Jämillä valjakkourheillaan aktiivisesti Länsi-Suomen Valjakkourheilijat ry (L-SVU) on aktiivinen koiravaljakkourheilun toimija, jonka jäsenet ovat menestyneet kisoissa hyvin. Harrastajia löytyy koko Suomen alueelta ja lajia harrastetaan myös kansainvälisesti.
- Jos lajia haluaa kokeilla ilman omaa koiraa, suosittelisin tutustumaan harrastajiin tapahtumien, kilpailuiden tai harjoitusten yhteydessä. Tätä kautta voi avautua erilaisia mahdollisuuksia päästä ajamaan koiria.
Mutta mistä lajissa on oikeastaan kyse? Tähän kysymykseen meille vastaa seuran puheenjohtaja Anton Toivonen.
Valjakkourheilussa on useita lajiluokkia ja matkojen pituudet vaihtelevat laajasti. - Talvella kilpaillaan 4-30 km sprinttimatkoilla, 40-80 km keskipitkillä matkoilla sekä yli 250 km pitkillä matkoilla, joissa osuuksien täytyy olla vähintään 80 kilometriä. Valjakoiden koko vaihtelee yleensä 2-8 koiran välillä. Tarjolla voi olla myös avoin luokka, jossa koiria voi olla enemmänkin, esimerkiksi 14-16.
- Ensimmäinen rekikoira tuli taloon noin 15 vuotta sitten. Koira oli jo eläkeiässä, joten sen kanssa ei vetohommia harrastettu. Nuorempia koiria ilmestyi kuitenkin tontille aika pian ja lähdin niiden kanssa usein Jämin maastoihin. Tutustuin hiljalleen muihin harrastajiin sekä seura- ja kilpailutoimintaan.
- Muita talvisia kilpalajeja ovat yhdellä tai kahdella koiralla harrastettavat koirahiihto, pulkkahiihto, yhdistetty ja potkukelkkailu. Näissä matkat ovat 3-30 km haarukassa.
- Seura on toiminut Jämin alueella yli 30 vuotta. Tähän ajanjaksoon mahtuu paljon kilpailuja, leirejä ja harjoitustoimintaa. Toiminta on aktiivista ja uusia tapahtumia suunnitellaan ahkerasti. Seura on menestynyt aina hyvin valjakkourheilussa.
Talvella lajissa tapahtuu paljon, mutta toiminta on aktiivista myös sulan aikana.
’’Tärkeintä on koira, joka tykkää vetää.’’
- Alku- ja loppukesästä seura järjestää pari leiriä, yhteistreenejä pidetään lähes viikottain. Harrastaminen lumettomana aikana tapahtuu pyörällisillä laitteilla. Isommat valjakot vetävät mönkijöitä ja kärryjä. Pienemmällä koiramäärällä riittää polkupyörä tai kickbike.
Toivosen mukaan harrastuksen aloittamiseen ei ole erityisiä vaatimuksia. - Tärkeintä on koira, joka tykkää vetää. Tällaisia ovat mm. alaskanhusky, siperianhusky, malamuutti, samojedi tai jokin muu aktiivinen koira. Jos koira nauttii juoksemisesta, niin aika nopeasti satunnaisista kokeiluista tuleekin säännöllisempää harjoittelua ja ajatus kilpailemisesta alkaa kyteä. Laji vie helposti mennessään ja pian huomaa omistavansa tarhallisen rekikoiria.
- Lisäksi syksyllä ohjelmassa ovat jo perinteeksi muodostuneet sulanmaan kilpailut. Ne ovat yleensä sprinttikilpailuja, päivämatkat niissä 3-9 kilometriä luokasta riippuen. Luokkina ovat koirajuoksu, koirapyöräily, yhden ja kahden koiran kärryajo sekä neljän, kuuden tai kahdeksan koiran kärryajo. Matkan pituudesta ja valjakoiden laadusta riippuen valjakoiden keskinopeudet vaihtelevat 10-35 kilometrin tuntinopeuden välillä. Kyseessä on siis vauhdikas laji, joten turvallisuuskysymykset otetaan tosissaan.
Meneeköhän valjastyöt rapsutteluksi? Kuva: Jenna Jönkkäri.
36
- Hyvin suunniteltu kilpailu on myös turvallinen kilpailu niin ihmisille kuin koirillekin. Reittien pitää ehdottomasti olla turvallisia, riittävän leveitä ja hyvin merkittyjä. Reitin varrella on haastavissa paikoissa ja tienylityksissä ratavahteja, ja kilpailussa on usein
