Page 1

Ottopojasta lempilapseksi Keuda 50 vuotta 2012


Toimitukselta:

Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin

K

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän Keudan 50-vuotishistoriikin suunnitellut ja toteuttanut työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 18.11.2009. Kokouksessa paikalla olivat Hannu Heikkilä, Rauno Hoikkala, Riitta Narko, Tapani Ranki sekä allekirjoittaneen silloinen vanhempainvapaan sijainen Johanna Joensuu. Yli kahden vuoden työn aikana työryhmää täydennettiin talon ulkopuolisella kirjoittajalla Marja Huovilalla sekä kuntayhtymän entisillä johtohahmoilla Pentti Rauhalalla ja Martti Laukkasella. Työ tiivistyi loppua kohden ja teosta laajasti ideoivasta työryhmästä muotoutui tekstin pieniinkin yksityiskohtiin hanakasti tarttuva toimituskunta. Työn tuloksen näemme tässä ja nyt myös historiikin kirjoitusprosessista on jo tullut osa Keudan historiaa. Minkä tahansa julkaisun toimittamisessa tehdään aina lukuisia valintoja: Mitä asioita ja näkökulmia otetaan mukaan? Ketkä kirjoittavat ja keitä haastatellaan? Mitä tapahtumia käsitellään tarkasti ja mitä sivutaan kevyem-

min? Viiden vuosikymmenen historiankirjoituksen ollessa kyseessä näitä valintoja on tehtävä vielä tavanomaista enemmän. Nykyinen Keuda on muodostunut paitsi kuntayhtymään perustetuista kouluista, myös siihen eri aikoina liitetyistä oppilaitoksista, joiden historia ulottuu vielä paljon kauemmas menneisyyteen. Kuntayhtymän ”esihistoriaa” on teoksessa käsitelty vain hyvin lyhyesti. Tätä historiikki­teosta voikin laajuudestaan huolimatta kutsua tämän kirjoituksen otsikon mukaisesti ”kurkistukseksi” vuosikymmeniin: vaik­ka moni asia ja näkökulma kirjan sivuilla käsitellään, jää vielä useampi käsittelemättä. Arkistojen kätköihin sukelsi pääasiassa Marja Huovila ja hänen käsialaansa ovat tämän teoksen niin sanotut perustekstit. Historiikista haluttiin kuitenkin tehdä moniääninen ja tekstityyleiltään sekä näkökulmiltaan vaihteleva. Kirjan lopussa oleva kirjoittajien nimilista onkin varsin pitkä. Koko Keudan henkilöstölle annettiin mahdollisuus olla mukana historiikin tekemisessä kertomalla omia henkilökohtaisia muistojaan kuntayhtymästä. Tähän mahdolli-

suuteen muutamat pitkään talossa olleet tarttuivat ja pääsivät näin osaltaan vaikuttamaan teoksen valintoihin ja painotuksiin. Julkaisun nimi on sekin valintakysymys, erityisen näkyvä sellainen. Otsikkoa ”Ottopojasta lempilapseksi” ehdotti historiikkityöryhmän jäsenistä Tapani Ranki ja hetken ajatusta haudottuamme me muutkin totesimme nimen olevan hyvin kuvaava. Sivulla 78 Järvenpään ammattioppilaitoksen silloinen rehtori Pentti Rauhala kertoo 80-luvun vanhempainilloista, joissa vain lukiosta kehdattiin kysyä ääneen kaikkien kuullen, mutta ammatillista koulutusta koskevat kysymykset tehtiin hiljaisesti kahden kesken tilaisuuden päätyttyä. Voi sanoa, että silloin ammatillinen koulutus oli valtakunnallisestikin vielä ”ottopojan asemassa”, kun taas nykyisillä hakijamäärillä Keuda ja muut ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat kiistatta nousseet koulutusmaailman ”lempilapsiksi”. Toivotan koko historiikkityöryhmän puolesta antoisia lukuhetkiä! Heli Vastamäki, Viestintäpäällikkö

3


Sisällysluettelo • Toimitukselta – Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin • Kohti täyttä vuosisataa • Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin

Kuntainliiton toiminnan alku (1955) 1962–1972 • Kuntainliiton perustaminen • Päätöksenteko vie aikaa • Keuda-opettajat: Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n Keuda-tason paikallisyhdistykseksi • Liittohallituksen toiminta alkaa • Minun tarinani, Eira Storm: Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin • Minun tarinani, Lilja Tarkka: Pukuompelulinjaa aloittamassa • Minun tarinani, Leo Vallbacka: Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta • Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo • Minun tarinani, Erkki Virtanen: Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta Laajentuminen alkaa 1973–1982 • Pitkä tie uusiin koulutuksiin • Minun tarinani, Eija Kirves: ”Tämä on ollut toinen kotini” • Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa • Keravan sivukoulu valmistuu

4

3 6 9

12 15 19 20 22 24 36 40 42 46

48 51 54 56 58

• Minun tarinani, Lauri Hölttä: Keravan sivukoulua perustamassa 61 • Minun tarinani, Sirkka Somerla: Keravan ammattiopiston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä 63 • Mäntsälä mielessäin 64 • Minun tarinani, Mika Myllyaho: Autonasentajasta teatterinjohtajaksi 66 • Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla 68

Keskiasteen koulunuudistuksen vuosikymmen 1983–1992 • Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia • Minun tarinani, Pentti Rauhala: Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996 • Minun tarinani, Kari Stendahl: Virkamiehen muistoja Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestä • Minun tarinani, Rauno Hoikkala: 30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssä • Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä • Minun tarinani, Antero Velling: Oman tien kulkija Nurmijärveltä • Kaupallinen opetus Keravalle • Minun tarinani, Eero K. Mäkinen: Keravan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistoja

70 73 76 80 84 88 90 92 94


• Minun tarinani, Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin: Opiskelijana ja opettajana Keudassa 100 Lamakaudesta kohti uudenlaista koulutuksen kenttää 1993–2002 102 • Lakimuutosten suma 105 • Talouden kehitys 90-luvulla 109 • Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet 112 • Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan ammattiopistoon ja aikuisopistoon 116 • Minun tarinani, Sirkka Somerla: Emännän töitä ja karkureissuja 118 • Minun tarinani, Jaana Vaskin: Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiin 120 • Minun tarinani, Kristina Tuori-Nyman: Kv-koordinaattori Kristinan ensi askeleet kv-työssä 121 • Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon maisemissa 122 • Tarina Vaahteramäen Eemelistä 125 • Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakouluyhteistyö 127 • Toimipisteissä tapahtuu 132 • Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksi 134 • Minun tarinani, Hannu Heikkilä: Rehtorista kuntayhtymän johtajaksi 138

Nykyisen Keudan synty 2003–2012 • Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa • Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystä • Yhtenäinen opetussuunnitelma • Keuda-brändiä rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi • Ohjaus on kehittynyt isoin askelin • Keravan toiseksi suurimman panimon tarina • Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä • Minun tarinani, Juhani Räsänen: Oppisopimus pois käenpojan asemasta • Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa • Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011 • Keuda vuonna 2010 • Katse kohti tulevaa

148 151 157 159 160 164 168 170

• Kirjoittajat • Haastatellut • Rehtorit ja talousjohtajat • Hallituksen puheenjohtajat ja jäsenet, valtuuston puheenjohtajat

198 200 201

180 183 188 191 192

202

5


Kohti täyttä vuosisataa

T

ähän historiakirjaan on koottu monipuolinen katsaus Keudan ensimmäisen vuosisadan puolikkaaseen. Kuluneina vuosikymmeninä ammatillinen koulutus on noussut alkuaikojen vähäisestä, jopa aliarvostetusta asemasta, nykyiseen arvostuksen vahvaan nousuun ja jo lukiokoulutuksen ohittaneeseen suosioon. Minulla on ollut etuoikeus olla mukana Keudan luottamushenkilöhallinnossa hallituksen jäsenenä, hallituksen varapuheenjohtajana, Keravan kauppaoppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana sekä nyt yhtymävaltuuston puheenjohtajana. Näin olen saanut olla näköalapaikalla ja osallistumassa Keudan kehitykseen 1980-luvulta Järvenpään ammattikoulusta nykyiseksi ammatillisen koulutuksen moniosaajaksi. Tähän ajanjaksoon on ­sisältynyt myös ammattikorkeakoulutuksen eriytyminen omaksi organisaatiokseen. Keudassa toimineet ja edelleen toimivat luottamushenkilöt ovat ymmärtäneet ammatillisen koulutuksen merkityksen koko Keski-

6

Uudenmaan kehityksen kannalta ja nähneet koulutuskuntayhtymän kehityksen osana tätä kehittymistä. Kuntayhtymämuodostaan huolimatta Keu-­ da ei ole hallintohimmeli. Kuluneet viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet kuntayhtymärakenteen toimivuuden ja järkevyyden useamman kunnan ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi yhteistyönä. Keudalla on edelleen perinteinen yhtymävaltuusto, jollaisen yhtiöittäminen, liikelaitostaminen tai yhtymäkokous on korvannut monessa kuntien yhdessä omistamassa yksikössä. Olen pitänyt yhtymävaltuustoa hyvänä demokraattisen valvonnan ja muotisanaksikin muodostuneen läpinäkyvyyden kannalta ja siksi, että se mahdollistaa Keudalle laajemman kontaktipinnan alueen kunnallispoliittisiin toimijoihin ja sitä kautta parantaa ammatillisen koulutuksen tunnettuutta. Omistajahallinnon rooli ei ole vain hallinnoida Keudaa, vaan myös viedä eteenpäin tietoa ammatillisesta koulutuksesta. Silloin on tarpeen, että laajempi joukko omistajakunnissa luottamustehtävissä toimivia hen-

kilöitä voi osallistua kuntayhtymän päätöksentekoon ja saa ajankohtaista ja oikeaa tietoa toiminnasta. Keudan vahvuutena kuluneiden vuosikymmenten aikana on ollut hyvin hoidettu talous. Se on luonut mahdollisuudet investoida, toimia, kehittää ja ylläpitää hyviä puitteita perustehtävän eli koulutuksen hoitamiseksi. Hyvin hoidettu talous on myös vahvistanut jäsenkuntien luottamusta taloudellisten panostamisten järkevyyteen hyvin koulutettujen ammattilaisten saannin varmistamiseksi. Keuda ei ole ollut nurkumassa toiminta- tai investointirahaa kuntien niukoista budjeteista. Puuttumatta tässä päivänpolttaviin keskusteluaiheisiin, kuten kuntarakenneuudistuksen vaikutukseen Keudan tulevien vuosien toimintaan tai organisointiin, nostan esiin kaksi haastetta, joihin on vastattava, oli tuleva kuntarakenne ja sen myötä omistuspohja mikä hyvänsä. Globalisaatio ja vientikaupan tärkeys Suo­ men menestykselle on tuonut työelä­män kansainvälistymisen myötä lisääntyvän tar­peen


kielitaitoa ja kansainvälistä työkoke­musta hankkineista ammattilaisista. Toisaalta ulkomaisen työvoiman kasvava määrä ko­ti­maassa vaatii taitoa toimia monikansalli­sessa työympäristössä. Myös ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien on hankittava osana koulutustaan valmiudet työskennellä jat­ku­vasti kansainvälisemmässä työympäristössä ja oltava valmiita siihen, että työtä tehdään vuoroin kotimaassa ja ulkomailla. Siksi työ­harjoittelun opintojen osien suorittamisen ulkomailla tai harjoittelun kansainvälisessä työyhteisössä kotimaassa tulisi kuulua ny­kyis­tä useamman ammattiin opiskelevan opin­tokokonaisuuteen. Erinomaisena keinona tähän ja myös ammattiosaamisen arvostuksen edelleen nostoon näen kotimaisten Tai­ta­ja-kisojen ohella tavoitteen kaikilla kou­ lu­tusaloilla päästä mittaamaan osaamista kovassa kansainvälisessä seurassa EuroSkills- ja WorldSkills-kisoissa. Toisena Keudan nyt alkavan puolivuosisadan haasteena näen kiristyvän kilpailun niin osaavista opettajista kuin muistakin ammattihenkilöistä. Hallinnon haasteena on huolehtia,

että Keuda on jatkossakin vetovoimainen työpaikka, jossa jokainen voi kokea tekevänsä mielekästä, palkitsevaa ja haasteellista työtä. Tähän kuuluu huolehtiminen siitä, että koko henkilöstö ammattinimikkeeseen katsomatta voi organisaation sisällä kokea olevansa täysivaltainen ja arvostettu työyhteisön jäsen ja kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Samalla henkilöstöllä tulee olla oma vastuunsa osaamisen omaehtoisesta kehittämisestä. Tässä tärkeä osa on työelämävalmiuksien ylläpito, josta yksi muoto on opettajien säännölliset työelämäjaksot. Oman menneisyyden ja juurien tunteminen antaa hyvän pohjan rakentaa tulevaisuutta. Toivon tämän historiakirjan osaltaan valottavan lukijoille, että tämän päivän menestys ei ole syntynyt tyhjästä, vaan johdonmukaisesta ja pitkäjänteisestä työstä, jota jatkamalla voidaan luottavaisesti suunnata kohti ensimmäistä täyttä sataa vuotta. Aarno Järvinen Yhtymävaltuuston puheenjohtaja

7


Perinteistä maatalousalan ammattitaitoa harjoitettiin Saaren kartanon mailla Mäntsälässä jo kauan ennen kuntayhtymän aikoja.


Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin

E

nnen varsinaisia ammatillisia oppilaitoksia ammatti opittiin käytännön kautta, usein perhepiirissä. Käsityöammattiin haluava aloitti oppipoikana, josta eteni työnäytteiden antamisen kautta ensin kisälliksi ja siitä edelleen mestariksi eli itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Ammattia jo harjoittavat eli ammattikunta hyväksyi työnäytteet ja valvoi kussakin kaupungissa alalle tule­ vien käsityöläisten määrää. Aikaa oppipojasta mestariksi etenemiseen kului noin kahdeksan vuotta. Maaseudulla ei vastaavaa järjestelmää ollut, kuten ei juuri työpaikkojakaan. Ammattikuntalaitos menetti asemansa viimeistään 1800-luvun lopulla, kun esimerkiksi elinkeinojen vapaudesta säädettiin lailla. Henkilökohtainen kouluttaminen ei enää riittänyt väestömäärän kasvaessa ja kasvavan teollisuuden tarvitessa yhä enemmän koulutettuja työntekijöitä. Ensimmäisinä ammattialoina ammatillinen koulutus Suomessa aloitettiin hoito- ja merenkulkualoilta. Myös maatalouden ammattien koulut aloittivat toimintansa, samoin teknilliset opistot ja muutamat työnantajien ylläpitämät ammattikoulut. Suomen itsenäistymisen jälkeen yhteiskuntaa alettiin rakentaa kaikilla aloilla. Poikia varten perustettiin laitoksia, joissa opetettiin

käsityö- ja teollisuustaitoja käytäntöpainotuksella. Tytöille tarjottiin lähinnä vain valmistavia ammattikouluja, jotka opettivat perheen ja kodin hoitamista. Ammattikasvatusta tarvittiin, mutta sille ei ollut sopivia koulutuskanavia. Vuonna 1923 säädetty oppisopimuslaki vei oppisopimuskoulutuksessa olevat iltaisin yleisiin ammattikouluihin. Toisen maailmansodan jälkeen Suomelle määrätyt sotakorvaukset sekä jälleenrakennus viimeistään vauhdittivat ammatillisen opetuksen järjestämistä. Tarvittiin paljon koulutettua työväkeä, kun jopa uusia teollisuudenaloja piti perustaa sotakorvaustoimituksista selviämiseksi. Maatalous ei koneellistumisen myötä tarvinnut enää aiempaa määrää työntekijöitä ja väestö siirtyi kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Työelämän vaatimukset ammatilliselle koulutukselle olivat muuttuneet monin tavoin. 1930-luvun lopulla säädetyn ammattioppilaitoslain tarkoituksena oli saada perustettua eri puolille Suomea valtion rahoittamia keskusammattikouluja. Sotavuodet ja muut seikat vaikuttivat siihen, että vuoteen 1955 mennessä oli perustettu vasta neljä tällaista koulua. Ammattiopetuksen tarve kuitenkin kasvoi koko ajan.

Koulutusta kehittämään Jo 1940-luvun lopulla oli hyväksytty ammattikasvatuksen kehittämisen 10-vuotissuunnitelma. Koulutusta haluttiin laajentaa ja yhtenäistää. Tavoitteena oli saada koko maan kattava ammattikouluverkko. Valtio ei yksin niitä kaikkia voinut perustaa ja siksi haluttiin velvoittaa kaupungit ja kunnat perustamaan ammattioppilaitoksia. Opettajien koulutustason ja palkkatason nosto kuuluivat tähän samaan suunnitelmaan samoin kuin ammatillista opetusta koskevan lainsäädännön uudistaminen ja ammatinvalinnan ohjaustoiminnan aloittaminen. Kunnat yksin eivät pystyneet oppilaitoksia perustamaan, mutta pieninä alueellisina yksiköinä se katsottiin mahdolliseksi. Ratkaisuksi kunnat ryhtyivät perustamaan kuntainliittoja, jotka ottaisivat ammatillisen koulutuksen järjestääkseen. Vuoden 1958 laki ammattioppilaitoksista viimeistään vahvisti koulutuksen järjestämisvastuun siirtämisen valtiolta kunnille ja kuntainliitoille. Monet muut suunnitelman tavoitteista toimeenpantiin 1960-luvulla. Esimerkiksi kuntien omistamien oppilaitosten määrän kasvusta huolimatta ammatillisen koulutuksen valvonta siirtyi tiukasti valtiolle. Seuraavassa vaiheessa 1960-luvulla teollisuus- ja palveluelinkeinojen osuus kasvoi

9


koko ajan. Koulutuksen kokonaisuudistuksessa luotiin suomalainen yhtenäiskoulujärjestelmä, jonka mukainen yhdeksän vuoden mittainen peruskoulutus antaisi hyvän perustan ammatinvalinnalle. Seuraavalle vuosi­ kymmenelle siirryttäessä huomattiin, ettei pelkästään ammatillinen koulutus ole riittävä, vaan tarvittiin myös yleissivistäviä oppiaineita. Yli­oppilaiden määrä oli kasvussa ja sen katsottiin vaikuttavan ammatillisen koulutuksen arvostukseen ja myös heikentävän ylioppilastutkintoa suorittamattomien jatkoopiskelumahdollisuuksia. Ammatillisen koulutuksen tavoitteena oli ammattitaito, sen ylläpitäminen ja laaja-alaistaminen. Valtioneuvosto teki asiasta periaatepäätöksen 1974, joka vahvistettiin lailla 1978. 1960- ja 1970-luvuilla ammattikoulutus lisääntyi ja sen suosio kasvoi. Suuret ikäluokat olivat kouluttautumisiässä, koulutuksen arvostus oli noussut, oppilaitoksia oli aiempaa enemmän ja yleissivistävät aineet olivat nostaneet koulutuksen tasoa. Varsinkin kaupallinen ja teknillinen ala olivat kasvussa, mutta myös metsä-, kotitalous- ja hoiva-alalla oli suurta kasvua. Tämä kehitys näkyi oppisopimuskoulutuksen määrän vähenemisenä.

10

Peruslinjajärjestelmään Peruskoulututkintoon pohjautuva ammatillinen koulutus uudistettiin vuoden 1974 valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Opinnot alkoivat kaikille yhteisellä laaja-alaisella peruslinjalla, jonka jälkeen opiskelu jatkui omilla erikoistumislinjoilla. Peruslinja valittiin vielä peruskoulussa oltaessa, erikoistumisopintojen valinta siirtyi peruslinjan suorittamisen aikaan. Keskiasteen koulunuudistuksen myötä oli mahdollista edetä kouluasteelta opistoasteelle ja sitä kautta aina korkeakouluopintoihin saakka. Nämä koulutusrakenteen ja opetussuunnitelmiin tehdyt muutokset kirjattiin lakiin vuonna 1987. Samalla ammatillisen peruskoulutuksen rinnalle tehtäviksi lisättiin täydennys- ja jatkokoulutuksen antaminen. 1980-luvun koulu-uudistusten ­johdosta koulutustaso nousi, mikä aiheutti paineita lisätä jatkokoulutuspaikkoja. Tarvittiin ­uusi ­tapa yhdistää koulutustoiveet ja työelämän koulutustarpeet. Vuonna 1991 alkoi ammattikorkeakoulukokeilu ja vuonna 1995 tuli voimaan ammattikorkeakoululaki, jolla koulutus vakinaistettiin. Ammattikorkeakouluissa yhdistettiin työelämäyhteistyö monipuolisiin ja joustaviin koulutusmahdollisuuksiin,

joihin kuului myös harjoittelua kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla. Myös aikuiskoulutus ja koulutusta tukeva tutkimus-, palvelu- ja kehittämistoiminta olivat osa ammattikorkeakouluja. Tutkintoajaksi vahvistettiin 3–4 vuotta. Teoreettisten ja ammatillisten opintojen yhdistämiseen kehitettiin myös nk. kaksoistutkinto, jossa opiskelija saattoi yhdistää yhdestä tai useammasta oppilaitoksesta tarjottavia kursseja ja kokonaisuuksia, olivatpa ne sitten lukio- tai ammatillisia kursseja. Suomi liittyi 1990-luvulla Euroopan unioniin ja ryhdyttiin puhumaan elinikäisen oppimisen tavoitteesta. Työmarkkinat olivat muuttuneet kansainvälisiksi ja turvattujen ­pitkäaikaisten ammattien määrä väheni kaiken aikaa. Ammatin ja kasvatuksen tilalle ­tulivat työllistyvyys, asiantuntijuus ja työssäoppiminen tietoon perustuvassa yhteiskunnassa. Enää ei niinkään kouluteta tiettyyn ammattiin, vaan annetaan valmiuksia liikkua työtehtävästä ja vaihtaa ammattialalta toiselle. Tiedon rinnalla entistä enemmän keskitytään kohentamaan taitoja, kuten tiimissä toimimista, sosiaalisia ja kommunikointitaitoja sekä ongelmienratkaisutaitoja.


Järvenpään ammattikoulussa oli perustamisesta asti sekä ”tyttöjen” että ”poikien” linjoja.


Kuntainliiton perustaminen.

1961

DDR:n hallitus päätti rakentaa 155 kilometriä pitkän muurin Berliinin läpi.

Opetus alkoi väliaikaisissa tiloissa.

1962

Marilyn Monroe kuoli 5. elokuuta Los Angelesissa.

Järvenpään ammattikoulu valmistui.

1963

Martin Luther King Jr. piti kuuluisan I Have a Dream -puheensa Washingtonissa.

1964

The Beatles nousi ensimmäistä kertaa listaykköseksi Amerikassa kappaleella I Want To Hold Your Hand.

1965

Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsän halli, avattiin Tampereella.

1966


(1955) 1962–1972 Kuntainliiton toiminnan alku

Toiminnan laajentamisen suunnittelu alkoi.

1967

Che Guevara ja hänen joukkonsa jäivät kiinni 8. lokakuuta Boliviassa. Guevara teloitettiin seuraavana päivänä.

1968

Ensimmäiset peruskoulu­ järjestelmän kokeilut.

1969

Apollo 11 suoritti ensimmäisen miehitetyn kuulennon. Kesäkuun 27. päivä Neil Armstrong astui kuun pinnalle.

1970

1971

1972

Lasse Viren voitti kultaa Münchenin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa uudella ME-ajalla, vaikka hän kaatui kisan aikana.

Suomessa järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta.

Koulun työviikko muutettiin kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi.

Virallinen peruskoulujärjestelmään siirtyminen aloitettiin. Siirtyminen kesti 5 vuotta.


J채rvenp채채n ammattikoulun peruskiven muuraus 1963.


Kuntainliiton perustaminen

J

ärvenpään kauppalanhallitus kutsui 15.6.1955 lähialueen kunnat neuvotteluun keskustelemaan Keski-Uudenmaan ammattikoulutusasioista. Paikalle saapuivat agronomi Einar Vinqvist ja kunnansihteeri N. A. Rosenberg Tuusulan kunnan edustajina, maanviljelijä Onni Laine Mäntsälän kunnan edustajana, Harri Mikkonen ja Paavo Tuomala edustivat Pornaisten kuntaa. Tilaisuuteen olivat saapuneet edustajat kaikista niistä kunnista, jotka sinne oli kutsuttukin. Koulutusasioiden ja samalla valtion kantaa edusti Ammattikasvatushallituksesta ylijohtaja Aarno Niini. Järvenpään kauppalanhallitus oli paikalla kokonaisuudessaan. Järvenpään kauppalanvaltuuston puheenjohtaja Eino Eronen avasi kokouksen ja kertoi sen tarkoituksesta, mikä oli alustava neuvottelu alueen ammattikoulutusasioista. Asiaa pidettiin erityisen tärkeänä Keski-Uudenmaan kunnille. Niini kertoi ammattikoulutuksen tärkeydestä alueella. Koulutukselle oli suuri tarve, sillä vain 30 prosenttia hakijoista pääsi kouluihin niiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Ylijohtaja Niini kertoi erityisesti kuntainliittojen omistamista kouluista, joita oli alettu perustaa Suomeen. Yhdeksän oli jo toiminnassa, kymmenen perustamisesta oli päätetty ja viisi koulua oli perusteilla. ­Niini katsoi, että

kuntainliiton omistama koulu oli joustavampi ja tiiviimmin kiinni paikallisissa oloissa kuin keskusammattikoulut, jotka seurailivat paljolti lääninrajoja. Koko Uudenmaan alueella ­tilanne oli, että Helsingin kaupunki huolehti oman alueensa asukkaiden ammattikoulutuksesta, Lohjan ympäristöön oli suunnitteilla Länsi-Uudenmaan ammattikoulu ja Porvooseen vastaavasti Itä-Uudenmaan ammattikoulu. Riihimäen ja Hyvinkään alueella toimi kauppakamarin ammattikoulu, joka keskittyi jo ammatissa toimivien kouluttamiseen, ja tässä vaiheessa nimen omaan miesten kouluttamiseen. Keski-Uudenmaan ammattikouluun Niini esitti Järvenpään ja Keravan kauppaloita, Tuusulan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Pornaisten kuntia sekä Sipoon kunnan suomenkielistä väestöä. Esitys oli hyvin pitkälle juuri sellainen, jolla kuntainliiton ammattikoulu aloitti toimintansa. Vain Nurmijärven jättäytyminen kuntainliiton ulkopuolelle erotti Niinin ehdotuksen toteutuneesta ammattikouluratkaisusta. Lukumäärätasolla Niini esitteli laskelmia, joiden mukaan kaavailtuun ammattikouluun tarvittaisiin 270 oppilaspaikkaa, kun laskuperusteeksi otettiin kolme prosenttia väestöstä. Alueella asui suunnitelmien laatimisen aikaan noin 53 000 henkeä. Niini jatkoi kertomalla ammattikoulun perustamiskustannuksista

sekä kokonaisuudessaan että kuntakohtaisina osuuksina. Valtion osuus perustamiskustannuksista oli juuri nousemassa maalaiskunnissa aiemmasta 50 prosentista 65 prosenttiin uuden lain myötä. Samaan tapaan kokouksen osallistujat saivat kuulla työvälineiden, työpajojen ja opettajien palkkakustannusten vaikutuksista niin perustamisvaiheessa kuin normaalitoiminnan vuosina. Loppulaskelmana ylijohtaja Niini kertoi yhden oppilaspaikan maksavan noin 600 000 markkaa. Tässä kohdin on muistettava, että kyseessä on aika ennen rahauudistusta. Kokouksen muina asiakohtina olivat ­ammattikoulun tarpeellisuuden tutkiminen, kuntien mahdolliset paikkavarausmäärät sekä myös ammattikoulun paikan määrittäminen. Osanottajat olivat melko lailla yksimielisiä Järvenpäästä ammattikoulun sijoituspaikkana. Koulun perustamisessa oli päästy hyvään alkuun ja seuraavaan tapaamiseen kutsuttiin mukaan myös Keravan kauppalan sekä Sipoon ja Nurmijärven kuntien edustajat. Niini oli jälleen paikalla selostamassa jo aiemmin esillä olleita kysymyksiä. Nyt asiaa valmistelemaan asetettiin toimikunta Järvenpään kauppalanjohtaja Einar Pyykön johdolla. Muut toimikunnan jäsenet olivat kamreeri N. A. Rosenberg Tuusulasta, maanviljelijä Onni Laine 15


Mäntsälästä, agronomi Tapio Palho Nurmijärveltä, agronomi E. E. Toivonen Pornaisista, fil. tohtori Allan Siren Sipoosta sekä kauppalanjohtaja Einar Pyykkö Järvenpäästä.

Rehtori Vaito Kovasiipi (oik.) ja talouspäällikkö Jorma Lehtonen uuden koulun edustalla vuonna 1963.

16

Mihin koulu sijoitetaan? Toimikunta tarttui ensimmäisenä koulun sijoituspaikkakysymykseen. Molemmat kauppalat Järvenpää ja Kerava tarjosivat maa-aluetta koulua varten – Kerava useitakin vaihtoehtoja. Tässä kohdin hyvin alkanut toiminta kohti ammattikoulua alkoi viivästyä. Kunnat olivat saaneet tehtäväkseen laatia asukasmääränsä perusteella kansakoulutilaston, josta pääteltäisiin ammatillisen koulutuksen tarve. Vain Nurmijärvi, Kerava ja Järvenpää saivat laadintatyön valmiiksi asetetussa aikataulussa. Kuukaudet alkoivat kulua tapaamisten välillä, kun tilastoja laadittiin. Koulun sijoituspaikkakysymys nousi uudestaan esille. Kerava ei enää halunnutkaan liittyä Järvenpäähän sijoitettavaan ammattikouluun ja Helsingin maalaiskunta ilmoitti halukkuutensa joidenkin linjojen osalta. Kaiken tämän rinnalla suunnitelmat kuitenkin myös etenivät. Ensimmäinen ehdotus ammattikoulun perussäännöksi esiteltiin jäsenkunnille. Marraskuussa 1955 tarjottuja koulun sijoituspaikkoja tutkittiin tarkemmin paikan pääl-

lä. Valmisteleva toimikunta päätyi Järvenpään kannalle. Aika oli kypsä myös lopulliseen päätökseen ammattikoulun perustamiseksi Keski-Uudellemaalle. Seuraavan reilun puolen vuoden aikana kunnat käsittelivät toimielimissään perussääntöä sekä miettivät sopivaa varattavaa oppilaspaikkamäärää. Kustannuksiksi kuntien alustavasti varaamalle 390 oppilaspaikan koululle laskettiin 234 miljoonaa vanhaa markkaa, johon valtion avustusta oli saatavissa 50 prosenttia. Kunnille osuus rakentamisesta oli siis 117 miljoonaa vanhaa markkaa, ja se jakaantui: kunta rahoitusosuus milj. mk Järvenpää 49,5 Kerava 36 Tuusula 27 Mäntsälä 3 Sipoo 1,5

Pornaisten kunta ei ollut ilmoittanut osallistumisestaan virallisesti mitään, mutta saatujen tietojen mukaan se päätettiin ottaa mukaan yhdeksi perustajakunnista. Työvälineiden ja koneiden hankinnan laskettiin maksavan noin 46,8 miljoonaa markkaa, johon valtionosuutta oli saatavilla 75


prosenttiin kuluista. Oppilaiden ylläpitokustannukset vuodessa olivat noin 110 miljoonaa markkaa, johon puolestaan valtionosuus oli 60 prosenttia. Perussäännön pohjaksi otettiin kuntainliittojen omistamien ammatillisten oppilaitosten mallisääntö. Lopullisesti Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliiton perustamisesta päätettiin 6. syyskuuta pidetyssä kokouksessa. Selvitys alueen ammattikoulutuksesta oli valmistunut. Sen mukaan kaksikaan ammattikoulua ei olisi liikaa turvaamaan ikäluokan 2/3 kouluttamista. Toista ammattikoulua kaavailtiin Tikkurilaan tai Korsoon. Järvenpään asema toisena sijoituspaikkana oli selkeämpi kulkuyhteyksien vuoksi. Nyt Pornaisten ja Sipoon varaamat oppilaspaikat olivat tiedossa; Pornainen varasi kaksi paikkaa ja Sipoo viisi. Perussääntö hyväksyttiin tässä kokouksessa. Tavoitteena oli päästä rakentamaan vuonna 1957, jota varten jäsenkuntia kehotettiin varaamaan talousarvioihinsa noin kolmasosan perustamiskustannuksista vastaavan summan. Järvenpään kauppala ilmoitti luovuttavansa korvauksettoman maa-alan ammattikoulun tontiksi. Juhlaväkeä harjannostajaisissa.

17


Ammattikoululaisia toiminnan alkuaikoina.

18


Päätöksenteko vie aikaa

V

uosi 1957 tuli ja meni. Meni seuraavakin vuosi ilman, että mitään tapahtui ammattikoulun perustamiseksi. Ammattikoulun kuntainliiton valtuuskunta kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa vasta huhtikuun 23. päivänä 1959. Kokouksen aluksi talousneuvos N. A. Rosenberg selosti vallinnutta hiljaiseloa. Vain Tuusula oli noudattanut edellisen kokouksen päätöstä ja varannut rakennusvaroja talousarvioihinsa. Rosenberg sanoi närkästyneenä, ettei Tuusula ”katso asiakseen yksin ryhtyä koulun rakennuspuuhiin, kun luulisi eräillä toisilla kunnilla olevan suurempia syitä toimia asian hyväksi. Mitä taas piirustusten valmistamiseen tulee, on todettava, että on turha laatia piirustuksia ja rakennussuunnitelmia, jos osakaskunnat eivät voi edes ilmoittaa, milloin ne pystyvät hoitamaan rahoitusosuutensa.” Rosenberg oli kutsunut kokouksen koolle tuona ajankohtana, koska ammattikoululain mukaan koulu oli rakennettava kahdessa vuodessa, ja oli selvitettävä mikä tilanne nyt oli. Puheenvuoronsa jälkeen Rosenberg valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Kuntien aiemmin varaamissa oppilaspaikoissa oli ehtinyt tapahtua muutoksia.

kunta Järvenpää Kerava Tuusula Mäntsälä Sipoo Pornainen kuntainliitto yhteensä

määrä 1956 1959 165 165 120 60 90 110 10 20 5 5 - 2 - 8 390 370

Nurmijärven kunnan itselleen varaamista viidestä oppilaspaikasta ei ollut virallista päätöstä olemassa. Rakennuskustannukset olivat luonnollisesti nousseet kolmen vuoden hiljaiselon aikana. Nyt kokonaissummaksi laskettiin 224 960 000 noin 29 600 kuutiometrin rakennukselle. Hiljaiselon aikana Kerava oli kuitenkin ollut aktiivinen, mutta oman asiansa puolesta. Keravan kauppalanjohtaja Unto Suominen piti Mattilan aluetta Keravalla parempana kuin Järvenpään Pajalasta osoitettua tonttia. Kokous kuitenkin totesi, että paikkakysymys oli jo ratkaistu. Varmuuden vuoksi myös ammattikasvatushallituksen ylijohtaja Arno Niinin luona oli vierailtu. Niini ilmoitti ole-

Metallialaa Järvenpään ammattikoulussa.

19


Keuda-opettajat:

Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n Keuda-tason paikallisyhdistykseksi

O

pettajien ammatillinen järjestäytyminen juontaa juurensa jo 1960-luvun ammattikoulujen opettajien omista talokohtaisista yhdistyksistä. Esimerkiksi Järvenpään ammattikoulun opet­ tajayhdistyksen toimintaa on ansiokkaasti tal­ lennettu arkistoon. Kokouspöytäkirjoista voi lukea mielenkiintoista ajankuvaa. Niissä näkyy asioita, jotka opettajat ovat minäkin aikana kokeneet omassa työssään tärkeiksi. Erääseen 1960-luvun pöytäkirjaan on mm. kirjattu, että opettajat kokevat oppilaiden tanssi-illanviettojen valvonnan lähes mahdottomaksi ja haluavat irrottautua moisesta tehtävästä. Jäsenmaksujen keräys tapahtui tuolloin käsikantona, eivätkä summat tunnu näin jälkikäteen kovin suurilta: jäseneksi kirjautuminen 10 mk ja vuosimaksu 5 mk. Yhteinen, laajempi ”Keski-Uudenmaan ammattioppilaitosopettajat” -yhdistys perustettiin 1990-luvulla. Siinä jo oli suurin osa nykyisen Keuda-opettajien opettajakunnista mukana, kun Järvenpään, Keravan ja Mäntsälän ammattioppilaitosten opettajien seuraan liittyi 1994 Nurmijärvi. Yhdistys keräsi jäsenmaksunsa vielä itse, mutta yhteydet OAJ:n kanssa olivat jo vahvat. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yhdistystä nimitetään sen säännöissä ammattiosastoksi. Jäseniä oli 85 vuonna 1995. Seuraavassa vaiheessa 1990-luvun loppupuolella edettiin opettajayhdistyskentällä ­aina

20

vain laajempaan suuntaan, jolloin perustettiin OAJ:n paikallisyhdistys ”Keski-Uudenmaan ammatilliset opettajat ry” vuonna 1996. Mukaan liittyi perinteisten ammattikoulujen opettajien lisäksi mm. Järvenpään ja Keravan kauppaopettajat sekä Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen opettajayhdistys. Samalla siirryttiin jäsenmaksujen perinnässä työnantajaperintään.

Edelläkävijänä OAJ:n kentässä Viimeisin kuvio opettajayhdistyksessä onkin samalla osa Keudan historiaa. Työnantajapohjaiseksi, kaikkia Keudan OAJ:öön kuuluvia opettajia edustavaksi yhdistykseksi järjestäydyttiin vuonna 2003. Olimme OAJ-kentässäkin eräänlainen edelläkävijä. Tätä ns. B-mallin järjestäytymismuotoa arvosteltiin kattojärjestön piirissäkin. Nyttemmin useat muutkin laajapohjaisten koulutuskuntayhtymien opettajajärjestöt ovat havainneet tämän mallin toimivimmaksi, koska yhdellä, eri aloja yhdistävällä opettajayhdistyksellä on suora paikallisneuvotteluyhteys työnantajan kanssa. Keudan johtokin ilmaisi yhdistyksen syntyvaiheissa, ettei tule neuvottelemaan erillisten pienten ala- tai talokohtaisten yhdistysten kanssa. Viralliseksi nimeksi yhdistykselle tuli OAJ:n Keski-Uudenmaan ammatilliset opettajat ry. – tuttavallisemmin puhutaan Keuda-opettajat ry:stä.

Jäsenmäärä on kasvanut 1990-luvun vajaasta sadasta noin 250 henkeen. Määrässä näkyy pienten yhdistyksien mukaan tulo, mutta myös Keudan kasvu kokonaisuudessaan. Keuda-opettajien hallitus koostuu yhdeksästä, vuorovuosin vaihtuvasta talokohtaisesta edustajasta. Pääluottamusmies osallistuu myös hallituksen kokouksiin, vaikkei varsinainen jäsen olekaan. Paikallisyhdistyksessä ovat toimineet puheenjohtajina seuraavat henkilöt: Päivi Koski (1995), Aila Kannisto (1996–1997), Päivi Koski (1998–2000), Eva Antosalo (Kauhanen) (2001– 2007), Marja Ahokainen (2008–2009), Eija Heikkilä (2010–2011) ja Tapani Tuominen (2011–). Keuda-opettajien toiminta on keskittynyt koko ajan opettajien edunvalvontaan. Yhdistyksestä on ollut edustus valtakunnallisten alakohtaisten opettajajärjestöjen vuosikokouksissa ja koulutuspäivissä. Paikallisesti yhdistyksellä on ollut hyvät ja toimivat suhteet työnantajaan, jonka kanssa on pidetty neuvotteluja ja keskusteltu kulloinkin ajankohtaisista koulutukseen ja työsopimukseen liittyvistä kysymyksistä. Koko jäsenkunnalle suunnattua toimintaa ovat olleet kevät- ja syyskokoukset sekä niiden lisäksi pari kertaa vuodessa järjestettävät kokoontumiset esim. teatterin tai oppilaitostutustumisten merkeissä.


vansa edelleen Järvenpään kannalla. Tontille oli jo vedetty tie, myös vesi- ja viemärijohdot olivat valmiina. Jotta rakentamiseen nyt vihdoin viimein päästäisiin, päätettiin käydä tutustumassa Hämeenlinnaan ja Valkeakoskelle valmistuneisiin ammattikouluihin, joita Niini oli suositellut arkkitehdin valintaa varten. Ammattikoulun rakentaminen sai nyt vauhtia. Marraskuussa 1959 saatiin kuulla, että Nurmijärvi oli päättänyt jättäytyä kuntainliiton ulkopuolelle. Sille ajatellut paikat varattiin kuntainliitolle. Kunnille laskettiin osuudet, joilla rakentaminen voitaisiin aloittaa. Perussääntö lähetettiin uudelleen kuntien hyväksyttäväksi, sillä käytetty mallisääntö oli ratkaisujen ja rakentamisen alun odottamisen aikana ehtinyt muuttua. Kunnille lähetettiin myös esitys ammattikoulun linjajaosta. Tutustumismatkojen pohjalta arkkitehdiksi valittiin Olli Saijonmaa, jolla oli kokemusta vastaavien koulurakennuksien piirtämisestä. Arkkitehti Saijonmaa työskenteli usein yhdessä arkkitehtivaimonsa Eijan kanssa. He olivat aiemmin piirtäneet esimerkiksi ammattikoulujen rakennusryhmittymän Lahden kaupunkiin.

Maaliskuuhun 1960 mennessä kaikki jäsenkunnat olivat hyväksyneet perussäännön, opintolinjajaon, rakennussuunnitelman ja kustannusten osittelun. Tosin pian hyväksymisen jälkeen opetusohjelmaan toivottiin jo muutoksia. Konttori- ja muurarilinjoja pidettiin tarpeellisina, mutta muutosten aika olisi vasta, kun koulun toiminta saataisiin alkuun ja eri linjojen kysyntä ja tarpeellisuus näkyisi käytännössä. Edustajainkokous hyväksyi 12.10.1960 Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliiton perustamissuunnitelman ja perussäännön. Lääninhallituskierroksen jälkeen asia käsiteltiin uudelleen 20.3.1961 ja todettiin kuntainliiton perustamisen perustamissuunnitelmien tulleen hyväksytyiksi kaikissa jäsenkunnissa yksimielisesti. Jäsenkuntia kehotettiin valitsemaan edustajansa kuntainliiton liittovaltuustoon. Koulun ylläpitoon liittyvistä asioista sekä opetuksen linjajaosta neuvoteltiin edelleen tiiviissä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) ja sen alaisen Ammattikasvatushallituksen kanssa. Valtioneuvoston hyväksyntä perustamissäännölle saatiin 21. tammikuuta 1962.

Liittovaltuuston puheenjohtaja U.J. Peusa piti puheen peruskiven muurauksen yhteydessä 1963.

21


Liittohallituksen toiminta alkaa

P

erustamispäätös oli tehty, joten toiminta saattoi alkaa. Ammattikoulun liittohallitus kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 10.11.1961. Perussäännön mukaan liittohallituksen sihteerinä toimi rehtori, mutta koska tätä henkilöä ei ollut vielä valittu, varatuomari Einar Pyykkö toimi sihteerinä. Puhetta johti N. A. Rosenberg. Ensimmäisiä käsiteltäviä asioita oli oppilaitoksen huonetilaohjelma. Siinä työpajoille varattiin 3 315 m2, luokkatiloille ja voimistelusalille 1 140 m2, hallintotiloille 195 m2 sekä yhteistiloiksi 1 400 m2, yhteensä 29 800 kuutiometriä. Koulurakennuksen yhteyteen rakennettiin myös kaksi asuntoa (yhteensä 160 m2), jotka varattiin rehtorille sekä talonmiesvahtimestarille. KTM hyväksyi huonetilaohjelman muutaman kuukauden käsittelyn jälkeen 29. maaliskuuta 1962, koulun ohjesääntö vahvistettiin 2. lokakuuta 1962. Kun myös piirustukset ja kustannusarvio hyväksyttiin ensin Rakennushallituksessa 15. lokakuuta 1962 ja sitten KTM:ssä 24. lokakuuta 1962, saattoi rakennustyö alkaa Järvenpään kauppalan lahjoittamalla kolmen hehtaarin tontilla, joka sijaitsi Sorrontiellä.

22

Ensimmäiset linjat aloittivat Rakennustoiminnan keskellä oli aika keskittyä varsinaiseen kuntainliiton tehtävään. Järvenpään ammattikoulun toiminta alkoi syyskuun ensimmäisenä päivänä 1962. Koulun ensimmäiset oppilaat opiskelivat puu-, metalli- ja autoaloilla sekä ompelua ja keittämistä. Ammattikoulun ensimmäisten opintolinjojen oppilaat eivät juurikaan oppineet tuntemaan toisiaan, sillä opetus tapahtui kolmessa eri paikassa tilapäistiloissa. Poikien viilaajakoneistajalinja sekä putkiasentajalinja toimivat Järvenpään kauppalan varaston lisärakennuksessa, joka kuului kauppalan maidonja lihantarkastamolle. Pukuompelulinjan tytöt sijoittuivat Terijoen Työväenyhdistyksen omistamaan taloon Pöytäalhon alueella, nykyisen paloaseman läheisyydessä. Kolmantena toimintapaikkana oli Seutulan kartanon päärakennus, jonne sijoittui keittäjälinjan opetus. Kartanon tiloissa oli myös koulun toimisto. Ensimmäisenä vuonna koulussa oli kaikkiaan 47 oppilasta, joista viilaaja-koneistajaopintolinjalla 15 oppilasta, putkiasentajan opintolinjalla 12 oppilasta, keittäjän opintolinjalla 10 oppilasta, samoin kuin pukuompelun opintolinjalla 10 oppilasta. Suurin osa oppilaista oli kotoisin Järvenpäästä (21), ke-

ravalaisia oli 7, tuusulalaisia 15, mäntsäläläisiä 3 sekä yksi sipoolainen. Jäsenkuntiin kuuluvasta Pornaisista ei ollut ketään ensimmäisten oppilaiden joukossa. Ensimmäiset Järvenpään ammattikouluun palkatut opettajat olivat insinööri, rehtori Vaito Kovasiipi, metallityönosaston työnopettaja, teknikko Paavo Mäkelä, pukuompelulinjan ammattiopettaja Lilja Tarkka sekä ravintotalousosaston ammattiopettaja Meri Tare. Tuntiopettajina toimivat yleisaineissa kansakoulunopettaja Esa Korpelainen sekä merkonomi Jorma Lehtonen, joka oli valittu koulun taloudenhoitajaksi. Toimistossa oli lisäksi kassanhoitaja-kanslistina merkonomi Aili Krannila. Heidän lisäkseen toimitiloja siistimään oli palkattu kolme osa-aikaista työntekijää MaijaLiisa Kemiläinen, Elma Mäenpää ja Aino Vehkajärvi.

Rakentamaan Järvenpään ammattikoulun rakennustyö alkoi 15.11.1962, suunnittelijoinaan aviopari Eija ja Olli Saijonmaa. Lämpö- ja saniteettiteknisestä puolesta vastasi toimisto E. Serimaa Oy, sähkötöistä Insinööritoimisto Risto Mäenpää ja lujuuslaskelmista Insinööritoimisto P. Simula&Co. Pääurakoitsijat olivat Laatubetoni Oy, Lahden Vesi- ja lämpöjohtoliike, Tuu-


sulan seudun sähkölaitos sekä ilmastointiurakasta vastannut Koja Oy. Vastaavana rakennusmestarina toimi Niilo Hilden. Vuoden 1963 alussa rakennus oli ilmastointivaiheessa. Samaan aikaan meneillään olivat sisätilan työt. Ne etenivät muutoin mallikkaaksi, mutta sääolosuhteet olivat hankalat ja niiden lisäksi ilmassa oli rakennusalan lakon uhka. Linjojen toimitilojen rakentamisessa liittohallituksen muihin ammattikouluihin tekemien tutustumismatkojen anti alkoi realisoitua. Osoituksena tästä konehallin pesu-, ja rasvauspaikat vaihdettiin keskenään, jotta autokorjaamoon voidaan myöhemmin tehdä tarvittaessa autonosturi. Rahavaroja jouduttiin järjestelemään, sillä jäsenkunnat olivat varautuneet maksamaan rakennusaikana vain omat osuuteensa. Valtion osuuden maksaminen siirtyi. Rakennusta varten piti ottaa 30 000 000 markan laina (huom! vanhaa rahaa) valtion osuuksia vastaan. Sääolot viivästyttivät työtä niin paljon, että Laatubetoni Oy toi viivästymisasian liittohallituksen käsittelyyn. Valut olivat tekemättä jatkuvien pakkasten vuoksi. Lisäksi rakennustyöväki oli lakossa Helsingissä. Järvenpää ei tosin kuulunut lakon piiriin, mutta koska

järvenpääläisiä raudoittajia oli töissä helsinkiläisessä firmassa, he eivät voineet työskennellä lakon aikana myöskään ei-lakossa olevilla paikkakunnilla. Liittohallitus joutui miettimään olivatko lakko ja pakkanen force majeure -luonteisia. Rakennusmestari Heinänen oli tätä mieltä, koska esimerkiksi sopimusta laudoitusporukan kanssa ei voinut tässä rakennusvaiheessa irtisanoa, seurauksena olisi vain painostus ja entistä pahempi tilanne. Vaikka lakko oli Helsingissä, se vaikutti myös Järvenpäässä, koska lähes kaikilla urakoitsijoille oli keskeneräisiä rakennusprojekteja myös Helsingissä. Urakoitsija oli laaditun sopimuksen mukaan velvollinen ottamaan paikkakunnan miehiä töihin. Siksi rakennustoimikunnan kokouksissa laadittiin jatkuvasti tilastoja siitä kuinka monta minkin kunnan asukasta työmaalla kulloinkin oli töissä. Samalla kirjattiin työllisyyslukuja: kuinka monta kunkin ammatin edustajia oli työttömänä eri jäsenkunnissa. Lakon aikaiset vaikeudet kirjattiin tarkasti ylös, jotta niiden kautta saataisiin tarvittaessa lisäaikaa kesäkuukausiksi. Rakennusaikataulu on tiukka jo valmiiksi, ja luvassa kesäkuukaudet oli rajattu sen ulkopuolelle.

Harjannostajaiset Järvenpäässä 1963.

23


Eira Storm:

Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin

S

yntyperäinen järvenpääläinen Eira Storm opiskeli Järvenpään ammattikoulussa 1964–1966. Kolme vuotta myöhemmin hän palasi taloon töihin ja on siitä asti pysynyt uskollisesti kuntayhtymän palkkalistoilla, vieläpä samassa toimipaikassa Järvenpään Wärtsilänkadulla. Nykyinen titteli on ravitsemispäällikkö. Eira tunnetaan paitsi keittiön puolelta, myös luottamusmiestehtävistä ja aktiivisena osallistujana työpaikan järjestämiin vapaa-ajan tapahtumiin. Kansakoulun jälkeen 14-vuotias Eira pohti kahta vaihtoehtoa: lähteäkö opiskelemaan keittäjäksi vai käsityöpuolelle? Hän arpoi itsensä keittiöuralle ja käsityöt jäivät rakkaaksi harrastukseksi. Vuonna 1964 aloittanut keittäjälinjan ryhmä oli ensimmäinen sen alan porukka, joka pääsi aloittamaan opintonsa Wärtsilänkadun uudessa koulurakennuksessa. Vuotta aiemmin aloittaneet olivat suorittaneet ensimmäisen vuoden vielä väliaikaistiloissa Seutulan kartanossa. Järvenpään ammattikoulussa oli Eiran opiskelun aikaan noin 150 oppilasta ja tunnelma oli kotoinen, kun lähes kaikki tunsivat toisensa. Oppilaskunta järjesti illanviettoja kerran kuukaudessa koulun juhlasalissa.

24

Eiran oma opettaja oli Maija Saario ja toisena tulevien keittäjien opettajana toimi Saara Vesterinen. Opettajia teititeltiin ja kunnioitettiin kovasti. Koulun keittiössä tehtiin työtä puolikin vuotta yhteen soittoon, varsinaista työssäoppimista ei vielä opintoihin kuulunut. Eira muistelee, että 60-luvulla oli luonnollista, että kaikki opiskelijat osasivat jo laittaa perusruuat ja tunsivat esimerkiksi suomalaiset juurekset ja kasvikset jo kouluun tullessaan. Liha tuotiin keittiöön puolikkaina ruhoina, jotka opeteltiin paloittelemaan. Nykyisiä oppilaita keittiöllä ohjatessaan Eira on huomannut, ettei näitä taitoja välttämättä nuorilla enää ole – niilläkään, jotka ovat kiinnostuneita ruuanlaitosta ammattina. Toki oli pienviljelijän tyttärelläkin ihmettelemistä koulussa opeteltavissa uusissa ruokalajeissa. – Ihanan makea paahtokiisseli esimerkiksi oli uusi tuttavuus, samoin kuin piparjuuriliha, ­joka maistui aluksi minusta ihan hirveältä, Eira muistelee.

Maailman parasta jauheliharisottoa Keittäjäksi valmistuttuaan Eira kulki vuoden töissä Helsingissä ja lähti sitten vuodeksi suurtalouskokin täydentäviin opintoihin

Tikkurilan ammattikouluun. Sen jälkeen hän työskenteli lyhyen aikaa Kellokosken sairaalan keittiössä sekä eineskeittiöllä, kunnes haki keittäjäksi vanhaan opinahjoonsa ja tuli valituksi. Eira on viihtynyt työssään niin hyvin, ­että on harkinnut työpaikan vaihtoa yli 40 vuoden aikana tosissaan vain kerran. – Silloin minulle tarjottiin omalta työpaikalta vapautuvaa ravitsemispäällikön paikkaa ja luovuin ajatuksesta lähteä kuntayhtymästä. Positiivinen palaute ruokailijoilta on yksi syy viihtyä työssä. Vaikka paljon muuta puhutaan, ovat useimmat ammatillisen koulutuksen opiskelijat edelleen sitä mieltä, että ruokatunti on päivän paras tunti ja ilmainen kouluruoka maistuu heille. Lempiruuatkaan eivät ole vuosikymmenten varrella juuri vaihdelleet: lihapullat ja makaronilaatikko ovat kestosuosikkeja. – Ehkä hauskin saamani palaute oli se, kun eräs entinen opiskelija lähetti sähköpostia kysyen, olenko mahdollisesti se sama henkilö, joka oli ammattikoulun keittäjänä vuonna 71. Hän halusi tiedustella reseptiä jauheliharisottoon, sillä ei ollut kouluaikojan jälkeen saanut niin hyvää risottoa. Ohje oli tallessa ja entinen opiskelija sai sen, Eira kertoo.


minun tarinani

Luottamustoimia ja vapaa-ajan rientoja Eira on toiminut kuntayhtymässä entisen KTV:n, nykyisen JHL:n luottamusmiehenä jo vuodesta 1971. Hän on ollut mukana vaikuttamassa muun muassa ruoka- ja siivouspuolen henkilökunnan sosiaalitilojen parantamiseen ja yhtenäisten työasujen hankintaan. – Palkkaneuvottelujakin olemme yrittäneet hoitaa parhaamme mukaan, mutta siinä tavoitteet on saavutettu huonommin, Eira harmittelee. – Keuda on kuitenkin ollut erittäin hyvä työnantaja siinä mielessä, ettei joukkoirtisanomisia tai lomautuksia ole ollut. Eira on ollut muutamaan otteeseen ja on nykyisinkin yhtenä henkilökunnan edustajana Keudan yhtymähallituksessa. – Se on ollut hyvä kanava kuulla, mitä Keuda-tasolla suuremmassa mittakaavassa päätetään. Eira on aina ollut aktiivisesti mukana kuntayhtymän henkilökuntaneuvoston järjestämässä toiminnassa aina lentopallosta ja Finlandia-hiihdoista konsertteihin ja retkiin. – Työyhteisö on aina ollut mukava ja järjestetty toiminta on yksi osoitus siitä, että henkilökuntaa arvostetaan Keudassa.

25


Esimerkki tiiviistä aikataulusta rakennustyön alkuvaiheessa: 15.11.1962 urakkasopimuksen alle kirjoitus Laatubetoni Oy:n kanssa 21.11.1962 rakennustyö alkoi tontin raivauksella 4.12.1962 ensimmäiset isommat koneet saapuivat tontille 27.12.1962 paalutustyö alkoi 12.1.1963 paalutukset päättyivät 23.1.1963 rakennusalan lakko alkoi Helsingissä 5.2.1963 kova lumipyry keskeytti työt Pukuompelulinja oli ensimmäisten aloittaneiden joukossa Järvenpään ammattikoulussa.

26

Rakennustyön käytännön vaikeuksien lisäksi rakennushankeen rahoitus aiheutti huolta. Liittohallitus pyysi kuntia hoitamaan maksuosuutensa ajallaan. Tämä oli erityisen tärkeää, koska valtion rakennusaikaista osuutta (54 %) ei oltu vielä saatu. Liittohallitus päätti myös lähetystöstä, joka suuntasi valtioneuvostoon kysymään ja kiirehtimään valtion maksuosuuden suorittamista. Valtuuskunta kävi audienssilla pääministerin luona maaliskuun puolivälissä 1963. Muutkin alueen ammattikoulujen rakennushankkeet olivat samassa tilanteessa. Niinpä pääministerille jätetty kirje oli Keski-Uudenmaan kuntainliiton, Hyvinkään kaupungin ja

Helsingin maalaiskunnan yhteisesti allekirjoittama. Yhdessä he esittivät valtioneuvostolle huolestumisesta kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen ammattikasvatusosaston myöntämien valtion osuuksien myöhästymisestä. Erilaisia rakennushankkeita oli samaan aikaan tekeillä niin runsaasti, että vuoden 1963 varat oli jouduttu käyttämään edellisen vuoden rakennusavustuksiin. Allekirjoittaneista Hyvinkään ammattikoulu oli saanut pienen osan avustuksestaan, Tikkurilan ammattikoulu noin kolmasosan, mutta Järvenpään ammattikoulu ei saanut valtion osuutta vuonna 1962 lainkaan. Maksujärjestys selittyy sillä, että Hyvinkään ja Tikkurilan koulut olivat valmistumassa vuotta Järvenpäätä aikaisemmin. Järvenpään ammattikoulun 39 000 kuutiometrin rakennuksen kokonaiskustannukset olivat 3  820  000 markkaa, josta valtion osuus oli 2  083  000 markkaa. Valtion sijasta rahoituksen saamiseksi kuntainliiton piti kääntyä rahoituslaitosten puoleen lainapyynnöillä. Kysytty summa oli niin suuri, että suuri osa pankeista ja vakuutuslaitoksista joutui torjumaan lainapyynnöt. Kun luvattua valtion osuutta ei saatu vuoden 1962 aikana, oli sentään kuitenkin Kauppa- ja teollisuusministeriön ennakkoavustus 3  000 000 markkaa käytettävissä. Tilantees-


ta selvittiin sillä, että lainaa haettiin useal­ ta taholta pienissä erissä. Lisäksi jäsenkunnat maksoivat ennakkoon maksuosuuksiaan, mikäli se vain oli heille mahdollista. Vuonna 1962 jäsenkunnat maksoivat noin 20 330 000 markkaa. Tavoitteena oli saada työpaja ja keskisiipi valmiiksi keväällä 1963 ja loput tilat elokuuhun 1963 mennessä. Ihan tähän aikatauluun ei päästy, vaikka rakennusaikataulua otettiin kiinni kesällä 1963, kun ministeriö antoi luvan jatkaa työpajasiiven ja keskisiiven rakentamista elokuun loppuun saakka. Muualla tontilla rakennustyöt keskeytettiin kesälo­ mien vuoksi heinäkuun lopussa. Ennen määräajan saavuttamista 12.7.1963, päästiin juhlimaan harjannostajaisia.

Linjasuunnittelua Rakennustöiden rinnalla mietittiin tulevia opintolinjoja. Tavoite oli syksyssä 1964, jolloin oppilaita voitaisiin ottaa kaikkiaan 370380. Ensimmäisten joukossa aloittaneista linjoista viilaaja-koneistajan linjalle suunniteltiin jatkoa niin, että kolmantena vuonna oli mahdollista erikoistua koneistajaksi. Muut pojille suunnatut linjat eli putkiasentajan, levyseppä-hitsaajan, autonasentajan, puusepän, maalarin ja rakennusmiehen linjat ajateltiin kaksivuotisiksi. Tytöille suunnatuista aloittaneis-

Liittovaltuuston tutustumiskierros uusissa tiloissa 1963.

27


Pukuompelulinjan varhaisia töitä.

ta linjoista pukuompelijan linja oli kolmivuotinen, talousosaston keittäjälinjalta valmistui kahdessa vuodessa. Suunnitelmissa oli lisäksi kolmevuotiset sähköasentajan ja radioasentajan linjat sekä kaksivuotinen teollisuusompelijan linja. 28

Lainaa, mutta mistä? Valtion rahoitus viipyi aina vaan, eikä pankeista ja vakuutuslaitoksista saatu rahaa haluttua summaa. Piti etsiä uusia tahoja, joilta saataisiin isompi summa lainaksi. Yhdeksi sellaiseksi löytyi Rauha ja Ilmari Auerin säätiö. Sen kanssa saatiin neuvoteltua 500 000 markan laina kahden vuoden laina-ajalle. Samoin pienemmistä summista neuvoteltiin ja päätettiin keväällä 1963 esimerkiksi Yrittäjien vakuutusyhtiön (200 000 mk) ja Postisäästöpankin (300 000 mk) kanssa. Ilmari Auer (1879–1965) oli järvenpääläinen vaikuttaja, joka toimi etenkin maatalous­ alalla. Hän toimi pitkään Uudenmaan läänin maanviljelysseuran puheenjohtajana sekä Maataloustuottajain Keskusliiton ensimmäisenä sihteerinä. Auer vaikutti myös valtion viljavaraston perustamiseen. Maanviljelysneuvoksen arvonimen saanut Auer toimi myös kansanedustajana (1919–1924, 1924–1926 sekä 1929–1930) ja ministerinä (1924–1925). Paikallisesti Auer muistetaan etenkin Seutulan ja Sorronkulman alueella, sillä hänen omistamilleen maille perustettiin noin 130 pientilaa maanhankintalain vaikutuksesta 1940-luvun lopussa. Myöhemmin kuntainliiton oppilaitokseksi liittyvässä Tuusulan kansanopistossa Ilmari Auer opetti vuosina 1901–1911. Rauha ja Ilmari Auerin säätiö perustettiin vuon-

na 1965 varattoman maatalousnuorison ammattikasvatusta varten. Ilmari Auer ei ehtinyt pitkään nähdä maatalousnuorison ammattiin kouluttautumista Järvenpään ammattikoulussa, sillä hän kuoli vuoden 1965 kesällä.

Vaikea vuosi 1963 Vuosi 1963 oli taloudenhoidon kannalta erittäin vaikea. Rahaa piti haalia mistä vain saatiin ja laina-aikoihin neuvoteltiin pidennyksiä. Palovakuutukset otettiin viideksi vuodeksi siltä yhtiöltä (Yrittäjäin vakuutusyhtiö, Kullervo), jolta saatiin rahoitusta. Muuta vakuutta kuin valtion tuleva rahoitus ei ollut antaa. Lisäksi anottiin ja saatiin työllisyyslainaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöltä 300 000 markkaa. Tilanteeseen ei ollut tulossa helpotusta myöskään vuonna 1964, sillä valtion budjetissa oli varattu rahoitusta vain neljäsosa todellisesta tarpeesta. Asiassa lähestyttiin kirjeellä valtiovarainministeriötä sekä eduskuntapuolueita, jotka lupasivat tehdä voitavansa. Työpajojen koneet ja laitteet jouduttiin aluksi hankkimaan vekselirahoituksella, vaikka jäsenkunnat maksoivat osuuksiaan ennakkoon. Työpajojen isoimmat konehankinnat tehtiin Autola Oy:stä (40  000 mk), Suomen Koneliikkeestä (15 348 mk), Machinery Oy:stä (89 500 mk) ja Grönholmin koneliik-


keestä (94 000 mk). Lopulta maaliskuusta 1964 lähtien saatiin hyviä uutisia, kun KTM:lta saatiin ensin avustusta 120 000 markkaa ja sitten 650 000 markkaa sekä toukokuussa lupaus 610  000 markan rakennuslainasta. Myös työpajahankintoihin saatiin KTM:lta riittävät rahoituspäätökset keväällä 1964. Rahapäätöksistä huolimatta lainoja ei saatu maksettua pois suunnitellussa aikataulussa, vaan niille jouduttiin neuvottelemaan maksuajan pidennystä. Esimerkiksi Auerin säätiöltä otettu laina saatiin maksettua pois vasta joulukuun alussa 1966, kun valtionosuuden loppuosa 620 000 markkaa saatiin kuntainliiton tilille.

Koulurakennus valmistui Koulutilat otettiin vastaan 28.4.1964, vaikka ihan kaikki ei ollutkaan valmista. Rakennustoimikunta oli kuitenkin tyytyväinen ja lausui, että: ”Rakennus kokonaisuudessaan oli erinomaisella huolella tehty ja että työ oli kauttaaltaan korkeatasoista.” Ammattikoulu sai hyvin varhaisessa vaiheessa oman logon, kun järvenpääläinen taiteilija Olof Eriksson tarjosi kahta vaihtoehtoa koulun tunnukseksi. Liittohallitus pyysi paria muutakin esitystä, mutta päätyi pian ensimmäiseen Erikssonin esitykseen. Merkissä oli kuvattuna harppi, jonka sisällä olivat jäsen-

kuntien vaakunakilvet sekä harpin ulkopuolella Järvenpään kauppalan vaakunassa esiintyvät siivet. Tämä logo oli käytössä pitkään, aina Keuda-tunnuksen käyttöön ottoon saakka. Koulun vihkiäiset pidettiin 8.11.1964. Pääpuhujaksi oli pyydetty ylijohtaja professori Aarno Niini Ammattikasvatushallituksesta. Niinillä oli iso rooli ammattikoulun perustamisessa Järvenpäähän. Hän oli laatinut perustamissuunnitelman ja kannattanut kaiken aikaa koulun sijoittamista jäsenkunnista nimenomaan Järvenpäähän. Puheessaan Niini sanoi muun muassa, että: ”Ammatillista koulutusta on suunnilleen nykyisten suuntaviivojen mukaisesti edelleen laajennettava, sen opettajavalmennusta sekä ammatillisessa että kasvatuksellisessa mielessä tehostettava, ja kaikki kansalaispiirit saatava arvostamaan myös tätä koulutuksen osaa ja työskentelemään sen jatkuvan kehityksen hyväksi. Silloin voidaan toivoa, että ammattikoulut pystyvät hyvin suoriutumaan osuudestaan koko koululaitoksemme suuressa tehtävässä.” Koulurakennuksen lopulliset kustannukset olivat selvillä vuoden 1964 päättyessä. Summa oli 4 973  132,58 markkaa ilman rakennuslainan korkoja. Omassa selvityksessään kauppa- ja teollisuusministeriö ei hyväksynyt ihan kaikkia esitettyjä rakennuskuluja,

Kotitalousopetusta 60-luvulla.

”Kalusteita tarvitaan uuteen toimintaan aina aikamoinen määrä ja siihen saatiin vähän valtionosuutta. Opetushallituksen hankintakanavia piti käyttää ja varsinkin alkuaikana ehdot olivat aika tiukat. Tuolloin suuri osa koneista tuli ItäEuroopasta ja ne olivat aika vaatimattomia.” Martti Laukkanen

29


vaan KTM päätyi loppusummaan 4 813  600 markkaa. Rakennusvaiheen loppuaikataulu vastaavasti esitettynä kuin hankkeen alkaessa: 15.8.1963 työpajasiipi (13 070 m3) valmistui käyttökuntoon keskisiipi (3 000 m3) valmistui käyttökuntoon 1.12.1963 rehtorin asunto (700 m3) valmistui 1.4.1964 juhlasalisiipi (10 198 m3) valmistui 28.4.1964 rakennustyöt päättyivät 1.5.1964 luokkasiipi (12 465 m3) valmistui. Tilaa yhteensä 38 733 kuutiometriä. 20.11.1964 ulkoalueet valmistuivat.

Luottamusmiesvaihdoksia Liittohallituksen puheenjohtajana toimi talousneuvos N. A. Rosenberg Tuusulasta 19.10.1962 saakka. Hän pyysi eroa paikkakunnalta muuton vuoksi. Toisena syynä puheenjohtajuudesta luopumisen ajoitukselle Rosenberg esitti rakennusvaiheen taitoskohdan. Hän kertoi alun perin tarkoituksensa olleen toimia puheenjohtajana vain rakennusvaiheen ajan. Nyt kun rakentaminen oli moninaisten syiden vuoksi viivästynyt, oli so30

piva hetki vetäytyä vetovastuusta. Uudeksi liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin talonmies Oiva Löf, hänkin Tuusulasta. Ammattikoulun luottamusmiehillä oli paljon työtä muutaman vuoden aikana. Liittovaltuuston puheenjohtaja Uuno Peusan johdolla he muun muassa valitsivat Vaito Kovasiiven rehtoriksi 1.6.1962 alkaen. Saman syksyn alkajaisiksi hyväksyttiin ammattikoulun pääpiirustukset ja työselitys, talousarvio, ohjesääntö, virkasääntö, johtosääntö ja tilisääntö, joiden kaikkien valmisteluun oli perehdytty useassa vaiheessa. Säännöissä käytettiin pohjana mallisääntöjä. Puheenjohtaja Löfin kausi jäi lyhyeksi, ­sillä hän kuoli heinäkuussa 1963. Uudeksi rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Aarno Huhta, etenkin koska liittovaltuuston puheenjohtaja U. J. Peusa oli jäävi tähän tehtävään. Liittohallituksen toimikausissa oli alkuvuosina pientä epäselvyyttä. Ammattikoululain ja perussäännön mukana toimikausi oli neljä vuotta, jäsenet hallitukseen oli kuitenkin valittu kolmeksi vuodeksi. Tilanne pääsi syntymään, kun valinnassa seurattiin kunnallislakia, eikä erikoislakia ammattikouluista, joka menee tässä asiassa kuntalain edelle. Asia korjattiin jatkamalla liittohallituksen ensimmäistä toimikautta vuoden 1964 lop-

puun. Liittovaltuuston puheenjohtaja maanviljelysneuvos U. J. Peussa pyysi maaliskuussa 1967 vapautusta tehtävästään. Hänen tilalle valittiin osuuskassanjohtaja Erkki Horttanainen. Henkilöt luottamustoimissa vaihtuivat, käsiteltävät ongelmat eivät. Rakennuksen talousasioiden hoito oli vaativaa ja vei paljon aikaa. Vanhat jo aiemmin tutuiksi tulleet rahalaitokset jatkoivat yhteistyökumppaneina. Tuusulan säästöpankilta ja Järvenpään Osuuskassalta saatiin lainaa toiminnan pyörittämiseen.

Varhaista kurssitoimintaa Rakennusalan peruskoulutuksen paikat eivät kiinnostaneet, esimerkiksi syksyllä 1964 rakennusmiehen linjaa ei voitu aloittaa ja opettajien palkkaamista piti lykätä. Alalla oli kuitenkin koulutustarvetta. Järvenpään seudun rakentajat ry pyysi lokakuussa 1964 järjestettäväksi iltakurssina rakennusalan mittauskurssia. Ministeriö antoi luvan iltakurssin järjestämiselle. Muidenkin alojen kurssitukselle oli kysyntää, kuten autojen huoltokurssi, koneistajan alkeiskurssi, hitsaajan alkeiskurssi tai kotiavustajan koulutuskurssi. Kurssitoiminnan valtionavustuksen osuus


minun muistoni

”L

uin ­Keski-Uusimaasta lop­puvuodesta 2011, että Teddy ja Tigers tekee uutta tulemista. Sehän oli aikanaan tosi suosittu yhtye, ensimmäisiä rokkibändejä Suomessa. Silloin, kun he olivat suosionsa huipulla, yhtyeen jäsenistä Pauli Martikainen opiskeli meidän putkiasentajalinjalla. Hän oli muuten erityisen hyvä opiskelija ja valmistui erinomaisin arvosanoin harrastuksestaan huolimatta.” Raija Harjunpää toimistonhoitaja, Järvenpää Wärtsilänkatu


oli 65 %. Sen turvin järjestettiin syksyllä 1965 viisi iltakurssia: mittamieskurssit, hitsaajan alkeiskurssi ja autojen huoltokurssi. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö oli antanut luvan työttömänä oleville naisille suunnatulle kotiavustajan kurssille, jolle oppilaat valittiin yhdessä työllisyysviranomaisten ja sosiaali­ viranomaisten kanssa.

Lisää henkilökuntaa Keväällä 1963 pidettiin lisäpääsykokeet pukuompelun, keittäjän, puusepän ja rakennusmieslinjoille. Kokeiden perusteella selveni tulevan syksyn oppilasmäärä. Oppilaita oli pukuompelun ja levyseppä-hitsaajan linjoille tulossa alle vähimmäismäärien, joten luvat näiden linjojen toimimiseen piti hakea Ammattikasvatushallitukselta. Vuonna 1963 perustettiin uusia virkoja kaikkiaan 11 sekä opettajistoon että toimistoon ja tukipalveluihin. Kaikkia virkoja ei kuitenkaan saatu tai voitu heti täyttää. Esimerkiksi rakennusosastolle aloituslupa ja opettajan palkkaaminen varmistui vasta syksyllä. Syksyllä 1964 vakinaistettiin oppilaitosta alusta asti palvellut henkilöstö rehtori Kovasiivestä alkaen. Samana vuonna perustettiin kymmenen uutta opettajan virkaa sekä perustettiin keskusvarastonhoitajan ja puheluvälittäjän toimet. Samoin palkattiin keittiö32

apulainen ammattikoululle hoitamaan oppilasruokailua, Lain muutoksen vuoksi oppilaille tuli järjestää ilmainen ateria vuoden 1964 alusta lukien. Aivan säädetyssä ajassa ruokalaa ei saatu toimimaan, vaan vasta helmikuusta 1964 lähtien. Koulun rakentamisen aikana oppilasruokailu oli järjestetty vaatetus­ alan yritys Piiroinen Oy:n ruokalaan yritykselle maksettua korvausta vastaan. Lisääkin opettajia olisi mielellään palkattu, mutta toisinaan päätökset aloittavista linjoista saatiin hyvin lähellä lukukauden alkua, jolloin opettajien palkkausratkaisuja saattoi tulla eteen nopeallakin aikataululla. Opettajia piti tällöin palkata virkoihinsa väliaikaisina, eikä heillä kaikilla ollut säädettyä pätevyyttä. Esimerkiksi talvella 1965 ammattikoulussa oli kuusi väliaikaisena toimivaa epäpätevää opettajaa ja keväällä 1966 heitä oli seitsemän 26:sta päätoimisesta opettajasta. Näissä tapauksissa liittohallitus antoi opettajille viisi vuotta aikaa hankkia ­vaadittu pätevyys. Kyseessä oli nimenomaan opetuksellisen ammattitaidon kartuttaminen, sillä ammatillinen osaaminen selvitettiin opettajia palkattaessa. Opettajilla oli halukkuutta hankkia pätevyyttä, mutta he olivat huolissaan toimeentulostaan koulutuksen aikana. Ratkaisuksi neuvoteltiin osapalkka koulutusajalle. Sen vastineeksi opettajat sitoutui-

vat olemana kuntainliiton palveluksessa vähintään kaksi vuotta pätevyyden saamisen jälkeen. Jos virkasuhde päättyi ennen määräaikaa, opettaja maksoi osapalkan takaisin. Pääosa Järvenpään ammattikoulun opettajien pedagogisesta pätevöitymisestä suoritettiin Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopistossa. Opinnot saattoi suorittaa kolmessa osassa; ensin opistossa noin kymmenen viikkoa, sitten harjoittelua ja välityö noin 11 viikon ajan ja opintojen lopuksi vielä noin seitsemän viikon jakso Opettajaopistossa. Kun ammattikoulun rakennus valmistui, se näkyi myös kouluun pyrkijöiden määrässä. Pian suosikkilinjat erottuivat muista. Varsinkin monilla pojille suunnatuille linjoille oli pääsykokeissa niin paljon hakijoita, ettei kaikkia voitu ottaa opiskelemaan. Osalle hylätyistä oppilaista tarjottiin maalarin opintolinjaa, jolla oli vielä tilaa. Kymmenen hakijaa tarttui tarjoukseen. Liittohallitus päätti aloittaa linjan opetuksen elokuussa 1965 ja perustaa linjaa varten väliaikaisen opettajan viran. Ammattikoulun tukipalveluiden hoitaminen alkoi pienellä henkilöstöllä ja kovin vähäisellä laitteistolla. Vuoden 1964 alussa toimistoon hankittiin kuivakopiokone ja matkakirjoituskone, ja juuri ennen vuosikymmenen vaihtumista seuraavaan kirjoituskone vaihtui sähköiseksi. Palveluhenkilöstö täydentyi syk-


systä 1964 lähtien, kun henkilökuntaan liittyi kuusi siivoojaa. Suomen työelämässä siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon vuodesta 1965 lähtien. Muutos alkoi virastoista ja siirtyminen tapahtui vaiheittain. Niinpä samalla paikkakunnalla saatettiin noudattaa erilaisia käytäntöjä. Kuntasektorilla oli Järvenpäässäkin muutettu työskentelemään maanantaista perjantaihin, mutta Järvenpään ammattikoulussa noudatettiin edelleen kuusipäiväistä työviikkoa. Opettajakunta ei kiirehtinyt muutosta, sillä se olisi muun muassa vähentänyt lomapäiviä. Muutos 5-päiväiseen viikkoon tapahtui Järvenpäässä syksyllä 1971. Siirtymäkaudella tavallaan ylimääräinen työpäivä korvattiin neuvotteluissa laaditun laskentakaavan mukaisena. Syksyllä 1965 ammattikoulussa keskusteltiin osastonjohtajista, joita oli ohjesäännön mukaan mahdollista määrätä. Opettajakunnalla ei kuitenkaan kaikilla osastoilla ollut halua tai tarvetta johtajille. Lopulta osastonjohtajat nimitettiin kokeiluluonteisesti vain lukuvuoden ajaksi auto-osastolle, metallityöosastolle sekä puu- ja rakennusosastolle. Yksi osastonjohtajista eli Martti Karsikas toimi myös vararehtorina.

Puuseppälinjan työn tuloksia. 33


34


Toiminta vakiintuu Järvenpään ammattikoulun vuoden 1965 toimintakertomuksessa voitiin viimein todeta, että ”Toiminta on vakiintunut uusissa opetustiloissa.” Vielä keväällä 1965 keittäjälinja toimi puolittain Seutulan kartanon tilapäistiloissa, pukuompelijat siirtyivät hekin koululle samana keväänä. Poikien työpajat olivat jo uusissa tiloissa, mutta teoriaopetusta annettiin vielä työpajoissa ja varastoissa. Kun kaikki toimivat samassa talossa, tiivistyi myös tiedotustoiminta sekä talon sisällä että talosta sen ulkopuolelle. Opettajat kävivät vuorollaan liittohallituksen kokouksissa selostamassa omaa opetusalaansa. Uusissa tiloissa kävi paljon vieraita sekä kotimaasta että ulkomailta. Paikallisille asukkaille koulua esiteltiin avoimien ovien tilaisuuksilla, joissa kerrottiin opintolinjoista ja oppilastöitä. Koulu herätti järvenpääläisissä kiinnostusta, sillä avoimien ovien päivänä kesäkuisena sunnuntaina 1966 kävijöitä oli yli 500. Rehtori Vaito Kovasiipi oli tulokseen varmasti erittäin tyytyväinen, sillä hän piti tiedotustoimintaa tärkeänä. Hän oli kirjoittanut jo keväällä 1965: ”Uuden koulun ja kehittyvän koulumuodon ensimmäiset toimintavuodet ovat vaikeita lähinnä sen vuoksi, ettei yleisön keskuudessa tunneta ammattikoulua ja sen tarkoitusperiä siten kuin koulu toivoisi. On tuttu sanonta,

ettei suomalainen usko ennen kuin näkee. Tämän vuoksi on koulumme ottanut vastaan kaikki vierailut ja juhlatilaisuudet, joiden yhteydessä olemme voineet tehdä tunnetuksi kouluamme ja koko ammattikasvatusta.”

Juhlasalista koko kaupungin juhlatila Ammattikoulun juhlasalista tuli valmistuttuaan kauppalan ja myöhemmin kaupunkioikeuksien myötä Järvenpään kaupungin tärkein, juhlavin ja tilavin kokoontumispaikka vuosikymmeniksi eteenpäin. Sopivalle kokoontumis- ja juhlapaikalla oli paljon käyttöä ja kova kysyntä. Liittohallitus käsitteli lähes joka kokouksessa tilan vuokrauspyyntöjä. Juhlasali olikin sopiva arvokkaiden tapahtumien järjestämiseen. Käytössä oli istumapaikkoja 600, eteisaulassa 60, parvekkeella 34 ja seisomapaikkoja 46, joten yhteensä tilaa oli 760 hengelle. Juhlasalin tuolien metalliosat olivat tummanvihreät ja istuinosa teakia. Juhlasali haluttiin pitää arvokkaana paikkana, joten läheskään kaikki anotut tilaisuudet eivät saaneet järjestämislupaa. Marraskuussa 1964 liittohallitus päätti, että juhlasalia vuokrataan ”vain arvokkaampia juhlia varten”, ja kukin hakemus käsiteltiin erikseen. Sellaiset tilaisuudet kuin Lions Clubin teatteri-ilta (teatteri Jurkka) ja kaupungin järjestämät Sibeliuskonsertti ja itsenäisyyspäivän juhla saivat salin korvauksetta käyttöönsä.

Rehtori ja talouspäällikkö koulun hienossa juhlasalissa.

35


Lilja Tarkka:

Pukuompelulinjaa aloittamassa

S

ain vuonna 1962 tietää, että Järvenpäähän tulee ammattikoulu. Olin silloin Riihimäen ammattikoulussa opettajana. Hain tänne pukuompelun opettajaksi ja minut valittiin. Koulua ei vielä ollut olemassa. Tulin talon palvelukseen elokuun alussa, jolloin pidettiin pääsykokeet oppilaille ja tehtiin kaikki perushankinnat. Mitään ei ollut olemassa, yhtään silmäneulaakaan, puhumattakaan mistään muusta. Oli vain paikka, ns. Terijoen Pöytäalhossa työväenyhdistyksen talo, jota ei enää ole. Ensimmäiset tilat olivat ihan sopivat. Siellä oli valmiina vain pöydät ja tuolit pienessä luokassa. Kaikki tarvittavat lisähankinnat piti tehdä omalla ajalla, eihän oppilaita voinut yksin jättää. Ensimmäinen linja keskittyi tilaustöihin ja käsitöihin. Saimme myös pieniä tehtäviä teollisuuslaitoksilta, mutta erät olivat pieniä, kun kaikilla oppilailla ei ollut omaa konetta. Seutulassa oli talousosasto ja toimisto. Metalliosasto oli palolaitoksen vieressä, missä on vieläkin matala varastorakennus. Meitä oli siis rehtori ja kolme opettajaa ja kolme luokkaa. Ensimmäisenä vuonna katsottiin tulevan koulun paikka, jossa puut vielä kasvoivat rin-

36

teessä. Koulun rakentaminen alkoi keväällä ja seuraavana syksynä me muutimme sinne. Koulu ei ollut vielä läheskään valmis. Siellä oltiin milloin missäkin työmiesten seassa. Yleensä työmiehet vain tulivat luokkaan ja tekivät tekeillä olevan työnsä. Ainoastaan kerran yksi työmies kysyi: ”Anteeksi, häirit­sen­kö minä?”, kun hän tuli jotain poraamaan. Sitten saimme oman osaston, johon tuli myös ns. teollisuusompelulinja. Meitä oli kaksi ompelunopettajaa. Rehtori sanoi, että tehkää siihen opetussuunnitelma. Ammattikasvatushallitukselta ei saatu siihen mitään pohjaa. Niin me sivuhommana teimme opetussuunnitelman, oli meillä kummallakin sen verran kokemusta teollisuusharjoittelusta. Osasto kasvoi vähitellen viisiluokkaiseksi. Teollisuusompelulinja lopetettiin ja tilalle tuli ylioppilaspohjainen mallipukinelinja. Vuosien mittaan kävimme tutustumassa paikallisiin ja muiden paikkakuntien työpaikkoihin ja seurasimme, vastaako opetus teollisuuden tarpeita. Me kävimme myös jäsenkunnissa, minä ainakin Mäntsälässä ja Tuusulassa kertomassa ammattikoulusta ja omasta linjastamme keväällä ennen oppilaiden hakua. Opiskelijoissa oli tietysti vaihtelua, osa tuli kouluun ja huomasi, ettei tämä ole oikea ala, osa

taas innostui alasta koulussa. Kaikki nuoret eivät ole varmoja siitä, mikä heidän alansa on. Yleensä oppilaat työllistyivät hyvin, siinä ei ollut mitään ongelmia. Wärtsilänkadun aikaan Opettajatyöyhteisö Wärtsilänkadulla oli alkuun pieni, mutta laajeni vähitellen. Ihan mukavasti meillä meni. Rehtori Kovasiipi oli täsmällisyyden perikuva, hän katsoi kelloa mieluummin kuin muuta. En niin tiiviisti ollut opettajien mukana vapaa-ajan vietossa, kun lapset tuli tehtyä – kolme lasta kuuden ja puolen vuoden sisälle. Äitiyslomat olivat lyhyitä ja ne piti aina anoa erikseen. Kaksi lasta tein joululomalla ja kolmas meni kesälomalle. Viimeistä varten anomuksen tehtyäni rehtori tuli ruokalassa vastaan ja sanoi että, ”Kuule, sä sait sen äitiysloman.” Heitin leikkinä hänelle takaisin, että välitunnillako minun olisi pitänyt lapsi tehdä. Lentopalloa pelattiin alkuun kaikki yhdessä. Sitten tuli muutamia miehiä, jotka olivat sitä mieltä, että sen pitää olla tosijuttu. Me muut jäätiin tietysti pois, kun se meni kilpailutoiminnaksi. Keskiasteen uudistuksessa 1980-luvulla tuli yleisaineita paljon. Oma nuorin lapseni


minun tarinani

oli samana aikaan lukiossa ja hänellä oli yhtä paljon teoriaa kuin meillä oli ensimmäisellä luokalla. Varsinkin matematiikan opiskelu oli hankalaa tytöille, jotka olisivat vain halunneet valmistua ammattiin, jossa pääsee tekemään töitä. Yksi tyttö leikkasi puseroa ja kysyin, paljonko siihen meni kangasta. Vastaus oli 120 metriä. Osalle peruskoulun käyneistä oppilaista teoria-asiat menivät yli ymmärryksen, eikä se heitä kiinnostanut. Eihän sitä kukaan aikuinen kestäisi, jos ei pääsisi tekemään sitä, mihin pystyisi vaan kaikki on liian teoreettista. Turha siitä on nuoria syyttää, kun muka mahdottoman hieno koulujärjestelmä heittää heidät yli laidan jo varhain. Kansainvälisyyttä Aloitin ompelulinjan opintomatkaperinteen. Kävin mieheni kanssa Pariisissa omalla matkalla ja sen aikana menimme tutustumaan sellaiseen firmaan, jonka osoitteen olin saanut lähteissäni. Seuraavana vuonna olimme siellä oppilaiden kanssa. Pariisi avautui tällä systeemillä. Oppilaat maksoivat matkan omilla rahoillaan ja kouluaika piti tehdä edeltä käsin sisään matkan ajalta. Oli isoja ja merkittäviä paikkoja, joissa pääsimme siellä käymään. Yhden firman omistaja tuli sittemmin

Suomessakin käymään. Myöhemmin matkoja tehtiin myös Lontooseen, mutta minä olin jo jäänyt pois töistä. Lama-aika rupesi 1990-luvulla näkymään myös ammattikoulutuksessa. Jäin pois töistä keväällä vuonna 1992, kun mieheni sai työkomennuksen Turkkiin. Syksyllä olisi pitänyt vähentää yksi opettaja säästösyistä. Lähtöni oli helpotus nuoremmille opettajille. Yksi oppilas on jäänyt erikoisesti mieleen. Toisen opetusvuoden aikana hän häiriköi tunneilla ja käyttäytyi tavalla, jota en hyväksynyt. Erotin oppilaan viikoksi ja ilmoitin toimenpiteeni rehtorille, joka hyväksyi sen. Kun sitten täytin 60 vuotta, niin samainen oppilas valmistutti yhdessä luokkatovereidensa kanssa erikoisen tyynynpäällisen. Hän oli tehnyt peruskuvion, johon jokainen luokkakaveri teki oman palasen nimikirjaimineen. Yksi palasista on tehty Torontossa asti. Löysin tyynyn tungettuna postilaatikkoomme, kun palasimme lomalta. Rangaistus oli jäänyt oppilaan mieleen ja ilmeisesti oli oikeudenmukainen, kun halusi näin minua muistaa.

37


Linja oli tiukempi aatteellisten ja uskonnollisten tahojen järjestämien tilaisuuksien suhteen. Alkuvuosina salia ei vuokrattu myöskään mainostarkoituksiin, ei liikkeille, eikä teollisuuslaitoksille. Vuokrauslinjaa testattiin huhtikuussa 1967. Tuolloin Suomi–Neuvostoliitto-seura yhdessä Järvenpään nuorisolautakunnan kanssa, sai luvan pitää juhlansa salissa, eikä asiasta edes keskusteltu. Muiden poliittisten tilaisuuksien suhteen linja säilyi edelleen tiukkana. Muutoinkin juhlasalin vuokraamista koskevat asiat olivat niitä harvoja asioita, joista hallitus joutui äänestämään. Myöhempinä vuosina liittohallituksen asialistoille ilmaantui myös salin käyttövuo-

”Aina kun uusia opettaja tuli, niin varmasti Kovasiipi kysyi kaikilta: ”Pelaatko lentopalloa?” Henkilökunnan kilpailut olivat SAKU:n kisoja, oli kesäkisat ja ampumakisat. Aina oli porukka mukavasti mukana. Itse olin mukana viesteissä kesä- ja talvilajeissa varmaan toistakymmentä vuotta. Ja talvella mentiin yhdellä bussilla viikolla 13 Ylläkselle Kuerkievariin hiihtämään.” Martti Laukkanen

38

rojen jako urheiluseurojen ja eri lajien kesken. Tässä kohdin jakoperusteeksi otettiin ensisijaisesti tasapuolisuus eri jäsenkuntien kesken. Kuntainliiton toiminnan laajentuessa eri paikkakunnille, Järvenpään juhlasalin käytöstä päättäminen jäi rehtorin päätösten varaan. Vuokrauslista esitettiin puolivuosittain liittohallitukselle tiedoksi. Halutessaan rehtori saattoi edelleenkin tuoda vuokraamisasian käsittelyn liittohallituksen päätettäväksi.

Harrastustoimintaa Järvenpään ammattikoulu liittyi Suomen ammattikoulujen liittoon (SAKL) vuoden 1963 alussa. Järvenpäästä lähdettiin heti mukaan sen toimintaan. Ensimmäisenä oli vuorossa Kankaanpäässä järjestetyt urheilukilpailut. Muitakin henkilöstön harrastekerhoja on kuntainliitossa ja myöhemmin kuntayhtymässä ollut, mutta lentopallo on ollut se kaikkein leimallisin. Siinä saatiin myös menestystä, sillä koulun joukkue voitti mestaruuden kahtena vuonna peräkkäin 1990-luvun alussa. Oppilasrahaston perustaminen Eri tahot lahjoittivat ammattikoululle tunnustuspalkintoja oppilaille jaettavaksi. Niiden hallinnoiminen vei paljon aikaa. Luovuttajat kutsuttiin yhteiseen neuvottelutilaisuu-

teen rahastojen yhdistämiseksi. Yhteisestä rahastosta tunnustuspalkintoja olisi mahdollista myöntää muillekin oppilaille kuin vain järvenpääläisille. Teollisuus- ja liikelaitosten rahaston säännöt vahvistettiin toukokuussa 1967 pari viikkoa ennen kevätjuhlaa. Rahaston perustajatahot olivat Järvenpään Kumitehdas Oy, Järvenpään Rauta-valimo Oy, Kal-Va Oy, Piiroinen Oy, Oy Plyyshi&Matto Ab, Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy, Järvenpään Valssimylly Oy, Tuusulan Säästöpankki sekä Oy Alumiinitehtaat Ab. Ensimmäisessä jakotilaisuudessa stipendi myönnettiin kaikkien poispääsevien luokkien kolmelle parhaalle oppilaalle.

Laajennuksen suunnittelua Omaa ammattikoulua suunniteltaessa ja rakennettaessa rakennustoimikunta sekä liittohallituksen ja liittovaltuuston jäsenet kävivät tutustumassa muihin Suomen ammattikouluihin erilaisina kokoonpanoina. Kohteet valittiin sen mukaan, millaisia suunnitelmia Keski-Uudenmaan koulutuksen kehittämiseksi oli tai mistä kohteesta oli saatu vinkki toimivasta ratkaisusta. Vierailujen jälkeen matkojen tulokset käytiin läpi liittohallituksen kokouksissa. Tampereen ja Pirkanmaan ammattikouluista opittiin työartikkeleiden suunnittelua ja uusien opintolinjojen perustamista.


Turkuun ja Raisioon suuntautuvalta matkalta saatiin vinkkejä aloitelaatikosta ja työartikkeleiden myynnistä sekä uudelleenkoulutuksesta. Vierailut jatkuivat koulun valmistuttua. Liittohallitus kirjasi yhden tutustumismatkan jälkeen pöytäkirjaan maininnan siitä, kuinka hyödyllisiä matkat olivat. Niiden ohjelma oli tiivis ja saman matkan aikana ohjelmassa oli yleensä vähintään kaksi koulua. 1960-luvun jälkipuoliskolla saatiin esimerkiksi Lahden ammattikoulusta oppia työsalien käytöstä ja myyntiin valmistettavien hyvien sarjatuotteiden kehittelystä. Kotkan ammattikoulussa oli myyntituotteille oma myymälä ja kahvilatoimintaa. Valkeakosken ja Valmetin ammattikouluissa oli paljon oppisopimustoimintaa. Valkeakoskella kaikki ammattikoulun linjat oli muutettu kaksivuotisiksi, josta saattoi jatkaa kolmannen vuoden oppisopimuksilla. Matkojen seurauksena Järvenpäässäkin harkittiin kotitaloushoitajien sekä parturi-kampaajien linjaa sekä oman myymälän perustamista kaupungin keskustaan. 1970-luvulle tultaessa kuntainliitossa alkoi valmistautuminen ammattikoulun laajentamiseen. Tukea kaavailuille saatiin Ammattikasvatushallituksen ylitarkastajan vierailusta, jonka aikana liittohallitusta kehotettiin kiireellisesti tutkimaan koulun laajentamis-

ta. Erityisen tärkeänä pidettiin auto-osaston laajentamista, jopa kolminkertaiseksi vallitsevasta tilanteesta. Tässä mielessä ylitarkastaja luetteli pitkän listan hyviä tutustumiskohteita. Listalta liittohallitus valitsi Kouvolan, jossa vierailtiin toukokuussa 1970. Auto-osasto ja autohuoltamo toimivat siellä omassa rakennuksessaan, jossa oli tilaa kymmenille autoille ja hallinostureitakin oli seitsemän, autopeltiseppien tilat olivat vähän vaatimattomammat. Auto-osasto toimi kuin liikeyritys huoltamoineen, varaosa- ja autotarvikemyy-

mälöineen. Osaston oppilastyöt olivat lähes puolet koko Kouvolan ammattikoulun oppilastöiden arvosta. Täällä auto-osastolla oli otettu käyttöön pisteopetusmenetelmä, joka vaikutti kiinnostavalta. Myös Kouvolan instrumenttiasentajalinja teki vieraisiin vaikutuksen, samoin sähköosaston tiivis yhteistyö paikallisen sähkölaitoksen kanssa. Kouvolanmatkan vaikutuksesta Järvenpäässäkin suunniteltiin ja neuvoteltiin pitkään kaupallisten öljy-yhtiöiden kanssa yhteisen huoltoaseman perustamisesta.

Varhaista toimintaa auto-osastolla.

39


Leo Vallbacka:

Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta

O

lin kymmenen vuotta opettajana Torniossa, mutta se oli niin kaukana pohjoisessa, että halusimme siirtyä lähemmäs sukulaisia, kun paikkoja avautui. Tulin valituksi Imatralle, mutta sekin on kaukana Helsingin seudulta. Sitten avautui paikka Järvenpäässä, tulin käymään ja ihastuin kouluun ja kaupunkiin. Se oli muistaakseni vuonna 1964. Rehtori Vaito Kovasiipi oli innokas lentopallon pelaaja ja Järvenpäässä oli lentopallojoukkue alusta asti. Pelasimme kerran viikossa ja kävimme valtakunnallisissa lentopallokisoissa Pajulahdessa ja missä milloinkin. Ainakin yhtenä vuonna voitimme. Oli myös koulujenvälisiä kilpailuja hiihdossa ja muissa lajeissa. Olimme kerran Hyvinkäällä ja melkein kaikki palkinnot taisivat tulla meille. Koulun opettajistoon kuului muun muassa kymmenottelua harrastanut Markku Lautala, joka rohmusi palkintoja ja samoin kuin liikunnanopettaja Osmo Hakola, joka oli innokas urheilija. Koulun ympäristössä oli alkuaikoina pelkkää peltoa ja siellä pidettiin hiihtokilpailuja eri koulujen välillä. Yhtenä vuonna käytimme radiopuhelimia apuna ajanotossa. Ajattelimme, että on turha seisoa

40

ulkona maalilinjalla, kun voi istua opettajanhuoneessa pöydän ääressä kirjaamassa ja laskemassa aikoja. Yhtäkkiä soitettiin, että tämä on lentoasemalta: ”Pankaa radiot pois, se häiritsee meidän toimintaamme.” Saimme kuitenkin luvan viedä kilpailut loppuun.

Kunnan ylpeyden aihe Vuoden 1982 elokuussa aloitin apulaisrehtorin virassa Järvenpään ammattioppilaitoksessa. Yhtenä päivänä rehtori Vaito Kovasiipi kutsui huoneeseensa ja sanoi, että sinä lähdet Mäntsälään ja vedät sitä ammattikoulua niin kauan kuin sinne saadaan rehtori. Niinpä pestini siellä kesti vuoden 1982 syksystä kevääseen 1984, jolloin ensimmäiset oppilaat valmistuivat. Koulun opettajat ja oppilaat oli valittu. Kaikki opettajat olivat uusia, ammattitaidossa päteviä, mutta opettajakokemus oli vähäistä. Teroitin opettajille sitä, että uuden koulun maine ympäristössään muodostuu meidän tekemistemme perusteella ja se maine tulee pysymään vuosikymmenet. Opettajien ja oppilaiden pitää omalla käytöksellä osoittaa, että ammattikoulu on ihan normaali koulu. Siihen aikaan Mäntsälässä oli sellainen henki, että ammattikoulu on naapurin lasten, ei mei-

dän lasten koulu. Kutsuin alkajaistilaisuuteen kirkkoherra Jaakko Leinosen, kunnanjohtaja Tapio Hyyryläisen, valtuuston puheenjohtajan Soini Hämäläisen ja koulutoimenjohtajan Kalervo Fribergin. Tilaisuus pidettiin metalliosaston luokassa ja esittelin koulun henkilökunnan. Seuraavaksi Leinonen piti pienen hartaustilaisuuden ja kunnanjohtaja Hyyryläisellä oli puheenvuoro. Hän sanoi olevansa todella ylpeä siitä, että Mäntsälään on saatu oma ammattioppilaitos. Lopuksi oli kahvitilaisuus ruokasalissa, joka oli puoliväliin siistitty ja toinen puoli oli täynnä rakennustarvikkeita. Koulurakennuksessa oli uutta arkkitehtuurista näkemystä. Jokaisella osastolla oli työpaja ja luokkahuone, luokkahuoneen välissä oli välinevarasto. Opettajat pitivät tästä ratkaisusta, sillä välinevarastosta saattoi viedä opetusvälineitä luokkaan tai työpajaan, kummassa sitä kulloinkin tarvittiin. Vakinaistamisen jälkeen vähän huoletti, miten selvitään, kun kuntainliiton budjettiin ei ollut ennalta varattu rahaa. Kunnanjohtaja Hyyryläinen soitti eräänä päivänä ja kehotti meitä keskittymään viemään opetusta eteenpäin, hän hoitaisi rahapuolen kuntoon. Hän oli todella nopea reaktioissaan.


minun tarinani

Oppilashankintaa kotikäynneillä Mäntsälässä oli auto-osasto, metalliosasto, rakennus- ja talousosasto ja myöhemmin alkoi vielä siivoojien opetuslinja. Tälle linjalle ei heti saatu vaadittua oppilasmäärää, joka oli muistaakseni 16 oppilasta. Siivouslinjalta puuttui yksi oppilas ja talouspäällikkökin sanoi, että hommaa nyt se oppilas mistä tahansa. Sanoin, että vaikea näin nopeasti on naisia tehdä, mutta sitten ilmaantui yksi mahdollinen nimi. Kävimme kanslisti Terttu Matikaisen kanssa hänen kotonaan kysymässä häntä koulutukseen. Hän lupautui ja niin linja pääsi alkuun. Keväällä 1984 olin tosi iloinen, kun sain jakaa Mäntsälän ensimmäiset päättötodistukset ja koulun ensimmäiset edustajat lähtivät maailmalle. Kouluun oli syntynyt hyvä henki, olimme kuin perhe. Koululla on Mäntsälässä edelleen hyvä maine. Erkki Virtanen jatkoi Mäntsälässä rehtorina minun jälkeeni syksyllä 1984. Minä palasin takaisin Järvenpäähän. Eläkkeelle jäin vuonna 1989 – aikana jolloin oltiin siirtymässä laajaan tietotekniikan hyödyntämiseen myös koulumaailmassa. Kuntayhtymän työntekijät ja opiskelijat ovat vuosien varrella kunnostautuneet lukuisat kerrat SAKU ry:n eri urheilukisoissa, esim. lentopallossa ja yleisurheilussa. Menestyksestä kertoo Wärtsilänkadun yksikön palkintokaappikin.

41


Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo

K

auppaneuvos Tauno Valo oli soraliike Tauno Valo Oy:n toimitusjohtaja. Hän toimi kuntainliitossa useissa luottamustehtävissä mm. liittovaltuuston jäsenenä 28.4.1964–19.5.1967 ja liittohallituksen puheenjohtajana heti tämän jälkeen aina vuoteen 1988 saakka. Minä koin ja Tauno koettiin yleisestikin asiallisena ja tasapuolisena luottamushenkilönä. Hän osasi johtaa kokousta niin, että yksimielinen päätös syntyi. Yhdentoista vuoden aikana äänestettiin vain kahdesti. Päätöksenteossa hän edellytti, että esitykset olivat perusteltuja ja luotettavia. Kokousten kuluessa hän kuunteli tarkkaan pyydetyt puheenvuorot, keskustelutti ja muodosti sitten oman kantansa päätöksentekoa varten. Politiikka ei päätöksenteossa näytellyt juuri minkäänlaista osaa. Tauno osallistui mielellään henkilökunnan ja luottamushenkilöiden syntymäpäivien onnittelukäynteihin, piti niissä onnittelupuheen ja kahvipöytäkeskusteluissa hän mielellään kertoi lisää onniteltavasta, kuntainliitosta ja myös päivänpolitiikasta. Tauno oli hyvin tarkka raha-asioissa. Hän edellytti, että talous oli aina otettava huomioon. Esimerkiksi Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen suunnitteluvaiheessa arkkitehti suositteli pienoismallin tekemistä. Tauno oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli turhaa rahanmenoa. Kuntainliiton toiminnalle oli Taunosta hyötyä myös kuntainliiton ulkopuolella, olihan hän kansanedustajana 24.3.1979–21.3.1991 välise-

42

nä aikana. Tämä näkyi esim. investointien valtionosuuspäätöksissä. Taunon pääsyä eduskuntaan varmasti auttoi vaalimainos, jossa oli hiekkapussi ja teksti: ”Soraa sosialismin rattaisiin.” Tauno oli ollut pitkään, vuosina 1959–1972, myös Tuusulan kunnan luottamustehtävissä.

Kalajuttu Eräänä kesänä Tauno kutsui kovasti arvostamansa rehtorimme Vaito Kovasiiven ja minut kesäpaikkaansa Kuusamoon. Oli lämmin heinäkuun päivä ja Tauno pyysi meitä menemään järvelle kokemaan verkot ja katiskat. Hyttysiä oli niin paljon, että hengittäminenkin oli vai-

keaa. Ensimmäinen pyydys jo osoitti, että kalaa oli tulossa. Arvelimme, että mehän ne kalat joutuisimme perkaamaan, joten päästimme saaliin lähes kokonaan takaisin järveen, ainoastaan suurimmat kalat otimme mukaan. Palattuamme kerroimme Taunolle, ettei siellä mitään ollut. Hän ihmetteli, millaisia kalamiehiä oikein olimme, kun emme juuri mitään saaneet ja häntä melkein aina onnisti. Tauno tapasi purkittaa kalaa talven varalle. Myöhemmin tunnustimme Taunolle menettelymme, johon hän totesi, että näin hän oli vähän arvellutkin. Tauno Valoa (24.1.1920–19.7.2010) muisteli Martti Laukkanen

Hallituksen puheenjohtajan Tauno Valon (vas.) ja rehtori Vaito Kovasiiven muotokuvat paljastettiin.


Syksyllä 1970 ammattikoulusta laadittiin selvitys pohjaksi laajennushankkeille. Uusia luokkia ja muutama osasto oli perustettu, muutoin linjajako oli pääosin ennallaan. Koulussa oli 161 vuosittaista oppilasta eri linjoilla: 1-v 2-v 3-v metalliosasto viilaaja-koneistaja 25 25 koneistajan jatkolinja 10 levyseppä-hitsaaja 12 12 putkiasentaja 10 10 yhteensä 104 auto-osasto autonasentaja 15 15 10 yhteensä 40 sähköosasto sähköasentaja 12 12 10 radioasentaja 12 12 10 yhteensä 68 puutyöosasto puuseppä 12 12 yhteensä 24 maalausosasto maalari 10 10 yhteensä 20 rakennusosasto rakennusmies 12 12 yhteensä 24 poikien linjat 120 120 40 yhteensä 280 ompeluosasto teollisuusompelija 15 15 pukuompelija 12 12 12 yhteensä 66 talousosasto keittäjä 14 14 yhteensä 28 tyttöjen linjat 41 41 12 yhteensä 94 koko koulu 161 161 52 yhteensä 374

Rehtori Kovasiipi kävi valvomassa luokkaopetuksen laatua.

43


Radio- ja tv-alan asentajakoulutusta.

44

Jäsenkunnista Järvenpää ei saanut täytettyä kaikkia oppilaspaikkojaan. Sen sijaan Tuusulasta, Keravalta ja Mäntsälästä hakijoita oli jatkuvasti 2–3 enemmän kuin näille jäsenkunnille varattuja aloituspaikkoja oli. Muiden paikkakuntien hakijat täyttivät Järvenpäänkin paikat. Pientä hankaluutta aiheutui siitä, kun Järvenpäästä kouluun pääsi heikommilla arvosanoilla, samaan aikaan kun muissa jäsenkunnissa asuvia hyvien arvosanojen oppilaita jäi ulkopuolelle. Luokista tuli helposti epätasaisia oppimismotivaation suuren vaihtelun vuoksi. Ennusteiden mukaan Järvenpään asukasmäärä oli kuitenkin kasvussa ja paikoille oli tarvetta. Erkki Virtanen muisteli pääsykokeiden pitämistä 1970-luvulla: ”Kun kokeet oli pidetty ja oppilaat laitettu listalle todistuksen ja pääsykokeen mukaiseen järjestykseen, niin illansuussa tuli rehtori Kovasiipi paikalle ja rukkasi listan kuntien paikkajaon mukaiseksi.” Laajennusta suunniteltaessa tärkeänä pidettiin auto-osaston ohella levyseppä-hitsaajan koulutuksen lisäämistä rinnakkaisluokalla sekä nykyopintolinjojen täyttämistä täyteen oppilasmäärään. Porissa kiinnostavat kohteet olivat erityisesti teollisuuslaboranttilinja sekä valimo, jossa oppilaat kävivät tutustumassa valamistekniikan saloihin. Peipohjan ammattikoulussa oli juuri tehty laajennus, josta oli

selvitty taloudelliselta kannalta melko edullisesti. Selitys kustannuksissa säästämiseen oli itsekantavien puukaarien varaan rakennetut työpajahalli ja kylmävarasto koneiden, laitteiden ja välineiden varastointia varten. Uutta perustettaessa jostain aiemmasta oli luovuttava. Eniten lopetusuhan alla oli rakennusosasto. Sen suosio oli kaiken aikaa hiipunut, eikä syksyllä 1969 saatu alkavaa luokkaa kokoon lainkaan. Liittohallitus mietti jo rakennusosaston työnopettajan viran lakkauttamista. Kaikesta huolimatta alaan jaksettiin Järvenpäässä uskoa. Lisäksi koulun laajennusvaiheesta oli rakennusosastolle luvassa paljon töitä. Tutustumismatkalla Vammalan ammattikouluun liittohallitus oli saanut tutustua kiinnostaviin alan uusiin tapoihin, kuten muovikatoksen alla rakennettuun omakotitaloon. Näistä tutustumismatkoilla saaduista tiedoista ja kokemuksista aika moni seikka näkyi jollain muotoa tulevassa Järvenpään ammattikoulun laajennuksessa. Maankäytölliset edellytykset laajennukselle olivat olemassa. Ammattikoulun tontille sai rakentaa 10 000 kuutiometriä ennen kuin oli tarvetta uuden rakennuspaikan etsimiseen. Järvenpään kaupunki lahjoitti vuoden 1970 lopussa ammattikoululle myös koulun anoman Wärtsilänkadun ja koulun urheilukentän välisen maa-alueen. Tähän aikaan


ajoittuu alueen katujen uudelleennimeäminen, sillä hakemus tontista oli tehty Sorrontien nimellä. Laajennushanke pääsi kunnolla vauhtiin vuoden 1972 lopulla, kun asiaa valmistelemaan perustettu toimikunta (Tauno Valo, Keijo Lundmark, Lauri Laitakari, Einar Pyykkö ja Vaito Kovasiipi) vieraili Ammattikasvatushallituksessa osastopäällikkö Seppo Oinosen luona selostamassa laajennusasiaa, jossa katsottiin pitkälle tulevaisuuteen, aina 1990-luvulle saakka. Laajennuksen tavoitteena oli päästä noin 110:en uuteen vuosittaiseen oppilaspaikkaan. Erityisesti metalli- ja auto-osasto sekä tytöille suunnattu koulutus katsottiin tarpeelliseksi. Seppo Oinonen suhtautui esitykseen myönteisesti, mutta kehotti suunnittelemaan laajennusta yhdessä Uudenmaan muiden ammattikoulujen kanssa. Näin toimittiin ja Uudenmaan ammattikoulujen johtokuntien puheenjohtajat ja rehtorit kokoontuivat yhteiseen neuvottelutilaisuuteen Järvenpäässä yhdessä kuntainliiton jäsenkuntien edustajien kanssa. Neuvottelutilaisuudessa perustettiin yhteistyötoimikunta, jolle annettiin tehtäväksi kartoittaa ammattikoulujen laajennustarpeita ja yhteistyömahdollisuuksia Uudellamaalla.

Työturvallisuus on kehittynyt valtavasti toiminnan alkuajoista.

45


Erkki Virtanen:

Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta

A

loitin syksyllä 1968 Järvenpäähän auto-osaston opettajana. Tulin katsastushommista systeemin ulkopuolelta, joten olin epäpätevä ilman mitään opetuskokemusta. Vuoden verran sai olla epäpätevänä töissä ja sitten opettajakoulutusta piti hankkia, jos meinasi virkanimityksiä saada. Hankin opettajakoulutuksen työn ohella ja virkavapauden aikana. Rehtori Vaito Kovasiipi oli aikamoinenkin persoonallisuus ja päällimmäisenä hänestä muistan sen, että hän sai täsmällisyyden iskostettua opettajakuntaan. Jokainen tiesi, että tunnin on alettava ajallaan. Vaitossa oli myös sosiaalista mieltä. Opettajakokouksessa esitettiin syksyllä aina tiukka kysymys, että onko oppilaissa sellaisia oppilaita, jotka pitäisi panna pois ja ottaa parempi tilalle. Mutta koskaan ketään ei pantu pois. Tässä näkyi varmasti Vaiton aiempi kokemus Invalidien ammattikoulusta. Vasta paljon, paljon myöhemmin tehtiin valtakunnan tason päätös koko ikäluokan kouluttamisesta. 1970-luvulla opettajakunnassa oli jännitteitä ammatillisen järjestäytymisen kohdalla, varsinkin poikien linjoilla. Oli jako kahteen: ammatti- ja työaineiden opettajiin. Ammatti46

aineissa oli yleensä insinöörikoulutuksen ja työnopetuksessa yleensä teknikkokoulutuksen saaneita. Työnopettajat kuuluivat silloiseen ammattiliittoon AOL:ään ja insinöörit Insinööriliittoon. Tämä liitto ryhtyi harrastamaan ammatillista edunvalvontaa ja kahden opettajakunnan välille tuli monenlaisia keskusteluja. Aika sitten lopetti ne keskustelut, kun koko järjestelmä muuttui ja teknikkokoulutus loppui kokonaan. Jännitteet vähenivät luonnostaan.

Järvenpäästä Mäntsälään ja Keravalle Vuonna 1984 hain ja pääsin Mäntsälän yksikön rehtoriksi. Jatkoin siitä, minkä Leo Vallbacka oli pannut alkuun ja saanut hienosti toimimaan. Muistan hyvin Mäntsälän kunnanjohtajan toimintatavat. Kun jotakin vakavaa asiaa esitin, hän sanoi, että tehdään näin. Kysyin, etteikö tarvita kunnanhallituksen päätöstä. Hän sanoi vain, että hyvä, teetetään semmoinen päätös. Hän tunsi joukkonsa. Laitoshuoltajien koulutus loppui jonkin ajan päästä ja jäi vapaata kapasiteettia tiloihinkin. Mäntsälässä oli Uudenmaan erityishuoltopiirin pääkonttori ja sitä myötä meillä alkoi lievästi kehitysvammaisten ammatillinen koulutus. Olin sen puolestapuhuja.

Minusta kehitysvammaisten mukanaolo on merkittävä kasvatustekijä meille ns. normaaleille. Kun ei ole erityisyhteiskuntaa, ei tarvita myöskään erityiskoulutusta. Valtio teki valtakunnan tason suunnitelman koulujen lakkautuksista ja yhdistämisistä. Mäntsälääkin pidettiin liian pienenä, ja se oli lakkautuslistalla rehtori Pentti Rauhalan aikana. Siitä käytiin monia keskusteluja ja kävimme rehtorin kanssa Ammattikasvatushallituksessa puhumassa Mäntsälän puolesta. Kuitenkin 1990-luvulla edessä oli muutos isommaksi yksiköksi. Vuonna 1995 Saaren oppilaitos oli tullut kuntayhtymän omistukseen ja Mäntsälän yksikkö yhdistettiin siihen. Minä siirryin Keravalle jatkamaan Lauri Höltän jälkeen rehtorina. Oli helppo jatkaa, kun asiat olivat hoidossa, talo toiminnassa ja kaikki tiesivät tehtävänsä. Sitä kautta kesti viisi vuotta, kunnes tuli ammattikorkeakoulu ja Keravalla ammatillinen ja kaupallinen koulutus yhdistettiin ja minun postini lakkasi.

Vähäväkisten puolella Vähäväkisimmät ja heidän selviytymisensä ovat aina olleet minun sydäntä lähellä, etenkin kehitysvammaisten opettaminen Mäntsälässä sekä Keravalla. Lopulta EU-tasoltakin tuli viestiä, että syrjäytymisvaarassa olevista tulee


minun tarinani

huolehtia. Sain EU-määrärahaa marginaaliryhmien huolenpitoon. Palkkasin sellaisen henkilön toimintaa vetämään, jolla ei ollut opettajakokemusta. Ajattelin, että oppilailla oli jo miinusmerkkinen kuva kaikista opettajista. Vuoden jälkeen Ammattikasvatushallituksesta tuli ylijohtaja ja ylitarkastaja tarkastukselle, ja he haastattelivat koko ryhmän. Yhdestä suusta ryhmä sanoi, että tämä on ollut paras kouluvuosi koskaan missään. Määräraha oli myönnetty kolmeksi vuodeksi, mutta seuraavat 13 vuotta menivät tämän saman henkilön vetäessä ryhmää. Minä lähdin eläkkeelle ennen häntä. Ensin tehdään ihminen ja vasta sitten ammatti-ihminen. Yksi nimi on seurannut minua elämässäni eri muodoissaan. Kun Mäntsälän koululle etsittiin tonttia, sitä katsomaan tuli Ammattikasvatushallituksen tarkastaja Pentti Rauhala. Kun oli koulun vih­ kiäisjuhla, joka pidettiin toiminnan jo pyöriessä täysillä, juhlapuheen piti YAL:n toiminnanjohtaja Pentti Rauhala. Kun olin Mäntsälässä rehtorina, esimiehenä oli kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Kun asun Sipoossa alueella, jonne tuli osoitteet pikkuteillekin, meidän tien nimeksi tuli Rauhalantie.

Erkki Virtasen ura kuntainliiton palveluksessa alkoi Järvenpään ammattikoulun auto-osastolta. 47


Keski-Uudenmaan koulutustarveselvitys.

1973

Yhdysvaltalainen Martin Cooper soitti maailman ensimmäisen kännykkäpuhelun New Yorkissa.

1974

1975

Turvavyöpakko astui voimaan Suomessa 13. kesäkuuta.

1976

Eppu Normaali -yhtye perustettiin Ylöjärvellä.

1977

Elvis Presley kuoli 6. elokuuta ­Memphisissä Tennesseessä.


1973–1982 Laajentuminen alkaa

Säädös keskiasteen koulunuudistuksesta.

1978

Kuntayhtymän koulutus laajeni Keravalle ja Mäntsälään.

1979

Kanadalainen Scott Abbott kehitti Trivial Pursuit tieto­kilpailu -lautapelin. Peli julkaistiin julkaistiin vuonna 1981.

1980

1981

Presidentti Urho Kekkosen kausi päättyi.

1982

Helsingin metro avattiin.

Music Television eli MTV aloitti lähetyksensä Amerikassa. IBM PC julkistettiin ja tietokoneet löysivät tiensä koteihin.

Mauno Koivistosta presidentti.


Wärtsilänkadun henkilökuntaa 70-luvulla.

50


Pitkä tie uusiin koulutuksiin

A

nomus uusista linjoista lähetettiin valtioneuvostolle syksyllä 1972. Listalla olivat kotitaloudenhoitaja, parturi-kampaaja ja autonhuoltaja, joihin kouluttaminen oli tarkoitus aloittaa jo syksyllä 1973. Pian selvisi, että odotusajasta tulisi pitkä. Neuvotteluissa öljy-yhtiöiden kanssa oli edetty jo tontin varaamiseen huoltoasemaa varten. Esimerkiksi E-öljyt suunnitteli huoltoasemaa Wärtsilänkadun ja vanhan valtatien risteykseen. Kuitenkin talvella 1973 alkoi jo olla selvää, että laajennus viivästyisi. Ensimmäiseen vaiheeseen päästäisiin aikaisintaan syksyllä 1974, koska valtioneuvostolta ei saatu mitään tietoa asian etenemisestä. Parturikampaajan koulutuksen aloittaminen vuokratiloissa ei nyt ollut järkevää. Keskipitkän aikavälin suunnitelmat etenivät samaan aikaan sen pohjalta, että toisen vaiheen laajennus olisi ajankohtaista vuosina 1976–1978. Siihen laskettiin kuluvan neljä miljoonaa markkaa. Kesäkuussa 1973 saatiin kuulla, että Keravan kaupunki oli ryhtynyt luomaan omia suoria yhteyksiä Ammattikasvatushallitukseen vastatessaan kyselyyn paikkakunnan ammattikoulutuspaikoista. Keravalla aloituspaikkoja oli vähemmän kuin laki edellytti. Kuntainliiton ammattikoulun laajennuksessa tilanne tulisi korjautumaan, mutta ei niin no-

peasti kuin Kerava esitti. Toukokuussa 1972 laaditussa ­kirjeessä Keravan kaupunginhallitus selvitti, että sen osuus Keski-Uudenmaan ammattikoulun 161:sta vuotuisesta oppilaspaikasta oli 27, mikä tarkoitti seitsemän prosentin vajausta koulutustarpeeseen. Lain mukaan Keravan velvollisuus olisi ollut 42 vuosipaikkaa. Tilannetta oli yritetty paikata oppisopimustoiminnalla, mutta se ei ollut riittävää. Samoin paikkakunnan suurimmat työpaikat Nokia Oy Savion tehdas ja Eronen Oy kouluttivat itse koko ajan henkilöstöä tarpeisiinsa. Kerava vetosi myös liikenteellisiin seikkoihin, matkaa Järvenpäähän kouluun pidettiin hankalana. Näihin syihin vedoten Kerava esitti ammattikoulun rakentamisen aloittamista paikkakunnalle viimeistään vuonna 1977. Tilanteessa, jossa samalta alueelta ­tuli useammansisältöisiä ehdotuksia, Ammattikasvatushallitus jäädytti tilanteen ja pyysi lisä­selvityksiä kuntainliiton tulevien vuosien suunnitelmista. Kesän päätyttyä ei vieläkään kuulunut mitään laajennuksen aloittamisesta. Liittohallitus päätti lähettää ystävällisen tiedustelukirjeen Ammattikasvatushallitukselle ensimmäisen laajennusvaiheen anomuksesta. Laajennussuunnitelma oli jaettu useampaan vaiheeseen, jotka menivät osittain päällekkäin. Hankkeen pitkittyessä keskusteltiin sii-

täkin, että jokainen vaihe toteutettaisiin omana kokonaisuutenaan alusta loppuun ennen seuraavan aloittamista. Kesken laajennusvaiheiden Järvenpään kaupunginjohtaja Einar Pyykkö jäi eläkkeelle. Hänen kunniakseen järjestettiin 20.11.1973 juhlakokous.

Päätöksenteko vie aikaa Keravalaiset olivat jo pitkään halunneet omaa koulua, mutta valtionosuuspäätöksiä ei saatu. Silloinen talouspäällikkö Martti Laukkanen kertoo, että kuntainliitosta käytiin katsomassa joitakin tiloja, joissa olisi voinut aloittaa sivupisteenä, mutta sen enempää ei ilman päätöksiä voitu tehdä. Laukkasen mukaan suunnitteluvaihe kesti kauan, sillä valtioilla oli siihen aikaan paljon muitakin hankkeita, joten rahat olivat tiukassa.

51


”Kävimme Ammattikasvatushallituksessa Seppo Oinosen luona kiirehtimässä asiaa yhdessä yhtymänvaltuuston puheenjohtajan Lauri Nurmen ja hallituksen puheenjohtajan Tauno Valon sekä rehtori Kovasiiven kanssa. Lauri Nurmi oli hyvin sanavalmis mies, hän esitti asian ja pyysi Oinosen sitten lounaalle. Oinonen sanoi, että katsotaan nyt ensin oletteko enää valmiita lounaalle viemään, kun hän kertoo asiansa. Hän pyysi meitä istumaan ja kertoi sitten, ettei ainakaan tänä eikä ensi vuonnakaan ole mitään mahdollisuuksia saada Keravalle rakentamispäätöstä. Sitten hän jatkoi siihen perään, ettei hänellä muuta sanottavaa olekaan. Jos haluatte lounaan tarjota, voidaan mennä, mutta ei hän pahaa tykkää vaikkei mentäisikään.” Martti Laukkanen

Kuntainliiton hallituksessa jatkettiin asiasta keskustelua ja Seppo Oinosen luona käyneelle kokoonpanolle annettiin tehtäväksi mennä opetusministeri Kalevi Kivistön puheille. Vieraat kertoivat hänelle huolensa, mutta ministeri toisti saman sanoman: pariin vuoteen ei ole mitään mahdollisuuksia saada päätöstä. 52

Jonkin ajan päästä kuitenkin saatiin tieto, että nyt saattaisi olla hyvä sauma pistää anomukset liikkeelle. Laukkanen muistelee, että Porvoon rakennushanke oli samaan aikaan tulossa ratkaisuun. Koulutusta ei haluttu aloittaa väliaikaisena, koska kuntainliitossa tiedettiin, että päätös oli jossain vaiheessa tu-

lossa. Lopulta saatiin tietoa Ammattikasvatushallitukselta. Syyskuussa 1973 se kehotti kuntainliittoa yhdessä Keravan kaupungin kanssa tutkimaan mahdollisuuksia kuntainliiton alaisuudessa toimivan sivukoulun rakentamisek­ si Keravalle. Saatiin myös kuulla, että Järvenpään ammattikoulun laajennusta koskeva anomus kiersi edelleen ammattikasvatushallituksen eri osastoilla lausuntokierroksella. Keravan kaupunki ilmoitti pitävänsä ammattikoulun saamista paikkakunnalle kuntainliiton sivukouluna toivottavana, mutta jos asia ei etenisi, kaupunki tekisi esityksen omasta ammattikoulusta. Kaikki jäsenkunnat ottivat kantaa laajennusesitykseen talvella 1974. Laajennustoimikunta esitti viivästyneen ensimmäiseen vaiheen rakentamista ja sen valmistuttua siirtymistä toisen vaiheen suunnitteluun. Eriävänä mielipiteenä tuotiin esiin, että jo ensimmäinen laajennusvaihe poistaisi lähes kaikkien jäsenkuntien paikkatarpeen. Ilman päätöstä myös toisen vaiheen aloittamisesta se viivästyisi jopa seuraavalle vuosikymmenelle. Äänestyksen jälkeen luvuin 5–2 liittohallitus päätti lähteä ykkösvaiheen toteuttamisesta liikkeelle. Pontena hyväksyttiin sen edellyttäminen, että kakkosvaiheessa turvataan Keravan paikkatarve vähintään lakisääteiselle tasolle. Lisäksi toivottiin kakkosvaiheen suun-


nittelun alkamista vuonna 1976 sekä edellytettiin kaikkien kuntainliiton jäsenkuntien tasapuolista kohtelua. Omassa jäsenkuntalausunnossaan Järvenpää laski asukaslukunsa olevan yli 20 000 noin vuonna 1975 ja noin 28 000 vuonna

1985. Tuolloin tarvittava aloituspaikkaluku olisi käytettävän laskukaavan mukaan 126 (9x28 000/2=126). Käsityön ja teollisuuden työpaikkojen määrän laskettiin kasvavan ja väestön pohjakoulutuksen nousevan peruskouluun siirtymisen myötä. Järvenpään kau-

pungin oppilaspaikkojen lisätarve oli siten 29 uutta oppilaspaikkaa. Rakennuspaikkana Järvenpää luonnollisesti sillä kannalla, että laajennuksen teko jo olemassa olevan rakennuksen yhteyteen on halvinta ja tarkoituksenmukaisinta. Tuusulan kunnanhallitus ilmoitti vuosittaisen oppilaspaikkatarpeensa olevan 100, ja että se kannatti laajennusta nykyisen koulun yhteyteen. Samoin Mäntsälän kunnanhallitus piti paikkaa sopivansa ja pysyvänsä jo aiemmin varaamissaan viidessä lisäpaikassa varsinaisten yhdeksän oppilaspaikan lisäksi. Pornaisten kunta ei kaivannut lisää oppilaspaikkoja ja sekin kannatti laajennusta nykyisen oppilaitoksen yhteyteen. Sipoo varasi alustavasti viisi lisäpaikkaa ja esitti rakennuksen sijoittamista Keravalle. Keravan kaupunki ilmoitti joulukuussa 1973, että se oli jäänyt pahasti jälkeen vuosittaisissa oppilaspaikoissa. Asukasluku oli ylittämässä 18 000:n asukaan rajan ja pian asukkaita laskettiin olevan yli 20  000, mikä tarkoitti 90 oppilaspaikkaa. Laskukaavan mukaan kutakin 2 000 asukasta varten tarvittiin 9 oppilaspaikkaa. Keravan kaupunki oli tilanteen vuoksi kiirehtinyt kuntainliiton laajennusta. Perusteluina erilliselle koululle Kerava esitti ­nopean väestönkasvun ja lisäpaikkatarpeen lisäksi

70-luvun keittiötunnelmaa. 53


minun tarinani

Eija Kirves:

”Tämä on ollut toinen kotini”

E

i arvannut 25-vuotias Eija Kirves ensimmäisenä työpäivänään Järvenpään ammattikoulun toimistossa vuonna 1973, että viihtyisi saman työnantajan palveluksessa aina eläkkeelle jäämiseen, vuoden 2010 loppupuolelle saakka. Työ Järvenpään ammattikoulussa oli aluksin puhelinvaihteen sekä opiskelija-asioiden hoitamista. Vuonna 1974 syntyi Eijan poika ja tuore äiti käväisi senaikaiseen tyyliin muutaman kuukauden äitiysvapaalla. Pian töihin paluun jälkeen Eija sai uuden työtoverin, Raija Harjunpään, joka edelleen työskentelee toimistossa Wärtsilänkadulla. Kun Keravan ja Mäntsälän sivukoulut tulivat osaksi kuntayhtymää 1982, oli Eija jo saanut hoitaakseen yhtymän pääkirjanpidon. Toiminnan laajeneminen asetti haasteensa työlle. Pääkirjanpidon lisäksi taloussihteerin työhön kuului muun muassa tilinpäätöksen ja talousarvion laadintaa sekä erilaisia suunnittelu- ja tilastointitehtäviä. – Kasvavat kokonaisuudet olivat yhä haastavampia, mutta toisaalta työ pysyi mielenkiintoisena toiminnan ja tehtävien jatkuvasti kehittyessä, Eija toteaa. Myös tekniikan kehittyminen muutti työtä. Toisaalta se helpottui ja automatisoitui, toisaalta uusissa järjestelmissä oli opettelemista. – Meillä tosin oli käytössä ”tietokone” jo aloit-

54

taessani pääkirjanpidon 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Kone oli valtavan kokoinen ja toimi reikäkorteilla, Eija muistelee. Suuria muutoksia talouspuolella olivat myös siirtyminen liikekirjanpitoon vuonna 1997, vuosituhannen vaihde sekä eurovaluutan käyttöönotto. Eijan työpaikka siirtyi Wärtsilänkadulta kivenheiton verran 90-luvun lopulla, kun kuntayhtymän hallinto muutti Ammattikoulunkadulle. Vuoden 2010 helmikuussa muutettiin uudistettuihin tiloihin Peltolaan, Sibeliuksenväylälle.

Ystäviä ja urheilua Monista Eijan pitkäaikaisista työtovereista on tullut hänen hyviä ystäviään. – Keuda oli kuin toinen kotini, Eija sanoo. Työkavereiden kanssa tehtiin vuosien varrella monet retket. Eija oli aktiivisesti mukana esimerkiksi Keudan henkilökuntaneuvoston ja SAKU ry:n järjestämissä tapahtumissa. SAKU:n yleisurheilukisoissa hän osallistui aikoinaan moniin lajeihin ja kävi useasti hiihtoretkillä Äkäslompolossa työkavereiden kanssa.

Eija Kirves ja samaan aikaan vuonna 2010 Keudasta eläkkeelle jäänyt, pitkään ammattimiehenä työskennellyt Raimo Kettinen muistelevat menneitä.


hyvää liikenteellisestä sijaintia suhteessa sähkörataan, moottoritiehen ja Tuusulaan menevään tiehen. Kerava muistutti myös, että Ammattikasvatushallitus ei suosinut liian suuria kouluja. Sen mielestä koulun maksimikoko saisi olla 400–500 oppilasta. Järvenpään ammattikoulussa tämä raja tulisi vastaan jo ensimmäisessä laajennusvaiheessa. Koulun tontti

oli suhteellisen pieni, kolme hehtaaria, kun ammattikasvatushallitus suosi sääntöä 1 hehtaari+100 m2/oppilas, mikä tarkoitti yhdeksän hehtaarin kokoista koulutonttia. Laajennustoimikunta koosti kaikki saadut jäsenkuntien lausunnot ja lupasi ottaa huomioon niin taloudelliset, hallinnolliset kuin liikenteelliset yhteydet ennen kuin se tekisi liittovaltuustolle esityksen laajennuspaikasta.

”Joitain vahvoja persoonia on jäänyt mieleen. Antti Hed­ krok Ammattikasvatushallituksesta on yksi tällainen. Hänen takanaan olivat rakennusluvat. Hän oli vanhan kansan mies, joka edellytti, että häntä kohtaan piti toimia hyvin rehellisesti. Laskin, että kun esimerkiksi Keravan sivukoulun perustamislupaa rakennuspiirustuksineen haettiin, se paperikasa oli toista metriä korkea. Tämmöisiä pinoja Hed­ krokilla oli toimistossaan useita. Hän sanoi kerran, että hakijat luottavat siihen, ettei hän katsoisi kaikkia papereita. Jos joku hakija on yrittänyt luikerrella hakemuksessa, kyllä hän sen muistaa. Ne, jotka pelasivat rehellisesti eikä papereista löytynyt huomauttamista, ei hän niitä silloin niin tarkkaan tutkinut.” Martti Laukkanen

55


Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa

K

unnallisen työpaikkademokratian mukaan kuntainliitossa, jossa henkilöstöä oli yli 50, tuli olla työpaikkakokous, henkilökuntaneuvosto ja yhteistoimintakomitea. Tämän pohjalta perustettiin kuntayhtymän henkilökuntaneuvosto vuonna 1979. Ensimmäinen kokous pidettiin torstaina 25.1.1979 klo 14.10–14.30 Järvenpään ammattikoulun kokoushuoneessa. Nimenä oli tuolloin Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliiton henkilökuntaneuvosto. Neuvoston tarkoituksena oli ”toimia kunnan palveluksessa olevan henkilöstön yhteistoimintaelimenä, jonka tehtävänä on käsitellä kunnan organisaation sisäiseen toimintaan ja kunnan yhteistyökomitean tehtäviin kuuluvia henkilöstölle merkittäviä asioita”. Tällaisia asioita olivat esim. työpaikkaruokailu, kerho-, loma-, liikunta- ja virkistystoi-

56

minta ja näihin osoitettujen varojen käyttö. Neuvoston ensimmäisen kokouksen kokoonkutsujana oli Erkki Virtanen ja muita osallistujina ja varsinaisiksi jäseniksi nimettyjä olivat Pekka Kurki (pj), Pertti Tiltti (varapj), Raija Kekki (sihteeri), Martti Karsikas, Pirjo Niemi, Jouko Ulvila, Saara Vesterinen ja Raili Vuorinen. Heille valittiin myös varajäsenet. Ensimmäisessä kokouksessa valittiin myös kunnan yhteistyökomitean jäsenet kahden vuoden toimikaudeksi. Yhteistyökomitean tehtävänä oli mm. siunata henkilökuntaneuvoston esittämä rahan käyttö. Nykyisin tällaista porrastusta ei henkilökuntaneuvoston toiminnassa enää ole, vaan rahan käytöstä päätetään annetun budjetin puitteissa neuvoston hallituksessa. Ensimmäisessä henkilökuntaneuvoston kokouksessa käytiin läpi noudatettavat toimintasäännöt ja päätettiin ottaa kantaa talousarvioin

laadintaan vuodelle 1980, koskien lähinnä kurssimäärärahoja. Ensimmäisen vuoden kuudessa ­muussa kokouksessa keskusteltiin mm. juhlapy­hien työpäiväjärjestelyistä, opinto- ja virkistysmatkojen järjestämisestä, ­koulutusmäärärahojen suuruudesta sekä päätettiin pikkujoulutilaisuu­den järjestämisestä teatterimatkan ­merkeissä Helsingin Intiimiteatteriin, jonka ­jälkeen oli illallinen ravintola Kaisaniemessä. Hen­kilökuntaneuvoston huhtikuun kokouksessa perustettiin sisäisen tiedottamisen komitea, jonka kokoonkutsujaksi valittiin talouspäällikkö Martti Laukkanen. Komitea ehdotti henkilökuntaneuvostolle mm. lehden perustamista sekä ilmoitustaulun hankkimista sisäisen tiedottamisen kanaviksi.

Jouluaterioita ja uimalippuja Perustamisvuoden jälkeen toiminta jatkui vähintäänkin yhtä vilkkaana. 80-luvun alussa henkilökuntaneuvosto hyväksyi ensimmäistä kertaa urheilutoiminnan määrärahan käyttösuunnitelman, joka mahdollisti mm. SAKU ry:n kilpailuihin osallistumisen tukemisen. Lisäksi tehtiin lukuisia retkiä ja saatiin sovittua henkilökunnalle ilmaiset iltapäiväkahvit. 80-luvun puolivälin paikkeilla henkilökuntaneuvosto esitti yhteistyökomitealle pitkään kuntayhtymässä palvelleiden muistamista ja neuvoston aloite hyväksyttiin. Henkilökuntaneuvosto myös perusti jokaiseen kouluun ( Järvenpää, Kerava, Mäntsälä) kouluruokailutoimikunnan.


Vuonna 1989 henkilökuntaneuvosto teki uusia avauksia käsittelemällä ensimmäiset anomukset osallistumisesta Naisten Kympille sekä tekemällä esityksen ilmaisen jouluaterian tarjoamisesta henkilökunnalle. Myös uimalippuja alettiin myöntää henkilökunnalle. Nykyisin henkilökunnan liikunta- ja kulttuurisetelit jaetaan suoraan kuntayhtymän hallinnosta. Vuonna 1992 henkilökuntaneuvosto järjesti kuntayhtymän juhlavuoden 30-vuotistapahtuman. Samalla juhlittiin 10-vuotiaita sivukouluja Keravalla ja Mäntsälässä. Myös Nurmijärven ammattioppilaitos kuului tuolloin kuntayhtymään. Juhlat alkoivat cocktailtilaisuudella Järvenpäätalolla ja jatkuivat osallistumisella Tamara Lundin konserttiin.

Tullaan tutuiksi 90-luvulta lähtien henkilökuntaneuvoston toiminta on vakiintunut nykyisen kaltaiseksi. Osa 90-luvun historiatiedosta on tosin kadonnut, sillä osa neuvoston pöytäkirjoista tuhoutui Klondyken tulipalossa Keravalla. Vuosittain tuetaan esim. SAKU:n järjestämiin urheilukilpailuihin osallistumista, järjestetään virkistyspäiviä sekä pikkujoulut. Henkilökuntaneuvosto myös tarjoaa edelleen joululounaan henkilökunnalle eri koulutusyksiköissä. Henkilökuntaneuvostolle on perustettu myös ”alajaostoja”, tällä hetkellä toimivat ainakin moottoripyöräkerho Mc Keuda sekä kalastuskerho Kala Keuda. Keudan henkilökunnan määrä on lisääntynyt voimakkaasti ja henkilökuntaneuvos-

ton merkitys tuntuu olevan koko ajan kasvussa. Kun kaikki eivät enää automaattisesti tunnekaan toisiaan, tulee neuvoston järjestämistä yhteisistä tapahtumista niitä harvoja vuosittaisia tilaisuuksia, joissa keudalaiset pääsevät tutustumaan myös niihin työkavereihin, joita eivät päivittäin tai viikoittain kohtaa. Tapahtumien suosiosta kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2011 pikkujouluihin (la–su Tallinnassa) osallistui noin 270 henkilökunnan jäsentä.

57


Keravan sivukoulu valmistuu

T

oimintakertomuksen lause lukuvuodelta 1974–1975 kuvaa hyvin Keravan sivukoulun rakentamiseen liittyviä vaiheita: ”Laajennussuunnitelmaa on valmisteltu useita vuosia, se on iso asia koululle ja aina tuli mutkia matkaan, kunnes liittovaltuusto hyväksyi sen 7.3.1975.” Toiveena oli saada oppilaita Keravalle jo syksystä 1978. Tämä toive ei toteutunut ja odotellessa Järvenpään ammattikoulun oppilasmäärä kohosi ennätysmäärään 415 oppilaaseen. Tilannetta helpottamaan aloitettiin väliaikaista peruskoulutusta. Uutta oli myös vaatetusalan tuotesuunnittelun linja, josta saatiin hyviä kokemuksia. Laajennusta odotellessa toimiston henkilökunta ja tehtävät vaihtuivat lähes kokonaan. Talouspäällikkö vaihtui vuoden 1977 vaihteessa, kun Jouko Kukkola siirtyi toiseen työpaikkaan. Uutena päällikkönä aloitti Martti Laukkanen vuoden 1977 alussa. Hallintoväki sai eteensä suunnitelmat keskiasteen koulunuudistuksesta, joka työllisti Suomen kouluja useita vuosia eteenpäin. Siihen kuului muun muassa uusi tapa valita oppilaita kouluun. Uudenmaan läänissä oli päätetty siirtyä yhteisvalintaan vuonna 1979. Sitä odotellessa järjestettiin sisäänpääsykokeita entistä suuremmalle hakijajoukolle. Oppilaista 66 prosenttia pääsi kouluun. 58

Keravan ammattikoulun suunnittelu alkoi viimein syksyllä 1979. Arkkitehdiksi valittiin Arkkitehtuuritoimisto Saara Juola & Co Helsingistä. Toimisto oli tehnyt monia koulu- ja julkisia rakennuksia erityisesti Pohjanmaalla. Odotettu ja kaivattu valtioneuvoston virallinen päätös 176 aloituspaikan oppilaitoksesta Keravalle saatiin 15.11.1979. Rakennustoimikunta Tauno Valon johdolla oli siihen mennessä jo aloittanut toimintansa. Se oli valinnut eri alojen suunnittelijat. Rakennushanketta veti Projektikonsultit Oy. Keravan kaupunki lahjoitti lahjakirjalla 22.1.1980 oppilaitosta varten tontin Ylikeravan kylän Lapila-nimisestä tilasta, jonka koko oli 4,8 hehtaaria. Rakennusta varten otettiin lainaa useilta eri pankeilta. Vielä tässä vaiheessa tuli viimeinen viivästys, kun Ammattikasvatushallitus ilmoitti rakentamisen voivan alkaa aikaisintaan loppuvuonna 1980. Suunnittelutyö jatkui kaikesta huolimatta, ja esimerkiksi voimistelusalin sijaintia ja muotoa mietittiin useaan kertaan. Sivukoulun rakennuskuluissa varauduttiin 30 miljoonaan markkaan sekä kalustomenoissa 7,5 miljoonaan markkaan. Rahoitusneuvottelut edellyttivät 30 prosentin omarahoitusta eli jäsenkuntien osuus oli 9 667 000 mk ja rahoitta­jien 16  157  000 markkaa. Sivukoulun perustussuunnitelma vahvistettiin opetusministeriössä

11.9.1980. Kun rakennuspäätös Ammattikasvatushallituksesta saatiin, alkoivat rahoitusneuvottelut. Talouspäällikkö Laukkanen kertoo rahoitustarpeen olleen todella suuri, koska kuntainliitto oli vielä pieni ja rahaliikenne rahalaitoksissa vähäistä. Merkittävä osa 30 miljoonan kuluista jäi kuntainliiton itse hankittavaksi. Neuvotteluja käytiin jokaisen rahalaitoksen kanssa. Säästöpankki oli kuntainliiton päärahaliikkeen hoitajana ja se lupasi luottoja, mutta ei pystynyt lainoittamaan koko summaa. Pankki järjesti omien yhteyksiensä kautta lainan SKIP:ltä. Samoin haettiin rahoitusta esimerkiksi vakuutusyhtiöiltä, ja käytettiin kiinteistö- ja eläkevakuutusyhtiöitä. Toiminnan alettua oppilaitokset alkoivat itse ansaita rahaa: Kerava rakensi Mäntsälän ja Järvenpään tavoin omakotitaloja ja sai sitä kautta omia tuloja. Opetusministeriö vahvisti 7.7.1981 sivukoulun toteuttamisohjelman. Ajan kuluessa ja tehtyjen muutosten vuoksi Keravan rakennusurakan kokonaiskustannusarvio oli noussut 12 prosenttia. Tarvittava summa haettiin lainoina ilman jäsenkuntien osuuden nostamista.


”Keravan ammattikoulun urakkasopimusta tarkistet­ taessa huomasin, että alimman tarjouksen hintaero seuraavaan oli iso, taisi olla useita miljoonia. Muut tarjoukset olivat aika lähellä toisiaan. Heräsi ajatus, onko halvin tarjous laskettu oikein. Urakkasummaneuvottelussa vielä kysyin uudestaan, että onko ilmoitettu urakkasumma varmasti pätevä. Urakoitsija sanoi, että on. Ei siinä voinut paljastaa tarjousten suurta hintaeroa. Kun rakennustyöt edistyivät puolivälin vaiheille, urakoitsija huomasi, ettei urakka kannata hänelle ollenkaan. Laskiessa hän löysi urakasta ison laskuvirheen. Hän esitti meille useita miljoonia olevan hintatarkistuksen vedoten tähän virheeseen. Asiaa käytiin läpi Tauno Valon ja rakennustoimikunnan kanssa. Esittelin sen hallituksessa niin, että urakoitsijalle korjataan urakkahintaa. Pääosa hallituksesta oli tähän valmis. Kuitenkin yksi jäsen oli periaatteesta ratkaisua vastaan, ja sanoi valittavansa, jos lisähintaa päätetään maksaa. Oikeassahan hän oli, päätösesityksestä piti luopua. Urakoitsija ei mennyt vielä siinä vaiheessa nurin, vaan vasta seuraavassa kohteessa.” Martti Laukkanen

60

Kun vauhtiin oli päästy, työt Keravalla etenivät suunnitelmien mukaan. Koko henkilökunta ja luottamusmiehet olivat ammattisuunnittelijoiden apuna. Sivukoulun urakkasopimus allekirjoitettiin 16.10.1981 ja rakennustyö alkoivat 19.10.1981. Pääurakoitsijana toimi Rakennus Oy R. Wiberg Tuusulasta, sähkö- ja ilmanvaihtourakoitsija oli sama eli Keskusosuuskunta Hankkija ja putkiurakoitsijana Putkiset Keravalta. Koko rakennuksen tavoitevalmistumisaika oli helmikuussa 1983, mutta koulutoiminta voisi alkaa kuudella opintolinjalla jo syksyllä 1982. Silloin aloituspaikkojen määrä nousisi 400:aan vallitsevasta 224:stä ja oppilasmäärinä 496:sta kaikkiaan 876:een. Toukokuussa 1982 Keravalle anottiin 15 virkaa, mutta Ammattikasvatushallitus myöntyi vain viiteen. Koulu perusti virkoja sitä mukaa kun niiden rahoitusavustus oli selvää. Siihen saakka toimittiin tuntiopettajien toimilla. Keravan vihkiäisjuhlassa 27.3.1983 juhlapuheen piti kansliapäällikkö Jaakko Numminen opetusministeriöstä. Samalla paljastettiin rehtori Vaito Kovasiivestä ja liittohallituksen puheenjohtaja Tauno Valosta maalatut muotokuvat. Lopulliset Keravan koulun kustannukset olivat 49 408 728 markkaa.


minun tarinani

Lauri Hölttä:

Keravan sivukoulua perustamassa

T

ulin teollisuudesta Järvenpään ammattikoulun sähköosastolle opettajaksi vuonna 1965. Opiskelijoita oli mukavasti ja luokat olivat täynnä. Aluksi luokkien minimikoko oli 12, mutta nousi myöhemmin 16:een. Kun siirryttiin osastonjohtajajärjestelmään, minut valittiin osastonjohtajaksi sähköosastolle. Martti Karsikas oli koulun ensimmäinen vararehtori, ja vuonna 1978 minut valittiin hänen seuraajakseen. Sitten rehtori Kovasiipi pyysi minua hakemaan Keravan ammattioppilaitoksen rehtorin virkaa. En ollut pestistä kovin kiinnostunut, sillä olin kiintynyt Järvenpäähän. Yritin siinä pientä kikkaa. Olin tehnyt paperit valmiiksi, mutta odotin, että tuli tarpeeksi muita hakijoita. Varmistin vielä viimeisenä päivänä hakijamäärän ennen kuin laitoin paperini mukaan. Minut kuitenkin valittiin ja siirryin Keravalle. Rakennus oli puolivalmis. Vain C-siipi oli valmis ja sijoittauduimme siihen. Alku oli täystyöllistä aikaa. Oli kaikenlaista yleismiehen hommaa, ja kävin vielä illalla viimeisenä sulkemassa ovet ja katsomassa, että paikat olivat kunnossa. Koko rakennus oli valmis syksyllä 1983, kun B-siipi ja talous-

puolen tilat valmistuivat. Opintolinjoista meillä oli rakennus-, auto-, ilmastointi-, lvi-osastot, prosessinhoitajat, elektroniikka-asentajat sekä talous- ja siivouspuoli. Alussa kaikki muut linjat täyttyivät kohtuullisen hyvin paitsi prosessipuoli, joka ei ollut kovin haluttu. Sille oli varattu kaksi peruskoulupohjaista rinnakkaisluokkaa. Myöhemmin toinen niistä muutettiin ylioppilaspohjaiseksi linjaksi. Sähköpuolella elek­ troniikka-asentajien koulutuksessa oli myös iltalinjaopetusta jonain vuonna. Keravalla oli suuri tarve ammatilliselle koulutukselle, sillä se oli teollisuuspaikkakunta, jossa oli koulutushalukkuutta. Kaikki nuoret eivät halua mennä lukioon.

Tietokoneaikaan Opettajien kesken oli melkoisen hyvä henki, kun he pääsivät rakentamaan uutta ja kalustamaan itse kaiken, mitä tarvitsivat. Kyllä siinä monta palaveria opettajien kanssa pidettiin. Rahasta oli aina pula, kun määrärahat olivat pienet, ja aina oltiin lisää talouspäälliköltä pyytämässä. Joskus joutui valitsemaan sellaisiakin laitteita, joihin ei ollut ihan tyytyväinen. Lisäksi ammattikasvatushallituksen tarkastajilla oli omia lempimerkkejä, joita he

suorastaan määräsivät hankkimaan. Myöhempinä vuosina tulivat tietokoneet, mikä nosti kustannuksia. Koneiden tarve oli suurempi kuin varoja oli. Pikkuhiljaa niitä piti jostain hankkia, vaikka meillä oli elektroniikkapuoli opetuslinjanakin. Aluksi tietotekniikan opetus oli ohjelmien rakentamista, ei silloin opetettu ohjelmistojen hyödyntämistä omalla koulutusalalla. Kiivaimpaan aikaan meillä oli iltakursseina aikuisillekin ATK-opetusta. Kansainvälisiä yhteyksiä luotiin vähitellen. Esimerkiksi Keravalta minun aikanani prosessipuolelta oli opiskelijoita harjoittelussa Hollannissa ja Englannin Manchesterissa. Linja oli ylioppilaspohjainen, joten siltä oli helpompi lähteä. Viroon vietiin tavaraakin, kuten yksi meidän ATK-luokka kalusteineen, joka lahjoitettiin Tarttoon. Jokaisella osastolla oli oma ammatillinen neuvottelukuntansa. Sen sihteerinä toimi ­aina osastonjohtaja ja puheenjohtaja tuli teollisuudesta tai muualta työelämästä. Ne toimivat aika hyvin ja järjestivät erityisesti harjoittelupaikkoja ja olivat yhteysryhmä teollisuuden ja koulun välillä. Siitä oli molemminpuolista hyötyä – se oli ansiokasta toimintaa. Nythän joka koulutuksen vaatimustasoon kuuluu kolmevuotisessa koulutuksessa työssäoppimista.

61


Keravan sivukoulun peruskiven muuraus. 62


minun tarinani Sirkka Somerla:

Keravan ammattiopiston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä

80

-luvun alussa Keravan sivukoulun suunnittelut olivat käynnissä ja rakentaminen alkoi. Seurasin suunnitteluuutisia sanomalehdistä ja itse rakentamista päivittäin, sillä työntelin tytärtäni lastenvaunuissa lähes joka päivä rakennustyömaan ohi. Rakentaminen alkoi pellon paalutuksella. Isot koneet iskivät paaluja maahan ja iskujen äänet kaikuivat. Itse unelmoin pääsystä koululle opettajaksi, sillä työmatka 0,5 km sopi hyvin pienten lasten äidille. Olin ollut aikaisemmin Tampereen ammattikoulussa opettajana, joten olisi hyvä jatkaa Keravalla. Koulurakennus valmistui ajallaan ja kokonaisuudessaan 1983. Sitä jopa ihmeteltiin, sillä rakennusaikana velloivat vahvat huhut rakentajan konkurssista, sillä urakointi oli otettu alihintaan. Koulun vihkiäiset pidettiin keväällä 1983. Samana päivänä ennen vihkiäisten alkua oli avoimien ovien päivä. Niin minäkin lähdin katsomaan koulua. Keravalaiset olivat kiinnostuneita uudesta koulustaan ja heitä oli runsaasti. Kun juhla alkoi, niin katsojat olivat kaikonneet, sillä

lehti-ilmoituksen mukaan juhla oli tarkoitettu vain kutsuvieraille. Oli tapahtunut painovirhepaholainen, sillä kaikki olisivat olleet tervetulleita. Joten en osallistunut vihkiäistilaisuuteen, vaikka olin paikalla. Elokuussa 1983 aloitin opettajana. Opettajan toimestani kilpailin seitsemän hakijan kanssa. Silloin aloittaneita opettajia on koulussamme minun lisäkseni vielä Raimo Tuononen ja Eero Liuska. Oliko alihinnoitellusta urakasta johtuvaa, tai mikä lienee ollut syynä siihen, että yläkerran opettajainhuoneen vessa oli jatkuvasti tukossa. Se pulputti jo ensimmäisenä päivänä. Sitä vuosikausia avattiin muutaman viikon välein. Samalla ihmeteltiin, miten naisopettajat eivät osaa käyttää vessaa. Useiden vuosien päästä, kun putkia kaivettiin esiin, niin sieltä löydettiin tekovirhe. Järvenpään pääkoulun talousopettajat ottivat myös osaa ongelmaamme ostamalla meille oikein kunnollisen posliinisen potan. Eräs opettaja opetti verileivonnaisten tekoa ja paistoi rinkuladonitsin, joka potan pohjalla muistutti aitoa jätöstä. Kun pottaa esittelimme, niin se herätti hilpeää tunnelmaa, jopa hätkähdytti. Silloin 1983 elettiin niin erilaista aikaa.

Sivukoulu nousee Keravan Sarviniitynkadulle.

Eräs puhutteleva tilanne oli, kun erään tytön perään alettiin soitella hänen ollessaan useita päiviä poissa koulusta. Äiti totesi, ettei hänellä ollut kenkiä. Tämä oli eräs syy, ettei voinut tulla kouluun. Silloin oli vielä todellista köyhyyttä.

63


Mäntsälä mielessäin

K

eravan ohella huomiota suunnattiin myös Mäntsälään. Kunnan edustajat ottivat vuoden 1981 alussa yhteyttä kuntainliittoon ja pyysivät järjestämään väliaikaista ammatillista koulutusta. Suunnitelma laadittiin kolmelle opintolinjalle, jotka alkaisivat syksyllä 1982. Mäntsälän kunta esitti linjoiksi levyseppä-hitsaajan, autonasentajan sekä ruokahuollon ja ravintola-alan opintolinjoja. Myöhempi tavoite oli viisi opintolinjaa, johon kuitenkin yllettiin heti alusta lähtien. Lisäksi Mäntsälän kunta päätti rakennuttaa uuden ammattikoulun ja vuokrata sen kuntainliitolle. Päätös nosti kuntainliiton ammattikoulujen aloituspaikkojen määräksi 480. Väliaikaisesta koulutuksesta kustannuksista hyväksyttävä valtionosuus oli 100 prosenttia, joten suurta riskiä Mäntsälään laajentumisessa ei ollut. Mäntsälän kunnalla oli muutama opiskelupaikka kuntainliitossa, mutta suurempi osa mäntsäläläisistä opiskelijoita oli Porvoossa, Itä-Uudenmaan ammatillisen koulutuksen kuntainliitossa. Se suunnitteli toimintansa laajentamista Loviisaan ja Porvoon kaupunkiin. Mäntsälä olisi velvoitettu ottamaan Porvoosta uusia opiskelupaikkoja. Siinä vaiheessa Mäntsälän kunnanjohtaja Tapio Hyyryläi-

64

nen otti yhteyttä rehtori Vaito Kovasiipeen ja pyysi esittelemään Mäntsälän kunnanvaltuustolle kuntainliiton toimintaa. Tilaisuudessa tuli esille mahdollisuus, että Mäntsälä ottaisi opiskelupaikkoja kuntainliitosta, mutta se edellytti koulurakennuksen saamista. Martti Laukkanen kertoo, että aika oli tuolloin hyvä väliaikaiskoulutuksen järjestämiselle, johtuen koko maan työllisyystilanteesta ja ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Talouspäällikkö kävi rehtorin kanssa keskustelemassa Ammattikasvatushallituksen

ylitarkastajan kanssa siitä, mitä väliaikaiskoulutusta Mäntsälään saisi. Tarkastaja sanoi sen onnistuvat varsin helpoilla ehdoilla, kun kyse on koulutuksen laajentamisesta. Niin asiasta tehtiin kuntainliiton hallituksessa ja valtuustossa päätös. Sitten otettiin yhteyttä kunnanjohtaja Hyyryläiseen ja kerrottiin, että kuntainliiton puolesta väliaikaiskoulutuksen aloittaminen oli mahdollista, kunhan tilat löydettäisiin. Hyyryläinen ryhtyi etsimään tiloja, mutta sopivia ei juuri ollut tarjolla.

”Temperamenttinen Hyyryläinen totesi, että nyt ei enää etsitä, vaan kunta rakentaa teille oppilaitoksen. Suunnittelu alkoi heti syksyllä 1981. Tuohon aikaan rakennusliike Haka rakensi Mäntsälässä kunnalle useita kohteita. Teimme Kovasiiven kanssa huonetilaohjelman, joka annettiin Hakan arkkitehdille ja rakennustyö käynnistyi ns. KPR-urakointina eli suunnittelu ja rakentaminen etenivät samaan aikaan. Näin rakennusaikaa voitettiin noin vuoden verran. Tammikuussa 1982 kaikki oli järjestyksessä ja rakentaminen alkoi. Se oli semmoinen yhdeksän kuukauden projekti, kun noin 200 oppilaan laitos oli valmis.” Martti Laukkanen


Syksyllä 1982 kuntainliiton ammattikouluja oli siis yhden sijasta kolme, kun toiminta alkoi sekä Keravalla että Mäntsälässä. Keravalla toimi kuusi opintolinjaa (124 oppilasta) tiloissa, jotka valmistuivat 23.8.1982. Lukuvuoden aikana saatiin myös kaksi muuta osaa valmiiksi, joten tilaa oli yhdeksälle opintolinjalle (176 oppilasta). Yksi syksyllä 1983 Keravalla aloittavista linjoista oli Järvenpäässä aiemmin opiskelleet levyseppä-hitsaajat. Uusina linjoina samaan aikaan alkoivat myös keittäjän, koti- ja laitostalouden ja elintarviketeollisuuden opintolinjat. Mäntsälän ammattikoulu valmistui myös elokuussa 1982 ja siellä aloitti 90 oppilasta mainituilla viidellä opintolinjalla väliaikaisopintoina. Vakinaistamishakemus oli pos­titettu ja siihen odotettiin päätöstä jo syksyksi 1983. Lopulta vakinaistamisen ajankohta oli vuoden 1984 alusta ja vakinaistamisen kustannusten loppusumma 10,13 miljoonaa markkaa. Sopimuksessa Mäntsälän kunnan ja kuntainliiton kesken sovittiin, että Mäntsälän kunta hankkii opetustilat ja vastaa valtionavun ulkopuolisista kustannuksista. Kunta sitoutui myös pitämään kuntainliitossa olevat oppilaspaikkansa (12+3). Vuosien 1982– 1983 oppilaitoskohtaisia määrällisiä tavoittei-

Keravan ja Mäntsälän sivukoulut aloittivat toimintansa samaan aikaan.

ta asetettaessa Ammattikasvatushallitus määräsi, että Mäntsälän väliaikaiskoulutus pitää vakinaistaa syksyllä 1983. Ammattikasvatushallitus ilmoitti, ettei se anna enää väliaikaista lupaa ilman erityisen painavaa syytä. Vakinaistamisen kulut olivat rakennuksen lunastaminen Mäntsälän kunnalta, joka oli noin 10 miljoonaa markkaa, johon valtionosuutta oli

luvassa 2,5 miljoonaa markkaa. Kaluston arvoksi laskettiin kolme miljoonaa markkaa, josta valtio maksoi yli kaksi kolmasosaa. Lisäksi Mäntsälän vakinaistaminen tarkoitti jäsenkuntien neuvottelua uusista oppilaspaikkavarauksista, perus- ja ohjesäännön muuttamista sekä uuden anomuksen tekoa valtioneuvostolle.

65


minun tarinani

Mika Myllyaho:

Autonasentajasta teatterinjohtajaksi

K Kuva:Tuomo Manninen

ansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho aloitti peruskoulun jälkeisen opintoputkensa Järvenpään ammattikoulun autonasentajalinjalla vuosina 1982–85. Hän muistelee ”amisvuosiaan” lämmöllä. – Tekemisessä oli silloin jo luovuuden siemen, Myllyaho toteaa muistellessaan nuoresta lähtien tuunaamiaan ajoneuvoja: mopoja, moottoripyöriä, autoja. – Olin alusta saakka enemmänkin entisöijä kuin korjaaja. Moottoriajoneuvojen parissa puuhastelu on aina kiehtonut minua.

Hyvä pohja elämälle ja uralle Keravalta kotoisin oleva Myllyaho kuvaa ammattikouluvuosiaan ”nautinnollisiksi”: ”oli mielekästä tekemistä, hyvä poikaporukka ja hyvä, mutta sopivan tiukka opettaja Erkki Virtanen.” Virtanen siirtyi Myllyahon toisen vuosiluokan jälkeen rehtoriksi silloin perustettuun Mäntsälän sivukouluun. – Olen kiitollinen siitä, että opettaja kannusti ajattelemaan itse ja välitti

meille elämänfilosofiaa, jonka mukaan ei tarvitse kangistua kaavoihin, vaan elämässä voi tehdä hyvin monenlaisia asioita. Tätä filosofiaa Myllyaho on elämässään noudattanut: on ollut autojen rassaamisen lisäksi kirjoittamista ja bänditouhuja. Hän jatkoi ammattikoulun jälkeen opintojaan teknisessä opistossa. Sen jälkeen meni muutama vuosi opettajana, ammattikoulussa ja peruskoulussa sijaisena. Sitten löytyi teatteriala. – Pääsin teatterikorkeakouluun opiskelemaan ohjaamista ja päätin samalla suorittaa kursseja iltalukiossa. Jos minun aikanani olisi ollut kaksoistutkintomahdollisuus, se olisi voinut olla minulle hyvä vaihtoehto, Myllyaho toteaa.

Tekniikkaa teatterissa Jos luovuutta pääsi käyttämään hyväksi jo ammattikoulun autonkorjaajalinjalla 80-luvulla, toimii synergia myös toisinpäin: – Teatteri on täynnä tekniikkaa, joten ei teknisen puolen koulutuksesta täällä haittaakaan ole, teatterinjohtaja toteaa.


Keravalle muuttaneen linjan tilalle Järvenpäässä aloitettiin syksyllä 1983 laitosasentajan ja asentaja-koneistajan luokat. Samoin vaatetusosaston mallipukineiden valmistajien ylioppilaslinja käynnistyi. Se sai suuren hakijasuosion, sillä vain 16 yhteensä 47:stä hakijasta voitiin valita. Muitakin muuttajia Keravalle oli, sillä Järvenpään vararehtori Lauri Hölttä siirtyi 1.8.1982 Keravan sivukoulun rehtoriksi

Sarviniitynkadulle. Uudeksi apulaisrehtoriksi Järvenpäähän valittiin Leo ­Vallbacka. Kaikkiaan Keravan henkilökuntaan kuului rehtori, viisi vakinaista opettajaa, neljä väliaikaista opettajaa, kuusi päätoimista tuntiopettajaa sekä kuusi toimihenkilöä. Mäntsälässä Lukkarinpolulla toimi viisi päätoimista tuntiopettajaa, neljä sivutoimista tuntiopettajaa sekä neljä toimihenkilöä.

Mäntsälän 116 oppilaan sivukoulun linjat 1984 kone- ja metallitekniikka aseistaja-koneistaja auto- ja kuljetustekniikka autonasentaja rakennustekniikka talonrakentaja/rakennusmies ruokahuolto- ja ravintola-ala ruokahuolto ja ravintolatyöntekijä/keittäjä koti- ja laitostalous laitoshuoltaja

18 18 16

16 16

”Keväällä 1982 tuli tieto, että Mäntsälän sivukoulun väliaikainen koulutus on vakinaistettu, eli koulutus alkoi suoraan vakinaisena. Tiedolla oli suuri vaikutus kuntainliiton talouteen, sillä valtio maksoi vakinaisesta koulutuksesta vain osan ja loppu oli ylläpitäjien eli kuntien vastuulla. Otettiin yhteyttä kunnanjohtaja Hyyryläiseen, joka heti lupasi maksaa tarvittavan summan. Kuntainliitto oli varautunut vakinaistamiseen taloussuunnittelussa vasta kahden vuoden kuluttua. Sinänsä oli onnellista, että vakinaistamispäätös tuli heti, että saatiin rakennusprojekti heti kytkettyä valtionosuuden piiriin. Sillä summalla voitiin maksaa Mäntsälän kunnan kustannukset pois. Hyyryläinen oli poikkeus alueen kuntien päättäjien joukossa. Oli totuttu siihen, että päätösten saaminen vei paljon aikaa ja monta käsittelykierrosta. Mäntsälässä riitti Hyyryläisen sana. Hän vei asiat aikanaan hallitukseen ja valtuustoon, eikä jälkipuheita tullut.” Martti Laukkanen

67


Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla

K

untainliiton rahoitus koostui 1970- ja 1980-luvulla valtionosuudesta ja kuntien maksuosuudesta. Menot oli valtion taholta tarkkaan säännelty. Henkilöstön määrä oli anottava ennakkoon silloiselta Ammattikasvatushallitukselta. Vain hyväksyttyihin henkilöstömenoihin saatiin valtionosuus. Henkilöstömenot olivat suurin kuluryhmä, n. 70 % kokonaismenoista. Kaluston hankintoihin tarvittiin myös erillinen Ammattikasvatushallituksen lupa. Hankittava kalusto oli tarkkaan luetteloitava. Esim. ravintotalouslinjan hankinnoissa jopa hankittavat lusikat, veitset, haarukat jne. oli tarkoin luetteloitava ja hinnoiteltava. Erikoisen työlästä se oli esim. teknillisillä opintolinjoilla, joissa lukuisat työvälineet oli tarkkaan luetteloitava kalustohankintaesitykseen. Jäsenkunnat pitivät taas huolen siitä, että vain Ammattikasvatushallituksessa vahvistetut menot hyväksytään. Tosin jäsenkunnat joissakin tapauksissa hyväksyivät myös valtionosuuden ulkopuolella hankittavia kalustohankintoja. Valtion osuus hyväksyttyihin käyttömenoihin oli keskimäärin n. 57 % ja loput maksoivat jäsenkunnat ja myös ns. ulkokunnat, jos sieltä oli opiskelijoita. Valtion ja kuntien osuudet saatiin ennakkoina ja lopullinen osuus saatiin, kun tilitys Ammattikasva-

68

tushallitukselle oli tehty ja siellä vahvistettu. Tuo tilitys oli hyvin tarkka luettelo toteutuneista menoista. Esimerkiksi kunkin opettajan pidetty tuntimäärä oli tarkkaan selvitettävä. Kun päätös vahvistetuista vuosimenoista oli saatu, kuntainliitto teki selvityksen jäsenkunnille. Mikäli valtionosuutta oli saatu ennakoitua enemmän, se palautettiin jäsenkunnille ja vastaavasti sieltä perittiin, mikäli kaikkiin menoihin ei valtionosuutta saatu. Menojen ryhmitys ja toteutuminen ammattioppilaitoksessa 1980 mk/oppilas % hallinto 1.205 8 opetus 9.642 64 ruokailu 1.205 8 kuljetus - - kiinteistö 3.013 20 käyttömenot yht. 15.066 100

Kuntainliiton rahoitus oli tiukilla, koska saatu valtionosuusennakko ei ollut täysimääräinen. Niinpä jäsenkunnat joutuivat rahoittamaan väliaikaisesti kuntainliiton toimintaa. Tätä varten perustettiin kuntainliitolle rahasto, jota voitiin käyttää tarvittaessa rahoituksen turvaamiseksi. Lisäksi ammattioppilaitokset ryhtyivätkin tekemään harjoitustöiden li-

säksi asiakastöitä, joista saatiin merkittävästi lisärahoitusta ja jota ei jatkossa palautettu jäsenkunnille. Suurimpia asiakastöitä olivat omakotitalojen rakentamisprojektit. Talot myytiin tarjouksien pohjalta. Merkittäviä olivat myös sähkö- ja putkiasennustyöt, joita tehtiin asiakkaille. Asiakastöitä tekivät myös puusepän-, vaatetus-, autonasentajan-, asentajakoneistajan-, radioasentajan- ja keittäjän­ opintolinjat.

Investoinnit työn takana Rakentaminen valtionosuudella oli hyvin työlästä ja aikaa vievää. Varaus rakentamiseen oli tehtävä usean vuoden päähän. Tästä oli seurauksena, että rakennusaikaiset menot nousivat arviointihetkestä. Kun valtionosuusvaraus oli jollekin vuodelle vahvistettu, se saattoi vielä siirtyä vuosiakin eteenpäin. Rakennussuunnittelu oli tehtävä hyvin tarkkaan, niinpä siitä kertyi materiaalia, rakennuksen koosta riippuen jopa kymmenenkin mapillista. Ne sitten toimitettiin Ammattikasvatushallitukseen lopullista valtionosuuspäätöstä varten. Myös rakennukseen tulevat kalustot oli jo siinä vaiheessa tarkkaan esitettävä. Koneet ja laitteet oli tietenkin helppo ­luetteloida, mutta tarvittavat työvälineet, kuten erikokoiset ruuvimeisselit, avaimet, viilat jne. olivat asia erikseen.


Kun valtionosuuspäätös oli saatu, rahoituksen kuntien osuus selvitettiin ja aloitettiin väliaikaisen rahoituksen neuvottelut pankkien kanssa. Koska rahaliikenne oli tuolloin pientä, rahoituksen saanti pankeista tuotti suuria vaikeuksia. Siksi turvauduttiin myös vakuutusyhtiöiden rahoitukseen. Korot olivat 10 %:n molemmin puolin, joten ne nostivat vielä osaltaan rakennuskustannuksia. Valtionosuutta ei saatu tontin hankintakustannuksiin, niinpä jäsenkuntaan, johon oppilaitos rakennettiin, täytyi kunnan lahjoittaa vastikkeetta tontti. Valtionosuus hyväksyttyihin rakennusmenoihin ja kalustohankintoihin oli keskimäärin n. 40 %, joten kuntienkin osuus jäi varsin huomattavaksi. Jäsenkunnat eivät hyväksyneet sitä, että oppilaitoksia rakennettaisiin vain yhden kunnan alueelle, niinpä sitten sovittiin, missä järjestyksessä oppilaitoksia rakennetaan jäsenkuntiin. Kertaakaan ei jäsenkuntien toimesta lykätty uuden oppilaitoksen rakentamista tuonnemmaksi, mutta se edellytti aina valtionosuuspäätöstä rakennuskohteelle. Merkittävimmät rakennuskohteet olivat Keravan ammattioppilaitoksen rakentaminen sekä Mäntsälän ammattioppilaitoksen toiminnan aloittaminen. Kuntainliiton jäsenkunnat olivat sopineet siitä, että seuraava ammattioppilaitos rakennetaan Keravalle. Kuntainliit-

to toivoi, että ammattioppilaitos olisi mahdollisimman lähellä asemaa, opiskelijoiden kulkuyhteyksien vuoksi. Eri vaihtoehdoista valittiin Sarviniitynkadun varrella oleva vapaa tontti, jonka Keravan kaupunki lahjoitti kuntainliitolle oppilaitoksen rakentamista varten ja valtioneuvosto myönsi sitten luvan sivukoulun rakentamista varten 11.11.1979. Oppilaitos luovutettiin rakennuttajalle v. 1983.

Mäntsälän ammattioppilaitoksen rakentamisesta vastasi Mäntsälän kunta. Oppilaitoksen suunnittelusta ja rakentamisesta vastasi Rakennuskunta Haka. Rakennus luovutettiin kuntainliitolle sen valmistuttua v. 1983. Korvaukseksi kunta sai lisää oppilaspaikkoja kuntainliiton oppilaitoksista.

Katselmus rakenteilla olevan Keravan sivukoulun tiloissa.

69


Mäntsälän koulutuksen vakinaistaminen.

1983

Ensimmäiset peruslinjat aloittivat.

1984

Michael Jacksonin jättihitti Thriller ilmestyi singlenä. Siitä tulikin vuosikymmenen myydyin single.

1985

MTV3-kanava aloitti toimintansa.

Sosiaalialan oppilaitos Tuusulaan.

1986

Uusi ammatillisen koulutuksen lainsäändäntö.

1987

Tšernobylin ydinvoimalassa sattui vakava onnettomuus 26. huhtikuuta. Suomen vanhin suomenkielinen yhteiskoulu, Helsingin Suoma­l­ainen Yhteis­koulu, täytti 100 vuotta.

Arkkiatri Arvo Ylppö täytti 27. lokakuuta 100 vuotta.


1983–1992 Keskiasteen koulunuudistuksen vuosikymmen

Oppisopimustoimiston perustaminen.

1988

Nurmijärven ammattikoulu ja Keravan kauppaoppilaitos mukaan kuntainliittoon.

1989

Pariisin kuuluisin nähtävyys, Eiffel-torni, täytti 100 vuotta.

Ammattikorkeakoulukokeilu alkoi Suomessa.

1990

1991

Berliinin ­muuri ­murtui ja Saksat ­yhdistyivät.

Robert Cailliaun ja Tim BernersLee kehittivät World Wide Webin työskennellessään CERNissä.

Kirsti Paakkanen ryhtyi Marimekon toimitusjohtajaksi.

1992


Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen vihkiäi­sissä vuonna 1989 oli kunniavieraana rouva ­Tellervo Koivisto. Häntä vastaanottamassa olivat Unto Siekkinen ja Liisa Salonen.


Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia

M

äntsälän ammattikoulun rehtorina aloitti elokuussa 1984 Erkki Virtanen, joka siirtyi sinne Järvenpään toimipisteestä. Mäntsälän kunnan rakennuttamat tilat valmistuivat kokonaan ja koulun vihkiäisjuhla pidettiin 13.12.1984. Juhlapuheen piti Yleisten ammattikoulujen liiton johtaja Pentti Rauhala. Kuntainliitto osti Mäntsälän kunnalta koulukiinteistön. Samalla Mäntsälän kunta lunasti itselleen kaikki koulun 80 aloituspaikkaa.

Järvenpään saneeraus Laajennusvaiheessa yksi suunnitelma oli uusien linjojen sijoittaminen saneerattuihin Järvenpään ammattikoulun tiloihin. Kun laajennus lopulta toteutettiin rakentamalla sivukoulu Keravalle, jäivät Järvenpään toimitilat odottamaan, pienempiä saneerauksia lukuun ottamatta. Nyt oli Järvenpään vuoro. Suunnitelmia tilojen saneeraamisesta ja uusien tilojen rakentamisesta laadittiin. Ravintotalousosaston tilat korjattiin ja laajennettiin lukuvuonna 1984–1985. Suunnittelijoiksi valittiin Eija ja Olli Saijonmaa, vaikkei heidän tarjouksensa ollut edullisin. Heidät haluttiin valita jatkumoksi alkuperäiselle suunnitelmalle. Muilla linjoilla oli samoin laajoja saneerausja laajennustarpeita. Koulu oli tehty 374 op-

pilaalle, kun heitä keskiasteen uudistuksen jälkeen olisi noin 500. Työt merkittiin kalenteriin vuosille 1988–1991. Sillä välin Järvenpäässä toimittiin melko ahtaissa tiloissa, etenkin kun luokkakohtainen oppilasmäärä oli asetettu maksimissaan 16 oppilaaseen. Järvenpään saneerausohjelmaan vaikutti koulunuudistuksen ohella myös opetusministeriön määräämä nk. Puronlahti-projekti. Jatkossa yleisjaksolle otettiin 18 oppilasta ja jo yksin siitä aiheutui tilantarvetta. Ilman saneerausta viittä linjaa uhkasi lakkautus. Puronlahti-projekti esitti tarkempaa ohjeistusta eri linjojen saneeraukseen ja tilatarpeeseen. Muut jäsenkunnat Tuusulaa lukuun ottamatta suhtautuivat myönteisesti Järvenpään tilojen saneeraukseen. Tuusula ilmoitti, ettei kunta tarvitse lisää esitettyjä ammattikoulutuspaikkoja ja muutoinkin saneeraus pitäisi jakaa osiin ja tehdä vain kaikkein kiireellisimmät työt. Saneeraus jatkui alue kerrallaan. Keväällä 1985 vuorossa oli keittiöosan saneeraus ja laajennus. Urakoitsija kuitenkin teki konkurssin, kun työstä oli vasta viisi prosenttia valmiina. Toinen urakoitsija vei työn loppuun. Keittiön saneerauksessa jäi tilaa, johon sijoitettiin auditorio noin 70 hengelle. Pieneksi helpotukseksi Järvenpään luokkatarpeeseen putkiasentajien linja muutti vuoden 1986 alussa Keravalle. Linja toimi ah-

taissa tiloissa ja Keravalla linjalla oli luonteva yhteys siellä jo toimivan ilmastointiasentajien opintolinjan kanssa. Työpuoli muutti heti vuoden 1986 alusta ja teoria seuraavana syksynä. Vapautuviin putkiasentajan tiloihin saneerattiin tietokoneluokka, kielistudio, yleisaineiden luokka, opintojenohjaajan ja pääluottamusmiehen tilat sekä kuraattorin, apulaisrehtorin, oppilaskioskin ja varastojen vaatimat tilat. Kaikkiaan vuodelle 1986 Järvenpään oppitilojen saneeraamiseen ja laajennukseen oli varattu 19 miljoonaa markkaa.

Rehtori Kovasiipi eläkkeelle Yksi aikakausi päättyi vuonna 1986, kun Järvenpään koulun rehtorina alusta saakka eli 24 vuotta toiminut Vaito Kovasiipi jäi eläkkeelle. Viimeisessä kevätjuhlien puheessaan Kovasiipi sanoi muun muassa, että: ”On ollut helppoa toimia rehtorina koulussa, jossa on ammattinsa taitavia ja me-henkeä luovia työtovereita ja ennen kaikkea ystäviä.” Ihan kokonaan Kovasiipi ei Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliittoa jättänyt, sillä eläköidyttyään rehtorin virasta hän siirtyi ammattioppilaslautakunnan puheenjohtajaksi.

73


Rehtorina Vaito Kovasiiven jälkeen aloitti kuvassa vasemmalla oleva Pentti Rauhala. Kuvan opettajat ovat Eero Laaksonen ja Ilkka Tuomikoski.

Rauhala rehtoriksi Kuntainliiton pääkoulun rehtoriksi tuli 14 hakemusta, joista seitsemän valittiin haastatteluun. Heistä valituksi tuli Pentti Rauhala Järvenpäästä, varalle nimettiin Pentti Niekka Jämsänkoskelta. Silloinen talouspäällikkö Martti Laukkanen muistelee, että Rauhalan valinnan jälkeen päätöksenteko muuttui alkuvuosista, jolloin hallituksessa päätettiin hyvinkin pienistä asioista, esim. opettajien sairaslomista. Pentti Rauhalan kaudella asiakokonaisuuksia, kuten suuri osa henkilöstöasioista ja hankinnat, tulivat rehtorin ja talousjohtajan vastuulle. Muutos joudutti asioiden käsittelyä paljon.

minun muistoni

”Y

ksi Vaito Kovasiipeä kuvaava asia oli pikkutarkkuus. Kerran olimme Keravan sivukoulun rakentamisaikaan katsomassa työn edistymistä ja palasimme sieltä vasta puolenpäivän aikaan. Vaito oli tarkka ruokailustaan, hän meni aina samaan aikaan ja istui aina samalla paikalla. Tällä kertaa Vaiton paikalla istui rakennuspuolen opettaja Rikkosen Reijo. Hän sanoi siirtyvänsä pois, mutta Vaito sanoi, että istu siinä vaan ja istui vastapäätä. Ei siitä kuitenkaan mitään tullut, kun hän kiemurteli ja vääntelehti paikallaan. Hetken päästä Reijo sanoi: ‘Ei tästä tule mitään’ ja Vaito siirtyi omalle paikalleen. Martti Laukkanen

74


”Minulla on oikeastaan kolme ensikosketusta tänne. 1970-luvulla olin töissä Ammattikasvatushallituksen suunnittelutoimistossa, kun kuntainliitto suunnitteli koulutuksen laajentamista ja päätti teettää koulutustarveselvityksen. Muistelen, että yhdessä ammattikasvatustarkastaja Kari Stendahlin kanssa sen teimme.Tulevat Keravan ja Mäntsälän koulujen perustamiset pohjautuivat siihen tutkimukseen. Seuraava kosketus oli sivukoulun vihkiäisjuhlassa pidetty juhlapuhe. Olin siirtynyt 1983 töihin Yleisten ammattikoulujen liittoon, ja sen johtajan roolissa minut oli kutsuttu juhlapuheen pitäjäksi. Kolmas ensikosketus oli sellainen, että Vaito Kovasiipi otti kerran junassa puheeksi eläkkeelle siirtymisensä. Hän totesi, että olisin hyvä mies hänen seuraajakseen. Sen keskustelun perusteella hakeuduin opettajakoulutukseen Hämeenlinnaan ja hankin koulutuksen ihan tätä rehtorin tehtävää silmällä pitäen. Virka oli sitten aikanaan haussa ja muistan hakijoista ainakin Pentti Niekan, joka oli Jämsänjokilaakson ammattikoulun rehtori ja varmaan se kokenein vaihtoehto. Ilman äänestystä tulin valituksi, vaikka kyllä siinä väreili ilmassa vähän sellaista tunnelmaa, että miten mahtaa valtiotieteen maisteri tässä hommassa pärjätä. Minulla ei ollut sitä rehtoreiden perinteistä insinööritaustaa eikä opettajakokemustakaan opetusharjoittelua enempää. Ei sitä kukaan ääneen sanonut, mutta oli aistittavissa. Vaito Kovasiipi luovutti minulle avaimet 1.8.1986. Hänen lähes ainoa opastuksensa oli, että muista pitää huolta, että opettajat lähtevät ajoissa tunneille.” Pentti Rauhala

minun muistoni

”V

aito on harvinainen nimi, eikä sille ole nimipäivää almanakassa. Toimistossa raaputettiin Valton päivänä sakara pois L-kirjaimesta, jotta saimme Vaiton päivän ja syyn pyytää nimipäiväkahvitusta.” Raija Harjunpää toimistonhoitaja, Järvenpää Wärtsilänkatu

75


Pentti Rauhala:

Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996

I

nnostavimpana tapahtumana muistan vuosittaisen valmistujaisjuhlan, jossa rehtorina pidin puheen. Kun minusta tuli päätoiminen kuntayhtymän johtaja 1994, tuntui menetykseltä, kun en enää voinut rehtorina puhua juhlassa. Rehtorikaudellani alettiin mm. jakaa ruusut valmistuville. Kerran sain itsekin ruusun valmistuvalta erityisoppilaalta. Muistan häntä lämmöllä. Mieleen on jäänyt syyskuun alku 1986. Olin juuri aloittanut rehtorina. Kansakunnan tavoitti surusanoma pitkäaikaisen presidenttimme Urho Kekkosen kuolemasta. Oppilaat ja henkilökunta kutsuttiin työviikon alkaessa juhlasaliin, jossa lausuin lyhyet muistosanat. Se oli juhlava hetki. Kävimme myös Martti Laukkasen kanssa kirjoittamassa kuntainliiton surunvalittelut Ritarihuoneella olleeseen surukirjaan.

Onnistumisen elämyksiä Joskus 1980-luvun lopulla kouluun otettiin Keravan nuorisovankilassa vankeusrangaistusta kärsivä oppilas. Hän opiskeli puuseppälinjalla ja menestyi ja käyttäytyi opettaja Martti Huuhtasen mukaan erinomaisen hyvin. Hänen tuomionsa päättyi 8.5., ja kuraattori Pirkko Taipale tuli puhumaan, että voitaisiinko

76

tälle Keski-Suomesta kotoisin olleelle pojalle antaa jo silloin päättötodistus, kun hänen pitäisi päästä heti töihin. Tein silloin ratkaisun, että näin tehdään. Muistan hyvin tuon pojan rehtorin huoneessa, kun toivotin hänelle onnea ja menestystä elämässä. Ajattelin, että mikä oli saanut tuonkin hyväkäytöksisen pojan rikosten teille ja toivoin mielessäni, että koulu olisi hänelle portti parempaan elämään. Eräs sähkötekniikan oppilas oli koulussa eloisa velikulta, Jouko Ulvilan oppilas. Sai kuitenkin todistuksen, vaikka välillä oli vaikeaa. Näin hänet kerran Keravan asemalla. Hän kertoi olevansa hyvässä työpaikassa ja ansaitsevansa hyvin. Ilo täytti mieleni. Ajattelin, että siinä oli Jouko Ulvilan pedagoginen diplomityö, kun tuokin nuorimies saatiin hyvin työelämään. Ilon aihe oli menestys ensimmäisissä ammattitaitokilpailuissa, joissa vaatetusosaston oppilaat menestyivät. Järvenpään kaupunginjohtaja Kaarle Salmivuori onnitteli koulua kukkalähetyksellä. Rakennusosastolla oli vaativa vuotuinen oppilastyö, omakotitalon rakentaminen. Tarmokas Reijo Rikkonen johti toimintaa. Hänellä oli jatkuvat työelämäyhteydet Rakennus­ teollisuuden työnantajiin, joiden aluepäällik-

könä oli Pertti Kiho. Talojen myynti oli jännittävä tapahtuma, kun kirjalliset tarjoukset määräajan päätyttyä avattiin. Oppilastöistä tuli aika vähän reklamaatioita, mutta yhden sellaisen kyllä muistan. Talon ostajasta ­tuli myöhemmin Laurean opettaja. Omakotitalojen rakennustöissä tarvittiin kokeneita ammattimiehiä. Heistä erityisesti Pornaisten kokenut kunnallismies, kunnallisneuvos Kauko Jokinen, pitkän linjan ammattimies ja isällinen kasvattaja, on jäänyt mieleen.

Rakkaita harrastuksia Erityisellä lämmöllä muistan SAKU ry:n Kuerkievarin hiihtolomaviikkoja. Alkuvuosina Järvenpään ammattioppilaitoksessa talviloma määritettiin sen mukaan, milloin Kuerkievari oli vapaana, jotta voimme lähteä isommalla porukalla Ylläkselle. Tämä yhteisöllisyyttä edistänyt joustavuus loppui, kun eräs Mäntsälän opettaja kritisoi minua hiihtoa harrastamattomien työtoverien syrjinnästä. Keravan autolinjan opettaja Pekka Kurki opetti meidät laskettelemaan Ylläksen rinteillä. Myöhemmin johtoryhmä piti oman talvilomaviikkonsa Ylläksellä. Kaksi meistä, joista olin toinen, löysi aviopuolisonkin Lapin hangilta. Muistan, kun kerran matkustimme yhdes-


minun tarinani

sä Eira Stormin kanssa yötä myöten Lappiin. Eira oli varannut matkamusiikkia, mutta hänen tyttärensä oli sanonut, että rehtorille pitää olla klassista musiikkia, kuten Beethovenia. Mutta kyllä tosiasiassa tangot ja valssit soivat autossa. Hiihtoperinnettä monet ovat jatkaneet myös osallistumalla Finlandia-hiihtoon. Toisenkin harrastuksen sain Keudasta. Jaakko Usva ja Unto Siekkinen houkuttelivat minut Järvenpään Mieslaulajiin, mikä on ollut elämäni mieluisin harrastus. Juhlahetki oli myös, kun tohtorinväitöskaronkkani pidettiin Järvenpään ammattioppilaitoksessa perinteisistä karonkkamenoista osin poiketen. Silloinen lähityöyhteisöni Keravan kauppaoppilaitoksen henkilökunta muisti minua upealla ohjelmanumerolla. Hallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki piti puheen, jonka vieläkin osin muistan. Yhteistyö luottamusmiesten kanssa oli osa rehtorin arkea. Aluksi väänsimme kättä Arto Kankaisen kanssa siitä, mihin lukuvuonna 1986–1987 sopimuksiin tullutta yhden viikkotunnin suunnitteluaikaa saa käyttää. Myöhemmin luottamusmiehenä toimi Ritva Luukkainen, jonka pitämä puhe läksiäisjuhlassani on jäänyt mieleen, kun hän kiitti minua kansainvälisyyden polun avaamisesta Järvenpään ammattioppilaitoksessa.

77


Koulunuudistukset otetaan käyttöön 1980-luvun puoliväliin sijoittunut rehtorin vaihdos ei jäänyt ainoaksi muutokseksi. Paljon valmisteltuun keskiasteen uuteen peruslinjajärjestelmään siirryttiin syksyllä 1986. Se tarkoitti uudistettuja opetussuunnitelmia ja uutta oppilasarvostelua. Uudistus vaati opettajilta paljon työtä, mutta siihen siirtyminen onnistui hyvin. Muutostilasta tuli pian pysyvää, sillä Keski-Uudenmaan kuntien väestömäärä jatkoi kasvuaan. Perinteinen ammattikoulutus moninaisesta linjavalikoimasta huolimatta ei riittänyt alueen nuorison koulutta-

miseen. Jäsenkuntien ammattikoulujen linjarakenteen kehittämisestä aina vuoteen 1995 saakka tehtiin esitys Uudenmaan lääninhallitukselle ja Ammattikasvatushallitukselle. Esityksen tavoitteena oli tyydyttää alueen koulutustarvetta entistä paremmin ja lisätä muun muassa ylioppilaspohjaista koulutusta. Jäsenkunnissa oli suunniteltu koulutustarpeita ja päästy periaatteelliseen sopimukseen, että ammattikoulutuksen rinnalle kuntainliiton ylläpitoon pyritään hankkimaan myös muuta toisen asteen koulutusta.

”Tilanne oli aika mielenkiintoinen keskiasteen koulunuudistuksen kanssa. Nyt pääsin kentälle toteuttamaan samaa hommaa, jota keskusvirastotasolla olin ollut suunnittelemassa. Yleisjaksoajatus osoittautui aika pian toimimattomaksi. Kuitenkin ammatillisen koulutuksen huomiota ja arvostusta tämä uudistus selkeästi nosti. Muistan vanhempainiltojen kaavan. Paikalla oli lukion rehtori ja ammattikoulun rehtori, kumpikin esittelimme omaa koulutustamme. Kun oli keskustelun aika, niin innokkaasti kyseltiin kaikista lukion valinnaisaineista ja ne ammattikoulua koskevat kysymykset tulivat hiljaisesti tilaisuuden jälkeen. Kerran Järvenpäässä oli vanhempainilta, jossa opinto-ohjaaja näytti videota, jossa esiteltiin lukio- ja ammatillisen koulutuksen tietä. Video kertoi, että lukiotie kestää pitkään ja sen aikana kertyy paljon opintovelkaa, kun samaan aikaan ammattiin valmistunut jo tienaa. Keskustelussa jotkut vanhemmat kritisoivat sitä, miksi ammatillisen koulutuksen puolesta tehdään tällaista propagandaa ja ettei nuorille raha kaikkea merkitse. Nykyään suhtautuminen on aika lailla toisenlaista.”

Pentti Rauhala

78

Sosiaaliala Tuusulaan Tuusulan aiempi kielteinen lausunto Järvenpään ammattikoulun tilojen saneerausasiaan selittyy kunnanhallituksen 5.8.1985 tekemällä esityksellä perustaa sosiaalialan oppilaitos kunnan alueelle yhdessä kuntainliiton jäsenkuntien kanssa. Rehtori Kovasiipi suhtautui esitykseen periaatteessa myönteisesti. Hän esitti hallituksen puoltamana yksityiskohtaisia neuvotteluja ja jäsenkuntien myötämielisyyttä. Tuusulan esitys perustui sen yhdessä Keravan ja Mäntsälän kanssa jo vuoden 1981 viimeisenä päivänä valmistuneeseen keskiasteen kehittämissuunnittelun virkamiestoimikunnan ehdotukseen. Siinä sovittiin kaupan ja hallinnon oppilaitoksesta Keravalle, sosiaalialan oppilaitoksesta Tuusulaan sekä teknisen oppilaitoksen perustamisesta Järvenpäähän. Toimikunta ei ottanut kantaa hallintomalliin, mutta kuntainliitto oli siihen mitä sopivin vaihtoehto. Tuusula aloitti jo vuonna 1982 ehdotuksen mukaiset valmistelut ja haki perustamislupaa sosiaalialan oppilaitokselle, lainsäädännön vuoksi nimellä kodinhoitajaopisto. Hakemus valtioneuvostolle jätettiin 14.2.1985. Kouluun suunniteltiin sekä koulu- että opistoastetta niin, että koulupuolella olisi 40 peruskoulupohjaista ja 20 ylioppilaspohjaista


kodinhoitajan paikkaa sekä opistopuolella 20 peruskoulupohjaista sosiaaliohjaajan ja 20 ylioppilaspohjaista lähikasvattajan paikkaa. Tavoite oli aloittaa koulutus viimeistään syksyllä 1988. Uuden rahoituslain mukaan valtionapua oli saatavissa rakentamiseen 37 prosenttia eli seitsemän miljoonaa markkaa, kalustosta ja käyttökustannuksista valtionosuus oli 60 prosenttia. Sosiaalialan oppilaitosten tultua lisätyksi ammatillisten oppilaitosten lainsäädäntöön kuntainliitto teki vuonna 1986 valtioneuvostolle Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen perustamislupahakemuksen. Ammattikasvatushallituksen sosiaalialan pitkän ajan aloituspaikkatavoitteet Tuusulassa sijoittuivat vuosille 1987–1988, jolloin suunnittelu alkaisi 1986. Siihen saakka järjestettiin väliaikaista kodinhoitajakoulutusta, joka alkoi 1.8.1983 Tuusulan kunnan aloitteesta Hyrylässä, väliaikainen sosiaaliohjaajakoulutus oli alkanut elokuussa 1985. Sosiaalialan oppilaitoksen rakennuspaikaksi oli valittu tontti Kunnallisopistoa vastapäätä. Koulun perustamiskustannukset olivat tammikuussa 1986 noin 22 miljoonaa markkaa sekä kalustoon ja laitteisiin kymmenesosa siitä. Perustamiskustannukset laskettiin jälkikäteisen rahoituksen mukaan, koska rakennusaikainen valtionrahoitus ei ollut täy-

sin varmaa. Oppilaspaikkoina kolmelle suurelle kunnalle suunniteltiin 18 paikkaa kullekin, Nurmijärvelle 16, Mäntsälälle 8, Sipoolle 4 ja Pornaisille 2 eli yhteensä 84 oppilaspaikkaa. Kuntien sopimukseen Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksesta tuli kuitenkin pieni särö. Oli tehty periaatesopimus yhtä suurista maksuosuuksista ja muista osuuksista kolmen kunnan kesken. Liittohallituksen kokouksessa Järvenpään edustaja Esa Korpelaisen ilmoitti jääväävänsä itsensä sosiaalialasta päätettäessä. Hän ilmoitti, ettei Järvenpää osallistu sosiaalialan oppilaitoksen ylläpitämiseen. Vahvistus asialle saatiin, kun Järvenpään kaupunginjohtaja Kaarle Salmivuori ilmoitti, että kaupunki sanoutuu irti sopimuksesta. Järvenpään osuus sosiaalioppilaitoksesta olikin alkuvuosina muita kuntia pienempi. Alueen koulutuksen kehittämisestä oli tehty periaatepäätös, jonka mukaan Järvenpää sai tekniikan alan, Keravan kaupallinen opetus oli seuraava ja Tuusulan vuoro oli kolmanneksi.

Liittovaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen kättelee rouva Tellervo Koivistoa Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen vihkiäisissä 1989.

79


Virkamiehen muistoja Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestä Kari Stendahl jäi vuoden 2011 lopussa eläkkeelle Uudenmaan ELY-keskuksen sivistystoimentarkastajan virasta

M

illaiselta koulutuksen kehitys on näyttänyt viranomaisen näkökulmasta? Vuonna 77 menin Uudenmaan lääninhallitukseen töihin. Työni liittyi alussa 80-luvun keskiasteen koulunuudistukseen. Silloin ensimmäisen kerran mitattiin samalla mittatikulla koko maassa opiskelijamäärät ja koulutuspaikat. Uudellamaalla oli silloinkin tuhansia koulutuspaikkoja. Kun se suhteutettiin nuorten määrään, niin huomattiin, että täällä oli heikoin tilanne koko Suomessa. Jälkeenjääneisyyttä lähdettiin kuromaan umpeen. Ei ollut kyse sadoista paikoista vaan tuhansista. Se yllätti kaikki. Keski-Uudellamaalla ei ollut juurikaan muita oppilaitoksia kuin Järvenpään ammattikoulu. Suunnitelmissa oli paljon uusia oppilaitoksia tänne ja niitä alkoikin syntyä. Olin tekemässä koulutustarveselvitystä 70-luvun lopulla Keravan sivukoulun suunnittelun yhteydessä. Samalla laskettiin koko alueen koulutustarve ja seurauksena Keravan oppilaitos perustettiin. Mäntsälässä oli innokas kunnanjohtaja ja siellä hanke meni hyvin kuntavetoisesti.

80

Kun suuri koulutustarve Uudellamaalla huomattiin, tehtiin selvät suunnitelmat: parikymmentä uutta oppilaitosta tai huomattavaa laajennusta oli saatava alueelle. Aluepolitiikka ei haitannut uusien koulujen suunnittelua, vaan valtiolta ja kunnilta saatiin rahaa. Kuntayhtymä oli hyvä kuvio Keski-Uudellamaalla, koska suunnitelmat eivät olleet yhden kunnan tahdosta riippuvaisia, vaan päätökset saatiin joustavasti tehtyä. Sosiaalialan oppilaitoksen perustaminen vedettiin takaisin, kun lama ehti iskeä päälle ennen sen perustamista. 80-luvun koulunuudistus vaikutti niin, että rakennelmaa hajautettiin. Ennen sitä koulutus keskittyi pääkaupunkiseudulle, nyt perustettiin uusia oppilaitoksia pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tällä hetkellä ollaan menossa taas eri suuntaan, kun koulutusta keskitetään. Kaikkia vaiheita tarvitaan. Jos nyt olisi koulutustarpeessa sama tilanne kuin 70-luvulla, niin uusia oppilaitoksia ei saataisi näin paljon ympäri maakuntia. Tällainen väestöpohja tarvitsee kyllä omat koulut. KeskiUudenmaan alueella kaikki kunnat eivät ole radan varrella, jota pitkin pääsisi liikkumaan kätevästi.

Onko lääninhallituksen/ELY-keskuksen rooli suhteessa koulutukseen muuttunut vuosien varrella? Se on muuttunut paljon. Aikaisemmin ei ollut muodollista päätösvaltaa, mutta saimme hyvinkin paljon aikaiseksi osallistumalla suunnittelutöihin esim. oppilaitosrakentamisessa ja kouluverkon suunnittelussa. Kun muodollisia tehtäviä tuli lainsäädäntöön 90-luvulla, niin todellisuudessa vaikutusvalta väheni. ­Todellinen päätösvalta oli pitkälti mennyt oppilaitosten ylläpitäjille. Tällä hetkellä olemme rahoittajina eli ostamme työvoimakoulu­tus­ta. Aikuiskoulutuksen rahoitusmuodot ovat muuttuneet koko ajan. Tällä hetkellä Keudalla on työvoiman palvelu- ja kehittämistehtävä, josta saa se on erityisrahoitusta. Sitten ovat kaikki EU-hankkeet, joihin ELY-keskus on vahvasti kytkeytynyt. Siinä ovat isot rahat kyseessä. Olin itse viimeksi Keuda-vetoisen OpinOvi-hankkeen ohjausryhmässä. Millaisia muistoja sinulla on erityisesti Keudasta? Täällä on paljon läheisiä tuttuja, koska kaikki ovat tulleet minun aikanani tänne ja olin perustamisvaiheessa mukana. Näin pääsi synty-


minun tarinani

mään kiinteä suhde kuntayhtymään. Ei valmiiksi rakennettuihin kouluihin muodostunut samanlaista suhdetta. Eläkkeelle jäämiseen saakka olin samoissa ohjausryhmissä keudalaisten kanssa ja tapasin heitä parin kuukauden välein. Keuda on kohtalaisen nopeasti kasvanut melko pienestä isoksi, ulkoapäin on tullut monta uutta kuviota mukaan vuosien varrella, viimeisimpänä Adulta.

Kun ulkoinen maailma kehittyy sopivaan tilanteeseen, tulee koulutuksen suosion kasvu luontevasti tämän kehityksen mukana. Uskon, että tulevaisuudessakin työvoimatilanne

vaikuttaa suosioon. Tarve tiettyjen ammatinharjoittajien palkkaamiseen lisääntyy koko ajan ja koulutusta tarvitaan.

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden näkymät ELY-keskuksen näkökulmasta? Ammatillisen koulutuksen suosion kasvu alkoi aika yllättäen 2000-luvun alussa. Niin kauan kuin muistan, jouduttiin sitä ennen tekemään kaiken maailman kampanjoita suosion lisäämiseksi. Niillä ei ollut lyhyellä tähtäimellä juurikaan vaikutusta. Uskon suosion johtuvan pitkäjänteisestä työstä, joka pikkuhiljaa alkoi purra. Mahtoivatko hakijat suosion alkaessa ryhtyä käyttämään opinto-oppaina eri alojen palkkataulukkoja? Täällä koulutetaan ammatteihin, joissa tienaa aika hyvin. Ja olisikohan niin, että opiskelijat ovat alkaneet tehdä enemmän itsenäisiä valintoja, ei mennä enää vain vanhempien toivomusten mukaan.

81


Tuusulan kunta edellytti, että sosiaalialan oppilaitoksesta tehdään maisemaan sopiva rakennus. Martti Laukkanen muistelee oppilaitoksen suunnittelijan tulleen Aarno Järvisen suosituksen kautta. Hän piti esikuvana Jokelan monitoimitaloa. Ennen päätöstä kuntayhtymästä käytiin Oulussa katsomassa toimiston töitä ja käynti sai päättäjät vakuuttuneiksi valinnan oikeellisuudesta. Laukkanen sanoi, ettei tarjous ollut halvin, mutta tällä kertaa tyyli ratkaisi. Talon rakentamisessa ei ollut ongelmia ja kustannusarviot pitivät. Rakennus osoittautui toimivaksi myös käytännössä. Päivähoitoharjoittelua Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksessa 90-luvun alussa.

Tärkein Tuusulassa koulutettava perusammatti oli kodinhoitaja, joista oli pulaa etenkin Etelä-Suomessa. Lisäksi vuoden 1984 alusta voimaan astui sosiaalihuoltolaki, joka korosti avohoitoa ja muita vaihtoehtoja. Päivähoitaja ja sosiaaliohjaaja olivat uusia ammattialoja. Sosiaalialan oppilaitoksia oli myönnetty Uudellemaalle vain kaksi, Tuusulaan ja Helsinkiin. Koulutuksen kiinnostavuutta lisäsi se, että kunnan sosiaalihuollon virkoihin saattoi tuolloin pätevöityä vain alan koulutuspisteissä.

”Keskiasteen uudistus herätti kunnissa ennennäkemättömän harrastuksen ammatillisten oppilaitosten perustamiseen. Ensimmäisiä hommiani oli Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen perustamishakemuksen tekeminen.Tein sen lyijykynällä konseptipaperille, josta konekirjoittajat kirjoittivat sen puhtaaksi. Koulun vihkiäisissä 1989 oli Tellervo Koivisto kunniavieraana. Peruskiven muurauksesta on jäänyt yksi muisto. En ollut koskaan aiemmin ollut peruskiven muurauksessa ja ajattelin sitten heittää laastia useammankin lapiollisen. Mäntsälän kunnanjohtaja Tapio Hyyryläinen oli yleisön joukossa ja ihmetteli, että mitäs se Rauhala siellä puuhaa. Oli tietenkin tarkoitus, että yksi lapiollinen vain per henkilö. Pentti Rauhala

82


Kodinhoitajakoulutuksen rinnalla Tuusulassa kehittyi sosiaalialan monimuotokoulutusta, josta valmistui sosiaalikasvattajia. Syksystä 1993 Tuusulassa saattoi suorittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, joka suunniteltiin yhdessä Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksen kanssa.

Monialaisuuteen Kuntainliitto oli sosiaalialan koulutuksen aloittamisen myötä valmis muuttumaan monialaiseksi kuntainliitoksi. Samalla Nurmijärven kunta liittyisi kuntainliittoon oppilaitoksen osalta, vaikka oppisopimustoiminnassa se pysyi edelleen kuntainliiton ulkopuolella. Lisäksi perussääntö vaati uudistusta. Kuntainliiton uudeksi nimeksi oli kolme esitystä: Keski-Uudenmaan keskiasteen ammatillinen koulutuskuntainliitto, Keski-Uudenmaan ammattioppilaitosten kuntainliitto sekä Keski-Uudenmaan ammattikoulutuksen kuntainliitto. Hallitus päätyi viimeiseen nimivaihtoehtoon, vaikka yksi eriävä mielipide esitettiin. Tuusulan sosiaalialan oppilaitos siirtyi kuntainliiton alaiseksi vuoden 1987 alusta. Samalla Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitto muuttui monitoimikuntainliitoksi. Vireillä oli myös Keravan ja Mäntsälän ammattikoulujen muuttaminen itsenäisiksi op-

pilaitoksiksi, jotta niiden asema laajenevassa organisaatiossa vahvistuisi. Itsenäistymiselle oli sopiva aika, sillä uudistettu ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö astui voimaan 1.8.1987. Se tarkoitti uutta johtosääntöä ja järjestyssääntöä, joissa päätösvalta hajaantui aiempaa enemmän. Käytännössä se tarkoitti oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia, joita viimeisteltiin kou-

luilla. Lupa Mäntsälän ja Keravan ammattioppilaitosten muuttumiseksi sivukouluista itsenäisiksi oppilaitoksista saatiin 1.1.1991 al­ kaen. Uusi johtosääntö valmistui 90-luvun alussa. Tulosohjausjärjestelmä siirsi taloudellista vastuuta alemmalle tasolle. Tämä näkyi myös uutena talousarviomallina ja uusien esimiesten valintana ja henkilöstön kouluttautumisena.

”Yhdenkään jäsenkunnan kanssa ei ole syntynyt sellaista tilannetta, että olisi kunnan/kaupungin kanssa kiistelty kaavoituksesta. Kuntien kanssa pidettiin yhteisiä palavereja joko kuntayhtymän toimistolla tai kunnissa. Kunnat myös kutsuivat meitä kylään, tosin Järvenpään nykyinen johtaja ei vissiin ole kertaakaan kutsunut.Aiemmin tavattiin vähintään kerran kuussa. Hallituksen työskentelyssä jäsenten poliittinen kanta ei juuri tullut esiin eikä monta kertaa äänestettykään. Toisaalta hallitukselle tehdyt esitykset ovat olleet hyvin seikkaperäisiä. Kerran seutukaavajohtajana toimiva Aimo Lempinen, joka oli hyvin tarkka mies, sanoikin, että teette nuo esittelyt aina niin hyvin, ettei niistä voi edes keskustella.” Martti Laukkanen

83


Rauno Hoikkala:

30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssä

S

uoritin opettajan pedagogiset opinnot Hämeenlinnassa lu kuvuonna 1980–81. Keväällä 81 hain Järvenpään ammatti koulun radioasentajalinjan teoriaopettajan virkaa. Haastattelussa silloinen rehtori Vaito Kovasiipi kysyi, että pelaanko lentopalloa. En pelannut, mutta sain viran, koska muitakaan kelpoisia hakijoita ei ollut. Opettamista olin harjoitellut kolmisen vuotta Keski-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskuksessa. Siellä opiskelijat olivat lähes samanikäisiä kanssani, jopa vanhempia. Ammattikoulussa opiskelijoilla oli omat poikamaiset kujeensa. Pikkuhiljaa opiskelijat sai kuitenkin ruotuun ja siinä hyvänä tukena ja opastajana oli pitkäaikainen opettajakollega Jaakko Usva. Syksyllä 81 ammattikouluihin valittiin ensimmäiset osastonjohtajat. Kun Keravalle perustettiin sivukoulu ja sen rehtoriksi valittiin Lauri Hölttä syksyllä 82, niin minut valittiin hänen seuraajakseen sähköosaston johtajaksi. Uudelle opettajalle tulee luonnostaan kaikenlaisia luottamustehtäviä, kuten henkilökuntaneuvoston puheenjohtajuus, opettajayhdistyksen sihteerin ja myöhemmin pu-

84

heenjohtajan tehtävät. Opettajayhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa pääsin tutustumaan kuntayhtymän hallintoon, sillä olin opettajien edustajana kuntayhtymän hallituksessa.

Kollegoiden äänillä apulaisrehtoriksi Apulaisrehtori Leo Vallbackan jäädessä eläkkeelle vuonna 1989, minut valittiin hänen seuraajakseen. Apulaisrehtori valittiin silloin opettajien keskuudesta. Meitä oli neljä hakijaa ja vaalissa minä sain ylivoimaisesti eniten ääniä. Siitä oli hyvä aloittaa uusi tehtävä ja kohdata uudet haasteet. Parin vuoden kuluttua apulaisrehtorin toimenkuva vaihtui vs. rehtoriksi ja syksyllä 1994 minut valittiin Järvenpään ammattioppilaitoksen rehtorin virkaan Tarton yliopiston kirjastossa pidetyssä hallituksen kokouksessa, kaksi päivää ennen Estonian uppoamista. Keskeistä 90-luvun toiminnassa olivat oppilaitoskohtaisten opetussuunnitelmien kehitys, yhteistyön aloittaminen muiden ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden kanssa, laatuhanke ja kansainvälistyminen. 2000-luvulle siirryttäessä oppilaitoksen nimi muuttui Järvenpään ammattiopistok-

si. Kaikki linjat muuttuivat kolmivuotisiksi ja opiskelijat saivat yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa tiivistyi, kun työssäoppiminen alkoi ja vuosikymmenen loppupuolella otettiin käyttöön ammattiosaamisen näytöt.

Kuntayhtymän alkuperäinen koulutusyksikkö on edelleen suurin Keskeistä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kehittämisessä olivat yhteisprojektit Kuntoutussäätiön kanssa. Terttuhankkeessa koulutettiin työpaikkaohjaajia ja Nivelen tuloksena on nivel-luokka. Nivelprojektissa kehitettiin myös HOPS- ja HOJKSkäytänteitä. Opiskelijoiden opintojen keskeyttäminen väheni ja läpäisy parani. 2007 syksyllä Järvenpään yksiköt yhdistettiin Keuda Järvenpääksi ja näin toimittiin vuoden 2011 loppuun, Keudan ammattiopiston ja aikuisopiston perustamiseen saakka. Wärtsilänkatu 7:n koulurakennusta on laajennettu joka vuosikymmenellä. 80-luvun puolivälissä ruokasalia ja keittiötiloja laajennettiin. 90-luvun alussa auto-osasto ja rakennusosasto saivat uudet tilat, sähköosaston tiloja laajennettiin ja lähes kaikki muutkin tilat saneerattiin. 2000-luvulla rakennettiin audio-


minun tarinani

visuaalisen viestinnän opetustilat ja hieman lisätilaa puusepille. Parhaillaan on menossa koulun historian suurin laajennus, joka valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Wärtsilänkatu 7:ssä on aina ollut omaan työhönsä ja oppilaitoksen kehittämiseen sitoutunut henkilöstö. Esimerkkinä voisi mainita hyvät oppimistulokset ja kärkisijoitukset Taitaja-kilpailuissa, 90-luvun laatuhankkeet ja 2000-luvun kehittämishankkeet sekä vilkas kansainvälinen toiminta. Oppilaitoksen henkilöstön keski-ikä on ollut melko korkea viime vuosina, sillä harva on eronnut palveluksesta muun syyn kuin eläkkeelle siirtymisen vuoksi. Uuden nuoren ja pätevän henkilökunnan rekrytointi on haasteellista monella ammattialalla. Aluksi Järvenpään ammattikoulu oli kuntayhtymän ainoa oppilaitos, nyt 50 vuotta myöhemmin Keudalla on toimipisteitä toistakymmentä. Keudan ammattiopiston Wärtsilänkadun yksikkö on edelleen Keudan suurin toimipiste, vetovoimainen ja hyviä tuloksia tekevä oppilaitos, suunnannäyttäjä ja edelläkävijä monessa asiassa.

85


Järvenpään saneeraus Syksyllä 1988 alkoivat Järvenpään ammattioppilaitoksen lisä- ja saneeraustyöt toden teolla. Uusia tiloja valmistui auto- ja kuljetustekniikalle sekä rakennus- ja pintakäsittelytekniikalle. Muiden linjojen tiloja saneerattiin. Pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tasanko Oy Keravalta ja suunnittelijana Arkkitehtitoimisto Jorma Pankakoski Ky Järvenpäästä. Järvenpäässä toimitilojen saneerausprojekti kesti kaksi vuotta kunnes tilat oli kokonaan uusittu. Kyseessä oli mittava, yli 30 miljoonan markan hanke. Luottamusmiesvaihdoksia Liittohallituksen puheenjohtajana 19.5.1967 alkaen toiminut Tauno Valo jäi pois luottamustoimestaan. Samoin liittohallituksen varapuheenjohtaja Keijo Kortelammen kausi päättyi kuin myös vuodesta 1977 liittohallituksessa istuneen Kalle Sariolan. Uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Tapani Ranki vuonna 1989.

Laajeneminen Nurmijärvelle Syksy 1989 toi Nurmijärven ammattioppilaitoksen ensimmäistä kertaa mukaan kuntainliiton toimintakertomukseen, sillä kunnan ylläpitämä ammatillinen oppilaitos siirtyi kuntainliiton ylläpidettäväksi. Samalla alkoi

toimitilojen saneeraussuunnitelmien laatiminen. Työt toteutettiin muutamassa vaiheessa. Vuonna 1993 oli vuorossa saneerauksen neljäs vaihe, jonka urakkasopimus allekirjoitettiin marraskuussa. Se käsitti metalli- ja putkiasentajalinjojen tilat.

”Olin ollut jo pitkään mukana Keravan kunnallispolitiikassa, valtuustossa kymmenen vuotta, josta viimeiset vuodet puheenjohtajana. Sitten siirryin kuntainliiton hallitukseen puheenjohtajaksi. Tavoite oli saada hallinnosta irti niin paljon kuin mahdollista niin pienin ristiriidoin kuin mahdollista. Olin aloittanut kunnallispoliittisen urani Keravalla vaiheessa, joka oli äärimmäisen riitaista ja halusin välttää senkaltaisen toiminnan.” Tapani Ranki

”Nurmijärvi oli pysähtyneessä tilassa. Se olisi varmaan lakkautettu muutaman vuoden kuluttua. Kunnanjohtaja Toivo Seppälä ajoi vahvasti koulun liittämistä kuntainliittoon. Oppilaitoksen rehtori Reijo Kautiala jäi pian kuntainliittoon siirtymisen jälkeen eläkkeelle. Aluksi rehtoriksi valittiin Mauri Piippo, mutta hän lähti aika pian Lahteen apulaisrehtoriksi. Seuraava rehtori oli Antero Velling. Hänet valittiin vuonna 1991. Hän on konetekniikan insinööri ja metalliala oli hänelle erityinen lempilapsi. Hän uskoi koko ajan alan koulutukseen, vaikka välillä oppilaista oli pulaa. Kauteni lopussa Velling puhalsi alan koulutuksen uudestaan henkiin ja jonkinmoisella menestyksellä.” Pentti Rauhala

86


Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä Antero Velling muistelee Nurmijärven ammatillisen koulutuksen historiaa. Velling toimi Nurmijärven koulutusyksikön rehtorina vuosina 1991–2011.

K

eski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymään sittemmin liittynyt ammatillinen koulutus Nurmijärvellä sai alkunsa vuonna 1958, kun Kotiteollisuuskoulun rakentaminen alkoi. Hanke oli aikanaan paikkakunnalla suuri sekä merkittävyydessään että laajuudessaan. Kukin Nurmijärven silloisista keskuksista Klaukkala, Rajamäki ja Kirkonkylä tavoittelivat oppilaitoksen rakentamista sen alueelle. Lopulta ratkaisemattoman kiistelyn jälkeen paikaksi valittiin kompromissina Perttula, joka oli ei-kenenkään-maalla. Perttulaa puolsi sekin, että sieltä oli jonkinlaiset yhteydet kaikkiin keskuksiin ja paljon läpikulkuliikennettä. Matka Kirkonkylään ja Klaukkalaan oli suunnilleen yhtä pitkä, Rajamäelle oli vähän pidempi matka. Rakennustyömaa oli aikoinaan iso hanke. Työtä tehtiin paljon käsivoimin. Alakerta kaivettiin lapioilla maan sisään ja kaivettu maa ajettiin hevosilla pois. Siihen aikaan ei elementtejä vielä käytetty. Vuonna 1960 päästiin aloittamaan opetustyö. Ravitsemis- ja autopuoli sekä puuseppäpuoli olivat ohjelmassa ensi alkuun. Muistelen kuulleeni, että jo silloin oli myös vaatetusalan

88

opetusta. Seuraavana syksynä 1961 alkoi ammattikoulutoiminta, sillä Nurmijärven kunta oli hakenut ja saanut ammattikouluoikeudet.

Ammattioppilaitoksen aikaan

sa nauhoitetun puhelun pyörimään. Siitä lähtien saatiin liikuntahallin suunnittelu käyntiin. Itse en kuitenkaan rehtorina ottanut nauhuria näin tehokkaaseen käyttöön.

Vuonna 1987 oppilaitos muuttui ammattioppilaitokseksi osana lakiin perustuvaa valtakunnallista muutosta. Samaan vuoteen ajoittuu ensimmäisen koulun laajennus, kun rakennettiin oppilasravintola. Kunta rakensi sen omana työnään, tosin pitkän kiistelyn jälkeen. Kunnan suhtautumisesta oppilaitoksen kehittämistavoitteisiin kertoo esimerkki 1970-luvulta: Ammattioppilaitoksen rehtori Reijo Kautialalla oli tapana nauhoittaa puhelut. Kuulemani jutun mukaan vuonna 1975 ei millään meinattu saada liikuntasalia. Reijo oli ollut yhteydessä Ammattikasvatushallitukseen, kun hän yritti sitä kautta saada asiaa läpi ja rahoitusta järjestettyä. Kerran tuli Helsingistä puhelu, että nyt rahoitus olisi saatavissa. Kautiala totesi, ettei kunta hyväksy sitä. Ammattikasvatushallituksen edustaja sanoi, että sano niille pässinpäille, että se kannattaa hyväksyä, koska tulee niin suuri prosentti valtionapua. Reijo Kautiala teki työtä käskettyä ja pisti kunnanhallituksen kokoukses-

Vuoden 1989 alusta oppilaitos liittyi Keski-Uudenmaan ammatillisen koulutuksen kuntayhtymään. Nurmijärven kunta huomasi, ettei se pysty hoitamaan ammattioppilaitosta. Oppilaitoksen rahoitus kulki kunnan budjetin kautta, eikä sellainen toiminta oikein istunut kunnan toimintaan. Tämä näkyi esimerkiksi hankinnoissa, kun alettiin kirjaimellisesti noudattaa kunnallisia ohjeita eikä sellainen toiminta sopinut ammatillisen oppilaitoksen pyörittämiseen. Toisekseen Nurmijärven ammattioppilaitos oli kooltaan liian pieni toimiakseen yksittäisenä oppilaitoksena. 1980-luvun alussa oppilaita oli vain noin 150. Sillä oppilasmäärällä ei pystytty vastaamaan tuleviin haasteisiin, kun kunnassa ei ollut myöskään riittävää tietämystä koulutusasioista. Alkuvuodet osana kuntayhtymää eivät nekään olleet helppoja. Oppilasmäärä putosi vieläkin alemmas 1990-luvun alussa, kun yleinen

Osaksi kuntayhtymää


asenneilmasto suosi lukioon menoa ja lama vaikutti kouluttautumishalukkuuteen. Vähitellen toiminta pääsi käyntiin. Nurmijärven sijainti on sellainen, että sieltä ei ole hyviä yhteyksiä muualle Keski-Uudellemaalle. Sen vuoksi on pakko kehittää paikallista koulutusyksikköä, koska liikkua ei voinut. Vuodesta 2000 lähtien Nurmijärvellä toimittiin Nurmijärven Ammattiopiston nimen alla.

”Rehtorina Velling ei ollut riidaton henkilö, mutta raha-asioissa hän oli todella tarkka. Sitä Nurmijärvi siihen aikaan totisesti tarvitsi. Ilmeisesti se ei olisi ikinä ilman kuntayhtymän ohjausta ja tukea päässyt jaloilleen. Nurmijärven koulutuslinjoja pitää tarkastella suhteessa kunnan elinkeinoelämän rakenteen muutoksiin. Siinä on tapahtunut nopeita muutoksia. Koulutus on saatu seuraamaan alueellista kysyntää lyhyelläkin reagointiajalla.” Tapani Ranki

89


Antero Velling:

Oman tien kulkija Nurmijärveltä

I

nnostuin opettajan ammatista jo oppikoulussa teknisen työn opettajan ansiosta. Meninkin oppikoulun jälkeen Lahden kotiteollisuusopistoon sillä ajatuksella, että olisin jatkanut opiskelua samassa yhteydessä olevassa kotiteollisuusopettajaopistossa. Opettajakoulutus kuitenkin lakkautettiin ja hautasin siltä erää haaveet opettajan ammatista ja opiskelin insinööriksi. Minusta tuli tuotesuunnittelija. 70-luvun laman aikaan olin pari vuotta työttömänä enkä suostunut ottamaan mitään muita hommia vastaan. En kadu työttömyyttä, sillä se oli hauskaa aikaa ja tulin silloin sattuman kaupalla suorittaneeksi kasvatustieteiden appron kesäyliopistossa. Tuttu tyttö houkutteli minut lyhyellä varoitusajalla mukaan pääsykokeisiin ja koska olin aina hyvä lunttaamaan, pääsin sisään, vaikka tyttö itse ei päässyt. Suoritetusta approsta olikin odottamatonta hyötyä, kun aloin vuonna 1982 taas miettiä opettajaksi ryhtymistä. Pistin hakemuksen Hämeenlinnan opettajaopistoon. Sattui olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin pääsyvaatimuksena koulutukseen oli kasvatustieteen appro ja se karsi pois suuren osan hakijois90

ta. Minä pääsin opiskelemaan, ja jo seuraavana vuonna opettajaksi Lahteen. Siitä vuoden päästä hakeuduin Nurmijärvelle, silloiseen kunnan oppilaitokseen. Olin koulun opettajayhdistyksen puheenjohtajana, kun alettiin puuhata liittymistä kuntayhtymään. Minä ja kaikki muutkin opettajat vastustimme sitä tietenkin, koska pelkäsimme, mitä olisi edessä. Kuntayhtymään kuitenkin liityttiin. Jo 90-luvun alussa rehtoriksi siirryttyäni olin valmis myöntämään, että se oli ainoa oikea vaihtoehto: kuntayhtymässä on ollut todella hyvä työskennellä ja asioita on aina saanut hyvin eteenpäin. Nurmijärven koulutusyksikköä on haluttu kehittää. Jotkut tosin sanovat, että se johtuu siitä, etten minä ole antanut periksi ennen kuin olen saanut tahtoni lävitse ja ajamani asian toteutettua. Aluksi rehtorina tuli vastaan koko ajan uusia asioita ja olisin ollut todella pulassa, jos apuna eivät olisi olleet kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala ja Keravan rehtori Lauri Hölttä, joka oli minulle kuin isä. Hän auttoi ja neuvoi aina tarvittaessa esimerkiksi mutkallisissa laki­asioissa. Nurmijärven yksikössä on rakennettu jo-

”En kadu työttömyyttä, sillä se oli hauskaa aikaa ja tulin silloin sattuman kaupalla suorittaneeksi kasvatustieteiden appron kesäyliopistossa. Tuttu tyttö houkutteli minut lyhyellä varoitusajalla mukaan pääsykokeisiin ja koska olin aina hyvä lunttaamaan, pääsin sisään, vaikka tyttö itse ei päässyt.”


minun tarinani

ka vuosi ja olenkin joutunut opettelemaan paljon rakennushankkeen vetämiseen liittyviä asioita. Aluksi uskoin liikaa siihen, mitä kunnan miehet ja rakentajat minulle sanoivat, sittemmin olen opetellut luottamaan enemmän omaan näkemykseeni. Koulutusyksikön opiskelijamäärä on noussut joka vuosi, nyt sisällä on noin 460 opiskelijaa ja laajennuksen ansiosta lisääkin mahtuisi, kun vain rahoitus saataisiin. Nurmijärvi on ollut lukioyhteistyön pioneeri Keudassa. Meillä oli jo 90-luvulla kaksoistutkintolaisia Käpylän iltaoppikoulun Klaukkalan toimipisteessä. Toimipiste on nykyisin osa Arkadian yhteislyseota, jonka kanssa yhteistyö jatkuu edelleen. Minun näkemykseni mukaan Keudassa ovat asiat todella hyvin kohdallaan ja talous on tasapainossa. Olen järjestyksen ihmisenä sitä mieltä, että yhtenäisyyttä pitää uudessa kuntayhtymän organisaatiossa vieläkin vahvistaa. Yhteistyö kuntayhtymän eri koulutusyksiköiden välillä on onneksi koko ajan lisääntynyt, esimerkiksi opetussuunnitelmat on saatu yhtenäistettyä.

91


Kaupallinen opetus Keravalle

K

aupan ja hallinnon alan opetus Keravalla kietoutuu alkuvaiheissaan Hyvinkään kauppakouluun, jonka perustamista valmisteltiin saman aikaan kuin Keski-Uudenmaan kuntayhtymän silloista ensimmäistä koulua Järvenpään ammattikoulua. Molempia valmisteltiin 1950-luvun loppuvuosina. Hyvinkäällä kauppakoulu aloitti vuotta Järvenpäätä aiemmin eli syyskuussa 1961. Kahden vuoden päästä kauppakoulun rinnalla aloitti kauppaopisto ja oppilaitoksen

nimeksi vaihtui Hyvinkään kauppaoppilaitos. Aiemmin hyvinkääläisten piti matkustaa muille paikkakunnille hankkimaan kaupallista opetusta. Keravalaiset kaupallista koulutusta etsivät joutuivat elämään tällaisessa tilanteessa vielä pari kolme vuosikymmentä ennen kuin Kerava sai oman kauppaoppilaitoksen. Esimakua alan koulutuksen järjestämisestä Keravan rajojen sisäpuolella saatiin lukuvuonna 1982–1983, kun Hyvinkään kauppaoppilaitoksella oli Keravalla sivutoimipiste.

Modernia kieltenopetusta Keravan kauppaoppilaitoksessa 1990-luvun alussa.

92

Tuolloin maakunnassa oli suuri tarve ammattikoulutuspaikoille, joten lääninhallituksen ja Keravan kaupungin esityksestä Hyvin­kään oppilaitos perusti Keravalle sivutoimipisteen Keravan Työ­väenyhdistyksen toimitaloon. Siellä opiskelunsa aloitti kaksi luokkaa, joista toinen oli koulutasoinen ja toinen opistotasoinen. Opettajat tulivat päivittäin Hyvinkäältä Keravalle junilla tai autoilla. Sivupisteen toimintaa johti opettaja Risto Muotka. Opiskelu Keravalla jäi tässä vaiheessa vain tähän yhteen lukuvuoteen. Hyvinkään oppilaitokseen valmistui lisärakennus ja liikkuminen vaihtui toiseen suuntaan. Keravalaiset opiskelijat jatkoivat opintonsa päätökseen Hyvinkäällä. Keravan kaupunki toivoi kaupallisen opetuksen säilymistä kaupungissa, mutta esimerkiksi erikoistumisopintojen järjestämiseen ei ollut edellytyksiä. Toinen hankala asia oli palkkauskysymys. Jotenkin opettajille olisi pitänyt korvata matkustus Keravalle ja siitä aiheutuva työajan pituuden kasvu. Hyvinkään ja Keravan kaupunginvaltuustot ehtivät jo hyväksyä lisäpalkan tilanteen ratkaisuksi, mutta koska Kerava ei ollut opettajien työnantaja, siitä aiheutui hallinnollisia kiemuroita. Lisäpalkka sovittiin maksettavaksi laskutuksen kautta Hyvinkään kaupungille. Järjestelmä ei sopinut kunnalliselle sopimusval-


tuuskunnalle, joten Keravan odotus jatkui. Vuonna 1989 perustettiin kuntayhtymään kauppaoppilaitos, joka toimi aluksi vuokratiloissa Saviolla, Klondyke-talossa. Aloittavia luokkia oli kolme ja niillä 88 opiskelijaa. Kaksi luokista oli peruskoulupohjaisia ja kolmas ylioppilaspohjainen julkishallinnon linja. Rehtoriksi valittiin opetusneuvos Eero K. Mäkinen, jolla oli kuusi päätoimista ja kolme sivutoimista opettajakollegaa sekä yksi toimistovirkailija. Eero K. Mäkinen oli maan kauppaoppilaitosten rehtoreiden kokeneinta kaartia. Hän oli myös kauppaoppilaitosten liiton pitkäaikainen asiamies. Oppilaitoksen toiminta alkoi julkishallinnon koulutuksen painotuksella, mutta jo ensimmäisen lukuvuoden aikana se muuttui markkinointia ja myyntiä painottavaksi. Toisena lukuvuonna uusina linjoina perustettiin ylioppilaspohjaiset markkinoinnin, ulkomaankaupan ja laskentatoimen linjat sekä kirjastolinja. Samoin iltaopetus alkoi ylioppilaspohjaisella markkinointilinjalla. Näin oppilasmäärä jo kolminkertaistui, ja luokkatiloihin hankittiin tietokoneita ja varustettiin erikoisluokkia. Näillä toimilla pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstön kouluttamisesta tuli oppilaitoksen keskeinen toimintaperiaate. Klondyke-talo oli vanha teollisuuskiinteistö, jossa Nokia oli valmistanut aiemmin

kumituotteita. Tamperelainen kiinteistöyhtiö omisti talon, josta vuokrattiin sen verran tilaa kuin tarvittiin. Talo oli niin iso, että siitä voitiin vuokrata aina lisätilaa tarpeen mukaan. Omistaja saneerasi tilat, koska tiedossa oli, että heti kun päätös valtionosuudesta saadaan, kuntayhtymä aloittaa oman talon rakentamisen kauppaoppilaitosta varten. Klondyken tiloissa pystyi antamaan koulutusta, vaikkeivät ne Martti Laukkasen muistaman mukaan olleet hyvät, seinät ja lattia olivat kevyesti tehtyjä. Laukkanen kertoo, että kauppaoppilaitoksen toimintaa aloitettaessa oli tarve noin 30 miljoonan markan rahoitukselle. Siihen aikaan kunnat ottivat valuuttaluottoja ja yrittivät suostutella kuntayhtymääkin siihen. Jopa tilintarkastaja puhui talouspäällikölle valuuttaluottojen puolesta. Jonkin ajan kuluttua pamahti päälle devalvaatio. – Laskin, että tienasimme noin neljä miljoonaa, kun emme ottaneet valuuttaluottoja, Laukkanen sanoo. Kauppaopiston hakijamäärä oli suuri, opiskelijoita tuli heti enemmän kuin oli ajateltu. Talossa sattui tulipalokin, josta Laukkanen kertoo seuraavasti: – Sinne oli poikajoukko murtautunut, joten seuraavana päivänä olimme ilman opetustiloja. Vahingontekijät löydettiin ja saatiin vakuu-

Keravan kauppaoppilaitos toimi aluksi vuokratiloissa Keravan Klondyke-talossa.

93


Eero K. Mäkinen:

Keravan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistoja

K

erro Keravan kauppaoppilaitoksen alkuajoista. Keväällä 1989 kävimme Suomen kumitehtaan Savion tehtaalla mustassa teollisuushallissa, jossa johtava rehtori totesi, että tähän tulee sitten kauppaoppilaitos. Ensin rakennettiin tilat kolmea luokkaa varten, sillä toiminta alkoi kolmella luokalla ja noin 90 oppilaalla syksyllä 1989. Opetusviranomaisten suunnitelmissa oli ollut julkishallinnon koulutuskeskus, mutta opettajien kanssa totesimme, että alueelle tarvitaan pienten ja keskisuurten yritysten myynnin ja markkinoinnin koulutuskeskus. Näin jo ensimmäisenä vuonna muutettiin toimintatarkoitusta Kehä III:n ulkopuolella olevan alueen tarpeita vastaavaksi. Pikkuhiljaa toimintaa kehitettiin ja saatiin ylioppilasosastoja. Ylitarkastaja Maija Kärki sitten soitti, että pitäisi saada kirjastolinja. Elokuun alussa minä soitin hänelle, että kirjastolinja myöhästyy kaksi viikkoa. Hän sanoi, että eihän sitä tarkoitettu tänä vuonna, vaan se oli toivomus. Minulle on opetettu, että esimiehen toivomus on suora käsky, joten se toteutettiin. Kirjastolinja oli erittäin hyvä, kun me ryhdyimme kehittämään itseohjautuvaa opiskelua avoimessa oppimisympäristössä. Se tar-

94

koitti sitä, että tulokset ratkaisevat – ei se missä, miten ja millä tavalla on opittu. Eihän seinille opeteta. Pidimme koko henkilöstön kesken kehittämispalavereja. Olimme Vierumäellä ja heittelimme aivan mahdottomiakin ajatuksia, mutta siitä se lähti. Seuraavaksi totesimme, että oli paljon ihmisiä, jotka olivat töissä, mutta joilla ei ollut kaupallista koulutusta. Tämä kaupallisen koulutuksen puute esti heitä toimimasta ihan sataprosenttisesti työssä ja se hidasti myös urakehitystä. Sen vuoksi perustimme iltaluokat. Opiskelijat oppivat perustamalla opintoyrityksiä, joilla oli kummiyritykset liike-elämässä. Periaatteena oli aito kontakti työelämään ja ”learning by doing”, sillä pelkästään kirjasta lukemalla ei opi. Avainsanoina olivat käytännönläheisyys, työelämälähtöisyys ja aito kontakti työmaastoon. Monet oppilaat myös työllistyivät tätä kautta. Pikkuhiljaa tämä malli levisi muihinkin oppilaitoksiin. Saimme avoimen oppimisympäristön ideologian menemään läpi niin, että kun toiset oppilaitokset kyselivät sitä Opetushallituksesta, niin siellä sanoivat, että menkää Keravalle. Ja kyllähän meillä paljon väkeä kävikin. Kieltenopetus oli tärkeässä asemassa. Meillähän oli paitsi kielistudiot, myös interak-

tiiviset laitteistot jne. Kielten opiskelu ja tietotekniikka ovat välttämättömiä apuvälineitä. Joskus kuulin sellaista, että Keravan kauppaoppilaitokseen on helppo päästä, mutta sieltä ei ole helppo päästä. Osaamista piti olla ja se piti olla näytettynä. Minkälaista meininki oli alkuaikoina koulussa? Meininki oli aika monitahoinen. Kun huomenna olisi pitänyt alkaa koulu, niin me jouduimme juhlakamppeissa opettajien kanssa järjestämään luokkia ja pulpetteja. Mutta tu-

”Joskus kuulin sellaista, että Keravan kauppaoppilaitokseen on helppo päästä, mutta sieltä ei ole helppo päästä. Osaamista piti olla ja se piti olla näytettynä.”


minun tarinani

li valmista. Ja harvemmin oli mitään pahempia konflikteja. Oppilaitoksen hallinnossa otettiin heti alusta lähtien huomioon oppilaiden mielipiteet. Oppilaat saivat osallistua suunnitteluun. Kalustohankinnat hoidettiin siten, että aineryhmälle sovittiin tietty summa, minkä he saivat käyttää. He itse miettivät, mikä on paras hankinta ja ottivat tarjoukset jne. Minä katsoin ne tietysti vielä läpi, mutta eipähän niihin tarvinnut puuttua. Onko joku erityinen muisto, joka on jäänyt mieleen Keravan kauppaoppilaitoksen ajalta? ”Eeron enkelit” eli naispuoliset opettajat, jois­sa primus motorina oli ilmeisesti Helena Forsman. He lauloivat mm. minun syntymäpäivilläni. Minua lämmitti, että opettajat vaivautuvat vielä koulutyön ulkopuolellakin ottamaan henkilökohtaisesti kontaktia. Minkälaisia olivat kauppaopiskelijat Keravalla? Minusta opiskelijat olivat mukavia ja he osasivat sanoa oman mielipiteensä. Meillähän oli periaatteena se, että kun minä olen koulussa ja ovi on auki, niin sinne saa tulla. Ei tarvitse mitään aikoja tilata. Ja jonkin verran he kä-

”Minusta opiskelijat olivat mukavia ja he osasivat sanoa oman mielipiteensä. Meillähän oli periaatteena se, että kun minä olen koulussa ja ovi on auki, niin sinne saa tulla. Ei tarvitse mitään aikoja tilata.” Kaarina Nivala onnittelee eläkkeelle jäävää Eero K. Mäkistä vuonna 1993.

vivät sitten minun luonakin puhumassa ihan omista asioistaan. Oppilaitos muuttui enemmän ylioppilaspainotteiseksi, koska yhä useampi opiskelija jatkoi lukiossa. Useille opiskelijoille kauppaoppilaitos oli vaihtoehto, kun he eivät päässeet korkeakouluihin. Opiskelijapoikien kanssa tehtiin sitten herrasmiessopimuksia, kättä päälle ja näin. Muistan yhdenkin opiskelijan, joka olisi muuten pärjännyt, mutta kirjanpidossa oli ongelmia ja hänellä oli jo tenttikerrat täynnä. Asetuksessa oli, että ottaen huomioon olosuhteet

jne. voi rehtori harkintansa mukaan antaa lisäaikaa. Teimme hänen kanssaan sopimuksen, että nyt sinä luet ja sinä saat vielä kerran yrittää. Ja niin pojasta tuli merkantti. Mikä oli ksylitol-periaate? Jos joku asia on mielessä, sitä ei pidä hautoa ja selän takana puhua. Ksylitol-periaate on, että ”suu puhtaaksi ja heti”. Opettajatkin pikkuhiljaa oppivat sen. Oppilaat oppivat paljon nopeammin. Kyllähän se on niin, että kun asioita katsotaan eri kantilta, niin niistä voi löytyä korjaamisen varaa. 95


Klondyke-talossa oli käytössä monenlaista toimintaa mahdollistavia tiloja.

96

tuksesta korvaus. Rehtori Mäkinen jäi eläkkeelle vuonna 1993. Pentti Rauhala toimi johtavana rehtorina myös kauppaoppilaitoksen johdossa sen jälkeen vuoden verran. Vuonna 1994 rehtoriksi valittiin Tuija Hirvikoski-Uitto Vaasasta. Hirvikoski-Uitto oli työskennellyt aikaisemmin Vaasan yliopistossa ja Ammattikasvatushallituksessa. Kymmenen vuoden päästä Keravan kauppaoppilaitoksessa oli 16 luokkaa, joten se kuului maan keskisuurten oppilaitosten joukkoon. Vuosien mittaan varsinkin kieliopinnot ja kansainvälisyys olivat nousseet tärkeiksi. Keravalle hankittiin ajanmukainen kielistudio ja interaktiivisia opetuslaitteita sekä haluttiin kehittää osallistuvaan opetukseen uusia muotoja. Esimerkiksi UTOPIA-hanke keskittyi nimenomaan kehittämään avointa oppimisympäristöä.

Koulutusta lama-aikana Lama iski voimalla suomalaiseen yhteiskuntaan 1990-luvulle siirryttäessä. Opiskelijoita autettiin kesätöiden ja työpaikkojen hankinnassa. Opettajat kouluttivat itseään muun muassa KELPO-koulutuksessa. Tämä täydennysja pätevöittämiskoulutus oli suunnattu erityisesti pohjakoulutukseltaan teknikoille. Opetuksessa siirryttiin tuntikehysjärjestelmään ja viikkotyöaika lyheni 35 tuntiin jaksojärjestelmään siirtymisen myötä. Opetusta kehitettiin muutoinkin ja käynnisteltiin esimerkiksi Kellokosken lukion kanssa ammatillisen valinnan syventämiskokeilu vuosille 1990–1993, samoin ylioppilaspohjaista koulutusta lisättiin jokaisessa toimipisteessä, kuten Keravalla laitoslaborantin koulutuksen kokeiluna.


Keravan kauppis, nykyinen Keudan Keskikadun koulutusyksikkรถ, on tunnettu aktiivisesta teatteriharrastuksesta.

97


1990-luvun lamavuosina yhtymähallitus päätti, että johtavan rehtorin tehtävä muutetaan kuntayhtymän johtajan tehtäväksi. Talous­

johtajan virka oli perustettu jo muutamia vuosia aiemmin. Virkasääntely oli vielä voimassa viimeisiä aikojaan. Yhtymävaltuusto hyväksyi

minun muistoni

”O

pettajan työssä kohtaa erilaisia nuoria, erilaisia lahjakkuuksia. Siinä on tämän työn rikkaus.Vuonna 1991 sekä kuoromme että duomme saivat SAKU ry:n kulttuurikisoissa kunniamaininnan. He lauloivat kaksi laulua: Sininen ja valkoinen sekä We Are the World. Opiskelijat olivat pukeutuneet eri kansallisuuksien tavoin – oli arabi, afrikkalainen ja kiinalainen. Kuoroidean keksi IB:n opiskelija Tanja Lämpsä, joka on myöhemmin laulanut useissa Keravan Oopperan produktioissa. Muistan hyvin myös yhden opiskelijan, merkonomiopiskelija Taina Heinosen, joka osallistui elokuvakäsikirjoit-

98

tamisen valinnaiskurssiini kevättalvella 1998. Laadimme kurssilla käsikirjoituksen kolmen minuutin lyhytelokuvaan. Tainan käsikirjoituksen muistan yhä: se kertoi tytöstä, joka varasti pyykkituvasta farkut ja kärsi kovia tunnontuskia. Lyhyeen käsikirjoitukseen oli saatu todella vahva lataus. En oikeastaan yllättynyt, kun hänen nimensä alkoi näkyä elokuvien lopputeksteissä esimerkiksi tuotantoassistenttina tai apulaisohjaajana. Hän pääsi kauppiksesta suoraan Taideteolliseen korkeakouluun ja tekee työtä elokuvan ja television parissa.” Kaarina Nivala lehtori, Kerava

päätöksen, mutta Lauri Norvio valitti siitä. Valitus meni läpi Pentti Rauhalan mukaan virheellisin perustein, valtuuston päätös kumottiin ja päätös johtavasta rehtorista siirtyi seuraavalle budjettikaudelle. Kunnallislakia uudistettiin ja sen seurauksena jäsenkuntien valtuustot hyväksyivät uuden Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän perussopimuksen. Samassa yhteydessä aiemmat johtosäännöt yhdistettiin kuntayhtymän hallintosäännöksi vuonna 1993. Lama jatkui ja sen vaikutus ulottui opetusjärjestelyihin ja opintososiaalisiin etuihin. Opetustuntimääriä laskettiin viisi tuntia viikossa kaikilla muilla paitsi aloittavilla vuosiluokilla, etäopiskelu lisääntyi ja ryhmäkokoja suurennettiin. Lopulta todettiin, että säästöjä oli vaikea enää jatkaa vaarantamatta koulutuksen laatua osaavalla henkilöstöllä, sillä henkilöstöä jouduttiin jo lomauttamaan. Opiskelijoilta poistui koulumatkatuki ja ruokailusta ryhdyttiin perimään maksua, joka tosin jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Laman edelleen kestäessä vuonna 1993 aloitettiin koulutuksen alueellisen ylläpitojärjestelmän selvitystyö ja lisättiin paikallista yhteistyötä Keski-Uudenmaan oppilaitosten kesken.


”Lama vaikutti paljon, monessa asiassa tapahtui selvä muutos. Koettiin ensimmäiset työmarkkinalliset neuvottelut. Olin silloin siirtynyt kuntayhtymän johtajaksi. Keskiasteen uudistuksen myötä oli tullut yksi suunnittelutunti viikossa, jonka käyttötarkoituksista kävimme 1980-luvun taloudellisesti hyvinä loppuvuosina toistuvia neuvotteluja pääluottamusmies Arto Kankaisen kanssa. Laman vuosina henkilöstön asenne muuttui. Yhtenä vuonna onnistui jotain uskomatonta, kun oli pakko vaihtaa lomarahat vapaaksi.”

Pentti Rauhala

”Lama-aikana ns. urakoinnilla oli varsin suuri merkitys, kun jokaisella alalla tehtiin asiakastöitä, jotka aiemmin oli tehty harjoitustöinä. Oli kyse miljoonista markoista siihen aikaan, sillä taloutta pönkitettiin. Yhdessä rehtori Rauhalan kanssa saimme sovittua Jorma Hämäläisen myötävaikutuksella, ettei kunnille enää palauteta mitään kuntayhtymän ylijäämiä, vaan ne jäivät kuntayhtymän pussiin. Samalla kunnat eivät myöskään enää maksaneet kuntayhtymälle käyttömenoja tai investointeja. Rahaa jäi huonoille päivillekin.”

90-luvun lama-Suomessa ­koettiin iloisiakin tapahtumia, kuten jääkiekon MM-kulta 1995.

Martti Laukkanen

”Laman pahimmat vuodet pakottivat sekä yksityisen että julkisen sektorin miettimään järkevämpiä hallinnollisia toimintalinjauksia ja hallintoon kevennyksiä. Tämä liittyy samaan kokonaisuuteen, jossa siirryttiin laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään, yhdistettiin kuntien keskusjärjestöt ja tehtiin talouselämän rationalisointia. Kuntayhtymässä tarkasteltiin perussopimusta, mikä siinä on järkevää ja tärkeää, ja pitäisikö tehdä jotain.” Tapani Ranki

99


Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin:

Opiskelijana ja opettajana Keudassa

K

eudan ammattiopiston Mäntsälän Lukkarinpolun apulaisrehtori Janne Jussila, Järvenpään Wärtsilänkadun apulaisrehtori Kimmo Mantela ja Keudan aikuisopiston kouluttaja Jaana Vaskin kuuluvat siihen Keudan henkilökuntaryhmään, joka on itse aikoinaan opiskellut kuntayhtymään nykyisin kuuluvissa oppilaitoksissa. Kolmikko pistettiin muistelemaan menneitä.

Millaista ammatillinen opiskelu oli teidän aikananne ja miten se on muuttunut? Jaana Vaskin opiskeli vuonna 1978 Järvenpään emäntäkoulussa nykyisellä Sibeliuksenväylällä. Sen jälkeen hän jatkoi opintoja samalla tontilla kotitalousopettajaopistossa. Vuonna 2000 ammattikorkeakoulun alkuaikoina hän opiskeli samassa paikassa työn ohella myös restonomiksi. ”Kun itse opiskelin, oli opiskelijoiden keski-ikä aloittaessa nykyistä toista astetta korkeampi, 18–20 vuotta. Meitä oli luokalla 48, mutta opiskelu sujui hyvin, sillä kaikilla oli kova motivaatio. Emäntäkoulu oli sisäoppilaitos ja täällä oli pakko asua nimellistä korvausta vastaan. Ruuasta maksettiin erikseen. Opiskelijoita tuli eri puolilta Suomea ja tääl100

lä olivat kaikki murteet ja perinneruuat suloisesti sekaisin. Opettajaopiston aikana kävin koulua jo kotoa Hyvinkäältä käsin. Emäntäkoulussa opiskeltiin keskiviikkoisin teoriaa, mutta muut päivät kierrettiin käytännön työpisteissä: kodinhoidossa, keittiössä, kirjastovuorossa, puutarhassa, tontilla olevassa päiväkodissa… Opettajakoulutuksessa ollessani opiskeltiin samaan aikaan ammattiin ja opettajaksi, sillä tavalla opiskelu poikkesi nykyisestä systeemistä. Aikuiskouluttajan näkökulmasta opiskelija-aines ei juuri ole muuttunut omista opiskelijavuosista. Työelämä on jo tuonut aikuisopiskelijoille viisautta ja motivaatiota. Toisaalta kouluttajilta vaaditaan paljon: rautainen ammattilaisuus korostuu, kun pitää saada lyhyessä ajassa opiskelijat omaksumaan paljon uusia asioita. Ja nykyisin on tärkeää myös olla kiinnostunut opiskelijoiden henkilökohtaisista asioista. Laitteet ovat keittiöpuolen koulutuksessa kehittyneet ja lisääntyneet todella paljon. Kaikkea ei enää tarvitse tehdä käsin itse, mutta tekniset laitteet täytyy oppia hallitsemaan.” Kimmo Mantela opiskeli Järvenpään Wärtsilänkadulla sähköasentajaksi 1984–1986.

”Asentajalinja oli kaksivuotinen, sillä työharjoittelua ei vielä ollut. Oman alan kesätöihin kuitenkin pääsi tosi hyvin ja kaikki työllistyivät valmistumisen jälkeen. 16 opiskelijan ryhmästä muistaakseni vain yksi keskeytti koulutuksen. Ensimmäinen vuosi oli teoriapainotteinen ja toisena vuonna tehtiin enemmän käytännön töitä. Tekemistä oli paljon ja me opiskelijat myös halusimme tehdä ja oppia tekemään työt hyvin. Homma on nykyisin mennyt selvästi lepsummaksi kuin ennen ja moni asia on paljon enemmän opettajasta kiinni. Minun opiskeluaikanani oli vielä selvää, että kaikki poissaolot korvattiin tunti tunnilta. Nykyään joustetaan liikaakin, eivätkä opiskelijat tahdo pitää kiinni edes tarkkaan sovituista asioista. Tekniikka on sähköalallakin kehittynyt, mutta perustyö ei ole muuttunut.” Janne Jussila opiskeli Mäntsälän Lukkarinpolulla autonasentajaksi 1990–1992. ”Minunkin aikanani koulutus oli kaksivuotinen ja opiskelu oli hyvin säntillistä, poissaoloja ei juuri tullut. Ensimmäisenä vuonna opiskeltiin maanantaista keskiviikkoon Jouko Mäkelän johdolla teoriaa ja torstaista perjantaihin Jouko Hirnin opetuksessa työsalin puolella. Toisena vuonna sitten toisin päin.


minun tarinani

Nykyisin yksi ongelma on se, että suurin osa uusista opiskelijoista ei ole suunnilleen ikinä koskenutkaan autoon korjausmielessä ennen kouluun tulemista. Ennen tällaisia opiskelijoita oli vain pieni osa. Myös oma vastuu työn tekemisestä tahtoo nykyopiskelijoilta puuttua, mikä on autoalalla jopa turvallisuusongelma. Liiallinen paapomislinja on pelottava, opiskelijat pitäisi saada tuntemaan oma vastuunsa. Ammatillisen opettajan työssä korostuukin nykyisin nuorisoasteella kasvatustehtävä.”

Miten päädyit opettajaksi ja miten koet Keudan työnantajana? Jaana: ”Emäntäkoulun aikana ajattelin, että opettajaksi en rupea. Niin vain pääsin ensin opettajaopistoon ja sieltä kurssin parhaana valmistuttuani heti opettajaksi vuonna 1982 ja tänne jäin. Pitkään talossa olleena olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen päässyt kuorimaan kermat päältä eli valikoimaan sellaisia opetusalueita, jotka minua itseäni ovat kiinnostaneet. Kokeilin ammattikorkeakoulun alkuaikoina myös sen puolen opettamista, mutta palasin muutaman vuoden jälkeen takaisin toiselle asteelle. Keuda tarjosi minulle mielenkiintoisen mahdollisuuden kehittymiseen ja irtiottoon,

kun lähdin ammattikorkeajakson jälkeen Keudan Nurmijärven yksikköön töihin kahdeksi vuodeksi 2000-luvun alussa. Se ei huono reissu ollutkaan, sillä löysin sieltä hyvän miehen. Toivoisin, että Keuda kannustaisi henkilökuntaa työnkiertoon enemmänkin.” Kimmo: ”Sähköasentajaksi valmistuttuani minulla oli kiire töihin. Myöhemmin kuitenkin opiskelin työn ohella teknikoksi sekä insinööriksi ja hankin opettajan pätevyyden, joten opettajan ammatti vaihtoehtona alkoi kiinnostaa. Vuonna 2003 sain tiedon, että vanhassa opinahjossani oliJanne Jussila, Jaana Vaskin ja Kimmo Mantela. si alan opettajan työtä tarjolla ja tartuin tilaisuuteen. Olen tyytylästyttyäni lähdin Turkuun opiskelemaan auväinen siihen, että olen päässyt etenemään totekniikkaa ja opiskelujen loppuvaiheessa Keudassa nopeasti, koska olen ollut valmis minua alettiin kysellä sijaiseksi Mäntsälän auottamaan haasteita vastaan. Vuoden opettatopuolelle. Olen ollut täällä töissä nyt vuojuuden jälkeen minusta tuli pariksi vuodeksi desta 2003. Pari vuotta sitten aloitin osastonosastonjohtaja, sitten koulutuspäällikkö ja nyt johtajana auto-osastolla ja vuoden 2012 alusvuoden 2012 alusta apulaisrehtori.” ta Lukkarinpolun apulaisrehtorina. Pienenä Janne: ”En todellakaan osannut opiskeluaikoulutusyksikkönä hieman jännitämme kunkana kuvitella, että olisin täällä joskus töistayhtymän kehitystä, mahtaako se johtaa jolsä. Valmistuttuani lähdin armeijaan ja sen jällain aikavälillä koulutusten keskittämiseen?” keen ajoin viisi vuotta linja-autoa. Siihen kyl101


Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ja ­Järvenpään kotitalousopettajaopisto mukaan kunta­ yhtymään. Ammattikorkeakoululaki tuli voimaan.

Kuntayhtymän nimeksi KeskiUudenmaan ammattikoulutusyhtymä.

1993

1994

Yleinen hätänumero 112 otettiin käyttöön myös Suomessa.

Steven Spielbergin elokuva Jurassic Park.

Autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta Itämerellä.

1995

1996

Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Ruotsissa järjestetyissä jääkiekon MM-kilpailuissa. Loppuottelussa isäntämaa kukistui numeroin 4-1. Lola Odusoga valittiin Miss Suomeksi. ­Samana vuonna hän ylsi ­kolmannelle sijalle Miss Universum -kilpailussa.

1997


1993–2002 Lamakaudesta kohti uudenlaista koulutuksen kenttää

Pekka Halosen akatemia liittyi kuntayhtymään.

1998

Apple julkaisi suuren suosion saaneen iMac-kotitietokoneen.

Koulutuksen ylläpitäjistä tuli koulutuksen järjestäjiä.

1999

Viimeistään nyt kaikki toisen asteen koulutukset olivat kolmivuotisia.

2000

2001

Televisioon syntyi uusi genre: tosi-tv. Sen menestystä siivittivät muun muassa Selviytyjät ja Big Brother.

Kuntayhtymän koulutus alkoi Sipoossa.

2002

Euroopan unioni otti käyttöön yhteisen valuutan, euron, joka syrjäytti 12 maan kansallisen valuutan.

Tarja Halosesta presidentti.


P채iv채hoitoharjoittelua Tuusulassa 90-luvun alussa.


Lakimuutosten suma

1990

-luku oli varsinainen koulutuslainsäädännön muutoskausi. Vuonna 1978 säädetystä keskiasteen koulunuudistuksesta oli siirrytty 1980-luvulla koulutuslinjoihin, joissa 26 peruslinjan kautta erikoistuttiin johonkin valittavina olleista 260 erikoistumislinjasta. Valtioneuvosto päätti koulutuksen mitoituksesta apunaan opetusministeriön alaiset neuvottelukunnat, joissa työmarkkinajärjestöt olivat mukana. Samalla vuosikymmenellä alkoivat erilaiset nuorisoasteen koulutuskokeilut, joissa ammatillisia ja yleissivistäviä opintoja yhdistettiin eri oppilaitoksista. Myöhemmin tätä ryhdyttiin nimittämään kaksoistutkinnon suorittamiseksi ja vuodesta 1995 lähtien useamman tutkinnon yhtäaikaisesta suorittamisesta tuli vakiintunut osa ammatillista koulutusta. Vuonna 1987 annettiin laki ammatillisista oppilaitoksista. Päätösvaltaa hajautettiin ja esimerkiksi oppilaskunnat mainittiin lainsäädännössä. Oppilaitosten johtosäännöt ja järjestyssäännöt uudistettiin ja ryhdyttiin puhumaan ammattioppilaitoksista 1.8.1987 lähtien. Kolmen vuoden päästä oli vuorossa laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista. Yleisenä koulutusta ohjaavana kehityksenä ryhdyttiin puhumaan elinikäisestä kouluttautumisesta ja jatkuvasta täydennyskoulutuk-

sesta. Näyttötutkinnot luotiin mittaamaan sitä, kuinka onnistuneesti teoriaopetuksen tiedot onnistuttiin toteuttamaan työelämän käytännön tilanteissa. Kaikille pyrittiin antamaan tasavertaiset opiskelumahdollisuudet opiskelijan asuinpaikasta riippumatta. Heti seuraava koulutusuudistus jäi tästä tavoitteesta. Kun ammattikorkeakouluja ryh-

dyttiin 1990-luvulla perustamaan, ei ainakaan niiden väliaikaisvaiheessa maantieteellisillä seikoilla ollut kovin merkittävää painoarvoa. Ensimmäisissä vuoden 1991 ammattikorkeakoulukokeiluissa (22 kpl) oli mukana kaikkiaan 85 ammatillista oppilaitosta. Ammattikasvatushallitus keskushallintovirastona tuli tiensä päähän vuonna 1991. Se yhdistettiin

Opiskelijoiden arkiseen aherrukseen 90-luvun lainmuutokset eivät juuri vaikuttaneet.

105


Kouluhallituksen kanssa Opetushallitukseksi. Kolmas saman vuoden uudistus oli työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen vakinaistuminen. Seuraavana oli vuorossa 1994 annettu ammattitutkintolaki, jossa ammatillisista pätevyystutkinnoista siirryttiin ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin. Kansainvälisyyden lisääntyminen koulutuksessa näkyi lainsäädännössä vuonna 1994 annetussa laissa yleisistä kielitutkinnoista. Kaikissa oppilaitoksissa oli heti vuosikymmenen alusta lähtien kansainvälistä harjoittelua jossain muodossa. Harjoittelua varten kuntainliiton budjettiin varattiin oma määräraha vuodesta 1992 lähtien. Aloittavilla luokilla otettiin käyttöön uusia opetussuunnitelmia syksyllä 1995. Lukio ja ammattikoulutus lähentyivät toisiaan, ja kahden tutkinnon yhtäaikainen suorittaminen tuli mahdolliseksi. Samalla valinnaiskurssien tarjontaa alueen keskiasteen oppilaitoksissa lisättiin. Opintojen yhdistäminen sai suosiota, ja vuonna 1999 ns. kaksoistutkintoja suoritettiin yli 300. Laki ammattikorkeakoulututkinnoista annettiin vuonna 1995 ja seuraavan vuoden syksyllä vakinaistettiin yhdeksän ammattikorkeakoulua. Sittemmin ammattikorkeakouluja perustettiin lisää ja niitä on myös yhdistelty isommiksi kokonaisuuksiksi.

106

Laman pyörteissä Keskellä lama-aikaa astui tuntikehysjärjestelmä voimaan. Se tarkoitti viikkotyöajan rajoittamista 35 tuntiin ja samalla jaksojärjestelmään siirtymistä. Opetustoiminta kehitettiin uusiin käytäntöihin paremmin sopivaksi. Lukion ja ammatillisen opetuksen yhdistäviä opintoja kokeiltiin Kellokosken lukion kanssa. Mänt-

sälässä alkoi teräsrakentajakoulutuksen kokeilu, Järvenpäässä vaatetusalan kokeilu sekä kaikille yhteisten aineiden opetuskokeilu ja Keravalla ylioppilaspohjaisen koelaitoslaborantin koulutuksen kokeilu. Samaan aikaan kaikilla kuntainliiton paikkakunnilla laadittiin oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia. Järvenpäässä voitiin keskittyä uudenlaiseen

”Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja sen keskeiset periaatteet vapaasta tavaroiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuudesta synnytti aivan erilaisen tarpeen koulutukselle. Oli yhteiset työmarkkinat, joten tarvittiin edellytyksiä liikkua siellä, kielitaitovaatimukset kasvoivat. Eurooppalaisittain ajatellen Suomessa oli tolkuttoman paljon ylioppilaita, joita korkeakoululaitos ei kyennyt ottamaan vastaan. Suomalaiset saivat ammattikorkeakoululaitoksen perustamisvaiheessa eräänlaisen lentävän lähdön, kun oli paljon peruskoulutettuja nuoria, jotka voitiin suoraan vetää ammattikorkeakoulutukseen. Piti jopa asettaa rajoitus, ettei ylioppilaiden määrä saa ylittää 70 prosenttia, jotta turvattaisiin koulutustie myös pitkää ammatillista linjaa suorittaville.” Tapani Ranki


opettamiseen ja omaksumiseen uusituissa tiloissa, kun kaksi vuotta kestänyt rakennusprojekti valmistui. Oppilaitoksen tilat oli nyt kokonaan uusittu. Nurmijärven 80 opiskelijaa sen sijaan työskentelivät rakennustyömaalla, sillä siellä tilojen saneeraus oli vasta alussa, ja sen toinen vaihe vuonna 1991 vuorossa. Seuraavana lukuvuonna kolmannessa vaiheessa saneerattiin rakennusosaston tiloja.

Ammattikoulutusyhtymäksi Kunnallislaki uudistui vuonna 1991. Sen vaikutuksesta jäsenkuntien valtuustot käsittelivät ja hyväksyivät Keski-Uudenmaan ammat­­tikoulutusyhtymän perussopimuksen. Vuo­desta 1993 lähtien ammatillisen koulutustoiminnan järjestämisestä vastasi KeskiUudenmaan ammattikoulutusyhtymä. Samassa yhteydessä aiemmat johtosäännöt yhdistettiin keväällä 1993 kuntayhtymän hallintosäännöksi. Jo ennen näitä muutoksia oli siirrytty uuteen talousarviomalliin, joka pohjautui tulosohjausjärjestelmään. Koulutukselle oli lamavuosina kysyntää ja erityisesti tietotekniikan opetukseen oli tulijoita. Nurmijärvellä aloitettiinkin tietokonemekaanikon opetusryhmä. Oppilaitoskoulutuksen rinnalle tuli työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, jota Uudenmaan läänin työvoimapiiri tilasi.

Kuntayhtymässä keskityttiin koulutuksen alueellisen ylläpitojärjestelmään selvitystyöhön. Oppilaitosten kesken pohdittiin yhteistyön lisäämistä, kansainvälistä toimintaa ja säästötoimia Keski-Uudenmaan oppilaitoksissa. Samoja asioita pohdittiin valtakunnan tasollakin. Lama-aikana tehtiin muutoksia opetuslinjoihin tarpeen mukaan. Mäntsälässä esimerkiksi päättyi teräsrakentajakoulutuksen kokeilu, josta siirryttiin ennakoivaan koulutusrakenteeseen metalli- ja autoalalla. Nurmijärvellä annettiin paljon erityisesti tietotekniikan opetusta ja työvoimakoulutusta. Ruokatalouden perustutkintolinja muuttui suurtalouskokin linjaksi ja sähkötekniikan koulutuksessa erikoitumislinjana oli tietotekniikka. Samaan aikaan oli tekeillä saneerauksen neljäs vaihe, jossa vuoden 1994 kesällä valmistui tilat metalli- ja putkiasentajalinjalle.

Henkilökuntaa hiihtoretkellä 90-luvulla.

Rehtorista johtajaksi Kuntayhtymän toiminta oli laajentunut vuonna 1994 jo niin suureksi, että toimintakertomuksessa tarvittiin monta riviä kuntayhtymän tarkoituksen esittämiseen. Sen mukaan: ”Kuntayhtymän tarkoituksena on huolehtia jäsenkuntiensa asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta tarpeellisen keskiasteen ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen ai107


kuiskoulutuksen järjestämisestä ylläpitämällä Järvenpään, Keravan, Mäntsälän ja Nurmijärven ammattioppilaitoksia, Tuusulan sosiaalialan oppilaitosta ja Keravan kauppaoppilaitosta niille hyväksytyn koulutustehtävän mukaisin ehdoin tai tarvittavia koulutuspalveluja ostamalla. Kuntayhtymällä on myös oikeus myydä tuottamiaan koulutuspalveluja tai niiden oheispalveluja. Kuntayhtymän tehtävänä on myös huolehtia oppisopimuskoulutuksen paikallishallinnosta Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan alueella.” Toukokuun 26. päivänä 1994 perustettiin kuntayhtymän johtajan virka ja oppilaitosten apulaisrehtorien tehtävät lakkautettiin. Johtajaksi siirtyi Pentti Rauhala. Seuraavat muutokset aiheutti uusi kuntalaki, joka toi mukanaan muun muassa liikekirjanpitomallin. Uusi perussopimus hyväksyttiin omistajakunnissa ja myös yhtymävaltuusto antoi sille oman hyväksyntänsä huhtikuussa 1997. Laki ammatillisesta koulutuksesta uudistui sekin. Vuonna 1999 voimaan tulleen lain mukaan kuntayhtymän asema muuttui kou-

108

lutuksen ylläpitäjästä koulutuksen järjestäjäksi. Muutos toi mukanaan aiemmin valtiolle kuulunutta päätösvaltaa. Järjestämislupa salli koulutuksen antamisen 2 700 opiskelijalle. Kuntayhtymän strategiaa, arvoja ja visioita laadittiin läpi vuosikymmenen 1990. Uusi yhtymästrategia hyväksyttiin vuonna 2001.

Kunnallistamistoimet Yhtymähallituksen puheenjohtaja opintojohtaja Tapani Ranki oli jäsenenä Uudenmaan lääninhallituksen asettamassa valtion ammatillisten oppilaitosten ylläpitojärjestelmän kehittämistä selvittävässä työryhmässä. Työryhmän tavoitteena oli laajempi seudullinen hallinto ammattikorkeakoulujen toteuttamiseksi sekä yhteistoiminta esimerkiksi terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Ammattikasvatushallitus patisti aloittamaan sairaanhoitajakoulutuksen kuntainliitossa. Asiaa valmisteltiin, kunnes lama hiljensi keskustelut koulutustarpeesta. Samoin oli suunnitelmia teknisen oppilaitoksen perustamiseksi Helsingin sivupisteenä.

minun muistoni

1990-luvun alkupuolella suunniteltiin ja rakennettiin kuntayhtymän yhteistä tietoverkkoa. Kun piti saada lyhyt ja ytimekäs domain-nimi, kyseltiin meiltä ATK-tuen piiristä ehdotuksia. En muista, oliko niitä monta muuta, mutta ehdotukseni KEUDA valittiin. Yritin saada sanoista Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä lyhenteen, tavallaan mitään tarkoittamattoman sanan. Nyt kun miettii, niin olisihan se voinut olla vaikka KEUDAM.” Juhani Virtanen, atk-tukihenkilö


Talouden kehitys 90-luvulla

A

mmatillisten oppilaitosten rahoituslaki muuttui 1993 ja se tuli voimaan 1994. Valtionosuus koulutuksen ylläpitäjille maksettiin laskennallisen yksikköhinnan perusteella, jota tarkistettiin neljän vuoden välein. Kotikunnan maksuosuus oli kaikissa kunnissa samansuuruinen ja se maksettiin suoraan ylläpitäjille. Tämä oli suuri helpotus kuntainliiton rahaliikenteessä. Kun oppilaitoksia tuli lisää, kuntainliiton rahaliikennekin kasvoi. Oppilaitoksien työtoiminta tuotti varsin hyvin ja sitä kehitettiin kovasti. Jäsenkuntien kanssa päästiin sopimukseen siitä, että työtoiminnasta saatuja tuloja sekä yksikköhinnasta jäänyttä ylijäämää ei tarvitse palauttaa jäsenkunnille, vaan tuotto käytetään oppilaitoksien toiminnan kehittämiseen ja rahoituksen turvaamiseen. Tämä innosti myös entisestään opettajia kehittämään työtoimintaa. Jäsenkuntien kanssa sovittiin myös, että niiltä ei peritä investointeihin kuntien osuutta, mutta ei myöskään jäsenkunnille palauteta ylijäämiä. Tämä helpotti suuresti kuntainliiton rahatilannetta ja se innosti oppilaitoksia entisestään kehittämään toimintaansa. Tämä menettely välittyi myös muiden ammattioppilaitoksien ylläpitäjien toimintaan luottamushenkilöiden koulutuspäivien välityksellä, mikä ei miellyttä-

nyt muita ammatillisten oppilaitoksien ylläpitäjiä. Menojen ryhmitys ja toteutuminen ammatillisissa oppilaitoksissa 1990 mk/oppilas % Hallinto 4.041 9 Opetus 25.617 59 Ruokailu 3.148 7 Kuljetus 1.504 4 Kiinteistö 9.253 21 Käyttömenot yht. 43.778 100

Oppilasta kohden käyttömenot kasvoivat kymmenessä vuodessa 66 %. Opetuksen menot, suurin yksittäinen kuluryhmä, kasvoi vastaavana aikana 73 %. Kuntainliiton rahoitus 90-luvulla oli varsin hyvä, vaikka jäsenkunnilta ei enää maksuosuutta investointeihin perittykään. Tultiin toimeen valtionosuudella ja oppilaitoksien työtoiminnan tuloilla. Taloudelliseen toimintaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Pieniä opetusryhmiä yhdistettiin ja opintolinjojen valintaan kiinnitettiin enemmän huomiota. Alueen koulutustarve oli hyvin tärkeää toteuttaa, mutta jos jokin linja jatkuvasti poti oppilaspulaa, linja lakkautettiin. Se aiheutti opettajien keskuudessa närää, mutta asiaan sopeuduttiin.

Kunnallisten oppilaitosten ­rahoituslaki muuttui 80–90 luvun vaihteessa. Valtionosuuden piiriin tulivat myös oppilaiden koulumatkat sekä huonetilojen vuokrat ja vuokra-arvot. Koska kuntainliitolla oli paljon kiinteistöjä, tulo oli merkittävä. Toki rakennusten kunnossapito toi jatkuvasti myös menoja lisää. Merkittävin muutos rahoituslaissa oli se, että valtioneuvosto vahvisti etukäteen vuosittain todennäköisten keskimääräisten kustannusten perusteella ne yleiset perusteet, joiden mukaan Ammattikasvatushallitus vahvisti erityyppisiä oppilaitoksia koskevat oppilasta kohden maksettavat käyttökustannukset. Valtionosuus käyttökustannuksiin myönnettiin kantokykyluokituksen mukaan. Kantokykyluokkia oli kymmenen. Ensim­ mäisessä se oli 86 % ja kymmenennessä 51 %. Tämä käyttöönotettu laskentajärjestelmä helpotti kuntainliiton oppilaitoksien menojen ennakointia. Yksi tulonlähde kuntainliiton toiminnassa olivat korkotulot. Kuntainliitolle oli kertynyt pikkuhiljaa merkittävä rahasto. Niinpä tileillä ollut reservi sijoitettiin tietyksi ajaksi. Mikäli näköpiirissä ei ollut suurempaa käyttötarvetta, sijoitus oli pitempiaikaista, mutta myös lyhytaikaisia sijoituksia oli, joista lyhin oli viikonlopun yli sijoitus. Suurin tuotto lyhytaikaiselle sijoitukselle oli 36 %. 109


Pitempiaikaisten lainojen korot rahalaitoksista olivat 80- ja 90-luvun vaihteessa 11–12 %. Rakentamiseen kuntainliitto käytti tuohon aikaan kuntatodistuslainoja, joita sai hieman edullisemmin kuin tavallisia pankkilainoja. Tuohon aikaan käytettiin myös ulkomaista rahaa, mutta kuntainliitto ei lähtenyt järjestelyyn, vaikka jäsenkunnat menivätkin siihen mukaan. Jos olisi menty, devalvaatio olisi tuonut miljoonien loven kuntainliiton silloiseen rahoitustarpeeseen.

Investoinnit vuosina 1990–2000 Rakennustoiminta oli näiden vuosien aikana vilkasta. Nurmijärven ammattioppilaitos liitettiin kuntainliittoon. Oppilaitosta saneerattiin ja laajennettiin useaan otteeseen. Järvenpään ammattioppilaitosta saneerattiin ja laajennettiin. Sosiaalialan oppilaitos rakennettiin Tuusulan kuntaan, kunnan lahjoittamalle tontille. Keravan kauppaoppilaitos, joka toimi aluksi vuokratiloissa Klondyke-talossa sai valtioneuvostolta rakentamisluvan 1997. Rakennuspaikasta käytiin useita neuvotteluja Keravan kaupungin kanssa ja niin sitten oppilaitos päätettiin rakentaa Keravan keskustaan, Nikkarin koulun tontille. Urakoitsija luovutti rakennuksen rakennuttajalle 31.05.1999. Pekka Halosen akatemia Tuusulasta liitettiin kuntainliittoon. Oppilaitos saneerattiin ja 110

laajennettiin nykyaikaiseksi oppilaitokseksi. Edellä mainitut investoinnit tarvitsivat paljon rahaa. Kaikkiin näihin kohteisiin saatiin valtionosuus, joka oli keskimäärin n. 40 % rakennushankkeiden kokonaiskustannuksista. Lopun rakentamisesta maksoi kuntainliitto säästöillä ja lainoituksella. Jäsenkunnat eivät enää osallistuneet rakennushankkeiden rahoitukseen, kuten oli yhteisesti sovittu. 90-luvun loppupuolella kuntayhtymään liitettiin valtionoppilaitoksista Kotitalousopettajaopisto Järvenpäästä ja Saaren maatalousoppilaitos Mäntsälästä. Näiden oppilaitosten saneeraustyö aloitettiin asteittain. Saaren oppilaitoksen saneeraus toteutui nopeammin, koska saneerausta voitiin rahoittaa metsästä saaduilla myyntituloilla.

Keskitetyt palvelut kuntayhtymässä Keskitettyihin palveluihin kuuluivat toimisto-, ruokailu- ja kiinteistöpalvelut. Nämä organisaation osat siirrettiin rehtorin alaisuudesta talousjohtajan alaisuuteen. Näin rehtorit saivat enemmän aikaa oppilaitoksensa opetuksen kehittämiseen ja oppilasmäärien kasvattamiseen. Keskitettyjen palveluiden yksi tavoite oli tehokkuus. Toimistopalvelut mitoitettiin oppilaitoksen toiminnan laajuuden mukaan.

Ruokailupalvelut määräytyivät ruokailijamäärän mukaan ja siivouspalvelut siivottavien neliöiden mukaan. Tunnuslukuja saatiin jäsenkuntien vastaavista palveluista ja niitä käytettiin vertailulukuina oppilaitoksen vastaaviin toimintoihin, myös päinvastoin. Tuotettujen palveluiden tavoitteena oli taloudellisuus, kustannuksien tuli kilpailla tarjottujen ostopalvelujen hintojen kanssa. Tässä vertailussa onnistuttiinkin ja siksi siivous- ja ruokahuoltopalvelut tuotettiin itse. Vähitellen vertailulukuja ruvettiin saamaan myös muilta ylläpitäjien ammatillisilta oppilaitoksilta. Vertailu ammattioppilaitoksista vuodelta 1990, mk/opiskelija Kuntayhtymä Opetus 25.617 Hallinto 4.041 Ruokailu 3.148 Kuljetus 1.504 Kiinteistö 9.253 Käyttömenot yht. 43.778

Ka 22 kuntayhtymästä 30.138 4.755 3.703 1.770 10.887 51.253

Myös muissa kuntayhtymissä keskitetyt palvelut irrotettiin opetuksesta, jolloin vertailuja oli entistä helpompaa suorittaa ­ylläpitäjien välillä.


47 47

0 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

1 000 155 230 330 342 343 344 345 346 347 348 349 350 351 352 360 380 400 428 498 550 600 650 742 862 853 1 137 1 284 1 550 1 972 2 043

2 000 1 813

3 000 2 621 2 703 2 818 2 939 3 115 3 217 2 696 2 830 2 957 3 097 3 197 3 312 3 391 3 458 3 666

4 000 4 036

Keravan ja Mäntsälän sivukoulut Tuusulan sosiaalialan oppilaitos

4 250

Keudan opiskelijamäärät 1962–2011

Oppisopimustoimisto Nurmijärven ammat­ tikoulu ja Keravan kauppa­oppilaitos Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ja Järvenpään kotitalousopettajaopisto Pekka Halosen akatemia EspoonVantaan amk Sipoon Enter

111


Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet

K

ahdeksankymmentäluvun ja yhdeksänkymmentäluvun vaihde merkitsi kuntayhtymälle merkittävää laajenemisen aikaa. Kuntayhtymän alueella sijaitsevien valtion oppilaitosten kunnallistaminen oli uusien oppilaitosten perustamisen ohella osa tätä kehitystä. Valtiovalta oli 1980-luvun lopulla asettanut tavoitteeksi oppilaitosten ylläpitäjäyhteisöjen suurentamisen, oppilaitosten lukumäärän vähentämisen sekä valtion luopumisen ammatillisen koulutuksen ylläpidosta. Hyväksymässään koulutuksen kehittämissuunnitelmassa valtioneuvosto asetti 18.3.1993 tavoitteeksi kaikkien valtion oppilaitosten kunnallistamisen vuosina 1994– 1995. Uudenmaan läänin maaherran asettama lääninsivistysneuvos Pekka Silventoisen johtama työryhmä teki esityksensä läänissä sijaitsevien valtion oppilaitosten kunnallistamisesta 1.2.1994. Yhtymähallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki oli mainitun työryhmän jäsen. Valtioneuvosto teki 11.8.1994 periaatepäätöksen oppilaitosten kunnallistamisessa noudatettavista periaatteista vuonna 1995. Lähtökohtana oli, että koulutustehtävän siirtyessä kunnalliselle ylläpitäjälle oppilaitosten kiinteistöt ja irtaimisto sekä koulutustehtävän edellyttämässä laajuudessa opetus-

112

maatilat luovutetaan kunnalliselle ylläpitäjälle korvauksetta. Opetusmetsät jäivät päätöksen mukaan valtion omistukseen, mutta oppilaitos sai niihin käyttöoikeuden hyväksytyn metsätaloussuunnitelman puitteissa. Opetusmaatilojen välittömästi taaja-asutuksen yhteydessä olevat yhdyskuntarakentamisen kannalta erityisen arvokkaat maa-alueet jäivät valtiolle. Valtion aloittamat rakennushankkeet toteutettiin päätöksen mukaan loppuun valtion rahoittamina. Vuokratilojen ostamiseen voitiin myöntää jälkirahoitusta. Henkilökunnan aseman turvasi osaltaan valtioneuvoston päätös 15.6.1994 eräistä eläkejärjestelyistä valtion ­oppilaitoksia kunnallistettaessa.

Vääntöä maista ja metsistä Valtiovalta käytti tavoitteensa saavuttamiseksi sekä porkkanaa että keppiä, sillä vuodesta 1994 alkaen kunnat joutuivat maksamaan kotikuntaosuuden myös valtion oppilaitoksissa opiskelevista kunnassa kirjoilla olevista oppilaista. Samaan aikaan kotikuntalain muutos mahdollisti opiskelijalle kirjojen siirron opiskelukuntaan, mikä huoletti erityisesti Järvenpäätä, jossa oli valtakunnallisia oppilaitoksia. Kotikuntakorvausvelvollisuuden laajennuksen johdosta valtion oppilaitosten kunnallistaminen ei aiheuttanut enää kunnille lisämenoja. Yhdyskuntarakentamisen kannalta

erityisen arvokkaiden maa-alueiden mainintaa valtioneuvoston päätöksessä voisi kutsua Lex Järvenpääksi, sillä Järvenpään kaupunki oli pitkään halunnut rakennusmaaksi Maa­ talousnormaalikoulun peltoja, mikä tuolla päätöksen kohdalla estettiin. Se toteutui vuosikymmeniä myöhemmin pakkolunastuksen kautta. Jäsenkuntien kanssa neuvoteltiin valtion oppilaitosten kunnallistamisesta lääninhallituksen suunnitelman sekä Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen esityksen (14.10.1993) pohjalta useaan otteeseen vuosina 1993–1994. Jäsenkuntien suhtautuminen alueen valtion oppilaitosten kunnallistamiseen oli myönteinen edellyttäen, että se ei lisäisi kuntien kustannuksia. Investointimenotkin voitiin osittain rahoittaa opiskelijakohtaiseen valtionosuuteen sisältyvällä investointilisällä. Pettymys kuntayhtymälle oli, että vuoden 1994 jälkeisissä kunnallistamisissa metsät ja maa-alueet jätettiin valtion omistukseen, mikä oli muutos ensimmäisiin kunnallistamisiin verrattuna.

Rukkaset Hyvinkäältä Suunnitelmat kuntayhtymän laajentamisesta olivat edellistä laajemmatkin. Yhtymähallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki esitti 17.11.1993 omistajakuntien johdon kanssa


pidetyssä neuvottelussa, että tarkoituksenmukaisin ratkaisu olisi muodostaa Keski-Uudenmaan ja Hyvinkään käsittävä kuntayhtymä, joka ottaisi ylläpitääkseen alueen sekä kunnalliset että valtion oppilaitokset. Jäsenkunnat ottivat tähän periaatteessa myönteisen kannan, mutta Hyvinkään kaupunki ei lämmennyt asialle. Laajemman kuntayhtymän muodostamistarve liittyi siihen, että valtio oli 1990-luvun alussa muodostanut Järvenpäässä sijaitsevasta Maatalousnormaalikoulusta ja Hyvinkään maatalousopistosta Uudenmaan maaseutuopisto-nimisen valtion oppilaitoksen. Opetushallituksen alan koulutuksen johtajan Veikko Aution, joka oli Maatalousnormaalikoulun entinen rehtori, suunnitelmiin kuului myös Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen liittäminen Uudenmaan maaseutuopistoon. Hän kaavaili ensivaiheessa Uudenmaan maaseutuopiston ylläpitäjäksi valtioenemmistöistä osakeyhtiötä. Myöhemmin 25.10.1994 hän esitti opetusministeriössä pidetyssä neuvottelussa kuntayhtymän ja Hyvinkään edustajille koko Uudenmaan maaseutuopiston siirtämistä kuntayhtymän omistukseen. Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos ei ollut halukas liittymään Uudenmaan maaseutuopistoon, vaan teki 14.10.1993 kuntayhtymälle esityksen siirtymisestä kuntayhtymän yllä-

pidettäväksi. Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos perusteli Mäntsälän kunnan tukemana liittämistä kuntayhtymään Mäntsälän suuntautumisella Keski-Uudellemaalle, puutarhaopetuksen pääkaupunkiseutuun pohjautuvalla oppilaspohjalla, Uudenmaan maaseutuopiston hallinnon keskeneräisyydellä, kuntayhtymän hallinnon toimivuudella sekä maaseutuopiston yksiköiden tappiollisuudella. Valtion oppilaitosten kunnallistamisen etuina kuntayhtymän päätösasiakirjojen perusteluissa mainitaan mahdollisuus vaikuttaa paremmin alueen koko ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, valtiovallan suunnitelmat antaa laajoille kuntayhtymille enemmän päätäntävaltaa sekä paremmat edellytyk­set ammattikorkeakoulutoiminnan saamiseen alueelle sekä ammatillisen opettajakoulutuksen säilymiseen alueella. Yhtymävaltuusto päätti 12.10.1994 esittää opetusministeriölle Mäntsälän ­maatalousja puutarhaoppilaitoksen kunnallistamista 1.1.1995 lukien sekä Järvenpään kotitalousopettajaopiston sekä Uudenmaan maaseutuopiston Järvenpään ja Rajamäen toimipaikkojen kunnallistamista 1.8.1995 lukien. Rajamäen toimipaikka tuli mukaan suunnitelmiin muita yksikköjä myöhemmin toimipaikan henkilöstön esityksestä. Uudenmaan maa-

Järvenpään kotitalousopettajaopiston henkilökuntaa 90-luvulla, osa esiintymisvaatteissa.

113


seutuopiston pilkkominen ei sopinut valtiovallan suunnitelmiin, vaan koko Uudenmaan maaseutuopisto päätettiin opetusministeriön päätöksellä 30.3.1995 siirtää Hyvinkään kaupungin omistukseen. Tämä loi hieman erikoisen tilanteen, kun keskelle Järvenpään kaupunkia muodostettiin Hyvinkään kaupungin ylläpitämä toimipiste, joka kuitenkin varsin pian lopetettiin. Järvenpään kotitalousopettajaopisto ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos siirtyivät 1.8.1995 kuntayhtymän omistukseen. Opiskelijamäärä kasvoi noin 700 opiskelijalla ja henkilöstö noin 100:lla. Työsuhteinen henkilöstö siirtyi liikkeen luovutussäännösten mukaisesti, virkasuhteiset joutuivat irtisanoutumaan valtiolta. Kaikille taattiin entisten palkka- ja lomaetujen säilyminen.

Myöhemmin rehtoriksi siirtynyt opettaja Kaija Arpiainen kokeilee soittamista Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen 50-vuotisjuhlissa vuonna 1990.

114

Ei uutta opistokoulutusta kuntayhtymään Valtion oppilaitosten kunnallistamisvaiheeseen kytkeytyi muitakin merkittäviä muutoksia. Valtiovallan oppilaitosten lukumäärän vähentämistavoitteen toteuttamiseksi lakkautuslistalla ollut Mäntsälän ammattioppilaitos ja kunnallistettu Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos yhdistettiin kunnallistamisen tapahtuessa 1.8.1995 Mäntsälän ammattiopistoksi. Mäntsälän ammattioppilaitoksen

rehtori Erkki Virtanen siirtyi Keravan ammattioppilaitoksen rehtoriksi Lauri Höltän jäädessä eläkkeelle. Järvenpään ­kotitalousopettajaopistossa annettava ammatillinen opettajankoulutus siirtyi Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatilliseen opettajakorkeakouluun toimintaa valtakunnallisesti keskitettäessä. Eläinlääketieteellistä korkeakoulua uhkasi siirto Kuopioon. Se kuitenkin päättyi korkeakoulun siirtymiseen Helsingin yliopiston tiedekunnaksi. Samassa yhteydessä Mäntsälän Hautjärvellä sijaitseva eläinklinikka siirtyi Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitokseen kuntayhtymän vuokralaiseksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisääntymistieteiden laitoksena, joten tässä yhteydessä kuntayhtymän tiloihin tuli yliopistotoimintaa. Tätä koskeva yhteistyösopimus hyväksyttiin 25.1.1995. Järvenpään kotitalousopettajaopiston koulutustehtävää laajennettiin kunnallistamisen yhteydessä hotelli-, ravintola- ja suurtalousalaan. Kuntayhtymän esitys koulutustehtävän laajentamisesta myös alan opistokoulutukseen hylättiin opetusministe­ riössä perusteluna alan työllisyyskehitys.


Järvenpään kotitalousopettajaopiston edustajat toivat tervehdyksen Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen 50-vuotisjuhliin vuonna 1990. Muutaman vuoden kuluttua molemmat oppilaitokset yhdistettiin kuntayhtymään.


Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan ammattiopistoon ja aikuisopistoon

K

eudan Järvenpään Sibeliuksenväylän koulutusyksikkö on yksi kuntayhtymääkin vanhemmista perinteisistä opinahjoista. Järvenpään kotitalousopettajaopisto perustettiin vuonna 1928 palvelemaan erityisesti maaseudun kotitalousoppilaitosten opettajatarvetta. Kotitalousopettajien lisäksi opettajaopistossa koulutettiin puutarhanhoidon opettajia vuosina 1928–1967. Opiston perustamista edelsi vilkas valtakunnallinen keskustelu kotitalousopetuksen järjestämisestä. Ensimmäinen eduskunta-aloite tehtiin jo vuonna 1907. Perustamisesta ja opetuksen sisällöstä käydyn keskustelun lisäksi oppilaitoksen sijainnille kartoitettiin useampia vaihtoehtoja. Järvenpää valittiin. Merkittävänä syynä oli se, että valtio oli jo lunastanut kon-

Vaatehuoltoa kotitalousopettajaopistossa. 116

kurssin tehneen Järvenpään kartanon maita perustettavaa maatalousnormaalikoulua varten. Toiminta alkoi pitkällisen suunnittelu- ja rakentamisvaiheen jälkeen Paatela-rakennuksessa marraskuussa 1928. Opiston tiloissa toimi silloin sekä emäntäkoulu että opettajaopisto. Opiskelijat asuivat opistolla. Opetus jakaantui tietopuoliseen opetukseen ja käytännölliseen opetukseen, jota toteutettiin esim. opiston ruokalassa, puhtaanapidossa tai puutarhalla. Eläintenhoitoa opeteltiin Kyrölän havaintotilalla. Opistolla järjestettiin myös täydennyskoulutusta 1930-luvulta lähtien.

Talouskoululla pitkät perinteet Opiston toiminta pysyi melko samanlaisena lähes 60-luvulle saakka. Poikkeavan jakson muodosti sota-aika, jolloin toiminta ajoittain jouduttiin keskeyttämään. Opiston rakennukset olivat osan ajasta puolustuslaitoksen käytössä ja opistolla toimi sotasairaala. Sodan jälkeen opettajatarve kasvoi ja opiston tilat kävivät ahtaiksi. Vuonna 1955 valmistui opiston uusi päärakennus Peltola. Opiston toiseksi harjoituskouluksi emäntäkoulun rinnalle perustettiin samana vuonna talouskoulu. Talouskoulun toiminta jatkuu vielä nykyäänkin, tosin opetussuunnitelma on muuttunut vuosien varrella. 1960-luvun muutoksista merkittävin oli puutarhaopetuksen siirtäminen Lepaalle. Hallinnollisista muutoksista tälle ajanjaksolle ajoittuu opiston siirtyminen 1968 maatalousminis-

teriön alaisuudesta opetusministeriöön perustetun Ammattikasvatushallituksen alaisuuteen. Yhteiskunnan muuttuminen heijastui opiston toimintaan ja 1970-luvulla luovuttiin Kyrölän havaintotilasta. Samalla jäi historiaan eläintenhoito ja aamulypsyt. Sen sijaan kurssitoiminta aktivoitui ja siivoustyönjohdollisten kurssien myötä opistosta tuli merkittävä siivousalan lyhytkurssikoulutusta järjestävä oppilaitos. Opistolle perustettiin 1983 sivutoimipiste Tuusulan Hyrylään. Toimipisteessä annettiin aluksi talouskoulu- ja kodinhoitajakoulutusta, muutaman vuoden kuluttua alettiin kouluttaa myös sosiaalikasvattajia. Melko pian Tuusulan oppilaitos siirtyi kuntainliiton omistukseen ja siitä tuli itsenäinen Tuusulan sosiaalialan oppilaitos. Nykyisin tunnemme oppilaitoksen Keudan Tuusulan Kirkkotien koulutusyksikkönä.

80-luvulla muutosten aikaan Keskiasteen koulunuudistus 1985 toi opistolle opettajankoulutuksen lisäksi koti- ja laitostalouden koulu- ja opistotason koulutukset. Uudistus oli varsin perinpohjainen ja mullisti opiston siihen saakka lähes muuttumattomana pysyneen koulutuksen. Uusilta koulutuslinjoilta valmistui nyt suoraan tiettyyn ammattiin. Emäntäkoulu hävisi ohjelmasta. 1990-luku toi taas mukanaan erittäin merkittäviä muutoksia. Valtio luopui omistamiensa ammatillisten oppilaitosten ylläpidosta ja Järvenpään kotitalousopettajaopisto siirtyi 1.8.1995 Keski-Uudenmaan ammattikoulutus-


minun muistoni

”S

ain olla mukana tekemässä Kotitalousopettajaopiston historiikkia, ja se on yksi hienoimmista kokemuksista talossa oloni aikana. Teimme historiikkia pitkään ja innoissamme. Minun heiniäni olivat muun muassa muistelukset ja niitä kerätessä kului päivä jos toinenkin entisten opiskelijoiden ja työntekijöiden luona nauhoitellessa. Vanhin haastateltavamme oli ollut emäntäkoulussa vuonna 1935.” Kaija Niitepõld Lehtori

yhtymän omistukseen. Opettajankoulutukselle tämä merkitsi loppumista, koska lain mukaan ammatillinen opettajakoulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin. Opettajainkoulutus siirtyikin Järvenpäästä Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun alaisuuteen. Aikuiskoulutus oli kuitenkin jo vakiintunut nuorisoasteen koulutuksen rinnalle. Pitkään vireillä ollut hanke pesula-alan koulutuksen saamiseksi Järvenpäähän ja opetustilojen rakentamiseen huipentui opetuspesulan valmistumiseen 1992. Edelleen järjestettiin lyhytkursseja ja täydennyskoulutusta. Ensimmäiset oppisopimusopiskelijat aloittivat myös tuolloin tekstiilihuoltajan ja laitoshuoltajan koulutuksessa. Ammattikorkeakoulun kehittäminen leimasi 1990-luvun loppua, ja opisto liittyi vuonna 1997 Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulukokeiluun. Ammattikorkeakoulu vakinaistettiin 1.8.2000, jolloin Järvenpään kotitalousopettajaopiston toiminta jaettiin kahteen eri organisaatioon. Ammatillinen peruskoulutus siirtyi koulutuskuntayhtymään perustettuun Tuusulanjärven ammattiopistoon ja ammattikorkeakoulutus Tuusulanjärvi-instituuttiin, joka oli osa EspoonVantaan ammattikorkeakoulua, nykyistä Laurea ammattikorkeakoulua. Kuntayhtymän toimintojen yhtenäistäminen ja kehittäminen ovat leimanneet toimintaa 2000-luvulla. Vuonna 2007 kuntayhtymän organisaatiota ja nimeä muutettiin ja toimintansa aloitti Keuda Järvenpää, jonka toimipisteet sijaitsivat Sibeliuksenväylällä ja Wärtsilänkadul-

Paatela-rakennuksessa on nykyisin nuorisoasteen eli Keudan ammattiopiston koulutusta.

la. Vuoden 2012 alussa tapahtui uusi organisaatiomuutos, jossa perustettiin Keudan ammattiopisto ja Keudan aikuisopisto. Nämä molemmat oppilaitokset toimivat Järvenpään Sibeliuksenväylän koulutusyksikössä. Takana on yli 80 vuotta historiaa: monia muutoksia ja paljon tapahtumia. Vanha kotita­ lousopettajaopisto on aina ollut edelläkävijä ja kehittäjä omilla koulutusaloillaan ja lähtenyt rohkeasti mukaan uudistuksiin. Näin on edelleenkin ja sen mahdollistaa sitoutunut, asiantunteva ja elinikäisen oppimisen ajatuksen sisäistänyt henkilöstö. 117


minun tarinani

Emännän töitä ja karkureissuja Henkilökohtaisia muistoja emäntäkoulun ajoilta

Sirkka Somerla Emäntäkoulussa 1963, nykyisin Keravan Sarviniitynkadulla opettajana. Emäntäkoulu oli Järvenpään Kotitalousopettajaopiston harjoituskoulu. Koulu kesti vuoden ja alkoi tammikuussa ja päättyi joulukuussa. Kesälläkin oltiin koulussa. Emäntäkoulu oli sisäoppilaitos. Siellä opiskeltiin kuusi päivää viikossa. Saimme opetusta ruuanvalmistuksessa, puutarhanhoidossa, maataloudessa, puhtaanapidossa ja käsitöissä. Tämä oli laaja-alainen pohjakoulutus tuleville talousopettajille. Lauantaina puolilta päivin pääsi lähtemään kotiin, mutta useat opiskelijat olivat niin kaukaa, etteivät ehtineet käydä kotona viikonloppuna. Kun oltiin nuoria, niin lauantai-iltana oli muuta mielessä kuin mennä klo 22.00 nukkumaan. Joka lauantai oli iltatarkastus, että jokainen oli huoneessaan ja sängyssään. Kun tarkastus oli ohi, alkoi melkoinen kuhina. Piti saada itsensä nopeasti tanssikuntoon, vaikka tarkastusaikaan sängyssä oltiin jo puoliksi pukeutuneina. Tämän jälkeen mahdollisimman nopeasti piti päästä Paatelan päärakennuksen kellaritason oppilaskeittiön ikkunasta ulos. Ikkuna oli matala kellarikerroksen ikkuna, mutta ihme kyllä siitä pääsi sutjakkaasti ulos. Ikkuna tuli muistaa painaa kiinni jälkeensä. Myös ta118

lonmiespariskunta Railoille piti muistaa sanoa, ettei ikkunan hakoja suljeta, jotta yöllä pystyi taas ryömimään takaisin. Kun ikkunasta pääsi ulos, niin kiireesti kuusiaidan taakse Seurakuntaopiston puolelle. Bussipysäkillä pystyi jo huokaisemaan. Usein matka jatkui Letkun lavalle, joka oli nykyisen Hyrylän linja-autoaseman kohdalla. Kesällä käytiin jopa Mäntsälän lavalla tansseissa. Mieleeni on jäänyt myös toukokuun viikonloppu, jolloin naapurissa Seurakuntaopistolla oli tulevilla kanttoreilla harjoitusleiri ja niinpä me heräsimme upeaan serenadiin. Ikkunoiden alla laulettiin iltahämyssä ja taustalla Tuusulanjärvi liplatteli. Näin romanttinen serenadi on tähän asti jäänyt elämäni ainoaksi.

Kyrölän pellolla Emäntäkoulun maatila oli Kyrölän tila. Sain erikoisen kokemuksen sikalavuorolla, kun emakolla oli porsaita ja tuli aika urosporsaiden kuohinnalle. Minun piti tuoda porsaat toimenpiteeseen ja viedä ne pois. Karjakko hoiti homman partakoneenterällä. Olin kauhuissani, kun en erottanut uros- ja naaras porsasta toisistaan. Taisin saada karjakolta nuhteita, kun tarjosin ”väärää” porsasta. Toinen historiaan jäänyt tilanne tapahtui myös Kyrölän pellolla Kyrölän päärakennuk-

sen ja Ainolan välissä nykyisellä risteysalueella. Siellä kasvatettiin sinä kesänä sokerijuurikasta. Me opiskelijat jouduimme kitkemään ja harventamaan vuorollamme. Oli kesäkuun alkuaikoja, Ainolasta päin tuli pitkä, hoikka ja harmaakutrinen nainen. Hän käveli Ainolan tietä Järvenpään tielle, mutta matkalla pysähtyi juttelemaan meidän emäntäkoululaisten kanssa. Siinä muistini mukaan puhuttiin säästä ja kitkemistyöstä. Hän oli ystävällinen vanhus. Hänen kasvoistaan ja olemuksestaan kuvastui arvokkuus, mutta samalla lämminhenkisyys. Ei jäänyt epäselväksi, kuka hän oli. Hän oli rouva Aino Sibelius.

Hyviä tapoja Päivällinen syötiin Paatelan ruokasalissa, jonka ovenpielessä olevalla apupöydällä oli jokaisella lautasliina omassa lautasliinalaukussa. Kutsukirjeessä emäntäkouluun varusteluettelossa oli maininta omasta lautasliinasta ja lautasliinalaukusta. Päivällinen tarjottiin aina vatitarjoiluna. Niiaaminen ja syvään niiaamaan opittiin myös opettajien vaatimuksesta. Erikoisena pidin opettajien ja opettajakokelaiden puhuttelutapaa oppilaalle: sukunimeltä ja neitinä, joten minäkin olin neiti Salmensuu. Se tuntui etäiseltä mutta kohteliaalta. Se mielestäni kasvatti arvostamaan toista ihmistä.


Emäntäkoulun opinto-ohjelmaan kuului myös sikojen hoito.


minun tarinani

Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiin Henkilökohtaisia muistoja emäntäkoulun ja kotitalousopettajaopiston ajoilta

Jaana Vaskin Emäntäkoulussa 1978, sen jälkeen Järvenpään kotitalousopettajaopistossa ja nykyisin Keudan aikuisopiston kouluttajana samalla tontilla. Oli toukokuu ja vuoden kohokohta Järvenpään kotitalousopettajaopistossa. Opettajakokelaat valmistelivat kuumeisesti ja huolella näytetuntejaan. He olivat saaneet suljetut kirjekuoret, joissa oli tuntien aiheet. Näytetuntien arvioijaksi tuli Helsingistä Ammattikasvatushallituksesta ylitarkastaja. Sama ylitarkastaja oli paikalla viikon kerrallaan, ja hän asui Kotimäessä hänelle varatussa yksiössä. Seuraavalla viikolla tuli toinen ylitarkastaja. Näytetuntien arvioijia oli paljon, lähes kaikki opettajaopiston ja sen harjoituskoulun (emäntäkoulun) opettajat. Jokaisen valmistuvan kotitalousopettajan todistukseen tuli kahdeksan arvioijan allekirjoitus. Opettajakokelaita oli 20, jokainen yritti parhaansa. Arviointi oli tiukkaa. Viimein päästiin viettämään odotettua valmistujaisjuhlaa. Opettajiksi valmistuvat olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Juhla alkoi jumalanpalveluksella, johon käveltiin koululta juhlallisesti parijonossa. Paatelaan oli katettu juhlalounas. Kattauksessa oli 120

hyvin mankeloidut valkoiset pöytäliinat, kultareunainen juhla-astiasto, hopeiset ruokailuvälineet ja Marski-lasit. Kattaus oli viimeistelty lankasuoraan Paatelan 2. kerrokseen: kaksi pitkää pöytää isosta luokasta pikku luokkaan asti. Oli ohjelmaa ja puheita. Lopuksi jaettiin valmistuneille talousopettajajille todistukset. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa oli pitkä perinne myyjäisistä. Kaupunkilaiset odottivat joulu- ja pääsisäismyyjäisiä. Joulumyyjäisistä ostettiin imellettyä perunalaatik-

koa ja muita laatikoita sekä runsain kassein muita jouluruokia ja -leivonnaisia. Pääsiäismyyjäisten vetonaula oli itse tehty mämmi, jota tehtiin isoissa leivinuuneissa. Ryntäys myyjäispaikalla ennen ovien avaamisen jälkeen oli valtava, vain kyynärpäätaktiikalla pärjäsi. Vaikka myytävää oli pöydät notkuen, tuotteet pääsivät loppumaan. Myyjäistuotteet olivat hyviä ja talon parhailla resepteillä tehtyjä. Vielä viime vuonna tuli järvenpääläinen kysymään, milloin on myyjäiset!

Jaana Vaskin (oik.) on viihtynyt lähes tauotta opinnoissa ja töissä Sibeliuksenväylällä vuodesta 1978.


minun tarinani

Kristina Tuori-Nyman:

Kv-koordinaattori Kristinan ensi askeleet kv-työssä

90

-luvun alussa toimin päätoimisena englannin ja ruotsin opettajana silloisessa kotitalousopettajaopistossa. Rt kolmoset (kolmannen vuosikurssin ravitsemusteknikot) alkoivat keväällä 1993 valittaa, että heille oli luvatta harjoittelupaikka Englannista. Enpä tiedä, mistä moinen lupaus lähti liikkeelle. Mutta tuumasta tekoihin: pyysin rehtori Leena Peltosaarelta lupaa alkaa ajaa asiaa ja avata puhelinlinjan ulkomaille! Tuohon aikaan ainoastaan Nokian Kari Kairamo soitteli ”kapulasta” eli tämän päivän kännykkää vastaavasta. Me muut valitsimme tiukasti 990 tai 994 tai jonkun muun ulkomaanoperaattorin lankapuhelimesta. Ei ollut itsestään selvyys, että opettajanhuoneesta pystyi soittamaan ulkomaille, tähän tuli pyytää rehtorilta lupa, jotta linja saatiin auki. Sähköpostia toimitti Paatelan opettajainhuoneessa ollut lokerikko: jokaisella oli oma lokeronsa, johon saattoi jättää viestin. Paperipuolta toimittivat käytetyt kuoret tai muut vastaavat, olimmehan kestävän kehityksen etujoukkoja! Kun luvalla sain soittaa ulkomaille, aloin etsiä opiskelijoille työpaikkoja – puhelimitse.

Ensin soitto muutamalle tutulle ja ystävälle, jotta langanpää saatiin auki. Yhteistyöpartneri löytyi vihdoin Hastingsistä, jonne onnelliset opiskelijat sitten kevään lopulla lähtivät työharjoitteluun. Yhteistyökumppani pysyi samana muutaman vuoden. Englantilaiset tekivät työhaastattelun Keudan opiskelijoille puhelimitse! Aika kova juttu tuohon aikaan, puhelu Englannista englan-

niksi, johon piti sitten osata jotain vastatakin. Rahallista tukea oppilaat saivat kotitalousopettajaopistolta. Hieman myöhemmin nykyinen aikuisopiston rehtori Riitta Narko teki ensimmäisiä virallisia kv-hakemuksia ”transnationaalisia vaihtoja” varten. Näin muinoin – tämän päivän byrokratia on ehkä kasvanut, mutta niin on myös toimivuus ja sujuvuus!

Kv-koordinaattori Kristina Tuori-Nyman on kuvassa alarivissä toinen vasemmalta. 121


Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon maisemissa

V

uonna 1995 Suomen valtio siirsi omistamansa Saaren kartanossa toi mivan Mäntsälän maatalous- ja­­ puutarhaoppilaitoksen Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän ylläpidettäväksi. Saaren kartano on nähnyt historiassaan monenlaisia vaiheita.

Oppilaitoksen perustaminen ja koulutus Invalidisäätiön aikana Valtioneuvoston asetettua huhtikuussa 1940 ns. Sotainvalidikomitean suunnittelemaan toimenpiteitä talvisodan invalidien huoltamiseksi tuli komiteassa esille myös kysymys maatalousministeriön asutusasiainosaston hallinnassa olevan Saaren kartanon muuttamisesta sotainvalidien työkeskukseksi ja ammattioppilaitokseksi. Kesäkuun 29. päivänä 1940 eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen kartanon luovuttamisesta vasta perustetun Invalidisäätiön käyttöön. Ensimmäiset sotainvalidit saapuivat Saaren kartanoon 15.9.1940. He suorittivat aluksi rakennusten ym. korjaustöitä. Alustavissa järjestelyissä päästiin syksyn aikana niin pitkälle, että loppuvuodesta voitiin julistaa oppilaspaikat haettaviksi ja aloittaa varsinainen koulutus 10.1.1941. Ensimmäiselle ammattikurssille oli 116 hakijaa, heistä hyväksyttiin 85 ja oppilaitokseen saapui 69 sotainvalidia. Invalidisäätiön työkeskus Saari muutti 1944 nimensä Invalidisäätiön maatalousammattikouluksi ja vuoden 1951 asetuksessa sen nimeksi tuli Invalidisäätiön maatalousoppilaitos. Aluksi 122

koulutusta annettiin maa- ja puutarhatalouden, maasepän, puusepän ja suutarin ammateissa. Myöhemmin koulutustarjonta laajeni huomattavasti. Vuonna 1944 alkoi sotaorpojen koulutus ja vuodesta 1948 alkaen koulutukseen voitiin ottaa myös siviili-invalideja. Vuonna 1956 oppilaitoksessa aloitettiin kuurojen maatalous- ja puutarha-alan koulutus, joka säilyi ohjelmassa 1990-luvulle saakka. Vuoden 1962 asetuksella oppilaitokseen perustettiin Työpajakoulu useine opintosuuntineen sekä maatalouskoulu, joka käsitti maatalous- ja puutarhakoulut. Opiskelijavahvuus oli vuonna 1962 noussut 180:een. Oppilaitokseen hakeutuvien invalidien määrän vähennyttyä ja sotaorpojen tultua koulutetuiksi luovutti Invalidisäätiö oppilaitoksen takaisin valtiolle 1.1.1967. Oppilaitoksen rehtoreina olivat toimineet fil. maist. Niilo Hukkinen 1940–41, maat.metsät. kand. Yrjö Rainio 1942– 1963 ja maat.metsät kand. Tauno Ratsula 1963– 1983.

Valtion oppilaitoksena 1967–1995 Samalla kun oppilaitos siirtyi valtion omistukseen, annettiin siitä uusi asetus 7.4.1967. Asetuksessa oppilaitoksen nimeksi tuli Mäntsälän maatalousoppilaitos. Oppilaitos jatkoi toimintaansa uuden hallinnon alaisena suurin piirtein entiseen tapaan aina 1970-luvun lopulle saakka. Invalidien osuus opiskelijamäärästä kuitenkin väheni koko ajan. Opetusministeriön linjaukset ammattikouluverkoston kehittämisessä edellyttivät Mäntsä-

län maatalousoppilaitoksen keskittymistä maatalous- ja puutarha-alan opetukseen. Työpajakoulu ammattikoululuokkineen lakkautettiin vähitellen. Työpajakoulusta valmistuivat viimeiset opiskelijat vuonna 1984. Oppilaitokselle rakennettiin ajanmukaiset kasvihuoneet ja puutarhan opetustilat 1981–87. Puutarhatalouden peruslinja aloitettiin 1981, ylioppilaspohjainen puistolinja 1982 ja floristilinja 1987. Puutarhateknikkokoulutus ja erilainen lyhytkurssikoulutus oli tärkeä osa toimintaa. Maatalousalalla annettiin maatilatalouden peruskoulutusta ja maatalouskoneasentajakoulutusta. Asetuksella maatalousalan oppilaitoksista 30.4.1987 kumottiin asetus Mäntsälän maatalousoppilaitoksesta. Samanaikaisesti oppilaitoksen nimi muutettiin Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitokseksi. 1990-luvun alussa oppilaitoksen noin 200 opiskelijasta ¾-osaa opiskeli puutarha-alalla. Oppilaitoksella on suuri opetusmaatila navettoineen ja kasvihuoneineen. Tilan pinta-ala ennen kuntayhtymälle siirtämistä oli 518 ha, josta 108 ha oli peltoa. Valtio muodosti alueelle noin 50 hehtaarin kokoisen luonnonsuojelu­ alueen, mutta luovutti muut maa-alueet uudelle ylläpitäjälle. Suurin osa käytössä olevista tiloista on sijoitettu vanhoihin suojeltuihin rakennuksiin, kuten kartanon upeaan päärakennukseen, tulitikkutehtaaseen, navettaan ja talliin. Koulutukselle tyypillistä on, että suurin osa opiskelijoista asuu oppilaitoksen asuntolassa. Oppi-


Saaren kartanon p채채rakennus edustaa tyylisuunnaltaan 1920-luvun klassismia.


laitoksen henkilökuntamäärä oli kuntayhtymälle siirrettäessä hieman yli 60. Rehtorina toimi vuosina 1983–1995 agronomi Hannu Heikkilä. Mäntsälän Saari oli ollut mukana järjestelyissä, joilla pyrittiin muodostamaan Uudenmaan maaseutuopisto Järvenpäässä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä ja Mäntsälässä sijaitsevista valtion omistamista luonnonvara-alan oppilaitoksista. Valtio päätti kuitenkin 18.3.1993 periaatepäätöksellä siirtää kaikki omistamansa ammatilliset oppilaitokset kuntien omistukseen. Saaren osalta Mäntsälän kunta, Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä ja oppilaitoksen johto katsoivat oppilaitoksen kuuluvan luonnollisena osana ammattikoulutusyhtymään. Hankkeen edistämiseksi kävivät Mäntsälän kunnanvaltuuston puheenjohtaja Paavo Viitanen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Seppo Soini, kunnanjohtaja Esko Kairesalo sekä Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän johtaja Pentti Rauhala ja rehtori Hannu Heikkilä selvittämässä asiaa opetusministeri Olli-Pekka ­Heinoselle. Kuultuaan osapuolten kannan, päätti opetusministeriö siirtää Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen osaksi KeskiUudenmaan ammattikoulutusyhtymää. Samaan ratkaisuun sisältyi se, että Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Mäntsälän Hautjärven kartanossa sijainneet toiminnot siirrettiin Saaren kartanoon. Ennen oppilaitoksen siirtymistä kuntayhtymälle päätti yhtymävaltuusto yhdistää Mäntsälän kirkonkylässä sijaitsevan Mäntsälän ammat124

tikoulun ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen Mäntsälän ammattiopistoksi. Ammattiopisto-nimike tuli tällöin jo varhaisessa vaiheessa ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitoksen nimeksi.

Saaren kartanon historiaa Oppilaitoksen sijainti Saaren kartanossa antaa erityistä lisäarvoa oppilaitoksen toiminnalle. Linnamainen päärakennus vuodelta 1928, upea tallirakennus vuodelta 1918 ja tulitikkutehtaan rakennukset toimivat edelleen koulutustiloina. Monilajiset koristekasvien näytemaat, hoidetut puistot, kauniit kukkaistutukset ja isot kasvihuoneet tarjoavat paljon nähtävää. Saaren kartanon päärakennus edustaa tyylisuunnaltaan 1920-luvun klassismia. Sen suunnittelija Jarl Eklund yhdisti rakennuksessa italialaista ja pohjoismaista arkkitehtuuria. Italialaisuutta edustavat kaarevat oviaukot ja ikkunat sekä sileä vaalea rappaus seinäpinnassa. Pohjoismaisen tyylin edustaja on Kustaa Vaasan linna-arkkitehtuurista lainattu portaali mahtavine tammiovineen. Päärakennuksen sisällä olevassa hallissa kiiltelevät horoskooppikuviot. Pompeijin kaivauksissa löytyi samanlaisia kuvioita antiikin roomalaisten taloista. Ne haluttiin saada myös tähän päärakennukseen, jotta saatiin aika­ perspektiiviä ja antiikkista ulottuvuutta. Puisto päärakennuksen ympärillä on puutarha-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema. Se edustaa tyyliltään muotopuutarhaa, jolle on ominaista voimakas pengerrys. Symmetriset ki-

veykset, suihkualtaat sekä hoidetut kukkamaat luovat päärakennuksen kanssa juhlavan kokonaisuuden. Hoidettuja puistoalueita ja -teitä on kartanon alueella yli kuusi hehtaaria. Perennaja kesäkukkien näytemaita on useita. Saaren kartanon viimeinen omistajasuku oli de la Chapelle -suku, joka vaikutti Saarella vuosina 1884–1934. Tätä aikaa sanotaan ”Paroonien ajaksi”. Omistajina olivat Richard Casimir de la Chapelle, ”Vanha Parooni” ja hänen poikansa Knut Richard de la Chapelle, ”Nuori Parooni”. Vanha parooni toi Saarelle tulitikkuteollisuuden. Saaren tehdas oli suurin Mäntsälän seitsemästä tulitikkutehtaasta. Tulitikut koituivat myös Saaren kohtaloksi. Ruotsalaisen teollisuusmiehen Ivar Kreugerin tulitikkutrustin tavoitteena oli saada koko maailman tulitikkuteollisuus haltuunsa. Tulitikkusota rasitti kaikkia. Kun ruotsalainen trusti oli ostanut Saaren tulitikkutehtaan salanimellä Saaren Tulitikku Oy, tehtaan koneet moukaroitiin toimintakyvyttömiksi. Näin päättyi tulitikkuteollisuus ja Paroonien aika Saarella. Kartanoa suunniteltiin vararikon jälkeen mm. Suomen tasavallan presidentin kesäasunnoksi ja vuoden 1940 Helsingin olympialaisten arvovieraiden majoituspaikaksi. Talvisota muutti kuitenkin suunnitelmat. Saaren kartanoa tarvittiin talvisodan invalidien kuntoutus- ja koulutuspaikaksi.


Ote johtokunnan puheenjohtajan Tapani Rankin puheesta juuri kuntayhtymään liittyneen Järvenpään kotitalousopettajaopiston kevätjuhlassa 27.5.1995

Tarina Vaahteramäen Eemelistä

V

aahteramäellä asui poika, jota sanottiin Vaahteramäen Eemelik­si. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollenkaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä. Vaikka kiltin näköinen Eemeli oli – oikein kiltin näköinen. Silloin kun ei kiljunut. Eemelillä oli pyöreät sinisilmät ja pyöreät punaposket ja vaalea villava tukka. Kaikki oli niin kiltin näköistä, että Eemeliä olisi luullut kerrassaan pikku enkeliksi. Mutta jos luuli, niin erehtyi. Pääasia että Eemeli sai tahtonsa lävitse, siitä hän kyllä piti huolen. Ja siitä, ettei äiti saanut tahtoaan lävitse. Sellainen jukuripää oli Eemeli. Hän halusi komennella äitiä ja isää ja koko Kissankulmaa, mieluimmin koko Vaahteramäkeä, mutta siihen eivät vaahteramäkeläiset suostuneet. ”Nuo Kissankulman Niemiset ovat aika helteessä, kun poika on tuollainen vintiö, he sanoivat. Siitä vekarasta ei kyllä ikinä tule ihmistä.” Niin sitä luultiin Vaahteramäellä. Eipä olisi sellaisia puhuttu, jos olisi arvattu, miten pitkälle Eemeli vielä pääsi. Jos olisi arvattu, että hänestä isona tuli vallan kunnanvaltuuston puheen­ johtaja! Edellinen oli, kuten epäilemättä tunnistitte, mukailtu katkelma Astrid Lindgrenin maail­ mankuulusta lastenkirjasta Vaahteramäen ­Eemeli. Valitsin sen paitsi siksi, että se on minulle henkilö­kohtai­sesti hyvin läheinen, miltei katkelma omasta henki­löhisto­riasta­ni, myös siksi, että se mielestäni oikealla tavalla vii­toittaa tietä kenen tahansa nuoren elämänuralle. Taka-

na ovat nuoruuden keppo­set. Edessä on aikuisen vastuullinen tulevaisuus. Peri­aattees­sa kaikki valinnat, hyvät ja huonot ovat kunkin omissa käsissä. Niille teistä, jotka tänään päättävät opintonsa hyvin ar­vosanoin, esitän mielelläni parhaat onnitteluni. Olette tehneet hyvää työtä. Uutteruutenne on palkittu. Olette saaneet muita paremman lähtökohdan sijoittua uuteen ympäristöön, työ­elämään. Hyvä ammattitaito yhdessä riittävän laaja-alaisen peruskoulutuk­sen kanssa antaa valmiudet myös jatkuvaan itsensä kehittämi­seen. Se puolestaan on seuraava haaste, johon joudutte vastaa­maan. Kaikki eivät kuitenkaan ole luokkansa parhaita. Osa on suoritta­nut vaadittavan oppimäärän juuri ja juuri rimaa hipoen. Teille tämän päivän vaahteramäen eemelit, edessä avautuva tie ei ehkä ole yhtä leveä ja kivetön, kuin paremmin menestyneillä luokka­tovereillanne. Erityisesti taloudellisen laman aikana ja myös nyt sen ilmentämissä rakennemuutostunnelmissa voi olla vaikea löytää sitä vihreää oksaa, jota varten kaikki ponnistelut on tehty. Vaikka näin on, ei kirvestä silti ole syytä kaivoon heittää. Jos onkin niin, että eemelöinneistä pitää maksaa, ei elämä kuiten­kaan lopu koulun päättymiseen tai päästötodistukseen. Siitä se vasta alkaa. Elämä on kuin ravien tasoitusajo. Muita heikompi lähtöasema, jolloin kyse voi olla todistuksesta, lahjakkuus- tai sosiaa­lieroista, perhetilan­teesta, melkeinpä mistä tahansa, asettaa kyllä takariviin. Kilpailu on silti vasta alussa.

Uutte­ruus, peräänantamattomuus, terve itsetunto, ammatillinen kun­nianhimo ja korkealle mutta realistisesti asetetut tavoitteet voivat korja­ta paljon. Edesmennyt isäni tapasi sanoa: ”Nerot pärjää­vät aina. Meillä muilla sen sijaan on vain kaksi vaihtoeh­toa. Ensinnä työ ja toiseksi – vielä kovempi työ.”

125


Keravan Keuda-talossa toimivat edelleen rinta rinnan toisen asteen oppilaitos ja ammattikorkeakoulu.


Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakouluyhteistyö

A

jatus Saksassa 1970-luvulla toteutuneen ammattikorkeakoulujärjestelmän tuomisesta Suomeen julkistettiin Finlandia-talossa vuonna 1989 pidetyssä laajassa peruskoulun jälkeisen koulutuksen kehittämissuunnitelmia käsitelleessä koulutuskonferenssissa, Christoffer Taxellin ollessa opetusministerinä. Sitä seurasi hallituksen koulutuspoliittinen selonteko eduskunnalle toukokuussa 1990. Selonteossa keskeiset kysymykset olivat nuorisoasteen kokeilun ja ammattikorkeakoulukokeilun käynnistäminen. Edellinen ei saanut riittävää poliittista tukea, toisin kuin ammattikorkeakoulukokeilun aloittaminen. Eduskunta sääti kokeilulain vuonna 1991, jolloin jo ensimmäiset ammattikorkeakoulukokeilut käynnistyivät. Kokeiluvaihe jäi lyhyeksi, sillä jo vuonna 1995 säädettiin laki ammattikorkeakouluopinnoista. Sen perusteella nykyiset ammattikorkeakoulut vakinaistettiin asteittain vuosina 1996–2000 uuden toimilupamenettelyn kautta. Toimilupamenettelyssä vastaperustettu Korkeakoulujen arviointineuvosto suoritti arvioinnin siitä, täyttääkö väliai-

kainen ammattikorkeakoulu vakinaistamiselle asetetut vaatimukset. Arvioinnin perusteella valtioneuvosto päätti toimiluvan myöntämisestä.

Tunkua mukaan järjestelmään Kaikki kynnelle kykenevät opistoasteen oppilaitokset pyrkivät mukaan nopeasti käynnistyneisiin ­ammattikorkeakoulukokeiluihin. Opetusministeriö edellytti ammattikorkeakoulukokeilulta useamman oppilaitoksen pohjaa, monialaisuutta ja maakunnallisuutta. Tästä syystä pyrkimys kokeiluammattikor-

keakoulujen saamiseen johti myös laajempaan ammatillisten oppilaitosten yhteistyöhön, jota vahvisti samaan aikaan toteutuva valtion oppilaitosten kunnallistaminen. Keski-Uudenmaan tapauksessa tämä tilanne johti alkuvaiheessa yhteistyöaloitteisiin Hyvinkään suuntaan. Sitä seurasi varsin pian koko Helsingin ulkopuolisen Uudenmaan maakunnallisen ammattikorkeakouluhankkeen käynnistyminen. Ammattikorkeakouluhanke sisällytettiin vuonna 1990 kuntainliittosuunnitelmaan. Järvenpään kotitalousopettajaopisto, Invalidilii-

”Jorma Hämäläinen oli merkittävässä roolissa alueen ammattikorkeakoulupäätöksissä. Hämäläinen on Suomen Lehtiyhtymä Oy:n nykyinen toimitusjohtaja ja Tuusulan entinen kunnanjohtaja. Valtio viestitti, ettei ammattikorkeakouluverkostoa voi ulottaa koko kuntaverkkoa kattavaksi. Käytännössä se tarkoitti sitä, ettei Tuusulaan voitu saada ammattikorkeakouluyksikköä. Hämäläisen kanssa päästiin sopimukseen, että korvaukseksi toisen asteen sosiaalialan oppilaitosta laajennetaan.” Tapani Ranki

127


Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu, myöhemmin Laurea, toimi myös Järvenpäässä Peltola-rakennuksessa, joka nykyisin on kokonaan Keudan käytössä.

128

ton Järvenpään koulutuskeskus, Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitos sekä kuntayhtymä asettivat 19.12.1991 kokeilusuunnitelmaa valmistelemaan johtoryhmän, jonka puheenjohtajana toimi Järvenpään kotitalousopettajaopiston rehtori Leena Peltosaari. Ylläpitäjien toimeksiannosta entinen opetushallituksen toimistopäällikkö Jori Petäinen laati Keski-Uudenmaan va. ammattikorkeakoulun kokeilusuunnitelman, joka jätettiin valtioneuvostolle. Ammattikorkeakoulun ylläpitäjäksi suunniteltiin osakeyhtiötä. Kokeilusuunnitelma oli varsin moderni sisältäen mm. monialaisia koulutusohjelmia, mutta siitä huolimatta kokeilulupaa ei herunut sitä anottaessa vuosina 1992 ja 1993. Pyrkimys oli alun perin saada mukaan myös kaikki Hyvinkäällä sijaitsevat opistoasteen oppilaitokset. Hyvinkään kaupunki jätti kuitenkin oman kokeiluhakemuksensa. Opetuksen kehittämissuunnitelmia tehtiin Keravan kauppaoppilaitoksessa ja Tuusulan so­ siaalialan oppilaitoksessa mahdollinen tuleva ammattikorkeakoulu tähtäimessä. Ammattikorkeakouluyhteistyön tuloksena aloitettiin syksyllä 1993 Keski-Uudenmaan opistoasteen oppilaitosten yhteinen valinnaiskurssitarjonta, joka käsitti mm. yhteisen tutkimustyökurssin. Jälkimmäisellä kokeiluluvan anomiskierroksella kuntayhtymä ilmaisi 17.6.1993 ha-

lukkuutensa myös yhteiseen hankkeeseen sekä Vantaan va. ammattikorkeakoulun että Hyvinkäällä vireillä olevan ammattikorkeakouluhankkeen kanssa.

Ei omaa ammattikorkeakoulua Keski-Uudellemaalle Valtioneuvostolla ja opetusministeriöllä oli tavoitteena rajoittaa vakinaisten ammattikorkeakoulujen määrä huomattavasti toteutunutta pienemmäksi. Tästä syystä Keski-Uudellamaallakin otettiin lusikka kauniiseen käteen ja luovuttiin haaveesta omasta ammattikorkeakoulusta. Vuoden 1994 aikana aloitettiin keskustelut pari vuotta aiemmin ensimmäisten joukossa käynnistyneen Vantaan väliaikaisen ammattikorkeakoulun ja Vantaan kaupungin kanssa ammattikorkeakouluyhteistyöstä. Näitä neuvotteluja käytiin useaan otteeseen Vantaan kaupungin sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälän sekä Vantaan va. ammattikorkeakoulun rehtorin Mikko Takalan kanssa. Neuvottelijoina olivat kuntayhtymän puolelta yhtymävaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen, yhtymähallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki ja kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Neuvottelujen tuloksena yhtymävaltuusto hyväksyi 25.1.1995 kuntayhtymän, Invalidiliitto ry:n ja Vantaan Ammattikorkeakoulu


Oy:n välisen aiesopimuksen kuntayhtymän liittymisestä perustettuun Vantaan Ammattikorkeakoulu Oy:hyn ja toimiluvan hakemisesta yhteiselle ammattikorkeakoululle. Neuvottelujen tulosta esiteltiin ennen yhtymävaltuuston kokousta 11.1.1995 jäsenkuntien kunnan- ja sivistystoimenjohtajille, ja siitä pyydettiin jäsenkuntien lausunnot. Jäsenkunnat pitivät ammattikorkeakouluyhteistyötä Vantaan kanssa ainoana realistisena mahdollisuutena saada ammattikorkeakoulutoimintaa Keski-Uudellemaalle. Ammattikorkeakouluun oli tarkoitus siirtää 144 Keravan kauppaoppilaitoksen, 108 Järvenpään kotitalousopettajaopettajaopiston ja 60 Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen aloituspaikkaa sekä kotitalousopettajaopiston 30 ammatillisen opettajankoulutuksen aloituspaikkaa, mikäli ko. koulutus tulisi ammattikorkeakouluun. Opiskelijamäärä näissä oli yhteensä noin 1 000 opiskelijaa. Ammatillista opettajankoulutusta Keski-Uudellamaalla ei saatu säilymään, vaan se keskitettiin maassa viiteen ammattikorkeakouluun. Maakunnalliseen ammattikorkeakoulu­ yhteistyöhön tuli sittemmin mukaan ­uusia osapuolia. Vantaan kaupunki, ­Kauppiaitten Kauppaoppilaitos Oy, Keski-Uudenmaan ­ammattikoulutusyhtymä, Invalidiliitto ry., Porvoon kaupunki, Itä-Uudenmaan amma-

tillisen koulutuksen kuntayhtymä, Oy Porvoon Kauppaoppilaitos – Borgå Handelsläro­verk, Län­­si-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä ja Hyvinkään kaupunki allekirjoittivat 20.3.1995 sopimuksen yhteistyöstä ammattikorkeakouluopetuksen järjestämisestä. Sopimuksen mukaan kuntayhtymä merkitsisi yhtiöstä 200 osaketta ja saisi kolme hallituspaikkaa. Vantaan Ammattikorkeakoulu Oy jätti 23.3.1995 valtioneuvostolle hakemuksen vakinaisen toimiluvan saamiseksi monialaiselle maakunnalliselle ammattikorkeakoululle 1.8.1996 alkaen. Vakinaista toimilupaa hanke ei vielä ensimmäisellä hakukerralla saanut. Palautteessa todettiin, että hanke on mietittävä osana pääkaupunkiseudun koko ammattikorkeakouluratkaisua. Yhteistyö kuitenkin laajeni uusien kumppanien kanssa yhteistyössä Tampereen ja Vaasan yliopistojen kanssa toteutettavaan opistoasteen opettajien lisensiaatti-/tohtorikoulutusohjelmaan.

Keudalla on Suomen ainoa opetuspesula Järvenpäässä, Tuusulanjärven rannalla.

Tie Laureaan Kun myöskään Espoon kaupunki ei saanut vakinaista toimilupaa omalle ammattikor­ keakouluhankkeelleen, päättivät omistajat yhdistää voimansa. Elokuussa 1995 käynnistettiin Vantaan Ammattikorkeakoulu Oy:n osakkaiden ja Espoon kaupungin kesken Es129


Keuda-talon rakennustyömaa.

130

poon-Vantaan ammattikorkeakouluhanke. Hanke perustui valtioneuvoston 15.6.1995 Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun toimilupapäätöksessä asettamaan tavoitteeseen, jonka mukaan toimiluvan saaneen Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun tulee toimia yhteistyössä Espoon ja Vantaan muiden ammattikorkeakouluhankkeiden kanssa tarkoituksena muodostaa vaiheittain perustettavan Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy:n ylläpitämä EspoonVan­taan am­mattikorkeakoulu kaupunginhallitusten hy­­­väk­symän esisopimuksen mu­­kai­sesti. Teknillisen ammattikorkeakoulun toimilupa siirtyisi mainitulle osakeyhtiölle. Laajenneen ammattikorkeahankkeen yhteistyöneuvotteluissa oli monia neuvoteltavia asioita. Espoon kaupungissa vierastettiin osakeyhtiömallia ja nostettiin esille kuntayhtymä ylläpitäjänä, joka olisi kuitenkin sulkenut osan yhteistyökumppaneita pois hankkeesta. Osakemäärästä käytiin keskustelua. Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä onnistui saamaan perustetun Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy:n osakkeista selvästi koulutusvolyymiään suuremman osuuden tullen Espoon ja Vantaan jälkeen yhtiön suurimmaksi osakkaaksi. Valtioneuvosto myönsi 25.4.1996 EspoonVantaan väliaikaiselle ammattikorkeakoululle

1.8.1997 alkaen kokeiluluvan, joka käsitti Järvenpään kotitalousopettajaopiston ja Keravan kauppaoppilaitoksen opistoasteiset koulutukset. Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen opistoaste liittyi kokeiluun 1.8.1998 lukien. Espoon-Vantaan va. ammattikorkeakoulusta erosivat vuoden 1998 alussa Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä ja Porvoon kauppaoppilaitos siirtyen yhteistyöhön Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu Helian kanssa. Osakemääränsä perusteella kuntayhtymä sai 18-jäseniseen hallitukseen kolme paikkaa ja toisen varapuheenjohtajan. Tapani Ranki toimi pitkään ammattikorkeakouluyhtiön hallituksen varapuheenjohtajana ja Unto Siekkinen ja Aarno Järvinen hallituksen jäseninä. Tilanne muuttui vuonna 2004, kun Laurea-ammattikorkeakoulu Oy:ksi muuttuneen yhtiön hallituksen jäsenmäärä pieneni seitsemään jäseneen, ja osakasmandaatit poistuivat. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän äänivalta on kuitenkin sen verran suuri, että se riittää pienentyneessä hallituksessakin yhteen hallituspaikkaan. Kuntayhtymän edustajina ovat vuoden 2004 jälkeen toimineet Eero Seppänen ja Petri Graeffe. Kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala valittiin 13.5.1996 Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulu Oy:n toimitusjohtajaksi ja va. ammattikorkeakoulun


johtavaksi rehtoriksi, mistä tehtävästä hän siirtyi vakinaistuneen ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Kuntayhtymästä siirtyneistä ja Hyvinkään yksiköistä muodostettiin Keski- ja Pohjois-Uudenmaan alueyksikkö, jonka aluerehtorina toimi koko alueyksikön Vantaan alueyksikköön yhdistämiseen asti Keravan kauppaoppilaitoksen rehtorin tehtävästä siirtynyt Tuija Hirvikoski. Pitkän tauon jälkeen Laurea-ammattikorkeakoulun hallituksen toisen varapuheenjohtajan tehtävä siirtyi vuonna 2011 kuntayhtymää hallituksessa edustavalle Petri Graeffelle. Näin kuntayhtymän panos Laurea-ammattikorkeakoulussa on ollut huomattavasti siirtynyttä koulutusvolyymia suurempi.

Pitkä muutosprosessi Espoon-Vantaan va. ammattikorkeakoulu vakinaistui 1.8.2000 alkaen ja muutti nimensä 1.8.2001 Laurea-ammattikorkeakouluksi. Ammattikorkeakoulun osiksi siirtynyt koulutus jatkoi toimintaansa samoissa rakennuksissa kuin ennenkin. Näin Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulusta tuli merkittävä tilojen vuokraaja. Kuntayhtymä rakennutti Keravalle Keuda-talon, joka tarjosi myös ammattikorkeakoulutoiminnalle hyvät puitteet. Osa opettajista ja muusta henkilökunnasta siirtyi ammattikorkeakoulun vakinaistuessa sen

palvelukseen. Opetushenkilöstöä oli koulutettu ammattikorkeakouluratkaisua odotellessa: opistoasteen opettajille oli oma koulutusohjelma, jossa saattoi opiskella lisensiaatti- tai tohtoritutkinnon. Entisen työyhteisön hajoaminen oli osin kipeäkin prosessi, eikä yhteiselo samoissa rakennuksissa aina sujunut kitkatta. Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen vaateet toivat 2000-luvun puolivälissä paineita Laurean toimipisteverkon supistamiseen. Laurean Järvenpään yksikön toiminta päättyi vuoden 2008 lopussa sosiaalialan koulutuksen siirtyessä Hyvinkäälle sekä majoitus-, ravitsemis- ja matkailualan koulutuk-

sen Espoon Leppävaaraan. Keski-Uudellamaalla on siten jäljellä ammattikorkeakouluun siirtyneistä koulutuksista liiketalouden koulutus Keravalla, jonne siirtyi 1.8.2008 Hämeen ammattikorkeakoulusta Forssasta matkailualan koulutus muuttuen samalla englanninkieliseksi. Keskittämisen seurauksena entiset Järvenpään kotitalousopettajaopiston tilat vapautuivat kokonaan kuntayhtymän käyttöön. Toisen asteen ja aikuiskoulutuksen voimakas kasvu korvasi pian sen volyymin menetyksen, jonka opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun aiheutti.

”Olin ammattikorkeakoulun hallituksen varapuheenjohtajana ja muistan oikein hyvin, kun kerran kokouksesta palatessa koko matkan ajan taivuttelin Penttiä ottamaan ammattikorkeakoulun vetäjän tehtävän. Keudan kannalta se tietysti oli kaksipiippuinen asia, kun se samalla tarkoitti täällä hyvän rehtorin menetystä. Minä ja Aulis Pitkälä annoimme Pentille aikaa miettiä yhden yön yli, siirtyykö hän osakeyhtiön rehtoriksi tästä turvallisesta kuntayhtymän kontekstista. Onneksi hän päätti vastaanottaa pestin.” Tapani Ranki

131


Toimipisteissä tapahtuu

O

san koulutuksesta siirtyminen ammattikorkeakouluihin ja valtion ylläpitämien oppilaitosten kunnallistaminen vaikuttivat kuntayhtymään jääneeseen toisen asteen koulutukseen, kun tulossa oleviin muutoksiin ja yhdistymisiin valmistauduttiin. Osana muutosta siirryttiin ammattiopistoihin, joista ensimmäinen aloitti toimintansa Mäntsälässä elokuun alussa 1995. Samasta ajankohdasta lähtien Järvenpään kotitalousopettajaopisto ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos tulivat koulutusyhtymän ylläpidettäviksi. Keravalle puolestaan suunniteltiin ammattiopistoa kaupallisen koulutuksen ympärille. Ammattikorkeakoulukuvioiden vuoksi kului viisi vuotta kunnes Keravan, Nurmijärven sekä Tuusulanjärven ammattiopistot aloittivat vuonna 2000. Järvenpäässä alkoi uutena kondiittorien koulutus. Tuusulassa ryhdyttiin toteuttamaan sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, jota oli suunniteltu yhdessä Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksen kanssa. Tämä oli pilottihanke, jolla oli kansainväliset suhteet Pohjoismaihin, Saksaan, Hollantiin ja Unkariin. Sosiaalialoilla ryhdyttiin kouluttamaan lähihoitajia ja vapaa-ajan ohjaajia. Sen sijaan kodinhoitajien, päivähoitajien ja kehitysvammaisten hoitajien kouluttaminen päättyi.

132

Kansainvälinen toiminta laajentui Suomen liityttyä Euroopan Unioniin. Kuntayhtymä liittyi jäseneksi ammattikasvatusalan eurooppalaiseen järjestöön (EFVET). Yhteyksiä luotiin muihinkin ilmansuuntiin, esimerkiksi Venäjällä oli kahdeksan pilottiprojektia, joissa kehitettiin Venäjä-osaamista. Itään matkustettiin myös mittavassa itsenäistyneen Viron koulutusta avustavissa ja kehittävissä projekteissa. Keravalla kansainvälisiä yhteyksiä luotiin muun maussa Manchester City Collegen

suuntaan, toisena varhaisena yhteistyökumppanina voidaan mainita Tartu tööstuskool. Uutena koulutusalana syksyllä 1996 alkoi laboranttikoulutus. Myös maahanmuuttajien koulutus oli merkittävän laajaa. Mäntsälässä alkoi kehitysvammaisten erityisopetus, joka oli alallaan Suomen edelläkävijä. Samoin Mäntsälässä siirryttiin joustavaan koulutusrakenteeseen metalli- ja autoalalla. Toteuduttuaan sen vaikutus näkyi parantuneena työllistymisenä. Myöhemmin teknisen piirtäjän koulutus paikkakunnalla loppui ja

”Tuusulan kansanopistossa henkilöstömäärä suhteessa opiskelijamäärään oli tolkuton. Vähitellen pystyttiin vähentämään väkeä ja samalla pikku hiljaa ryhdyttiin paikkoja kohentamaan.” Martti Laukkanen


”Tuusulan kansanopiston kohdalla kuntayhtymä teki väistämättömästä hyveen, kun otti sen hoteisiinsa.Vaihtoehtona olisi ollut koulun täydellinen alas ajaminen. Nimestään huolimatta Tuusulassa ei kansanopistokoulutusta sanan varsinaisessa merkityksessä toteutettu ollenkaan. Ne linjat loppuivat, mutta kansanopiston koulutuksen järjestämislupa jäi. Nämä prosessit eivät olleet helppoja. Siinä oli monta oikeusprosessia, oli opettajia, jotka valittivat kaikki valitusasteet läpi. Nyt 10–15 vuotta myöhemmin kansanopistojärjestämisoikeuksien konsepti voisi olla toimiva Keudan koko verkostossa nuorisopuolen koulutuksesta aikuiskoulutuspuolelle saakka.” Tapani Ranki

sen tilalle tuli tietotekniikkaa, lisää metallin koulutusta sekä metsä- ja luontoyrittäjäkoulutusta.

Pekka Halosen akatemia Tuusulan kansanopiston nimellä toimintansa vuonna 1907 aloittanut Pekka Halosen akatemia siirtyi Tuusulan kunnalta kuntayhtymälle vuoden 1998 alusta. Nimenmuutos toteu-

tettiin vielä Tuusulan kunnan omistajuuden aikana. Näin esimerkiksi viestintä liittyi uutena alana kuntayhtymän koulutustarjontaan. Tuusulaan rakennettiin vähitellen tarvittavia uusia tiloja. Uudisrakennus, johon sijoittui muun muassa kuvanveiston, taidegrafiikan ja valokuvauksen opetustiloja valmistui vuonna 2002. Talon suunnittelusta vastasi P&R Arkkitehdit Oy.

Koulutustoiminnan aloittamisen 60-vuotisjuhlat Saaren kartanossa vuonna 2000.

133


Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksi

N

ykyinen Pekka Halosen akatemia perustettiin Tuusulan Kansanopistona vuonna 1907. Opiston päärakennus valmistui seuraavana vuonna Tuusulan Tuomaalan kylään. Toimitiloja on laajennettu vuosikymmenten kuluessa. Vuonna 1939 valmistui entinen asuntola eli Kivitalo, nykyinen Taidetalo. Uusi asuntolarakennus otettiin käyttöön vuonna 1985. Rakennus on edelleen asuntolana ja työtilakäytössä. Investoinnit jatkuivat Keudan aikana vuonna 2002, jolloin vihittiin käyttöön uudisrakennus, jossa on mm. taidegrafiikan, kuvanveiston ja valokuvauksen opetustiloja. Kansanopisto perustettiin kansanvalistuksen ja sivistysuskon innoittamana. Ensimmäisten vuosikymmenten opetus painottui yleissivistäviin aineisiin, kädentaitoihin ja moniin maatalouden erityistaitoihin, kuten kanan- ja sianhoitoon. 1960-luvulla yhteiskunnallisen kehityksen myötä koulutukselle asetettiin uusia odotuksia. Kansanopiston toiminta muuttui tuolloin yhä vahvemmin ammatillisten opintojen ja linjojen suuntaan. Tuolloin perustettiin kotitalous-, maatalous-, teknillinen ja kaupallinen linja. Nykyisen taideoppilaitoksen alkuna voidaan pitää vuonna 1985 perustettua kuvataidelinjaa.

Toisen asteen koulutukseen Suomen koulutusjärjestelmässä tapahtui suuria muutoksia 1990-luvulla, jolloin perinteinen kansanopistotoimintakin joutui uudistusten

134

pyörteisiin. Tuusulan opistossa tavoiteltiin oikeutta antaa viestintä- ja kuvataidealan perustutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta. Tämä lupa saatiin vuonna 1996. Kuvataidelinja sai rinnalleen graafisen suunnittelun linjan. Vuonna 2002 opetusta laajennettiin vielä valokuvauslinjalla. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä tuli oppilaitoksen ylläpitäjäksi vuonna 1998. Muutos kansanopistosta ammattioppilaitokseksi näkyi myös koulun nimen muutoksena. Tuusulan Opistosta tuli Pekka Halosen akatemia Tuusulan Rantatien taiteilijan Pekka Halosen mukaan.

Pekka Halosen akatemia on nyt Keudan kulttuurialan koulutusyksikkö, josta valmistuu kuvataiteilijoita, valokuvaajia ja graafisia suunnittelijoita. Opiskelijat suorittavat kuvallisen ilmaisun perustutkinnon ja valmistuvat kuva-artesaaneiksi. Ammatillisilla linjoilla opiskelee noin 180 oppilasta. Myös kansanopistoperinne jatkuu edelleen Pekka Halosen akatemiassa. Siellä toimii nykyisin kolme kansanopistolinjaa, joissa on yli 40 opiskelijaa. Lisäksi kansanopisto järjestää taidekursseja ja alan maksupalvelukursseja sekä täydennyskoulutusta.


Keuda-talo Keravalle tarvittiin uusia toimitiloja. Kauppaoppilaitoksen tilat ja Nurmijärven ammattioppilaitoksen laajennus pääsivät mukaan valtion vuoden 1998 rahoitusohjelmaan. Päätöksen tullessa rakennuspaikka Keravalla oli vielä valitsematta. Tämä rakennushanke oli kuntayhtymän siihenastisen historian suurin. Rakennuspaikkakin löytyi; se päätettiin sijoittaa Keravan keskustaan Nikkarin koulun tontille, kirjaston seinänaapuriksi. Paikka valittiin, koska se oli keskustassa ja helposti nuorten opiskelijoiden junalla saavutettavissa. Keravan kaupunki rakensi samaan yhteyteen luento- ja konserttisalin. Rakennuksen pääsuunnittelija oli Arkkitehdit Perko & Rauta-

mäki Oy. Suunnittelu alkoi huhtikuussa 1997. Tähän meni paljon aikaa tontin keskeisen sijainnin ja ahtauden vuoksi. Rakennuksen kustannusarvio oli 58 miljoonaa markkaa, josta Keravan kaupungin osuus oli 7,7 miljoonaa. Ihan tuolla summalla ei hankkeesta selvitty, sillä loppusumma oli 65 miljoonaa markkaa. Pääurakoitsijana aloitti Polar Oy, joka rakentamisen aikana fuusioitui Skanska Oy:hyn. Rakennus valmistui toukokuussa 1999, rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi Tapani Ranki. Keuda-nimen saaneen talon vihkiäiset pidettiin 15.10.1999. Juhlapuheen piti kansanedustaja Kaarina Dromberg.

Keuda-talo oli kuntayhtymän siihenastisen historian suurin rakennusprojekti.

”Keravan Keuda-talon nimitykset ovat kiharaisia. Kiinteistön omistaa ammattikoulutusyhtymä. Salin lisäinvestoinnin on rahoittanut Keravan kaupunki, joten se näkyy nimessä Kerava-Sali, ja talossa on vielä Laurean ammattikorkeakoulu, joka on kuntayhtymän vuokralainen.” Tapani Ranki

135


Kauppaopiston opiskelijoita retkellä vuonna 2001.

136

Mäntsälän ja Nurmijärven saneeraukset Samaan aikaan Keravan rakennustyön kanssa suunniteltiin Nurmijärven ammattioppilaitoksen lisärakennusta. Uuden metalliosaston tarvitsemien tilojen rakentaminen Nurmijärvellä alkoi kesäkuussa 1999 kustannusarvion ollessa seitsemän miljoonaa markkaa. Pääurakoitsijaksi valittiin Rakennusliike V. Mättölä Oy. Työ valmistui saman vuoden joulukuussa Maire Suomen johtaman rakennustoimikunnan valvonnassa. Molemmissa rakennuksissa pääsuunnittelija oli arkkitehti Simo Rauhamäki ja toimittajana Projektikonsultit Oy. Nurmijärvellä opetustilojen saneeraus toteutettiin neljässä vaiheessa. Viimeisessä vaiheessa metalli- ja putkiasentajien aiemmat opetustilat muutettiin sähkö- ja auto-osaston tiloiksi sekä korjattiin vuokrahallit ja tehtiin auditorio. Perustutkinnoissa uutena alkoi suurtalouskokin kolmivuotinen koulutus ruokataloudessa sekä sähkötekniikan koulutuksessa uutena erikoitumislinjana tietotekniikka. Kertaalleen lopetettu metallilinja käynnistettiin uudelleen syksystä 1995 lähtien. Uutta oli myös muovialan koulutus vuodesta 1999 lähtien. Kolmannellakin paikkakunnalla oli rakennustyö tekeillä samaan aikaan. Mäntsälään nousi opiskelijatyönä opiskelija-asun-

tola kahdessa vaiheessa. 32-paikkaisen Paja­ mäen opiskelija-asuntolan suunnitteli arkkitehti Esa Pyökäri. Tämän jatkoksi Mäntsälässä laajennettiin kirkonkylän toimipistettä ja tehtiin vanhemmissa osissa peruskorjausta, niin että työ valmistui vuonna 2000.

Uusi päätösvallan jakomalli Uusi kuntalaki annettiin vuonna 1996. Sen pohjalta laadittiin uusi perussopimus, joka kiersi lausunnoilla ja hyväksyttävänä omistajakunnissa. Yhtymävaltuuston käsittelyssä esitys hyväksyttiin 3.4.1997. Merkittävin muutos oli liikekirjanpitoon siirtyminen, jonka valmistelu oli iso prosessi. Myös virkasääntö ja tarkastussääntö muutettiin tässä vaiheessa. Kuntayhtymän johtoon valittiin Hannu Heikkilä, joka siirtyi tehtävään kesäkuussa 1996 Mäntsälän ammattiopiston rehtorin paikalta Pentti Rauhalan siirryttyä Laureaammattikouluun. Hannu Heikkilän jälkeen Mäntsälän ammattiopiston rehtoriksi tuli Kaija Arpiai­nen. Vuonna 1999 voimaan tulleen lain mukaan kuntayhtymä muuttui koulutuksen ylläpitäjästä koulutuksen järjestäjäksi. Muutos toi mukaan aiemmin valtiolle kuulunutta päätösvaltaa. Kuntayhtymässä toteutettiin organisaatiomuutos, jossa perustettiin ammattiopistoja:


kaikilla oppilaitoksilla oli mahdollisuus laajentua oppimiskeskuksiksi. Järjestelyissä Keravan ammattioppilaitos ja Keravan kauppaoppilaitos yhdistettiin 1.8.2000 alkaen Keravan ammattiopistoksi. Järvenpää kotitalous­ opettajaopisto, Pekka Halosen akatemia Tuusulassa ja Tuusulan sosiaalialan oppilaitos yhdistettiin Tuusulanjärven ammattiopistoksi (TAO). Järvenpään ammattioppilaitoksesta tuli Järvenpään ammattiopisto ja Nurmijärven ammattioppilaitoksesta vastaavasti Nurmijärven ammattiopisto. (Mäntsälässä ammattiopisto oli toiminut jo vuodesta 1995 lähtien). Samassa yhteydessä oppisopimustoimistosta tuli oppisopimuskeskus. Henkilötasolla Järvenpään ammattiopiston rehtoriksi nimettiin Rauno Hoikkala, Keravan ammattiopiston rehtoriksi Pekka Aittoniemi, Nurmijärven ammattiopiston rehtoriksi Antero Velling, Tuusulanjärven ammattiopiston rehtoriksi Erja Johansson ja Keski-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen johtajaksi Tapani Ranki. Oppilaitosten lisäksi uudistettiin kuntayhtymän hallintoa. Päätäntävaltaa siirrettiin kuntayhtymään jäsenkuntien tuella. Kun koulutuksen ylläpitäjästä muututtiin nykymalliin koulutuksen järjestäjäksi, saatiin enemmän liikkumavaraa hallinnollisen rakenteen toteuttamiseen. Oli yksi Keski-Uu-

denmaan ammattiopisto, jolla oli yksi johtaja. Johtamisen kannalta se antoi paremmat mahdollisuudet yhtenäisen ja laadukkaan koulutuksen järjestämiseksi. Kuntayhtymään rakennettiin toimintakulttuurinen konsepti, jossa ideana oli, että luottamuselimet koottiin niin pieniksi kuin se oli suinkin mahdollista. Hallituksen kooksi tuli yhdeksän henkilöä, mikä oli pienin mahdollinen luku, jotta keskisen Uudenmaan kolmesta kunnasta voitiin saada kunnallislain mukaisen suhteellinen jakautuma toteutumaan. Kuntayhtymän valtuuston kooksi tuli 21, joka oli pienin mahdollinen luku sille, että jokaisesta kunnasta, myös pienimmästä Pornaisista, saatin edustus valtuustoon. Samalla perussopimuksessa tehtiin lin­ jaus, että kunnanjohtajille avattiin kuntayhtymän budjetti niin läpinäkyväksi kuin suinkin mahdollista. Kuntajohtajat kutsuttiin aluksi kaksi kertaa ja sitten kerran vuodessa tilaisuuteen, jossa budjetin salat avattiin viimeistä piirtoa myöten. Kunnat hyväksyivät, ettei arvonlisäveronpalautusosuuksia enää makseta. Hallinnon rationalisointi synnytti kulttuurisen pohjan, johon kuntien talousvastuulliset kunnanjohtajat oli etukäteen sitoutettu. Kuntayhtymän hallitus ja valtuusto saattoivat keskittyä ammatillisen koulutuksen sisältökysymyksiin, opetukseen ja pedagogiik-

kaan. Talousasiat käytiin läpi kunnanjohta­ jien neuvottelutilaisuudessa, josta saatiin peri­aatelinjaukset hallituksen toiminnalle.

137


Hannu Heikkilä:

Rehtorista kuntayhtymän johtajaksi

T

oimin vuosina 1983–1995 valtion omistaman Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen rehtorina. 1990-luvun alkupuolen tapahtumat johtivat siihen, että oppilaitos siirtyi valtion omistuksesta osaksi Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymää. Pääsin mukaan kuntayhtymän johtoryhmätyöskentelyyn jo vuoden 1995 alusta alkaen, vaikka varsinainen oppilaitoksen siirtyminen ammattikoulutusyhtymän osaksi tapahtui 1.8.1995. Tuo alkuvuoden opiskelujakso kunnallisen organisaation johtoryhmässä oli hyvää oppia tulevaisuutta varten. Johtoryhmässä oli kokeneita kunnallisten oppilaitosten rehtoreita puheenjohtajanaan kuntayhtymän johtaja Pentti Rauhala. Elokuun alussa 1995 Mäntsälän ammattioppilaitos ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos yhdistettiin Mäntsälän ammattiopistoksi. Siirryin samalla sen rehtoriksi ja muutin toimistoni Saaren kartanosta Mäntsälän kirkonkylään. Lopettamisuhan alaisena ollut kirkonkylän yksikkö vaati erityistä huomiota ja ajattelin pystyväni panostamaan siihen enemmän olemalla siellä paikalla. Saarella apulaisrehtori Kaija Arpiainen kyllä selvisi hyvin päi-

138

vittäisestä toiminnasta. Mäntsälän ammattiopisto oli varmaan ensimmäisiä ammattiopistoja Suomessa, vaikka nimi on myöhemmin tullut koko ammatillisen koulutuksen yleisnimeksi. Keskustelin eräänä päivänä pitkään nimestä Pentti Rauhalan kanssa, ja hän piti kiinni nimestä Mäntsälän oppimiskeskus. Kerroin sitten tämän uutisen henkilökunnalle Mäntsälässä. Kovin iloisia siitä ei oltu, koska olimme toivoneet ammattiopisto-nimeä. Seuraavana päivänä Rauhala kuitenkin soitti ja sanoi, että tehdään siitä kuitenkin Mäntsälän ammattiopisto. Toimin kymmenen kuukautta Mäntsälän ammattiopiston rehtorina. Kirkonkylän yksikön henkilökunta sai uutta uskoa tulevaisuuteen, kun lakkautusuhka poistui. Opiskelijoita yksikössä ei ollut kovin paljon, mutta työvoimapoliittisella koulutuksella paikattiin opiskelijatilannetta. Syksyllä 1995 Mäntsälän Lukkarinpolulla oli 108 nuorisoasteen opiskelijaa. Nyt vuonna 2012 opiskelijoita on 270, joten kehitystä on tapahtunut. Toukokuussa 1996 Pentti Rauhala soitti ollessani autossa Idman Oy:n pihassa Mäntsälässä ja kysyi, lähdenkö hänen sijaisekseen kuntayhtymän johtajaksi. Miettimisaikaa

hän antoi kolme tuntia. Vastasin myöntävästi ja yhtymähallitus valitsi minut vs. kuntayhtymän johtajaksi kesäkuun alkupäivistä 1996 alkaen. Rauhala siirtyi väliaikaiseksi EspoonVantaan ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Kokenut talousjohtaja Martti Laukkanen oli minulle loistava kouluttaja ja tuki kuntayhtymän johtamistehtäviin opiskellessa. Kuntayhtymän johtajan virka tuli auki keväällä 1997. Hain sitä ja minut valittiin virkaan 1.8.1997 alkaen. Ensimmäiset vuodet tehtävässä olivat hankalia, koska ammatillisen koulutuksen vetovoima oli heikko. Elinkeinoelämä ei laman jälkeen mielestään tarvinnut ammatillisen koulutuksen saanutta työvoimaa. Kehittämispanoksia osoitettiin ensisijaisesti ammattikorkeakouluille.

Laman jälkeistä aikaa 1990-luvulla Teimme vuosina 1996–1998 perustyötä mm. uusimalla perussopimuksen ja hallintosäännön, panostamalla laatutyöhön ja tekemällä kehittämisstrategian. Vuonna 1998 julkaistiin ISO-pohjainen Keudan laatukäsikirja. Samaan aikaan alkoi Keuda-brändin rakentaminen. Oppisopimuskoulutuksen suorastaan valtava laajeneminen ja arvostuksen lisään-


minun tarinani

tyminen oli vuosikymmenen positiivisimpia asioita. Oppisopimusjohtaja Juhani Räsänen teki loistavaa työtä oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi. Kuntayhtymän yhtymähallinto oli todella asiantuntevaa. Koko 1990-luvun toimi yhtymähallituksen puheenjohtajana Tapani Ranki, varapuheenjohtajana Aarno Järvinen ja yhtymävaltuuston puheenjohtajana Unto Siekkinen. Heidän asiantuntemukseensa ja osaamiseensa saattoi aina luottaa. Järvinen ja Siekkinen jatkoivat tehtävissään vuoden 2008 loppuun. Vielä sen jälkeen Järvinen on jatkanut yhtymävaltuuston puheenjohtajana. Keuda-talon rakentaminen oli suuri hanke ja se valmistui vuonna 1999. Noin puolet tiloista tuli ammattikorkeakoululle ja puolet ammattikoulutusyhtymän käyttöön. Helposti silloinkin unohtui se, että kauppaoppilaitoksen toisen asteen koulutus jatkui näissä ­uusissa tiloissa. Kirjoitin pari kertaa KeskiUusimaa-lehteen yleisönosastokirjoituksen siitä, että toisen asteen merkonomikoulutus on edelleen olennainen osa valmistuvassa rakennuksessa olevaa toimintaa. Sitä ei kaikilla tahoilla oikein haluttu tunnustaa.

Hallinnon toimintaa Kuntayhtymän toimisto on näinä vuosina ­sijainnut Järvenpäässä ensin ­Wärtsilänkatu 7:ssä, sitten Ammattikoulunkatu 1:ssä ja nyt Sibeliuksenväylä 55:ssä. Wärtsilänkadulla toimisto oli hajasijoitettuna ympäri laajaa oppilaitosta. Ammattikoulunkadulla olimme ahtaissa mutta kodikkaissa oloissa, ja ne ajat ovat jääneet erityisesti mieleen. Töitä tehtiin melko pienellä porukalla, kun lama-ajan muistot olivat kaikilla hyvin mielessä ja ammattikorkeakoulun eroaminen vuonna 2000 romahdutti kuntayhtymän tulopohjaa merkittävästi. Niinpä toimiston väki teki paljon ja monipuolisesti erilaisia töitä ja kokoontui kahville pieneen keittiöön pyöreän pöydän ympärille. Johdon assistentin Maarit Flinckin rooli myös viestintäassistenttina oli merkittävä ja teimme viestintäasioiden kanssa paljon yhteistyötä. Internet-sivujen suunnittelu palveluntarjoajien kanssa oli haastavaa työtä. Vasta vuoden 2005 jälkeen alettiin kuntayhtymän toimistoon rekrytoida lisää väkeä johtuen opiskelijavolyymien nopeasta noususta sekä siitä johtuneesta kuntayhtymän taloudellisen tilanteen parantumisesta. Samalla lisää toimintoja keskitettiin koulutusyksiköis-

Kuntayhtymän hallinto toimi vuoteen 2010 asti pienissä tiloissa Järvenpään Ammattikoulunkadulla.

139


tä kuntayhtymän hoidettavaksi. Vuonna 2010 kuntayhtymän hallinto muutti Sibeliuksenväylän edustaviin tiloihin.

Luottamushenkilöitä ja tulosalueen johtajia Vuonna 2000 siirtyi noin 900 opiskelijaa Laurea-ammattikorkeakouluun. Keudaan jäi liikaa opettajia. Jouduimme sanomaan hyviä opettajia irti taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Eräänä aamuna, kun Tuusulanjärven ammattiopiston rehtorin Erja Johanssonin piti irtisanoa kolme opettajaa, hän soitti ja kysyi, että pitääkö hänen se todella tehdä. Sanoin, että jos et sitä tee, pitää meidän irtisanoa sinut. Yhtymähallitus oli jo tehnyt päätöksen irtisanottavista opettajista. Esimiehen piti silti tehdä varsinainen irtisanominen. Sitten näitä asioita käsiteltiin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Päätökset eivät siellä miksikään muuttuneet. Irtisanomiset ovat kuitenkin aina kurjia ja kyllä niitä kunnallisessa organisaatiossakin joudutaan tekemään. 2000-luvulla yhtymähallinto on käyttänyt loistavasti hyväkseen strategista johtamista. Strategiatyön käytännön järjestelyiden vetäminen on ollut kuntayhtymän johtajan työssäni erittäin motivoivaa ja antoisaa. Samalla se on mahdollistanut omistajakuntien, yhty140

mähallinnon, alueen yrityselämän ja Keudan henkilöstön osallistumisen kuntayhtymän kehittämiseen ja johtamiseen. Yhtymähallituksen puheenjohtajat ja samalla esimieheni ovat vaihtuneet joka vaalikaudella. Markku Pyykkölä Keravalta toimi yhtymähallituksen puheenjohtajana hetken vuoden 2000 lopussa Tapani Rankin tultua valituksi oppisopimusjohtajaksi. Tuula YliJaakkola Nurmijärveltä toimi yhtymähallituksen puheenjohtajana 2001–2004. Hän oli Perlos Oy:n henkilöstöjohtajia ja toi johtamiseen nimenomaan yrityselämän näkökulmaa. Eero Seppänen Sipoosta oli yhtymähallituksen puheenjohtaja 2005–2008. Hänellä oli pitkä ura Keudan yhtymähallinnossa. Opettajatausta ja pitkäaikainen toiminta muissa kunnallisissa luottamustehtävissä ja kokoomuksen piirin johtajanakin antoi hänelle todella tukevan ja asiantuntevan pohjan. Hans Kanerva Mäntsälästä on yhtymähallituksen puheenjohtajana 2009 alkaneella kaudella. Hänen taustansa on luokanopettaja ja hänelläkin on vahva kunnallispoliittinen kokemus. Kaikkien puheenjohtajien kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja kukin heistä on antanut oman vahvan panoksensa Keudan kehittämiseen. Kunnat ovat onneksi asettaneet kuntayhtymän yhtymähalitukseen vahvoja koulutuksen ja elinkeinoelämän asiantuntijoita,

joilla on usein myös ollut vahva asema omistajakuntien luottamushenkilöhallinnossa. Vuonna 2000 muodostettujen ammattiopistojen rehtorit olivat kokenutta ja luotettavaa porukkaa, joiden johtamiseen ja toimintaan oli helppo luottaa. Pitkäaikainen talousjohtaja, talousneuvos Martti Laukkanen jäi vuoden 2001 alussa eläkkeelle. Hänen tilalleen haettiin uutta talousjohtajaa. Yhtymähallituksen kokoukseen mentiin tilanteessa, jossa yhtymähallituksen eri jäsenet esittivät valittavaksi neljää eri ehdokasta. Muutaman äänestyksen jälkeen valituksi tuli Mäntsälän kunnankamreeri, hallintotieteiden maisteri, Hannu Laurila. Onneksi valinta meni oikein, sillä Laurila oli ehdokkaista paras sekä haastattelujen että henkilötestausten perusteella. Valintaa ei ole tarvinnut katua.

Yhteistyö omistajakuntien kanssa Oleellinen osa kuntayhtymän johtajan työtä on yhteydenpito ja tiedon tuottaminen omistajakuntien edustajille. Vuosien mittaan tavat ovat vaihtuneet. KUUMA-kumppanuushankkeen alkaessa 2000-luvun alkupuolella alettiin kuntien omistamien kuntayhtymien ja osakeyhtiöiden omistajaohjaukseen kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. KUUMA-kumppanuus asetti eri yhtymille jonkun kunnanjohtajan koordinaattoriksi, jolle kun-


Liikunnanopettaja Paula Raejärvi vetää kuntayhtymän johdon kanssa henkilöstölle taukojumppaa koulutuspäivässä 2011.

141


tayhtymän johtaja raportoi ja joka kutsuu vuosittain kokoon kuntien ylintä luottamushenkilö- ja virkamiesjohtoa perehtymään yhtymän asioihin ja keskustelemaan niistä. Keudan koordinaattorina on ollut Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behm, joka on aktiivisesti huolehtinut tehtävästään. Yhteistyö on ollut asiantuntevaa ja positiivista. Kuntayhtymän johtaja on kokoontunut omistajakuntien sivistystoimenjohtajien kanssa säännöllisesti yhteisiin kokouksiin vuodesta 2004 alkaen. Kokouksissa on käsitelty monipuolisesti toisen asteen koulutuksen asioita. Samalla ihmiset ovat tulleet tutuiksi ja asioiden hoito on yksinkertaistunut. Yhteisen toiminnan aloittamisessa olivat tärkeimpiä henkilöitä Keravan koulutoimen johtaja Harri Nikander ja Järvenpään koulutoimen johtaja Marju Taurula. Eräs yhteistyön merkkipaalu oli KUUMAhankkeena vuonna 2005 käynnistetty selvitys Kuuma-kuntien toisen asteen koulutuksen yhteistyöstä. Tämän ”Oppiva Keski-Uusimaa -raportin” teki Tutkija Matti Vesa Volanen, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta. Toimin tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajan mielenkiintoisessa tehtävässä. Raportin julkaisutilaisuus oli 17.10.2006. Hankkeen tavoitteena on luoda tehokas toimintamalli toisen asteen yhteistyön järjestä142

misestä KUUMA-kunnissa. Hankkeella pyrittiin ennakoimaan koulutustarpeita, kehittämään innovatiivisesti koulutustarjontaa, levittämään hyviä käytänteitä sekä varmistamaan resurssien tehokas käyttö. Yhteistoimintaa haluttiin kehittää siten, että opiskelijan ­oikeus ja mahdollisuus valita opintojaan alueen koulutustarjonnasta toteutuu. Vierailut omistajakuntien hallituksissa, valtuustoissa, sivistyslautakunnissa ja kuntakonsernijaostoissa ovat olleet mieleenpainuvia ja antaneet hyvää informaatiota kunnille ja tärkeää palautetta kuntayhtymälle.

Ammatillinen kilpailutoiminta Ammatillisen kilpailutoiminnan edistäminen on ollut todella tärkeä osa työtäni ja harrastuksiani. Puutarha-alan taustani vuoksi olin tottunut käymään kukkasidontakilpailuissa. Muun kilpailutoiminnan osalta sain todellisen sytykkeen Montrealin WorldSkills-kisoista, jolloin ensimmäisen kerran olin paikan päällä maailmanmestaruuskisoissa. Keudasta oli mukana myös yhtymähallituksen puheenjohtaja Tapani Ranki, yhtymävaltuuston puheenjohtaja Unto Siekkinen ja talousjohtaja Martti Laukkanen, mikä takasi vahvan tuen ammatillisen kilpailutoiminnan edistämiselle. Silloin Keudasta oli kilpailemassa opiskelija floristiikassa. Kaikissa sen jälkeen järjestetyis-

sä WorldSkills- ja EuroSkills-kisoissa on ollut Keudan opiskelijoita mukana hyvällä menestyksellä. Tärkeintä on kuitenkin ollut vahva osallistuminen kotimaisiin Taitaja-kisoihin. Kisoissa on ollut ilo tavata intohimoisesti työhönsä paneutuvia, innostuneita ja innostavia opettajiamme. Opiskelijat saavat heiltä paljon ja koko ammatillinen koulutus asettuu näiden kokemusten valossa todellisten menestyjien joukkoon. Taitaja Espoo-Uusimaa 2008 oli mittava kolmen kuntayhtymän yhteinen ponnistus ja se on kokonaisuudessaan eräs työurani mieleen jäävimpiä kokemuksia yhdessä WorldSkills Helsinki 2005 -kisojen kanssa. Yhteistyö Omnian ja Luksian kanssa kanssa muodosti pohjan monipuoliselle kuntayhtymien yhteistyölle myös jatkossa.

Erilaisia saavutuksia Henkilökuntaneuvoston toiminta ja kaikki sen järjestämät tilaisuudet vaativat erityismaininnan. Olen kahta kertaa lukuun ottamatta ollut 17 vuoden aikana mukana pikkujouluissa ja myös monissa muissa tapahtumissa. Toimistonhoitajat Marjo Karjalainen ja Maarit Koivulammi ansaitsevat erikoismaininnan, sillä he ovat näinä vuosina antaneet todella kiitettävän panoksen henkilökuntaneuvoston työhön.


minun tarinani

Ammatillisten neuvottelukuntien työn olen kokenut todella tärkeäksi ja pyrkinyt osallistumaan ainakin suurimpien koulutusalojemme neuvottelukuntien kokouksiin. Useimmin olen ollut autoalan ja rakennusalan neuvottelukunnissa. Suora kontakti elinkeinoelämän edustajiin on siten ollut mahdollista, kun en työssäoppimispaikoilla pääse käymään. Keskeisten tekniikan alojen työnantajien edustajien kanssa olemme käyneet useamman kerran Keski-Euroopassa tutustumassa opiskelijoidemme työssäoppimispaikkoihin. Sieltä tulee sitten vuorostaan opiskelijoita työhön näiden matkassa ole­vien työnantajien yrityksiin. Yritykset maksavat mielellään omat matkakulunsa, kun kv-koordinaattorimme Kristina Tuori-Nyman on järjestellyt matkaohjelman. Keudassa on rakennettu ja peruskorjattu viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 50 miljoonalla eurolla opetustiloja. Kiinteistöpäällikkö Vesa Takon panos on ollut todella suuri. Talousjohtaja Hannu Laurila on hänen esimiehenään kantanut myös suuren vastuun. Olen itse ollut kaikkien rakennustoimikuntien jäsenenä. Se erinomainen rooli kuntayhtymän johtajalla on, että pääsen aina mukaan harjannostajaisiin ja vihkiäisiin. Useimmiten olen päässyt vihkiäisissä käyttämään myös puheenvuoron ja mikäs sen mu-

kavampaa. Kaiken tämän lopputuloksena on se, että Keudalla on kunnossa olevat ja erinomaiset opetustilat. Tietotekniikan kehitys on 1990-luvun puolivälistä alkaen ollut ällistyttävää. Vastasin aika pitkään tietohallinnonkin johtamisesta Keudassa apunani tietojärjestelmäpäällikkö Kari Rinne. Aika ajoi kuitenkin sen järjestelyn ohitse ja taisin pudota kärryiltäkin. Onneksi talousjohtaja pelasti tilanteen ja otti homman omakseen pestaten samalla avukseen erinomaisen tietohallintopäällikön Timo Tervon. Viimeisen 5–6 vuoden aikana on Keudassa tapahtunut valtava määrä asioita. Aikaperspektiivi niiden käsittelemiseen on liian lyhyt enkä osaa nostaa sieltä esille mieleen jääneimpiä asioita. Työn puolesta se kuitenkin on ollut mielenkiintoista aikaa, johon liittyy upea ammatillisen koulutuksen arvostuksen nousu. Keudan viestinnän ammattimaistuminen viestintäpäällikkö Heli Vastamäen palkkaamisella vuonna 2008 oli kuitenkin yksi tämän aikakauden eräs todella tärkeistä asioista. Samalla oma työni helpottui, kun kuntayhtymän viestintä ei enää ollut kokonaan vastuullani. Olen todella tyytyväinen ja innostunut siitä, että laajassa yhteistyössä henkilöstön, opiskelijoiden, omistajien ja monien sidos-

ryhmien kanssa hyväksyimme vuoden 2011 aikana Keudan uuden strategian ja lähdimme vuonna 2012 liikkeelle uudistetun organisaation kanssa. Koko hanke on ollut mittava ja kaikkine muutoksineen työllistänyt minut viimeisen kahden vuoden ajan. Muutos antaa Keudalle hyvät mahdollisuudet kehittää edelleen toimintaansa lähivuosina.


Talousneuvos Laukkanen Kuntayhtymän pitkäaikainen talousjohtaja Martti Laukkanen siirtyi eläkkeelle syyskuun alusta vuonna 2001. Hän ehti toimia talouspäällikkönä ja talousjohtajana 24 vuotta. Kii-

toksena tekemästään arvokkaasta työstä kuntayhtymän hyväksi Laukkanen sai talousneuvoksen arvonimen. Uudeksi talousjohtajaksi valittiin Hannu Laurila.

”Isoina asioina ovat jääneet mieleen talousjärjestelmien uusimiset ja päätäntävallan osittainen siirtäminen virkamiehille sekä kuntien maksuosuuksien perinnän lopettaminen. Viimeksi mainittu toi kyllä paineita muille koulutuksen ylläpitäjille.Valitsemamme linja on kuitenkin havaittu hyväksi myös muissa koulutuksen kuntayhtymissä.” Martti Laukkanen

”Yksi syy kuntayhtymän talouteen oli sen hyvä hoito, se oli hyvin vakaissa käsissä. Martti Laukkasen johdolla noudatettiin säästäväistä politiikkaa. Siirryttäessä menoperusteisesta valtionosuusjärjestelmästä laskennalliseen siinä aina voittavat ne, jotka ovat säästäneet. Laskennallinen pohja tulee kaikkien keskimääräisten kustannusten perusteella.” Pentti Rauhala

Martti Laukkanen

144


Sipoon Enter Lähes kaikissa kuntayhtymän jäsenkunnissa oli jokin oppilaitos. Vuonna 2000 Sipoo oli vuorossa saamaan oman oppilaitoksen kuntansa alueelle. Sopimus Sipoon kunnan ja Sipoo-instituutin kanssa laadittiin koskemaan datanomin opintoja. Kahden vuoden päästä koulutus alkoi Sipoossa väliaikaistiloissa, ja tehtiin päätös omien tilojen rakentamisesta samaan rakennukseen Sipoon suomenkielisen lukion kanssa. Suunnittelukilpailun jälkeen rakennuksen suunnittelijaksi valittiin Arkkitehtitoimisto K2S. Hallinnollisesti Sipoon yksikkö oli aluksi Keravan ammattiopiston alainen. Sipoon Enter valmistui vuonna 2007. Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut palkintoja. Enter oli esillä Suomen rakennustaiteen museon Maailman paras -koulu -näyttelyssä vuonna 2011 sekä amerikkalaisten dokumentintekijöiden Bob Comptonin ja Tony Wagnerin dokumenttielokuvassa ”The Finland Phenomenon: Inside the World’s Most Surprising School System”.

Sipoon Enter on arkkitehtuuriltaan erikoinen ja palkittu koulurakennus.

”Enter on tavattoman merkityksellinen uusi tapa antaa koulutusta. Keuda antaa Nikkilän alueella suomenkielistä ammatillista koulutusta. Samassa kiinteistössä Sipoo toteuttaa lukiokoulutusta, jolloin molemmat voivat saada lisäarvoa.” Tapani Ranki

145


Pääsiäispöytä koreaksi Nurmijärvellä.


Näyttöjä, rakentamista ja linjamuutoksia Uusi ammatillisen koulutuksen laki vuodelta 1999 toi koulutuksen järjestäjän vastuulle myös antamansa koulutuksen arvioinnin. Koulutuksen kehittämiseen keskityttiin monessa arviointiprojektissa. Esimerkiksi vuonna 2001 opetushallituksen selvitysmies teki esityksen ammatillisen koulutuksen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoitusmenetelmästä. Raportin pohjalta ammatillisen peruskoulutuksen tuloksellisuusrahoitus otettiin koekäyttöön vuonna 2002. Ammattiosaamisen näytöt tulivat nuorisoasteelle vuonna 2002. Sitä ennen oli tehty paljon työtä ja selvitetty alueen työssäoppimispaikat ja niiden laatu. Koulutusaloista tekniikan ja liikenteen osuus oli edelleen suurin, metalli oli hiipumassa ja rakennusala elpymässä Järvenpäästä vuokrattiin tiloja EspoonVantaan ammattikorkeakoululle, kuten Peltolaksi nimettu aiempi Järvenpään kotitalous­ opettajaopiston rakennus. Kuntayhtymän omiakin toimitiloja saneerattiin. Tuusulan ammattiopistolle suunniteltiin ja toteutettiin laajennus kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveys­ alaa varten, joka valmistui vuonna 2001. Mäntsälän ammattiopistossa muutettiin navettarakennus koulutustilaksi valmistaudut­ taessa viher­rakentamisen ja puutarha-alan

koneopetuksen antamiseen. Saaren alueella yhteistyökumppaniksi saatiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, joka sijoittui alueella omaan rakennukseensa. Järvenpään ammattiopiston tilat saneerattiin tai laajennettiin useassa vaiheessa ja esimerkiksi audiovisuaalinen viestintä sai toimivat tilat. Keravan ammattiopistoon Sarviniitynkadulle ja Mäntsälän ammattiopistoon Lukkarinpolulle rakennettiin kuntayhtymän tekemän strategisen linjauksen perusteella mittavat lisätilat logistiikan koulutukselle. Keravan ammattiopiston tiloja laajennettiin lisäksi merkittävällä investoinnilla rakentamalla vanhan oppilaitoksen katolle uusia koulutus- ja hallintotiloja. Nurmijärven ammattiopiston autoalan koulutuksen tilat uusittiin ja laajennettiin, sähköalalle valmistui uusia tiloja ja viimeksi valmistuivat uudet lähihoitajakoulutuksen tilat. Tuusulanjärven ammattiopistoon laajennus jatkui ensin ravintolan ja sitten uusien lähihoitajakoulutuksen lisätilojen sekä kosmetologikoulutuksen tilojen rakentamisella. Rakennusprojektien jatkumo on ulottunut kuluvaan vuoteen 2012 saakka ja isossa kuntayhtymässä se jatkuu varmasti edelleen jossain mittakaavassa. Ammattikorkeakoulun perustaminen pudotti opiskelijamäärää kuntayhtymän oppi-

Jouluaterialla Nurmijärven yksikössä 2000-luvun alkuvuosina.

laitoksissa. Notkahdus jäi väliaikaiseksi, sillä jo vuonna 2002 ylitettiin se opiskelijamäärä, joka oli ennen Laurean ammattikoulun perustamista. Keski-Uudenmaan seudun väestömäärä kasvoi nopeimmin Suomessa, joten opiskelijoita riitti myös toiselle asteelle. 147


Yhtenäiset opetussuunnitelmat valmiiksi.

2003

Suomi PISAtesteissä sijalla 1.

2004

Tsunami aiheutti suurta tuhoa Intian valtameren rannoilla tapaninpäivänä.

2005

Tv-sarja Star Trek lopetettiin. Tätä ennen sarjaa oli tehty yhtäjaksoisesti vuodesta 1987.

2006

Lordi voitti Euroviisut ylivoimaisesti kappaleellaan Hard Rock Hallelujah.

Suomi PISAtesteissä sijalla 1.

Sipoon Enter valmistui.

2007

Tammikuun alussa Suomessa siirryttiin digitaaliseen televisioon, mikä mahdollisti myös tallentavat digiboksit.


2003–2012 Nykyisen Keudan synty

­ mmatillisen A ­koulutuksen ­suurtapahtuma.

2008

Barack Obama voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit.

Adultan osia Keuda Aikuiskoulutukseen.

2009

Popin kuningas Michael Jackson kuoli 25. kesäkuuta.

2010

Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja Prinssi Daniel menivät naimisiin 19.6.

Angry Birds julkaistiin.

Uusi yhtymästrategia.

2011

Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.

Keudan ammatti­ opiston ja Keudan ­aikuisopiston synty.

2012

Sauli Niinistö presidentiksi.


Ammattitaitokisat ovat osaltaan nostaneet ammatil足lisen koulutuksen profiilia.

150


Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa

A

mmatillinen koulutus koki 1990-luvun laman jälkipyörteissä tiukkoja aikoja, kun halukkuus ammatillisiin opintoihin oli suhteellisen matalalla tasolla ja rahoituksesta leikattiin merkittäviä summia. Vuoden 1999 alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat monet uudistukset mahdollistivat osaltaan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärien vahvan kasvun. Uudet opetussuunnitelmat, jotka sisälsivät vähintään 20 opintoviikon pituiset työssäoppimisjaksot, lisäsivät ratkaisevalla tavalla yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa ja motivoivat opiskelijoita uudella tavalla. Työelämälähtöisyyden lisääminen auttoi opiskelijoita, työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä entistä paremmin suuntaaman koulutusta oikein, parantamaan työllistymistä ja edistämään ammatin oppimista. Ammattikorkeakouluista tuli tärkeä jatkokoulutuspaikka ammatillisen perustutkinnon suorittaneille ja jatko-opiskelut myös yliopistoissa tulivat mahdollisiksi. Jo 1990-luvulla alkanut ammatillisen koulutuksen ja lukioiden yhteistyö tiivistyi ja Keudan opiskelijoista suoritti parhaimmillaan yli 50 yhtä aikaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastut-

kinnon. Myöhemmin yhdistelmätutkintojen suorittaminen on vähentynyt. Keudan opiskelijat ovat sen sijaan ottaneet runsaasti lukion kursseja opintojensa osaksi. Lukiolaisetkin ovat jossain määrin käyttäneet mahdollisuutta opiskella ammatillisia opintoja. Edelleen hallitusohjelmassa sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa kehotetaan koulutuksen järjestäjiä ottamaan huomioon lainsäädännössäkin määritetty ammatillisen koulutuksen ja lukioiden välinen yhteistyövelvoite.

Ammattitaitokilpailuista menestystarina Nuorten ammattitaitokilpailut ovat 2000-luvun alun menestystarina Suomessa. Kansal-

listen Taitaja-kilpailujen läpilyönti tapahtui Lahdessa vuonna 2001, jolloin ensimmäistä kertaa kilpailulajit toteutettiin suuressa messutapahtumassa saman katon alla. Vuonna 2008 Keuda, Luksia ja Omnia järjestivät yhdessä Taitaja 2008 Espoo–Uusimaa -ammattitaidon suomenmestaruuskilpailut ­Espoossa. Samaan aikaan Espoossa jär­jestettiin ammattiin opiskelevien kulttuurikilpailut. Koko tapahtuma nimettiin ”Ammatillisen koulutuksen suurtapahtumaksi”. Tapahtuman järjestäminen oli kolmen kuntayhtymän opiskelijoiden ja henkilökunnan mahtava yhteistyöhanke, joka antoi lisäsysäyksen kehittää opettajien ammattitaitoa valmentamisen, kisojen järjestämisen, yritysyhteistyön ja myös kansainvälistymisen osalta.

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuma Espoossa keväällä 2008.

151


Vuonna 2008 tehtiin Keudan tähänastinen ennätys Taitaja-kisojen finalistien määrässä.

Tilaisuudesta muodostuikin todellinen ammatillisen osaamisen suurtapahtuma, näyttämö ja juhla, joka tarjosi tietoa, kokemuksia ja elämyksiä kaikille. Suomalaiset nuoret ovat saavuttaneet menestystä myös kansainvälisissä WorldSkills- ja EuroSkills-ammattitaitokilpailuissa. Keudassa opiskelleita nuoria on ollut mukana kaikissa kansainvälisissä kisoissa vuodesta 1999 lähtien. Keuda oli vahvalla panoksella järjestämässä WorldSkills Helsinki 2005 -kilpailuja Helsingin messuhalliin. Laatoituslajin ja muurauslajin kilpailujen järjestäminen olivat Keudan vastuulla. Muurauslajin järjestelyistä vastasi lehtori Raimo Aatsinki. Hän on ol152

lut eksperttinä mukana monissa WorldSkillskilpailuissa ja valmentanut menestyksellisesti monia muurausalan kilpailijoita, yhden jopa maailmanmestaruuteen saakka. Laatoituslajin järjestelyistä vastasi lehtori Esa Perho. Hän on toiminut pitkään mm. laatoituslajin kansallisena lajipäällikkönä. Keuda järjesti myös somistusalan kilpailun näytelajina ja Keudan floristiikka Mäntsälästä hoiti mahtavat kukkakoristelut Helsingin jäähallissa olleisiin avajais- ja päättäjäistilaisuuksiin. Ammattitaitokilpailuilla on ollut suuri merkitys ammatillisen koulutuksen laadun ja vetovoiman kehittäjänä. Kilpailut ovat myös merkittäviä ammatillisen osaamisen ja am-

matillisen koulutuksen näyteikkunoita, joissa kohtaavat ammattiin opiskelevat nuoret, ammatilliset opettajat, työelämän toimijat, opiskeluvalintojaan harkitsevat sekä suuri yleisö. Kilpailuihin valmentautuminen ja niihin osallistuminen antaa nuorille tilaisuuden kehittyä kohti huippuosaamista ja tilaisuuden näyttää osaamisensa. Keudasta on kaikissa viimeisen kymmenen vuoden aikana pidetyissä ammattitaidon suomenmestaruuskilpailuissa eli Taitaja-kilpailuissa ollut 12–19 opiskelijaa mukana loppukilpailussa. Heidän opettajansa ovat olleet huoltajina ja valmentajina ja monet Keudan opettajat ovat toimineet kisoissa tuomareina.


Tulosrahoitus ja laatupalkintokilpailu Opetusministeriö on halunnut ohjata koulutuksen järjestäjiä sekä kiinnittää niiden huomiota ammatillisen koulutuksen kannalta oleellisiin seikkoihin perustamalla ammatillisen koulutuksen tulosrahoitusjärjestelmän. Järjestelmässä maksettiin koulutuksen järjestäjille erillistä valtionavustusta vuosina 2002– 2005 ja vuodesta 2006 lähtien se on ollut osa valtionosuusjärjestelmää. Järjestelmän tarkoituksena on kannustaa koulutuksen järjestäjiä pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen kehittämistyöhön. Tuloksiin vaikuttavat: Henkilöstömittari, jolla arvioidaan tuloksellisuutta opettajakunnan muodollisen kelpoisuuden ja henkilöstön kehittämiseen kohdennettujen voimavarojen näkökulmasta. Vaikuttavuusmittari, joka sisältää sen, miten hyvin koulutuksen järjestäjän opiskelijat läpäisevät koulutuksen, miten hyvin he työllistyvät, miten pääsevät jatko-opintoihin ja keskeyttävätkö he opintonsa. Keuda on menestynyt hyvin muiden Etelä-Suomen suurien monialaisten koulutuksen järjestäjien joukossa. Silti kehittämistyötä on paljon tehtävänä. Keudassa tulosrahoituksesta saatua rahaa on käytetty henkilökunnan tulospalkkioiden maksamiseen, henkilökunnan kehittämiseen ja investointeihin.

Keudan edustajat vuoden 2010 EuroSkills-kisoissa Lissabonissa. 153


Tulosrahoituksen osana on opetusministeriön laatupalkintokilpailu. Keuda on osallistunut kilpailuun vuosina 2004 ja 2009. Molemmilla kerroilla kuntayhtymä on päässyt niiden kuuden parhaan kilpailuun osallistuneen joukkoon, jotka arviointiraati on käynyt arvioimassa. Keuda ei kuitenkaan ole päässyt palkittujen joukkoon. Kilpailuista on saatu arvokasta tietoa kuntayhtymän toiminnan kehittämistä varten. Sitä on käytetty yhtenä pohja-aineistona Keudan strategiatyössä ja organisaation kehittämisessä.

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtumassa 2008 nähtiin näyttäviä esityksiä.

154

Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa Ammatillisten neuvottelukuntien työllä on Keudassa pitkät perinteet. Ne ovat tehneet arvokasta työtä ammatillisen koulutuksen sekä elinkeinoelämän ja ammattiopistojen yhteistyön kehittämiseksi. Keudassa toimivia neuvottelukuntia on ollut 15–20 ajankohdasta ja tarpeista riippuen. Keudassa neuvottelukuntien tehtävät on mainittu toimenkuvassa: Neuvottelukunta tekee esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja toimialaansa kuuluvissa asioissa. Useiden alojen yhdistetty neuvottelukunta voi käsitellä jaostoina esimerkiksi lausunnot opetus-, näyttö- ja arviointisuunnitelmista tai muista vastaavista tarkasti alakohtaisesti rajatuista asioista.

Tehtäväkenttä: • seurata alan kehitystä ja tehdä esityksiä opetuksen kehittämiseksi, • antaa lausunnot opetus- ja näyttö- ja arviointisuunnitelmista, • kehittää työssäoppimisen laatua, • seurata opiskelijoiden sijoittumista työ elämään sekä Keudan vaikutusalueella tapahtuvia koulutustarpeen muutoksia ja tehdä koulutuksen järjestäjälle tähän liittyviä esityksiä, • edistää ammattialan vetovoimaisuutta, • vaikuttaa yhteiskunnallisesti oman alan puolesta ja • edistää ammattitaitokilpailujen hyödyntä mistä koulutuksen kehittämisessä. Elinkeinoelämän edustajilla on suuri rooli myös lakisääteisessä kolmikantaisessa toimielimessä, joka hyväksyy mm. opetussuunnitelmiin liittyvät ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamissuunnitelmat sekä opintokokonaisuuksien arviointien toteuttamissuunnitelmat. Toimielin käsittelee myös opiskelija-arviointiin liittyvät oikaisupyynnöt. Keudassa toimielimelle on annettu nimi ”Ammattiosaamisen toimikunta”. Työssäoppiminen ja työpaikoilla toteutettavat ammattiosaamisen näytöt ovat edellyttäneet 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana suuria muutoksia sekä työn-


antajien että oppilaitosten toiminnassa. Yhteistyö on sujunut hyvin. Työntekijä-, työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt ovat edistäneet työelämälähtöisyyden toteuttamista. Työantajien edustajat ja opettajat ovat toteuttaneet upeasti tavoitteena olleen työelämälähtöisyyden lisäämisen ja hyötyjiä ovat varmasti olleet kaikki osapuolet, ennen kaikkea opiskelijat.

Hakijamäärän kehitys Edellä mainittujen neljän kokonaisuuden lisäksi on muitakin syitä ammatillisen koulutuksen suosion nousuun. Osa on täysin koulutuksen järjestämisestä tai opetuksesta riippumattomia tekijöitä. Eriasteisen koulutuksen ja työtehtävien arvostuksen muutos vaikuttaa asiaan. Yhteiskunnan vaurastumisen myötä opetustilat ja -välineet ovat oleellisesti parantuneet. Näin on kuitenkin tapahtunut myös muissa koulutusmuodoissa. Parhaiten voimme seurata nuorten ammatilliseen peruskoulutukseen yhteishaussa hakeneiden määrän kehitystä. Voidaan todeta, että Taitaja 2008 Espoo-Uusimaa merkitsi jotain hakijamäärän kehitykselle. Silloin ammatillinen koulutus oli todella paljon esillä positiivisessa mielessä. Peruskoulusta päässeen ikäluokan koko on vaihdellut siten, että se oli Keudan jäsenkunnissa 2000-luvun alussa noin 2 200 ja kor-

Lehtori Petri Honkala oli ajoneuvoasennuksen lajipäällikkönä Taitaja 2008 -kilpailuissa.

155


keimmillaan n. 3 040 vuonna 2010. Vuonna 2011 ikäluokka jo laski yli 200:lla ja se laskee edelleen noin 2 600 opiskelijaan kääntyen nousuun vuoden 2015 paikkeilla. Ammatilliseen nuorisoasteen koulutukseen hakeutuu paljon edellisinä vuosina ilman koulutuspaikkaa jääneitä nuoria. Keu-

Kolmen kuntayhtymän johtajat Sampo Suihko (Omnia), Tapio Siukonen (Luksia) ja Hannu Heikkilä (Keuda) ammatillisen koulutuksen suurtapahtuman tiimellyksessä 2008.

Keudan 1.sijaiset hakijat yhteisvalinnassa 2001–2011 vuosi 1.sijaiset hakijat lisäys lisäys% 2001 1 008 2002 1 037 29 2,88 2003 1 081 44 4,24 2004 1 223 142 13,14 2005 1 263 40 3,27 2006 1 298 35 2,77 2007 1 380 82 6,32 2008 1 484 104 7,54 2009 1 666 182 12,26 2010 2 039 373 22,39 2011 2 071 32 1,57

Keudassa tapahtunut ammatillisen koulutuksen suosion nousu on suunnilleen sama kuin se on muuallakin maassa. Siksi perusteet ovat myös yhteisiä. Koulutuksen järjestäjä voi silti

156

daan tulee opiskelijoita alueemme ulkopuolelta ja täältä lähtee muille paikkakunnille. Kokonaistilanne on kuitenkin se, että Keudaan ensisijaisesti hakeneiden määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2001 vuoteen 2011. Samaan aikaan peruskoulusta päässyt ikäluokka on kasvanut kolmanneksella.

oman toimintansa perusteella menestyä paremmin tai huonommin. Keuda on useim­ pien tunnuslukujensa perusteella menestynyt hyvin.


Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystä

K

euda viettää 50-vuotisjuhliaan järjestämällä SAKUstars -ammattiin opiskelevien kulttuurikilpailut Järvenpäässä 17.–19. huhtikuuta 2012. Vuodesta 2008 SAKUstars-nimellä tunnetulla tapahtumalla on pitkät perinteet, sillä ensimmäiset kilpailut järjestettiin vuonna 1953 nimellä ”SAKU ry:n henkiset kilpailut”. Juhlavuotemme merkeissä pidettävät kilpailut ovat siis järjestyksessään jo 60. ja historian ensimmäiset KeskiUudenmaan alueella. Keuda on toki osallistunut järjestelyihin kerran aiemminkin, vuonna 2008, SAKUstarsin oltua osa Luksian ja Omnian kanssa Espoossa järjestettyä Ammatillisen koulutuksen suurtapahtumaa. Vuodesta 2008 alkoi myös kulttuurikilpailuiden kasvu tapahtumana, kuten myös Keudan järjestelmällinen ja aktiivinen osallistuminen niihin. Tätä ennen Keudan osallistuminen oli pääosin Keravalla merkonomeiksi opiskelevien varassa, aktivoituihan silloinen Keravan kauppaoppilaitos kannustamaan opiskelijoidensa kulttuuriharrastusta jo lähes pari vuosikymmentä aiemmin. Vuonna 1991 kaksitoista kauppaoppilaitoksen opiskelijaa perusti kuoron, joka matkasi kisahuoltajansa Kaarina Nivalan kanssa Ouluun laulamaan laulut Sininen ja valkoinen, sekä We are the world, saavuttaen kunniamaininnan. Ouluun joukkue matkasi Helsingistä lähteneellä kulttuurijunalla. Vuosituhannen vaihduttua alkoi ”kauppiksen” säännöllinen osallistuminen näyttämötaidesarjaan, josta Anna-Marja Rissasen ohjauksessa saavu-

tettiin runsaasti menestystä. Vuonna 2005 kisoihin matkattiin ensimmäistä kertaa myös Järvenpäästä, yhden opiskelijan ja yhden opettajan muodostamalla joukkueella.

SAKUstars yhdistää

Keravalaiset pitivät edelleen aktiivisen osallistumisen perinnettään yllä, mikä kilpailuissa tulikin vahvasti esiin Keuda Keravan näytelmäkerhon voittaessa näyttämötaidesarjan niin suurella joukkueella, etteivät sen 26 jäsentä mahtuneet edes ”pohojalaaselle” palkintokorokkeelle. Vuonna 2011 kisattiin Joensuussa, ja Keuda saavutti ensimmäistä kertaa kilpailujen mitalitilaston kärkisijan, jälleen historian suurimmalla joukkueella, johon kuului 110 jäsentä. Noiden kisojen päättäjäisissä ensimmäisen julkisen esiintymisensä teki myös Keuda Sammakko toivottaen yhdessä Keudan edustajien kanssa ammatillisen koulutuksen kulttuuriväen tervetulleeksi juhlimaan 50-vuotiasta Keudaa SAKUstarsin merkeissä.

Vuonna 2009 Keudan joukkue kasvoi valtakunnan toiseksi suurimmaksi ja mukana oli runsaasti opiskelijoita myös Tuusulasta ja Järvenpäästä. Tuusulan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaopiskelijoiden kuorolla, johtajanaan Altti Uhlenius, olikin heti tuomisinaan kirkkaimmat mitalit heidän hurmattuaan yleisön ja tuomarit Sielun Veljet yhtyeen Säkenöivä voima -kappaleella. Ensimmäistä kertaa Keudan joukkueen tunnisti yhtenäisestä kisa-asusta, kilpailijat SAKUstaraja huoltajat GOLDstars-teksteillä varustetuista vihreistä huppareista. Seuraavana vuonna Seinäjoen SAKUstars 2010 -tapahtumassa nähtiin sitten kaikkien aikojen suurin, 70 opiskelijan kulttuurikisajoukkue, joukossa historian ensimmäinen MäntsäläsYksi lukuisista keudalaisten opiskelijoiden esityksistä kevään 2011 sä opiskeleva SAKUstars-kilpailija. SAKUstars-tapahtumassa Joensuussa.

157


Sipoo liittyi viimeisimp채n채 Keudan koulutuspaikkakuntien joukkoon, kun Enter valmistui vuonna 2007.

158


Yhtenäinen opetussuunnitelma

A

mmatillinen koulutus on kaksituhattaluvun alkuvuosina kokonaan päässyt pois pikkuveljen asemastaan suhteessa lukiokoulutukseen. Nuorison kiinnostus alkaa kääntyä siihen suuntaan, että tulevaisuudessa vuorostaan yleissivistävät toisen asteen oppilaitokset joutuvat houkuttelemaan opiskelijoita eri keinoin, huipputekniikalla tai erikoisaloilla. Ammattikoulutuksessa on siirrytty kolme vuotta kestävään koulutukseen, johon sisältyy vähintään 20 opintoviikkoa työssäoppimista. Tämän koulutuksen suorittaminen antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Opintoja voi kerätä eri oppilaitoksista, ja verkko-opetuksen määrä ja merkitys on huomattavasti lisääntynyt erilaisten oppimisalustojen kehittelyn seurauksena. Keudassa saatiin vuonna 2006 valmiiksi monivuotinen opetussuunnitelmien yhtenäistämistyö. Kaikki aiemmat ammattiopistokohtaiset osat poistuivat käytöstä. Samalla nuorisoasteella otettiin ammattiosaamisen näytöt käyttöön ja niitä kehittämään ja valvomaan perustettiin Ammattiosaamisen toimikunta. Kaikkiaan kuntayhtymän oppilaitoksissa oli 26 erilaista perustutkintoa, joiden näyttö-, arviointi- ja opetussuunnitelmat ja toteuttamis-

tavat olivat nyt yhtenäisiä. Opettajiston kouluttautuminen oli muutostilanteessa tärkeää, ja 82 prosentilla opettajista oli muodollinen pätevyys. Kouluttautumista ja työelämään tutustumista varten oli erilaisia projekteja, kuten OTO- ja Telkkä-projektit. Kuntayhtymän nimeksi vaihtui 1.8.2007 alkaen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä. Kuntayhtymän tulosalueiden nimikäytäntö yhtenäistettiin samalla. Virallisesti Keski-Uudenmaan ammattiopisto ja Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä. Markkinoinnissa Keuda-sanan perään liitettiin kyseisen paikkakunnan nimi. Keskisellä Uudellamaalla alkoi toisen asteen alueyhteistyö KUUMA-kuntien välillä. Jyväskylän yliopisto tutki alueen toisen asteen koulutuksen rakenteita ja toteuttamistapoja vuonna 2005. Tuolloin Keudassa oli kaikkiaan 3 197 opiskelijaa, joista nuorisokoulutuksessa oli 2 750 ja lisäkoulutuksessa 572 opiskelijaa. Koulutuksen järjestämislupaa haettiin 3 600 opiskelijalle, mutta siihen ei opetusministeriö vuonna 2006 myöntynyt. Virallinen järjestämislupa oli 3 260 opiskelijalle. Seuraava hakemus sai suosiollisemman vastaanoton, ja sen seurauksena valtio nosti järjestämispaikkojen määrää 250:llä vuoden 2008 alusta.

Nuorisoasteella otettiin ammattiosaamisen näytöt käyttöön vuonna 2006.

159


Keuda-brändiä rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi

K

euda oli vuoteen 1998 mennessä muodostunut Keski-Uudenmaan ammatillisen koulutuksen kuntainliiton perustamista neljästä oppilaitoksesta ja siihen liitetyistä neljältä eri omistajalta tulleesta viidestä eri oppilaitoksesta. Lisäksi Sipooseen on perustettu 2000-luvulla kokonaan uusi koulutusyksikkö. Kullakin oppilaitoksella oli oma profiilinsa ja useimmiten myös omat logonsa ja liikemerkkinsä. Ne käyttivät omilla tunnuksillaan varustettuja toimistopapereita ja näyttäytyivät esitteissään ja ilmoituksissaan erillisinä oppilaitoksina, joita ei omistajataho ulospäin näkyvästi yhdistänyt. Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän oppilaitoksilla oli oma yritystunnus.

Kuntayhtymän oppilaitoksiin kuului myös Keravan kauppaoppilaitos, mutta myös sillä oli oma liikemerkki.

Nurmijärven ammattioppilaitoksen liikemerkki oli hyvin perinteinen.

Järvenpään kotitalousopettajaopistolla oli myös pitkään käytössä ollut perinteinen liikemerkki.

Pekka Halosen akatemialla oli sen siirtyessä vuoden 1998 alussa kuntayhtymän omistukseen oma liikemerkkinsä.

Vuoden 1999 alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö määritteli selkeästi koulutuksen järjestäjän ja koulutuksen järjestämisluvan käsitteet. Ne toivat mukanaan vaatimuksen koulutuksen järjestäjän yhtenäisestä tavasta järjestää koulutusta ja vastata sen laadusta. Muun muassa koulutuksen järjestäjän opetussuunnitelman yhteisen osan käyttöönotto oli tärkeä osa muutosta.

KUAKY:stä Keudaksi

Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen liikemerkki siirtyi v. 1995 yhdistetyn Mäntsälän ammattiopiston liikemerkiksi.

160

Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän lyhenteenä käytettiin 1990-luvun puoliväliin lyhennettä KUAKY. Kun kuntayhtymälle suunniteltiin omaa nettiosoitetta, tuntui käytössä oleva lyhenne kankealta. Tietohallinnon puolelta ehdotettiin uutta lyhennettä kuntayhtymän nimestä. Kuntayhtymän johto päättikin ottaa ehdotuksen mukaisen KEUDA-nimen käyttöön. Vuodesta 1996 alkaen on kuntayhtymän Internet- ja sähköpostiosoitteena ollut keuda. Aluksi keudaa markkinoitiin lehdissäkin nimenomaan nettiosoitteena. Vuonna 1998 päätettiin kilpailuttaa kuntayh-


tymän uuden ilmeen ja yritystunnuksen suunnittelu. Kilpailutuksen perusteella suunnittelutehtävä annettiin Viherjuuren Ilme Oy:lle. Viherjuuren Ilmeeltä kolme eri graafikkoa esitteli ehdotuksensa kuntayhtymän uudeksi ilmeeksi. Uudeksi yritystunnukseksi valikoitui nykyisessäkin liikemerkissä näkyvä ”hyrrä” ja vihreä värimaailma.

Samalla Viherjuuren Ilme teki perusteellisen graafisen ohjeen, jossa oli tarkat mallit käytettäville toimistopapereille, kirjekuorille ja ilmoituspohjille. Graafisesta ohjeesta tuli pitkä ja monimutkainen, koska jokaisella silloin toimineella kahdeksalla oppilaitoksella oli omaan nimeensä perustuvat vaikkakin yhtenäisen näköiset asiakirja- ja ilmoituspohjat. Lisäksi silloinen oppisopimusjohtaja ei hyväksynyt yhtenäistämistä ja otti käyttöön oppisopimuskeskuksen oman liikemerkin, josta luovuttiin vasta vuoden 2001 alussa.

Keuda-nimen käyttö lisääntyy Keuda-lyhenne ei vielä tullut viralliseksi lyhenteeksi ja sitä käytettiin edelleen pääasiassa kuntayhtymän Internet-sivujen osoitteena. Kuntayhtymässä käytettiin kuitenkin jo tuolloin yleisesti Keuda-nimeä puhuttaessa Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymästä. Vuonna 1999 valmistui Keravalle uudisrakennus kuntayhtymän liiketalouden opetuksen ja silloisen Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun käyttöön. Kuntayhtymän johtaja ja talousjohtaja nimesivät talon Keuda-taloksi. Nimi oli varsin näkyvä ja aiheutti ansaittua huomiota. Monet eivät osanneet yhdistää talon omistajaa ja talon nimeä toisiinsa. Keuda-nimen tunnettuuden lisäämisen kannalta talon nimellä on kuitenkin ollut positiivinen merkitys. Vuonna 2000 ammattikorkeakoulu vakinaistui ja noin 900 opiskelijapaikkaa siirtyi myös taloudellisessa mielessä pois kuntayhtymän hallinnosta. Kuntayhtymän oppilaitokset yhdistettiin viideksi paikkakuntakohtaiseksi ammattiopistoksi. Graafinen ohjeisto muutettiin samalla siten, että se toimi näiden viiden ammattiopiston ja niihin kuuluneiden yhdeksän eri koulutusyksikön ja oppisopimuskeskuksen kanssa. Kuntayhtymässä aloitettiin 2000-luvun alussa nykymuotoinen vahva strateginen kehittämistyö. Sen yhteydessä Keuda vakinaistui käyttöön puhuttaessa kuntayhtymän toiminnasta tai sen järjestämästä ammatillisesta koulutuksesta. Strategiatyön tuloksena syntyi kuntayhtymälle uusi slogan: ”Keuda – Taitavana työelämään”. Slogania käytettiin lähes kymmenen vuotta ilmoituk-

sissa, mainoksissa, allekirjoituksissa, sidosryhmälehden nimenä ja se oli esillä aina, kun Keudan järjestämästä koulutuksesta oli kyse.

Keuda-nimi virallistui Kuntayhtymän 1.8.2007 voimaan tulleen perussopimuksen 1 §:ssä todetaan, että kuntayhtymän nimi on Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä ja päivittäisessä toiminnassa siitä voidaan käyttää lyhennystä Keuda. Kuntayhtymän virallinen nimi muutettiin samalla Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymästä Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymäksi. Samalla saatiin täytettyä se kuntalain vaatimus, että kuntayhtymän nimessä pitää olla sana kuntayhtymä. Vuonna 2007 kuntayhtymän viestinnän yhteistyökumppaniksi valittiin Viestintätoimisto Viisikko Oy, joka sittemmin yhdistyi VCA-Viisikko Oy:ksi. Viisikko päivitti Keudan yritystunnuksen nykyaikaisempaan muotoon säilyttäen kuitenkin sen hyvin tunnistettavat peruspiirteet. Vihreän värin sävy muuttui modernimmaksi ja raikkaammaksi. Samalla uusittiin Keudan graafinen ohjeisto. Vuonna 2008 Keudaan palkattiin ensimmäinen viestintäalan ammattilainen, viestintäpäällikkö. Merkittävänä nähtiin Keudasta ulospäin välittyvän viestinnän sekä Keuda-brändin yhtenäisyyden kehittäminen. Keskittämällä rekrytointi- ja koulutusilmoittelua katsottiin saavutettavan myös säästöjä. Sähköinen viestintä tulevaisuuden haasteineen vaati entistä enemmän ammatillista osaamista. 161


Kuntayhtymän johtaja Hannu Heikkilä, yhtymähallituksen ­puheenjohtaja Hans Kanerva ja nykyinen ammattiopiston ­rehtori Pekka Aittoniemi pukeutuneina Keudan vihreisiin. 162


Ammattiopistojen nimiä yhtenäistettiin siten, että esimerkiksi Järvenpään ammattiopistosta tuli Keski-Uudenmaan ammattiopisto Järvenpää. Tästä oli luonnollisesti helppoa käyttää lyhennettä Keuda Järvenpää. Adulta Oy:n konkurssin jälkeen Keudan hoidettavaksi siirtyi Adultan järjestämä tekniikan alan ja kulttuurialan aikuiskoulutus. Koulutusta varten perustettiin vuosiksi 2010–2011 väliaikainen oppilaitos: Keuda Aikuiskoulutus.

Keudan ammattiopiston ja aikuisopiston aikakauteen Vuoden 2012 alusta alkaen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä on järjestänyt koulutusta kahdessa eri ammattiopistossa. Nimen Keuda katsottiin olevan alueella jo niin vakiintunut, että oppilaitokset nimettiin Keudan ammattiopistoksi ja Keudan aikuisopistoksi. Keski-Uusimaa siis on poistunut kokonaan oppilaitoksen nimistä, mutta kuntayhtymän nimenä säilyy edelleen Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä. Kuntayhtymän virallinen nimen lyhennys on Keuda. Konserniin kuuluvat myös Keudan oppisopimuskeskus ja Keudan konsernipalvelut sekä yhtymäpalvelut. Kesäkuussa 2011 kuntayhtymä teki viestintätoimistopalvelujen puitesopimuksen Zeeland Oyj:n kanssa. Zeeland on rakentanut nyt uudistuneelle Keudalla alkuperäisen Keuda-ilmeen pohjalta uuden graafisen ohjeen ja värimaailman. Keudan peruslogo ja kaikille tulosalueille yhteinen vihreä väri pysyivät entisellään. Nykyi-

sessä organisaatiossa voidaan kuitenkin lähestyä eri kohderyhmiä (nuoret, aikuiset, oppisopimusopiskelijat, muut sidosryhmät) selkeästi eri välineillä ja eri tavalla painotetulla visuaalisella ilmeellä. Vuoden 2012 alusta lähtien Keudan konsernipalveluihin kuuluvalla ”viestintäosastolla” on työskennellyt viestintäpäällikön lisäksi viestintäassistentti. Ajan hengen ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Keudan viestinnässä ja markkinoinnissa pyritään painottamaan koko ajan enemmän sähköistä viestintää ja vähentämään esimerkiksi erilaisten nopeasti vanhentuvien esitteiden määrää. Toisaalta halutaan kuitenkin erottua massasta joillakin korkealaatuisilla painetuilla julkaisuilla, kuten tällä historiikkiteoksella sekä Keuda-sidosryhmälehdellä. Myös jokavuotinen opiskelijamarkkinointilehti on toistaiseksi toteutettu paitsi sähköisesti, myös kaikille alueen yhteishakuikäisille nuorille kotiin lähetettävänä painettuna julkaisuna. Keuda-brändillä on jo pitkät perinteet. Nykyinen Keudan organisaatio antaa entistä paremmat mahdollisuudet rakentaa Keudalle vahva, merkityksellinen ja luotettava brändi-identiteetti.

AMMATTIOPISTO

AIKUISOPISTO

OPPISOPIMUS

163


Ohjaus on kehittynyt isoin askelin

V

uosien mittaan Keudan oh­ jausta on kehitetty koulutusyksikkökohtaisesti, yksiköiden omista lähtökohdista ja valtakunnallisten kehittämishankkeiden kautta. Järvenpäässä vuosina 2003– 2005 toimineen Joint-Nivel-projektin aikana luotiin nivelluokan toimintamalli yhteistyössä Kuntoutussäätiön kanssa. COOPER-projekti jatkoi Joint-Nivel-projektissa käynnistettyä työtä 2005–2007 Kuntoutussäätiön koordinoimana. Syksyllä 2004 Keravan ammattiopistoon saatiin hankerahoitusta oppilaan- ja opintoohjauksen valtakunnallisista kehittämishankerahoista Opetushallitukselta. Tämän hankkeen avulla kehitettiin Keudan eri koulutusyksiköiden ja alueen kaikkien opinto-ohjaajien yhteistyötä perusopetuksen ja toisen asteen välille. Hanke sai lisärahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) vuosille 2005–2007. Hankkeen nimenä oli Ohjauksen verkot, josta jäi alueen ohjauksen tueksi Koulutuksella tulevaisuuteen Keski-Uudellamaalla ja Sipoossa -koulutusopas. Hankkeiden myötävaikutuksel-

164

la opinto-ohjaaja Erja Kärnä sai valtakunnallisen Vuoden opo -palkinnon vuonna 2006 Rovaniemellä järjestetyillä Opo-päivillä. Palkinto myönnettiin eri kouluasteiden yhteistyön kehittämisestä nuorten edun lähtökohdista. Ohjauksen kehitys on jatkunut tuon jälkeenkin hyvällä sykkeellä Keudassa ja sen toiminta-alueella. Keudan hanketoiminnan kehittyessä, myös ohjauksen hankkeita on viety eteenpäin. Vuosina 2010–2011 saatiin Opetushallitukselta rahoitusta Hyvinvoinnin verkot -hankkeelle. Tämän hankkeen aikana luotiin Elinikäisen ohjauksen malli KeskiUudellemaalle. Keudan koordinoima hanke UNO – Uudenmaan nuorten ohjaus toi koko Uudellemaalle opiskelijaksi.net -sivuston ohjauspalveluiden tueksi. Hanke toimi vuosina 2009–2011. Vuonna 2011 alkoi valtakunnallinen läpäisyn tehostamishanke, jossa Keuda on valtakunnallisena koordinaattorina. Kolvi Oy -hankkeessa Keuda tekee yhteistyötä Varian, Luksian ja Omnian kanssa, ja tavoitteena on kehittää mm. Keudan sisäistä ohjaustoimintaa läpäisyn tehostamiseksi.

Ammattimaiseen ohjaukseen Kuntayhtymän johtaja Hannu Heikkilä kirjoitti alkuperäisen esityksen yhtymähallitukselle opinto-ohjaajien virkojen perustamisesta. Päätös virkojen perustamisesta tehtiin Keudassa vuonna 2002. Tällöin ymmärrettiin ohjauksen merkitys opiskelijan ammatillisen kasvun tukemisessa ja uraohjauksessa. Keudassa opinto-ohjauksen professionaalisuus alkoi vasta tuosta muutoksesta. Ohjaus eri toimipaikoissa oli ennen virkojen perustamista hoidettu vaihtelevasti eri resurssein. Opinto-ohjaajan virka tuli ammatillisissa oppilaitoksissa OVTES:n mukaan mahdolliseksi vuosituhannen vaihteessa. Opinto-ohjaus oli vakiintunut valtakunnallisesti kaikilla ammatillisen koulutuksen aloilla vuosien 1982–1987 aikana. Laki keskiasteen kehittämisestä edellytti oppilaanohjauksen/opinto-ohjauksen kehittämistä.


minun muistoni

”A

loitin opinto-ohjaajan virassa syksyllä 2003 Keravan ammattiopistossa Sarviniitynkadulla. Olin tällöin Keudan kolmas virassa ja toimistotyöajassa toimiva opinto-ohjaaja. Samana syksynä nimettiin opinto-ohjaajan virkaan myös Tea Eriksson Keravan Keskikadulle ja vuotta aikaisemmin Marjukka Saarinen Nurmijärvelle. Ohjaus on ollut huimassa kehityskaaressa useita vuosia, niin Keudassa kuin valtakunnallisestikin. Ensimmäinen muistoni ohjauksen kehittymiskaaresta Keudassa on työhaastattelusta keväältä 2003. Haastattelussa korostettiin ohjauksen tärkeyttä ja siitä huokui myös ohjauksen arvostus. Kuitenkin tutustumiskierroksella minulle selvisi, että silloinen opinto-ohjaaja teki töitä lehtorin virassa vain muutaman viikkotunnin verran. Konkreettisena työtilana ohjauksessa käytettiin opettajien huoneen pöydän nurkkaa ja tarvittaessa siirryttiin keskustelemaan auditorioon, neuvottelupöydän ääreen. Työhaastattelun lopuksi kerroin, että jos otan opinto-ohjaajan viran vastaan, tarvitsen työni tekemiseen oman huoneen. Syksyllä työt aloittaessani, minulla oli käytössä oma opinto-ohjaajan huone. Tällöin mietin, että jos kehitys on näin nopeaa, mahdollisuudet ovat monet. ERJA KÄRNÄ opiskelija-asioiden päällikkö

Opinto-ohjaajat ovat keskeisiä henkilöitä Keudan markkinoinnissa. Tässä ovat opot Johanna Leinonen ja Pirkko Haatainen opopäivien Keuda-ständillä vuonna 2011. 165


Salibandyturnaus Keuda Cup on ollut useana vuonna koko Keudan henkilöstöä ja opiskelijoita yhdistävä tapahtuma.

166


Keudan kaikkien koulutusyksiköiden yhteinen oppilaskunta Kuoma perustettiin 27.1.2009. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat yhteisen oppilaskunnan ansiosta lisääntyneet ja opiskelijat ovat saaneet oman edustajansa esimerkiksi yhtymähallitukseen. Tammikuussa 2012 SAKKI ry palkitsi Keudan ammattiopiston Vuoden Amisoppilaitoksena seuraavin perustein: ”Keudan katto-oppilaskunta Kuoma on tehnyt esimerkillistä työtä opiskelijoiden osallistamiseksi ja oppilaitoksen hyvinvoinnin edistämiseksi. Oppilaskunnan ja oppilaitoksen johdon välinen yhteistyö on esimerkillistä ja opiskelijoilla on edustus tärkeissä päätöksentekopaikoissa."

167


Keravan toiseksi suurimman panimon tarina

O

letko joskus kuullut oluista nimeltä Vaalea ja Tumma Sarvi? Ne ovat Keudan oman pienpanimon tuotantoa. Panimo on tärkeässä roolissa Keudan kemian osaston opiskelijoiden opetuksessa. Pian Keudalla on Keravan Sarviniitynkadun oikean panimon rinnalla virtuaalipanimo. Alun perin idean Keudan omasta panimosta tuli Sinebrychoffilta, kotoisammin Koffilta eli siltä Keravan hitusen suuremmalta panimolta.

– Jääskeläisen Kimmo sieltä ehdotti joskus 2000-luvun alussa, että mitä jos hankkisitte pienpanimon, jota Koff voisi käyttää testaukseen, nykyisin aikuisopiston puolella kouluttajana toimiva Tapio Nikula muistelee. Todellisuudessa panimon hankinta-aikataulu venyi vuoteen 2006 eikä Koff sitä ole juurikaan käyttänyt. Keuda kuitenkin tekee tiivistä koulutusyhteistyötä panimoteollisuuden kanssa, joten omasta panimosta on ollut paljon hyötyä ja iloa.

Hakuretki Itävaltaan Keudan panimomestari Seppo Sälpäkivi löysi opetuskäyttöön soveltuvan pienpanimon netin kautta yhdessä koulutuspäällikkö Raimo Tuonosen kanssa. SALM GmbH:n laboratorio- ja tuotekehityskäyttöön suunnittelema ja valmistama suuremman ravintolapanimon pienoismalli löydettiin Itävallasta. Sinne Seppo ja Raimo matkustivat käyttöönottokoulutukseen ja perässä tulivat isolla autolla logistiikkapuolen opettaja Mikko Putkiranta kolmen opiskelijan kanssa. Panimo pakattiin kyytiin ja kuskattiin läpi Euroopan Suomeen ja Keravalle saakka.

Virtuaaliolutta Oluen tuotannossa pienpanimossa käydään läpi kokonainen aito kemianteollisuuden prosessi: käynnissä- ja kunnossapito, prosessitekniikka, automaatio, hygienia… Osastonjohtaja Leila Frondelius on tyytyväinen siitä, että omassa panimossa prosessinhoitajaksi ja laborantiksi opiskelevat pääsevät kiinni käytäntöön ja oikeaan tekemiseen jo ennen työssäoppimaan lähtöä, sillä kemian osastolla teorian opiskelu voi ajoittain tuntua puuduttavalta. – Tosin panimotyöskentelyyn vaaditaan myyntiin menevää olutta tehtäessä 18 vuoden ikä ja

Panimo valmistautui matkustamaan Itävallasta Suomeen vuonna 2006. 168


yhtä aikaa Sepon avuksi oluen tuotantoon voi päästää vain 2–3 opiskelijaa kerrallaan. Olemme kuitenkin käyttäneet panimoa koko ajan järjestelmällisemmin hyväksi opetuksessa, Leila kertoo. Pian alle 18-vuotiaatkin opiskelijat ja kaikki muut asiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan panimoprosessiin virtuaalisesti, sillä Keuda on perustamassa Internetin Second Lifeen virtuaalipanimoa. Sen tarkoituksena on auttaa alan opiskelijoita hahmottamaan oluentekoprosessi virtuaalisesti ennen siirtymistä oikeisiin panimotöihin ja palvella muutenkin oluen teosta kiinnostuneita, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Chiliä ja valkosipulia Seppo Sälpäkivi on kehitellyt Keudan panimossa kymmenisen erilaista olutta, joista useimmat ovat Sarvi-nimisiä. Joitakin erikoisoluita on myyty ravintoloihin tilaajan nimellä. Keravan valkosipulifestareita varten Seppo on jo muutaman kerran yrittänyt kehittää omat ja asiakkaan laatukriteerit täyttävää valkosipuliolutta, mutta siinä hän ei vielä ole onnistunut. Sen sijaan esimerkiksi mukavan polttelevaa Chilistä Sarvea sekä sahtia panimossa on jo syntynyt. Järvenpääläinen Eikan pubi on Keudan oluiden suurin jälleenmyyjä. Sinne paljon kehuttua Sarvea saadaan 10–20 kertaa vuodessa ja aina erä myydään muutamassa päivässä loppuun. Eli ole nopea, jos haluat päästä maistamaan tätä

harvojen herkkua! Tuotannon laajentamissuunnitelmia Keudan panimolla ei ole muuta kuin virtuaalimaailmassa.

Panimomestari Seppo Sälpäkivi aikoo maistella uusinta keitostaan.

169


Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä

V

anhinta oppisopimuskoulutusta Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän alueella on annettu Nurmijärvellä. Toiminta oli hyvin vähäistä, lähinnä yksittäisiä opiskelijoita koskevaa. Kuvaavaa on Tuula Korpi-Tommolan laatiman Keski-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen historiikin luonnehdinta: ”Useista tällöin solmituista oppisopimuksista ei onnistuttu ainoatakaan suorittamaan loppuun saakka.” Laki oppisopimuskoulutuksesta muuttui vuonna 1968. Uuden lain mukaisesti kunnanvaltuustot valitsivat ammattioppilaslautakuntia sekä asettivat sivutoimisia koulutustarkastajia toimintaa valvomaan ja johtamaan. Nurmijärven kunnanvaltuusto valitsi ammattioppilaslautakunnan, jota johti metsänhoitaja Arvi Makkonen. Toiminta pääsi heti vauhtiin, sillä jo kesällä 1968 solmittiin kolme oppisopimusta työkaluvalmistajille Egma Oy:ssä ja Perlos Oy:ssä. Syksyllä työnsä aloitti sivutoiminen koulutustarkastaja, opettaja Arvo Husso. Kuntainliiton ylläpitämän Järvenpään am­ mat­tikoulun lukuvuoden 1970–1971 toimintakertomuksessa harmitellaan, kuinka: ”Koulu ei näissä tiloissa pysty kouluttamaan niin paljon oppilaita kuin tuotantoelämä tarvitsee. Tilannetta tyydytetty kurssitoiminnal-

170

la metalli- ja vaatetusteollisuuden alalla.” Oppilaitosope­tuksen rinnalla ryhdyttiin antamaan entistä enemmän kurssimuotoista opetusta sekä myös oppisopimuskoulutusta. Tältä lukuvuodelta on Järvenpään ammattikoulusta ensimmäinen maininta oppisopimuksista, kun kumialan oppisopimuskurssi järjestettiin. Tämä kurssi jäi yksittäiseksi, sillä vasta 1980-luvulla siirryttäessä oppisopimuskoulutus laajeni uudestaan. Väliajalla Järvenpäässäkin toimi ammattioppilaslautakunta, joka perustettiin vuonna 1974. Järvenpään lautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eero Nurmi. Täälläkin koulutustarkastajan virka oli sivuvirka. Sitä hoitamaan valittiin Erkki Kekkonen, joka jatkoi myös opettajana Järvenpään ammattikoulussa. Oppisopimuksia laadittiin 1970-luvun alkupuolella vuodessa 20–25 kappaletta. Lukumääräisesti eniten sopimuksia tehtiin Osuusliike Elannon ja KeskiUusimaa Oy:n kanssa. Pääsopimusaloja olivat kauppa-, hallinto- sekä palvelualat. Vuonna 1978 solmittiin 29 ja seuraavana vuonna 24 sopimusta. Aiempia sopimuksia oli voimassa niin, että vuonna 1978 sopimuksia oli yhteensä 46 ja seuraavana vuonna 35. Sopimustoiminnan johto ja valvonta Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitossa oli ammattioppilaslautakunnalla. Sen toimialue ( Järvenpää, Kerava, Mäntsälä ja Tuu-

sula) oli lähes sama kuin ammatillisen koulutuksen kuntainliiton niillä poikkeuksilla, että Nurmijärvi ei alkuvuosina kuulunut sen jäsenkuntiin, eivätkä Sipoo ja Pornainen olleet sen jäseniä. Vuosikymmen loppupuolella uusia ja aiempaa pienempiä työnantajia tuli mukaan toimintaan. Tämä olikin luonnollista, sillä sopimuksia tehtiin myös kampaamoiden kanssa, jotka ovat pääosin yksinyrittäjätyöpaikkoja. Muita merkittäviä aloja esimerkiksi vuosina 1977–1978 olivat graafinen ja verhoomoala, joille sopimuksia tehtiin useaan työpaikkaan.

Yhteinen koulutustarkastaja Vuonna 1978 Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitto ja Vantaan kaupunki päätyivät tekemään yhteistyötä oppisopimusasioissa. Osapuolet sopivat yhteisestä koulutustarkastajan virasta. Molemmilla toimialueilla oli liikaa työtä sivutoimiselle, mutta liian vähän omalle päätoimiselle viranhaltijalle. Erkki Kekkonen jatkoi koulutustarkastajana kuntainliiton alueella. Myös toimitila pysyi Järvenpään ammattikoulun tiloissa. Ensimmäiset uuden toimintatavan vuodet eivät tuoneet suuria muutoksia toimintaan. Suuri osa oppisopimuskoulutuksen aloittaneista oli ammattikoulun suorittaneita, esi-


”1980-luvun alussa valtio pyrki ajamaan oppisopimuskoulutuksen alas. Oli vaihe, jossa ajatus oppisopimuskoulutuksesta luopumisesta oli jo SAK:n poliittisessa ohjelmassa. Kirjatyöntekijöiden liitto ja GTL, eli graafisen teollisuuden liitto, jossa Lauri Norvio vaikutti keskeisesti, heräsivät ja asia saatiin pöydälle SAK:ssa. Olihan kaikki Suomen graafisen alan työntekijät kautta historian koulutettu oppisopimuksilla. Lakkautusesitys vedettiin pois. Toinen iso asia on ollut tietokoneiden tulo. Yrityksissä olevat järjettömän kalliit laitteet oli saatava tuotannon ohella koulutuskäyttöön kuten automaattisorvit jne. Kansakunnalla ei yksinkertaisesti ollut varaa päällekkäisiin ja vajaakäyttöisiin laiteinvestointeihin. Näin rakennetekijät pelastivat oppisopimuksen.” Tapani Ranki

Oppisopimus antaa mahdollisuuden opiskella työn ohella haaveammattiin.

merkiksi vuonna 1982 heitä oli 40 prosenttia. Oppisopimusten määrä kasvoi vähitellen ja uusia työnantajia tuli mukaan. Käytännön hoitaminen oli hidasta, kun päätösvalta oli edelleen lautakunnalla. Koulutusmuotona oppisopimus levisi yhä uusille aloille. Vuonna 1982 kunnat ryhtyivät ottamaan oppisopimusopiskelijoita. Kerava ja Järvenpää solmivat koulutussopimuksia ruokahuollon sekä sosiaali- ja terveysaloille. Jatkossa muutkin jäsenkunnat tulivat sopimusosapuoliksi ja koulutus laajeni esimerkiksi päiväkotiapulaisten kouluttamiseen.

Tällä vuosikymmenellä oppisopimuksia solmittiin noin parikymmentä sopimusta vuodessa enemmän kuin 1970-luvulla. Sopimusten määrä kasvoi vuonna 1984 jo 85:aan sopimukseen, jossa oli kasvua edellisestä vuodesta lähes puolet. Iso osa sopimuksista oli päiväkotien työntekijöiden kouluttamista, jossa erityisesti Tuusulan kunta oli aktiivinen. Edelleen uusia ammattialoja tuli oppisopimusten piiriin, kuten nuohoojat, hevostenhoitajat, lasinpuhaltajat, lasittajat, lukkosepät, puutaloelementtivalmistajat

171


Nurmijärvi mukaan Vaito Kovasiipi siirtyi ammattioppilaslautakunnan johtoon jätettyään Järvenpään ammattikoulun rehtorin tehtävät vuonna 1986. Koulutustarkastaja vaihtui vuonna 1988 ja oppisopimustoimiston johtoon valittiin Juhani Räsänen 15.10.1988 alkaen. Tuohon aikaan sopimuksia oli voimassa 45 kappaletta. Samalla Nurmijärven kunta liittyi vuoden 1989 alusta mukaan oppisopimuskoulutukseen, mikä aiheutti johtosäännön uusimisen. Nurmijärven oppisopimuksista oli koko 20-vuotisen toiminnan ajan vastannut Arvo Husso. Vuonna 1989 Nurmijärven liittymisen myötä sopimuksia oli jo 137. Noin kolmasosa sopi-

muksista oli julkisten alojen ammateista. Pitkään mentiin ammattioppilaslautakunnalla ja Vantaan kanssa yhteisellä ammattitarkastajalla. Toimisto oli sijoitettuna Keravan ammattiopistoon. Laki muuttui 1987 ja uudelleen 1990-luvun alussa. Oppisopimus sai lisää vapauksia. Jälkimmäinen nk. Piispasen laki oli parasta, mitä oppisopimus ikinä on voinut kuvitella saavuttavansa. Se menetti merkityksensä erityislakina, kun uusi laki vuoden 1999 alusta astui voimaan. Siinä ammatilliset erityislait oli koottu aikuiskoulutuslainsäädäntöä lukuun ottamatta samaan lakiin. 1990-luvulla ammatillinen peruskoulutus ja lisäkoulutus eli aikuiskoulutus olivat

”Oppisopimustoiminta lähti ihan uuteen kukoistukseen, ja Juhani Räsänen on merkittävä valtakunnallinen vaikuttajakin. Kun lautakunnan puheenjohtajana toimi Helka Kivelä, kaikki sujui hyvin. Uuden vetäjän Lauri Norvion kanssa tuli aikamoisia törmäyksiä. Hän halusi säilyttää oppisopimuslautakunnalla työnjohdollisen roolin suhteessa koulutustarkastajaan. Siihen aikaan oli kuitenkin luotu johtava rehtorisysteemi johtosäännöissä. Pidin kiinni mandaatista, jonka säännöt antoivat, kun käytiin kädenvääntöä joidenkin Jussin henkilöasioiden suhteen. Jussikin on persoona, mutta puolustin hänen valintojaan koko ajan.” Pentti Rauhala

172

vapaasti toteutettavissa. Niiden määrä oli lisääntynyt niin hurjasti, etteivät valtion rahat riittäneet. Lisäkoulutus kiintiöitiin vuosina 1999-2000 peruskoulutuksen jäädessä edelleen vapaaksi kysynnän mukaan. Tästä kumpusivat vuosikymmenen lopun väärinkäytökset, kun perustutkintoja tehtailtiin vain paperilla.

Räisänen keskeiseksi hahmoksi Kuntayhtymän entinen johtaja Pentti Rauhala sanoo oppisopimuskoulutuksen kehityksen olleen hänelle suurimpia ilonaiheita. – Se oli niin vaatimattomissa kantimissa kun tulin, oli vain osa-aikainen koulutustarkastaja yhdessä Vantaan kaupungin kanssa. Virka päätettiin siinä vaiheessa muuttaa päätoimiseksi tehtäväksi. Vuonna 1987 paikka oli haussa ja Juhani ( Jussi) Räsänen ammattikasvatushallituksesta haki sitä. Lautakunnassa hän herätti hämmennystä, siellä ei oikein osattu Jussin potentiaalia arvostaa. Hävinnyt kilpahakija teki valituksen ja siihen laadittua vastinetta käsiteltiin liittohallituksessa. Vastinetta koskeva päätösesitykseni hyväksyttiin äänin 5–2. Päätös piti myös lääninoikeuden käsittelyn jälkeen. Uuden oppisopimustoimiston johtajan myötä oppisopimustoimisto muutti toimitilansa Järvenpäästä Keravan ammattioppilai-


toksen rakennukseen. Oppisopimusta kouluttautumisväylänä ryhdyttiin markkinoimaan aiempaa enemmän, siitä kertovat esitteet uudistettiin ja tiedostusmateriaalia tarjottiin lehdistölle julkaistavaksi. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen oppilashuoltoa ja opiskelijan ja työpaikan välisiä suhteita koskevia asioita käsittelemään ja kehittämään perustettiin kesällä 1989 työryhmä Helka Kivelän johdolla. Oppisopimustoimisto sai tässä vaiheessa oman toimistovirkailijan. Syksyllä 1990 oppisopimus sai isommat toimitilat Klondyketalosta Keravan kauppaoppilaitoksen kanssa yhteisestä talosta. Tuusulan sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa järjestettiin ensimmäiset kouluttajakurssit vuonna 1989. Osallistujia oli 17 henkeä. Tämä oli alkua tulevien vuosien merkittävälle kouluttajakoulutukselle, joka laajeni pian muidenkin jäsenkuntien alueelle. Kouluttajakoulutusta annettiin niille henkilöille, jotka vastasivat, ohjasivat ja valvoivat työpaikoilla tapahtuvaa työnopetusta. Samalla yritykset saivat tehostetusti tietoa duaalikoulutusmallista, jolla työnopetus ja tietopuolinen koulutus voidaan luontevasti yhdistää.

Valtakunnalliset perusteet Seuraava oppisopimuskoulutuksen muutos oli opetussuunnitelmauudistus. 1. elokuu-

Keudan oppisopimuskeskus sijaitsee nykyisin kuvassa taka-alalla näkyvässä kerrostalossa ­Keravan Kultasepänkadulla.

173


ta 1990 valtakunnalliset oppiohjelmat poistuivat. Niiden tilalle tulivat koulutusammattien opetussuunnitelmien ja oppiohjelmien valtakunnalliset perusteet. Uudistuksen jälkeen myös tutkintojen suorittaminen oppisopimuksilla oli mahdollista. Uudistus näkyi heti koulutettavien työvalmentajien määrässä, joiden määrä nousi jo 151:een. Erityisesti sosiaalialalla solmittiin useita oppisopimuksia, esimerkiksi lääketyöntekijän ja mielenterveyshoitajan kouluttamisessa. Kuntainliiton ammattioppilaitoslautakunnan toiminta tuli tiensä päähän ja se lakkautettiin 16.11.1992. Nyt oppisopimusten teko siirtyi koulutustarkastajalle, joten yhteydenpito yrityksiin helpottui ja nopeutui. Kuntainliitto pysyi edelleen paikallishallintoelimenä. Tosin kuntainliiton yhtymähallitus vaihtui kuntayhtymän yhtymähallitukseksi.

Laki sallii toimintaa Oppisopimustoiminta muuttui lain muutoksessa vuoden 1993 alusta ja koulutusmuoto sai lisää toimintamahdollisuuksia. Nyt myös yli kolme kuukautta kestävä lisäkoulutus oli mahdollista toteuttaa oppisopimuksella. Samalla kurssien rahoitus muuttui laskennalliseksi. Opetusministeriö määräsi oppilaspaikkakiintiöt, joihin rajoihin oppisopimuskoulutus muokattiin. Keski-Uudellamaalla 174

kiintiöpaikkojen määrä ei vastannut alueen koulutuskysyntää ja sen kasvattaminen nousikin yhdeksi keskeisimmistä tavoitteista. Kuntayhtymän oppisopimustoimistossa kehitettiin uutta työpaikkakoulutuksen arviointijärjestelmää, joka keskittyi koulutusvalmiuksen laadulliseen kehittämiseen. Järjestelmästä tuli niin onnistunut, että se otettiin vuonna 1994 valtakunnalliseen käyttöön. Oppisopimusten määrä kasvoi huomattavasti ja sopimuksia oli vuonna 1993 jo 348. Suurin osa niistä oli lisäkoulutusta, jolle oli lama-aikana paljon kysyntää. Paikallisesti Mäntsälässä alkoi merkittävä kehittämishanke, jonka tavoitteena oli saada koko Mäntsälän kunta oppivaksi organisaatioksi. Hanke hyväksyttiin opetushallituksen kehittämishankkeeksi. Työn etenemistä seurattiin väliraporttien kautta. Vuonna 1995 valmistui kolme tutkimusta, jotka kaikki julkaistiin opetusministeriön julkaisusarjassa. Tutkimuksissa kehiteltiin esimerkiksi oppisopimustoimistossa käytössä ollutta kehityssuuntautunutta arviointimallia ja sen pätevyyttä. Seuraavinakin vuosina Mäntsälä-projekti tuotti tutkimuksia, joissa käsiteltiin muun muassa verkostoitumista, tietotekniikan alan oppisopimustoimintaa tai henkilöstön roolia kuntien kehittämisessä. Mäntsälä-projekti toteutettiin vuosina 1995–1997. Sen jatkona projektissa saatuja

kokemuksia hyödynnettiin aloittamalla Keski-Uudenmaan neljän kunnan johtoryhmän lisäkoulutushanke yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa.

Kasvava koulutusmuoto Oppisopimustoimistossa oli 1990-luvun puolivälissä henkilökuntaa neljä henkeä, jotka tiedottivat toiminnastaan esimerkiksi omalla lehdellä, Oppisopimusuutisilla. Toimisto piti aktiivisesti yhteyttä työvoimatoimistoihin oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Lama-aika jatkui edelleen, ja nuorten työllistyminen oli erityisen vaikeaa. Syrjäytymisuhan alaisiin nuoriin kohdistettiin erityisprojekteja. Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin. EU:n sosiaalirahaston tuella aloitettiin työttömien alle 25-vuotiaiden nuorten perus- ja lisäkoulutussopimusten teko. Vuonna 1997 Juhani Räsänen nimitettiin oppisopimusjohtajaksi. Oppisopimus sai lisää toimitilaa ja lisää henkilökuntaa. Aiemmista muutamasta huoneesta toimisto siirtyi väljiin tiloihin Klondyke-talon alakerran käytävään. Nyt käytössä oli myös oma luokkatila. Uusina työntekijöinä aloittivat koulutussuunnittelija ja koulutussihteeri. Syytä laajennukseen olikin, sillä toimintaa oli paljon. Oppisopimusten määrä oli vuonna 1997 kaikkiaan 504 sopimusta. Ensimmäinen näyttökoe


oli otettu vastaan jo edellisenä vuonna. Oppisopimuskoulutus jatkoi kasvuaan. Vuodessa sopimusten määrä kasvoi 170 sopimuksella, joten vuonna 1998 sopimuksia oli 674 sopimusta. Kunnista eniten opiskelijoita oli Keravalta (219), sitten seurasivat Järvenpää (153), Nurmijärvi (108), Tuusula (102), Mäntsälä (66) ja muut kunnat (20). Luvuista näkyy erityisesti oppisopimuskoulutuksen vahva asema Nurmijärvellä. Oppisopimuskoulutusta antavia yrityksiä oli lähes 400. Töitä toimistojen tarjoamien palvelujen suhteen oli tehty lujasti. Oppisopimustoimisto oli luonut yhteistyöverkoston, johon kuuluivat lähes kaikki Keski-Uudenmaan oppimis- ja työllistymishankkeet. Toiminnan laatua oli kehitetty ja toiminnan arviointiin kehitetty mittaristoa. Oppisopimustoimistolla oli omat verkkosivut ja yhteyksien luonti myös kansainvälisesti oli alkanut. Ensimmäiset yhteydet luotiin Ranskaan, Centre de Formation d’Apprentis -rakennusalan oppisopimuskeskukseen Orléansiin. Yhteistyö alkoi asiantuntijavierailuilla. Kasvuedellytyksille asetettiin jatkossa rajoituksia, kun opetusministeriö päätti kesällä 1998 kiintiöittää ammattitutkintojen suorittamisen sekä siirtää sen rahoituksellisesti lisäkoulutukseksi. Muutos heikensi oppisopimuskoulutuksen toimintamahdollisuuksia.

Lait ammatillisesta opetuksesta uudistuivat vuoden 1999 alusta lähtien. Tuolloin astuivat voimaan laki ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta, laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta sekä lakeja koskevat asetukset ja säädökset. Oppisopimuskoulutuksesta tuli tasa-arvoinen koulutusväylä oppilaitoskoulutuksen kanssa. Lakiuudistus helpotti oppisopimuskoulutuksen toimintaa osana kuntayhtymää kun koulutuksen ylläpitäjistä tuli koulutuksen järjestäjiä. Oppilaitoksille siirtyi aiemmin valtiolle kuulunutta päätösvaltaa. Uuden lain myötä poistui oppisopimuskoulutuksestakin rajoitus tarjota koulutusta vain viidelle jäsenkunnalle. Samalla oppisopimuskoulutusta tarjoavia koulutuksenjärjestäjillä tuli lisää. Näin kilpailu opiskelijoista lisääntyi, vaikka koulutuspaikkoja alueelle saatiinkin lisää. Käytännössä lainmuutos tarkoitti muutosta koulutustarkastajien työnkuvaan. He liikkuivat aiempaa enemmän toimialueella ja osallistuivat erilaisiin projekteihin muiden oppisopimuskeskusten kanssa. Oppisopimustoimiston nimeksi muutettiin oppisopimuskeskus yhtymähallituksen päätöksellä 12.3.1999. Oppisopimuskeskuksen toimitilat Klondyke-talossa tuntuivat muutama vuosi aiemmin väljiltä ja riittäviltä, mutta jo vuonna 1999 tilat jäivät pienik-

Metallialan oppisopimuskoulutusta ­Kellokoskella vuonna 2009.

175


Oppisopimus esittäytyi Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuman aikaan 2008 Helsingin Narinkkatorilla.

176

si. Toiminta oli jo jouduttu Klondyken tiloissa hajauttamaan useampaan paikkaan. Oppisopimustoimistolle ostettiin omat tilat Keravan keskustasta, Sampolasta, osoitteesta Kultasepänkatu 5. Muutto oli huhtikuussa 1999 ja avajaiset pidettiin toukokuussa. Tästä tilaisuudesta tuli tavanomaista juhlavampi, sillä samalla annettiin oppisopimuskeskuksen Mentor-tunnustuksia Primalco Oy:lle ja Mäntsälän kunnalle. Jatkossa palkintoja oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä saivat esimerkiksi Coats Opti Oy ja Nurmijärven kunta. Kansainvälistä harjoittelua Ranskaan avattu yhteys sai jatkoa 1990-luvun lopussa, kun rakennusalan opiskelijavaihto ja laajemmat asiantuntijavierailut käynnistyivät. Ranskasta saapui ensin vierailuryhmä ja sitten harjoitteluryhmä Saaren kartanoon Mäntsälään. Kuusi opiskelijaa ja kaksi opettajaa vietti Suomessa kolme viikkoa. Yhteys Ranskaan jatkui vastavierailulla. Oppisopimuskeskus pääsi tätä kautta mukaan ranskalaisten pilottihankkeeseen nimeltä R.E.D.A.C. – Réseau pour le développement de l’apprentissage dans la construction. Se tarkoitti verkostoitumista Tanskan, Saksan, Ranskan, Espanjan ja Suomen oppisopimuskoulutuksen välillä. Kuntayhtymän oppisopimuskeskukseen

palkattiin oma työntekijä, koulutustarkastaja Kristiina Tuori-Nyman hoitamaan Redac-projektia. EU:n myötä oppisopimuskeskus haki kansainvälisiä yhteyksiä myös muun maussa Leonardo da Vinci -henkilövaihto-ohjelman kautta. Ensimmäisen yhteys tätä kautta luotiin Skotlantiin. Myös Ranskassa tapahtuvaan rakennusalan harjoitteluun saatiin rahoitusta.

Tapani Rankin kauteen Oppisopimuskeskuksen johtaja Juhani Räsänen jäi eläkkeelle vuonna 2000. Tapani Ranki aloitti oppisopimusjohtajana tilanteessa, jossa toimittiin lisäkoulutuspaikkojen kiintiöinnin ja siitä johtuvan koulutuksen järjestäjien välisen kilpailun maailmassa. Alueen yritysten todellinen koulutustarve uhkasi hukkua hallinnollisiin päätöksiin. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnoille oli kysyntää, mutta niitä ei pystytty tarjoamaan. Oppisopimuksissa painotettiin sen vuoksi peruskoulutusta. Tuolloin lisäkoulutuspaikkoja oli noin 340 ja kokonaisvolyymi noin 600. Parhaimmillaan vuonna 2009 luku oli 1 400. Tapani Ranki kertoo, että suuri koulutusmäärä tehtiin edelleen lähes samalla henkilöstömäärällä kuin pienemmän toiminnan vuosina. Henkilöstöstä otettiin tehoja paljon irti, toisaalta opittiin vakiinnuttamaan toimintamalleja,


vaikka joka sopimus on aina räätälöity opiskelijaa varten. Kuntayhtymässä annettuja työvalmentajakursseja mukautettiin vastaamaan opetusviranomaisten omaksumia termejä. Oppisopimuskoulutuksen arviointiosuuden (näyttökokeen) sisällyttäminen oppisisältöihin ja käytettäviin lomakkeisiin vaati sekin työtä. Tehdystä työstä saatiin myös palkinto. Opetusministeriö myönsi Primalco Oy:lle Oppisopimuskouluttajien laatupalkinnon suur­­ten yritysten sarjassa vuonna 2000. Palkinto myönnettiin ministeriön mukaan ”tunnustuksena oppisopimustoiminnan ja sen tulosten sekä toiminnan jatkuvan kehittämisen laa-

dusta ja esimerkillisestä työstä oppisopimuskoulutuksen kehittämiseksi”. Palkinnon saaminen nosti oppisopimuskeskuksen nauttimaa arvostusta ja lisäsi sekä yrityselämän että opiskelijoiden kiinnostusta koulutusmuotoon. Tuolloin oppisopimuksessa oli 738 ja maksullisessa palvelutoiminnassa 310 vuosiopiskelijaa. Keudan oppisopimustoiminnan yhteistyöyritykset ovat myöhemminkin saaneet laatupalkintoja: Altia Oy vuonna 2001, Lindström Oy 2005 ja Are Oy 2007. Annettavan koulutuksen laatu oli koulutusta tarjoavien tahojen keskinäisessä kilpailutilanteessa entistä tärkeämpää. Henkilökohtaisten opetussuunnitelmien (HOPS)

”Oppisopimustoiminnan ja oppilaitoskoulutuksen opettajien välillä on tiettyä jännitettä pelkästään siksi, että oppisopimuksen yksikköhinta tuo vähemmän rahaa taloon. Ajatellaan helposti, että jos opiskelija päästetään oppisopimuskoulutukseen, menetetään rahaa.Tällöin jää näkemättä, että tulot menetetään joka tapauksessa, jos opiskelijat eivät tule mihinkään koulutukseen. Pystyimme luomaan talon sisällä sellaista ilmapiiriä, että oppilaitoksen intressit eivät ole ristiriidassa oppisopimuskoulutuksen kanssa.” Tapani Ranki

merkitys kasvoi. Oppisopimuskeskus osallistui Opetushallituksen Aihe-projektiin, jossa aikuisopintojen henkilökohtaistamisen kehittämiseen voitiin keskittyä. Vähitellen henkilökohtaistaminen ja muut oppisopimuskoulutuksessa hyväksi havaitut toimintatavat siirrettiin kaikkiin kuntayhtymän oppilaitoksiin. Rakennusalalla Redac-hankkeen rinnalla rakennettiin uusi verkosto, jossa olivat mukana kaikki kuntayhtymän rakennusalan opetusta antavat ammattiopistot ja Espoon tekniikan alan oppilaitos. Kohdemaina olivat Keski-Euroopan maat. Muutkin alat heräsivät kansainvälistymään. Sähköalalla yhteyksiä luotiin Ranskaan sekä palvelu- ja autoaloilla Irlantiin ja Belgiaan. Vuonna 2003 kansainvälisiä yhteyksiä oli jo niin paljon, että yhden koulutustarkastajan nimike muutettiin kansainvälisten asioiden koordinaattoriksi. Eri puolilla Eurooppaa oli menossa neljä vastavuoroista Leonardo da Vinci -hanketta ja kolme opetushallituksen rahoittamaa hanketta, joissa Keski-Uudenmaan oppimiskeskus osallistui. Oppisopimuskeskuksen oma kansainvälinen kehittämishanke oli rakennusalan Finecvet-hanke. Yhteensä vuonna 2008 ulkomailla opiskeli 32 opiskelijaa ja keskus toimi 35 opiskelijan isäntänä. Kaikkiaan kansainvälisiä hankkeita tuona vuonna oli 15. 177


Vietnamilaistaustainen Yung Ksor opiskeli oppisopimuksella kiinteistönhoitajaksi.Yrittäjä Jorma Toivanen ohjaa tässä Yungin käytännön harjoittelua.

178


”1980-luvun lopulla oli työvoimapulaa. Ennen kaikkea metalli houkutteli meiltä oppilaita töihin. Metson kanssa syntyi tilanne, jossa viimeisen luokan opiskelijoita suurin piirtein ostettiin töihin. Kun lama iski muutaman vuoden päästä, nämä viimeksi taloon tulleet, joilla ei ollut edes ammatillista perustutkintoa, laitettiin ensimmäiseksi kilometritehtaalle. Monesti muistan käyttäneeni puheenvuoron työelämän vastuusta, että nämä asiat pitää nähdä pidemmässä syklissä kuin vain lyhyen suhdannekierron puitteissa. Vuosina 2008–2009 loimme rakennusalan vetäjien Reijo Rikkosen ja Pentti Setälän kanssa konseptin, ettei vastaava toistuisi. Usein opiskelija soitti kesätöiden päättyessä, että hänellä on hyvä työpaikka eikä hän palaa enää kouluun. Me viestitimme, että hyvä, ole töissä, mutta koulusta et lähde ilman tutkintoa, hoidetaan se oppisopimuksen kautta. Syntyi ns. 2+1 malli, jonka soisin leviävän laajempaankin käyttöön.” Tapani Ranki

Sopimusmäärän kehitys Vuonna 2002 oppisopimuskoulutuksessa oli 1 004 opiskelijaa, joista 440 suoritti perustutkinto, 195 ammattitutkintoa, 310 erikoisammattitutkintoa ja 59 opiskelijaa tutkintoon johtamatonta lisäkoulutusta. Reilu kolmannes koulutuksesta oli julkisen sektorin alaan kuuluvia. 2000-luvun alussa vuosittainen perustutkintojen tavoitemäärä oli noin 450. Vuosikymmenen puolivälissä pula lisäkoulutuspaikoista pakotti keskittymään perustutkintojen tarjoamiseen, samoin työvalmentajakoulutuksen kestoa lyhennettiin.

Hankkeita ja malleja Hankkeena alkoi romaninuorten työelämään siirtymistä helpottava projekti. Rakennusalalle sijoittui vuonna 2008 alkanut kuvallisen sanakirjaviuhkan kehittäminen yhdessä viranomaisten ja alan yritysten kanssa. Samana vuonna Keuda Järvenpään rakennusalalla otettiin käyttöön 2+1-malli, jolla pyrittiin ja myös onnistuttiin vähentämään keskeyttämisiä. Oppisopimuskeskus sai vuonna 2010 opiskelijoita toimintansa taloudellisten väärinkäytösten vuoksi lopettamaan joutunees-

ta Adultasta. Huhtikuussa noin 50 opiskelijaa siirtyi Keudan oppisopimuskeskuksen järjestämän koulutuksen piiriin. Siirrosta aiheutui henkilökunnalle paljon työtä henkilökohtaisten opiskeluohjelmien laatimisessa. Vuoden aikana oppisopimusjohtaja Tapani Ranki jäi eläkkeelle. Hänen seuraajakseen valittiin Anne Vuorinen.

”Toimin Suomen oppisopimuskoulutusjärjestäjien puheenjohtajana ja olin sitä kautta mukana kaikissa työryhmissä ja edunvalvontaryhmissä. Kaudellani jouduin olemaan paljon yhteydessä valtion viranomaisiin, sillä oli pakko puuttua väärinkäytöksiin, kun valtion budjetin arviomäärärahat ylittyivät huimasti. Adultalta takaisin perittävä summa oli 35 miljoonaa, Jalasjärven 48 miljoonaa ja muutaman muun perusteitta kuittaamat valtionavut olivat niin ikään miljoonia. Väärinkäytösten yhteenlaskettu summa oli noin 100 miljoonaa euroa. Eihän se poliisina olo mukavaa ollut, mutta saimme epäterveen kehityksen pysäytettyä ennen kuin se kokonaan räjähti käsiin. Se olisi epäilemättä ollut koko oppisopimuksen tuho.” Tapani Ranki

179


Juhani Räsänen:

Oppisopimus pois käenpojan asemasta

O

lin Ammattikasvatushallituk­ sessa ­tiedotuspäällikkönä 14 vuotta ennen ­tuloani Keudaan vuonna 1988. ­Siinä vaiheessa ­muodostettiin Ope­ tushallitusta, johon Am­mat-­ tikasvatushallitus ja Kouluhallitus yhdistyivät. Pentti Rauhala oli tuolloin Keudassa rehtorina. Hän oli tuttu ennestään, sillä hän oli työkavereitani ammattikasvatushallituksesta. Oppisopimuskoulutuksen historia menee aina antiikin Kreikan aikaan. Suomessa ensimmäinen laki oppisopimuksista saatiin vuonna 1923, jota uudistettiin vuonna 1967. Oppisopimuskoulutus koki renessanssin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Oppisopimuksissa siirryttiin pois pelkistä osallistumistodistuksista ja annettua koulutusta ryhdyttiin arvioimaan. Aina 1990-luvun alkuun saakka oppisopimuskoulutuksen arvostus oli alamaissa, oppilaitoskoulutus piti tätä koulutusmuotoa käenpoikana. Tämä on suomalainen piirre, sillä täällä koulukeskeisyys on erittäin korkealla arvostusasteikossa. Näistä lähtökohdista aloi-

180

tin oppisopimuskoulutuksen koulutustarkastajana Keudassa Keravalla pienessä toimistohuoneen takakomerossa. Siihen aikaan oppisopimusten hallinto oli erittäin byrokraattista, sillä kaikki sopimukset kiersivät ammattioppilaslautakunnan hyväksyttäväksi. Tämä teki toiminnasta hyvin hidasta eikä lautakunnan toiminta muutoinkaan ollut kovin asiantuntevaa. Keudan oppisopimuskeskuksesta muotoutui vähitellen oppisopimuskoulutuksen edelläkävijä. Toimiaikanani kymmenen vuoden aikana tehtiin 12 tutkimusta, jotka kaikki julkaistiin opetushallituksen julkaisusarjassa. Loimme myös työvalmentajakoulutuksen ja mallin työpaikoilla tapahtuvan oppimisen arviointiin. Kansainvälisesti yhteyksiä luotiin erityisesti Ranskaan, Espanjaan ja Tanskaan. Esimerkiksi rakennusalalla oli paljon yhteyksiä Ranskan Orleansiin. Vuosien mittaan moneen yritykseen syntyi läheistä yhteistyötä, jopa henkilökohtaisia ystävyyssuhteita. Kehittyvistä yrityksistä sai positiivista vastakaikua innovaatioille. Nämä yhteydet olivat tärkeitä, koska oppimisen oi-

kea todellisuus tuli esiin yritystasolla. Työyksikkömme oli pieni, mutta asiastamme innostunut. Yhdessä meille oli kunnia-asia olla innovatiivisin oppisopimustoimisto Suomessa. Välillä piti miettiä kenen asialla oikein olemme, kun vanhemmat hoitivat nuoren asioita tämän puolesta. Siinä tarvittiin väliin käyttäytymistapojen opetusta kädestä pitäen, jotta nuori oppi ottamaan vastuuta oman elämänsä hallinnasta. Kutsun tätä vastuuttamisen pedagogiikaksi. Ammattioppilaslautakuntien lakkauttaminen vuonna 1993 toden teolla mahdollisti oppisopimusten kehittämistyön aloittamisen. Lakiin sisältyi myös oppisopimuksella saavutetun ammattitaidon arvioiminen. Erityisen merkittävä asia oli omien tilojen hankinta oppisopimuskeskukselle. Tiloihin sisältyi myös luokkahuone, jossa toteutettiin työvalmentajakoulutusta. Turha kontrollointi jäi pois ja yritysten toiveisiin saattoi reagoida heti. Kun yrityksestä otettiin yhteyttä, sinne piti lähteä heti eikä seuraavalla viikolla, muuten yhteys menetettiin. Oppilasmäärät saatiin nousuun jopa


minun tarinani

oman jaksamisen uhalla. Yritysvierailut kunnissa ja henkilökohtaisten sopimusten laadinta veivät aikaa, mutta hyvä sanoma levisi toiminnastamme laajalle. Yksi merkittävä saavutus oli Primaco Oy:lle myönnetty valtakunnallinen laatupalkinto. Mäntsälässä meillä oli merkittävä koulutushanke, kun se lainmuutoksen jälkeen oli mahdollista. Varsinkin rahoituksen järjestely oli uutta. Sen myötä oppisopimusten alamääritys saatiin loppumaan ja arvostus nousemaan. Työnantajan koulutuskorvausten kanssa on eletty erilaisia vaiheita. Korvaukset nousivat laman aikana ja niitä ohjattiin taloustilanteen mukaan. Korvaus ei kuitenkaan ole koskaan kattanut kuin noin kolmasosan kustannuksista. Pelkkä korvauksen nosto ei kuitenkaan muuta mitään, ellei työnantajille aseteta samalla pedagogisia vaateita. Eläkkeelle jäin vuonna 2000.

181


Järvenpään Sibeliuksenväylän koulutusyksikkö on Keudassa yksi niistä, joilla on jo pitkä historia aikuiskoulutuksen toteuttajina. 182


Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa

1980

-luvun lopulla tietotekniikan opetukselle oli kysyntää oppilaitosten ulkopuolellakin. Koulutuspalveluiden kehittämiselle erilaiset atk-kurssit antoivat lentävän lähdön. Aikuisväestö oli valmis maksamaan laadukkaasta tietotekniikan koulutuksesta. Samalla kalliit laitehankinnat saatiin kuoletettua nopeammin, kun tietokoneet olivat käytössä myös opetustuntien päätyttyä. Uudellamaalla oli kova työvoiman kysyntä, mutta osallistujia tietotekniikan kursseille riitti silti. Pelkät yksittäiset kurssit eivät kauan riittäneet pitämään mukana tietotekniikan kehityksessä, vaan tarvittiin pidempiä koulutusjaksoja. Ammatillinen aikuiskoulutus alkoi hahmottua. Vuonna 1988 ammatillisessa aikuiskoulutuksessa aloitettiin ylioppilaspohjainen tietokoneasentajan iltalinja. Pian perustamisensa jälkeen vuonna 1989 Keravan kauppaoppilaitoksessa ryhdyttiin antamaan merkittävän laajaa aikuiskoulutusta. Aluksi koulutus ajoittui illan tunteihin, ja iso osa koulutuksesta kuului juuri tietotekniikan osa-alueeseen.

Sosiaalialalla paljon aikuisia Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen liityttyä kuntainliiton oppilaitosperheeseen 1980-luvun lopussa, tuli sen mukana vahvaa aikuis-

koulutusta. Johtavien kodinhoitajien koulutus oli koko Suomen mitassa ainutlaatuista, sillä opiskelijoita saapui Pohjois-Lapista saakka. Osalla heistä oli takanaan jo pitkä työkokemus. Kodinhoitajia koulutettiin kahdessa vuodessa noin 150 vuosina 1987–1989. Varsinainen aikuiskoulutusosasto perustettiin siinä vaiheessa, kun oma uusi oppilaitosrakennus valmistui. Alusta alkaen aikuiskoulutukselle asetettiin suuria toiveita ja kaavailtiin siitä muodostuvan merkittävän koulutusmuodon. Sosiaali- ja terveysalalla onkin ollut paljon aikuiskoulutusta sen monissa eri muodoissaan. Tuusulassa on järjestetty lyhytkestoista täydennyskoulutusta, tutkintoon johtavaa monimuotokoulutusta, oppisopimuskoulutusta sekä maksupalvelutoimintaa. Esimerkiksi vuodesta 1993 lähtien Tuusulassa toteutettiin sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa yhteistyössä Hyvinkään terveydenhuolto-oppilaitoksen kanssa. Tästä muotoutui valtakunnan tason pilottikoulutus, jolla oli laajat kansainväliset suhteet Pohjoismaihin, Saksaan, Hollantiin ja Unkariin. Kansainvälisiä yhteyksiä oli eri koulutusmuodoissa aina Afrikan kehitysmaita myöten. Aikuiskoulutusosasto kehitti pilottina näyttökoetta ja ammattitutkintoa, jota pystyttiin hyödyntämään perustutkinnoissakin. Päiväkoulutuksen li-

säksi opetusta on annettu myös iltaisin. Aikuisopiskelijoiden määrä 2000-luvulla on ollut noin puolet Tuusulan Kirkkotien koulutusyksikössä opiskelleista. Tuusulassa annettu opistotason sosiaalialan opetus siirtyi ammattikorkeakouluun 2000-luvun alussa. Toisen asteen koulutuksessa sitä korvaamaan tuli nuoriso- ja vapaaajan ohjaajien sekä parturi-kampaajien koulutusta. Näillä molemmilla aloilla aikuiskoulutus säilyi edelleen merkittävänä.

Valtion oppilaitoksista aikuiskoulutusta Järvenpään kotitalousopettajaopisto ja Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitos kunnallistuivat elokuun alussa 1995. Järvenpään kotitalousopettajaopistossa opetusta annettiin kotitalous-, kuluttaja-, puhtaus- ja ravitsemispalveluissa sekä opettajakoulutuksessa, joilla aloilla oli paljon aikuisopiskelijoita. Puhdistuspalvelujen ja pesula-alan koulutus oli käytännössä kokonaan aikuiskoulutusta. Näillä aloilla myös palvelu- ja yrittäjyyskoulutus olivat tärkeitä, joten maksullista koulutuspalvelua oli runsaasti. Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa puolet opiskelijoita oli aikuisia. Erityisen suuri osa kukkakauppa-alan ja puistoalan opiskelijoista oli aikuisia ja koulutus183


Keudan koko aikuiskoulutuksen henkilöstö yhteisessä henkilöstötempauksessa kesällä 2011.

muotona olivat erilaiset joustavat koulutusjärjestelyt lähi- ja etäjaksoineen. Aikaisemmin koulutusohjelmassa ollut puutarhateknikkokoulutus muuttui sittemmin erityisammattitutkinnoksi. Floristikoulutuksessa kisällitutkinnot muuttuivat samoin floristin ammattitutkinnoksi ja floristimestarin erikoisammattitutkinnoksi. Työvoimaviranomaiset ostivat paljon puutarha-alan koulutusta yksittäisille henkilöille työvoimapoliittisin perustein. Maatalousalalla aikuiskoulusta edustivat mm. maatalouskoneasentajan ja maaseuturakentajan tutkinnot. Lyhytkestoisen täydennyskoulutuksen osuus oli vielä 1990-luvun puolivälissä merkittävää. Myöhemmin Suomen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen muodostuivat erilaiset EU-koulutukset tärkeäksi osaksi maatalousalan aikuiskoulutustoimintaa.

Alueyhteistyötä ja palvelutoimintaa Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymässä lisättiin alueellista yhteistyötä alueen oppilaitosten kanssa. Yksi muoto tästä oli Keski-Uudenmaan kesäakatemia kesällä 1994 aikuisoppilaitosten ja toisen asteen oppilaitosten yhteisesti toteuttamana. Keravalla aikuiskoulutuksena annettiin varsinkin markkinoinnin ja tietotekniikan

184

opetusta, samoin Nurmijärvellä koulutettiin tietotekniikan mekaanikkoja. Mäntsälän kirkonkylässä toteutettiin sekä rakennusalan että metallialan työvoimapoliittista koulutusta. Keravan kauppaoppilaitoksessa valmistauduttiin 1990-luvulla ammattikorkeakoulun tuloon myös aikuiskoulutuksen puolella. Hallinnon ja kaupan perustutkinto uudistui ja uusia tulosyksiköitä perustettiin. Valtioneuvosto vakinaisti Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun 1.8.2000 alkaen, jolloin suuri osa aikuiskoulutusta siirtyi ammattikorkeakoulun mukana pois kauppaoppilaitoksesta. Kuntayhtymän oppilaitoksissa oli 1990-luvun puolivälissä suhteellisen paljon työvoimakoulutusta, sen sijaan lyhyiden kurssien määrä vähentyi pahimpien lamavuosien jäätyä taakse. Aikuiskoulutuksen työpäivien laajuus vastasi vähän vuosittain vaihdellen noin 280 vuosiopiskelijaa. Kuntayhtymään perustettiin vuonna 1995 aikuiskoulutustiimi, johon kuului jokaisesta oppilaitoksesta sen aikuiskoulutusvastaava. Yksi ensimmäisistä tiimin käsiteltäväksi tulleista asioista oli näyttökoetoiminnan kehittäminen. Maksullinen palvelutoiminta toi noin viidesosan kuntayhtymän tuloista. Palvelutoiminnalla tarkoitettiin yksikköhintarahoituksen ulkopuolista toimintaa. Se jakaantui kol-


meen ryhmään: • Koulutus-, kehittämis- ja tutkimus palvelujen myynti lääninhallitukselle, työvoimahallinnolle sekä yrityksille ja yksityishenkilöille, • työtoiminta: tavaran tai palvelun myynti oppilastyönä, • harjoitusyritykset, kuten kotitalous opiston Juhlapalvelutoiminta, kauppa oppilaitoksen K-Kauppis-kauppa sekä Mäntsälän koulutila ja • kiinteistöjen vuokratulot ja vastaavat tulot. Muut maksullisen palvelutoiminnan muodot on esitelty tässä, sillä vuodesta 1997 lähtien aiemmin yksikköhintainen aikuiskoulutus liittyi maksullisen palvelutoiminnan ryhmään. Tuolloin aikuiskoulutusta annettiin 111 692 työpäivää. 2000-luvulle siirryttäessä valtio leikkasi lisäkoulutukseen annettavia määrärahoja, joten maksullisen palvelutoiminnan määrä supistui.

Aikuiskoulutus 2000-luvulla Tammikuussa 2006 opetusministeriö julisti koulutuksen järjestäjien haettavaksi ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvat sekä luvat työelämän palvelu- ja kehittämistehtävän hoitamiseksi. Keuda sai luvan, jonka mu-

Keudan aikuisopiston kouluttajat Hilkka Vairio-Koskinen ja Maarit Mansio onnittelemassa vastavalmistunutta tekstiilihuoltoalan aikuisopiskelijaa.

185


Järvenpään Wärtsilänkadun ­tekniikkahalli remontoitiin Keudan aikuiskoulutuksen käyttöön Adultan konkurssin jälkeen.

186

kaan se voi järjestää ammatillista lisäkoulutusta ilman koulutusaloja koskevia rajoituksia. Keuda sai myös pysyvän luvan järjestää työelämän kehittämis- ja palvelutoimintaa. Kuntayhtymään perustettiin tykepa-ohjausryhmä, joka piti ensimmäisen kokouksensa 23.1.2007. Nämä muutokset olivat taustana sille, että kuntayhtymän aikuiskoulutusstrategia uusittiin täydellisesti ja hyväksyttiin yhtymävaltuustossa syksyllä 2006. Vuonna 2007 kuntayhtymän organisaatioon perustettiin Aikuiskoulutuksen koulutusala ja Aikuiskoulutuksen koulutusalajohtajan oto-toimi. Koulutusalajohtajaksi valittiin Riitta Narko. Tämä muutos takasi ensimmäisen kerran kuntayhtymän historiassa aikuiskoulutuksen yhtenäisen kehittämisen, vaikka vieläkin aikuiskoulutus toimi monen eri yksikön alaisena. Aikuiskoulutuksen ­kehittämisryhmä teki vuosina 2007–2011 todella mittavan ja arvokkaan työn Keudan aikuiskoulutuksen kehittämisen ja laadun eteen. Sitoutuminen Suomen ensimmäisenä aikuiskouluttajana yhdessä Opetushallituksen kanssa kansainväliseen EuroPeerGuid – European Peer Review in Guidance and Counselling in Adult Vocational Education and Training -hankkeeseen on taannut laajan kansainvälisen näkemyksen Keudan aikuiskoulutuksen laadun kehittämisessä. Se on tuonut mukanaan myös

muita laatuhankkeita ja vahvan yhteistyöverkoston. Adulta Oy:n vuoden 2010 helmikuussa tapahtuneen konkurssin jälkeen sen toiminta jaettiin Keudan, Amiedun ja Omnian kesken. Keudaan tuli tekniikan ja kulttuurialan koulutus, yhteensä 300 järjestämislupaa. Tämä kokonaisuus, jossa oli sekä oppilaitosmuotoista- että oppisopimuskoulutusta, siirrettiin Keuda Aikuiskoulutus -tulosalueen alle. Toiminta alkoi aluksi vuokratiloissa Järvenpäässä, Tuusulassa ja Helsingissä. Järvenpäähän Wärtsilänkadun varrelle valmistuvat samalle tontille nuorisoasteen koulutuksen kanssa uudet tekniikan alan omat toimitilat vuonna 2012. Adultan konkurssipesältä ostettiin toisesta päästä Wärtsilänkatua koulutustilat, joissa osa tekniikan alan koulutuksesta tapahtuu. Adultasta siirtyi Keudaan 40 työntekijää ja n. 390 opiskelijaa. Vuoden 2012 alusta kuntayhtymään perustettiin Keudan aikuisopisto, johon keskitettiin sekä Keuda Aikuiskoulutus -tulosalue että kaikki muu Keudan aikuiskoulutus. Keudan aikuisopiston rehtoriksi tuli Riitta Narko. Lähtötilanteessa aikuisopiston opiskelija­ virtaumaodotus on noin 2 000 tutkintotavoitteista opiskelijaa.


Tuusulan Kirkkotien koulutusyksikÜssä on paljon aikuisopiskelijoita.

187


Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011

188

tayhtymä ei laskuta eikä peri maksuosuuksia jäsenkunniltaan. Ylläpitäjäjärjestelmä kannustaa koulutuksenjärjestäjiä kustannustehokkaaseen toimintaan, turvaa vapaan hakeutumisoikeuden ja on mahdollistanut koulutustarjonnan pitkäjänteisen suunnittelun Ammatillisen koulutuksen rahoitus on kehittynyt suotuisasti viimeiset kymmenen

vuotta. Sen myötä kuntayhtymän tuloskehitys on ollut hyvää. Hyvää tuloskehitystä on tietysti edesauttanut hyvä yksikköhinnan kehitys, mutta myös ammatillisen koulutuksen vetovoiman kasvu. Alla olevassa kuvassa on kuntayhtymän liikevaihto vuosina 2001–2011 sekä opiskelijamäärän kehitys.

Liikevaihto/opiskelijamäärä 2001–2011 4500

60

4000 50

3500 3000

40 Milj. €

V

uosina 2001–2011 kuntayhtymän liikevaihto (toimintatuotot) yli kaksinkertaistuivat. Vuonna 2001 liikevaihto oli 24,6 milj. euroa ja vuonna 2011 jo 52,7 milj. euroa. Kuntayhtymän liikevaihdosta yli 85 % tulee ns. yksikköhintarahoituksesta eli opiskelijoista, jotka suorittavat ammatillista perustutkintoa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmänä on koko 2000-luvun ollut ns. ylläpitäjäjärjestelmä. Ylläpitäjäjärjestelmässä valtionosuusprosentti on tällä hetkellä 41,89 % ja kuntaosuus 58,11 %. Osana ammatillisen koulutuksen rahoitusta vuonna 2006 otettiin käyttöön ns. tuloksellisuusrahoitus. Vuodesta 2011 alkaen yksikköhinnoista on vähennetty 3,0 %, joka jaetaan uudelleen koulutuksenjärjestäjille tuloksellisuuden perusteella (vuosina 2006–2010 vähennys oli 2,0 %). OKM:n tuloksellisuusmittaristossa on kolme mittaria: vaikuttavuusmittari (työllistyminen, jatko-opinnot, läpäisy ja keskeyttäminen), opettajien muodollinen kelpoisuus ja henkilöstön kehittämismittari. Vaikuttavuusmittarin painoarvo on 90 %. Opetus- ja kulttuuriministeriö maksaa kuntayhtymälle opiskelijakohtaista yksikköhintaa, johon sisältyy sekä valtion että kuntien osuus. Tässä ns. ylläpitäjämallissa kun-

2500

30

2000 1500

20

1000

10

500

0

0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Toimintatuotot

Opiskelijamäärä


Opiskelijamäärä Kuten kuvasta nähdään, ammatillisessa koulutuksessa opiskelijamäärän kehitys vaikuttaa suoraan liikevaihdon kehitykseen. Vuosina 2001–2011 kuntayhtymän ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamäärä kasvoi yli 1,5-kertaiseksi. Vuonna 2001 ns. painotettu opiskelijamäärä oli 2 696 ja kymmenen vuot-

ta myöhemmin se oli 4 250. Opiskelijamäärän kehittymistä selittää ammatillisen koulutuksen muuttuminen kolmivuotiseksi, vetovoiman kasvu ja luonnollisesti jäsenkuntien peruskoulusta pääsevän ikäluokan kasvu aina vuoteen 2010 asti, jolloin se ylitti 3 000 nuorta.

Nettoinvestoinnit 2001–2011 10

Investoinnit Kuntayhtymän investoinnit ovat viime vuosina olleet poikkeuksellisen suuret. Vuosina 2001–2011 investointeihin on käytetty yli 54,6 miljoonaa euroa. Tänä aikana on toteutettu useita merkittäviä investointeja, joilla on reagoitu kasvaneeseen kysyntään ja alueen elinkeinoelämän tarpeisiin. Samalla on pyritty huolehtimaan siitä, että kuntayhtymän koulutustarjonta on mahdollisimman kattava ja riittävän monipuolinen. Kuntayhtymärakenne on mahdollistanut koulutustarjonnan järkevän suunnittelun Keski-Uudenmaan alueella. Kuntayhtymän rahoitustilanne on ollut hyvä ja kaikki investoinnit on kyetty tekemään omalla tulorahoituksella ja vuoden 2011 lopussa kuntayhtymällä ei ole pitkäaikaista velkaa.

9 8 7 Milj. €

6 5 4 3 2 1 0 2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011 189


Henkilöstö Kuntayhtymän henkilöstön määrä vuoden 2011 lopussa oli 620, kun se kymmenen vuotta aiemmin oli 413. Kymmenessä vuodessa henkilökunnan määrä on 1,5-kertaistunut.

Yhtymäpalvelut Kuntayhtymän opetuksen tukipalveluista (toimisto-, kiinteistö- ja ruokapalvelut) muodostettiin oma yhtymäpalvelujen tulosalue 2000-luvun alussa. Tässä vaiheessa atk-tuki ja sen menot jäivät vielä oppilaitoksiin. Vuo-

Henkilöstön määrä 2001–2011 700 600 500 400 300 200 100 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011

190

desta 2008 lähtien myös tietohallinto on kuulunut yhtymäpalveluihin. Yhtymäpalvelujen perustehtävänä on tarjota koulutuskuntayhtymän eri yksiköille niiden tarvitsemat tukipalvelut laadukkaasti, taloudellisesti ja tehokkaasti. Toiminta tapahtuu kiinteässä yhteistyössä oppilaitosten kanssa ja tavoitteena on luoda edellytykset, joiden avulla yksiköiden on mahdollista keskittyä ydintehtäväänsä. Kuntayhtymän kasvu ja toisaalta toimintojen ja kustannusten siirto yhtymäpalvelujen tulosalueelle näkyy myös budjetin kasvuna. Yhtymäpalvelujen nettomenot vuonna 2001 olivat n. 4,3 milj. euroa ja vuoden 2011 lopussa ne ovat n. 8,2 milj. euroa.


Keuda vuonna 2010

A

jasta, jolloin ammatillisesta koulutuksesta valmistuttiin tiettyyn ammattiin, oli siirrytty koulutusalapohjaisuuteen, joka antaa valmiudet toimia useammassa ammatissa. Samalla opiskelijamäärät olivat kasvaneet ja ammatillisen koulutuksen suosio kilpaili lukiokoulutuksen kanssa suosituimmuusasemasta. Vuonna 2010 Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymässä oli 4 048 opiskelijaa peruskoulutuksessa ja lisäksi 1 284 oppisopimusopiskelijaa. Keuda Järvenpään koulutusalat olivat suurimpana tekniikka ja liikenne (601 vuosittaista opiskelijaa) sekä muina aloina matkailu-, ravitsemis- ja talousala (325 opiskelijaa) sekä kulttuurialat (58 opiskelijaa). Keuda Keravalla oli kaksi lähes yhtä suurta koulutusalaa, tekniikka ja liikenne (542 opiskelijaa) sekä yhteiskuntatieteiden liiketalouden ja hallinnon ala (418 opiskelijaa). Muita aloja olivat luonnontieteiden koulutusala (225 opiskelijaa) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala (89 opiskelijaa). Keuda Mäntsälässä kaksi kolmasosaa koulutuksesta annettiin luonnonvara- ja ympäristöalalla (383 opiskelijaa). Muut alat olivat tekniikan ja liikenteen ala (242 opiskelijaa) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala (46 opiskelijaa).

Keuda Nurmijärvellä yhtä selvästi suurin koulutusala oli tekniikka ja liikenne (256 opiskelijaa). Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (57 opiskelijaa) sekä kulttuuriala (58 opiskelijaa) olivat keskenään lähes samankokoisia. Keuda Tuusulassa sosiaali- ja terveysalan koulutusta (408 opiskelijaa) annettiin yli puolet kaikesta opetuksesta. Kulttuuriala (174 opiskelijaa) oli toiseksi suurin ja humanistinen ja kasvatusala (111 opiskelijaa) kolmas koulutusala. Oppisopimuskeskuksessa aloja oli luonnollisesti enemmän. Noin puolet koulutuksesta annettiin tekniikan ja liikenteen alalla (51 %) ja noin neljäsosa yhteiskuntatieteiden,

liiketalouden ja hallinnon alalla (29 %). Viimeinen neljännes jakaantui sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaan (8 %), matkailu-, ravitsemis- ja talousalaan (6 %), kulttuurialaan (4 %), luonnonvara- ja ympäristöalaan (2 %) sekä humanistiseen ja kasvatusalaan (1,5 %). Keuda Aikuiskoulutus aloitti omana tulosalueenaan vuonna 2010. Koulutukseen osallistui kaikkiaan 260 opiskelijaa, joista 159 suoritti lisäkoulutuista ja 101 perustutkintoa. Kaikkea tätä koulutusta tarjosi 563 henkilökuntaan kuuluvaa. Heistä 374 kuului opetushenkilöstöön ja 189 muuhun henkilöstöön. Vakinaisessa työsuhteessa henkilökunnasta oli 416.

Keudan koko henkilökunta kokoontuu vuosittaiseen koulutuspäivään elo-syyskuun vaihteessa. Vuonna 2011 kokous jouduttiin ensimmäisen kerran siirtämään Keuda-talosta Järvenpää-talolle, sillä KeravaSalin tilat eivät enää riitä yli 600-päiselle henkilöstölle.

191


Katse kohti tulevaa Strateginen suunnittelu ja organisaatiomuutokset Keudassa vuosina 1995–2015

K

eski-Uudenmaan ammatillisen koulutuksen kuntainliitto teki vuosina 1962–1995 kuntainliittosuunnitelmia, joissa varsin yksityiskohtaisesti oli arvioitu tulevaisuuden määrällisiä ja taloudellisia tapahtumia. Vuonna 1995 tehtiin kuntayhtymäksi muuttuneessa organisaatiossa ensimmäisen kerran arvioinnin kehittämiseen liittyen arvot, visio/missio ja toiminta-ajatus. Ne olivat kuntayhtymän johtoryhmän laatimat. Myös henkilökunta otti niihin kantaa. Missio/visio 1995 kuului: ”Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän tehtävänä on luoda ja tukea ensisijaisesti alueen väestön mahdollisuuksia kehittää ammattisivistystään ja edellytyksiään inhimilliselle kasvulle alueellisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin parantamiseksi.” Kuntayhtymän toiminta-ajatus 1995 oli: ”Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymän työntekijät toteuttavat yhteiskunnallista koulutustehtävää tarjoamalla alueen nuorille, aikuisille ja elinkeinoelämälle monipuolisia koulutus- ja kehittämispalveluita siten, että vuorovaikutusosapuolet kokevat sen arvokkaana, ja merkityksellisenä yksilön, työelämän ja yhteiskunnan kannalta.”

192

Ensimmäinen yhtymästrategia Vuonna 1997 kuntayhtymän yhtymähallitus ja johtoryhmä muotoilivat Keudan ensimmäisen yhtymästrategian. Yhtymävaltuusto hyväksyi sen 5.11.1997 olemaan voimassa vuodet 1998–2000. Strategia kiinnitti huomiota koulutuksen kehittämiseen, yhteistyöhön elinkeinoelämän ja oppilaitosten kesken, henkilöstön hyvinvointiin ja kehittämiseen, kuntayhtymän toiminnan ja organisaation kehittämiseen, kansainvälisyyteen sekä taloudellisuuteen, tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen. Se oli aikansa tuote. Sidosryhmien kuuleminen ja mukanaolo strategiatyössä oli vielä puutteellista. Tärkeää tässä ensimmäisessä yhtymä­ strategiassa oli kuitenkin se, että siinä otettiin kantaa siihen, mitä opistokoulutuksen loppuminen, ammattikorkeakoulun aloittaminen sekä ammattikorkeakoulun ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen erottaminen toisistaan ensin pedagogisesti ja sitten vuonna 2000 myös taloudellisesti edellytti kuntayhtymän toiminnalta. Silloin noin 900 opiskelijaa siirtyi kuntayhtymästä Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun opiskelijoiksi. Lähes 50 työntekijää siirtyi toiseen organisaatioon ja kuntayhtymän opiskelijamäärä putosi 2 500 opiskelijaan.

Näistä lähtökohdista muodostettiin vuonna 2000 yhdeksästä oppilaitoksesta viisi paikkakuntakohtaista ammattiopistoa. 2000-luvun alkupuolella strategiaa päivitettiin kuntayhtymän johtoryhmän ja hallituksen työskentelyllä uuden tilanteen mukaiseksi ottaen huomioon myös vuoden 1999 alussa voimaan tullut uusi ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö. Siinä ammatillisen koulutuksen ylläpitäjistä tuli ammatillisen koulutuksen järjestäjiä. Haluttiin korostaa entistä enemmän koulutuksen järjestäjän vastuuta koulutuksen yhtenäisestä laadusta.

Nykymuotoiseen strategiseen kehittämiseen vuodesta 2002 alkaen Uuden vuosikymmenen koittaessa yhtymähallinto ja -johto näkivät, että henkilökunnan, opiskelijoiden, kuntayhtymän jäsenkuntien, työnantajien ja muiden sidosryhmien ottaminen mukaan strategian luomiseen entistä kiinteämmin oli välttämätöntä. Vuonna 2002 valittiin Keudan strategiatyön prosessikonsultiksi Eera Finland Oy, jonka kanssa tehtiin ensimmäinen nykymuotoinen strategiaprosessi. Siinä sidosryhmien mukaan ottaminen strategian tekemiseen oli tärkein muutos. Samalla henkilökunta ja opiskelijat ensimmäisen kerran pääsivät laa-


jasti vaikuttamaan kuntayhtymän suunnitelmiin strategisella tasolla ja tulivat samalla paremmin tietoiseksi siitä, mitä Keudan arvot, visio, toiminta-ajatus ja strategiset päämäärät ovat. Strategiaprosessiin kuului mm. yhtymähallituksen ja johtoryhmän kaksipäiväinen työseminaari keväällä 2002, viisi henkilöstöseminaaria sekä kolme luottamushenkilöhallinnon ja johtoryhmän yhteistä seminaaria. Yhtymävaltuusto hyväksyi uuden yhtymästrategian toukokuussa 2003. Keudan visio 2003 kuului: ”Keuda on alueensa tunnetuin ja halutuin koulutuksen asiantuntija ja yhteistyökumppani.” Visioon kuului myös visiolauseke eli slogan: ”Keuda – Taitavana työelämään” Keudan toiminta-ajatus 2003 oli: ”Tarjoamme nuorille, aikuisille ja elinkeinoelämälle työelämälähtöistä koulutusta sekä kehittämispalveluita seutukunnan menestykseksi.” Yhtymästrategia sisälsi strategiset päämäärät, niille avaintavoitteet sekä avaintavoitteille toimintasuunnitelmat. Strategian jalkauttaminen tapahtui ennen kaikkea toteuttamalla toimintasuunnitelmia avaintavoitteiden saavuttamiseksi. Uusi sittemmin pitkään käytössä ollut sloganimme syntyi tuon prosessin tuloksena. Keuda – taitavana työelämään oli onnistunut ja kaikkien muistama lentävä lau-

se ja se oli sinällään käytössä vuoteen 2011 saakka. Strategiatyön pohjalta Keudassa kokeiltiin vuonna 2004 ensimmäisen kerran tulospalkkausta johtamisen välineenä siten, että se tuki organisaation strategiaa ja tavoitteiden saavuttamista.

Pedagoginen kehittäminen ykköstavoitteeksi Seuraavassa vaiheessa Keudan yhteistyökumppaniksi strategiatyössä tuli Aurosconsulting Oy vuodesta 2004 alkaen. Yhtymä­ strategiaa työstettiin mm. sen palautteen pohjalta, jota saatiin Keudan osallistuttua vuoden 2004 opetusministeriön laatupalkintokilpailuun. Keudalle rakennettiin vuonna 2005 tuloksellisuus- ja vaikuttavuusmittaristo, joka mahdollisti Keudan ja sen tulosalueiden ja -yksiköiden tuloskorttien käyttöönoton. Yhtymästrategian strategiset päämäärät päivitettiin ja vuonna 2005 yhtymähallitus hyväksyi seuraavat strategiset päämäärät: • Toimimme verkottuneena elinkeino elämän, muiden koulutuksen järjestäjien ja julkishallinnon kanssa. • Toimimme Keudan opetussuunnitelman yhteisen osan määrittelemien pedago gisten linjausten sekä koulutusala-

kohtaisten opetussuunnitelmien pohjalta. • Esimerkillisellä toiminnallamme ja markkinoinnilla teemme Keuda-brändiä tunnetuksi. • Tuemme opiskelijoidemme nopeaa työ elämään tai jatko-opintoihin sijoittumista. • Varmistamme aikuiskoulutuksen vaikut tavuuden ja tehokkuuden yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa. • Keuda on vastuullinen työnantaja, joka johdonmukaisella henkilöstöpolitii kallaan on kilpailukykyinen työpaikka. • Kannamme yhdessä vastuuta työyhtei- sömme osaamisesta, tehokkuudesta ja motivoivasta ilmapiiristä. • Pidämme taloutemme kunnossa ja meillä on toiminnan tarpeisiin mitoitetut ja kohdennetut resurssit. Seuraava laaja strategiakierros tehtiin vuonna 2006–2007. Prosessin tuloksena strategisia päämääriä tiivistettiin. Ennakointi, kansainvälisyys ja taitokilpailutoiminta nostettiin näkyvästi esille. Oppilaitosorganisaatiota tarkistettiin ja siirryttiin koulutusalakohtaiseen johtamisjärjestelmään. Oppilaitosten uusiksi nimiksi tulivat 1.8.2007 alkaen Keski-Uudenmaan ammattiopisto Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula. Käytännössä puhuttiin Keuda

193


Järvenpäästä jne. Aikaisemmin Tuusulanjärven ammattiopistoon kuulunut Sibeliuksenväylän yksikkö siirrettiin osaksi Keski-Uudenmaan ammattiopisto Järvenpäätä. Samalla muodostettiin koulutusalakohtainen johtamisjärjestelmä, jossa rehtoreille ja joillekin apulaisrehtoreille annettiin vastuulle oman koulutusalansa opetussuunnitelmista sekä koulutuksen yhtenäisyydestä ja laadusta vastaaminen. Vuosina 2007–2008 toteutettiin Keudan arvoprosessi. Siinä analysoitiin nykyarvot ja laa-jassa yhteistyössä henkilöstön kanssa luotiin Keudan uudet arvot, jotka yhtymähallitus hyväksyi kesällä 2008. Keudan uudet arvot vuodesta 2008 eteenpäin olivat: ”Arvostamme ammattitaitoa, Sitoudumme asiakaslähtöisyyteen, Toimimme vastuullisesti ja Uudistumme yhteistyössä.”

Ammatillinen nuorten ja aikuisten koulutus Keudalle Opetusministeriö oli useissa vauhdittamiskirjeissään esittänyt Keski-Uudenmaan kunnallisen ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen kokoamista yhden vahvan koulutuksenjärjestäjän hoidettavaksi. Hanke ei kuitenkaan edistynyt vaikka sille etsittiinkin ratkaisua. Vuonna 2009 Adulta Oy, joka Keski-Uudellamaalla vastasi erityisesti tekniikan, kaupan 194

ja hallinnon alan, kielten ja maahanmuuttajakoulutuksen sekä kulttuurialan aikuiskoulutuksesta ajautui ensin taloudellisiin vaikeuksiin ja sitten konkurssiin. Opetusministeriö siirsi Adulta Oy:llä olleen tekniikan ja kulttuurialan aikuiskoulutuksen Keudan hoidettavaksi huhtikuun lopulla 2010. Kuntayhtymän koulutustoiminnan voimakas kasvu, toisen asteen ammatillisen koulutuksen muutokset ja Adulta Oy:ltä siirtynyt koulutus aiheuttivat strategian uudistamistarpeen. Keudan yhtymähallitus valitsi kokouksessaan 4.5.2010 strategiatyön prosessikonsultiksi kilpailutuksen perusteella Net Effect Oy:n. Keudan strategisessa kehittämisessä otettiin erityisesti huomioon elinkeinoelämän näkemykset ja odotukset Keudan toiminnan kehittämisestä. Lisäksi kuultiin omistajatahoja voimakkaassa muutoksessa olevan kuntasektorin asettamista reunaehdoista. Henkilöstön ja opiskelijoiden näkemykset olivat tärkeitä. Ajankohtaista oli selvittää miten kuntayhtymän nuorisoasteen ja aikuiskoulutuksen väliset järjestelyt jatkossa toteutetaan. Ammatillisen koulutuksen koulutuspalvelujen tuloksellisuus, vaikuttavuus ja optimaalinen toteuttaminen toiminta-alueellamme olivat tärkeitä haasteita. Yhteistyön alueellinen vahvistaminen ja henkilökunnan osaamisen kehittämi-

nen ovat pysyviä tavoitteita. Strategiaprosessi oli perusteellinen. Monien seminaarien ja kuulemiskierrosten jälkeen yhtymävaltuusto hyväksyi uuden strategian toukokuussa 2011. Strategiatyön välittömästi näkyvänä tuloksena uusittiin Keudan organisaatio perusteellisesti. Kuntayhtymän 50-vuotijuhlavuoteen 2012 Keuda siirtyi uudella organisaatiolla, jonka muodostavat Keudan ammattiopisto, Keudan aikuisopisto, Keudan oppisopimuskeskus, Keudan yhtymäpalvelut ja Keudan konsernipalvelut. Paikkakuntakohtaiset ammattiopistot jäivät historiaan ja vuonna 2007 käyttöön otettu päälle liimattu koulutusalakohtainen organisaatio sisältyy ammatti- ja aikuisopiston toimialapohjaiseen johtamiseen.


Keudan organisaatio 2012 Konsernijohto Konsernipalvelut

Luottamushenkilöhallinto

Hallinto, talous, HRM HRD

Yhtymävaltuusto ja -hallitus

Viestintä ja markkinointi

Tilintarkastus

Konsernin kehittämispalvelut: Ennakointi, arviointi, hanketoiminta

Ammattiosaamisen toimikunta

Järvenpää

Kerava

Oppisopimuskeskus Oppisopimusjohtaja Sipoo

Mäntsälä

Nurmijärvi

Tuusula

Helsinki

Tuotannon ja tekniikan toimiala, toimialarehtori Keudan ammattiopisto ammattiopiston rehtori

Palvelujen ja luonnonvara-alan toimiala, toimialarehtori Hyvinvoinnin toimiala ja Ohjaavat koulutukset, toimialarehtori Apulaisrehtorit

Keudan aikuisopisto aikuisopiston rehtori

Wärtsilänkatu

Sibeliuksenväylä

Tekniikan, hyvinvoinnin, palvelujen, ympäristö- ja luonnonvara-alan sekä kulttuuri- ja media-alan toimialat, toimialapäälliköt

Sarviniitynkatu

Keskikatu

Sipoo Enter

Saaren kartano

Lukkarinpolku

Lopentie

Pekka Halosen akatemia

Kirkkotie

Pasila

Yhtymäpalvelut: Kiinteistöpalvelut ja Kerava-sali, ruokapalvelut, tietohallintopalvelut, toimistopalvelut

195


Visio 2020 Keuda kuuluu toimialallaan koulutuksen järjestäjien parhaimmistoon ja tuottaa kansainvälistä ammatillista huippuosaamista.

Arvot Arvostamme ammattitaitoa Sitoudumme asiakaslähtöisyyteen Toimimme vastuullisesti Uudistumme yhteistyössä

Toimintaajatus Tuotamme asiakkaillemme hyvinvointia ja kilpailukykyä tarjoamalla tasokkaita, vetovoimaisia ja työelämälähtöisiä koulutus- ja kehittämispalveluja.

Strategiset päämäärät 2011–2015 • Edistämme opiskelukykyä, oppimista, laadukasta henkilökohtaista opiskelun ohjausta ja opetusta. • Rakennamme vetovoimaista aikuiskoulutusta ja työelämäpalveluja. • Edistämme henkilöstömme työhyvinvointia, osaamista ja osaamisen hyödyntämistä. • Teemme kaikilla organisaatiotasoilla toimivaa yhteistyötä elinkeinoelämän, jäsenkuntien ja julkishallinnon muiden sidosryhmien kanssa. • organisaatiorakenteemme tukee taloudellista ja tehokasta toimintaa. • Toimimme kestävän kehityksen mukaisesti ja hallitsemme toimintamme ympäristövaikutukset.

Missio Keuda on ammatillisen koulutuksen monialainen, uudistava suunnannäyttäjä ja osaamisen varmistaja sekä työllistymisen edistäjä kansainvälistyvässä toimintaympäristössä.

196


197


Kirjoittajat Halmevuo Tiina, arviointijohtaja Harjunpää Raija, toimistonhoitaja Heikkilä Eija, lehtori, pääluottamusmies Heikkilä Hannu, kuntayhtymän johtaja Hoikkala Rauno, rehtori –2012 Huovila Marja, tietokirjailija, tmi Marjan Arkit Järvinen Aarno, yhtymävaltuuston puheenjohtaja Kaatrasalo Jussi, projektipäällikkö Karjalainen Marjo, toimistonhoitaja Koivulammi Maarit, toimistonhoitaja Kärnä Erja, opiskelija-asioiden päällikkö Laukkanen Martti, talousjohtaja –2001 198

Eero K. Mäkinen: Keravan kauppaoppilaitoksen ensimmäisen rehtorin muistoja Minun muistoni Työpaikkayhdistyksistä OAJ:n Keuda-tason paikallisyhdistykseksi Maatalous- ja puutarha-alan opetusta Saaren kartanon maisemissa Rehtorista kuntayhtymän johtajaksi Keuda 2000-luvun ammatillisen koulutuksen nosteessa Keuda-brändia rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa Katse kohti tulevaa 30 vuotta Keudassa, Wärtsilänkatu 7:ssä Ammattikuntalaitoksesta ammattikorkeakouluihin Kuntainliiton perustaminen Päätöksenteko vie aikaa Liittohallituksen toiminta alkaa Lilja Tarkka: Pukuompelulinjaa aloittamassa Leo Vallbacka: Muistoja Järvenpäästä ja Mäntsälän sivukoulun alkuajoilta Erkki Virtanen: Kokemuksia kuntayhtymästä kolmelta paikkakunnalta Pitkä tie uusiin koulutuksiin Keravan sivukoulu valmistuu Lauri Hölttä: Keravan sivukoulua perustamassa Mäntsälä mielessäin Henkilövaihdoksia ja koulunuudistuksen vaikutuksia Kaupallinen opetus Keravalle Lakimuutosten suma Toimipisteissä tapahtuu Yhtenäinen opetussuunnitelma Oppisopimuskoulutuksen kehitys kuntayhtymässä Juhani Räsänen: Oppisopimus pois käenpojan asemasta Aikuiskoulutuksen kehitys Keudassa Keuda vuonna 2010 Kohti täyttä vuosisataa Yli kaksi vuosikymmentä kulttuurikilpailumenestystä Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa Henkilökuntaneuvosto yhdistää, juhlistaa ja liikuttaa Ohjaus on kehittynyt isoin askelin Minun muistoni Muistoissa hallituksen puheenjohtaja Tauno Valo Talouden kehitys 70- ja 80-luvuilla Minun muistoni Talouden kehitys 90-luvulla


Laurila Hannu, talousjohtaja Leppänen Elina, lehtori Narko Riitta, rehtori Nivala Kaarina, lehtori Niiteplõd Kaija, lehtori Ranki Tapani, oppisopimusjohtaja –2010 Rauhala Pentti, kuntayhtymän johtaja –1996 Somerla Sirkka, lehtori Tuori-Nyman Kristina, kv-koordinaattori Vaskin Jaana, kouluttaja Vastamäki Heli, viestintäpäällikkö Virtanen Juhani, ATK-tukihenkilö

Kuntayhtymän talouden kehitys 2001–2011 Tuusulan kansanopistosta Pekka Halosen akatemiaksi Järvenpään kotitalousopettajaopistosta Keudan ammattiopistoon ja aikuisopistoon Minun muistoni Minun muistoni Tarina Vaahteramäen Eemelistä Kohokohtia Keuda-taipaleelta 1986–1996 Valtion oppilaitosten kunnallistamisen käänteet Opistoasteen siirtyminen ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakouluyhteistyö Keravan ammattiopiston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen opettajan silmin nähtynä Emännän töitä ja karkureissuja Kv-koordinaattori Kristinan ensi askeleet kv-työssä Kyynärpäätaktiikalla myyjäisiin Toimitukselta: Kurkistus vaiherikkaisiin vuosikymmeniin Eira Storm: Kokemuksia Keudan keittiöstä ja vähän muualtakin Eija Kirves: ”Tämä on ollut toinen kotini” Mika Myllyaho: Autonasentajasta teatterinjohtajaksi Kari Stendahl: Virkamiehen muistoja Keudan ja ammatillisen koulutuksen kehityksestä Ammatillisen koulutuksen historiaa Nurmijärvellä Antero Velling: Oman tien kulkija Nurmijärveltä Janne Jussila, Kimmo Mantela ja Jaana Vaskin: Opiskelijana ja opettajana Keudassa Keuda-brändia rakentamassa – kuntainliitosta Keudaksi Keravan toiseksi suurimman panimon tarina Minun muistoni

199


Haastatellut Frondelius Leila, osastonjohtaja Hölttä Lauri, rehtori –1995 Jussila Janne, apulaisrehtori Kirves Eija, taloussihteeri –2010 Laukkanen Martti, talousneuvos, talousjohtaja –2001 Mantela Kimmo, apulaisrehtori Myllyaho Mika, autonasentajalinjan opiskelija 1982–85, teatterinjohtaja Mäkinen Eero K., opetusneuvos, rehtori –1993 Nikula Tapio, kouluttaja Ranki Tapani, kunnallisneuvos, yhtymähallituksen puheenjohtaja –2000, oppisopimusjohtaja –2010 Rauhala Pentti, kuntayhtymän johtaja –1997, ammattikorkeakoulun rehtori –2011 Räsänen Juhani, oppisopimusjohtaja –2000 Stendahl Kari, sivistystoimentarkastaja, Uudenmaan ELY-keskus –2011 Storm Eira, ravitsemispäällikkö, luottamusmies Sälpäkivi Seppo, panimomestari Tarkka Lilja, opettaja –1992 Vallbacka Leo, apulaisrehtori –1989 Velling Antero, rehtori –2011, turvallisuuspäällikkö Virtanen Erkki, rehtori –2001

200


Rehtorit ja talousjohtajat Keski-Uudenmaan ammattikoulun kuntainliitto / Keski-Uudenmaan ammattikoulutuksen kuntainliitto / Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä / Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Vaito Kovasiipi rehtori 1962–1986 Pentti Rauhala rehtori 1986–1988 johtava rehtori 1988–1994 kuntayhtymän johtaja 1994–1997 virkavapaana 1996–1997 Hannu Heikkilä vs. kuntayhtymän johtaja 1996–1997 kuntayhtymän johtaja 1997– Taloudenhoitaja / talouspäällikkö / talousjohtaja Jorma Lehtonen Jouko Kukkola Martti Laukkanen Hannu Laurila

1962–1974 1975–1976 1977–2001 2001–

Järvenpään ammattikoulu / Järvenpään ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda Järvenpää Vaito Kovasiipi rehtori 1962–1986 Pentti Rauhala rehtori 1986–1994 Rauno Hoikkala rehtori 1994–2012 Järvenpään kotitalousopettajaopisto Leena Peltosaari rehtori

1997–2000

Keravan sivukoulu / ammattikoulu / ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda Kerava Lauri Hölttä rehtori Erkki Virtanen rehtori Pekka Aittoniemi rehtori

1982–1995 1995–2001 2000–2011

Keravan kauppaoppilaitos Eero K. Mäkinen rehtori Pentti Rauhala rehtori Tuija Hirvikoski-Uitto rehtori

1989–1993 1993–1994 1994–1999

Mäntsälän ammattikoulu/ ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda Mäntsälä Erkki Virtanen rehtori Hannu Heikkilä rehtori virkavapaana Kaija Arpiainen vs. rehtori rehtori

1983–1995 1995–1997 1996–1997 1996–1997 1997–2011

Nurmijärven ammattioppilaitos / ammattiopisto / Keuda Nurmijärvi Reijo Kautiala rehtori –1989 Mauri Piippo rehtori 1990–1991 Antero Velling rehtori 1991–2011 Pekka Halosen akatemia Asta Tirronen rehtori

1998–2001

Tuusulan sosiaalialan oppilaitos / Tuusulanjärven ammattiopisto / Keuda Tuusula Erja Johansson rehtori 1987–2007 virkavapaana 2006–2007 Riitta Narko viransijainen 2006–2007 Anu Raudasoja rehtori 2007–2011 Juha-Petri Niiranen rehtori 2011 Keudan ammattiopisto Pekka Aittoniemi rehtori Kaija Arpiainen toimialarehtori Mika Hagelin toimialarehtori Juha-Petri Niiranen toimialarehtori

2012– 2012– 2012– 2012–

Keuda Aikuiskoulutus/Keudan aikuisopisto Riitta Narko rehtori

2010–

Oppisopimustoimisto / oppisopimuskeskus / Keudan oppisopimuskeskus Juhani Räsänen johtaja Tapani Ranki johtaja Anne Vuorinen johtaja

1988–2000 2000–2010 2011–

201


Hallituksen puheenjohtajat ja jäsenet, valtuuston puheenjohtajat Liittohallitus vuoteen 1992, Yhtymähallitus 1993-, puheenjohtajat talousneuvos N. A. Rosenberg, Tuusula talonmies Oiva Löf, Tuusula vahtimestari Aarno Huhta, Tuusula johtaja, kauppaneuvos Tauno Valo, Tuusula opintojohtaja, toimitusjohtaja Tapani Ranki, Kerava opintojohtaja Markku Pyykkölä, Kerava henkilöstöpäällikkö Tuula Yli-Jaakkola, Nurmijärvi erityisopettaja Eero Seppänen, Sipoo opettaja Hans Kanerva, Mäntsälä

1959–1962 1962–1963 1963–1967 1967–1988 1989–2000 2000–2001 2001–2004 2005–2008 2009–

Jäsenet Frans Kuusela, Järvenpää Johannes Alanne, Järvenpää Lauri Laitakari, Kerava Vilho Parkkonen, Kerava Teodor Terje, Tuusula Onni Laine, Mäntsälä, Pornainen, Sipoo Kirsti Tuominen, Tuusula Tauno Valo, Tuusula Einar Pyykkö, Järvenpää Kauko Järvinen, Kerava Toivo J. Lindberg, Tuusula Viljo Tikka, Kerava Juha Mäkinen, Kerava Esa Korpelainen, Järvenpää Martti Antila, Järvenpää Jorma Lehtonen, Järvenpää Kalle Sariola, Kerava Juhani Aho, Kerava Olli Alanen, Järvenpää Keijo Kortelampi, Kerava Paavo Viitanen, Mäntsälä

202

1962–1965 1962–1965 1962–1971 1962–1971 1962–1963 1962–1977 1963–1964 1964–1967 1965–1973 1965–1977 1967–1981 1971–1977 1971–1978 1973–1992 1977–1979 1977–1985 1977–1988 1978–1981 1980–1980 1981–1988 1981–1992

Aarno Järvinen, Tuusula Pentti Häkkinen, Järvenpää Pertti Enovaara, Kerava Eila Kojima, Tuusula Riitta Kostia, Nurmijärvi Aimo Lempinen, Sipoo Seppo Timonen, Tuusula Salli Kivimäki, Järvenpää Eva Kuntsi, Sipoo Mikko Laakso, Mäntsälä Kari Ollikainen, Tuusula Marita Sarkula, Kerava Marja Takatalo, Nurmijärvi Veikko Tallgrén, Järvenpää Ulla-Leena Lehtinen, Järvenpää Kerttu Ahti, Järvenpää Aira Jussila, Mäntsälä Tuula Miekkavaara, Kerava Tapio Pikkupeura, Kerava Kari Kuulas, Kerava Raili Kuusjärvi, Tuusula Jukka Pihko, Nurmijärvi Eero Seppänen, Sipoo Maire Suomi, Nurmijärvi Petri Turunen, Kerava Samuli Isola, Kerava Elina Laavi, Kerava Niina Saarinen, Kerava Sirpa Andersson, Kerava Petri Graeffe, Järvenpää Ari Heikkinen, Kerava Antton Hägglund, Mäntsälä Anna Melgin, Sipoo Maija-Liisa Pyykkönen, Järvenpää Julia Salmenoja, Järvenpää

1981–1988, 1993–2008 1985–1992 1989–1992, 2009– 1989–1992 1989–1992 1989–1992 1989–1992 1993–1995 1993–2008 1993–1996 1993–2000 1993–2000 1993–1996 1993–1996 1995–1996 1997–2000 1997–2008 1997–2000 1997–1998 1999–2000 2001–2008 2001–2008 2001–2004 2001–2004 2001–2004 2005–2008 2005–2008 2005–2007 2008–2008 2009– 2009–2012 2009– 2009– 2009– 2009–2009


Anne Vuorinen, Kerava Kaija Tuuri, Järvenpää Soile Haukkaluoma, Kerava

2009–2011 2010– 2011–

Liittovaltuusto vuoteen 1992, Yhtymävaltuusto 1993-, puheenjohtajat Uuno J. Peusa, Järvenpää Lauri Nurmi, Kerava Pentti Koivu, Järvenpää Rainer Mannila, Kerava Unto Siekkinen, Järvenpää Aarno Järvinen, Tuusula

1961–1966 1967–1976 1977–1984 1985–1988 1989–2008 2009–

203

Ottopojasta lempilapseksi. Keuda 50 vuotta.  

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän 50-vuotishistoriikki.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you