sotatieteiden kentältä
Yhtymän radiotiedustelu jatkosodassa Teksti: Jaakko Timo
Radiotiedustelu oli jatkosodassa paitsi Päämajan tiedustelumenetelmä myös yhtymätasolla käytössä. Armeijakuntien, divisioonien ja prikaatien kuuntelutiedustelua kehitettiin aktiivisesti jatkosodan aikana. Artikkeli perustuu kirjoittajan tohtorikoulutusohjelman tutkimukseen.
Y
leinen käsitys on, että jatkosodan aikana radiotiedustelu oli yksin Päämajan Radio pataljoonan varassa ja että yhtymien tiedustelu perustui vain partiotiedusteluun ja sotavankien kuulusteluihin. Merkille pantavaa on se, että myös yhtymillä oli käytössään teknisempiä tiedustelulajeja, kuten kuuntelulähitiedustelu ja tykistön mittaustiedustelu.
Puhelinkuuntelua ja radiotiedustelua Puhelinkuuntelusta ja radiotiedustelusta käytettiin jatkosodan aikana yleis nimitystä viestitiedustelu, ja yhtymien suorittamana ne nimettiin kuuntelu lähitiedusteluksi. Jalkaväessä käytettiin toisinaan vihollisen toiminnan kuuntelemisesta nimitystä kuuntelu tai kuuntelutiedustelu. Viestijoukkojen erikoistiedustelu jakautui kuunteluun ja suuntimiseen. Kuuntelua toteutettiin maa- ja silmukkakuuntelulla, liittymällä vihollisen johdinyhteyksiin sekä radiotiedustelulla. Maakuuntelussa vahvistimilla kuunneltiin maahan vuotanutta puhevirtaa. Silmukkakuuntelussa hyödynnettiin johtimien induktiovaikutusta. Maa- ja silmukkakuuntelu olivat mahdollisia pääasiassa asemasodan
olosuhteissa, jolloin vihollisen kiinteä viestiverkko oli helpommin selvitettävissä. Erityisesti silmukkakuuntelussa omat johtimet oli kuitenkin levitettävä asemien välimaastoon riittävän kuuluvuuden saavuttamiseksi. Kuuntelun toteutuksen kannalta parempi vaihtoehto oli liittyä vihollisen johtimiin, mutta se edellytti liikkumista vihollisen halussa olevalla alueella. Radiotiedustelulla pyrittiin kuuntelemaan vihollisen radioliikennettä, joka edellytti salakielen tai koodin selvittämistä. Suuntavastaanottimien käytöllä eli suuntimisella selvitettiin vihollisen radioasemien sijainnit, joiden perusteella voitiin tehdä päätelmiä esimerkiksi joukkojen liikkeistä. Kuuntelulähitiedustelu pyrki kuuntelemaan rintamajoukkojen ja tykistön viestiliikennettä sekä panssarijoukkojen ja ilmavoimien yhteistoimintaliikennettä. Näillä pyrittiin todennäköisesti selvittämään vihollisen toiminnan painopiste. Lisäksi kuuntelulähitiedustelulla pyrittiin saamaan ennakkovaroituksia esimerkiksi tulevista hyökkäyksistä ja vanginsieppausyrityksistä. Päämaja käski joukkueiden tarkkailla myös oman viestiverkon kuntoa ja viestikuria.
37
Jaakko Timo Hyökkäysvaihe radiotiedustelun varassa Talvisodassa armeijakuntien alaisuudessa toiminut radiotiedustelu oli todettu tehottomaksi, sillä neuvostoliittolainen sähkötysnopeus oli liian korkea suurimmalle osalle suomalaisista vastaanottajista. Lisäksi resurssit olivat olemattomat. Armeijakuntajohtoinen radiotiedustelu koettiin tarpeelliseksi, mutta jatkosotaan mennessä yhtymien organisaatioista kuitenkin poistettiin kuuntelujoukot. Hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 Päämaja tuki painopistesuuntien armeijakuntia kahdella moottoroidulla kuuntelujoukkueella. Kuuntelutulokset vaihtelivat huomattavasti armeijakuntien välillä. II Armeijakunnalle alistettu moottoroitu kuuntelujoukkue välitti
Kylkirauta 2/2020