Roihu 2016 Käry no 3

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

KESKIÄISTEN KISAKATSOMOT S. 14 3/2016

JÄTTESÖTÄ DJUR S. 14

TIPS FOR THE NIGHT OF ARTS P. 9 ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

1

Tässä numerossa Näkörajoite ei ole este s. 4

Partiohistoriaa s. 7

Sateenkaaripartio s. 8

Löytötavararaportti s. 12

Oikaisut Synttäripalstalle haastatellun synttärisankarin nimi on Axel Söderberg, ei Akseli, kuten edellisessä numerossamme luki.

2

Sisällysluettelo 4–5

Näkörajoite ei ole este

6

Ajankohtaista

7

Partiohistoriaa

8

Sateenkaaripartio

9–11

Taiteiden yö -liite

12–13

Löytötavararaportti

14

Keskiäisten kisakatsomot Menovinkit

15

Pelasta henki, lataa äppi Pokémon-gallup

16

Leirin nuorin tulkki Vierailupäivä-gallup Unohtakaa solmut

17 18–19

Pääkirjoitus – Ledare – Leader Nappasimme Käryn tavoitteeksi olla kolmikielinen kuten muukin Roihu. Sopivien tekijöiden haku alkoi jo viime vuonna ja saimme toinen toistaan parempia hakemuksia. Päätoimittaja-Ineksen kanssa teimme vaikeita valintoja. Nyt meillä on kolmikielinen 34-henkinen upea toimitus. Saatan aloittaa lauseen ruotsiksi ja päättää sen englanniksi. Seuraava kysymys tuleekin suomeksi. Toimituksen onkin tarkoitus kuvastaa kansainvälisen leirin ihanaa sekamelskaa. Väärinymmärryksiltäkään ei ole vältytty. Esimerkiksi kanadalaistoimittajamme luuli pitkään lehden nimen lausuttavan ”carrie”. Olemme kuitenkin saaneet kaikki lehdet tähän mennessä valmiiksi. Onhan meillä supertiimi! #toimitusgoals Kärys redaktion är en äkta trespråkig arbetsgemenskap. Ett av Roihus mål var att ha tre officiella språk. Jag försöker upprätthålla mina kunskaper i svenska, men det snurrar i huvudet när jag byter språk vid var och vartannat ord . Jag har blivit överraskad av hur mycket vi hjälper varandra med språken. Vårt team har varit jätte tålamodiga. Vi är lyckliga att ha journalister som talar har olika språk för som sitt modersmål. Tack till vårt superteam!

You may have noticed that Roihu has three official languages. In Roihu’s newspaper, Käry, we have a truly trilingual staff. We have had so much fun teaching Finnish traditions to our international journalists. Some of us Finnish speakers have tried to refresh our school Swedish with our Swedish speaking Finns. You can hear languages being switched in the middle of a sentence. Sometimes there is a bit of a hullabaloo in the editing office but we have survived all the misunderstandings and confusing situations - not surprising since we have a super team!

I can recommend that you to step out of your comfort zone and try to speak another language or at least speak to a foreigner. Here, it is easier than ever. Just pick anyone with a “Free hugs” sign and let your arms open up for a hug.

Uganda Djurdalen

Toimituspäällikkö Verna Piitulainen

Midsommar pop up 20

Culture clash General camp news Päätoimittaja Ines Sirén ines.siren@ roihu2016.fi

Toimittajat Aaro Niskanen Alexandra Harald Elseliina Peuranen Ger Hennessy Toimituspäällikkö Helmi Peräkylä Verna Piitulainen Ida Nurmi Ieva Hūna Art Director Jamie Nisbet Sanna Hoffrén Maarit Salminen Marjukka Mäkelä Maria Forsman Markus Helaniemi 25.7. 3/2016 Oskari Lumikari ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016 Pernilla Mickos

Sanna Halunen Shayne Kawalilak Siiri Lehtonen Viivi Miettinen Valokuvaajat Annu Huumarkangas Iisa Kinnunen Juha Viskari Julius Kuula Kristian Jokinen Miska Loimaala

Graafikot Elmeri Vehmas Ida Malmi Saana Ott Taittajat Elias Hirvikoski Riina Honkanen Satu SaloJouppila

Yhteystiedot: +358 40 360 5360 kary@roihu2016.fi Ilmestymispäivät: 21./23./25./27.7.

Painosmäärä: 4000 kpl Paino: Salon Lehtitehdas Kansikuva: Anna Enbuske

3

NÄKÖRAJOITE EI OLE ESTE PARTIOSSA Teksti: Ida Nurmi Kuvat: Juha Viskari

Metsälaaksossa kuhisee. Tarpojaporukat pulputtavat kilpaa minkä ehtivät. Tehtävänä on suunnitella omalle yritykselle jonkinlainen innovaatio. ”Nyt pikkuisen vasemmalle, nyt iso askel”, Sakari Kumpula opastaa Helsingin Eräkavereiden, tutummin Hekalaisten, lähestyessä määränpäätään.

Häntä pitää kyynerpäästä kiinni kolmetoistavuotias tarpoja, Jaakko Tulisalo.

Jaakko liikkuu taitavasti valkoisella kepillä tunnustelemalla ja henkilökohtaisen avustajan, eli Sakarin, ohjeita kuuntelemalla. Jaakko on lähes täysin sokea. Hänellä on veljensä Laurin kanssa kasvava näkövamma. ”Näkö rupesi huonontumaan noin viiden vuoden iässä. Kai mulla oli ennenkin näössä jotain ongelmia, mut ne oli niin pieniä, ettei niitä oltu huomattu”, Jaakko kertoo. Nykyisin kumpikaan pojista ei erota oikein muuta kuin valon ja varjon.

Kummallakaan pojalla ei kuitenkaan ole hätää Roihulla. Näköasiat on yleisesti otettu hyvin vastaan sekä muiden leiriläisten että henkilökunnankin keskuudessa. Omassa porukassa on hyvä ryhmähenki ja sekä Jaakko että Lauri pystyvät olemaan porukassa mukana tasavertaisina jäseninä – sokeus ei tehtävien tekoa haittaa tai hidasta.

4

Sahatessa oikean sahauskohdan löytämisessä pitää hieman auttaa, mutta sahaaminen onnistuu vanhan tekijän ottein. Myös puukon käytössä molemmat pojat ovat selvästi harjaantuneita. ”Me ollaan molemmat näppäriä sormistamme. Käsitöiden tekeminen on tosi kivaa. Osaan puutöiden lisäksi ommella ompelukoneella ja neuloa”, Lauri kertoo. Käsitöiden lisäksi muita harrastuksia pojilla muun muassa ovat tietenkin partio ja uinti. Jaakko kertoo olleensa myös uinnin SM-kisoissa, jotka menivät pojan mukaan hyvin. Veljekset ovat myös musikaalisia. Lauri kertoo osaavansa laulaa, Jaakko taas soittaa rumpuja.

Kivointa Roihulla on Laurin mukaan ollut Vesilaaksossa, jossa sai kokeilla muun muassa melontaa, purjehdusta ja solmuja. Joillain rasteilla on kuitenkin ollut visuaalisia tehtäviä, jotka eivät Laurin mukaan ole olleet niin kivoja. ”Kun on jotain tehtäviä, joissa pitää katsoa kuvia, niin ne ei ole yhtä kivoja. Ei niihin oikein voi mennä mukaan”. Hauskinta partiossa on se, että porukka on hyvä eikä ketään syrjitä tai muutenkaan kiusata.

Roihu on molemmille pojilla ensimmäinen iso leiri ja ensimmäinen kansainvälinen leiri. Aikaisemmin on oltu paljon pienemmillä leireillä. Suurin

leiri, jos Roihua ei lasketa, on ollut 150 osallistujan partioleiri. Muuten pojat ovat olleet lähinnä oman lippukunnan leireillä, joskus joku toinen lippukunta on ollut leirillä mukana.

”Meillä näkövammaisillakin on erilaisia persoonallisuuksia”, Lauri kertoo. Lisäksi liikkumisen suhteen on eroja. Poikien mukaan ne, jotka ovat olleet syntymästään asti sokeita, liikkuvat paljon hitaammin ja varovaisemmin.

”Sokeus ei tehtävien tekoa haittaa tai hidasta.”

”Jollakin leirillä joku tuli kerran kysymään, onko meillä Jaakon kanssa joku leikki, kun meillä molemmilla on tälläset kepit”, Lauri naurahtaa.

Pojat kuitenkin selittivät kysyjälle olevansa sokeita. ”Voi olla, ettei kauhean moni tiedä, että me ollaan sokeita. Eikä ne osaa sitten toimia oikein, jos ei oo koskaan ennen tavannu ketään, jolla on näkövamma.” Jaakon mukaan sokealle puhuessa on hyvä tehdä selväksi, kelle puhuu. Voi esimerkiksi sanoa sokean nimen ennen kuin alkaa puhumaan, tai jos ei tiedä nimeä, sanoa vaikka ”sinä jolla on valkoinen keppi.”

Erityisesti joidenkin ulkomaalaisten on ollut vaikea sisäistää näkövammaa ja miten sen kanssa toimitaan, mutta kaikki ovat kuitenkin hyväksyneet pojat rajoitteineen.

Lauri kertoo olevansa ulospäin suuntautuneempi kuin veljeään hieman ujompi Jaakko.

Roihulla pojat ovat tavanneet vain muutaman muun näkövammaisen. Lauri kuitenkin kertoo olleensa vain näkövammaisille suunnatuilla leireillä, joissa on voinut tavata kaikenikäistä porukkaa. Pojat harrastavat myös jalkapalloa vain näkövammaisille suunnatussa joukkueessa. Näkevien joukkueessa on vaikea pysyä mukana, singahteleehan pallo miltei alinomaan kentän laidalta toiselle. Vaikka meno on välillä hurjaa, kumpikin pojista on selviytynyt ilman suurempia haavereita. Vakavia onnettomuuksia ei näkörajoitteesta huolimatta ole ollut, vaikka Lauri kertoo tekevänsä joskus hurjiakin stuntteja.

Roihu on kummankin pojan mielestä todella mukava leiri. Ihmisiä on kuitenkin kuulemma joka paikassa. ”Olisi kiva, jos täällä olisi joku rauhallinen paikka, jossa voisi vaikka pelata jalkapal-

HYVÄKSYNTÄÄ KOKEILEMALLA Teksti: Ida Nurmi Kuvat: Juha Viskari

Näin Esteettömyysteltan luona säpinää. Teltan edustalla komeilee jos jonkinlaista, lainattavissa olevaa pyörätuolia, ja ramppeja pitkin rullailee kaikenikäisiä partiolaisia. Roihu on yksi ensimmäisistä suurleireistä Suomessa, jossa Estettömyysryhmä on aktiivisesti ja ennen kaikkea näkyvästi esillä.

Ei siis ihme, että teltalla riittää jos jonkinlaista kävijää - sinne tullaan kokeilemaan itse.

Telttaan tultuani isken heikkonäköisyyslasit päähän ja alan teke-

mään palapelejä. Heikkonäköisyyslasit ovat lasit, joiden näkökenttä on suunniteltu muistuttamaan näkörajoitteisten vastaavaa. Laseja on tietenkin erilaisia, onhan näköjäkin erilaisia. Omat lasini saavat näkökentän sumeiksi ja jollain tapaa säröiseksi. Ääriviivat ja värit haalistuvat. Helpon, pikkulapsille suunnatun palapelin kokoaminen ei kuulosta vaikealta, mutta kun pitää löytää palasten paikat käytännössä pelkällä käsikopelolla, touhusta tulee hieman vaikeampaa.

Myös tarkkuusheitto vaatii hieman enemmän ponnisteluja, kun yrittää

hahmottaa heittopaikkaa, suuntaa ja etäisyyksiä.

Jokainen varmasti tietää valkoiset kepit, joita näkörajoitteiset käyttävät ympäristön tunnustelemisen lisäksi huomion herättämiseen - keppi kertoo kanssaihmisille, että henkilön näössä on rajoitteita. Itselle, eli ensikertalaiselle, kepin kanssa kulkeminen on aikamoista koikkelehtimista.

Kepillä pystyn kyllä tunnustelemaan pahimmat maastomuutokset ja kivet, mutta jokainen sammalmytty ja käpy tuntuu olevan potentiaalinen

este, joiden ylittämisen lopputulos on kaatuminen. “Vaikeinta on luottaa pelkkään tuntoaistiin ja siihen, mitä kepin avulla pystyy hahmottamaan”, muut kokeilijat summaavat.

Esteettömyystyö leirillä ei kuitenkaan rajoitu pelkkään esteettömyystelttaan. Koko Roihun alueen rakentamisessa on pyritty huomioimaan myös he, jotka tarvitsevat jonkinlaista erityisapua alueella liikkumisessa. Myös Sisupartiolaiset ovat Roihulla yhtälailla muiden mukana.

loa. Nyt kaikkialla on ihmisiä”,Lauri selittää. Hän kertoo pelanneensa jalkapalloa partiokavereidensa kanssa pienemmillä leireillä.

Leirillä liikkuminen on helppoa ilman avustajaakin. Metsässä on tietysti vaikeampaa liikkua kuin teillä.

Jaakon mukaan Roihun leirialue on todella töyssyistä, joten saa hieman varoa, minne jalkansa asettaa.

Liikkuessaan näkörajoitteiset tunnustelevat valkealla kepillä maata.

Sillä pystyy erottamaan maanpinnan muutokset ja tiellä olevat esteet.

Joillakin sokeilla on myös opaskoirat, mutta alaikäiset eivät voi sellaisia vielä saada. Laurin mukaan käytäntö on hieman hölmö, olisihan se suuri apu näkörajoitteiselle. Lauri kertoo haluavansa oman opaskoiran aikuisena, onhan hän jo harjoitellutkin opaskoiran kanssa kulkemista.

Laurin ja Jaakon rajoite vaikeuttaa omalla tavallaan heidän elämäänsä.

Se ei kuitenkaan ole este partiolle eikä muille harrastuksille, tai oman vartion mukana pysymiselle. Molemmat pojat ovat tällä hetkellä ajatusriihessä, jonka tuotoksia ovat muun muassa matkavessa, bikinit ja pinkki kakkalavuaari. Lopulta Laurin ryhmä päätyy kierrätyspussehin samalla kun Jaakko ryhmineen alkaa valmistamaan pienoismallia synttärialueesta.

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

5

Teksti:Viivi Miettinen Kuvat: Miska Loimaala

Synttäripalsta

Tekstaripalsta

Uunimakkarat odottaa. Terveisiä hikivuorenvartioilta 243

1. Miten aiot viettää synttäreitäsi?

2. Mitä haluaisit synttärilahjaksi?

3. Millaisen synttärikakun haluaisit?

Moi! T.moi

Armeijapojat, teistä tykätään kovasti!

T. Eltsku

Jaakko ”Jaska” Heikkilä 1. Hyvä, kun muistutitte niistä! Veikkaan, että päivä kuluu tarpojalaaksossa.

2. Jos saisin mitä vain, haluaisin ehdottomasti automaattiset, minuutissa kuivuvat vaellushousut. Niille olisi kyllä käyttöä.

3. En kauheasti piittaa synttärikakuista, mutta jokin mansikkakakku suklaakinuskikuorrutteella. Ei missään nimessä kermavaahtoa.

Tuli vähän koti-ikävä, leirisuoralta löytyi piritorin teltta. T. Hot Chili bois Iloinen ja ihana lpkj Raikun savussa 411 Kaski kaipaa kaveria shakkilaudan äärelle. Tervetuloa!

Onnea Ines. Toivoo Moomma.

Jakki on bae <3 Miksi sillä on hintalaput korvissa?

Tule katsomaan Nötkötti-vasikkaa ja muita karvaisia leiriläisiä samoajaohjelma-alueelle laituria pitkin tai Saukonojantietä Unityn ohi. Ohjelmaaikoina samoajilleja kaikille muille vapaa-aikoina :) Tupapoika etsii omaa Aleksiaan!

Missä olet luumuni?

Uvanna ”Utu” Hautala 1. Aion viettää päivän kavereiden kanssa.

2. Kirjoja.

3. Haluaisin ehdottomasti mansikkatäytekakun.

Anni Helttunen 1. Ei mitään erityistä.

2. Kånkenin ja uudet ruokailuvälineet.

3. Herkullisen suklaakakun!

Muita synttärisankareita 25.7.

Anton Alanne, Emilia Erkheikki, Jaakko ”Jaska” Heikkilä, Anniina Hiltunen, Martta Järvinen, Anton Laukkanen, Elisa Lunden, Alva Marjanen, Iina Mitrukova, Katariina ”Kata” Markkula, Hilla Mettovaara, Hannah McGuigan, Timo Vehkaoja, Annika Arola 26.7.

Heidi Haromo, Uvanna ”Utu” Hautala, Ronja Komppa, Mika ”Miku” Kuukkanen, Suzzie Taylor, Amy Wang Lisäksi Satu ja Pasi Kylmälä juhlivat 26.7. 19-vuotishääpäiväänsä <3

6

Jukolan Veljet ja Siskot ootte paras lippukunta, pitäkää hyvä meininki katossa! P.s. Roihu-radio on upeeta kuunneltavaa rakkautta kaikille radiolaisille <3 t. Salainen ihailija Siis Encorella on ollut parhaimmat bileet joka ilta <3 Saatiin tänään tosi hyvä vinkki: on helpompaa, jos tekee asiat kerralla oikein. Kiitämme tuntematonta vinkkaajaa. Tämä helpottaa lippukuntamme toimintaa tulevaisuudessa!

Kyllä minä mieleni pahoitin, kun aamulla ei ollut puuroa. Olemmeko näin kansainvälisiä jo? ;) -Pikkuvanha Kieran ja Kilian perheleirin sektorista 4 etsivät kaimojaan! Tulkaa tapaamaan!

Metsä vetää puoleensa

Meillä voit opiskella esimerkiksi metsätalousinsinööriksi, ympäristösuunnittelijaksi tai hortonomiksi.

Koulutuksia löytyy kuudelta eri alalta.

ko Voisi lla Ko HAM nun i osa s si? aa tarin

Hämeen ammattikorkeakoulu tarjoaa sinulle myös iloisen ja innostuneen 7000 opiskelijan yhteisön, roppakaupalla mahdollisuuksia kansainvälistymiseen, käytännönläheisen ja joustavan opetuksen sekä tiiviit yhteydet työelämään.

HAMK Stories: Seuraa opiskelijatarinoita Instagramissa @hamkstories tai osoitteessa www.hamk.fi/stories.

www.hamk.fi

Partiohistoriaa näytillä Teksti: Elseliina Peuranen Kuva: Ines Sirén

Roihun Leirisuoralla olevaan partiomuseon näyttelyyn voi mennä ihailemaan kaikenlaisia partioperinteeseen liittyviä vanhoja esineitä.

Suomen partiomuseo perustettiin vuonna 1962 ja varsinainen museo sijaitsee Turussa.

Museossa on esillä monia SP:n ansiomerkkejä menneiltä vuosilta. Niistä eniten ulkomaalaisia partiolaisia mietityttää hakaristin muotoinen kiitollisuudenmerkki, jota jaettiin vuosina 1921-2001. Merkki ei kuitenkaan liity mitenkään natsismiin, vaan sen kanssa kiitettiin ansioituneita partiolaisia.

Merkkien lisäksi museosta löytyy myös historiallisia tavaroita, kuten harvinainen Partiopoikain marssi pianolle tekstillä –vihkonen. Partiopoikain marssin säveltäjä Erkki Melartin, yksi tunnetuimmista suomalaisista säveltäjistä, oli myös lahjakas kuvataiteilija. Melartin teki erään lippukunnan lehden kanteen 1920-luvulla pienen piirroksen, ja kyseinen lehti on nähtävissä museossa parin muunkin vanhan partiolehden ohella.

Yhdestä vitriinistä löytyy kuluneet tossut. Monta olympiamitalia voittaneen Hannes Kolehmaisen harjoituskengillä on tilapäinen koti näyttelyssä. Kolehmainen luovutti ne liikuntakilpailujen kiertopalkinnoksi.

Nämä tavarat ovat suurilta osin lahjoituksia tai museolla työskentelevien vapaaehtoistyöntekijöiden, esimerkiksi kirpputoreilta, bongaamia aarteita.

Museossa voi ihastelun lisäksi myös oppia asioita, kuten että Mannerheim pyydettiin Suomen ensimmäiseksi kunniapartiolaiseksi vuonna 1919 tämän luovuttua valtionjohtajan tehtävistä. Oppia voi myös miten kirves tehdään vaihteittain.

sia”, jotka katselevat merkkivalikoimaa, josta valitettavasti puuttuu kysytty Roihu-merkki. Museossa käy runsain määrin myös suomalaisia, jotka ovat kiinnostuneet oman maansa partiohistoriasta.

Museo on auki kaikille päivittäin kello 10-20 Leirisuoralla, ja sen työntekijät kertovat mielellään siellä esillä olevista esineistä ja niiden hauskoista tarinoista.

Partiomuseo on ollut tähän mennessä mukana kaikilla suomalaisilla suurleireillä perustamisensa jälkeen. Roihulla yleisin kysymys on ollut: ”Onko täällä Roihu-merkkejä?”.

Usein museossa on työntekijöiden mukaan ”pöytä täynnä ulkomaalai-

Partio kuuluu myös konkareille Teksti: Sanna Halunen

Partio on Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin nuortenliike. Mutta entä jos ei olekaan enää teini-ikäinen?

Suomen Pyhän Yrjänän (SPYP) partiokillat keskittävät toimintansa senioreille. Killat haluavat vaalia samoja aatteita ja ihanteita sekä elää asenteella “kerran partiolainen, aina partiolainen”.

Kiltojen toiminta vaihtelee laidasta laitaan. Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä partioihanteiden mukaisesti, käydään sitten elokuvissa tai luontoretkellä. Vaikka suurin osa jäsenistä on entisiä partiolaisia, voi mukaan liittyä myös ilman, että kotoa löytyy partiohuivia ennestään. Killoilla ei ole säännöllistä kokoontumisaikaa, vaan yhdessä tehdään sen mukaan miten jaksetaan ja pystytään. Tärkeä osa toimintaa on yhteistyö lippukuntien kanssa sekä leirit ja kansainväliset tapahtumat. Ensi syksyllä on

esimerkiksi tulossa kiltojen Eurooppa-konferenssi Ranskassa, jonne Suomesta matkustaa parikymmentä osallistujaa.

tetään ensi vuonna Balilla. Suomi on yksi liikkeen perustajamaista, ja täällä toimii nykyään neljäkymmentä partiokiltaa.

Kiltojen historia sai alkunsa 1950-luvulla, kun partiota haluttiin jatkaa vielä myöhemmällä iällä. Nykyään maailmanlaajuinen kiltajärjestö Scout and Guide Fellowship (ISGF) toimii aktiivisesti yhteistyössä WAGGGS:in ja WOSM:in kanssa. ISGF järjestää toimintaa ympäri maailmaa, ja järjestön seuraava konferenssi järjes-

Roihulla SPYP haluaa partiosta nauttimisen lisäksi kertoa leiriläisille, mitä killat ovat ja miten ne toimivat.

Perjantaina oli kiltojen vierailupäivä.

Roihu sai hetkeksi vahvistusta useista konkareista, jotka haluavat olla partiolaisia vielä vuosien jälkeen.

Yksinäiset sudet - entisajan etäpartiota Teksti: Maria Forsman Kuva: Juha Viskari

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

Välimatkat maailmassa lyhenevät koko ajan yhteydenpitomahdollisuuksien kehittyessä ja tämä näkyy myös partioarjessa. Hallituksen kokoukset Skypen välityksellä alkavat olla arkipäivää, ja osa lippukunnan johtajistosta voi tarvittaessa hoitaa pestejään vaikka Välimeren rannalta käsin. Mutta tiesitkö, että jo 1950-luvulla, ennen älypuhelimia, oli mahdollista harrastaa partiota etänä?

Veteraanipartiolaiset Osmo Oikari ja Antti Ruska ovat molemmat nuoruudessaan olleet ”kirjepartiolaisia”, eli samoilijoita.

dun mallin mukaan vastaamaan suurten ikäluokkien myötä syntynyttä tarvetta harrastaa partiota myös kaupunkien ulkopuolella. Monilla ei syrjäisen asuinpaikkainsa vuoksi ollut mahdollisuutta osallistua tavalliseen partiotoimintaan. Samoilijapartiolaiset toimivat useimmiten 11-16 -vuotiasta pojista koostuvista vartiossa, joiden itsenäistä toimintaa ohjattiin kirjeillä partiopiirin toimistolta. Koko partiopiirin samoilijavartiot muodostivat samoilijalippukunnan, joka vähintään kerran vuodessa järjesti yhteistä ohjelmaa, esimerkiksi kesäleirin.

Osmo kertoo hänen lippukuntansa järjestäneen myös säännöllisesti reissuja Lappiin.

Samoilijatoiminta käynnistyi 1950-luvulla. Se kehitettiin Euroopasta saa-

Osmo ja Antti kuvailevat samoilijatoiminnan olleen tyypillisesti hyvä

alkusysäys partiomaailmaan. Monet muuttivat aikuisiällä isommille paikkakunnille opiskelemaan, ja siirtyivät siellä mukaan ”tavallisten” lippukuntien toimintaan. Samoilijoiden kouluttamiseen käytettiin Osmon ja Antin mukaan paljon resursseja. Monet entisistä samoilijoista ovatkin olleet aktiivisesti perustamassa lippukuntia syrjäisille asuinalueille. Samoilijakonkarin arvonimen saivat ne, jotka eivät koskaan siirtyneet muihin tehtäviin. Nykyään heitä on jäljellä enää kymmenisen kappaletta. Osmo ja Antti tulivat vierailemaan Roihulle suoraan tällaisten konkareiden kokouksesta Hämeenlinnasta.

7

KAIKISSA SATEENKAAREN VÄREISSÄ Teksti: Markus Helaniemi Kuvitus: Elmeri Vehmas

Lottokone pyöräyttää numeron, jonka perusteella valitaan keskustelunaihe Samoajacornerin Sateenkaarinurkkauksessa istuvalle vakavalle samoajajoukolle.

“Kadulla vastaasi kävelee naiseksi pukeutunut mies. Miten reagoit?”

Ei mikään helppo kysymys, kuten ei ole kysymys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioimisesta suurleirilläkään.

“Eräs transhenkilö lähetti minulle murheissaan viestin ja kysyi mihin suihkuun hän voi mennä leirillä”, Sateenkaarinurkkauksesta vastaava Erkki Lietzén Puhurin Pojista kertoo.

Leirin suihkut on jaettu joko naisten tai miesten suihkuihin.

Ratkaisu löytyi tällä kertaa helposti. “Yleissuihkujen viereen oli rakennettu suihkukopit, joissa myös transihmisten oli helppo peseytyä.”

Esimerkki osoittaa, että sateenkaaripartiolaisten huomioiminen suurleirillä ei ole itsestään selvää.

“Elämme vielä hetero-olettavassa yhteiskunnassa ja se heijastuu partioleirillekin”, Erkki sanoo. Partion ulkopuolella Erkki toimii Turun Setan koulutussihteerinä.

Roihulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on kuitenkin otettu paremmin huomioon kuin aiemmilla suomalaisilla suurleireillä.

“Meillä on ensimmäistä kertaa sateenkaarikoju koko leirin ajan”, Erkki kertoo. Koju jakaa tietoa sateenkaarevista ihmisistä kaikille leiriläisille.

“Partioon kuuluu vapaus olla oma itsensä. Haluamme osoittaa, että Roihulla on erilaisia sateenkaaripartiolaisia ja heidät hyväksytään. Näin rohkaista nuoria olemaan sellainen kuin on.”

Nurkkauksella on myös tehtävä asennekasvatuksessa.

“Kun pystytimme nurkkausta, joukko tarpojaikäisiä poikia kulki ohi, ja yksi heistä huusi ‘hyi, onko täällä jotain homojakin’”, Erkki kertoo. “Se osoitti, että nurkkaukselle on tarvetta.”

Sateenkaarinurkkauksen tarkoituksena on tehdä sateenkaarevien ihmisten kohtaamisesta jokapäiväistä.

“Lopulta sateenkaari-ihmisissä ei olisi enää mitään ihmeellistä tai erikoista. Silloin nurkkaustamme ei enää erikseen tarvittaisi”, Erkki sanoo.

8

Vaikka Roihulla otetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt huomioon, parannettavaakin löytyy. Sateenkaaripartiolaiset huomioidaan ohjelmalaaksoissa, mutta asennekasvatusta taidetaan vielä tarvita.

Sateenkaarta ohjelmalaaksoissa Leirisuoran kojun lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt huomioidaan Roihun ohjelmalaaksoissa. Vaeltajien Sexual Equality -workshopissa keskustellaan Setan edustajan johdolla, ja leirin elävästä kirjastosta voi ‘lainata’ keskustelukumppanikseen seksuaalivähemmistöön kuuluvan leiriläisen.

Samoajien Säpinät-ohjelmassa sateenkaaripartiolaisiin on kiinnitetty erityisesti huomiota.

“Tavoitteena on, että ohjelman osallistujille tulee positiivinen suhtautuminen omaan seksuaalisuuteensa riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta tai ilmaisusta”, Säpinät-ohjelmassa toimiva seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi sanoo. Ohjelmassa vältetään jonkin seksuaalisen suuntautumisen olettamista tai painostamista.

“Emme esimerkiksi puhu tyttö- tai poikaystävistä, vaan kumppaneista.

Onnellinen parisuhde ei riipu sukupuolesta.”

Roihulta löytyy vielä parannettavaa kaikkien erilaisten leiriläisten huomi-

oon ottamisesta.

“Toivoisin, että jatkossa seksuaalivähemmistöt näkyisivät paremmin leirin erilaisissa materiaaleissa ja oppaissa”, Erkki sanoo.

“Näin näkyisi, että ‘virallinen’ leiri hyväksyy kaikki erilaiset leiriläiset. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat normaali osa leirin arkea, eivätkä vain joku koju tien varressa.”

Sateenkaaripartiolaisten tapaaminen Samoajacornerin Sateenkaarinurkkauksessa Leirisuoralla tiistaina klo 21.

Teksti: Maarit Salminen Translation: Verna Piitulainen Kuvitus/Illustration: Ida Malmi

Taidetta

TIISTAIYÖSSÄ Tiistai-iltana leiriin laskeutuu Taiteiden yö. Ennen viimeistä kokonaista päivää Evon valtaa taiteellisuus eri muodoissa eri kolkissa. Osallistujien luovuus pääsee valloilleen erilaisissa pajoissa, esityksissä ja tempauksissa.

Taideiden yön piti olla alunperin vain samoajille, mutta ohjelman monipuolisuuden ja näyttävyyden takia se laajennettiin koko leirille. ”Taiteiden yö on elämyksien ja mahdollisuuksien ilta ja yö”, kertoo Satu Soutolahti. ”Osallistujan näkökulmasta tapahtuma voi olla mahdollisuus tehdä mitä ei ole vielä leirin aikana ehtinyt tehdä tai mitä ei ole koskaan kokenut. Paljon once in a lifetime -hetkiä luvas-

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

sa”, Satu paljastaa. Ulkomaalaisille leiriläisille tapahtuma antaa supisuomalaisia kokemuksia, joita he voivat kohdata vain Roihulla.

Tiistai-illan tapahtumassa taiteen käsite on monipuolisempi kuin ehkä normaalisti: se on kasvattavaa, kannustavaa, rentoa ja partiomaista yhteistyön hengessä. Satu kertoo, että tilaisuus on niin sen tekijöille kuin osallistujille mahdollisuus tuoda luovaa toimintaa keskelle metsää ja loppuleiriin. ”Tämä on hieno huipentuma leirille ennen päättäjäisiä.”

TUESDAY NIGHT

is for arts!

The Night of Arts happens on Tuesday night. Before the last full day, a variety of different arts take over the camp area. Participants can use their creativity in various workshops, shows and escapades.

The Night of Arts was supposed to be only for explorers but the program is so wide and ambitious that it is now open for all participants. Satu Soutolahti tells Käry: ”The Night of Arts is the evening and night of opportunities and experiences”. ”From the participants point of view, this event is an opportunity to do what you haven’t had the time to do, or something you have never experienced.

A lot of ’once-in-a-lifetime’ chances are coming!” Satu reveals. For the international participants, this event will provide truly Finnish experiences that they can do only at Roihu.

There will be a wider than usual interpretation of what is meant by ”art”: it is something educating, supporting, easy-going and scouting-related.

Satu explains that this is a possibility to bring creative activities to the middle of the forest. ”The Night of Arts is a fine climax for the camp before the closing ceremony.”

9

TAPAHTUMIA ERI PUOLILLA LEIRIÃ&#x201E;

EVENTS AROUND CAMP

10

Grillijuhlat Suuret grillijuhlat klo 18–22.

Nouda iltapalaa suoraan alaleirin hiiligrillistä! Polte ja Riehu syövät samasta grillistä.

Kahvilat Kahviloissa erilaisia teemailtoja ja ohjelmaa. Aukioloajat ovat tavallista pidemmät tänä iltana.

Leirisuora Työpajoja samoajille ja vaeltajille sekä katsottavaa kaikenikäisille.

Toimintavälinerata Mahdollisuus kokeilla pyörätuolitanssia sekä osallistua jaloilla ja suulla maalauskilpailuun. Apuvälineitä myös lainattavissa Taiteiden yöhön.

Katolinen messu Katolinen messu leirikirkossa klo 16.30.

IKÄKAUSIEN MUKAINEN OHJELMA Lapset ja koululaiset Perheleirin ja koululaisohjelman lapsille disco klo 18 – 20 Frontstagella.

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

Tarpojat Tarpojien disco päälavalla klo 19.30 – 21.45.

Samoajat Samoajien ilta alkaa Säpinöillä eli seksuaaliterveysfestareilla 18 – 21 Club Encoressa. Ei ennakkoilmoittautumista.

Samoajat ja vaeltajat Luovia työpajoja ja pisteitä Leirisuoralla, Säpinöiden jälkeen Club Encoren ympäristössä, Etelärannassa sekä Majavanpesässä.

Samoajien ja vaeltajien Taiteiden yö huipentuu Zombiewalkiin Leirisuoralle 23.15 alkaen. Katsojat ja zombiet tervetuloa. Omista vaatteista voi tuunata zombiemaisemmat ja maskeerauksella saa ehostettua itsensä. Zombiewalk etenee kohti Frontstagea.

Keidas Aikuisille KV-ilta sekä ainakin tulitaidetyöpaja ja käsityöloungessa näprättävää teemalla Rakkaus roihuamaan. Keitaalla ohjelmaa 21–1.00.

Grill party Big barbeque at 6-8 pm. Get your evening meal straight out of the coal grill! Polte and Riehu eat at same grill.

Cafés Cafés have different themed events and programme. Opening hours are longer than usual.

Leirisuora Workshops for explorers and rovers.

There’s something to watch for everyone!

Mobility and Equipment testing Try wheelchair dancing, sport or compete at painting with your mouth and feet! You can also borrow equipment for the Night of Arts.

Catholic mass Catholic mass at the camp church 4.30 pm PROGRAM ACCORDING AGE GROUPS Children younger than trackers (Riehu) Kid’s disco 6–8 pm at the Frontstage

Trackers Trackers disco at the main stage 7.30-9.45 pm. Party party!

Explorers The night of the explorers starts with Säpinät festival! It’s all about sexual health. The festival is held at 6-9 pm at Club Encore. No pre-registration.

Explorers and rovers Various creative workshops along the Leirisuora. After Säpinät festival workshops also around Club Encore, at Eteläranta and in Majavanpesä.

Zombie walk The Night of Arts for explorers and rovers gets its climax with Zombiewalk at Leirisuora. Zombies start at 11.15 pm. Zombies and audience welcome! You can modify your clothes to zombiestyle and we offer horrifying make-up. Zombiewalk moves towards Frontstage.

Keidas An international evening for adults!

Fireart workshop and love-themed handicrafts! Program at Keidas 9 pm – 1 am.

11

Löytyykö

PEHMOTIIKERILLE ELMERIÄ?

Teksti: Oskari Lumikari Kuvat: Juha Viskari, Ines Sirén

Roihun löytötavararoimistolla on vilkasta leirin aikana, kun massiivinen määrä leiriläisiä jättää huolehtimatta tavaroistaan. Päivittäin löytötavaratoimistolle toimitetaan useita laatikollisia tavaroita saunoilta, ohjelmalaaksoista ja kahviloista. Kadonneita tavaroita tulisikin kysellä aktiivisesti, sillä säilytystilaa on niukasti.

Löytötavarat kirjataan yhteiseen järjestelmään, josta ne päätyvät lopulta Palvelukolmiossa sijaitsevaan löytötavaratoimistoon. Siellä niille ryhdytään etsimään omistajaa. ”Eniten on painetta saada kirjattua tavarat”, kertoo pääleiritoimistokymppi EevaLiisa Ylivakeri. ”Itse henkilön löytäminen on ekstraa”. Tavaran kadottua on suositeltavaa tehdä kadonnutilmoitus, sillä tavaroita löytyy hyvin, kun täsmätään ilmoitukset jo kirjattuihin löytötavaroihin. Kirjatessa tavaroihin liitetään tarkkoja tietoja muun muassa löytöpaikasta. Tavaroiden omistajat pyritään löytämään ja ottamaan heihin yhteyttä jos suinkin mahdollista.

Omistajan löytäminen on melkoista salapoliisityötä. Tavaroista etsitään kaikki mahdolliset vihjeet, jotka johdattaisivat oikeaan suuntaan.

Vähitellen tietojen avulla pystytään

12

haarukoimaan mahdollisia omistajia ja toimitetaan tavaroita sitä mukaa eteenpäin alaleireihin. Usein pelkkä nimikin on jo hyvä lähtökohta, kun omistajaa etsitään. Viisailla tavaranomistajilla henkilötietoja on ollut kameroissa kuvina ja kännyköissä taustakuvina.

Eeva-Liisa kertoo naurahtaen tavoittaneensa erään omistajan vastaamalla löytötavaralaatikossa soineeseen kännykkään ja tiedustelemalla sen omistajaa.

Monenlaista muutakin sattuu ja tapahtuu löytötavaramarkkinoilla. Eräs-

kin omistaja tavoitettiin vastaamalla kännykkään tulleeseen saksankieliseen Whatsapp-viestiin. Toisesta tavarasta löytyneeseen puhelinnumeroon soitettaessa puhelimeen vastasi leiriläisen vanhempi aivan eri aikavyöhykkeeltä ilmeisen varhaiseen aikaan. Shampoota ja osittain syödyn karkkipussin sisältäneellä muovipussillekin löytyi omistaja post-it –lappuun kirjattujen lentotietojen avulla!

Tavaroita löytyy tietysti monenlaisia vintilöistä rannekelloihin, tiikeripehmoleluista linssinsuojuksiin. Suurin osa on tavanomaista leirivarustusta, kuten juomapulloja, istuinalustoja ja vaatekappaleita, mutta myös arvokkaampia kameroita ja silmälaseja lepää varastohyllyillä. Ruokailuvälineitäkin on hukattu paljon esimerkiksi tiskausastioihin, samoin kuin kännyköitä huusseihin. Onpa löytötavaroissa olleet myös ”Poliisin virallinen apulainen” –sormenjälkikortti ja Keuruun uimahallipassi.

Ja kun kerran Roihulla ollaan, ovat rehelliset partiolaiset tuoneet rahoja ja kolikkopussukoitakin toimistolle!

Erikoisimpina löytönä voitanee kuitenkin pitää rautakankea tai digitaalipaistomittaria, jota leirin keittiöpuoli ei ole vielä tunnustanut omakseen.

Leirin jälkeen ei ole enää minkäänlaista tavaransäilytysmahdollisuutta, joten leirin päätöspäivänä kannattaa vielä kiiressä kysellä, jos omat kengät ovat vielä hukassa. Vähemmän arvokkaat tavarat lahjoitetaan Karjalan Partiolaisille ja arvokkaammat päätyvät Etelä-Suomen Löytötavaratoimistoon, josta niitä voi kysellä toimitusmaksua vastaan.

Hukassa? * Kadonnutta tavaraa voit kysellä pääleiritoimiston infopisteeltä tai alaleirien toimistoilta.

Keittiöissä on myös löytytavaralaatikoita ruokailuvälineille. * Pääleiritoimistolla voi jättää kadonnut-ilmoituksen * Seuraavalla kerralla nimeä tavarasi ja huolehdi niistä * Lista löytötavaroista osoitteessa http://roihu2016.fi/loytotavarat

LÖYTÖTAVARAT (MITÄ ROIHULTA LÖYTYYKÄÄN?) Teksti: Elseliina Peuranen Kuvat: Juha Viskari, Ines Sirén

Käry suoritti lauantaina pienen testin; kaksi toimittajaa kiersivät leiriä ja jättivät nimikoituja tavaroita erilaisiin paikkoihin nähdäkseen kuinka monta niistä palautettaisiin.

Ensimmäinen kuudesta esineestä jätettiin Leirisuoran varrella olevan lipputangon juurelle, jossa liehuu Kreikan lippu. Kyseinen sateenvarjo ei löytänyt tietään takaisin omistajalleen Käryn päätoimittajalle Ines Sirénille, vaikka sitä ei seuraavana päivänä näkynytkään jättöpaikalla.

Sateenvarjon lisäksi palauttamattomaksi jäi Poltteen Staabilan viereen jätetty pinkki USB-johto.

Samaan kadonneiden joukkoon lukeutuu yksi kahdesta varvassandaalista, jo ka oli joko Sykkeen kahvilan viereisellä tiellä tai Raikun alaleirikeittiön tiskijonolla. Hurman alaleirikeittiön lähelle jätetty istuinalustakaan ei

löytänyt perille.

Kaksi esineistä kuitenkin selviytyi omistajansa leirilippukuntaan. Vaikka varvassandaali on vailla pariaan, siinä oleva sammakko hymyilee yhä.

Myös Leirisuoralle lavan lähistöllä olevan puisen istuimen viereen pistetty sadetakki on jälleen omistajansa luona.

Vaikka kaikki esineet olivat kadonneet paikoilta, joihin ne oli jätetty, vain kolmasosa niistä oli palautunut sunnuntaihin mennessä. Mikäli löydät jonkun esineen, etkä tiedä mitä sille tekisit, voit viedä sen Pääleiritoimistoon, joka on Palvelukolmiossa.

Käryn päätoimittaja ei onneksi paljoa ympäri leiriä ripoteltuja tavaroita kaipaile, mutta moni ilahtuu, kun kadotettu esine palautetaan.

Onnellinen Ilona van der Weij löysi kadonneen rautakankensa.

intti?spalvelukseen. äivä klo 13-20. o k a a t s ka p mie t oinna jo n varus Kiinno v a a iste on a ustuma stusvoim Tule tut oimien esittelyp itter.com/puolu stusvoimat.fi sv tw puolu Puolustu om/puolustus, uvaki.fi t o u r .c k a tielama faceboo .com/int m a r g a t ins

Maanpuolustus kuuluu kaikille.

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

13

Teksti: Siiri Lehtonen

Menovinkit 25.-26.7.

Ylijääneiden tavaroiden jälleenmyyntiä Roihun ylijäämätavaroita on mahdollista ostaa lippukunnalle tai itselleen. Lista myytävistä tavaroista löytyy Facebookista Roihu 2016 jälleenmyynti -ryhmästä. Varaukset osoitteeseen jalleenmyynti@roihu2016.fi. Maksu leiritoimistoon ja nouto purkuleiriltä.

Tärppejä samoajille!

Seminaareja Samoajacornerissa klo 15-17: maanantaina aiheena uskonto ja tiistaina seksuaalisuus sekä sukupuolen moninaisuus.

Swoppausta on luvassa ma klo 18-20. Leiriheilan voit löytää pikatreffeiltä ti klo 18-20. Kutitteleeko hauiksia? Samoajien kuntosali on avoinna joka päivä samoajalaaksossa klo 9.30-13 ja 14-17. Tule pumppaamaan!

Vaeltaja hoi!

Keskiäisten

KISAKATSOMOT Tekstit: Oskari Lumikari Kuvat: Iisa Kinnunen

Tällä kertaa keskiäisissä kaikki vaeltajat ja aikuiset eivät osallistuneet muun leiriväen kanssa yhteisohjelmaan Stagella, vaan he katsoivat sitä suorana lähetyksenä kahviloiden ja omien puhelimiensa näytöiltä sekä Frontstagen valkokankaalta.

Toiset nauttivat vapaudesta ja väljyydestä kahvikupposen kera, kun toiset eivät pitäneet tunnelmaa läheskään yhtä hyvänä kuin paikan päällä olisi ollut. Monet pitivät ratkaisua kuitenkin viisaana ainakin selkäparalle.

Leiriväki jää kutkuttaen odottamaan mitä päättäjäiset tuovat tullessaan.

Tiesitkö, että vaeltajalaaksossa voit kokeilla suppailua ja melontaa? Lautoja sekä kajakkeja voi lainata joka päivä klo 13-17 ja 1824. Järvellä huitomisen jälkeen voi mennä juomaan ilmaisen kupin kuumaa Black Magic Café -telttaan. Oletko aina halunnut kokeilla huispausta? Huispauspelejä järjestetään Leirisuoran varrella tiistaina. Kysy lisää vaeltajainfosta.

Tauko leirin vilskeestä Aikuinen! Lähde ohjatulle retkelle leirin lähimaastoon tiistaina 26.7. The Beauty of Nature -vaellus (8 km) alkaa klo 9 ja päättyy päivälliseen mennessä. Just a moment -piknik (4 km) on lyhyempi retki ja se päättyy lounaaseen mennessä. Molempiin sisältyy ruoka. Retkille on ilmoittauduttava etukäteen. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Teltta palvelukeskuksen vieressä, jossa kyltti ”Day trips”.

RoihuAkatemian kouludisko Open badge -gaalassa on luvassa tietoa osaamismerkeistä ja limudiskomuistojen verestämistä DJ:n johdolla ma 25.7. klo 18-21 Frontstagella.

Reissuun partioporukalla?

Leirimatkat-työpajasta saa vinkkejä yhteisen matkan suunnitteluun ja toteutukseen ma 25.7. klo 16-17.30 Parempi lippukunta – teltalla. Vaeltajien ulkomaanprojektia pohtivalle infoa ja ideoita Utyöpajassa samassa osoitteessa tiistaina klo 16-17.30.

Taiteiden yö tiistaina 26.7.

Työpajoja samoajille ja vaeltajille Encoren ympäristössä ja vaeltajalaaksossa klo 20-23.30 Lasten disko klo 18-20 @Frontstage Tarpojien disko klo 19.30-21.45 @Stage Samoajien Säpinät eli seksuaalikasvatusfestarit klo 18-21 @Club Encore Samoajille ja vaeltajille Zombiewalk, lähtö klo 23.45 @Club Encore Aikuisille ja vaeltajille KV-ilta ja tulityöpaja klo 21-01 @Keidas Open mic @Live-kahvila Kansainvälisiä tuulia Kaipaatko uusia melodioita laululeikkivarastoosi vai haluatko kuulla tarinoita muiden maiden partiotoiminnasta? KV-vieraat järjestävät pop-up -pisteitä Hurman ja Unityn leirilippukunnissa ma klo 19.30-21. Lähde kiertelemään!

14

PELASTA HENKI, LATAA ÄPPI

Gallup Text: Alexanda Harald Foto: Julius Kuula

Teksti: Siiri Lehtonen Kuva: Ines Sirén

Leirikirjeessä jokaista osallistujaa kehotettiin lataamaan puhelimeensa 112 Suomi -sovellus. Se on nimensä mukaisesti applikaatio, jolla voi soittaa hätänumeroon. Puhelun yhteydessä ohjelma välittää automaattisesti soittajan sijaintitiedot suoraan Hätäkeskukseen, jolloin apu löytää perille nopeammin.

Applikaatio auttoi tositilateessa SP:n kasvatusjohtajalla Timo Sinivuorella (Riihimäen Eräpojat) on käytännön kokemusta hätäpuhelusovelluksen hyödystä. Viime tammikuussa hänen tyttärensä Julia Sinivuori oli palaamassa yöllä kotiin kaverinsa luota, kun löysi miehen makaamasta maassa. Pakkasta oli 27 astetta, mutta mies oli vähissä vaatteissa. Hänen jalkansa eivät kantaneet, eikä hän päässyt itse tolpilleen. Julia soitti hätänumeroon, muttei paniikissa tiennyt tarkasti kertoa, missä oikein oli.

Minkä Pokémonin ottaisit mukaan Roihulle?

“Hätätilanteessa tututkin kadunnimet häviävät päästä”, hänen isänsä sanoo.

tietoa”, Timo toteaa.

“Numeron 112 kyllä muistat, mutta osaatko äkkiä kertoa, missä ollaan?”

Hälytyskeskus sai kuitenkin lähetettyä apua Julian suuntaan. Sen jälkeen Julia soitti paniikissa isälleen, joka ehti pian paikalle.

“Siellä ei ollut ambulanssia. Julia oli hyvin peitellyt miehen lämpimällä, mutta oli tärkeää, että lisää apua tulisi nopeasti”, Timo kertaa yöllisiä tapahtumia.

“Mulla oli 112-sovellus kännykässä ja soitettiin vielä sillä.” Sen jälkeen ei mennyt montakaan minuuttia, kun poliisiauto saapui tapahtumapaikalle ja mies saatiin pelastettua. Julialle myönnettiin tapauksen johdosta Suomen partiolaisten sankarimerkki.

“Oli onni, että mulla oli se sovellus.

Yksi ystävä oli sitä mulle näyttänyt omasta puhelimesta, ja latasin sen heti omaan kännykkään. Se on helppo käyttää ja hyödyllinen esimerkiksi metsässä tai muissa paikoissa, joissa omasta sijainnista ei ole varmaa

Hätänumerosovelluksen ovat kehittäneet yhteistyössä Hätäkeskuslaitos ja Digia. Alun alkaen idea on kuitenkin peräisin Tarja Niemiseltä, RoihuAkatemian rehtorilta. Hän hoksasi ensiapukurssia käydessään, miten kätevää olisi, jos hätätilanteessa sijaintitiedot saisi puhelimesta nopeasti esille. Tarjan mies Marko Nieminen tarttui ajatukseen ja lähti viemään sitä eteenpäin. Markon työ Hätäkeskuspalveluiden johtajana vauhditti sovelluksen laatimista.

“Sattui niin hyvin, että minulla oli idean eteenpäinviejä lähellä”, Tarja hymyilee. Ensimmäinen versio 112:sta saatiin valmiiksi juhannuksena 2015.

“Kun syntyy joku idea, niin kannattaa viedä se eteenpäin eikä jättää pöytälaatikkoon piiloon”, Tarja kannustaa.

Partiolainen idean takana

Juho Torkkel - Ehdottomasti Pikachun, jotta pystyisin lataamaan kännykkää.

Matias Vile - Ottaisin Snorlaxin, koska se on niin iso ja mukava.

Mira Rokkanen - Tietysti Pikachun, se on niin magee ja ihan paras!

Arnin Kellomäki - Haluaisin mukaani Clefairyn.

Se tykkää liikkua pimeässä, kuten minäkin.

Mandi Niemi - Ottaisin kyllä Pikachun, se vain on niin ihana ja suloinen!

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

15

Gallup Text: Alexanda Harald Foto: Noora Qvick

1. Vad är det bästa du sett eller upplevt hittills?

2. Fanns det något som inte varit som du förväntat dig?

Text: Marjukka Mäkelä Photo: Miska Loimaala

Text: Ieva Hūna Photo: Miska Loimaala

Leirin nuorin tulkki Leirillä kaikki ovat varmasti törmänneet moniin tulkkeihin ja kääntäjiin, mutta harva tietää että koko leirin nuorin tulkki on vasta 11-vuotias seikkailija Aaro Brysselin Tuulihaukoista. Roihulle Aaro on saapunut äitinsä ja pikkuveljensä kanssa, isän ollessa kuskina.

Aaro puhuu sujuvasti suomea, kiinaa ja englantia. Aaro asuu Brysselissä, jossa on syntynytkin, mutta asui perheineen Kiinassa neljä ja puoli vuotta äidin töiden vuoksi. Kiinasta perhe palasi Brysseliin kaksi vuotta sitten, jolloin Aaro aloitti partion. Aaron lippukunta, Brysselin Tuulihaukat, on suomalaisten pyörittämä Brysselissä toimiva lippukunta, josta Aarolla on samasta vartiosta muutama kaveri mukana Roihulla.

Kiinan ja englannin lisäksi, Aaro osaa muutamia sanoja esimerkiksi japania, espanjaa ja italiaa. Kiinassa ja Belgiassa Aaro on oppinut kieliä koulussa tunneilla sekä erikielisten ystäviensä kautta. ”Kun kuuntelen vähän aikaa, alan tajuamaan heidän puhetta”, Aaro kertoo ystävistään.

Brysselissä Aarolla on koulukavereita monista maista. Kesäisin Aaro käy yleensä Suomessa ja Irlannissa.

Aaro muutti Kiinaan äidin töiden kautta, ja leiri onkin ollut hyvä tilaisuus pitää sekä äidin että pojan kielitaitoa yllä. Molemmat ovat auttaneet leirillä kiinan tulkkaamisessa. Aarolle tulkkaus on ollut mukavaa ja sopivan haastavaa. ”Pitää miettiä tosi tarkkaan. Kaikki pitää saada oikein, jos menee yksi

16

sana väärin, koko homma voi mennä ihan pieleen.” Äidin neljän vuoden työkomennuksen jälkeen perhe palasi Belgiaan.

Aaro on jatkanut kiinan opiskelua kotonaan.

Koulussa Aaro meni lukiolaisille tarkoitettuun jatkoryhmään, joka kuitenkin osoittautui hänelle liian helpoksi.

Nyt opettaja käy kerran viikossa kotona opettamassa Aaroa ja hänen pikkuveljeä.

Tämän lisäksi Aaro opiskelee koulussa englantia ja äidinkieltään suomea.

Myöhemmin Aarolla alkavat myös ranska ja ruotsi.

Leirillä Aaro on yhtenä harvoista kiinan-osaajista, ollut suureksi avuksi.

Aaro on osallistunut savunsa mukana leirin ohjelmiin, ellei samaan aikaan ole ollut tulkkaustehtäviä, jotka ovat olleet Aarolle leirin kohokohtia. Äidin mukaan Aaro puhuu koko perheen parasta kiinaa ja eilinen tulkkaus olisikin ollut vaikeaa äidille. ”Aaro on oppinut kiinan paljon paremmin kuin vanhemmat, esimerkiksi tänään Aaro oli aivan korvaamaton apu, itse olisin ollut pulassa”, Aaron äiti sanoo.

Aaron mielestä kiina on kielenä selkeästi vaikeampi kuin englanti tai suomi.

Kari Ovaska 1. Självklart att få träffa vår dotter.

2. Inte som jag kommer på. Det är lika många människor här som jag förväntat mig. Jag förstår att det krävs massor av frilvilligt arbete för att bygga upp ett storläger. Det är fint att så många är redo att göra det och att det kan ordnas ett läger som det här i Finland.

Pirkko Ovaska 1. Den stora folkmassan som finns här!

2. Samma som på förra frågan. Det är mycket fler människor än jag förväntat mig.

Sami Leeve 1. Att få se mitt barn har förstås varit bäst.

2. Att det är så många människor här, och att det finns så många olika stånd och platser som ser olika ut.

”Kiinan kirjoittaminen on vaikeaa ja asioiden oppiminen kestää kauemmin.” Aaron leiri on mennyt muutenkin mukavasti. Kysyttäessä leiriruoasta Aarolta saa selkeän ja rehellisen vastauksen, johon on varmasti monen helppo samaistua. ”Ei se aina maistu, mutta tiedän, että pitää jotain ainakin syödä, vaikka olisikin huonoa”, Aaro tietää sanoa.

Gabriella Andersson 1. Säkert munkarna som serverades!

2. Bajamajorna hade jag inte förväntat mig.

UNOHTAKAA SOLMUT, MUISTAKAA BILEET ”Mitä siellä partiossa oikein tehdään? Tehdäänkö siellä muuta kuin solmuja?” En varmasti ole ainoa, joka on joutunut vastailemaan tällaisiin kysymyksiin. Vaikka viime vuosina partion imago on parantunut ja jäsenmäärä noussut, monilla on yhä edelleen ennakkoluuloja harrastusta kohtaan. ”Susta ei uskoisi, että olet partiossa. Sä et näytä yhtään partiolaiselta”, moni tuttavani on sanonut. Tällaisten kommenttien jälkeen olen kysynyt, miltä partiolaisen sitten kuuluisi heidän mielestään näyttää.

Vastaukset ovat olleet hämmentävän stereotyyppisiä: partiolaisen pitäisi pukeutua retkeilyvaatteisiin ja vaelluskenkiin myös töissä, koulussa ja kaupungilla. Tuttuni ovat yllättyneet myös siitä, että harrastus on tarkoitettu kaikenikäisille. Jotkut ovat luulleet, että vain lapset voivat tulla partioon.

Minusta on hauskaa korjata kavereideni ja tuttujeni käsityksiä. He ovat ihmetelleet kuullessaan, millaisia asioita olen päässyt tekemään partiossa. Mutapaini, köysiradalla kiipeileminen, öiset melontaretket tähtitaivaan alla ja lukemattomat muut aktiviteetit ovat herättäneet useiden mielenkiinnon. Moni on myös vaikuttunut partion arvomaailmasta ja siitä, kuinka helppoa tapahtumissa on tutustua uusiin ihmisiin. Jotkut entiset epäilijät ovat lopulta muuttaneet mielipiteensä ja kommentoineet: ”Vau, miten siistiä!

Mäkin haluan partioleirille!”

Roihulle ovat saaneet osallistua muutkin kuin partiolaiset. Myös vierailupäivän ansiosta ulkopuolisilla on ollut mahdollisuus tulla katsomaan, millaista suurleirillä on. On mahtavaa, että partio avaa ovensa muillekin kuin omille jäsenilleen. Se on mielestäni tehokkain tapa kumota ennakkoluuloja. On varmasti avartaa nähdä, että prtioleirille kuuluvat myös some, fine dining ja strobovalojen välkkeessä bailaaminen.

En resa över halva jorden - för att rädda liv Text: Pernilla Mickos Foto: Julius Kuula

Gidds Bambaga hittade sitt kall år 2012 då Mercy scouterna grundades i en liten by i Uganda. Han reser världen över tillsammans med Calvin Nsimbi, jamboree efter jamboree, och säljer armband. Dessa armband bär ett viktigt ansvar, att sprida Mercy scouternas budskap.

Gidds kommer från Uganda, ett av de fattigaste länderna i världen. Detta har lett till att de flesta barn och vuxna lever omringade av sjukdomar och virus de inte kan skydda sig mot.

Gidds berättar att Mercy scouts projekt är att liva upp barnen i Uganda och skydda dem mot de vanligaste hälsoproblemen: Malaria och smutsigt vatten.

Mercy scouts delar ut myggnät till de i Uganda som inte kan köpa dem själva. De har också “Lifestraws” som de delar ut, dessa rör rengör vatten direkt, utan elektricitet. Det är väldigt viktigt för fattiga familjer att få sådana. De flesta inte har tillgång till elektricitet och istället måste gå och hugga ved för att kunna koka vattnet.

Iden till detta fick de tillsammans med sina Danska stödmedlemmar, vilka är också orsaken till att Gidds och Calvin kunde komma hit på Roihu.

Går in på deras facebook sida så kan man se alla barn de har kunnat hjälpa. Gidds hoppas på att få samarbe-

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

ta med deras regering så att de kan få mera stöd. Hittills är det svårt att få ihop en kompromiss, men han jobbar på det.

Armbanden är det enda som håller projektet i liv, det är deras enda inkomst. Med pengarna de får så kan de köpa myggnät, Lifestraws, vattentankar eller glasögon. Gidds har sina scouter att göra dessa armband före jamboreer. Han blir alltid lika glad när han får veta att man har köpt armband på andra jamboreer, speciellt om de har hållit bra.

Till sist har Gidds ett medelande till er alla: “Jag njuter av att vara här, fast det är svårt att sova när det aldrig blir mörkt. Både jag och min kollega, Calvin, glädjas av hur välkomnande alla har varit. Alla är så stödande. Det är otroligt att vi på Roihu kommer att kunna rädda liv. När jag åker tillbaka till Uganda så kommer jag kunna rädda flera liv, tack vare er som har köpt armband från oss. Jag påminner er alla : kom och hitta oss vid Unity informationstältet och köp ett armband för att rädda ett liv. Varje liv är viktigt, tack!”

Som det står på Mercy scouternas facebook sida: “Om du tror att du är för liten för att betyda något, då har du aldrig försökt sova med en mygga i rummet.”

5 € for a life Text: Jamie Nisbet Photo: Julius Kuula

Gidds Bambaga and Calvin Nsimbi are two leaders of the Mercy Scouts troop in Uganda. They travel to various jamborees and scouting events raising awareness and money for causes that are dear to them.

Gidds and Calvin raise money by selling bracelets that their scouts in their home country of Uganda in Africa have made by hand. With Gidds’ genuine, down to earth smile and Calvin’s brilliantly unabashed attitude; these two make the perfect team. They are fighting to raise awareness for the situation of malaria in Uganda as well as fighting for clean water for kids.

Malaria is the biggest cause of death in Africa. Gidds said to Käry, Finnish mosquitoes feel like nothing compared to the ones back home. All it requires from us is the purchase of one bracelet and we would be giving one person a mosquito net which would ultimately save that person’s life.

Because of the lack of clean water in Africa, kids are more vulnerable to being sick. Upon seeing kids arriving to scout meetings dull and uninterested in what was happening, Bambaga and Nsimbi stepped into action!

to filter any type of liquid to water without using energy. All it requires from us is the purchase of one bracelet and we can provide clean water for a year to 5 kids. Thanks to a purchase such as that, we will be saving lives.

After witnessing this project a Danish troop had decided to sponsor Gidds and Calvin. The troop has plans to go over to Uganda to help out in person in the near future. In the meantime they content themselves with helping these two amazing leaders with their travel expenses by fundraising.

While we are on the subject of travel, the Lungandans are very much gambling all the hard earned money they have earned. Living and being a citizen of Africa means you are classed as an immigrant when you go to Europe. This means they must apply for a visa, and unless they get this visa; they are not allowed inside of Europe. These guys have to buy all their plane and train tickets before they even know if they are allowed to go. If this isn’t dedication to a cause, I don’t know what is! ”One bracelet will give 5 kids clean water for a year or save one kid’s life with a mosquito net”

They invested in the project LifeStraw. This technology allows the user

17

På besök i

DJURDALEN Text: Alexandra Harald Foto: Kristian Jokinen

Roihus egna djurdal finns belägen mellan mellan explorerdalen och spejardalen. Jag hade hört rykten om alldeles bedårande djur och många roliga aktiviteter, så jag begav mig dit för att själv ta en titt.

Redan på lång väg kan jag höra hundskall som ekar från djurdalen och då jag närmar mig känns det nästan skrämmande. Rädslan försvinner då jag hittar en fyrbent vän som lägger sig på rygg och ser på mig med en förhoppningsfull blick ända tills jag börjar klia henne på magen och hon sluter ögonen.

Tinja är en finsk lapphund, berättar hennes ägare och en av de ansvariga i djurdalen, Jenni Nieminen.

Faktum är att alla djuren i djurdalen tillhör någon av personerna i djurteamet. Jag förälskar mig genast i de två minigrisarna Vilma och Pampula som också tillhör Jenni.

De travar runt i sin inhägnad och hälsar med små grymtningar på åskådarna som ivrigt sträcker ut sina händer i hopp om att få stryka den sträva pälsen. ”De verkar trivas bra här med mycket skog och blåbär runtomkring sig, dessutom finns det många människor som gärna skrapar dem på ryggen” konstaterar hon.

Då jag frågar om djuren blir stressade och oroliga av att en hel drös med människor kommer och hälsar på dem varje dag skakar Jenni på huvudet. Hon berättar att det förstås är viktigt att se till att djuren får tillräckligt med ostörd sömn, men hittills har allting flutit på fint och både djur och besökare har varit mycket nöjda. I synnerhet på förmiddagarna då djuren är utvilade har de mycket energi att socialisera och charma sin publik.

Då jag fortsätter vandra längre inne i djurdalen hittar jag också hästar,

18

ponnyer, får och kalvar. Vid varje inhägnad finns en skylt som informerar besökarna om djurens namn, ålder, favoritmat och andra fakta som kan vara roliga att veta. Förutom att klappa djuren finns det även ett brett utbud av andra aktiviteter. Man får bl.a. pröva på agility, att rykta ponnyerna och prova på hur rektal palpation känns.

Det är en undersökning av vad en kos livmoder innehåller, som utförs genom att låta handen glida in i kons ändtarm. I djurdalen kan detta inte utföras på riktigt, men det finns

en mycket kreativt gjord simulator.

Dessutom kan man bekanta sig med etiska frågor kring djur och deras skötsel.

Jenni bjuder in alla som vill hälsa på djuren. Under förmiddagarna och största delen av eftermiddagarna är det explorer- och spejarscouterna som har förtur, men efter kl. 17.00 är lägrets övriga deltagare välkomna att komma och bekanta sig med djuren. Personligen rekommenderar jag varmt att ta chansen att besöka djurdalen, jag blev inte besviken!

SVENSK MIDSOMMAR I SYKE Text och foto: Annalena Levin

På den internationella kvällen anordnade många internationella gäster Pop-Up aktiviteter för alla deltagare. I byn Loimuos bjöd Hunnebergs scoutkår in till ett svenskt midsommarfirande. Först byggde roverscouterna midsommarstången och klädde den med löv, blommor och lite Sverigevimplar. Man surrar först ett träkors och sedan klär in det med löv från tex björk och dekorerar med blommor. Under korset hänger man en krans på varje sida som man binder ihop av grenar och dekorerar. I Sverige är ofta stången 10-20 meter hög men här på lägret gjordes den ca 3 meter.

Midsommarstång eller majstång (maja=löva) som den också kallas reses på midsommarafton. Runt stången dansar alla, unga som gamla och håller varandra i handen, och formar ringar på ringar, som dansar åt var sitt håll. Ringarnas antal beror på hur många som deltar. Midsommar är en urgammal tradition i Sverige men även i Finland och andra länder firas midsommar kring sommarsolståndet. I Sverige firas det på midsommarafton dagen före midsommardagen. Det är en hyllning till solen och växtligheten men har även ett kristet ursprung i Johannes Döparen. Idag förknippas det mycket med sol, sommar, semester, romantik och växtlighetens grönska.

ROIHUN LEIRILEHTI 25.7.2016

Midsommar förknippas även mycket med mystik och övernaturliga krafter.

Midsommarnatten sägs vara magisk.

Växtligheten tillskrivs särskilda krafter denna natt, och därför anses midsommarnatten extra lämplig för att samla in läkande växter, och att spå in i framtiden. Ett sätt att sia om framtiden som fortfarande lever kvar är att plocka sju eller nio sorters blommor för att lägga under huvudkudden på midsommarnatten. I drömmen får man då se vem man ska dela sitt liv med.

Här på lägret så berättade de svenska scouterna att man vanligtvis äter färskpotatis med dill, gräddfil med gräslök och sill samt jordgubbar till efterrätt. Man firar alltid utomhus (oavsett väder) ihop med familj och vänner och det är en av de mest firade högtiderna i Sverige. Många har folkdräkt på sig. Man sjunger sånger såsom ”Små Grodorna”, ”Moster Ingeborg”och ”Prästens lilla kråka” med rörelser till, vilket även scouterna fick prova på. Många tyckte att det var lite lustigt att skutta runt där men det påminner mycket om lägerbålssånger så många scouter kände igen melodier och rörelser. Avslutningsvis gjordes raketen där man klappar i takt, först sakta och sedan fortare och fortare med stampande fötter vilket avslutas i ett jublande hopp upp i luften.

19

CULTURE CLASH AT ROIHU Text: Ieva Hüna Photo: Ida Malmi

When talking to a friend back in Latvia, after my stories about Roihu, she gave the perfect definition for the camp - a small civilization; a miniature model of the world, each country represented by scouts and guides. Cultures around the world are diverse, so people in camp also must be extremely different. Sauna, uniforms and sweets are just few examples.

When asked what is the first thing that pops into your mind hearing the word Finland, many say its sauna. Which is true – there are three million saunas in Finland; compared to the five million inhabitants it makes it one sauna per household.

Funny enough it turns out that a family from Hong Kong has had more experience in saunas than Britons.

Unlike the children from Hong Kong who weren’t that surprised and told they had tried sauna back home. Though they were surprised to discover that sauna at Roihu is considered mild for the Finnish.

One of the things that might be shocking to some are the various uniforms and the way they are worn. For example, in Latvia the uniform is worn on special occasions therefore it is kept clean.

Watching people in various uniforms marching at the opening ceremony, Belgian scouts and guides

Text: Shayne Kawalilak

stood out with their red shirts, written and drawn all over, often dirty, mostly not buttoned-up. It was then explained that they are their every day clothes. Why haven’t I seen the festive ones?

Many international participants were also surprised by hats worn by the Finnish scouts and guides. Add a pair of horns and they could all look like Vikings. For the girl from Hong Kong seeing both men and women in the same shirts is unusual. Like in many other Asian countries – special uniform dresses are worn.

Except Salmiakki – saltier and softer liquorice. I failed to find a single foreigner who’d liked it. Many also don’t understand why bread should be replaced with rye crisp breads despite being traditional and rich in fiber, most find them too dry – enjoyable only for the Finnish.

The first thing to notice about a culture is no doubt the behavior and the style of communication. Stereotypes about Finnish being socially awkward were proved wrong by the girls giving us a warm welcome at the subcamp.

On the other hand the Israeli made sure that they were true as none else in the whole camp could try to persuade you to trade a scarf as good as they do.

One boy from UK asked what surprises him the most in Roihu knew the answer – the open people. You can start a conversation with practically anyone.

Camp News

ROIHUSEC says it could be a little quieter after 23:00 but with 17,000 people they are very happy. They do ask that people stop stealing flags.

The Camp Hospital staff have a few comments as well. It might also save you time to know that you have a village nurse and two first aid stations that can take care of most concerns.

At smaller camp it may be a practical joke to steal a group’s Scout or Explorer flag. At a larger international event like this, they want to make sure people understand it is much more serious to steal a national flag. ROIHUSEC’s Tia simply said, “It should never be done”.

- Please remember sunscreen and hats as temperatures approach 30C for the end of camp.

20

No doubt every culture has a taste.

And the taste of rye crisp breads and liquorices (black candy-like sweet) seem to be the hardest to get used to. Most foreigners make a wry face and deny liking this Scandinavian sweet. Boys from UK seem to be more positive towards it.

- Drink enough water to make you go to the toilets twice a day.

- Wear good shoes and clean, dry

socks to prevent blisters while catching Pokémon.

pist, psychologist and pharmacist to name just some of them.

- Wash your hands with soap before every meal and after using the toilet (at least twice a day).

Thanks to the wonderful planning, ROIHU has a full pharmacy stocked with many over-the-counter medicines as well. Niina mentioned that this is the first one ever at a Finland Scout camp.

- If you have prescription medication, please remember to take it!

The camp hospital also has many professionals to accommodate the needs of the camp including… medical doctor, dentist, physio thera-