1 minute read
Taiteilijuus jälkifossiilisessa ajassa
Kun Heikkilä opiskeli Kuvataideakatemiassa, ei taidemaailmassa käyty juurikaan keskustelua ympäristöasioista. Niiden eteen hän on halunnut toimia monella tavalla – esimerkiksi oman taiteensa kautta.
”Taide voi vaikuttaa hiljalleen siihen, miten ymmärrämme ihmiset ja ympäristön”, hän sanoo. Hän huomauttaa tosin samaan hengenvetoon, ettei taidetta tulisi nähdä liian välineellisenä.
Advertisement
Heikkilälle mielekäs tapa ajatella on sellainen, että siihen sisältyy jotain toimintaa.
Hän on yhdessä puolisonsa kuvataiteilija Antti Majavan kanssa kertonut julkisuudessa tavoista toimia taiteilijana kestävämmin – taiteen materiaalisuudesta, energiankulutuksesta ja kansainvälisyydestä – ilman, että taiteen sisällöistä tingitään.
”Ajatellaan, että on kiva antaa ideoita ja luoda horisonttia – että näinkin voi toimia, eikä silti aja itseään loppuun.”
Samalla Heikkilästä olisi kohtuutonta, jos juuri taiteilijoiden pitäisi toimia toisin kuin muiden ammatinharjoittajien. Katse tulisi kääntää instituutioihin, jotka järjestävät asioita.
”Usein taiteilijoita käytetään viherpesuna – teoksen näkyvä materiaali vaikuttaa ekologiselta, mutta edes koneistossa mukana oleva ihminen ei tajua, kuinka paljon materiaalisuutta näyttelyn valmistamiseen liittyy.”
Rovaniemen tähtitaivas
Alma Heikkilää haastateltiin juuri ennen hänen residenssijaksoaan, joka osui kiireisen ja koronan takia kaoottisen elämänvaiheen jälkeiseen aikaan. Heikkilällä oli keväällä 2022 Rotterdamissa näyttely, johon hän teki teoksia residenssissä.
Pohjoisessa työskentelyn rinnalle Heikkilä toivoi aikaa lukea ja ulkoilla. Toiveena oli nähdä tähtitaivas. Se on aiemminkin pysäyttänyt Heikkilän keskellä kaaosta ja saanut näkemään asiat kirkkaammin.
”Menin kerran Mustarindaan niin, että oli kauhea pakkanen. Oli paljon tavaraa, enkä päässyt autolla pitkälle hankien takia. Koko matkan ajattelin, että elämäni on kauheaa säätöä ja ainaista nyssäköiden kantamista. Sitten sammutin auton valot pihassa ja näin mielettömän tähtitaivaan. Ajattelin, että kyllä tämä ehkä meneekin.”
Jenny ja Antti Wihurin rahasto on järjestänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa vierailevien kutsutaiteilijoiden residenssiohjelmaa vuodesta 1995. Rovaniemelle lähtee vuosittain kaksi taiteilijaa kolmen kuukauden jaksoiksi.
