ARTIKKELIT
SALAMYHKÄINEN KYBERTOIMINTAYMPÄRISTÖ TEKSTI: MARIA KEINONEN
”Moni siitä puhuu, mutta kukaan ei ole nähnyt.” Kybertoimintaympäristöä on aikojen kuluessa määritelty monin tavoin, ja käsitys sen olemuksesta vaihtelee riippuen siitä, keneltä kysyy. Tässä artikkelissa sukelletaan syvälle kybertoimintaympäristöön ja pohditaan sen vaikutusta sotilaalliseen toimintaan.
V
iimeisen kymmenen vuoden aikana kyber on tullut terminä useimmille tutuksi ja osaksi jokapäiväistä kielenkäyttöä. Etuliitettä kyber- käytetään täsmentämään jokin fyysinen tai ei-fyysinen elementti osaksi sähköisessä muodossa olevan tiedon käsittelyyn tarkoitettua ympäristöä, jota myös kybertoimintaympäristöksi kutsutaan. Vaikka terminä kyber on käynyt jo tutuksi, on kybertoimintaympäristö silti hankalasti hahmotettava kokonaisuus. Asiaa ei helpota se, että lähteestä riippuen kybertoimintaympäristön määrittely vaihtelee. Länsimaissa yleisesti käytetyissä määritelmissä kybertoimintaympäristöä käsitellään jakamalla se erilaisiin kerroksiin, jotka sisältävät kukin osan toimintaympäristön elementeistä. Muunlaisiakin määrittelyjä on. Venäjä käsittää kybertoimintaympäristön osaksi informaatioulottuvuutta. Siinä toimiminen jakautuu tekniseen eli kybervaikuttamiseen ja informaatiopsykologiseen vaikuttamiseen, joka kohdistuu ihmisen käyttämään informaatioon ja ihmisen mieleen. Oli jaottelu mikä tahansa, sillä pyritään helpottamaan monimutkaisen ko-
konaisuuden hahmottamista ja hallintaa. Seuraavaksi esitellään länsimaissa yleistynyt määritelmä, jota myös Suomessa käytetään. Tarkempaan määritelmään voi tutustua esimerkiksi lukemalla Puolustusvoimien julkaiseman #ky berpuolustus-käsikirjan, joka on haettavissa internetistä.
MARIA KEINONEN
Kybertoimintaympäristön määrittelyä Kybertoimintaympäristö voidaan määritellä fyysisten ja ei-fyysisten elementtien muodostamaksi kokonaisuudeksi. Fyysisestä ja ei-fyysisestä kokonaisuudesta puhutaan usein kybertoimintaympäristön fyysisenä ja loogisena kerroksena. Fyysisiä elementtejä ovat tiedon käsittelemiseksi tarkoitetut päätelaitteet, kuten tietokoneet, älypuhelimet ja urheilukellot. Fyysisiä elementtejä ovat myös tiedon säilyttämiseen ja siirtämiseen tarkoitetut laitteet ja verkkojen osat, kuten valokuitukaapelit, radiolinkit ja palvelimet. Ei-fyysinen kokonaisuus muodostuu sellaisista elementeistä, jotka mahdollistavat tiedon jakamisen ja käsittelyn tietoverkoissa. Näitä ovat esimerkiksi ohjelmistot, protokollat ja verkoissa
kulkeva data. Ei-fyysinen osuus kybertoimintaympäristöstä tekee siitä uniikin ja myös erilaisen fyysiseen maailmaan verrattuna. Kybertoimintaympäristöstä puhuttaessa ei tule kuitenkaan unohtaa sen sosiaalista ulottuvuutta, jonka keskiössä on ihminen. Ihminen on kybertoimintaympäristössä fyysinen toimija omana itsenään, mutta myös virtuaalinen toimija esimerkiksi hallinnoimiensa käyttäjätilien kautta. Näistä virtuaalisista identiteeteistä käytetään usein termiä kyberpersoona. Kybertoimintaympäristön sosiaalisesta ulottuvuudesta tekee monimutkaisen se ominaisuus, että yksilöllä voi olla monta erilaista kyberpersoonaa ja toisaalta taas ryhmä ihmisiä voi muodos-
33
Kylkirauta 2/2022
