

– Minä kun olen tehnyt ikäni töitä lasten kanssa, niin olen sitä mieltä, et-

tä he saavat olla ja elää vapaasti. Erkki on vähän tiukempi kasvatusasioissa, vaatteet pitää laittaa naulaan ja kengät riviin.

Riidoissa Hakaloilla ei ole heitelty kapustoja. Ritvan mukaan Erkki on niin nuukakin, ettei hän raaskisi niitä heitellä. Riita voi tulla vanhasta asiasta tai joskus rahasta. Erollakin on joskus uhkailtu, mutta ei vakavissaan.

– On sanottu, että minä lähden tästä, hoida sinä omat asiasi. Mutta se menee saman tien ohi. Saattaa olla, että ollaan oltu jokin tunti puhumatta.

Parisuhteessa pitää vain sulattaa vastoinkäymiset ja joustaa joissakin semmoisissa asioissa, jotka eivät ole ihan mieleisiä. Eikä heti lyödä nyrkkiä pöytään, Erkki toteaa.

– Niin, hiljaisia päiviä vietetään silloin tällöin. Kärsivällisyys on parisuhteessa tärkeää, koska meitä ei ole kahta samanlaista. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta, ja nämä erilaiset tykkäämiset pitäisi lyöttää yhteen, Ritva miettii.

Pitkän parisuhteensa aikana Erkki ja Ritva ovat tulleet siihen tulokseen, että rakkaus on yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja tykkäämistä, mutta oma mielipide pitää saada sanoa.

– Suhteessa ei saa olla alistettuna, molemmat toteavat.

– Kun on erimielisiä päiviä, voi ottaa takin naulasta, lyödä oven kiinni ja mennä ulos – ja tulla tunnin päästä takaisin. Sitten on taas kaikki ohi, Erkki kuittaa.

Mustasukkaisuuskohtauksista Hakaloilla ei ole kärsitty, vaikka tansseissa käydessä Ritva on saattanut naljailla Erkille. Ritva tunnustaa olevansa vähän mustasukkainen. Hänestä se on merkki siitä, että välittää toisesta.

– Erkkihän on aina tanssilattialla, häntä haetaan koko ajan tanssimaan.

Senioriyhdistyksen tansseissa on sekahaku.

Erkki puolestaan sanoo, ettei kai osaa olla mustasukkainen ollenkaan.

– Mutta enhän minä missään käykään, kun aina olen kotona, toteaa vaimo siihen.

Seksi ja intohimo muuttavat muotoaan vuosien kuluessa. Erkki ja Ritva sanovat, että nykyään muut asiat kiilaavat etusijalle. Suuret tunteet korvataan yhdessä olemisella ja läsnäololla.

– On tärkeä tietää, että toinen on tuossa. Ja jos ei ole, täytyy tietää, missä hän on, sanoo Ritva.

– Kyllä seksi on parisuhteessa tärkeää. Jos on pieni riita, ja toinen ottaa kaulasta kiinni, antaa pusun ja muuta, niin siinä se herää, Erkki vinkkaa.

Ensi vuonna Hakalat viettävät timanttihäitä, kun naimisiinmenosta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Yksi taika pitkään parisuhteeseen on heidän mielestään se, että he antavat tilaa toisilleen.

– Meillä ei ole kahleita kintuissa eikä rautoja ranteissa. Kyllä täytyy saada mennä myös erikseen. Mentiinhän me ennen naimisiin menoakin, miksi ei sitten naimisissa ollessa. Pitää antaa toiselle vapaus, Ritva sanoo ja Erkki nyökkää. ■

Jaakko, 78, ja Marja, 69, Hovi ovat olleet yhdessä 42 vuotta ja naimissa 35 vuotta.

Marja työskenteli vakuutusalalla. Jaakko myi auton varaosia. He tapasivat tansseissa Helsingissä ja asuvat yhä Helsingissä.

Heikki, 75, ja Tuulikki Heinonen, 75, ovat olleet yhdessä 55 vuotta ja naimisissa 53 vuotta. He tapasivat aikoinaan tansseissa Oulussa. Heikki työskenteli paperialalla.

Tuulikki oli kaupassa töissä. He asuvat Espoossa ja harrastavat yhdessä paritansseja ja elokuva-­avustajan hommia.

Veikko Porola, 74, ja Anneli Simonen-Porola, 73, ovat olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Molemmille tämä on toinen avioliitto. He tapasivat lomamatkalla Kreetalla. Veikko teki uraa liike-elämässä ja valokuvaajana. Anneli oli joogaopettajana ja toimistotöissä. He asuvat Lauttasaaren senioritalossa.

Rakkauden konkarit neuvovat Neljä pariskuntaa jakaa lempeää viisauttaan videosarjassa, jonka ensimmäinen osa löytyy verkkosivuiltamme. Verkossa voit lisäksi pikatestata parisuhdetaitosi.

VIDEO VERKOSSA

TESTi VERKOSSA

7

Evankeliumijuhla Helsingissä HELSINGIN JÄÄHALLI 30.6.–2.7. mukana mm.: PAULA RISIKKO JIPPU PEPE WILLBERG Lapsille ja nuorille oma ohjelma.

Tilaisuuksiin VAPAA PÄÄSY. Katso koko ohjelma: evankeliumijuhla.fi

B

9

Katriina Järvinen leikittelee joskus ajatuksella, millainen hän haluaisi olla, jos hän saisi toisen elämän.

Monena minänä

E

ntä jos ihminen saisikin uuden nimen aina, kun hänen elämässään alkaa uusi vaihe, kun hänestä tavallaan tulee uusi minä?

Joissakin kulttuureissa niin on tapana, ja ajatus kiehtoo sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Katriina Järvistä.

– Meillä oletetaan, että ihmiselle muodostuu pysyvä persoonallisuus jo lapsena tai nuorena. Jos tapaan vaikkapa ystävän 20–30 vuoden takaa, minulla ei ole mitään tapaa viestittää, että joo, olen Katriina, mutta en ole se sama Katriina, jonka silloin tunsit. Olen paljon viehättyneempi ajatuksesta, että meistä tulee uusia päivityksiä kehityksen myötä, Järvinen sanoo.

Hän laskeskelee olevansa tällä hetkellä kuudes Katriina. Uusia päivityksiä on tullut noin kymmenen vuoden välein. Tämän nykyisen nahoissa on helpompaa kuin vaikkapa sen 20–30-vuotiaan, joka oli pallo hukassa ja ihan pihalla.

– Nyt, 55-vuotiaana, minulla on mahdollisuus miettiä laajemmin ja rauhallisemmin omaa elämää ja hienosyistää ja syventää edellistä päivitystä, Järvinen sanoo.

Tulevista päivityksistään hän ei tiedä, ja se on hänestä jännittävää ja kiehtovaa.

– Olisi kauheaa, jos olisi löytänyt itsensä ja joutuisi elämään tarkalleen saman tyypin kanssa hamaan loppuun asti. En kaipaa varmuutta ja löytämisen tunnetta. Se jotenkin pysäyttäisi elämän. On paljon parempi, että jännitys säilyy.

– Se säilyy myös kaikissa muissa ihmisissä, esimerkiksi omissa lapsissa. On aivan ihanaa, kun ei tiedä, mitä kaikkea heistä vielä kuoriutuu esiin. Ihmissuhteet ovat vähän kuin asuntoja, joista löytyy uusia huoneita. On huima mysteeri, että voi mennä joka päivä kohti tuntematonta.

Katriina Järvisen ensimmäinen minä kasvoi helluntailaisessa, työväenluokkaisessa perheessä.

Kun hän parikymppisenä irrottautui uskonyhteisöstä, hän joutui rakentamaan minuutensa lähes tyh­jästä.

Omat kokemukset ovat yksi syy siihen, että hän on miettinyt minuuteen liittyviä kysymyksiä paljon

On ihanaa, kun ei tiedä, mitä itsestä tai läheisistä vielä kuoriutuu esiin, sanoo sosiaali­ psykologi Katriina Järvinen.

Teksti Kaisa Halonen Kuva Sirpa Päivinen

ja kirjoittanut niistä tänä vuonna ilmestyneen kirjan Saanko esitellä: Monenlaiset minämme.

Järvisen mukaan tiukka uskonnollinen yhteisö sanelee jäsentensä minuuden rajat lähes kokonaan.

– Minulle opetettiin, että oman minän tulee kuolla ja Kristuksen astua tilalle. Oma tahto oli aina väärä ja Jumalan tahto se, jota piti etsiä. Yritin koko ajan miettiä, teinkö jotakin siksi, että itse halusin, vai oliko se Jumalan johdatusta. Piti rukoilla ja saada joku tunne siitä, että kyllä tämä oli johdatusta enkä tehnyt mitään väärin, Järvinen kertoo.

– Sen jälkeen oman minän rakentaminen alkoi minulla lähes nollasta. En tiennyt mistään mitään. Jäljittelin muita, katsoin mitä he tekevät ja mitä mieltä ovat. Olin tavallaan maahanmuuttajaperheen lapsi: vanhemmat olivat taivaan kansalaisia, eikä ollut toivottavaa, että heidän lapsestaan tulisi valtaväestön suomalainen.

Uskonyhteisöstä irtaantumista Järvinen kutsuu 30-vuotiseksi sodaksi. Entinen elämä on noussut vuosien varrella pintaan milloin minkinlaisissa valepuvuissa.

– Viimeinen taistelu oli ehkä se, kun tajusin, että syyllisyys siitä, mitä olen aiheuttanut lapsuudenperheelleni ja uskonyhteisölle, oli sairastuttanut minut hyvään ihmisyyteen. Koin, että minun piti sovittaa syntini olemalla kiltti ja reilu kaikille. Se oli kamalan uuvuttavaa.

– Nyt uskallan jo puolustaa reviiriäni ja olen hirveän iloinen, jos olen joskus aggressiivinen. Minulla saa olla myös omat salaisuuteni, eikä minulle enää tule sellainen olo, että Jumalan silmä katsoo koko ajan.

1980-luvulla alkanut psykokulttuuri on korostanut sitä, että pitää olla avoin ja sinut itsensä kanssa eikä tarvitse hävetä mitään. Järvinen on kirjoittanut ja puhunut menneisyydestään paljon, mutta hänen mielestään siinä, ettei kerro itsestään kaikkea, on oma viisautensa.

Järvinen naurahtaa, että jos hän saisi toisen elämän, hänestä olisi hienoa olla yläluokkainen, hyvin pidättyväinen britti, jolla on kaapissaan hirveitä mörköjä. Mutta ihan vakavissaankin hänestä olisi hienoa elää vaihteeksi jonkun toisen nahoissa.

– On harmillista, että elämä on rakenteeltaan sellainen, että emme voi elää sitä monena ihmisenä.

Varmaan kaikkia joskus kyllästyttää ja tuntuu siltä, että ei haluaisi olla se ihminen, joka on, Järvinen miettii.

”

Olen viehättynyt ajatuksesta, että meistä tulee uusia päivityksiä kehityksen myötä.

Se, että ihmiset hurahtavat milloin mihinkin, saattaa hänen mielestään kertoa juuri tästä. Kokeillaan, että entä jos olisinkin vaikka meditoija, maratoonari tai kuoroihminen. Etsitään mahdollisia minuuksia.

– Minulle käy usein niin, että parin vuoden kuluttua hurahduksesta rupean miettimään, että mikähän juttu tämäkin oli. Että olen taas jossakin pöljäporukassa, vaikka luulin löytäneeni laumani. Intensiivisintä etsintä on parisuhteissa. Niissä me muutumme yksilöstä kaksiloksi, niin kuin professori Antti Eskola on sanonut. Se voi olla aika kohtalokastakin, Järvinen pohtii.

– Hurahtaminen ja rakastuminen muistuttavat toisiaan. Molemmissa on alussa suuri varmuus, että nyt olen jotenkin itseni ytimessä. Mutta sen aitoudelle ei ole muuta mittaria kuin aika. ■

Mikä on pääkaupunkiseudun

75. vuosikerta kirkkojakaupunki.fi

Julkaisija Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan ev.lut. seurakunnat

Toimituksen yhteystiedot Hietalahdenranta 13 00180 Helsinki toimitus@kirkkojakaupunki.fi tai etunimi.sukunimi@ kirkkojakaupunki.fi Puhelin: 09 23400 (vaihde) Päätoimittaja Jaakko Heinimäki Julkaisupäällikkö Pälvi Ahoinpelto Uutispäällikkö Pauli Juusela Kehittämispäällikkö Tuure Hurme Toimituspäälliköt Heli Kulmavuori Ulla Lötjönen Toimitussihteerit Paula Huhtala Eira Serkkola Taitto Jarkko Peltoluhta, AD, Mari Aarnio, Paula Huhtala, Juhani Huttunen

Ilmoitusmyynti Otavamedia Oy Juha Kurvinen, 040 541 5787 Kari Salko, 0400 604 133 Tuire Sillanpää, 040 594 4204 etunimi.sukunimi@otava.fi Ilmoitusvaraukset aineistopäivää edeltävän viikon perjantaihin kello 14:ään mennessä.

P

ari- ja perhetyön asiantuntija Minna Tuominen Kirkkohallituksesta on seurannut pääkaupunkiseudun rakkauselämää useamman vuoden. Eroaako se ihmisten välisestä lämmöstä ja läheisyydestä muualla Suomessa?

– Täällä rakkauselämä, kuten elämä yleensäkin, on verrattain kiireistä ja aktiivista.

Yhä useampi pariskunta pääkaupunkiseudullakin on tutustunut netin välityksellä.

Uusia ihmisiä on näin mahdollista tavata paljonkin ja harrastaa treffeilyä.

Sitten kun suhteessa on edetty viestittelyä pidemmälle, pääkaupunkiseutu tarjoaa myös hulppeita ja hienoja puitteita tavata. Etenkin jos parin molemmat osapuo-

sama aaltopituus ja väreily muuten, Tuominen toteaa.

Toisaalta mikä tahansa paikka saa romanttisen värityksen, kunhan seura on sopivaa.

– Erityisyys ja rauha ovat tärkeitä. Eräs kolmikymppinen miestuttavani esimerkiksi kertoi käyneensä elämänsä romanttisimmilla treffeillä ilta-aikaan Tähtitorninmäellä.

TEKSTI OUTI IKONEN KUVA TUUKKA JORU

♥ Ehdota pääkaupunkiseudun

let asuvat muualla, Helsingin seudulle on luontevaa sopia treffit.

Olipa pari tavannut netissä, baarissa, työpaikalla, harrastuksissa tai missä ikinä, ei

pelkkä paikka kuitenkaan tee vielä kesää.

– Paikka voi olla upea ja treffit romanttiset, mutta suhde ei silti jatku. Pelkkä paikka ei synnytä suhdetta vaan

romanttisinta paikkaa ja voita ravintolaillallinen kahdelle. Osallistu Instagramissa/Twitterissä postaamalla kuva paikasta ja käytä #romanttisinpaikka #kirkkojakaupunki tai kerro paikka osoitteessa kirkkojakaupunki.fi/romanttisin.

♥ Lue juttu ”Tutustu kumppanin

unelmiin” osoitteessa kirkkojakaupunki.fi.

Fingerpori PERTTI JARLA

Painos 340 000. Osoitteellisena jakeluna Postin kautta ev.lut. seurakuntien jäsentalouksiin Espoossa, Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Osoitteet Lehti lähetetään seurakuntien jäsenille, talouden vanhimmalle.

Osoitteet päivitetään automaattisesti muuttoilmoituksen perusteella. Jos osoitteessa on virhe tai et halua saada lehteä, ota yhteyttä osoiterekisteriin: osoitteet.espoo@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 8050 2600 osoitteet.helsinki@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-10 ja 12-13, 09 23402235 osoitteet.kauniainen@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 10-14, 09 512 3710 osoitteet.vantaa@kirkkojakaupunki.fi, puhelimitse arkisin klo 9-15, 09 830 6345

Jakelu Jäikö lehti tulematta?

Muuta palautetta jakelusta? jakelupalaute@kirkkojakaupunki.fi 09 23400 (vaihde)

Painopaikka Sanomapaino, Vantaa

ISSN 0356-3421

Sinulle, Raamatusta kiinnostunut RAAMATUN MONIMUOTO-OPISKELU Vuoden aikana luomme kokonaiskuvaa Raamatusta ja luet sen läpi ohjatusti. Opiskelu koostuu lähi- ja etä-jaksoista. Lähijaksoilla opastamme työskentelyyn ja annamme tietoa käsiteltävistä aiheista. Etäjaksoilla tutkit Raamattua kotona ja teet tehtäviä. Lähijaksot: 19.8.2017(A) tai 16.9.2017(B), 13.-14.10.2017, 12.13.1.2018, 9.-10.3.2018, 18.-19.5.2018, 11.8.2018.

Kurssimaksut 120 €/lähijakso, alku- ja päätösjaksot 50 €/pv. Kurssimaksuun sisältyy opetus ja ruokailut.

Kurssi vastaa 15 opintopistettä (8 ov).

HELSINGIN RAAMATTUKOULU Töölönkatu 7 A 3 00100 HELSINKI Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Jari A. Jolkkonen, puh. 040 512 6612 toimisto@helsinginraamattukoulu.fi www.helsinginraamattukoulu.fi

B

11

VIDEO VERKOSSA

Kirkonkellot kiehtovat Akseli Halme, 6, osaa luetella melkein kaikki Suomen kirkot aakkosjärjestyksessä. Ensimmäisen kerran hän soitti kirkonkelloja lokakuussa 2016 Pyhän Lapsen kirkolla Vivamossa Lohjalla. Toinen kirkonkellojen soitto­kerta oli Kärkölän kirkolla Pusulassa ja kolmas Huopalahden kirkolla Helsingissä. Akseli asuu Lohjalla ja menee ensi syksynä eskariin.

Rakkaudesta kirkkoihin Akseli Halme tykkää kiivetä kellotapuleihin ja soittaa kirkonkelloja.

Teksti Nina Riutta Kuva Sirpa Päivinen

Kuusivuotias Akseli Halme joutuu odottamaan ja odottamaan. Hän liikehtii innostuneesti, katsoo vuorotellen äitiään ja muita ympärillä olevia aikuisia, jotka vain puhuvat ja järjestelevät kuulo­suojaimia, kameroita ja kaikkea jonninjoutavaa, kun pitäisi jo päästä hommiin.

Soittamaan kirkonkelloja.

Vihdoin porukka on järjestyksessä. Ei mene aikaakaan, kun Akseli on jo ylhäällä Huopalahden kirkon kellotapulissa. Kelloja on kolme.

Akseli ylettää juuri ja juuri pienimmän kellon köyteen. Vähän varvistamalla ja itseään venyttämällä hän saa kiinni isompien kellojen köysistä. Soitto alkaa. Aikuiset nauliutuvat paikoilleen.

Akselin kirkkoharrastus alkoi siitä, kun poika kävi kerran mummunsa kanssa Lohjan kirkkoa katsomassa. Akseli oli silloin alle kolmivuotias. Kun poika ja mummu palasivat kotiin, he

Juhannus

Into kirkonkellojen soittamiseen Akselilla on ollut viime vuoden lokakuusta lähtien.

istock

Taivaan tähden

24.6.

katsoivat vielä netistä kuvia Lohjan kirkosta. Siitä alkoi saman tien Akselin rakkaus kirkkoihin.

Yksi kirkko ei kuitenkaan riittänyt, vaan netistä piti katsoa muidenkin kirkkojen kuvia. Ja sitten piti katsoa päivittäin kirkkojen kuvia. Sitten löytyi Hannu Asikaisen sivusto, jossa on lueteltu kaikki Suomen kirkot aakkosjärjestyksessä. Se sopii hyvin Asperger-pojalle. Akselille tuli intohimoinen halu tietää kaikki Suomen kirkot, ja tänä päivänä hän osaa luetella niistä melkein kaikki.

Jos televisiossa sattuu joskus näkymään kirkko, Akseli kiinnostuu heti. Luhangan kirkko oli ennen Akselin lempikirkko. Nyt suosikki on Ruotsinpyhtään puukirkko. Suosikki vaihtelee, kun vastaan voi aina tulla parempi kirkko.

Niin kuin Huopalahden kirkko.

Silloin kirkonkellojen soitolla haluttiin osoittaa myötätuntoa Syyrian sodan ja erityisesti Aleppon pommitusten uhreille.

Akselin äiti huomasi Facebookista, että Lohjan Vivamon Pyhän Lapsen kirkolla kelloa soitetaan joka päivä. Kellon kuvasta äidille tuli heti mieleen kysyä Vivamosta, pääsisikö Akseli soittamaan sitä. Kyllä pääsi. Se oli ensimmäinen kerta.

Kellojen soitto tuntuu Akselista hyvältä. Se rauhoittaa. Pusulan Kärkölän kirkolla Akseli sai soittaa kelloja viisi minuuttia talvisodan päättymisen muistoksi. Suntio myös antoi Akselin käteen puhelimen, josta poika sai painaa nappia, jolloin Pusulan keskustan kirkon kellot alkoivat soida.

Kun Akseli katsoo You Tubesta kellonsoittovideoita, hänellä on kädessään kengännauha tai milloin mikäkin naru, jota hän heiluttaa soiton tahdissa.

Muutaman viime kuukauden Akseli on ollut kiinnostunut kartoista. Hän katselee Google Mapsia katunäkymällä. Ja bongailee eri paikkakuntien kirkkoja. ■

Herodes ja Johannes Kastaja ”Ihmisen kohtalo on, että hän ei näe aarretta istuessaan arkun päällä.” Lainaus on Asko Sahlbergin mainiosta kirjasta. Tämä ja monet muut syvälliset sanat kuuluvat neljännesruhtinas Herodekselle, joka oli vastuussa kahden serkuksen – Johannes Kastajan ja Jeesuksen – teloittamisesta.

Huomaan, että juhannuksena eli Johannes Kastajan syntymäpäivänä minun on vaikea ajatella Johannesta ilman hänen teloittajaansa.

Ihmisessä on monta kerrosta.

Hyvää ja pahaa. Mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän on mahdollisuuksia paitsi hyvään myös pahaan.

Herodes Antipas ei ilmeisesti ollut paha ihminen ainakaan isäänsä

Herodes Suureen verrattuna. Hän ei oikeasti halunnut tappaa ihailemaansa profeettaa. Hän ajautui siihen.

Johannes oli nuhdellut suurruhtinasta sukurutsauksesta. Herodes oli nainut velipuolensa tyttären, joka oli myös hänen toisen velipuolensa vaimo.

Herodes olisi nuhteet voinut ohittaa, mutta hänen vaimonsa ei.

Eräiden kosteiden juhlien houruissa Herodes lupasi vaimonsa tyttärelle Salomelle täyttävänsä tämän minkä tahansa toiveen. Salome neuvotteli äitinsä kanssa ja ilmoitti vastauksensa: Haluan Johannes Kastajan pään. Vadilla. Tänä iltana.

Lupaus – onnetonkin – on lupaus, Herodes mietti. Pää katkaistiin ja sen kanssa Herodeksen oli eläminen.

Sahlbergin Herodeksessa näkökulma pysyttelee päähenkilössä,

jonka mieltä vaivaavat syyllisyydentunne ja kysymys vallasta.

Muutettavat muuttaen kuka tahansa meistä voi olla Herodes.

Olli Valtonen

12 B Gurun opissa Ohjaajana Aelred Rievaulxlainen

Pohdi ystäväsi kanssa ystävyyttä

Aelred Rievaulxlainen syntyi Englannissa vuonna 1110.

Hänet otettiin 14-vuotiaana Skotlannin kuninkaan Daavid I:n hoviin, jossa hänellä olisi ollut mahdollisuus luoda uraa kuninkaan taloudenpidosta vastaavana. 24-vuotiaana Aelred liittyi kuitenkin uuteen sistersiläismunkkien perustamaan Rievaulx’n luostariin. Hänestä tuli myöhemmin luostarin noviisimestari ja johtaja eli apotti ja myös viiden muun luostarin johtaja. Aelredia voi sanoa hengellisen ystävyyden apotiksi. Hänen tunnetuin kirjansa on De spiritali amicitia.

Se on julkaistu suomeksi vuonna 2011 nimellä Hengellisestä ystävyydestä.

A

elred etsi kiihkeästi tovereittensa suosiota ja toisten ihmisten rakkautta ja kiintymystä. Hän häilyi rakastumisten ja ystävyyssuhteiden välillä, kunnes hän luostarin hiljaisuudesta, työn, levon ja rukouksen vuorovaikutuksesta sekä yhteiselämästä veljien kanssa löysi vähitellen sen rauhan ja ystävyyden, mitä oli etsinyt.

24-vuotias Aelred työskenteli Skotlannin kuninkaan hovimiehenä, kun hänet lähetettiin vuonna 1134 Yorkin arkkipiispan luokse ottamaan selkoa uudesta luostariyhteisöstä. Sen olivat perustaneet Rye-joen laaksoon Ranskasta tulleet sistersiläismunkit. Menomatkalla Aelred kävi tutustumassa itse luostariin. Paluumatkalla hän päätti vielä poiketa luostariin muutamaksi päiväksi, mutta päättikin sitten jäädä sinne, pyrkiä noviisiksi ja vaihtaa elämän kuninkaan palveluksessa luostarin hiljaisuuteen.

Aelrediin teki vaikutuksen luostarissa vallinnut yhteishenki. Miesten kesken ei näyttänyt olevan riitoja tai kär-

Aelred Rievaulxlainen antaa käytännön neuvoja siitä, miten valita ystävä sekä miten punnita omia ja ystävän vaikuttimia, ystävyyden luonnetta ja ystävän luotettavuutta. Kaikkia näitä voi pohtia paitsi ystävyys- myös itsetutkiskeluna.

Jos sinulla on hyvä ystävä, miettikää kesällä yhdessä ystävyyttänne vaikka saunassa.

Miten teistä tuli ystäviä? Miten löysitte toisenne? Miksi olette ystäviä? Millainen sinä ystävänä olet? Mistä voitte puhua keskenänne? Millainen luottamus teillä on? Miten ylläpidätte ystävyyttänne? Voitteko rukoilla toistenne puolesta?

Mitä tosi ystävyys on?

Ystävyys punnitaan hädässä ja ilossa toisen puolesta, opettaa 1100-luvulla elänyt munkki Aelred.

Teksti Lauri Maarala Kuvitus Matti Pikkujämsä

hämiä. Siellä ei myöskään tarvinnut kuulla kenenkään vääryyttä kärsineen raivoa ja vaikerrusta, mihin Aelred oli tottunut vastatessaan taloudenpidosta kuninkaan hovissa. ”Kaikkialla vallitsee rauha ja levollisuus sekä ihana vapaus maallisten asioiden hullunmyllystä”, hän kuvasi kokemustaan.

Ihmissuhteet askarruttivat Aelredia koko hänen elämänsä ajan. Erityisesti hän pohti, mitä tosi ystävyys on. Siitä hän kirjoitti myös tunnetuimman kirjansa. Hengellisestä ystävyydestä -niminen pieni kirja pohjautuu

Aelred käsittelee ystävyyttä myös hyvin käytännönläheisesti. Miten ystävyys syntyy? Keiden välillä se on mahdollinen? Mihin ystävyyden tulisi perustua ja mitkä ovat sen vaikuttimet?

Ystävän valinnassa Aelredin mukaan tärkein peruste on keskinäinen luottamus. Ystävyyden turmelee toisen solvaaminen, salaisuuksien paljastaminen ja takanapäin tehty toisen halventaminen. Ystävyys punnitaan hädässä ja ilossa toisen puolesta. Ystävien kesken vallitsee tasa-arvo, vastavuoroisuus ja avoimuus. ”Sitä silkkikankaat tai jalokivet eivät korista.

Sitä virka-asema ei kohota eikä maallinen kunnia ylpistä”, Aelred kirjoittaa. ■

Kansallisgalleria/ Pirje Mykkänen

Medusa Barokkitaiteilija Caravaggio maalasi ilmeisen lumoutuneena erilaisia versioita irtileikatuista päistä eri tarujen pohjalta. Häiritsevin näistä hänen teoksistaan on Medusa. Kreikkalaisen mytologian Medusa oli naishirviö, jonka päästä kasvoi käärmeitä ja joka katseellaan jähmetti ihmisen kiveksi.

Caravaggion maalaus ikuistaa hetken, jolloin tarusankari Perseus on juuri katkaissut Medusan kaulan. ­Samalla se ikuistaa muutakin, sillä taiteilija käytti mallina itseään.

Päät portaissa Caravaggio /Wikimedia Commons

Juhannuksen päivänsankari Johannes Kastaja koki kurjan lopun: hänen päänsä ojennettiin vadilla kuningas Herodeksen tytärpuolelle kiitokseksi tämän tanssista. Johanneksen pää on suosittu aihe renessanssin ja barokin uskonnollisessa taiteessa. Tämä versio on italialaisen renessanssimaalarin Andrea Solarion käsialaa. Raamatun kertomuksissa on muitakin irtileikattuja päitä, jotka ovat inspiroineet taiteilijoita. Johanneksen kanssa groteskiudessa kilpailevat Apokryfikirjojen Holoferneen pää ja Vanhan testamentin Goljatin pää.

Andrea Solario/Wikimedia Commons

3×

taidetta irtopäistä

Johannes Kastaja

hänen luostarin hengellisenä ohjaajana käymiinsä keskusteluihin.

Kirjan keskeinen kysymys on, miten veljien välinen ystävyys voisi säilyä. Aelredin tärkein esikuva ystävyydessä on Jeesus, joka antoi koko elämällään esimerkin ystävyydestä. Ystävyyttä ei ole ilman rakkautta. Rakkaus on tosin vielä jotain enemmän, koska se sulkee piiriinsä jopa viholliset.

Ystävä taas on sellainen, jolle voi pelotta avata sydämensä ja sen salaisuudet. ”Se, joka pysyy ystävyydessä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä”, kiteyttää Aelred.

Hän pohtii ystävyyttä monenlaisin kielikuvin. Siellä, missä ystävä on toisen kanssa hyvin läheinen, he ovat kuin yksi sydän ja yksi sielu, Aelred kuvailee. Hengellisessä ystävyydessä Pyhä Henki on läsnä kuin kolmantena jäsenenä.

Ed Atkinsin videoteos Counting #1 & #2 pysäyttää Kiasman ARS17-näyttelyssä. Irtileikatut ihmispäät pomppivat alas portaita yhä uudelleen ja uudelleen. Viereisestä salista kantautuva, saman taiteilijan Ribbons-teokseen kuuluva aaria Bachin Matteus-passiosta tahdittaa niiden menoa. Onko mautonta sanoa, että teoksessa on jotain kummallisen meditatiivista? Mätkähtelevät päät sietää, koska ne selvästi ovat animoituja. Netistä löytää helposti kuvia todellisistakin katkaistuista päistä. Niissä ei sitten olekaan mitään rauhoittavaa.

Kaisa Halonen

MENOT 23.6. – 20.7.

Hakunilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Hakunilantie 48, 01200 Vantaa avoinna ma–to klo 9–16 p. 098306 500, hakunilan.seurakunta@evl.fi, hakunilanseurakunta.fi, Facebook: Hakunilan seurakunta, Pyhän Annan lastenkirkko Päivystävä pappi tavattavissa ma-to klo 10–14, p. 09–8306 507.

Diakoniapäivystys: 1.6.–6.8. diakoniapäivystys Hakunilan kirkolla to klo 9–11, p. 050 573 6277 hakunilan.diakonia@evl.fi

HAKUNILAN KIRKKO Hakunilantie 48, p. 09 830 6512 Nuortenilta Lepaani tiistaisin klo 18.

Jengi-ilta nuorille perjantaisin klo 20–23.

Kesäkahvit torstaisin 24.8. asti klo 13–14.30.

Juhannuspäivän messu la 24.6. klo 10. Tuomo Kahenvirta, Juha Paukkeri.

Messu su 25.6. klo 12. Sari Kokkonen, Riikka Jäntti.

Hankasalmi 1-rippikoulun konfirmaatiomessu la 1.7. klo 11. Hans Tuominen, Riikka Jäntti.

Hankasalmi 2-rippikoulun konfirmaatiomessu su 2.7. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Harri Nurminen, Riikka Jäntti.

Messu su 9.7. klo 12. Tuomo Kahenvirta, Anna Pöyhönen.

Messu su 16.7. klo 12. Eveliina Ojala, Kirsi Honkanen-Punkari.

L10 T-koulutus alkaa Hakunilan kirkolla 27.8. Koulutus perustuu Luukkaan evankeliumin 10. lukuun ja voi muuttaa elämäsi innostavaksi, tuoda syvyyttä elämääsi ja varustaa sinua evankelioivaan elämäntapaan.

Koulutusillat ovat sunnuntaisin 27.8., 3.9., 10.9., 17.9. ja 24.9. klo 17. Lisätietoja antaa Harri Nurminen p. 050 354 7648, harri.nurminen@evl.fi. Ilmoittautuminen kirkkoherranvirastoon p. (09) 830 6500.

LÄNSIMÄEN KIRKKO Kerokuja 9, Vahtimestari p. 050 573 6391 Kesäkahvit tiistaisin 29.8. asti klo 13–14.30.

Messu Länsimäen kirkossa jälleen 13.8. alkaen sunnuntaisin klo 10.

Kesällä messu Hakunilan kirkossa joka sunnuntai klo 12, tervetuloa!

KASTETTU Eemil Anton Fjäder, Aino Heidi Maaria Halkola, Alissa Manda Melia Hilska,

Otso Henrik Oskari Juntumaa, Timi Veikko Juhani Kärkkäinen, Jesse Mikael Venäläinen, Julia Eveliina Vähämartti.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Max Alexander von Hellens ja Hetti Sofia Hiltunen, Sami Petteri Kumpulainen ja Tiia-Mariia Annele Pirttineva, Kimmo Olavi Myllys ja Satu Johanna Mikkonen, Arto Erik Mäkinen ja Tanja Theresia Paavola.

HAUTAAN SIUNATTU Asko Olavi Auvinen 73 v, Heikki Sakari Salonen 73 v, Kari Antero Hopponen 61 v.

Hämeenkylän seurakunta Kirkkoherranvirasto: Auratie 3 avoinna ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450, hameenkylan.seurakunta@evl.fi. hameenkylanseurakunta.fi Facebook: Hämeenkylän seurakunta, Hämeenkylän seurakunnan perheet Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 9–13, p. 09 830 6455.

Diakoniapäivystys Kesäaikana ti klo 9–11, p. 09 830 6472 Kirkon vahtimestari, p. 09 830 6459.

HÄMEENKYLÄN KIRKKO Juhannuksen sanajumalanpalvelus la 24.6. klo 10. Matti Hyry ja Hannu Lehtikangas.

Messu su 25.6. klo 10. Miika Koistinen, Jaakko Kara ja Hannu Lehtikangas.

Messu ja Puhjonrannan rippikoulun konfirmaatio su 2.7. klo 10. Miika Koistinen, Jaakko Kara ja Hanna Rämö.

Messu ja Lehtoniemen rippikoulun konfirmaatio su 2.7. klo 14. Matti Hyry, Jarna Wikström ja Hanna Rämö.

Messu ja Impivaaran rippikoulun konfirmaatio su 9.7. klo 10. Katja-Maaria Vilén, Jaakko Kara ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Messu su 16.7. klo 10. Matti Hyry, Miika Koistinen ja Hannu-Pekka Heikkilä.

Kirkkomuskarin syyskausi 23.8.– 15.12. Ryhmiä on 0-3 -vuotiaille ja 3-6 -vuotiaille. Muskarissa lauletaan, loruillaan, soitetaan, liikutaan, kuunnellaan musiikkia ja opitaan musiikin peruskäsitteitä. Opettajana toimii varhaisiän musiikinopettaja Laura Koskelo. Ilmoittautuminen käynnissä 31.8. asti osoitteessa

hameenkylanseurakunta.fi > lapset ja perheet.

Muutoksesta minuksi -kurssi to 31.8. alkaen. Kokoontuminen järjestetään joka toinen viikko torstaisin klo 18–20. Viimeinen kokoontuminen on to 30.11. Kurssi on vertaistukiryhmä syövän sairastaneille tai syöpähoidoissa loppuvaiheessa oleville.

Kurssille haetaan 15.8. mennessä vapaamuotoisella hakemuksella.

Lisätietoa nettisivuillamme ja osoitteessa etela-suomensyopayhdistys.fi.

Kuvataiteen kutsunäyttely 22.10.– 12.11. Näyttely haastaa kuvataiteen ammattilaiset ja ammattiin opiskelevat pohtimaan totuutta ja sen erilaisia ilmentymiä tässä ajassa. Näyttely järjestetään osana Reformaation juhlavuotta. Hakeminen 1.8. mennessä. Lisätietoa antavat näyttelyn kuraattori Laura Ohtonen, laura. ohtonen@evl.fi, p. 050 321 3282 tai seurakuntapastori Katja-Maaria Vilén, katja-maaria.vilen@evl.fi, p.

050 420 1411. Lisätietoa tapahtumasta löydät myös nettisivuiltamme.

VAPAALAN SEURAKUNTATALO Päiväkerhon syyskausi 16.8.–15.12.

Kerhot ovat aamupäivätoimintaa 3-6 -vuotiaille. Kerhossa toimitaan lasten ehdoilla yhdessä touhuten. Kerhot sisältävät leikkiä, laulua ja kädentöitä. Ilmoittautuminen käynnissä 30.7. asti osoitteessa hameenkylanseurakunta.fi > lapset ja perheet.

MUUALLA Pihaseurat ke 28.6. klo 18. Vapaalassa, Ilpolankuja 2.

Pihaseurat ke 5.7. klo 18. Hämeenkylässa. Ulla Rosbergilla, Santamäentie 7 A 4.

Pihaseurat ke 12.7. klo 18. Myyrmäessä. Riitta Ahosella, Uomakuja 3 E 70.

Pihaseurat ke 19.7. klo 18. Hämeenkylän kirkolla. Kettunen ja Suutari järjestävät.

Pihaseurat ke 26.7. klo 18. Hämeenkylän kirkolla.

Pihaseurat ke 2.8. klo 18. Hämevaarassa. Mariitta Savolaisella, Veitsitie 15.

Tule tutustumaan naapureihin ja muihin alueen asukkaisiin. Pihaseuroissa vietetään yhdessä kesäiltaa laulun, puheen ja kahvittelun merkeissä. Pihaseurat ovat seurakunnan vapaaehtoisten järjestämiä.

Senioritoiminnan retki Turkuun la 30.9. Retkelle lähdetään klo 9 Hämeenkylän kirkolta. Retkeen sisältyvät mm. hartaus Turun Mikaelin kirkossa, ruokailu ja ”Viimeinen laiva” -musikaaliesitys Turun kau-

7

A

punginteatterissa. Paluu on noin klo 19. Retkelle ilmoittaudutaan 1.9. mennessä Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherranvirastoon.

KASTETTU Roy Sisu Mattila, Teemu Aulis Ilmari Linna, Vappu Olivia Kyttänen, Edvin Leo Valdemar Kulmala, Venla Maria Tikkanen, Aleksi Kalevi Haapasalo, Ellen Alissa Stark, Michael Pekka Kofi Eduful.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Matias Miikka Antero Vihavainen ja Riikka Anneli Lavonen, Aki-Pekka Tapani Perttuli ja Krista Pauliina Pennanen.

HAUTAAN SIUNATTU Katri Elisabet Kiviniemi 103 v, Meeri Laila Alice Castrén 100 v, Kaarina Kallio 82 v, Jukka Olavi Lemberg 67 v.

Korson seurakunta Kirkkoherranvirasto: Merikotkantie 4 avoinna ma–pe klo 9–15. p. 09 830 6550. korson.seurakunta@evl.fi. korsonseurakunta.fi Facebook: Korson seurakunta Instagram: korsonsrk Päivystävä pappi tavattavissa ma–pe klo 10–14, p. 09 8306 554.

Diakoniapäivystys kesällä ti ja to klo 11–12. p. 050 5736376.

Kirkon vahtimestarit, p. 050 590 3496

KORSON KIRKKO Merikotkantie 4 Vanhemman väen kesäkerho to 22.6. klo 13 seurakuntasalissa. Saana Tourunen.

Juhannuspäivän sanajumalanpalvelus la 24.6. klo 10. Pirkko Yrjölä ja Airi Saloniemi.

Messu su 25.6. klo 10. Tuula Paasivirta ja Airi Saloniemi. Kirkkomehut.

Iltarukouspiiri ke 28.6. klo 18.40 kirkon kappelissa. Lisätietoja Heikki Toivonen p. 050 304 9485.

Holma 3 konfirmaatio la 1.7. klo 11.

Messu su 2.7. klo 10. Minna Ruuttunen ja Jussi Salonen. Kirkkomehut.

Kesäillan ehtoollinen ke 5.7. Jani Vanhala ja Jussi Salonen.

Holma 4 konfirmaatio la 8.7. klo 11.

Messu su 9.7. klo 10. Jani Vanhala ja Jussi Salonen. Kirkkomehut.

Holma 5 konfirmaatio la 15.7. klo 11.

Messu su 16.7. klo 10. Sanna Heikurinen ja Jussi Salonen. Kirkkomehut.

Lutherin virsi ja makkara ke 19.7. klo 18. Yhteislauluja ja makkaranpaistoa kirkon sisäpihalla. Jussi Salonen.

KIRKONKULMA Sisäänkäynti Korsonpolun puolelta.

Avoinna ma, ti, to ja pe klo 9–13.30.

Hartaus ti ja to klo 11.

MUUALLA Pyhän tanssin retriitti 1.–3.9. Heponiemen Hiljaisuuden keskuksessa, Heponiementie 21, 09210 Karjalohja.

Pyhä tanssi on meditatiivista liikettä ja hiljaisuutta, rukoilemista koko keholla. Ohjaajina pastori Elina Jokipaltio ja diakonissa Pia Olkkonen. Retriitinhinta 295 e /hlö, sisältää täyshoidon, ohjauksen ja majoituksen 1-hengen huoneessa, jossa suihku, wc ja liinavaatteet. Ilmoittautumiset: http://www.hdl.fi/fi/heponiemi/tapahtumakalenteri/1

KASTETTU Vilma Linnea Kesälahti, Benjamin Kasper Patshijew, Milena Hilma Maria Piironen, Ilona Emilia Konttila, Saimi Aurora Sellgren, Olivia Senja Maria Savolainen, Selma Matilda Töllinen, Aida Isa Emilia Soukka, Siiri Marja Anttila, Olavi Aleksis Pullinen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Jari Tapio Landén ja Carita Maaria Åman, Petri Johannes Chydenius ja Tiina Emilia Huttunen, Tommi Valtteri Laitinen ja Emmi Elisabet Manninen.

HAUTAAN SIUNATTU Anja Kaarina Huskanen 90 v, Rauha Fredrika Puskala 89 v, Raine Tapio Aavikko 84 v, Toini Anneli Ryynänen 68 v, Pauli Mikael Lahdensuu 69 v.

Menokasvo

Lähemmäksi kirkkoa Kanttori-urkuri-cembalisti Julia Tamminen, mitä teet Vantaalla heinäkuisessa Kansanlaulukirkossa?

– Aloitan heinäkuussa Tikkurilan seurakunnassa kesäkanttorina. Olen ollut siellä kanttorin viransijaisena ja kesätyöntekijänä ja joulukanttorina aika monta kertaa aiemminkin. Heinäkuussa Helsingin pitäjän kirkonkylän Myllyillassa toimin Kansanlaulukirkon esilaulajana.

Miksi Kansanlaulukirkko on Myllyillassa?

– Kesäkeskiviikkoisin Vantaa-Seura järjestää Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyllä Myllyiltoja, joissa lauletaan yhdessä. Kansanlaulukirkko on Vantaa-seuran ja Tikkurilan seurakunnan yhteistyötä.

– Laulamme ulkona ja vieressä virtaa Keravanjoki. Mukana on kansanmuusikoita ja kollegani kanttori Samppa Laakso. Kansanlaulukirkossa on inhimillinen, yksinkertainen ja lämmin tunnelma. Toivotaan, ettei sada. Jos sataa, mennään sisälle.

NINA RIUTTA Kansanlaulukirkko ke 19.7. klo 18.30 Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyllä, Myllykuja 6.

SIRPA PÄIVINEN

Mikä on Kansanlaulukirkko?

– Kansanlaulukirkko on jumalanpalvelus, jossa käytetään tuttujen kansanlaulujen sävelmiä. Sävelmät ovat esimerkiksi Kotimaani ompi Suomi, Metsäkukkia ja Täällä Pohjantähden alla -lauluista, mutta niihin on kirjoitettu hengelliset sanat.

– Tämä ei ole vierasta luterilaisessa perinteessä. 500 vuotta sitten Martti Luther laulatti ihmisiä heille en-

tuudestaan tutuilla sävelillä, joihin oli tehty hengelliset tekstit. Sen tarkoituksena oli lähentää tavallisen ihmisen suhdetta kirkkoon.

8A

MENOT 23.6. – 20.7.

8459. Kerro samalla allergiat ja muut asiat, jotka vaikuttavat turvalliseen leirillä oloon.

KASTETTU

ESKO JÄMSÄ

Rakkautta kirkon puistossa MITÄ RAKKAUS TARVITSEE voidakseen hyvin? Mitä minä tarvitsen, mitä sinä? Miten löytää polku riitelystä rakkauteen?

Pyhän Laurin kirkon puistossa järjestetään torstaina 29.6. klo 13–15 piknik, jossa perheneuvojat Titta Huotari, Juhani Koskelin, Paula Ruotsalainen ja Riitta Tapionsalo antavat eväitä toimivaan parisuhteeseen. Puistossa kuullaan ajatuksia rakkaudesta ja rakastamisesta.

Kaiken ikäiset suhteessa olevat tai sitä etsivät ovat tervetulleita keskustelemaan. Ota huopa ja retkieväät mukaan. Sateen sattuessa tilaisuus pidetään Pyhän Laurin kirkossa.

Ennen piknikiä klo 12 voi käydä kuuntelemassa Emma Salokosken ja Mikael Konttisen Sielukkaita suven säveliä -konserttia Pyhän Laurin kirkossa.

Rekolan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Kustaantie 22 D, 01400 Vantaa, p. 09 8306700 Avoinna ma–pe klo 9–15. rekolan.seurakunta@evl.fi. rekolanseurakunta.fi Facebook: Rekolan seurakunta Instagram ja Twitter: rekolansrk Päivystävä pappi tavattavissa kirkolla ti klo 11–14, Asolan seurakuntatalossa to klo 11–14, p. 09 8306 707 Diakoniapäivystys: Rekolan kirkolla ti klo 9–11, Ajanvaraus ti ja to klo 9–10 p. 09 8306706 rekola.diakonia@evl.fi

REKOLAN PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Kustaantie 22 Juhannuspäivän messu la 24.6. klo 10. Veikko Ahonen, Sirkku-Liisa Niemi.

Messu su 25.6. klo 10. Vappu Olsbo, Sirkku-Liisa Niemi.

Raamattu- ja keskustelupiiri to 29.6. klo 13.

Messu su 2.7. klo 10. Laura Maria Latikka, Sirkku-Liisa Niemi.

Messu ja Piispala 3 leirin konfirmaatio su 9.7. klo 10, liturgi Ben Ahlroos, saarnaaja Vilma Kaartinen, kanttori Sirkku-Liisa Niemi.

Messu su 16.7. klo 10. Veikko Ahonen, Sirkku-Liisa Niemi.

Diakoniakahvila tiistaisin klo 9–11.

Maksuton aamupala.

Silmukkasiskot-käsityöryhmä keskiviikkoisin klo 9.30.

Kesäajan Open doors – nuorten avoimet ovet keskiviikkoisin klo 18–21.

ASOLAN SEURAKUNTATALO Asolantie 6, p. 050 573 6329 Asolan silmukat -käsityöryhmä to 22. ja 29.6 sekä 6.7. klo 13.

Asolan avoin olohuone 5.6.–13.7. ma–to klo 10–13. Asolan avoimeen olohuoneeseen ovat tervetulleita

kaikenikäiset, lapset vanhempiensa seurassa. Paikalle voi tulla oman aikataulun mukaan. Aamupäivän aikana pidämme yhteisen hartauden. Kahvin ja mehun saat meiltä, ota mukaan muuten omat eväät.

Torstaisin grilli on kuumana, ja tarjoamme makkaran ja muutakin pientä syömistä.

Seniorikahvila ma 3.7. klo 13.

MUUALLA Hanna-rukouspiiri ma 3.7. ja 17.7. klo 18.30. Tutustutaan naisten elämään eri maissa sekä rukoillaan naisten ja tyttöjen puolesta. Kokoonnutaan Lampirannalla os. Tertunkuja 4 B. Puutarhapiirin retki Helsingin Huopalahden puistoihin tiistaina 4.7. klo 12-14. Treffit Tilkan sairaalan portilla klo 12. Lisätietoja p. 045 139 4921/Tuovi Lehtinen.

Kesäseurat Pietarisella, ke 19.7. klo 18. Tuulantie 5 A 1. Aili-Maria Manninen kertoo Bangladeshin työstä sekä lauletaan Viisikielisen lauluja. Mukana Vappu Olsbo ja Sirkku-Liisa Niemi.

Yksinasuvien syysleiri Elämännokassa Sammatissa, 1.-3.9. Hinta 78€/ henkilö, sisältää bussikyydin ja täysylläpidon omin liinavaattein.

Bussi lähtee Rekolan kirkolta klo 17, pysähtyy myös koivukylän Alepan ja Asolan seurakuntatalon pysäkeillä.

Ilmoittautumiset 11.8. mennessä irma.liljestrom@evl.fi tai p. 050 553 8459. Kerro samalla allergiat ja muut asiat, jotka vaikuttavat turvalliseen leirillä oloon.

Naisten leiri Elämännokassa Sammatissa, 15.-17.9. Bussikuljetus.

Tervetuloa iloitsemaan syyskesän kauniista luonnosta ja mukavasta monikultturisesta seurasta. Lähtö Rekolan kirkolta pe 15.9. klo 17.30, paluu takaisin su 17.9. noin klo 15.

Leirin hinta 40€/henkilö sisältää kuljetuksen ja täysylläpidon omin liinavaattein sekä ohjelman. Ohjaajina Tiina Kentta ja Irma Liljeström, vierailevan ohjaajana Sari Koistinen.

Ilmottautumiset 24.8. mennessä irma.liljestrom@evl.fi tai p. 050 553

Olivia Aada Aleksandra Huhtala, Jami Rasmus Kokkonen, Malaika Rohiatou Daffeh, Misella Aleena Samiira Holopainen, Mila Helmiina Petrelius, Ella Irene Annikki Räikkönen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Piia Johanna Malm ja Kaj Tuomas Sundberg, Janica Marie orvokki Aulén ja Esa Erland Wicklund.

HAUTAAN SIUNATTU Marja-Leena Waltzer 55 v, Seija Anitta Ikonen 58 v, Hilja Sofia Vasarainen 81 v, Raili Inkeri Lailikki Mättölä 87 v, Aihe Esaias Kankaanpää 92 v.

Tikkurilan seurakunta Kirkkoherranvirasto: Unikkotie 5 B, avoinna arkisin klo 9–15, p. 09 830 6717, tikkurilan.seurakunta@evl.fi tikkurilanseurakunta.fi Facebook: Tikkurilan seurakunta Instagram: @tiksinsrk Twitter: @Tiksinsrk Tilavaraukset arkisin klo 9–15 p. 09 830 6226 Päivystävä pappi arkisin klo 9–13 (Unikkotie 5 B, 1. krs.) p. 09 830 6202 Diakoniapäivystys ma ja to klo 10–11.30 (Unikkotie 5 A, 3. krs.) p. 050 439 9651 diakonia.tikkurila@evl.fi

PYHÄN LAURIN KIRKKO Kirkkotie 45, p. 09 830 6224 Opas paikalla arkisin klo 12.30–20.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Luminoso-kvartetti amerikkalaisen seurassa to 22.6. klo 12. Nuorista ja lahjakkaista soittajista koostuvan jousikvartetin muusikot Sisu Sieppala (viulu), Pippa Sieppala (viulu), Charlotta Westerback (alttoviulu) ja Siiri Nieminen (sello) ottavat mittaa mm. Antonin Dvorákin ”amerikkalaisesta” jousikvartetosta Op. 96 nro 12 sekä tunnelmoivat Astor Piazzollan teosten parissa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Juhannusmessu la 24.6. 12 Kristiina Kartano, Iina Katila.

Messu su 25.6. klo 12 Maria Koukkari, Rosa Remes, Terje Kukk.

Vantaa-Seuran opastus/kulttuurikävelyt ke 28.6 (Guided Tour in English), 5.7, 12.7. ja 19.7 klo 17.15.

Maksu 10/5 e, lähtö kirkon portilta.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Emma Salokoski (laulu) ja Mikael Konttinen (laulu ja piano) to 29.6. klo 12. Sielukkaita suven säveliä. Laulaja-lauluntekijät esittävät sekä omiaan, toistensa että lainattuja lauluja yksin ja yhdessä. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Konfirmaatiomessu su 2.7. klo 12, Terhi Viljanen, Wille Riekkinen, Heli Varstala, Terje Kukk.

Konfirmaatiomessu su 2.7. klo 15, Satu Mukala, Mirka Härkönen, Lauri-Pekka Wirtanen, Wille Riekkinen, Terje Kukk.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Tässä tilassa - Santeri Rautiainen, kitara to 6.7. klo 12. Soolokonsertissa soivat niin melankolia, kaipaus kuin ilo.

Konsertissa kuullaan R. Gerhardin, J. Turinan, F. Sorin, H. Villa-Lobosin ja

J. Dowlandin teoksia kitaralle. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Konfirmaatiomessu su 9.7. klo 12, Jaakko Hyttinen, Camilla Vuori, Terje Kukk, Hanne Pekanpalo.

Konfirmaatiomessu su 9.7. klo 15, Jyrki Kaukanen, Camilla Vuori, Terje Kukk, Mari Chaulagai.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Kesähetkiä – Lumo-pianotrio to 13.7. klo 12. Lumo on kolmen muusikkoystävyksen – Marjaana Merikanto (piano), Kirsi Ruotsala (viulu) ja Tiia Ignatius (sello) – muodostama yhtye, joka vie kuulijan kesäisen kamarimusiikkiohjelmiston maailmaan. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

Konfirmaatiomessu su 16.7. klo 12, Päivi Helén, Johanna Linnavuori, Reetta Parikka, Iina Katila.

Konfirmaatiomessu su 16.7. klo 15, Veikko Karhumaa, Johanna Linnavuori, Iina Katila, Nea Tarkkala.

Laurin päiväkonsertit -sarja: Kaihoisan neidon lauluja – Pirjo Leppänen (sopraano) ja Jyrki Tenni (piano, urut) to 20.7. klo 12. Kaihoisan neidon laulut kertovat kaipauksesta, uskollisuudesta ja luottamuksesta. Suomalaisten ja englantilaisten kansanlaulujen lisäksi kuullaan mm. Verdin, Bizet’n ja Puccinin aarioita. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

SEURAKUNTIEN TALO Unikkotie 5, p. 09 830 6223 Diakonian vastaanottopäivystys on peruttu to 29.6.

OLOTILA Unikkotie 5 a, sisäänkäynti Vehkapolulta, p. 09 830 6223 Kahvila avoinna to 22.6. klo 10–12.

Suljettu pe 23.6–30.7. Tapaamispaikka auki jälleen ma 31.7. klo 10-14). tiksinolotila.fi, Facebook: Olotila Messu su 25.6. klo 10, Jyrki Kaukanen, Iina Katila.

Lauluilta ke 28.6. klo 18.

Messu su 2.7. klo 10, Kristiina Kartano, Jaakko Hyttinen, Iina Katila.

Kesäaamu Olotilassa ke 5.7, ke 12.7 ja ke 19.7 klo 10-12. Vapaaehtoinen kahviraha, pientä ohjelmaa ja hartaus.

Arki-illan ehtoollinen ke 5.7. klo 18, Tuula Lapveteläinen, Iina Katila.

Messu su 9.7. klo 10, Maria Koukkari, Veikko Karhumaa, Iina Katila.

Lauluilta ke 12.7. klo 18.

Messu su 16.7. klo 10, Rosa Remes, Jyrki Kaukanen, Erika Tiainen, Terje Kukk.

MUUALLA Kansanlaulukirkko Myllyillassa Helsingin Pitäjän myllyllä ke 19.7. klo 18.30–20, Päivi Helén, Samppa Laakso, Julia Tamminen. Laulamme tuttujen kansanlaulujen säveliin sovitettuja lauluja. Kansanlaulukirkossa vietetään ehtoollinen.

KASTETTU Siiri Anneli Yrjönen, Joa Orion Auno Karén, Nea Eden Alexandra Karén, Ilona Emilia Harju, Viola Lilja Annina Vepsäläinen, Fiona Annabella Heiskanen, Iida Olivia Aurora Heikkinen, Akseli Edvard Ahonen, Arno Sakari Kristian Saarikkomäki, Onni Ilmari Vihavainen, Lilli Aurora Sipilä, Bea Bianca Partinen, Laurent Aleksander Hiskias Shumov, Siiri Emilia Prami.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Oskar Anton Juhana Loisamo ja Iina Sisko Maria Raudasoja, Mikko Lauri Tapani Komulainen ja Sanna Mirjami

Karppinen, Tero Olavi Lääkkö ja Laura Elina Karhu, Pasi Juhani Savola ja Anu Helena Puroila, Markus Tapani Wennäkoski ja Heli Sirkku Pauliina Tossavainen.

HAUTAAN SIUNATTU Anna Liisa Larmo 90 v, Riitta Liisa Parkkinen 74 v, Unto Kalervo Uolevi Mäkinen 84 v, Lea Raakel Vilén 94 v, Helli Orvokki Kahelin 93 v, Irja Greta Maria Seetula 92 v, Simo Kalevi Salmela 75 v, Pentti Eljas Laine 70 v.

Vantaankosken seurakunta Kirkkoherranvirasto: Uomatie 1, avoinna ma–pe klo 9–15, 12.6. alkaen klo 9–14, suljettu ruokatauon ajaksi klo 11–11.45, p. 09 830 6440, vantaankosken.seurakunta@evl.fi.

Facebook: Vantaankosken seurakunta Tilojen ja toimitusten varaus ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 830 6404, tilavaraukset.vantaankoski@evl.fi Päivystävä pappi tavattavissa ma, ti, to, pe klo 9–12, p. 09 8306 419 Diakoniapäivystys: Myyrmäen kirkolla ti klo 14–16, to klo 9–11, p. 09 830 6426 Ajanvaraus samaan aikaan.

MYYRMÄEN KIRKKO Uomatie 1, p. 09 830 6429 Kirkko on avoinna arkipäivisin klo 9–16, iltaisin ja viikonloppuisin toiminnan mukaan.

Juhannuspäivän messu su 24.6. klo 10. Liturgi Marjut Mulari, avustamassa ja saarnaamassa kesäteologi Rosa Pöppönen, kanttori Katariina Kopsa.

Sanajumalanpalvelus su 25.6. klo 10. Liturgi Oili Karinen, kanttori Katariina Kopsa.

Toivon tuulten kesämaanantai maanantaisin klo 18.

Kesäcafé keskiviikkoisin klo 12–14.

Poikkea yksin, kaksin, kimpassa tai perheenä! Kahvia ja teetä kotileivonnaisten kera. Grilli kuumana makkaranpaistoon! Vapaaehtoinen maksu.

Messu su 2.7. klo 10. Liturgi Mark Saba, avustava pappi Jere Hämäläinen, kanttori Katariina Kopsa.

Konfirmaatiomessu su 2.7. klo 14.

Mannilan 1. rippikoululeiri. Liturgi Antti Isopahkala, kanttori Katariina Kopsa.

Konfirmaatiomessu su 9.7. klo 10.

Mannilan 2. rippikoululeiri. Liturgi Taina Karvonen, kanttori Katariina Kopsa.

Hongkong-lähetysilta to 13.7. klo 17.30–19.30. Vieraana nimikkolähettiemme Nele ja Francis Borchardtin perhe. Nele kertoo seurakuntatyöstänsä filippiiniläisten kotiapulaisten parissa ja Francis tuo Luterilaisen teologisen seminaarin kuulumisia.

Grillaamme ulkona. Sateella olemme isossa seurakuntasalissa. Jos sinulla on erityisruokavalio, esim. gluteeniton, vegaani tms. ilmoita etukäteen Tuija Samilalle, tuija.e.samila@evl.fi.

Konfirmaatiomessu su 16.7. klo 10.

Holman 1. rippikoululeiri. Liturgi Maari Santala, kanttori Viena Huhtala.

KIVISTÖN KIRKKO Laavatie 2, p. 050 341 8381 Kirkko on avoinna ma–ke klo 9–16, muina aikoina toiminnan mukaan.

Pappi paikalla maanantaisin klo 10–12, puh. 050 310 7196.

Vaatevarasto avoinna to 6.7. klo 9.30–12. Vaatteita voi hakea omaan käyttöön. Hartaus klo 10.30. Kahvi-

Vantaan seurakunnissa tapahtuu paljon muutakin – katso kaikki tapahtumat netistä: www.vantaanseurakunnat.fi

MENOT 23.6. – 20.7.

A

3×

9

konsertti Pyhän Laurin kirkossa

Urkujen juhlaa SIRPA PÄIVINEN

Jukka-Pekka Virtanen isännöi Hyvän Mielen Kesäcaféssa Myyrmäen kirkolla.

Liennytystä yksinäisyyteen

Luterilainen usko soi kanttori Iina Katilan soittamana reformaation merkkivuotta juhlistavassa konsertissa. Urkukonsertissa kuullaan Johann Sebastian Bachin katekismuskoraaleita, jotka perustuvat Martti Lutherin teksteihin. 12 teesiä: Sanakin soi ke 12.7. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa.

Kesäkahvilasta voi kahvin ja grillimakkaran lisäksi saada juttuseuraa.

HYVÄN MIELEN Kesäcafésta osa on ulkona ja osa sisätiloissa. Myyrmäen kirkon pääsisäänkäynnissä on kesäiselle kahvilalle paikka kuin tilauksesta. Siinä on katos, jonka suojassa voi istuskella.

– Meitsi grillaa. Meillä on grilli

ja makkaraa siinä ulkona. Pöydissä voi istua ulkona tai sisällä. Tilaan muodostuu ihan oma yhteisö, Jukka-Pekka Virtanen kertoo innostuneena.

Makkaroiden lisäksi Kesäcaféssa on tarjolla kahvia, teetä, mehua sekä suolaista ja makeaa syötävää. Yhteinen pöytä -hankkeen työntekijät tuovat kirkolle kauppojen, tukkujen ja tehtaiden hävikkiruokaa.

– Välillä on aika rönsyilevää, kun saamme niin paljon ruokatarvikkeita. On kiva, että pöydät notkuvat. Annamme Yhteisen pöydän safkaa ihmisille myös mukaan, jos joku haluaa, Virtanen kertoo.

Kirkon pihan kesäiseen kahvilaan kokoontuu eri-ikäisiä ihmisiä. Paikalla on ollut lapsiperheitä, nuorisoa, keski-ikäisiä ja senioreita. Kesäcaféta pyörittää parisenkymmentä vapaaehtoistyöntekijää.

– Sen kokoisen bistron pystyttäminen ja pyörittäminen vaatii ison vapaaehtoisten joukon: yhdet voi-

televat leipiä, toiset tiskaavat, kolmannet kattavat pöytiä ja neljännet roudaavat tavaraa ja niin edelleen, Virtanen listaa.

Kesäcaféssa ruoasta saa maksaa, jos haluaa. Siellä kerätään kolehti.

– Joku laittaa euron, joku laittaa vitosen ja joku ei laita mitään, sanoo Virtanen.

VAPAEHTOISTEN TYÖNTEKIJÖIDEN lisäksi Hyvän Mielen Kesäcaféssa on paikalla vähintään kolme seurakunnan työntekijää. Kanttori laulattaa, ja diakoniatyöntekijät ovat paikalla myös sitä varten, jos kahvilassa kävijä haluaa keskustella ammattilaisen kanssa.

– Ihmiset kaipaavat kesällä tekemistä, ja aika monet kokevat yksinäisyyttä. Yksinäisyyteen auttaa parhaiten toinen ihminen. Kesäcaféssa syntyy luontevasti keskusteluja, Jukka-Pekka Virtanen kannustaa.

NINA RIUTTA

Vahvaa gospelia Gospelmusiikin ensimmäisen supertähden amerikkalaisen Mahalia Jacksonin tunnetuimpia kappaleita kuullaan tribuuttikonsertissa. Konsertissa esiintyvät Tiina Sinkkonen, altto, Eric-Olof Söderström, piano, Thomas Törnroos, lyömäsoittimet, ja Patrik Latvala, kontrabasso. Konsertin järjestää Vantaan ruotsinkielinen seurakunta. Tribute to Mahalia Jackson to 13.7. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

KUVAT MARJA VÄÄNÄNEN

D

iakoni Jukka-Pekka Virtanen pohdiskeli neljä vuotta sitten, minkälaista toimintaa seurakunta voisi kesällä tarjota aikuisille. Aktiivinen toiminta seurakunnissa loppuu usein toukokuun puolessa välissä ja alkaa taas syyskuussa.

– Nykyisin yhä useampi pääkaupunkiseutulainen viettää kesää kaupungissa eikä lähde landelle. Kollegani Auli Kekonin kanssa keksimme, että kokeilemme kesäaikana kahvilatyyppistä toimintaa. Aloitimme niin, että kahvila järjestettiin joka toinen viikko kaksi tuntia kerrallaan, Virtanen kertoo.

Kuinkas kävikään? Heti alusta alkaen ihmisiä alkoi tulla Hyvän Mielen Kesäcaféseen tosi paljon.

Näytti siltä, että kahvilatoiminnalle oli Myyrmäen seudulla kysyntää ja tarvetta.

– Muutimme sitten niin, että järjestämme kahvilan kesä- ja heinäkuun ajan joka keskiviikko pari tuntia kerrallaan. Joka kerralla paikalla on ollut plus miinus sata ihmistä, emmekä ole edes hirveästi tiedottaneet kahvilan olemassaolosta. Flyereita jaettiin, ja nettiin siitä pantiin tietenkin tietoa, mutta kyllä tämän tyyppinen toiminta kokoaa ihmisiä joka tapauksessa, selittää Virtanen.

Kesäkahviloita Vantaan seurakunnissa: Hyvän Mielen Kesäcafé keskiviikkoisin 26.7. asti klo 12–14 Myyrmäen kirkolla, Uomatie 1.

Avoin olohuone ma–to 13.7. asti klo 10–13 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6.

Seniorikahvila ma 3.7. klo 13–15 Asolan seurakuntatalolla, Asolantie 6.

Kesäkahvit tiistaisin 29.8. asti klo 13–14.30 Länsimäen kirkolla, Kerokuja 9.

Värikkäät kesäkahvit – Colourful summer café parittomien viikkojen tiistaisin 4.7.–29.8. klo 10–12 Pakkalan kerhohuoneistossa, Käräjäkuja 1 B. Kesäaamut Olotilassa keskiviikkoisin 5.–26.7. klo 10–12, Unikkotie 5 a, käynti Vehkapolulta.

Kierros Italiassa Barokkimusiikin ystävät pääsevät musiikilliselle kierrokselle Tour d’Italia -konsertissa. Kierroksella kuullaan musiikkia Vivaldilta, Bachilta, Joseph dall’Abacolta, Händeliltä ja Salvatore Lanzettilta. Konsertissa esiintyvät Johanna Fernholm, laulu, Pilvi Listo, cembalo, ja Pieta Mattila, barokkicello. Konsertin järjestää Vantaan ruotsinkielinen seurakunta. Tour D’Italia to 20.7. klo 19 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa.

ANNA ÄYSTÖ

10 A

MENOT 23.6. – 20.7.

tarjoilu. Puhtaita ja ehjiä vaatteita otetaan vastaan muinakin aikoina.

Tied. p. 050 357 7726.

Iltamessu su 16.7. klo 18. Liturgi Marjut Mulari, kanttori Sinikka Honkanen.

SEUTULAN KAPPELI Solbackantie 6, p. 050 341 8381 Iltamessu su 9.7. klo 18. Liturgi Pirkko Järvinen, kanttori Viena Huhtala.

KASTETTU Akseli Onni Aleksanteri Hintsanen, Nooa Heikki Simeon Toivola, Linnea Eleanor Hämäläinen, Alise Agnetha Rahkola, Henri Benjamin Jowett, Kelpo Hyvä Onni Koivaara, Jeri Aleksanteri Walfrid Järvinen, Erin Elisabeth Blomqvist, Ronja Marianna Keränen, Anton Daniel Anderssén, Selma Siru Maaria Punnonen.

AVIOLIITTOON KUULUTETTU Kari Marko Juhani Töyrylä ja Minna Hannele Ristola, Joni Petteri Kuosmanen ja Anna Lotta Karoliina Nenonen.

HAUTAAN SIUNATTU Erkki Kalevi Partanen 87 v, Helmi Ireini Mickels 80 v, Eeva Kaarina Huttunen 79 v, Toivo Kalervo Rokkanen 71 v, Anssi Tapio Soikkeli 61 v.

Vanda svenska församling Pastorskansliet: Vallmovägen 5 A vån. 2, tfn 09 830 6262.

Sommaröppet ti-fre kl. 9–13, måndagar stängt vandasvenska@evl.fi.

Diakonimottagning endast på to kl. 10–11.30 (juni-aug)

HELSINGE KYRKA S:T LARS Midsommardagens högmässa lö 24.6 kl.10, M. Fagerudd, N. Fogelberg.

Högmässa 25.6 kl.10, M. Fagerudd, N. Fogelberg.

Högmässa 2.7 kl.10, M. Fagerudd, T. Stöckell.

Högmässa 9.7 kl. 10 A. Paavola, A. Ekberg.

Högmässa 16.7 kl.10 K. Andersson, A. Ekberg.

Kvällskonserter torsdagar kl. 19, fritt inträde, program 5€. 6.7 Konsert med Charlotta Krebs, Teppo Salakka. 13.7 Tribute to Mahalia Jackson: Tiina Sinkkonen, Eric-Olof Söderström,

Thomas Törnroos, Patrik Latvala.

20.7 Tour d’Italia med Ensamble Amento: Johanna Fernholm, Pilvi Listo, Pieta Mattila, musik av A. Vivaldi, J.S. Bach, J. dall’Abaco, G.F. Händel, S. Lanzetti. 27.7 Konsert med Mikael Grönroos, Anders Ekberg.

BAGARSTUGAN Sommarsamling ons 19.7 kl.

14-15.30. Diakoniarbetarna medverkar. Allsång, andakt och kaffeservering.

Drama- och konstläger 1-4.8 kl. 9-15 för barn i förskolan-åk. 6 Lägeravgift 50€. Anmälningsblankett på hemsidan.

DÖDA Lars Lennart Lindberg, Annika Ingrid Cecilia Priester, Anja Lempi Bergström.

Apua ja tukea Viittomakielisille: Retki Lohjalle la 5.8. Lähtö klo 8.00 Tikkurila, Unikkotie 5 ja klo 8.20 Myyrmäen kirkko, Uomatie 1. Retkikohteet: Pyhän Laurin kirkko, Tytyrin kaivos, lounas Kisapuistossa, kahvit Kasvihuoneilmiössä.Paluu klo 16.30 Myyrmäen kirkko ja klo 17.00 Tikkurila.Retken hinta 30 e. Ilm. ke 28.6. mennessä Seija Einolalle 050 3386212 tai sp. seija.einola@evl.fi.

Diakoniakeskus Unikkotie 5aA 3. krs., siht. Tiina Gröhn p. 050 553 8486.

Toimiston loma-aika heinäkuu.

Perheneuvonta, p. 09 8306 330, ajanvaraus ma, ke-pe klo 9–11, ti klo 14–17.

Sairaalasielunhoito, tied. ma-pe klo 9-15, p. 050 321 3282.

Retriitit ja hiljaisuus, tied. p. 050 321 3282. Tietoa tapahtumista ja ilmoittautumiset retriitit.vantaa@evl.fi Toimisto lomalla 26.6.–7.8. Kauden 2017–2018 retriitit verkossa www. vantaanseurakunnat.fi/retriitit. Esitteen tilaukset laura.ohtonen@evl.fi.

Vantaan seurakuntien hautatoimisto, Pappilankuja 5, Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaa, p. 09 8306220, vantaa.hautaustoimi@evl.fi.

Vantaan seurakuntien keskusrekisteri, Unikkotie 5B, 09 830 6345. www.vantaanseurakunnat/keskusrekisteri. Avoinna ma–pe 9–15. Virkatodistukset, sukuselvitykset, sukututkimus, esteiden tutkinta ja kirkkoon kuuluminen.

Lakipalveluja elämän varrelle: avioehtosopimukset, ositukset, edunvalvontavaltakirjat, testamentit, perunkirjoitukset jne.

Etuja omistajalle: hok-elannonlakipalvelu.fi

Tervetuloa keskiajalle! Kuva on vuoden 2016 Helsingan keskiaikapäivästä.

Lutherin pidoissa on tarjolla muinaisolutta Pyhän Laurin kirkon pihalla voi elokuussa istahtaa keskiaikaiseen pitopöytään.

TEKSTI ANNA ÄYSTÖ KUVA PERTTI VIITANIEMI

P

yhän Laurin kirkolla pääsee lauantaina 12.8. nauttimaan keskiaikaisen illallisen. Kirkon eteen pystytetään silloin iso teltta, jossa tarjotaan kolme eri kattausta. Palan painikkeeksi voi ostaa Pyhän Laurin olutta, jota valmistetaan varta vasten pitoihin. Muinaisoluen tapahtumaan tuottaa akaalainen käsityöläispanimo.

Illallisvieraiden joukossa kulkee itse Martti Luther tarjoilemassa kulttuurihistoriallisia makupaloja. Lutherin rooliin sujahtaa teologian tohtori, Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine. Laine lukee ruokailun aikana otteita Lutherin värikkäistä pöytäpuheista ja kertoo taustaa keskiaikaisista ruuista.

– Lutherin pidoissa tarjolla on ainakin mujeita eli muikkuja. Kala ja leipä kuuluivat keskiajalla olennaisesti talonpoikien ruokaan. Lihaa oli tarjolla vain suurina juhlapäivinä, Laine kertoo.

RUUAN RINNALLA nautittiin olutta. Olut ja kalja esiintyvät myös vuodelta 1544 olevassa Mikael Agricolan kokoamassa rukouskirjassa, jossa kehotetaan elokuussa juomaan kaljaa ja välttämään saunomista nestetasapainon säilyttämiseksi.

– Niin Lutherille kuin Agricolallekin olut oli normaali asia. Tämän taustalla oli ajatus

siitä, että Isä meidän -rukouksessa mainittu jokapäiväinen leipä tarkoitti viljaa, josta voidaan valmistaa olutta, Laine sanoo.

KATTAUKSIEN AIKANA ruokailijoita viihdyttää ruotsalaisduo Ute Goedecke ja Per Mattsson. Duo esittää Lutherin ajan musiikkia keskiaikaisilla soittimilla. Tarjoilusta vastaavat Vantaan seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset. Tarjoilemassa on esimerkiksi Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast.

Tapahtuman toteuttavat yhteistyössä Vantaan seurakunnat ja BRQ Vantaa Festival. Lutherin pidot ovat osa Helsingan keskiaikapäivää ja reformaation merkkivuoden juhlintaa Vantaalla. Ennen Lutherin pitoja Helsingin pitäjän kirkonkylässä pääsee koko perheen voimin kokeilemaan jousiammuntaa, tutustumaan keskiaikaiseen Vantaaseen, osallistumaan piknik-konserttiin ja tekemään ostoksia keskiaikaisilla markkinoilla.

Lutherin pitojen kattaukset järjestetään la 12.8. klo 17, 19 ja 21 Pyhän Laurin kirkon pihalla, Kirkkotie 45.

Yksi kattaus kestää noin tunnin. Illallisen hinta on vantaalaisille 10 e ja muille 20 e. Ruokavaihtoehtoina ovat kala-, liha- ja kasvis. Menu valitaan lippua ostettaessa. Liput kattauksiin ovat myynnissä 11.8. saakka osoitteessa holvi.com/shop/brq.

A

Palveluja tarjotaan

Tilaisuuksia

Apin Kotiapu & Janinan Kotihoito

-Muutot -Kalusteiden kokoamiset -ICT-työt (Tietokoneet ja TV:t) -Remontit, kodin nikkaroinnit, pihatyöt yms. puh. 0400 580 950 api@apinkotiapu.fi, www.apinkotiapu.fi

HERÄNNÄISSEURAT

-Lähihoitajatyöt -Asioilla käynnit -Lasten hoito -Siivoamiset, kodin askareet yms. puh. 046 922 2000 janina@janinankotihoito.fi

Olemme sisaruksia ja teemme työt yhdessä tai erikseen.

SOITA JA KYSY LISÄÄ

YLEISMIES JANTUNEN 0400 811 941 40,92 €/h veroineen. www.bewesport.fi kuolinpes. tyhj., remontit, muutot, jne.

ke 28.6. klo 18 Rovastila, Vuorikoskent.554, Enonkoski (retki Kalliosta ja Loviisasta). Lisätied. V.-M. Hynninen, p. 0400 214971. su 2.7. klo 10 herättäjäjuhlille lähtökirkkopyhä Vanha kko, Lönnrotink.6, Hki; saarna E. Helminen. Kirkkokahvit; lähtöveisuut uudistettuja Siionin virsiä kokeillen kirkon portailla. ke 5.7. klo 19 herättäjäjuhlille lähtöseurat Lauttasaaren kko, Myllykallionrinne 1, Hki. Iltatee klo 18.30 pe-su 7.-9.7. herättäjäjuhlat Nilsiässä, lisätiedot www.herattajajuhlat.fi, Körttiradio 105,8 MHz tai Järviradio 103,1 MHz. ke 19.7. klo 12 Arkiveisuut Rautatienrakentajien h-maa, Sandelininkatu 13, Hyvinkää.

Rakennusala

Siivouspalveluja

JORMAN REMONTTIPALVELU Maalaus, tapetti, laatoitukset, laminaatit, keitiöön ovet, tasot. Myös pikkutyöt.

Kevätpihaan kestopuuterassit + aidat.

P. 0401895682, myös iltaisin ja vkl.

Ammattitaidolla siivoukset ja ikkunanpesut yksityisille ja yrityksille. Puh. 045-2215 909

Luottokelpoinen ©

Myymässä tai vuokraamassa asuntoa?

Tarjoan kiinteistönvälittäjän yksilöllistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua 30. vuoden kokemuksella.

Aina tavattavissa puh. 09 665 272, 0500 883 732

Markku Rautanen YKV, LKV

[A] LKV M. Rautanen Oy www.mrautanen.com

KIINTEISTÖNVÄLITYSTÄ EDULLISESTI TERTO LKV www.terto.fi • info@terto.fi 045 1370 425 Välityspalkkio alk. 560 €

KODIN OSTAJALLE AMMATTIAPUA OSTOTARJOUKSEN TEKOON X-kiinteistövälittäjä, Rakennuskonsultti Jorma Vinni.

ELÄMÄSI KAUPAT SINUN PARHAAKSI jormav21@gmail.com puh.0401895685

Bisnode 2017

Muutot ja kuljetukset.

1-2 miestä, iso pakettiauto.

Kuljetusneppis p. 040 5850074

Kaikki remontit, isot ja pienet.

Toteutamme toiveesi ammattitaidolla.

Ilmainen arvio, kotitalousvähennys.

Saneerausliike Pappi ja Kanttori Oy 0400 800 875

Hammashoitoa

KOTISIIVOUSTA Ikkunanpesua, muuttosiivousta, remonttisiivousta ammattitaidolla.

OLKSiivouspalvelut.fi 040 762 56 15

IKKUNANPESUT JA KOTISIIVOUKSET P. 040 764 6933 / Eva eva.a.salo@gmail.com

SUOMALAINEN HAMMASLÄÄKÄRI

Ilkka Kaartinen

Ilmainen konsultaatio/tarkastus!

Asianajotoimisto Maritta Heiskanen Testamentit, perukirjat ja kaikki muut perheenne lakiasiat.

Itiksen kauppakeskus Puh. 09 343 2636 www.marittaheiskanen.fi

+372 50 76 942, ilkka@dentalkaartinen.com

Viru Hotellista n. 300 m. Narva mnt. 4, Tallinna

Sisäänpääsy KREDITPANKIN OVESTA

Kruunut, sillat, keinojuuret n. 50% Suomen hinnoista!

Kela korvaus!

Tehokas Saphirlaser valkaisu vain 150 €

Koulutusta

www.dentalkaartinen.com • • • •

Hammasproteesit tulisi uusia 5-8 vuoden välein Hammasproteesit tulisi pohjata/tiivistää vähintään kolmen vuoden välein Rikkoutuessaan hammasproteesit tulisi korjata mahdollisimman pian Painokohtien korjaaminen tulisi tehdä välittömästi, jotta suun limakalvot ei vaurioidu • Käydä tarkastuttamassa hampaatonkin suu erikoishammasteknikolla tai hammaslääkärissäsi

Haluaisitko alaproteesisi pysyvän neppareiden varassa? Kysy meiltä!

EHT Ossi 050-5533 050 EHTVallemaa Ossi Vallemaa

SOITA JA VARAA AIKA

010 2715 100

Hämeentie 7, Helsinki (katutaso) • Kauppalantie 4, Helsinki (katutaso)

HAMMASPROTEESIT KUNTOON! Erikoishammasteknikko Jyrki Saarimaa

(09) 753 11 56 Unikkotie 5 A, Tikkurila, Vantaa katutasossa, esteetön sisäänkäynti www.jyrkisaarimaa.fi

Kaikkea kivestä - me teemme sen -

Hautakivet Lisänimikaiverrukset Kunnostukset Kellonummentie 5 02740 Espoo p. 040 664 7290

Mechelininkatu 2 00100 Helsinki p. 0400 321 823

Pihlajamäentie 34 00710 Helsinki p. 0400 40 7490

Krouvinpolku 3 01380 Vantaa p. 040 830 4212

Palveleva hautakiviveistämö pääkaupunkiseudulla Kaikki hautakivialan työt

vuodesta 1922

Veloitukseton arviointi

Kiviveistämö Levander Oy Pihlajamäentie 32 A, 00710 Hki (09) 3876284 www.kivilevander.fi kivi.levander@kivilevander.fi

HAUTAKIVET kaiverrukset ym. alan työt p. 09 387 3215 www.bremerinhautakivi.fi Ketokivenkaari 32, Hki 71 ark. 9-17 LA 10-14 tai sop.muk.

BREMERIN KIVI KIVITUOTE OY 35 VUOTTA Juhlavuoden kunniaksi hautakiviä erikoishintaan suoraan veistämöltä

Laser ajanvaraus online:

TIESITKÖ...?

Lakiasioita

Hautakiviä

Suomen Hammaslääkäriliiton jäsen

JORMA LUKKARINIEMI Hammaslääketieteen lisensiaatti Hammasteknikko Master of Oral Surgery and Implantology (M.Sc., erik.)

• • • •

suu- ja hammaskirurgia implanttiprotetiikka erikoiskokoproteesit laajat kokonaishoidot

Hammaslääkärikeskus Dentarium Oy Mikonkatu 8 A, 7 krs., Hki Puh. (09) 622 1533 GMS 050 552 7295 jorma.lukkariniemi@fimnet.fi

Tiedustelut tai varaa aika: Salpakuja 7, Vantaa p. 09 756 8200 myynti@kivituote.com

11

12 a

Stefan Asplund, 54, harrastaa vanhoja autoja.

Marianna Siitonen

Kuinka vantaalainen?

100 % sotunkilainen

Kasvoin Sotungissa nelilapsisessa perheessä. Äitini sukua on asunut Sotungissa ainakin jo 1700-luvulla. Meitä on neljä veljestä. Minä olen kolmonen. Kutsumme toisiamme numeroilla. Isä sen aloitti, ja me olemme jatkaneet.

Nyt asun Sotungissa omakotitalossa vaimoni kanssa. Ensimmäinen yhteinen kotimme oli Sotungissa nuorisoseurantalossa, jossa toimimme talonmiehinä. Ennen nykyisen kodin valmistumista asuimme neljä vuotta Hakunilassa.

Kaksi lastamme asuvat jo omillaan.

Työskentelen kansainvälisessä elintarvikebisneksessä. Teen etätöitä kotoa.

Noin pari kertaa kuussa työ vie minua maailmalle.

Olen ollut lapsesta saakka mukana vapaapalokunnan toiminnassa. Vanhempani perustivat Sotunkiin Trollbergan maatalous- ja traktorimuseon. Minä pidän enemmän vanhoista autoista kuin traktoreista.

Minulla on pari ajokuntoista museoautoa ja muutama projekti.

Soili Pohjalainen

Tässä ja nyt

Vantaalaisia houkutellaan metsään Vantaan kaupunki omistaa 3 500 hehtaaria metsää, josta noin neljäsosa on suojeltua.

Tänä vuonna metsää suojellaan lisää ja Hakkilaan istutetaan ihan uusi metsikkö.

TEKSTI Hanna Antila kUVA Esko Jämsä

J

os on ajanut Vantaan läpi, on saattanut syntyä mielikuva kaupungista, jossa on lähinnä moottoritietä, varastohalleja ja jättikauppoja. Totuus on kuitenkin vihreämpi: jokaisella vantaalaisella on keskimäärin 300 metrin matka metsään.

Tänä vuonna Vantaalla vietetään lähimetsävuotta. Tavoitteena on lisätä lähimetsien arvostusta ja käyttöä järjestämällä retkiä, palkkaamalla kaksi lähimetsäopasta, istuttamalla lisää metsää ja lisäämällä suojellun metsän määrää. Maaliskuussa tehtiin myös karttapohjainen nettikysely, jossa kysyttiin vantaalaisten toiveita ja ajatuksia lähimetsistään.

Metsää Vantaalla on noin 8 000 hehtaaria. Siitä 3 000 hehtaaria on kaupungin omistuksessa. Lisäksi kaupunki omistaa yhteensä noin 1 000 hehtaaria pieniä metsäalueita, joita kutsutaan puistometsiksi. Kaupungin omistamat metsät ovat virkistyskäytössä, eivät talousmetsiä.

– Omistamalla metsää kaupunki pyrkii kerryttämään virkistysalueita.

Tavoitteena on varjella luonnon monimuotoisuutta, mutta myös varautua siihen, että Vantaa kasvaa ja laajenee, kertoo Vantaan kaupunginmetsänhoitaja Sanna Ervasti.

Suojeltuja kaupungin omistamista metsistä on noin yksi neljäsosa. Niiden lisäksi on niin sanottuja LUO-alueita, jotka eivät ole varsinaisesti suojeltuja alueita, vaan ne ovat alueita, joilla on erityisiä luontoarvoja. Lähimetsävuoden ja Suomi 100 -juhlavuoden kun-

niaksi metsää suojellaan tänä vuonna lisää 130 hehtaaria.

– Näitä suojeltavia alueita ovat Furumossen–Tuomelan tammimetsä Linnaisissa, Pyymosan metsä Keimolassa Petikossa, Silvolan metsä Pitkäkoskella ja Tussinkoski Korsossa, Ervasti luettelee.

Vantaalle myös istutetaan tänä vuonna lisää metsää. Se nousee Hakkilaan, entiselle lumenlastauspaikalle.

– Istutustyöt siirtyvät näillä näkymin syksyyn. Sinne istutetaan havupuita, koivuja, tammia ja eksoottisimmista puista ainakin pyökkiä.

Hakunilan ja Kivistön suuralueille laaditaan tänä vuonna uusi metsäsuunnitelma. Suunnitelmat laaditaan

”

Tulevaisuudessa istutetaan sekapuustoisempia metsiä.

Näin varaudutaan siihen, että jos joku puulaji kärsii, jää kuitenkin jotain.

Kaupunginmetsänhoitaja Sanna Ervasti

aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Sen lisäksi Vantaalla ovat käytössä uudet metsänhoidon periaatteet, jotka hyväksyttiin helmikuussa. Niissä esiin nostetaan ensi kertaa ilmastonmuutos.

Sonja Lahtinen aloittaa kaupungin palkkaamana lähimetsäoppaana heinäkuun alussa.

– Siinä on lähtökohtana se, että sään epävakauden on ennustettu lisääntyvän ja talvien heikkenevän.

Esimerkiksi kuusi voi kärsiä, jos tulee pitkiä hellejaksoja tai hyönteistuhoja. Tulevaisuudessa istutetaan sekapuustoisempia metsiä. Näin varaudutaan siihen, että jos joku puulaji kärsii, jää kuitenkin jotain, Sanna Ervasti perustelee.

Kaupungin metsiä hoidetaan kuten muitakin metsiä. Metsätöitä tehdään koneiden ja ihmisten voimin, mutta tänä keväänä kaupungin omissa metsissä on ollut töissä myös kaksi hevosta.

– Pääasiassa kaupungin metsiä hoidetaan puita kaatamalla, mutta ei sinne mitään isoja aukkoja hakata.

Alueille myös pyritään jättämään aina vähän lahopuuta. Ja luontaista uudistumista tapahtuu tietysti koko ajan.

Välillä myös istutetaan uutta, kertoo Vantaan kaupungin metsätalousinsinööri Retu Kohtanen.

Tänä vuonna vietettävään lähimetsävuoteen kuuluvat monenlaiset jär-

jestetyt luontoretket ja yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa.

– Käsitykseni mukaan päiväkodit hyödyntävät lähimetsiä aika monipuolisesti. Metsistä on haettu majanrakennustarpeita ja metsurit ovat pätkineet lapsille pölkkyjä, Sanna Ervasti kertoo.

Kesäksi kaupunki on myös palkannut kaksi opiskelijaa lähimetsäoppaiksi. Lähimetsäoppaat ovat töissä heinäkuusta syyskuun loppuun ja järjestävät talkoita, opastavat ihmisiä luonnossa liikkumisessa ja kertovat lähimetsien luontoarvoista. Niille, jotka haluavat lähteä metsään omin päin mutta joille Vantaan metsät eivät ole ennalta tuttuja, Retu Kohtanen ja Sanna Ervasti suosittelevat Petikon ulkoilualuetta ja Sipoonkorpea. ■ Lähimetsäretki Raappavuorelle su 2.7. klo 18–20 (lähtö Uomatien matonpesupaikan pysäköintialueelta, Uomatie 27) ja Leinelään to 6.7. klo 18–20 (lähtö Ilolan ABC:n pysäköintialueelta, Koivukylänväylä 66).

Lisätietoa muista opastetuista lähimetsäretkistä Vantaan kaupungin nettisivuilta.