Klubilehden toimitus: Martti, Henni, Olli P., Pertti P., Anu R., Sari I., Ritva R., Aku K., Tilla, Sari K., Tuija, Jyri, Hannu, Jukka, Esa R., Esa T., Elisa, Tupuna ja kulttuuripajan porukka sekä Riina ja Janette
HALUATKOTUKEATOIMINTAAMME?
ESKOTryvoisääntöjensämukaanottaavastaanavustuksia,lahjoituksiajatestamentteja.Tukienavulla yhdistysedistääsääntöjensämukaisestimielenterveyskuntoutujientaimuutoinpsykososiaalistatukea tarvitsevien asemaa, oikeuksia, osallisuutta ja toimintamahdollisuuksia sekä työllistymisen yleisiä edellytyksiä yhteiskunnassa. Yhdistys toteuttaa kansainvälisen klubitalojärjestön Clubhouse Internationalin (CI) hyväksymien laatusuositusten mukaista Fountain House -klubitalotoimintaa Helsingissä, Vantaalla, Nurmijärvellä, Lahdessa, Imatralla ja Järvenpäässä. Kun haluat tukea yhdistyksentoimintaa,otayhteyttätoiminnanjohtajaKaijuYrttiahoon,p.0407252028taikaiju.yrttiaho@eskot.org.
PÄÄKIRJOITUS
Kalenterissani kääntyy lehti joulukuulle. Kuukauden mietelauseena on, Kaiken hullunmyllyn ja tekemisen keskellä on vain joskus pysähdyttävä, jotta voi nähdä tärkeimmän.
Mikä on tärkein? Se on jokaiselle hyvin henkilökohtainen asia. Kannattaako repiä itseään moneen suuntaan vai keskittyä kulloinkin olennaiseen asiaan. Kunpa välillä olisi vähän hitaampaa, että voisi ymmärtää elävänsä.
Ymmärrämmekö, että tärkeintä on elää tässä ja nyt. Katsoa ympärilleen ja havainnoida hyviä, positiivisia asioita. Huonon hetken jälkeen tulee hyvä hetki ja harmaankin päivän jälkeen paistaa aina aurinko.
Vuosi lähenee loppuaan. Mitä olemme yhteisönä saaneet? Paljon hyviä asioita, joiden toivotaan kantavan jatkossa.
Elämme taloudellisesti epävarmoja aikoja, mutta yhteisönä olemme vahvoja.
Toivotaan ja uskotaan valoisampaan tulevaisuuteen. Tunnetaan kaikki hyvä ympärillämme.
Kävin Marja P:n kanssa Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa ja Lahden Historiallisessa museossa. LAHDEN HISTORIALLINEN MUSEO: Lahden Historiallinen Museo kruunasi koko matkan. Museo on kolmikerroksinen ja siellä on todella paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten työkaluja, vaatteita, koruja, isokoikoinen pienoismalli, aseita, miekkoja, valokuvia. Kaikkea löytyy, laidasta laitaan. Lisäksi löytyy nypläystyyny, jolla tehtiin ennen muinoin PITSIÄ, kauan ennen nykyistä teollisuutta. Lahden Historiallinen Museo on fantastinen. Suosittelen. ««««« Lahden kartano,Kartanonkatu1,15110Lahti
Steven Spielbergin vuonna 1993 ohjaama Jurassic Park -elokuva perustuu Michael Crichtonin samannimiseen kirjaan vuodelta 1990. Miljonääri John Hammond (Richard Attenborough) kutsuu joukon tutkijoita kertomaan mielipiteensä Isla Nublarin saarelle lähelle Costa Ricaa luomansa dinosauruspuiston turvallisuudesta ennen sen avaamista yleisölle. Tarinassa sukupuuttoon kuolleet dinosaurukset on herätetty uudelleen henkiin geeniteknologian avulla, mutta luonnon peukaloiminen menee pieleen, ja dinosaurukset alkavat uhata ihmisiä.
Mukana ovat paleontologi Alan Grant (Sam Neill), paleobotanisti Ellie Sattler (Laura Dern), kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Jeff Goldblum) sekä miljonäärin kaksi lapsenlasta Lex (Ariana Richards) ja Tim (Joseph Mazzello). Vieraat saavat pian huomata, miten vaarallista luonnon peukalointi geeniteknologian avulla voi olla. Puiston vetonaulana ovat esihistorialliset dinosaurukset, jotka on kloonattu osittain säilyneestä dinosauruksen DNA:sta. DNA:ta sisältänyt veri saatiin muinaisista hyttysistä, jotka olivat imeneet dinosaurusten verta ja jääneet kiinni meripihkaan. Joitakin jaksoja DNA:sta on kuitenkin jouduttu paikkaamaan sammakoiden geeneillä. Haluttiin myös varmistua siitä, että dinosaurukset eivät lisääntyisi, joten kaikista eläimistä pyrittiin tekemään naaraita. Afrikassa on kuitenkin olemassa sammakoita, jotka pystyvät vaihtamaan sukupuoltaan, ja osa dinosaurusten geeneistä oli korvattu juuri sammakoiden geeneillä. Jurassic Park käsittelee niitä moraalisia ongelmia, mitä voi tulla vastaan, kun tiede valjastetaan markkinavoimien vetojuhdaksi.
Muita hahmoja elokuvassa ovat lakimies Gennaro (Martin Ferrero), joka miettii lähinnä puistosta saatavia lipputuloja, vartija Muldoon (Bob Peck), joka on todella tarkka paikan turvallisuudesta, teknisiä puolia hoitavat Ray Arnold (Samuel L. Jackson) ja Dennis Nedry (Wayne Knight) sekä dinosauruksia luova tohtori Wu (B.D. Wong).
ELOKUVA-ARVOSTELU: JURASSIC PARK
Elokuvassa on erinomaisesti yhdistetty kevyttä seikkailuhenkeä pelottaviin hirviöihin, ja leffa tarjoaa yleisölleen täydellisen jännitysnäytelmän, jonka katsomista on todella vaikea keskeyttää. Karmivien kohtausten väliin on saatu mukaan hengähdystaukoja, jolloin voi hetken aikaa helpottua, kunnes uusi toimintakohtaus alkaa; aivan kuten vuoristoradan suuren mutkittelun jälkeen pääsee hetkeksi tasaiselle kohdalle, kunnes uusi ylämäki osuu vastaan ja tietää, että nyt taas mennään.
Elokuvassa on paljon jännittäviä ja jopa karmivia kohtia sekä huikeaa seikkailutunnelmaa, jonka ohjaaja Steven Spielberg todella hallitsee. Kaikki dinosaurukset on toteutettu tietokoneanimaatiolla. Spielberg on useasti aiemmin osoittanut osaavansa luoda pelottavia kohtauksia, jännittävää toimintaa ja upeaa seikkailuhenkeä, ja osoittaa sen jälleen tässä. Spielbergin luoma tunnelma on erinomainen, ja on hienoa, ettei hän ole tehnyt tästä tavallista hirviöpätkää, vaan hän on saanut dinosaurukset tuntumaan oikeilta eläimiltä, mitä ne olivatkin miljoonia vuosia sitten. Jurassic Park kunnioittaa luontoa siinä mielessä, että elokuvan dinosaurukset tuntuvat oikeilta eläimiltä, eivätkä ne ole pelkästään pahaa tarkoittavia hirviöitä.
On sanomattakin selvää, että Steven Spielbergin ohjaama Jurassic Park on klassikko ja kaikkien dinosauruselokuvien äiti, vaikka kokonaisuus ei spielbergimäiseen tyyliin kaikkia katsojia täysin miellytäkään. Jurassic Park on mestarillinen seikkailuelokuva, joka saa katsojan sekä innostumaan dinosauruksista että pelkäämään niitä. Elokuva tempaa välittömästi mukaansa ja pitää tiukasti otteessaan läpi kestonsa.
Suosittelenkin Jurassic Parkia seikkailu- ja jännitysleffojen ystäville. Lapsille tämä toimii varmasti, sillä mukana on siistejä kohtauksia ja dinoja, minkä lisäksi monet kohdat voivat heidän mittarissaan olla kuin kauhua.
Annan elokuvalle:
Olli P.
Veden kimaltelevat aallot
Ne aallot kuiskaavat hiljaa
Hiekka kätkee jäljet pehmeään syliinsä
Sieluni tuntemukset
Ja elämäni kantamukset
Veden hopeinen hohde häviää
Hiljaisuus asettuu iltaan
Saimaan rauha mikä kestää
Illan rauha saapuu hiljaa
Vesi syleilee horisontin linjaa
Päivän värit himmenevät
Ja tähdet lempeät
Ne kätkevät sydämeen rauhan
Mikä kestää aamuun asti
Henni
JOULU
Kun järvet on jäässä ja lumihanget korkeat, voi joulu jo tulla tupahan. Voin tehdä omatekoisia joululahjoja. Itse tehty joulukortti on uniikki. Hautuumaalla jouluaattona sytytämme kynttilän vainajien muistolle. Kynttilämeri on vaikuttava näky. Joulun sanoma on: ”Jesus Kristus on syntynyt”, ”Joululaulut kaikuu yössä taas…”. Jouluherkkuja valmistetaan jokaisen oman budjetin mukaan. Jos asut yksin, ei tarvitse niin paljon hössöttää.
Kun on suuri suku ympärillä, joutunee varamaan enemmän jouluruokia. Koti koristellaan. Joulukuusi on perinteisin traditio. Joulutähti kukkasia moneen kotiin ostetaan. Jos olet allerginen ihminen, et ainakaan hanki hyasinttia. Joulusuklaat ovat herkkuja.
Kun joulu on meillä, huolet unohtuu, herkutellaan. Tavataan ystäviä, nautitaan vapaa hetkistä, sellaista joulu on. Hyvää joulua!
Uusi taideryhmä sai alkunsa viime keväänä, kun sosionomiopiskelija Elli järjesti opintoihinsa liittyvän 4 viikon näytön, ryhmän ohjauksen merkeissä. Luovuuden teemana oli tunteet, joita tutkittiin mm. tunnekorttien ja värien välityksellä. Sitä kautta jokainen sai alkaa työstämään omaa teostaan.
Pensseleiden kanssa työskentely innosti maalareita siinä määrin, että halusimme jatkaa taideryhmän toimintaa ehdottomasti myös Ellin ohjauksen jälkeen. Taidetaustan omaavana jäsen Tilla otti ryhmän jatkon ohjaukseensa, ja koki tämän myös hyvänä harjoitteluna ohjaustaitojen karttumiseen. Ryhmää pidettiin yllä koko kesän läpi, ja siihen mahtui tunteita laidasta laitaan, mutta erityisesti onnistumisen hetkiä.
TAIDERYHMÄ
Iloisen ryhmähengen innoittamana, halusimme että tämä kellarissa tapahtuva luovuus pääsee myös muiden nähtäväksi.
Siitä syntyi idea taidenäyttelystä, ja ihka ensimmäisestä Imatran
Klubitalon taidenäyttelyn avajaisista. Tilaisuutta valmisteltiin pidemmän aikaa, koska kahviostahan täytyi loihtia näyttelytila.
Oli taulukiskojen kiinnitystä ja avajaistarjoilun suunnittelua.
Kukkien asettelua ja pöytäliinojen uusimista. Jokainen sai myös pohtia työlleen nimeä ja mahdollista avajaisissa pidettävää puhetta. Puuhastelua riitti kaikille sopivasti.
Vihdoin tuli avajaispäivä ja näyttelytila sai täyttyi iloisista ihmisistä ja pienestä kutkuttavasta jännityksestä. Oli pieniä puheita, kukkamekkoja, kippistelyä ja ilmassa leijailevaa tyytyväisyyttä.
Vieraskirja sai täyttyä kävijöiden kommenteista ja tilaisuus oli onnistunut päätös ensimmäiselle taidejaksolle.
Toinen taideryhmä aloitti lokakuussa toimintansa uusilla teemoilla, jonka pohjalla on ajatus tuottaa klubitalon tiloihin taidetta.
Sieki oot tervetullu maalailemaan meidän kans!
-Tilla
ERÄRETKEN TUNNELMIA
Kesän eräretkeä vietimme tällä kertaa upeassa Päihänniemen retkikohteessa, jossa olimme ensimmäistä kertaa.
Retkeläisille oli jo entuudestaan tuttua varusteiden pakkaus ennen retkeä.
Tällä kertaa retkiporukka oli pieni ja matkaan lähdettiin kahdella autokunnalla.
Paikka oli viimeisen päälle hyvä; parkkipaikka lähellä, joten ei tarvinnut roudailla tavaroita matkojen päähän, vaan suoraan kontista paikalleen. Myös huoltotilat sijaitsivat aivan äärellä.
Päivä oli helteinen, pieni tuulenvire järveltä vilvoitti sopivasti kuumuutta, mutta pressu viritettiin ruoanlaiton suojaksi.
Aurinkoa sai ottaa rannalla ja tämä olikin paras uimapaikka ikinä. Pohja loiva ja tasainen, vesi lämmin ja kirkasta.
Seurailimme rannalla innolla pienen lokin poikasen elämää ja emojen kiireitä ruuan hankinnassa.
Myös meille ruoka maistui, kanakeittoa, grillimakkaraa, lettuja. Nälkä ei päässyt tulemaan retken aikana.
ERÄRETKEN TUNNELMIA
Ympäristöön tutustuimme kävellen. Ympärillä harjumaisemaa, juoksuhautoja, rappuset korkealle mäelle, josta näköala ympäri ulappaa.
Iltanuotiolla yritimme tähyillä taivaalle etsien tähdenlentoja, mutta näimme vain nuotion loisteen.
Jokunen retkeilijä tutustui myös sodan aikaisiin kaivantoihin aamutuimaan toisten vielä nukkuessa teltoissaan.
Pohdiskelimme yhdessä, kuinka voisimme jakaa tämän upean kokemuksen myös jäsenille, jotka eivät nyt päässeet mukaan tälle paratiisirannalle.
Ritva R. , Hannu ja Sari K.
PERTIN VIERAILU WERLAN TEHDASMUSEOSSA
Kävin Marjan P: kanssa Werlan tehdasmuseossa. Museo koostuu useammasta rakennuksesta. Opastettu kiertue joka tunnin välein. Suosittelen osallistumaan opastetulle kiertueelle.
Museossa on paljon nähtävää. Oikeita hiomakoneita, sahoja, massantuotantovälineitä, puukartongin tuotantoa, kuivaushuone, jne., jotka ovat peräisin 1800-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun saakka. Opastetun kiertueen lopussa lyhyt video, jossa kerrotaan Werlan historiasta ja toiminnasta.
Alkuvuosina valaistukseen käytettiin kynttilöitä, lyhtyjä ja paloöljylamppuja.
Huomattava parannus tehtaan työolosuhteissa tapahtui vuonna 1889, kun Verlassa sytytettiin ensimmäinen sähkölamppu. Vaikka sähkö saatiin Verlaan näin aikaisessa vaiheessa, jouduttiin koneiden sähköistämistä odottelemaan aina vuoteen 1923 saakka. Hiomakoneet saivat käyttövoimansa suoraan koskesta tehtaan lopettamiseen saakka.
Miehen tienasivat yleensä noin 2 markkaa tunti. Naisille yleensä maksettiin 30–40 % vähemmän palkkaa. Siihen maailman aikaan litra maitoa maksoi muutaman pennin. Kuivaushuoneen työntekijöille maksettiin enemmän palkkaa, koska heillä ei ollut vapaapäiviä. Kaikilla muilla työntekijöillä sunnuntait olivat vapaita. Kuivaushuonetta piti ylläpitää yötä päivää, 7 päivää viikossa, koska uudelleen lämmitys maksoi rahaa ja vei paljon aikaa.
Kuivaushuoneessa lämpötila voi kohota yli 50 C° asteen yli, eli saunassa sai tehdä töitä.
Werlan tehdasmuseo on upea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Omasta mielestäni Wolkoffin talomuseo ja Lahden historiallinen museo ovat mielenkiintoisempia.
Oli hyvä reissu, kannatti käydä. Werlan Tehdasmuseolle annan:
TYÖNTEKIJÄ
eKLUBITALON TYÖNTEKIJÄ
eKLUBITALON TYÖNTEKIJÄ
Kissa
Kohtaamisesta – ja hieman sapelihammastiikeristä,
Kohtaamme joka päivä. Jos emme toisia ihmisiä, niin vähintään itsemme. Jokainen kohtaaminen on tärkeä – ajattelemme sitä taikka emme. Muodostamme mielikuvaa itsestämme kohtaamisten kautta. Tutustumme itseemmetoistenkautta.
Kohtaamiset voivat olla haastavia – aina ei ole helppo kohdata toista ihmistä, se vaatii lopulta paljon voimavaroja. Kohtaaminen ei ole vain sanoja: se on myös ilmeitä, asentoja, asettumista tilaan - kohtaaminen on yllättävän kokonaisvaltaista. Kohtaamme päivittäin – sen enempää sitä ajattelematta. Ja suurimmanosanaikaahyväniin;veisisuunnattomastiaikaajavoimavaroja,jos liikaapohtisimmejokaistakohtaamista.Tokisitäkintapahtuu–välilläolemme herkempiä, syystä ja toisesta, ja suorastaan analysoimme kohtaamista tarkemmin. Mitä toinen haluaa sanoa, miten itse sanoittaa omia ajatuksiaan, mitätoinenajatteleeminusta?
Varsinkin tuo viimeinen kysymys lienee tyypillisin mitä mielessämme pyörittelemme. Se paljastaa suhtautumisemme omaan itseemme – ”näkeekö muut minut samalla tavoin kuin itse itseni näen?” Olemme herkästi liian kriittisiä itseämme kohtaan. Luulemme, että muut näkevät meissä saman kuvitellun vajavaisuuden mitä itsessä havaitsemme. Tässä kohden nimenomaan kohtaamiset nousevat tärkeään asemaan – vain altistamalla itseämme toisten kohtaamiselle saamme tärkeää peilipintaa. Se heijastaa aidompaa olemustamme, ei vain omiin olettamuksiimme perustuvaa minäkuvaa. Olemme kuitenkin kaikki puolinaisia; kukaan meistä ei ole täydellinen.Toistemmekauttatäydennämmetoisiamme.
Kohtaaminen on hyväksyntää, se on nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Se on myös oppimista, niin itsestä kuin toisista. Kohtaaminen on rikkaus – tarjoten monia mahdollisuuksia. Mutta olemmeko valmiita tarttumaan niihin? Olemmekovalmiitaoppimaankohtaamisista?Osaammekoasennoituauuteen päivään uteliaalla asenteella; ”mitä tämä päivä ja kohtaamani ihmiset voivat minulle opettaa?” Väitän, että kahta samanlaista kohtaamista ei ole, edes samojenihmistenvälillä.Tavallaanuudistummejokapäivä;heräämmeuuteen aamuun edellispäivän kokemuksista rikkaampina. Joka päivä tuo jotain elämäämme – niin hyvässä kuin välillä pahassakin; kasvamme kaikin puolin ihmisinä.
Kohtaamisesta
Kohtaaminen on osa yhteisöllisyyttä. Olemme perimältämme laumaeläimiä. Jo ammoisista ajoista lähtien olemme tarvinneet lauman ympärillemme –yksin emme pärjää. Mutta näinä päivinä huomaan pohtivani, mihin on tarvitsemamme lauma kadonnut, onko se siirtynyt täysin someen? Itse en voi olla kokematta, että sosiaalinen media tuntuu vain etäännyttävän meidät fyysisesti toisistamme – olemme yhteydessä vain viestien kautta. Miten osaamme kohta enää tulkita toisen ihmisen ilmeitä, kun taannumme kovaa vauhtia ilmaisemaan tunteiden kirjoa vain lyhenteillä, vieraskielisillä lainasanoillajavärikkäillähymiöillä?
Emojeista on moneksi, ne eivät kuitenkaan korvaa kasvolihasten ilmaisemia tunteiden nyansseja sekä silmien välittämää aitoa viestiä ihmisyydestä. Auttaako some meitä pärjäämään savannilla, kun nälkäiset leijonat piirittävät meitä? Toki tuossa tilanteessa on loistava mahdollisuus napata muutama vaikuttava(viimeinen)selfieomaansomeen.Muttamikäänsosiaalisenmedian kanava ei korvaa laumaa, joka luolamiehen vierellä otti yhdessä vastaan nälkäisensapelihammastiikerin.
Asioillaonkuitenkinkaksipuolta.Onmuistettava,etteisomesuinkaanolevain pahasta. Sillä on hyvätkin puolensa; nettiyhteisöt kuitenkin mahdollistavat paljon, tarjoten matalan kynnyksen mahdollisuuden kanssakäymiseen. Mutta saisimmepa pidettyä sosiaalisen median vain yhtenä, pienenä osana kohtaamisen kokonaisuutta. Vain yhtenä väylänä muiden ihmisten luo, eikä kaikkea määrittelevänä tapana kohdata toisiamme. Kaikesta kehittämästämme teknologiasta huolimatta olemme kuitenkin vain luolamiehiä, jotka tarvitsevat laumansa aitoa kohtaamista, kasvotusten. Yhdessäsapelihammastiikereitäuhmaten,muillakinkuinvihaisillaemojeilla.
Jukka
KULTTUURIPAJAN HENKILÖSTÖN
KULTTUURIPAJAN HENKILÖSTÖN
KULTTUURIPAJAN HENKILÖSTÖN
KULTTUURIPAJA MANSIKAN KUULUMISET
Toukokuussa kunnolla käyntiin pyörähtäneessä Mansikkassa alkaa arki asettua aloilleen. Aukioloajat on saatu vakiinnutettua ja tammikuusta alkaen perjantaiset aukioloajat lisääntyvät kaikkien iloksi.
Vertaisohjaajakoulutuksia on järjestetty kaksi, valmistuneita vertsikoita pajalta löytyy jo yhdeksän! Pajan toimintaa suunnitellaan yhdessä vertaisohjaajien kanssa viiden viikon jaksot kerrallaan. Ohjelmassa on ollut muun muassa Dungeons & Dragons-roolipeliryhmää, A´la Carte kokkailuryhmää, somesisällön tekoa ja keskusteluryhmää, musiikkia unohtamatta.
Mansikan poppooon vakikävijä Jonna mainitsee mieleenpainuvimpina hetkinä reissun Lappeenranta Pride tapahtumaan. Koko tapahtuman ajan vettä satoi kaatamalla, mutta sateesta huolimatta piknikillä herkuteltiin retkieväät sateenvarjojen suojissa. Ensimmäisenä vertaisohjaajana pajalle valmistunut Eemil puolestaan kertoo että hänestä mieleenpainuvin asia Mansikassa on ollut ehdottomasti vertaisohjaajakoulutus. Eemilin pitämissä kokkausryhmissä on ollut mukavasti kävijöitä ja herkullisia ruokia yhdessä kokkaillen. Idea uudesta ryhmästä on jo syntynyt.
Mansikassa käyvän Sergeyn mielestä yksi parhaista tapahtumista täällä on ollut lanit, jossa pelailtiin porukalla myöhäiseen iltaan saakka. Laneissa innokkaita kävijöitä oli melkein 20. Myös erilaiset vierailut ovat olleet tykättyjä, porukalla on tutustuttu muun muassa Imatran Kusankun toimintaan ja käyty keilaamassa.
Muutaman viikon roolipeliryhmään osallistunut Sade kertoo, että hänet otettiin avomielisesti mukaan ja porukalla pelaaminen on ollut hauskaa. Toimintaan lähtemien pelotti sillä Sateella on ollut paljon sosiaalista traumaa, mutta vaikka hän tuntee yhä epävarmuutta, hän kertoo, että on hyvä, että uskalsi lähteä ja kokemus on ollut pelkästään positiivinen. Vasemmalta oikealle; Mansikan kävijät Eemil, Sergey ja Jonna
KULTTUURIPAJA MANSIKAN KUULUMISET
Henkilökunnan pörröisin jäsen, Pajakoira Pesonen työskentelee työntekijävahvistuksena aina tarvittaessa töihin kutsuttavalla sopimuksella. Hännäkkäälle työtoverille on vakiintunut työpäiväksi maanantait, jolloin toiminnassa painopisteenä on erityisesti Pesosen erityistaitoihin kuuluvat lepäily ja rennosti ottaminen. Kuukauden työntekijäksi kuukausittain valittu Pesonen on tykännyt työskentelystä kovasti ja hän lähtisi innokkaana töihin joka aamu. Mansikan poppoon mielipiteen ollessa selvä, on käyty alustavia neuvotteluja Pesosen työpäivien lisäämisestä.
Pajalle on puolen vuoden aikana ehditty hyvin hankkia kaikki tarpeellinen ja tarpeeton, välineistöä löytyy lähes kaikkeen mitä kuvitella saattaa. Uusimpina hankintoina on Mansikkaan tilattu 3D-tulostin, jota päästään toivottavasti pian testailemaan.
Mansikka on avoinna:
Maanantai klo 10.00 - 16.00
Tiistai klo 10.00 - 16.00
Keskiviikko klo 13.00 - 18.00
Torstai klo 10.00 - 16.00 (Tammikuusta alkaen)
Perjantai klo 10.00-14.00
Muutokset aukioloajoissa mahdollisia, seuraathan ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia Instagramissa tai Facebookissa.
Seuraa meitä somessa!
Facebook: Kulttuuripaja Mansikka
Instagram: kulttuuripaja_mansikka
Mansikan löydät osoitteesta
Asemäentie 1, 55120 Imatra
Tupuna ja Elisa
MANSIKAN KÄVIJÖIDEN KOMMENTTEJA
Kulttuuripaja Mansikassa on mukava olla ja saa olla oma itsensä. Kiva hengailupaikka ja kivoja ihmisiä, rentoa. Auttaa nuoria mielenterveyden kanssa.
Ei ole 31-vuotiaille paljoo ohjelmaa Imatralla.
Kuntoutuseläkkeellä ei ole muuta tekemistä, kotona joutuisi olemaan vain yksin.
Lapsille ja teini-ikäisille, sekä vanhuksille on tiloja ja toimintaa, mutta nuorille aikuisille ei.
HELPPO MUROTAIKINA
HELPPO MUROTAIKINA HEDELMÄ- TAI MARJAPIIRAKALLE (Esim. MustikkapiirakkataiOmenapiirakka)
300g leivontamargariinia,laktoositon
2dl hienoasokeria
6dlvehnäjauhoja
2 munaa
1tlleivinjauhetta
??marjoataihedelmää(mustikka,mansikka,omena,tms.)
Taikinakone on paras vaihtoehto, sillä saa tehtyä useamman piirakan yhdellä kertaa, perinteinen sähkövatkain ja muovikulhot, jos taikinakonettaeiole.
1) Vatkaa margariini ja sokeri hyvin keskenään. Margariini voi hieman pehmentäälämmittämällä,sulattamineneioletarpeellista.
2)Lisäämunat,sittenjauhot.
3)Vatkaatasaiseksitaikinaksi.
4) Levitä taikina leivinpaperilla varustettuun piirakkavuokaan. Leivinpaperin sijasta voi voidella piirakkavuoan, leivinpaperista tulee vähemmänsotkua,helpompitiskata.
2) lisää mustikat (tms. marja) ja sekoita, ÄLÄ VATKAA SÄHKÖVATKAIMELLA.
3) uuniin, muffinivuokiin, 200 C°, 16–18 min.
LEFFA ARVOSTELU JOKER
Ohjaus:ToddPhillips
Genret:draama,rikos
Maa:USA
Käsikirjoitus:ToddPhllipsjaScottSilver
Päärooleissa: Joaquin Phoenix, Robert De Niro, Zazie
BeetsjaFrancesConroy
Valmistusvuosi:2019
Ikärajasuositus:K16
Juoni: Arthur Fleck (Phoenix) on klovnina päivätyötään tekeväjaympäristönsäpilkkaamajakaltoinkohtelema ihmisraasu, joka haaveilee stand-up-koomikon urasta. Arthur joutuu huolehtimaan vanhasta ja raihnaisesta äidistään ja etsii samalla rakkautta ja huomiota naapurissaan asuvalta yksinhuoltajaäidiltä (Beets). Kerran, kun hän joutuu tyhjännauramista aiheuttavan sairautensa takia metrossa ylimielisten Wayne-yhtiön pukumiesten pilkanteon ja väkivallan kohteeksi, saa hän tarpeekseen ja turvautuu työkaverinsa antamaan aseeseen. Jokeri on syntynyt. Vaan mikä on Waynen perheen ja erityisesti Bruce Waynen isän suhde suhde tähänihmispoloonjatämänäitiin?
Muistan, että tämä leffa sai aikaan aikamoisen kohun aikanaan ilmestyessään, ja aivanaiheesta;leffasisältääosinrankkaakinväkivaltaajayhteiskuntakritiikkiä,ja kaikessa provosoivuudessaan kuvaa aika realistisesti nykyajan mielenterveysongelmia. Jokeria on elokuvassa/leffassa näytellyt aiemmin muun muassa Jack Nicholson sekä Heath Ledger. Jos kaikista sopivin Jokeri-näyttelijä olisi aivan pakko valita, niin nimeäisin ehkä Nicholsonin. Hän on aivan, kuin syntynyt siihen rooliin. Tämän leffan Jokeriversio ei olekaan vain puhdasta pahuutta, vaan sillä on myös haavoittuvainen puoli. Phoenix tulkitsee tätä roolihahmoaan viiltävällä tarkkuudella ja intensiivisyydellä saaden katsojan sympatiat puolelleen ja vastaavasti tuntemaan inhoa Bruce Waynen isää ja tämänedustamaaahnettajakapitalististamaailmankuvaakohtaan.Leffaonsiis hyvin pitkälti Joaquin Phoenix - show. Leffan käsikirjoitus antaa hyvin tilaa karismaattisen näyttelijän syvälliselle roolitulkinnalle. Kaiken kaikkiaan on siis kyseessä mainio leffatapaus, jota ei voi kuitenkaan kauhean herkkähermoisille suositella.
Annanleffalle
Kriitikko: Aku K.
KLUBITALO OPISKELIJAN SILMIN
Hakiessani Klubitalolle harjoitteluun, en tiennyt mikä minua odottaa. En tiennyt Klubin toiminnasta oikeastaan mitään, ainoastaan Klubitalon sijainnin ja muutaman tuttuni kokemuksia hyvin lyhyesti. Tietoisesti en halunnut ottaa asiasta sen enempää selvää, etten loisi itselleni ennakko-odotuksia tai -asenteita. Halusin tulla Klubitalolle avoimin mielin ja oppimaan uutta. Se tuli olemaan oikea ratkaisu.
Ensimmäinen päivä koitti syyskuun alussa ja jännityksen määrä oli käsin kosketeltavissa.
En saanut edellisenä yönä nukuttua enkä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Jännitys laukesi heti, kun astuin Klubitalolle sisälle. Mikä vastaanotto! Joka puolella iloisia huomenen toivotuksia ja kyselyitä otanko kahvia. Opastusta mihin voisin laittaa takkini ja mihin viedä evääni. Tästä hetkestä saakka koin olevani osa joukkoa vaikken tiennyt edes kenenkään nimiä.
En myöskään kokenut harjoittelun aikana tekeväni töitä, vaan olimme yhtä isoa perhettä, joka pyöritti arkea yhdessä. Talon tapoihin sain perehdytyksen niin valmentajilta kuin jäseniltäkin. Koskaan ei tullut tunnetta, etten olisi voinut kysyä neuvoa tai opastusta. Sitä oli aina saatavilla ajasta tai paikasta riippumatta.
Isoin ja koskettavin oppi harjoittelun aikana itselleni oli se, kuinka yhteisöllisen ja luottavaisen ilmapiirin voi luoda olemalla ihminen ihmiselle. Luottamuksen ilmapiiri hieman jopa yllätti runsaudellaan. Sain harjoittelun aikana kuulla monen jäsenen henkilökohtaisia tarinoita, jotka avasivat lisää Klubitalon tarkoitusta ja tarvetta. Paikka, mihin voi tulla omana itsenään ja olla sitä mitä on. Ei tarvitse muuttaa itsessään mitään ja kaikki hyväksyvät sinut semmoisena kuin olet. En varsin koskaan ole kokenut itseäni kohtaan tällaista luottamusta, mitä omat tarinansa kertoneet minulle osoittivat. Kiitos heille!
Valmentajat. Teette todella arvokasta työtä jäsenistön eteen! Ja teette sen täydellä sydämellä jäsenten hyväksi. Puhutaan työ- tai opintovalmennuksesta, teihin luotetaan ja teihin uskotaan. Te pystytte vaikuttamaan jäsenten elämään ja luotte tätä kautta uskoa ja toivoa. Yhdessä teette Klubitalon tarkoituksen ja tavoitteet näkyväksi.
Seitsemän viikkoa meni liian nopeasti. Olisin voinut hyvin olla vielä toiset seitsemän viikkoa. Opin teiltä kaikilta valtavasti niin Klubitalon toiminnasta kuin elämästä yleensä. Teitte järkyttävän suuren vaikutuksen minuun, mutta teette vielä isomman vaikutuksen maailmaan. Te, koko Eskot ry:n Klubitalot ja koko Suomen Klubitalot. Olen kiitollinen, että pääsin teidän mukaanne edes hetkeksi! Pitäkää tuo sama asenne itseänne, muita jäseniä ja varsinkin uusia jäseniä kohtaan. Yhdessä teette enemmän!
Rakkaudella Piia
P.S. Muistakaa ottaa eKlubitalon tarjonta haltuun ��
Christmas. Happy Days. Is Beautiful, Cold Days. Day is Very Merry Christmas Day!
Are Very, Very Beautiful, Cold Christmas Days!
Jouluyö. Hiljaa, hiljaa Joulun kellot kajahtaa. On Lunta, Valkeaa, Tulvillaan Joulu On. Kuu, Tähdet Loistaa
Kimmeltää. Riemuitkaa On Jouluyö.
Jouluna Sataa Sametti Lunta Joulu-päivänä On Myös Pakkasen Viileä Aurinkoinen Kirkas Päivä.
Joulu-Kuusi On Koristeltu Värikkäin Koristein, Ja Valoin. On Joulu-Tunnelmaa.