Productizing quantum computing 1 converted edition dhairyya agarwal

Productizing Quantum Computing 1 / converted Edition Dhairyya Agarwal

Visit to download the full and correct content document: https://ebookmass.com/product/productizing-quantum-computing-1-converted-editiondhairyya-agarwal/

Dhairyya Agarwal, Shalini D and Srinjoy Ganguly

Productizing Quantum Computing

Bring Quantum Computing Into Your Organization

Dhairyya Agarwal California, USA

Shalini D Tirupur, India

Srinjoy Ganguly Ghaziabad, India

ISBN 978-1-4842-9984-5 e-ISBN 978-1-4842-9985-2

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9985-2

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, speciically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does not imply, even in the absence of a speciic statement, that such names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.

The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have

been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional afiliations.

This Apress imprint is published by the registered company APress Media, LLC, part of Springer Nature.

The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY 10004, U.S.A.

Any source code or other supplementary material referenced by the author in this book is available to readers on GitHub. For more detailed information, please visit https://www.apress.com/gp/services/sourcecode.

About the Authors

Dhairyya Agarwal is a product manager at Microsoft solving problems in the email and collaboration security space. He received his master’s degree from Carnegie Mellon University in software management. Dhairyya has delivered on many initiatives focused on improving retention, activation, and engagement. He has also worked on many zero-to-one products to enable businesses to enter new markets. He is based in Mountain View, California.

Shalini D

is a quantum AI researcher at Fractal QuantumAI Lab researching quantum algorithms at the intersection of quantum chemistry and quantum machine learning. Previously, she was a systems engineer at Infosys, working as a core customization API developer. Shalini completed her master’s in quantum technologies at CSIC (Spanish National Research Council) at the Universidad Internacional Menendez Pelayo in Spain. Her research includes semiconductor spin qubits, quantum machine learning, and quantum chemistry. She has taught quantum computing (basic to advanced) at many universities, including the Vellore Institute of Technology in India. She has also delivered several lectures at various universities. Her

Udemy course on the Qiskit developer exam is highly rated and a global bestseller.

Srinjoy Ganguly is a quantum AI research scientist at Fractal QuantumAI Lab and a clinical professor of the “Practice for Quantum Technology” course at Woxsen University. He is also an associate supervisor at the University of Southern Queensland in Australia, supervising PhD students in quantum machine learning. He is an IBM Qiskit advocate and an IBM quantum educator with more than ive years of experience in quantum technologies. Srinjoy is the author of the book Quantum Computing with Silq Programming and has published several research papers on quantum chemistry, quantum machine learning, and quantum NLP. Additionally, he has published articles in Nature India, the Quantum Insider, and DZone. He possesses a triple master’s in quantum technologies, quantum computing technology, and artiicial intelligence (AI) from CSIC-UIMP in Spain, Universidad Politecnica de Madrid, and the University of Southampton, respectively. Furthermore, he has two Udemy courses with 15,000+ students enrolled globally, contributes to podcasts, and delivers lectures on quantum technologies. His research interests include superconducting quantum circuits, hybrid superconducting-semiconducting heterostructures (1D and 2D), topological quantum computing, spin qubits, quantum machine learning, quantum chemistry, quantum natural language processing, and quantum AI.

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9985-2_1

1. Introduction to Quantum Computing

Dhairyya Agarwal1 , Shalini D2 and Srinjoy Ganguly3

(1)

(2) (3)

California, USA Tirupur, India Ghaziabad, India

Quantum computing is a rapidly growing ield that works on the principle of quantum mechanics. In this chapter, we will discuss the prominent quantum mechanics concept with a bit of mathematical info and show how different ields came together to form a new ield called quantum. We’ll discuss some prominent gates and how to make a simple entangled state with a pictorial representation. Going through every concept of this chapter will prepare you to proceed to other concepts in later chapters.

Transition from Classical Physics to Quantum Physics

You can think of quantum physics and classical physics as two different game systems.

The game of checkers is classical physics. The game’s rules are basic and uncomplicated, and it is obvious how each piece will go around the board. This is because of the way that classical physics represents the world in which we live, which is orderly and predictable. When you throw a ball, gravity pulls it back down to Earth. When you slide a book, friction causes it to stop. Simple, yes? This is what classical physics is all about!

Now, quantum physics is more like three-dimensional chess. It’s not only more complicated, but the complexity has evolved. This doesn’t mean the rules of checkers (classical physics) are wrong; they’re just incomplete and different when we start playing checkers on a different kind of board, which is a 3D chessboard (on a microscopic level).

The universe of quantum physics is less intuitive. For example, a particle can be in two places at the same time until you measure it (like a chess piece that’s both a pawn and a queen at the same time and decides what it is only when you look at it). This is known as superposition.

Or think about entanglement, another essential quantum physics idea. Imagine if shifting a single chess piece on your board instantly moved a piece on a board in another room. Strange, huh? However, in the quantum realm, particles are capable of being entangled, which means that no matter how far apart they are, the state of one particle is always tied to the state of another.

Similar to how learning the rules of checkers is a prerequisite for learning 3D chess, classical physics was necessary before quantum physics. However, the study of quantum physics allowed for a completely new understanding of how things (such as atoms and subatomic particles) function on a very small scale.

Therefore, scientists utilize classical physics to describe phenomena in our macro world and use quantum physics to explain phenomena at the micro level, just as you would use different techniques for playing checkers and 3D chess. Each set of guidelines has value and relevance within its own context.

A gradual transition from classical physics to quantum physics occurred during the early 20th century. There were a series of experiments done that paved the way for a separate, microscopic world called quantum mechanics. We will be discussing those experiments so you have a broad understanding of them. It’s highly signiicant to know how these concepts were derived to gain an overall understanding of quantum computing (see Figure 1-1).

Fundamentals of Quantum Mechanics

When referring to the fundamental physics theory that describes how matter and energy behave at the smallest sizes, often at the level of atoms and subatomic particles, the phrases quantum mechanics and quantum physics are sometimes used interchangeably. Both names allude to the same ield of study that aims to comprehend the nature of the universe at these scales, which has the potential to behave signiicantly differently from the classical world that we see in day-today life.

However, the term quantum mechanics frequently refers to a particular mathematical formalism or a set of guidelines used to describe quantum phenomena, whereas quantum physics may be used more broadly to refer to the study of physics when quantum effects are signiicant.

But both are used interchangeably.

Electromagnetic Spectrum

Figure 1-1 The interdisciplinary nature of quantum computing requires knowledge of math, physics, and coding. Source: The quantum computer factory that’s taking on Google and IBM | Yale Quantum Institute

Electromagnetic spectrum is one of the interesting concepts you might be familiar with. This concept explains wavelength and frequency with respect to changes in energy. Let’s take a quick glance at this concept (see Figure 1-2).

The left side of the electromagnetic spectrum up until the visible spectrum represents radiations such as Gamma rays, X-rays, and UV rays. This radiation is dangerous and can cause numerous health hazards if exposed directly to the human body. These rays are considered dangerous because of their high frequency range. High frequency has higher energy, which makes the wavelength smaller, causing the radiation to be hazardous. On the other hand, the right side of the visible spectrum represents infrared radiation, microwaves, and radio waves. They have less frequency, which in turn has less energy, and a high wavelength makes the waves usable in daily life. For example, microwaves are used in our daily lives to heat food; radio waves transmit and receive signals, broadcast news, stream songs, etc.

The visible spectrum is what we call visible spectrum light. A crocodile can live both in water and on land. A human can survive in both summer and winter. In the same way, light can exist in two forms: wave and particle. Light behaves as a wave and a particle at the same

Figure 1-2 Electromagnetic spectrum. Source: Why Do Sunsets On Mars Look Blue? » Science ABC

time. Depending upon the experiments done to measure light, it will appear as a particle or a wave, even though it is actually both at the same time.

Planck’s Constant

In an effort to explain blackbody radiation, Planck developed the idea of “quantization of energy.” He postulated in 1900 that energy is quantized and can be released or absorbed only in discrete units, or quanta. The idea of the quantum was introduced as a result. This became the fundamental concept to explain quantum physics. The main theme of this concept is that “Energy is not continuous but discrete packets of light.”

Consider yourself at a party where a vintage jukebox is providing the music. Only special coins can be used to play music on this one-of-akind jukebox. Each cent you insert entitles the jukebox to play a song for a predetermined, set period of time. You cannot insert a third of a coin or a half of a coin to play a third of a song or play half a song. There is just one coin for each unit of song time, neither more nor less.

In the universe of microscopic particles like atoms and photons (light particles), Planck’s constant is comparable to the value of that particular coin. Energy doesn’t come in any random quantity in the quantum universe; instead, it comes in predetermined “chunks” or “packets.”

We don’t see these chunks in our daily lives, just as you wouldn’t hear individual notes in a song unless you pay very careful attention, because the value of this “coin” or packet size is very, very little (6.626 x 10−34 Joule seconds, to be precise). These pieces, however, matter a great deal on the atomic and subatomic scales.

Holistically, the size of the energy “coin” in the quantum jukebox is Planck’s constant. It reveals that energy is quantized, or comes in ixed packets, at the most fundamental level, and this revelation altered our understanding of the cosmos at the tiniest scales.

E = hν Here,

E = Energy

h = Planck’s constant (6.626 x 10−34 Joule seconds)

Uncertainty Principle

The Uncertainty Principle describes the uncertainty in position and momentum (speed) of an electron.

Imagine yourself as a guest at a darkly lit party with a spinning disco ball in the middle of the space. To record the movement and location of a speciied area on the disco ball, you choose to use the phone’s camera.

Trying to measure speed: When attempting to measure speed, you would use a slower shutter speed or a longer exposure to try to catch the motion (speed) of the spot. A light streak that indicates motion will be seen, but because the light is moving, the exact location of the spot will be hazy.

Trying to measure position: A quick shutter speed would be used to capture a clear image of the location at a certain time. By doing so, you may accurately record the spot’s location without learning how quickly it is moving.

The more precisely you attempt to measure one aspect, such as position, the less precisely you can measure the other aspect, such as speed. A complete measurement of both cannot be obtained simultaneously.

This scenario of the party is somewhat analogous to Heisenberg’s Uncertainty Principle in quantum physics. It asserts that it is impossible to accurately know both the position and the momentum of a particle, such as an electron, at the same time. The more accurately you understand one, the less accurately you understand the other.

This Uncertainty Principle also describes wave particle duality. When light acts as a wave, the momentum can be measured. When light behaves as a particle, the position can be measured.

As a product manager, you can compare the Uncertainty Principle with managing the development of a product. This requires frequently striking a balance between two important factors: speed and quality. The quality of the work could be compromised if you pressure your team to complete the task more quickly. On the other hand, your product launch could be delayed if you place too much emphasis on

ν(nu) = Frequency

perfection. You can never completely eliminate uncertainty since it is impossible to accurately predict both speed and quality at the same time.

This is not because of some limitation in our measurement methods, but rather a fundamental property of quantum particles. The exact position and momentum of a quantum particle cannot be known at the same time, much as you cannot maximize speed and quality in product development.

Double Slit Experiment

This experiment describes the “wave nature of light.”

Consider that you’re testing a new website design and want to know how visitors use it. Consider installing two entryways (or slits) for users: doors A and B each lead to different features. It makes sense to assume that users will enter through either door. You can also keep tabs on exactly which features they are using by looking at both doors. In our comparison, this would be the corresponding result in classical physics.

Let’s now introduce some quantum anomaly.

Scientists launch microscopic particles (such as electrons or photons) at a barrier with two slits in the double-slit experiment. In our analogy, if we consider these particles to be users, you expect them to pass through one slit or the other, just as consumers would choose between door A or door B.

The particles, however, were discovered by scientists to produce an interference pattern on the screen behind the barrier. The image on the screen shows that the particles are acting like waves and passing simultaneously through both slits, interfering with one another and producing a pattern of brilliant and dark patches.

Even if you’re sending them in one at a time, in our website testing scenario, this would be like visitors somehow traveling through doors A and B at the same time, and their pathways would be interfering with one another to produce a pattern of high- and low-usage areas on your site.

The genuinely perplexing aspect is that the interference pattern vanishes if you try to determine which slit the particle passes through (much like trying to igure out which door the user entered)! The

particles begin to behave as though they passed through only one slit, not both. This would be analogous to website visitors using only one door after you start keeping an eye on them.

This experiment demonstrates a fundamental principle of quantum mechanics: that the act of watching or measuring can really alter the behavior of particles. It’s like our consumers start to act differently just because we’re watching them—which, fortunately for you as a product manager, seldom happens in the macroscopic world in which we live!

Photo-electric Effect

The photo-electric effect refers to the particle nature of light. This means one can measure the position. You can assume a particle is an object that when thrown will have its position displaced. So, you can locate a particle but not a wave.

The photo-electric effect is comparable to a store’s automated door sensor.

Imagine that you are in charge of a store and you have a sensor in place to detect when customers are approaching the entrance. The door opens when the sensor senses a consumer approaching (let’s say when they are within a predetermined range). No matter how many people are outside the store, the door will remain closed if the customer is too far away.

In this case, the store is a metal surface, the customers are light (or more speciically, photons, which are tiny units of light), and the door is a representation of the metal’s electrons.

A metal surface illuminated by light will resemble customers entering a store. It is possible to knock electrons (open the door) out of the metal if the light (customers) is of a high enough frequency or if the customers are close enough. The photo-electric effect looks like this.

Importantly, electrons are not knocked out until the light’s frequency is high enough, just as the door doesn’t open unless a customer is close enough. No matter how many people are standing outside the store or how much light shines on the metal, if the frequency isn’t high enough, no electrons will be knocked out, and the door won’t open.

This was an unexpected inding since it demonstrated wave-particle duality, the idea that light may behave like both a wave and a particle.

Because it demonstrated the existence of discrete packets of light, known as quanta, as suggested by Planck and demonstrated by Einstein (who received the Nobel Prize for this explanation of the photo-electric effect), it also contributed to the quantum revolution.

De-Broglie Wavelength

You typically imagine a car as a substantial thing that can get you from one point to another. You wouldn’t call it a “wave,” would you? This is because a car’s “wavelength” would be quite small and unnoticed in our daily lives.

Imagine if we could reduce the size of the car to the point where it is a subatomic particle, such as an electron. The automobile no longer just behaves like a particle at that tiny size; it also behaves like a wave, in accordance with quantum theory.

Physicist Louis de Broglie proposed what is now known as the de Broglie hypothesis, which suggests that matter has a dual nature. He suggested that waves can be found in all materials, not simply light. A straightforward calculation using Planck’s constant and the particle’s momentum, which is equal to the mass of the particle times its velocity, determines the “wavelength” of a particle (like our miniature automobile).

De Broglie essentially said that matter may behave both as a particle and as a wave, just like light. The wavelength of this matter-wave is denoted by the term de Broglie wavelength.

As a result, in the ield of product management, it is possible to assert that just as a product can serve two purposes—for instance, a phone can also serve as a camera or as a GPS navigator—so can a particle, which can work as both a particle and a wave. One of the fundamental concepts upon which quantum physics is based is this wave-like motion, which becomes signiicant at extremely small scales.

All the previously mentioned experiments determined the wave particle duality and are foundational to quantum mechanics at all costs. Trying to have an idea is appreciable in the long run.

Transition from Quantum Physics to Quantum Computing

Max Planck, Albert Einstein, and Niels Bohr are some of the pioneers of quantum physics from the early 20th century. This is comparable to the early ideation stage of a product, when you are gathering ideas and developing the irst basic prototypes.

Quantum physics had a solid reputation by the middle of the 20th century. Though they were largely using it in ields like nuclear physics and particle physics, scientists had a much better understanding of quantum mechanics. This is similar to the stage where you have a working prototype of your product but are unsure of how to market it or what its primary usage will be.

The connection of quantum with computation started during the 1980s, and Richard Feynmann took the ideas that were discussed around that time to mean that “Computation is a physical process merely a quantum mechanical one that in turn was questioned as how to compute (simulate) the physics.” From here, he wanted to manifest the proposal of quantum computer that helped shaped the idea of quantum computing. This is the innovation or invention stage, when a ground-breaking new use for the technology is thought of. At present, we can say that quantum computing means computing done by governing the laws of quantum mechanical properties like superposition, interference, and entanglement.

Early in the new millennium, researchers began constructing the irst basic quantum computers. In this stage of production, you build the irst prototypes of a product and start to evaluate how it functions in practical settings.

The reliability and performance of quantum computers have greatly improved from the mid-2000s to the present, although they are still not ready for general use. This is comparable to the stage where you’re perfecting a product, working out any bugs, and beginning to plan how to increase production.

Just like personal computers were in the 1970s or 1980s, the ield of quantum computing is still developing and is thought to be in its early stages. Before quantum computers can be used by everyone, there are still a lot of obstacles to be solved, just like any cutting-edge product.

This was a condensed summary of the history, and it leaves out a lot of nuances and speciics. However, this section provided a broad

Another random document with no related content on Scribd:

lisäksi Forssista oli edeltäpäin levitetty niin pelottavia huhuja, niin sai hän pian jäädä kieliltä rauhaan.

Sitä suuremmalla kiihkolla ruvettiin sen siaan odottamaan viimeistä vaalipappia eli Alanderia, toiset sen tehden toivolla toiset salaisella pelvolla. Evankeeliset odottivat hänessä heidän mieleistään opettajaa ja rukoilevaiset jälleen pelkäsivät hänessä sellaista, ja molempain välillä horjuivat värittömät eli ne, joilla uskon asioissa ei ollut kummankaan mielipidettä.

Sunnuntaina, jolloin Alanderin tuli Kettuniemellä saarnata oli kaunis ja suopea ilma, jollainen talven loppupuolella tekee mielen niin virkeäksi samalla kun se pehmittää kelin ja ennustaa sen joutuvaa loppua. Väkeä olikin saapunut Alanderia kuulemaan ei yksin Kettuniemeltä vaan vielä naapuriseurakunnista, niin että kirkko oli viimeiseen sopukkaansa täynnä, kuin hyvin ahdettu elo-riihi.

Kirkkoherra Alander oli mies parhaissa voimissaan, joten hän kyllä näytti kykeneväksi suurenki seurakunnan paimen-sauvaa kantamaan. Messuääni oli hänellä oivallinen, niin että sitä mielihyvällä kuunneltiin. Saarnapöntössä oli hän kuin kotonaan, jolta puhe ei puuttunut ja raamattua hän lasketteli kuin takin hiasta, niin että se herätti niidenkin huomiota, joita oli johdettu häntä pelkäämään. Hänen saarnansa ei kuitenkaan miellyttänyt rukoilevaisia, jotka olivat siinä huomaavanaan heidän pelkäämäänsä löyhää evankeliumia. Evankeeliset jälleen olivat ihan innoissaan eivätkä voineet kyllin kiittää hänen saarnaansa. Vielä loukkasi edellisiä sekin, että Alander jätti saarnassaan erään rukouksen lukematta kaksi kertaa, niinkuin isiltä peritty tapa olisi vaatinut ja siihen oli totuttu.

Mitä useimmin samaa rukousta kerrotaan, sitä suuremmaksi ansioksi kuuluu sellainen tulevan Paavilaisille. Hän ei ymmärtänyt siis sellaista rukousansiota itselleen ansaita, vaikka siihen oli niin hyvä tilaisuus tarjona. Todellakin valitettava kohta, josta olisi tarvinnut Alanderille huomauttaa samoin kuin joku aika sitä ennen oli samasta laiminlyömisestä eräälle toiselle papille rukoilevaisten puolelta huomautettu.

Oli sanomattakin selvää, että Alanderin esiintymisestä saatiin kielille työtä ehkä enemmän kuin kahden edellisen yhteensä. Häntä sekä kiitettiin että vielä enemmän moitittiin. Mutta yksin moittijoista oli hän siksi lahjakas, että hän näytti kuin näyttikin vaaralliselta kilpailijalta maisterille.

Seurakunnan tunnettu naiskynäilijä Hanhinen, »jolla oli ajatuskyky normaali» ja sen osoitukseksi oli kirjoitellut pieniä, vähän epäselviä uutisia paikkakunnan sanomalehteen, sai viittauksen ryhtyä toimeen. Jonkun päivän perästä saatiin sanotussa lehdessä lihavilla kirjaimilla painettuna lukea kehoitus Kettuniemeläisille, kysymyspäivänä yksimielisesti pyytämään maisteri Krypqvistiä neljänneksi vaalisaarnaajaksi. »Yksimielisyydellä oli heidän voittonsa varma», teroitti normaalijärkinen kynäilijä, »vaan erimielisyydestä oli seurauksena riitoja ja ikävyyksiä». Vielä tehokkaammaksi vaikutukseksi oli kehotuksessa huomautettu »että se oli seurakunnan enemmistön», ja — mikä oli painavasta arvosta »kirjoittajan mieli.» Kehoituksen kirjoittaja, joka omaan huomattavaan persoonaansa nähden, ei ollut äänivaltainen, oli tietysti juosta livaissut ympäri pitäjää, kumminkin ajatuksissaan, että hän siten voi tietää, mikä oli enemmistön, mikä vähemmistön »normaali» mielipide.

Kun jälleen Hanhinen oli ottanut neljännen pyyntö-asian siipeinsä suojaan, niin oli se kieltämättä joutunut hyvälle kannalle. Ei tarvinnut muuta, kuin seurata hänen nokkansa viittaamaa uraa, niin voi edeltäpäin tietää, että seurakunnan enemmistö oli samalla puolella ja maisteri tulla tipahti kirkkoherraksi kuin itsestään. Sellainen sai tietysti monen hyvälle mielelle, teki monen toivossaan entistä varmemmaksi ja rohkaisi epäileviä ottamaan ratkaisevan askeleen. Mikä suuri hyöty on seurakunnilla normaali ajatuskykyisistä kynäilijöistä!

V.Kysymyspäivänä saarnasi maisteri sillä liikuttavalla tavalla, joka sai käden sydämelle ja kyyneleitä silmiin. Siinä näki jo moni kuulijoista hengessään ikäänkuin uuden kirkkoherran pitävän tulosaarnansa. Sillä mitä sydän halusta toivoo, se voi sielun silmälle esiintyä toisinaan hyvinkin lähellä, kun se vielä kaukaa epävarmasti häämöittää. Yleensä miellytti saarna, josta ei »kalliita ja rakkaita ystäviä» puuttunut, läsnäolevia sanankuulijoita ja varmensi sitä »normaali» mieltä, että maisteria oli nyt pyydettävä neljänneksi.

Jumalanpalveluksen päätyttyä alkoi vaalitoimitus, jonka pitäjäksi korkea-arvoinen Tuomiokapituli oli määrännyt lähi-kaupungin provastin V. Tarkkasen. Huhu tiesi kertoa, että Tuomiokapituli oli ensin aikonut määrätä jonkun toisen vaalinpitäjäksi, mutta maisterin esityksestä siitä luopunut. Maisteri oli, nimittäin, siihen aikaan ollut tutkintoa suorittamassa, ollakseen valmis hänelle aiottua kirkkoherran virkaa vastaan ottamaan.

Vaalitoimituksessa oli väkeä läsnä kirkon täydeltä, mutta siinä paljon, joilla ei ollut äänivaltaa. Olipa vaalitoimitukseen saapunut sellaisiakin, joilla muuten ei ollut tapana kirkon ovia avata, ettei he rakastaneet suuria seuroja.

Niin ihmeellinen vetovoima on papinvaalilla ihmisiin! Se on ikäänkuin mereen heitetty verkko, joka vedettynä kaikenlaisia kokoo. Se saa kylmemmätkin ja penseimmätkin sanankuulijat liikkeelle, asiaan innostuneiksi, hyvin pappismielisiksi ja usein tekee sellaisista vielä toisten johtajia. Tämä on yleensä kokemuksen vahvistama ilmiö, jonka perussyytä on toisinaan vaikea lähemmin selittää. Näyttäisi kuin vaali-ilmalla, jos niin käy sanominen, olisi joku erityisempi, vielä selittämätön vaikutus ihmisluontoon, herättäen sitä intoon, pontevuuteen ja toimintaan. Tätä vaali-ilman erityisempää vaikutusta saatiin Kettuniemellä tuntuvasti huomata.

Kun vaalintoimittaja, provasti Tarkkanen, oli ryhtynyt asianmukaisesti vaalitoimeen, oli Järvelän herra, jonka pappismielisyys tavallisissa oloissa oli tunnettu alhaiseksi, ensimmäinen, joka nöyrimmästi pyysi neljänneksi vaalisaarnaajaksi maisteri Krypqvistiä. Hänen pyyntöönsä yhtyi heikosta kirkon rakkaudesta huomattu Kataviston valttari, ja heidän esimerkkiänsä seuraten toisia, niin että näytti, kuin olisi se ollut läsnäolevaisten yksimielinen halu. Mutta sitten astui talollinen V. Wuorela esiin ja ilmoitti varmalla äänellä, että hän oli vaalipappeihin tyytyväinen. Häntä seurasi muita. Tämä herätti liikettä, salaista mielipahaa ja nurinaa, ettei kaikki voineet yhtyä yksimielisesti pyytämään maisteria neljänneksi, vaikka siihen oli sanomalehdessä erityisesti kehoitettu.

Vaalintoimittaja jälleen ilmoitti, koska erimielisyyttä on ilmaantunut, niin täytyy hänen kirkkolain jälkeen ryhtyä äänestyksellä ratkaisemaan asiata. Sillä aikaa, kun tätä suoritettiin kuorissa, sai kirkon ovipuolessa kuulla monenlaista keskustelua, joka siihen nähden, että kirkko oli väkeä täynnä, huomiota herättämättä kävi siellä laatuun.

Mikko Wähäpään mielestä oli tuo äänestyshomma turhanpäiväistä ajan kulua. Sillä näkihän sen muutenkin, sanoi hän puoliääneen ja osittain ivalla, osittain säälin hymyllä ystävälleen Niemen Matille, että meidän puolella voitto on.

Niin oikein, vastasi samoin matalalla äänellä Niemen Matti, toisella puolella on tuskin päälle kymmenen, ja meidän puolella on kaikki muut. Jollemme me nyt voittaisi, niin ei sitte kukaan!

Ei kuntakokouksessakaan ryhdytä äänestykseen ja muihin metkuihin, kun muuten selvään nähdään, millä puolella voitto on, liitti siihen talollinen Wastamaa, jolla oli kokemusta sanotuista kokouksista ja tullut niissä tunnetuksi vastaan sanojaksi.

Mitä me täällä turhanpäin seisomme ja odotamme äänestysvuoroa, kuiskasi siinä lähellä miehelleen Wähälän emäntä, joka oli mielihyvällä kuunnellut miesten asiallista keskustelua. Mennään pois, kyllä täällä niitä on, jotka voitosta pitävät huolta meidänki puolesta!

Taitaapa niin paras ollakin, sillä kyllä sitä jo on saanut tupakitta täällä seisoa eikä ruokakaan pahalta maistuisi, murahti vastaukseksi vähän nyrpeänä isäntä, joka oli kova tupakkamies ja aamulla kirkkokiireessä ei ollut ennättänyt suuruspalaa haukkaamaan.

Sitä voiton varmuutta, jota noissa matala-äänisissä keskusteluissa sai kuulla, lisäsi äänestys. Sillä yhä uudestaan saatiin siinä kuulla maisterin tuttu nimi, joko kovempaa tai hiljaisempaan lausuttuna. Tosin ei kirkossa läsnäolevista äänivaltaisista kaikki ottaneet osaa äänestykseen ja poissa oli myöskin paljon. Mutta kun Samu Rajala siitä hiljaa huomautti, niin selitti Wastamaa, ettei sellainen mitään merkinnyt, sillä joka ei tahtonut äänestää, kun siihen tilaisuutta oli,

sai olla ilman. Ja siihen lisäsi Niemen Matti, että poissa-olevaiset saavat tyytyä läsnä-olevaisten päätökseen. Sellaisiin viisaisiin selityksiin ei tietysti Rajalalla ollut mitään sanottavaa.

Äänestys kesti hyväsen aikaa, sillä ääniluettelo sisälsi toistakymmentä arkkia, täyteensä kirjoitettu nimiä, jotka kaikki täytyi järjestänsä mainita ja saadut vastaukset luetteloon merkitä. Kun myös äänestykseen otti osaa henkilöitä valtakirjoilla, jotka täytyi tutkia, jos ne olivat laillisia, viivytti sekin toimituksen menoa. Viimein pääsi vaalintoimittaja loppuun. Ja kun äänten yhteenlaskeminen oli vielä ottanut aikansa, ilmoitti hän kuuluvasti, että maisteri Krypqvist oli saanut 2,000 markan äänet, mutta kun koko seurakunnan ääniinkö on yli 10,000 markan, niin ei maisteri voi tulla kysymykseen neljänneksi vaalipapiksi. Tähän päätökseen tyytymätön saa valittaa j.n.e. tunnetun kaavan mukaan.

Tämä oli odottamaton isku niille, jotka olivat neljättä pyytäneet ja mielessään olleet jotenkin varmat hänen saamisestaan. Monet eivät tahtoneet heti käsittää, mitä olivat kuulleet, vaan olivat ällistyneitä niinkuin puulla päähän lyötyjä. Kun lopulta asia selveni heille, tunsivat he sisällistä tyytymättömyyttä, harmia ja pettynyttä toivoa.

Mikko Vähäpää ja hänen ystävänsä näkivät julistetussa päätöksessä suoraan houkuttelemista maisteria vastaan. Sillä pitihän seurakunnan saada sen papikseen, jota se niin suurella äänimäärällä oli pyytänyt. Ainoastaan muutamia harvoja oli ilmoittanut olevansa vaalipappeihin tyytyväisiä ja monta ei ollut puhunut mitään. Mutta vielä sitä toistakin julistetaan, kuiskasi harmissaan toisille Mikko. Meidän puolella on kartanoiden herrat ja ne tuskin jättävät asiata niin huonosti päättymään. Se oli toistenkin mieli, että kyllä sitä vielä valitetaan ja riidellään siksi kuin maisteri

saadaan. Tiesipä Niemen Matti kertoakin, että sillä tavalla oli joku vuosi sitte erääseen suureen pitäjään, jonka nimeä ei hän pahaksi onneksi muistanut, saatu kirkkoherra.

Vaalipappeihin tyytyväiset olivat jälleen äänestyksen ratkaisusta hyvillään, keskenään tuumien, kävi niinkuin sen käydäkin piti. Heistä oli maisteri liian nuori ja elämän koulua vähän kokenut, voidakseen olla sopiva suuren pitäjän esipaimeneksi. Siitä syystä paitsi muuta ei he olleet voineet yhtyä häntä pyytävään suureen joukkoon, josta moni omaa arvostelukykyä puuttuen seurasi vaan muiden talutusnuorassa.

Kiihkeällä mielellä ja toivossaan pettyneenä rupesi väkeä poistumaan kirkosta, sen ulkopuolella purkaukseen harminsa ilmi sanoissa, huudahduksissa ja keskinäisessä väittelemisessä. Joku pienempi joukko jäi jälelle katselemaan kysymyspäivän toimituksen pitkitystä, jota provasti Tarkkanen, päästyään tuosta häntä ehkä vähän harmittavasta lisätyöstä, levollisesti jatkoi loppuun.

Kysymyspäivän jälkeen oli samalla viikolla eräänä iltana Kitulan kauppiaan luona tärkeä kokous. Muutamia pitäjän pomoja oli kokoontunut tänne kauppiaan luo neuvottelemaan, mihin toimiin nyt oli ryhdyttävä, kun kysymyspäivän hyvä hanke meni mäkeen kuin Möttösen viina pitkin Kiusalan kujaa. Kauppias, aina kohtelias mies, oli kutsunut toti-vehkeet pöytään ja kehoitti herroja ja isäntiä olemaan hyviä ja tekemään lasin. Kun kehoitusta oli noudatettu ja sääntöin mukaan saatu totilasit tehdyiksi ja kukin omastaan kauppiaan terveydeksi vähän maistanut — Heinäsuon isäntä kuitenkin tyhjentäen puoli lasia kerrassaan, sillä hän oli perso väkeville, — otti Kataviston valttari puheeksi.

Se oli sentään merkillistä, ettei maisteri saanut enemmän ääniä, vaikka Järvelän herra ja minä olimme päättäneet, että hän otetaan neljänneksi vaalipapiksi.

Tjah, ei Kettuniemen seurakunta ymmärrä hyväns ja otta pappi, kun se tarjotan, vastasi Järvelän herra, murtaen ruotsi voittoisia suomea.

VI.

Ihmettelen minäkin, ettei maisteri saanut suurempaa äänimäärää, yhtyi puheesen kauppias; sillä kun asiasta oli puhetta ukkoin kanssa, jotka kävivät täällä kauppaa tekemässä, niin useimpain mielessä oli Krypqvist ja toisia, joita huomasin olevan epäilevällä kannalla, minä noin sivulta vähän nyhjäsin asian hyväksi.

Niin minäkin, sanoi Heinäsuo, joka ei myös tahtonut jättää näin arvoisassa ja tuttavallisessa seurassa ansiotansa salaan, kuljin Isonkylän ja naapurikylän asiata kypsyttämässä. Eikä, sen uskallan vakuuttaa, sieltä montaa kirkossa ollutkaan, jotka eivät olisi äänestäneet yhteisen asian hyväksi.

Se asia ei ollut sentän tarpeks ulosfunderatt’, kun se kävi tappioks, tuumasi Järvelän herra, sytyttäen samalla paperossin savuamaan.

Se on totta, mitä herra sanoo, puuttui siihen Heinäsuo, joka tavallisesti ei voinut muuta ajatella kuin edellinen, yhtä vähän kuin hän voi mitään yleisissä asioissa päättää, ennen kuin hän oli juossut Järvelän herralta neuvoa kysymässä.

Jos minäkin saan jotain sanoa, lausui nyt Ryppylän isäntä, joka tähän saakka oli ääneti kuunnellut toisten keskustelua, niin minä pelkään, että Hietamäen haltia on ollut vääränä hirtenä ja pahentanut meidän asiamme.

En minä semmoista juttua usko, vastasi siihen Kataviston valttari, virittäen sikariansa, joka oli päässyt sammumaan. Mitä syytä hänellä olisi ollut vastustaa yhteistä hyvää? Ei semmoinen ole muuta kuin ämmäin juorua, jos Ryppylä on jotain kuullut.

Mutta minä väitän, vastusti Ryppylä, joka oli tunnettu vähän typerästä yksipäisyydestään, että Hietamäen isäntä — — —.

Hyvät herrat ja isännät, muistakaat lasianne, keskeytti siinä sovittavaisesti kauppias, kun hän huomasi, että juttu alkoi kääntyä keskinäiseksi sanailemiseksi, joka olisi voinut vahingoittaa keskusteltavata asiata.

Kun kehoitusta noudattaen kukin oli maistanut lasistaan Heinäsuo tyhjentämällä sen pohjaan, — alkoi Kataviston valttari jälleen:

Sitä ei voi kieltää, vaikka meillä oli hyvät kortit, olemme pelin menettäneet. Ja sentähden on meillä tässä tuumimista, jos tappiotamme vielä voidaan auttaa.

Mitähän tuumimist’ täss’ on, ärähti siihen vähän äkäisesti Järvelän herra, höystäen puhettaan tunnetulla voimasanalla, jommoisia hänellä kiivastuessaan oli hyvä varasto käytettävänä. Me pannemm’ toimen, kuin ennen puhe on, yks nimien ja buumerkin kokkous ja teemme valitus kysymyspäivän yli Konsistorin tykö.

Se on oikein, mitä herra sanoo, puuttui siihen Heinäsuo. Juuri sillä tavalla meidän täytyy tehdä ja kyllä minä kokoon Isostakylästä ja Peräkylästä.

Sopii kyllä meidän koettaa sitä keinoa, josta Järvelän herra mainitsi, enkä minäkään ole muuta tarkoittanut, sillä kokenut kaikki tietää, sanoi äskeisen puheensa puolustukseksi Kataviston valttari.

No, se taitaa olla kaikkein yhteinen mieli, että ruvetaan nimiä ja puumerkkiä kokoomaan ja valitetaan asiassa Tuomiokapituliin, selitti kauppias. Mutta valitukseen menee rahaa, kukas menot suorittaa? kysyi hän varovaisesti selityksensä lisäksi.

Se tietysti maksaa, joka valittaa, sehän on vanha sääntö, oli Kataviston valttarin lyhyt vastaus.

Juur nin, me ottamm’ yks pien’ maksu iskultakin, kun nimens tai buumerkin kirjoitta, selitti lähemmin Järvelän herra.

Kuinka paljon sitte otetaan? Onko viisikymmentä penniä sopiva raha? uteli Ryppylä, joka hyvin ymmärtäen valituksen tarpeellisuuden, tahtoi kuitenkin edeltäpäin saada varmuutta siihen, ettei hänen kukkaroansa kovin puserrettaisi. Sillä hän oli tarkka rahaasioissa.

Viisikymmentä penniä on minun mielestäni paljon, jos valitukseen osaaottavia saadaan runsaasti, niinkuin minä luulen, kun kokoojiksi valitaan semmoisia kelpo poikia, kuin esimerkiksi tuo Ville Päivänen, joka ei vähästä hätkähdä ja osaa suutansa soittaa tarpeen mukaan ja vähän kaupan päällekin, sanoi kauppias. Minä ehdoitan suutarin markkaa, se on pienin hopia raha. Ja sen kyllä voi jokainen maksaa.

Tämä ehdoitus saavutti toisten yksimielisen suostumuksen. Kun asiasta vielä lähemmin keskusteltiin ja sen yksityiskohtia pohdittiin, sovittiin yhteisesti, että luotettavia henkilöitä oli lähetettävä joka kylään erityisillä listoilla keräämään nimiä ja puumerkkiä niin paljon, kuin he tavalla tai toisella voivat kerätyiksi saada. Sitten oli kaikkein niiden nimessä heti valitettava Tuomiokapituliin, että saataisiin vaali estetyksi ja uusi kysymyspäivä määrätyksi.

* * * * *

Samaan aikaan kun näin keskusteltiin ja päätettiin kauppiaan huoneessa, oli Myllymäen matami ollut kauppiaan rouvan kanssa vilkkaassa puhelussa viereisessä huoneessa. Väli-ovi oli noin

sattumalta jäänyt vähän raolleen, joten arvoisat naiset joutuivat vasten tahtoaan kuulevina myös osaa ottamaan edellisten keskusteluun.

Matami oli juurta jaksain koettanut rouvalle selittää, kuinka Lujalan suku oli pääsyynä, minkä tähden ei Kettuniemeläiset olleet kysymyspäivänä yksimielisesti pyytäneet maisteria neljänneksi.

Kyllä mar se niin onkin, kuin matami sanoo, tuumasi siihen rouva. Mutta eikös tuolla Hietamäen isännällä sitten ole mitään syytä siihen, niinkuin valttari kuului sanovan?

Sanokoon vaan valttari sellaista puhetta ämmäin juoruksi, mutta kyllä minä tiedän, että yhtä köyttä on Hietamäki Lujalan suvun kanssa vetänyt, sanoi vähän harmissaan matami.

Niin minäkin sen uskon, myönsi rouva. Nuo miehet luulevat kaikki asiat tietävänsä, mutta meidän huomaavaisuuttamme he sentään saavat kiittää, että asiat tulevat selville.

Sanokaas muuta hyvä rouva! Paljon tekin olette vaivaa nähnyt maisterin hyväksi. Kyllä Herra sen vielä teille palkitsee!

Mitä minun vaivoistani, vaikka kyllä minä olisin kernaasti suonut, että maisteri olisi päässyt kirkkoherraksi, kun hän on oman pitäjäläinen ja hänestä niin pidetään. Mutta eiköhän vielä pääsekin, kun häntä pitäjän parhaat koettaa?

Niin minäkin uskon, että Herra valituksen kautta siihen johdattaa, kun vaan saataisiin valitukseen paljon osaa-ottajia. Mutta en minä äsken kuullut, kuka lupasi listat hankkia. Kuuliko rouva?

Ei siitä vielä ollut mitään puhetta, kosk’en minäkään siitä kuullut, vaikka tarkasti koetin koko ajan seurata keskustelua. Mutta kyllä meidän kautta parhaiten listain jakaminen tapahtuu. Sillä aina sivukylistäkin täällä kuljetaan.

VII.

Sunnuntaina jälkeen pomojen edelläkerrotun kokouksen saatiin Kettuniemellä nähdä henkilöitä kulkevan kaksitellen yhdessä seurassa niinkuin muinen opetuslapset heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Varustettuina erityisillä listoilla, kulkivat ne talosta taloon, torpasta torppaan, halveksimatta siinä sivussa matalaakaan majaa tai viheliäistä mökkirähjää.

Mikä heidän toimensa oli, sen sai kuulla eräältä sellaiselta kulkijaritarilta, hänen lauluissaan: »Minä olen huutavan ääni korvessa, joka valmistan herralleni tietä, kokoon nimiä ja puumerkkiä».

Oliko hänellä, niinkuin on tapa sanoa, ohran jyvä poikittain silmässä vai mikä sen vaikutti, että hän erehtyen luuli kulkevansa korvessa eli yksinäisessä metsäkylässä, vaikka tallusteli kirkonkylän raittia? Muuta yhtäläisyyttä sen miehen kanssa, jonka sanoja hän omalla tavallaan käytti, ei myös hänessä voinut huomata, kuin puheen ja esiintymisen rohkeuden, joka tässä »huutavan äänessä» oli todella silmään pistävä.

Nimien ja puumerkkien kerääminen oli siis noiden vaeltavain listamiesten erityinen ja kiireellinen toimi, »jota suuri tarve ja

kristillinen rakkaus vaati» heidän sunnuntaina toimittamaan. Tässä tärkeässä ja sivullisesta nähden vähemmän luvallisessa sunnuntai työssä paremmin menestyäkseen oli muutamat heistä voidelleet tunnetulla liemellä suutansa siinä määrässä, että sen muussakin ruumiissa, erittäin jaloissa huomasi.

Sellaisia voitelija-miehiä tuli eräässä kylässä kirkkoväkeä vastaan. Kirkkoväen kysymykseen, mihin miehet paperit kädessä kulkivat? vastasi toinen, jonka käynti oli jotenkin horjuvaa: me kokoomme puu —puu merk—kiä, samalla kaatua keikahtaen pää edellä maantien ojaan. Siellä niitä on enemmänkin, kuin jaksat kantaa, oli erään kirkkolaisen pilkallinen huuto, kun he naurain poistuivat näkemästä innokkaan kokoojan konttaamista ojassa, joka oli niljakas lumisohjosta.

Nimien kerääjinä sai yleensä nähdä nuorempaan ikään kuuluvia henkilöitä, niinkuin renkiä ja poikamiehiä. Sillä sellaisilla voi otaksua olevan notkeimmat käyntineuvot, jotka hyvän suun ohessa tässä erittäin tulivat kysymykseen Mutta oli heidän joukkoonsa joku vanhempikin eksynyt. Tämä teki keräämisasian vähän arvokkaammaksi ja osoitti, että harrastus siihen oli yleisempää laatua.

Kuitenkin katseltiin vähän ihmetellen, että vakava koulumestari Koipela oli myös antautunut nimien keräämispuuhaan ja siinä toimessa kakkulat nenällä ja suorana kuin humalasalko pitkillä askeleilla mittaili maantietä ja kujia. Mutta sitä ihmeteltäessä ei otettu huomioon, että kirkkoherralla on muutamain seurakunnan opettajain yli suuri valta. Sitä jälleen ajatteli Koipela ja sentähden tahtoi hän sydämessään nöyränä vaikka ulkonaisessa olennossaan jäykkänä

toimia niin, että vastaisella kirkkoherralla olisi syytä palkiten muistaa hänen uhraavaista työtään yhteiseksi hyväksi.

Ehkä sama toivo vastaisesta palkinnosta jo tässä ajassa kehoitti myös Koipelan virkaveljeä Kuivalaa vielä suuremmalla ahkeruudella ja innolla etäisemmässä sivukylässä työskentelemään maisterin hyväksi.

Kun noita listamiehiä, edellä mainituita virkaveljiä pois lukematta, tuli taloon tai torppaan, niin monessa paikassa olisi mieluimmin ehkä mustalaisia otettu vastaan, kuin heitä. Sillä edellisistä kyläisessä paikassa saattoi päästä vähän kovemmalla sanalla erilleen, mutta niin helpolla ei selvitty jokapaikassa jälkimmäisistä, jollei tahtonut nimeänsä tai puumerkkiänsä kerääjäin listoihin piirtää. Kyllä siinä sai kuulla pyyntöä, selitystä ja vaatimusta, joka vei voiton mustalaisen tunnetulta mankumiselta. Jos isäntä ei sattunut olemaan kotosalla, niin sai emäntä kirjoittaa nimen hänen puolestaan tai kirjoitustaitoa puuttuen piirtää jonkunlaisen puumerkin. Nimien kerääjät eivät, nimittäin, olleet mitään muodonkatsojia, kun vaan nimen tai puumerkin listoihinsa saivat. Menipä eräässä sivukylässä muutamain kerääjäin kohteliaisuus niinkin pitkälle, että he kaikessa ystävyydessä noin puoli väkisin auttoivat vastahakoista emäntää nimeänsä listaan piirtämään.

Määrättyä suutarin markkaa ei myöskään listamiehet unohtaneet nimen mukana vaatia, josko he, arvatenkin saamansa erityisen ohjeen mukaan, voivat päästää köyhempiä vähemmällä varoituksella, ettei kenenkään nimi makson takia jäisi pois.

Oli ymmärrettävää, että tuollainen innolla ja otaksuttavasti lähettäjäin suuremmaksi mielihyväksi toimitettu nimien ja rahain kerääminen tuotti runsaan hedelmän, josta sopi toimeenpanijain

sydämestään iloita ja keskinäisessä seurassaan kiitollisella mielellä haastella.

Tosin olivat kerääjät lammasten joukossa myös tavanneet vuohia, jotka eivät ottaneet ymmärtääkseen, että he toimivat seurakunnan yhteiseksi hyväksi, niinkuin siitä kynäilijä Hanhinen sanomalehdessä asiallisesti selitti, vaan lyhytnäköisyydessään muitta mutkitta osoittivat, mistä viisi hirttä oli poikki ja käskivät listamiesten mennä häveliäisyyttä oppimaan Huutijärvelle. Mutta niinhän se on ollut maailman sivu, että sekalainen on seurakunta ja tulee sellainen olemaan edeskinpäin. Kaikki eivät voi yhtä hyvin eli yhteen laihin ymmärtää asiata, joka kulloinkin on kysymyksessä.

Toisille oli keräysasia selvä ja hyödyllinen toimi, johon he mielellään suostuivat, toiset jälleen kirjoittivat nimensä tai piirsivät puumerkkinsä joko kehoituksesta tai siten vähemmällä päästäkseen kutsumattomilta vierailta rauhaan, samoin kuin on monen tapa antaa jotain almua pyytävälle kerjäläiselle, hänestä sillä päästäkseen.

Arvatenkaan ei listamiehet käyneet maisterin luona, hänen nimeänsä pyytämässä, mutta kun ei siitä varmaan tiedetty, niin sitä kyseltiin ja siitä väiteltiin. Toisten mielestä ei listamiehet olleet sitä tehneet eikä, selitti Niemelän vaari, se olisi tainnut asialle juuri hyödyksikään olla, että maisterin nimi olisi tullut toisten mukaan.

Vai ei hyödyksikään! nauroi Rannan Kyöri. Mutta tahtoipa Nummisuutarin Esko, lisäsi sitten hän, joka oli hiljan lukenut Kiven »Nummisuutareita», asian suuremmaksi varmuudeksi myös piirtää nimensä isän antamaan naimalupaan.

Mene sinä Nummisuutarin Eskoinesi, sillä eihän tässä ole kysymys naimisesta, vaan kuinka maisteri saataisiin neljänneksi. Voit myös uskoa, ettei maisteri itse sellaista tahdo, vaan seurakuntalaiset. Mahtaneeko hän tietääkään koko nimien keräämisestä, jonka vähän paremmat miehet kuin sinun kaltaisesi ovat toimeen panneet? selitti äkäisesti Kivelän isäntä.

Tottapa hän sen tietää, minkä seurakuntakin, tuumaili Kyöri. Mutta jollei, niin lukekoon sanomalehdestä, jossa se on jo präntätty ja vielä siinä selitetty, että maisterille olisi parempi ennen julkisesti ilmoittaa luopuvansa hänelle sillä tavalla aiotusta neljännen vaalisiasta, kuin vaikenemisella tukea alettua vaalirettelöä.

Mitä hänen tarvitsee sellaisesta lorukirjoituksesta välittää, ärjäsi siihen Niemelä. Tai mitä hän siihen voi tehdä, jos Kettuniemeläiset tahtovat hänen tähtensä riidellä taikka ei? Se on seurakuntalaisten asia eikä hänen, ymmärrätkös suoraa puhetta?

On se niinkin, jollei se ole toisin, ivaili Kyöri, jolta ei koskaan vastausta puuttunut. Mutta täytyyhän se sentään maisterista, joka on rauhan mies ja tahtoo elää ystävyydessä kaikkein kanssa, tuntua vähän ikävältä asua riitelevässä seurakunnassa ja nähdä ja kuulla noita valituspuuhia hänen tähtensä.

VIII.

Nimien ja rahain keräämisellä, joka niin odottamattoman hyvin oli onnistunut, oli aiottu valitusasia saatu suotuisaan alkuun. Tarvittiin vaan lisäksi itse valituskirja, että se saataisiin toivottuun päätökseen. Tavallisen valituskirjan kirjoittaminen ei nyt olisi ollut mikään asia Järvelän herralle tai Kataviston valttarille. Sellaisia he olisivat piirtää pyyhkäisseet vaikka puolen tusinaa yhtenä iltapuolena. Sillä olihan kumpikin tunnettu lakimieheksi, kumminkin omaksi tarpeekseen.

Mutta tässä tarvittiin valituskirjaa, joka kerrassaan panisi korkeaarvoiset isät Tuomiokapitulissa hämmästymään ja taivuttaisi heidät muitta mutkitta määräämään uusi kysymyspäivä, että Kettuniemellä saataisiin uudestaan ja paremmalla onnella kuin ensi kerralla koettaa maisteria saada neljänneksi vaalipapiksi.

Tämä jälleen, niinkuin helposti voi käsittää, ei ollut mikään leikin asia, erittäin kuin syistä, joihin valitus oli perustettava, ei tahtonut hakemallakaan olla tietoa. Vaalintoimittaja oli valitusta puuhaavain onnettomuudeksi seurannut kysymyspäivänä liian tarkasti kirkkolakia, että hänen toimessaan olisi löytänyt jotain heikkoa kohtaa.

Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook