Leipomuksia kesään

Pihlajamaa-leivos

Harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaan syntymästä tuli vuonna 2016 kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestettiin kilpailu ehdotuksista nimikkoleivokseksi. Voittajaksi selvisi Minna Haapasillan suunnittelema ’’PIhlajamaa’’.

Resepti esiteltiin vuoden 2017 kesälehdessä ja nyt on jälleen aika palata muistelemaan, että miten tämä kahvipöytien kestosuosikki valmisteltiinkaan? Ei muuta kuin harmonikan sävelet soimaan ja hommiin.

Näitä tarvitset pohjaa varten... 200 g voita 60 g tomusokeria 1 tl vanilliinisokeria 115 g vehnäjauhoja 140 g perunajauhoja

...ja täytteeseen 200 g kermaa 100 g suklaata puolukoita

OHJE Tee ensin täyte. Laita kerma kattilaan, kiehauta. Viskaa suklaa joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Laita kylmään (vaikka yön yli).

Pohjaan vaahdota kunnolla voi, tomusokeri ja vanilliinisokeri. Lisää muut aineet. Pursota pussilla (tähtitylla) taikina harmonikan muotoon. Ei tartte olla niin justiinsa.

Paista 200 asteessa kypsäksi. Jäähdytä. Käännä joka toinen ’’pikkuleipä’’ nurja puoli ylöspäin.

Vaahdota kovaksi kermasuklaaseos ja lisää sekaan makusi mukaan kokonaisia puolukoita. Puolukat voi ripotella myös vasta täytteen pinnalle.

Laita täyte pussiin ja pursota pohjalle. Kansi päälle ja koristele leivos piirtämällä pintaan esimerkiksi nuottiviivasto sulalla suklaalla ja ripottelemalla puolukoita päälle.

Perinneleipää pöytään - kakko-kurssin antia

Teksti: Leena Saloniemi

Vuonna 1988 perustettu Jämijärvi-Seura vaalii kotiseudun kulttuuria, viihtyvyyttä ja elinvoimaisuutta. Tällä kertaa keskityttiin ruokakulttuuriin valmistamalla kakkoja aidossa leivininuunissa. Samalla myös viihdyttiin pitkän koronakurimuksen jälkeen!

Jokainen leipuri teki kurssilla oman taikinansa, josta tuli kaksi kakkoa. Taikinaan sekoitetaan edellisen päivän perunamuusi tai puuronloppu jo ruokahävikinkin estämiseksi.

Muuten taikinassa on ainakin maitoa, vettä, hiivaa, suolaa, ohrajauhoja, sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja. Kananmuna antaa myös makua. Kokemuksen myötä leipojalle kehittyy sormituntuma siitä, milloin taikina on sopivaa. Ei liian kovaa tai pehmeää.

Mikä sai innostumaan kurssista?

Taneli kertoi, että vielä kolme vuotta sitten hän aloitti ruuanlaiton keittämällä kananmunan Youtube-videon avulla. Nyt kotikeittiössä ruuanlaitto sujuu ja on mieluisaa. Suunnitelmissa on palauttaa vanhaan taloon sieltä edellisissä remonteissa poistettu leivinuuni. Kurssin oppeja pääsee sitten kotona hyödyntämään.

Kuvassa Sannalla myös erittäin hyvä työkalu kakon leivontaan, jämijärveläistä perinnettä sekin. Rannan legendaarisessa leipomossa ollut samanlainen käytössä!

Uunia oli lämmitetty jo edellisenä päivänä ja aamulla pesä oli sytytetty ”kopallisella”.Muurinkyljestä kokeillaan, että lämpö riittää. Leivonta on aina kokeilua ja jokaisen leivinuunit omanlaisiaan. Kurssimme alkoi kello 10, jolloin tuvan uuni oli melkein valmis luututtavaksi ja oli sopiva aika tehdä taikina.

Riittan uunissa paistuu yhdellä lämmityskerralla maksimissaan n. 20 kakkoa. Tällöin uunin lämpötila riittää ja yksi leipuri ehtii tehdä joka vaiheen niin ettei kakot liikaa odottele ja lähde ”riehumaan”. Leipälapion käyttö sujui kaikilta kuin ammattilaisilta!

Psst..!

Tarkoitus on järjestää myöhemmin syksyllä uusi leivontahetki! Jutun kurssi tuli täyteen julkaisemisensa jälkeen 45 minuutissa.

Seuraa ilmoitteluamme ja lähde mukaan! Saat tietää, mitä kakkojen riehuminen on!

Satakuntalainen kakko on meidän maakuntaleipämme. Alunperin se oli ohrasta ja vehnästä tehty pyhäpäivien herkku, mutta kun ainesosia oli helpompi saada, muokkautui siitä maittava arkileipä. Meillä täällä Satakunnan pohjoisosissa ohrajauhojen määrä on selvästi tämän päivän perinneresepteissä suurempi kuin Etelä-Satakunnassa.