Li, Yiyun: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi)

1 Boyang oli ajatellut, että suru kohottaisi ihmiset arkipäiväisyyden yläpuolelle. Krematorion odotushuone oli kuitenkin vain paikka siinä missä muutkin: halu saada palvelua ensimmäisenä ja epäilys muiden paremmista kaupoista toivat mieleen torin tai pörssin. Joku mies töni häntä ja nappasi monta kappaletta samaa kaavaketta. eiköhän sinullakin ole vain yksi ruumis poltettavaksi, Boyang nauroi itsekseen, ja mies mulkaisi häntä synkästi, aivan kuin henkilökohtainen menetys olisi taannut hänelle oikeuden siihen, mitä maailma ei ollut hänelle velkaa. mustapukuinen nainen säntäsi sisään ja etsi valkoista krysanteemia, jonka oli täytynyt pudota häneltä aikaisemmin. Virkailija, vanha mies, katsoi kuinka nainen kiinnitti kukan taas kaulukseensa. ukko hymyili Boyangille. ”ihmettelette, miksi he eivät malta hidastaa vauhtia”, virkailija sanoi, kun Boyang oli ilmaissut pahoittelunsa siitä, mitä kaikkea vanha mies joutui kestämään. ”Päivästä toiseen. nuo ihmiset unohtavat, että ne jotka juoksevat elämän jokaisen makean hedelmän perään, juoksevat myös kohti kuolemaa.”

9