Opetus: Lupausten maa

OPETUS

Lupausten maa

ICEJ:n presidentt i Jürgen Bühler opett i lehtimajanjuhlilla lupausten maasta ja Jumalan uskollisuudesta pitää lupauksensa Israelille kuten myös meille.

Juhlamme teema on Lupausten maa. Mistä se löytyy Raamatusta? Vanhasta vai Uudesta testamentista? Jumalan Sanassa on vain yksi kohta, jossa Israelia kutsutaan lupausten maaksi. Se löytyy Heprealaiskirjeestä, jossa sanotaan: ”Uskon kautt a hän [Aabraham] eli muukalaisena lupauksen maassa...” (Hepr. 11:9). Kyseessä ei siis ole ainoastaan Vanhan testamentin lupaus, koska Heprealaiskirjeen kirjoitt aja tuo sen esille Uudessa testamentissa. Hän kutsui Israelia lupauksen maaksi, koska hän ymmärsi, ett ä Jumalan lupaukset ovat vankkumatt omia.

Ajatus lupausten maasta juontaa juurensa Israelin kutsuun 1. Mooseksen kirjan luvussa 12. Kaldean Uurissa asui mies nimeltä Abram. Eräänä päivänä hän kuuli Jumalan äänen sanovan: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:1–3).

Olett e täällä Jerusalemissa, koska 4 000 vuott a sitt en Jumala antoi lupauksen Aabrahamille, ett ä eräänä päivänä kaikki maan sukukunnat tulisivat pelastavaan tietoisuuteen Jeesuksesta Kristuksesta. Saatat kysyä, mistä tämä löytyy Raamatussa? Galatalaiskirjeessä 3:8 Paavali sanoo: ”Raamatt u edeltäpäin näki, ett ä Jumala vanhurskautt aa pakanat uskosta”. Se tarkoitt aa, ett ä Aabrahamin kautt a tulee Messias ja kaikki kansat tulevat siunatuiksi.

Vaikka Aabraham ja Saara olivat tulossa iäkkäiksi, he yritt ivät saada luvatun jälkeläisen. Eräänä päivänä Jumala kehott i Aabrahamia katsomaan taivaalle ja laskemaan tähdet: ”Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä”. Aabraham kysyi, kuinka hän voi olla varma siitä.

Sitt en Herra teki liiton hänen kanssaan (1. Moos. 15). Hän pyysi Aabrahamia tuomaan tiett yjä eläimiä ja halkaisemaan ne ham nukkui, ja Jumala itse – liekehtivän tulen muodossa – liikkui uhrieläinten välissä. Mitä se tarkoitt i? Jumala sanoi: ”Ei väliä, mitä sinä tulet tekemään, Aabraham. Ei väliä, mitä sinun kansasi tekee. Ei väliä, tulevatko he seuraamaan Minua vai eivät. Minä teen liiton sinun kanssasi ja tämä on lupauksen maasi. En aio muutt aa mieltäni. Tämä on sinun maasi ja kutsusi, ja sinun kohtalosi on olla siunauksena kansakunnille…”

Tänä päivänä jotkut seurakunnissa sanovat, ett ä Jumala on muutt anut mielensä juutalaisten suhteen. Koska he ovat tehneet syntiä, Jumala on lopett anut työnsä

Israelin kanssa. Mutt a jos Jumala olisi tehnyt näin, sinun ja minun pelastukseni olisi hyvin hataralla pohjalla. Olkaamme rehellisiä. Kuinka monta kertaa Herra on joutunut torumaan meitä siitä, ett emme rukoile tarpeeksi tai ole riitt ävän palavia tai uskollisia? Monta kertaa Herralla olisi ollut syytä muutt aa mielensä meidän suhteemme. Mutt a Jumalan Sana vahvistaa, ett ä vaikka olemme uskott omia, Hän on uskollinen ja pitää meille antamansa lupaukset.

Tämän takia Uuden testamentin kirjoitt ajat tiesivät, ett ä maa oli luvatt u Israelille. Ja tämän takia myös Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö julistaa suureen ääneen, ett ä Israelin maa kuuluu juutalaiselle kansalle; ei sen takia, ett ä Yhdistyneet kansakunnat tai Euroopan unioni niin sanoo, vaan koska Kuningasten Kuningas ja Herrojen Herra antoi sen heille, Israelille.

kahtia. Verta oli kaikkialla. Aabraham vaipui syvään uneen. Raamatt u sanoo: ”Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ‘Sinun jälkeläisillesi Minä annan tämän maan, ...’” Viesti oli hyvin yksinkertainen. Jos jompikumpi osapuoli rikkoo liiton, tulkoon hänen osakseen sama kohtalo kuin surmatuilla uhrieläimillä. Liitt o on Raamatun arvokkaimpia ja pyhimpiä asioita.

Mutt a tässä 1. Mooseksen kirjan 15. luvun liitossa on jotain merkillistä. Aabra-

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI