12
AKTI 3/2016
Se, että penicillium-suvun homeet ovat tarjonneet ratkaisuja lääketieteessä, ei tee niistä tervetullutta vierasta asiakirjoissa.
Kastuneen paperin tunnistaa paperin aaltoilusta. Paperissa on tyypillisesti myös kosteusrajoja.
aiheuttamia oireita ovat esimerkiksi väsymys, päänsärky, huimaus, iho-oireet, silmien ärsytys, nuha ja hengenahdistus. Yleensä oireet häviävät, kun altistuminen homeille loppuu. Useat homeet voivat tuottaa kasvaessaan myös myrkkyjä eli mykotoksiineja, jotka ovat homeen kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita. Mykotoksiinien avulla homeet estävät kilpailevien mikrobien kasvua. Myrkyllisimmät mykotoksiinit voivat aiheuttaa esimerkiksi syöpää.
Homeongelmien synty arkistoissa Arkistojen homeongelmat ovat pääosin seurausta vesivahingoista, jolloin arkistoaineisto on päässyt kastumaan. Kastunut aineisto tulee kuivattaa mahdollisimman nopeasti, sillä homehtumisen riski on suuri – homerihmaston kasvaminen ja itiöiden leviäminen voi alkaa jo 24–48 tunnissa. Jos aineistoa on paljon, osan aineistosta voi pakastaa ja jaksottaa kuivattamisen pienempiin eriin. Kastunut aineisto tulee pakastaa ennen kuin aineistoon on ehtinyt tulla homekasvustoa. Pakastaminen ei poista hometta, mutta sillä voidaan lisätä aikaa aineiston pelastamiseksi. Jos jo homeinen aineisto siirretään pakkaseen, homeitiöt siirtyvät passiivitilaan, jossa ne säilyvät elinvoimaisina pitkäänkin. Olosuhteiden muuttuessa suotuisiksi home voi jälleen aktivoitua. Paperimateriaalin ei aina tarvitse kastua täysin, vaan hometta saattaa kasvaa paperin pinnalla, jos ilman suhteellinen
Homekasvuston syömä sidos.
kosteus on pidemmän ajan yli 65 %. Kastuneen paperin tunnistaa paperin aaltoilusta. Paperissa on tyypillisesti myös kosteusrajoja. Arkistojen kiinteistöjen sisäilmaongelmat eivät suoraan tarkoita sitä, että myös arkistoaineisto olisi homeessa, vaan siihen tarvitaan aina aineiston kastuminen tai pitkäaikainen korkea ilmankosteus.
Homeen tunnistaminen paperissa Arkistomateriaaleista homeiden ravinnoksi kelpaavat muun muassa paperin selluloosa, lumppu, liima- ja täyteaineet sekä musteet. Huokoinen paperi on alttiimpi homeiden kasvulle kuin tiivis paperimateriaali. Homeet tuottavat kasvaessaan entsyymejä, jotka pilkkovat ravintoa homeiden käyttöön soveltuvaksi. Home haurastuttaa ja pehmentää paperia, ja paperiin voi muodostua puuttuvia alueita. Homeet saattavat myös kiinnittää papereita yhteen, jolloin niitä ei voi irrottaa toisistaan repimällä tai vetämällä. Osa homeista värjää paperia keltaisen, punaisen, sinisen, vihreän tai ruskean väriseksi. Toiset vastaavasti esiintyvät paperinpinnoilla pölyä muistuttavina irrallisina kerrostumina. Homeen tunnistaminen on haasteellista, sillä home saatetaan sekoittaa esimerkiksi likaan, nokeen, pölyyn tai foxing-tahroihin, jotka ovat paperissa muun muassa epäpuhtauksien tai metallipartikkeleiden aiheuttamia ruskeita jälkiä.