Page 1

2 0 1 2M K

I

L

E

V

A

A J I L E K S PI

A

O

JYVÄ

P

P

A

YLIOPIS SKYLÄN

TON V

ia? 2 at poliittis v o t o t is p tia 4 Miksi ylio tama Kroa is n n la n äen 9 Korruptio uttaa työv a p a v i o v Yrittäjyys

IST VA S E M M N Ä E R IH

TI ON LEH

tiikkaa 10 li o p & a t t taide 6 Esittävää Béla Tarr 1 oehtoja 18 t ih a v n a Vapaus ilm


MIKSI YLIOPISTOT OVAT POLIITTISIA?

EVA RAIVIO Yliopisto on poliittinen. Tämä väite saattaa tuntua joko turhauttavan itsestäänselvältä, tai sitten liian moniselitteiseltä ja epäkiinnostavalta, liian ”teoreettiselta”.

Y

liopiston (ja laajemmin kouluuksen ja tieteen) poliittisuus ovat kuitenkin niin yksinkertaisia ja läpinäkyviä ilmiöitä, että on arvoitus, miksi niistä nykyään niin harvoin kirjoitetaan osuvasti, eli poliittisesti – tavalla, joka inspiroi uutta ajattelua ja toimintaa. Kyse on enemmän tahdon kuin osaamisen puutteesta. Nyt jatkuvan korkeakoulupoliittisen hämmennyksen – jopa läkähtämisen – vallitessa tällainen kirjoittaminen ja puhe on kuitenkin tärkeämpää, poliittisempaa ja helpompaa kuin koskaan. Teoreettista se edelleen on, ja hyvä niin. Mitään vaikeasti hahmotettavaa ei pidä sivuuttaa liian ”teoreettisena”. On yksinkertaisesti pyrittävä valtaamaan se omalle ymmärrykselle ja politiikalle. Mitäänsanomaton tai itseimarteluunsa kaatuva teoria voi olla yksinkertaisesti vain huonoa teoriaa, epäpoliittista teoriaa tai poliittisen vastustajan teoriaa. Lisäksi valtaaminen voi olla lähes mitä vain: teorian toimivien osien hyödyntämisestä aina sen varsinaiseen hajottamiseen. Kuitenkaan juuri yliopiston poliittisuuden hahmottamiseen ei tarvita oikeastaan min-

käänlaista teoria-apparaattia, kuten seuraaresursseista että niiden toiminnan ohjelmasvassa huomaamme. Poliittisuus näyttäytyy ta, eli tutkimuksesta, koulutuksesta ja ”yhmeille välittömästi yliopiston rakenteissa ja teiskunnallisesta vuorovaikutuksesta”. toiminnassa. Siinä arkiymmärryksessä, joka Miten yliopistot rahoitetaan? Miten rahat opiskelijoilla on yliopiston osana olemisesta: jaetaan ja käytetään? Kuka päättää tutkimusesimerkiksi opintojen suunnittelusta ja suorahoista ja siitä, mitä yliopistoissa tutkitaan? rittamisesta sekä siitä, mitä yliopistossa opeKuka päättää oppiaineiden olemassaolosta ja tetaan ja mistä voit sisällöstä? Kuka tutvalita opintojaksosi. kinnoista ja niiden Kuka päättää, minkä Se näyttäytyy määristä, siitä, minmyös siinä, mitä sikä alojen osaajia “yhalojen osaajia nulle on opetettu teiskunta tarvitsee”? korkeakoulutuksesKuka siitä, mitä yh”yhteiskunta tarvitsee”? ta, eri tieteenaloista, teiskunnallinen vuoammateista, työrovaikutus on ja mitä elämästä, kaiken tämän tarkoituksesta sekä sen pitäisi olla? Poliittisia tavoitteita, paineita siihen liittyvistä paremmuuksista ja huonomja valintoja on jokaisella näistä portaista. muuksista. Yliopisto on myös politiikan alustana siten, että nämä yliopiston oman rakenteen lävistävät kamppailut suuntautuvat yliopistosMISSÄ KOULUTUS JA TIEDE, ta edelleen muualle yhteiskuntaan. Mikään ei estä ketään pyrkimästä vaikuttamaan tähän SIELLÄ POLIITTISET PAINEET kamppailuun. Omat tavoitteensa on kaikilla, Yliopisto on politiikan kohteena siten, poliittisista puolueista valtionhallintoon ja että erilaiset yhteiskunnalliset eturyhmät etujärjestöihin, kuten esimerkiksi työmarkkikäyvät jatkuvaa kamppailua sekä yliopiston na- ja opiskelijajärjestöihin.

2  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA


Mikä tärkeintä, kamppailu ulottuu näiteiskuntien kehitykseen. Kun pyrkimykset den tahojen sisään asti. “Opiskelijoiden edun” hallita kapitalististen yhteiskuntasuhteiden määrittäminen opiskelijajärjestöissä on poristiriitoja muuttuvat ja kun nämä pyrkimykliittinen kysymys. Tahattoman tai tahallisen set ja poliittiset kamppailut ulottuvat yliopisnaiivit väitteet sen epäpoliittisuudesta ovat toihin, muuttuu myös yliopisto. Kuten muuopiskelijapolitiikan turhauttavimpia kestoaitenkin yhteiskunnassa, näiden kamppailujen heita. Etujärjestöissä historian kirjoittavat kautta linjan kampvoittajat, tai sitten Tahattoman tai tahallisen paillaan yleisten, kompromissien ja läpinäkyvältä poliitvallanjakojen osanaiivit väitteet opiskelijapoliiitisuudeltaan peitelpuolet, heijastellen tyjen tavoitteiden omia voittojaan ja kan epäpoliittisuudesta ovat sen määrittelystä. uusia tavoitteitaan. Kuka saa määritLuonnollisesti on turhauttavimpia kestoaiheita. tää esimerkiksi promyös häviäjien ja kafessoreita edustavan pinallisten historiaa. järjestön tavoitteet, oikeistolaisesti, vasemTämän vuoksi puhdasta, ylihistorialmistolaisesti, keskustalaisesti, vihreästi vai lista, epäpoliittista ja epäyhteiskunnallista muulla tavalla suuntautuneet professorit? yliopistoa ei ole, eikä voi olla. Valtiosta tai Mikä ryhmäkunta onnistuu määrittämään elinkeinoelämästä itsenäisestä yliopistosta tietyn puolueen koulutuspoliittisen linjan? haaveilevakaan ei haaveile ylihistoriallisesta Millaisia ratkaisuvaihtoehtoja koulutushalyliopistosta, vaan vain edellämainitusta ylilinnon kaikkea muuta kuin epäpoliittiset viropistopoliittisesta tavoitteesta, jolla on oma kamiehet valmistelevat? historiallinen taustansa. Haaveilijoina ovat tietyt historialliset henkilöt tietyistä syistä, ja voimme yrittää ymmärtää näitä – poliittisesti.

YHTEISKUNNALLISET KAMPPAILUT MUOKKAAVAT YLIOPISTOJA JATKUVASTI

Yliopistojen historia on niistä käytyjen

poliittisten ja yhteiskunnallisten kamppailujen historiaa. Oppiaineiden, tutkintojen ja niiden sisältöjen nykymuodot ovat kaikki tämän historian tulosta. Se, että yliopistossa opetetaan esimerkiksi kasvatustieteitä ja pätevöidytään erilaisiin opettajan ammattitehtäviin, on seurausta kasvatus- ja koulutusinstituutioiden kehittymiseen johtaneista yhteiskunnallisista kamppailuista. Erilaiset kamppailut ovat nostaneet oppiaineita yliopiston sisään, pilkkoneet ja muovanneet niitä ja joskus johtaneet kokonaan uudenlaisten tieteenalojen perustamiseen. Tieteelliset ja poliittiset ristiriidat ovat yhteenkietoutuneita. Tämä ei tarkoita, etteikö tiede voisi myös itse luoda uutta ja muuttaa itseään. Se ei myöskään tarkoita, että vallanpitäjät pyrkisivät aina sanelemaan tieteellisten ongelmien ratkaisut, vaikka näinkin on tapahtunut ja voi tapahtua edelleen. Se tarkoittaa, että vallanpitäjät yliopistojen sisällä ja ulkopuolella tulevat aina pyrkimään vaikuttamaan siihen, mitä tulee tutkia, mitä kysymyksiä tulee kysyä, mihin yhteiskunnalliseen käyttöön tutkimuksen tulokset suunnataan, sekä siihen, mitä nimitetään tieteeksi ja mitä politiikaksi. Kapitalistisissa yhteiskuntasuhteissa yliopiston historia on osa niiden historiaa. Kapitalismin historiassa yliopistot eivät koskaan ole olleet sen ulkopuolisia saarekkeita, vaikka usein näyttääkin, että korkeakoulutuksessa ja tieteessä on jotakin, mikä ei täysin taivu kapitalismin palvelukseen (ja joskus tämä voi myös pitää paikkansa). Sekä yliopistojen muuttuvat että pysyvät piirteet ovat kytköksissä kapitalististen yh-

telivat lisää valtaa omissa organisaatioissaan sekä omien yliopistojensa rahoituksen ja merkittävyyden kasvua, käytännössä muiden yliopistojen kustannuksella. Oikeistopuolueiden tuki, vaalivoitto 2007 ja Matti Vanhasen II hallituksen (“porvarihallitus”) muodostaminen mahdollistivat pitkään tavoitellun yliopistojen uudistamisen. Sen suunnittelu käynnistettiin tosin jo Vanhasen I hallituksessa sosialidemokraattien pitäessä opetusministerin salkkua. Uudistusta voidaankin pitää 1990- ja 2000-luvuilla korkeakoulupolitiikkaa “kaksipuoluejärjestelmänä” hallinneiden kokoomuksen ja demareiden yhteisenä tuotoksena.

KAPITALISMIN KRIISI MUUTTAA YLIOPISTOKAMPPAILUJA Poliittinen oikeisto puolueista elin-

keinoelämään on nyt luonut korkeakouluille vahvat ohjauspuitteet, vaikka ne 1960- ja 1970-luvuilla vastustivatkin valtionohjausta tieteen autonomian (!) nimissä. Valtionohjausta ovat aina kannattaneet ne, joilla on ollut sen kautta jotakin yhteiskunnallista ja tieteellistä voitettavaa. 1960- ja 70-luvut oliVALTION JA ELINKEINOELÄMÄN vat keskustan, keskustavasemmiston ja myös laitavasemmiston instituutiomarssin aikaa, OHJAAMAT ”AUTONOMISET” jolloin haluttiin “tiede kansaa palvelemaan”. YLIOPISTOT Suomen, Euroopan ja maailman yhteisSuomalaisten yliopistojen kehityslinkunnalliset voimasuhteet ovat muuttuneet ja kulkee tällä hetkellä kohti entistä voimaknoista ajoista merkittävästi. Elämme nyt 60kaampaa yhteiskunnallista ohjausta. ja 70-lukujen oikeistolaisten todeksi tulleesVuonna 2010 voimaan astunut yliopissa haavemaailmassa, silloisen kapitalistisen tolakiuudistus, jossa yliopistot muutettiin blokin maailmanintegraation reaaliutopiassa. valtion virastoista julkisoikeudellisiksi laitokSe on tosin katkerasti jättänyt lunastamatta siksi (14 kpl) tai säätiöiksi (2 kpl), pyrki iskuaineellisen ja kulttuurisen vakauden lupauklauseidensa mukaisesti antamaan yliopistoilsensa, sekä itselleen että muille. Se horjuu le taloudellisen ja hallinnollisen autonomian. parhaillaan maailman ja Euroopan talouskriiYliopistot ovat kuitenkin edelleen valtion sissä. verovaroin rahoitKapitalististen tamia. Nyt ne ovat yhteiskuntien kriiElämme nyt 60- ja 70-lukujen uudella tavalla riipsistä purkautuvat ja puvaisia rahoittajan sen mahdollistamat oikeistolaisten todeksi tulleessa suosiosta, kun ne on uudet kamppailut “vapautettu” kilpaitulevat määrittähaavemaailmassa. lemaan koulutus- ja mään 2010-luvun tutkimustoiminnan korkeakoulupolitiituloksista ja järjestäkan suunnan. Näissä misvastuista uudella autonomiallaan. Valtio vasemmistolainen iskuvoima ei välttämättä hallitsee niitä kiihtyvän resurssikilpailun suuntaudu vanhakantaisen sivistysradikaliskautta epäsuoremmin, mutta tehokkaammin min tavoin yhteiskunnallista ohjausta vasja liikkuvaisemmin kuin ennen. taan, vaan pikemminkin sen ja pääoman poTässä yhteydessä ”valtion korkeakoulupolitiikan törmäyttämiseen. litiikka” ja ”valtionohjaus” ovat käytännössä Koulutus- ja tiedeinstituutiot sisältävät yhtä kuin elinkeinoelämän järjestöjen ja yliedelleen ihmisten ja työvoiman itsemääräopistojen johtajien korkeakoulupolitiikka. miskykyä tukevia mahdollisuuksia, jotka ovat Yliopistouudistuksen päälinjat ovat peräisin ristiriidassa heidän hallitsemisensa ja tuotnäiden tahojen tavoitteista 1990- ja 2000-lutamansa lisäarvon haltuunoton kanssa. Vavuilta. semmistolaiset kamppailevat löytääkseen ja Elinkeinoelämä tavoitteli korkeakoulumobilisoidakseen näitä mahdollisuuksia koujärjestelmän tulojen uusjakoa teknisten ja lutuksen, tieteen, yliopiston, opiskelun, työn kaupallisten alojen hyväksi (tämän huipentuja elämän kaikilla tasoilla. Tavoitteena tulee ma oli Aalto-yliopiston perustaminen lisäraolla pelkän uudenlaisen yliopiston sijaan uusi hoituksineen) sekä joustavampia rakenteita yhteiskunta. ja sisäistä kilpailua yhä uusien uudistusten helpottamiseksi. Yliopistojen johtajat tavoit-

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  3


KORRUPTION

KROATIA MARJUKKA HUTTUNEN TAIJA ROIHA Heinäkuussa 2012 Jyvivan aktiivit Marjukka Huttunen ja Taija Roiha reilasivat Balkanilla. Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa he tutustuivat paikallisiin, jotka kertoivat vallitsevasta korruptiosta, poliisin mielivallasta ja taloudellisesta epävarmuudesta – ja toisaalta siitä, miten kaiken hulluuden keskellä tärkeintä on solidaarisuus läheisiä kohtaan.

K

roatian lähihistoriaan kuuluu sotia ja korruptiota. Hajoamissotia käytiin entisen Jugoslavian alueella vuodesta 1991. Motiivit olivat hallinnolliset – ennen sotaa alueen eri kansallisuudet elivät sulassa sovussa. Esimerkiksi Bosnia-Herzegovinassa neljäsosa asukkaista eli seka-avioliitossa ja kaupunkikulttuuri oli sekularisoitunutta ja monimuotoista. Sota hajotti perheitä ja tuotti inhimillistä kärsimystä monelle. Bosnia-Herzegovinan sodassa tapettiin noin 260 000 ihmistä ja kaksi kolmasosaa väestöstä joutui jättämään kotinsa.

Zagrebissa tapaamamme Ivanan suku jojen ja vihan sekä tribalismin sävyttämänä koostui puoliksi serbeistä ja puoliksi kroaakonfliktina. Ennen sotaa alue oli kuitenkin teista. Ivanan sukulaiset kieltyäytyivät soollut yksi nykyaikaisimmista ja liberaaleimtimasta keskenään, mista kommunismutta joutuivat siitä tisista maista ja eri huolimatta vuosiryhmittymät olivat Rahalla ja suhteilla selviää kausiksi toisistaan eläneet sovussa vuoeroon. Sodan käytänsikymmeniä. Natiotilanteesta kuin tilanteesta. nön toteutus pohjaunalismia herätettiin tui toki etniselle nahenkiin päämäätionalismille ja jopa “etnisille puhdistuksille”. rätietoisesti erityisesti median avulla, vain Myös silloisessa kansainvälisessä diskurssissa poliittisista syistä. Jugoslavian hajoamisen sodasta puhuttiin ikiaikaisten etnisten raalkaessa vallassa ollut poliittinen eliitti halusi

4  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA


LANNISTAMA

A

Poliisi ei pamputa turistia.

epätoivoisesti säilyttää jäljellä olevan valtion vallassaan.

toisaalta oikeilla suhkoko järjestelmään. Parlamentin ja hallituksen teita kuukauden boEpäluottamusta nukset saattavat vaslisää väkivalta: potavoitteena on taloudellinen tata suuruudeltaan liisi saattaa yllättää OLUTTA, YSTÄVIÄ JA kahden kuukauden seurueen kesken hyötyminen systeemistä. keskivertopalkkaa. tavallisen baari-illan KAUKOKAIPUUTA Toivottomuus tuleja alkaa pamputtaa Kroatiassa suurin osa poliitikoista on vaisuuden näkymien suhteen on Ivanan muilman selkeää syytä. Rangaistus saattaa tulla yhä samoja henkilöitä kuin sodan aikaan. kaan sitä luokkaa, että erityisesti moni korpienistäkin asioista, jos se sattuu poliisin oiMaan korruptoituneisuus ei motivoi nuoria keasti koulutettu nuori haaveilee ulkomaille keustajuun sopimaan. vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. muuttamisesta. Mario kertoo myös poliisien ammatillisisParlamentin ja hallituksen tavoitteena on ta taustoista: nämä ovat yleensä Jugoslavian taloudellinen hyötyminen systeemistä niin hajoamissodan nähneitä henkilöitä, jotka eioikealla kuin vasemmallakin laidalla. VÄKIVALTAA JA LAHJONTAA vät kuitenkaan taistelleet sodassa vaan kouPaikallisten luotto hallitukseen on karisluttautuivat tuolloin poliiseiksi parin päivän sut olemattomiin, mutta samalla perheen ja Korruptio ei Kroatiassa ulotu pelkästään hätäkoulutuksessa. Nuoremmat poliisit taas ystävien merkitys korostuu. Kun tulevaisuuparlamentin toimiin ja poliitikkoihin, vaan on ovat saaneet oppinsa näiltä DIY-poliiseilta, desta ei ole takeita, käytetään viimeiset kunat konkreettisesti läsnä ihmisten elämässä poliijoten samat toimintamallit periytyvät. Oimieluummin olueen ja ystäviin kuin säästesin ja oikeuslaitoksen kautta. Ivanan poikayskeustoimen osalta taas ei ole harvinaista, ettään omakotitaloa ja farmariautoa varten. tävä Mario kertoo omista kokemuksistaan: tä rahalla ja suhteilla selviää tilanteesta kuin Vieraanvaraisuus on aitoa ja sydämellistä. hän on ollut useamman kerran syytettynä tilanteesta. Esimerkiksi oikeusjuttuun joutuToisaalta monet nuoret kaipaavat parattijuopumuksesta sekä joutunut kerran nut pääministeri saattaa lounastaa juttunsa remman elämän pariin – joskin sitä on lähoikeuteen kioskiin murtautumisesta. Seuratuomarin kanssa, joka sattuu olemaan hänen dettävä etsimään muualta kuin kotimaasta. ukset olivat olemattomat. Murtotapauksessa parhaita ystäviään. Koherenttia käytöstä ja Kroatiassa työpaikan hän kertoo päässeenpäätöksentekoa ei siis voi odottaa sen paremtakaavat suhteet, eisä kuin koira veräjäsmin poliiseilta kuin oikeuslaitokseltakaan. kä koulutus ja osaatä hyvän asianajajan Syntyy luonnollisesti vielä lisää toivotPoliisi saattaa yllättää seurueen minen. Onnekas on ansiosta, vaikka tomuuden tunnetta, kun tietää, ettei välttäse, joka ylipäätään tunnustaa avoimesti mättä saa oikeutta vaikka toimisi rehellisesti. kesken tavallisen baari-illan ja saa työpaikan, mutolleensa syyllinen. Ei ihme, että nuorista tuntuu turhalta edes ta oman alan töisEsimerkkitapaus yrittää kamppailla oikeudenmukaisuuden alkaa pamputtaa. tä saa useimmiten sai toki Marion itsenpuolesta. vain haaveilla. Eisä kannalta positiivivätkä ongelmat lopu työn saamiseen: joskus sen lopputuloksen, mutta tieto oikeuslaitokpalkkaa saa odottaa puoli vuotta tuloksetta, sen välinpitämättömyydestä syö luottamusta

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  5


TIETOKASVATUKSEN MERKITYS

KAPITALISMILLE

ESKO HARNI Kun kapitalismi ratkoo edelleen, miten hallita työvoimaa, on kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen ongelmana yhä kaiken kasvatuksen poliittisuuden kieltäminen. Jos koulun yhteiskunnallista merkitystä ei tunnisteta, muuttuu vastarinta tyhjäksi paatokseksi, sillä juuri koulu ja kasvatus tuottavat uutta työvoimaa järjestelmän tarpeisiin.

K

asvatus on välttämättä poliittiskoulutuksellisten instituutioiden merkitystä ta, vaikka tämä unohdetaan usein uudessa poliittis-taloudellisessa kontekstismainita. Kasvatuksen poliittinen sa. Mukanani kulkevat ajatukset uudesta, merkitys on kuitenkin muuttunut: immateriaalisesta työstä sekä ranskalaisfiloihmisolion uusintamisesta kasvatuksellissofi Gilles Deleuzen kuvaama muutos kuriyhten käytänteiden teiskunnasta kohti avulla on tullut yhä kontrolliyhteiskuntärkeämpää niin taa. Osoitan, että Ihminen käyttää itseään ja kutsutussa tietokyuudenlainen työvoikykapitalismissa ja ma ja uudenlainen koko persoonallisuuttaan kontrollien yhteist yöntek i j äs ub jekkunnassa. Selkein tiviteetti luodaan työvälineenä. merkki tästä on yritnimenomaan kasvatäjyyskasvatuksen tus-koulutuksellisentistä intensiivisempi tuominen koulutukten käytäntöjen avulla. Käytäntöjen, joiden sen ja kasvatuksen piiriin, aina esikouluista kautta ihmiselle luonteenomaisia lajipiirteiyliopistoihin. tä (oppiminen, uteliaisuus, kieli) pyritään Tekstissäni käsittelen näiden kasvatusmuokkaamaan.

6  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

UUSI TYÖ JA TYÖVOIMAN KONTROLLOINTI Kuten usein on osoitettu, uusi työ on yrit-

tämistä. Työ ja siihen kouluttautuminen ovat levinneet suljetuista instituutioista – kouluista, tehtaista ja ennen kaikkea tehdasmaisista kouluista – kaikkialle yhteiskuntaan, ihmisen persoonallisuuteen ja koko elämän aikaan. Tietokykykapitalismin vaatimusten mukainen uudenlainen työntekijä tekee työtä koko persoonallisuudellaan, milloin ja missä haluaa. Tuotantoaika ja tuotantotila ovat menettäneet tarkat rajansa: tehtaan seinät avautuvat ja oppimisesta tulee elinikäistä valmiutta olla oppivainen. Nyt ihminen käyttää itseään ja koko persoonallisuuttaan työvälineenä. (ks. esim. Vähämäki 2003.)


Työn muutos tarkoittaa myös muutosta työvoiman hallinnoinnissa. Perimmiltään tietokykykapitalismin ja kontrollien yhteiskunnan ongelma onkin edelleen sama kuin modernissa fordistiseen tuotantomalliin perustuvassa kuriyhteiskunnassa: kuinka hallita ja kouluttaa työvoimaa? Siinä missä fordistinen kuriyhteiskunta kesytti ja valvoi massaa, kontrollimekanismeihin perustuva tietokykykapitalismi hajottaa sen ja pyytää jokaista valvomaan itse itseään. Foucault’n (1975) esittelemien kuriyhteiskunnan vallankäyttöä luonnehtivat suljetut instituutiot (koulu, armeija, sairaala jne.), joista Yrittäjäsankari. Deleuze käyttää termiä ”enfermement”, aitaus, rajattu, suljettu alue. Termi on kuvaava: IHMISKONEEN TUOTTAMINEN, jäsankari. Tähän on olemassa oma erityinen kuriyhteiskunnan instituutioissa toiminta SEN KONTROLLOINTI JA YRITTÄ- käytäntönsä: yrittäjyyskasvatus. oli ajaltaan ja sisällöltään rajattua – ihminen Koulutuspoliittinen puhe yrittäjyyskasvaJYYSKASVATUS siirtyi elämänsä eri vaiheissa lineaarisesti ja tuksesta nousi esiin 1980-luvun alkupuolella progressiivisesti eriöstä toiseen (koulusta Tietokykykapitalismille on keskeistä Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton armeijaan, armeijasta tehtaaseen) aloittaakihmisen tuottaminen, hänen uusintamisentoimesta. Aluksi yrittäjyyskasvatus mielletseen aina alusta. Kuriapparaatit olivat kuin sa, ei niinkään mihinkään erityiseen tehtiin vain osaksi ammatillista koulutusta, muterityisiä valumuotteja, joissa yksilöä muotävään suuntautuvana fyysis-voimallisena ta 1990-luvun puolivälissä siitä tuli osa yleiskattiin ja joissa yksilö muokkasi itseään insolentona, vaan pikemmin joustavana ja aina sivistävän koulutuksen opetussuunnitelmaa. tituution normien mukaiseksi; niissä ihmiset oppimaan kykenevänä älyoliona. Työn laaVuonna 2004 opetusministeriö tarttui asiaan vaihtuivat, mutta instituutio pysyi muuttudullisista ja kommunikatiivista ominaisuuktositoimin ja käynnisti yrittäjyyskasvatuksen mattomana. (Deleuze 1990.) sista tulee tärkeimpiä ja nämä ominaisuudet toimenpideohjelman, joka laajensi ja muutti Kontrollaatit ovat puolestaan avoimia ja siirtyvät työntekijän yrittäjyyden sisältöjä muuttuvia. Niitä kuvaa suljettujen instituusisään. Kun ihmisen ja toiminta-aluetta Painajaisemme ovat tioiden avautuminen ja leviäminen yhteispersoonallisuudeskoulutuksen piirissä kuntaan: koulussa elinikäinen oppiminen ja ta, tietämisestä ja radikaalisti. Yritpalanneet: koulu ei kouluttautuminen, sairaaloissa avo- ja itsekommunikoinnista täjyyskasvatuksen hoito, armeijassa yleinen poliisitoiminta ja muodostuu uusi rikmerkitystä korostetlopu koskaan. kriisintorjunta. Kun kuriapparaatit ”valoivat” kauden alkuperä, ihtiin erityisesti Matti massasta identiteettejä, kontrolli kohdistuu misten kouluttamiVanhasen hallitukepämääräiseen ja mahdolliseen, yksilöiden nen ja kasvattaminen juuri toisten ihmisten sen ohjelmassa (2003). Ohjelmaan liitetyssä varioimiseen ja moduloimiseen: niin kouluavulla muodostuvat keskeisimmiksi työkykyä strategia-asiakirjassa esiteltiin neljä keskeislaisista, sotilaista kuin vangeista on tullut synnyttäviksi kategorioiksi. ”Ihmisestä on tä poliittista toimenpidettä tulevalle hallitusasiakkaita. (Deleuze 2004.) tehtävä oppivaisempi ja tehokkaampi, pakaudelle: työllisyyden-, tietoyhteiskunnan-, Olennaista on, että kontrolliyhteiskunrempikuntoinen ja terveempi, monialaisempi kansalaisvaikuttamisen-, ja yrittäjyyden ponan instituutioissa, kontrollaateista, toiminja innovatiivisempi” ja tämä onnistuu vain litiikkaohjelmat. Olennaisin näistä oli yritta ei lopu koskaan. Elinikäisen oppimisen toisten ihmisten avulla, kasvattaessamme. täjyyden politiikkaohjelma, sillä ilman sitä käsite kertoo, että vanhat painajaisemme (Vähämäki 2009, 142–143.) muita ei olisi voitu toteuttaa. ovat palanneet: kouJoustavan ja Politiikkaohjelmien sisällöt noudattilu ei lopu koskaan. kommunikoivan vat selvästi EU:n omaksumaa linjaa: ”LisIhmisestä on kasvatettava Te o l l i s u u s y h t e i s älyolion tekeminen sabonin Eurooppa-neuvoston kokouksessa kunnalle tyypillinen ja uusintaminen ei 23.–24.3.2000 asetettiin tavoitteeksi rakenja koulutettava muutosaltis, yhteen ammattiin enää onnistu kurillitaa unionista maailman kilpailukykyisin ja kouluttautuminen ja silla koulukäytänteildynaamisin tietopohjainen talous” ja ”tämä joustava, riskinottokykyinen erikoistuminen ovat lä. Tehtaasta mallinedellyttää toimenpiteitä yrittäjyyden ediskorvautuneet jatkusa ottanut kurillinen tämiseksi”. (YLT 2004, Ikonen 2006 11–13.) ja mihin tahansa kommuvalla itsensä koulutkoulu vaati keskittyNämä edellytettävät toimenpiteet ovat tartamiselle ja yleisten, mistä, kuuliaisuutta, koittaneet yrittäjyyskasvatuksen tuomista nikaatioon kykenevä oman ihmisen persoonalahkeruutta ja taitoa kouluihin entistä intensiivisemmin. Yrittälisten kykyjen muokkeskittää voimansa jyyskasvatusta tulisi nykyään opettaa läpäiseelämänsä yrittäjäsankari. kaamisena työmahdollisimman vänä periaatteena kaikissa koulun oppiaineismarkkinoita varten. tehokkaasti. Nyt sa ja kaikilla luokka-asteilla sekä sen tulisi Koulutus kohdistuu kontrolliyhteiskunnissa oppilaalta vaaditaan yleistä levottomuutta ilmetä koulun toimintakulttuurissa. ja tietokykykapitalismissa koko elämän aija laaja-alaista sivistyneisyyttä. Uuden työn Uuden yrittäjämäisen toimintakulttuurin kaan ja se on lähinnä yleisten, ihmisenä olekäytänteiden mukaisesti ihmisestä on kasvahyveitä voidaan kaikkia kutsua kommunimiseen liittyvien valmiuksien kehittämistä. tettava ja koulutettava muutosaltis, joustava, kaatiokyvyiksi tai -taidoiksi. Yhtäältä ne ovat (Vähämäki 2003, 17.) riskinottokykyinen ja mihin tahansa kommukykyjä, joilla kyetään ohjaamaan suhteita nikaatioon kykenevä oman elämänsä yrittätoisiin ihmisiin ja muuttuvaan ympäristöön.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  7


Toisaalta niissä painottuu kyky organisoida kohtaamiseen”. Tämän lyhyen sitaatin avulla sekä yhdistellä erilaisia ja jopa toisilleen ristivoidaan kiteyttää olennainen. Ensinnäkin, riitaisia sisältöjä. Kommunikaatiotaidot ovat elämää täytyy hallita koska sitä ei kukaan tärkeitä koska niistä on muodostunut uuden muukaan tee: valta on siirtynyt kuriapparaatyön perusta ja uusi tapa tuottaa rikkautta. teilta ihmisille itselleen ja hajaantunut erilaiInstituutiot (kuten koulu) ovat menettäneet sin tekniikoin toteutettuun hallintaan, jota legitimiteettinsä toiolen tekstissäni nimia erikoistuneita mittänyt kontrolliksi. Jokaisesta tulee oman ja suljettuina tiloina Kommunikaatiokyavautuessaan muuvyt ovat muodostaelämänsä yrittäjä – hun yhteiskuntaan ja neet kontrollimeka”ollessaan kuulolla” nismien perustan; ”yhteiskunnallinen atomi”, mitä niiltä kulloinkin v u o ro va i k u t u k s e n halutaan. Toisaalta taidot osoittavat ykjoka kohtaa kanssaihmisensä taas itse työnteossa silön olevan valmis ja sen johdannaisismuutokseen, kohkilpailijoinaan. sa (opiskelu, vapaataamaan ja yhdiste­ aika) on korostunut lemään toisilleen kommunikaatiokyvieraita sisältöjä. kyjen merkitys: on oltava aktiivinen, joustava Olennaista on, että yrittäjyyteen ei kasvateta ja muutoskykyinen. niinkään ammattiin harjoittavassa mielessä, Olennaista on, että kyvyt ja taidot komvaan luomalla tietynlaista ihmistä, subjekmunikoida ovat irronneet itse kommunikoitativiteettia ja mielialaa. Jokaisesta tulee näin vasta sisällöstä ja alkaneet toimia sellaisinaan oman elämänsä yrittäjä – ”yhteiskunnallinen – ”mitä tahansa käyttöä varten”. Kommuniatomi”, joka kohtaa kanssaihmisensä kilpailikaatiokyvyt eivät niinkään ota kantaa siihen, joinaan. mitä varten ne ovat, vaan niistä on itsessään tullut tuottavia. Opettajien puheessa ihanneoppilaaksi on noussut nuori, joka uskaltaa LOPUKSI ilmaista omat mielipiteensä, olla aktiivinen ja keskustella. Merkitystä ei ole niinkään silKuten Ville-Veikko Pulkka viereisellä lä, mitä mieltä on, tai mitä kunakin hetkenä sivulla olevassa tekstissään ”Yrittäjyys voi ilmaisee, vaan pikemminkin pelkästä kyvysvapauttaa työväen” hienosti osoittaa, oitä kommunikoida mahdollisimman ”hyvin”; keanlaisen politiikan avulla uudessa työssä ja opettajan kanssa saa olla eri mieltä, ainoasyrittäjyydessä voi piillä mahdollisuus työväen taan aktiivisuus ja kyky kommunikoida sinän”vapauteen”. Koulutuksen ja kasvatuksen piisä ovat merkityksellisiä. (Laine 119–120.) rissä asia on kuitenkin problemaattisempi. Uusliberalistisen hallinnan ja kontrollin Kouluissa yrittäjyyskasvatuksen muodot ja paradigmassa on korostettu possessiivista yrittäjämäiset oppimisympäristöt näyttävät individualismia, eräänlaista pakkoa yksilöllitietenkin vapauttavilta – ja takuulla sitä ovatsyyteen. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat kin: kun opettaja ei enää opeta vaan ohjaa (2009) -raportti puhuu ”elämänhallinnan, taustalta ja valvoo toiminnan tehokkuutta, vuorovaikutuksen ja itsensä johtamisen taikun hierarkkisuudesta siirrytään oppivan ordoista, kyvystä innovaatioihin ja muutosten ganisaation, ryhmätöiden ja tutkivan oppimi-

8  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

sen maailmaan, vapautetaan oppimisyhteisön potentiaa tuottaa entistä tehokkaammin ja innovatiivisemmin. Tätä vapautta ei koulutuksen piirissä tule kuitenkaan niellä sellaisenaan. Etenkin kasvatustieteissä ja opettajankoulutuksessa olisi välttämätöntä ymmärtää mihin näillä ”vapauttavilla” käytännöillä pyritään. Jos kontrollimekanismeihin perustuvan tietokykykapitalismin ongelma on edelleen sama: “kuinka hallita työvoimaa?”, niin kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen ongelma on edelleen kaiken kasvatuksen poliittisen kieltäminen. Kun koulun yhteiskunnallista merkitystä ei tunnisteta vaan vedotaan pedagogis-pragmaattisiin, ihmistä viimeiseen asti psykologisoiviin ajatuksiin, muuttuu koulutuksellinen – ja koko kapitalismin – vastarinta tyhjäksi paatokseksi, sillä juuri koulu ja kasvatus ovat niitä instansseja, jossa uusi työvoima tuotetaan ja uusinnetaan.

LÄHTEET Deleuze, G. (2004) ”Jälkikirjoitus kontrolliyhteis-

kuntiin.” Suom. Jussi Vähämäki. http://megafoni. kulma.net/index.php?art=184. Foucault, M. (1975) Tarkkailla ja rangaista. Helsinki: Otava. Ikonen, R. (2006) Yrittäjyyskasvatus: Kansalaisen taloudellista autonomiaa etsimässä. Helsinki: Minerva. Laine, K. (1997) Ameba pulpetissa: koulun arkikulttuurin jännitteitä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Vähämäki, J. (2003) Kuhnurien kerho – Vanhan työn paheista uuden hyveiksi. Helsinki: Tutkijaliitto. Vähämäki, J. (2009) Itsen alistus – Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa. Helsinki: Tutkijaliitto YKS 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Helsinki: Opetusministeriö. YLT 2004. Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset ja toimenpideohjelma. Helsinki: Opetusministeriö.


YRITTÄJYYS

VOI VAPAUTTAA TYÖVÄEN

VILLE-VEIKKO PULKKA Uusi työ on yrittämistä. Itsensä työllistäjien lukumäärä on kasvanut suhteellisella tasolla merkittävästi, ja myös palkkatyössä vaaditaan nykyisin yrittäjämäistä suoriutumista.

U

usi työntekijä on työläisyrittäjä, jonka odotetaan markkinoivan aktiivisesti itseään, kehittävän jatkuvasti kilpailukykyään ja osaamistaan sekä organisoivan itsenäisesti työtään. Kaikilla koulutusasteilla lisääntyvän yrittäjyyskasvatuksen, yrittäjyyteen kannustavan politiikan ja toimintaansa työsuhteita ulkoistamalla tehostavien suuryritysten myötävaikutuksesta itsensä työllistäjien lukumäärä lisääntynee myös jatkossa. Viimeistään nyt tulisikin poliittisesti ratkaista, lisätäänkö yrittäjäeetoksen voimistamisella ihmisten itsemääräämisoikeutta vai syvennetäänkö sillä työelämän epävarmuutta. Etenkin työsuhteiden ulkoistaminen itsensä työllistäjille työnantajavelvoitteiden kiertämiseksi voi johtaa siihen, että yrittäjäriskin rinnalla ei ole mahdollisuutta edes riittävään toimeentuloon, vaan näennäisestä vapaudesta maksetaan köyhyydellä. Itsensä työllistäjien ympärillä käyty keskustelu pakkoyrittäjyydestä ohittaa kuitenkin kategorisesti yrittäjyyteen perinteisesti liitetyn mahdollisuuden vapautua palkkatyön tukahduttavista käytänteistä itsensä omaehtoiseen toteuttamiseen. Sen sijaan, että palkkatyöyhteiskunnan mureneminen nähtäisiin kategorisesti uhkana, tulisi muotoilla politiikkaa, joka tukee ihmisten valinnanvapautta yhteiskunnassa, jossa yrittäjyyden ja palkkatyön vastakkainasettelu näyttäytyy keinotekoisena. Ihmisten korkea koulutustaso ja talouden laajeneminen pääomavetoisesta teollisesta tuotannosta innovaatiokeskeiseen tieto- ja

palvelutalouteen luovat työntekijöille ainutlaatuisen mahdollisuuden organisoida itsenäisesti omaa työtänsä. Jottei yrittäjyydestä kuitenkaan muodostuisi itseriistoa, vaan ihmisten hyvinvointia edistävä työnteon muoto, tarvitaan ennakkoluulotonta elinkeinopolitiikkaa. Jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa tehokkain tapa kohdistaa yritystuet on investoida suoraan ihmisiin; massaälyyn. Palkkatyöstä riippumaton riittävän toimeentulon takaava perustulo muodostaisi innovaatiotuen, jonka varassa ihmiset voisivat enenevissä määrin heittäytyä yrittäjiksi ilman kohtuutonta riskiä ajautua epäoikeudenmukaiseen asemaan. Tänä vuonna vietetään YK:n julista-

maa kansainvälistä osuustoimintavuotta. Osuuskunta on yhteisyrittämisen muoto, jossa lain mukaan vähintään kolme ihmistä omistaa yrityksen, jossa päätökset tehdään jäsen ja ääni -periaatteella, ylijäämä jaetaan oikeudenmukaisesti esimerkiksi tehdyn työn perusteella ja toimintaa ohjaa yhteiskunnallinen vastuu. Ylhäältä alas tulevien käskyjen sijaan osuuskunnissa pyritään omatoimisuuteen, työntekijöiden keskinäisen kilpailun sijaan sitoudutaan solidaarisuuteen ja yksilötason tietotaidon kartuttamisen sijaan panostetaan koko yrityksen oppimiseen ja kouluttautumiseen. Osuustoiminnan arvojen ja periaatteiden tarkastelu paljastaa väistämättä palkkatyön kipukohtia, jotka ilmenevät nyky-yhteiskunnassa vallan ja vaurauden kasautumisena sekä työstä vieraantumisena. Palkkatyössä

työntekijä suljetaan ulos demokraattisesta päätöksenteosta, voitot jaetaan kasvottomille omistajille ja työ on ensisijaisesti voitontavoittelun välikappale yhteisten resurssien luomisen tai yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen sijaan. Palkkatyö näyttäytyy monille vain välinearvona ja omaa identiteettiä joudutaan rakentamaan kulutuksen keinoin vapaa-ajalla. Kun palkkatyöstä vapauttavaa elinkeinopolitiikkaa aloitetaan muotoilemaan, osuustoiminnan arvot ja periaatteet yhdistettynä perustuloon luovat hyvän pohjan ihmiskasvoisemmille tuotantojärjestelyille. Yhteen yritysmuotoon takertuminen ei kuitenkaan tarjoa riittävän dynaamista vaihtoehtoa nykyiselle palkkatyöyhteiskunnalle. Osuuskuntien lisäksi osuustoiminnan arvoja ja periaatteita voivatkin edistää myös esimerkiksi itsensä työllistäjät, yhteiskunnalliset ja sosiaaliset yritykset, mikroyritykset, yhdistykset ja rahatalouden ulkopuolella operoivat vertaistuottajat. Palkkatyö tuskin koskaan häviää yhteiskunnastamme kokonaan, mutta jälkiteollisessa yhteiskunnassa on hahmotettavissa mielekkäämpiäkin tapoja luoda yhteistä hyvinvointia ja toteuttaa itseään. Työssä ja tuotannossa tapahtuneita muutostrendejä tarkkailemalla vähintään se on kuitenkin jo tässä vaiheessa selvää, että työväenliikkeellä ei ole enää varaa rakentaa taistelua työntekijöiden oikeuksista pelkästään palkkatyöinstituution varaan, mikäli se aikoo säilyttää elinvoimaisuutensa.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  9


ESITTÄVÄÄ & POLITIIKKAA

MARJUKKA HUTTUNEN Kaupunkiin muuttavalle opiskelijalle voi tulla yllätyksenä, miten aktiivinen kulttuurielämä Jyväskylän kokoisessa kaupungissa on. Esitys- ja harjoitustilojen akuutista pulasta huolimatta kaupungin harrastajateattereissa saa vuoden aikana ensi-iltansa jopa kymmeniä näytelmiä, monituisista sirkusteoksista, performansseista ja tanssiesityksistä puhumattakaan.

S

en lisäksi että teattereiden toiminta on tutustumisen arvoista, opinnot ja erityisesti yliopistopolitiikan aloitettuani minua on kiinnostanut taiteen tekemisen rooli suhteessa sekä tieteeseen että poliittiseen aktiivisuuteen. Olen itse vuosia tehnyt tanssiteatteria, mutta politiikka on vienyt viime aikoina mukanaan ja usein vaakakupissa tulee punnittua kummankin päämäärää ja tarkoituksenmukaisuutta sen saavuttamisessa: kumpaa siis tulisi tehdä yhteiskunnan muuttamiseksi paremmaksi, vai ovatko molemmat yhtä arvokkaita, ja millä tavalla?

Pohdintojen seurauksena päätin esittää jyväskyläläisille teatteriaktiiveille muutamia aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

1. 2. 3. 4.

Missä teattereissa tai esiintyvissä ryhmissä itse toimit? Mikä on mielestäsi taiteen tärkein tehtävä? Onko taiteen tekeminen poliittinen teko? Pitäisikö taiteen olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa?

10  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

5.

Mitä mieltä olet seuraavasta väittämästä: ”Moderni taide on vasemmistolaista silloinkin, kun se ei ole ’osallistuvaa’ tai ’kantaaottavaa’” (Esa Kirkkopelto 2011). Toisin sanoen moderniin taiteeseen kuuluu määritelmällisesti vallitsevan, porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän haastaminen, pyrkimys muutokseen tai vallankumoukseen sekä tyytymättömyys nykyjärjestelmään, mikä on olennaista myös vasemmistolaiselle maailmankatsomukselle. Taide siis joko tukee ja edistää porvarillista yhteiskuntajärjestystä tai haastaa sen.

6.

Mitä kannattaa käydä katsomassa tulevana lukuvuonna?


Ä TAIDETTA Tanssiteatteri Krampin Romeo ja Julia. Kuva: Elsa Kalervo.

JOANNA HAAPALAINEN, JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERIN (JYT) PUHEENJOHTAJA

1. 2.

JYT on ”kotiteatterini”, mutta näyttelen tällä hetkellä myös Kansannäyttämöllä.

4.

Kyllä, sillä taiteen avulla voi vaikuttaa paljon ihmisiin. Tämän ei tarvitse aina tapahtua tiedostaen tai olla itsetarkoitus, mutta kantaaottavaa taidetta tarvitaan. Jonkin teoksen tarkoitus voi kuitenkin olla se, että katsoja viihtyy, eikä se ole mitenkään huono päämäärä ja sellaistakin taidetta tarvitaan. Usein teoksiin kuitenkin ujuttautuu mukaan myös tekijän oma näkökulma.

Kansannäyttämön Yksi lensi yli käenpesän -näytelmässä alkusyksystä. Tulkinta ei ole kovin perinteinen, ja se on itse asiassa aika poliittinen.

Taiteen tärkein tehtävä on vaikuttaa ihmisiin, joko näiden tunteisiin ja Ymmärrän väittämän pointin, mutasenteisiin tai vain saada nämä viihtymään ta karsastan kuitenkin puoluepoesityksen ajan. Tärkeää on luoda elämyksiä liittisuutta. Ainakin vasen–oikea-määrittely ja saada jotakin liihäiritsee ja tuntuu kahtamaan katsojan kahlitsevalta. LaskeTieteellä on paljon sisällä. Olen pohtitaanko esimerkiksi nut paljon tieteen ja anarkistinen taide annettavaa, mutta se ei taiteen välistä jakoa: vasemmistolaiseksi? tieteellä on paljon useinkaan tule ulos annettavaa, mutta JYTin tuleva se ei useinkaan tule toiminta on yliopistoista ulos yliopistoista. varsin monipuoTaide taas herättää lista. AlkusykJoanna Haapalainen johtaa Jyväskylän tunteita, ja tunteet systä vieraileva ylioppilasteatteria ja ovat paras keino vaikuttaa ihmisiin. Sen takia virolainen ohjaaja tulee ohjaamaan Daniil näyttelee myös koen taiteen tekemisen tärkeäksi vaikuttaHarmsin tekstejä, joissa on anarkistisia Kansannäyttämöllä. miskanavaksi. vivahteita. Marraskuussa meiltä tulee pienoisnäytelmäproduktio Paljaat, joUskon, että henkilökohtainen on ka on jäsentemme kirjoittama ja ohjaama. poliittista. Mikä tahansa teko voiHelmikuussa tulee minun ohjaamani yhteisdaan siis ajatella poliittisena. Itsekin etsin ja työprojekti, jossa jyväskyläläinen kirjailija löydän usein esityksiä katsoessani poliittisia Matti Tulla tekee kuvataideteosten pohjalta tai ainakin kantaaottavia asioita. Mielestäni tekstejä, jotka sitten ohjataan lavalle. Huhtitaide ottaa aina kantaa johonkin. kuussa ensi-iltaan tulee Martin McDonaghin teksti Inishmaanin rampa, jonka ohjaa jäsenemme Kaisa Nissi. Lisäksi näyttelen itse

5.

6.

3.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  11


PIRTA LAAKSONEN, JYVÄSKYLÄN KANSANNÄYTTÄMÖN PUHEENJOHTAJA

1.

Tällä hetkellä vain Kansannäyttämöllä. Aiemmin olen toiminut myös Huoneteatterilla ja Pahnanpohjimmaisissa. Lisäksi laulan Ruamjai-kuorossa ja lauluyhtye Fiorissa. Olen myös Yläkaupungin yön tuottaja ja tiedottaja.

2. 3.

Taiteella on monia tehtäviä, esimerkiksi herättää ajatuksia, viihdyttää ja koskettaa. Se voi olla. Usein teatterissa käsitellään poliittisia asioita. Esimerkiksi Kansannäyttämön Harjun historiaa ja uudistamissuunnitelmia käsitellyt Huojuuko Harju oli hyvinkin konkreettisesti paikallispoliittinen.

ANTTI VIITAMÄKI, KÄSIKIRJOITTAJA, OHJAAJA JA SÄVELTÄJÄ

1.

Tällä hetkellä teen työtä Tanssiteatteri Krampin ja Kuusan Kanavateatterin kanssa. Olen kyllä toiminut useimmissa Jyväskylän harrastajateattereissa.

4. kunnassa. Yhteiskunnallista merkitystä ei kuitenkaan kaikissa esittävän taiteen lajeissa tarvitse olla, esimerkiksi farssissa tai sirkuksessa harvemmin on. Laajimmassa mahdollisessa mielessä kyseenalaistaminen kuitenkin avartaa mieltä ja vapauttaa.

5.

Tässäkin törmätään taas termien määritelmiin. Jos Kirkkopelto määrittelee modernin noin, niin toki Saada ihmiset kyseenalaistaväittämä pitää paikkansa. Vallitsevien maan, etsimään ja pohtimaan olojen ravistelu on hyvä määritelmä ja sekä antaa näkösiltä osin voin oskulmia. En pidä taa väitteen. Mut”julistavasta” ta entä moderniLaajimmassa mahdollisessa teatterista vaan postmoderni ennemminkin ky-jaottelu? Entä mielessä kyseenalaistaminen syvästä. Jos vältmikä on porvariltämättä haluaa lisuuden määritelkuitenkin avartaa mieltä antaa vastauksia mä? Tarkoittaako joihinkin kysyse vallitsevien oloja vapauttaa. myksiin, pitäisi jen ylläpitämistä niitä ainakin pyrvai kapitalismin ja kiä antamaan jollain uudella tavalla. talouden vallan edistämistä? Kyllähän Neuvostoliitossakin kommunistit yritSehän riippuu täysin siitä, mitivät pitää yllä vallitsevaa systeemiä ja ten ”poliittinen” määritellään... olivat siinä mielessä porvarillisia. MutKaikki ihmisten välinen toimintahan on ta mielestäni, minun määriperiaatteessa poliittista. Tunnepitoisistelmäni mukaan modernin taiteen ei ta asioista tulee poliittisia viimeistään, välttämättä tarvitse olla vallitsevia oloja kun niitä yritetään järkiperäistää puravistelevaa. kemalla ne kielelle. Taide voi tosin olla myös elämysten antamista, ei poliittista Itselläni ei ole mitään sovittuna sinällään. ensi vuodelle. Kaikki jututhan voivat olla hyviä, mutta välillä vastaan Ei välttämättä juuri yhteiskuntulee pettymyksiäkin. Ainakin AdAstnallisesti, riittää jos saa vaikuran Doloreksen tunnustusta ja Jännätettua edes yhteen ihmiseen. Usein tällä Kumman Amok-esitystä odotan mielenon tietysti välillisesti yhteiskunnallinen kiinnolla. vaikutus, kun saadaan yksittäisiä ihmisiä pohtimaan asioita. Vain harva teos kuitenkin puhuttaa laajemmin yhteis-

2.

3.

4.

6.

12  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

On tärkeää, että yhteiskunnallisesti vaikuttavaa taidetta tehdään, mutta mielestäni se ei ole ainoa tarkoitus. Taide voi olla myös muulla tavalla koskettavaa.

5. 6.

Kyllä taide yleensä haastaa vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen, mutta modernia taidettakin on monenlaista. Kansannäyttämöltä on tulossa Yksi lensi yli käenpesän -näytelmä Teatteri Miilulle. Lisäksi minua kiinnostaa AdAstran Doloreksen tunnustus, sekä Huoneteatterin Madaamit koska teimme siitä juuri kesällä Kansannäyttämön version.


NESTE OIL

RALLY: Kaupunkitilan rajoituksia ja keskiluokan juhlaa

TAIJA ROIHA

RAISA PYLKKÖ, TANSSITEATTERI KRAMPIN PUHEENJOHTAJA

1.

Toimin puheenjohtajana Tanssiteatteri Krampissa, jossa olen viime vuosina toiminut myös lähinnä puvustajana. Lisäksi olen mukana Jyväskylän Flamencoyhdistyksen esiintyvässä ryhmässä Flamantessa

nalla on yhteiskunnallisia vaikutuksia vaikka niitä ei erityisesti haeta. Joku voi ajatella vaikuttamisen “lobbaamisena” tai kadunvaltauksena tai muuna suorana rakenteisiin vaikuttamisena. Itse näen että yhteiskuntaan voi vaikuttaa myös hienovaraisemmin kuin suorilla protesteilla.

5.

Eikö ole olemassa kolmatta vaihtoehtoa nykyisten rakenteiden tukemisen ja vastustamisen lisäksi? Taide voi myös haastaa yksilön omia ajatusElämysten antaminen ihmisille. malleja eli sitä miksi ihmiset ajattelevat Tämä pätee siis katsojien lisäksi jostakin asiasta automaattisesti tietyllä myös esiintyjiin, joiden voimin harrastatavalla, eikä tällä välttämättä ole tekemisjateatteria tehdään. tä vasemmisto–porvaristo-jaon kanssa. Mielestäni maailma ei muutenkaan selkeSe voi usein olla, mutta ei ole sitä ästi jakaudu vasemmistoon ja oikeistoon aina ja automaattisesti. Taideainakaan kulttuurin suhteen. Esimerkiknimikkeen alle mahtuu kuitenkin aika si vaalikeskusteluja kuunnellessa eroa paljon asioita. ei aina huomaa Esimerkiksi jo– onko muka Yhteiskuntaan voi vaikuttaa ku hömppäkovaikka Paavo media voi kyllä Arhinmäki ollut myös hienovaraisemmin kuin joskus olla myös erityisen innoissatiirista ja oisaan modernista suorilla protesteilla. valtavaa, mutta taiteesta? Eikö ei useinkaan ole Arhiksen tämän sitä eikä edes tavoittele sitä. Vastaus riipväittämän perusteella pitäisi olla intohipuukin paljon siitä, missä menee viihteen moinen modernin taiteen ystävä..? ja taiteen raja. Tanssiteatteri Krampilta on tuSe riippuu siitä, miten yhteislossa pienimuotoinen tanssiteos kunnallinen vaikuttavuus raIlokiveen tammi-helmikuussa. Se pohtii jataan. Mielestäni kaikki kulttuuri on suomalaista kansallisidentiteettiä sekä yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, sillä vaierottelua meidän ja muiden välillä. Flakutukseksi voidaan laskea sekin, että ihmencoyhdistys järjestää myös matinean miset tulevat hyvälle tuulelle. Tällaisella marraskuussa. Itse aion mennä katsohyvinvoinnillisella vaikutuksella on myös maan Veljeni Leijonanmielen Jyväskylän kerrannaisvaikutuksia. Aika vaikeaa olisi kaupunginteatterille. tehdä taidetta, jolla ei ole mitään vaikutusta – silloin sitä pitäisi ehkä tehdä yksin metsässä... Kaikella taiteellisella toimin-

2. 3.

4.

6.

R

allien puolustajat haluavat pitää vuosittaisen MM-rallien osakilpailun Neste Oil Rallyn Jyväskylässä hinnalla millä hyvänsä, perusteenaan sen suuri merkitys kaupungin taloudelle. Rallien tuomat hyödyt kaupungille ja erityisesti sen asukkaille ovat kuitenkin todellisuudessa varsin kyseenalaisia, etenkin suhteutettuna kisojen mukanaan tuomiin haittoihin. Jyväskylä tukee tänäkin vuonna Neste Oil Rallya suoraan yli kahdella ja puolella sadalla tuhannella eurolla. Suhteuttaakseni: vuonna 2012 lautakuntien myöntämät kulttuuritoiminnan avustukset olivat yhteensä 385 650 euroa lähes sadalle projektille tai toimintaryhmälle. Eikä suoraan budjetoitu raha tietenkään ole ainoa tuki, mitä kaupungilta näille kemuille heruu, vaan tapahtumaan virtaa euroja myös välillisesti esimerkiksi Lutakon ja sataman massiivisten investointien kautta. Ralleista koituu taloudellisten kustannusten lisäksi myös inhimillistä kärsimystä. Ylempi keskiluokka bailaa, oksentelee ja urpoilee kuin mikäkin teinilauma. En myöskään totisesti ole ainoa tuntemani nainen, joka on kokenut eniten seksuaalista ahdistelua Jyväskylässä juuri rallien aikaan. Rallit on jälleen kerran yksi mainio esimerkki siitä, kuinka kaupunkitila on vapaata niille, joilla on tarpeeksi rahaa. Rallit rajoittavat myös kaupunkilaisten liikkuvuutta. Esimerkiksi Köhniön, Kypärämäen ja Kortemäen asukkaat tarvitsevat kotiin päästäkseen kulkuluvan, kun taas Paviljongin edustan halki kulkeminen on kielletty kokonaan lähes viikoksi. Täysin oma lukunsa asiassa ovat vielä rallien aiheuttamat saasteet ja melu. Mutta on ralleilla yksi hyväkin puoli. Vuodesta toiseen tapahtuma on innostanut aktivisteja ottamaan kaupunkitilan haltuun ihmisten, ei pääoman ehdoilla. Tänä vuonna Reclaim the Streetsin järjestäjät kehottivat osallistujia edellisvuosia enemmän pelkän rallikriittisyyden sijaan näyttämään, mitä kaikkea julkisella kaupunkitilalla voi tehdä, jos siihen vain annetaan mahdollisuus – ilman rahaa ja kuluttamista. Kaduilla tavataan!

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  13


VAIHTO-

EHTOJA? KEIJO LAKKALA

Historia osoittaa jopa aiempaa myrkyisämpää liikettä. Kapitalismin kriisiytyminen osoittaa yhteiskunnallisten vaihtoehtojen välttämättömyyden. Kapitalismin ylittävän, kohti parempaa suuntautuvan ohjelman muotoilemiseen tarvitsemme kunnollisia käsitteitä.

1

990-luvun alussa Neuvostoliiton romahdettua koettiin historian tulleen loppuunsa. Francis Fukuyaman (1992) kuuluisaksi tekemä hegeliläinen teesi ”historian lopusta” osoittautui pian koko uutta aikakautta leimaavaksi sloganiksi. Sosialismin ja liberalismin välinen ideologinen kamppailu oli päättynyt liberalismin hyväksi ja ihmiskunta oli yhtenäistynyt. Mitään uutta ei ollut enää mahdollista kuvitella. Liberaali kapitalismi oli tullut jäädäkseen. Elettiin, kuten Jürgen Habermas (1987) sanoi, ”uuden yleiskatsauksettomuuden” aikaa. Utopiat menettivät suurina kertomuksina mahdollisuuden suunnata ihmistä kohti uutta todellisuutta. Perinteisen liberaalin utopiakritiikin (ks. Berlin 2001, Popper 1963, 355-363 & Talmon

Eräs niistä on utopia.

1973) rinnalle samaan kuoroon kaikkien lismikritiikin kesannolle ja tuli identiteettien radikaalien, yhteiskuntaa juuriaan myöten moneuden korostamisellaan edistäneeksi uudistavien totaalisten muutosten kritiikkin liberalistista agendaa. yhtyi myös postmoderni vasemmisto (ks. Esimerkiksi Naomi Kleinin (2001, 164esim. Pulkkinen 1996), joka syytti utopioita 165) mukaan ”melko monet niistä vakinaista väkivallasta ja yhden totuuden julistamisesta. virkaa hoitavista radikaaleista, joiden kaiketi Identiteettipolitiikolisi paraikaa pitänyt kaan juuttuneella turmella nuorisoa Postmoderni vasemmisto poliittisella teorisosialistisilla aatteilalla ei ollut enää laan, askartelivatkin syytti utopioita väkivallasta kykyä hahmottaa sen postmodernin kokonaisvaltaisi a havaintonsa parissa, ja yhden totuuden ja totaalisia vaihtojonka mukaan totuus ehtoja vallitsevalle on vain yksi ajatusjulistamisesta. järjestelmälle. Eikä rakennelma muiden se oikeastaan ollut joukossa. Tämän hatarkoituksenakaan. Identiteettipolitiikka kuivainnon vuoksi usea heistä piti älyllisesti kytenkin pahimmillaan jätti kunnollisen kapitaseenalaisen osallistua sellaiseen poliittiseen

14  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA


kiistaan, joka olisi korottanut yhden (siis julkisen) koulutusmallin toisen (yritysvetoisen) mallin yläpuolelle”. Myös David Harveyn mukaan uusliberalistinen ideologia sai kasvualustaa moneutta korostavasta 1960-luvun opiskelijaliikkeestä alkunsa saaneen, ja myöhemmin postmoderniksi ”suurten tarinoiden” epäilemiseksi kasvaneen asenteen vaikutuksesta (Harvey 2008, 72-73). Kaikesta hyvästä huolimatta pelkkään identiteettipolitiikkaan keskittyminen on jo pitkään tehnyt vasemmiston sokeaksi yhteiskuntarakenteen kokonaisjärjestystä koskeville kysymyksille. Jos historia on ohi, miksi pohtia vaihtoehtoja liberaalille kapitalismille? Tämän fukuyamalaisen hengen vallitessa on täysin mahdotonta edes kuvitella puhuttavan sosialismista – saati sitten marxismista.

HISTORIA JATKUU VIELÄ

sikäli oikeaan, että radikaalilta vasemmistolta puuttuu edelleen kyky hahmottaa vaihtoehto kapitalismille. Slavoj Žižekin mukaan historian julistaminen loppuneeksi oli kuitenkin ennenaikaista. Liberaali kapitalismi on kuollut jo kaksi kertaa: ensin vuoden 2001 terroriiskuissa, toisen kerran vuonna 2008 alkaneessa talouskriisissä (Žižek 2009, 20). Historia osoittaa edelleen liikettä, jopa aiempaa myrkyisämpää liikettä. Kapitalismin kriisiytyminen osoittaa välttämättömyyden yhteiskunnallisille vaihtoehdoille. Meillä on oltava kapitalismin ylittävä ohjelma, jonka avulla voimme suuntautua kohti parempaa. Tämän ohjelman muotoilemiseen tarvitsemme kuitenkin kunnollisia käsitteitä. Eräs näistä käsitteistä on mielestäni edelleen niinkin epämuodikas käsite kuin ”utopia”.

Fukuyaman tärkein oppi-isä hänen hege-

liläisyydessään oli Alexandre Kojève. Kojèven mukaan historia on pohjimmiltaan ”univerUUDENLAISTA saalin tunnustuksen ja puhtaan arvovallan VASTAVOIMAA vuoksi käytyjen veristen taistelujen historiaa” (Kojève 2007a, 42). Kaikki sodat ja vallanVaihtoehdottomuuden tuntu on kumoukset ovat vain kamppailuja tunnustukikävä vitsaus. Tällä hetkellä sille kuitensen puolesta. Fukuyamalle reaalisosialismin kin tuntuu olevan jopa järkeviä perusteita. romahtaminen lakkautti mahdollisuuden Vasemmistoliiton meno hallitukseen keväällä transgressioon, rajojen ylittämiseen ja risti2011 pilasi puolueen mahdollisuudet kehitriitaan. Historia on loppunut ainakin siinä tyä aidoksi vastavoimaksi parlamentaarisen merkityksessä että mikään ei enää muutu toijärjestelmän sisällä. Itse olen tehnyt tästä seksi, mitään uutta ei ilmaannu. johtopäätökseni ja irrottautunut puolueesta Tämä on täydellisessä ristiriidassa itseltoistaiseksi kokonaan. En koe vasemmistoleni tärkeän ajattelijan Ernst Blochin filosofilaisuutta identiteettikategoriana tarpeeksi an kanssa, jolle historia on jatkuvasti uuden voimakkaaksi syyksi kuulua puolueeseen. Mi(Novum) ilmaantumista, mutta Kojèvelle ja nulle ei riitä keskinäinen puuhastelu ”vasemFukuyamalle ajatus on itsestään selvää. Erimistolaisiksi” itsensä kokevien keskuudessa. tyisen hyvin uuden kuihtuminen näkyy taiVaadin aidosti vasemmistolaista politiikteen kentällä. Kuten Guy Debord teoksessaan kaa, jotain mikä ei nykyisessä tilanteessa ole Spektaakkelin yhteiskunta (2005, 162) hiemahdollista parlamentaarisen politiikan puitnosti tiivisti: avantgarde ei enää taiteessa ole teissa. Ehkä tulee vielä aika jolloin se jälleen mahdollista, ”[s]en avantgardea on sen oma on mahdollista. Nyt kiinnostavampaa näkökatoaminen” (ks. myös Pyhtilä 2001, 61). Kokulmaa tarjoavat kuitenkin sosiaalisen sfääjève (2007b, 78) kirjoittaa: rin projektit: edes perustuloa sosialistisena Vilkaiskaapa ympärillenne. Kaikki, myös päämääränä ei tule sitoa vasemmistolaisiin maailman kouristukset, osoittaa, että histopuolueisiin. Myös kulttuurinen näkökulma ria on ohi. Nykyään Berliini on täsmälleen saon tärkeä, mutta sitä ei pidä käsittää väämanlainen kuin nuoruuteni latinalaiskortteli. rin. Vasemmistolaisen kulttuurin luominen Poliittisesti ajatellen ei ole vielä efektiikuljemme kohti univistä politiikkaa – Radikaalilta vasemmistolta versaalivaltiota, jonka etenkään jos se jää Marx oli ennustanut, vasemmistolaisten puuttuu edelleen kyky mutta hän oli ammenkeskinäiseksi oikeatanut ajatuksen Napomielisyyden klubiashahmottaa vaihtoehto leonin aikakaudelta. karteluksi. Mutta kun homogeeOlen tyytyväinen kapitalismille. ninen universaalivalsiitä että Jyviva on tio on pystytetty – on pysytellyt suhteelliselvää, että kuljemme sitä kohti – voidaanko se sen etäällä vasemmistolaisesta parlamentaaylittää? Voiko mennä pidemmälle kuin sanoa, risesta politiikasta, vaikka monilla sinnekin että ihminen on jumala? Totta kai on taide, mutsuuntaan kytköksiä on. Jyvivan tärkeimpiä ta miten konkreettisen musiikin ja abstraktin tehtäviä tällä hetkellä on pystyä edistämään maalaustaiteen jälkeen voi vielä sanoa uuden tiettyjä edistyksellisiä, puoluerajat ylittälauseen? viäkin, sosiaalisen tason projekteja. Yksi Kaikki mitä nykyisin tehdään, on Kojèveltällainen projekti on ilman muuta perustulo le vain vanhan toistoa. Mitään radikaalisti – ja sitä Jyvivassa onkin pidetty kiitettävästi uutta ei voi ilmaantua. Historia on loppu. esillä. Tämä analyysin fukuyamalainen muoto osuu

Identiteettipolitiikalla ei pitkälle pötkitä.

VIITTEET: Berlin, Isaiah (2001): Vapaus, ihmisyys ja historia.

Valikoima esseitä. Suom. Timo Soukola. Helsinki: Gaudeamus. Debord, Guy (2005): Spektaakkelin yhteiskunta. Suom. Tommi Uschanov. Helsinki: Summa. Fukuyama, Francis (1992): Historian loppu ja viimeinen ihminen. Suom. Heikki Eskelinen. Juva: WSOY. Harvey, David (2008): Uusliberalismin lyhyt historia. Suom. Kaisa Koskinen. Tampere: Vastapaino. Habermas, Jürgen (1987): ”Uusi yleiskatsauksettomuus”. Suom. Jussi Kotkavirta. Teoksessa Jürgen Habermas, Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981-1985. Toim. Jussi Kotkavirta. Helsinki: Gaudeamus. 190-209. Klein, Naomi (2001): No Logo. Tähtäimessä brändivaltiaat. Suom. Liisa Laaksonen & Maarit Tillman. Helsinki: WSOY. Kojève, Alexandre (2007a): ”Hegel, Marx ja kristinusko”. Suom. Eetu Viren. Teoksessa Alexandre Kojève, Historian loppu. Toim. Tapani Kilpeläinen & Jussi Omaheimo. Helsinki: Tutkijaliitto. 20-57. Kojève, Alexandre (2007b): ”Kojève: ’Filosofit eivät minua kiinnosta, minä etsin viisaita’”. Suom. Tapani Kilpeläinen. Teoksessa Alexandre Kojève, Historian loppu. Toim. Tapani Kilpeläinen & Jussi Omaheimo. Helsinki: Tutkijaliitto. 72-82. Popper, Karl R. (1963): Conjectures and Refutations. The Growth of Scientific Knowledge. London: Routledge & Kegan Paul. Pulkkinen, Tuija (1996): The Postmodern and Political Agency. Helsinki: Department of Philosophy/ University Of Helsinki. Pyhtilä, Marko (2001): Taiteen kritiikki ja kritiikin taide. Länsimaisen kulttuurinihilismin lyhyt oppimäärä. Helsinki: Like. Talmon, J.L. (1973): Totalitaarinen demokratia. Suom. Jaakko Lavanne. Helsinki: Otava. Žižek, Slavoj (2009). Politiikkaa, idiootti! Vastakkainasetteluja Zizekin kanssa. Toim. Kimmo Jylhämö & Hanna Kuusela. Helsinki: Like.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  15


BÉLA

TARR PRIMITIIVISEN ELOKUVAILMAISUN PIONEERI

MATTI LAHDENMÄKI

Vietin kesäkuussa viikon talkoolaisena Sodankylän Midnight Sun Film Festivalilla. Jo 27. kerran järjestettävän festivaalin jokainen päivä alkoi keskustelulla Kitisenrannan koululla. Lauantaiaamun vieraana oli unkarilainen elokuvaohjaaja Béla Tarr.

K

eskustelu alkoi Tarrin henkilökoh”Tämän jälkeen tiesin, että tahdon tehdä taisen elämän käsittelyllä. Hän kerelokuvia, vaikka työskentelin telakalla eikä toi aloittaneensa ajattelun 16-vuoopiskeluun ollut mahdollisuutta.” tiaana. Ammatistaan huolimatta Tarr suhtautuu ”Silloin ymmärsin, että maailma toimii kriittisesti elokuvataiteeseen. epäoikeudenmukaisesti. Päätin että maail”En ole koskaan pitänyt elokuvien katman tulee muuttua.” somisesta. Elokuvia Tarr teki kahenemmän minuun Päätin, että maailman deksanmillimetovat vaikuttaneet risellä kameralla kohtaamani ihmiset. tulee muuttua. elokuvan Unkarin Elokuva on vain peili. romanivähemmisMiksi kiinnostua peitöstä. likuvasta, kun todelli”He raatoivat aamusta iltaan eivätkä siltisuus on edessämme.” kään tulleet toimeen. Kirjoitin epäkohdasta Hän kuitenkin tunnustaa 60-luvun uuden sosialistisen puolueen pääsihteerille János aallon elokuvien vaikutuksen omaan tuotanKádárille ja pyysin, että he saisivat ottaa töitä toonsa. vastaan ulkomailta.” ”60-luku toi mukanaan valtavasti uusia Ohjaaja kertoi tapahtuneen vaikuttaneen elokuvia ja vaikutteita. Erityisesti vuoden häneen syvästi. 1968 tapahtumien vaikutus oli merkittävä.”

16  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

PITKIÄ OTOKSIA ILMAN KÄSIKIRJOITUSTA Béla Tarr kertoi löytävänsä näyttelijät elo-

kuviinsa sattumalta. ”Löydän näyttelijät samoin kuin löydämme puolison tai rakastetun. Yksi tilanne johtaa toiseen.” Hänen mukaansa ohjaaja ei ole kunniallinen, jos hän menee kapakkaan varta vasten etsimään näyttelijöitä. ”Sen sijaan ohjaaja on kunniallinen, jos hän tutustuu ihmiseen ja tämän jälkeen pyytää häntä mukaan elokuvaan. Ei tarvitse etsiä, täytyy huomata.” Hän kiinnittää erityistä huomiota persoonaan näyttelijävalinnoissaan. ”On aivan sama onko kyseessä Tilda Swinton vai satamatyöläinen. Haluan esittää ihmisen arvokkuuden. Tähän verrattuna elokuvan


Lukuisten yritysten ja vuosien odotuksen jälkeen Béla Tarr saatiin vihdoin vieraaksi Sodankylän elokuvajuhlille.

elokuvastani Mihály Vígille ja hän äänitti studiolla CD:n, joka sisälsi tulevan elokuvan musiikin. Musiikkia ei juuri tarvinnut muuttaa, vaikka se sävellettiin paljon ennen kuvauksia.” Tarrin elokuvissa musiikki on kuin yksi pääosan esittäjistä. ”Jos elokuva ei etene, mutta siinä on paljon jännitettä, tätä jännitettä voidaan korostaa musiikin avulla.” Tarrin elokuvissa käytetään ahkerasti pitkiä otoksia. ”Pitkän otoksen aikana syntyy jännitetila, eikä näyttelijä enää pysty näyttelemään. Sanonkin usein näyttelijälle, että älä näyttele vaan elä. Elokuvan teko on helppoa. Täytyy vain luoda tilanne, jossa näyttelijä voi elää ja elokuvan tekijän on kuvattava tilanne.”

tarina on toisarvoinen. Tarina on pysynyt samana Vanhasta testamentista asti ja kaikki vääryydet sekä onnen hetket on jo käsitelty.” Käsikirjoitus ei ole keskeisessä roolissa Tarrin elokuvissa. ”Toki käsikirjoitus on oltava tuottajia ja rahoittajia varten, koska he luulevat hyvän käsikirjoituksen tuottavan jotain laadukasta. Mutta mitä yhteistä on elokuvalla ja paperilla? Ihmiskatsetta ja siihen liittyvää tunnetta ei voi selittää. Jos elokuva voitaisiin selittää sanoin, olisi se paljon helpompaa, nopeampaa ja halvempaa kuin elokuvien tekeminen.” Ohjaaja kertoi näkevänsä elokuvan kokonaisuutena jo aloittaessaan. ”Miksi siis tarvitsisin käsikirjoitusta, pinkkaa mukaan kannettavaksi?” Musiikki sen sijaan on keskeinen osa Tarrin elokuvia. ”Olen hyvin uskollinen ihminen ja siksi olen tehnyt yhteistyötä samojen ihmisten kanssa vuosikymmeniä. Kerroin tulevasta

peruskysymyksiä, jotka ovat läsnä jokaisessa yhteiskunnassa. ”Miten toiveemme ovat epätodellisia. Miten helppoa meille on uskotella asioita. Miten helposti petämme toisemme. Miten helposti teemme rikoksia itseämme ja erityisesti muita kohtaan.” Tarrin viimeisimmät elokuvat ovat vielä alkupään tuotantoakin pelkistetympiä. ”Olen pyrkinyt puhtaaseen elokuvan kieleen, jota primitiivisempää ei voi enää kuvitella. Toivon että viimeinen elokuvani Torinon hevonen (A torinói ló) on päätepiste, jota pidemmälle meneminen on mahdotonta.”

PUOLUE TUHOSI ELOKUVATAITEEN Béla Tarr kertoi myös mielipiteensä unka-

rilaisen elokuvan nykytilasta. ”Kansa valitsi vuonna 2010 oikeiston Unkarin johtoon, minkä seurauksena kahteen vuoteen ei ole juurikaan valmistunut elokuvia. Oikeistopuolue Fidesz päätti, että aikaiKOHTI PUHTAINTA sempi unkarilainen taide on merkityksetöntä, ja että sen tilalle tarvitaan uutta taidetta. ELOKUVAN KIELTÄ Kukaan ei ole kuitenkaan halukas tekemään Béla Tarrin tunnetuin teos on Neuvostopuolueelle mieleistä taidetta. Unkarin elokuliiton jälkeistä Unkaria kuvaava Sátántangó. va-ala on murentunut, vaikka siitä käydään Vuonna 1994 ilmestynyttä elokuvaa kuvatpäivittäistä taistelua.” tiin 120 päivää kahden vuoden aikana. Aihe sai Tarrin ahdistumaan, eikä hän ”Kuvausprosessi oli pitkä, koska monet suostunut puhumaan siitä enempää. kohtaukset oli kuvatElokuvien ohjaatava joko syksyisin misen lopetettuaan Oikeistopuolue Fidesz tai keväisin. RakasBéla Tarr olisi hatimme elokuvan telunnut tuottajaksi, päätti, että aikaisempi kemistä, koska siinä mutta se ei ollut oli jotain pysyvää ja Unkarissa mahdolunkarilainen taide on ikuista.” lista maan poliittisen Sátántangó on tilanteen vuoksi. Sen merkityksetöntä. myös tunnettu pitsijaan hän opettaa kästä kestostaan. elokuvantekijöitä pe”Tiesin että elokuvasta tulee pitkä ja valrustamassaan pienessä kansainvälisessä elotaisa työ ihmisen nykytilasta.” kuvakoulussa. Se on hänen tapansa muuttaa Alkuperäisen suunnitelman mukaan elomaailmaa. kuva olisi ollut kuusituntinen, mutta valmis teos paisui yli seitsentuntiseksi. Ohjaaja kertoi Sátántangón kuvaavan

Béla Tarrin pääteos Sátántangó antaa synkän kuvan Neuvostoliiton jälkeisestä Unkarista. Ohjaajan mukaan Unkarin sosiaaliset ongelmat ovat pysyneet pitkälti samoina talousjärjestelmän muutoksesta huolimatta.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  17


VAPAUS ILMAN VAIHTOEHTOJA

TANELI HÄMÄLÄINEN Miltä kuulostaisi maailma ilman vasemmistoa? Ei hankalia ammattiyhdistysliikkeitä, ei taantunutta mussutusta työläisten oikeuksista, ei ikäviä tasa-arvovaatimuksia vaan markkinoiden rajoittamatonta riemua. Tervetuloa Indonesiaan! Täällä kommunistinen puolue on lailla kielletty eikä vasemmistolaisuus ole vaihtoehto.

T

apaan paikallisia opiskelijoita Trisaktin yliopiston kampuksella. Kysyvät, mikä Indonesiassa on vikana. Ketjut tippuvat ja menen täysin lukkoon. Taloustilastojen valossa kaikki on silkkaa erinomaisuutta, mutta todellisuudessa... Niin, todellisuus ja tilastot eivät aina kulje käsi kädessä. Vielä 1960-luvun alussa Partai Komunasi Indonesia (PKI) oli hallituspuolue. Presidentti Sukarnon hallitus tasapainoitteli islamistien, nationalistien, armeijan ja kommunistien välillä. Yritys oli tuhoon tuomittu. Inflaation noustessa samaa tahtia PKI:n kannatuslukujen kanssa poliittinen korttitalo luhistui. Lokakuun ensimmäisen päivän aamuna 1965 kuusi korkea-arvoista kenraalia löy-

dettiin kaivosta. Armeija syytti veriteosta kautta, mutta perusongelma on edelleen sakommunisteja valtaan nousseen kenraali ma. Kommunismi on kommunismia, vaikka Suharton johdolla, vaikka teon takana olivat voissa paistaisi. armeijan rakoilevat Syyskuun viirivit. Oliko iskun meisen päivän tatakana sitten itse pahtumat ajoivat Kommunismi on Suharto vai käyttikö maan kaaokseen. hän tilanteen hyväkArmeija aloitti komkommunismia, vaikka seen? Ken tietää. Ykmunistien vastaisen si asia on kuitenkin vihakampanjan, joka voissa paistaisi. varmaa: PKI:llä ei johti täysimittaiseen ollut syyskuun viiteurastukseen. Erimeisen päivän tapahtumiin osaa eikä arpaa. puraisten arvioiden mukaan vuoteen 1968 Palataanpa kampukselle. Pohdin, miten mennessä poliittisissa noitavainoissa kuoli selittää vasemmistolainen vaihtoehto ihmi300 000 – 1 000 000 PKI:n jäsentä ja opposille, joille vasemmistolaisuus ei ole vaihtoehsition edustajaa. CIA:n raportti kuvaa väkito. Koetan protektionismin ja nationalismin valtaisuuksia seuraavasti: ”Mitä kuolleiden

18  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA


S

lukumäärään tulee, PKI:n vastainen vekoulutukseen ja terveydenhuolto oli unirilöyly Indonesiassa on yksi 1900-luvun versaalia. Suharton jälkeinen politiikka pahimmista massamurhista.” jatkoi siitä, mihin kenraali ja tämän apuna Vuonna 1965 PKI oli maailman koltoimineet amerikkalaiset ekonomistit jäimanneksi suurin vät. Diktaattori kommunistinen korvattiin markpuolue. Vuotta kinoilla ja ihmiset Armeija aloitti kommunistien myöhemmin se saivat vapauden oli kadonnut pomaksaa peruspalvastaisen vihakampanjan, liittiselta kartalta. veluista. Kahden vuoden Kapitalismi joka johti täysimittaiseen kuluttua satojatuilman vastavoihansia ihmisiä oli maa johtaa kasteurastukseen. teurastettu ja Suvaviin tuloeroiharto hallitsi sekä hin, omistuksen maan politiikkaa keskittymiseen että armeijaa. Loppu on historiaa. ja epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan. KesKoetan selittää opiskelijoille tapahtämätön yhteiskuntarakenne johtaa kontumia, jotka johtivat vallitsevaan ideolofliktien kierteeseen ja itseään toistavat giaan. Kiusallisia totuuksia, jotka eivät konfliktit demokraattisen järjestelmän istu itsenäisyysnarratiiviin. Syvästi uskonrappioon. Konsensus ilman vaihtoehtonollisessa maassa ei voi suoraan syyttää ja passivoi politiikan. Lopulta konfliktit valtauskontoa poliittisesta apartheidista. kärjistyvät jatkuvaksi muutokseksi, joka Tuhannet ihmiset kuolivat, koska Suharto ylläpitää muuttumatonta järjestelmää. oli paha, eivät siksi että he olivat kommuLaskun maksavat duunarit ja kaikkein nisteja. köyhimmät. Kun Suharto lopulta luopui vallasta Teen jotain itselleni ennenkuuluma1998 opiskelijaliikkeen aloittaman kantonta: kehotan opiskelijoita ratkaisemaan sannousun vauhdittamana, odotukset omat ongelmansa. Eivät ole tyytyväisiä olivat kovat. Pettymys seurasi vasta vuosia vastaukseeni. Kerron, ettei oikeudenmumyöhemmin. Suharto lähti, mutta rakenkaiseen maailmaan johda oikopolkuja. teet jäivät. Vapauden hintana oli vasemSelitän, että muutos vaatii tarpeen, tilaimistolaisista arvoista siivottu oligarkia. suuden ja vaihtoehdon. Tarvetta on ja tiKun kysyn ihmisiltä, mihin suunlaisuus tulee väistämättä. Enää vaihtoehto taan Indonesia on matkalla, moni kaipuuttuu. paa Suhartoa. Köyhillä oli mahdollisuus

Toukokuussa 1998 Suharton joukot surmasivat neljä Trisaktin yliopiston opiskelijaa, mikä laukaisi vallankumouksen. Yliopiston seinällä muistetaan uhreja.

EI

PIDÄ

OLETTAA,

EI VAATIA

T

JUKKA RUOKANEN

ykkääks vai et sä tykkää? Eiks sul oo mitää mielipidettä? Vai etkö sä yhtään välitä? Oi autuutta, kun taas saa kohdata tän luovan tilanteen, joss’ kysytään, mitä mä oon mieltä asiasta x tai y. Mistä sitä raapis kokoon sen verran yritystä, että sais äänteen tai kaksi syljettyä ulos suustaan. En tajuu, miks nää tyypit olettaa, että mun päätäni pitäis vaivata näilläki jutuilla. Siellä kieli huulia lipoen vaan odotellaan herkun valuvan tarjolle. Niin ku mä olisin niin tyhmä, että jäisin vastaan kaikkien urpojen kysymyksiin. On kiire ja parempaaki tekemistä. Ennen muuta täytyy ymmärtää nykyopiskelijan elämän realiteetit. Niche building ei ole mikään itsensä toteuttava prosessi. Se vaatii aktiivista panostusta. On rakennettava merkitykset, tavoitteet ja verkostot. Vaikka paljon ympäristötekijöitä joudutaankin ottamaan annettuina, on määrätietoisen identiteetin muokkaamisen kautta lopulta mahdollista löytää ja sisustaa sellainen kolo, jossa sätkyttely tuntuu mielekkäältä. Tämä on sitä elämänprojektiajattelua. Sen toteuttaminen vaatii kuitenkin aikaa ja vaivaa, ei sitä kukaan tule vastikkeetta valmiina lahjoittamaan. Joten palataampa alkuperäiseen dilemmaan: ”Miksi v***u sä edelleen jankaat mulle noita kysymyksiä?!” Nyt ihan näin toverillisuutta tuntevana opiskelijana heitän tässä ilmaan, että josko antaisimme opiskelijakollegoille viimein hieman rauhan aikaa. Ymmärrämmehän me toki, että nykyisessä yliopistossa opiskelu- ja työelämäympäristöuhkiin varautuminen kokonaisvaltaisen elämänhallinnan suunnittelun keinoin vie ihmisistä kaikki liikenevät prenkut ja mehut. Ei siis pidä vaatia, että opiskelijat vastaisivat kysymyksiin, joiden telos ei liity Projektiin. Ei pidä olettaa, että miettisimme muita vaihtoehtoja, toisenlaista olemista.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  19


V

E

A

A J I L E OPISK

K

A

P

M

P

A

L

I

s en merkity Kasvatuks e ill m lis tietokapita

12 0 2 Y S K SY pistot ovat Miksi ylio poliittisia?

Eva R aivio

ma n lannista Korruptio ia Kroat nen jukka Huttu

Mar Taija Roiha

2 4

Esko Harni

voi Yrittäjyys työväen vapauttaa o Pulkka

Ville-Veikk

taidetta Esittävää a & politiikka

uttunen Marjukka H

Rally: Neste Oil ksia tilan rajoitu Kaupunki hlaa ju an ok ja keskilu

Taija Roiha

ja?

Vaihtoehto

6 9 10

Keijo Lakka

la

13 14

en Primitiivis Béla Tarr: ioneeri p n su ai elokuvailm nmäki

Matti Lahde

an va

ihtoehtoja

Vapaus ilm

Taneli Häm

äläinen atia

etta, ei va

Ei pidä ol

kanen Jukka Ruo

16 18 19

Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto Jyviva on opiskelijaryhmä, joka kamppailee tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen yhteiskunnan puolesta. Toimintamme ei rajoitu ylioppilaskunnan sisälle vaan harrastamme kansalaistoimintaa kaikkialla kaupunkitilassa muiden vasemmisto- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Jyviva ei ole sitoutunut puolueisiin tai ryhmäkuriin, vaan pyrimme toimimaan ja oppimaan yhdessä. Sekä yliopisto että opiskelijoiden asema ovat murroksessa. Pakottaminen lainanottoon, opinto-oikeuksien ja -aikojen rajaaminen sekä vallan keskittyminen korkeakoulujen johdolle kaventavat opiskelijoiden autonomiaa ja mahdollisuuksia osallistua tasaveroisina jäseninä yliopistoyhteisöön. Tehokkuusvaatimukset ja ohjauksen puute näkyvät kasvavina mielenterveysongelmina, levon ja vapaa-ajan vähenemisenä ja pakkona tehdä töitä. Opiskelijat Jyväskylässä ovatkin valtava halpatyövoimareservi, jota on helppo kyykyttää.

jyviva.wordpress.com

Monet opiskelijoita koskettavat kysymykset ovat luonteeltaan poliittisia ja haluamme tarjota niihin vahvan vihervasemmistolaisen vaihtoehdon. Tavoitteenamme on estää opintotuen lainamuotoistaminen ja opintomaksujen leviäminen. Haluamme edistää perustuloa, tiedon ja tutkimuksen vapautta, yhdenvertaisuutta, kehitysyhteistyötä, ekologista ja solidaarista kulutusta, elävää kaupunkikulttuuria, pyöräteitä sekä edullisempaa ja toimivampaa julkista liikennettä. Valtakunnallisesti edistämme näitä tavoitteita Vasemmisto-opiskelijoissa, joka kokoaa yhteen eri kaupunkien vasemmistolaiset opiskelijajärjestöt ja ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Tule mukaan oppimaan ja luomaan uutta, innovatiivista ja elämänläheistä opiskelijapolitiikkaa, keskustelemaan ja tanssimaan! Kaikki tapahtumamme ovat avoimia ja mukaan voit tulla koska vain!

Kamppaileva opiskelija 2012  

Jyväskylän yliopiston vihreän vasemmiston lehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you