Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin:
Opiskelijana ja opettajana Keudassa
K
eudan ammattiopiston Mäntsälän Lukkarinpolun apulaisrehtori Janne Jussila, Järvenpään Wärtsilänkadun apulaisrehtori Kimmo Mantela ja Keudan aikuisopiston kouluttaja Jaana Vaskin kuuluvat siihen Keudan henkilökuntaryhmään, joka on itse aikoinaan opiskellut kuntayhtymään nykyisin kuuluvissa oppilaitoksissa. Kolmikko pistettiin muistelemaan menneitä.
Millaista ammatillinen opiskelu oli teidän aikananne ja miten se on muuttunut? Jaana Vaskin opiskeli vuonna 1978 Järvenpään emäntäkoulussa nykyisellä Sibeliuksenväylällä. Sen jälkeen hän jatkoi opintoja samalla tontilla kotitalousopettajaopistossa. Vuonna 2000 ammattikorkeakoulun alkuaikoina hän opiskeli samassa paikassa työn ohella myös restonomiksi. ”Kun itse opiskelin, oli opiskelijoiden keski-ikä aloittaessa nykyistä toista astetta korkeampi, 18–20 vuotta. Meitä oli luokalla 48, mutta opiskelu sujui hyvin, sillä kaikilla oli kova motivaatio. Emäntäkoulu oli sisäoppilaitos ja täällä oli pakko asua nimellistä korvausta vastaan. Ruuasta maksettiin erikseen. Opiskelijoita tuli eri puolilta Suomea ja tääl100
lä olivat kaikki murteet ja perinneruuat suloisesti sekaisin. Opettajaopiston aikana kävin koulua jo kotoa Hyvinkäältä käsin. Emäntäkoulussa opiskeltiin keskiviikkoisin teoriaa, mutta muut päivät kierrettiin käytännön työpisteissä: kodinhoidossa, keittiössä, kirjastovuorossa, puutarhassa, tontilla olevassa päiväkodissa… Opettajakoulutuksessa ollessani opiskeltiin samaan aikaan ammattiin ja opettajaksi, sillä tavalla opiskelu poikkesi nykyisestä systeemistä. Aikuiskouluttajan näkökulmasta opiskelija-aines ei juuri ole muuttunut omista opiskelijavuosista. Työelämä on jo tuonut aikuisopiskelijoille viisautta ja motivaatiota. Toisaalta kouluttajilta vaaditaan paljon: rautainen ammattilaisuus korostuu, kun pitää saada lyhyessä ajassa opiskelijat omaksumaan paljon uusia asioita. Ja nykyisin on tärkeää myös olla kiinnostunut opiskelijoiden henkilökohtaisista asioista. Laitteet ovat keittiöpuolen koulutuksessa kehittyneet ja lisääntyneet todella paljon. Kaikkea ei enää tarvitse tehdä käsin itse, mutta tekniset laitteet täytyy oppia hallitsemaan.” Kimmo Mantela opiskeli Järvenpään Wärtsilänkadulla sähköasentajaksi 1984–1986.
”Asentajalinja oli kaksivuotinen, sillä työharjoittelua ei vielä ollut. Oman alan kesätöihin kuitenkin pääsi tosi hyvin ja kaikki työllistyivät valmistumisen jälkeen. 16 opiskelijan ryhmästä muistaakseni vain yksi keskeytti koulutuksen. Ensimmäinen vuosi oli teoriapainotteinen ja toisena vuonna tehtiin enemmän käytännön töitä. Tekemistä oli paljon ja me opiskelijat myös halusimme tehdä ja oppia tekemään työt hyvin. Homma on nykyisin mennyt selvästi lepsummaksi kuin ennen ja moni asia on paljon enemmän opettajasta kiinni. Minun opiskeluaikanani oli vielä selvää, että kaikki poissaolot korvattiin tunti tunnilta. Nykyään joustetaan liikaakin, eivätkä opiskelijat tahdo pitää kiinni edes tarkkaan sovituista asioista. Tekniikka on sähköalallakin kehittynyt, mutta perustyö ei ole muuttunut.” Janne Jussila opiskeli Mäntsälän Lukkarinpolulla autonasentajaksi 1990–1992. ”Minunkin aikanani koulutus oli kaksivuotinen ja opiskelu oli hyvin säntillistä, poissaoloja ei juuri tullut. Ensimmäisenä vuonna opiskeltiin maanantaista keskiviikkoon Jouko Mäkelän johdolla teoriaa ja torstaista perjantaihin Jouko Hirnin opetuksessa työsalin puolella. Toisena vuonna sitten toisin päin.