Kemia-lehti 2 2025 by Kemia-lehti

Jätelaitosten

Rolls-Royce eli Riihimäen ongelmajätelaitoksen historia

HUSin Asko Järvinen käyttää uusia mikrobilääkkeitä vain äärimmäisessä hädässä. Miksi kehitys on hidasta?

Antibioottikriisi

Valoa tasa-arvotunnelin päässä

Lokakuu on luonnontieteilijöille jännittävää aikaa. Kuuma kysymys on, ketkä nappaavat tiedemaailman arvostetuimmat tunnustukset eli Nobel-palkinnot. Tänä vuonna kemian Nobel-palkinto meni ilahduttavasti perinteisen kemian tutkijoille. Susumu Kitagawa, Richard Robson ja Omar M. Yaghi ovat tutkineet MOF-rakenteita, joiden suuret huokoset mahdollistavat esimerkiksi kaasujen varastoinnin kiinteän materiaalin sisään.

ENSIMMÄINEN KEMIAN Nobel-palkinto jaettiin jo 1901. Palkittuja tutkijoita on nyt tasan 200. Heidän joukossaan on vain kahdeksan naista, tunnetuimpana Marie Skłodowska-Curie. Minne muut naiset jäivät?

Vaikka historiankirjoissa usein puhutaan vain suurmiehistä, on väärin olettaa, ettei naisilla ole ollut suurta roolia kemian kehityksen historiassa. Eräs suosikkiesimerkeistäni on Marie Lavoisier, Antoine Lavoisierin vaimo. Lavoisierit tekivät tärkeimmät kokeensa yhdessä ja muun muassa todistivat 1700-luvulla vallassa olleen palamiseen liittyvän flogiston-teorian vääräksi. Laboratoriokokeiden lisäksi Marie käänsi amerikkaisten ja brittiläisten tiedemiesten kirjoituksia puolisolleen ja piirsi kuvitukset tämän julkaisuihin. Hän jatkoi julkaisutyötä miehensä nimissä tämän kuoleman jälkeen.

TIEDEMAAILMA OLI hyvin erilainen miehille ja naisille 1700- ja 1800-luvuilla. Koulutuksen ja tieteentekemisen ovet pysyivät naisilta pitkään suljettuina. Poikkeuksiakin löytyi.

Osallistuin syyskuussa Zürichin yliopistossa tilaisuuteen, jossa Sveitsin tiedeakatemia SCNAT

jakoi Zürichin yliopistolle tunnustuksen siitä, että oppilaitoksesta valmistuivat maailman ensimmäiset naispuoliset kemian tohtorit.

Ensimmäinen oli suomalainen Lydia Sesemann, joka työskenteli orgaanisen kemian parissa. Lydia valmistui vuonna 1874. Hänen väitöskirjaansa kuvattiin muun muassa ”yhdeksi parhaista, joita laitoksellemme on esitelty”.

Lydian ura päättyi tähän. Maailma ei tarjonnut kummoisia mahdollisuuksia tieteen tekemiselle, ainakaan itsenäisille naisille.

KEMIA POTEE EDELLEEN niin sanottua vuotavan putken syndroomaa. Royal Society of Chemistryn vuoden 2018 raportti Diversity landscape of the chemical sciences kuvaa tilannetta:

Vaikka kemiassa uusista opiskelijoista lähemmäs 50 prosenttia on naisia, kemian professoreiden ryhmässä naisten osuus on merkittävän pieni. Sen sijaan fysiikassa aloittavien naisopiskelijoiden ja naisprofessorien suhteelliset määrät ovat paljon lähempänä toisiaan.

Minne kemiaa opiskelevat naiset katoavat, jos he eivät pyri tutkimusryhmien johtajiksi?

On tärkeää varmistaa, etteivät akateemisen tutkimuksen tekemisen rakenteet aiheuta esteitä naisten uratavoitteille.

NÄEN TASA-ARVOTUNNELIN päässä paljon valoa. Kemia kiinnostaa nuoria naisia. Tulevaisuudessa tästä tutkijajoukosta löytyy varmasti monia Nobel-palkittavia.

Tasa-arvotyötä on jatkettava. Meidän on varmistettava, että tieteen huipulla on tilaa myös muille kuin miehille. Kirjailija Minna Canth puki ajatuksen sanoiksi erinomaisesti:

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys”.

Miia Mäntymäki

Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja, FT, Helsingin yliopiston kemian yliopistonlehtori.

Kuva

Pia Inberg

Sisällys KEMIA

Jari Natunen

seuraa kaivosten jätehuoltoa luonnonsuojelijan silmin eikä vakuutu: riskit ovat valtavia.

Kekseliäs

Mária Telkes sai viimeisen patenttinsa 90-vuotiaana.

KVANTTILASKENNALLA VAUHTIA VIHREÄN AMMONIAKIN

VALMISTUKSEEN

Jukka Aho avaa ammoniakin nitrogenaasin arvoitusta.

Lisää kemian alan tietoa ja uutisia: kemia-lehti.fi

WAITING FOR RASKASTA JOULUA

Egyptiläinen Mai Soliman on farmasian väitöstutkija Helsingin yliopistossa. Tutustu!

ANTIBIOOTTIEN ARVAAMATON AIKA

Tapasimme 4 suomalaista, jotka taistelevat vaikeita bakteereja vastaan.

22 HUMANOIDIT TULEVAT

Tulevaisuuden tutkija Risto Linturi kertoo, mitä meidän kannattaa tietää humanoidiroboteista nyt.

26 AVARUUS ON MOLEKYYLIEN AARREAITTA

Uusimmat löydökset vihjaavat, ettemme ehkä olekaan ainoita elollisia.

30 KITARISTIN JA BASISTIN YSTÄVYYS JA YHTEISTYÖ

Tampereen yliopiston kemian professori Arri Priimägi ja apulaisprofessori Tero-Petri Ruoko kertovat, mikä heitä yhdistää.

Uuden ajan työntekijät ovat pian valmiina palvelukseen.

Avaruussumusta on löytynyt buckminsterfullereeneja. Mitä se merkitsee? 26

KAIVOSBUUMIN KÄÄNTÖPUOLI

Biokemisti Jari Natunen sanoo, että alan ympäristöosaaminen on puutteellista.

JÄTELAITOSTEN ROLLS-ROYCE

Vaarallisen jätteen käsittely alkoi 80-luvun alussa Riihimäen Ongelmajätelaitoksella. Siitä kehittyi Euroopan paras.

VOIKO UUSISTA BIOTUOTTEISTA RAKENTAA BISNESTÄ?

Väittelijä Susanna Forssell selvitti, voisiko uusista bioraaka-aineista skaalata tuotteita tehdasmittakaavaan kannattavasti.

AURINGON KUNINGATAR

Mária Telkes (s. 1900) valjasti auringon energian lukuisten keksintöjensä käyttövoimaksi.

6 Ytimessä

45 Väitökset

47 Seurojen sivu

Julkaisija | Kemian seurat

Heavy houkutteli väitöstutkija

Mai Solimanin Suomeen.

Suomalaisten Kemistien Seura

Kemiallisteknillinen yhdistys

Finska kemistsamfundet

Toimitusneuvosto

Miia Mäntymäki, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto/ puheenjohtaja, Suomalaisten Kemistien Seura

Sari Vihavainen, toiminnanjohtaja, Suomalaisten Kemistien Seura

Triin Gyllenberg, lehtori, Brändögymnasium/ hallituksen puheenjohtaja, Finska Kemistsamfundet - FKS

Pekka Joensuu, palvelupäällikkö, Helsingin yliopisto/ hallituksen jäsen, Suomalaisten kemistien seura

Kannen kuva Teemu Kuusimurto.

Jan Lundell, professori/ Jyväskylän yliopisto, varapuheenjohtaja, Suomalaisten kemistien seura

Tiina Piira, johtava asiantuntija, Elomatic/ hallituksen puheenjohtaja, Kemiallistekninen yhdistys

Juha Vainio, viestintäjohtaja, Kemianteollisuus ry

Tilaukset tilaajapalvelu@atex.com, puh. 03 4246 5340, auki klo 8–16 Kestotilaus 95 € + alv. 10 %. Kouluille 19 € + alv. 10 %

Osoitteenmuutokset

Kemian Seurojen toimisto, puh. 050 458 3394 toimisto@kemianseura.fi

Toimitus | Era Content

Vastaava toimittaja Eero Anhava Sisältöjohtaja Ulla Veirto

AD Tuija Tarkiainen / Studio Kiss

Yhteystiedot toimitus@kemia-lehti.fi www.kemia-lehti.fi

Aikakausmedia ry:n jäsen

ISSN 0355-1628 (painettu) ISSN 2670-3521 (verkkojulkaisu)

Painopaikka PunaMusta Oy 2025 | ISO 9002

AINA MUKANA

YKSI KUVA

Kvanttitietokone voisi avittaa vihreän ammoniakin tekoa

VTT:n 50 kubitin kvanttitietokone auttaa molekyylisimulaatioissa. Jukka Ahon tavoite on selvittää nitrogenaasin arvoitus kvanttilaskennalla.

Leeni Peltonen KUVA VTT

Maaliskuussa 2025 Espoossa oli aihetta juhlaan, kun 50 kubitin suprajohtava kvanttitietokone Q50 otettiin tutkijoiden ja yritysten käyttöön. Tähän huipentui VTT:n ja kvanttitietokoneita valmistavan IQM:n nelivuotinen yhteishanke. VTT Q50 on tällä hetkellä Euroopan tehokkain. Muualla maailmassa vastaavia koneita on joitakin kymmeniä.

Kvanttikemiassa käytetään kvanttimekaniikkaa kemian ongelmien ratkaisemiseen. Näin voidaan mallintaa esimerkiksi atomien ja molekyylien käyttäytymistä ja reaktioita.

OTETAAN ESIMERKIKSI lannoitetuotanto. Tuotannolle tärkeää ammoniakkia (NH3) valmistetaan teollisesti Haber-Bosch-menetelmällä, joka vaatii korkeaa lämpötilaa ja painetta eli valtavasti energiaa.

”Luonnossa ammoniakkia kuitenkin syntyy myös huoneenlämmössä. Reaktiota kutsutaan nitrogenaasiksi. Sen täsmällistä mekanismia ei kyetä laskemaan tavallisella tietokoneella, koska se vaatii eksponentiaalisesti skaalautuvaa laskentakapasiteettia. Kvanttitietokoneella se voisi onnistua”, kertoo erikoistutkija Jukka Aho VTT:ltä.

Ahon laskelma on tiettävästi ensimmäinen onnistunut askel tähän suuntaan. Hän valmistelee aiheesta tieteellistä artikkelia.

VTT:n erikoistutkija

Jukka Aho laskee ammoniakin nitrogenaasia Q50:llä.

YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISESTI tuotettu vihreä ammoniakki olisi valtava parannus hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Ammoniakki on yksi maailmassa eniten valmistettavista synteettisistä kemikaaleista. Tuotannosta 80 prosenttia menee lannoiteteollisuuteen.

Ammoniakki voisi olla vihreä vaihtoehto myös laivojen polttoaineeksi. VTT:llä kehitetään ammoniakin tuotantoketjun teknologiaa monien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kvanttitietokoneella tehtävä molekyylisimulaatio voi laajasti ottaen vähentää tarvetta laboratoriokokeille ja ratkaista hankalia ongelmia esimerkiksi lääkkeiden kehityksessä.

”Uskon että minun työurani aikana tämä on jo todellisuutta”, Jukka Aho sanoo.

Tältä näyttää Q50-kvanttitietokoneen jäähdytysratkaisu, kryostaatti. Se tarjoaa suojatun ympäristön, jossa kvanttiprosessori toimii häiriöttä. Lämpötila putoaa kerros kerrokselta alaspäin. Ylin kerros on huoneenlämpöinen. Alinna sijaitsee kvanttiprosessori muutaman kymmenen millikelvinin lämpötilassa, joka on kylmempi kuin avaruuden keskimääräinen lämpötila. Kryostaatti on pinnoitettu kullalla, koska kulta johtaa lämpöä ja sähköä erinomaisesti sekä ehkäisee ruostumista. Normaalisti kryostaatti sijaitsee suojakuoren sisällä.

Treasures from the forest

Jos farkut on tehty vain puuvillasta ja metallit voidaan poistaa, ne ovat hyvää ainesta uusiksi tekstiileiksi.

TEKSTI Miia Vatka KUVA Istock

Tekstiilijätteessä muhii miljardibisnes, mutta…

Tulevaisuudessa tekstiilijätteen uusiokäyttö on jopa muovia tehokkaampaa.

Teknologia kehittyy, mutta sääntely jarruttaa.

SUOMESSA HYLÄTÄÄN vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä. Jokaiselta suomalaiselta sitä putkahtaa keskimäärin 10–20 kiloa vuodessa ja nimenomaan vaatteina. Yritykset ja laitokset hylkäävät erityisesti lakanoita, pyyhkeitä, työvaatteita ja tuotannon leikkuujätettä. Yritysjäte hyödynnetään paremmin kuin kansan tekstiilit. kertymä. Maailmassa prosentti tekstiileistä kierrätetään takaisin tekstiiliksi. Jätteessä muhii kuitenkin miljardibisnes, sillä tekstiilikuidun kilohinta liikkuu 2–3 euron välillä. Liiketoimintapotentiaalia alalla siis on.

TEKSTIILIJÄTTEEN tehokkaampaan kierrätykseen on pyritty EU:n tasolla

pitkään valmistellulla jätepuitedirektiivin muutoksella. Se velvoittaa tekstiilialan yritykset vastaamaan kierrätyksen järjestämisestä.

”Suomessa teknisiä tuotantovälineitä tähän jo olisi, mutta organisaatiotaso on vasta rakennusvaiheessa. Saksassa ja Ranskassa organisaatiomalli on olemassa, mutta tuotantokapasiteetti on niissä Suomea jäljessä”, VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin konkretisoi sääntelydirektiivin käyttöönoton ongelmia.

Myös uusiokäyttötekstiilien standardointi on vielä kesken. Materiaalin koostumus asettaa haasteita.

”On tiedettävä, mitä tekstiili sisältää, jotta sen pystyy käyttämään uudestaan. Esimerkiksi heikkolaatuisia ja koostumukseltaan sekalaisia pikamuotitekstiilejä on vaikea kierrättää kannattavasti. Myös tekstiilien isot siirtokuviot, brodeeraukset ja paljetit ovat ongelmallisia”, Harlin kertoo.

KIERRÄTYKSEEN tarvittavien tuotantolaitosten suunnittelu, luvat ja

Merkittävimmät teknologiat

KUITUMEKAANINEN KIERRÄTYS

l Kerätty ja lajiteltu tekstiilijäte avataan karstaamalla kangas ja lankarakenne kuiduiksi.

l Kuiduista voi valmistaa tekstiiliä.

l Toteutuu parhaiten vuokraja työvaatteissa.

l Päätoimijana Suomessa Rester.

KEMIALLINEN KIERRÄTYS

l Tekstiilin kuidut puretaan ja rakennetaan uudelleen polymeeri- ja jopa monomeeritasoa myöden.

l Teknistä valmiutta puuvillan kemialliseen kierrätykseen on, mutta toteutus on alkutekijöissään.

l Suomalainen Infinited Fiber Company suunnittelee ensimmäistä tuotantolaitosta Kemiin.

l Polyesterin kemiallinen kierrätys tutkimusvaiheessa.

rakentaminen vievät aikansa. Harlin arvioi, että jätepuitedirektiivin edellyttämät toimet olisivat käytössä vuonna 2030.

Ihannetilanteessa tekstiilijätteen kierrätysprosentti kasvaa nykyisestä huimasti.

”Muovijätteestä jo 20 prosenttia menee uusiokäyttöön, 50 prosenttia tavoitellaan. Tekstiilijätteellä on hyvät edellytykset päästä samaan, jopa parempaan”, Harlin arvioi.

Vielä joskus kauppojen seinissä onkin myös tekstiilinpalautusautomaatti. Kuluttaja saa tekstiilijätteestä pantillisten pullojen tapaan ehkä jopa rahaa.

Milloin tulevat MOFmateriaalien sovellukset?

SUSUMU KITAGAWAN, Richard Robsonin ja Omar M. Yaghin kemian Nobel-palkinnot eivät tulleet puskista Aalto-yliopiston epäorgaanisen kemian professorille Maarit Karppiselle. MOF-kemia on ollut jo vuosia Nobel-arvailujen kärkisijoilla.

”Valinta kuitenkin vähän yllätti, sillä MOFilla ei vielä ole varsinaisia kaupallisia sovelluksia. Edellinen epäorgaanisten materiaalien Nobel-palkinto liittyi Li-ioniakkumateriaaleihin, joista tuli kaupallinen tuote jo vuonna 1991 ja Nobel vasta 2019.”

Palkintojen perustelupuheissa viitattiin, että MOF-materiaalien avulla voitaisiin ratkaista jopa ilmastonmuutoksen ongelmia. Karppinen toteaa, että materiaaleilla on lähes rajattomat räätälöintimahdollisuudet, mutta:

”Merkitystä ihmiskunnalle voi arvioida vasta sitten, kun näemme, mitkä MOF-materiaaleille ehdotetuista sovelluksista pystytään oikeasti toteuttamaan.”

Havannapaprika ehkäisee ihon ikääntymistä

VTT ON LÖYTÄNYT UUSIA, tehokkaita kasvipohjaisia ainesosia kosmetiikkateollisuuden käyttöön.

Tutkimuksessa noin 25 kasviuutetta osoittautui lupaaviksi ihonhoitoaineiksi. Vaikutukset ihon ikääntymisen ja tulehduksien ehkäisyyn todennettiin tieteellisesti.

Löydökset ovat osa EU:n rahoittamaa ja VTT:n koordinoimaa InnCoCells-hanketta, joka on laajin tähän asti tehdyistä kasvipohjaisten kosmetiikka-ainesosien tieteellisistä tutkimuksista.

Merkittävimpiä löydöksiä ovat Cochlearia danica (tanskankuirimo), Capsicum chinense (havannapaprika) ja Ocimum basilicum (basilika) -kasvien soluviljelmistä saadut uutteet.

Uutteet ovat paitsi tehokkaita myös ekologisesti kestäviä tuottaa. Ne arvioitiin liiketaloudellisesti potentiaalisiksi.

Hanketta koordinoi VTT:n Senior Advisor Kirsi-Marja Oksman-Caldentey

What brings an Egyptian chemistry student to Finland? Heavy metal and a PhD in pharmaceutical chemistry. At the Lindau Nobel Laureate Meeting, Mai Soliman learned one key lesson: follow inspiring work, not journal prestige.

TEKSTI Ulla Veirto KUVA Heidi Strengell Havannapaprika (Capsicum chinense) on paprikoiden sukuun kuuluva chililaji.

Kuva

What’s up? What are you working on these days?

I am writing my first PhD related manuscript. It is going well! It is almost ready to be submitted, and I have started working on the experimental part.

Right now, I am trying to optimize my chemical reactions more. I am working with nanoluciferases to label glycoproteins on the cell surface. So far, the kinetics have been slow, and there have been non-specific interactions.

Recently, you took part in the Lindau Nobel Laureates Meeting for young chemists. What was your biggest takeaway?

Journal prestige does not matter. According to one laureate, about half of the work that won Nobel

prizes in chemistry in the past 25 years was not published in a super prestigious journal.

Many laureates urged researchers to follow inspiring work and take risks. They warned against staying in one place out of comfort, stressing the importance of finding mentors who share your values and interests.

What surprised you the most?

How daring and blunt Nobel laureates were to talk about hard topics that are often avoided, like politics, discrimination, equity, healthcare, diplomacy, climate change and so on.

If you think back to the history of chemistry, who’s your hero?

Currently, because I am working with bioorthogonal chemistry, my

WHO?

MAI SOLIMAN, 28, is a PhD student in pharmaceutical chemistry at the University of Helsinki. Her research focuses on the use of bioorthogonal chemistry and metabolic labelling for the development of an assay that can detect and quantify the endocytosis of nanoparticle–glycoprotein complexes.

heroes would be Carolyn Bertozzi and Morten Meldal. I was very happy to meet Meldal in Lindau. More generally it would be Peter Agre, who discovered aquaporins. This discovery has greatly advanced our understanding of a variety of infectious diseases, such as malaria.

What made you choose Finland?

Heavy metal. When I was a freshman in my BSc at Alexandria University, I discovered a small Finnish metal band, Dark Sarah. I’ve been following Finnish metal bands ever since. When I saw the call for a PhD position in Finland, I of course thought about the project and future opportunities, but I also thought it would be pretty cool to attend the Raskasta Joulua concert for four years straight.

If you were a tool or piece of lab equipment, what would you be?

An electronic lab notebook. You can document your experience, along with the laboratory inventory, and you can crosslink all the data and what is happening inside the lab.

Besides my PhD, I help my colleagues with their experiments and data analysis frequently. I also take care of our group’s inventory in terms of materials and chemicals.

Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma. Uusien lääkkeiden kehittäminen on osoittautunut vaikeaksi.

Nyt keksinnöt syntyvät pienissä startupeissa, eivät isoissa lääkeyhtiöissä. Pelkät markkinatalouden mekanismit eivät enää riitä. Tarvitaan tiedettä, rahaa ja poliittisia ratkaisuja. Tapasimme neljä suomalaista, jotka taistelevat lääkekehityksessä ja käytännön hoitotyössä.

Antibioottien arvaamaton aika

TEKSTI Leeni Peltonen KUVAT Teemu Kuusimurto

Maaperän omat kemistit

Suurin osa käytössä olevista antimikrobisista lääkkeistä on peräisin maaperän bakteereista, aktinomykeeteistä. Ne ovat erinomaisia kemistejä, joiden yhdisteet ovat aarre lääkekehittäjille.

Aktinomykeetit kykenevät valmistamaan kemiallisesti monimutkaisia bioaktiivisia yhdisteitä. Nykyäänkin noin kaksi kolmasosaa bakteerilääkkeistä ja yksi kolmasosa syöpälääkkeistä ovat niiden tuottamia luonnonyhdisteitä tai niiden puolisynteettisiä johdoksia.

”Aluksi se oli helppoa. Mentiin takapihalle kaivamaan vähän maata, löydettiin uusi bakteerikanta ja siitä kehitettiin

antibiootti”, Turun yliopiston biokemian professori Mikko Metsä-Ketelä kuvailee.

Merkittävimpiä aktinomykeettejä ovat Streptomyces-bakteerit, jotka elävät maaperässä ja kasvavat sienien tapaan rihmastoina. Niiden tuoksu on kaikille tuttu, tuoreen maaperän haju.

Lääkkeitä valmistetaan yhä niin, että suuria määriä bakteereja kasvatetaan bioreaktoreissa, minkä jälkeen haluttu molekyyli eristetään.

”Maaperän bakteereista voidaan edelleen löytää monia uusia yhdisteitä. Uudet tekniikat kuten bakteerin genomin muokkaus tai sekvensointi auttavat löytämään uusia potentiaalisia molekyylejä. Uusia luonnonyhdisteitä etsitään myös harvinaisista ympäristöistä kuten vaikkapa sukkulamadon suolistosta”, Metsä-Ketelä kertoo.

Monta tapaa keksiä uusi molekyyli

Luonnollisen antibioottituotannon rinnalla uusia lääkeaineita etsitään myös muilla tavoin. Esimerkiksi vuosina 1981–2019 markkinoille tulleista 130 mikrobilääkkeestä 36 on synteettistä alkuperää,

Professori Mikko Metsä-Ketelän tutkimusryhmä keskittyy tehokkaiden luonnonyhdisteiden etsimiseen.

Vaihtoehtoisia lähestymistapoja uusien antibioottien kehittämiseen

Mallinnus

Biosynteesireitin muokkaus

Antibiootteja voidaan yhä löytää kasvattamalla luonnosta löydettyjä bakteerikantoja laboratoriossa ja tutkimalla niiden tuottamia luonnonyhdisteitä.

Tietokoneavusteisessa suunnittelussa kehitetään molekyylejä, jotka sitoutuvat vaikutuksen kohteena olevaan proteiiniin ja estävät sen toimintaa. Lähestymistapa nojaa vahvasti orgaaniseen kemiaan. Uusien antibioottien suunnittelussa käytetään myös paljon tekoälyä.

Mikrobin genomissa oleva geeniryväs vastaa luonnonyhdisteiden tuotosta. Synteettisen biologian avulla geenit voidaan ohjelmoida uudelleen tuottamaan uusia yhdisteitä. Geenejä voidaan poistaa, muokata tai lisätä, minkä seurauksena biosynteesireitin tuottaman yhdisteen rakenne muuttuu.

Hiljaisen geeniryppään aktivaatio

Eksoottiset ympäristöt

Metagenomiikka

genomeista löytyvistä geeniryppäistä on hiljaisia laboratorio-olosuhteissa. Luonnossa mikrobit kohtaavat muita organismeja ja kemiallisia signaaleja, joiden perusteella mikrobit päättävät, mitkä biosynteesireitit kannattaa aktivoida. Hiljaisten geeniryppäiden aktivoimiseen laboratorio-oloissa on kehitetty useita menetelmiä.

Harvinaisia mikrobikantoja ja uusia luonnonyhdisteitä voidaan edelleen löytää tutkimalla eksoottisia ympäristöjä, kuten suoliston mikrobiomia, merien syvänteitä tai arkeologisia näytteitä. Tekoälyn avulla on löydetty mammutusiini villamammutin DNA:sta.

Valtaosaa maaperän mikrobeista ei pystytä kasvattamaan laboratoriossa. Maaperästä voidaan eristää suoraan DNA:ta ja tutkia, sisältääkö DNA uudentyyppisiä mielenkiintoisia geeniryppäitä. Synteettisen biologian avulla nämä geenit voidaan yhdistää ja ilmentää malliorganismissa luonnonyhdisteiden tuottamiseksi.

11 luonnonainetta ja 78 luonnonaineista johdettua yhdistettä.

Metsä-Ketelän tutkimusryhmä keskittyy luonnonyhdisteiden etsimiseen.

”Olen edelleen optimistinen, että uusia antibiootteja voidaan kehittää. Tutkimusta tehdään valtavasti eri puolilla maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa, Kiinassa ja vaikkapa Saksassa.”

Genomisekvensoinnin avulla on saatu selville, että bakteereilla on huomattavasti suurempi kyky tuottaa erilaisia yhdisteitä kuin aikaisemmin on luultu. Se on niiden kemiallista sodankäyntiä.

Taustalla politiikka ja talous

Markkinatalous ei tällä hetkellä toimi uusien antimikrobisten lääkkeiden kohdalla. Niiden kehittäminen on kallista ja aikaa vievää.

Jos ja kun uusi lääke onnistutaan viemään myös ihmiskokeiden läpi, tuote on niin kallisarvoinen, että se laitetaan visusti lääkevaraston hyllylle.

Siellä se saa odottaa infektiota, johon mikään muu lääke ei enää tehoa. Ja jos tällaista lääkettä käytetään, potilas toivottavasti paranee, eikä tarvitse lääkettä enää sen jälkeen.

”Kaupallisesti antimikrobilääkkeet eivät siksi ole lääketeollisuudelle kiinnostavia, kuten vaikkapa kolesteroli- tai diabeteslääkkeet, joita potilas tarvitsee koko loppuikänsä, kun ne kerran on määrätty.”

Koska globaali tarve uusille lääkkeille on valtava, valtiot, EU ja WHO sekä monet säätiöt ovat entistä merkittävämmässä roolissa.

Tässä on tapahtunut suuri muutos, Metsä-Ketelä sanoo.

”Julkinen sektori on aina tukenut tutkimusta. Perinteisesti on ajateltu, että tämän jälkeen yritykset tuovat tuotteita markkinoille. Jos yritykset eivät siihen pysty, tämäkin tehtävä jää julkisen sektorin harteille.”

Tutkimuksen tukemisen lisäksi julkisen sektorin pitää siis pystyä myös kaupallistamaan tutkimustulokset itse.

”Tämä on merkittävä muutos ja tie eteenpäin. Saksassa on jo perustettu antibioottien tuottoon keskittyviä instituutteja.”

Siirtyykö uusien lääkkeiden tuottaminen yhteiskunnan tehtäväksi?

TIMO VAARA

Herkistin lähti

Otaniemestä maailmalle

Veljekset Martti ja Timo Vaara kehittivät NAB741polymyksiinin, jolla voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hoitaa superbakteerien aiheuttamia hengenvaarallisia tauteja.

Suuri päivä koitti kesäkuussa 2025. Martti ja Timo Vaaran perustama yritys Northern Antibiotics solmi lisenssisopimuksen Procaryotics Inc. -yhtiön kanssa.

Jatkossa amerikkalaisyrityksellä on oikeus kehittää, kaupallistaa ja valmistaa gramnegatiivisia bakteereita vastaan kehitetyn antibiootin herkistintä NAB741:tä.

Tämä oli huipennus kahden lahjakkaan veljeksen kehitystyölle.

”Surullista vain oli, ettei Martti ehtinyt nähdä tätä. Kävin hänen haudallaan samana päivänä, kun sopimus julkistettiin”, Timo Vaara kertoo. Martti Vaara menehtyi vuonna 2021.

Vuosikausien työn tulos on polymyksiini-johdannainen, joka lisää tiettyjen bakteerien ulkoisimman solukalvon läpäisevyyttä. Yhtä aikaa antibiootin kanssa annosteltuna se parantaa merkittävästi lääkkeen tehoa.

Kaksi aminoryhmää vähemmän

Polymyksiini B on vanha antibiootti, jonka käytöstä pitkälti luovuttiin 1960-luvulla. Silloin sen havaittiin olevan munuaisille myrkyllinen. Martti Vaaran keksintö, polymyksiinin uusi versio, oli ratkaiseva, koska siinä tällaiset ongelmat olivat minimaalisia.

Uusi versio syntyi poistamalla vanhasta kaksi aminoryhmää. Martti Vaara piirsi molekyylin vuonna 1985.

”Oivalluksen Martti sai varmaan jollakin linturetkistämme, ja sitten aloimme testata sitä. Teimme solutason munuaistoksisuuskokeita, ja 41. versio osoittautui parhaaksi. Polymyksiinillä on viisi posi-

”Tällä

eivät rikastu tutkijat eivätkä lääkeyhtiöt.”

sestä törmäsi seinään. Jos herkistintä käytettäisiin minkä tahansa antibiootin kanssa, kuten Spero Therapeuticsissa suunniteltiin, se olisi pitänyt testata ihmiskokeilla jokaisen kanssa erikseen.

Se oli sekä teknisesti että taloudellisesti mahdotonta.

”Tärkeintä oli, että SPR741 osoittautui erittäin hyvin siedettäväksi, pitkälti yli kymmenen kertaa paremmaksi kuin lähtökohtana ollut polymyksiini.”

Pörssiyhtiö lopetti kehitystyön ja palautti polymyksiinijohdannaisen suomalaisveljeksille. Noin viiden viime vuoden ajan kehitystyö on edennyt suuntaan, jota nyt jatketaan Procaryoticsissa.

Herkistintä testataan yrityksen kehittämien kolmen uuden antibiootin kanssa, joilla kullakin on lupaavasti uusi antibakteerinen vaikutusmekanismi.

Timo Vaara kertoo, että hänen veljensä Martti sai molekyylioivalluksen yhteisellä linturetkellä.

tiivista varausta. Kun niistä kaksi tiputettiin pois, aine oli vähemmän toksista.”

Kehittäjän karu arki

Northern Antibiotics on toiminut Otaniemessä, jossa sillä oli kahden työpöydän toimistohuone. Omaa laboratoriota ei ole, vaan kaikki molekyylit, testaukset ja eläinkokeet on tehty laboratorioissa ja tiedeyhteisöissä eri puolilla maailmaa. Merkittävä aiempi kumppani on ollut yhdysvaltalainen Spero Therapeutics, jonka kanssa yhteistyö päättyi vuonna 2019 ensimmäiseen kliinisiin eli ihmisillä testattavaan vaiheeseen. Tuolloin molekyyli oli nimetty SPR741:ksi. Haave eräänlaisen yleisherkistimen kehityk-

Jos kaikki menee hyvin, Procaryoticsin kanssa kehitettävällä NAB741:llä hoidetaan vaarallisia tauteja, kuten virtsatieinfektioita, jotka voivat kehittyä tappaviksi verenmyrkytyksiksi. Se tehoaa superbakteereihin, kuten Escherichia coliin ja Klebsiella pneumoniaeen.

Kukaan ei rikastu

Professori Martti Vaara oli tunnettu paitsi väsymättömänä mikrobiologian tutkijana myös HYKS:in ylilääkärinä. Hän johti Huslabin kliinisen mikrobiologian osastoa, josta jäi eläkkeelle vuonna 2016.

”Martti tiesi bakteriologiasta kaiken. Hän oli meidän yrityksessämme aivot, minä hanslankari.”

Timo Vaara on itse tehnyt pitkän työuran mikrobiologina muuan muassa Alkossa ja biotekniikan yrityksissä.

Hän ei lähde ennustamaan, milloin heidän kehittämäänsä molekyyliä sisältävä uusi lääke voisi olla käytössä ja markkinoilla.

”Tärkeintä on, että tiede menee eteenpäin. Tällä eivät rikastu tutkijat eivätkä lääkeyhtiöt, mutta tämä vain yksinkertaisesti täytyy tehdä, täytyy!”

Antibioottikuurilla on pitkä jälki. Se vaikuttaa potilaan tuleviin infektioihin ja myös muiden hoitoon, Asko Järvinen muistuttaa.

”Hiljainen pandemia etenee vääjäämättä”

”Antibioottiresistenssi leviää kuin pandemia. Sairaalassa se on otettava huomioon joka päivä. On pakko löytää ratkaisuja”, sanoo HUS Tulehduskeskuksen vs. toimialajohtaja Asko Järvinen.

HUSin tulehduskeskuksessa uusia, kehittyneitä mikrobilääkkeitä pidetään koko ajan varalla.

”Niitä pitää olla saatavilla, koska tarve tulee – jos tulee – äkillisesti. Lääkkeitä käytetään vain äärimmäisessä hädässä. Kun ne on käytetty, vaihtoehtoja ei enää ole”, Asko Järvinen sanoo.

Toistaiseksi Suomessa ja Skandinaviassa ongelma on pieni. Ei tarvitse mennä kauas, kun todellisuus on aivan toisenlainen.

”Eteläeurooppalaisissa sairaaloissa valtaosa gramnegatiivisista bakteereista on bakteereille resistenttejä. Siellä sairaalaan joutuminen aiheut-

ASKO JÄRVINEN

”Ei kannata joutua moottoripyöräonnettomuuteen Kreikassa ja päätyä leikkaukseen.”

taa ison riskin saada vaikeasti hoidettava, jopa kohtalokas infektio. Kärjistäen voi sanoa, että ei kannata joutua moottoripyöräonnettomuuteen Kreikassa ja päätyä leikkaukseen.”

Gramnegatiivisella bakteerilla on kaksi suojakalvoa antibiootteja vastaan Siksi ne ovat hankalia.

Tavallinen luunmurtuma tai pienikin leikkaus voi johtaa infektioon, jota ei pystytä parantamaan. Jos sairaalassa saa antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin aiheuttaman yleisinfektion, riski menehtyä on selvästi suurempi kuin tavallisen, antibiooteille herkän bakteerin kohdalla.

Esimerkiksi MRSA-infektioissa kuolleisuus on noin 30 prosenttia, kun taas herkän bakteerin aiheuttamissa infektioissa se on noin 20 prosenttia.

Britanniassa joudutaan käyttämään jo päivittäin lääkkeitä, jotka Suomessa varataan vielä vain vaikeimpien tapausten hoitoon.

Suomessa oltu kurinalaisia

Sairaalahoitoon ulkomailla joutuneiden matkailijoiden myötä resistentit bakteerit kulkeutuvat kaikkialle.

Uusi havainto on, että sota-alueilta tuoduilta, sairaalassa hoidetuilta potilailta löytyy lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita ja vaikeita infektioita.

Suomessa antibioottien käyttö on ollut vähäisempää ja kurinalaisempaa kuin monessa muussa maassa: on noudatettu yleistä ohjeistusta välttää turhia kuureja.

Tämä koskee sekä ihmisten hoitoa että tuotantoeläimille tuotannon

tehostamiseksi syötettyjä lääkkeitä. Myös viileä ilmasto ja korkea hygieniataso ovat viivästyttäneet bakteerien holtitonta muuntumista.

Lisää kuolemia ja kustannuksia

WHO:n arvion mukaan vuonna 2019 kuoli suoraan antibioottiresistenssin vuoksi 1,27 miljoonaa ihmistä. Välillisesti se vaikutti 4,95 miljoonan ihmisen kuolemaan.

Ennusteen mukaan maailmassa kuolee 2050-luvulla vuosittain 10 miljoonaa ihmistä vastustuskykyisten bakteerien vuoksi, siis yhtä paljon kuin syöpään. Ne lisäävät komplikaatioita ja kustannuksia.

”Suomessa arvioidaan, että antibioottiresistenssi lisää hoitokuluja yhdellä eurolla henkeä kohden, kun sen arvioidaan Etelä-Euroopassa olevan satoja tai jopa tuhansia euroja per potilas. Asia pitää ottaa huomioon esimerkiksi sairaaloita rakennettaessa. Poliitikot eivät ole vielä heränneet tähän, vaikka olisi syytä.”

Koska bakteerit muuntuvat, pitää aina miettiä myös hoidon laajemmat vaikutukset.

Jokaisella käytetyllä antibioottikuurilla on vaikutus siihen, miten potilaan seuraava infektio saadaan hoidettua – ja kaikkien muiden infektiot.

”Parasta olisi antaa aina mahdollisimman täsmällinen eli kapeasti tiettyyn bakteeriin tehoava lääke. Onneksi diagnostiikka kehittyy koko ajan, mutta se on vielä kallista ja hidasta.”

”Meillä uusia mikrobilääkkeitä käytetään vain äärimmäisessä hädässä.”

Nenän eritteitä ja homeita

l Antibioottien historia alkaa vuodesta 1928, kun skotlantilainen Albert Fleming unohti petrimaljan laboratorion työpöydälle. Hän oli tutkinut oman nenänsä eritettä, joka sisälsi stafylokokkibakteereja. Viljelmä oli parin viikon poissaolon aikana homehtunut ja mennyt pilalle.

l Tutkiessaan näytettä Fleming kuitenkin huomasi bakteerien kasvun keskeytyneen homeen ympärillä. Hän päätteli, että homeen erittämä toksiini oli estänyt bakteerien kasvun, ja tästä oivalluksesta sai alkunsa penisilliinin kehittäminen.

l Ensimmäisen kerran sillä hoidettiin potilasta 1941, ja toisen maailmansodan jälkeen penisilliinin massatuotanto alkoi pelastaa potilaita monilta siihen asti tappavina tunnetuilta taudeilta, kuten turberkuloosilta ja keuhkokuumeelta.

l Useimmat edelleen käytössä olevat antibiootit kehitettiin 1950–1970-luvulla, mutta sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Uudet lääkkeet ovat usein noiden löydösten muunnelmia.

Hankkeita, yhteistyötä

l Isot lääketehtaat ovat pitkälti jättäneet antibioottien kehittämisen, ja kehitys tapahtuu akateemisen maailman lisäksi etenkin pienissä yrityksissä. Lääketeollisuuskin tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa.

l EU:n ja EFPIA:n (European Federation of Pharmaceutical Industries and Associations) rahoittamassa IMI-ENABLE-hankkeessa (European Gram-Negative Antibacterial Engine) etsittiin uusia antibiootteja gramnegatiivisia bakteereja vastaan. Hanke on kuusivuotinen.

l Gramnegatiiviset bakteerit ovat erityisen hankalia kohteita antibiooteille kaksinkertaisen solukalvonsa vuoksi. Hankkeessa oli mukana myös suomalainen Northern Antibiotics -yritys.

l ENABLE-hankkeen tutkimuksen kohteena olivat Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae, Pseudomonas aeruginosa ja Acinetobacter baumannii -bakteerit.

l Hankkeen tavoitteena oli luoda tehokas, johtolankamolekyylejä kehittävä tutkimusympäristö ja saada ainakin yksi lääkeainekandidaatti vaiheen I kliinisiin kokeisiin.

l Hankkeessa onnistuttiin viemään yksi gramnegatiivisiin bakteereihin tehoava antibioottimolekyyli terveillä koehenkilöillä tehtyihin ensimmäisiin vaiheen I tutkimuksiin.

l ”Oxfordin yliopiston European Lead Factory -yhdistekirjastosta löytämät uudentyyppiset metallobeetalaktamaasi (MBL) inhibiittori-indolikarboksylaatit pääsivät lääkeainekandidaattivaiheeseen, joka edeltää kliinisiä tutkimuksia”, kertoo tutkimuksessa mukana ollut lääkekemian dosentti Paula Kiuru Helsingin yliopistosta.

l MBL-inhibiittorit eivät itse tapa bakteereita, mutta ne estävät resistenttejä MBL-entsyymejä hajottamasta beetalaktaamiantibiootteja.

l Synteettiset pienmolekyylit ovat edelleen potentiaalisia mikrobilääkkeitä, ja tänä vuonna FDA hyväksyi uudentyyppisen suun kautta otettavan gepotidasiinin virtsatietulehduksen hoitoon. Ruotsin valtio on panostanut antimikrobitutkimukseen Suomea enemmän, ja siellä tutkimus jatkuu ENABLE-2 projektissa.

Lupaava lääke heikentää bakteerien puolustusta

Aalto-yliopistosta ponnistanut startup Arivin Therapeuticsin kehittämä lääke Viri-01 yltää pian ihmiskokeisiin. Hengitettävä lääke estää bakteerien keskinäistä viestintää ja suojaavan liman eritystä. Se voisi toimia myös ennalta ehkäisyssä.

Toksikologiasta väitelleen Tuula

Heinosen uraan on mahtunut lääkekehitystä monessa eri tehtävässä. Hän on ollut muun muassa mukana kehittämässä lääkkeitä sydänsairauksiin ja Parkinsonin tautiin.

Nyt hänen päätyönsä on startup-yhtiö Arivin Therapeutics, jonka kotipesä on Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu. Professori Markus Linderin tutkimusryhmässä kehitettiin uusi mekanismi, jolla antibioottiresistenssiä ehkäistään vaikuttamalla bakteerin puolustusjärjestelmiin.

Arivin therapeuticsin toimitusjohtaja Christopher Jonkergouw väitteli Linderin tutkimusryhmästä. Heinonen vastaa Arivin Therapeuticsin molekyylien lääkekehitysvaiheesta, johon kuuluvat myös turvallisuustutkimukset.

Bakteerit käyttävät joukkovoimaa

Mitä enemmän bakteerit altistuvat antibiooteille, sitä enemmän ne käyvät vastahyökkäykseen. Niin sanotut virulenssitekijät ovat bakteerien hyökkäys- ja puolustautumismekanismeja. Bakteerit jakautuvat ja lisäksi erittävät ympäristöönsä signaalimolekyylejä, joiden avulla se tunnistaa muut paikalle kerääntyneet bakteerit.

Bakteerit eivät kehitä vastustuskykyä

TUULA HEINONEN

”Pienet, innovatiiviset yritykset ovat avainasemassa, kun etsitään uusia lähestymistapoja antibioottiongelman ratkaisemiseen”, Tuula Heinonen sanoo.

Kyse on joukkovoimasta taudin aiheuttamiseksi: yksi bakteeri ei siihen pysty.

”Meidän tuoteinnovaatiomme estää tätä bakteerien keskinäistä kommunikaatiota ja siten vähentää bakteerien taudinaiheuttamiskykyä”, Heinonen kertoo.

Toinen bakteerien suojautumiskeino on erittää limaa, ns. biofilmiä, joka suojaa sitä esimerkiksi ihmisen immuunipuolustukselta ja antibiooteilta. Arivinin tuote vaikuttaa myös tähän estämällä liman muodostumista ja hajottamalla sitä.

Viri-01 herkistää antibioottien vaikutukselle

Pian ihmiskokeisiin eli kliiniseen vaiheeseen etenevä Viri-01 sisältää siten kaksi eri vaikutusmekanismia, jotka molemmat lisäävät antibioottien tehoa ja heikentävät bakteerien taudinaiheuttamiskykyä.

”Tuotteemme herkistää antibioottien vaikutukselle, ja se toimii niiden bakteereiden kanssa, myös resistenssin kehittäneiden, joilla ovat nämä puolustusmekanismit. Kun bakteerin puolustusmekanismit heikkenevät, antibiootti pääsee tappamaan sen.”

Koska Arivinin tuote ei kytkeydy vain tiettyihin bakteereihin, sen käyttömahdollisuuden ovat laajat.

Arivinin tuote tähtää erityisesti kolmen gramnegatiivisen bakteerin aiheuttamiin vakaviin sairauksiin: Acinetobac ter baumannii, Klebsiella pneumoniae ja Pseudomonas aeruginosa. Ne ovat kaikki WHO:n vaarallisimpien bakteerien listalla ja kuuluvat monille antibiooteille resistentteihin bakteereihin.

Arivin Therapeuticsin tuotteesta voivat hyötyä erityisesti kystistä fibroosia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat.

Koska hoito ei tapa bakteereja vaan heikentää niiden puolustusmekanismeja eli estää niiden keskinäisen viestinnän ja biofilmin muodostumista, bakteerit eivät myöskään tutkijoiden mukaan kehitä sille vastustuskykyä.

Yhteistyö on tärkeää

”Antibioottiresistenssi on niin hankala ongelma, ettei kukaan tai mikään toimi ja ratkaise yksin. Siksi mekin olemme mukana tärkeissä eurooppalaisissa yh teenliittymissä.”

Beam Alliance on eurooppalaisten bio tekniikan yritysten yhteenliittymä, jonka suomalaisena koordinaattorina Arivin Therapeutics toimii.

Yritys valittiin myös yhtenä lupaavim mista tulokkaista INCATE-kehitysohjelmaan, joka on alan huippuyritysten muodostama yhteisö. n

Tuote ei kytkeydy vain tiettyihin bakteereihin, joten käyttömahdollisuudet ovat laajat.

Tulevaisuuden tutkija Risto Linturi sanoo, että Suomessa kannattaa herätä humanoidirobottien kehitykseen ja hypätä alalle mukaan.

Teemu Kuusimurto kuvasi Linturin ja käsitteli kuvan tekoälyn avulla.

Humanoidirobotit tulevat

Ihmisen muotoisten robottien kyvyt kasvavat tekoälyn kehittymisen myötä, ja kehityksen vauhti on käsittämätön.

Risto Linturi arvioi, että 2030-luvulla valmistusmäärät voivat olla huomattavia. Mitä siis on odotettavissa?

Ulla Veirto KUVAT Teemu Kuusimurto ja Istock

Viime keväänä huomiota ja kummastusta herätti Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan teettämä raportti Humanoid robots from now to 2040’s. Raportin tekijäkuntaan kuuluu teknologian asiantuntija Risto Linturi. Hän on tietokirjailija, tulevaisuuden tutkija ja luennoitsija niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Yritysmaailmassa hän on ollut monessa mukana, niistä merkittävin hänelle itselleen on perheyritys R. Linturi Oyj. Monella meistä oli takavuosina kirjahyllyssään Linturin kirjoittama MS‑DOS PC‑DOS käyttäjän opas. Tänä syksynä ilmestyi Linturin ja Kari Angerian paperille painettu kirja Elä män tarkoitus ja tekoäly! – Tarinoita ihmisyyden rajalta (Basam Books). Miehet pohtivat teoksessa, miten ihminen säilyttää tarkoituksellisuutensa tekoälyn ja humanoidirobottien tuomassa murroksessa.

1Millaisia ovat ensimmäiset humanoidit ja niiden kyvyt? Kyse on ihmisen hahmoisista roboteista. Tavoitteena on ihmisen kaltainen liikkuvuus. Halvimmissa laitteissa ei ole ihmismäistä kättä joustavasti liikkuvine sormineen. Kyvyt ovat rajoitettuja. Nopeus tai voima ja liikkeiden tarkkuus voivat olla rajallisia.

Roboteille voidaan opettaa osa taidoista valmiina. Opetustapoina ovat muun muassa ihmisen suorittama kauko-ohjaus ja robotin oman tekoälyn suorittama yritysten ja erehdysten sarja virtuaalimaailmassa.

Robotti voi opetella asioita Youtube-videoita katsellen.

Tekoäly kykenee nykyään tuottamaan videoita tekstin mukaan –tämän voi ymmärtää robotin kyvyksi kuvitella, miten jonkin asian voisi tehdä.

2Humanoidirobotit tekevät suorittavan tason tehtävät vaikkapa tehtaissa, rakennuksilla ja maanviljelyssä. Milloin ne ilmestyvät työelämään Suomessa?

Jos pioneerihenkeä riittäisi, olisi mahdollista, että humanoidirobotteja otettaisiin työkäyttöön Suomessakin ensi vuonna. Useiden teollisten yritysten ja logistiikkayritysten pilotit ovat käytössä.

Tänä vuonna valmistusmäärät ovat vähäisiä, enintään tuhansia.

Määrien ennakoidaan nousevan lähes kertaluokalla vuosittain, ja vuonna 2030 niitä voi valmistua satoja tuhansia tai kymmeniä miljoonia.

Haarukka on iso. Ennakointi on vaikeaa nopeassa kasvuvaiheessa, kun yksittäiset ongelmat voivat viivyttää kehitystä.

”Tulevaisuus

ei ole ruusuilla tanssimista. Se on koskenlaskua, jarruttaa ei voi.”

3

Kehittyykö humanoideista ihmistä taitavampia?

Näiden ihmishahmoisten robottien voisi ajatella olevan missä tahansa tehtävässä huonompia kuin juuri siihen tehtävään suunniteltu erikoislaite.

Mutta erikoislaitteen valmistusmäärä saattaa olla tuhat kertaa pienempi ja hinta sen vuoksi kymmenkertainen. Oletuksen mukaan humanoideja valmistetaan ennen pitkää miljardeja.

Vaikka humanoidit eivät ole parhaita mihinkään, ne ovat halpoja ja kykenevät tekemään likimain samat asiat kuin ihminen.

Humanoidirobottien hinta tulee olemaan koosta ja ominaisuuksista riippuen 5 000–100 000 euroa.

Kotitaloustöihin soveltuva robotti saattaa vuonna 2030 maksaa pikkuauton verran.

Robotin paino voi olla 30–100 kiloa, auto painaa yli 1 000 kiloa. Robottien raaka-ainekustannus voi olla paljon pienempi, mikä mahdollistaa halvemman hinnan. Valmistusmäärät määräävät hinnan.

Miten ihmiset elättävät itsensä, jos robotit tekevät työt?

Jos robotit valmistavat tavaroita ja tuottavat ravintoa aiempaa edullisemmin ja tehokkaammin, hyvinvoinnin

voisi kuvitella kasvavan. Ongelmaksi muodostuu se, miten hyvinvointi jakautuu. Kyse on valtarakenteesta.

Todennäköistä murroksissa on, että maailma jakautuu voittajiin ja häviäjiin. Talous horjuu ostovoiman kadotessa, mistä voi seurata toimialojen ja kansantalouksien romahduksia, vallankumouksia, sotia ja massatyöttömyyttä.

Tulevaisuus on kirjoittamaton. Eri yhteiskunnat voivat valita kovin erilaisia polkuja. Polku ilman näitä robotteja ja tekoälyä ei ole sen enempää vauras kuin turvallinenkaan. Se ei ole vaaraton robottienkaan kanssa. Edessä on jännittäviä aikoja.

Tieteeltä odotetaan ratkaisuja ilmasto- ja ympäristöongelmiin. Jos ei ihminen keksi ratkaisuja, voisiko tekoäly hoitaa asian?

Näyttää ilmeiseltä, että tekoäly nopeuttaa selvityksiä, kartoituksia ja osaamisen kehitystä. Kun tekoäly yhdistetään kvanttitason molekyylimalleihin, tekoäly voi tehdä virtuaalisia kokeita erilaisilla yhdisteillä.

Virtuaalimaailmassa kokeiluja voi tehdä lukemattoman määrän samassa

ajassa kuin ihminen tekee yhden kokeen reaalimaailmassa.

Tekoäly kykenee jo ennakoimaan proteiinirakenteita ihmisiä paremmin. Se pystyy suunnittelemaan koeasetelmia ja kiinnostavia tutkimuskysymyksiä. Tekoäly tulee nopeuttamaan tutkimusta kaikilla aloilla.

Tutkijoiden huomio kohdistuu maapallon visaisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuun. Esimerkiksi aurinkopaneelit ja tuulivoimalat, akut ja vetykennot tehostuvat koko ajan.

6Pysyvätkö tekoäly ja humanoidit ihmisen hallinnassa vai kääntyykö asetelma toisin päin?

Tekoäly ja humanoidit ovat ihmisten hallinnassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että rikollisetkin ovat ihmisiä. Diktaattori tai mafia voi työllistää tekoälyn tai robotin, hakkeri saattaa kaapata kokonaisen robottiarmeijan. Tekoäly voi opettaa turhautuneille ihmisille, miten valmistetaan hermomyrkkyjä keittiössä.

Tulevaisuus ei ole ruusuilla tanssimista. Se on koskenlaskusta. Jarruttaa ei voi, kun kanootti täyttyy vedellä. Sen sijaan on melottava, varottava ki-

Tekoäly osallistui humanoidiraportin tekoon

EDUSKUNNAN TULEVAISUUSVALIOKUNNAN Humanoid robots from now to 2040’s -julkaisun tekoon osallistui kaksi selvityshetken parasta tekoälyä (Claude 3.5. Sonnet ja GPT o1-malli).

”Yksi selvityksen tarkoituksista oli selvittää, miten tekoäly suoriutuu uusien teknologioiden yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissa”, Risto Linturi kertoo.

Tulevaisuusvaliokunnan johdolla on kehitetty Radical Technology Inquirer eli RTI-menetelmä, jolla arvioidaan uuden teknologian vaikutuksia yhteiskuntaan. Tekoälyt tuottivat listan ennakoituja vaikutuksia RTI-menetelmän jaottelun mukaan 20 eri arvonluonnin osa-alueella, kuten terveys, ravinto, logistiikka ja vallankäyttö.

”Tämä onnistui tekoälyltä kattavammin kuin vastaavissa tilanteissa ihmisasiantuntijoilta käytettävissä olevassa ajassa.”

”Myös vaikutusten suuruuden arviointiin käytetty menetelmä annettiin ihmisten lisäksi tekoälylle. Se suoritti arviot huolellisemmin kuin aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa tutkijaryhmä oli tehnyt. Tämä oli odotuksia parempi suoritus.”

Raportin tekijäkuntaan kuuluvat myös Frans Björkroth, Maria Jussila, Maria Höyssä ja Taina Eriksson

viä ja toivottava, että kosken jälkeen odottaa suvanto, ei putous.

Miten tekoälyn ja humanoidien kehitys vaikuttaa vaikkapa Afrikan köyhiin maihin, jossa ihmisiä on runsaasti ja väestönkasvu nopeaa?

Humanoidirobotit ovat hyviä opettajia. Ne voivat liikkua rakennetussa ympäristössä ja luonnossa, käsitellä ja tutkia tavaroita sekä osoittaa ja opettaa kädestä pitäen, miten asioita tulee tehdä ja mihin kiinnittää huomiota. Osaaminen lisääntyy.

Tosin alhaisen palkkatason maissa kannustin robottien käyttöön ei ole niin suuri.

Pääsääntöisesti rikkaiden ja köyhien maiden tuottavuuserot vähenevät, ja Afrikka on valtaisten luonnonvarojen maa. Periaatteessa Afrikka kuuluu niihin, jotka hyötyvät eniten. Robotit edistävät paikallista tekemistä. Ne tasaavat köyhien ja rikkaiden eroja, ellei niitä käytetä totalitaarisissa maissa väestön alistamiseen.

Jalkakäytävillä ruokaostoksia kuljettavat pikku robotit ovat söpöjä. Kun tapaamme humanoidirobotin, ajaudummeko pakokauhun valtaan? Mitä annat ohjeeksi ensikohtaamiseen?

Kadulla emme ihan pian tule humanoidirobotteja näkemään, sillä Suomessa tieliikennelaki estää niiden liikkumisen ajoväylällä ja jalkakäytävällä. Ne painavat liikaa. Jos sellaisen jossakin näkee, suosittelen katsomaan varovaisen uteliaasti. Kyse on kokeellisesta teknologiasta, ja virheet ovat mahdollisia.

Millä toimialoilla humanoidikysymys on aito kiinnostuksen kohde Suomessa?

Asiaan ei ole herätty millään alalla. Toivottavasti tilanne korjaantuu.

Perusteknologiaa emme kykene kehittämään, se juna on jo mennyt. Voimme kuitenkin herätä nopeaksi omaksujaksi ja kehittää sovelluksia aloille, joissa meillä on paljon osaamista. Internetin ja mobiiliteknologian varhaisina vuosina Suomi oli paremmin hereillä.

Todellisuus

lähentelee jo tieteisfiktiota

CHAT GPT JA MUUT tekstiä generoivat kielimallit ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet suurta yleisöä lähes tarkalleen kolme vuotta.

Ennen kuin OpenAI:n julkaisi avoimen keskustelubottinsa Chat GPT:n, tekoäly tarkoitti useimmille lähinnä tieteisfiktion robotteja tai enintään Spotifyn suosittelualgoritmia.

Minulle tekoäly tuli tutuksi törmätessäni oppiviin algoritmeihin 1990-luvulla. Samoihin aikoihin tieteisfiktio vei minut mukanaan ja johdatti perustamaan ensimmäisen alan verkkolehden.

Nyt kehitys tuo eteemme sen, mitä tieteisfiktio on tarjonnut jo pitkään: tekoälyä ja ihmismäisiä robotteja.

VIIME AIKOINA UUTISISSA ovat vilahdelleet humanoidirobotit. On ennustettu, että ne voisivat toimia hoivarobotteina vanhuksille, auttaa lasten ja nuorten opetuksessa sekä korvata ihmisiä teollisuuden vaarallisissa töissä.

Elokuussa 2025 Yle uutisoi Probot Oy:stä, joka tuo Suomeen humanoidirobotteja. Toimitusjohtaja Matti Tikanmäki arvioi robottien korvaavan ihmisiä useissa työtehtävissä lähivuosina. Sama arvio on esitetty eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportissa, jota käsitellään Risto Linturin haastattelussa. Yli 300-sivuisessa raportissa minua mietitytti erityisesti kysymys tulevaisuuden työpaikoista. Koneet ovat korvanneet valtavan

määrän ihmisten yksinkertaisista, suorittavista työtehtävistä. Ojia ei enää kaiveta lapiolla, markettien kassoilla ei aina istu myyjiä, ja pankkivirkailijat alkavat olla harvinaisuus, puhumattakaan puhelinvaihteen hoitajista tai kraatareista. Usein väitetään, että vaikka koneet korvaavat ihmisen lihasvoimat, ne tarvitsevat ihmisiä käyttäjikseen.

Humanoidirobottien uskotaan pystyvän työskentelemään huomattavan itsenäisesti. Arvioidaan, että työpaikkoja menetetään merkittävästi.

TIETEISKIRJOISSA robotit, tekoälyt ja monet jo arkipäiväisiksi muuttuneet ihmeet on esitetty tuhon tuojina tai onnen antajina. Tuhoa ja ikuista auvoa ei ole näkynyt.

Aiemmissa teknologisissa murroksissa uusi teknologia on ollut ymmärrettävä: hevosen korvannut juna oli edelleen kulkuneuvo ja kirjan korvannut internet oli edelleen tapa välittää tietoa ihmiseltä toiselle. Mutta mitä on tekoäly, ymmärrämmekö sitä?

Saammeko laajoilta kielimalleilta parempia vastauksia? Vai ovatko ne kuin Nostradamuksen ennustuksia: kuulostavat viisailta mutta eivät osu kohdilleen?

Tuskin mitään näistä.

Varmaa kuitenkin on, että ymmärryksemme osoittautuu rajalliseksi. Robotiikka ja tekoäly kehittyvät käsittämätöntä vauhtia. Muutos saattaa ahdistaa.

Ei pidä lamaantua. On opittava kohtaamaan uutta jatkuvasti. Pian monet asiat, joita emme ole osanneet edes kuvitella, kävelevät meitä vastaan ja toivottavat hyvää huomenta. n

Juri Timonen

FT Juri Timonen on lääkeainekemian dosentti, jonka tutkimusryhmä kehittää tekoälypohjaisia menetelmiä lääkekehityksen nopeuttamiseksi Helsingin yliopiston farmaseuttisessa tiedekunnassa sekä Itä-Suomen yliopiston Farmasian laitoksella. Hän on toiminut mm. Suomen tieteiskirjoittajat ry:n hallituksessa ja Kosmoskynä-lehden päätoimittajana.

Kuva Itä-Suomen yliopisto

Atacaman autiomaa tarjoaa valosaasteettoman näkymän kohti linnunrataa.

Avaruus on molekyylien aarreaitta

Hyytävässä kylmyydessä ja näennäisessä tyhjyydessä

syntyy kemiallisia sidoksia. Astrokemistit pystyvät jäljittämään tähtien välisen aineen tapahtumia laboratorio-oloissa.

James Webb - ja ALMA-teleskoopit tuottavat tutkijoille yhä tarkempaa dataa. Minne kaikkialle elämän perusmolekyylit ovat levinneet? ➝

Kun pimeänä, pilvettömänä talvi-iltana katsahdamme ylös taivaalle, näemme paljain silmin valtavan määrän tuikkivia tähtiä, varsinkin Linnunradan valovyössä.

Tähtien väliin jää paljon tyhjää. Näky hämää. Siellä on tähtienvälistä, interstellaarista ainetta. 90 prosenttia siitä on vetyä, noin yhdeksän prosenttia heliumia ja loppuosa muita raskaampia aineita. Tähtien välisessä aineessa on jäätä, pölykertymiä ja tiheämpiä molekyylipilviä.

Avaruuden tutkiminen on tuottanut yhden kemian Nobel-palkinnon.

Olosuhteet tähtien välissä vaihtelevat ja saattavat olla ankarat, kun kosminen säteily pommittaa harvaa ainetta ja kylmyys on hyytävä, vain muutamia kelvinejä. Lämpötila kuitenkin vaihtelee ja nousee jopa miljooniin Kelvineihin supernovaräjähdysten ympäristöissä.

Hyytävä kylmyys ei äkkiseltään tuntuisi mahdollistavan reaktioita, mutta kylmässäkin aineet yhtyvät toisiinsa ja syntyy kemiallisia sidoksia.

Mikä tähtien välissä kiinnostaa?

Astrokemiassa tutkitaan avaruuden kemiaa monipuolisesti. Tutkijoita kiinnostavat erityisesti ne molekyylit, joita esiintyy tähtienvälisissä molekyylipilvissä ja avaruuden alueilla, joissa syntyy uusia tähtiä ja aurinkokuntia planeettoineen.

Pyrkimys on saada kokonaiskäsitys kemiallisista reaktioista ja prosesseis -

Sisko Loikkanen KUVA Istock

Marsilla kulkeva mönkijä on saanut viitteitä metaanista.

ta tähtien syntysijoilla. Päähuomio on hiiliyhdisteissä, joihin elämä maapallolla perustuu.

Astrobiologit puolestaan etsivät vastausta kysymykseen, millainen kemia on synnyttänyt elämää maapallolle ja löytyykö avaruudesta mahdollisia elämänmerkkejä.

Tutkimus perustuu spektroskopiaan ja laboratoriokokeisiin

Teleskoopit maan pinnalla, satelliiteissa ja avaruusluotaimissa keräävät tutkijoille spektridataa avaruuden kohteista eri aallonpituusalueella.

Uudehkoja tutkimusinstrumentteja ovat muun muassa Chilessä sijaitseva ALMA-teleskooppiverkosto ja Hubble-avaruusteleskoopin seuraaja, vuonna 2021 laukaistu James Webb -teleskooppi.

ALMA kerää Atacaman autiomaassa 66 antennilla dataa millimetri- ja alimillimetrialueella aallonpituuksilla 0,32-3,6 mm. Se tarjoaa näkymän maailmankaikkeutemme äärilaidoille asti, alkuhetkiin. ALMA huomaa sellaisetkin molekyylipilvet, jotka eivät näy näkyvän valon alueella.

James Webb -teleskooppi on jo muutamassa toimintavuodessaan tuottanut hämmästyttävän tarkkoja kuvia galakseista, sumuista ja oman aurinkokuntamme kohteista. Se kerää dataa näkyvän valon alueelta punaisesta päästä aina keski-IR-alueelle asti. Teleskooppidatan tulkinnan lisäksi astrokemistit tekevät laboratoriokokeita, joissa jäljitellään avaruuden oloja. He selvittävät, millaisia yhdisteitä äärioloissa voi ylipäänsä syntyä. Kun reaktiotuotteista ajetaan spektrit ja verrataan niitä avaruudesta saatuun dataan, parhaassa tapauksessa teleskooppidatasta löytyy samanlainen spektri.

Tällaisessa onnekkaassa tapauksessa avaruuden outokin yhdiste voidaan tunnistaa ja varmistaa. Apuna ovat nykyisin tietokonemallinnus, tekoäly ja koneoppiminen.

Maailmankaikkeuden ensimmäinen molekyyli

Maailmankaikkeus sai alkunsa 13,8 miljardia vuotta sitten. Kun alkuräjähdyksen jälkeen avaruus viileni, alkeishiukkasista alkoi muodostua vetyä ja heliumia.

Maailmankaikkeuden ensimmäinen kemiallinen sidos syntyi, kun nämä keveimmät alkuaineet yhtyivät heliumhydridiksi, HeH+. Tämä tapahtui arviolta 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen.

Vuonna 2019 vahvistettiin, että heliumhydridiä on yhä maailmankaikkeudessa. Sitä löydettiin planetaarisesta sumusta NGC 7027 SOFIA -observatoriohankkeessa, jossa avaruutta kartoittava teleskooppi ja mittauslaitteet oli sijoitettu stratosfäärissä lentävään lentokoneeseen.

Jo aiemmin vuonna 2013 oli toisenkin jalokaasun, argonin, hydridiä ArH+ havaittu Rapusumussa.

Vaikka jalokaasut ovat varsin passiivisia ja haluttomia reagoimaan maan pinnalla, avaruuden äärioloissa ne muodostavat kemiallisia sidoksia.

Noin 300 avaruuden molekyyliä tunnistettu

Aivan ensimmäisiä kemiallisesti sidottuja rakenteita onnistuttiin tunnistamaan avaruudesta jo 1930-luvulla. Kyse oli lähinnä pienistä hiiltä sisältävistä radikaaleista.

Noihin aikoihin pohdittiin, voivatko isohkot molekyylit lainkaan säilyä ehjänä avaruuden äärioloissa. Sittemmin niitäkin on löydetty.

Tähän mennessä avaruudesta on tunnistettu kolmisensataa erilaista molekyyliä. Ne ovat sekä epäorgaanisia että orgaanisia, ioneja tai radikaaleja. Osa niistä on tuttuja maan päältä, osa taas hiukan eksoottisempia. Avaruuden tutkiminen on tuottanut jo yhden kemian Nobel-palkinnon. Pitkäketjuisia hiiliyhdisteitä

kaukaa avaruudesta kartoittanut brittiläinen kemisti Harold Kroto toteutti vuonna 1985 yhteistyössä Richard Smalleyn ja Robert Curlin kanssa Rice-yliopistossa Yhdysvalloissa kokeen, jossa jäljiteltiin hiilirikkaiden punaisten jättiläistähtien olosuhteita. Kokeessa syntyi pelkästä hiilestä koostuvaa hiilipallosta fullereenia C60 ja hiukan isompaa hiilimolekyyliä C70. Tutkijakolmikko palkittiin kohahduttavasta löydöstä Nobelilla vuonna 1996.

Kroto oli vakuuttunut siitä, että fullereenia on myös avaruudessa. Vuonna 2010 kaukaisesta planetaarisesta sumusta löydettiinkin sekä C60 - että C70-hiilipallot. Ne ovat suurimmat avaruudesta toistaiseksi löytyneet molekyylit.

Miksi avaruudessa on metaania?

Metaania tavataan avaruudessa melko yleisesti. On joskus pohdittu, onko metaani elämän merkki avaruudessa. Mutta tätä yksinkertaisinta orgaanista ainetta voi syntyä myös geologisten prosessien tuloksena.

James Webb -teleskoopin datan perusteella metaania on kaukaisen eksoplaneetan kaasukehässä ja varhaisen vaiheen prototähden ympäristössä, jossa tunnistettiin myös etikkahappoa, etanolia, asetaldehydiä, muurahaishappoa ja metyyliformaattia.

Omassa aurinkokunnassamme metaania on ainakin Jupiterin, Saturnuksen ja sen kuun Titanin, Uranuksen ja Neptunuksen kaasukehissä.

Titanin erikoisuus ovat sen pinnalla olevat järvet ja meret, joissa metaania ja etaania on nestemuodossa.

Marsin pinnalla kulkeva mönkijä on puolestaan saanut viitteitä planee-

Teleskooppien verkosto ALMA tarjoaa näkymän maailmankaikkeuden alkuhetkiin asti.

Laboratorion interstellaarisissa oloissa syntyi metyyliamiinia.

Havainnolla on suuri merkitys.

tan pinnan alta tihkuvasta metaanista. Tämä askarruttaa tutkijoita.

Ovatko PAH-yhdisteet avaruuden hiilivarasto?

Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen, PAH-yhdisteiden, on ajateltu olevan kenties merkittävä avaruuden hiiliyhdistevarasto ja aurinkokuntamme ja maapallon kaltaisten planeettojen hiilikemian lähde.

Tähän mennessä PAH-yhdisteitä on tunnistettu tähtien välisestä aineesta, komeetasta, meteoriitista ja asteroidista.

Härän tähdistön alueella sijaitsevasta molekyylipilvestä TMC-1 tunnistettiin syanonaftaleenia, pyreeniä ja syanopyreeniä.

Pyreenissä neljä bentseenirengasta on kiinni toisissaan, kylki kyljessä. Se on suurin avaruudesta löydetty PAH-yhdiste. Sitä löydettiin runsaasti

Avaruussumusta on löytynyt C₆₀- ja C₇₀hiilipallosia, jotka ovat yleisiä Maassa.

myös Ryugu-asteroidista, josta japanilainen Hayabusa2-avaruusluotain haki näytteitä vuonna 2018. Näyte sisälsi myös naftaleenia, fenantreenia, antraseenia ja fluoranteenia.

Vielä ei tiedetä, miten PAH-yhdisteitä syntyy avaruudessa. On epäselvää, voiko tällaisia rengasyhdisteitä muodostua Härän tähdistön 10 kelvinin kylmyydessä. Vai ovatko molekyylit kulkeutuneet sinne kuumemmilta syntysijoilta?

Molekyylipilvissä ja asteroidien kaltaisissa kivikappaleissa havaittujen PAH-yhdisteiden välillä uskotaan olevan jokin yhdistävä linkki.

Hiiliyhdisteiden hiiliatomit tähtien välisessä avaruudessa ovat lähtöisin kuolevista tähdistä. Hiiltä syntyy tähtien sisuksissa ydinreaktioissa, joissa vety fuusioituu ensin heliumiksi ja heliumista edelleen hiileksi.

Kun tähti romahtaa elinkaarensa loppuvaiheessa, avaruuteen vapautuu hiiltä. Massiiviset tähdet räjähtävät elämänsä ehtoolla supernovina, ja voimakkaassa räjähdyksessä hiili sinkoutuu avaruuteen.

Kuinka elämä sai alkunsa? Kiinnostavin kysymys lienee, miten elämä maapallolla sai alkunsa ja tulivatko elämän molekyylit avaruudesta vai syntyivätkö ne täällä.

Vuonna 1953 Stanley Miller ja Harold Clayton Urey tekivät Chicagon yliopistossa kuuluisan Urey-Millerin kokeen. Se todisti, että aminohappoja ja nukleotidiemäksiä voi syntyä epäorgaanisista lähtöaineista.

Näitä molempia on löydetty jo avaruudesta. Glysiini-aminohappoa on Wild 2 -komeetalta otetussa näytteessä ja 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeetan kaasupilvessä.

Vuonna 2020 toimintansa lopettaneen Spitzer-teleskoopin datasta on päätelty, että Perseuksen tähdistön molekyylipilvessä olisi suuria määriä tryptofaani-aminohappoa. Tulos on kuitenkin kiistanalainen ja vaatii lisätutkimuksia.

Vuoden 2025 tammikuussa NASA julkaisi tutkimukset Bennu-asteroidin regoliittinäytteestä. Siitä identifioitiin peräti 33 aminohappoa. Niistä 14 on ihmiselle välttämättömiä eli sellaisia, joita tarvitaan proteiinien muodostukseen.

Lisäksi näyte sisälsi kaikki viisi nukleotidiemästä, adeniinin, guaniinin, tymiinin, sytosiinin ja urasiilin, jotka ovat deoksiribonukleiinihapon DNA:n ja ribonukleiinihapon RNA:n rakenteen oleellisia osia.

Perusmolekyylejä tähtien välissä

Tähtien välisen aineen olosuhteissa voi jäisten kiteiden ja pölyjen pinnalla syntyä monimutkaisia hiiliyhdisteitä.

Leidenin yliopistossa on tutkittu laboratoriokokeissa elämän molekyylien muodostumista. Tutkijat toteuttivat reaktion interstellaarisissa olosuhteissa. Huomattiin, että jäisten pölyhiukkasten pinnalla syntyi metyyliamiinia. Siitä voi jatkoreaktiossa syntyä glysiiniä, jota tarvitaan proteiinien rakenteen osaksi.

Ovatko elämän perusmolekyylit planeetallamme todella lähtöisin interstellaarisesta aineesta? Jos ovat, todennäköisesti näitä molekyylejä on ajautunut avaruudessa muuallekin, sinne tänne. Maapallo ei olisikaan ainoa paikka, jossa on elämää. n Kirjoittaja Sisko Loikkanen on tiedetoimittaja ja kemian tekniikan DI.

Basistin ja kitaristin ystävyys ja

yhteistyö

Tampereen yliopiston

kemian professori Arri Priimägi ja apulaisprofessori Tero-Petri Ruoko arvostavat toisissaan paitsi asiantuntijuutta myös kykyä rakentaa yhteisöllisyyttä.

TEKSTI Tuomas Lehtonen

ARRI PRIIMÄGI:

’Tutustuin Tero-Petriin (TP), kun aloitin kemian apulaisprofessorina silloisessa Tampereen teknillisessä yliopistossa vuonna 2014. Aiemmin olin työskennellyt postdoc-tutkijana japanilaisessa ja italialaisessa yliopistossa.

TP toimi tuolloin kemian väitöskirjatutkijana. Emme aluksi tehneet varsinaisesti yhteistyötä, mutta TP helpotti avoimella, ystävällisellä ja välittävällä käytöksellään integroitumistani työyhteisöön.

Hän on avoin, muita arvostava, asioista helposti innostuva ja luottamusta herättävä persoona, jonka kanssa on helppoa päästä keskusteluyhteyteen. Ystävystyimme nopeasti ja aloimme keskustella tieteen tekemisestä.

Tekniikan tohtoriksi valmistuttuaan TP toimi kahteen otteeseen postdoc-tutkijana Smart Photonic Materials -tutkimusryhmässäni. Hän sopi ryhmäämme täydellisesti ja kasvatti spektroskopian sekä ultranopeiden prosessien asiantuntijana merkittävästi ryhmämme osaamispohjaa.

OMASTA TYÖAJASTANI suuri osa on varattu hallinnolliseen työhön, tutkimusryhmän toiminnan johtamiseen, rahoitushakuihin sekä tutkimusartik-

ARRI TERO-PETRISTÄ:

”Tero-Petrin kaltaiset osaajat ja asiantuntijat tekevät työni helpoksi.”

KUKA? Arri Priimägi

s. 1980, tekniikan tohtori (fysiikka) Aaltoyliopistosta 2009.

Kemian professori ja Smart Photonic Materials -tutkimusyksikön vetäjä, Tampereen yliopisto. Toiminut postdoctutkijana Suomessa Aalto-yliopistossa, Japanissa ja Italiassa.

Koti Somerolla, asuu arkiviikot Tampereella. Harrastukset: basistina useissa bändeissä, frisbeegolf, seinäkiipeily ja mailapelit. Järjestää frisbeegolfkisoja Someron seudulla.

kelien työstämiseen. Tutkimusryhmääni liittyvät myös suurimmat ammatilliset saavutukseni. Olen ylpeä siitä, millaisia ihmisiä olen onnistunut rekrytoimaan, eli eri uravaiheissa olevia Tero-Petrin kaltaisia osaajia ja omien alojensa asiantuntijoita. He tekevät minun työni helpoksi.

Yhdessä tiiminä olemme luoneet toimivan ryhmäkulttuurin. Olemme myös onnistuneet synnyttämään uudenlaisen, laajaan asiantuntijuuspohjaan perustuvan, erilaisiin valo-ohjattaviin materiaaleihin erikoistuneen tutkimussuunnan sekä vakiinnuttamaan sen paikan kansainvälisessä tiedeyhteisössä.

TP:LLÄ ON OLLUT tärkeä rooli tutkimusryhmämme yhtenäisyyden rakentamisessa ja monitieteellisen yhteistyön syventämisessä.

Sarjassa tapaamme kaksi ihmistä, jotka kemia on yhdistänyt.

Kuva

Jonne Renvall/Tampereen yliopisto

Nyt TP vetää apulaisprofessorina omaa tutkimusryhmäänsä, mutta ystävyytemme ja tiivis ammatillinen yhteistyömme jatkuu. Ryhmillämme onkin meneillään useampi yhteinen tutkimushanke.

TERO-PETRI ON ONNISTUNUT rakentamaan itselleen monipuolisen osaamisprofiilin.

Nykyisessä työssään hän tulee saamaan tämän osaamisen kautta kansainvälistä näkyvyyttä, josta on varmasti hyötyä hänen tutkimusryhmälleen. Autan tarvittaessa mielelläni. Harvemmin tarvetta kuitenkin tulee, sillä TP osaa asiansa.”

KUKA?

Tero-Petri Ruoko

s. 1987, tekniikan tohtori (kemia) Tampereen yliopistosta 2017.

Kemian apulaisprofessori valokemian alalla.

Johtaa Spectroscopy and Light-Active Materials -tutkimusryhmää.

Asuu Tampereen Annalassa.

Harrastukset: musiikki (erityisesti kitaransoitto), taekwondo ja fantasiakirjallisuus. Vetää Tampereen yliopiston WT-taekwondokurssia.

TERO-PETRI ARRISTA:

”Arri on helposti lähestyttävä henkilö, jolla on vahva motivaatio ja visio hyvinvoivan sekä menestyvän työyhteisön rakentamiseen.”

’Tutustuin Arriin toimiessani valokemian jatko-opiskelijana. Arri esitteli itsensä laitoksella PowerPoint-esityksen kera. Mieleeni jäi erityisesti esityksen viimeinen kalvo, jossa Arri kertoi olevansa Nick Caven, Tom Waitsin ja hyvän viskin ystävä. Ajattelin, että tuon täytyy olla hyvä tyyppi.

Henkilökohtaisissa keskusteluissa Arri osoittautui basistiksi. Tulimme kuitenkin hyvin juttuun, vaikka itse kitaristi olenkin. Kiinnostus hyvään musiikkiin sekä valokemiaan yhdisti meitä. Pidän Arria ennen kaikkea ystävänäni, vaikka kollegoita olemmekin.

Tohtoriksi valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt kahteen otteeseen Arrin tutkimusryhmässä postdoc-tutkijana. Hänellä oli myös suuri vaikutus siihen, että hain rahoitusta ja sain tutkijatohtorin paikan Linköpingin yliopistosta. Toimin Ruotsissa kolme vuotta orgaanisen elektroniikan tutkimuslaboratoriossa.

VIIME VUONNA SAIN paikan valokemian apulaisprofessorina Tampereen yliopistossa. Vedän nyt Spectroscopy and Light-Active Materials -tutkimusryhmää. Lisäksi toimin kolmen kemian perusopintoihin kuuluvan kurssin pääopettajana sekä nanokemian kurssilla yhteisopettajana Arrin kanssa.

Tutkimusryhmällämme on meneillään Suomen Akatemian rahoittama hanke, jossa kehitämme emitterimolekyylejä ja uudentyyppisiä OLED-materiaaleja.

Pyrimme supramolekulaarisia keinoja käyttämällä vakauttamaan sinistä valoa tuottavia emittereitä ja helpottamaan niiden synteesiä. Kehitystyössä onnistuminen mahdollistaisi OLED-näyttöjen eliniän pidentämisen, virrankulutuksen vähentämisen ja valmistuskeinojen halpenemisen.

ESIMIESTYÖSSÄ PYRIN NOUDATTAMAAN Arrilta saamiani oppeja. Hän on helposti lähestyttävä henkilö, jolla on vahva motivaatio ja visio hyvinvoivan sekä menestyvän työyhteisön rakentamiseen. Hän on halukas rekrytoimaan nuoria tutkijoita ja tukemaan heidän urapolkujensa käynnistymistä.

Samanaikaisesti Arri on yksi Tampereen yliopiston menestyneimmistä tutkijoista. Hänen vaikutuksensa tieteenalaamme on valtava, niin tutkimustyön kuin hänen järjestämiensä suurten kansainvälisten konferenssien myötä.

Hänen professuurinsa aikana kemian laitoksen henkilömäärä on kolminkertaistunut. Uskallan väittää, että tämä on pitkälti Arrin ansiota.” n

TERO-PETRI RUOKO:

LÄHIKUVASSA JARI NATUNEN

Kaivosbuumin kääntöpuoli

Jari Natunen on ympäristöbiokemisti, jolle Raahen kultakaivos oli ensimmäinen koetinkivi luonnonsuojelijana.

Kaivosjätteiden torjunnasta tuli elämäntehtävä.

Tämä on Jari Natusen puheenvuoro kaivostoiminnan varjopuolesta.

TEKSTI Saga Wiklund KUVAT Heidi Strengell

Jari Natunen varttui Porvoossa lähellä Nesteen öljynjalostamoa. Isä oli maatyömies, joka näytti, kuinka öljynjalostamon päästöt vaikuttavat metsiin. Kun poika tutki harsuuntuneita puita isänsä opastuksella, luonnonsuojelu astui hänen elämäänsä.

”Sekin vaikutti, että jouduin hengittämään rikkistä ilmaa astmaisiin lapsen keuhkoihini”, hän sanoo.

Kemia oli seudulla läsnä. Öljynjalostamon kemikaalipaloja sammutettiin PFOS-aineilla, ikuisuuskemikaaleilla.

Lapsuuden kesät kuluivat Etelä-Savossa. Uravalintaansa Natunen pohti isoisän heinäpellon laidalla. Koulussa kaikki lukuaineet luontuivat hyvin, eikä valinta ollut helppo. Natunen tiesi, ettei työ maatilalla sopisi hänelle astman ja eläinallergian takia.

”Ajattelin, että biokemia olisi vaihtoehto lähinnä luontoa ja suvun taustaa maalla.”

Hän pääsi opiskelemaan biokemiaa

Helsingin yliopistoon ja väitteli tohtoriksi hiilihydraattien biosynteesistä. Väitöksensä hän teki professori Ossi Renkosen tutkimusryhmässä. Renkosen into ja visio tulevaisuuden alasta tarttuivat.

Tutkijan ura hiilihydraattien parissa jatkui Helsingin yliopistossa kymmenen vuotta. Natunen perusti työtoveriensa kanssa hiilihydraattialan startup-yrityksen ja toimi tutkimusjohtajana lääke- ja elintarviketutkimuksessa. Erään suuren projektin päättymisestä seurasi iso suunnanmuutos.

Vääntö kultakaivoksen jätevesistä

Tuttava pyysi Jari Natusta mukaan selvittämään Raahen kultakaivoksen ympäristölupa-asiaa vuonna 2012.

”Kyseessä oli kahden viikon poikkeuslupakuulutus pääsiäispyhien ylitse; edelleenkin kuulutuksia tehdään pyhinä ja loma-aikoina. Raahen kaivoksen tapauksessa jätevedet haluttiin ➝

Jari Natunen kuvattiin Vantaan Kaivokselassa, jossa sijaitsee vanha rautamalmikaivos. Sillbölen eli Silvolan kaivos oli toiminnassa vuosina 1744–1866.

Tarvittaessa näytteenotto sujuu omatekoisella työvälineellä.

laskea maaseudun ojaan, vaikka niissä oli korkeat arseeni-, uraani- ja muut haitta-ainepitoisuudet. Asiasta käytiin lupavääntö, jossa oli mukana paikallisia asukkaita”, Natunen kertoo.

Hän työsti valitusta eteenpäin. Työ tuntui merkitykselliseltä. Uraanin paljastuminen vesistä avasi silmät: lupien tiedot eivät olleet oikein tai niitä puuttui.

Hallinto-oikeus kumosi myöhemmin ojaluvan, mutta kaivos rakensi purkuputken mereen. Kaivos osoittautui kannattamattomaksi, ja toiminta lakkasi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on peruuttanut kaivoksen ympäristöluvan. Kaivosyhtiön todettiin pilanneen ympäristöä pohjavesiä myöten.

Kaivosjätteiden pilaamista vesistä on monta surullista esimerkkiä.

”Jätevedet johdetaan toiminnan päätyttyä avolouhokseen. Ajatellaan, että suoloja sisältävä tiheämpi aines

painuu pohjalle, mutta eivät jätteet siten häviä. Vaarana on pintavesien pilaaminen ja pohjavesien saastuminen.”

Ympäristöosaaminen on puutteellista

Natunen toimi vuosina 2020–23 Suomen luonnonsuojeluliiton kaivosasiantuntijana. Nykyään hän tekee yhteistyötä liiton kanssa Kansalaisten kaivosvaltuuskunnan työntekijänä. Hän toimii myös Vesiluonnon puolesta -yhdistyksessä.

Hän arvostelee kaivosyhtiöitä ja viranomaisia ympäristöosaamisen puutteesta.

”On jopa koetettu ratkoa avolouhosten ongelmia laittamalla sianlantaa louhokseen, jotta näin syntyvä rikkivety saostaisi metallit ja syntyisi jonkinlainen bioreaktori. Konstin toimimisesta ei ole kunnon näyttöä, vaan siitä voi syntyä entistä suurempia ympäristöongelmia.”

Ympäristölupa-asiat on Natusen mukaan keskitetty konsulteille, jotka koettavat tehdä lupaprosesseista asiakkaille edullisia ympäristön kustannuksella.

KUKA?

Jari Natunen, 57, ympäristöbiokemisti, FT, Helsinki.

Mineraalien kysyntä on syklistä

Viime vuonna Suomessa toimi 43 kaivosta. Kaivosvarauksia tehtiin 60. Jos esiintymä on riittävän suuri ja taloudellisesti kannattava, haetaan ympäristölupa ja selvitetään toiminnan edellytyksiä. Aikaa esiintymän löytämisestä kaivoksen perustamiseen voi kulua vuosikymmeniä.

Uusia, aktiivisesti vireillä olevia kaivoshankkeita on 17.

Luonnon kannalta isoriskiset metalli- ja mineraalikaivoshankkeet teettävät Natusella töitä kasvavasti.

Meneillään on kaivosbuumi. Mineraalien merkitys on kasvussa turvallisuustilanteen muutoksen ja vihreän siirtymän myötä. Monet sähköautojen akut sisältävät litiumia, nikkeliä, mangaania ja kobolttia.

”Mineraalien kysyntä on kuitenkin syklistä. Kun hinnat ovat korkealla, kaivoksiin sijoitetaan ja tuotanto kasvaa. ”Mikä on Suomen puhtaiden vesien, kalojen ja marjojen arvo?”

”Olisi parempi, jos viranomaiset tekisivät lupaselvityksiä tieteellisillä periaatteilla ja vastuulla.”

”Olisi parempi, jos viranomaiset tekisivät lupaselvityksiä tieteellisillä periaatteilla ja virkavastuulla.”

Sitten hinnat laskevat ja heikot yritykset menevät nurin.”

Nikkelin ja koboltin kysyntä on vielä runsasta, mutta tilanne on muuttumassa. VTT:n mukaan nousevaa tekniikkaa edustavat LMFP-akut, joissa on litiumia, mangaania, rautaa ja fosfaattia.

Suurin huolenaihe

Talvivaarassa

Palataan ajassa taaksepäin, 2010-luvulle. Natunen pyydettiin Sotkamoon tarkastelemaan Talvivaaran kaivoksen aiheuttamia ympäristötuhoja.

”Selvitin niitä kansalaisjärjestöjen asiantuntijana, kun tilanne oli pahimmillaan. Yksi työntekijä oli kuollut rikkivetymyrkytykseen ja iso katastrofi tulossa.”

Katastrofilla hän viittaa marraskuuhun 2012, jolloin Talvivaaran kipsisakka-altaan kalvo repeytyi. Valutuskentälle vuoti metallipitoista vettä ja sakkaa 1,2 miljoonaa kuutiometriä.

Kaivosalueen ulkopuolellekin jätevettä valui noin 240 000 kuutiometriä. Jätevesissä oli mangaania ja rautaa, nikkeliä, sinkkiä ja radioaktiivista uraania. Vuodon jäljet näkyvät edelleen alueen luonnossa.

Onnettomuus johti kolmen johtajan ympäristörikostuomioihin. Talvivaara teki konkurssin. Ympäristövahingot jäivät yhteiskunnalle.

Valtio jatkoi toimintaa Terrafamenimellä ja sijoitti kaivokseen noin 800 miljoonaa veronmaksajien euroa.

Terrafamesta valtaosa vaarallisesta jätteestä

Terrafame on Natuselle edelleen suurin murheenkryyni.

”Nykyisellä luvalla, joka on nyt valituskäsittelyssä, syntyy vaarallista jätettä noin 50 miljoonaa tonnia vuodessa. Terrafame tuottaa valtaosan Suomen vaarallisesta jätteestä.”

Vuoksen vesistöihin.

”Kun kapselointien muovimateriaalit pettävät ajan myötä lopullisesti, haitallisten aineiden pitoisuudet ylittävät monikymmenkertaisesti ympäristönormit myös vesistöjen loppupäässä”, Natunen ennustaa.

Hän kritisoi sitä, ettei kaivosten tarvitse vastata vesistään ja jätteistään samalla tavalla kuin muun teollisuuden. Käytetyn veden määrä voi olla miljoonia kuutioita vuodessa ja jätteiden määrä jopa miljardeja tonneja.

”Kaivosyhtiöt poistavat kaivosmetalleja emässaostuksella. Sulfaattia ei poisteta kunnolla, koska se maksaa ja vesistöön laimentaminen on halvempaa.”

”Parempia menetelmiä ovat esimerkiksi käänteisosmoosi, etringiittisaostus, haihdutus ja mahdollisesti kiteytysmenetemät. Pienetkin sulfaattimäärät vesistössä nostavat kalojen elohopeapitoisuutta.”

Terrafamen pienehköissä lähijärvis -

Kaivoksen jäteongelmaa on yritetty hoitaa kapseloinneilla, mutta saastunutta vettä vuotaa yhä Oulujoen ja ➝

17 aktiivisinta uutta kaivoshanketta

Lappi:

Sokli (fosfori, niobium, zirkonium, rauta, harvinaiset maametallit), Ikkari (kulta), Sakatti (kupari, nikkeli, platina, palladium, koboltti, kulta), Hannukainen-Kuervitikko (rauta, kupari, kulta) ja Rajapalot (kulta, koboltti).

Pohjois-Pohjanmaa:

Suhanko (kupari, nikkeli, koboltti, kulta, platina, palladium, rodium, hopea).

Kainuu:

Hietaharju-Peura-aho (nikkeli, kupari, koboltti, platina, palladium), Haaponen (talkki) ja Otanmäki (titaani, rauta).

Keski-Pohjanmaa: Outovesi, Syväjärvi, Rapasaaret ja Länttä (litium).

Pohjois-Karjala:

Vasarakangas (talkki), Hautalampi (nikkeli, kupari, koboltti, rauta, sinkki), Kuivisto (kulta) ja Muurinsuo-Kuittila (kulta).

Lähteet: GTK, Tukes, Kaivosteollisuus ry.

”Suomessa on paljon pieniä malmilöydöksiä. Kannattaako köyhän esiintymän vuoksi pilata alueen luonto? Ensin kannattaa kaivaa tyhjiksi rikkaat esiintymät.”

Juuri nyt

Miten näet kaivosbuumin riskit?

”Riskit ovat suuria, ja niitä lisää nopeutettu luvitus. Taustalla vaikuttaa EU:n kriittisten raaka-aineiden lainsäädäntö. Nyt ajetaan etenkin nikkeli- ja kobolttikaivosten perustamista huoltovarmuuden ja vihreän siirtymän teknologian vuoksi. Ilmasto ei pelastu kaivannaisten avulla. Kaivosjätteet pilaavat vesiä, ja vesistöongelma on myös ilmasto-ongelma.”

Mitä kaivoshankkeita seuraat juuri nyt?

”Suhangon platinakaivoshankkeen ympäristölupa on parhaillaan tarkastelussa. Iso avolouhos on mielestäni kestämätön hanke.

Seuraan myös Soklin kaivoshanketta. Se sijaitsee alueella, joka on globaalisti uniikki. Hanketta voisi verrata siihen, että suomalainen kaivosyhtiö menisi Australiaan ja sanoisi, että haluamme kaivoksen Isolle valliriutalle.”

Onko Suomen kaivoslainsäädäntö ajan tasalla?

”Lakia on parannettu, mutta se ei kiinnitä riittävästi huomiota kaivosjätteiden käsittelyyn. EU:n kaivannaisjätedirektiivi ja Suomen kaivannaisjäteasetus määräävät sen sijaan, että kaivannaisjäte ei saa pilata ympäristöä pitkänkään ajan kuluessa. Tästä periaatteesta katsoen suuret avolouhokset ovat laittomia.”

”Soklin kaivoshanke sijaitsee alueella, joka on globaalisti uniikki.”

sä ei kaloja enää kannata pyytää.

”Mikä on Suomen puhtaiden vesien, kalojen ja marjojen arvo?”

Tunnelikaivos on avolouhosta parempi

Jos kaivos on tehtävä, parempi olisi tunnelikaivos kuin avolouhos. Ero kaivosjätteen määrässä voi olla yli kymmenkertainen.

Natunen sanoo, että avolouhoksia tehdään, kun halutaan päästä halvemmalla ja louhia kallion pinnasta malmia. Syntyy valtavat määrät sivukiveä eli malmin louhinnassa irronnutta jalostuskelvotonta kiviainesta.

Mineraaliesiintymät sisältävät paljon rikkiä. Louhinnan jälkeen rikkipitoinen kivi alkaa rapautua veden ja ilman vaikutuksesta.

”Samalla ympäristöön vapautuu rikkihappoa, raskasmetalleja ja arseenia, joiden vaikutus ympäristöön jatkuu jopa tuhansien vuosien ajan.”

Esimerkiksi Espanjassa Rio Tinto -joen varrella oli tuhansia vuosia sitten kaivoksia, joiden valumat näkyivät joen latvavesien sedimenteissä 1850-luvulle asti.

Ympäristöhaittoja koituu eniten kaivosten sulkemisen jälkeen.

”Toiminta-ajaksi tehdään yleensä tiivisrakenteita, jotta jätteet eivät pääse maaperään tai pohjaveteen. Toiminnan päätyttyä syntyy kaivosvalumia, joissa mineraalit liukenevat veteen. Yleisin on hapan valuma.”

Jätteistä voi liueta räjähde- ja rikastamisyhdisteitä, kuten ksantaatteja.

Kaivosjäteongelmia pyritään ratkomaan kapseloimalla jätettä muovin lisäksi polyakryylimuoviin perustuvilla bentoniittisavimatoilla.

”Matto kestää vain joitakin vuosikymmeniä, ja sitten vesi ja ilma pääsevät jätekasaan.”

”Kovaa peliä, isot rahat” EU-direktiivi edellyttää kaivoksilta jäteselvityksen eli kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman tekemistä ennen kaivosluvan saamista, ympä-

ristövaikutusten arviointivaiheessa. Viranomaiset kuitenkin hyväksyvät alustavia ja keskeneräisiä jätesuunnitelmia.

Jari Natunen ei ole koskaan nähnyt hyvää jäteselvitystä.

”Jätehuoltosuunnitelmat ovat lupaprosesseissa loputon prosessi: selvitykset lykkääntyvät, niihin pyydetään täydennyksiä ja päivityksiä. Yhtiöiden pyrkimys on, että jätehuoltosuunnitelman valmistuminen lykkääntyy lopullisesti siihen asti, kunnes kaivos on jo kiinni.”

”Tämä on yksinkertaisesti tosiasia. Viranomaiset eivät oikein osaa, ja yhtiöt kiertävät. Kovaa peliä, isot rahat.”

Vesistöpäästöjen lisäksi tulisi Natusen mukaan kiinnittää huomiota kaivosten pölypäästöihin, jotka sisältävät esimerkiksi raskasmetalleja ja arseenia. Pölypäästöt voivat yltää jopa 60 kilometrin etäisyydelle.

”Lisäksi jo kaavoitusvaiheessa tulisi tarkastella, sopiiko alueelle suuri vaarallisen tai muuten haitallisen jätteen kaatopaikka.”

Pieni valonpilkahdus

Jari Natusen mukaan kemian ammattilaisilla olisi nykyistä enemmän annettavaa vahinkojen ennaltaehkäisyssä ja ongelmajätteiden käsittelyssä.

Hän ei tosin näe keinoa, jolla kaivosten ympäristövahinkoja voitaisiin helposti korjata suurellakaan rahalla.

”Ensimmäinen vaihe on estää jätteen syntymistä – tehdäänkö tunnelikaivos vai avolouhos? Pitäisi katsoa, pystyykö kaivosyritys vastaamaan jätteistä aikojen kuluessa.”

Kaivosjätteen määrää vähentää tehokas rikastusprosessi, jossa malmi saadaan jo pienestä pitoisuudesta talteen. Sen käyttöä vähentävät kalliimpi hinta ja tekniset rajoitukset.

Jotkut kaivokset myös jalostavat rikastusjätteitä eteenpäin: esimerkiksi Pyhäsalmen kaivoksen pyriittijätettä hyödynnetään Siilinjärven fosfaattikaivoksella.

Siinä edes pieni valonpilkahdus. n

Entinen kaivosalue on nykyään muinaisjäännösalue. Jälkipolville jäi 12 avointa kuilua, jotka nyt ovat täyttyneet pohjavedellä. Kuilut on suojattu paaluaidoilla.

Ekokem Oy Ab:n Riihimäen ongelmajätelaitos marraskuussa 1988.

Ongelmajätteen Rolls-Royce

Suomen ensimmäinen ongelmajätelaitos käynnistyi Riihimäellä vuonna 1984. Tottahan sille vastustajia riitti. Kun muuan salakuljettaja kippasi jätetynnyreitä mereen ja jäi kiinni touhustaan, ongelmajätelaitos sai tuulta purjeisiinsa.

TEKSTI Kalevi Rantanen KUVAT Hannu Lindroos / Museovirasto ja NG Nordic.

Kuvittele, että kuntasi työntekijät polttaisivat jäteöljyä avotulella kotisi vieressä, ja se olisi periaatteessa ihan luvallista.

Vuonna 1983 Kotkassa kaatopaikan roihu syötti mustaa savua asuntoihin, vanhainkotiin ja keskussairaalaan. Virkamiehet kuittasivat kritiikin sanomalla, että näin kaikki tekivät.

Tuohon aikaan yritysten käytännöt vaihtelivat. Ympäristötietoisimmat toimijat varastoivat vaaralliset jätteet odottamaan käsittelyä. Toiset kippasivat myrkkynsä kaatopaikalle, metsään tai mereen.

Jätevarastojen paisuessa Suomessa vahvistui tahto löytää toimiva ratkaisu ongelmajätteiden, nykykielellä vaarallisten jätteiden, käsittelemiseksi.

Onneksi ratkaisu oli tiedossa. KeskiEuroopassa toimi erityislaitoksia vaarallisten jätteiden käsittelyä varten. Saksa ja Tanska olivat kehityksen kärjessä.

Ura jätteiden parissa kiinnosti ammattilaisia

Suomessa oli myös ammattilaisia, jotka halusivat ratkaista jätteiden hävittämisen vastuullisesti.

”Vaarallisten jätteiden käsittely ja tuhoaminen oli kiinnostanut minua jo ennen kuin Suomeen saatiin vaarallisia jätteitä koskeva lainsäädäntö. Hain töihin Suomen Ongelmajätelaitokselle Riihimäelle heti alkuvaiheessa”, kertoo Heikki Metsäranta. Hän teki pitkän työuran tuotantojohtajana Riihimäen laitoksella. Sitä ennen hän oli kartuttanut osaamista kemistinä ja käyttöpäällikkönä Orion-yhtymän Fermionilla.

80-luvulla Riihimäelle hakeutui töihin muistakin teollisuusyrityksistä asiantuntijoita, jotka ymmärsivät, että vaarallisten jätteiden käsittelylle oli pakottava tarve.

He keräsivät tietoa ulkomaisista ongelmajätelaitoksista. Tärkein esikuva oli tanskalainen Kommunekemi

Jätetynnyri numero yksi liukui käsittelyyn Ongelmajätelaitoksen vihkiäispäivänä salamavalojen räiskyessä.

Nimi Ongelmajätelaitos vaihdettiin vuonna 1985 nimeen Ekokem.

Nyborgissa. Ratkaisu oli tämä: Orgaaniset jätteet tuhottaisiin polttamalla korkeassa, 1 000–1 300 asteen lämpötilassa. Muille jätteille rakennettaisiin omat linjansa. Happoja ja emäksiä neutraloitaisiin kemiallisesti.

Ongelmajätelaitoksen perustamisen lisäetuna s yntyisi vakaita työpaikkoja, joita kaikki kunnat kaipasivat.

”Ei minun kaupunkiini”

Ongelmajätteiden käsittelylaitos nosti myös negatiivisia tunteita. Hanke sai vastustajia.

kemukset vastaavista laitoksista olivat positiivisia. Vastustajat myönsivät, että laitos tarvitaan, mutta ”ei minun kaupunkiini”.

Suomen ensimmäisen ongelmajätelaitoksen sijoituspaikaksi valikoitui Riihimäki.

Tilanne oli sielläkin epävarma. Opettaja Sanny Päiviö ja hänen kolme kumppaniaan vastustivat hanketta kiivaasti. Joukkue sai kutsumanimen Neljän kopla.

Riihimäen kaupunginvaltuusto hyväksyi laitoksen vuonna 1981, mutta vastustajat jatkoivat hyökkäyksiään.

Vuoden kuluttua rakentajat saivat yllättävää apua. Salakuljettaja, laivuri Jukka Ojaranta lähti vuonna 1982 kuljettamaan myrkkytynnyreitä Itä-Saksaan, mutta kippasikin ne Saaristomerelle. Tynnyreitä nousi pintaan. Saaristolaisten havaintojen avulla viranomaiset saivat Ojarannan kiinni. Tynnyreistä nousi julkisuudessa niin suuri meteli, että käsittelylaiMyrkkyjen salakuljetusjupakka käänsi mielipiteet laitoksen hyväksi.

Vastustajat pitivät käsittelylaitosta vaarallisena, vaikka kansainväliset ko -

1990-luvulla laitoksesta tuli Greenpeacen suosikki.

toksen toimintaa alettiin kannattaa laajasti.

”Ojaranta oli ehdottomasti meidän paras myyntimiehemme”, kertoi teknillinen johtaja Matti Vattulainen Ekokemin historiikin kirjoittajille myöhemmin.

Suunnittelijat ja rakentajat pääsivät toteuttamaan kunnianhimoista hanketta.

Jätelaitosten Rolls-Royce

Ongelmajätelaitos otettiin käyttöön vuonna 1984. Tanskalaisen esikuvalaitoksen johtaja piti puheen vihkimistilaisuudessa ja totesi: jos hänen oma laitoksensa on Volkswagen-tasoa, niin Riihimäen laitos on Rolls-Royce. Seuraavat vuodet osoittivat, että vertailu ei ollut pelkkä kohteliaisuus.

”Parasta kenties oli kansainvälinen menestys ja tunnustus”, kertoo Heikki Metsäranta.

”Tavoite oli alusta alkaen olla Euroopan paras. No, joskus puhuimme maailman parhaasta, mutta vertailukohdat olivat Euroopassa”.

Laitos muutti nimensä Ekokemiksi ja alkoi pian myydä tietotaitoaan.

Suomalaiset, jotka aluksi hakivat oppia Tanskasta, myivät muutaman vuoden kuluttua omia ratkaisujaan

Vaarallisen jätteen polttorumpu 1980-luvulta, laitoksen alkuajoilta. Kuvassa silloinen käyttöpäällikkö ja vuoromestari.

Nykyään ei puhuta ongelmajätteestä vaan vaarallisesta jätteestä. Se on palo- tai räjähdysvaarallista, tartuntavaarallista tai muuta terveydelle tai ympäristölle vaarallista jätettä. Määritelmän ulkopuolelle jäävät ydinjätteet, joille on omat käsittelyprosessinsa.

Ongelmajätelaitoksen historia

1979

Perustetaan

Oy Suomen Ongelmajäte – Finlands Problemavfall Ab

1982

Rakennustyöt alkavat.

1981 Riihimäen kaupunginvaltuusto hyväksyy ongelmajätelaitoksen sijoittamisen kaupunkiin.

Laitos käynnistyy.

Ensimmäiset PCB-jätteet poltetaan.

Nimi Ekokem käyttöön. 1986

Liiketulos voitolliseksi.

1990

Greenpeace: Suomi paras ongelmajätteiden käsittelijä maailmassa.

1986 Metallien erottaminen jäteöljystä käyttöön.

tanskalaisille ja muillekin. Ekokemiläiset toimittivat polttorummun tiivistys- ja jäähdytysratkaisun esikuvalleen Kommunekemille.

Sitten seurasi kauppa Ruotsin vastaavaan laitokseen SAKABiin.

Vuonna 1990 ympäristöjärjestö Greenpeace sanoi, että Suomi käsittelee ongelmajätteensä parhaiten maailmassa.

Vuonna 1994 eräs toimintansa

Nyt kehitetään biohajoavaa INGA-muovia.

1991 Toinen polttolinja valmistuu.

2001 Kylmälaitteiden hyödyntämislaitteisto.

Fysikaaliskemiallisen laitoksen valvomo 1980-luvulla. Jäte ennen käsittelyä.

lopettanut saksalainen tehdas aikoi lähettää myrkkyjäämistönsä Ekoke min kilpailijalle. Greenpeace pysäytti hankkeen. Jätteet kuljetettiin lopulta hävitettäväksi Ekokemiin, jonka järjestö hyväksyi.

Liuotinvuoto koetteli viestintää

Ongelmajätelaitoksen tunnetuin vastustaja ja neljän koplan vetäjä Sanny Päiviö kertoi historiateoksen tekijälle huhtikuussa vuonna 2004, miten hänen suhtautumisensa muuttui.

”Kauheimmat aavistuksemme eivät ole toteutuneet, päinvastoin. Yritys on ihan paikallaan täällä Riihimäellä. Olemme aina saaneet tosiperäistä

2016 Fortum ostaa Ekokemin.

2016 Muovienkierrätyslaitos käynnistyy.

tietoa Ekokemistä. En osaa sitä enää moittia.”

Alussa yhtiö kompuroi viestinnässä. Esimerkiksi oma nimi havaittiin huonoksi. Se viittasi ongelmiin ja jätteisiin, vaikka laitoksen idea oli ratkaista ongelmia ja tehdä vaarattomiksi. Ongelmajätelaitos vaihdettiin Ekokemiksi vuonna 1985, vaikkakin kansan suussa vanha nimi jäi elämään. Ekokem panosti viestintään ja vuoropuheluun yleisön ja kumppanien kanssa. Parhaimmillaan laitos otti vas - ➝

2024

Biohajoavaa muovia hiilidioksidista ensimmäisenä maailmassa.

2017 Nimi Fortum Waste Solutions.

2024 Temaattinen sijoitusyhtiö Summa Equity ostaa Fortum Waste Solutionsin.

2025 Nimi NG Nordic käyttöön.

NG Nordicin tuotanto linjat

Riihimäellä

Jokaisen jätelajin käsittelyä varten on oma tuotantolinjansa:

l Korkealämpötilapoltto

l Jätevoimalat

l Fysikaalis-kemiallinen laitos

l Vesilaitos

l Haihdutuslaitos

l Loisteputkien käsittelylaitos

l Muovijalostamo

”Avainsana oli avoimuus. Emme tehneet mitään salaa.”

taan 12 000 vierasta vuodessa. ”Avainsana oli avoimuus. Emme tehneet mitään salaa. Pienimmästäkin tulipalosta tai muusta häiriöstä kerroimme heti kaikille”, Metsäranta kertoo.

Ennalta arvaamaton liuotinvuoto laitoksella 1996–1998 testasi viestinnän tason. Ekokemiläiset hoitivat tilanteen rutiinilla.

Vuodon syiden selvittäminen ja vikojen korjaaminen veivät vuosia, mutta kaikki tehtiin ilman paniikkia. Yritys viesti tilanteesta ahkerasti. Lopulta sekä yleisö että viranomaiset antoivat vapauttavan tuomion.

Liuotinvuodosta tehtiin valitus, ja valtakunnansyyttäjän virasto ja poliisi tutkivat asiaa. Valtionsyyttäjä teki vuonna 1998 päätöksen syyttämättä jättämisestä. Päätöksen kunniaksi

AFRY tarjoaa

kattavan valikoiman laitosinvestointien konsultointi-, suunnitteluja rakentamispalveluja

Haluatko

– Laajentaa tai rakentaa uutta valmistusyksikköä?

– Uusia laitekantaa sekä parantaa tuottavuutta ja turvallisuutta?

– Arvioida luotettavasti investoinnin kokonaiskustannuksia?

– Minimoida ympäristövaikutuksia, vertailla teknologioita ja valmistautua tuleviin lainsäädännön vaatimuksiin?

– Varmistaa projektin hallinnan ja hankkeen parhaan toteutustavan?

afry.fi

ekokemiläiset järjestivät Viattomien juhlat.

Uusi pohjoismainen kokonaisuus

Nykyään Riihimäen laitos kuuluu pohjoismaiseen kiertotalousyhtiö NG Nordiciin. Vanha kumppani Tanskan Nyborgissa kuuluu samaan konserniin. Halu päästä parhaisiin tuloksiin on säilynyt.

Riihimäellä kehitetään jätteenpolton hiilidioksidin hyödyntämistä INGA-muovin raaka-aineeksi. INGA on Fortumin kehittämä, kokonaan hiilidioksidipohjainen, biohajoava muovi. Kemiallisesti polyhydroksialkanoaatti, joka sisältää vain hiiltä, vetyä ja happea.

Riihimäen laitos käsittelee nykyään määrällisesti eniten yhdyskunta- ja teollisuusjätettä. Vaaralliset jätteet ovat toiseksi suurin jätejae. Laitosalueella toimii muovijalostamo, joka tekee kotitalouksien muovipakkausjätteistä Circo®-uusiomuovigranulaattia.

Käsiteltävä jäte on pääasiallisesti kotimaista. Kapasiteetin täydentämiseksi pieni osa, alle 10 prosenttia, tuodaan ulkomailta, pääasiassa Britanniasta, Irlannista ja Norjasta.

Kaikkia jätteitä ei pystytä hyödyntämään. Näitä ovat esimerkiksi asbesti, tuhkat, kierrätyksen jälkeen jäävät jätteet eli rejektit ja eräät haitallisia aineita sisältävät purkujätteet. Nämä jätteet sijoitetaan NG Nordicin omille kaatopaikoille, joko Kouvolaan tai Poriin.

Jätteet käsitellään tarvittaessa ennen loppusijoitusta siten, että ne ovat kaatopaikkasijoituskelpoisia. Uutta kaatopaikkatilaa rakennetaan noin hehtaari vuodessa. Täyttyneet kaatopaikat peitetään ympäristöluvan mukaisesti ja maisemoidaan. Vaarallisten jätteiden korkealämpötilakäsittelyä tarjoaa Suomessa toistaiseksi vain NG Nordic. Vantaan Energia on ottamassa käyttöön vastaavanlaista tekniikkaa. n

Lähteitä:

NG Nordic, Susanna ja Touko Perko: Mustasta valkoiseksi. Ekokem, ongelmajätteet ja yhteiskunta 1979–2004.

TEKSTI Tuomas Lehtonen

VÄITÖS – AALTO-YLIOPISTO

Voiko uusia biopohjaisia tuotteita skaalata kannattavasti?

SUSANNA FORSSELL selvitti väitöksessään, miten epoksidoitua kraft-ligniiniä ja karboksyloituja selluloosananokiteitä voisi valmistaa kannattavasti tehdasmittakaavassa. Molemmat materiaalit ovat hyvin lupaavia biotalouden raaka-aineita.

Mitä täsmällisemmin ottaen selvitit?

Epoksidoidulle kraft-ligniinille ja karboksyloiduille selluloosananokiteille sekä niiden valmistusprosesseille on aiemmin demonstroitu uudet laboratoriomittakaavan valmistusmenetelmät Aalto-yliopistossa. Omassa tutkimuksessani suunnittelin tuotteille tehdasmittakaavan prosessit ja suoritin teknistaloudellisen arvioinnin.

Epoksidoidulla kraft-ligniinillä on palon- ja vedenkestäviä ominaisuuksia. Se soveltuu pinnoitteeksi tai formaldehydivapaaksi vaihtoehdoksi fenoli-formaldehydihartseille.

Selluloosananokiteillä on poikkeuksellisia ominaisuuksia, kuten niiden mekaaninen lujuus, helposti muokattavat pintaominaisuudet ja optinen läpinäkyvyys. Niitä on ehdotettu hyödynnettäväksi esimerkiksi pakkausmateriaaleissa sekä polymeerien ja nanokomposiittien vahventimina.

Käytin KTH:n kehittämää innovaatiovalmiustasomallia. Sen avulla voidaan arvioida, eteneekö innovaation kehitys tasapainoisesti kuudella eri valmiustasolla eli innovaation osa-alueella, kuten teknologian, liiketoimintamallin sekä tiimi- ja IPR-valmiustasojen kehityksessä.

Mikä oli työsi tulos?

Tulosten perusteella molempien tuotteiden kehitys on tasapainoista. Jotta tuotteiden skaalaaminen tehdasmittakaavaan onnistuu, molempien kaikkia kuutta valmiustasoa on kehitettävä. Skaalaus vaatii siis rahallista panostusta. Molempia tuotteita on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista valmistaa taloudellisesti kannattavasti.

DI Susanna Forssellin väitöskirja

Scaling up the production of value-added biobased products to industrial scale tarkastettiin 27.6.2025 Aalto-yliopistossa.

Mitä tulostesi pohjalta voitaisiin tehdä?

Saamani tulokset havainnollistavat, millaisia biopohjaisia tuotteita Suomessa voidaan kehittää. Metsäteollisuus on Suomessa merkittävä ala, ja maassamme on paljon osaamista tällä alueella. Toivon, että tulokset inspiroivat tutkijoita, jotka kehittävät uusia ratkaisuja.

Monet sovelluksista voivat sopia kuluttajatuotteiksi, mikä asettaa hinnoittelulle ja tuotannon volyymeille selvät raamit. Teknistaloudelliset selvitykset ovat erityisen tärkeitä, kun biopohjaisesta raaka-aineesta tehdään bulkkituotteita, joiden hinta ei ole kovin korkea.

Jatkotutkimustarpeita riittää. Kaupallisesta näkökulmasta tutkimusta tarvittaisiin erityisesti raaka-ainetoimittajien, asiakkaiden, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön syventämiseksi ja liiketoimintamallin kehittämiseksi heidän tarpeitaan vastaavaksi.

Mitä väitöksen tekeminen merkitsi sinulle?

Olen onnellinen, että sain päätökseen vuosien työn. Sain tehdä tutkimusta Aalto-yliopiston tehdassuunnittelun tutkimusryhmässä, jossa on vahvaa osaamista alalta. Yhteistyö oli antoisaa.

Sain substanssiosaamista, pitkäjänteisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja.

Mikä toimii parhaiten työsi vastavoimana?

Perheen ja ystävien kanssa vietetty aika saa irtautumaan arjesta ja keskittymään muihin asioihin. Luonnossa liikkuminen auttaa palautumaan.

Julkaisemme tietoja kiinnostavista väitöksistä joka numerossa.

Aalto-yliopisto

Susanna Forssellin kemian tekniikan väitöskirja Scaling up the production of value-added biobased products to industrial scale tarkastettiin 27.6.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Luiz Pereira Ramos, Federal University of Paraná, Brasilia, ja kustoksena professori Pekka Oinas.

Iris Seitzin väitöskirja Virus-mimetic structures through protein engineering and nucleic acid origami tarkastettiin 18.6.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Nicholas Stephanopoulos, Arizona State University, Yhdysvallat, ja kustoksena professori Mauri Kostiainen.

Niko Heikkisen väitöskirja Porous media modification with atomic layer deposition: Catalyst performance protection with an inert coating on a Cobalt-based Fischer-Tropsch catalyst tarkastettiin 17.6.2025. Vastaväittäjänä toimi professori J. Will Medlin, University of Colorado Boulder, Yhdysvallat, ja kustoksena professori Riikka Puurunen.

Helsingin yliopisto

Laura Suomisen farmasian väitöskirja Influence of Genetic Variation and Food Additives on Drug Transporter Function tarkastettiin 17.10.2025. Vastaväittäjänä toimi Associate Professor Irena Loryan Uppsalan yliopistosta ja kustoksena dosentti Heidi Kidron. Solja Säteen väitöskirja Chemical forensics analysis of chemical warfare agents – Development of methods and efforts towards standardisation tarkastettiin 26.9.2025. Vastaväittäjänä toimi Principal Advisor, PhD Christopher Timperley, Defence Science and Technology Laboratory, Iso-Britannia, ja kustoksena VERIFINin johtaja Hanna Hakulinen.

Santeri Larnimaan väitöskirja Advanced techniques for Fourier-transform absorption spectroscopy tarkastettiin 7.8.2025. Vastaväittäjänä

toimi professori Takuro Ideguchi Tokion yliopistosta ja kustoksena professori Markku Vainio.

Saba Rantasen väitöskirja Building the Future with Molecular Layer Deposition:Conductive, Insulating, and Thermally and Chemically Robust Polymeric Thin Films tarkastettiin 9.5.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Jukka Lukkari Turun yliopistosta ja kustoksena professori Mikko Ritala.

Itä-Suomen yliopisto

Jaana Laineen farmasian väitöskirja trapping of cyp bioactivated drugs and xenobiotics tarkastettiin 17.10.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Miia Turpeinen Oulun yliopistosta ja kustoksina professorit Markku Pasanen ja Seppo Auriola sekä dosentti Risto Juvonen.

Krista Grönlundin väitöskirja Improving plastic recycling: Direct mass spectrometric analysis of brominated flame retardants in synthetic polymer samples tarkastettiin 3.9.2025 Vastaväittäjänä toimi professori Chrys Wesdemiotis, Akronin yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Janne Jänis.

Oulun yliopisto

Mohammad Karzarjeddin väitöskirja Nanocellulose hybrid aerogels for water treatment, smart packaging and green electronics tarkastettiin 26.9.2025. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Falk Liebner BOKU-yliopistosta Wienistä ja kustoksena professori Henrikki Liimatainen.

Matias Lakovaaran väitöskirja Water-resistant nanocellulose films and coatings via deep eutectic solvent modifications tarkastettiin 12.9.2025. Vastaväittäjänä toimi vanhempi tutkija Gilberto Siqueira, Sveitsin liittovaltion materiaalitieteen ja -teknologian laboratoriot EMPA, ja kustoksena

professori Henrikki Liimatainen.

Maria Kokon väitöskirja Recovery of vanadium from metallurgical industry side streams – leaching and crystallization studies tarkastettiin 29.8.2025. Vastaväittäjänä toimi tutkimusprofessori Päivi Kinnunen VTT:stä ja kustoksena dosentti Janne Pesonen.

Tampereen yliopisto

Lauri Palmolahden fysiikan alaan kuuluva väitöskirja Modification of Metal Oxide Thin Films for Artificial Photosynthesis tarkastettiin 10.10.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Friedrich Reinert Würzburgin yliopistosta ja kustoksena professori Mika Valden.

Turun yliopisto

Mark Nana Kwame Afarin väitöskirja Reversible base filling of oligonucleotide through formation of N-methoxy-1,3-Oxazinane and N-methoxy-1,3-oxazolidine nucleosides tarkastettiin 15.8.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Juan José Díaz Mochón, University of Granada, ja kustoksena professori Tuomas Lönnberg.

Anna Eggertin väitöskirja The effects of pharmaceuticals and environmental toxicants on testicular development and function - in vitro and ex vivo study tarkastettiin 15.8.2025. Vastaväittäjänä toimi professori Tiina Santonen Työterveyslaitokselta ja kustoksena professori Jorma Toppari.

Lue väitöskirjojen koko listaus: kemia-lehti.fi/vaitokset

”Olen tyytyväinen, että olen löytänyt polkuni kemian tekniikan parissa.”

Monialaisia mahdollisuuksia:

Karya löysi suuntansa biotuotekniikasta

KARYA KÖRÜKCÜ OPISKELEE ensimmäistä vuotta Bioproducts Engineering -maisteriohjelmassa, Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa. Hänestä parasta Aallossa on ollut mahdollisuus muovata opintoja omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.

”AALLOSSA KUKAAN EI SANO, että et voi ottaa kursseja toisesta tiedekunnasta tai koulusta. Opiskelijoista halutaan kasvattaa monialaisia asiantuntijoita, jotka osaavat yhdistää eri alojen näkökulmia.”

KARYAA KIINNOSTAVAT ERITYISESTI biomassan jalostus ja selluloosakemia, ja hän on valinnut kursseja myös biotekniikan maisteriohjelmasta. Kandityössään hän tutki paperipohjaisia mikrofluidisia laitteita – järjestelmiä, joissa pieniä nestemääriä käsitellään mikrovalmisteisilla alustoilla.

TÄLLÄ HETKELLÄ KARYA suorittaa kurssia, jossa käsitellään biojalostamon investointiprojektin koko elinkaari. Osa luennoista ja harjoituksista toteutetaan yhteistyössä konsultointiyrityksen kanssa. Kolme työpajaa pidettiin AFRY:n toimistolla.

”MEIDÄT ASETETTIIN oikeiden insinöörien rooliin. Suunnittelimme tekstiilien kierrätyslaitosta, ja yhdessä työpajassa tehtävämme oli myydä idea rahoittajille.”

OPINTOJENSA AIKANA KARYA on työskennellyt myös tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan useiden toiminnallisuuksien yhdistämistä yhteen materiaaliin. Ryhmä tutkii muun muassa lämpöön reagoivia älykankaita, valolla ohjattavia keinolihaksia ja nanoselluloosan käyttöä aurinkokennojen tukirakenteina.

”OLEN KIITOLLINEN, että Aalto on antanut minulle mahdollisuuden löytää oma suuntani.”

Liity joukkoon! Haku suomen- ja ruotsinkielisiin kandidaattiohjelmiin on 10.–24.3.2026.

Kohotetaan maljat! Päivän huipensi kauniisti järjestetty illallistilaisuus.

TURUN KEMISTIT

Turun Kemistikerhon uljas 80-vuotisjuhla

80-VUOTISJUHLAPÄIVÄN kunniaksi

järjestettiin Turun yliopiston Aurumilla juhlaseminaari ja illallinen ravintola Gräddassa 4. lokakuuta 2025.

Seminaarin teemana oli Kohti korkeuksia – massaspektrometrian uudet ulottuvuudet. Alkusanat lausuivat Turun Kemistikerhon puheenjohtaja Riina Suntioinen sekä Suomen Massaspektrometrian Seuran varapuheenjohtaja Maarit Karonen.

FT Nina Sarnela piti esitelmän massaspektrometrian käytöstä ilmakehätutkimuksessa pienkaasujen ja pienhiukkasten mittauksissa:

Ihmisen tuottamien yhdisteiden tutkimuksen lisäksi laitteistoja käytetään luonnossa tapahtuvien prosessien tutkimuksessa. Voidaan tutkia esimerkiksi puiden tuottamia yhdisteitä tai tulivuorenpurkausten kaasuja.

FT Nina Siparin esitelmä käsitteli pienmolekyylien avaruudellista kuvantamista massaspektrometrisilla menetelmillä, jotka mahdollistavat yksittäisten solujen yhdisteiden analysoinnin. Menetelmillä saadaan tietoa sekä kasvi- että eläinsolujen toiminnasta. Menetelmiä voidaan hyödyntää myös rikoskemiassa.

Väitöskirjatutkija Ilari Kuukkanen

Juhlatunnelmissa mukana Hilla Nieminen, Aleksi Leppänen ja Netta Lehtonen.

esitteli massaspektrometriaan perustuvan metabolomiikan mahdollisuuksia Lymen borrelioosin diagnostiikassa. Menetelmät mahdollistavat infektioon liittyvien biomarkkereiden tunnistamisen. Myös tekoälymenetelmät auttavat infektion luokittelussa. Lopuksi kuultiin Watersin edustajan Daniel Lindroosin puheenvuoro.

Kunniajäsenet: Ari Lehtonen, Harri Hakala, Jouko Kankare ja Liisa Kanerva.

Kunniajäseniksi kutsutut

Juhlaillan alkumaljan jälkeen kuultiin paikallisseurojen ja yhteistyökumppaneiden onnittelutervehdykset.

Kunniajäseniksi kutsuttiin kolme erityisen ansioitunutta kerholaista, dosentti Harri Hakala, dosentti Ari Lehtonen ja emeritusprofessori Jouko Kankare. Heille ojennettiin diplomit ja SKS:n ansiomitalit.

Hakala kertoi urastaan ja työstään Wallacilla (nykyisin Revvity) sekä työn merkityksestä vastasyntyneiden seulonnassa. Lehtonen käsitteli esitelmässään kemian vanhaa, värikästä sanastoa. Kankare kertoi viihdyttävästi kemian tutkimuksesta 1960- ja 70-luvuilla ja uransa sattumuksista.

Kunniajäsen, emeritusprofessori Liisa Kanerva kertoi urastaan ja Kemistikerhon toiminnasta.

Kemian oma laulu

Ruokalistalle sisältyi muun muassa paahdettu punajuurikeitto, härkätartar ja crème brûlée päärynällä. Ohjelmaan kuului yhteislauluja opiskelijajäsenen Hilla Niemisen johtamana sekä Turun yliopiston kuoron tuplakvartetin ensiesitys Erkki Nurmisen sovittamasta Heikki Klemetin säveltämästä ja Niilo J. Toivosen sanoittamasta Kemian tie -laulusta.

Tervetuloa A.I. Virtanen -palkinnon juhliin

A.I. VIRTASEN ELÄMÄNTYÖTÄ ja tieteellistä perintöä juhlistetaan Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33) keskiviikkona 10. joulukuuta 2025 klo 18.00.

Tilaisuudessa jaetaan A.I. Virtanen -palkinto, jonka myöntävät vuorovuosin Biobio-seura, Ravitsemuksen Tutkimussäätiö, Suomalaisten Kemistien Seura sekä Suomalainen Tiedeakatemia. Vuoden 2025 palkinnon jakaa Suomalaisten Kemistien Seura.

Pukukoodi: tumma puku. Tarkempi ohjelma julkaistaan myöhemmin.

Lämpimästi tervetuloa!

Ilmoittaudu 3.12.2025 klo 16 mennessä QR-koodin kautta.

Kemialehden kumppani vaihtuu

KEMIA-LEHTI ON Suomen kemian alan yhteinen media, jota tehdään yhdessä kemian seurojen ja alan ammattilaisten kanssa. Haluamme kertoa sinulle tärkeästä muutoksesta lehden taustajoukoissa.

Kemia-lehden sisältö- ja toteutuskumppanina on toiminut Era Content Oy vuoden 2023 alusta lähtien. Yhteistyö Eran kanssa jatkuu 31.12.2025 saakka.

”Kiitämme Eraa lämpimästi hyvästä ja sitoutuneesta työstä kemian alan viestinnän hyväksi”, toiminnanjohtaja Sari Vihavainen sanoo.

Kemian seurat kilpailutti lehden toteutuskumppanit loppukeväästä. Vuoden 2026 alusta alkaen lehden uudeksi toteutuskumppaniksi on valittu Legendium Oy.

Legendium on strategisen markkinointiviestinnän yritys, jolla on pitkä kokemus asiakas- ja järjestölehtien tuottamisesta ja kustantamisesta. Legendiumin useat lehdet ovat saaneet tunnustusta niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa alan kilpailuissa. Yritys on perustettu Helsingissä vuonna 1995.

Professori A. I. Virtanen (vas.) työskentelee laboratoriossa vuonna 1949.

Kuva Museovirasto

Vartiovene 55:lla on pitkä ja maineikas historia, kuten KTY:llä.

Vartiovene 55 kyyditti 55-vuotiasta KTY:tä

Kemiallisteknillinen Yhdistys (KTY) juhli 18. syyskuuta merellisessä miljöössä. Yhdistyksen vuosimäärää kunnioittavasti juhlapaikaksi oli valittu Vartiovene 55, joka odotti meitä Hietalahden satamassa Helsingissä.

Alus on Merivoimien entinen sotalaiva Röyttä, joka on historiansa aikana toiminut myös miinanraivaajana ja sukellusvenetorjunnassa.

Alkumaljojen ja puheiden jälkeen suuntasimme kohti itäistä Helsingin rannikkoa ja ankkuroiduimme rauhalliseen poukamaan.

Illallisella seuran hallituksen pu-

Merimaisemissa KTY:n hallituksen väkeä: Tiina Piira (vas.), Rainer Paloniemi, Riina Brade ja Jyrki Maunuksela.

heenjohtaja Rainer Paloniemi esitteli kemian seurojen syntyhistoriaa. Se alkoi 1800-luvun lopun ensimmäisen ruotsinkielisen seuran perustamisesta ja eteni pitkin 1900-lukua SKS:n, SKKS:n ja lopulta KTY:n perustamiseen 21.8.1970.

Puheessa sivuttiin myös Suomen kemianteollisuuden historiaa ja voimistumista eritoten sotavuosien jälkeen.

KTY on kemiantekniikan alan ammattilaisten ja alan yliopisto-opiskelijoiden yhteenliittymä.

Se tukee jäsenten ammatillista kehitystä ja edistää kemiantekniikkaa ja -teollisuutta.

TULEVAT TAPAHTUMAT

18.11.2025

Pirkanmaan kemistiseura ry:n syyskokous klo 17.30 Lifehair Oy:n tiloissa, Kulkutie 4, Ylöjärvi.

21.11.2025

SKS:n pikkujoulukokous klo 16.30 Suomen Kansallisteatterissa, Läntinen teatterikuja 1, Helsinki.

28.11.2025

Päijät-Hämeen Kemistit ry:n pikkujoulut klo 18 alkaen Sisäpelikeskus PadelMarinassa, Tarmontie 5, Hollola.

Puheenjohtaja Miia Mäntymäki ojensi SKS:n onnittelukukat KTY:n hallituksen puheenjohtajalle Rainer Paloniemelle.

Auringon kuningatar

Mária Telkes (1900–1995) teki lukuisia

aurinkoenergiaa hyödyntäviä keksintöjä. Ne auttoivat vähävaraisia arjessa ja ihastuttivat rikkaita, jotka halusivat kulkea eturintamassa.

ÄKKIÄ AMERIKKAAN

Mária Terezia Zsofia Telkes syntyi Budapestissä vuonna 1900. Perheellä oli juutalaisia sukujuuria. Isä Aladar oli pankkiiri. Tytär väitteli tohtoriksi kemiallisesta fysiikasta Budapestin yliopistossa 24-vuotiaana ja muutti Yhdysvaltoihin 1925.

AURINKOTALO 1948

Täysin aurinkolämmitteinen Dover Sun House valmistui Massachusettsiin. Se oli naisten toteuttama ja rikkaan perijättären rahoittama projekti. Telkes hyödynsi Glauberin suolan (natriumsulfaatti-dekahydraatti) ja auringon yhteispeliä. Suola suli päivällä auringonlämmössä ja luovutti lämpönsä kiteytyessään yön tullen kylmässä.

KÄRSIMÄTÖN

Telkes sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1937 ja keskittyi yhä intohimoisemmin aurinkoon. Empivät esimiehet tuskastuttivat. ”Aurinkoa tullaan ennemmin tai myöhemmin käyttämään energian lähteenä. Miksi odottaa?”

PELASTUSVÄLINE

Toisen maailmansodan aikana hän keksi aurinkotislaimen. Laite höyrysti meriveden auringon lämmöllä ja tiivisti sen juomavedeksi. Tislainta käytettiin pelastuslautoilla.

KÖYHÄIN UUNI 1953

Telkes kehitti aurinkouunin, joka lämpeni 175 asteeseen. Se oli kevyt ja kannettava, hinta vain muutaman lantin. Lehdistö kuvasi keksijän kypsentämässä leivonnaisia ulkosalla uunissa.

STARTUP-KONSULTTI

Mária Telkes vetäytyi aktiivisesta tutkimustyöstä 78-vuotiaana. Hän konsultoi aurinkoenergia-alan startupeja Texasissa.

90-VUOTIAAN PATENTTI

Kemisti-fyysikko sain lempinimen Auringon kuningatar. Hän sai yli 20 aurinkoenergiaan liittyvää patenttia. 90-vuotiaana Telkes teki viimeisen patentoidun keksintönsä. Se oli eutektinen seos viileyden varastointiin.

KOTIMAAN MULLAT

Juuri ennen 95-vuotissyntymäpäiväänsä Mária Telkes matkusti kotiseuduilleen Budapestiin ja kuoli siellä 2.12.1995.

Lähteet mm. britannica.com, alltogether.swe.org, new.millsarchive.org, wikitree.com

TEKSTI Ulla Veirto KUVA New York World-Telegram and the Sun Newspaper Photograph Collection

Tervehdys

SUOMEN ENITEN

SUOSITELLUSTA VIESTINTÄTOIMISTOSTA!

imagotutkimus,Taloustutkimus2023

Olemme Era Content – viestintätoimisto, jota viestinnän ostajat eniten suosittelevat.*

Vahvuuksiamme Taloustutkimuksen mukaan ovat asiakkaan liiketoiminnan ymmärtäminen, luotettavuus ja kyky kuunnella asiakasta.

Antaisimme mielellämme myös sinulle syyn suositella meitä!

Pohjoismaiden johtava kemian ja bioalan ammattitapahtuma

15.–16.4.2026

Helsingin Messukeskus

Esillä tutkimuksen, prosessitekniikan, kemianteollisuuden ja bioalan tärkeimmät ratkaisut, tuotteet ja palvelut: Kemikaalit, raaka-aineet ja biomateriaalit | Prosessilaitosten tuotantotekniikkaa | Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot | Laboratoriotekniikka- ja analytiikka | Biolääketiede ja terveysteknologia | Bioala | Kemikaali- ja työturvallisuus | Ympäristö ja kiertotalous | Lakiasia- ja konsulttipalvelut | Ohjelma julkaistaan tammikuussa.

chembiofinland.fi

#ChemBioFinland

Rekisteröidy maksutta kävijäksi: chembiofinland.fi

Samanaikaisesti: Yhteistyössä: