Page 1

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

STEREOTYPER S. 13 4/2016

WHAT TO TAKE HOME FROM ROIHU P. 16

VIRVATULET S. 8 ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

1


Tässä numerossa Hiillokset s. 7

Hääsviitti Lumossa s. 10

Oikaisut Käry 3/2016 numeroon eksyi vääriä tekijätietoja: s. 15 Pokémon gallupin kirjoitti Viivi Miettinen ja kuvat otti Ines Sirén s. 16 Leirin nuorimmasta tulkista kirjoitti Aaro Niskanen s. 16 Kolumnin kuvan otti Annu Huumarkangas Takasivun kollaasikuvan otti ja koosti Miska Loimaala. Pahoittelemme myös tekstiin jääneitä kirjoitusvirheitä, toivottavasti lukuelämys oli virheistä huolimatta mieluisa.

2

Fancy a coffee p. 15


Sisällysluettelo 4

Älypuhelimet metsässä

5

Haastavaa vaeltajaohjelmaa

6

Ajankohtaista

7

Roihu hiipuu Hiilloksiksi

8–9

Virvatulet

9

Kolumni

10

Romanttinen luksusyö Gallup Faktoja leirisuoralta

11 12

Suurleirikonkarit Tiski-Timo Fashion a la Roihu Hur bra klarar man sig på svenska

Pääkirjoitus Kun luet tätä kirjoitusta, olen ollut poissa leiristä kolme kokonaista päivää. Palkkatöihin on vaikea keskittyä, kun leiriuutisia, roihuavia kuvia sekä tunnelmia välittyy mobiililaitteeseeni jatkuvasti. Harmittaa. En ehtinyt edes hyvästellä kaikkia. Yhteisöllisestä Roihu-tunnelmasta kertoo omaa kieltänsä yritykseni etsiä paluukyytiä sunnuntai-illaksi. Yksi someviesti poiki kyydin minuutissa (kiitos Tiia!) ja itse kulkupelin parissa tunnissa (kiitos Teija!). Autolle romuni kantoi vanha partioystävä (kiitos Marika!) ja lähtöä odotellessani taas ehdin tapaamaan piirilehteni kuvittajan, jonka olen yhteisestä lehtivuodesta huolimatta tavannut vain sosiaalisessa mediassa (kiitos Meeri!). Juostuani viimeiseen junaan (kiitos konduktööri!) ehdin hengähtää hetken. Pökerrytti. Ympärilläkin oli oudon hiljaista. Todellisuudessa roihuan vielä tälläkin hetkellä. Valtion rautateillä ohjeistin toimitusta ja lähetin viime hetken vinkkejä kolmosnumeroon. Lopulta nukahdin puhelin kädessäni, reppu tiukasti sylissäni. Omaan sänkyyn oli kotona kumma nukahtaa.

13

Stereotyper

Käry on kirinyt koko leiriviikon ajan. Toimitusta eivät ole pysäyttäneet toimimattomat tietokoneet, sentin hiekkakerros näyttöpäätteissä tai pikavauhdilla vaihtuvat sivusuunnitelmat. Leiritunnelmaankin voi onneksi aina palata sähköisesti kihisevän Käryn parissa. Toivottavasti sinunkin Roihusi oli kaikessa hektisyydessään huikea!

14

International leaders

Kiittäen,

15

Fancy a coffee

Päätoimittaja Ines Sirén

Response 16

What we are taking home What to do after Roihu Päätoimittaja Ines Sirén ines.siren@ roihu2016.fi

Toimittajat Aaro Niskanen Alexandra Harald Elseliina Peuranen Ger Hennessy Toimituspäällikkö Helmi Peräkylä Verna Piitulainen Ida Nurmi Ieva Hūna Art Director Jamie Nisbet Sanna Hoffrén Maarit Salminen Marjukka Mäkelä Maria Forsman Markus Helaniemi 27.7. 4/2016 3/2016 Oskari Lumikari ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016 Pernilla Mickos

Sanna Halunen Shayne Kawalilak Siiri Lehtonen Viivi Miettinen

Graafikot Elmeri Vehmas Ida Malmi Saana Ott

Valokuvaajat Annu Huumarkangas Iisa Kinnunen Juha Viskari Julius Kuula Kristian Jokinen Miska Loimaala

Taittajat Elias Hirvikoski Riina Honkanen Satu SaloJouppila

Yhteystiedot: +358 40 360 5360 kary@roihu2016.fi Ilmestymispäivät: 21./23./25./27.7. Painosmäärä: 4000 kpl Paino: Salon Lehtitehdas Kansikuva: Joel Forsman

3


SOME VALTASI METSÄN – Printti pitää pintansa

Seuraa leiriä nimellä Roihu 2016:

Muista leirin hashtagit:

Facebook Instagram Snapchat Twitter Youtube LinkedIn Medium

#roihu2016 #partioscout #mäoonliekeissä #leirikuntoon #eldochlågor #redoförlägret #firedup

Teksti: Marjukka Mäkelä Kuvat: Roihun sometiimi

Leirilehdet ovat kaikille tuttuja aiemmilta suurleireiltä, mutta somen hyödyntäminen partiotapahtumissa on melko uusi juttu. Roihu on ensimmäinen finnjamboree, jolla sosiaalista mediaa käytetään. Perinteinen printtimedia ja uusi some täydentävät toisiaan leiriviestinnässä.

Leirilehti ilmestyy joka toinen päivä, joten sisältöä ehtii hioa enemmän. Somessa sen sijaan on tyypillistä, että julkaisuja tehdään usein ja kohtalaisen nopeasti. Siitä huolimatta Roihun kanaville ei päivitetä mitä tahansa, vaan sometiimin päivä alkaa suunnittelupalaverilla. Leirillä somettaminen onkin hyvin erilaista kuin henkilökohtainen somen käyttö. ”Omilla tileillä teen julkaisuja spontaanisti, enkä yleensä mieti niitä etukäteen. Roihulla somettaminen on suunniteltua ja järjestäytynyttä”, Sanna Jussila Hyvinkään Metsätytöistä vertailee. Hän toimii Roihulla sekä somettajana että juontajana.

4

Selfieitä ja vloggaamista Somettajan tavalliseen päivään kuuluu liikkua ympäri leiriä ja kerätä materiaalia julkaisuja varten.”Saan vangita kuviin Roihun tunnelmaa. On kiva levittää hyvää fiilistä”, Sanna kertoo. Roihun somessa halutaan näyttää paljon ihmisiä ja tekemisen meininkiä. ”Julkaistavan materiaalin täytyy myös olla yhtenäistä ja sopia Roihun ja partion brändeihin”, Anssi Nieminen Harjun Pojista sanoo.

Instagram-tiimin somemestarina hän on päätynyt monenlaisiin tilanteisiin. ”Parasta on ollut se, kun sain opettaa Matti Vanhaselle, kuinka otetaan selfie!” Roihulla on käytössä suuri määrä eri somekanavia. Bea-Lina Holmberg Tuuspartiosta päätyi somemestariksi YouTube-tiimiin, koska hän halusi uusia haasteita. ”Vaikka YouTube on yleisesti todella suosittu, partiossa sen käyttäminen on uutta”, hän kertoo. Viestintä muuttuu myös partiossa Leirilehden toimittaminen on ollut Roihulla osittain erilaista kuin Kilkkeellä. ”Nyt lehden on pitänyt ottaa enemmän huomioon, mitä some tekee”, Markus Helaniemi sanoo. Hän on ollut leirilehden toimittajana kummallakin suurleirillä. Vaikka sekä lehti että some osallistuvat Roihun viestintään, niiden tehtävät ovat hieman erilaiset. Esimerkiksi julkaisujen

pituudet eroavat toisistaan: somessa ollaan lyhyitä ja ytimekkäitä, kun taas leirilehdessä voidaan perehtyä aiheisiin syvällisemmin. Lisäksi julkaisuilla on osittain eri kohderyhmät, mikä luonnollisesti vaikuttaa sisältöön. ”Some on avoin kaikille, mutta lehti on suunnattu pääasiassa vain leiriläisille”, Markus pohtii. Loppujen lopuksi kaksi mediaa siis täydentävät toisiaan.


HAASTAVAA VAELTAJAOHJELMAA Teksti: Helmi Peräkylä Kuvat: Miska Loimaala

Perinteinen käsitys partiosta ei pidä sisällään aktiivista toimimista puhelimen kanssa. Roihulla kaikilla on kuitenkin mahdollisuus käyttää Roihu 2016 -appia. Sillä voi bongata kahviloita, selvittää ruoka-aikoja tai suunnistaa kohti ihastuksen leirilippukuntaa. Sovelluksesta löytyy myös paljon nopeaa ohjelmaa vapaa-ajalle, kuten esimerkiksi vaeltajille tarkoitetut minihaasteet. Toimittajamme kävi kokeilemassa, kuinka haasteiden toteutus sujuu käytännössä.

Katariina pääsee matkaan, ja eteen osuukin sopivasti joukko brittipartiolaisia. Tervehdys sujuu nopeasti, alle seitsemässä sekunnissa.

Lyhyen etsinnän jälkeen vaeltajalaaksossa tulee vastaan ensimmäinen rohkea koekaniinimme. Katariina Mikkosen kohdalle osuu Ciao! Tere! Hola! -niminen haaste, tarkoituksena tervehtiä jotakuta ulkomaalaista hänen omalla äidinkielellään. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen

Kahvinhimoisten vaeltajien puutteesta lannistumatta testaajat sukeltavat syvemmälle vaeltajalaaksoon. Vastaan tulivatkin pian kaverukset Tessi Rantanen ja Kaisa Lahtinen, ja he tarttuvat haasteeseen valmiina kehumaan toisiaan. Tehtävänä on Turhaan emme kehu! -haaste. Sen

Testiparivaljakkomme jatkaa matkaansa kohti saksalaisten kahvilaa Ein Espresso, bitte! -haasten parissa. Yritys löytää saksalaisten kanssa kahville joutava vaeltaja osoittautuu yllättävän haastavaksi, ja toimittaja joutuu tyytymään moneen kieltävään vastaukseen.

ideana on kehua ystävää tai tuntematonta spontaanisti. Loppujenlopuksi toisen päivän piristäminen vie heidän leiriajastaan kokonaiset 21 sekuntia. Matka jatkuu vaeltajalaaksosta kohti Leirisuoraa ja High5-haastetta. Innokas yläfemmaaja löytyy nopeasti, ja Jenna Suorsa sprinttaa matkaan samoajacornerilta kohti edessä häämöttävää vaeltajainfoa. Highfivekaveri löytyy samalla vauhdilla ja haasteeseen kuluu yhteensä 14 sekuntia.

* Vaeltajille suunnatut aktiviteetit löytyvät Roihu 2016 –appista kohdasta aktiviteetit, vaeltajat * Vaeltajalaakso Majavanpesä on vielä keskiviikkona klo 10-24 * Vaeltajat voivat hakea pestinsä mukaista osaamismerkkiä, lisätietoa omalta vaeltajaluotsilta

Vaikka näytön tuijottaminen vie leirillä helposti liikaa aikaa, se on hyvä tapa löytää hauskaa tekemistä. Ilman puhelinta uudet brittituttavuudet olisivat jääneet tapaamatta, kivat kehut kuulematta ja mikä tärkeintä, hyvä kahvipaikka löytämättä! Jenna Suorsa suoritti High5haasteen 14 sekunnissa.

Mikaela Mansner (vas.) ja Jenna Suorsa iloitsivat onnistuneen haasteen jälkeen.

Tessi Rantanen (vas.) ja Kaisa Lahtinen innostuivat kehumaan toisiaan Turhaan emme kehu! -haasteen innoittamana.

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

5


Tekstaripalsta Moroo Alpo! Kauheeta et tulit kipeeks, toivottavasti paranet pian. ^^ T. frendit Hei sinä ihana kultakutri Keidas Fitnessistä. Tämä ihana poika Sykkeestä tahtoo sut. Löydät mut elovalkeatsavusta. Hei RYMY-tyypit! Kui siistii nähdä kuuden vuoden takaisia leirikavereita

täällä - taas ja uudestaan! Viime leiri meni aikakailla evokeskuksella hengatessa, mutta mikäs siinä kun sai olla rymyhyvässä seurassa! Pus! T. Rymy-Eeva Huhujen mukaan leiripaikalla ei ole nähty majavia yli kymmeneen vuoteen. Jokin silti vetää nuorisoa majavankatselupaikalle. Yt. Wanha majawa

Teksti: Helmi Peräkylä Kuvat: Julius Kuula

Synttäripalsta Miten aiot viettää synttäreitä leirillä? Mitä toivoisit synttärilahjaksi? Millainen olisi täydellinen synttäripäivän aamiainen?

Georg Gangl, Austria 27.7. 1. Vietän ne töissä. 2. Toivoisin jotain hyvää syötävää. 3. Täydellinen aamupala olisi kanamunia, pekonia, tuoretta appelsiinimehua ja itävaltalaista kahvia.

Mitä eroa on jonnella ja porkkanalla? -Porkkana on kasvatettu. Lelen varamiespalvelu Jäikö kulta kotiin? Haluatko tehdä leiriheilasi kateelliseksi? Kaipaatko kahviseuraa? Laita viestiä whatsappilla tai normaalilla tavalla numeroon 0407624433. Tarjolla on jänniä juttuja Karhunkierrokselta Himalajalle, tiukkoja paikkoja Päijänteeltä Turun saaristoon tai luentoja tekniikasta ja luonnontieteistä. Sievä samoajaprinsessa Elina etsii seuraa riippumattoon. Elinan siniset silmät ovat näkemisen arvoiset, joten häntä kannattaa tulla tapaamaan leirilippukuntaamme Pärskeeseen alaleiriimme Raikuun. Yhteydenotto onnistuu myös puhelimitse numerosta +35850544838 tai vaikkapa Roihu-vlogiemme kommenttiboksissa! Xoxo muut YöWan Prinsessat Hi there! We are looking for a guy from somewhere warm to steal our friends heart. Our friend is 16 years old beautiful brown haired girl. If you are interested call or text number +358442972454 or add on snapchat nooratuuliaaa.

Terveisiä kauniille, sosiaalisille ja älykkäille veneilijöille ja mukavaa loppuleiriä! Ps. Se Sonjan mummon asumiskuvio on edelleen selvittämättä!! Tää Roihu on kyllä aika hyvä paikka... Ainaski kun täällä on uimapaikka. –Niilo 7v. YHTÄKKIÄ, MÖRKÖ Jonna-Tuulia <3 Juhamatti 6v. hääpäivänä 24.7. roihuaa edelleen! ;) Tää on ihan ebin #memeleiri! T: Viisaat Vaeltajat Hyvää syntymäpäiväää Pöörl Bäckvilliz toivottavat: Pupusesi OHOI! Oletko partiolainen jyväskyläläinen? Jos nämä kaksi tunnusmerkkiä mätsää olet etsimäni ihminen, ilmoittaudu valakiaan t. tyttö pohojanmaalta tulevaa lippukuntaa vailla Inechu, valitsen sinut! Nähdään lähimmällä pokestopilla. T: Poképallo-86

Muista hakea osaamismerkkiä! Samoajille Finnjamboree Experience ja Vapaaehtoisena tapahtumassa

Mursu Heikkinen 27.7. 1. Minä vietän ne 2x2 metrin kokoisessa kopissa. Olen siis ulkolähetysautossa Stagella katsomassa kun ensin treenataan ja sitten vedetään päättäjäiset läpi. 2. No kiva olisi saada tankillinen bensaa niin pääsisin takasin kotiin. 3. Toiveissa olisi pekonia, kananmunia, karjalanpiirakoita ja tuoremehua. Semmoinen kunnon hotelliaamiainen. Muita synttärisankareita 27.7. Roosa Olin, Minna Enqvist, Laura Hartin-Kouhia, Laura Hämäläinen, Liisa Haltia, Molly Garret, Emma Mettälä, Valtteri Koski, Gerogina Docherty 28.7. Malla Vainikainen, Viljo Oksman, Aksel Savinainen, Meeri Pelttari, Salla Jokinen, Helmi Aaltonen, Sisu Juvonen

6

Vaeltajille ja aikuisille Vapaaehtoisena tapahtumassa tai Osaamista vapaaehtoistyöstä Merkkihakemukset löydät suomeksi, ruotsiksi sekä englanniksi. Voit halutessasi hakea niitä kaikilla kolmella kielellä. Lisätietoa ja hakuohjeet: http://roihu2016.fi/roihuakatemia/osaamismerkki


Roihu hiipuu

HIILLOKSIKSI

Teksti: Aaro Niskanen Kuvitus: Elmeri Vehmas

Roihu ei ole pelkkä leiri, vaan suurempi projekti. Suurleirin viimeisen auringonlaskun jälkeen mielen ehkä valtaa tyhjyys, joka voi tuntua vaikealta aluksi. Onneksi luvassa on vielä Hiillos-tapahtumia lippukunnissa. Roihu on ollut pitkä projekti, joka näkyi jo vuoden alussa. Keväällä menoon pystyi osallistumaan netissä olleiden Kipinöiden kautta, ja huhtikuussa Roihu oli vahvasti esillä partioviikolla. Fiilistä on voinut nostattaa pitkin vuotta myös sosiaalisessa mediassa. Nuoret osallistujat palaavat kouluun noin kahden viikon sisällä.  Lippukunnissa toiminta käynnistyy hiljalleen syksyllä, ja paluu partioarkeen koittaa. Tarpojille ja samoajille ensimmäinen suurleiri on ollut kokemus, joka eroaa valtavasti oman lippukunnan kesäleiristä. Bussit virtaavat pois Evolta eri puolille Suomea ja ulkomaalaiset palaavat kotimaihinsa. Mitä sitten Roihulta on tuotavaksi kotiin, muutakin kuin läjä pyykkiä?  Kohti Hiilloksia kokemusta rikkaampana  Leirillä saadut ystävät säilyvät muistojen jäädessä mieliin.  Ohjelmissa on päästy kokeilemaan ja oppimaan uutta. Leiri on myös antanut tilaisuuden tavata aiempia partiotuttuja ja saada uusia kavereita.  ”Roihulta jää paljon muistoja”, Härmälän Haukkojen  Jaakko Eskonen ja Tatu Punkari alaleiri Unityn Hävikki-savusta kertovat. ”En pelaa mölkkyä ainakaan hetkeen”, saman porukan  Lassi Forsman virnistää. Lassi työskenteli Elämyslaaksossa mölkkypisteen vetäjänä.  Leirin jälkeen Roihua voi muistella vielä Hiilloksilla, kertoo niistä vastaava Anniina Rantala: ”Hiillokset ovat aktiviteetteja, joiden parissa esimerkiksi leirilippukunta voi tehdä retken.

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

Hiillokset ovat sekä valmistavia että leirin aikana tehtäviä haasteita. Esimerkiksi aikuisille on retkihaasteita, joiden tarkoitus olisi saada osallistujat miettimään retkeä uudella tavalla, esimerkiksi ympäristöasioiden näkökulmasta.”  Jokaiselle ikäkaudelle löytyy tekemistä Hiilloksista. Niiden toteuttamisessa kannattaa olla aktiivinen omassa lippukunnassa. Syksyn aktiviteetit löytyvät Roihun nettisivuilta  samoin kuin kevään Kipinätkin. Hiilloksia tullaan lisäämään nettiin vielä leirin jälkeen. ”Hiilloksia voi mukauttaa ja valita maun mukaan. Roihufiilistä ei tarvitse vielä lopettaa tähän leiriin”, Anniina vinkkaa. 

Kuvitus: Saana Ott

7


VIRVATULET: oikeaa tekemistä, oikeita teemoja

Teksti: Sanna Halunen Kuvat: Iisa Kinnunen

Virvatuli vie samoajan pois roihuarjesta vuorokauden ajaksi. Huhut kertovat, että virvatulilla on syöty sammakoita ja päästy lentokoneen puikkoihin.

lisuuksia: “Valinnanvapaus on ihan mielettömän hieno vastuuharjoitus”, Emma kertoo. Kun Kilkeellä samoajat marssitettiin haikille, Roihulla jokainen saa itse valita mihin keskittää energiansa 24 tunnin ajan.

“Parasta virvatulessa on, että samalla tutustuu uusiin ihmisiin”. Reetta Keisalmi, Janina Sjöberg ja Lisa Ignat Mikaelin Sinikelloista valmistautuvat virvatuleensa tarpojien elämyslaakson takana. Heitä odottaa 30 kilometrin pyöräily Evon maastossa.

Erilaisia virvatulia on 26 kappaletta. Suosituimpia ovat olleet vaellusteemaiset aktiviteetit kuten Urban Survival ja Päivä armeijassa. Valinnanvara kokoaa samasta asiasta kiinnostuneet yhteen ja antaa jokaiselle mahdollisuuden kehittää itseään. “Sen sijaan, että niskaperseotteella tarvitsisi raahata samoajia haikille, olisi tarjolla valikoimaa laajemmalla skaalalla”, kiteyttää Emma.

Roihulla ovat käytössä ensimmäistä kertaa virvatuli-aktiviteetit. Virvatulimestari Emma Japisson kertoo virvatulien saaneen alkunsa halusta tarjota samoajille enemmän mahdol-

8

Kun virvatulet julkaistiin, Reetta, Janina ja Lisa innostuivat ideasta.

“Virvatulet kuulostivat tosi siisteiltä!”, tytöt intoilevat. Aktiviteetti on toistaiseksi ollut opettelua myös tekijöille, eikä haastavilta tilanteilta ole vältytty. Nuoret toivovatkin, että virvatulia kehittäessä huomiota kiinnitettäisiin enemmän laatuun eikä eri vaihtoehtojen määrään. Tytöt ovat kuitenkin tyytyväisiä valintaansa. “Odotamme retkipäivältämme varsinkin hyvää ruokaa” “Muilla leireillä ei ole ollut vastaavaa” Robotiikka-virvatulessa tarkoituksena on oppia ekspertin ohjeistamana rakentamaan robotteja. Antti Vuorenmaa ja Saku Laakkonen Mankkaan Eräsusista näpertelevät legoja. Antti ja Saku kertovat, että tietotek-

niikka kiinnostaa ja siksi Robotiikka kuulosti omalta valinnalta virvatuleksi. Virvatulet ovat olennainen osa leirin samoajakasvatusta. Niissä oppii vastuun lisäksi toimimaan täysin tuntemattomien kanssa, sillä kenellekään ei taattu samaa aktiviteettia kaverin kanssa. Osa vaihtoehdoista on myös henkisesti haastavia ja saavat pohtimaan uudelleen omaa maailmankuvaansa. Uusi aktiviteetti on poikien mielestä toimiva. Molemmat kokevat, että virvatulet antavat enemmän kuin vaikka yksi ja sama haikki kaikille. “On hauskaa, kun saa leikkiä insinööriä”, virnistää Saku.


Teksti: Maarit Salminen Kuva: Annu Huumarkangas

Toiveajattelua Haluaisin olla sellainen superpartiolainen. Tiedätkö, se tietynlainen heppu omassa tai naapurilippukunnassasi, joka tuntuu osaavan kaiken? Sellainen haluaisin olla, tosin ilman varustevyötä lanteilla tai pitkävartisia vaelluskenkiä. Haluaisin olla sellainen, joka osaa köytökset ja solmut, ja osaa niiden avulla pystyttää kaikki telttatyypit sekä rakentaa hienon leiriportin tuosta vaan. En haluaisi nähdä niin kuin usein koen rakentelun: se on kurjaa, koska siitä menee kädet rikki. Haluaisin tarttua toimeen heti.

PYYKKIPOIKAA VAIHTAMASSA Teksti: Oskari Lumikari Kuva: Annu Huumarkangas

Toimittaja lähti ryhmä kuuden mukaan Urban Survival –virvatuleen. Bussimatkalla Hämeenlinnaan on odottava tunnelma. Puheensorina kuuluu toisilleen tuntemattomien ryhmäläisten tutustuessa toisiinsa. ”Pääsee hetkeksi pois metsäoloista”, perustelee Sara Sorajoki Virvatulivalintaansa. Ryhmä numero kuusi pudotetaan bussin matkasta Hämeen linnaan, josta he muutaman rastin jälkeen jatkavat eteenpäin kohti annettua osoitetta. Matkalle on annettu tehtäviä, joista yksi on erityisen hauska: muovinen pyykkipoika on vaihdetta-

va toiseen esineeseen. On ilo katsoa partiolaisten ottavan aktiivisesti kontaktia kaduilla kävelijöihin ja koputtelevan talojen ovia. Muutaman vaihtokerran jälkeen käsissä onkin ruokailuvälinesetti. Vesilaitoksen toimintaan tutustuttiin kierroksella HS-Vesi Oy:llä. Sen jälkeen tulee pitkä ja nopea siirtyminen Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle. Valitettavasti sieltä on toimittajan aika palata leiriin ja jättää yhä kiehtovammalta tuntunut seikkailu kesken!

Tykkäisin olla semmoinen, jota lapset ja nuoret arvostavat ja pitävät coolina aikuisena. Sudarit saan välillä hurmokseen, mutten usko olevani tunnelman kohottaja tarpojien keskuudessa. Haluaisin, että sanaani uskottaisiin ilman että joudun huutamaan tai toistamaan. Haluaisin mennä kololle kävellen ja innokkaana tarttua imuriin, jos ryhmiltä on siivousvuoro jäänyt tekemättä. Olisi hienoa olla partsatyyppi, joka tuntee joka kymmenennen Leirisuoralla kulkijan. Uskaltaisin istua ruokailussa tuntemattomien seuraan ja tutustua siten uusiin tuttavuuksiin. Se tarkoittaisi, että pitäisi olla kovaäänisempi sekä irtisanoutua palkkatyöstä, jotta jäisi aikaa hoitaa useampaa pestiä. Lopettaisin kitisemisen ja hymyilisin enemmän. Superpartiolaisena pärjäisin missä vaan, milloin vaan varusteineen kaikkineen. Mahdankohan haluta mahdottomuuksia? Ja kun toisaalta, osaanhan jo vaikka mitä: taltutan kotiikävät, saan teinipojat syömään kasvisruokaa, ja 250:stä Facebookkaveristani puolet on partiolaisia ympäri Suomea. Ai niin, haluaisin olla myös sellainen, joka muistaisi lähettää ajoissa leiriltä postikortin mummulle Forssaan.

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

9


Gallup Teksti: Aaro Niskanen Kuvat: Julius Kuula

1. Miten leiri on mennyt tähän mennessä?

3. Kuinka paljon on äitiä on tullut ikävä?

1. Oikein hyvin, paljon töitä ja ihanaa lämpöä. 2. Kynsileikkurit. 3. Näin äitini eilen, eli ei nyt sen kummemmin.

Tuukka Järvinen Kuksat, Helsinki (Käpylä)

Björn Månson Billeberga Scoutkår, Ruotsi

1. Tosi hyvin on mennyt. Kivat kelit ovat olleet ja ohjelmalaaksot ovat mukavia. 2. Eväitä olisi voinut ottaa lisää, vaikka karkkeja. 3. Ei ole tullut yhtään, mutta sillä on vissiin tullut, kun on koko ajan laittanut viestiä.

1. Hyvin, vaikkakin suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on kulttuurieroja esimerkiksi aterioiden ja suihkujen järjestämisen osalta. 2. Minun olisi pitänyt ottaa mukaan enemmän t-paitoja. 3. Ei ole tullut..

Pilvi Jolanki Pohjan Veikot, Oulu

Niilo Jaakkola Merimaskun Reimarit

1. Ihan kivasti. 2. Tyyny 3. Ei yhtään.

1. Ihan hyvin. 2. Karkit. 3. Se kävi eilen ja oli vain tiellä, mutta toi karkit.

2. Mitä tärkeää jäi kotiin?

ROMANTTINEN LUKSUSYÖ LUMON HÄÄSVIITISSÄ Teksti: Siiri Lehtonen Kuva: Miska Loimaala

Vain kaksi Roihun tuhansista osallistujista voi sanoa testanneensa leirihotelli Lumon hääsviitin. Taru ja Juhani Haapakoski saivat lippukunnaltaan Kipinäpartiolta häälahjaksi sviittiyön telttahotellissa.

työntekijä Henna-Riikka “Hennis” Uuksulainen hymyilee. Sviitistä löytyi myös kuusi suklaalevyä ja kuohuvaa herukkajuomaa.

“Me mentiin naimisiin marraskuussa. Silloin lippukuntalaiset sanoivat, että perästä kuuluu. Ja nyt he yllättivät meidät tällä”, partiopariskunta kertoo. “Meille ei sanottu, minne ollaan menossa. Käskettiin vain pakata rinkka. Kyllä me veikattiin tätä Lumoa.”

Taru ja Juhani ovat tunteneet toisensa pitkään. Samassa lippukunnassa pyöriessä toisen naama on tullut tutuksi. Tällä hetkellä Juhani toimii lippukunnanjohtajana ja Taru seikkailijoiden kanssa. “Harvemmin on mitään muuta kuin arkea”, Taru toteaa. Näin ollen sviittiyö oli toivottu ja ansaittu piristysruiske.

Sviitti oli koristeltu romanttiseksi. Oli vaaleanpunaisia sydämiä ja kotoisa räsymatto. “Innostuttiin tästä todella! Samoajat tekivät hienot koristeet ja sanoivat, että tämä on paras pesti ikinä”, hotellin

Sviitin lisäksi hääyllätykseen kuuluivat hevoskärryajelu leirialueen ympäri ja illallinen ravintola Tilhessä. Taru ja Juhani kiittävät lippukuntaansa yllätyksestä. ”Emme ole pahoillamme”, Juhani summaa.

FAKTOJA LEIRISUORALTA

Leirisuora on tähän mennessä tullut tutuksi jokaiselle roihulaiselle. Ihmisvilinästä ja suoran varrella olevista kojuista löytyy kuitenkin joka päivälle uutta nähtävää, kunhan on tarkkasilmäinen.

Teksti: Maria Forsman Kuvitus: Ida Malmi

10

Käry bongasi aamupäivän aikana erinäisiä asioita päätien varrelta. Oletko sinä nähnyt näitä tai jotain muuta erikoista?

Heli Vuorinen Harjusiskot, Tampere

Suoran varrelta löytyy viisitoista Arduinoa (pienen pientä tietokonetta) sekä 48 hyppyjohdinta kahdeksassa eri värissä. Puolenpäivän aikaan keskimääräinen jonotusaika vessoihin oli nolla sekuntia. Scandinavian Outdoor -myymälän työntekijöiden lempieläimiä ovat panda, koira, karhu ja yksi sanoi lempparinsa olevan härkä. Kahden Express tempo –kahvilan myyjistä lempiväri on punainen ja yhden musta.

Pehmiskiskan jonossa seisovista seitsemän leiriläistä oli valitsemassa pehmiksensä mauksi vaniljan ja neljä suklaan. Kahvikupposen aikana ehti bongata kaikenlaisia ja kokoisia kenkiä: kolmet Hai-saappaat, yhdeksät sandaalit, 23 paria vaelluskenkiä, kahdet Converset ja ihmisillä päissään 21 lippistä.


KARELIALTA TERVAKSEN KAUTTA ROIHULLE Teksti: Maarit Salminen Kuvat: Iisa Kinnunen

Koli Koli Koli Koli, soi koko Koli.. Partiomuseon teltassa lauletaan raikuvasti laulua, jota toimittaja ei ole koskaan kuullut. Eikä ihme, sillä laulu on ensimmäisen Finnjamboreen, Karelian leirilaulu. Museolle on kerääntynyt parisenkymmentä suurleirikonkaria. Arvonimen saa, jos on osallistunut vähintään viidelle Suomen suurleirille. “Seiskat” ovat niitä, jotka ovat osallistuneet kaikille seitsemälle Finnjamboreelle. Tapaamisessa muistellaan yhdessä menneitä leirikesiä. Keskustelua seuratessa huomaa, miten Roihulla käytettävää teknologiaa vertaillaan menneiden leirien tiedonkulkuun. “Ajattelen, että Roihulla tekniikka ja internet ovat mahdollistaneet hienon leirin valmistelun, mutta täällä Evolla internet ja kännykät eivät tunnu takaavan, että leiriläiset tietäisivät, mitä

kaikkea täällä tapahtuu”, kommentoi Marja-Kaarina “Misu” Söderqvist. Misu kertoo omia muistojaan kaikista seitsemästä leiristä. Vuoden 1979 Karelia leiri oli ensimmäinen tyttöjen ja poikien yhteinen suurleiri. “Se oli sellainen rehellinen metsäleiri”. Miilulla vuonna 1985 myytiin leirillä poltettua tervaa, jota löytyy osallistujien kotoa edelleenkin.

maailmasta. “Loistolla kuluohjeessa luki, että on pyrittävä aina soittamaan lankaliittymään, sillä se oli halvempaa”, kertoo Elina Liippola. Yrjö “Yrjänä” Nenonen kertoo, että Tervaksella vuonna 1990 tulivat lei-

Tervas vuonna 1990 oli Misun mielestä kaikkien aikojen eräleiri, ja seuraava leiri vuonna 1996 eli Loisto oli ensimmäinen leiri, jossa siirryttiin konkareiden sanoin “festivaalityyliin”. Silloin tultiin enemmän ulos metsästä ja alettiin tehdä ohjelmaa nuorille. Taruksen jokainen paikallaolija muistaa sateesta, ja Kilke oli ensimmäinen leiri tietokoneiden aikaan. Teknologiaa oli jo 1990-luvun leireillä Leiriolosuhteet ovat leiristä toiseen metsäiset. Jotain on muuttunut: 1990-luvulla kuluohjeet olivat eri

leirin ulkopuolelle.” Leiriläisen varustelu on pysynyt muutosmyllerryksessä samankaltaisena. Edelleen tarvitaan makuupussit, ruokailuvälineet, rinkka sekä vaatteita. Mia Dunker kertoo, että nykyään pitää muistaa puhelin. “Muutenkin kyllä on varmasti eri tavaroita, sillä Karelialle äitini pakkasi rinkkani. Olin vain 11-vuotias.”

SP:n suurleirit eli Finnjamboreet

riin ensimmäistä kertaa puhelinkopit ja puhelinkortit. Kortin ostamalla leiriläinen sai soitettua kopista kotiin kuulumiset. “Nyt jokaisella on puhelin ja leiritunnelmaa jaetaan jatkuvasti sitä kautta

Karelia – 1979 (9 000 hlö) Miilu – 1985 (10 000 hlö) Tervas – 1990 (13 500 hlö) Loisto – 1996 (14 500 hlö) Tarus – 2004 (13 000 hlö) Kilke – 2010 (10 500 hlö) Roihu – 2016 (17 000 hlö)

TISKI-TIMO KIRKASTAA SINUNKIN TISKIHETKESI Teksti: Siiri Lehtonen Kuva: Miska Loimaala

Raikun keittiössä saadaan päivittäin nauttia iloisista tiskihetkistä, joita tähdittää Tiski-Timo, reipas ja sanavalmis veikkonen. Timo Järvinen toimii Raikun tiskikymppinä. Hän huolehtii leiriläisille puhtaat pesuvedet apulaistensa kanssa. Hänet tunnistaa veikeästä virneestä ja poliisilakista. Tiskaaminen ei kuulune monenkaan leiriläisen lempipuuhiin, mutta Timon jutut ja läsnäolo tekevät arkisesta askareesta himpun verran nautinnollisemman. Kerran, kun vesi oli kylmää, Timo pahoitteli, että toivottavasti tämä ei nyt vaikuta tis-

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

kikokemukseen. Tämä nosti hymyn tiskaajien huulille. Ruskeaa vettä ihmettelevät puolestaan saivat kuulla, mistä kaikista luonnollisista aineista väri koostuu. Nuoremmille Tiski-Timo näyttää, miten harjaa kannattaa pyöräyttää, että saa puhdasta jälkeä. Keittiön väen tiskikymppi hurmaa huomaavaisuudellaan: herrasmiesmäisesti hän saapuu tiedustelemaan, onko jollakin vielä pestävää ja huolehtii, että kaikki saavat astiansa tiskattua. Joskus hän kastelee aluetta vielä yömyöhään, ettei se pöllyäisi niin paljon. Timo kertoo, että hän tekee työtä mieluusti, koska siinä saa olla ihmis-

ten kanssa. “Kyllä palaute on se, minkä takia tätä tekee. Ihmisten kiitokset auttavat jaksamaan. On joku antanut jätskikuponginkin”, hän paljastaa.

Tiski-Timon työ rytmittyy ruoka-aikojen mukaan. “Yksi ruoka on noin kolmen tunnin vuoro. Vähemmän, jos on apulaisia. Raksalla oli kyllä 12 tunnin päiviäkin”, Timo kertoo. Tekemistä siis riittää. Nuorukainen on kuitenkin toisinaan päässyt nauttimaan myös tiskivesivapaista ruoka-ajoista. Pääasiassa hänet kuitenkin löytää Raikun pesuvesien läheisyydestä. Timo haluaa lähettää kiitoksia keittiölle, joka kauhoja piilottamalla tekee työstä välillä varsin mielenkiintoista. Samalla hän kiittää kanta-asiakkaitaan mukavasta palautteesta ja toivottaa heidät tervetulleeksi linjastoille jatkossakin.

11


FASHION À LA ROIHU Text: Pernilla Mickos Foto: Annu Huumarkangas

Fashion! Det som man minst tänker på när man packar inför läger, men ibland så betyder bekvämhet det bästa man har. Vissa packar för romans, andra för aktion, det går från människa till människa. Nyfiken på hur folk tänker inför läger när de packar är man i alla fall, så jag gick ut och frågade: 1.Hur bestämde du dig vad du skulle packa ner? 2.Hur många shortor har du med?

Pia Wenelius och Pasi Taskinen

Emil Toivonen

Kirsti Nurminen

Alva Ruohtula

1. Vi var på ett medeltida läger före Roihu, så vi hade packat allt två veckor före Roihu, så vi visste inte riktigt vad jag hade packat. Kilten var dock köpt för lägret, eftersom Pasi visste att det skulle bli för varmt för byxor.

1. Vad man hittar i skåpet och så tar man det som passar. Bekvämlighet, mode bryr man sig inte om på läger.

1. Ideen för läger mormorn kommer från min kår, vi tyckte att det skulle vara skönt att ha någon som alltid finns på området.

1. De som det inte gör något om de blir smutsiga men också att man ser fin ut. Bekvämlighet är också viktigt.

2. Fyra.

2. 5 t-shortor

2. Över fem shortor... Många... Men under 10.

2. 4 klänningar, 1 tshorta, 1 långärmad, 1 roihu shorta. Pasi har en shorta har en skjorta per dag.

Redaktionen testar:

HUR BRA KLARAR MAN SIG PÅ SVENSKA? Text: Alexandra Harald och Pernilla Mickos

Att Roihu är ett multikulturellt läger där tiotals olika språk talas om vartannat har knappast undgått en endaste lägerdeltagare. Vi på den svenskspråkiga delen av lägerredaktionen beslöt oss ändå för att ställa lägrets personal på språkprov ‒ genom att bemöta dem enbart med det svenska språket. Vi gör vårt första stopp vid lägerin- sagt imponerande då Harri berättar svenska då vi pratade med dem. berättar att man är mån om att komfon, presenterar oss på vårt moders- att Tilhi förutom finska även kan betmunikationen ska fungera, eftersom mål och berättar vårt syfte. Efter en jäna kunderna på engelska, franska, Vid lägerreceptionen möts vi av Mii- det finns deltagare från så många stunds mumlande och letande i tältet tyska och ryska. Sedan erkänner han na Hakonen och Elina Kemppai- olika nationer i Unity. Vid infon finns dyker plötsligt en gladlynt tjej med själv att han inte kan svenska särskilt nen. De uppmanar oss att tala tydligt sammanlagt fyra människor som kan den välbekanta FiSSc-broschen på bra. Vi på lägerredaktionen begriper och långsamt, ett råd som säkert är prata svenska, och man strävar efter halsduken upp. Det är Ida Källberg inte vad han menar, det går ju hur lönsamt för många svenskspråkiga att ha minst en sådan på plats hela som välkomnar oss och berättar att lätt som helst att förstå! Vi konstate- att ta till sig. Under lägerveckan har tiden. hon betjänat flera svenskar i infon rar alla att man ofta underskattar sig de bara betjänat några enstaka perunder tidigare lägerdagar. Vi står och själv då det kommer till språkbruk. soner på svenska. Båda berättar om Så småningom konstaterar vi att småpratar med henne en stund ‒ det Om man bara vågar prata är det ofta sina besök i Sverige, vilket alltid har vi är positivt överraskade över den är trots allt roligt att få lära känna an- lätt att kommunicera. varit roligt eftersom man då får chans svenskspråkiga servicen. Vi har blidra FiSSc-are i den stora folkmassan. att använda och förtbättra sina språk- vit rikare på både vänner och kunsHarriet Hautsalo vid lägerapote- kunskaper. kap. Glada fraser som “Hejdå!”, “Ses Färden går vidare mot lägerrestau- ket berättar att de även där har haft igen!” och “Trevlig dag!” ekar ännu i rangen Tilhi där vi stöter på Harri och svenskspråkiga kunder. Även res- Vid Unitys lägerinfo sitter Heli Mar- våra huvuden då vår utfärd når sitt Tessa Länsipuro. Det känns minst ten av personalen i apoteket förstod koff och Jonny Rittinghaus. Jonny slut.

12


DEN FULA, AGGRESSIVA FINNEN Text: Pernilla Mickos och Alexandra Harald Ritning: Elmeri Vehmas

Fashion! Det som man minst tänker på när man packar inför läger, men ibland så betyder bekvämhet det bästa man har. Vissa packar för romans, andra för aktion, det går från människa till människa. Nyfiken på hur folk tänker inför läger när de packar är man i alla fall, så jag gick ut och frågade: Finländare är aggressiva: “NEJ!” Ingen av de vi frågade hade stött på en aggressiv finländare. De finländare de har mött har varit välkomnande och snälla. Finländare är introverta: “Vissa, de skrattar inte och de är inte aktiva i diskussioner” sades det, men ingen tyckte att det var irriterande. Till viss mån tyckte man att finländare är svåra att starta en konversation med. Finländare hatar småprat: Jo, de är inte så bra på att hålla i gång en diskussion. Man får bara korta snabba svar, vilket ibland är jobbigt. Finländare älskar att basta: De tar alltid kontroll över bastubadandet. Alla har också sett sina föräldrar nakna, vilket många internationella scouter tycker är underligt. Spanjorerna tyckte dock att det var vanligt, eftersom de har samma tradition i Spanien. Finländare kräver alkohol: Nej, ingen hade hört på lägret att finländare skulle behöva alkohol i vardagen, inte ens på skämt. Och Roihu är förstås ett helt alkoholfritt läger. Finländare är deprimerade: NEJ. Snarare motsatsen, många tyckte att finländare var muntra och glada. Dock förstod de att finländare kunde bli deprimerade eftersom det är så mörkt på vintern. Finländare är osexiga: De flesta är attraktiva enligt de vi

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

frågade, Alex ville till och med bli citerad om ämnet: “Finnish girls are really good looking, especially now when they are all wearing shorts”. Så lita på era kroppar, ni är snygga, även ni killar och män. Finländare svär ofta: Jo, de svär ofta, men sällan på engelska. Det gjorde att de vi frågade var osäkra på hur ofta. Finländare är tråkigt klädda: Det var svårt att säga på ett scoutlä-

ger, men det är nog många som har klätt sig lika med leggings och topp, eller shorts och topp. Finländare är smarta: JO! De är smartare än de tror. Ofta tror finländare t.ex. att de inte talar bra engelska, och så talar de flytande i alla fall. Så där ser man, vi finländare är inte så horribla som världen ibland tror oss vara. Det är bara att ta på sitt bästa leende och självförtroende och börja prata med vår flytande engel-

ska med närmaste internationella scout. Intervjuade: Marvin, Kathrin, Alex, Holly, Chris, Claire, Melissa, Esther, Amy, Aina Mestre och Elvira Gómez från Truc II Cau De Valls, Sandra Calderón från Nazaret Nogueiro Grupo Scout Eryteeia

13


INTERVIEW OF THE INTERNATIONAL LEADERS Text: Jamie Nisbet Photos: Iisa Kinnunen

It would be wrong to go through this whole camp without thanking the people behind its creation. Juho and Iiri along with their team have been working on the organization of FinJam 2016 for a while now. Juho Keitaanniemi and Virpi ”Iiri” Väyrynen are the leaders of the international team for Roihu. A team of 150 people that can speak a total of 15 different languages. They’ve all been working on this project since late 2014, but the international marketing for this camp began in 2013. Juho is relatively new to all of this but Iiri has had experience organizing

14

previous Finnish Jamborees such as Kilke back in 2010. Both Iiri and Juho feared that a language barrier would prove too much for them to handle. Luckily, it never has. With a total of 45 different nationalities, 18 of which are outside of Europe, it’s no wonder that this is the biggest FinJam ever! All previous years have seen just under 100 international participants every time; Roihu has an astounding 3000 of them, there are scouts from every continent - excluding Antarctica. What have they learned? English being the second most spoken language on camp – Finnish

being the first, obviously - a question that springs to mind is; what is the hardest accent to decipher? And the common answer given by both leaders was any form of Celtic accent, meaning Scottish or Irish. Seems like the Scots and the Irish are misunderstood. When asked about their best moment so far Iiri and Juho agreed that the pop-up evenings in the subcamps have always been incredible. They’ve both expressed their feeling of accomplishment to see all the different faces and unique badges from all over the world when they walk up and down the main street. The effort that these two and their

team have put in over the last couple of years is without a doubt amazing. If you happen to see these guys around camp, thank them for making all of this possible. Thank them for the time and the dedication they’ve given you because ultimately that is what they have done. Juho and Iiri along with their whole team are responsible for the creation and realization of Roihu.

“You can feel the warm international atmosphere.” - Juho and Iiri


FANCY A COFFEE? Text: Ger Hennessy Photos: Miska Loimaala

When the camp meals aren’t enough to satisfy your appetite, or when you just need a place to chill and catch up with your friends, Roihu has a varied selection of cafés, as well as a restaurant. Armed with a sweet tooth, an open mind, and a generous expense account, I have set about reviewing a selection of these venues. With an almost identical menu (Coffee, tea, candy, soft drinks, pastries and donuts) and price list in each of the main coffee shops the actual variation comes in the form of ambiance, décor and proximity to your campsite/work place. M19 – Café Tempo, can be found at the top of the main road through Roihu, opposite an ice-cream van. It’s a multi-storey café with an observation deck and steps down to a miniature marina hidden from view at the back. Q15 - Café Live, situated opposite the main Information tent, is composed of three tepee tents. Outside it you’ll find a pea pod vendor, inside you’ll find some campers carefully dodging the various wooden poles keeping the tent up and other campers rubbing the bumps they have just acquired while not so carefully dodging the poles. “It’s best to check which of the two queues is shortest before choosing which entrance to use,“ explains Michael from Scotland, “I’ve saved hours doing that.” S13 - Café Tauko (“Break”), is located at the bottom of Roihu’s main tho-

ROIHUN LEIRILEHTI 27.7.2016

roughfare. There you can hear vinyl records being played by Scouts who know what vinyl records are. (Vinyl records are like cassettes, which are like CDs, which are like minidisks, which are like MP3’s, which are kind of like Spotify). You can also pass the time by trying to read some Finnish language Donald Duck comic books. (Comic books are like old iPads.) V12 - The Old Scouter Café, “Keidas” (“Oasis”), by the Humina cafeteria, is a mixture of spa, karaoke bar and dance-hall. After 18:00, it’s strictly just for adults, but the fun begins a lot earlier than that (17:45ish). When we visited, campers were being given ballroom dancing lessons from Tanssiseura Hurmio dance studio.

I18 – Café Intro is located on the boundary between Riehu and Polte subcamps. Irish Explorer Scout Daithi, 17, from Aughrim Street Scouts in Dublin, prefers this café in particular, especially when the pink coloured candies are in stock. “This place is also good for the pink Berliner donuts,” he says, “they’re kind of a big deal around here”.

O10 - Chéz Tilhi (“The Waxwing House”) is the Finnjamboree version of fine-dining. Now fully-booked out, it presents a high culture dining experience on the marina. The menu features salmon soup, grilled pork tenderloin, pizza and cakes. While

walk-in trade is possible, only those who have reserved a table can be guaranteed one. Nonetheless, it is worth a visit to see the chefs making pizzas by hand near the entrance.

RESPONSE TO A PREVIOUS KÄRYS ARTICLE Text: Elseliina Peuranen Photos: Miska Loimaala

As a response to a previous article in Käry, Belgians have told us the whole story behind their shirts. “Every moment in the scouts is sacred,” Belgian guide Fallala Bana Murangira told us. “We don’t wear our shirts only during important events, because to us every moment is important.” The Belgians’ shirts, in the colour of either red or blue, are also a part of them; they show who they are, what their age is and where they’re from. “We always have to wear them in the scouts—of course they get dirty! To us every mark represents a memory.”

15


What we are

TAKING HOME Text: Ieva Hūna, Shayne Kawalilak, Jamie Nisbet Illustration: Ida Malmi

And so we come to the end of Roihu. We four International journalists have had the privilege of bringing our perspectives on Scouting and culture to the pages of Käry. We few, we happy few, we band of brothers and a sister from another mister. What is it that we each shall take away back to our homelands?

Text: Jamie Nisbet

The Canadian Jamboree

A Canadian with a love of simplicity

With an expected 8000 scouts, CJ is a good place to be for summer 2017. Located in Camp Nedooae in Elderbank, Nova Scotia this camp is a week-long; from the 8th until the 15th of July.

Shayne came to Roihu from Canada to experience different cultures, but assumed that scouting was much the same everywhere in the world: Young people, learning for themselves - with adults being on hand to prevent terminal stupidity.

The Danish Jamboree 40000 scouts will gather in Sønderborg, Denmark and 6000 of them will be international. Between the 22nd and 30th of July 2017, Denmark is a brilliant place to be if you are a scout.

Shayne has been impressed with Roihu’s responsiveness. A quick mention of bottle collection to save the 20c deposit led to 30 bags appearing around the site; no meetings, no adding it to a to-do list and no thinking about how to fix it next year. Thanks to Roihu, he will be leaving with a healthy new respect for the Finnish people and their culture, as well as for the differences between our scouting methods. Simply put, Roihu was a small camp on steroids. The organizers didn’t waste time or money making everything perfect and easy, but they gave every opportunity for scouts and guides to own their own adventure… and that was priceless. The eating areas are a prime example of the “logical simplicity” of Roihu. There are no commercial tents and picnic tables. There are tarps and ropes and even a few ratchet straps (Shayne is kinda fond of these). The picnic tables are all made onsite rather than purchased. A Latvian with a Roihu badge starts a new life Ieva returns to Latvia this weekend

16

What to do after Roihu?

Säihke

as a different person. They say every person you meet teaches you a lesson. She can’t begin to count the people she’s met here. Having to find a different approach to each person from a different culture gives you experience and confidence in yourself. When it comes to taking material things back home, it will be the (now notorious) liquorice and the Roihu badge for her uniform, as a reminder of the great times, and a conversation starter in future jamborees. An Irishman with a bunch of new stories Having professed the benefits of “New Pants Tuesday” to all who would hear, Ger will bring stories of cubed sausages, treehouses and “showers” back to Ireland.

A Scottish fan of donuts and sauna Jamie, from Scotland, came for the youth-centered outdoor education, and stayed for the donuts... and the saunas. Thank you for the dishwashing system All four agree on the most distinctive feature of Roihu 2016: feeding 17,000 people in 90 minutes. Discussing the dishwashing system, we settle on the word “genius”. It is an engineering marvel. All of your Dishwashing Ideas Are Belong To Us.

Thank you, Roihu, for the emotional experience.

If you’ve enjoyed Roihu and Finland in general, Säihke is the place to be. With 3000 participants this camp is a district camp, the 8th of its kind and it’s located near the town of Hanko in the Southern part of Finland. The Norwegian Jamboree Bodø, from the 1st till the 8th of July will be hosting the Norwegian jamboree in 2017. The number of participants is said to reach about 8000 participants. The American Jamboree West Virginia is welcoming thousands of participants in summer 2017. From the 19th till the 28th of July 2017, the are that will be holding the World Scout Jamboree in 2019 will hold a smaller jamboree.

Roihu 2016 Käry no 4  

Suomen Partiolaisten finnjamboreen leirilehti Käry, numero 4

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you