Äidin kokemus mieskaveritoiminnasta

Seitsemänvuotias poikani on noin puolitoista vuotta saanut viettää aikaa oman mieskaverin kanssa. Olen saanut suunnitelmallisesti poikani itsellisesti, eli lapsella ei ole isää elämässään ollenkaan. Haaveena oli, että pojallani olisi luotettava aikuinen elämässään itseni lisäksi. Etsin tietoa vaihtoehdoista jo pojan ollessa vauvaikäinen ja löysin tietoa mieskaveritoiminnasta. Kun poikani oli 4 vuoden ikäinen olin yhteydessä mieskaveritoiminnan koordinaattoriin ja prosessi lähti käyntiin. Tein vapaamuotoisen hakemuksen ja tapasin koordinaattorin. Sen jälkeen jäimme odottamaan lapselleni sopivaa mieskaveria. Toivoimme mieskaverilta puistossa käyntejä, leikkiä ja pallottelua sekä muuta mukavaa yhteistä tekemistä.

Tovin odottelun jälkeen koordinaattori oli yhteydessä ja tapasin mieskaverin. Keskustelumme jälkeen päätimme, että mieskaveri saa tutustua poikaani. Tämän jälkeen sovimme ensimmäinen tapaamisen, jossa olimme kaikki kolme yhdessä tutustumisen merkeissä. Tapaamisajankohdat sovittiin aina etukäteen ja pääsääntöisesti mieskaveri tuli meille kotiin leikkimään. Olin kotona paikalla ja läsnä, mutta pojat touhusivat keskenään omia juttujaan. Nyt kun kaveruus on vakiintunut ja pojalla on ikää enemmän, niin tapaamisen aikana otan itselleni hengähdyshetken ja aikaa itselleni.

Kaverukset rakentavat legoja keskenään, pelaavat pelejä, käyvät ulkona ja mieskaveri on opettanut pojalleni shakin pelaamista. Elämässämme on muitakin miehiä, mutta he ovat jonkun toisen isiä tai sukulaisia. Nyt lapsellani on ikioma kaveri, jonka kanssa tehdään omia juttuja. En edes aina tiedä mitä he tekevät yhdessä, mutta kun iloa ja naurua kuuluu, niin se riittää! Vaikka saan toiminnasta myös itselleni jotain, enemmän minulle merkitsee kokemus siitä, että lapsellani on jotain suurta ja merkityksellistä elämässään.

Suosittelen kaikille yksinhuoltajille toimintaa lämpimästi ja olen kiitollinen ollessamme mukana. Minulle on erittäin tärkeää, että lapsellani on ympärillä muitakin luotettavia ihmisiä kuin pelkästään äiti. Tämän toiminnan kautta tämä tuntuu nyt toteutuvan. Toivon, että kaveruus kestää ja syventyy. Varsinkin tulevat teini-iän haasteet ja ajatukset olisi hyvä jakaa jonkun muunkin kuin äidin kanssa. Ehkä kaikkia asioita ei edes äidille haluta kertoa, joten mieskaveri voisi olla sellainen toinen aikuinen, joka on läsnä ja kuuntelee tarvittaessa nuoren ihmisen huolet, murheet, ilot ja onnistumiset. ”Äiti Tarja 2022”

Mieskaveritoiminta

• Rekrytoidaan vapaaehtoisia miehiä kaveriksi lapselle, tytölle tai pojalle. Lapset ovat iältään 4—16 -vuotiaita.

• Kohderyhmänä yksin lastaan kasvattavien äitien lapset, joilla ei ole yhteyttä isäänsä tai muuta toista turvallista miespuolista aikuista elämässään.

• Toiminnan tavoitteena on mahdollistaa lapselle turvallinen tapa tutustua aikuisen miehen arkeen ja elämään, sekä lisätä lapsen kehitystä tukevia aikuiskontakteja.

• Mieskaverit ovat tavallisia miehiä ja toimivat täysin kaverillisin perustein. He eivät ole ammatillisia tukihenkilöitä.

• Miehet käyvät ensin n. 15h kurssin ja rikosrekisterit tarkistetaan.

• Mieskaverit® on Pienperhe- yhdistys ry:n kehittämä toiminta, jota järjestetään ympäri Suomen.