Kamppaileva opiskelija

P A

I

L

E

V A

A J I L E K S I OP

K

A

M

P

EHTI

4 Kriisiytyvä tiede 6 Matti ja Piru seminaarissa 10

Mitä sinun tulee tietää opintotuesta?

ja paljon muuta

ISTON

YLIOP N Ä L Y K S Ä V JY

TON L IS M M E S A V VIHREÄN

VAPAU-

TETAAN OPISKELIJAT VÄLITILASTA!

JYVIVALAISET Moi uusi opiskelija, vanha opiskelija, ännännen vuoden opiskelija, tai joku muu.

Tervehdimme sinua!

K

äsissäsi on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan erään edustajistoryhmän, Jyväskylän yliopiston vihreän vasemmiston syyslehti.

Lehti on kaksivuotiaan Jyvivan pieni historia- ja tilannekatsaus ja yleinen hengentuotos opintojen ja aktivismin reunamilta. Sen lisäksi, että lehti jossain määrin dokumentoi toimintamme tuloksia ja tuntemuksia, toivomme, että se informoi sekä uusia että vanhoja opiskelijoita Jyvivan toiminnasta, vasemmistolaisen opiskelijapolitiikan tavoitteista ja opiskelijaelämän arjestakin uudistuvassa yliopistossa ja tässä päivässä.

Meillä on varsin erilaisia odotuksia opiskeluaikaamme kohtaan. Näitä odotuksia, toiveita ja tavoitteita vasten on myös hyvä hahmottaa mitä yliopistolla tapahtuu ja millaisten muutosten kohteena opiskelijan

asema on yleisemminkin Suomessa. Todennäköisesti tuletkin korjaamaan joitain käsityksiäsi – sitä kutsutaan oppimiseksi.

Yleinen tavoitteemme Jyvivan toiminnassa on, että yhä useammat opiskelijat ottaisivat rohkeammin kantaa opiskelijoita ja yliopistoa koskeviin tapahtumiin – vaikka eivät opiskelijapolitiikkaan sitoutuisikaan. On myös monia syitä olla kiinnostumatta ylioppilaskunnan “hiekkalaatikkopolitikoinnista”.

Edustajistovaalien äänestysprosentit ovat olleet vuosikymmeniä kovin matalat, mikä luonnollisesti kalvaa toiminnan legitimiteettiä. Jyvivan olemassaoloa kantaa kuitenkin se, että ilman vasemmistolaista vaihtoehtoa tuo vähäinenkin legitimiteetti valuu suoraan oikeistolaisille ja heidän myötäilijöilleen.

Heidän käsissään ylioppilaskunnat ja ylioppilasliike edistäisivät saumattomasti oikeis-

2 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

topuolueiden ja elinkeinoelämän ajamaa koulutuspolitiikkaa.

Jyviva on sitoutunut toimimaan vasemmistolaisena kamppailuvoimana yliopistossa, ylioppilaskunnassa ja opiskelussa, mutta ei minkään poliittisen puolueen tai järjestön käskyläisenä. Puolueisiin sitoutuminen opiskelijapolitiikassa ei muutenkaan ole niin merkittävä kysymys, kuin millaisena se usein esitetään – tavoitteisiin sitoutuminen sen sijaan on.

Yleisen “opiskelijan edun” määrittäminen on jatkuvan poliitiikan kohteena ja jyrkkää sitoutumattomuuttakin vakuuttavat tahot edistävät aina jonkinsuuntaista politiikkaa.

Jyvivan tavoitteilla – kuten avoimilla ja joustavilla opiskelumahdollisuuksilla, riittävällä toimeentulolla, paremmilla asumis- ja terveyspalveluilla, kattavammalla ja edullisem-

malla joukkoliikenteellä sekä opiskelijan näyttämöksi. Tästä näkökulmasta esimeroikeusturvalla – ei ole puoluesidosta, mutta kiksi kausittainen riitely edustajistossa ja vasemmistolaisia tavoitteita ne nykyisessä tärkeilevä ilmapiiri saattavat näyttää lapselkoulutuspoliittisessa ristiaallokossa ovat. lisilta.

Opiskeluaika mielletään usein välitilakOleelliset poliittiset kysymyksenasetsi, joka a) loppuu pian, ja b) jonka ulkopuotelut rakennetaankin usein aivan muualla lella tehdään oikeaa politiikkaa. Molemmat kuin edustajiston kokouksissa. Niitä luo yhpitävät toisaalta paikkansa, mutta kuten esiteiskunnallinen keskustelu, opiskelijoiden merkiksi Joonatan Virtanen kertaa kirjoiaktiivisuus, poliittinen lukutaito ja yhteiset tuksessaan Kamppailu ylioppilasliikkeestä tavoitteet – joita Jyviva pyrkii kanavoimaan ja opintotuesta, opiskelijapolitiikan kautta edelleen ylioppilaskunnan kautta poliittion vaikutettu historiallisesti merkittäviin seksi toiminnaksi. korkeakoulupoliittisiin ratkaisuihin, joisOpiskelijoiden poliittista toimintaakin ta myöhemmät opiskelijapolvet ovat saavoi olla kovin monenlaista. Ylioppilaskunneet hyötyä; yhtenä parhaana esimerkkinä nassa, edustajistossa, kaikille avoimissa 1990-luvun alussa ylioppilasliike onnistui valiokunnissa, ainejärjestöissä, hallinnon torpedoimaan Esko Ahon porvarihallitukopiskelijaedustajana jne. voi oppia sellaisia sen korkeakouluihin suunnittelemat lukutaitoja ja tietoja, joita ei välttämättä muualkausimaksut. Legitimiteetistä riippumatta ta opi. Opiskelijapolitiikka voi “viedä mukaopiskelijajärjestöt osallistuvat käytännössä naan” mutta yhtä lailla siihen voi kyllästyä. suomalaisen poliittisen järjestelmän uuOpintojen aikana tulee myös vastaan erilaisintamiseen ja kehittämiseen. Vaikka kaiksia kausia, jolloin on enemmän tai vähemki ylioppilaskuntatoiminta ei ole kipeän män aikaa tai kiinnostusta olla mukana - ja poliittista, sen piirissä toteutetaan aidosti hyvä niin. vaikuttavaa politiikkaa, joka heijastuu edelYhtenä tärkeänä tavoitteenamme onkin, leen yliopiston, kaupungin ja ministeriöiden että opiskelussa on jatkossakin sen verpäätöksiin. ran väljyyttä, että omalähtöiset ratkaisut, Minkälaiset asiat siis ajavat järjestö- ja kuten järjestötoimintaan osallistuminen, poliittisen toiminnan piiriin? Sisällöllisiä ovat ylipäänsä taloudellisesti ja elämänlaasyitä on lukuisia. Koulutuksen avoimuus ja dullisesti mahdollisia kaikille. Nykymuotasavertaisuus ja toisaalta tiedon vapaus ja toisessa yhteiskunnassa ja yliopistossa on sivistys ovat tärkeijatkuvana vaarana tä vasemmistolaisia ylitunnollisuus, Nykymuotoisessa tavoitteita. Myös liiallinen suorittaoman yliopiston, minen ja loppuun yhteiskunnassa ja oppiaineen ja opispalaminen. Opiskeluympäristön tukeluvuosien käytyliopistossa on jatkuvana levaisuus koskettaa täminen loputtoopiskelijaa. Ideaalit maan joustamiseen vaarana ylitunnollisuus, ja kysymykset paja ylisuorittamisen lautuvat konkreetharjoitteluun hyöliiallinen suorittaminen tisiin poliittisiin dyttää vain joustoratkaisuihin. työvoimaa tarvitja loppuun palaminen.

Millä tavalla sevia suuryrityksiä. opiskelu jatkossa Aidon ja omalähtöiÄlä käytä opiskeluvuosiasi rahoitetaan – töillä, sen osaamisen karlainarahalla vai vastuttaminen vaatii vain loputtoman joustamisen tikkeellisella opinmyös aikaa, panostorahalla?

Kuka tamista ja palautuharjoitteluun! mistäkin ikäluokasmista. Opiskele ja ta pääsee opiskeharrasta siis mitä lemaan ja millä perusteilla? Miten opinnot haluat ja kamppaile sen puolesta, että tämä järjestetään ja miten niitä voi suorittaa haon mahdollista jatkossakin! lunsa mukaan? Tämänkaltaiset kysymykset Kaiken kaikkiaan opiskelijapolitiikka ei ovat oleellisia suomalaisessa koulutuspoliitole kiinnostavaa siksi, että itse politikointi tisessa debatissa ja listaa on helppo jatkaa. olisi kovin antoisaa – vaikka ylioppilaskunta Terveyspalvelut, opinto-ohjauksen saatatarjoaa halukkaille hyvän mahdollisuuden vuus, opetuksen laatu, harjoittelupaikkojen opetella sitäkin. Tärkeää se on siksi, että määrä, kaupunkikulttuuri, opiskelupaikkapolitiikan sisällöt pakottavat kysymään kuntien palvelut, asumisen ja liikkumisen perustavimpia kysymyksiä oikeudenmukaihelppous ja hinta... suudesta, tasa-arvosta ja yhteiskunnan tuleYlioppilaskunnan toiminta on varsin vaisuudesta. Viimeisten kahden vuoden aimoninaista. Kuten mainittua, ylioppilaskana Jyviva on omalta osaltaan onnistunut kunta on myös poliittisimmista kiistoista rakentamaan Jyväskylään vasemmistolaista sivussa toimiva palveluorganisaatio. Raliikehdintää ja ajattelua sekä luonut yhteykvintola- ja asumispalvelut, järjestöpalvelut, siä eri toimijoiden välille niin Jyväskylässä tiedottaminen, hyvinvointi-, kulttuuri- ja kuin Suomessakin. Tällainen toiminta luo ympäristötapahtumat, avoin keskusteluperustaa todellisille vaihtoehdoille ja suunkulttuuri ja kaikkien jäsenten osallistaminanmuutokselle koko maan politiikassa. nen ovat ylioppilaskunnan perustoimintaa, joka ei yleensä taivu poliittisen kamppailun

K A M P PA I LE VA

OPISKELIJA SYKSY 2011 Vapautetaan opiskelijat välitilasta!

Jyvivalaiset Mitä sinun tulee tietää opintotuesta?

Anna-Mari Kaján

Kriisiytyvä tiede ja vaihtoehtoiset instituutiot

Keijo Lakkala

Työn siunaus

Ville-Veikko Pulkka

Matti ja Piru seminaarissa

Jukka Ruokanen

2 4 6 8 10

Yhteinen yliopisto

Anna-Mari Kaján & Joonatan Virtanen

Kuuntele feministiä

Taija Roiha

Kamppailu ylioppilasliikkeestä ja opintotuesta

Joonatan Virtanen

Uusi työväen sivistysliike

Vallankumous.org Minne menet, opiskelija?

Jukka Ruokanen

12 15 16 22 23

TULE MUKAAN:

jyviva.wordpress.com

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 3

MITÄ SINUN TULEE

OPINTO ANNA-MARI KAJÁN

Opintotuki uudistuu jälleen. Muodosta on väännetty kättä eri eturyhmien ja opetusministeriön kesken useamman vuoden ajan ja uusi laki astui voimaan syksyllä 2011. Uudistamista tuskin halutaan lopettaa tähän, sillä tuen muoto on edelleen useimpien tahojen mielestä vääränlainen. Tässä tekstissä tarjoillaan tiivis summaus uudistuksesta ja sen muotoutumisesta.

O

pintotuki on tärkein poliittinen keino säädellä opiskelijoiden toimintamahdollisuuksia ja oikeuksia, sillä tuki ohjaa, tai kannustaa, ihmisten käyttäytymistä tiettyyn suuntaan. Opiskelijoiden tehtävänä on kysyä, onko tämä suunta hyvä, toimiva ja oikeudenmukainen, ja vastaako se opiskelijoiden tarpeita. Jotta tähän keskusteluun pääsee käsiksi, uudistuksia kannattaa tarkastella muunakin kuin teknisinä ja byrokraattisina hienosäätöinä.

Mitä uuden opiskelijan kannattaa siis tietää opintotuesta? Uudistamisen prosessiin liittyy monta seikkaa: sen rakenne eli opiskeluajan jaksottaminen, ”tiukennukset” ja ehdot, se kuinka paljon massia tulee tilille ja lopulta vielä tuen kehittämisen suunta. Tässä lyhyessä tekstissä ei ole lueteltu kaikkia vuonna 2011 läpimenneitä uudistuksia, vaan tarkempaa tietoa saat esim. Kelan nettisivuilta.

Opintotukea muokataan osana laajempaa tavoitetta työurien pidentämiseksi ja siihen tähtäävien uudistusten sumaa. Tarkoituksena on lisätä työvuosia ja äänenlausuttuna tavoitteena uudistuksessa on ollut ”kannustaa kokopäiväiseen opiskeluun”. Uudistus kulkee käsi kädessä EU:n Bolognan prosessin kanssa, jonka myötä eurooppalaista korkeakoulutusta yhdenmukaistetaan. Tämä tarkoittaa muun muassa tutkintojen eriyttämistä: vuonna 2011 aloittaville opiskelijoille opintotukea myönnetään erikseen kandidaatti- ja maisteriopintoihin. Opiskelijan kannattaa olla tarkkana, koska myönnettävien tukikuukausien määrä voi vaihdella riippuen kandin suorittamisen nopeudesta (katso Kelan sivuilta).

Tuen myöntämisen ehtoihin on tulossa tiukennuksia ja muun muassa asumislisäkuukausi katsotaan jatkossa tukikuukaudeksi.

Tämä heikentää opiskelijoiden kesäasumisen

4 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

joustavuutta, eikä myönnä opiskelijan perusoikeutta asumiseen. Opintojen edistymisen seuranta tehostuu ja vähimmäissuoritusvaatimus nousee 4,8:sta 5,0 opintopisteeseen.

Lainantakaus myönnetään automaattisesti kaikille opiskelijoille, kun aiemmin opiskelija on voinut itse valita, haluaako ottaa sitä vai ei. Tällä halutaan kannustaa lainanottoon, mutta sillä voi olla myös yllättäviä vaikutuksia tilanteissa, joissa opiskelija syystä tai toisesta siirtyy toisen tukimuodon, kuten toimeentulotuen piiriin (lue: opiskelija saattaa olla tällöin pakotettu nostamaan lainaa).

Uudistusta mainostettiin suunnitteluvaiheessa kovasti opiskelijoiden taloudellisen tilanteen parantamisena. Vielä keväällä 2010 tulossa oli indeksikorotus opintorahaan, huoltajakorotus ja ateriatuen korotus, joista erityisesti huoltajakorotus on tarpeellinen, sillä perheelliset opiskelijat ovat erityisen huonossa asemassa. Kuten eräät muistavat,

TIETÄÄ

TUESTA? opintorahan tasoa nostettiin vuonna 2008 (http://www.syl.fi/2010/11/22/kommentti– inflaatio söi sittemmin tämän 15 % koro22-11-2010-opiskelijatutkimus/). Ja kaikki tuksen, joten ilo jäi varsin lyhytaikaiseksi. Ineivät todellakaan nosta opintolainaa. Summa deksikorotus taas on määrältään pieni, mutta summarum: opiskelijoiden olisi opiskeltava pitäisi opiskelijan ostovoiman samana – opinpäätoimisesti, mutta jatkuvasti vähemmillä torahan tasoa tulisikin nostaa edelleen indekresursseilla ja samalla määrällisesti enemsin jälkeen. Koska kaikki muut perusturvaemän. tuudet sidottiin indeksiin syksyllä 2010, SYL Tuen vaatimattomuus on johtanut siihen, otti tehtäväkseen kamppailla aluksi jo luvattu että opiskelijat tekevät töitä opintojen ohella. indeksi myös opintotukeen. Se saatiinkin Opiskelijat ovat toki aina tehneet enemmän – vuonna 2014. Tämä lienee suurin yksittäitai vähemmän töitä ja tietyissä vaiheissa nen nöyryytys opiskelijajärjestöille pitkään työnteko voikin olla mielekästä ja tärkeää. aikaan, jotka tekivät valtavaa kampanjointia Linjauksen kokonaisuuden seuraukset ovat ja lobbaustyötä koko kevään 2011 indeksin kuitenkin niin ristiriitaiset, että järkeä sen puolesta. taustalla on mahdoton hahmottaa. Kenen Pahinta toimeentulon ongelmakohtaa etua linjaus palvelee? Tuskin opiskelijoiden, – eriarvoistavia ja kasvaneita asumiskustanjotka tarvitsevat duuneista tuloja ja CVnuksia (esim. vuonna merkintöjä; tuskin 2009 vuokrat noumyöskään halpaan Summa summarum: sivat 4,2%) - ei ratja osaavaan opiskaista. Pikemminkin kelijatyövoimaan opiskelijoiden olisi opiskeltava asumistukimuutos odotuksensa laittaon omiaan lisäämään vien yritysten etua. päätoimisesti, mutta jatkuvasti asumisen ongelmia.

Esimerkiksi KeskiYleisesti ottaen on Suomessa halpa vähemmillä resursseilla ja samalla myönnetty, että ja joustava mutta opiskelijoiden tuet koulutettu ja osaava määrällisesti enemmän. laahaavat pahasti opiskelijatyövoima jäljessä; esimerkiksi eduskunnan sivistysvaon palvelualoille ja niiden kasvulle elinehto. liokunnassa opintotuesta todettiin syksyllä Yliopistot resurssejaan laskiessaan toki halu2010, että vuosien saatossa opintotuki on avat pulpauttaa ulos mahdollisimman monta muuttunut alkuperäisestä ideastaan, joka maisteria mahdollisimman lyhyessä ajassa, oli laman aikaan taata kaikille yhtäläiset mutta valitettavasti opiskelu-urat eivät todelmahdollisuudet kouluttautumiseen. Tuki on lisuudessa ole yhtä suoraviivaisia kuin tavoivalunut käytännössä yhä lainapainotteisemtepapereissa saadaan näyttämään. Opintotumaksi, mutta edes opintoraha, asumislisä ja en uudistus suuntaa opiskelijoiden valintoja, laina yhdessä eivät välttämättä kata elinkusmutta samalla laskukaavasta unohdetaan intannuksia ”päätoimisen opiskelun” edellyttähimilliset tekijät. mällä tavalla, erityisesti korkean vuokratason Tähän asti eräs opintotuen parhaimmista alueilla. piirteistä onkin ollut tietty joustavuus, joka Korkeakouluopiskelijan opintoraha oli on sallinut tarvittaessa kevyemmät opintosyksyllä 2010 reaaliarvoltaan 13 prosenttia jaksot, työnteon, välivuodet, harrastamisen pienempi kuin vuonna 1991. SYL ja SAMOK ja perheenlisäykset, kuten myös valinnanvalaskivat samoihin aikoihin syksyllä, että pautta opintojen suhteen. Mutta toisin kuin yksin asuvalle – opintolainaa nostavalle – julkisessa keskustelussa usein oletetaan, tuki opiskelijalle jää elämiseen 13 euroa päivässä ei ole aiemminkaan ollut lepsu eikä ylenpaltti-

nen. Nyt sitä vain kiristetään lisää. Tuessa on luonnollisesti aiemminkin ollut omat ongelmansa, mutta esimerkiksi opintosuunnitteluneuvonnan ja opintopsykologisten palveluiden puutteita ei voi pitäisi laskea opintotuen ongelmaksi. Päinvastoin olisi huolehdittava siitä, että opintojen edistymistä ei ohjasteta ainoastaan kepillä ja rajoittamalla elämisen mahdollisuuksia toimeentulon kiristyksin.

Huoli toimeentulosta ja epävarmuus tulevasta ovatkin tehokkaita opintojen edistämisen lamauttajia. Tiedetään, että opiskelijoille puhkeaa paljon stressiperäisiä psyykkisiä ongelmia – paineet näkyvät jo lukioikäisillä – joten ei tarvita korkeamman tason päättelyketjuja arvaukseen, että kovenevat suoritusvaatimukset ja tiukkeneva seuranta yhdistettynä elinkustannuksista jatkuvasti jäävään toimeentuloon eivät ainakaan helpota elämää.

Entä tuen tulevaisuus? Vaikka opiskelijajärjestöt kuten JYY ja SYL ovat linjanneet, että opintotukea ei tule muuttaa lainapainotteiseksi, paine tähän on jatkuvasti olemassa.

Tilanteesta voit lukea lisää tekstistä Kamppailu ylioppilasliikkeestä ja opintotuesta.

Lainaan pakottamiselle ja ylenmääräiselle tehostamiselle perustuva opintotukijärjestelmä on ristiriidassa opiskelijoiden etujen ja tarpeiden kanssa. On myös virhe palata aikaan, joka ei tunnusta joustavuutta nykyisen työelämän peruspiirteenä, jota sosiaalipoliittisten ratkaisujen tulee heijastaa.

Yhteiskuntapolitiikkaa tulisikin rakentaa kolmen tulomuodon, työ-, opinto- ja perustulon perustalle.

Entä nyt, kun jatkossa pohdit opintotukeen liittyviä ongelmia? Kelan sivu on tavallaan ystävä, mutta joskus on helpompi kysyä vertaisneuvontaa. Ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri neuvoo mielellään.

Vanhemmat opiskelijat osaavat sanoa jotain; edustajiston jäsenet ja siten esimerkiksi Jyvivan toiminnassa mukana olevilta opiskelijoilta kannattaa kysyä neuvoa.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 5

KRIISIYTYVÄ

TIEDE JA VAIHTOEHTOISET INSTITUUTIOT

KEIJO LAKKALA

Yhteiskuntamme on kriisissä. Talouskriisi tuhoaa yhteiskuntaa sisältäpäin ja ekologinen kriisi uhkaa sitä ulkoapäin. Myös tiede on kriisissä.

T

ieteen objektiivisuus ja autonomisuus vaarantuu jatkuvasti enemmän yliopistoinstituution ulkopuolelta tulevien paineiden myötä.

Tutkimuksen laatua mitataan pikemminkin määrällisin kuin laadullisin kriteerein, kun yritysmaailma muovaa yliopistoista tietokapitalistisia innovaatiotehtaita. On aivan sama mitä teet, kunhan teet sitä paljon ja kunhan työsi hyödyttää kapitalistisia tavaramarkkinoita. Aivan. Tiedosta on tullut kauppatavara siinä missä muistakin yleishyödyllisistä ihmistoiminnan tuotteista.

Myös opiskelijat kokevat tiedeinstituution kriisin nahoissaan. Opiskeluajat lyhenevät, oppiainevalikoimaa karsitaan, opintotuet eivät riitä elämiseen ja liiallisesta työnteosta rangaistaan. Yritysmaailma piiskaa opiskelijoita yhä tehokkaampiin suorituksiin välittämättä hittojakaan siitä, miten opiskelutahti ja opintojen sisällöt palvelevat opiskelijan omia kykyjä, taipumuksia ja pyrkimyksiä. Ja sitten suuret ikäluokat kehtaavat vielä valit-

taa kaiken saaneesta ”pullamössösukupolveslöytää autonomiansa myös tulevaisuudesta. ta”. Tämä muistetaan, kun teille vaihdetaan Tämä kuitenkin vaatii tiedeyhteisön – opiskevanhainkodissa vaippoja. lijoiden, tutkijoiden ja muun henkilökunnan Vaikka yhteiskuntamme onkin pahassa – autonomiaa, ei pelkkää yliopistoinstituu(ja modernille maailmalle tyypillisellä tavalla tion muodollista autonomiaa valtiosta, joka jatkuvassa) kriisissä, on tästä kriisistä löydettodistettavasti johtaa pelkkään tietokapitalistävissä myös hyvät puolensa. Kriisi merkitsee tiseen yritysmonopoliin. sitä, että jokin on vallitsevassa todellisuus Se, mistä yliopistolain muutoksessa oli mennyt pieleen, jokin ei oikein toimi. ”Jokin kysymys, oli pyrkimys juridisesti oikeuttässä mättää...” Kriisi herättää kysymyksen taa tiedon (tai tarkemmin: informaation) siitä, onko vallitseva yksityisomistus.

Tietoa pyritään jatkuvasti yhteiskunta sittenYliopistoista tulee kään paras mahdolliinvestoinnin kohde, kaupallistamaan ja hyödyntämään nen, voisiko sittenkin ja investoijat tietysti olla vaihtoehtoja? odottavat myös ylilisäarvon tuottamisen nimissä.

Kriisit ovat yhteisopistojen tuottavan kuntajär jestelmän jotain hyödyllistä tapa paljastaa omat valheensa. Kriisit kyseenvastineeksi. Tässä saattaa jäädä mm. sellaialaistavat vallitsevan ja pakottavat ajatteleset ”hyödyttömät” taidot kuten kriittinen ja maan vaihtoehtoja. luova ajattelu helposti toiseksi. Informaation Pienellä pohdinnalla vaihtoehtoja myös yksityisomistuksen ei luulisi sitä paitsi edes löytyy. Yliopiston ei tarvitse palata kuvitteelsopivan kovin hyvin yhteen tieteentekemisen liseen sivistysyliopistoon, vaan se voi yrittää normien kanssa.

6 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Tieteen vapauttaminen merkitsee tiedettä ympäröivän yhteiskunnan vapauttamista. kyseenalais Ainakin allekirjoittaneelle vetäytymitaa ja hajottaa nen yliopistollisesta ympäristöstä olisi varsin vanhaa luoden toivottavaa. Tällä hetkellä yliopisto antaa läsamalla mahhinnä keinoja selvitä tenteistä lukemalla peldollisuuden kät tenttikirjojen tuoteselosteet. Kuten eräs muutokselle, tuttuni taisi joskus tokaista, tenttimällä oppii jonkin uuden tenttimään, lukemalla lukemaan ja tutkimalla syntymiseen. tutkimaan. Kriittistä ja luovaa ajattelua oppii Tiedeinstituuparhaiten harjoittamalla kriittistä ja luovaa tion ja tieteen ajattelua. Tähän yliopisto ei juuri anna mahkeskeisten dollisuutta. Massaluennot ja kirjatentit maharvojen kriidollistavat vain tutkintojärjestelmän sisäisen siytyminen ei selvittämisen, mutta ei tarjoa juuri mahdollisiis merkitse suuksia kehittää ajattelun luovuutta. tieteen tuhoa, ”Tavallinen väitöskirja on referaattikokose voi merkitä elmien kasaamista siten, että väliin pannaan myös tieteen tärkeän näköisenä vakaumuksia, kannanotyhteiskunnaltoja ja mielipiteitä. Jos tutkijalla tällöin on lisen muodon käytettävissään riittävästi ruoansulatushäiriuusiutumista. öitä ja vatsahapon ylirunsautta, hän saattaa Vanhan mahduttaa väitöskirjaansa kritiikkiäkin.” yliopiston raNäin puhui Pertti Lindfors aikoinaan, ja ainapautuminen kin omissa opiskelijan silmissäni Lindforsin voi mahdollistaa uusien tieteentekemisen mietteet näyttävät osuvilta. muotojen syntyä. Tiedeyhteisön autonomia Kaikesta negatiivisesta sanailustani huovoi merkitä paitsi vallitsevan tiedeinstituulimatta on myös todettava, että parhaimtion sisäistä muuttamista, niin myös vaihmillaan yliopisto myös todella antaa niitä toehtoisten instituutioiden luomista. Tieresursseja, joita sieltä ollaan hakemassa. Käteentekemisen ei tarvitse tapahtua nykyisen sitteellistä, rationaalista, argumentoivaa ja läpikapitalisoituvan tiedeinstituution sisällä kriittistä ajattelun taitoa oppii tällä hetkellä vaan voimme nähdä tulevaisuuden mahdollijuuri yliopistossa. suuksia autonomiselle tiedeyhteisölle. Joitain Mikään ei kuitenkaan vaadi sitä, että valmerkkejä tästä tendenssistä on jo nähtävissä. litseva yliopistoinstituutio olisi ainoa paikka Etenkin Tampereelle, Helsinkiin ja meille Jyjossa näitä taitoja voisi kehittää. Päinvastoin: väskylään perustetut yhteiskunnalliset opiställä hetkellä näyttää pikemminkin siltä, tot pyrkivät näytettä vetäytyminen Perustulo mahdollistaisi tämään esimerkkiä yliopistosta tuottaivallitsevien rakensi ajattelun kannalta tieteentekijöiden vetäytymisen teiden ulkopuolella kaikkein parasta tutapahtuvasta tieteellosta. Tämän ratkaitiedeinstituutioiden ja siten lisestä toiminnasta. sun ongelmat ovat ilTällainen toiminta meisiä etenkin kalliita kaupallisten intressien on vasta aluillaan, laitteistoja vaativilla mutta ne tarjoavat luonnontieteellisillä määräysvallasta. hyviä esimerkkejä aloilla, mutta tendenstulevaisuuden toisinä ja ideana uusien, minnalle. vaihtoehtoisten instituutioiden kehittämiTieteen autonomian konkreettiselle tonen on erittäin tervetullut. Autonomisen teuttamiselle on kuitenkin tiettyjä varsin artieteen idea on aina tiukasti kytkeytyneenä kipäiväisiä esteitä. Rahoituksen saaminen ei autonomisen tiedeyhteisön ideaan. ole helppoa ja eläminen on muutenkin varsin niukkaa. Tiedeyhteisön (kuten laajemmin tietotyöläistenkin) autonomia vaatii siis keskustelua rahoituksesta. Kuinka vapaa tutkimus järjestetään?

Eräs ilmeinen vastaus tähän on perustulo. Perustulo mahdollistaisi tieteentekijöiden vetäytymisen tiedeinstituutioiden ja siten kaupallisten intressien määräysvallasta. Tieteellinen intressittömyys ja tieteellinen kommun(al) ismi saisivat mahHuippututkija tutkii. dollisuuden toteutua aidosti.

Nykyisten tietoverkkojen mahdollistama informaation nopea liike mahdollistaisi myös tiedon nykyistä vapaamman liikkumisen.

Huippututkija tutkii.

Robert K. Mertonin mukaan yksi tieteen tärkeimmistä arvoista on tiedollinen kommunismi tai kommunalismi. Tällä Merton viittaa tieteellisten teorioiden yhteiseen omistukseen. Teorioiden tuottamisesta ei Mertonin mielestä tulisi pyytää muuta palkkiota kuin tunnustus arvokkaasta työstä. Informaatiokapitalismin aikana tämä tieteenfilosofinen normi ei päde. Tietoa pyritään jatkuvasti kaupallistamaan ja hyödyntämään lisäarvon tuottamisen nimissä. Laajemmin puhuen kaikki informaatio, mukaan lukien taide ja kirjallisuus, pyrkivät tietokapitalistismissa tavaramuotoistumaan. Yliopistoliike onkin tällä tavoin kytköksissä myös esimerkiksi piraattiliikkeeseen.

Pyrkimys tiedon tavaramuotoistamiseen sotii myös toista keskeistä tieteen normia, intressittömyyttä, vastaan. Tieteestä tulee pelkkä väline lisäarvon kasvattamisessa.

Tiede tulee ajaneeksi tieteen ulkopuolisten tekijöiden intressejä. Tieto sinänsä jää toissijaiseksi. Tässä sinänsä ei ole mitään uutta, näin on aina ollut.

Tieto, jota edes jollain käytännöllisellä tasolla voidaan sanoa objektiiviseksi, on aina yhteiskunnallisesti vaikuttavaa ja siten yhteiskunnallisen eliitin hyödynnettävissä.

Tämä pätee myös nykytieteeseen. Tämä tulee kuitenkin avoimesti tunnustaa eikä maalailla naiiveja visioita puhtaan tiedon tavoitteluun tähtäävästä, intressittömästä tiedeyhteisöstä. Tiedeyhteisö on aina tieteen ulkopuolisten voimien vaikutuksessa. Olisi typerää kieltää tämä. Tieteen intressittömyys sekä tiedollinen kommunismi merkitsevät ennen muuta tiedeyhteisön konkreettista autonomiaa, autonomiaa, joka lähtee tietotyöläisten omista intresseistä. Tämän vuoksi onkin tärkeää erottaa tiedeinstituution ja tiedeyhteisön autonomia toisistaan.

Kuten termi apokalypsis ei merkitse sanan alkuperäisessä merkityksessä pelkkää vanhan maailmanloppua, vaan aina myös jonkin uuden ja paremman syntyä, on myös kriisin käsite ymmärrettävä tällaiseksi. Kriisi

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 7

TYÖN

SIUNAUS VILLE-VEIKKO PULKKA

”Hyvinvointi syntyy työstä.” ”Työ on parasta sosiaaliturvaa.” ”Suomi tarvitsee kaikkien kansalaistensa työtä.”1

P

oliitikot vasemmalta oikealle hokevat pakko-oireisesti mantraa, jonka mukaan vain ja ainoastaan palkkatyö luo hyvinvointia. Samaisesta syystä oikeisto ja elinkeinoelämä haluavat pidentää työuria alusta, lopusta ja keskeltä ja etenkin laiskottelevat opiskelijat halutaan entistä nopeammin työmarkkinoiden palvelukseen.2 Palkkatyötä fetisoiva diskurssi on voimistunut samanaikaisesti, kun tulot ja varallisuus on keskitetty entistä harvempien käsiin.3 BKT:lla mitaten kansantalouskakuissa pitäisi olla enemmän jaettavaa kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi Suomessa ihmisten hyvinvointi on kuitenkin laskenut aidon kehityksen mittarilla (GPI)4 mitattuna jo 1970-luvun alun tasolle.

Samaan aikaan kun työntekijöiden hyvinvointia edistäviltä palveluilta ja sosiaalietuuksilta on viety uskottava rahoituspohja keventämällä kaikista rikkaimpien verotusta5, jatkuvat tehostamistoimeenpiteet ovat ajaneet ihmisiä sairaseläkkeille. Ihmisten arkea varjostavasta työn ja toimeentulon epävarmuudesta on tullut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Uusliberaali kapitalismi on onnistunutkin voimakkaasti purkamaan 1970-luvulta lähtien hyvinvointivaltioissa materialisoitunutta luokkakompromissia, joka mahdollistui toisen maailmansodan jälkeen

vahvan ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ansiosta.

Vaikka Pohjoismaissa työn tavaramuotoa onnistuttiinkin purkamaan monia muita läntisiä teollisuusmaita voimakkaammin, myös pohjoismainen hyvinvointivaltio nojasi täystyöllisyyteen. Tästä syystä onkin ymmärrettävää, että kapitalis- Suomen GPI:n kehitys 1960-luvulta lähtien. Talousmianalyysinsa hukan- kasvun ja hyvinvoinnin välinen yhteys on katkennut. nut vasemmisto yrittää sa taloudessamvielä epätoivoisesti haikailla historiaan. me prekarisaatio läpileikkaa kuitenkin koko Totuus kuitenkin on, että perinteisen työmarkkinat, joten työsuhteen laatu ei yksin palkkatyöläisen normiin ei ole enää paluuta kerro työn varmuudesta. Nykypäivän työläija teollisen yhteiskunnan kaltainen täystyölliset ovatkin enenevissä määrin työläisyritsyys ei ole toteutettavissa; ainakaan nykykatäjiä, jotka joutuvat kantamaan itsenäisesti pitalismin ehdoilla. Uusliberaali kapitalismi huolta toimeentuloon sisältyvistä riskeistä ja on tehnyt työntekijöistä joustotyövoimaa, markkinoimaan työvoimaansa kaikin keinoin. jonka pitää olla valmis joustamaan hyvinvoinOn muistettava, että kapitalismi elää tinsa äärirajoille saadakseen nauttia palkkaniukkuudesta. Jotta työntekijöiden neuvottyön siunauksesta. teluasema voidaan pitää heikkona, on tarjolla Yhä useampi työntekijä työskenteleekin olevaa työtä oltava niukasti ja toimeentulon pätkätyösuhteissa, osa-aikaisesti, vuokraon oltava riippuvaista palkkatyöstä. työntekijänä, itsensätyöllistäjänä, freelanceTyökyvyn yhteiskunnan7 puolustaminen rina, pienyrittäjänä tai muuten epävarmassa onkin työväenliikkeeltä ainoastaan kaksi astyösuhteessa.6 Finanssipääoman hallitsemaskelta taaksepäin, ei yhtään eteenpäin. Palkka-

8 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Karl Marxin vävy Paul Lafargue kritisoi palkkatyöyhteiskuntaa jo vuonna 1880 teoksessaan Oikeus laiskuuteen: ”Muuan omituinen hulluus pitää vallassaan työväenluokkaa kaikissa niissä maissa, joissa kapitalistinen sivistys on vallalla. Hulluus, josta on seurauksena yksilöllinen ja sosiaalinen kurjuus, joka jo kaksi vuosisataa on piinannut kurjaa ihmiskuntaa. Se on rakkaus työtä kohtaan, kuolettava, yksilöitä ja näiden jälkeläisiä uuvuttava työhalu.

Sen sijaan että olisivat taistelleet tätä mielenhäiriötä vastaan ovat papit, taloustieteilijät ja moralististit julistaneet työn pyhäksi.”

MITÄ SIIS ON TEHTÄVISSÄ?

Nykyolosuhteissa Slavoj Žižekiä mu-

työtä hinnalla millä hyvänsä -politiikka tarkoittaa nykytyömarkkinoilla tietoisia askelia kohti pakkotyöyhteiskuntaa.

Oikeistolta palkkatyötä fetisoiva diskurssi on ollut tietoinen hyökkäys työntekijöiden neuvotteluvoiman murentamiseksi. Pelottavinta kuitenkin on, että myös vasemmisto on lähtenyt tähän keskusteluun mukaan ja hyväksynyt siirtymän kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisarvo ansaitaan ainoastaan palkkatyön kautta.

MITEN TÄMÄ LIITTYY OPISKELIJOIHIN? On älyllisesti epärehellistä kuvitella,

että edes korkeakoulutus takaisi enää nykytyömarkkinoilla tien Eedeniin. Opiskelijoihin kohdistettavalle moralismille olisikin oitis heristettävä keskisormea. Lainakahleisiin, putkitutkintoihin ja halpatyövoimareserviksi pakottaminen on politiikkaa, jolla neuvotteluasemamme työmarkkinoilla pyritään murentamaan sekä nyt että valmistuttuamme tuleville työmarkkinoilla.

Opiskelijat ja vastavalmistuneet toimivat jo nykyisellään korkeastikoulutettuna ilmaistyövoimana, jota elinkeinoelämä käyttää törkeästi hyväkseen.8 Samanaikaisesti esimerkiksi tukityöllistämisellä tarjotaan työvoimaamme käytännössä ilmaiseksi yritysten käyttöön. On siis selvää, että neuvotteluasemamme on jo nykyisellään heikko ja se heikkenee, mikäli meidät pakotetaan opiskelemaan lainarahalla, tyytymään yksipuolisiin tutkintoihin ja työskentelemään opintojen ohessa halpatyövoimana turvataksemme toimeentulomme.

kaillen maailman tuhoutuminen näyttää totta tosiaan todennäköisemmältä kuin järjestelmän muutos. Puoluepolitiikassa vasemmiston vaihtoehdot on hyvin pitkälti hukattu tarttumalla opportunistisesti jo valmiiksi hävittyihin kompromisseihin ja yhteiskunnallisten liikkeiden osaltakin tunnelma on sanalla sanoen väsynyt.

Tilanne on nurinkurinen, sillä käynnissä oleva talouskriisi on yksi vakavimpia kriisejä kapitalismin historiassa.9 On odotettavissa, että edessämme on vielä big bang, jos ja kun harjoitettu politiikka ei muutu talouskasvua tukevaksi.10 Tämä taas tarkoittaa sitä, että kriisin kärjistyessä entisestään on oltava edes diskurssien tasolla liikehdintää, joka kykenee esittämään uskottavan vaihtoehdon järjestelmälle, joka kriisiytyy kerta toisensa jälkeen niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin.

Perustulo ei ole nykyolosuhteissa reaalipoliittinen vaatimus. Se on kuitenkin vaatimus, joka mahdollistaa nykykapitalismin kokonaisvaltaisen problematisoimisen ja auttaa hahmottamaan välttämätöntä kokonaisyhteiskunnallista muutosprosessia11.

Riittävän toimeentulon takaava perustulo mahdollistaisi työntekijöitä kieltäytymään kohtuuttomista työehdoista, lisäisi aitoa joustavuutta palkkatyön ja muun elämän yhteensovittamiseen, loisi omaehtoisempia

Entinen taistolainen ja nykyinen kapitalisti, Björn Wahlroos, esitti vuonna 2001 noin 850–1000 €/kk suuruista perustuloa.

lähtökohtia itsenäiselle ammatinharjoittamiselle ja yhteisötalouden12 eri muodoille sekä tunnustaisi myös perinteisen palkkatyön ulkopuolelle sijoittuvan työn, kuten kotityön, vapaaehtoistyön tai kulttuurityön yhteiskunnallisen arvon13.

Työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi ei riitä, että perustulo esitetään ainoastaan positiivisena kannustimena palkkatyöhön, sillä se on omiaan vahvistamaan palkkatyöyhteiskunnan ideologiaa. Lopullisena tavoitteena myös perustuloliikkeellä tulee olla talouskasvun purkaminen, mikä ei ole mahdollista nykyisenkaltaisessa palkkatyöyhteiskunnassa. Työn ja tuotannon rekonstruktio perustulon kautta voi olla avain myös kasvuttomaan yhteiskuntaan.

Perustulon avulla ekologiseen kriisiin voitaisiin vastata lyhentämällä työaikaa ja jakamalla työtä tasaisemmin, luomalla kestävämpää tuotantoa ja ohjaamalla tavaroiden ylikulutusta ja -tuotantoa vapaa-aikaan ja palvelujen pariin.

Suomi siis todellakin tarvitsee kaikkien kansalaistensa työtä; työstä vapautumiseksi.

VIITTEET: 1. Lainaukset ovat Kataisen sosialistihallituksen

hallitusohjelmasta.

2. Tosiasiassa yli puolet opiskelijoista on työmarkkinoiden palveluksessa jo opintojensa aikana. Opiskelijat muodostavat tärkeän halpatyövoimareservin etenkin palvelualoilla.

3. Vuosina 1995-2008 palkkatulot kasvoivat Suomessa noin 39%. Samaan aikaan omaisuustulot kasvoivat 295 % ja osinkotulot 425 %. Globaalisti tarkasteltuna numerot näyttäytyvät entistä tylympinä: rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa varallisuudesta 51 prosenttia, vaurain kymmenen prosenttia hallitsee 85 prosenttia maailman varallisuudesta, kun taas maailman väestön köyhempi puolisko omistaa vain yhden prosentin maailman yhteenlasketusta pääomasta.

4. GPI tarjoaa BKT:sta moniulotteisemman kuvan ottaen laajasti huomioon ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten tulonjaon tasaisuuden ja luonnonvarojen käytön. Lisää GPI:n komponenteista on luettavissa esimerkiksi Jukka Hoffrénin artikkelista ”Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita”: http://www.stat.fi/artikkelit/2008/ art_2008-11-12_002.html?s=3 5. Tästä oikeisto käyttää käsitettä kestävyysvaje.

6. Prekaareissa työsuhteissa työskentelee noin miljoona suomalaista, mikä on kolmasosa Suomen työvoimasta.

7. Työkyvyn yhteiskunta (workfare society) on Richard Nixonin popularisoima käsite, jolla viitataan hyvinvointivaltion (welfare state) vastakohtaan, jossa palkkatyö on ihmisyyden mitta.

8. Elinkeinoelämän ohella myös julkinen sektori hyödyntää ilmaistyövoimaa tuottavuusohjelmiensa läpiviemiseksi 9. Aivan kuten marxilaiset aina toteavat kapitalismin kriisiytyessä.

10. Nykyiset kriisimaiden ”elvytystoimet” leikkaavat kokonaiskysyntää ja ajavat maat entistä pahempaan ahdinkoon.

11. Tästä ilmiöstä on käytetty myös nimitystä vallankumous.

12. Esimerkiksi osuuskuntatoiminta ja vertaistuotanto voivat tarjota mahdollisuuksia kapitalistisen tuotannon kyseenalaistamiseksi.

13. Kotityön arvoksi BKT:sta on eri arvioissa todettu n. 30-50 % (Vainio 2000). Julkisen sektorin velvoitteita pyritään taas siirtämään enenevissä määrin kolmannelle sektorille.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 9

MATTI JA

PIRU SEMINAARISSA

JUKKA RUOKANEN

Kohtasivatpa kerran Matti ja Piru Keski-Suomen saloilla.

K

auna, kiukku ja harmistus siitä Pirun penteleen sisällä heti heräsivät, kun pikisilmät Matin elovehnäisen tukan tavoittivat. Pian yritti Piru jo käydä käsiksi, mutta Matti ehätti ehdottaa kilpasille ryhtymistä, niin kuin monesti ennenkin. ”Miksi minä sinun kanssa ottelisin, kun sinä ryökäle minut aina päihität, viekkaudellasi viettelet”, Piru siihen virkkoi.

Matti: ”No jos kerran itse Perkele yhtä miestä noin kovin pelkää ja hänen älystään älähtää, niin saavatpa ihmiset tällä niemellä sentään yönsä nukkua rauhassa. Vain etkö kuullut ole, Suomessamme elää maailman koulutetuin kansa.”

Piru: ”En minä sinua pelkää tai kaltaisiasi

apinoita! Tohdin toki astua askeltaa, piirini himokas Faust. piirissä pyöriä. On tämä totisesti valtakuntani, minun valtani väkevä. ” Jo koitti Syykuun ensimmäinen. Ykskaks Matti: ”Todista se. Lähde kanssani Suovyöryivät vauhkot laumat läpi kampuksen ja men Ateenaan. kohta he kera nuoSali pimeni, ihmiset hiljentyivät Käydään yhdessä seruutensa rimpuilivat minaariin, ja kumpi Martin salin tungokja haaste esitettiin. Viisi vuotta, ennemmin suoriusessa. Ylitse käyvä tuukin ulos, olkoon innostus, juureton 300 opintopistettä, hyväksytty hän voittaja ja meistä levottomuus, tartlopullisesti se viituivat myös ottelija opinnäyte sekä rapiat saampi vesa” kaksikkoomme ja Piru: ”Älä luule, samassa he tunsivat 13 000€ velkaa. että jo luovutan, etsykkeen sisällään, tä luolaani luikkisin rytmin metsän lapkuin pahainen peikko. Näytä vain tietä ja tiesille vieraan. Tempon, joka katujen kulkijoita dä, että hetkessä hymysi hyytyy, kuten hyytyi siivittää. Petoja yössä tahdittaa.

10 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Sali pimeni, ihmiset hiljentyivät ja haaste esitettiin. Viisi vuotta, 300 opintopistettä, hyväksytty opinnäyte sekä rapiat 13 000€ velkaa. Avuksi tehtävän täyttämiseen ojennettiin kryptinen opinto-opas, kuvitteellisella hallinnon tasolla eksisteeraava opintoohjaus, sekä taisteleva ylioppilaskunta. Matti ja Piru sopivat, että kumpainenkin tekisivät vaaditun suorittaakseen tutkinnon. Ensinnä maisteriksi huudettava olisi vedon voittaja.

Paitsi ikuista glooriaa saisi hän säkillisen hopeaa, maksun, jolla kuitata voisi saavutuksen viimeisen, sen viheliäisen velan oppivuosien.

Luennot, tentit ja seminaarit sekä harjoi-

tusryhmät että opintopiirit, kaikki ne tulivat tutuiksi. Kirjastot, luokat ja ravintolat, kaikki ne tavallaan tunsi omiksi. Ystävät, tuttavat, toverit, kaikkia niitä jo kohta rakasti. Mutta vääjäämättä päivät kuluivat, viikot vierivät, vuodet venähtivät. Tuntuvasti täytti Pirun mielen epäilys. Vaikka hiisi kuinka voittaa himoitsi, ei hän pysynyt Matin peesissä. Vaikka Piru kuinka luki ja luki, istui ja opiskeli, ei hän Mattia tavoittanut. Kuinka tuo liukas ihminen tentin toisensa jälkeen läppäsi, luennot vaivatta luovi? Vaikka Piru luki kirjaa kuin raamattua, ei se ajan juoksua estänyt,

jos kohta joudutti. Vaan Matti loisti joka saralla, rohmusi roimat pisteet ja hymyjä niittää hipsutteli. Piru taas vaivoin kaapi kokoon KELAn torjuntatuloksen.

Ei tiennyt sitä Piru parka, että Matti häntä hieman huiputti tai itseään ja niitä parempiaan, jotka lampaita paimentavat. Sillä viekas oli Matti luonnoltaan, ei tyhmä lain, kuten hidas hiisi rukka, kolojen kasvatti, mudasta muokkattu moukka. Hän tavoitti tarkoituksen, oivalsi opintojen olemuksen. Ei ole syytä harrastaa kiivasta pohdintaa, ei turhaan päätään poltella kysymyksillä kymmenillä.

Yksi oivallus riittää, ymmärrys pelin luonteesta. ”Sisään, tulos, ulos”. Tää mantra, joka huulia hivelee, oikeuttaa oivan oikaisemaan. Etusivulta takakanteen, johdannosta päätelmiin, alusta loppuun, mutta ilman keskikohtaa. Ei Matti. opinnoissa ole kyse prosessista, matkasta mieleen, vaan mielivallasta, oikeasta lopputuloksesta. Summa summarum i.e. Summa, hinta, joka sekä maisterinnasta että maisterista maksetaan.

Siihen riittää, kun osoittaa, että on halukas poistumaan, kiireesti kuittaamaan. Ei tasolla väliä, ei laatua lain. Ei muodon pätevyys rinnalleen huuda sisältöä.

Näin kukin tahollaan etsi tietä tut-

kintoon, Matti liukkaasti luisteli, Piru suohon sukelsi, kunnes koitti se päivä jona Matti jo maaliin lasketteli.

Piru.

Piru ei uskoa saattanut, kuinka pieni ihminen häntä jälleen nöyryytti, niskasta raakasti ojensi. Niin kävi, että Matti arvon ansaitsi, mutta Piru armotta pois ajettiin. Ei sellainen oikku kelpaa, joka oppia vain tahtoo, eikä ymmärrä ulos yrittää! Parempi on, kun pysyt kauttaaltaan opistoista poissa, poissa tieltä oikein oivaltavien, tyytyväisten tylleröiden. Pysy ulkona uhka uutteruuden, into ymmärryksen, tahto tiedostuksen! Ei meillä ole sinulle sijaa, loiselle kalliin kotimaan, häirikölle kansantalouden.

Pirun kaveri.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 11

YHTEINEN

YLIOPISTO ANNA-MARI KAJÁN JA JOONATAN VIRTANEN

Keväällä 2009 Suomessa nähtiin yliopistoväen aktivoituvan uuden yliopistolain sisäänajoprosessin myötä. Myös Jyväskylässä kuultiin useita puheenvuoroja aiheesta. Tässä tekstissä käydään läpi jyväskyläläisen Yhteiseksi yliopistoksi itsensä nimenneen löyhän ryhmittymän toimintaa ja opiskelijatoimintaa yleisemmin. Mitä on jäänyt jäljelle muutaman vuoden takaisesta aktivismin piikistä?

E

rityisesti yhteiskuntatieteiden uudelle opiskelijalle eräs sana tulee opinnoissa nopeasti tutuksi. Sana viittaa sellaiseen historiallisen muodostumisen prosessiin, jossa ilmiöt eivät ole välttämättömiä. Se, millaiseksi maailma muodostuu, riippuu siitä, millaiseksi se tehdään ja millaiseksi se olosuhteiden myötä muodostuu. Sana on ”kontingentti”.

Yliopisto on tällä tavalla kontingentti, sillä se on aina yhteiskunnallisten muutospaineiden ja politiikan kohteena. Myös se, mitä yliopisto on itse kullekin, riippuu pit-

kälti niistä oletuksista ja odotuksista, joita opiskelijalla on suhteessa omaan koulutukseensa ja opiskeluvuosiinsa. Nämä käsitykset taas muuttuvat ja kehittyvät vuosi vuodelta.

Opiskelijalle voi olla hyödyllistä huomata ja erottaa nämä kaksi puolta: yliopisto yhteiskunnallisena organisaationa, ja yliopiston merkitys itselle. Molemmilla puolilla on merkitystä!

Eräs tärkeimmistä muutoksista yliopistolaitoksen historiassa on nähty aivan lähimenneisyydessä. Matti Vanhasen porvarihallitus ja kokoomuksen Henna Virkkusen johtama

12 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

opetusministeriö vyöryttivät Suomeen uuden yliopistolain vuonna 2009. Laki oli tärkeä merkkipaalu koulutusjärjestelmään suuntautuvien oikeistolaisten uudistusten sarjassa. Se avasi yliopistot yksityiselle rahalle ja muovasi niiden hallinnon elinkeinoelämän esikuvan mukaan, kasvattaen rehtorin vallan toimitusjohtajamittoihin ja karsien perinteisen yliopistodemokratian tyngäksi. Se mahdollisti lukukausimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Ilmeistä on, että laki myös mursi padot uusien samansuuntaisten uudistusten tieltä.

Lakiprosessin yhteydessä opetusmija epätietoisuutena oman toimintaympärisnisteri Henna Virkkunen totesi, että uusi tön tulevaisuudesta. Lakiprosessi kiinnitti yliopistolaki on parasta, mitä yliopistoille laajempaa huomiota korkeakoulujärjestelon tapahtunut mään ja sen yhteissitten niiden pekunnalliseen roolin Samalla kun tutkijat joutuvat rustamisen. Kaikkohdistuviin oikeiski eivät olleet tolaisiin muutospaikilpailemaan keskenään apurahoista tuolloin samaa neisiin.

Opiskelijat mieltä, eivätkä ja työntekijät alkoija oikeuksistaan työtiloihin, ole vieläkään. vat vihdoin liikehtiä Monia yliopistoomanlaisensa yliopisJyväskylän yliopiston rehtori Aino laisia kiinnosti, tomuutoksen puoleskuka tai mikä ta. Kysymys kuului, Sallinen hankki lähes uudistuksessa ”kenen tämä yliopistojoutuu häviölle. uudistus on?” käsittämättömän 60% Puhuttiin paljon Marraskuun losivistysyliopispussa 2008 opiskelijat palkankorotuksen. ton kuolemasta valtasivat Helsingissä ja tieteen vapauden katoamisesta markkiVanhan 40-vuotisjuhlapäivän aattona Vannavoimien päästessä yliopiston hallintoon. han ylioppilastalon ja järjestivät työryhmät Sekavasti, nopeasti ja julkisuudelta osittain yliopistolaista, asumisesta ja toimeentulospeitossa valmisteltu uudistus herätti vasta. Valtausta oli edeltänyt opintopiiri satustusta erityisesti keväällä 2009 ennen lain moista teemoista ja yliopiston päärakennukhyväksymistä.

Jälkikäteen tehtyjen tutkimusten mukaan uuteen lakiin ja sen tuomiin muutoksiin ei olla yliopistolaisten keskuudessa kovin tyytyväisiä, mistä kertoo mm. se, että yli 60 prosenttia Tieteentekijöiden liiton jäsenistä on harkinnut siirtymistä pois yliopistotyöstä (Acatiimi 5/11). Ristiriita yleväksi mielletyn tieteen ja toisaalta arkisen yliopistotyön välillä on suuri. Tästä syystä viime vuosina on puhuttu paljon myös akateemisesta duunariudesta.

Uudistuksesta sinänsä on kirjoitettu valtavasti, mutta yleisesti voi kuvailla, että tietyt piirteet uudistuksesta ovat luonteeltaan kuin miniatyyri kahtiajakautuvasta yhteiskunnastamme, jossa menestyville annetaan ja perusduunia vääntävät saavatkin vääntää niska limassa. Toisaalta yliopistouudistus on myös vain osa globaalia koulutuksen kaupallistamisen ja uusliberalismin aallon jatkumoa. Suomalainen yliopistolaki ei siten ole missään mielessä suomalainen innovaatio.

Eräs sen tarkoituksista on myös hierarkisoida ja erikoistaa korkeakoulutusta, mikä mahdollistaa yliopistojen keskinäisen vertailun kansainvälisillä ranking-listoilla.

Kehitys näyttää opiskelun kannalta jokseenkin ristiriitaiselta ja etäiseltä. Tavallisen opiskelijan, hänen tulevaisuutensa ja ylipäänsä suomalaisen koulutuspolitiikan kannalta on oleellista, että yliopisto takaa kaikille opiskelijoille laadukasta opetusta ja osaamista, varmuuden opintojen jatkuvuudesta sekä monipuoliset tukipalvelut, joilla ehkäistään muun muassa opinnoista syrjäytymistä. Panostaminen opiskeluarjen toimivuuteen ja hyvinvointiin takaa myös hyvät oppimistulokset ja tyytyväisyyden opintoihin.

Siinä missä 2000-luvun alussa yliopistoihin asteittain ajettu tulosjohtaminen ja pääomapiirien vaikutusvalta koskettivat välittömimmin työntekijöitä, uuden lain valmistelu ja sen näkymät tuntuivatkin suoraan myös opiskelijoiden arjessa epävarmuutena

sen valtaus kerran aiemmin, asunnottomien yönä. Nämä tapahtumat olivat tärkeät sysäykset muiden paikkakuntien opiskelijoiden organisoitumiselle.

Jyväskylässä muodostui Yhteinen yliopisto -niminen löyhä toimintaryhmä alkuvuodesta 2009. Useissa eri kaupungeissa toimi vastaavia, enimmäkseen opiskelijoista, mutta myös tutkijoista ja professoreista koostuvia ryhmittymiä, jotka kaikki kävivät julkista keskustelua uudistusten epäkohdista syksystä lähtien. Vaatimukset yliopistolain paremmasta valmistelusta tosin kaikuivat puhuvien päiden kuuroille korville. Laki hyväksyttiin ja se astui voimaan 1.1.2010.

Yhteinen yliopisto toimi Jyväskylässä opiskelijoiden kannalta merkittävänä yhteenkokoajana. Se opetti siinä mukana toimineille ihmisille paljon yliopistosta, byrokratiasta ja hierarkioista, mediasta ja vaikuttamisesta, opiskelijapolitiikasta ja myös siitä, että vitutuksen määrä voi nousta senkin jälkeen, kun ei enää uskoisi niin

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 13

voivan tapahtua. Ryhmä teki paljon töitä saadakseen äänensä kuuluviin ja oli verkostoitunut sekä valtakunnallisesti että maailmanlaajuisesti – koulutuksen vapauden ja maksuttomuuden kamppailut eivät rajoitu vain Suomeen. Voit lukea toiminnasta YY:n blogista. Kiihkeän kevään jälkeen syksyllä moni kysyi, ”mitä saatiin aikaan”, ja silloin tuntui, että mainitsemisen arvoista löytyi kovin vähän, jos mitään. Laki meni odotetusti läpi ja omat opinnotkin (sekä vapaaaika) olivat monilla kokeneet kolauksen.

Jälkikäteen on kuitenkin selvää, että tärkeintä osallistumisessa YY:n ja muiden kaupunkien ryhmien toimintaan ja politiikan seuraamiseen eivät olleet suorat muutokset asioiden tilaan. Eniten näkyvillä olleeseen yliopistolakiin sinänsä ei ollut aitoa mahdollisuutta vaikuttaa, ja kieltämättä monet muutkin yliopistolla tapahtuvista uudistuksista koskettivat suoremmin työntekijöitä ja toisaalta tieteellisen toiminnan tulevaisuutta. Tästä huolimatta itsensä likoon pistäminen ja julkiseen keskusteluun osallistuminen, uusien tavoitteiden ja toimintapaikkojen luominen ja pohtiminen jätti jälkiä. Monet tuolloin puhutuista asioista ovat myös jälkikäteen ikään kuin ”tulleet toteen”, kuten opintotuen uudistamisen prosessi ja tuen muuttamisen paineet lainapainotteiseksi. Samoin kuten monet kriittiset tahot huomauttivat etukäteen, johtamiskulttuurin muutokset ovat vähentäneet yliopistolla demokraattista päätöksentekoa. Monet ovat pitäneet varsin pöyristyttävänä myös sitä, että samalla kun tutkijat joutuvat kilpailemaan keskenään apurahoista, oikeuksistaan työtiloihin ja yliopistotyö on edelleen usein epävarmaa pätkätyötä, esimerkiksi Jyväskylässä rehtori Aino Sallinen hankki uudistuksen myötä itsellensä lähes käsittämättömän 60% palkankorotuksen. (Ks. aiheesta lisää mm. Jylkkäri 5/11.) on julkaistu paljon kirjallisuutta, artikkeleita ja lehtijuttuja.

Tilanpuutteen vuoksi voimme vihjata joitain artikkeleita ja sen jälkeen internetin ihmemaailma hoitaakin loput. Tsekkaa siis seuraavat: • Jussi Vähämäen artikkeli ”Tiedon tuotanto, yliopistot ja ’yhteiskunnallinen palvelutehtävä’” (2005) (verkkolehti http:// megafoni.kulma.net/) • Heikki Patomäen kirja Yliopisto Oyj (2005) • Joel Kaitilan ja Jukka Peltokosken artikkeli ”Luokkakompositio ja opiskelijan neloisrooli” (verkkolehti Megafoni 2/2009, http://www.megafoni.org/).

• Tuukka Tomperin toimittama Akateeminen kysymys (2009) • Aktivistiyliopisto-blogista voi ladata ja lukea Antti Salmisen, Tere Vadénin ja Juha Suorannan kirjan Tuleva yliopisto (http:// aktivistiyliopisto.wordpress.com) (2009) • YY:n blogista (http://yhteinenyliopisto.wordpress.com/) löytyy v. 2009 Jyväskylässä kirjoitettuja mielipidekirjoituksia.

Uudistuksesta

Erityisen suositeltavaa!

• Opiskelijatoiminta.net-sivustolta löytyy laajasti myös ajankohtaista materiaalia sekä kuvausta itse opiskelija-aktivismista ja tempauksista • Mikko Jakosen ja Jouni Tillin toimittama Yhteinen Yliopisto (2011) • Myös Yritys ilman yhteistietoja -niminen blogi valottaa sensaatiomaisella tavalla akateemista ilmapiiriä Jyväskylässä vuosina 2008-2009.

ganisaatiota, jonka tarkoituksena on toimia yhteiskunnallisen oppimisen, keskustelun ja toiminnan keskuksena. JYO tunnetaan Jyväskylässä mm. ”Syvältä” -nimisestä luentosarjasta, joka on kerännyt valtavasti kiinnostuneita kuulijoita ja keskustelijoita baari Vakiopaineen alakertaan. Syvältäkeskustelut ovat käsitelleet muun muassa feminismiä, perustuloa, uutta osuuskuntaliikettä ja talouskriisiä.

Mainitsemisen arvoista on myös, että moni valtakunnallisessa opiskelijaliikkeessä toiminut otti selkeästi kantaa valtakunENTÄ SITTEN? nan politiikkaan liittymällä ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja ja vaalien jälkeen Yliopistoliike kuoli luonnollisen Vasemmistoliittoon. Tällainen päätös ei ole kuoleman. Mutta kuten todettua, sen vaikukoskaan itsestäänselvä, mutta vasemmiston tukset olivat pikemmin epäsuoria ja vaikutuudistuminen ja sen voimien yhdistäminen tivat jossakin taustalla, on tuntunut välttämäteivätkä kohdistuneet tömältä suomalaisen Yliopistoliike kuoli lakipykäliin. poliittisen ilmapiirin Jyväskylässä YY jatkuvasti kovennuttua luonnollisen kuoleman. vaikutti heti syksyn viimeisten vuosien ai2009 edustajistovaaleissa, kun moni YY:n kana. toiminnassa mukana ollut ryhtyi tuolloin Näiden lisäksi viime vuoden aikana uudistetun Jyvivan ehdokkaaksi. AktivoiJyviva on pyrkinyt tiiviimpään vuorovaituminen ylioppilaskunnassa oli yksi konkkutukseen myös Keski-Suomen Vasemmisreettinen väylä jatkaa yliopistoliikkeessä tonuorten (KSVN) ja vasemmistolaisesta kehkeytynyttä poliittista nostetta. Se yhdiskulttuurista kiinnostuneiden ihmisten ti yliopistoliikkeen politisoimia, jotka olivat kanssa. Tästä esimerkkinä on jo useamman omaksuneet keväällä paremman puutteessa kerran järjestetty Paska kaupunki -punktakäytännönläheisen kaikki käy -etenemispahtuma, jossa myös jyvivalaisia on ollut tavan, sekä aiemmin opiskelijapolitiikassa mukana. Syksyllä 2011 se järjestetään jo toimineita vihervasemmistolaisia. neljättä kertaa.

Jyviva teki onnistuneen ja aggressiiviJyviva itsessään ei ole sitoutunut mihinsen vaalikampanjan ja otti ison vaalivoiton. kään organisaatioon, liittoon eikä puolueeEdeltäjän eli Maltillisen äärivasemmiston seen. Eräänlainen kattojärjestö Jyvivalle on (Mää) edustajistopaikat tuplattiin kuuteen kuitenkin Vasemmisto-opiskelijat (Vasop), ja Jyviva muodosti yhteistyöryhmiensä Gröjossa on mukana myös Jyvivan toimintaan nionin (vihreät opiskelijat) ja demariopiskeosallistuvia ihmisiä. Samaan tapaan kuten lijoiden kanssa edustajiston enemmistön, aiemmin YY, myös Jyviva on vapaamuotoi22 paikkaa 41:stä. Hallituksessa Jyvivaa nen yhteenliittymä, jossa ihmiset jakavat edustivat vuonna 2010 Anna-Mari Kaján tietyt yhteiset ajatukset ja tavoitteet, mut(sosiaalipolitiikka) ja Matti Lahdenmäki ta joka ei toimi varsinaisten sääntöjen tai (talous), vuonna 2011 Joonatan Virtanen velvoitteiden alla. Sen tulevaisuus on yhtä (puheenjohtaja) ja Jukka Ruokanen (talous). kuin ne ihmiset, jotka haluavat tuoda omat Myös muissa ylioppilaskunnissa (esim. HYY, ajatuksensa, ideansa ja tavoitteensa keskusTYY, Tamy) vihervasemmistolaiset etenivät teltaviksi ja toteutettaviksi. edustajistoihin ja hallituksiin. OikeistoJos palataan ajatukseen ”kontingenssislainen rynnistys korkeakoulupolitiikassa ta”, on selvää, mitä Yhteinen yliopisto, mitä oli näin siivittänyt vihervasemmistolaista toivottavasti myös Jyviva tai opiskelijatoikäännettä ylioppilaskunnissa. minta yleisemminkin opettavat. Yhdessä Syksyllä 2009 perustettiin myös verkkotoimiminen opettaa erottelemaan omat kolehti Revalvaatio, jonka ydintoimijat sijoitkemukset yliopistosta ja omasta kouluttautuivat tuolloin Jyväskylä-Tampere-Helsinki tumisestaan, siis subjektiiviset kokemukset -akselille. Lehden tarkoituksena on tarjota taas siitä, mikä on historiallinen ja muuttupalstatilaa punavihreän sukupolven kirjoitva yliopistolaitos. Meidän sukupolvemme tajille, prekaareille opiskelijoille. Lehden viimahdollisuudet ovat sidottuja yhteiskunnalmeaikaisia teemoja ovat olleet erityisesti talisesti mahdolliseen, mutta rajoja on myös louskriisin ja poliittisen tilanteen analyysi. mahdollista venyttää ja paukuttaa. OsallisYliopistoliikkeen jälkeen myös autotuminen opettaakin tarkastelemaan asioita nomista opiskelutoimintaa on kehitetty siltä kantilta, miten asioihin on mahdollista erityisesti edellämainituissa kaupungeissa. vaikuttaa.

Jyväskylään perustettiin Jyväskylän yhteiskunnallinen opisto (JYO), jonka rehtorina on toiminut opettaja ja tutkija (myöhemmin eduskuntavaaleissa uuden vasemmiston ääniharava) Tero Toivanen. JYO on osa Kansan sivistystyön liiton (KSL) opisto-or-

14 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

KUUNTELE

FEMINISTIÄ

O

TAIJA ROIHA

n noloa, että vielä 2000-luvun toisella vuosikymmenellä sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut. Ehkä siksi tuntuu olevan myös noloa ja epätrendikästä profiloida itsensä feministiksi, eräänlaiseksi epäonnistujaksi.

Monet tasa-arvokysymykset myös epäpolitisoidaan. Esimerkiksi lasten kanssa kotiin jääminen on puhtaasti oma valinta.

Sen takana ei nähdä isoja yhteiskunnan rakenteita, kuten naisvaltaisten alojen matalampaa palkkausta, mikä puolestaan vaikuttaa naisten kotiinjäämiseen ja täten myös naisten työurien kehitykseen.

Kun ongelmat epäpolitisoidaan, on niitä myös hankala korjata. Auvoisan länsimaisen individualismin vallitessa yhteiskunnassamme on vaikea myöntää, että ympäröivä maailma määrittää meitä niinkin turhanpäiväisen seikan kuin sukupuolen perusteella. Jos näin kuitenkin uskallettaisiin tehdä, voitaisiin pian huomata, että naisten vähäinen määrä esimerkiksi johtotehtävissä ei kenties olekaan seurausta siitä, että suurin osa naisista olisi tavalla tai toisella epäpäteviä.

Meitä huumorintajuttomia rintaliivienpolttajia ei aina oteta poliittisella kentällä vakavasti. On toki selvää, ettei feminismillä ratkaista eurokriisiä, mutta sillä on silti paljon annettavaa yhteiskunnan eri osa-alueille. Tasa-arvoinen yhteiskunta on kaikkien etu; se vapauttaa myös miehiä ja epäilemättä myös helpottaa niitä, jotka yrittävät löytää paikkansa jostain näiden kahden sukupuolen väliltä. Siksi kannattaa antaa myös feministin äänen kuulua.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 15

KAMPPAILU YLIOPPILASLIIKKEESTÄ JA

OPINTOTUESTA

JOONATAN VIRTANEN

Vuoden 2009 yliopistolakiprotesti sai vihervasemmiston kokoamaan rivinsä lopulta myös ylioppilaskunnissa.

Vasemmistolaista kamppailuvoimaa tarvitaan edelleen, sillä ylioppilaskunnat ja SYL ovat avainasemassa oikeiston yrittäessä raivata tietä velkamuotoiselle opintotuelle ja opintomaksuille.

V

uoden 2009 liikehdintä oli spontaania ja autonomista - opiskelijoiden ja työntekijöiden toimintaryhmät määrittelivät tavoitteensa itse keskustellen ja harjoittivat erilaista suoraa toimintaa 2000-luvun yhteiskunnallisten liikkeiden hengessä. Arsenaaliin kuuluivat muun muassa joukkokokoukset, mielenosoitukset, luentosalivaltaukset, erilaiset arkijärjestystä horjuttavat julkiset performanssit, kirjoittaminen paino- ja verkkomediaan, verkostoituminen muiden toimintaryhmien kanssa, poliitikkojen lobbaaminen ja vastatapahtumien järjestäminen yliopistoyhteisön perinteisille tapahtumille.

Kaikkea oli kokeiltava - niin myös lopulta opiskelijapolitiikkaa. Jyväskylässä Yhteisessä yliopistossa toimineet ja muut vihervasemmistolaiset uudelleenjärjestäytyivät syksyn 2009 edustajistovaaleissa Jyvivaksi ja nousi-

vat vaalivoiton myötä ylioppilaskunnassaan SYL keskittyi neuvottelemaan myönnytyksiä vetovastuuseen. lakiluonnokseen ja ylioppilaskunnat korkeaSiirtymä vapaamuotoisemmasta toiminkoulujensa uusiin johtosääntöihin. Nyt vuonasta perinteisempään opiskelijapolitiikkaan den 2009 liikkeen jälkeläisten oli vuorostaan eli ylioppilaskuntien edustajistoihin ja hallitoimittava ylioppilaskuntien sisällä ja laitettuksiin ei ole ollut täysin tava organisaationsa Korporatiivinen ylioppilasliike oli ristiriidaton. Vuoden toteuttamaan sellaista 2009 liike oli luonnollinjaa, jota he olivat ollut paljolti neuvoton porvarilisesti kohdistanut kriporvarillista koulutustiikkiään myös virallipolitiikkaa myötäilleiltä hallituksen lakivyörytyksen edessä seen, korporatiiviseen turhaan vaatineet. eikä ollut osannut tai halunnut ylioppilasliikkeeseen Vasemmistolaisissa eli ylioppilaskuntiin ja liikkeissä on läpi histoorganisoida varsinaista vastaSuomen ylioppilaskunrian väitelty siitä, onko tien liittoon (SYL). porvarillisen hallinnan rintaa yliopistouudistukselle.

Kor poratiivinen koneistoihin mahdollisylioppilasliike oli ollut paljolti neuvoton porta jalkautua muutenkin kuin pelkkiä reformevarihallituksen lakivyörytyksen edessä eikä ja ja kompromisseja tavoittelemaan ja miten ollut osannut tai halunnut organisoida varjalkautuminen voidaan toteuttaa jähmettysinaista vastarintaa yliopistouudistukselle. mättä tahtomattakin vain reformistiseksi.

16 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Suomessa ylioppilaskunnat ja SYL tehtävänsä on koettaa, minne asti ovat historialtaan epäilemättä yksi kamppailun ”ulottaminen” ylimerkittävistä valtiokoneistoista, joiopistoon, ylioppilaskuntiin ja niiden tarkoitus on ollut yhdessä korden kautta muualle porvarilliseen keakoulujärjestelmän kanssa uusintaa yhteiskuntaan voi todella ulottua suurporvariston ja sitä tukevan lukeja millaisia uusia poliittisia resursneiston luokkavaltaa. Luokkahallinnan seja se voi synnyttää. koneistot ovat kuitenkin aina myös Jalkautumisesta perinteisespoliittisten kamppailujen kohteena ja ti porvarivaltaiseen korporatiinäissä kamppailussa voidaan hyödynviseen ylioppilasliikkeeseen on tää erityisesti eri koneistojen välisiä turha kokea allergiaa. On keskihistoriallisia ristiriitoja. tyttävä kamppailusaavutuksiin ja Viimeksi eri vasemmistolaiset opishallintakoneistojen ristiriitojen kelijajärjestöt kävivät varsin järjestelkääntämiseen poliittisen oikeismällistä kamppailua ylioppilaskuntien ton päätavoitteita vastaan. hallinnasta 1960- ja 70-luvuilla, onnistuen jättämään painavan jäljen ylioppilasliikkeen päälinjaan.

SUOMEN Vaikka järjestöt tuhlasivat valtavasYLIOPPILASKUNTIEN ti voimavaroja keskinäiseen kahinoinLIITTO tiin ja muihin ylilyönteihin, toiminta SIVISTYSREFORMISMIN oli kunnianhimoista ja laajaa. EsimerLINJALLA kiksi Sosialistisella opiskelijaliitolla (SOL) oli kaksi lehteä sekä opinto- ja tutkimustoimintaa, jonka kohteena oli Jyviva järjesti tammikuussa pelkän koulutuspolitiikan sijaan koko 2011 paneelikeskustelun, jonka suomalainen, kapitalistinen yhteiskuntarkoituksena oli koota vasemmista. Myös kysymykseen kamppailujen tolaista yliopistoväkeä ja poliitikjalkautumisesta porvarillisiin instituukoja tekemään tiliä oikeistolaisesta tioihin otettiin kantaa. Antti Kasvio yliopistouukirjoitti SOL:n Soihtu-teorialehdessä distuksesta.

Julkisoikeudelliset, taloudellisesti ja poliittisesti vahvat porvarillisesta valtiosta ja luokkataisMyös korylioppilaskunnat ovat olleet suomalaisen koulutuksellitelusta seuraavasti: poratiivisen sen valtiokoneiston erityispiirre. Ylioppilaspolitiikalla ja Luokkaristiriitojen kärjistyessä on ylioppilasliik-radikalismilla on siten ollut oma merkityksensä kullekin mahdollista, että työväenluokka ja sen keen osuuyhteiskunnalliselle hallintamuodolle, kuten esimerkiksi liittolaiset kykenevät valtaamaan itseldesta taAkateemisella Karjala-Seuralla valkoiselle Suomelle ja valeen tärkeitä asemia valtiossa. Tämä ei pahtumiin semmistosuuntauksilla YYA-Suomelle. Kuvissa Helsingin kuitenkaan merkitse sosialistista vallankeskusteltiin. yliopiston ylioppilaskunnan Uusi ylioppilastalo Mannerheikumousta yhtä vähän kuin se merkitsee Pa n e l i s t i n a mintiellä ja Vanhan ylioppilastalon valtaus 1968. valtion irtaantumista luokkasidonnaiistunut Tiesuudestaan porvaristoon. Valtio säilyy teentekijöiedelleen porvariston luokkaherruuden den liiton puheenjohtaja Tapani välineenä, sen koneistot ovat edelleen Kaakkuriniemi kuvaili Suomen ylikapitalistisen tuotantotavan koneistoja, oppilaskuntien liittoa ”herrahismutta samalla luokkataistelu ulottuu siksi, joka pitäisi räjäyttää”. Näin itse tähän välineeseen, ja työväenluokka hän tuli toisintaneeksi mielikuvaa liittolaisineen kykenee tietyssä määrin SYL:stä porvarillisten opiskelijalamauttamaan sen toimintaa.” (Kasvio: poliitikkojen uraportaana ja oiValtiomonopoliskeistolaisen Vuoden 2009 yliopistoliikkeen tinen kapitalismi koulutuspoSuomessa, Soihtu litiikan myöepäonnistuttua estämään oikeisto4/1972, s. 22) täilijänä.

Samaan taM y ö lainen yliopistouudistus, sen perilpaan 2010-luvun hemmin kelisten tulee kokeilla ja kamppailla vihervasemmistoväällä SYL:iä laisesta nosteesta ryöpytettiin kaikkialla, minne liike on uusia ylioppilaskunvastakkaiselnissa ei kannata ta laidalta, kamppailun kohteita avannut odottaa käänteenkun pankkiitekijää uusliberaari ja maanmyös ylioppilaskunnissa. leissa yliopistoissa omistaja sen enempää kuin uusliberaalissa yhBjörn Wahlroos jakoi julkisuudesteiskunnassakaan. Kuitenkin, vuoden sa ajatuksiaan: 2009 yliopistoliikkeen epäonnistuttua ”Mä oon ensin ollut sitä mielestämään oikeistolainen yliopistouutä, että ammattiyhdistykset on distus ja kaatamaan porvarihallitus, niinku Suomen kamalin mafia. Sit sen perillisten tulee kokeilla ja kampmä oon mennyt siihen, että se on pailla kaikkialla, minne liike ja viherMTK, ja nyt mä oon päätynyt, että vasemmistolainen käänne ovat uusia se on SYL - Suomen ylioppilaskunkamppailun kohteita avanneet.Heidän tien liitto”.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 17

SYL:n indeksikampanja eduskuntavaaleissa 2011 oli etujärjestökentän näkyvin. Todellinen kamppailu tullaan kuitenkin käymään opintotuen tason sijaan sen muodosta.

Miten SYL voi edustaa vihollista samanon sittemmin kääntynyt varsinaisesta porvaaikaisesti sekä vasemmistolaiselle ammatrihallituksen koulutuspolitiikan myötäilystä tiyhdistysaktiiville että oikeistolaiselle pääkohti selvemmin sosiaalireformistista ja siomanomistajalle? Sekä Kaakkuriniemi että vistysporvarillista linjaa.

Wahlroos osuvat tavallaan oikeaan. Heidän Sivistysreformistinen linja sijoittuu luonnäkemyksensä heijastelevat SYL:n ristiriinollisesti suureen snellmanilais-fennomaanitaista ja erityislaatuista roolia suomalaisessa seen jatkumoon, jossa korostetaan koulutuskoulutuspolitiikassa. ta välttämättömänä sosiaalisen liikkuvuuden Pitää esimerkiksi välineenä ja kansan korUusliberaalin yhteiskuntapaikkansa, että SYL on keaa koulutustasoa kanviime vuosina toiminut sallisen menestyksen politiikan kypsänä kautena poliittärkeänä ponnistuslauehtona. SYL:n käänne tana nuorille oikeistopokorreloi vihreiden ja vatiselle oikeistolle on suuri tappio, liitikoille (esim. kansansemmistoryhmien vaikuettei se voi hyödyntää ylioppilasedustaja Lasse Männistö, tusvallan kasvun kanssa SYL:n puheenjohtaja edustajistovaalikaudella liikettä oman agendansa tuki2007). Opiskelijapolitii2009-2011. Nykyhetkikan ruohonjuuritasolle sissä yhteiskunnallisissa alustana maksullisen korkeakattojärjestö epäilemätvaltasuhteissa käänne on tä näyttäytyy etäisenä, siis tapahtunut suhteessa koulutuksen ja velkapohjaisen urautuneena ja elitistisevasemmalle, mistä myös opintotuen sisäänajamiseksi. nä, kuten kattojärjestöt Wahlroosin närkästys tyypillisesti näyttäytytodistaa. vätkin. Toisaalta vuonna 2011 Wahlroosin arSYL:n puheenjohtaja vuonna 2011 on vio on Kaakkuriniemeä ajantasaisempi: SYL ryhmätaustaltaan HYYn ainejärjestöläinen

18 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

mutta vihreitä lähellä oleva Katri Korolainen-Virkajärvi. Vuoden 2010 puheenjohtaja, vuodenvaihteesta 2011 pääsihteeriksi siirtynyt Matti Parpala on kokoomuslainen, mutta hän on profiloitunut SYL:n sivistysreformistiselle linjalle kontrastina vasten kokoomusopiskelijoiden aitoporvarillista linjaa.

Sivistysreformismille ja vihreiden suhteelliselle painoarvolle löytyy SYL:issä perinteitä ja asiayhteydestään irrotettuina näitä piirteitä voi tuskin pitää minkäänlaisina vasemmistolaisina kamppailuvoittoina. Uusliberaalin yhteiskuntapolitiikan kypsänä kautena poliittiselle oikeistolle ja pääomapiireille on kuitenkin suhteellisen suuri ja harmittava tappio, etteivät ne voi hyödyntää korporatiivista ylioppilasliikettä oman agendansa tukialustana mm. maksullisen korkeakoulutuksen ja velkapohjaisen opintotukijärjestelmän sisäänajamiseksi Suomeen.

SYL satsasi eduskuntavaaleissa 2011 enimmät voimavaransa lobatakseen hallitusohjelmaan opintotuen sitomisen kansaneläkeindeksiin, mikä oli hyvin maltillinen tavoite. On jopa arvioitu, että Vanhasen porvarihallitus jätti opintotuen ainoana vähimmäisetuutena sitomatta indeksiin tahallaan, jotta opiskelijajärjestöille saataisiin näin räätälöityä seuraaviin vaaleihin ja hallitusneuvotteluihin sopivan vaaraton kärkitavoite.

Uuden porvarivetoisen hallituksen oli sitten tarkoitus kaikessa armeliaisuudessaan myöntyä opiskelijoiden toiveeseen.

Porvarihallituksen sijaan maahan muodostettiinkin Jyrki Kataisen kuuden puolueen sateenkaarihallitus, joka on toteuttamassa indeksin - tosin reippaasti vesitetyssä muodossa, tavoitellun 1.1.2012 sijaan vasta syyskuussa 2014. Näin opintotuen ostovoiman alamäki, jota indeksivaatimuksella pyrittiin tasokorotuksia systeemisemmin torjumaan, jatkuu suurimman aikaa vaalikautta entisellään.

Vesitetty indeksi on sixpack-hallitukselta aikamoinen haistattaminen ylioppilasliikkeelle, joka toteutti työteliäästi rooliaan neutraalina, kaikkia puolueita kohtuullisilla tavoitteillaan lähestyvänä edunvalvontajärjestönä. Suomalaisen edunvalvontakorporatismin käyttäytymissäännöt eivät kuitenkaan juuri salli oiketetunkaan pettymyksen purkamista tässä tilanteessa.

OIKEISTO PYRKII AJAMAAN NUORET JOUSTOTÖIHIN OPINTOVELALLA Toteutui indeksisidonnaisuus tai ei, var-

sinaista kamppailua opintotuen tulevaisuudesta käydään edelleen. Kamppailun polttopisteessä on opintotukijärjestelmän muoto.

Nykyisen opintorahamuotoon painottuvan

tuen muuttaminen laina- eli velkamuotoisektuoda korkeakouluihin lukukausimaksut. SYL si, tai muun puutteessa mikä tahansa lainan onnistui torpedoimaan maksuhankkeen kanpainoarvon kasvattaminen, on yhä avoimemtelemalla oikeuskanslerille, vedoten mm. min nousemassa porvarillisen agendan kärmaksujen taannehtivuuteen ja YK:n taloudelkeen. listen ja sosiaalisten oikeuksien sopimukseen.

Rahapainotteinen opintotukijärjestelmä Hanke raukesi siltä erää kokonaan.) saatettiin voimaan vuonna 1992 laajan poikYhteiskunnallisten valtasuhteiden kehikipoliittisen kannatuksen myötä. 1990-luvun tyttyä 1990-luvulta 2010-luvulle entisestään kriisi ajoi Suomeen voioikeiston ja pääomapiiriOpiskelijoiden sitominen velkaan malla palkkatyösuhteien hyväksi, porvaripuoden epävarmistumista. lueiden pyrkiessä johtaohjaa heidän käyttäytymistään Opintorahauudistukmaan maata keskenään sen tarkoitus oli lievitja niiden sivistyssiipien palkkatyöstä riippuvaisiksi, tää paineita opiskeluaiollessa käytännössä histyöhönpääsyn rationaliteetilla kaiseen työssäkäyntiin toriaa, pyrkii oikeisto varmemmalla toimeenpalauttamaan opintoraelämäänsä suunnitteleviksi tulolla ja valmistumisen han velaksi. Opintovejälkeisen automaattisen lan koulutuspoliittinen porvarillisiksi mallikansalaisiksi. velkataakan poistolla. merkitys on oikeistolle Opintorahaa kannatti ensisijaisesti pedagogimyös kokoomuksen tuolloin yhä vahva sinen. Opiskelijoiden ja valmistuneiden sitomivistysporvarillinen siipi. (Toisaalta kokoonen velkaan ohjaa heidän käyttäytymistään muksen Riitta Uosukaisen johtaman opepalkkatyöstä riippuvaisiksi, työhönpääsyn tusministeriön oli tarkoitus samanaikaisesti rationaliteetilla elämäänsä suunnitteleviksi

porvarillisiksi mallikansalaisiksi.

Asuntovelalla uusinnettu aikuiselämän hallinta ei oikeistolle enää riitä, vaan velka on ulotettava myös ikäluokan enemmistön nuoruuteen ja opiskeluvuosiin. Opintovelan tarkoitus on ulottaa porvarillinen hallinta nuoreen työvoimaan, joka velattomana, hankkimansa osaamisen, Kelan vähimmäisetuuksien sekä paikoittain myymänsä työvoiman varassa on vielä jokseenkin itsenäistä ja joka kykenee kieltäytymään kurjimmasta joustotyöstä. Velkaa tarvitaan puristamaan nuorista ulos yhä enemmän työtä ja lisäarvoa - sekä vaientamaan poliittinen toiminta ja kapinointi.

Opintovelka, opintomaksut ja akateeminen kapitalismi etenevät kuitenkin käsi kädessä. Lainamuotoinen opintotukijärjestelmä palvelisi vakaana portaana opintomaksujen sisäänajolle, kun velkamuoto olisi tukijärjestelmän kautta ensin istutettu korkeakouluopiskeluun.

Porvarillisessa retoriikassa opintomaksujen myötä vain nollat opintovelkasumman perässä lisääntyisivät - velanhan saisi maksettua pois reippaalla työllä - ja yliopistot saisivat uuden mittavan rahoitusinstrumentin. Velkasidoksen työhön ”kannustavan” vaikutuksen kesto ja teho moninkertaistuisivat ja yliopistojen johtajat voisivat viimein alkaa tehdä uuden yliopistolain mahdollistamaa tulosta - ei niinkään varsinaisia voittoja (paitsi bonuksina itselleen), vaan korkeakoulujensa kapitalistisen palvelutehtävän edellyttämää kilpailevaa kehittämistä.

OPINTOTUKIKAMPPAILU JATKUU KABINETEISSA SYL:n edunvalvontaa ohjaava poliittinen linjapa-

peri ti

liputtaa yksiselitteisesopintorahapainotteisen

Liikaa tulevaisuudestaan huolehtiva nuori on nöyrä ja hiljainen. Ranskalaisen opiskelijaliikkeen Atelier Populaire -kollektiivin juliste 1968.

järjestelmän puolesta. Hallitusohjelmatavoitteissaan ja muussa vaaliviestinnässään kuten esimerkiksi mielipidekirjoituksissa järjestö puolusti johdonmukaisesti rahapainotteista järjestelmää, mutta koko kampanjassa kysymys jäi päätavoitteen eli indeksin varjoon. SYL:n ympärillä erilaisia lainapainotteistamismalleja on viime vuosina esitetty tihenevissä määrin.

Viime vaalikaudella opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimi opintotuen

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 19

Mikä taho liittyy seuraavaksi opiskelijoiden velkaannuttamista vaativaan leiriin?

kehittämisen johtoryhmä, joka koosti setuella eli nykalaisen uudistuspaketin: sekä kiristyksiä, kymuotoisen opintorahan osan muuttamista kuten pelkän asumislisänkin laskeminen lainaksi. tukikuukaudeksi ja opintotuen kaksiportaiVarsinainen opintorahan hävittäminen nen myöntäminen erikseen kandidaattiin ja ja korvaaminen velalla onkin pyrittävä tunmaisteriin, että helpotuksia, kuten opintonistamaan tukijärjestelmän ja lainan kehittuen sitominen indeksiin ja huoltajakorotus. tämistä koskevan sekavan puheen keskeltä Porvarihallitus karsi esityksestä kaikki hel(esimerkiksi juuri termi etupainotteinen potukset ja jätti kiristykset, jotka etenivät pyrkii kiertämään koko sanan laina käytön). lakiin tammikuussa 2011. Samoihin aikoihin Joka tapauksessa elokuusta 2011 voimaan kokoomus julkisti raporttinsa ”Uskoa menesastuva uudistus ja tuen pilkkominen kahteen tykseen, toivoa huomiseen”. Sen laadintaa oli osaan tulee oleellisesti helpottamaan jatkojohtanut silloinen opetusministeri, nykyinen pyrkimyksiä muuttaa osa tuesta velaksi. Näin kuntaministeri Henna lainapainotteistaminen Opintovelka on yhä jokseenkin Virkkunen ja siinä linetenee porvarillisesjattiin puolueen koulusa politiikassa hitaasti valonarka tavoite, jota oikeiston tuspolitiikkaa eduskunmutta suunnitelmallitavaaleja tähyten. sesti. on kannattavampaa edistää Kokoomuksen (Vuoden 2011 opinraportti esittää seltotukiuudistuksesta voit hiljaisemmin lobbauksessa ja väsanaisesti opintolukea lisää tästä lehdestä virkamiesvalmistelussa. tukijärjestelmän laiAnna-Mari Kajánin teksnapainotteistamista: tistä Mitä sinun tulee ”Opintotukimallista on tehtävä kannustava tietää opintotuesta) siten, että kolme ensimmäistä vuotta opintoKokoomuksen lainalinjaus oli uutisoitu tuki on opintorahapainotteinen ja tästä eteenulostulo ja esimerkiksi SYL tarttui siihen, päin opintolainapainotteinen.” Tällainen ns. puolustaen nykymuotoista järjestelmää. etupainotteinen malli tarkoittaisi käytännösKokoomus ei kuitenkaan ole ainoa taho, sä kandidaatin tutkinnon suorittamista rahajonka äänellä etupainotteisuutta tai muuta painotteisella ja maisterin lainapainotteisella lainamallia on viime aikoina esitetty. Laina-

20 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

painotteistamista perättiin selväsanaisesti muun muassa Jyväskylän yliopiston vararehtori Jaakko Pehkosen Elinkeinoelämän valtuuskunnalle vuonna 2009 kirjoittamassa raportissa ”Pulaa työstä ja työvoimasta”. OKM:n opintotukiryhmän lausuntokierroksella alkuvuodesta 2010 lainamuotoa kannatti arvattavasti Elinkeinoelämän keskusliitto.

Edellisen vuoden puolella myös Suomen ekonomiliitto SEFE ja Tekniikan akateemiset TEK (eli opiskelijapolitiikan näkökulmasta kauppatieteilijöiden ja teekkareiden ”aikuisjärjestöt”) tyrkyttivät opintotukilausunnoissaan etupainotteisia malleja. Varsinaisena kantanaan SEFE esitteli nykymuotoisen, vapaaehtoisen opintolainan subventiojärjestelmän kehittämistä yksinkertaisemmaksi, jotta lainaa olisi helpompi ja houkuttelevampi käyttää.

Lausunto esitti kuitenkin myös etupainotteistamista mutkan kautta nostamalla esille silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (nykyisen KY ry:n) kannanoton, jossa liputettiin etupainotteisuuden ja ylipäätään lainakehityksen puolesta, SYL:n päälinjaa vastaan. TEK esitti lainasubvention ohella toteutettavaa etupainotteistamista täysin mutkittelematta: 35 rahapainotteista ja 20 lainapainotteista tukikuukautta. Lisäk-

si lainasubvention olisi tarkoitus pienentyä lobbarit ja virkamiehet saattavat kuitenkin opintojen keston myötä eli toisin sanoen onnistua edistämään asiaa. Hiljaisen vaikupidempään opiskelevia rankaistaisiin velalla tusvallan tie on auki erityisesti nyt opetusmija nopeita palkittaisiin rahalla. Samanlainisteriön mentyä sixpack-hallituksen salkkunen mekanismi sisältyi verovähennysten jaossa demareille. muodossa myös EK:n malliin. Osana uudistuspakettejaan SEFE ja TEK esittivät myös porvarillista vakiovaatimusta eli tulorajojen YLIOPPILASLIIKE nostoa.

KOULUTUSPOLITIIKAN Lainamuotoinen, nopeuteen kannustava AVAINLINNAKKEENA ja korkeat palkkatulot mahdollistava järjestelmä palvelisi erityisesti klassisia porvarilHallitusohjelman koulutuspolitiiklisia kuten kauppatieteellisiä ja teknillisiä kaa linjaavan osuuden tekstiosa ja rahat aloja, joilla työllistyminen on perinteisesti ovat avoimessa ristiriidassa keskenään. Ohollut vakaata ja tulotaso korkeaa, ja joita jelman tavoitteena on ”nostaa suomalaiset lainarahakulutus ja opiskeluaikainen oman maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen alan työnteko muutenkin leimaavat. Kevään 2020 mennessä”, mutta samalla opetuksen ja 2011 hallitusohjelmatavoitteisiinsa SEFE ja kulttuurin hallinnonalalta leikataan hulppeat TEK eivät lainapainotteistamista kuitenkaan 264 miljoonaa euroa. Tietyistä merkittävistä nostaneet. kysymyksistä ei olla päästy sopimukseen olVaikka kauppatieteelliset ja teknilliset lenkaan, vaan ne on kirjattu ohjelmaan riitalat ovat perinteisesti olleet poliittisen oikeistävän sisällöttömästi ja pallo on niin ikään ton tukialuetta, velan vaatiminen opiskelijoilheitetty eteenpäin - jälleen kerran - OKM:n le vaalien yhteydessä olisi tuskin herättänyt työryhmätyöhön. Opintotuen kehittämiselle jakamatonta sympatiaa liittojen jäsenistössä on käynyt juuri näin ja sitä käsittelevät neljä - puhumattakaan epävarmemman työllistylausetta kuuluvat lyhyydessään seuraavasti: misen alojen akavalaisista sisarliitoista. OpinOpintotuki sidotaan indeksiin 1.9.2014. tovelka on yhä jokseenkin valonarka tavoite, Opintotukijärjestelmää uudistetaan tukejota on kannattavampaa edistää hiljaisemmin maan päätoimista opiskelua ja nopeampaa lobbauskorporatismissa ja virkamiesvalmisvalmistumista. Osana uudistusta korjataan telussa. Toisaalta kokoomus on poliittisessa toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen nosteessaan valinnut edetä asiassa paljasliittyvät epäkohdat ja tarkastellaan perheeltetuin tunnuksin, mikä on helppo kääntää listen opiskelijoiden asemaa. Opintotuen velka-agendaa vastaan. uudistamisen kustannukset eivät ylitä uudisHieman yllättäen lainapainotteistamista tuksen kansantaloudellisia positiivisia vaikuon peräänkuulutettu myös sosialidemokraattuksia. tisesta leiristä. Ajatushautomo Kalevi Sorsa Mitä päätoimisen opiskelun ja nopeamsäätiön vuonna 2008 man valmistumisen tujulkaisema, Ville Kopkeminen tarkoittaa käyYlioppilaskuntien strateginen ran ja Heidi Lehikoisen tännössä? Vastaajasta asema opintorahamuotoisen tuen toimittama ”Parempaa riippuen se voi tarkoitsosiaaliturvaa” esittää taa mitä tahansa. Jokaipuolustajina on säilytettävä. Yliomaa velkamalliaan. sen opintotukea muutMallissa opintotuki on tamaan pyrkivän tahon opistot eivät kyenneet torjumaan jaksotettu ylemmälle ja mielestä juuri oma malli porvarillista haltuunottoa vuonna alemmalle tutkinnolle edistää parhaiten pääja kummassakin se sitoimista opiskelua ja 2009, mutta opiskelijat voivat sältäisi pakollisen lainasujuvaa valmistumista. osuuden, joka kasvaisi Esimerkiksi Elinkeiyhä voittaa kamppailun tukikuukausien myötä. noelämän keskusliitto velkaa vastaan.

Helpotukseksi valmisväittää tehokkaan opistumisen jälkeiseen velkelun seuraavan nimenkataakkaan kaavaillaan tulorajaa, jonka ylitomaan lainamuotoisesta tuesta, porvarillisen tyessä opintolainaa vasta tulisi lyhentää. hallinnan rationaliteetin mukaisesti.

Velkaa perustellaan perinteisillä porvaVääntö tukijärjestelmän suunnasta jatrillisilla näkemyksillä kuten korkeakoulukuu edelleen hallinnossa, jossa porvarilliset tuksen investointiluonteella sekä nopeaan lobbarit ja virkamiehet jatkavat systemaattisopiskeluun kannustamisella, mutta mielenta vaikuttamistaan. Kehittämisen tosiasialliskiintoisesti myös luonnonilmiönä pidetyllä ta suuntaa pääsee määrittämään se, jolla on koulutuksen periytyvyydellä. Opintorahasta kovin ääni - toisin sanoen se, jolla on eniten ja maalataan epäoikeudenmukaista tulonsiirparhaita vaikuttamispaikkoja suomalaisissa toa pienituloisilta keski- ja suurituloisille, valtiokoneistoissa ja parlamentaaris-korporajoiden lapset korkeakouluttautuvat suhteessa tiivisessa ketjussa. enemmän. Tässä kirjoittajat asemoivat itsenVelkamallin vyöryttämistä saattaa padota sä hulppeaan ristiriitaan sekä perinteisen se, että opintotukiasioista vastaava ministeri sosialidemokraattisen universalismin että on kulttuuri- ja urheiluministeri, vasemmisreformistisen sosiaalisen liikkuvuuden edistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Mitämisen kanssa. nisteri ei kuitenkaan luonnollisesti sääntele Lainapainotteistamisen kannatusta dekaikkea, mitä hänen hallinnonalallaan ja sen mareissa ei kannata liioitella, mutta avainasetyöryhmätyössä tapahtuu. Vaikka velkamallia missa olevat puolueen oikeaa laitaa edustavat hahmoteltaisiinkin nyt vain hypoteettisena

ja käytännössä poissuljettuna vaihtoehtona, voi seuraava porvarillinen opetusministeriö herättää mallin henkiin ja toimeenpanna huomaamattomasti sivuraiteella valmistellun uudistuksen.

Avainpaikkana tässä kamppailussa ovat ylioppilaskunnat ja SYL. Ylioppilasliikkeen liittäminen porvarillista koulutuspolitiikkaa edistävään ketjuun on yksi nykyoikeiston merkittävistä haaveista ja tavoitteista. Tässä kysymyksessä strategisessa asemassa olevan SYL:n päälinja asettuu nyt opintovelka- ja maksuagendan järjestelmällistä ja kaikki valtiokoneistot lävistävää edistämistä vastaan.

Velka-agenda on kuitenkin jo suotuisissa asemissa merkittävissä puolueissa, hallinnossa, korporatiivisessa edunvalvonnassa sekä porvarillisessa mediassa. Opintotukikamppailussa sivistysreformistiselle ylioppilasliikkeelle lankeaa siis rooli yhä valloittamattomana avainlinnakkeena, joka patoaa pyrkimyksiä liittää opintotukipolitiikka porvarillisen hallinnan edelleen voimistuvaan piiriin. Siksi ei ole yhdentekevää, millainen ylioppilasliikkeen päälinja tulee jatkossa olemaan ja millaiset voimat siihen pääsevät vaikuttamaan.

LUE LISÄÄ http://www.jyy.fi/fi/blogi/?entityId=46/ blogi/&id=25&month=12& http://jyviva.wordpress.com/2009/12/13/ oikeistolainen-opintotukiuudistus-onopiskelijoiden-etujen-vastainen http://tamyblogi.wordpress.com/ 2011/02/15/norsunluutornista-kajahtaa http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/ foka/1992/19920433 http://www.suomentoivo.fi/kirjasto/ ministerityoryhmien-raportit/ virkkusen-tyoryhman-raporttitalouskasvun-ja-tyollisyydenvahvistamisesta-01-2011/download.html http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/ pdf332889/fi.pdf http://www.eva.fi/wp-content/uploads/ files/2500_pulaa_tyosta_ja_tyovoimasta.pdf http://www.sorsafoundation.fi/ viewLibDocument.asp?lang=1&sua=1&id=51 http://ylioppilaskunta.kyweb.fi/files/2009/ 05/kyn_kommentti_opintotukeen.pdf http://www.hare.vn.fi/mAsiakirjojenSelailu. asp?h_iId=15331&a_iId=168385 http://www.ek.fi/ek/fi/ajankohtaista/ lausunnot/lausunto_opintotuen_rakenteen_ kehittamisesta_ek7792009-4041 http://www.tek.fi/ci/tekstra/ Lausunto_Akava_opintotuki.pdf http://www.sefe.fi/files/attachments/ jasensivut/tunne_arvosi/ sefe_opintotukikannanotto_15062009.pdf

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 21

UUSI

TYÖVÄEN SIVISTYSLIIKE VALLANKUMOUS.ORG

H

mitä ne puhuu

elsingissä toimiva Opiskelijatoiminta-verkosto julkaisi muutama vuosi sitten pienen pamfletin otsikolla Tietotyö tekee vapaaksi?

Kirjoituksia yliopistokapinasta. Vihkosen artikkelit käsittelivät tietokapitalismin analyysia, uuden työväen asemaa ja viime vuosina käydyn yliopistokeskustelun kritiikkiä. Julkaisutilaisuus pidettiin yliopiston aulassa ilman kummempia valmisteluita.

Tapahtumaa seurannut keskustelu osoitti, miten jakautunut yliopisto on sisäisesti.

Erityisesti sivistyksestä puhuminen tuntuu erottelevan ihmisiä. Mitä ongelmia sivistyskeskusteluun liittyy ja onko sille vaihtoehtoja?

vapaudesta ja demokratiasta koko ajan jostakin ja mikä on tarkoitus ne haluaa pelastaa jotakin länsimaisen sivistyksen josta ne ei koskaan ymmärtäneet mitään

ELIITIN SIVISTYS

ennenkuin jälkeenpäin

Vanhan ja ihanteellisen yliopistomallin

(Pentti Saarikoski, Mitä tapahtuu todella, 1962)

puolustaminen on muodoltaan melko samanlainen reaktio kuin perussuomalaisten vimma puolustaa ”kansakuntaa” tai vanhan vasemmiston halu puolustaa ”hyvinvointivaltiota”.

Sekä puolueet että sivistysyliopiston puolestapuhujat lähtevät reaktiivisesta asenteesta.

Kummatkaan eivät ole erityisen kiinnostuneita keskustelemaan suurista uudistuksista.

Molemmat vetoavat joko nostalgiaan tai kuviteltuihin ihanteisiin.

Konsensuksen vaatiminen uhkaa molemmissa tapauksissa tukahduttaa yhteisön sisäisiä eroja ja samalla estää nostalgian kohteena olevan mallin kehittämisen, oli kyseessä sosiaaliturva tai yliopisto. ”Sivistyksen” puolustaminen johtaa helposti siihen, että samalla puolustetaan myös sivistyneistön etuoikeutettua asemaa. Sivis-

tysyliopisto on ollut ennen kaikkea nationalistinen ja hierarkkinen laitos, joka on kasvattanut etuoikeutettua eliittiä valtion virkoihin tai elämään porvarillista humanistisen taiteilijan myyttiä. Kannattaa siis olla tarkkana, kun puolustaa yliopistollista sivistystä.

Professorit haluavat pitää virkansa ja auktoriteettinsa. Opiskelijat taas haluavat demokratiaa, mielekkyyttä ja materiaalisia etuja. Kun yliopistoissa syntyy liikehdintää, marssiiko osa jommasta kummasta ryhmästä lopulta vain vanhan yliopistomallin hierarkioiden puolesta?

Sivistysyliopiston puolustaminen on kytköksissä koko vanhan porvarillisen yhteiskuntamallin puolustamiseen. Sitäkö yliopistotoimijat haluavat tehdä?

22 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Toinen pamfletin julkaisutilaisuudessa esiin noussut yliopistoliikkeen ongelma oli vääriin vastakkainasetteluihin jumiutuminen.

Nykykapitalismissa ei ole kyse markkinoiden ja valtion vastakkainasettelusta. Kapitalismi tarvitsee valtiota turvaamaan markkinoiden reunaehdot, myös ja erityisesti uusliberalistinen kapitalismi. Siksi on naiivia vaatia paluuta takaisin valtion helmoihin tai ylipäänsä olettaa, että valtio suojelisi yliopistoa markkinoiden ongelmilta.

Jos halutaan analysoida yliopiston ja markkinoiden suhdetta, täytyy ottaa huomioon muun muassa akatemian eri haarojen, yritysten ja valtion laitosten monimutkainen yhteenkietoutuminen mikro- ja makrotasoilla.

Instituutioiden muutosten analyysin li-

säksi tarvitaan nykyisen elämänmuodon analyysia. Epävarma, pätkittäinen ja toisten armon varassa eletty elämä on nimittäin sekä yliopiston muutosta tärkeämpi teema että seurausta samasta talouden ja yhteiskunnan muutoksesta, joka on tuottanut myös Suomen yliopistot viime vuosina myllertäneet uudistukset.

Oman elämän analyysi – yliopistoineen ja pätkätöineen – mahdollistaa konkreettisten kokemusten ottamisen toiminnan lähtökohdaksi. Loputon ideaaleista (sivistys, vapaus, totuus) puhuminen taas vie keskustelua helposti vanhoihin vastakkainasetteluihin ja ankkuroi toiminnan valmiiksi tehtyihin malleihin.

MINNE MENET OPISKELIJA?

TYÖVÄEN SIVISTYS Yleensä sivistyspuheen kritiikki on jäänyt opiskelija-

aktivisteilta tähän. Kritiikin ongelma onkin sen jääminen pelkäksi kritiikiksi. Työläistutkimus-viittauksista huolimatta uusi vasemmisto ei ole tarjonnut tarpeeksi selkeää vaihtoehtoa sivistyspuheelle, joka pöhöttyneisyydestään ja porvarillisuudestaan huolimatta on vedonnut moniin.

Opiskelijatoiminnan pamfletin julkaisua seuranneessa keskustelussa ehdotettiin eliitin sivistystä puolustavan puheen tilalle uuden työväen sivistysliikettä. Kansansivistyksellähän on pitkä perinne. Työväenliike on aina pyrkinyt kouluttamaan työväenluokkaa sekä nostattamaan luokkatietoisuutta samalla, kun sivistysprojektin viimekätinen tavoite on ollut kaikista luokista eroon pääseminen ja sen mahdollistaminen, että sivistynyt ihminen ei ole enää sidottu pakon uhalla tehtävään palkkatyöhön.

Sivistys on työväenliikkeen sisällä koettu vapauttavaksi ja demokraattiseksi voimaksi. Satojen vuosien ajan työläiset ovat levittäneet tietoa opintopiirien, avoimien luentojen, julkisten keskustelujen, osuuskuntien, sivistysliittojen, lehtien, kirjojen ja myöhemmin radion, tv:n ja internetin avulla.

Kun työväenliike 1800-luvulla aloitti kansansivistysprojektinsa, sivistys oli eliitin etuoikeus. Koulutuksen salliminen vain porvaristolle suojeli luokkayhteiskunnan työnjakoa. Työväen omat sivistysprojektit sekä vaatimukset avoimesta koulutuksesta antoivat työkaluja, jotka mahdollistivat luokkajaon murtamisen ja pakkotyöstä pakenemisen.

Tasavertaisesti tuotetun ja jaetun tiedon funktio on samankaltainen nykyajan tietotyöläisille, vaikka kapinalliset kansankynttilät loistavat nyt työväentalojen sijaan nettifoorumeilla, sähköpostilistoilla, blogeissa ja muussa sosiaalisessa mediassa, autonomisissa sosiaalikeskuksissa ja yliopiston tiloissa luvatta järjestetyissä autonomisissa opintopiireissä, unohtamatta tietenkään kuuluisia lähiöbaareja.

Uuden työväen sivistys on vaihtoehto porvarilliselle sivistysyliopistopuheelle, kunhan ymmärretään, että nykyään duunareihin kuuluu myös koulutettu massaälymystö ja että – Verkkolehti Megafonin erään pääkirjoituksen sanoin – kyse ei liene rahvaan sivistämisestä, vaan sivistyksen rahvaanomaistumisesta. Tietotyöläiset ovat muuttumassa luokaksi, joka tekee tuotantovälineistään sekä keskinäisen ilonpidon että vihollisen harmistuksen välineitä. Kyse on työväen sivistysliikkeen syntymisestä avointen informaatioteknologioiden ja copy leftin puitteissa, mutta myös tiedontuotannon ja -jakamisen antagonistisuutta koskevan kysymyksenasettelun vahvistumisesta.

Sivistyksen käsite on kaapattava uuden tietotyöväen käyttöön. Sitten vain rakentamaan yhteistä yliopistoa alhaalta käsin: työväen sivistysliike on ajankohtaisempi kuin koskaan.

JUKKA RUOKANEN

K

ampukselta kuuluu kummia! Mitään kun ei kuulu! Jossain hieman supistaan. Toisaalla kahisee kuiske. Pari parkaisuakin hiljaisuuteen hukkuu, mutta taistoon kutsu kai ei kukaan. ”Minne menet, opiskelija?” - sitä vähät äänet toistaa.

Muinaisella kuusikymmentäluvulla opiskelijat olivat järjestäytyneitä ja ajoivat omaa etuaan, näin olen kuullut puhuttavan. Nyt tuo tarina menneisyydestä on jo lähes käsittämätön. Mikä oli tuo yksi ja moni, joka iski kuin käärme? Kulkiessain seassa opiskelijoiden, vertaisten, en kuule kutsua, en tunne voimaa. Kuka sinä olet joka vierelläni käy? Mieli apeana pelkään, että ”opiskelija” onnistuu nyttemmin kuvaamaan vain kantajansa kylmän kohtalon köyhyysloukun tiellä. Ei se kerro joukosta, yhteisöstä, meistä.

Opiskelija, olet yksin, jollet yksinäinen. Akateeminen vapaus ja opiskelijan itsenäisyys kuvastavat tänä päivänä sitä asetelmaa, jossa jokainen opiskelija on oman onnensa seppä - kilpailija, jonka päämäärä on menestyä hinnalla millä hyvänsä.

Ja mehän kilpailemme, ja teemme sen toisiamme vastaan. Se on karu totuus. Yliopistossa vallitsee hajoita ja hallitse- politiikka tarkoituksella tai tarkoituksetta. Sen myötä vertaisten älyllinen tuki opiskelijalle puuttuu. Opiskelijat eivät voi yliopiston puitteissa olla hedelmällisessä keskusteluyhteydessä, koska

oma oppi ja ymmärrys on pääomaa, joka on kateellisilta vertaisilta suojattava. Emme kuitenkaan tätä havaitse, koska ylhäältä annetut yhä kiristyvät vaatimukset nopeudesta ja tehokkuudesta täyttävät päämme. Sisäistetty vaatimuslista piiskaa meitä tauotta eteenpäin.

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Ei kai ole ihme, jos tällaisessa ilmapiirissä varjelemme saavuttamaamme mustasukkaiseksi. Paradoksaalisesti emme ole silti riittävän itsekkäitä. Näin, koska emme artikuloi, sitä mikä meille on parhaaksi. Emme tee sitä, koska meillä ei ole aikaa pysähtyä miettimään toimintamme mielekkyyttä.

Kuitenkin, jos emme pysähdy ja puhu ääneen, emme voi tietää, mitä toivomme - sinä, minä, me. Näin ollen parahin opiskelija, olet edelleen yksin.

Opiskelijakortti ei vielä luo yhteenkuuluvuutta. Yhteiset intressit sen sijaan voivat sitä synnyttää.

Mutta niin kauan, kun emme pysähdy, emme puhu, emmekä kuule, niin kauan emme tunne omaa etuamme, emme kerro sitä muille. Kuinka pitkälle on mentävä? Kuinka paljosta luovuttava, jotta näemme tuon niityn vihreän. Niityn, jolla mielettömät lampaat käyskentelevät, lihovat vuosia viisi tai enemmän, ja lopulta huoletta teuraaksi joutavat.

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 23

Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto Jyviva on opiskelijaryhmä, joka kamppailee tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen yhteiskunnan puolesta.

Toimintamme ei rajoitu ylioppilaskunnan edustajistoon, vaan harrastamme kansalaistoimintaa kaikkialla kaupunkitilassa muiden vasemmisto- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Jyviva ei ole sitoutunut puolueisiin tai ryhmäkuriin, vaan pyrimme toimimaan ja oppimaan yhdessä.

Sekä yliopisto että opiskelijoiden asema ovat murroksessa. Pakottaminen lainanottoon, opinto-oikeuksien ja -aikojen rajaaminen sekä vallan keskittyminen korkeakoulujen johdolle kaventavat opiskelijoiden autonomiaa ja mahdollisuuksia osallistua tasaveroisina jäseninä yliopistoyhteisöön.

Tehokkuusvaatimukset ja ohjauksen puute näkyvät kasvavina mielenterveysongelmina, levon ja vapaa-ajan vähenemisenä ja pakkona tehdä töitä. Opiskelijat Jyväskylässä ovatkin valtava halpatyövoimareservi, jota on helppo kyykyttää.

Monet opiskelijoita koskettavat kysymykset ovat luonteeltaan poliittisia ja haluamme tarjota niihin vahvan vihervasemmistolaisen vaihtoehdon. Tavoitteenamme on estää opintotuen lainamuotoistaminen ja opintomaksujen leviäminen. Haluamme edistää perustuloa, tiedon ja tutkimuksen vapautta, yhdenvertaisuutta, kehitysyhteistyötä, ekologista ja solidaarista kulutusta, elävää kaupunkikulttuuria, pyöräteitä sekä edullisempaa ja toimivampaa julkista liikennettä.

Olet tervetullut mukaan oppimaan ja luomaan uutta, innovatiivista ja elämänläheistä opiskelijapolitiikkaa! Kaikki tapahtumamme ovat avoimia ja mukaan voit tulla koska vain!

JYVIVA.WORDPRESS.COM