Issuu

akti 2/2009

sidenttipari vietti hyvin spartalaista elämää. Ruoka oli hyvin yksinkertaista, tarjoilu vieläpä niukanlaista”, valitteli Linkomies. Hän moitti myös Rytin konjakkimakua. Linkomiehestä Linnan

Rummutusta

Courvoisier Petit Caporal oli kitkerää ja mautonta. Totta on, ettei se ollut mikään ylellisyysmerkki, mutta ei myöskään konjakkien alinta kastia, vaan aivan kelpoista perusjuomaa – erillissotaan hyvin sopivaa oikeaa ranskalaista eikä akselilta maistuvaa Weinbrandia. Kaiken suhteellisuudesta kertoo, että maailman eksklusiivisimmaksi brandy-brändiksi kehittyneen eau de vie -pullon kyljessä on jos-

Isoisän olkihattu (eli Mikkelin kulttuuri historiaa 1942)

kus seisonut valmistajan nimen perässä aika rahvaanomaisesti: en aromee le plus fin, en alcool le plus fort (kauppa-adessiivilla käännettynä: mitä hienoimmalla aromilla, mitä vahvimmalla alkoholilla).

Edustuspäivälliset Päämajassa Joku vuosi sitten tahtoi muuan ryhmä itselleen etsittävän Risto Rytin arkistosta, millainen oli tasavallan presidentin sota-ajan

Sota-aikoina syötävästä tulee aina pula. Tällöin ihmissuku toteuttaa geneettistä selviytymiskoodiaan syödessäänkin. Siinä menossa kadottavat yleensä merkityksensä ne ruokaan liittyvät yhteisölliset, yleiskulttuuriset ja suoranaiseen huvitteluun painottuvat ominaisuudet, joita aterioinnin yhteyteen on liimautunut normaalioloissa.

menu. Joukon tarkoituksena oli nauttia tällainen ateria tunnetussa klubiravintolassa. Tarvittavaa tietoa ei siihen hätään löytynyt. Aivan toisesta paikasta ja aivan toista reittiä johduttiin kuitenkin tänä vuonna asiakirjoille, joista on mahdollista rekonstruoida Tasavallan Presidentin päivälliset Mikkelin päämajassa 25. huhtikuuta 1942 klo 19.00–22.22. (Presidentin poistumisaika on hänen vierailuohjelmassaan todel-

Ruokalistan takaa

Kenties itsenäisen Suomen värikkäimmät poliittiset muis-

lakin ilmoitettu minuutin tarkkuudella. Aivan varmaa on, ettei yk-

löytyvät osanottajien "kuittaukset".

telmat kirjoitti sotasyyllisyystyrmässä huonon ja puutteellisen

sityiskohta ole merkityksetön tai sattumanvarainen. Se ei johdu

ravinnon voimalla professori Edwin Linkomies. Juuri ennen

esimerkiksi juna-aikataulusta. Ryti jäi päämajakaupunkiin vielä

linnaan joutumistaan hän oli kääntänyt ”mässäilypainotteisen”

seuraavaksikin päiväksi.)

osan Trimalkion pidot keisari Neron makutuomarin Petroniuksen romaanista Satyricon. Ei siis ihme, että Linkomies koskettelee muistelmateoksessaan Vaikea aika muutamaankin otteeseen ruokaa – nimenomaan sen puutetta. Teoksensa rivinvälissä hän ”alleviivaa” omaa, perheensä ja hallituksensa korkeaa säännöstelymoraalia. Linkomies huomauttaa,

"Linkomiehestä Linnan Courvoisier Petit Caporal oli kitkerää ja mautonta."

että hallitukselle määräysten kiertäminen olisi ollut toki mahdol-

Ruokalistassa ei todellakaan ole mainintaa mikkeliläisiin aterioihin

Pääministeri Rangell keräsi – ja arkistoi – osanottajien ”kuitta-

yleensä kuuluneesta ruokaryypystä alkupalojen kanssa. Ehkä pre-

ukset” ruokalistan taakse. Ilmeisesti tilaisuus oli onnistunut, jos

sidentillinen viinattomuus oli viesti jostain.

nimikirjoituksista on lupa tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi Mannerheimin muuten niin virallisen jäykänpysty nimikirjoitus on saa-

Keitolle tarjottiin Dry Sack sherryä ja pääruoalle jo nimenä kun-

nut olemukseensa rentoa kaltevuutta ja päättyy poikkeuksellisen

nioitusta herättävää punaviiniä Chateau Lafite-Rotschild vuodelta

komeaan, tavanomaista suurempaan loppukiehkuraan.

1934. Kahvin kanssa – ja kaiketi pitkin iltaa – oli saatavana Louis de Salinac V.S.O.P. -konjakkia, Mesimarjalikööriä ja ilmeisesti hyvin

Osoituksena tilaisuuden välittömyydestä on myös allekirjoitusten

lista ja juoruaa sitten, että niin juuri meneteltiin sodan loputtua

Rytin päiväkirjassa on merkintä: ”Annoin päivällisen lukuisille kor-

kypsynyttä viskiä, jonka nimeksi mainitaan vain laatu- ja ikämääri-

epäprotokolääri järjestys: tasavallan presidentti ja ylipäällikkö eivät

uuden suunnan otettua ohjat.

keammille upseereille ja pidin siinä pienen puheenkin lähtien Sok-

telmä Black Label.

näytä olevan moksiskaan siitä, etteivät ole saaneet ”avata” asia-

rateen sotapäällikön määrittelystä.” Koska puheen konsepti on

kirjaa, vaan ovat piirtäneet signeerauksensa vuoron mukaiseen

Muistelmista paljastuu, että Linkomies itsekin olisi ehkä ollut val-

säilynyt, tiedetään, ettei puhe pitäytynyt symbolisesti vain antiikin

mis ummistamaan silmänsä säännöstelyn pikku porsaanreikien

kuulun filosofin ajatuksissa, vaan presidentti viittasi muun muassa

Epäprotokolääri ilta

kohdalla – kunhan joku toinen olisi ottanut asian vastuulleen. Hie-

kotirintaman elintarvikeoloihin ja muistutti sotaherroja marssijär-

Pöydän antimia oli nauttimassa isännän ohella 16 korkeaa herraa:

Miten vähän jääkään meistä muistoks tulevain? pohtii iskelmä-

man kateutta ”äänessään” hän kertoo panneensa merkille Pää-

jestyksestä; hallitus määrittelee sodan poliittiset päämäärät.

pääministeri J. W. Rangell, ylipäällikkö Gustaf Mannerheim,

laulaja. Paljon enemmän kuin isoisän olkihattu ei tarvitakaan.

puolustusministeri Rudolf Walden, valtiovarainministeri Väinö

Kuten huomataan, jo muutamat arkit tarinoivat sille, joka viitsii

majan kenraalien ruokapöydän suhteellisen runsauden.

Kitkerää ja mautonta?

paikkaan pöydällä kierrossa olleeseen listaan.

Täysi menu

Tanner, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, tykistön kenraali V. P.

niitä tarkastella. ”Vanhan kaapin kätköissä” s.o. Kansallisarkis-

Nenonen, jääkärikenraaliluutnantit K. L. Oesch, J. F. Lundqvist,

ton yksityisarkistoyksikössä näitä tarinoita on tallella vaikka millä mitalla.

Presidentin päivälliset avattiin alkupaloilla (todennäköisesti [mak-

Edward Hanell ja W. E. Tuompo, jääkärikenraalimajuri Unio

Runsautta vankkarakenteinen Linkomies olisi toivonut tasavallan

kara]leikkeleillä tai graavikalalla). Keitoksi tuotiin ”lihalientä pastei-

Sarlin, kenraalimajurit A. F. Airo ja A. O. Pajari, eversti Aladár

presidentti Risto Rytin edustuspöydältäkin, jota rajoitukset eivät

jain kera”. Pääruokana tarjottiin ”sianselkää” ja jälkiruokana ”jääte-

Paasonen, ylipäällikön adjutantti Ragnar Grönvall ja presidentin

teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, Kansallisarkisto

koskeneet. Linnasta ei yltäkylläisyyttä kuitenkaan löytynyt: ”Pre-

löä suklaakastikkeen kera”. Lopuksi saatiin kahvit.

adjutantti Börje Söderström.

kuvat: J.W. Rangellin arkisto