Partikkelimittaukset ehkäisevät vakavia ja kalliita ongelmia, joita nesteen kontaminaatio voi aiheuttaa teollisuuden järjestelmissä ja koneissa.
Partikkelilaskurilla tehtävät partikkelimittaukset ovat nopea ja luotettava keino varmistaa, että käsiteltävien nesteiden laatu on kunnossa. Jos tilanteisiin ei ole varauduttu mittauksilla, nesteen kontaminaatio voi aiheuttaa huomattavia ongelmia.
Voiteluöljyn puhtautta kannattaa mitata
Hydrauliikka- ja kiertovoiteluöljyjen laadulla ja kunnolla on iso vaikutus teollisuudessa käytettävien työkoneiden ja laitteistojen toimintaan.
Voimalaitosten, turbiinien ja vaihteistojen käyttönesteissä olevat hiukkaset voivat vahingoittaa järjestelmän mekaanisia osia, kun hiukkaset kiertävät ympäriinsä suurella nopeudella ja paineella.
Epäpuhtaudet öljyssä heikentävät myös öljyn voitelutehoa, jolloin voideltava kone kärsii ja kuluu lisää. Tilanne huononee entisestään, kun mekaanisten osien kuluminen synnyttää lisää epäpuhtauksia. Voiteluöljy kontaminoituu lisää.
Voiteluaineen puhtautta mittaamalla havaitaan ajoissa järjestelmän epätavallinen kuluminen. Näin mahdolliset laiterikot sekä muut vikatilanteet ovat vältettävissä.
Puhtauden seuranta mahdollistaa myös sen, ettei öljyjä vaihdeta turhaan liian
tiheään tahtiin. Näin säästetään kustannuksia ja ympäristöä.
PAMAS-laskuri mittaa myös lääketeollisuuden nesteitä
PAMAS-partikkelilaskurit kalibroidaan kansainvälisten standardien mukaisesti. Tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia. Analyysitulos antaa näytetiedot hiukkasmäärineen ja puhtausluokkineen.
Kaikki mittasensorin ohi kulkevat partikkelit havaitaan, joten PAMAS-partikkelilaskureilla voidaan mitata luotettavasti myös todella puhtaita nesteitä.
Laskurit palvelevat erinomaisesti lääketeollisuuden tarpeita, jossa puhtaudelle ja laadulle on asetettu korkeat vaatimukset.
Esimerkiksi silmätippojen, proteiinivalmisteiden ja injektionesteiden mittaus sujuu PAMAS-laitteistolla farmakopean säädösten mukaisesti. Partikkelilaskimilla voidaan valvoa myös terveydenhuollossa käytettävien komponenttien puhtautta.
PAMAS AS3 on näytteensyöttäjällä varusteltu täysin automaattinen partikkelilaskin, jolla voidaan analysoida jopa 600 nestemäistä näytettä päivässä. Laitteisto esikäsittelee analysoitavat näytteet sekä laimentaa viskoottiset näytteet tarpeen vaatiessa.
PAMAS SBSS on kulttimaineen saavuttanut partikkelilaskin, joka toimii monissa laboratorioissa referenssilaitteena öljyjen partikkelimittaukselle.
Lisätietoja: Petra Honkavirta
p. 020 775 6338
petra.honkavirta@hosmed.fi
www.hosmed.fi
Elämme aikaa, jolloin meidän on löydettävä ratkaisuja isoihin ongelmiin. On vain yksi maapallo, ja sen resurssit ovat jo nyt vähissä. Raaka-aineiden käyttöä on tehostettava. Asia koskee meitä kaikkia ja vaatii onnistuneita ratkaisuja kierto- ja biotaloudessa. Ilman poikkitieteellisyyttä ei ole mahdollista onnistua.
Ajankohtaisen esimerkin aiheesta tarjoaa vety. Toimiva vetytalous vaatii monen alan osaajia.
Perinteisesti vetyä on tuotettu maakaasusta siellä, missä sitä on käytetty kemianteollisuuden raaka-aineena. Nyt suunnitteilla on useita vetylaitoksia ympäri Suomen. Suunnitelmat vaativat tarkkaa tutkimusta, eikä vetyä kannata tuottaa vain tuottamisen ilosta. Kun vesi on hajotettu vedyksi ja hapeksi, on laskettava tarkkaan, jatkojalostetaanko vety sopivaksi polttoaineeksi vai käytetäänkö paikan päällä teollisuuden raaka-aineena. Putkessa vetyä ei kannata siirtää pitkiä matkoja. Tämän kokonaisuuden hallintaan tarvitaan niin kemisti- kuin energiainsinöörejä.
MONIEN LUPAAVIEN innovaatioiden taustalla on eri tieteenalojen yhteistyötä. Mikrobiologit ja biokemistit ovat kehittäneet laboratorioissa hienoja oivalluksia. Kun niitä aletaan skaalata isommiksi ja viedään teolliseen tuotantoon, kuvaan astuvat kemisti-insinöörit.
Tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa esimerkiksi hiilidioksidin talteenoton hyödyntäminen on tärkeässä roolissa. Kiinnostava esimerkki tuotantoon edenneestä hankkeesta on Solar Foods, joka on avannut uuden tuotantolaitoksen Vantaalla. Yritys pilotoi teknologiaa,
jolla hiilidioksidista tuotetaan sähkön energian avulla mikrobimassaa. Sitä voidaan hyödyntää ravintoproteiinina. Tällaisia monialaista yhteistyötä vaativia hankkeita nähdään tulevaisuudessa yhä enemmän.
Itse olen päässyt näkemään kiinnostavia esimerkkejä yhdistystoiminnan kautta. Polyteekkareiden vierailulla Otaniemessä tutustuimme yhteislaboratorioon, jossa GTK, VTT ja Aalto-yliopisto uudistavat epäorgaanisten materiaalien ja metallien tutkimusta. Ne luovat uutta liiketoimintaa materiaalien kierrätykseen. Paperi-insinöörien tapaamisissa puolestaan olemme nähneet, miten puusta tehtäviä kuituja hyödynnetään vaatteiden raaka-aineena. Innovaatiot eivät synny yksin, vaan vaativat monialaista yhteistyötä.
MYÖS YKSILÖTASOLLA verkostoituminen on tärkeää.
Toivon, että tapaisimme sosiaalisen median kanavien sijaan kasvokkain. Uransa eri vaiheessa oleville ja erilaisia töitä tehneiden välille voi syntyä kiinnostavia keskusteluja.
Ruokapöydässämme suosittu puheenaihe on esimerkiksi vety.
Tiedän tämän kokemuksesta, sillä oma poikani opiskeli Aalto-yliopistosta energia- ja ympäristöteknologiaa ja valmistui diplomi-insinööriksi kolme vuotta sitten. Kun tapaamme, keskustelut siirtyvät nopeasti insinööritekniikkaan. Ruokapöydässämme suosittu puheenaihe on esimerkiksi vety.
Samanlaisia kohtaamisia toivon meille kaikille!
Tiina PiiraKemiallisteknillisen yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja työskentelee johtavana asiantuntijana Elomaticilla.
06
Solar Foods valmistaa Solein-proteiinia ruokkimalla mikrobeja hiilidioksidilla ja vedyllä.
10
PINTAA SYVEMMÄLLÄ
Meribiologi Camilla Gustafsson tutkii ilmastonmuutosta meren pohjassa.
OLYMPIATASON VALMENTAJA
Yliopisto-opettaja Kjell Knapas on valmentanut lukiolaisia kemian olympialaisiin jo parikymmentä vuotta.
12 MITÄ SYÖMME TULEVAISUUDESSA?
Ruoka-alan innovaattori Reetta Kivelä ja ruokateknologiaan sijoittava Lauri Reuter pohtivat, miten ravinto riittää, kun maapallon väkiluku nousee.
20
MOLEKYYLIEN JA
MUSIIKIN TAHDISSA
Sauli Vuoti päätti keskittyä syöpätutkimukseen, kun menetti oman äitinsä sairaudelle.
26
LAASTIIN PIILOTETTU INNOVAATIO
Kiillon tuotekehityslaboratoriossa etsitään ratkaisuja kestävämmän tulevaisuuden puolesta.
33 KILPAJUOKSU KOHTI VÄHÄHIILISYYTTÄ
Kirjeenvaihtaja Tuomas Tikka toivoo, että Suomeen luotaisiin pitkäjänteinen teollisuusstrategia.
Kiiltolaiset Lilli Puntti ja Eija Leinonen osallistuvat kehityshankkeisiin.
Jalokaasut ovat omana ryhmänään alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.
36 ITSEPÄISET JALOKAASUT
Jalokaasut on tunnettu yli
130 vuotta, mutta niiden kesyttäminen on yhä kesken.
40
KOHTI AKKUKEMIAN JA
AUTOTEKNIIKAN LIITTOA
Sähköautoja alettiin koota
Suomessa jo 1980-luvulla.
48
MEMBRAANIT
TOIVAT YHTEEN
Professorit Mari KallioinenMänttäri ja Mika Mänttäri ovat työkavereita ja pariskunta.
51
NIMENI ON GORE –
GORE-TEX
Robert W. Gore keksi GoreTexin melkein vahingossa.
AINA MUKANA
6 Ytimessä
44 Tuotteet ja palvelut
46 Väitökset
50 Seurojen uutiset
Lisää kemian alan tietoa ja uutisia: kemia-lehti.fi
Julkaisija | Kemian seurat
Suomalaisten Kemistien Seura
Kemiallisteknillinen yhdistys
Finska kemistsamfundet
Toimitusneuvosto
Leena Otsomaa, lääkeainekehityksen johtaja, Orion/ puheenjohtaja, Suomalaisten Kemistien Seura
Anu Airaksinen, radiokemian professori, Turun yliopisto/ hallituksen
jäsen, Suomalaisten Kemistien Seura
Sari Vihavainen, toiminnanjohtaja, Suomalaisten Kemistien Seura
Pekka Joensuu, palvelupäällikkö, Helsingin yliopisto/ hallituksen jäsen, Suomalaisten kemistien seura
Triin Gyllenberg, lehtori, Brändögymnasium/ hallituksen puheenjohtaja, Finska Kemistsamfundet - FKS
Tiina Piira, johtava asiantuntija, Elomatic/ hallituksen puheenjohtaja, Kemiallistekninen yhdistys
Juha Vainio, viestintäjohtaja, Kemianteollisuus ry Yhteystiedot toimitus@kemia-lehti.fi www.kemia-lehti.fi
Tilaukset
tilaajapalvelu@atex.com, puh. 03 4246 5340, auki klo 8–16 Kestotilaus 95 € + alv. 10 %. Kouluille 19 € + alv. 10 %
20
Sauli Vuotin mielestä kemian ja lääketieteen osaamisen yhdistäminen on tärkeää.
Gore-Tex-materiaalille haettiin ensimmäiset patentit vuonna 1970.
Osoitteenmuutokset
Kemian Seurojen toimisto, puh. 050 458 3394 toimisto@kemianseura.fi
Toimitus | Era Content
Vastaava toimittaja Eero Anhava
Sisältöjohtajat Leila Mehto ja Ulla Veirto
Tuottajat Annika Holmsten, Marja Ollakka ja Henna Rautiainen
Art Director Leena Majaniemi
Graafinen suunnittelija Laura Tyrväinen
Mediamyynti mediamyynti@kemia-lehti.fi
Aikakausmedia ry:n jäsen
ISSN 0355-1628 (painettu)
ISSN 2670-3521 (verkkojulkaisu)
Painopaikka
PunaMusta Oy 2023 | ISO 9002
Sukeltava dosentti Camilla Gustafsson
tuntee Tvärminnen eläintieteellisen aseman rannat ja kauniin pinnanalaisen maailman.
Camilla Gustafsson on meribiologian dosentti ja yliopistotutkija. Hän työskentelee Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisellä tutkimusasemalla Hangossa.
Kun meribiologi Camilla Gustafsson alkoi aikoinaan tehdä pro graduaan, oli pakko mennä sukelluskurssille. Nyt hän on tutkinut merenalaisia kasveja jo 18 vuotta. Työmaa sijaitsee Helsingin yliopiston Tvärminnen asemalla Hangossa.
”Aluksi sukeltaminen oli vaativaa. On tärkeää pysyä oikeassa sukellusasennossa ja pystyä hallitsemaan nostetta. Ei saa tömähtää pohjalle tai sotkea sitä räpylöillä.”
GUSTAFSSONIN tutkimus liittyy vedenalaisten kasvien biodiversiteettiin ja sen vaikutukseen merellisten elinympäristöjen toiminnassa.
Hän johtaa muun muassa ympäristöministeriön rahoittamaa CoastalBiomon-hanketta, jossa kehitetään vedenalaisten elinympäristöjen pitkäaikaisseurantaa. Näytteiden kerääminen meren pohjasta sukeltamalla on iso osa tutkimustyötä.
Tvärminnen tutkimukset ovat monitieteellisiä. Siinä missä meribiologi tekee kenttätyötään kasvien, levien tai pohjaeläinten parissa, biogeokemistit, fyysikot ja ilmakehätutkijat mittaavat omia komponenttejaan.
Alueella on ”supersaitteja”, kohteita, joissa eri alojen tutkijat mittaavat ja ottavat näytteitä samanaikaisesti. Dataa yhdistämällä tuotetaan uutta tietoa siitä, miten rannikkoympäristöt ja ilmakehä ovat keskenään vuorovaikutuksessa.
”Yhteisö on minulle tärkeä, ja lounashetkellä ruokalassa kaikki tapaa-
vat ja ehtivät jutella. Meitä tutkijoita ja henkilökuntaa on noin 35. Kaikki tuntevat toisensa.”
Toisinaan lounas eli eväsleivät tulee syötyä merellä, vaikkapa upean saaren rannalla. Työ on välillä fyysisesti raskasta, siinä tulee nälkä.
”Tvärminnessä on loistava infrastruktuuri, ja tästä pystyy heti lähtemään veteen. Ei tarvitse ajella autolla minnekään kauemmas.”
MERELLINEN monimuotoisuus vaikuttaa hiilen kiertoon maapallolla. Vedenalaiset ympäristöt toimivat hiilivarastoina ja -nieluina.
”Ohjaan väitöskirjatutkijoita, jotka esimerkiksi mittaavat ja analysoivat hiilen ja typen pitoisuuksia kasvien eri osissa. Suhteutamme tulokset kasvien biomassan määrään.”
Näytteistä voi laskea keskiarvon siitä, miten paljon vedenalaiseen kasvillisuuteen on varastoitunut hiiltä. Gustafsson on aina valmis painumaan veteen. Reissuilla repussa on pienet räpylät, maski ja snorkkeli.
”Kauneinta pinnan alla on syyslokakuussa, jolloin kasvillisuutta on runsaasti ja vesi kirkasta. Meriajokkaat muodostavat Hankoniemen eteläpuolelle kauniita, laajoja niittyjä, jotka kuhisevat elämää. Ympäristö on hyvin rauhoittava.”
Rauhaa rikkoo pieni särö.
”Viiden viime vuoden sisällä on koettu monta merellistä lämpöaaltoa. Oman havaintoni mukaan jotkut meriajokaskasvustot ovat kärsineet lämpöaalloista, jopa hävinneet.”
Tutkimusalus
Augustan lisäksi
Tvärminnen
laiturissa on pieniä moottoriveneitä, jollaisella Camilla Gustafsson lähtee sukellukselle.
VINKKI
Snorkkelilla luontopolulle!
Camilla Gustafsson on ollut tekemässä merenalaista
luontopolkua Hangon
Plagenin uimarannalle. Kiinnostavimmat kohteet on merkitty pinnan alle. Reitti avataan alkusyksyllä 2023.
opistosta luennoi bio-ortogonaalisen kemian kehittämisestä. Tekniikan avulla voidaan rakentaa molekyylejä aiempaa suoraviivaisemmin solun sisällä. Viime vuoden kemian Nobel meni kyseisen aiheen tutkijoille.
1
Nuorille tutkjoille suunnattu EuChemS -tapahtuma, 3rd Young Investigator Workshop, järjestettiin Helsingissä toukokuussa. Viisitoista
lupaavaa kemiallisen biologian tutkijaa Euroopan eri maista esitteli tutkimustuloksiaan. Kansalliset kemian seurat olivat ehdottaneet puhujia ja kustansivat näiden osallistumisen.
2
Yhtenä keskeisenä aiheena oli uudenlaisten tekniikoiden hyödyntäminen kemiallisen biologian tutkimuksessa.
Plenaaripuhuja Annamaria
Lilienkampf Edinburghin yli-
3
Nuoret tutkijat olivat erittäin innostuneita sekä tapahtuman tieteellisestä annista että mahdollisuudesta verkostoitua kollegojen kanssa. Tapahtuma oli kahden puolikkaan päivän mittainen ja sitä toivottiin jatkossa venytettävän 2-päiväiseksi.
kemian termejä, jotka on nimetty tunnettujen tieteilijöiden mukaan.
Faradayn vakio (F)
Tapahtuman taustalla on European Chemical Societyn Division of Chemistry in Life Sciences -jaosto. Suomessa järjestelyistä vastasi Suomalaisten kemistien seura.
4
Plenaaripuhuja
VTT:n toimitusjohtaja Antti Vasara, Tekniikan maailma 8/2023.
”Vuonna 2040 Suomessa kaikki teknologiat ovat hiilineutraaleja. Toivottavasti mitään ei enää polteta, paitsi ehkä saunapuita kiukaassa. Mutta sielläkin voi olla joku härpätin piipun päässä ottamassa kaasut talteen.”Kuva Manuela Voráčová
Kesä ja ihana aurinko! Auringosta on paljon iloa, mutta myös säteilyn haitat ovat huomattavia. Iho on tärkeää suojata sekä UVA- että UVB-säteilyltä.
Suojaavan vaatetuksen lisäksi aurinkosuojatuotteet ovat kätevä apu. Auringonsuoja-aineet jaetaan kemiallisesti vaikuttaviin ja fysikaalisiin suodattimiin sekä vaikutusspektrin mukaan UVB- ja UVA-suodattimiin.
Kemialliset auringonsuodattimet estävät säteiden vaikutusta absorboimalla niitä.
Fysikaaliset suoja-aineet toimivat kilpenä heijastamalla säteitä pois tai muuttamalla ne lämpösäteilyksi.
Voiteiden kyky suojata myös UVA-säteiltä on parantumassa, mutta toistaiseksi laajakirjoisia voiteita on markkinoilla vasta vähän.
VARMA KEVÄÄN merkki on myös keskustelu aurinkorasvojen kemikaaleista. Erityisesti pienten lasten vanhemmat puntaroivat suojavoiteiden mahdollisia haittoja. Keskusteluissa kemistien tietämys ja faktojen
esille tuonti olisi tarpeen. Toistaiseksi asiantuntijoiden päätelmänä on, että auringonsuojavoiteista on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Euroopan komission laajan tutkimuksen mukaan EU-direktiivissä sallitut auringonsuojakemikaalit täyttävät asetetut turvallisuusvaatimukset eikä niiden käyttöä ole syytä rajoittaa.
Työryhmän selvityksessä auringonsuojakemikaalien estrogeenivaikutuksen painoarvoksi todettiin noin miljoonasosa ruuan mukana saatavien kasviestrogeenien vaikutuksesta, ja erot kaupallisiin hormonivalmisteisiin todettiin tätäkin monin verroin suuremmiksi.
Rapakon takana aurinkovoiteista käydään toisenlaista keskustelua. Monissa aurinkovoiteissa käytetyn oksibentsonin on todettu aiheuttavan korallien vaalenemista, ja se voi vaurioittaa korallin dna:ta. Palau, Neitsytsaaret ja Havaiji ovat kieltäneet aurinkovoiteet, joissa on merenalaiselle elämälle vaarallisia yhdisteitä.
Havaijilla kielto koskee peräti 3 500 eri aurinkorasvatuotetta.
Jo muinaiset kreikkalaiset suojasivat ihoaan auringolta oliiviöljyn avulla. Egyptissä käytettiin riisistä, jasmiinista ja lupiinista tehtyä seosta.
1932
Australialainen kemisti H.A. Milton Blake kehittää voidemaisen UV-suojan.
1938
Sveitsiläinen Franz Greiter kehittää aurinkovoiteen, kun hän itse palaa auringossa noustessaan Piz Buin -vuorelle.
1944 Amerikkalainen
Benjamin Green kehittää kaakaovoista ja punaisesta eläinlääkinnässä käytetystä vaseliinista seoksen suojaamaan taistelevia sotilaita auringolta.
1974
Greiter ottaa käyttöön aurinkosuojakertoimen SPF, josta tulee maailmanlaajuinen standardi UVB-suojan mittaamisessa.
1977
Vedenkestävät aurinkosuojat tulevat markkinoille.
1990-luku
Aurinkosuojille kehitetään uusia koostumuksia, esimerkiksi geeli ja suihke.
2000-luku
Laajaspektriset myös UVA-säteilyltä suojaavat voiteet kehittyvät.
YMPÄRISTÖ
Ympäristöajattelu muuttaa merenkulkua. Alalta kuuluu tuoreita suomalaisia uutisia.
SMARTPIPE SYSTEM OY on valittu yrityskumppaniksi hankkeeseen, joka kehittää risteilyalusten vastuullisesta rakentamisesta kilpailuetua Suomelle. SmartPipe System kehittää probioottisia mikrobiratkaisuja ja tekoälyteknikkaa, joiden avulla laivojen käyttämien puhdistuskemikaalien määrää voidaan optimoida ympäristöystävällisesti.
ETELÄ-SUOMEN SATAMAPALVELU
puolestaan tuottaa entistä puhtaampia palveluita. Helsingin satamien satamapalveluista vastaava yritys huolehtii ympäristöstä esimerkiksi keräämällä alusten jätevedet maksutta.
VIIME SYKSYNÄ Business Finland
myönsi Turun ja Tukholman välisen hiilineutraalin meriväylän kehittämiseen
1,6 miljoonan euron rahoituksen. Rauman telakkaa operoiva Rauma Marine Constructions, risteilyvarustamo Viking Line, Åbo Akademi ja sähköajoneuvojen latausteknologiaa valmistava
Kempower ovat käynnistäneet yhteisen Decatrip-hankkeen. Se kehittää Turun ja Tukholman välille niin sanottu vihreää käytävää, jota pitkin rahti ja matkustajat kulkevat hiilineutraalisti. Ratkaisu skaalautuu muille väylille.
”Haluan opettajana tarjota kemiasta vankan pohjan, jota opiskelijat voivat hyödyntää haluamallaan alalla”, sanoo epäorgaanisen kemian yliopisto-opettaja Kjell Knapas Helsingin yliopistosta.
Yliopisto-opettaja Kjell Knapas nauttii opettamisesta niin paljon, että on valmentanut myös lukiolaisia kemian olympialaisiin jo parikymmentä vuotta. Taas tähdätään mitalisijoille.
Mitä kuuluu?
Kiitos, ihan hyvää. Alkuvuosi on mennyt intensiivisesti kemian labrakurssien opetuksessa täällä kemian laitoksella Helsingin yliopistossa. Joulukuusta asti olen myös valmentanut lukiolaisryhmää kemian olympialaisiin.
Miten kisoihin valmentaudutaan?
Aluksi ryhmään kuului 20 opiskelijaa. Karsintojen jälkeen neljä heistä pääsee heinäkuussa pohjoismaisiin kilpailuihin Tanskaan ja kansainvälisiin olympialaisiin Sveitsiin. Suomi on pärjännyt kisoissa hyvin. Useimmiten joko Suomi tai Tanska on paras Pohjoismaa. Yleensä saamme 1–4 prons -
sia. Esimerkiksi Kiina saa melkein poikkeuksetta neljä kultaa. Iloitsen aina kovasti Suomen menestyksestä.
Millaiset nuoret menestyvät olympialaisissa?
Valmennukseen tulevat nuoret ovat lahjakkaita ja monipuolisesti taitavia. He ovat hyviä myös fysiikassa, matematiikassa ja monessa muussa asiassa. Jotta voi pärjätä kansainvälisissä kilpailuissa, on oltava hyvin jämpti, todella kiinnostunut kemiasta ja valmis tekemään töitä. Pelkät lukiotiedot eivät riitä.
Minkälainen koutsi olet?
No, useimpien mielestä varmaankin erittäin vaativa. Ankara en ole, eikä tarvitsekaan. Parhaat edis -
tyvät progressiivisesti etenevässä valmennuksessa muutenkin.
Jatkavatko olympianuoret kemian opintoja lukion jälkeen?
Harvoin, ehkä yksi viidessä vuodessa. Useimmat menevät lääkikseen, bioalalle tai tekniseen korkeakouluun. Jokainen saa itse valita alansa. Opettajien tehtävä on tukea opiskelijan pyrkimyksiä eikä vetää omaa agendaa.
Miksi itse valitsit kemian?
Menestyin koulussa kemiassa, matematiikassa ja fysiikassa. Kemia oli minulle optimaalisin ala: teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa ja laboratoriopuolikin. Hetkeäkään en ole katunut. Olen ollut yliopistolla opiskelemassa ja töissä keskeytyksettä opintojeni alusta, vuodesta 1998 lähtien. Tohtoriksi väittelin vuonna 2012.
Mikä työssäsi on mielekkäintä?
Tärkein roolini on olla opettaja. Pyrin tarjoamaan kandivaiheen opiskelijoille vankan pohjan ja laaja-alaista kemian osaamista. Sitä opiskelijat voivat sitten käyttää haluamallaan alalla.
Jos olisit itse jokin kemiaan liittyvä työväline, mikä olisit?
Olisin viisitiehana. Kolmitiehanoja käytetään paljon kemian tekniikassa. Nelitiehanojakin taitaa olla olemassa. Viisitiehanasta en ole kuullut, mutta ei se teoriassa ole mahdoton. Koen olevani monimutkainen persoonallisuus, joka etsii ratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin. Viisitiehana voisi tuoda laboratoriotekniikkaan ratkaisuja, joita ei ole aikaisemmin ajateltu.
Heittääkö kemisti aivot narikkaan kesälomalla?
Pitkälti kyllä. Jos mieleeni tulee ideoita, kirjaan ne ylös pieneen vihkoon. Loman jälkeen avaan vihkon ja pohdin, miten ideoita voisi hyödyntää.
Miten ravinto riittää, kun maailman väestömäärä nousee nopeasti kohti 10 miljardia? Ruoka-alan
innovaattori Reetta Kivelä ja uuteen ruokateknologiaan sijoittava
Lauri Reuter miettivät tätä työkseen.
Heidän resepteihinsä kuuluu aimo annos kohtuullistamista ja kemiaa.
Perustajaosakas
Nordic Foodtech Venture Capital Oy:ssä, joka sijoittaa ruokajärjestelmää uudistaviin yrityksiin.
Koulutukseltaan biotekniikan tohtori.
Kuvailee itseään: ”Itsepäinen tekno-optimisti, rajapintojen radikaali ja asioiden yhdistelijä”.
Lauri ReuterBiotekniikalla ja kemialla on valtavan iso rooli tulevaisuuden ruokajärjestelmän kehittämisessä. Tähän mennessä ihmiskunta on hankkinut proteiininsa pilkkomalla eläimen palasiksi ja tekemällä siitä ruokaa. Nyt meidän pitää lähestyä ruuantuotantoa toisesta kulmasta: ottaa atomeja ja rakentaa ruokaa yhdistelemällä niitä oikein.
Olemme siirtymässä pilkkomisen sijaan rakentamiseen, ja siihen tarvitsemme paljon huippuosaajia.
Elämme muutoksen aikaa, ja meillä on paljon toivoa. Ellen uskoisi siihen, en tekisi työtäni eli sijoittaisi uudenlaisiin ruokateknologian yrityksiin.
Yrityksemme Nordic Foodtech VC tekee sijoituksia ruokajärjestelmää uudistaviin, varhaisessa vaiheessa oleviin teknologiayrityksiin Pohjoismaissa ja Baltiassa.
Rahoitamme yrityksiä, jotka rakentavat kestävämpää ruokajärjestelmää pienentämällä ruuan ympäristö- ja ilmastovaikutuksia ja parantamalla ihmisten terveyttä.
Muutoksen nopeutta on vaikea en-
Paras tapa saada aikaan muutos on tehdä tuotteita, jotka ovat parempia kuin nykyiset.
Silloin meillä ei enää ole tekosyytä käyttää vanhaa.
nakoida. Muutos tulee aina yllättävän nopeasti ja toisaalta liian hitaasti – ja luultavasti se yllättää meidät kaikki.
Paras tapa saada muutos aikaan on tehdä tuotteita, jotka ovat parempia kuin nykyiset. Silloin ei ole enää tekosyytä käyttää vanhaa. Ei sähköautoiluunkaan siirrytty siksi, että valtio tukee auton hankinnassa, vaan koska sähköautoista tuli parempia kuin polttomoottoriautot.
Sama pätee ruoantuotannossa. Vaihdamme nykyiset juustot vegaanisiin sitten, kun uusi juusto on nykyistä parempi. Kasviperäisten juustojen tuottaminen on hankalaa, koska prosessista puuttuvat kaseiinit ja oikeanlaiset rasvat. Kyllä sekin vielä onnistuu. Tähän tarvitsemme hiton hyviä kemistejä.
Uskon, että 50 vuoden päästä syömme aika samanlaista ruokaa kuin nytkin, mutta osaamme tuottaa sen nykyistä paremmin ja kestävämmin. Jogurtti ja juustosiivu voivat näyttää tutulta, mutta ne on tehty jollakin toisella tavalla kuin nyt, koska meillä on parempaa biotekniikka apunamme.
Tehomaatalous on tehoton Ruokajärjestelmämme perustuu nyt liian suurelta osin siihen, että kasvatamme kasveja, joita syötämme eläimille, jotka käytämme sitten omaksi ravinnoksemme.
Ne syövät suurimman osan kasvatetusta viljasta. Maatalouteen käytettävästä pinta-alasta 80 prosenttia käytetään eläinten rehun kasvattamiseen. Tämä on todella tehoton tapa tuottaa ruokaa.
Eläimet ovat olleet hyviä ruoanlähteitä 10 000 vuotta. Koska meillä nyt on parempaa teknologiaa käytössämme, meidän kannattaa siirtyä siihen.
Emmehän enää käytä puukärryjäkään, vaikka ne olivat toimiva ratkaisu tuhansien vuosien ajan.
Suurin muutos liittyy mikrobien ja biotekniikan uudenlaiseen käyttöön. Olemme jo tuhansia vuosia hyödyntäneet mikrobeja prosessointiapuna esimerkiksi leivän, viinin, oluen, hapankaalin tai juuston valmistuksessa. Mutta emme ole varsinaisesti syöneet mikrobeja.
Meillä ei ole ollut osaamista valmis taa mikrobeilla suuria määriä tuotet ta, mutta nyt on. Esimerkiksi sieniproteiini Quorn on tuotettu säiliössä kasvatetuista mikrobeista.
Yliravitsemuksen ja aliravitsemuksen maailma
Itselleni tärkeä huomio on ollut, että ruokateknologia ei ole tiukasti oma teknologianalansa. Ruokateknologiaa on kaikki teknologia, jota sovelletaan ruokajärjestelmän ongelmien ratkai semiseen. Monet nykyisistä suomalai sista ruokateknologiayrityksistä ovat toimineet aiemmin toisella alalla.
Suomalaisen EniferBion PEKILOproteiini on syntynyt jätteenpuhdistusteknologian kehittämisen kautta. Solar Foodsin taustalla olleet tutkijat suunnittelivat alunperin jopa poltto aineiden tuottamista.
Molempia teknologioita kehitettiin jo 50–60 vuotta sitten, mutta vasta nyt on löydetty niille paras käyttötapa. Siksi perustutkimus on tärkeää: se luo edellytykset sille, että meillä on työkaluja tulevaisuuden ongelmiin.
Olemme eläneet 20 vuotta maailmassa, jossa voi syödä mitä vain ja milloin vain. Siksi maapallolla on nyt enemmän yliravittuja kuin aliravittuja ihmisiä.
Seuraavaksi tarvitaan muutos siihen, miten teemme syömiseen liittyviä päätöksiä. Ratkaisussa terveysteknologia, terveystiede ja lääketiede kohtaavat elintarvikemarkkinan ja ravitsemustieteen.”
REETTA KIVELÄMaailman ruokajärjestelmää on ehdottomasti muutettava pian, jotta maapallo säilyy elinkelpoisena ja ruokaa riittää kaikille. Me kaikki voimme muuttaa sitä jo nyt.
Yksi avainsanoista on kohtuullistaminen, etenkin länsimaiden ihmisille. Jos kaikki vaihtaisivat 30 prosenttia syömistään lihatuotteista kasviperäisiin, vaikutus koko maapalloomme olisi valtava. Koska kyse on ruoasta ja arjesta, näinkin yksinkertainen muutos on mahdoton.
Muutos ei lepää vain kuluttajien kyvyssä muuttaa rutiineitaan. Tarvitsemme tuotteita, jotka tukevat kestävämpään kulutukseen siirtymistä ja uusia teknologioita.
Ruokaketjun tehostaminen ja hävikin pienentäminen ovat osa kohtuullistamista. 15 prosenttia syötävästä häviää ruokaketjusta jo ennen kuin tuotteet menevät kauppoihin. Toiset 15 prosenttia menee kaupoista ja ku-
Maailman ruokajärjestelmän muutoksesta pitäisi puhua vähintään yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksesta.
luttajilta roskiin. Tämä ei ole kohtuullista, kun jo nyt on pulaa maatalousmaasta ja vedestä.
Yksipuolisuus köyhdyttää
Maailman ruokajärjestelmän muutoksesta pitäisi puhua vähintään yhtä paljon kuin ilmastonmuutoksesta. Jopa 25–40 prosenttia ilmastovaikutuksesta syntyy ruuan tuotannosta ja kulutuksesta.
Ruoantuotanto vaikuttaa erityisesti lajien massakatoon ja biodiversiteettiin. Ylilaiduntaminen ja yliviljely, monoviljely, veden ja pohjaveden käyttö – kaikkiin on tehtävä muutoksia. Tämä vaatii ajattelun muutosta.
Yksi ongelmista on yksipuolisuus. Karrikoiden voisi sanoa, että syömme vehnää, riisiä ja perunaa sekä lohta, sikaa, nautaa ja kanaa. Lisäksi hieman kurkkua ja tomaattia.
Maapallolla on kuitenkin yli 70 000 syötävää kasvia. On järjetöntä, miten vähän me niitä hyödynnämme.
Jos lautasellamme olisi paljon palkokasveja, pähkinöitä, kauraa, ohraa
ja muita nyt vähäisesti hyödynnettyjä jo olemassa olevia maataloustuotteita, se auttaisi sekä ihmisiä ravitsemuksellisesti että koko maapalloa ekologisesti.
Kasvien rinnalle ratkaisuksi tulee nousemaan sienistä, hiivoista ja muista yksisoluisista tuotettu ruoka.
Nämä uudet, tehokkaat raaka-ainepohjat mahdollistavat ruoantuotannon kasvavalle populaatiolle yhdessä muiden ratkaisujen kanssa.
Globaali vai lokaali?
Ratkaisuihin kuuluvat esimerkiksi regeneratiiviset maatalouskäytänteet, kulutuksen kohtuullistaminen ja tuotettujen raaka-aineiden vähäisempi hukkaaminen.
On kiinnostava kysymys, onko ruoantuotanto menossa lokaaliin vai globaaliin suuntaan. Vastaus on varmaankin niiden yhdistelmässä.
Haluan itse vaikuttaa aktiivisesti maailman uuden ruokajärjestelmän syntyyn. Minua motivoi, kun voin käyttää ammattitaitoani siihen, että
Reetta Kivelä Helsingin yliopiston työelämäprofessori. Elokuussa Raisio-konsernin innovaatioista vastaavaksi johtajaksi. Nyhtökauran keksijä ja kehittäjä ex-yhtiökumppaniensa kanssa. Koulutukseltaan elintarvikekemian tohtori.
Kuvailee itseään: ”Aisteihin ja lempeyteen uskova innovaattori, joka haluaa visioida silloittaen nykyisyyttä tulevaisuuteen.”
ruokajärjestelmä muuttuu ja maapallo säilyy elinkelpoisena.
Olen koulutukseltani elintarvikekemian maisteri ja elintarviketeknologian tohtori, ja olen työskennellyt startupeissa ja isoissa elintarvikealan yrityksissä sekä yliopistolla.
Vuodesta 2020 alkaen olen toiminut työelämäprofessorina Helsingin yliopiston Viikki Food Design Factoryssä ja kouluttanut eri alojen opiskelijoita ruoka-alan innovaatioiden kehittämiseen ja johtamiseen.
Innovaatiot ruokkivat maapallon
Viikki Food Design Factoryllä on Idättämö eli startup-yritysten esihautomo. Se on tarkoitettu alkuvaiheessa oleville ruoka-alan ryhmille, joilla on jo idea tai liiketoimintaa. Niille tarjotaan ruoka-alaan ja sen kehittämiseen painottuvaa tukea.
Toinen tärkeä tehtävä on uudenlaisen ajattelun opettaminen eri alojen opiskelijoille. Toivoisin heidän saavan vahvistusta ja ymmärrystä siihen, että he itse ovat muutoksen tekijöitä ja heillä on mahdollisuus toimia.
Tulokset Viikissa ovat olleet rohkaisevia: tänä keväänä kuudesta ryhmästä kolme aloitti oman yritystoiminnan. Tulevaisuudessa voimme kuulla esimerkiksi uudenlaisesta tavasta tuottaa proteiinipitoisia raaka-aineita.
Iso yritys, iso muutos
Elokuun puolivälissä aloitan Raision innovaatiojohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Minua kiinnostaa skaalata osaamistani ison korporaation käyttöön.
On kiinnostavaa päästä tekemään ruokajärjestelmän muutosta ison yrityksen ja siellä jo toimivien tutkimusja tuotekehitystiimien kanssa.
Raision strategian kolme peruspilaria, kaura, kasviproteiinit ja stanolit, vetosivat minuun ja houkuttelivat työhön. Niiden päälle on hyvä lähteä rakentamaan kestävää innovointia. Aloitan nöyrin mielin ja hihat käärittyinä.” ■
Solein-proteiinia valmistetaan Suomessa luonnostaan esiintyvästä mikrobista. Se on ravinteikasta ja hiilineutraalia.
Suomalainen EniferBio tuottaa biojalostamoiden sivuvirroista PEKILO®-sieniproteiinijauhetta, joka on maailman ensimmäinen sieni- eli mykoproteiinivalmiste. Jauhetta voi hyödyntää ihmisravinnon ja eläinrehun ainesosana monenlaisissa tuotteissa. EniferBiolla on monia sijoittajia, mm. Valio.
Suomalainen Solar Foods valmistaa Solein-proteiinia fermentaation, ilman ja sähkön avulla. Tuote on saanut uuselintarvikeluvan Singaporessa. Yritys pyrkii tekemään ruokaa ilman maataloutta ja fossiilisia polttoaineita.
Ruotsalainen Melt & Marble tekee eläinrasvaa muistuttavaa rasvaa, jota voi käyttää kasvipohjaisissa tuotteissa. Siitä on hyötyä erityisesti kasvispohjaisen juuston kehittämisessä.
Suomalainen Nordic Umami Company valmistaa ruoan viidettä perusmakua eli umamia kasvien fermentoinnin avulla. Raaka-ainelähteinä ovat teollisuuden sivuvirrat, kuten sipulin ja herneiden jäämät sekä panimoteollisuuden mäski.
REETTA KIVELÄ ➙
Markus
Satavuotias röntgenanalyysijärjestelmien valmistaja ja toimittaja
Malvern Panalytical tunnetaan
Suomessa erityisesti korkeatasoisista
XRF- ja XRD-laitteista. Yrityksen elinkaaripalvelu takaa, että asiakkaat saavat parhaan hyödyn laitteistaan ja huolto sujuu vaivattomasti.
”Asiakas voi tehdä turvallisin mielin ostopäätöksen, sillä sitoudumme pitkäaikaiseen kumppanuuteen. Osaavalta tiimiltämme asiakkaat saavat kaiken tarvitsemansa: sovellusselvityksen, laitteiden asennuksen, koulutuksen, ohjelmisto- ja teknisen tuen sekä laitehuollon”, Malvern Panalytical Suomen myyntijohtaja Jarmo Lohilahti kertoo.
Laitehuolto ympäri Suomea
Elinkaaripalvelu räätälöidään asiakkaalle aina yksilöllisesti. Kun laitteiden käyttöikä on 10–15 vuotta, sinä aikana muuttuvat myös asiakkaan tarpeet. Pitkän asiakassuhteen aikana tullaan molemmin puolin tutuksi.
”Kuuntelemalla ja keskustelemalla asiakkaan kanssa opimme, millaiset ratkaisut ovat on juuri hänelle parhaat. Esimerkiksi koulutustarpeet elävät asiakkaan henkilöstön mukaan. Laitteiden käyttäjät hyötyvät peruskäyttökoulutuksesta, kun taas laboranttien ja tutkijoiden työn kannalta jatkuva menetelmäja ohjelmistokoulutus laitteen koko käyttöajan on tärkeää”, sovellusasiantuntija Markus Valkeapää sanoo.
Malvern Panalytical tarjoaa asiakkaille ainutlaatuisen elinkaaripalvelun: peruskäyttökoulutuksen, menetelmä- ja ohjelmistokoulutuksen, laitehuollon sekä ennakoivan huolto-ohjelmiston. Tuotteissa yhdistyvät huippuluokan suunnittelu sekä tietoanalytiikan ja tekoälyn innovaatiot.
Yrityksen laitehuolto toimii ympäri maata. Suomen tiimi voi myös hyödyntää kollegoidensa osaamista Hollannista, Englannista tai vaikkapa Kanadasta.
Tehokas FORJ valmistelee näytteet Malvern Panalyticalin uusi FORJ-sulatelaite on käänteentekevä innovaatio näytteiden valmisteluun XRF-laitteille. Uuniin viedään vain näytemassa ja platinaosat. Lämpöä ei mene hukkaan muun laitteiston kuumentamiseen.
”Minua kiehtoo FORJ:in uudenlainen tapa sulattaa näyte. Kun perinteisessä tekniikassa näytteen sulattaminen tapahtuu keinutellen, FORJ sulattaa pyörivällä liikkeellä. Sekoitus on tehokkaampaa, ja näyte valmistuu nopeammin”, Markus Valkeapää kertoo.
Huomattavaa on myös, että FORJ:ia käyttämällä vältetään näytteen mahdollinen kontaminoituminen alumiinista.
Viime vuoden lopulla lanseerattu Smart Manager -ohjelmisto auttaa pitämään entistä parempaa huolta laitteesta. Ohjelmisto lähettää sen teknisestä kunnosta jatkuvasti tietoa pilvipalvelun kautta.
Asiakas ja Malvern Panalyticalin asiantuntijat voivat seurata reaaliajassa laitteen tilaa ja pystyvät reagoimaan tarvittaessa nopeasti. Myös huoltosuunnitelmien tekeminen helpottuu.
”Olemme ylpeitä, että voimme tarjota asiakkaillemme älykkään ohjelmiston,
joka on jo saanut maailmalla hyvän vastaanoton”, Jarmo Lohilahti sanoo.
Yli 40 vuoden kokemus alalta Jarmo Lohilahdella ja Markus Valkeapäällä on molemmilla yli 20 vuoden kokemus alalta. Lohilahti toteaa, että yhtälö on hyvä:
”Itse olen fyysikko ja alaani on tekninen osaaminen sekä tutkimus- ja tuotekehitys. Markus on epäorgaaniseen kemiaan perehtynyt kemisti ja keskittyy sovelluksiin ja menetelmäkehitystyöhön. Yhdessä meillä on asiakkaillemme enemmän annettavaa.”
• Kansainvälinen röntgenanalyysijärjestelmien valmistaja ja toimittaja vuodesta 1914. Toiminut Suomessa vuodesta 1971.
• Laaja tuotevalikoima ja globaali myynti- ja huoltoverkosto.
• Globaalisti yli 250 henkilöä tutkimus- ja tuotekehityksessä, laitteita 75 000 laboratoriossa yli 100 maassa.
• Liikevaihto 466 milj. € vuonna 2021.
SovellusasiantuntijaSauli Vuoti päätti keskittyä
rintasyövän tutkimukseen, kun menetti oman äitinsä sairaudelle. Hänen mielestään
kemian ja lääketieteen osaamisen yhdistäminen on tärkeää.
Molekyylit ja musiikki. Nämä kaksi intohimon kohdetta ovat kulkeneet tiivisti mukana
Sauli Vuotin elämässä hänen lapsuusvuosistaan lähtien.
Vuoti on kliinisen lääkeainekemian ja biolääketieteen dosentti ja on työskennellyt pitkään lääketeollisuudessa. Nykyään hän tekee lääkeyrityksessä kliinistä tutkimusta, kehittää uusia lääkehoitoja ja auttaa nuorempia tutkijoita. Tammikuussa 2023 hän aloitti Jyväskylän yliopiston kemian alan työelämäprofessorina.
Vaativista töistään huolimatta Vuotilla on aina riittänyt aikaa musiikille. Hänen duonsa Auringon Lapset levyttää elektronista poppia. Lisäksi Vuoti luotsaa kahta suosittua podcastia, joista toinen keskittyy tieteeseen ja toinen musiikkiin.
Aika ajoin hän törmää ihmettelyihin. Onko tällä miehellä vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla?
”Ei ole. Kun jotain asiaa rakastaa, silloin ehtii. Syöpätutkimuksessa ja biisinteossa on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat luovuutta vaativia prosesseja.”
Yliopisto ja yritykset hyötyvät yhteistyöstä
Eräs Sauli Vuotin ajankohtaisista tutkimusaiheista liittyy kuolemaan johtavaan aivosyöpään. Hän kiertää Suomen sairaaloissa opettamassa ja kouluttamassa erikoissairaanhoidon lääkäreitä käyttämään uusia lääkkeitä ja aloittaa uusia tutkimuksia.
”Pyrimme vahvistamaan syöpäsai-
rauksista kärsivien yksilöllistä hoitoa ja diagnostiikkaa. Etsimme kemian avulla vastauksia optimaalisten hoitotulosten saavuttamiseksi.”
Vuoti puhuu mielellään verkostoitumisesta. Hän on työskennellyt lääkeyrityksissä 15 vuotta ja kerännyt urallaan runsaasti kansainvälisiä kontakteja. Hän haluaa hyödyntää niitä myös työelämäprofessorina Jyväskylässä. Yliopiston verkostoituminen yritysmaailman kanssa on hänen mielestään tärkeää.
”Meidän pitää osata kertoa, mihin modernia kemian alan tutkimusta voidaan soveltaa.”
Verkostoitumisen lisäksi puheessa toistuu usein sana ”visio”. On keskeistä tiedostaa, miksi tutkimusta tehdään ja mihin se johtaa.
”Vaikka tutkimus aloitetaan ruohonjuuritasolta, lopullisen vision pitäisi olla alusta asti selvillä. Ratkaisun ei tarvitse olla valmiina, kun tekee gradua tai väitöstutkimusta. Mutta jo silloin voi ajatella, että perustutkimusta tarvitaan, jotta esimerkiksi 20 vuoden päästä saadaan aikaiseksi jokin patentoitava tai potilaita auttava lopputulos.”
Jo pikkupoikana tieteet kiinnostivat. Sauli Vuoti asui perheensä kanssa maaseudun rauhassa, suorastaan syrjässä Pohjois-Pohjanmaalla Lumijoella.
”Lähimmät lapset asuivat kahden kilometrin päässä. Talvisin oli pimeää ja tiet niin jäässä, että liikkeelle pääsi
KUKA?
Sauli Vuoti, 43
Kliinisen lääkeainekemian ja biolääketieteen dosentti, syöpätutkija ja muusikko. Toimii sovelletun orgaanisen kemian alalle kohdentuvan lääkekehityksen ja kliinis-translationaalisen onkologian työelämäprofessorina Jyväskylän yliopistossa.
Isännöi kahta podcastia: Tiedettä Tunteella ja Musiikki ei koskaan kuole.
Perhe: vaimo, kaksi lasta ja neljä vinttikoiraa.
Soittaa ja laulaa elektropoppia levyttävässä Auringon Lapset -duossa. Harrastaa urheilua ja vinttikoirakilpailuja.
ainoastaan potkukelkalla. Olin aika yksinäinen, enkä löytänyt koulustakaan samanhenkisiä ystäviä. Luokkakaverini olivat maanviljelijöiden lapsia, kun oma äitini oli psykologi.”
Vuoti uskoo, että kiinnostus sekä soittamiseen että tieteeseen kumpusi osin juuri yksinäisyydestä.
”Musiikki on soinut päässäni pienestä pitäen. Sain ensimmäisen kitarani ala-asteikäisenä. Jenkkibändi Guns N’ Roses oli silloin kova juttu. Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran Slashin kitaransoittoa. Hänellä oli pyöreät aurinkolasit, käkkärähiukset, rikkinäiset farkut ja risainen nahkatakki. Hän oli cooleinta mitä tiesin. Halusin olla samanlainen.”
Palo luonnontieteisiin roihahti täyteen liekkiin yläasteella. Kiitos kuuluu Vuotin kemianopettajalle, joka oli ”puolihullu – hyvässä ja pahassa”.
”Hän sekoitteli luokassa erilaisia aineita, joista nousi höyryjä. Se oli jännittävää. Kemia alkoi kiehtoa minua entistä enemmän. Luin lääketieteen opuksia ja kiinnostuin erityisesti lääkemolekyyleistä. Halusin oppia ymmärtämään ihmisen kehoa, luontoa ja ympäristöä mahdollisimman pienissä yksiköissä. Molekyyliä pienempää yksikköä ei ole.” ➙
” Syöpätutkimuksessa ja biisinteossa on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat luovuutta vaativia prosesseja.”
Sauli Vuoti korostaa, että on tärkeää tietää, miksi tutkimusta tehdään ja mitä sen avulla on tarkoitus saada aikaiseksi.
Millaista alan kirjallisuutta luet?
Luen Esko Valtaojan kaltaisia tieteen popularisoijia. Pääasiassa tietokirjoja, joissa on kevyempi ote ja keskusteleva tyyli. Koen olevani infonarkkari.
Mitä katsot tai kuuntelet?
Musiikkia kuuntelen laajaalaisesti koko ajan, keväällä oli vahva Käärijä-hybris.
Muuta en juuri ehdi katsoa kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa. Siitä jälkikasvu pitää huolen.
Mikä alkuaine olisit?
SAuLi – vähän kaikkea samassa paketissa, haluan olla monessa mukana.
Tämän työviikon kohokohta?
Uuden tutkimusprojektin aloituskokous – päästään tekemään hommia potilaiden parhaaksi.
Ketä kemian alan ihmistä ihailet ja miksi?
Heck, Negishi ja Suzuki
Onhan heidän kehittämänsä katalyysireaktio nyt ihan rautaa! Marie Curie asenteensa vuoksi. Sharp, Bertozzi ja Meldal, sillä click-kemia on edelleen yksi parhaita työkaluja.
Äidin kuolema sinetöi uravalinnan
Syöpätutkijaksi Sauli Vuoti päätyi elämänsä surullisimman kokemuksen myötä. Hänen äitinsä kuoli rintasyöpään suhteellisen nuorena vuonna 2004.
”Äidin kuolema oli iso shokki – varsinkin, kun olimme parhaita ystäviä. Kun äiti sairastui rintasyöpään, opiskelin jo lääkeainekemiaa Oulun yliopistossa. Äidillä oli kaikkein vaa-
rallisin rintasyöpätyyppi, triplanegatiivinen rintasyöpä. Siihen aikaan ei vielä ollut kummoisia sytostaatteja. Silloin päätin, että haluan sukeltaa juuri tähän aiheeseen niin syvälle kuin pystyn.”
Vuoti halusi tehdä kaikkensa, että rintasyöpää ymmärrettäisiin ja pystyttäisiin hoitamaan paremmin. Hän keskitti kaiken tarmonsa lääkekehitykseen ja aloitti työt lääketeollisuudessa.
”Olin silloin 27-vuotias, ja samalla polulla olen edelleen. Huomasin, että uusia lääkkeitä ei pystytä kehittämään ainoastaan perinteisen kliinisen lääketieteen keinoin, jossa potilaan arkihoito ja diagnostiikka ovat keskiössä. Minun oli sukellettava molekyyli- ja atomitasolle ymmärtääkseni syöpäsolujen elämää, jotta pystytään vaikuttamaan taudin etenemiseen.”
Vuotilla ja hänen tutkimusryhmillään on useita patentteja rintasyövän hoidosta. Yksi niistä liittyy siihen, kuinka rintasyöpä hyödyntää kasvaessaan ihmisen molekyylitason energiataloutta. Kun solun energiansaanti estetään hoidon avulla, se nääntyy.
Toinen patentti liittyy täsmähoitoihin. Sytostaattia ruiskutetaan suoraan kasvaimen sisälle. Näin haittavaikutukset jäävät pienemmiksi.
Kemian ja lääketieteen tärkeä liitto
Vuotin lääketutkimuksen kulmakivi on hedelmällinen yhteistyö lääkäreiden kanssa. Kemian ja lääketieteen yhdistäminen tuo hyviä tuloksia.
”Lääkäri tekee tärkeää työtä analysoidessaan laboratoriokokeiden perusteella, millaisia muutoksia solujen suurissa linjoissa on tapahtunut. Minä taas kemistinä tutkin, mitä atomeja ja kemiallisia ryhmiä solujen sisältä löytyy. Niiden kemiallisiin reaktioihin vaikuttamalla pystytään estämään esimerkiksi syöpäsolun kasvua.”
Vuoti hyödyntää osaamistaan Tiedettä Tunteella -podcastissaan. Ohjelmassa käsitellään tutkimukseen perustuvaa tietoa lääketieteestä ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Podcastin vieraina on sekä kansainvälisesti ansioituneita tutkijoita että terveydenhuollon ammattilaisia.
Sarjan ensimmäisessä jaksossa Vuoti haastatteli HUS:n syöpäkeskuksen kliinisen hematologian ja sisätautien erikoislääkäriä Pekka Anttilaa. Keskustelussa pohdittiin, millaisilla laboratoriokokeilla harvinainen kevytketjuamyloidoosi-sairaus voidaan tunnistaa ja miten sitä hoidetaan.
”Ohjelman jälkeen eräs terveyskeskuslääkäri lähetti viestin, että oli kuunnellut keskusteluamme ja sen
perusteella tunnistanut potilaan sairauden. Nyt potilas on hyvässä hoidossa. Tällaisten palautteiden takia tätä työtä teen.”
Äidin tarinat avasivat aarrearkun
Sauli Vuoti on kiinnostunut myös sairauden psykologisesta puolesta. Nykyisissä syöpähoidoissa pyritään ottamaan potilas huomioon kokonaisvaltaisesti.
”Haluan auttaa lääkäreitä ymmärtämään, että mieli voi vaikuttaa ihmisen selviämiseen ja sairaudesta paranemiseen. Tai ainakin mieleen vaikuttamalla ihminen voi paremmin, vaikka matkaa ei olisi edessä enää pitkästi. Sairauteen sopeutumiseen tarvitaan henkistä tukea.”
Vuoti nimittää aarrearkukseen oman äitinsä ja muiden rintasyöpään sairastuneiden naisten kertomuksia, joita hän on kerännyt osana lääketutkimuksia.
”Kun äitini sairastui, juttelimme paljon. Kirjasin hänen ajatuksiaan muistivihkoon. Kun aloin tehdä lääketutkimusta, kuuntelin potilaiden ajatuksia heistä itsestään ja heidän naiseudestaan, elämästä, kuolemasta, peloista ja toiveista. Olen pystynyt ammentamaan näistä tarinoista, kun olen rakentanut psykososiaalisen tuen malleja yhteistyössä psykologien kanssa.”
Suru äidin kuolemasta ja naisten tarinat kuuluvat myös joissakin Vuotin laulujen sanoituksissa.
Äitinsä vahvimpana opetuksena Vuoti pitää toiveikkuutta.
”Äiti sanoi kuolinvuoteellaankin, että näemme vielä. Myös psykoterapiassa toivon luominen on tärkeää.” ■
Minun oli sukellettava molekyyli- ja atomitasolle ymmärtääkseni syöpäsolujen elämää.”
Miten yhteen kiinnitetyt materiaalit saadaan irti toisistaan hallitusti, jotta niiden kierrätys olisi helpompaa? Irrottaminen on yksi teknologioista, joita Kiilto kehittää laboratoriossaan Lempäälässä. Koko henkilöstö on sitoutunut etsimään ratkaisuja kestävämmän tulevaisuuden puolesta. ➙
Kiillossa suhtaudutaan innovointiin intohimoisesti, ja se on kaikkien yhteinen asia. Kemian osaamista saa hyödyntää joka päivä, kertovat Raija Polvinen (vas.), Tuomas Putkinen ja Soilikki Kotanen.
iillon Lempäälän tuotekehityslaboratoriossa hurisee vaimeasti. Muoviastiaan on annosteltu joulusinapilta näyttävää tahnaa, jota sekoittaja pyörittää vaivalloisesti. Viereiseen sekoittajaan liima-asiantuntija Eija Leinonen lappaa lusikalla harmaata tahmeaa massaa ja säätää sekoittajan mittarin oikeaan lukemaan.
”Tuo toinen on liimaa ja tämä harmaa on laastia”, Eija sanoo, laskee lusikan kädestään ja korjaa suojalasejaan.
Laboratorion pöydällä odottaa kipsilevy ja kaksi vihertävää kylpyhuoneen laattaa. Tekeillä on korkeatasoista kemiaa, joka kiinnostaa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Teknologia on nimeltään Debonding on Demand, mikä tarkoittaa materiaalien hallittua irrottamista toisistaan.
Kymmenen minuutin kuluttua laasti on valmis. Leinonen ottaa käteensä kylpyhuoneremonteista tutun laastikamman ja vetää kipsilevyn päälle tasaisen kerroksen laastia, jonka päälle hän asettaa laatat.
Laasti on kehitetty niin, että se pitää voimakkain sidosvoimin laatat paikoillaan, mutta sidokset saadaan hallitusti katkeamaan, jos laatat halutaan irrottaa.
”Laastiin on piilotettu hienoa kemiaa, joka toimii kuin lukko. Lukko pysyy suljettuna, kunnes laastiin johdetaan riittävä määrä aktivaatioenergiaa. Se katkaisee sidokset, ja laatta irtoaa seinästä ehjänä”, Leinonen selittää.
Leinonen tarttuu laitteistoon, joka näyttää kahvalliselta rautakehikolta. Hän asettaa laitteiston seinään kiinnitetyn kylpyhuonelaatan päälle ja johtaa laattaan mikroaaltoja. Muutaman minuutin kuluttua kuuluu vaimea poksahdus ja laatta irtoaa kipsilevystä kevyesti ilman sirpaleita.
Aktivaatioenergiana käytetään materiaalista ja teknologiasta riippuen esimerkiksi lämpöä tai sähkömagneettista säteilyä.
Työkalupakissa monia teknologioita
Kiilto on kehittänyt Debonding on Demand -teknologiaansa vuodesta 2020. Nyt kehitteillä on viisi hienostunutta kemiaa sisältävää lisäainetta, jotka sopivat erilaisiin sementti- ja liimapohjiin, kuten polyvinyyliasetaatti-, akrylaattitai polyuretaaniliimoihin.
”Koska kehitämme liimoja ja laasteja, on luonnollista, että kehitämme menetelmiä, joiden avulla niillä kiinnitetyt materiaalit saadaan erilleen”, Chief Ecosystem Officer Raija Polvinen sanoo. Polvisen toimenkuvan keskiössä
1 | Suomalainen perheyritys, joka kehittää, valmistaa ja myy kemianteollisuuden ratkaisuja neljällä eri liiketoiminta-alueella, joita ovat rakentaminen, teollisuuden liimat ja palonesto, ammattihygienia sekä kuluttajatuotteet.
2 | Yrityksellä on yli 500 erilaista tuotereseptiä.
3 | Kiilto on perustettu vuonna 1919 ja sen visio ulottuu vuoteen 2080. Pääkonttori sijaitsee Lempäälässä ja muut Suomen toimipisteet Helsingissä, Turussa, Forssassa ja Hankasalmella. Kiiltolaisia on noin 800 yhdeksässä maassa. Liikevaihto 260 miljoonaa euroa (vuonna 2022).
4 | Tulevaisuudessa Kiilto keskittyy ympäristöjohtajuuden lujittamiseen alallaan. Kasvu keskittyy Pohjoismaihin ja Eurooppaan.
”EU:n jätesäädöspaketti edellyttää, että 70 prosenttia rakennusjätteestä kierrätetään.”
Eija Leinonen esittelee Kiillossa kehiteltävää
Debonding on demand -teknologiaa, jossa laastiin piilotetaan ns. kemiallinen lukko.
Seos näyttää tavalliselta rakennuslaastilta, mutta se sisältääkin hienoa kemiaa.
Lukko pysyy suljettuna, kunnes laastiin johdetaan riittävä määrä aktivaatioenergiaa.
Debonding on Demand -teknologiaa on kehitetty vuodesta 2020 lähtien. Kiiltolaiset Lilli Puntti (vas.) ja Eija Leinonen osallistuvat moniin kehityshankkeisiin.
ovat innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien rakentaminen ja strategisten kumppanuuksien luominen.
Debonding on Demand -teknologialla on useita sovelluskohteita, joten se on herättänyt yhteistyökumppaneissa laajalti kiinnostusta. Merkittävimpänä nähdään kiertotalouteen liittyvät mahdollisuudet, kun materiaalit voidaan erottamisen jälkeen kierrättää tai käyttää uudelleen, tai esimerkiksi remonteissa kaikkea ei tarvitsekaan purkaa.
”EU:n jätesäädöspaketti edellyttää, että 70 prosenttia rakennusjätteestä kierrätetään. Teknologiamme helpottaa tätä haastetta. Siksi se herättää kiinnostusta erityisesti rakennusteollisuudessa”, Polvinen mainitsee.
Debonding on Demand -teknologialla on vielä pitkä matka siihen, että sillä varustetut liimat tai laastit ovat markkinoilla, mutta tuotantomittaisia koeajoja on sovelluskohtaisesti jo tehty.
”Myös rakennusmääräysten ja lainsäädännön pitää muuttua ennen kuin maailma on valmis laajaan kaupalliseen tuotantoon.”
Salapoliisintyötä ja yllättäviä innovaatioita
Yli satavuotias Kiilto on panostanut tutkimukseen ja tuotekehitykseen koko olemassaolonsa ajan. Tällä hetkellä RDI (Research, Development and Innovation) -organisaatiossa työskentelee 67 henkilöä, joista Lempäälän laboratoriossa 40.
”Kutsumme kiiltolaisia perheeksi, niin hyvä henki meillä on. Jokainen saa olla oma itsensä ja tuoda ideansa esiin tittelistä tai työnkuvasta riippumatta”, kertoo RDI-johtaja Soilikki Kotanen
Kiilto järjestää innovointikilpailuja ja -tapahtumia, joissa kalenterit siivotaan muista menoista vaikkapa viikoksi ja keskitytään jonkin haasteen, idean tai asiakasnäkökulman eteenpäin viemiseen.
”Moni meillä kertoo, että on motivoivaa työskennellä oman elämänsä Sherlock Holmesina. Työssä ratkaistaan kemian mysteerejä ja sitä varten etsitään johtolankoja ja todisteita. Innovointi innostaa ihmisiä ja saa heidät viihtymään meillä. Kun kaikki ympärillä puhuvat kemiaa, yhteistä kieltä, ymmärrämme puolesta sanasta ja reaktioyhtälöistä, mitä toinen tarkoittaa”, Kotanen sanoo.
”Työssä ratkaistaan kemian mysteerejä, ja sitä varten etsitään johtolankoja ja todisteita.”
Ideoiden ei tarvitse aina onnistua. Tutkimuksessa epäonnistuminenkin on tulos, jota voi mahdollisesti hyödyntää muualla.
”Kun kehitimme Debonding on Demand -teknologiaan aktiivista molekyyliä polymerointiin, saimmekin aikaiseksi sidoksen, joka oli lujempi kuin referenssi. Kehitimme siis vahingossa erittäin kestävän liiman. Keksintöä hyödynnetään nyt muualla”, Kotanen kertoo.
Polyvinyyliasetaattia
lattiasta kattoon
Kiillon laboratorion keskellä komeilee lattiasta kattoon ulottuva molekyylifiguuri.
”Muovinen veistos esittää oman valmistuksen raaka-aineistamme suurimman, polyvinyyliasetaatin, keskeisintä osaa. Keskellä on kolme hiilimolekyylia ja asetaattiryhmät, jotka suuntautuvat ylös- ja alaspäin”, Raija Polvinen esittelee.
Polyvinyyliasetaatti, eli kansankielellä yleisliiman tai puuliiman perusosa, kulkee Polvisen mukaan läpi koko rakennuksen ja sitoo kiiltolaiset ja Kiillon toiminnan tiiviisti yhteen.
Monien kiiltolaisten työurat ovat pitkiä, sillä yrityksessä on hyvät mahdollisuudet kehittyä ja edetä uralla. Myös kouluttautumiseen suhtaudutaan kannustavasti.
Polvinen aloitti Kiillossa 18 vuotta sitten tuotekehittäjänä, josta eteni RDI-johtajaksi. Nyt hän työskentelee Kiilto Ventures -konseptissa, jonka tavoitteena on löytää, kehittää ja skaalata
Höpsky
Vakio-olosuhdelaboratorio, jossa ei ollut aikoinaan ikkunoita. Siksi laboratoriossa työskentelevä säikähti eli höpskähti, kun joku astui sisään.
Pölkkis Puulaboratorio. Tilaa kutsutaan myös pölkkystudioksi.
Jemma
Uusi laboratoriohuone, joka sijaitsee piilossa nurkan takana.
Pyrola ja Perätila
Pyrola oli aiemmin palonestoaineiden kanssa työskentelevien insinöörien käytössä. Nykyään näin ei ole, ja tilaa kutsutaankin Perätilaksi sen syrjäisen sijainnin takia. Huoneessa töitä tekevät nyt Perätilan pojat.
Mölykeskus
Työhuone laboratorion keskeisimmällä paikalla, jossa työskentelee erityisen puheliaita ihmisiä.
Kiillon Lempäälän tuotantolaitoksen katolle on rakennettu Suomen suurimpiin kuuluva katolla sijaitseva aurinkovoimala.
Raija Polvinen esittelee laboratorion aulassa olevaa veistosta, joka esittää polyvinyyliasetaattia.
Apurahat myönnetään Orionin Tutkimussäätiön sääntöjen mukaisesti maamme lääketieteen, eläinlääketieteen, farmasian sekä niihin liittyvien luonnontieteiden, kuten kemian ja fysiikan tutkimuksen tukemiseksi
1) äskettäin väitelleille (väitöspäivämäärä on ollut viiden kalenterivuoden sisällä hakuajan päättymisestä 10.9.2023 *) tutkimustyön jatkamiseen (suuruudeltaan enintään 50 000 euroa) sekä
2) nuorille tutkijoille (ei väitelleille) tieteellistä tutkimustyötä varten (suuruudeltaan enintään 6 000 euroa).
Apurahoja myönnetään työskentelyapurahana ja muihin tutkimustyön kuluihin.
Suurissa apurahoissa eduksi luetaan ulkomaiselle Post doc -kaudelle lähteminen, ulkomaisen Post doc-kauden pidentäminen, sellaiselta palaaminen tai oman tutkimusryhmän perustaminen. Post doc-apurahan hakemukseen on liitettävä mahdollisen ulkomaisen tutkimuksen suorituspaikan (yliopisto tai laitos) sitoumus.
Apurahoja haetaan sähköisellä hakemuslomakkeella (orion.apurahat.fi/haku). Hakemus laaditaan suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Muita kuin pyydettyjä liitteitä ja suosituskirjeitä ei käsitellä. Suuremman, maksimissaan 50 000 euron apurahan voi hakija saada kerran, ja väitöstyöhön tarkoitetun apurahan voi saada korkeintaan kahdesti.
Apurahansaajien eläkevakuuttaminen toteutetaan maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesti. Lain mukaan vakuutusvelvollisuus koskee kaikkia niitä Suomessa asuvia apurahansaajia, jotka ovat saaneet Suomesta myönnetyn työskentelyapurahan. Tarkistathan ajankohtaiset tiedot Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (www.mela.fi).
Hakuaika päättyy 10.9.2023. Päivityksiä jätettyihin hakemuksiin ei käsitellä. Päätökset apurahojen saajista julkistetaan loppuvuodesta 2023 Tutkimussäätiön kotisivulla (https://www.orion.fi/tiede/orionin-tutkimussaatio/) ja myönnetyt apurahat maksetaan saajan tilille vuoden 2024 tammikuussa. Apurahansaajille myönnetyt apurahat ilmoitetaan hakemuksessa ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen marraskuussa 2023.
Yhteydenotot: tutkimussaatio@orion.fi.
*) Erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin tai erikoiseläinlääkärin tutkinnon suorittamisesta tai muista erityisistä syistä (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaa, varusmies- tai siviilipalvelus tai pitkäaikainen sairaus) otetaan huomioon myös hakija, jonka tutkinnon suorittamisesta on kulunut enemmän kuin viisi – kuitenkin korkeintaan seitsemän – vuotta. Mikäli viiden vuoden määräaika ylittyy, pyydetään CV:ssä esittämään selvitys syistä.
uusia innovaatioita Kiillon ydinliiketoiminnan rajojen ulkopuolelle tekemällä yhteistyötä startupien kanssa.
”Ympäristöasioissa on vaikea saada yksin mitään suurta aikaiseksi. Siksi haluamme rakentaa yhteistyöekosysteemin, johon keräämme asiantuntijayrityksiä ratkaisemaan yhteisiä haasteita. Erityisesti olemme kiinnostuneita teollisuuden kiinnitysratkaisuihin, palonestoon ja rakentamiseen liittyvistä ympäristöratkaisuista”, Polvinen sanoo.
Koska rakennusteollisuus tuottaa lähes puolet maailman hiilidioksidipäästöistä, Kiilto Ventures etsii nyt ratkaisuita kehittääkseen rakennusten elinkaarta kestävämmäksi.
”SUPER Healthy Building -projektimme visio tähtää rakentamiseen, jossa kestävämmät valinnat ulottuvat suunnittelusta ja materiaalien valinnasta rakentamiseen, pitkäikäisiin rakennuksiin ja asumisviihtyvyyteen ja -terveellisyyteen, ja lopulta purkuun ja puretun materiaalin uudelleenkäyttöön, eli kiertotalouteen.”
Kiillon Debonding on Demand -teknologia on osa tätä visiota, jossa materiaalit suunnitellaan jo valmistusvaiheessa niin, että joskus ne voidaan myös ekologisesti purkaa ja kierrättää tai vaihtoehtoisesti käyttää uudelleen.
Sisäänrakennettu vastuullisuus
Ympäristövastuu on rakennettu osaksi muitakin Kiillon prosesseja. Se otetaan huomioon niin yrityksen energiaratkaisuissa, henkilöstön koulutuksessa kuin lopputuotteiden pakkauksissakin. Vastuullisuuden halutaan olevan sisäänrakennettua.
Ja tulosta syntyy. Huhtikuussa Kiilto tiedotti tuplanneensa ympäristömerkittyjen tuotteiden osuuden vuodessa. Lempäälän tuotantolaitoksen katolle on rakennettu Suomen suurimpiin kuuluva katolla sijaitseva aurinkovoimala. Lisäksi toimipiste saavutti viime vuonna 2019 asetetun ”Vihreiden pakkausten tavoitteen”, jonka mukaan 70 prosenttia pakkauksista on joko uudelleenkäytettäviä sellaisenaan, valmistettu kierrätysmateriaalista tai uusiutuvista raaka-aineista.
”Ympäristön hyväksi tehtävä työ motivoi ihmisiä. On hienoa tuntea kantavansa oman pienen kortensa kekoon maailman pelastamiseksi”, Polvinen sanoo. ■
”Haluamme rakentaa yhteistyöekosysteemin, johon keräämme asiantuntijayrityksiä ratkaisemaan yhteisiä haasteita.”
LUE LISÄÄ
kemian kirjeenvaihtajien tekstejä osoitteessa kemia-lehti.fi
Suomen pitää luoda teollisuusstrategia varmistamaan vihreän siirtymän investoinnit, kirjeenvaihtajamme Tuomas Tikka ehdottaa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sitä seurannut epävarmuus energian suhteen ravistelivat Eurooppaa viime vuonna ja johtivat pikavauhdilla Euroopan komission tukitoimiin. Nämä ”RePowerEU”-paketteina tunnetut pelastusrenkaat mahdollistavat jäsenmaille esimerkiksi poikkeuksellisen löysät säännöt myöntää elvyttävää rahaa kotitalouksille ja teollisuudelle.
Jäsenmaat tarttuivat mahdollisuuksiin. Esimerkiksi Saksa jakoi viime vuonna ylimääräistä rahaa arviolta 356 miljardia euroa, Ranska 161 miljardia euroa ja Italia 47 miljardia euroa.
Suomessakin on avustettu kotitalouksia jonkin verran. Teollisuudelle Suomessa ei lähdetty antamaan rahaa. Onkin onni, että energiakriisi näyttää rauhoittuneen ainakin toistaiseksi.
ATLANTIN TOISELLA puolella ei olla jääty kisassa sivustakatsojaksi. Yhdysvalloissa julkaistiin jo viime kesänä ”inflation reduction act” eli IRA. Sen kova ydin on yli 700 miljardin rahoituspaketti, josta lähes 400 miljardia on tarkoitettu vihreän siirtymän hankkeille. Eurooppalaisessa teollisuudessa pakettia on kadehdittu. Sitä on pidetty selkeänä ja houkuttelevana vihreän siirtymän investoinneille, kuten vetytalouden hankkeille Amerikassa.
Kierteen merkit alkoivat olla aavistettavissa. Euroopan komissiolle kertyi valtavasti paineita kilpailla IRA:n investointi-imun kanssa. Lopputulemana komissio julkaisi helmikuussa 2023 Green Deal Industrial Plan -paketin. Yksi tämän paketin tavoitteista on mahdollistaa löysille valtiontukisäännöille jatkoaikaa vuoteen 2025 asti.
Tukiporkkanan käyttö vihreälle siirtymälle alkaa globaalilsti saada aggressiivisia piirteitä.
SUOMESSA GLOBAALI kehitys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vaalikevät toi tullessaan tullessaan keskustelua yritystuista, pääasiassa niiden leikkaamisesta. Yritystukikeskustelun terminologia on kuitenkin haastavaa. Termin alle voidaan sujuvasti livauttaa esimerkiksi vaihtelevat verokannat, kuten teollisuuden sähkön hintaan suoraan vaikuttava teollisuuden sähkövero.
Kemianteollisuudelle tulevat vuodet ovat hiilineutraaliustavoitteiden kannalta kriittisiä. Tarve investoinneille on valtava. Vaikka globaalissa tukinokittelussa Suomen mahdollisuudet ovat rajalliset, olisi tärkeää pitää kiinni edes nykyisistä vihreän siirtymän ja sähköistymisen olosuhteista sekä omista vahvuuksistamme.
Suomella on hyvät edellytykset tuottaa sähköä edullisesti, mikä mahdollistaa myös vetytalouden ja sitä kautta vetypohjaiset jatkojalosteet. Teollisuuden sähköveroa ei tule korottaa yritystukien varjolla, eikä sähköistymisen tukea saa lopettaa. Kömpelöt luvitusprosessit eivät myöskään saa kaataa tätä kehitystä. Lisäksi meidän on pidettävä kiinni osaamisen ja tutkimuksen tasosta ja resursseista.
Nämä ovat vain esimerkkejä. Suomen keinovalikoima ja vahvuudet tulisi nivoa yhteen osaksi pitkäjänteistä teollisuusstrategiaa, jolla vastataan globaaliin kilpajuoksuun ja varmistetaan vihreän siirtymän investoinnit Suomeen.
Kemia-lehden kirjeenvaihtaja Tuomas Tikka toimii Kemianteollisuus ry:n vastuullisuustiimin johtavana asiantuntijana.
Kemia-lehti kumppaneineen jakaa stipendejä 850 oppilaalle yli 180 koulussa. Yritykset ja korkeakoulut ovat lähteneet innokkaasti mukaan tukemaan nuorten kemian opiskelua.
Kemia-lehti on jakanut lehtistipendejä yli 10 vuoden ajan. Tänä vuonna stipendien lahjoittajiksi lähti moni aiemmin hanketta tukenut sekä suuri joukko uusia kumppaneita. Mukana on niin yrityksiä, yhdistyksiä kuin korkeakoulujakin.
”On ilo huomata, kuinka moni yritys ja organisaatio kokee, että kemian opiskeluun on näin tärkeä panostaa. Stipendihankkeen tarkoitus on vahvistaa nuorten kiinnostusta kemiaan ja näyttää, kuinka monipuolisesta alasta on kyse”, kertoo Kemia-lehden vastaava toimittaja Eero Anhava.
Lehtistipendi on Kemia-lehden vuosikerta. Niitä lahjoitetaan lukiolaisille, ammattikorkeakoulujen opiskelijoille ja myös yläkoulua käyville. Stipendien saajat ovat kunnostautuneet kemian opinnoissa tai ovat erityisen kiinnostuneita alasta. Opettajat valitsevat stipendin saajat kouluissaan. Stipendit ovat kouluille maksuttomia.
Lukiolainen voi olla tulevaisuuden innovaattori
”Seuraavan Suomelle tärkeän kemian innovaation kehittäjä saattaa opiskella tällä hetkellä lukiossa. Hän tarvitsee uravalinnalleen vahvistusta.
Halusimme osallistua hankkeeseen, koska Kemia-lehden avulla alasta kiinnostuneet nuoret saavat laajan näkemyksen kemian eri aloihin ja mahdollisuuksiin. Alalle tarvitaan innokkaita tutkijoita, laadunvalvojia ja myös kaupallista osaamista.”
TOIMITUSJOHTAJA MATS PERÄSALO , LAB-DIG OY
Haluamme kannustaa nuoria alalle
”Haluamme innostaa nuoria kemian pariin ja näyttää, kuinka kemiaa on oikeastaan kaikkialla. Alkuvuonna uudistettu Kemia-lehti tarjoaa ajankohtaista asiaa tieteestä, opetuksesta ja alan yrityksistä.”
TOIMINNANJOHTAJA SARI VIHAVAINEN , SUOMALAISTEN
KEMISTIEN SEURA
Uudet opiskelijat ovat avainasemassa
”Lähdimme mielellämme mukaan stipendien lahjoittajaksi, sillä Kemia-lehti tarjoaa hyvän käyttöliittymän tärkeään aiheeseen.
Kemian alan uudet opiskelijat ovat avainasemassa, kun kehitetään kestävään teknologiaan ja hyvinvointiin tähtääviä tulevaisuuden ratkaisuja. Kemia-lehdessä on monipuolisia aiheita teknologiasta uratarinoihin. Näin syntyy laaja kuva erilaisista kemian ammateista. Se rohkaisee alalle uusia asiantuntijoita.”
MATERIAALIKEMIAN PROFESSORI
MIKA SUVANTO , ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Jalokaasut on tunnettu yli 130 vuotta, mutta vasta viime aikoina on löydetty kiehtovia hydridi-ioneita avaruussumuista. Maan pinnalla kemistit ovat kesyttäneet osan jalokaasuista reagoimaan. Helppoa se ei ole, sillä näillä alkuaineilla ei ole tarvetta sidoksiin.
Skotlantilainen kemisti William Ramsey löysi tutkimuksissaan jalokaasujen varsin inertin eli haluttomasti reagoivan alkuaineryhmän 1890-luvulla. Hän sijoitti jalokaasut omaksi ryhmäksi alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään. Heliumia oli havaittu jo aikaisemmin Auringon spektristä. Ramsay palkittiin jalokaasutöistään kemian Nobelilla vuonna 1904.
Luonnossa esiintyviä jalokaasuja ovat helium He, neon Ne, argon Ar, krypton Kr, ksenon Xe ja radon Rn. Ne ovat alkuainetaulukon oikeassa reunassa kahdeksantena pääryhmänä. Ryhmään on lisätty myös keinotekoisesti valmistettu oganesson Og. Jalokaasut ovat passiivisia eivätkä osallistu halukkaasti reaktioihin. Tämä johtuu siitä, että niissä atomin uloin elektronikuori on täysi. Kuorella on siis niin paljon elektroneja kuin sinne mahtuu. Rakenne on energeettisesti hyvin stabiili. Jos ulkokuori oli-
si vajaa, atomi muodostaisi mielellään kemiallisia sidoksia toisten atomien kanssa.
Jalokaasuilla tähän ei ole tarvetta. Ne pärjäävät hyvin yksikseen. Ilmakehäkin sisältää hyvin pieniä määriä jalokaasuja yksiatomisina kaasuina.
Ensimmäinen jalokaasuyhdiste tehtiin ksenonista
Kemisteille jalokaasujen passiivisuus oli pitkään haaste. Heitä askarrutti, olisiko sittenkin mahdollista, että jalokaasuatomit muodostaisivat molekyylejä. Aihetta pohdiskeli 1930-luvulla muun muassa amerikkalainen, myöhemmin kemian Nobelilla palkittu Linus Pauling.
Vuonna 1962 tuli vihdoin läpimurto, kun Neil Bartlett onnistui valmistamaan Kanadassa ensimmäisen jalokaasuyhdisteen ksenonheksafluoroplatinaatin XePtF6.
Mahdottomasta oli tullut mahdollista. Pioneerina Bartlettista tuli kuuluisuus, joka innosti muitakin kemistejä jalokaasukemian pariin. Melko pian tämän jälkeen kryptonista onnistuttiin tekemään kryptondifluoridia KrF2 ja ksenonista ksenondifluoridia XeF2. Myöhemmin havaittiin, että Bartlettin kiteinen XePtF6 olikin itse asiassa suola (XeF)+ (PtF5)-.
Läpimurto tuli 1962, kun Bartlett onnistui valmistamaan ensimmäisen jalokaasuyhdisteen ksenonheksafluoroplatinaatin.
Nykypäivään mennessä jalokaasuyhdisteitä on tehty satoja, mutta ei suinkaan vielä kaikista jalokaasuista. Haastetta riittää edelleen. Eniten yhdisteitä on valmistettu ksenonista, josta tunnetaan oksideja ja fluorideja mutta myös useita hiiltä sisältäviä rakenteita.
”Ksenon on raskas alkuaine, jonka isokokoisessa atomissa ulkokuoren elektronit ovat kaukana ytimestä. Ulkokuorta voidaan kemiallisesti muokata, jolloin se muita jalokaasuja helpommin muodostaa kemiallisia sidoksia. Ksenonista voidaan tehdä erilaisia inkluusioyhdisteitä ja kiteisiä suoloja, jotka ovat stabiileja huoneenlämpötilassa”, professori Jan Lundell Jyväskylän yliopistosta luonnehtii.
Avaruudessa luuraa jalokaasujen hydridi-ioneja
Kevein jalokaasu helium on maailmankaikkeuden toiseksi yleisin alkuaine vedyn jälkeen. Jo 1970-luvulla tutkijat esittivät, että maailmankaikkeuden alkuhistorian rankoissa prosesseissa helium on kenties saattanut yhdistyä vetyyn hydridi-ioniksi.
Vuonna 2019 hydridi-ioni HeH+ löydettiinkin Joutsenen tähdistön alueella olevasta kaasusumusta NGC 7027.
”Heliumhydridi on pienin avaruudesta havaittu kemiallisesti sitoutunut rakenne”, Lundell sanoo.
Jo tätä ennen vuonna 2013 löydettiin Härän tähdistön alueelta supernovaräjähdyksen tuloksena syntyneestä Rapusumusta vastaavanlaista argonin ja vedyn muodostamaa hydridi-ionia ArH+.
Laboratoriossa keveästä heliumista ja toiseksi keveimmästä jalokaasusta neonista ei ole onnistuttu tekemään pysyviä, neutraaleja yhdisteitä.
Heliumin parissa työskentely on hankalaa, koska atomikooltaan pienenä se purkautuu helposti koelaitteistojen mitättömistä raoista. Heliumpalloistakin se karkaa avaruuteen.
”Jos heliumista ja neonista onnistutaan tekemään yhdisteitä, kyse olisi merkittävästä tuloksesta, joka avaisi uusia näkymiä ymmärrykseen kemiallisista sidoksista. Tässä onkin haastetta tutkijoille”, Lundell esittää.
Myös radon on tutkimuskohteena
haasteellinen, koska se on radioaktiivista.
”Teoreettisesti on osoitettu, että se voisi muodostaa samantapaisia yhdisteitä kuin ksenon, mutta kukaan ei halua työskennellä niin vaarallisen aineen parissa. Siitä ei ole tehty neutraaleja, kemiallisesti sidottuja yhdisteitä. Maaperässä on radonia, ja maapallon sisäosien kuumuudessa sitä saattaa olla kemiallisesti sitoutuneena mineraaleihin.”
Argonmolekyyli syntyi
Helsingin yliopistossa
Fysikaalisen kemian professori Markku Räsänen tutki 1990-luvulta alkaen ryhmänsä kanssa jalokaasujen kemiaa Helsingin yliopistossa. Kun Räsänen jäi eläkkeelle 2016, matalien lämpötilojen jalokaasututkimus pysähtyi.
Räsäsen laboratoriossa valmistettiin peräti yli kaksikymmentä jalokaasuyhdistettä, kuten hydridit ksenonista ja kryptonista.
Vuosituhannen alussa laboratoriosta putkahti julkisuuteen maailman ensimmäinen neutraali argonmolekyyli argonfluorohydridi HArF. Se on pysyvä vain alhaisessa lämpötilassa, mutta hajoaa lämpötilan noustessa.
Jalokaasuyhdisteet tehtiin matriisiisolaatio-menetelmällä, joka alun perin oli kehitetty 1950-luvulla Yhdysvalloissa radikaalien tutkimiseen eristävässä kylmässä ympäristössä.
”Argonfluorohydridia HArF syntyi, kun ultraviolettivaloa kohdistettiin kryostaatissa hyvin matalaan, 15
Eniten yhdisteitä on valmistettu ksenonista, josta tunnetaan oksideja ja fluorideja mutta myös useita hiiltä sisältäviä rakenteita.
Jalokaasut ovat passiivisia eivätkä muodosta lainkaan kemiallisia sidoksia.
Kemistit ovat onnistuneet tekemään jalokaasuista yhdisteitä laboratoriossa.
Avaruudesta on löydetty pari jalokaasujen hydridiä.
Kelvinin lämpötilaan jäähdytettyyn ohueen argonpintaan, joka sisälsi pienen määrän vetyfluoridia. UV-valon vaikutuksesta vetyfluoridi pilkkoutui vedyksi ja fluoriksi. Kun lämmitimme näytettä 40 Kelvinin lämpötilaan, vety liikkui jalokaasumatriisissa ja sääteli vetyargonfluoridin syntymistä”, Lundell kertoo.
Hydridejä kuvataan usein yleiskaavalla HNgY, jossa H on vetyä, Ng on jalokaasuatomi ja Y on elektronegatiivinen fragmentti kuten halogeeniatomi, CN-, OH-, SH- tai NCO-ryhmä.
”Jalokaasu saadaan reaktiiviseksi muuttamalla atomin ulointa elektronikuorta. Kun kuorelta otetaan elektroni pois, saadaan halogeeniatomia vastaava ulkokuori, joka on halukas reagoimaan. Reaktioon tarvitaan siis partneri, joka ottaa jalokaasulta elektronin pois ja toinen partneri, joka tuo sidokseen elektronin”, Lundell kuvailee.
Jan Lundell työskenteli professori Räsäsen tutkimusryhmässä ennen siirtymistään professoriksi Jyväskylän yliopistoon. Hän on ollut mukana,
kun jalokaasututkimusta Helsingin yliopistossa on jälleen käynnistetty Suomen Akatemian rahoittamassa Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston konsortiohankkeessa.
Vanha tutkimuslaitteisto on modernisoitu erityisesti ilmakehän reaktioiden ja molekyylien tutkimiseen.
”Uudistetussa laboratorioympäristössä on säädettävät IR- ja vis-UV -laserit, josta voimme ottaa käyttöön erittäin kapean aallonpituusalueen ja kohdistaa sen tarkasti tiettyyn sidokseen molekyylissä. Näin voimme tehdä suorastaan kirurgisia toimenpiteitä molekyyliin ja muuttaa hallitusti molekyylin avaruudellista rakennetta.”
Lundellin mukaan kyse on rakenneselektiivisestä tutkimuksesta, jossa selvitetään molekyylin tarkka rakenne, sidokset ja hajoamistapa. Ilmiöt pyritään selvittämään molekyylitason pienimpiä yksityiskohtia myöten.
”Molekyyli voi olla tutkittavassa matriisissa paikallisesti vaihtelevassa ympäristössä, mikä myös vaikuttaa siihen, kuinka energia virtaa molekyylissä ja molekyylistä pois. Jotta ymmärrämme ilmiöt matriisissa, tarvitsemme jopa tarkan tiedon paikallisesta ympäristöstä”, Lundell tarkentaa.
Kuinka saada jalokaasukemia hyötykäyttöön?
Jalokaasuyhdisteet haastavat kemistien taitoja ja avartavat tietämystä kemiallisista sidoksista. Alhaisissa lämpötiloissa jalokaasut tarjoavat käyttökelpoisen tavan tutkia myös muiden molekyylien ominaisuuksia.
Jalokaasuyhdisteitä tutkitaan perusilmiöiden selvittämiseksi. Ksenondifluoridia valmistetaan kaupallisesti ja sitä käytetään muun muassa piikiekkojen etsaukseen.
Tulevaisuus näyttää, miten jalokaasujen kemia saadaan valjastettua kemialliseen hyötykäyttöön. ■
Postinjakelua
Finnvan-sähköautolla
1980-luvulla.
Sähköautoja alettiin koota Suomessa 1980-luvulla. Vaikea työ ajoakun, auton ja sähkömoottorin yhdistämiseksi alkoi.
Sähköautojen määrä kasvaa huimaa vauhtia. Viime vuoden lopussa Suomessa oli käytössä liki 45 000 sähköautoa ja yli 100 000 ladattavaa hybridiä. Suomalaisittain ajatus sähköautoista ei kuitenkaan ole uusi, sillä 1980-luvulla meillä jopa rakennettiin sähköautoja – tai niiden prototyyppejä.
Vuonna 1985 Uudenkaupungin autotehtaalla julkistettiin suomalaisen sähköauton prototyyppi, jonka rakentamisessa olivat mukana Neste, Imatran Voima IVO, Kymi-Strömberg ja Saab-Valmet. Auto tehtiin tutkimuskäyttöön. Sähköistetyn Talbot Horizonin toimintamatka oli noin 80 kilometriä 40 kilometrin tuntinopeudella. Huippunopeus oli 100 kilometriä tunnissa.
Neste Batteryn tytäryhtiö Pakkasakku oli kehittänyt ja suunnitellut auton lyijylevyakustot. Nesteen tutkimuskeskus oli suunnitellut akkujen lämpötilan säätöjärjestelmän. Yhteen autoon tarvittava yhdeksäntoista akun paketti painoi 400 kiloa.
Saab-Valmetin henkilöstölehti Autotehtaan Asiaa kertoi näkymistä syyskuussa 1985:
”Tulevaisuudessa sähköautot soveltunevat parhaiten jakeluliikenteeseen kuten postin ym. tavaran kuljetukseen ja kaupunkiliikenteeseen ostosmatkoihin.”
Laajakin sähköliikenne nähtiin mahdolliseksi. Lehtijutussa arvioitiin, että koko henkilöautokannan sähköistäminen lisäisi sähkön kulutusta noin 15 prosenttia. Sähköautojen latauksen todettiin tapahtuvan pääosin öiseen aikaan.
Reilun viiden vuoden päästä edettiin tositoimiin. Vuonna 1988 rakennettiin sähköauto Finnvan.
Vuonna 1990 Suomen Postissa otettiin jakelukäyttöön sähköinen
painoi 400 kiloa.
pienpakettiauto Elcat, jota Neste ja IVO (sittemmin Fortum) olivat kehittäneet. Elcateja tehtiin kaikkiaan reilut 200 kappaletta Subaru-pikkupakettiautojen pohjalle. Postilla oli niitä käytössään enimmillään kuutisenkymmentä.
Elcat Cityvan 200 -autojen ajomatka oli kaupungissa 70 kilometriä. Maksimaalisesti auton lyijylevyakkujen lataus riitti sadan kilometrin ajoon 50 kilometrin tuntinopeudella. Akun lataaminen täyteen kesti yhdeksän tuntia. Akku oli hyvin samankaltainen kuin sähkö-Talbotin prototyypissä: kaksitoista kappaletta lyijylevyakkuja, jotka painoivat yhteensä 460 kiloa. Akustoon kuului automaattinen lämmitysjärjestelmä.
Tampereen teknillinen korkeakoulu julkaisi vuonna 1995 tutkimuksen Elcatin käyttökokemuksista. Kuljettajat pitivät sähköautolla ajamisesta, mutta pelko sähkön loppumisesta rasitti.
”Koko ajan on uhkana taustalla, että matka jää kesken”, kertoi Elcat-kuljettaja Tampereelta tutkimuksessa.
Tutkimuksen mukaan paras suhtautuminen sähköautoon oli Kajaanin Postin kuljettajilla: ”Tuntui kuin ➙
Ulkomaan postin uusi Elcat-sähköauto kuvattuna lentokentällä vuonna 1999. Postia käsittelee Tauno Kuusinen.
Kajaanissa sähköautot toimisivat täydellisesti.”
Työkaluista myönteistä palautetta
Sähköautot soveltuivat hyvin Postin työkaluiksi, ja niistä tuli paljon myönteistä asiakaspalautetta. Fortum kuitenkin vetäytyi sähköautovalmistaja Elcatin toiminnasta, ja sähköautojen valmistus Suomessa päättyi uuden vuosituhannen alussa. Viimeinen
kotimainen Elcat-sähköauto poistui Postin käytöstä vuonna 2006. Postin käytössä alkuvuosien sähköautojen keskimääräinen kilometrikustannus oli kolmanneksen kalliimpi kuin muiden autojen. Sähköauton hankintahinta oli kaksinkertainen, mutta energiakustannukset kolmasosan bensa-autoihin verrattuna. Tekniikka ja talous -lehden jutussa vuodelta 2003 harmiteltiin erityisesti akkuteknologian hidasta kehitystä.
Suomalaisista suuryrityksistä Neste oli mukana kaikissa Suomen viime vuosituhannen sähköautohankkeissa. Taustalla vaikutti yrityksen usko akkubisnekseen tulevaisuuden kehityksen kärkenä. Tytäryhtiö Neste Battery hankki akkutehtaita eri maista. Tekniikka oli edelleen lyijyakkutekniikkaa.
Toiminta ei kuitenkaan kannattanut tarpeeksi hyvin ja Neste luopui akkubisneksestä vuonna 1995.
Suomalaiset sähköautot esittäytyivät Tankit täyteen -näyttelyssä Mobiliassa vuonna 2020. Kuva Mediakettu Kuva Tapio”Tuntui kuin Kajaanissa sähköautot toimisivat täydellisesti.”
Kuilu teollisuuden ja tekniikan välillä
Sähkötekniikan professori Juha Pyrhönen LUT-yliopistosta muistelee autoteollisuuden ja sähkötekniikan välistä kuilua varhaisissa sähköautohankkeissa.
”Ei silloin suunniteltu sähköautoja, vaan muunnettiin polttomoottoriautoja sähkölle”, Pyrhönen toteaa.
Hän huomauttaa, että Elcat-hankkeissa autotekniikka ei juuri kehittynyt, koska sovellettiin teollisuuden komponentteja. ”Tekniikka oli alkeellista nykyaikaan verrattuna. Autosta tuli myös kallis.”
Sähköautojen valmistus Suomessa sai jatkoa 2000-luvulla. Valmet Automotive valmisti oman aikansa myydyintä sähköautoa, Think Cityä Uudenkaupungin tehtaalla 2009–2011. Lataushybridi Fisker Karmaa valmistettiin 2011–2012 ja Lightyear One -sähköautoja talvella 2022–2023.
Valmet Automotive kehitti myös akkuja ja aloitti suursarjavalmistuksen vuonna 2019 Salossa. 2000-luvulla sähköauton energialähde tarkoitti jo litiumioniakkuja.
”Kemistien puhuttava enemmän insinöörien kanssa”
Vaikka viime vuosisadan suomalaisia sähköautohankkeita ei voi pitää varsinaisina menestystarinoina, ne jättivät jälkeensä kehityksen siemeniä.
”Sähköautokärpänen puri minua.
Ainakin yhden ihmisen kohdalla Elcat on vaikuttanut”, sanoo Jukka Järvinen, joka johtaa parhaillaan uuden akkutehtaan, Terafactoryn, perustamishanketta Suomeen. Järvinen perusti 2000-luvun alussa yhtiön, joka rakensi European Batteries -akkutehtaan Varkauteen, mutta hän irtaantui sen toiminnasta 2010. Tehdas meni konkurssiin muutamaa vuotta myöhemmin.
Nyt Järvinen on palannut akkubisnekseen.
”Ideana on muokata paperikoneesta kone, joka tekee paperin sijasta akkuja. Tarkoituksena on valmistaa LFP-akkukennoja vesiprosessilla”, hän kertoo.
1859 Gaston Plantén lyijyakku Ranskassa
1900-1912
Sähköautojen ensimmäinen kukoistuskausi Yhdysvalloissa
1975
Imatran Voima osti Englannista kaksi sähköautoa Suomeen.
1991
Sonyn ja Asahi Kasein litiumioniakku
1929 Akkuteollisuus Oy perustettiin Suomessa.
1974-1977
Sebring-Vanguardin CitiCar Yhdysvalloissa
Raaka-aineiden ja akkukennojen tuotanto käynnistyy tämän vuoden aikana. Akkukennojen raaka-aineet on tarkoitus hankkia kaivoksettomista lähteistä eli esimerkiksi teollisuuden sivuvirroista.
Esiin on noussut tarve vahvistaa yhteyttä kemian ja insinööritietieteiden välillä. Järvinen viittaa kokemuksiinsa akkuteollisuudesta eri puolilla maailmaa.
”Lännessä kemistit hakevat mahdollisimman ’kaunista’ kemiaa, kuten ideaalisen tasalaatuisia elektrodeja. Ympärille joudutaan rakentamaan suojajärjestelmiä, jotka syövät puolet kemian hyödyistä”, sanoo Järvinen.
”Kiinalaiset ovat tehneet hyviä akkuja ’ruman’ elektrodin ympärille. Pitää ajatella pelkän kemian sijaan kokonaisuutta.” ■
Kalevi Rantanen on erityisesti tekniikkaan ja luonnontieteisiin erikoistunut tiedetoimittaja.
1992
Vartaan fuusioitunut Akkuteollisuus Oy sulki akkutehtaansa.
2006
Litiumioniakku Teslan prototyyppiautossa
2010
Nissanin sähköauto Leaf
2012
Tesla Model S
2017
Tesla Model 3
2022
Sähköautojen myynti maailmassa ylitti 10 miljoonan rajan.
Lähteitä mm: Tekniikka ja talous, 9.10.2003; Jukka Saastamoinen: Brezhnevin katoksessa, 2007; Tampereen teknillisen korkeakoulun tutkimus sähköautojen käytöstä, 1995; Saab-Valmetin henkilöstölehti Autotehtaan Asiaa, syyskuulta 1985.
INNOVATICS
Ratamestarinkatu 13 A, 00520 Helsinki puh. +358 10 2818 900 innolims@innovatics.fi www.innovatics.fi | www.innovatics.com
Tuotteet ja tuoteryhmät –Products and Product Groups
LIMS-järjestelmät – LIMS Systems
Laboratorion tiedonhallintajärjestelmät – Laboratory Information Management Systems
Laadunvalvonta – Quality Control
Toiminnanohjaus – ERP
Laiteliitännät – Instrument Connections
Sähköinen asiointi – Extranet and Web Services
Tavaramerkit ja edustukset –Trademarks and Representatives
InnoLIMS
Autamme rakentamaan parempaa
maailmaa – We help to build a better world
Vesianalytiikan pikatestit ja spektrofotometrit
Vedenpuhdistuslaitteet
Kjeldahl, Dumas- ja rasvamäärityslaitteet
TOC, Hg, AOX, AAS, ICP-OES
Alkuaineanalysaattorit C, N, S, CI
Lämpökaapit, inkubaattorit ja kylmälaitteet
www.hyxo.fi
www.nornickel.fi
www.nornickel.fi
NORNICKEL HARJAVALTA valmistaa nikkelikemikaaleja ja -metalleja Satakunnassa osana maailmanlaajuista Nornickel-konsernia. Akkumetallien valmistajana edistämme liikenteen sähköistymistä ja kestävän akkuteollisuuden rakentumista Suomeen. Nornickel Harjavallan asema yhtenä maailman johtavista nikkelijalostamoista edellyttää osaamisen, toiminnan, tuotteiden ja ympäristösuorituskyvyn jatkuvaa kehittämistä.
Helsingin yliopisto Chemist-Pharmacist
Paola San Martin Galinfarmasian väitöskirja Comprehensive Exploration of Bacterial Biofilm Responses to Chemical, Physicochemical and Biological Factors tarkastettiin 21.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Hanne Ingmer Kööpenhaminan yliopistosta Tanskasta ja kustoksena professori Päivi Tammela.
Proviisori Päivi Hirvensalon lääketutkimukseen liittyvä väitöskirja Pharmacogenomics of drug-metabolizing enzymes and drug transporters - Studies on montelukast, fluvastatin, telmisartan, and celiprolol tarkastettiin 26.5.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Magnus Ingelman-Sundberg Karoliinisesta instituutista Tukholmasta ja kustoksena Mikko Niemi.
tems tarkastettiin 5.5.2023 Kuopion kampuksella.
Vastaväittäjänä toimi professori Jan Karlsson Umeån yliopistosta Ruotsista ja kustoksena professori Jukka Pumpanen.
M.Sc. Maryam Sabooni Asre Hazerin kemian väitöskirja Electronic and Optical Properties of Gold Clusters with Carbene Ligands using Density Functional Theory Calculations tarkastettiin 9.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Alvaro Muñoz Castro San Sebastianin yliopistosta Chilestä ja kustoksena professori Hannu Häkkinen.
Tee omastasi tunnettu kanssamme!
Olemme täyden palvelun strateginen sisältö-, viestintä- ja markkinointitoimisto.
Kerron
mielelläni lisää palveluistamme kemian alan yrityksille. Ole yhteydessä!”
Eero Anhava 040 530 4895
eero.anhava@eracontent.com
www.eracontent.fi
FM Saara Lautalan farmasian väitöskirja Molecular Dynamics Simulations of the Lipid Environment in Protein Kinase C Targeting tarkastettiin 19.5.2023. Vastaväittäjänä toimi Associate Professor Edward Lyman Delawaren yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Alex Bunker.
FM Taija Saarelan ympäristötieteen alaan kuuluva väitöskirja The effect of catchment characteristics on the dynamics of dissolved organic matter (DOM) and greenhouse gases in northern freshwater ecosys-
Filosofian maisteri Subodh Sharman biokemian ja molekyylilääketieteen alaan liittyvä väitöskirja Disease-associated roles of two 2-oxoglutarate dependent dioxygenases, transmembrane prolyl 4-hydroxylase and lysyl hydroxylase 3 tarkastettiin 23.5.2023. Vastaväittäjä toimi professori Ben Wielockx Dresdenin teknillisestä yliopistosta ja kustoksena professori Johanna Myllyharju.
Turun yliopisto
MChem Hannah Byronin kemian väitöskirja Tuning Photochromic Sodalites across the Visible Spectrum tarkastettiin 16.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Mark Weller Cardiffin yliopistosta Isosta-Britanniasta ja kustoksena professori Mika Lastusaari.
Julkaisemme väitöstietoja ja artikkeleita uusista väittelijöistä joka numerossa.
Tämä tekemämme lehti on vaikuttavia tarinoita täynnä. Niin on koko maailmakin.
JOHANNA LAUKKANEN, 44, kiinnostui väitöskirjansa aiheesta projektissa, jossa hän selvitti kaivosalueiden uusiokäyttömahdollisuuksia. Hän innostui ajatuksesta, että kaivosten ympäristövaikutuksia voisi vähentää hyödyntämällä kaivostoiminnan sivumateriaaleja vedenpuhdistuksessa.
Laukkasen väitös edustaa soveltavaa kemiaa. Kemian opintoihin häntä motivoi mielenkiinto materiaalien rakenteita ja käyttäytymistä kohtaan. Kemiassa viehättää myös monipuolisuus.
Laukkanen teki väitöskirjaansa kahden työn ohella. Hän työskentelee Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin projektipäällikkönä ja NordFuel Oy:n kehitysinsinöörinä.
Tulevaisuuden teknologioihin keskittyvässä Kerttu Saalasti Instituutissa Laukkanen tutkii kaivosvesiä. NordFuel valmistelee modernin biojalostamon rakentamista Haapavedelle, ja Laukkanen edistää biojalostusprosessin sivuvirtojen hyödyntämistä.
Mikä on väitöskirjasi merkittävin tulos?
Osoitin, että teollisuuden sivuvirtoja voi hyödyntää kaivosten suotovesien puhdistamisessa ja kaivosten lähellä olevien järvien sedimenttien stabiloimisessa. Löydös on tärkeä, sillä teollisuudessa syntyy suuria määriä kiinteitä sivumateriaaleja ja puhdistusta vaativaa vettä. Tarve sivumateriaalien hyödyntämiselle ja saastuneiden alueiden puhdistamiselle on kasvanut voimakkaasti viime vuosina.
Miten tuloksiasi voi soveltaa?
Tutkimieni alkaliaktivoitujen alumiinisilikaattipohjaisten materiaalien toimivuutta testattiin laboratoriomittakaavassa ja reaaliolosuhteissa.
MSc Keith Yamadan biokemian väitöskirja
Genome mining actinobacteria - Eliciting the Production of Natural Products tarkastettiin 16.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Istvan Molnar Teknologian tutkimuskeskuksesta VTT:stä ja kustoksena professori Mikko Metsä-Ketelä.
FM Sami Vuoren kemian väitöskirja Reversible Photochromism of Synthetic Hackmanites in Radiation Detection And Quantification tarkastettiin 12.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Adrian Finch St Andrewsin yliopistosta Isosta-Britanniasta ja kustoksena professori Mika Lastusaari.
Johanna Laukkasen väitös Alkali-activation of industrial aluminosilicate sidestreams: application for mine water treatment and sediment remediation tarkastettiin Oulun yliopistossa huhtikuussa 2023.
Suotovedenpuhdistuskoe toteutettiin Hituran suljetussa nikkelikaivoksessa ja sedimenttien stabilointikokeet Kivijärvessä Sotkamossa.
Havaittiin, että materiaalit soveltuvat järvisedimenttien in-situ eli paikan päällä tapahtuvaan puhdistamiseen ja voivat tulevaisuudessa olla vaihtoehto esimerkiksi järvien ruoppaamiselle.
Mitä väitöksen tekeminen merkitsi sinulle?
Opin uutta, kehityin ja sain onnistumisen kokemuksia. Verkostoiduin mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja löysin uusia mahdollisuuksia vaikuttaa minulle niin tärkeään kiertotalouteen. Tein tutkimusvierailun Italiaan, mikä avarsi käsityksiäni kansainvälisestä työskentelystä.
Mitä teet seuraavaksi?
Antoisan, mutta aikaa vievän tutkimustyön vastapainoksi haluan nyt panostaa ystäviin ja perheeseen sekä harrastuksiini, kuten musiikkiin. Suunnitelmalliselle, ratkaisukeskeiselle ja tavoitehakuiselle tutkijaelämälle on hyvä olla vastapainoa. Sitä edustaa myös viisivuotinen tanssikoulutus, jota parhaillaan suoritan.
MSc Tanja Kakon elintarvikekemiaan liittyvä väitöskirja Alternative approaches to improve the processing and quality of under-utilized fish tarkastettiin 9.6.2023. Vasta väittäjänä toimi professori Ingrid Undeland Chalmersin teknillisestä yliopistosta Ruotsista ja kustoksena professori Baoru Yang.
MSc Marika Koivun lääketieteelliseen biokemiaan ja genetiikkaan liittyvä väitöskirja Identification of predictive ERBB mutations for targeted treatment tarkastettiin 26.5.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Pasi Jänne Harvardin lääketieteellisestä yliopistosta Yhdysvalloista ja kustoksena professori Klaus Elenius.
VÄITÖS – OULUN YLIOPISTO
”Kiertotalous on lähellä sydäntäni”
NOORA AHON , 28, tieteenalalla laskennallisessa kemiassa molekyylien ominaisuuksia ja niiden välisiä reaktioita tutkitaan fysiikkaan perustuvilla tietokonesimulaatiomenetelmillä. Väitöksessään hän hyödynsi laskennallisia simulaatioita pH:sta riippuvaisten biologisten prosessien tutkimuksessa. Väitöskirjatyö vaati myös ohjelmointitaitoja – se tuntui Ahosta sopivan haastavalta.
Monitieteellisyys leimaa molekyylidynamiikkayhteisöä Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksessa. Kahvihuoneessa kohtaavat fyysikot, kemistit ja biologit, joita kaikkia yhdistää kiinnostus nanoskaalan ilmiöihin.
”Arvostin suuresti paitsi inspiroivaa tieteellistä ajatustenvaihtoamme myös innostavia arkikeskustelujamme. Yhteisön positiivinen ilmapiiri kannusti eteenpäin väitöskirjatyössä.”
Vapaa-aikanaan Aho viihtyy kaukana tietokoneista. Hän hiihtää ja vaeltaa luonnossa, tapaa ystäviään ja osallistuu vapaaehtoistoimintaan
Jyväskylän Kaverikoirissa. Aho käy jackrussellinterrierinsä Pojun kanssa ilahduttamassa muun muassa opiskelijoita sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujia. Hänellä on myös Jyväskylän kaupungin kautta mummokaveri, jonka kanssa hän käy koirakävelyillä.
Mikä on väitöskirjasi merkittävin tulos?
Kehitin tehokkaan vakio-pH-molekyylidynamiikkamenetelmän maailmanlaajuisesti käytetylle GROMACS-ohjelmistolle, jolla simuloidaan biologisia systeemejä, kuten proteiineja ja solukalvoja. Uuden menetelmän ansiosta on mahdollista suorittaa tavallisia molekyylidynamiikkasimulaatioita vakio-pH-olosuhteissa. Kun pH voidaan asettaa vakioksi simulaatioiden aikana, voidaan saada selville yksityiskohtia prosesseista, jotka riippuvat vahvasti ympäröivän liuoksen happamuudesta.
Miten tuloksiasi voi soveltaa?
Vakio-pH-molekyylidynamiikkamenetelmän sovelluskohteita ovat erilaisten biologisten kokonaisuuksien mallinnukset. Kuka tahansa voi ladata avoimen lähdekoodin GROMACSohjelmiston sekä sen vakio-pH-lisäosan ja tutkia kiinnostavia, pH:sta riippuvaisia mekanismeja laskennallisesti.
Mitä väitöksen tekeminen merkitsi sinulle?
Ensisijaisesti tutkijaksi kasvamista. Opin Computational Biomolecular Chemistry -tutkimusryhmässämme, kuinka tieteellinen tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja raportoidaan. Ajoittain koin taisteluväsymystä ja jopa turhautumista, mutta väitöskirjan tekeminen antoi ehdottomasti enemmän kuin otti. Se avasi minulle tien tutkijanuralle, jota nyt lähden kulkemaan.
Mitä teet seuraavaksi?
Heinäkuussa suuntaan Saarlandin yliopistoon, jossa jatkan postdoc-tutkijana. Siellä saan soveltaa kehittämääni simulaatiomenetelmää kiinnostavien kalvoproteiinien tutkimuksessa. Ennen Saksaan muuttoa vaellan viikon pohjoisessa, nautin Suomen kesästä ja tuuletan tutkijanaivojani.
VÄITÖS – JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
”Yhteisömme ilmapiiri kannusti väitöstyössä”Noora Ahon väitös Molecular dynamics simulations of acids and bases in biomolecular environments tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa maaliskuussa 2023.
SIDOKSIA
Professorit Mari Kallioinen-Mänttäri ja Mika Mänttäri ovat tehneet töitä
LUT-yliopistossa yhdessä lähes 25 vuotta. Nykyisin he ovat myös pariskunta.
MARI KALLIOINEN-MÄNTTÄRI:
’Kun hakeuduin opiskelemaan kemiaa, motiivini oli päästä tekemään jotain, millä voisi pelastaa maailman. En halunnut asiantuntijaksi puhumaan ympäristöongelmista, vaan henkilöksi, joka tarjoaa niihin myös ratkaisun.
Kun LUT-yliopistossa tutustuin membraani- eli suodatinkalvoteknologiaan, tajusin, että tämän avulla voin tehdä työtä ympäristön hyväksi.
OLEN ILOINEN, että pystyn jakamaan kiinnostukseni membraaneihin puolisoni kanssa. Teimme Mikan kanssa pitkään töitä kollegoina. Yhteistyö oli alusta alkaen rentoa ja helppoa. Jossain vaiheessa sitten tajusimme, että mehän innostumme yhdessä muustakin kuin membraanitekniikasta, jäteveden puhdistamisesta tai sahanpurun jalostusmahdollisuuksista.
Olemme helposti innostuvia ihmisiä, ja näemme asiat samalla tavalla mahdollisuuksina. Olen onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni Mikan. Elämässäni on ihminen, joka haluaa tukea minua, jakaa kanssani hyvät hetket ja sietää minua myös silloin, kun olen huonotuulinen. Se on valtavan tärkeää. Perheestä ja parisuhteesta voi saada elämään voimaa ja valoa.
JAKSAN VIEHÄTTYÄ siitä, miten monenlaisiin prosesseihin membraanitekniikka soveltuu. Membraanipala on muovipintaiselta paperilta näyttävä pienenpieniä huokosia täynnä oleva puoliläpäisevä kalvo. Sen avulla
MARI MIKASTA: ”Innovatiivinen ja taitava löytämään ratkaisuja ’out of the box’ eli uudella tavalla.”
KUKA? Mari
Kallioinen-Mänttäri LUT-yliopiston insinööritieteiden tiedekunnan dekaani, professori (Erotustekniikka biojalostamoissa)
Tutkimusaiheita: membraanisuodatuksen hyödyntäminen biojalostusteollisuudessa, membraanin likaantumismekanismien tutkiminen.
voimme puhdistaa, konsentroida ja fraktioida. Sitä käyttämällä toimimme kestävämmin teollisuudessa, kun vedenkäyttömme tehostuu ja saamme jätevedestä talteen raaka-aineita jatkokäyttöä varten.
On kiehtovaa tutkia, miten membraanin pintakerros käytettäessä likaantuu. Mitä enemmän saamme selville likaantumisesta, sitä paremmin pystymme membraaneja puhdistamaan, ja sitä pidempään voimme niitä käyttää.
Jos saisin esittää toivomuksen kuten saduissa, haluaisin päästä seisomaan membraanin pinnalle. Sieltä voisin tarkkailla, missä järjestyksessä eri molekyylit asettuvat kalvon pinnalle, kun vesi suodattuu läpi.
Tieteeseen pohjautuvilla käytännön ratkaisuilla on minulle suuri merkitys. Siksi arvostan suunnattomasti Mikan tapaa tehdä tiedettä. Hän lähestyy aiheita tieteellisestä näkökulmasta, mutta käytännönläheisesti. Hän osaa tuoda esille, mitä konkreettista hyvää voimme tehdä tieteen avulla kohtuullisessa ajassa, eikä kaukana tulevaisuudessa.”
Sarjassa tapaamme kaksi ihmistä, jotka kemia on yhdistänyt. TEKSTI Tarja Kopra Kuva Teemu Leinonen’Minä ja vaimoni Mari olemme molemmat innostujia. Välillä innostumme niin, että pöhinä vie meidät isompaan operaatioon kuin alun perin oli tarkoitus. Kerrankin, kun piti vain vaihtaa kukkiin mullat, projekti paisui ja päädyimme muuttamaan olohuoneen kalusteiden järjestyksen uuteen uskoon.
Toisinaan keskustelemme kotonakin tutkimuksesta, etenkin jätevedestä ja sen puhdistuksen ”vallankumoustamisesta”. Onneksi meillä on paljon muutakin yhteistä, eivätkä
KUKA?
Mika Mänttäri LUT yliopiston membraanitekniikan professori.
Tutkimusaiheita: vedenpuhdistusmenetelmät, ympäristöystävälliset erotustekniikat ja membraanitekniikka.
Mika ja Mari asuvat Lappeenrannassa yläkouluikäisen lapsensa kanssa. Perheen muut neljä lasta ovat jo muuttaneet opiskelemaan. Harrastukset: puutarhanhoito ja retkeily.
työasiat ole päällimmäisinä. Olen onnellinen, kun elämässäni on ihminen, jonka kanssa voi nähdä asioita mahdollisuuksina eikä uhkina.
SUOMESSA SYNTYY mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteena noin kolme miljoonaa kiintokuutiometriä sahanpurua vuodessa. On silkkaa tuhlausta käyttää puru suoraan energiaksi. Siitä kannattaa ottaa irti kaikki mahdollinen.
Sahanpurun hemiselluloosan talteenotto on yksi Marin ja minun rakkaimpia tutkimusaiheita. Siihen liittyvät myös yhteiset patenttimme. Ne koskevat prosessia, jossa sahanpurusta uutetaan kuuman veden avulla hemiselluloosaa, ja samalla puru puhdistaa uutteen.
Hemiselluloosaa voidaan jalostaa esimerkiksi kosmetiikka-, elintarvike- ja kemianteollisuuden raaka-aineiksi.
Lisäksi prosessin läpikäyneelle sahanpurulle on monia käyttömahdollisuuksia. Se sopii esimerkiksi puulevyjen valmistukseen sekä pelleteiksi energiantuotantoon. Ja mikä parasta, sahanpurusta valmistettu pelletti on lämpöarvoltaan erittäin hyvää, koska purusta on poistettu pienemmän polttoarvon omaavia ainesosia.
PARHAILLAAN TUTKIMME, miten meriveden suolanpoistoprosesseissa käytettyjä membraanimoduuleita voisi kierrättää ja käyttää uudelleen esimerkiksi jäteveden tai teollisuuden prosessivesien puhdistuksessa.
Moduuleita uusitaan vedenkäsittelylaitoksissa miljoonasta kahteen miljoonaan joka vuosi. Käytetyt moduulit päätyvät nykyään jätteeksi tai ne poltetaan.
Aiheesta on maailmalla vasta vähän tutkimusta. Olemmekin innoissamme hankkeestamme, johon on luvassa myös lisää rahoitusta.
Peräänkuulutan koko jäteveden käsittelyprosessin uudistamista. Olennaista on varsinaisen vedenpuhdistuksen lisäksi myös se, miten jätevesien sisältämät arvoaineet saadaan talteen ja hyödynnettäviksi.
Membraaniteknologian avulla olisi mahdollista tiivistää jäteveden epäpuhtaudet väkeviksi jakeiksi, jotka käsiteltäisiin edelleen esimerkiksi biokaasuksi.
VAPAA-AJALLA YHTEINEN harrastuksemme on oman pihan ja puutarhan laittaminen. Kotimme sijaitsee metsäisellä ja kallioisella tontilla, niinpä siellä onkin aina monta projektia meneillään. Nyt seuraamme jännityksellä, miten kevättalvella hortensioista ja jasmiineista ottamani pistokkaat alkavat kasvaa.” ■
MIKA MARISTA:
”Aidosti kiinnostunut, asioita eteenpäin vievä.”Kuva Teemu Leinonen
YHTEISTOIMINTA
Kemian Seuroilla on aktiivista yhteistoimintaa kansainvälisissä organisaatioissa. Järjestöjen kautta vaikutetaan päättäjiin, kehitetään kemian tutkimusta ja teollisuutta levittämällä hyviä käytänteitä, autetaan kehittyviä maita sekä luodaan kemian sääntöjä ja standardeja. Samalla pääsemme verkottumaan oman alan huippuosaajien kanssa.
Suomella on edustajansa yhteensä yli 30 kansainvälisessä järjestössä, näitä ovat esimerkiksi IUPAC, EuChemS, EFCE, EYCN, PCCP ja EPF.
Suurimpien järjestöjen toimintaa avattiin Helsingissä Tieteiden
Talossa toukokuun lopulla järjestetyssä tilaisuudessa. Professori
Markku Leskelä avasi tilaisuuden ja taustoitti kansainvälisten tiedejärjestöjen toimintaa ja tavoitteita sekä Suomen roolia. Tilaisuuden pääpuhujaksi oli saatu IUPAC:n pääsihteeri, professori Richard Hartshorn. Hän kävi lävitse IUPACin toimintaa ja tavoitteita nyt ja muuttuvassa maailmassa. Professorit Markku Leskelä, Susanne Wiedmer ja Ville Alopaeous ker-
toivat työskentelystään ja toiminnan tavoitteista edustamissaan elimissä. Tohtoritutkija Heta-Elisa Nieminen kertoi EYCN:n toiminnasta ja tavoitteista.
YKSI KESKEISISTÄ järjestöistä on IUPAC (International Union of Pure and Applied Chemistry) eli kansainvälinen puhtaan ja sovelletun kemian liitto. Järjestön tehtävänä on standardisoida kemian sanastoa, nimistöä ja mittausmenetelmiä. Oulun yliopiston epäorgaanisen kemian emeritusprofessori Risto Laitinen on toiminut IUPAC:issa erilaisissa tehtävissä yli 40 vuotta. Tällä hetkellä hän toimii nimistön standardisointiin ja systematisointiin keskittyvän jaoston sihteerinä.
”Toiminta on tärkeää valtioiden lainsäädännön ja tullisäädösten takia. Yhdisteillä täytyy olla yksikäsitteinen ja uniikki nimi, jotta vältytään väärinkäsityksiltä”, Laitinen kertoo.
Tallenne tapahtumasta osoitteessa: https://suomalaistenkemistienseura.fi/ Lue Risto Laitisen haastattelu: kemia-lehti.fi
Suomalaisten Kemistien Seura on perinteiseen tapaan myöntänyt 500 euron opiskelijastipendejä. Stipendit on myönnetty opinnoissaan hyvin menestyneille ja opintoympäristössään aktiivisille kemian opiskelijoille.
Stipendin saajat ovat: Elisa Tirkkonen, Jyväskylän yliopisto, Perttu Hanhisalo, Itä-Suomen yliopisto, Neea Ahola, LUT-yliopisto, Elina Pakkanen, Oulun yliopisto, Tiina Seppänen, Turun yliopisto, Maija Filippovits, Aalto-yliopisto, Luukas Nikkanen, Helsingin yliopisto, Anna-Maria Kervinen, Tampereen yliopisto sekä Emilia Östman, Åbo Akademi.
European Congress on Molecular Spectroscopy on joka toinen vuosi järjestettävä molekyylispektroskopian kongressi, jonka tarkoituksena on yhdistää eri tieteenalojen edustajat keskustelemaan molekyylien tunnistamisesta, muokkaamisesta ja tutkimusmenetelmien käytännön sovellusten mahdollisuuksista ja saavutuksista.
Kongressi tarjoaa tutkijoille ja soveltajille foorumin yhteistyön, koulutuksen ja osaamisen jakamiselle. Elokuussa kongressi järjestetään pitkän koronatauon jälkeen Jyväskylässä.
Lue lisää: www.qui.uc.pt/EUCMOS
Amerikkalainen Robert W. Gore (1937–2020) yritti valmistaa uudenlaista putkiteippiä, kun keksikin Gore-Texin.
Toisena opiskeluvuonnaan
Delawaren yliopistossa
Bob ratkaisi ongelman, jonka tuloksena syntyi tietokoneissa käytettävä monijohtiminen nauhakaapeli MULTI-TET. Vanhemmat rohkaistuvat pojan keksinnöstä ja perustivat
W. L. Gore and Associates -yrityksen vuonna 1958.
Kaapelista tuli yrityksen ensimmäinen patentti.
KUUHUN JA TAKAISIN
Gore-Texia kokeiltiin esimerkiksi lääketeollisuuteen ja sähkökaapeleihin ennen kuin siitä alettiin tehdä kangasta. Materiaalille haettiin ensimmäiset patentit vuonna 1970, Goren yritys ei itse tehnyt vaatteita, mutta vaati materiaalia käyttäneiltä yrityksiltä, että tuotemerkin piti olla näkyvillä.
Vuonna 1981 Nasan astronauttien kuulennolla käyttämät asut oli tehty Gore-Texistä.
PERHEEN KESKEN BOB
Robert W. Gore, Bob, syntyi viisilapsisen perheen esikoisena Salt Lake Cityssa, Utahissa vuonna 1937. Bobin isä Bill oli kemian insinööri ja työskenteli suuryritys DuPontilla. Bob auttoi isäänsä, kun perheelle rakennettiin talo Newarkiin Delawareen. Rakennusaikana perhe asui teltassa. Lapsena Bob harrasti pasuunansoittoa ja yleisurheilua.
KEKSINTÖJÄ KELLARISSA
Bobin isä Bill harrasti materiaalien tutkimusta myös vapaa-ajallaan kotitalon kellarissa. Hän oli erityisen kiinnostunut polytetrafluorieteenistä eli PTFE:sta, joka tunnetaan Teflonina. Myös Bob osallistui kokeiluihin.
Bob Gore valmistui kemiantekniikan tohtoriksi Minnesotan yliopistosta vuonna 1962 ja aloitti pian perheyrityksen osakkaana. Isänsä tapaan Bob tykkäsi tehdä omia kemiallisia kokeita. 28.10.1969 hän oli kehittämässä halvempaa materiaalia putkitöissä käyttävälle teipille. Hän kokeili kuumennettujen PTFE-sauvojen venyttämiseen äkillistä nykäystä, joka saikin materiaalin venymään peräti 8–10-kertaiseksi. Rakenne muuttui huokoiseksi, mutta säilytti kestävyytensä. Gore-Tex oli syntynyt.
Bob johti perheyritystä vuosikymmeniä ja kannusti työntekijöitään luovuuteen poikkeuksellisen epähierarkkisella yritysrakenteella. Toimitusjohtajana hän halusi, että häntä kutsutaan Bobiksi. Yrityksellä on nykyisin 11 000 työntekijää. Bob oli naimisissa kolme kertaa. Kolmannen vaimonsa, Janen kanssa hän meni naimisiin 1977. Bob kuoli syöpään kotonaan 83-vuotiaana.
Selkeä ja helppokäyttöinen sivusto
Ajankohtaiset ilmiöt ja puheenaiheet
Kiinnostavat ihmiset ja nimitykset
Päivittyvä väitöskirjojen listaus
Avoimet työpaikat
Juttuvinkit ja tiedotteet: toimitus@ kemia-lehti.fi
