Page 1

PISTON O I L Y N Ä L EHTI L N O JYVÄSKY T S I VASEMM VIHREÄN

iikkaan 4 t li o p ja li e k datus opis innästä 6 d h e ik Lyhyt joh li in Turk 0 Kertomus piminen 1 p o n e in Autonom

2013

tuskaa 14 a t is ll ii m Ruu err y! 18 K , ä r ö y p n Kärr y starina 23 u a k k a r ä Punavihre


K AM P PA I L E VA

OPISKELIJA 3

Tervetuloa kamppailemaan! Jyvivalaiset

Lyhyt johdatus opiskelijapolitiikkaan Iiris Hosia & Marjukka Huttunen

Inka Mantere

Liha on murhaa Taija Roiha

Esko Harni & Mikko Valtonen

4

6

Kertomus Turkin liikehdinnästä

Autonominen oppiminen yritysyliopistossa

SYKSY 2013

9

10 Feministinen manifesti Arno Aranko

13

Humpuukiemansipaatiota ja ruumiillista tuskaa kolmiyhteyden kanssa Antti Seppänen & Markus Marttunen

14 Kärrynpyörä, Kerry! Jukka Ruokanen

Olemassaolon rauhoittaminen Keijo Lakkala

22 Punavihreä rakkaustarina

Kannen kuva: Sirpa Varis Taitto: Pasi Ikonen

2  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

18

23


TERVETULOA KAMPPAILEMAAN! JYVIVALAISET

K

ädessäsi on järjestyksessään kolmas Kamppaileva opiskelija. Sen ovat luoneet Jyväskylän yliopiston vihreän vasemmiston toimijat. Siitä on siis muodostumassa nelivuotiaan Jyvivan toiminnassa yksi pysyvimmistä vuosittaisista perinteistä. Perinteen lisäksi tämä hengentuote voi olla monelle konkreettisin osoitus toiminnastamme opiskelijapolitiikan liepeillä ja joskus keskiössäkin. Siksi toivommekin, että käytät hetken siihen tutustumiseen, ja että lukemisen jälkeen sinulla kenties on joitakin uusia ajatuksia siitä, mitä yliopistolla tapahtuu, ja millaista toimintaa opiskeluajan puitteissa voi harjoittaa. Jyvivan toiminta ei kuitenkaan rajoitu tähän lehteen. Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto on opiskelijaryhmä, joka kamppailee tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen yhteiskunnan ja opiskelijaelämän puolesta. Samalla Jyviva on edustajistoryhmä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, jonka toiminnasta Iiris Hosia ja Marjukka Huttunen kertovat lisää tässä lehdessä. Edustajistossa toimimisen lisäksi harrastamme kansalaistoimintaa kaikkialla kaupunkitilassa muiden vasemmisto- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Jyviva ei ole sitoutunut puolueisiin tai ryhmäkuriin, vaan pyrimme toimimaan ja oppimaan yhdessä. Tavoitteenamme on, että entistä useampi opiskelija kiinnostuisi opiskelijoita ja yliopistoa koskevista tapahtumista ja ottaisi kan-

taa niihin. Tämän ei tarvitse tarkoittaa tai osallistumalla opiskelijapolitiikkaan pelkkää sitoutumista opiskelija- tai puo- ja järjestötoimintaan ja vaikuttamalla luepolitiikkaan. Jyviva haluaa kuitenkin siten ympäristöönsä. Luovasta toiminolla tarjoamassa vihervasemmistolaisen nasta hyvänä esimerkkinä on Antti vaihtoehdon ja kriittisen keskustelufoo- Seppäsen ja Markus Marttusen kuvarumin siellä, missä on mahdollista olla reportaasi “Humpuukiemansipaatiota vaikuttamassa ylioppilasliikettä ja kou- ja ruumiillista tuskaa kolmiyhteyden lutuspolitiikkaa koskeviin päätöksiin. kanssa” tässä lehdessä, sekä tietysti siiMitä vihen liittyvä video. hervasemmisTehokkuusvaatiJyviva on opiskelijaryhmä, tolainen vaihmukset ja ohjauksen toehto sitten puute näkyvät kasvajoka kamppailee tasa-arvoisen, sisällöllisesti vina mielenterveysvoi tarkoitongelmina, levon ja ekologisen ja demokraattisen yhtaa? Se liittyy vapaa-ajan vähenemiteiskunnan ja kysymyksiin senä ja pakkona tehdä tiedon vatöitä taukoamatta. opiskelijaelämän puolesta. paudesta ja Opiskelijat näyttäytysivistyksestä vät vain resursseina, sekä koulutuksen tasa-arvoisuudesta. joita voi liikutella mielivaltaisesti ja Pakottaminen lainanottoon, opinto- joilta voi vaatia mahdottomia. Tämä ei oikeuksien ja -aikojen rajaaminen sekä voi olla suuntamme. Ei ole akateemista vallan keskittyminen korkeakoulujen yhteisöä ilman autonomista opiskelijaa! johdolle kaventavat opiskelijoiden autoTavoitteenamme on estää opintonomiaa ja mahdollisuuksia osallistua ta- tuen lainamuotoistaminen ja opintosaveroisina jäseninä yliopistoyhteisöön. maksut. Haluamme edistää perustuloa, Yliopiston ja oppimisen muuttuvasta lo- tiedon ja tutkimuksen vapautta ja avoigiikasta voit lukea lisää Esko Harnin ja muutta, yhdenvertaisuutta, kehitysMikko Valtosen tekstistä “Autonominen yhteistyötä, ekologista ja solidaarista oppiminen yritysyliopistossa”. kulutusta, elävää kaupunkikulttuuria, Yhtenä tavoitteenamme on, että pyöräteitä sekä edullisempaa ja toimiopiskelu on mahdollista järjestää ja vampaa julkista liikennettä. rahoittaa niin omaehtoisesti ja jousJos nämä yllämainitut asiat tuntuvat tavasti, että opiskeluaikana on myös tärkeiltä, on Jyviva lähempänä sinua mahdollista toteuttaa itseään, harrastaa kuin luuletkaan. Kiinnostavia ja vaihtoja opiskella aidosti elämää varten eikä ehtoisia lukuhetkiä! ulkoa opetellen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi luovan toiminnan puitteissa

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  3


LYHYT JOHDATUS

OPISKELIJA-

POLITIIKKAAN IIRIS HOSIA MARJUKKA HUTTUNEN YLIOPISTO JA YLIOPPILASKUNTA – WHAT?

K

un sinut hyväksytään opiskelijaksi yliopistoon, täytyy sinun Suomen lain mukaan liittyä myös ylioppilaskuntaan (Jyväskylässä JYY), joka on siis eri organisaatio kuin yliopisto (JYU). Tästä konkreettisin esimerkki on opiskelijakorttisi, sekä jäsenmaksu, jonka maksat ylioppilaskunnalle. Jäsenmaksun myötä sekä ylioppilaskunnan toteuttama edunvalvonta että YTHS:n terveydenhoitopalvelut ovat käytössäsi. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY on opiskelijoiden etu- ja palvelujärjestö, jonka jäseniä ovat kaikki perustutkinto-opiskelijat sekä jäsenmaksun maksaneet jatko-opiskelijat. Edunvalvonta tarkoittaa esimerkiksi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisihteerin palveluita asumiseen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä, sekä koulutuspoliittisissa kysymyksissä toimimista opiskelijoiden äänitorvena yliopiston suuntaan. Lisäksi ylioppilaskunnassa pyörii aktiivista kulttuuritoimintaa, kuten jokaviikkoiset elokuvat Kampus Kinossa.

OPISKELIJAN ETU? Yleisen ”opiskelijan edun” määrit-

täminen on aina politiikan teon kohteena. Toisin sanoen, mitään yleistä opiskelijan etua ei ole olemassa – päätökset ovat aina jonkin eturyhmän ja sen intressien ajamia, vaikka ne usein saattavat näyttäytyä sitoutumattomina. Näiden asioiden luonteen havaitseminen vaatii poliittista lukutaitoa. Opiskeluaika nähdään usein jonkinlaisena välitilana, jonka jälkeen alkaa ”oikea elämä”, jossa voi tehdä ”oikeaa politiikkaa”. Opiskeluaikakin on kuitenkin elämää, ja vieläpä sellaista, johon voi yhteiskunnallisella toiminnalla vaikuttaa. Opiskelijapolitiikalla on vaikutettu esimerkiksi suuriin korkeakoulupoliittisiin ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin, mm. opintotukea koskeviin kysymyksiin. Kaikki ylioppilaskunnan toiminta ei ole silkkaa politiikkaa, mutta sen piirissä vaikutetaan myös todellisiin opiskelijoita koskeviin päätöksiin yliopistossa, kunnissa ja valtakunnan tasolla. Moni opiskelijapolitiikassa käsiteltävä asia saattaa näyttää pilkunviilaamiselta. On kuitenkin merkittävää,

4  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

sanotaanko jonkin opiskelijajärjestön kannanotossa esimerkiksi tukeeko se opintotuen lainapainotteisuutta vai ei. Juuri tällaiset kannanotot opiskelijaliikkeen nimissä ovat olleet vaikuttamassa korkeakoulupoliittisiin päätöksiin.

JYY OPISKELIJAPOLITIIKAN AREENANA JYYssä rutiineja pyörittävät pal-

katut työntekijät eli sihteerit, mutta sen korkein päättävä elin on 41-henkinen edustajisto. Edustajisto valitaan kahden vuoden välein vaaleissa, joissa saavat äänestää ja olla ehdolla kaikki JYYn jäsenet. Ehdokkaat voivat olla ehdolla yksinään tai muodostaa keskenään vaaliliittoja (esim. Jyviva), jotka puolestaan voivat muodostaa keskenään vaalirenkaita. Vaalitapa on suhteellinen. Vaaliliitoissa äänet lasketaan niin kuin puolueiden (tai näiden muodostamien vaaliliittojen) äänet valtiollisissa vaaleissa, eli eniten ääniä saaneen vertausluku on koko listan äänimäärä, toiseksi eniten ääniä saaneen puolet siitä ja niin edelleen.


Jyvivalaisia telttailemassa kampuksella vappuna 2013.

Edustajisto valitsee aina vuodeksi kerrallaan JYYn hallituksen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jotkut edustajistoryhmät muodostavat keskenään neuvotellen hallituksen, jonka takana on suurin osa edustajiston äänimäärästä. Hallitus on ns. työhallitus, joka toteuttaa edustajiston päätöksiä ja ottaa kantaa ylioppilaskunnan nimissä. Jotkut ryhmät jäävät oppositioon, mutta ne voivat vaikuttaa JYYn toimintaan edustajistossa äänestämällä ja tekemällä aloitteita, koska hallituksen on toimittava edustajiston päätösten mukaan. Edustajistoaloitteita voi tehdä kuka tahansa JYYn jäsen, mutta vain edustajiston jäsenet saavat äänestää,

Mitään yleistä opiskelijan etua ei ole olemassa – päätökset ovat aina jonkin eturyhmän ja sen intressien ajamia, vaikka ne usein saattavat näyttäytyä sitoutumattomina.

Vuonna 2015 remonttiin menevästä Ilokivestä löytyy ravintola- ja kulttuuritilojen lisäksi ylioppilaskunnan sihteeristön työhuoneet. Myös JYYn edustajiston kokoukset pidetään usein yläkerran ruokalassa.

lähetetäänkö ne “toimenpiteitä varten” (eli hyväksytään) vai “tiedoksi” (eli hylätään).

“SITTARIT” JA POLITIIKKA Edustajistossa on tällä hetkellä

sekä avoimen poliittisia (laidasta laitaan) että ainejärjestöpohjaisia, ns. ”sitoutumattomia” ryhmiä. Sitoutumattomat ryhmät ovat usein niitä, jotka sanovat ajavansa aiemmin mainittua yleistä “opiskelijan etua”. Ongelmana on poliittisen lukutaidon puute. Tällöin päätösten poliittisuus piiloutuu, koska ”opiskelijan etua” ei ole olemassa – opiskelijoilla on omia, erilaisia intressejä sekä opiskeluajan että oman ja yhteiskunnan tulevaisuuden suhteen. Ainejärjestöpohjaisten ryhmien kannan perustana lienee ajatus siitä, että saman pääaineen jakavilla on samanlaiset arvomaailmat – ja tämä on luonnollisesti kyseenalaista. Kuvittelepa vaikka yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan oma edustajistoryhmä – olisiko se arvomaailmaltaan homogeeninen ryhmä, joka ajaisi yleistä yhteiskuntatieteilijöi-

den etua? Edustajistossa tämä näkyy siinä, että ainejärjestöryhmien käyttäytyminen ja kannat ovat usein arvaamattomia – opiskelijapoliittiset kysymykset kun eivät yleensä keskity vain yksittäisten oppiaineiden etujen ajamiseen vaan laajempiin kysymyksiin. Opiskelijapolitiikka ei kuitenkaan ole pelkästään edustajiston tasolla tapahtuvaa suunnan hakemista. Myös kaikille avoimissa valiokunnissa, harraste- ja ainejärjestöissä sekä hallinnon opiskelijaedustajana yliopiston eri elimissä voi olla vaikuttamassa kysymyksenasetteluihin ja keskusteluun, tuoda tärkeiden asioiden poliittisuutta esille.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  5


KERTOMUS

TURKIN LIIKEHDINNÄSTÄ

KATKELMIA KOKEMUKSISTA PAIKAN PÄÄLLÄ JA HAJALAJITELMA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

INKA MANTERE

K

eittiön pyödällä on keltainen työmaakypärä. Sen sisälle asetetut kumihanskat ovat kaasupommeja varten: ”Juuri laskeutunut pommi on kuuma, mutta tarpeeksi nopeasti toimien sen voi vielä viskata takaisin kohti poliisia. Niskaa pitää muistaa suojata halvaantumisen estämiseksi.” Kypärän vieressä lojuu kaukosäädin. Mellakoiden alkaessa täysimittaisesti Turkin CNN näytti koko yön pingviinidokumentteja. ”Anteeksi tämä sotku. En ole ehtinyt siivota viime päivinä – minun täytyi kapinoida.” Jätin Istanbulin kolmas päivä heinäkuuta. Edelliset viikot olivat – ainakin päällisin puolin ja suhteessa aikasempaan – olleet rauhallisia, eikä kaupunki enää ollut suunnattomassa massaprotestien ja poliisiväkivallan ristipaineessa. Sen sijaan ilmoilla oli väsymystä, vihaa, jonka purkautuminen tuntui

olevan jo fyysisesti liian raskasta useimmille mielenosoituksiin osallistuneille. Aktivistit kertoivat jääneensä kotiin nukkumaan viikkojen taistelun jälkeen, ja levon jälkeen lähes käsinkosketeltava politisoituneisuuden aste oli yhä vailla ottajaa. Ihmiset eivät aikaisemmin olleet

kohdanneet – ehkä odottaneetkaan – mitään tämänkaltaista. Konkreettisia merkkejä yhteiskunnan tilasta (käytän tarkoituksellisesti neutraalia ilmausta ilman keinotekoisia predikaatteja) oli nähtävillä jo ennen varsinaista liikehdintää: jokaisella mielenilmauksella, koosta ja aiheesta riippumatta, oli aina vastassaan ylivoimainen mellakkapoliisi, minkä lisäksi pääministeri Erdoganin johtama politiikka oli jo vuosikymmenen ajan kaventanut kansalaisten vapautta. Turkkilaista pääomaa oli yk-

6  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

sityistetty monisyisin seurauksin ulkomaille, mikä oli nostanut niin kansallisuusaatetta kuin myös länsimaailmaa ihannoivia asenteita. Samalla kansalaiset olivat joutuneet nousevien uskonnollisesti värittyneiden poliittisten uudistusten kohteiksi. Arkipäivään ulottuvat rajoitukset, joista esimerkkeinä mainittakoon sananvapausongelmien lisäksi tiukentunut alkoholilainsäädäntö sekä abortin kieltämiseen tähdännyt keskustelu, olivat myös lisääntyneet voimakkaasti. Keskusta-alueelle ajaminen on miltei mahdotonta: tiet on suljettu käsinrakennetuilla barrikadeilla ja tuhannet ihmiset liikkuvat kaduilla lähes ympäri vuorokauden. Graffitien määrä on uskomaton – vain taivas on entisensä – ja osansa ovat saaneet myös ylikansallisten liikkeiden sekä pankkien ikkunat.* Baareissa DJ:n juonnot ovat häikäi-


Tuhannet ihmiset vaelsivat keskustassa kesäkuun ensimmäisen viikonlopun mellakoiden jälkeen. Osa kiipesi kerrostalojen katoille, joista seuraavana aamuna roikkui valtavia hallituksen vastaisia banderolleja.

lettömän poliittisia, eikä yötä häiritse edes aktivistin kännykkään saapunut yllättävä kehoitus saapua poliisilaitokselle ”kutsuntoihin”. Tämä vähintään näennäinen valtatyhjiö on kuitenkin väliaikainen. Tilanteen eskaloituminen oli siis jossain määrin odotettavaa. Ajallisesti se kuitenkin käynnistyi hyvin arvaamattomasti ja lopulta vähämerkityksellisin syin, jotka jälkikäteen ovat saaneet suuren symbolisen arvon. Kaikki alkoi ostoskeskusta vastustavien ympäristöaktivistien saadessa osakseen kyynelkaasua keskustan Gezi-puistossa, jonka menneisyys on myös poliittinen. Islamilaisen Ottomaanien valtakunnan aikaan 1800-luvun alkupuolella rakennettiin sinne Topçu Kislasi -niminen armeijan tukikohta, joka purettiin 1940-luvulla Kemal Atatürkin johtaman sekularisaatioprosessin aikana. Nyt puistoon suunnitellun ostoskeskuksen oli tarkoitus näyttää Topçu Kislasilta – aivan kuten nykyinen hallitus haluaa Turkin muistuttavan entistä uskonnollista valtakuntaa. Tuhannet väkivaltaan kyllästyneet

Ihmiset kerääntyivät Taksimin aukiolle vastustaakseen ostoskeskuksen rakentamista. Pian tämän jälkeen poliisi avasi kaasun kohti ihmisiä.

ihmiset kerääntyvät viereiselle Taksimin aukiolle. Mielenilmaus on rauhallinen: ihmiset istuvat maassa sekä paikallisen tavan mukaan vislaavat ja taputtavat voimakkaasti. Paikalla on myös tavallista enemmän toimittajia, jotka ovat selvästi varustautuneet virkavallan mahdolliseen iskuun. Noin vartin kuluttua protestin alkamisesta poliisi katsoo sananvapauden täyttyneen riittävästi, ja ihmisiin kohdistetaan valtavin paloletkuin kyynelkaasua, joka saa koko aukion näkyvyyden katoamaan ja mielenosoittajat juoksemaan sekasortoisesti useisiin suuntiin. Ympyrämuodostelmassa ollut mielenilmaus on saarrettu ainakin kahdesta suunnasta, mikä tekee alueelta poistumisen vaikeaksi puhumattakaan siitä silmittömästä kivusta, jota paikalla olleet joutuvat kohtaamaan. Viikkoja kestäneet mainingit se-

koittivat Turkin yhteiskunnallisen elämän totaalisesti. Ulkomaisen median keskittyessä Istanbuliin käyttäytyi poliisi aggressiivisemmin muissa kaupungeissa, eivätkä rauhaan jääneet edes

kodit tai sairaalat. Samalla Erdoganin kannatus on pysynyt korkealla ja vaaleissa hän saisi todennäköisesti yli 50 prosentin kannatuksen, vaikka samalla häntä pidetään yhä laajemmin autoritaarisena poliitikkona. Ympäri maailmaa kuitenkin muistutellaan kipeästi hänen nostaneen Turkin talouden aivan uudelle tasolle ja myös suomalaista mediakeskustelua seuratessa pystyi näkemään, kuinka käsittämättömiin asioihin tilanteessa kiinnitettiin huomiota. Gezi-puiston lopullisen tyhjentämisen jälkeen meininki on ankea: poliisi huutelee jo kaukaa kiertämään alueen huolellisesti. Aukiolla sen sijaan on noin viiden hengen orastava mielenilmaus. Keskipäivän auringon liekehtiessä he seisovat äänettä, eteenpäin tuijottaen. Duran adam – standing man – on saanut alkunsa eilen, kun eräs kaupunkilainen seisahtui aukiolle kahdeksaksi tunniksi inspiroiden näin muutkin osoittamaan mieltään keinoin, johon väkivallalla on lähes mahdoton vastata. No, seisahdumme sitten mekin. Lähes viiden tunnin jälkeen taakse on ilmestynyt hiljaa satoja ihmisiä.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  7


Lähes kaikki keskustan pankkiautomaatit oli tuhottu, minkä lisäksi pankkien seinät oli maalattu täyteen graffiteja.

Istanbulissa kohtaamani avuttomuuden tunne sai hiljaiseksi: maailma on täynnä kärsimystä, sen näkeminen saa olon epätoivoiseksi, sen näyttäminen on aina priorisointia ja epäarvoistamista. Oman käsityskyvyn rajojen tullessa vastaan näyttäytyy sota myös paikan päällä välttämättömyydeltä. Fyysisen kärsimyksen tuottaminen on univormuissa helpompaa, television kautta maailman voi todellakin vaihtaa nappia painamalla, hallitsemattomuuden tunne on peitettävissä ihmiskunnan nerokkaimpien keksintöjen taakse. Todellisuuden rinnalla on meillä mieli, jonka suhde maailman on jossain minän ja toisen välissä. Unohtaaksemme maailman meidän on rikottava tämä suhde, kadotettava inhimillinen ymmärrys lajitovereitamme kohtaan. Kadotus näyttäytyy joko aktiivisena tai passiivisena. Passiivinen unohdus sulkee silmänsä sodan edessä, se lohduttautuu pienuuteensa ja pesiytyy myös intohimon kukissa. Aktiivinen vastarinta maailman edessä voi muotoutua monin tavoin – näistä tuhoisin juuri inhimillisen elämän kannalta on

Lukuisten monikansallisten liikkeiden ikkunoita oli rikottu ja seinät oli piirretty täyteen graffiteja. Hallitus on viime vuosien aikana yksityistänyt yhä enemmän turkkilaisia yrityksiä ulkomaille.

rasismi. Se kieltäytyy näkemästä inhimillisen – eläimellisen – kyvyn tuntea, ajatella, haluta ja pelätä. Se ei näe maailmassa mahdollisuuksia kehittyä, tehdä yhteistyötä, eikä se halua nähdä historiallisten faktojen taakse. Se nojautuu taloudelliseen tutkimukseen, kansallisiin arvoihin ja haluttomuuteen kohdata epävarmuutta kulttuuristen maailmankuvien limittyessä ennalta-arvaamattomin tavoin. ”Kaiken pystyy oppimaan kymmenessä minuutissa.” Sodankäynnin taito alkaa yhtäkkiä tuntua lastenleikiltä ja lankun kolahtaessa kypärääni barrikadeja puuhastellessa totean suojaukseni toimivan. Ihmisten järjestäytyessä satojen metrien jonoihin tavarankuljetusta varten ja taksikuskien uhratessa autonsa tuntuu solidaarisuuden määrä ylittävän inhimillisen kapasiteetin. Kumiluodeista lähtevät laukauksen äänet saavat silti pakenemaan. Ihmiset Turkissa ovat samanlaisia

kuin perheeni ja ystäväni. Mietin, mitä olisin itse voinut tehdä heidän puolestaan, ja samaa minulta kysyivät lukuisat

8  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

muut silloin Suomessa olleet ihmiset. Mitä teemme niille ihmisille, jotka pakenevat sodista, joista ei enää mainita sanallakaan missään? Emme voi sulkea silmiämme niiltä voimilta, joiden pyrkimyksenä on eristää lintukotomme todellisuudelta. Onhan vallankäyttö yksinkertaisempaa maailmassa, jonka ulottuvuudet on karsittu hyvinvoinnin nimissä kohtaamaan vain teknisiä kysymyksiä. Siellä empatia on kuollut. *Videomateriaalin mukaan myös poliisi oli osallistunut talkoisiin yleisen räjähdyksen puolesta. Toisaalta kaikki myös siivottiin hyvin nopeasti, toisin kuin esimerkiksi Kreikassa.


LIHA ON MURHAA TAIJA ROIHA

K

uluneen edustajistokauden aikana JYYn edustajistossa käytiin lukuisia kasvisruokakeskusteluja. Äänestimme esimerkiksi siitä, pitäisikö Ilokivessä yhtenä päivänä kerran vuodessa tarjoilla ravintolassaan pelkkää kasvisruokaa. Kasvisruokapäivää vastustivat niin oikeisto kuin poliittisesti sitoutumattomat ainejärjestöryhmätkin, eikä sitä lopulta hyväksytty osaksi JYYn toimintasuunnitelmaa. Keskusteluissa osapuolet jakautuivat selkeästi kahteen ryhmään: “valinnanvapauden” kannattajiin ja niihin, joiden mielestä JYYn on omalla toiminnallaan edistettävä niin eettistä kuin ekologistakin ruuantuotantoa. On kiinnostavaa, että lihansyöjät ottivat keskeisimmäksi argumentikseen näissä keskusteluissa juuri valinnanvapauden. Se kuulostaa jalolta tavoitteelta. Jos asiaa kuitenkin miettii tarkemmin, törmää nopeasti joukkoon kysymyksiä: Kenen valinnanvapaus? Vapaus mihin? Oikeisto-sittareiden valinnanvapaudella tarkoitettiin ilman muuta kuluttajan niin sanottua oikeutta vaatia lihaa lautaselleen vuoden jokaisena päivänä. Kasvisruuan säännöllisesti yliopiston ruokaloissa valitsevat tosin tietävät, että puhuttaessa kuluttajista olisi valinnanvapautta lisättävä ennen kaikkea kasvissyöjille: ruoan ravintoarvoissa on vielä runsaasti parantamisen varaa, minkä li-

säksi ei olisi pahitteeksi, jos päivittäin voisi valita eri kasvisruokien väliltä. Jos kuitenkin tarkastellaan koko

lihantuotannon tuotantoketjua, voimme havaita hyvin nopeasti, että juuri kuluttajan vapaus on tässä suhteessa pienin mahdollinen ongelma ja luokiteltavissa suoranaiseksi kermaperseilyksi. Jos käännämme katseemme tuotantoeläimiin – kuten lihansyöjien olisi syytä tehdä joka ikisellä ateriallaan – huomaamme nopeasti, ettei niillä ole vapautta valita tai valittaa. Tarkalleen ottaen näillä eläimillä ei ole vapautta laisinkaan. Valinnanvapaus-argumentin ohella lihansyöjät usein puolustavat ruokavaliotaan myös muihin henkilökohtaisiin syihin nojaten. “Syömiseni on oma asiani”. “Jokainen päättäköön itse, mitä suuhunsa laittaa”. Ei. Kyse on kaikkea muuta kuin henkilökohtaisesta asiasta. On kyse eläinten oikeudesta hyvään elämään, elämään, jonka sisältönä on muutakin kuin vapauttavan tuomiopäivän odottaminen, sekä sen ohella kasvihuonepäästöjen vähentäminen. Itsekkäiksi leimataan tosin myös kasvissyöjät. On “itsekästä” huomauttaa, että lautasellasi oleva lihakimpale on peräisin eläimestä, jonka elämä on ollut silkkaa kärsimystä, ja että tuo kärsimys on ollut vieläpä täysin tarpeetonta. On itsekästä huomauttaa lihantuotannon ympäristövaikutuksista tai siitä, että kasvisruokaan siirtyminen ratkaisisi maailman nälänhädän. Itsekkäinä pidetään myös eläinaktivistien kuvaus-

retkiä tehotuotantotiloille, koska kuvien levittelyllä kuvaajat vain “edistävät omaa etuaan”. Mistä henkilökohtaisesta edusta tässä voi mahdollisesti olla kysymys? Itsekkyyden kulttuurissa näyttää olevan helppo unohtaa maailmassa olevan vielä jäljellä intressejä tehdä politiikkaa, jossa on kyse jonkun toisen hyvinvoinnista. Voisi kuvitella, että yliopistot sivistyksen ja radikaalin opiskelijaliikkeen tyyssijoina olisivat ensimmäisiä paikkoja, joissa opiskelijat olisivat valmiita konkreettisilla toimillaan edistämään globaalia oikeudenmukaisuutta. Ehkä vielä jonain päivänä Ilokivellä emme haista murhan lemua. Sitä odotellessa – kamppailu jatkuu! Kirjoittaja on selkärangaton kasvissyöjä, joka valitsee aina vegaanilounaan, mutta tilaa silti juustopitsoja.

Mitä voit tehdä? - Aloita jostain. Valitse Ilokivellä kasvisruoka tai pyydä vegaanilounas. - Anna runsasta ja perusteltua palautetta - Opettele tekemään kasvisruokaa... - ...ja kokkaa sitä kavereillekin! Inspiraatiota voi hakea vaikkapa näistä: http://www.vegaaniliitto.fi/kokki.html http://chocochili.net/

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  9


AUTONOMINEN OPPIMINEN

YRITYS-

YLIOPISTOSSA ESKO HARNI MIKKO VALTONEN Aidosti autonomisen oppimisen ihanteiden toteuttamiseksi on luotava yliopiston sisälle rakentuvia tiloja, jotka mahdollistavat kriittisen tiedon tuottamisen. I YRITYSYLIOPISTON LOGIIKASTA

V

iimeistään vuoden 2009 yliopistouudistuksen jälkeen on huomattu, että yliopistot ovat yritysmuotoistuneet. Uusliberalistinen koulutuspoliittinen eetos ja markkinarationaliteetti on pyritty tuomaan yliopistoihin sellaisinaan, eikä tehokkuusvaatimuksia ole säästelty. Keskeisiksi opetuksen ja oppimisen valvontamenetelmiksi ovat nousseet jatkuvat laadunvalvonta- ja palautejärjestelmät, joiden myötä opetusta ja tutkimusta pyritään muokkaamaan lyhyt-

katseisen markkinalogiikan mukaisiksi. Ulkopuolinen rahoitus on lisääntynyt ja yliopistoista on tullut eräänlaisia projektimyllyjä, joiden keskeinen tehtävä on tuottaa taloudellisesti hyödynnettävissä olevaa ymmärryksen kasvua. Yliopisto ei ole enää niinkään autonominen sivistysvoima tai edes teollisuusyhteiskunnan professionaalien uusintaja. Yliopisto ei ole myöskään ainoa paikka, jossa tietoa tuotetaan - ja hyvä niin. Tiedon tuotannon paikat ovat moninkertaistuneet ja paenneet erityisistä instituutioista, kuten yliopistosta, koko yhteiskuntaan. Markkinalogiikasta on samaan aikaan tulossa koko tiedemaa-

10  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

ilmaa rakenteistava periaate, sitä totalisoiva ulkotieteellinen paradigma. Tuolileikki on maailman ympäri tunnettu leikki, jossa tuoleja on aina yksi liian vähän ja musiikin pysähtyessä ilman tuolia jäänyt tippuu pois. Rahoituksen perässä juostessaan laitokset ja tiedekunnat pyrkivät selviämään tieteidenvälisestä taloudellisesta tuolileikistä, josta on leikki kaukana. Yritysyliopistossa järjestys on ensin raha, sitten totuus; ensin uusklassinen talousteoria, sitten tietoteoria. Akateemisilla totuusmarkkinoilla taloudelliset arvot ja realiteetit ovatkin saaneet yhä enemmän valtaa määritellä sitä, mikä


Katie Lefler: ”The parable Before the Law”, http://bit.ly/NpDn0d

Kuva: Pasi Ikonen

Prekaarit työmarkkinat vaativat loputonta joustoa, odottamista ja elinikäistä oppimista.

ylipäätään on arvokasta ja tutkimisen arvoista tietoa. Siitä mitä tutkitaan, saadaan uutta tieteellistä tietoa ja ymmärrystä. Vaikka lyhytkatseinen markkinalogiikka ei pääsisikään suoraan vaikuttamaan varsinaisiin tutkimustuloksiin, on sillä kasvavassa määrin valtaa suhteessa siihen, mitä nykyään tutkitaan. Yllä kuvattu paradigman muutos on luonteeltaan ensisijaisesti ulkotieteellinen, ei tieteenfilosofinen. Olisiko kyseessä siis pikemminkin tieteellinen vallankaappaus kuin tieteellinen vallankumous “kuhnilaisessa” mielessä?

II LOPUTON NYKYISYYS JA JOUSTAVUUDEN HEGEMONIA Yritysyliopiston aikaperspektiivi on nykyisyydessä, tässä ja nyt. Tämä ei

kuitenkaan tarkoita ajankohtaisuutta tai ajan hermolla olemista, vaan ikuista keskeneräisyyttä, valmistautumista ja spekulaatiota tulevaisuudesta; “vielä yksi tutkinto, vielä hieman näyttöä taidoistasi”, “vielä jotain mikä brändää sinut paremmin”. Tässä yritysyliopiston yhteys pornografiaan: aina jotain uutta, kuvien jälkeen aina lisää kuvia. Länsimaalaista ihmistä on viimeisen kahden tuhannen vuoden ajan pyritty syyllistämään rajojen ylittämisestä milloin kreikkalaisten hybris, milloin kristinuskon huono omatunto. Nyt  ihmistä syyllistetään siitä, ettei rajoja ylitetä tarpeeksi. Itseään johdonmukaisesti säätelevä, viimeisen asti joustava elinikäinen oppija on uusliberalistisen koulutuspolitii-

kan märkä uni. Tämän vuoksi jatkuvaa kyään vastaavasti löysä suunnattomuus kouluttautumisen ja kouluttamisen ja poliittinen näköalattomuus. Ketkä tarvetta tulisi tarkastella pikemminkin jalostaisivat tästä epäpolitisoituneesta kontrollin muotona kuin merkkeinä ja humanistinhuuruisesta, mutta sinäl“sivistyksestä” tai “oppineisuudesta”. lään äärimmäisen arvokkaasta hyvästä Loppumaton valmius oppivaisuu- tahdosta uskottavia kasvatus- ja kouluteen, tai ehkä pikemminkin muokatta- tuspoliittisia visioita? vuuteen, ei merkitse vain uuden oppiOn konkreettisesti tiedettävä minmista vaan myös vanhan unohtamista. kälaista yhteiskuntaa kohti haluamVanhan unohtaminen ja sen “oman” me pyrkiä. Koulutuspolitiikkamme on kieltäminen, jota aina juuri niin aiempi koulutus on suunnatonta, Taloudelliset arvot ja realiteetit tuonut, merkitsee, haparoivaa ja ettei mikään mitä epämääräistä ovat saaneet yhä enemmän ihminen on aiemkuin visiomme min tehnyt tai optoisenlaisesta, valtaa määritellä sitä, mikä pinut, tuo hänelle paremmasta yhylipäätään on arvokasta ja auktoriteettia tai teiskunnasta. autonomiaa suhOn selvää, että tutkimisen arvoista tietoa. teessa itseensä. ilman riittävän Loputonta jousselkeää näketoa, odottamista ja elinikäistä oppi- mystä ja konkreettisia utopioita vaihtomista tarvitaan, sillä prekaarit työ- ja ehtoisesta yhteiskunnallisesta elämänkoulutusmarkkinat eivät enää takaa muodosta, emme kykene muotoilemaan opiskelun jälkeistä lunastusta - vasta- myöskään selkeää vaihtoehtoista kouluvalmistuneiden korkeakoulutettujen tuspolitiikkaa. työttömyys on korkeampi kuin koskaan. Nykyisyyden sisälle kahlittu elinikäinen oppija on kuin Kafkan kuvaama maa- III AUTONOMINEN OPPIMINEN laismies, joka istuu lain odotushuoneessa mykän merkin vartioivan avoimen Kriittisen kasvatus- ja koulutusoven edessä, vaikka sisällä ei ole mitään. ajattelun on päivitettävä itsensä tietoKafkan tarinan opetus on siinä, että kykykapitalismissa ja sen hegemoniaa ainoastaan kysymys siitä, ”miten avata mukailevassa yritysyliopistossa. Jo tusitä mikä on jo auki”, estää maalaismies- tut toisin tekemisen ja näkemisen muotä avaamasta ovea, sekä toisaalta – ja dot on joko hylättävä tai niiden luonne kenties ennen kaikkea - siinä, ettei oven on uudelleen arvioitava tilanteessa, takana todellakaan ole mitään! jossa solidaarisuus on muuttunut proOnko kilpailuyhteiskuntaan valmen- jekteiksi; dialogista on tullut pakkoa tava elinkautisen oppimisen koulutus- kommunikoida ja olla jatkuvasti esillä; ideologia kuitenkin nykyään lopulta ai- autonomisuus on enää vain pintaa, silnoa selkeä kasvatusdoktriini? Oikeistoa lä lopulta jokainen on vastuussa vain voikin onnitella, jos ei muusta, niin aina- itsestään; organisaatiot ovat alkaneet kin juuri heidän koulutuspolitiikkansa kommunikoida ja oppia, ja niin edelleen. selkeydestä. Hyvää tahtovien ja ihmisen Näyttää siis siltä, että oikeistovetoipuolella seisovien “jotain-tarttis-tehdä” nen koulutuspolitiikka on kyennyt hyö-kasvatustieteilijöiden perisynti on ny- dyntämään kriittisen kasvatusajattelun

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  11


ytimen (dialogin, yhteistoiminnallisuuden, konstruktivismin, “sivitystyksen” ja niin edelleen) ja muuttamaan sen palvelemaan täysin toisenlaisia tarkoitusperiä. Siitä on tullut osa kapitalistista kasautumisregiimiä, joka kykenee hyödyntämään ihmisen kykyä sosiaalisuuteen, kieleen ja uuden luomiseen arvonmuodostuksen prosesseissaan. Nyt on alettava ajatella ja nähdä toisin. Ratkaisua ei ole syytä etsiä yliopiston ulkopuolelta tai palata perinteiseen sivistysfantasiaan, sillä yliopisto ei ole pelkkä ihanne, jota kohti lähestytään. Yliopisto ja sen luovat ihmiset tietoineen, kulttuureineen, tapoineen, ovat jo olemassa. Ne ja yliopisto ovat jo täällä. Aidosti autonomisen oppimisen ihanteiden toteuttamiseksi on luotava yliopiston sisälle rakentuvia tiloja, jotka mahdollistavat kriittisen tiedon tuottamisen. Nämä tilat voivat tarkoittaa niin lukupiiritoimintaa, vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen järjestämistä kuin tutkija-opettaja-opiskelija kolminaisuuden vaihtoehtoista järjestämistä.

IV TAPAUS HERÄTYSKELLOMAFIA Onnistuneena esimerkkinä autonomisesta oppimisesta ja järjestäyty-

misestä yliopiston sisällä voidaan pitää opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoiden organisoimaa ryhmää Herätyskellomafia. Blogissaan ryhmittymä kertoo olevansa ”salaseura ja kirjava joukko kriittisiä kasvatustieteen opiskelijoita”. Herätyskellomafian tavoitteita ovat muun muassa ”luoda yliopistolle uudenlaista kyseenalaistamisen ja kriittisen toimijuuden kulttuuria”, “tuoda kriittisesti ajattelevat kasvatustieteen opiskelijat yhteen nykyisen hajaannuksen sijaan” sekä ”kasvattaa meistä (opiskelijoista) jo opintovaiheessa kouluumme aktiivisia muutostoimijoita”. Herätyskellomafian toiminnassa mukana alusta asti ollut Mikko Valtonen kuvaa ryhmän toimintaa seuraavassa haastattelussa.

1.

Mistä ajatus Herätyskellomafiaan sai alkunsa?

Opettajankoulutuslaitoksen kehittämispäivästä viime joulukuussa. Opiskelijat ja henkilökunta kohtasivat tuolloin minun ja Kudjoin Ekun suunnittelemassa ”Opiskelijaäänisessä ideatiistaissa”. Tapahtuma onnistui tosi hyvin ja sai

meidän opiskelijoiden keskuudessa aikaan inspiroituneen, voimaantuneen ja uudelle avautuneen tunnelman. Muistan OKL:n varajohtaja Matti Rautiaisen sanoneen tilaisuudessa, että hänen mielestään systeemiä pitäisi ajaa kaaokseen, jotta jotain uutta voisi syntyä tilalle. Päätinkin sitten ehdottaa tapahtumaan osallistuneille noin kymmenelle opiskelijalle pientä rakentavaa kaaosta OKL:ään luovan ryhmän perustamista. Tavoitteena oli, että ryhmä synnyttäisi kasvatustieteisiin uudenlaista kyseenalaistamisen ja kriittisen toimijuuden kulttuuria esimerkiksi erilaisten tempausten kautta. Kriittistä pedagogiikkaa livenä, eikä vain ainaista akateemista voivottelua puheen tasolla. Pedagogista aktivismia, jossa vapauttava toiminta ja reflektio kulkisivat käsi kädessä.

na on ollut sallia erilaisia näkökulmia ilman ryhmäkuria, ilman yhteistä agendaa. Esimerkiksi kohteliaasti eri mieltä oleminen on vaikea taito, jota ainakin itse yritän jatkuvasti opetella. Herätyskellomafia on ollut tämän taidon harjaannuttamiseen mielestäni turvallinen tila. Esimerkiksi järjestämissämme varjoakatemioissa on ollut hienoa kriittistä dialogia ja kiireetöntä, toisiaan kunnioittavaa väittelyä - itse asiassa yliopistoa parhaimmillaan! On muuten aika surullista, jos kasvatustiedettä opiskelevat oppimisen tulevat asiantuntijat eivät vielä aikuisenakaan usko kykenevänsä ohjaamaan omaa oppimistaan itse. Autonomisuus oppimisessa vaatii mielestäni ennen muuta rohkeutta ja sitä, että lopettaa oman äänensä häpeämisen.

2.

4.

Mitä on tehty ja mitä on luvassa?

Ryhmä perustettiin tammikuussa 2013. Toiminta lähti hyvällä rähinällä käyntiin. Kevään aikana teimme seuraavaa: palkitsimme edistyksellisiä opettajia, perustimme Varjoakatemian, jossa järjestimme kasvatustieteellistä varjo-opetusta, Outo Käytös Lisääntyi (=organisoimme erilaisia herätteleviä performansseja flashmobista ja tenttikriittisestä lakanagallupista Karl Marxin ja burkhanaisen vierailuun luennolla), kirjoitimme lukuisia kriittisiä kannanottoja kasvatuksesta ja omista opinnoistamme blogiimme sekä neuvottelimme mahdollisuuden saada Herätyskellomafian toiminnasta opintopisteitä. Kannattaa käydä lukemassa tarkemmin blogistamme! Syksyllä toiminta jatkuu taas, vaikka itse jäänkin vastavalmistuneena toiminnasta enemmän taka-alalle. Nähdäkseni ensi vuosi on kuitenkin todella tärkeä ja jopa ratkaiseva sen kannalta, onko Herätyskellomafia tullut kampukselle jäädäkseen. Ihmisten opintokiireet ovat ehkä suurin haaste ja kysymysmerkki toimintamme jatkuvuuden kannalta. Kampukselle tarvittaisiin joka tapauksessa jatkossakin Jumalan Paarmaa herättelemään Suomen Ateenan laiskaa akateemista hevosta.

3.

Millä tavoin Herätyskellomafian toiminta on mielestäsi tukenut autonomisen oppimisen ihanteita, vai onko? Herätyskellomafiassa olemme pyrkineet siihen, että jokainen edustaa itseään ja ohjaa autonomisesti omaa oppimistaan. Ryhmämme tarkoitukse-

12  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Olette tehneet myös yhteistyötä yliopiston kanssa. Kuinka tämä on sujunut, entä kuinka luonnehtisit Herätyskellomafian suhdetta yliopistoon? On ollut ilahduttavaa huomata, että toimintaamme on suhtauduttu yliopistolla pääosin positiivisesti. OKL:ssä on täällä Jyväskylässä vahva edistysmielinen siipi laitoksen johtoporrasta myöten. Suurempaa vastarintaa opiskelijoiden kriittistä liikehdintää kohtaan emme ole kohdanneet muutamia pieniä konflikteja lukuun ottamatta. Saimme keväällä neuvoteltua mahdollisuuden saada opintopisteitä Herätyskellomafian toiminnasta, mikä nähdäkseni kuvaa hyvin laitoksen edistyksellistä ja kriittisyyden puolella seisovaa henkeä. Sensuurivaltaa toimintaamme emme opintopisteitä vastaan kuitenkaan myyneet! Tämän tiiviimpi yhteistyö ei nähdäkseni ole Herätyskellomafian kaltaisen ryhmän toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista, koska kriittinen toiminta kampuksella edellyttää tiettyä etäisyyttä yliopistoon instituutiona. Ruokkivaa kättä pitää tarvittaessa pystyä myös puremaan. Herätyskellomafian blogi: heratyskellomafia.blogspot.fi


FEMINISTINEN

MANIFESTI

ARNO ARANKO

J

yviva pitää itseään feministisenä ryhmänä, mutta mitä tämä tarkalleen ottaen tarkoittaa? Feministisiä totuuksia tai feministisinä esitettyjä totuuksia löytyy eri medioista ja ihmisistä niin paljon, että koen tarpeelliseksi selventää, miten itse kyseisen ideologian koen ja näen. Jyviva ei ryhmänä sitoudu mihinkään kiveenhakattuun feministiseen näkemykseen, joten edustan tässä tekstissä vain omaa näkökulmaani. Feministejä on monia eri koulukuntia, joita yhdistää ainoastaan abstrakti ajatus sukupuolisesta ja seksuaalisesta tasa-arvosta. Mediaseksikäs feministien yleistäminen jonkin tietyn konkreettisen asian puoltajana on todellisuuden radikaalia yksinkertaistamista eli laiskaa ajattelua. Feminismissä ei ajeta eksklusiivisesti naisten tai miesten etua sinänsä, vaan pyritään näkemään sukupuolet ja niille annetut merkitykset myös toistensa konstruoimina. Sukupuolia ei voida nähdä siis itsenäisinä toisistaan, tai ylipäätään vain kaksijakoisena mallina naisiin ja miehiin. Esimerkiksi kun tarkastellaan, miten maskuliininen identiteetti ja itsetunto rakentuvat, pitää nähdä se heteronormatiivisessa yhteiskunnassa myös suhteessa feminiinisyyteen, toisin sanoen miten sukupuoliroolit pyrkivät täydentämään toisiaan. Kun maskuliininen identiteetti perinteisesti pyritään rakentamaan erilaisten voimannäytteiden ja rationaalisuuden ympärille, rakennetaan feminiinisyys perinteisesti pääasiassa maskuliinisen miehen kauniiksi kotipiiaksi. Tällaisessa jaottelussa

sosiaalisia merkityksiä ja rooliodotuksia riittää kummallekin sukupuolelle niin paljon, että niitä ei edes välttämättä tiedosteta. Erilaisia maskuliinisuuksia ja feminiinisyyksiä on tietenkin lukematon määrä, mutta kukaan ei voi väittää, etteivätkö sosiaaliset yhteisöt perheistä koko yhteiskuntaan välittäisi jonkinlaisia sukupuolinormeja ja merkityksiä. Pelkkä television avaaminen tai nopea kävely kaupungilla riittää todistamaan tämän. Keskeinen ongelma niin sukupuolentutkimuksessa kuin sosiaalitieteissä yleensäkin on näiden rakenteiden ja merkitysten vaikutus. Ihminen antaa itsenäisesti omia merkityksiään eteensä tuleville ilmiöille ja asioille, eikä omaksu niitä konemaisesti. Moni näkee feminismin luotaantyön-

tävänä sen naisvaltaisuuden takia tai pelkästään sanan ”feminismi” takia. Nämä ongelmat ovat mielestäni toissijaisia ja kyse on feminismin pintapuolisesta määrittelystä johonkin suuntaan. Siinä missä mies ei voi keskittyä naisten ongelmiin, ei voi nainenkaan keskittyä miesten ongelmiin. Tämän takia tulisi lopettaa lapsellinen valitus feminismistä miehiä syrjivänä ideologiana ja kannustaa miehiä itse lähtemään feministiseen ajatteluun ja keskusteluun mukaan. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on paras valtti feministisessä ajattelussa ja sen takia feministejä onkin niin moneen lähtöön. Ei kannata pelätä nais- tai miesvihaa, vaan kyseenalaistaa sen motiivit ja lähteä miettimään sukupuoli-identi-

teettien taustalla vaikuttavia rakenteita ja niiden vaikutuksia yhteiskunnassa ja sen päätöksenteossa. Itse uskon vakaasti, että kukaan ei valitse sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan, joten miksei annettaisi kaikille mahdollisimman tasa-arvoiset vapaudet olla ja ilmaista itseään tässä maailmassa? Tällä en tarkoita sitä, että tarvitsee kaikkea ymmärtää, mutta kunhan antaa ihmisten elää rauhassa. Sukupuolentutkimus on Jyväskylän yliopistossa vapaa sivuaine. Suosit-

telen. Yleinen johdatus kirjallisessa muodossa: Saresma, Rossi, Juvonen (toim.) Käsikirja sukupuoleen. 2010. Vastapaino. Kirjoittaja on feministi ja sosiologi.

Kuva: Sirpa Varis

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  13


HUMPUUKI-

EMANSIPAATIOTA JA

RUUMIILLISTA TUSKAA

KOLMIYHTEYDEN KANSSA

TEKSTI: ANTTI SEPPÄNEN KUVAT & VIDEO: MARKUS MARTTUNEN STAFF: ARTTU ROUSKU, PAULI WUOKKO, SUSANNA KOISTINEN Juttu siitä, mistä lähtökohdista syntyi Jyvivan ensimmäinen (ja viimeinen?) urheilullisesti orientoitunut tempaus ja siitä, mitä minielokuvamme haluaa sanoa.

O

n jo varmasti yleisesti tunnustettu fakta, että nykyyhteiskunta korostaa “hyvinvoivan ruumiin” kulttuuria. Varsinkin elävän kuvan kulttuurimme vyöryttää päällemme helleenisen ajan uljaita ihanteita photoshopatuin torsoin. Ilmiötä parhaiten kuvasi aikanaan Ruudolfin riimit: ei ikin uskois et must tulis bodaaja narsisti gyntheri nykyään mä juutun varsinki kylppäriin ja pullistelen peilin eteen ihailen mun habaa, sil pystyis seiniin reikii tekee tää torso alkaa muistuttaa pronssiveistosta

Mutta ei meillä! Eikö ihmisen elämään toisaalta kuulu repsahtamiset ja “kiinniotot”. Siis eikö ruumis ole toisaalta muunnettavuudessaan juuri “tarkoitettu” olemaan sellainen olio, joka mukautuu ympäristöönsä, huolimatta siitä mitä subjekti itse haluaa. Olipa muutos ruumiin “hexiksessä” - kuten bourdieulainen viitekehys meitä opettaa - sitten subjektin omasta tahdosta kiinni tai vaikkapa sitten täysin ulkopuolelta tuleva pakko (kuten vaikka nälkää näkeminen on yleisen nälänhädän aiheuttamaa), ovat pakkomielteen oireet yhteiskunnallisesti näkyvissä. Nykyään koko ajatus ruumiin hallitsemisesta on viety itsenäisen kamp-

14  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

pailun piiriin. Aivan kuin ruumiillinen hyvinvointi toimisi indikaattorina ihmisen kulttuurisesta ylivoimaisuudesta kanssaeläjiin nähden. Indikaattorina ja mittapuuna se on mitä häikäilemättömin ja tylyin -- aivan kuin Capitolinuksen susipatsas symboloi etruskisen kulttuurin ylivoimaisuuttaa barbaarisiin heimoihin nähden. Onhan niin, että ainoastaan Rooman kaupunki voi kultivoida Romuluksen ja Remuksen tapaisista äpäristä ihmiskunnan eliittiä. Ruumiin työstämisestä on tullut uusi kalvinistisen ajan pelastuksen indikaattori, samoin kuin tuolloin materiaalinen varallisuus ilmaisi yhteisölle subjektin hyvää asemaa tuonpuoleisessa, vääjää-


Katso video: http://www.youtube.com/user/JYVIVA

mätöntä jumalallisen entiteetin hyväksyntää ja subjektin fuusiota yliluonnolliseen. Nyt transsendentaalisen jumalan ja sen hurskauden ja tekopyhyyden osoitukset ovat korvautuneet ruumiin temppelin työstämisenä ja oman egoistisen ylijumalan palvontana. Elämmekin lopulta vain polyteistisessä järjestelmässä, jossa elää 7 miljardia “demigodia”, joista suurimmat ylijumalat ovat öljytyt “pronssiveistokset” populaarimusiikin siivittämillä musiikkivideoilla. kamppailla taistella, otella, kilpailla, kilvoitella. Kamppailla jkn kanssa, jtak vastaan. Kamppailla voitosta, parempien elinehtojen puolesta. Laiva kamppailee myrskyssä. MOT Kielitoimiston sanakirja © Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy

Tälle hurskastelulle halusimme sanoa “Ei, emme hyväksy tätä”, kuten MOT Kielitoimiston sanakirjakin esit-

tää esimerkissään. Emme siis ainoastaan halua vapautua tästä hurskastelusta vaan “kamppailla voitosta, parempien elinehtojen puolesta”. Jotta voisimme sanoa mitä me haluamme, täytyy meidän ensin kuitenkin hahmotella ongelmamme ydin. Onhan se myönnettävä, että mikäpä olisi tälle ihmisapinalle suurempaa mielihyvää tuottavaa kuin tahtoa vastaan kamppailu älyn (tässä yhteydessä älyttömyyden) keinoin, jonka tuloksia voi silmäillä peiliin katsomalla. Mikä onkaan enää sen älyttömämpi ja perverssimpi ajatus kuin nostaa painoja painojen nostamisen vuoksi; juosta juoksumatolla juoksemisen vuoksi ja uida altaan päästä toiseen uimisen vuoksi. Tahto huutaa “Älä tee tätä, lepää hyvä ihminen, ei tässä ole mitään järkeä. Mennään vaan kotiin. Syödään sipsiä ja katsotaan Game of Thronesia”. Mutta eihän ylijumala voi sallia tällaista impulsiivista houkutusta. Kuka kestäisi tämän monoteistisen transsendentaalin vihaa, joka ilmenee sipsipus-

sin tyhjennyttyä ihmismielen sopukoissa: “Voi ei, mitähän muut ajattelevat... Katsokaa langennutta! Kivittäkää minut, olkaa niin kilttejä. Olen tehnyt ylijumalalleni syntiä.” Ja vaikka emme sinänsä palvo juuri samaa pyhimystä, olemme silti saman uskonnollisen kokonaisuuden ja ideaalin jakava seurakunta (vrt. katolilaisuus ja heidän tuhannet pyhimyksensä). Ruumiillinen ylijumala on yhtä an-

teeksiantamaton kuin nationalistinen aate Suur-Suomesta - tai mistä tahansa muustakin hegeliläisorientoituneesta nationalismiaatteesta. Suur-Suomen ideaali ei anna subjekteilleen mielenrauhaa ennen kuin valtio on paisunut kuin pullataikina yli nykyisten rajojensa ja on sisäisesti puhdas kuin valkopyykkilakana ruodussaan ja suorana pyykkinarulla. Kaikki sitä edeltävät valtion muodot kartalla ovat eriasteisen epäonnistumisen serkkuja ja serkunpoikia. Ja koska imperialistis-nationalistiset rajanvedot ovat yleensä mitä mielipuolimisimman

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  15


ihmisen älyntuotoksia, vaatii näiden ideoiden adekvaatti projektointi omaan elämään vastaavaa mielipuolista mielentilaa.

ASIAAN! Siinä missä ihmiset epäonnistuvat

toteuttaessaan ruumiillista ihannehexistään, tai valtiot lopulta luovuttavat mahdottoman lebensraum-ideansa utopistisena hegeliläisenä höyhötyksenä, myös yhteiskunnalliset instituutiot ovat analogisesti saman idealistisen voimaantumisen orjia. Yliopistoinstituutio ja sen yksittäiset yliopisto-organisaatiot kamppailevat omien hengellisten tuotostensa ylivoimaisuudesta muihin nähden: “Citius, altius, fortius”. Se, joka sammaloituu, eikä korkeakoulupoliittisten mittareiden valossa pysty kehittymään, on tuhoon tuomittu. Tuomarina ja teloittajana toimii tie-

tenkin Opetus- ja kulttuuriministeriö, joka kirstunvartijan roolissaan pitää jokaista allansa toimivaa organisaatiota hengityskoneessa rahoitusmekanisminsa turvin. Hapen saantia voi aina rajoittaa, kun organisaatio ei palvele ylijumalan tarkoitusperiä. Äärimmäisessä tapauksessa vuosikymmeniä jatkuva supistaminen voi tukehduttaa objektin. Nykyiset rahoitusmekanismit perustuvat Opetus- ja kulttuuriminis-

teriön asiantuntijoiden ja virkamiesten luoman politbyroon mielivaltaiseen ja täysin tekaistuun talousjärjestelmään, jossa arvovaltainen politbyroo itse määrittelee kysynnän ja tarjonnan lait: korkeakouludiplomin “arvo” on 5818 €, vertaisarvioidun artikkelin 1797 €, monografia on neljä kertaa artikkelia “arvokkaampi” ja ulkomaan passin omistava opiskelija on 2,18 kertaa arvokkaampi kuin pelkkä suomalaisen passin omistava opiskelija.

16  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Tämän lisäksi yksilöllinen tehokkuus on valttia: jos haluat osoittaa pintapuolisen hurskautesi voiman yliopistoinstituutiota ja yhteiskuntaa kohtaan entistä selvemmin, muista suorittaa vähintään 55 opintopistettä vuodessa - olet tällöin 1559 euron “arvoinen”! Vaikuttavuus, laatu ja kansainvälisyys ovat uudet mantrat joihin praksis kytketään. Rahanjakomalli koostuu kolmesta osasta (perus-, OKM- ja strategisesta osasta), joiden painotukset ovat yhtä lailla politbyroon taivaallisella miekan sivalluksella aateloituja kyseenalaistamattomia rajanvetoja. Tämä, jos mikä, on ns. “another rectum-derived edict”, kuten Bill Maher sanoisi, eli tämän politiikan taustalla on kirjaimellisesti tyhjästä vedetyt ideat, jotka näyttävät, haisevat ja maistuvat täysin ihmisen luomalta sonnalta. Lopulta koko kyseenalaistaminen on itsessäänkin täysin tarpeetonta ja irrelevanttia, koska vastauksena kuuluu


vain avuton vaikerrus “Pitäähän nämä rajat johonkin vetää. Tässähän nyt vasta ‘kehitetään’ tätä järjestelmää”. Koko rahanjakomallin kolme osaa ja niiden painotukset ovat yhtä tekaistua kuin meidän triathlonimme. Ja triathlonimme on aivan yhtä tarkka ilmaisemaan yliopisto-opiskelijan arkea, kuin mitä kristillinen kolmiyhteinen jumala kertoo maailman luonnollisesta tilasta.

EI, EI! NYT ASIAAN! Opiskelijat ovat oudossa väliase-

massa kaiken tämän keskellä. JYYn järjestämillä valitusviikoilla kuultiin tänä vuonna pitkähkö 9-osainen anonyymivalitus, jonka viimeinen osio pureutuu oivallisesti asiaamme: 9. Yliopiston sponsorit. Kristillisessä perinteessä Jeesuksen ikoni muistuttaa syntisiä näiden virheen mustaamasta alkuperästä, sekä pelastautumisen mahdollisuudesta

elämän uhraamisella pyhälle instituutiolle. Agoran epäpyhät toteemit lahjoittajien nimilaattojen muodossa toimivat analogisesti; kullatut nimet muistuttavat opiskelijaa tämän velasta näille nykyajan profeetoille. Vain nöyrä ja paikkansa tunnustava subjekti saa luvan uneksia ruusuisesta tulevaisuudesta. Lahjoittajat ovat antaneet opiskelijoille ”elämän”, jota opiskelijat eivät voi ikinä maksaa takaisin. Synninpäästön etsinnässä opiskelija muistaa pelastuksen mahdollisuuden ja ottaa innolla profeettojen pyhän totuuden sydämeensä.

Youtube-video sitten allegorinen näkemys yliopiston tilasta ja opiskelijoiden kamppailusta siitä, kuinka ministeriön säätämät ihanteet suurista ja ylpeistä yliopisto-organisaatioista onnistuvat vain rapauttamaan opiskelijoiden ja henkilökunnan mielenvirkeyden, kun juostaan päättömien tavoitteiden perässä? Vai onko tämä video vain säälittävää matkimista ja liihottelua psykologian opiskelijoiden siivillä, heidän niin oivallisen videonsa pohjalta? Vai kenties ihan mukiinmenevä vastine?! Katso ja pohdi ihan itse!

Lukija voi jo mielessään kysyä “This begs the question...”, onko tämä uusin

Kamppailevan opiskelijan triathlonmatka Jyväskylän yliopistolla http://www.youtube.com/user/JYVIVA

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  17


KÄRRYNPYÖRÄ, KERRY! JUKKA RUOKANEN ”Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, juuri kukaan vaan ei halua tehdä vaadittavaa.” Jyvivan Israelin kirjeenvaihtaja Jukka Ruokanen kertoo kuulumisensa Tel Avivista.

T

austaksi kerrottakoon, että allekirjoittanut on viettänyt taakse jäävän kesän kuuman kosteassa Tel Avivissa työskennellen korkeakouluharjoittelijana Suomen suurlähetystössä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Kerronpa vielä lisäksi, että on kohtuullisen turhauttavaa koettaa päättää, mistä kirjoittaa, kun aiheena on Israel – siitä kun on kovin moneksi. Lopulta aihe valitsi itse itsensä. Tunki suorastaan väkisin esille, vaikkeivät kaikki – varsinkaan täällä Israelissa – viitsisi nyt niin innostua. Tarkoitan toki uutiskatsausten kestosuosikkia, Lähiidän rauhanprosessia. Tuskin voin sitä ohittaa, kun Kerrykin on kuluttanut jo

niin paljon tuota saatanallista lentopetrolia. Huomautan aluksi, että kirjoitan tätä tekstiä 1. elokuuta, joten sinä hyvä lukija olet siinä armoitetussa asemassa, että voit jälkiviisaana tarkastaa, missä mennään, ja sainko sittenkään faktat oikein. Israelissa tilanteet muuttuvat usein yllättäen, mikä tekee jälkiviisastelusta erityisen herkullista. Lisäksi on rajaukseni sellainen, etten kirjoita tässä yhteydessä juuri historiasta. Onhan lehdessämme toki rajallinen määrä sivuja. Lisäksi on rehellistä sanoa heti alkuun, ettei tässä tekstissä pyritä mihinkään koherenttiin tai tasapuoliseen kuvaan oikeastaan mistään. Tarkoitus on en-

18  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

nemminkin antaa hieman maistiaisia Israelin monimuotoisesta todellisuudesta, josta koto-Suomessa ei yleensä mitään tiedetä paitsi mustaa ja valkoista. Tarkastellaan aluksi aivan lyhyesti muuttamia ”tiedettäviä” seikkoja. Perjantaina 19.7. Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry pamautti pienoisen pommin, jonka vaikutuksia on ihmetelty nyt parisen viikkoa. Keskusteluissa Israelin, palestiinalaisten ja Jordanin välillä oli tuolloin päästy orastavaan yhteisymmärrykseen siitä, että Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvottelut voidaan jälleen aloittaa lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Epäilemättä Ker-


Kuva: Ynhockey, http://bit.ly/19DypfJ

ryn uutiset tulivat yhdentenätoista het- Jerusalemissa, kenties Ramallahissa. kenä ajatellen Kerryn omaa viitseliäi- Kaikki tämän jälkeen onkin sitten kovin syyttä. Ainakin israelilaisessa mediassa avointa, siis tarkoitan avoinna. Osapuoarvioitiin, ettei Kerryn yrityksen uskot- let ovat päättäneet pitää neuvotteluiden tavuus säily, mikäli hänellä ei kuuden- tiedotuslinjan niukkana, mikä saattaanenkaan Lähi-idän matkansa jälkeen ole kin kestää ensimmäisen tietovuotoon näyttää mitään konkreettisia tuloksia asti. matkustelustaan – siis ilmastonmuuSe vähäisistä tiedetyistä ja luuloteltoksen lisäksi. luista faktoista. Mieluummin kirjoitan Tällä hetkellä eletään siinä uskossa, jostain muusta, kutsutaan aihetta nyt että rauhanneuvotvaikka tarinoiksi teluille on osoitettu tai tarinoinniksi. Suomessa sitä lienee vaikea yhdeksän kuukautTäysin tietämätta aikaa. Tosin niin tömänä teoreetkäsittää, että sanomalehtiäkauan tuskin yritisesta kehyktetään, jos mitään sestä ja vahvasti kin lukemalla voi viihtyä tai edistystä ei synny, perustelematta – Helsingin herrat ja toisaalta ei kai sanoisin, että yhdeksän kuukauIsrael on monenarmahtakoon – sivistyä. den päästä hommia kirjavien tarinoilopeteta, jos sopiden maa. Tämän muksen onnistunut synnytys on enää todentamiseksi ei tarvitse sukeltaa kiinni viimeisestä ponnistuksesta. Joka sen syvemmälle kulttuurin syövereihin tapauksessa ymmärtänemme deadlinen kuin päivittäisen sanomalehtimedian merkityksen motivaattorina. Viikon 31 pyörteisiin. Voi sitä hämmästyttävää tapaamisessa Washingtonissa osapuol- tietämyksen määrää, joka paikallisten ten pääneuvottelijat pääsivät ilmeisesti toimittajien mieliin on syöpynyt! Ja aikajänteen lisäksi yhteisymmärryk- kaksin verroin voihkaisen kirjoittajien seen seuraavan tapaamisen ajankohdas- argumentoinnin edessä! Kerta kaikkita, joka on joskus puolen kuun aikaan aan on vilpittömästi tunnustettava, että elokuussa ramadanin loputtua, kenties israelilaista mediaa on mielenkiintoista

ja jännittävää seurata. Suomessa sitä lienee vaikea käsittää, että sanomalehtiäkin lukemalla voi viihtyä tai – Helsingin herrat armahtakoon – sivistyä. Heti perään on hyvä lisätä, että kolumnit ynnä muut suostuttelevat kirjoitukset ovat siinä määrin viekoittelevia, että pää menee sekaisin. Lehtien lukeminen ja oikeastaan kaikki informaation vastaanottaminen vaatii tässä maassa jatkuvaa valppautta. Kukaan ei täällä pyri viestinnässään tasapuolisuuteen, vaan kaikki pyrkivät muodostamaan mahdollisimman uskottavan kuvan omasta sanomastaan. Kun viestit saavat hieman historiallista jatkuvuutta, muodostuu niistä eräänlaisia tarinoita, erilaisia todellisuuksia, jotka toisinaan ovat hyvinkin kaukana toisistaan. Toiset tarinat ovat jonkin ryhmittymän tai tahon yksityisomaisuutta, toisten tarinoiden kertojan roolista kilpaillaan ankarasti. Sivusta seuraajan on lisäksi välillä vaikea hahmottaa, kuinka tärkeä mikäkin kertomus on, ketkä sen jakavat tai ketkä sen takana seisovat. Rauhanneuvottelut mielessä pitäen yksi kiinnostavimmista tarinoista on kertomus itse Israelista, ja tarkemmin ottaen se, miten kertomus vaikuttaa tässä ja nyt. Sivuhuomiona ja tarvitta-

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  19


Juutalainen koti -puolueen Naftali Bennet

Pääministeri Benjamin Netanjahu

vana taustatietona kerrottakoon, että lille lopullista ratkaisua. Kaikella järjellä tällä hetkellä hallituskoalition Israelissa ajatellen lopputulos pitää sisällään Isramuodostaa viisi puoluetta. Koalitiota elin osittaisen vetäytymisen miehitetylvoi luonnehtia yleisesti ottaen oikeisto- tä Länsirannalta eli israelilaisittain Juulaiseksi. Kaiken kaikkiaan Israelin parla- deasta ja Samariasta. Tässä on paljon mentissa, Knessetissä, on edustettuna sulateltavaa suurelle osalle israelilaisia. 12 puoluetta tai Hallituskoalitir yhmitt y mää , oon kuuluu puolueiAlueen status quo on jotain, joten parlata, joille Israelin ramentti on varsin jojen levittäminen ja mihin kukaan ei oikein ole pirstaleinen. Tävahtiminen on yksi tyytyväinen, mutta jota mä hajanaisuus tärkeimmistä tehtänäkyy ja tuntuu vistä. Naftali Benmonet pelkäävät horjuttaa. niin parlamennettin johtama Juutin kuin hallitalainen koti -puolue tuskoalition työskentelyssä. on yksi näistä ja ehkäpä myös kaikkein Politiikan tekoa hajanaisella peliken- äänekkäin. He suhtautuvat torjuvasti tällä osaltaan tahdittaa se, kuka onnis- kaikkiin pyrkimyksiin, jotka voivat hantuu kaappaamaan itselleen oikeuden kaloittaa juutalaisten siirtokuntien ramääritellä Israelin. Nationalismi, tai tut- kentamista ja siirtokuntalaisten elämää tavallisemmin sionismi, kuuluu monen Länsirannalla. poliitikon ja ryhmittymän työkaluihin. Puhutaan, että syyt siihen, miksi Nopeasti muistellen se taitaa uupua lä- Bennett ylipäänsä suostui rauhaneuvothinnä vasemmiston ja arabipuolueiden teluiden aloittamiseen, ovat ensinnätyökalupakista, mutta vasemmiston kin se, ettei hän hetkeäkään usko neuollessa tällä hetkellä heikkouden tilassa votteluissa päästävän minkäänlaiseen ja arabipuolueiden riidellessä lähinnä ratkaisuun. Toiseksi hän sai läpi vaatikeskenään, voidaan nämä poikkeukset muksensa, että rauhansopimuksen hysaman tien unohtaa. väksymisestä pidetään kansanäänestys, Puolueiden ja poliitikkojen kamp- joskin vain mikäli se kajoaa suvereenin paillessa vaikutusvallasta nationalis- Israelin rajoihin. (Kiinnostavasti suvetinen retoriikka siis kuluu käytössä. reeni-määritelmä sulkee pois äänestykTämä on tietysti merkittävä ilmiö rau- sen miehitetyn Länsirannan alueista!) hanprosessin kannalta. Onnistuessaan Kolmanneksi, viime aikoina on huhuttu rauhanneuvottelut tulevat kajoamaan pääministeri Benjamin Netanjahun ja Israelin maantieteellisen ulottuvuuteen Juutalainen koti -puolueen johtajien ja myyttisen Israelin on sopeuduttava välisestä salaisesta kirjeenvaihdosta. tilanteeseen. Osa neuvottelijoista todel- Kirjeenvaihdossa olisi kuulemma sovitla hakee Israelin ja palestiinalaisten vä- tu, että vastineeksi suostumuksestaan

20  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

pääministerin palestiinalaisille hyväntahdon eleenä tarkoittamaan vankien vapauttamiseen, Juutalainen koti -puolueen edustajat olisivat saaneet lupauksen siirtokuntien laajentamisesta noin 1000 asumuksella. Äkkiseltään viimeksi mainitun seikan voisi kuvitella olevan ristiriidassa koko rauhanpyrkimyksen kanssa. Niin asia lieneekin, mutta kun muistetaan, ettei Bennettin puolueessa uskota rauhanneuvotteluiden etenemiseen, on poliittisesti järkevää käyttää tilannetta hyväksi ja parantaa omaa ja äänestäjien asemaa rauhaneuvotteluiden epäonnistumisen jälkeisessä tilanteessa. Suostuessaan sopimukseen pääministeri Netanjahu uskonee toisenlaiseen lopputulokseen, tai sitten ei. Netanjahun Likud-puolue kuuluu myös nationalismia hyväksi käyttäviin tahoihin. Puolueen sisäinen dynamiikka on tällä hetkellä hyvin kiinnostavaa. Aiemmin tänä kesänä pidetyssä puolueelinten jäsenvaaleissa pääministerille ei suotu mitään virallista asemaa puolueen hierarkiassa. Eteneminen rauhanneuvotteluissa on entisestään vaikeuttanut pääministerin asemaa omassa puolueessaan. Kenties Netanjahu on päättänyt jäädä historiankirjoihin rauhantuojana huolimatta omasta poliittisesta tulevaisuudestaan – huolimatta jopa omasta hengestään, kun muistamme entisen pääministerin Rabinin kohtalon. Toiset ajattelevat, että pääministeri on heikko ja päättämätön, eikä nykyisen tilanteen pohjana ole mitään strategiaa. Ehkä kiinnostavin tulkinta, jonka


Kuva: Olivier Pacteau, http://bit.ly/19Dvh3k

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas

John Kerry ja jetti

olen kuullut Netanjahun pyrkimyksistä, ratkaisulta, mutta minusta ainakin vailiittyy Israelissa aina etualalla oleviin kuttaa, että kaikki tarvittava älyllinen turvallisuusnäkökulmiin. Tämän tul- työ rauhan eteen on kyllä pääasiassa jo kinnan mukaan Netanjahu on mukana tehty. Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, neuvotteluissa kerätäkseen tarpeeksi juuri kukaan vaan ei halua tehdä vaadithyvää karmaa länsimaiden silmissä, jot- tavaa. Siksi vahvat johtajat voisivat tulla ta nämä hyväksyvät Israelin ja/tai Yh- tarpeeseen. Tämä ei edes tarkoita kandysvaltojen aseellisen iskun Iranin ydin- san tahdon sivuuttamista, päinvastoin. ohjelmaa vastaan. Tulkinta noudattaa Mielipidekyselyiden mukaan suurin yleisintä arviota rauhanneuvotteluiden osa israelilaisista haluaa rauhaa. Esitodellisesta luonteesta pelinä, jossa osa- merkiksi 24.7. sanomalehti Haaretzissa puolet ovat mukana vain niin kauan, et- julkistetun kyselyn mukaan 39 protä voivat vierittää syyn neuvotteluiden senttia vastanneista tulisi äänestämään epäonnistumisesta vastapuolen niskaan kansanäänestyksessä rauhansopimukja samalla saavat marttyyrin sädekehän sen puolesta riippumatta siitä, mikä sopäänsä päälle. Voittaessaan Netanjahu pimuksen sisältö olisi! 16 % puolestaan singonnee sädekehänsä Iraniin, palestii- olisi tästä melko varmoja (mikä tekee nalaisten presidentti Mahmoud Abbas yhteensä 55% rauhan puolesta). Vain YK:n tuomioistuimiin. Mustaa Pekkaa 5 % vastanneista tyrmäisi sopimuksen kukaan ei pelin lopuksi käsiinsä halua. suoraan ja 20 % tekisi sen todennäköiObama saattaa laittaa rahahanat kiin- sesti. Toiset 20 % ei ollut kannastaan ni, mikä tarkoittanee vähemmän aseita varma. Toki tämä on vain yksi kysely ja Israeliin ja vähemmän kaikkea palestii- vastauksiin saadaan vaihtelua varsinkin, nalaisille, riippuen siitä, kumpi möhlii jos tarkemmin kysytään juuri Israelin Kerryn sukkuloialueluovutuksisman syötön. ta/aluevaihdoista. Poliitikoiden mieliä riivaava Alueen status Lisäksi huomion quo on jotain, miarvoista on, että myyttinen Israel on liian hin kukaan ei oimikäli Knessetiskein ole tyytyväisä äänestettäisiin vahva pakotettavaksi 21. nen, mutta jota rauhansopimuksen vuosisadan todellisuuteen. monet pelkäävät hy väksymisestä , horjuttaa. Suurläsuurin osa kansanhettiläämme kertoi minulle kerran, että edustajista luultavasti lopulta äänestäisi se, mitä tilanteen ratkaisemiseen tar- sopimuksen puolesta. Mikä siis mättää? vittaisiin, olisi yksinkertaisesti rauhaan En vaatimattomalla tietämykselläni pyrkivät vahvat johtajat molemmille ja kokemuksellani rohkene vastata suopuolille. Johtajuuden perääminen saat- raan kysymykseen, mutta kiinnostavaa taa kuulostaa hieman yksinkertaiselta on, etteivät johtavat poliitikot uskalla

puheissaan määritellä Israelia sitten, ettei se käsittäisi Länsirantaa nyt, puhumattakaan Itä-Jerusalemista (poikkeuksena rauhasta itselleen uraa tekevä oikeusministeri Tzipi Livni, joka johtaa Israelin rauhanneuvottelijaosastoa). Golanin kukkuloiden luovuttamista Israelilta tuskin lopulta vaaditaan, varsinkaan nykytilanteessa, jossa Syyria on täydessä kaaoksessa. Israel ilman Juudeaa ja Samariaa vaikuttaa konseptilta, jota todellista valtaa käyttävä poliitikko ei halua takoa kansalaisten päihin, vaikka äänestäjät olisivat kuinka rauhantahtoisia. Poliitikoiden mieliä riivaava myyttinen Israel on liian vahva pakotettavaksi 21. vuosisadan todellisuuteen. Paha vain, että pitkällä tähtäimellä arabipopulaatio tullee kasvamaan sekä kiistellyillä alueilla että Israelissa juutalaispopulaatiota nopeammin. Tämä tekee vaikeaksi pitää kiinni juutalaisen Israelin ajatuksesta – myyttinen Israel karkaa päivä päivältä yhä kauemmas. Vaan kenpä tietää, kenties Kerry tekee vielä jetillään kärrynpyörän ja saa kaikki pökertyneet uskomaan ihmeisiin sekä kahteen valtioon. Kiitos, näkemiin ja tervemenoa Israeliin!

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  21


OLEMASSAOLON RAUHOITTAMINEN

KEIJO LAKKALA

K

aikki yhteiskuntamme perusinstituutiot ovat romahtamisvaarassa. Yliopisto, koululaitos, terveydenhuolto, vanhusten huolto, kirkko, pankit ja julkinen sektori ovat kaikki kriisiytyneet ja hakevat uutta muotoa sekä keinoja selviytyä. Austerity vain pahentaa tilannetta ja luo meille yhä epävarmemman tulevaisuuden estämällä investointeja. Ensimmäisenä onkin kysyttävä, mitä me haluamme nykyisyyden tilalle? Kuinka pidämme huolen siitä, että tulevaisuudessa pidämme huolen lapsista, vanhuksista ja muista keskimääräistä työssäkäyvää ihmistä heikommista? Näihin peruskysymyksiin on palattava yhä uudelleen ja uudelleen. Kun toistelemme olevamme ”radikaaleja” tai vallankumouksellisia, meidän on pidettävä huoli siitä, etteivät nämä määreet jää vain sloganeiksi ja epävarmoiksi korvikeidentiteeteiksi. Mikäli tunnustamme kapitalismin kyvyttömyyden pitää huolta ihmisestä ja luonnosta, me emme voi julistaa kaaosta ja anarkiaa (anarkisteja voimme toki hyvinkin olla, se on toinen kysymys), on

Kuva: Marjukka Huttunen

meidän samalla pohdittava sitä, kuinka luomme huolenpidollisesti toimivan järjestyksen. Korostan sanaa ”järjestys”, vaikka se liberaalille yleisvasemmistolaiselle onkin tyypillisesti hyvin epämiellyttävä sana. Mutta emmekö me elä jo nyt aivan tarpeettoman kaoottisessa maailmassa? Kaoottinen maailma aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ylenmääräisiä paineita vaikuttaen siten myös mielenterveysongelmien kehittymiseen. Emmekö me hae turvallisuutta ja varmuutta seikkailun sijaan? Emmekö me kaipaa ”olemassaolon rauhoittamista”, kuten Herbert Marcuse asian ilmaisi? Tarvitsemme toisenlaisen järjestyksen, sillä kapitalismi ei tarjoa sellaista järjestynyttä elämää, joka olisi tällä hetkellä tarpeen. Olen itse elänyt lapsuuteni 90-luvun

laman keskellä ja aloitan työuraani uuden, kenties syvemmän laman aikana. Tiedän, millaiselta epävarmuus ja tulevaisuudettomuus tuntuvat. Kaikille 90-luvulla kasvaneille tämä kokemus ei ole määrittävä tekijä, mutta uskallan siitäkin huolimatta väittää, mannheimilaista sukupolvisosiologiaa mukaillen, viime laman olleen kokonaisen sukupolven luonut tapahtuma. Puute, epävarmuus ja romahdus ovat olennaisia koko aikalaistietoisuu-

22  •  KAMPPAILEVA OPISKELIJA

dellemme. En halua vähätellä niitä, joita tämä kokemus ei kosketa, mutta prekarisaation edetessä epävarmuus tulee olemaan yhä yleisempää. Elämä pirstoutuu ja saavutetut voitot ovat ainoat jotka pitävät uskoa tulevaisuuteen yllä. Tämä tekee meidät kyynikoiksi: emme halua sitoutua mihinkään, emme uskoa intohimoon, vaan laskelmoida kaikkein turvallisimman reitin läpi kaoottisen maailman. Mutta onko tämä todella hyvää elämää? Politiikka on hyvään elämään tähtäävää toimintaa ja niin kauan kuin olemassaoloa ei rauhoiteta, on tätä päämäärää täysin mahdotonta saavuttaa. Vaihtoehtoisen järjestyksen vaatiminen voi kuulostaa väärällä tavalla

utooppiselta ja mahdottomalta, mutta eikö juuri nykyisen romahtavan järjestelmän ainoana toimivana pitäminen ole vieläkin epärealistisempaa? Eivätkö juuri nykyiset kriisit suorastaan vaadi meitä kehittämään vaihtoehtoisia instituutioita, jotta elämämme olisi tulevaisuudessa turvallisempaa ja onnellisempaa? Minulla ei ole vastausta siihen, millaisia nämä instituutiot olisivat, mutta nykyisen kriisin keskellä elävänä herää minussa kaipuu ja siten myös toivo onnellisempaan maailmaan. Tämä toivo herää valveunen kaltaisena näkynä ja kieltää ajatuksellis-emotionaalisesti nykyisyyden. Tämä onnellisempi maailma ei tarkoita missään nimessä täydellistä maailmaa, sellaista olisi naurettavaa pyytää, vaan pikemminkin se tarkoittaa vaatimusta arkisen elämän mahdollisuudesta.


Punavihreä rakkaustarina V

akiopaineen yläkerta, nuori nainen ja nuorehko mies. ”Huomasin, että olet myös sukupuolentutkimuksen ensimmäisellä kurssilla.” Nainen aloittaa keskustelun. ”Kyllä, en viime vuonna päässyt sinne. Olet ilmeisesti juuri aloittanut täällä, mukava, että lähdet meidän toimintaan mukaan. Kiinnitin huomioni siihen, miten intohimoisesti äsken puhuit siitä poliittisten nuorisojärjestöjen yhteiskannanotosta opiskelija-asumiseen. Mukava tavata nainen, joka on näin omistautunut, vaikkakin myönnän olevani eri mieltä mahdollisen korjaus-

rakentamisen elvytysvaikutuksista, erityisesti jos annamme taloustilanteen nimissä anteeksi ympäristölle vahingollisempia rakentamisen muotoja. Anteeksi, että mainitsin naiseudestasi. Ei sillä, että näkisin sinut vain sukupuolesi kautta, mutta en voi myöskään sitä olla huomaamatta”, mies jatkaa. ”Kiitos kohteliaisuudesta ja identifioin kyllä itseni naiseksi, enkä koe sitä vaivaannuttavana, että sinäkin teet niin. Ottaen huomioon, että olemme vaihdelleet katseita koko illan, oletan, että korostamalla sukupuoltani oikeastaan vain korostat omasi eroavan minusta ja koska elämme heteronorma-

tiivisessa maailmassa, me kumpikin taidamme tietää, mitä se tässä tapauksessa tarkoittaa. Kiinnitit itse asiassa huomioni jo luennolla, kun argumentoit vakuuttavasti Henry Laasasen tunnetuiksi tekemien pelimiesoppien positiivisista vaikutuksista sosiaalisesti epävarmoihin nuoriin miehiin joissain rajatuissa tapauksissa. En ollut koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta”, nainen sanoo ojentaen kätensä lepäämään miehen käden päälle. ”Kiitos. Olin itse kovin ujo nuorempana, mutta pelimiesoppaiden misogyynisyys jätti minut aina kylmäksi. Niissä, jos missä, kulminoituu patriarkaatin negatiivinen vaikutus myös miessukupuoleen. Tunneilmaisun opetteleminen avoimessa dialogissa on toki vaikeampaa kuin opettelemalla ulkoa erilaisia temppuja, mutta myös palkitsevampaa. Voisinko ehdottaa, että jatkaisimme tätä keskustelua rauhallisemmassa paikassa? Kotini on lyhyen pyörämatkan päässä. Kommuunini muut jäsenet ovat juuri vapaaehtoistyössä Venäjän Karjalassa pelastamassa erästä murretta” mies ehdottaa. ”Vain jos harrastamme seksiä ennen kuin puhumme lisää Laasasesta, sillä mikään ei laske tunnelmaa enemmän kuin hän”, nainen vastaa. Pariskunta poistuu.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA  •  23


V

A

A J I L E K OPIS2013 K

A

M

P

P

A

I

L

E

SYKSY

Tervetuloa kamppailemaan! Jyvivalaiset

Lyhyt johdatus opiskelijapolitiikkaan Iiris Hosia & Marjukka Huttunen

Kertomus Turkin liikehdinnästä Inka Mantere

Liha on murhaa Taija Roiha

Autonominen oppiminen yritysyliopistossa Esko Harni & Mikko Valtonen

3 4

Feministinen manifesti Arno Aranko

Humpuukiemansipaatiota ja ruumiillista tuskaa kolmiyhteyden kanssa Antti Seppänen & Markus Marttunen

6

Kärrynpyörä, Kerry!

9

Olemassaolon rauhoittaminen

10

Jukka Ruokanen

Keijo Lakkala

Punavihreä rakkaustarina

Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto Jyviva on opiskelijaryhmä, joka kamppailee tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen yhteiskunnan puolesta.

Tule tutustumaan Jyvivan toimintaan! Uusien ilta järjestetään torstaina 26.9. klo 18. jyviva.wordpress.com

13 14 18 22 23

Kamppaileva opiskelija 2013  

Jyväskylän yliopiston vihreän vasemmiston (Jyviva) lehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you