Väitellään
Yksinäisyys on aina pahasta, Iiro Leino! Perheneuvoja ja psykoterapeutti Iiro Leinon työtä ovat toisten ihmissuhteet ja heidän elämänsä omana itsenään.
On yllätys, miten paljon aikaa ja huomiota lapsi vaatii. ”Lapsi muu aa elämää paljon. Hän luo vanhemman ja vanhemmuuden. Vanhemmuuden jakaminen ja esimerkiksi omien vanhempien apu on tärkeää jo pelkästään siksi, e ä molemmat vanhemmat saisivat levätä rii ävästi. Elämästä tulee yleensä helpompaa, jos osaa lapsen takia luopua joistain harrastuksistaan tai rajoi aa työntekoaan.”
Yksinäisyys on aina pahasta, Iiro Leino. ”Ei ollenkaan aina. Tilanteen ratkaisee oma tunne tai kokemus. On ihmisiä, jotka nau ivat yksinolostaan. He ovat onnellisia, kun ovat yksin. Vaikka joku vetäytyy elämään yksin ja ilman ihmissuhteita, hän ei väl ämä ä koe itseään yksinäiseksi.” ”Toisaalta yksinäisyys voi olla eksistentiaalinen kokemus. Silloin ihminen voi kokea olevansa yksinäinen ympärillään olevista ihmisistä ja ihmissuhteistaan huolima a. Vaikka kokemus saa aa tuntua raskaalta, sen voi ajatella kutsuksi pohtia syvemmin elämäänsä ja sen merkityksiä.”
Parisuhteessa ei tavoitella voittoja tai häviöitä.
Parisuhteessa toinen voittaa aina ja toinen häviää. ”Parisuhteessa on lähtökohtaisesti aina jotain yhteistä, jotain jota jaetaan. Siinä ei tavoitella voi oja tai häviöitä. Uusi ilmiö on, että perheneuvontaan hakeutuu nuoria pariskuntia, 25–30-vuotiaita, jotka haluavat kehi ää ja hoitaa suhde aan ja väl ää ongelmia.”
Uusi opiskelu tai työ vie kaiken energian. ”Voi olla hyvä valmistautua ja suostua siihen, että kaikki uusi voi aluksi jänni ää ja pelo aa ja viedä voimia. Myöhemmin voi mie iä, mitkä asiat oikeastaan vievät energian. Onko juuri niitä asioita aikaa opetella, kiinnostavatko ne itseä ja haluaako niitä edes? Kaikessa ei ole pakko onnistua. Työpaikalla on hyvä keskustella ja kysellä avoimesti, rii ääkö panokseni, kun toimin näin.”
Hyvä vuorovaikutus on parisuhteessa tärkeämpää kuin yhteinen aika. ”Näin on. Yhdessä vietetyn ajan määrä ei auta automaa isesti. Olennaista on tunne siitä, e ä on tärkeä toiselle. Siihen lii yy kokemus, e ä toinen haluaa vie ää aikaa yhdessä, vaikkei se ehkä juuri nyt onnistukaan opiskelun, työn ja perheen pyörityksessä.” ”Vähäkin aika voi rii ää, kun molemmat arvostavat toisiaan. Paljokaan aika ei auta, jos se kuluu riitelemiseen. Kun vuorovaikutus toimii, muistaa kiireessäkin kysyä, onko kaikki hyvin ja miten voi olla avuksi. Tietenkin, jos yhteistä aikaa ei ole ollenkaan, puolisot vieraantuvat toisistaan.”
Esse | Espoon seurakuntasanomat | 18 | 17.9.2015
8
✚ Iiro Leino ja kollegansa Kristiina Silander Helsingin perheasiainneuvottelukeskuksesta vastaavat ihmissuhdeongelmia ja omaa vointia koskeviin kysymyksiin Terapiassa-palstalla verkossa osoitteessa www.valomerkki.fi.
Jukka Granström
Tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseen. ”Kyllä ja ei. To a kai on hyvä, e ä jokainen kunnioi aisi ja arvostaisi itseään ja hoitaisi ja huolehtisi itsestään. Mu a silti ihminen on aina suhteessa toisiin. Hän ei ole olemassa yksin, ilman toisia. Ihminen tulee itsekseen suhteessa toisiin.”
Rakastetun löytyminen ei ole koskaan patenttiratkaisu ihmisen kaipuuseen. ”Ihmisen syvin kaipuu on tulla rakastetuksi ehdoitta. Pieni lapsi tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Jos se tarve ei tule lapsena tyydytetyksi, ihminen voi aikuisena joutua hakemaan korvausta tuolle vaille jäämisen kokemukselleen. Hyvissä ihmissuhteissa on myöhemmin mahdollista saada korvaavia ja korjaavia kokemuksia. Mu a silloinkaan, kun syntyy hyvä parisuhde, tuota korvaavaa kokemusta ei voi vaatia kumppanilta.” Ulla-Maija Vilmi
Kuinka espoolainen?
30 %
10 %
helsinkiläinen Meilahden pujo elumäessä katkaisin neljät sukset hiihtoloman aikana. Lapsena ei haitannut, vaikka sukset olivat eri paria. Toisen lapsuuteni mäenlaskupaikan tilalla kohoavat nyt Munkkivuoren kerrostalot. Helsingin olympialaisten aikaan juoksimme kavereiden kanssa kor elin ympäri ja irvistimme maalissa kuin Emil Zatopek. Oman identitee ini nappasin mukaan Munkasta.
Pekka Nenonen. Espoon yhteisen kirkkovaltuuston uusi jäsen Soukasta.
60 %
porvoolainen Vanhempieni hankkima kesämökki oli lammen rannalla keskellä korpea ilman sähköä ja mukavuuksia. Menimme sinne alkukesällä tavaroiden kanssa bussilla, joka haisi oksennukselta. Syksyllä palasimme samaa oli mäkistä ja mutkaista tietä kaupunkiin. Luontoharrastukseni sai alkunsa Porvoon-kesistä.
espoolainen Olin pappina Espoonlahden seurakunnassa 32 vuo a, koko työurani. Diakoniapappina oivalsin, e ä Espoo on kuin Twin Peaks: näy elykelpoinen kaupunki, jossa on elämän rujou a, mutta se pysyy piilossa. Tuntui hyvältä, kun pystyin au amaan monia espoolaisia. Nyt eläkeläisenä olen löytänyt uudelleen vanhan harrastukseni, tenniksen.
Teksti Paula Huhtala Kuva Jukka Granström